Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

Transkriptio

1 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi SISÄINEN LUONNOS Päivi Luoma, Tuomas Raivio, Laura Hakala ja Maija Aho Gaia Consulting Oy Kari Kangas ja Arto Koistinen Tapio

2 Sisältö 1. Tiivistelmä Johdanto Arvioinnin lähtökohdat Arvioinnin viitekehys Arvioinnin toteutus Toimintaympäristön muutosten vaikutusten arviointi Tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen arviointi Tavoitteiden relevanssi ja toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus Tavoitteiden toteutuminen Toimenpiteiden toteutuminen Kestävä kehitys, biotalous ja ekosysteemipalvelut Yhteenveto Toimenpiteiden vaikuttavuuden ja rahoituksen riittävyyden arviointi Toimenpiteiden vaikuttavuus Rahoituksen riittävyys suhteessa tavoitteisiin Yhteenveto Prosessin tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointi Onnistumiset ja haasteet Organisointi ja johtaminen Olisiko vastaavia tuloksia ja vaikutuksia ollut mahdollista tuottaa muilla keinoin KMO-prosessin suhde muihin ohjelma- ja strategiaprosesseihin Sitoutuminen KMO 2015:n toteuttamiseen Tiedon hallinta ja seurannan kehittäminen Yhteenveto Caset (sijoitetaan muun tekstin joukkoon) Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset...56 Liite 1: Työpaja intressiryhmille...57 Liite 2: Haastattelut...58 Liite 3: Väliarviointifoorumi sidosryhmille...59 Liite 4: Metsäsektorin julkisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suuruus Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

3 Liite 5. Metsäsektorin eri koulutusasteilta valmistuneiden määrä ja riittävyys suhteessa rekrytointitarpeeseen Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

4 1. Tiivistelmä xxx 2. Johdanto Käsillä oleva raportti on Kansallinen metsäohjelma (KMO) 2015:n väliarviointi. Väliarvioinnissa on tarkasteltu tarvetta muuttaa ohjelman painotuksia toimintaympäristön muutosten vuoksi, toimenpiteiden vaikuttavuutta ja riittävyyttä suhteessa tavoitteisiin sekä ohjelman toimeenpanon kehittämistarpeita. Arvioinnin tuloksia on tarkoitus hyödyntää KMO 2015:n toimeenpanossa, metsäpoliittisen selonteon ja KMO 2025:n valmistelussa sekä alueellisessa metsäohjelmatyössä kaudelle Arvioinnin on tehnyt Gaia Consulting Oy yhdessä Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion kanssa. Kansallinen metsäohjelma (KMO) 2015 on valtioneuvoston hyväksymä ohjelma, jonka tavoitteena on luoda kasvavaa hyvinvointia monipuolisella metsien hoidolla ja käytöllä. Se on keskeinen väline metsäpolitiikan suuntaamisessa ja metsäalan yhteisen tulevaisuudenkuvan rakentamisessa. Kansallinen metsäohjelma 2015:sta visio on, että Suomen metsäala on vastuullinen biotalouden edelläkävijä, metsiin perustuvat elinkeinot ovat kilpailukykyisiä ja kannattavia sekä metsäluonnon monimuotoisuus ja muut ympäristöhyödyt ovat vahvistuneet. Visiosta on johdettu kolme päämäärää, joiden saavuttamista tuetaan kahden kaikille yhteisen teeman avulla. Jokaiselle päämäärälle on asetettu tavoitteet ja esitetty niiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Nämä strategiset päämäärät ja läpileikkaavat teemat ovat: 1) metsiin perustuvan liiketoiminnan kilpailukyky 2) metsätalouden kannattavuus 3) monimuotoisuus, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutukset 4) metsäalan osaaminen 5) kansainväliset ja EU-metsäasiat 4 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

5 TÄHÄN TULEE OHJELMAN LYHYT HISTORIIKKI Kuva x. KMO:n visio ja päämäärät. Ohjelman toteutuksesta vastaa maa- ja metsätalousministeriö tukenaan kansallinen metsäneuvosto, sen sihteeristö, pysyvät työryhmät, alueellisen metsäohjelmat, Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR, METSO-ohjelma 1 sekä työ- ja elinkeinoministeriön vetämä Metsäalan strateginen ohjelma (MSO), joita toteutetaan kansallisen metsäohjelman rinnalla. Nyt valmisteilla on myös metsäpolitiikan tulevaisuuden kannalta merkittävä vuoteen 2050 katsova metsäpoliittinen selonteko. 1 METSO-ohjelma on maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

6 3. Arvioinnin lähtökohdat Tässä luvussa on esitetty arvioinnin viitekehys sekä ohjelman tulosten ja vaikuttavuuden että prosessin arviointiin. Arvioinnin eikä viitekehyksen painopiste ei ole niinkään yksittäisten toimenpiteiden toteutumisessa, vaan suuremman kuvan luomisessa ohjelman tuloksiin ja vaikuttavuuteen sekä prosessin tehokkuuteen sekä ohjelman kehittämismahdollisuuksien tunnistamiseen arvioinnin avulla. 3.1 Arvioinnin viitekehys Ohjelman tulokset ja vaikutukset Arvioinnin viitekehyksenä on ohjelmatoiminnan yleinen vaikutusketju tavoitteista ja toimenpiteistä tuloksiin ja vaikutuksiin. Tavoitteet määrittelevät toimenpiteet ja niiden resursoinnin sekä sen, millaisia tuloksia ja vaikutuksia ohjelmalta voi odottaa. Tarvittaessa tavoitteita voidaan arvioida lisäksi ohjelman taustalla olevaa tarvetta vasten. Ketjun on toimittava kaikissa vaiheissa, jotta ohjelmatoiminnalla voidaan osoittaa olevan lisäarvoa ja tavoiteltuja vaikutuksia. Kuva x. Ohjelmatoiminnan yleinen vaikutusketju tavoitteista ja toimenpiteistä tuloksiin ja vaikutuksiin. Ohjelmalle asetetut tavoitteet määrittelevät toimenpiteet ja resurssit (resursseista käytetään vaikuttavuusarvioinnissa myös termiä panokset) (kuva x). Tavoitteiden kannalta relevantit toimenpiteet johtavat tavoiteltuihin tuloksiin ja vaikutuksiin. Tavoiteltujen vaikutusten lisäksi toimenpiteistä voi syntyä odottamattomia ja epätoivottuja vaikutuksia. KMO 2015:sta tavoitteena (ks. kuva xx) on luoda kasvavaa hyvinvointia monipuolisella metsien hoidolla ja käytöllä. Keskeisimmät keinot tavoitteiden saavuttamiseksi ovat: Rahoituksen kohdentaminen (esim. tuet ja T&K-rahoitus) Lainsäädännön uudistaminen Verotuksen uudistaminen Informaatio-ohjaus (esim. neuvonta ja viestintä) Rakenteiden kehittäminen (esim. tutkimusrakenteet ja metsäkeskukset) MMM:n tulosohjaus ja vuoropuhelu muiden hallinnonalojen strategioihin ja ohjelmiin 6 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

7 Kehittämishankkeet (esim. ylisektoraaliset hankkeet) Kaikkiaan toimenpiteitä on strategisten päämäärien ja läpileikkaavien teemojen alueilla yli 70. Ohjelman resursseja eli panoksia ovat mm. henkilöresurssit toimenpiteiden toteuttamiseen ja toimenpiteiden rahoitus. Ohjelman tavoiteltuja tuloksia ovat mm. toimivat puumarkkinat, monipuoliset metsänhoidon käytännöt ja työelämän tarpeita vastaavat koulutusohjelmat. Usein myös näitä edeltäviä tuotoksia kuten uudistettua lainsäädäntöä tai rahoituskäytäntöä ja toimintojen uudelleenorganisointia voidaan pitää ohjelman tuloksena. Ohjelman tavoiteltuja vaikutuksia ovat puunkäytön, teollisuuden tuotannon ja viennin arvon sekä metsähakkeen käytön kasvu sekä monimuotoisuuden häviämisen pysäyttäminen sekä se, että koulutus vastaa rekrytointitarvetta. Näin varmistetaan mm. alan työllisyyden sekä kantoraha- ja verotulojen haluttu taso sekä hyvinvointi laajemmin. Kuva xx. Oletettu KMO 2015:n vaikutusketju. Kuva x. Oletettu KMO 2015:sta vaikutusketju. Koko vaikutusketjun tarkastelu tuo hyvin esiin ohjelman vaikutusketjujen pituuden ja vaikutusten laajuuden. Ohjelmatoiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa haasteena onkin usein tunnistaa ohjelman vaikutus ja lisäarvo tavoiteltuihin vaikutuksiin 2. Myös ohjelman laajuus hankaloittaa hyvän kokonaiskuvan saamista ohjelman vaikuttavuudesta. Ohjelmatoiminnan vaikuttavuuden arvioinnissa on aina huomioitava myös se mahdollisuus, että ohjelma aiheuttaa myös epätoivottuja vaikutuksia. Taulukossa x on vielä tarkennettu ohjelman keskeisiä tavoitteita ja toimeenpanolla tavoiteltuja vaikutuksia. Taulukko x. Ohjelman keskeiset tavoitteet ja toimeenpanolla tavoitellut vaikutukset 2 Kts. esim. Tekes XXX 7 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

8 Ohjelman keskeiset tavoitteet metsä- ja puutuoteteollisuuden tuotannon ja viennin arvo kasvavat 20 % kotimaisen ainespuun hakkuut nousevat miljoonaan kuutiometriin vuodessa metsähakkeen vuotuinen käyttö kaksinkertaistuu miljoonaan kuutiometriin Metsänhoidolliselta tilaltaan hyvien taimikoiden ja nuorien kasvatusmetsien määrä kaksinkertaistuu ollen vähintään 40 % Puuston vuotuinen kasvu nousee milj. kuutiometriin Yksityismetsien liiketulos nousee vähintään 110 euroon/ha Liikenneverkot ja terminaalit vastaavat metsäteollisuuden, energiahuollon ja muiden metsiin perustuvien elinkeinojen sekä vapaa-ajan liikennetarpeita METSO-ohjelman pinta-ala- ja muista tavoitteista valtaosa on saavutettu (ml hehtaaria monimuotoisuuskohteita ja hehtaaria luonnonsuojelualueita yksityismetsiin) Hiilen sidonta metsäekosysteemeihin on noin 20 milj. tn CO2 ekv./v Julkinen tutkimus- ja kehittämisrahoitus kohoaa 200 milj. euroon/v eri koulutusasteilta valmistuu osaavaa työvoimaa rekrytointitarvetta vastaavasti Kansainvälisten ja EU-asioiden tavoitteellinen koordinaatio on vahvistunut Toimeenpanolla tavoitellut vaikutukset metsäsektorin työllisyys säilyy henkilön tasolla metsäteollisuuden liikevaihto nousee 23 mrd. euroon/vuosi luontomatkailun arvonlisäys nousee yli miljardiin euroon vuodessa yksityismetsänomistajien kantorahatulot nousevat 2,8 3,3 mrd. euroon/vuosi korjuu- ja kuljetusyrittäjien liikevaihto nousee milj. eurolla/vuosi valtion vuotuinen verokertymä metsätaloudesta (ml. metsähake ja korjuu- ja kuljetus) lisääntyy noin miljoonalla eurolla metsien monimuotoisuuden taantuminen pysähtyy metsät sitovat hiiltä ja sopeutuvat ilmastonmuutokseen metsähakkeen käytön kasvu lisää uusiutuvien energioiden osuutta primäärienergian käytöstä 2 prosenttiyksikköä metsätalous edistää vesistöjen hyvän kunnon saavuttamista metsien virkistyskäyttö ja kulttuurivaikutukset lisäävät kansalaisten henkistä ja fyysistä hyvinvointia työpaikat ja yritystoiminta vaikuttavat myönteisesti aluekehitykseen Prosessi, organisointi ja johtaminen Kuvassa xxx on esitetty KMO 2015 organisaatio. 8 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

9 Kuva xxx. KMO 2015 organisaatio Ohjelmaprosessin vaiheita ovat ohjelman valmistelu, toteuttaminen ja seuranta. Valmistelussa keskeisiä tekijöitä ovat ohjelman tarkoituksen kirkastaminen, tavoitteiden asettaminen sekä toimenpiteiden määrittely ja resursointi. Toteuttamisessa keskeistä ovat tehokkuus ja ohjelmalisäarvon hyödyntäminen. Toteutuksen seurannassa tärkeää on tulosten vaikutusten synnyn varmistaminen seurantatiedon pohjalta sekä johtotason reagointi, esimerkiksi toimenpiteiden poistaminen, lisääminen tai muokkaaminen, mikäli tavoitteita ei saavuteta tai vaikutuksia ei synny. KMO 2015:n valmistelu on tapahtunut ensisijaisesti MMM:n, sihteeristön ja metsäneuvoston koordinoimana. Vastuu toteuttamisesta on ensisijaisesti pysyvillä ja määräaikaisilla työryhmillä sekä toimenpiteiden osalta vastuullisiksi merkityillä tahoilla. Seurantaa tekevät ensisijaisesti sihteeristö, työryhmät (ks taulukko x seuraavalla sivulla) ja metsäneuvosto. Metsäneuvoston ja työryhmien jäsenten työaikaa ei ole jäsenten omissa organisaatioissa välttämättä erityisesti allokoitu työtä varten. Alueelliset metsäneuvostot muuttavat ohjelman toiminnan käytäntöön alueillaan. Prosessin tehokkuuden ja vaikuttavuuden kannalta keskeistä on siis se, miten hyvin prosessissa keskeisessä roolissa olevat työryhmät, sihteeristö ja metsäneuvosto toimivat. Ohjelman toteuttamisen ja seurannan ytimen muodostavat metsäneuvoston ja sihteeristön lisäksi metsäneuvoston pysyvät työryhmät. Osa näistä toimii Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän YTR:n alla. Pysyvien työryhmien lisäksi on perustettu ja perustetaan tarpeen mukaan määräaikaisia työryhmiä. TEM:n alainen Metsäalan strateginen ohjelma (MSO) vastaa tavoitteen 1.1 Jalostusarvon nostaminen, ekotehokkuus sekä uudet tuotteet ja palvelut toimeenpanosta. Lisäksi EU:n metsäasioiden osalta työryhmänä toimii vuonna 2010 perustettu valtioneuvoston EU-asioiden komitean alainen EU-metsäjaosto. 9 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

10 Taulukko x. KMO 2015:sta pysyvät ja vuonna 2012 toimineet määräaikaiset työryhmät Pysyvät työryhmät Metsätalous ja energia Ympäristöhyödyt Koulutus Tutkimus ja kehitys Kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunta Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR:n 3 Matkailun teemaryhmä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR:n Luonnontuotealan teemaryhmä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR:n Luonto- ja maisemapalveluiden teemaryhmä Vuonna 2012 toimineet määräaikaiset työryhmät Elämänlaatu Puumarkkinoiden toimivuus Metsätilojen koko ja rakenne Metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen 3.2 Arvioinnin toteutus Arviointi kuvaa tehtävänannon mukaisesti seuraavia kokonaisuuksia: Toimintaympäristön muutosten vaikutusten arviointi Tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen arviointi Toimenpiteiden vaikuttavuuden ja rahoituksen riittävyyden arviointi Prosessin tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointi Toimintaympäristön muutosten vaikutusten arvioinnissa on tarkasteltu erityisesti metsäalan toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia vuosina Lisäksi on tuotu esiin asioita, joiden nähdään vaikuttavan metsäalan toimintaympäristöön ohjelman loppukaudella ja myös tämän jälkeen. Toimintaympäristön muutosten vaikutusten arvioinnissa on nostettu esiin myös muutosten vaikutukset metsäohjelmaan. Tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen arvioinnissa on tarkasteltu ohjelman keskeisiä onnistumisia ja puutteita tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen osalta sekä näihin vaikuttavia tekijöitä. Arvioinnin lähtökohtana on käytetty yleisesti strategia- ja ohjelmatoiminnalle asetettuja tavoitteita ja odotettua lisäarvoa sekä vaikutusketjuja tavoitteista toimenpiteiden kautta tuloksiin (tulosten vaikutuksia arvioitu seuraavassa kokonaisuudessa). Tavoitteena on, että ohjelmatoiminnasta syntyy selvää ja ohjelmatoimintaan yhdistettävää lisäarvoa. Toimenpiteiden vaikuttavuuden ja rahoituksen riittävyyden arvioinnissa on arvioitu toimenpiteiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta suhteessa tavoitteisiin ja mahdollisuuksia niiden vaikuttavuuden parantamiseen. Myös rahoituksen riittävyyttä suhteessa tavoitteisiin on arvioitu. Prosessin tehokkuuden ja vaikuttavuuden arvioinnissa on tarkasteltu prosessin tehokkuutta ja vaikuttavuutta tavoitteiden asettamisen ja toteuttamisen näkökulmista. Näiltä osin on arvioitu myös 3 Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä YTR on valtioneuvoston asettama yhteistyöelin, jonka työhön osallistuu yli 500 ihmistä useista ministeriöistä ja muista organisaatioista. YTR:n tehtävänä on sovittaa yhteen maaseudun kehittämistoimia ja edistää maaseutuun kohdistettavien voimavarojen tehokasta käyttöä. Yhteistyöryhmä on asetettu ajalle Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

11 KMO:n taustalla olevan organisaation, kuten metsäneuvoston ja työryhmien, toimintaa. Arvioinnin lähtökohtana on käytetty oletusta, että ohjelman organisointi palvelee tehokkaasti sekä ohjelman tavoitteiden asettamista että sen toteuttamista. On myös arvioitu, olisiko vastaavia tuloksia ja vaikutuksia ollut mahdollista tuottaa muilla keinoin. Tarkemmat arviointikysymykset ovat: 1. Toimintaympäristön muutosten vaikutusten arviointi millaisia muutoksia metsäalan toimintaympäristössä on tapahtunut ja miten ne tulisi huomioida ohjelmatyössä ja metsäpoliittisen selonteon valmistelussa ovatko KMO 2015:n linjaukset oikean suuntaisia ja ajanmukaisia (ovatko tavoitteet ja toimenpiteet edelleen relevantteja) ja millaisia korjauksia tulisi tehdä 2. Tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen arviointi mitkä ovat keskeisimmät onnistumiset ohjelman päätavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisessa, miksi on onnistuttu mitkä ovat keskeisimmät puutteet ohjelman päätavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisessa, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet puutteisiin ja voiko niihin vaikuttaa miten hyvin kestävän kehityksen osa-alueet ovat tasapainossa KMO 2015:n toteutuksessa miten biotalouden ja ekosysteemipalveluiden huomioiminen on onnistunut 3. Toimenpiteiden vaikuttavuuden ja rahoituksen riittävyyden arviointi ovatko toimenpiteet olleet vaikuttavia suhteessa tavoitteisiin miten vaikuttavuutta voisi parantaa onko rahoitus ollut riittävää suhteessa tavoitteisiin ovatko toimenpiteet edelleen relevantteja tavoitteiden kannalta 4. Prosessin tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointi onko KMO-prosessi ollut tehokas ja vaikuttava, miten prosessia voidaan kehittää (tehokkuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta) olisiko vastaavia tuloksia ja vaikutuksia ollut mahdollista tuottaa muilla keinoin onko KMO-prosessin suhde muihin ohjelma- ja strategiaprosesseihin toimiva, miten sitä voisi kehittää miten eri tahot ovat sitoutuneet KMO 2015:n toteuttamiseen onko informaation hallinta ollut systemaattista, onko tutkimusta ja tulevaisuustyötä hyödynnetty prosessissa riittävästi miten raportointia, seurantaa ja mittaristoa voisi kehittää ja hyödyntää paremmin Lisäksi arvioinnissa nostetaan esiin kehittämisehdotuksia: mitkä ovat KMO 2015:n keskeiset kehittämistarpeet (edellä olevilla osa-alueilla) ja mitä tarpeisiin vastaamiseksi tulisi tehdä lyhyellä ja pidemmällä aikavälillä, ml. evästykset KMO 2015:n loppuajan toteutukseen sekä KMO 2025:n ja metsäpoliittisen selonteon laatimiseen erityiset kehittämisehdotukset koskien metsäpolitiikan vaikuttavuutta sekä KMO-prosessin tehokkuutta ja vaikuttavuutta. 11 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

12 Arvioinnin osana on selvitetty myös metsäsektorin julkisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suuruus ja eri koulutusasteilta valmistuneiden määrä ja suhde rekrytointitarpeeseen. Arviointitietoa on kerätty haastatteluilla, sidosryhmäkeskusteluilla ja aineistoanalyysillä. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituneina teemahaastatteluina, joissa haastateltava keskustelee haastattelurungon pohjalta haastateltavan kanssa sekä kirjaa haastattelun keskeiset tulokset ylös. Haastatteluja toteutettiin yhteensä 29 kpl monipuolisesti eri sidosryhmissä. Sidosryhmäkeskusteluja toteutettiin kaksi. Niissä validoitiin arvioinnin tuloksia ja johtopäätöksiä sekä nostettiin esiin kehitysehdotuksia. Keskeisille intressiryhmille järjestettiin työpaja toimintaympäristön ja KMO:n merkityksen arvioimiseksi. Avoimessa foorumissa käytiin läpi arvioinnin alustavat tulokset ja johtopäätökset, ja painopiste oli kehittämistarpeiden ja - ehdotusten tunnistamisessa. Arvioinnin aineistoanalyysi perustuu KMO 2012:n ja siihen liittyvien sekä muiden relevanttien ohjelmien ja toimielinten asiakirjoihin, METSO-ohjelman väliarviointien ja seurannan asiakirjoihin, KMO 2015:sta tehtyihin aikaisempiin arviointeihin sekä muuhun ohjelman kannalta relevanttiin materiaaliin. Toimintaympäristöanalyysi toteutettiin kokoamalla laajasti olemassa olevasta tiedosta, myös metsäalan ulkopuolelta, näkemys toimintaympäristön muutoksista ja analysoimalla sitä kansallisen metsäohjelman näkökulmasta. Tämän lisäksi on hyödynnetty erilaisia valmistuneita ja tekeillä olevia muita raportteja ja tulevaisuustöitä, kuten metsäpoliittisen selonteon ja biotalousstrategian valmistelutyö sekä muu luonnonvarapolitiikkaan, ilmasto- ja energiapolitiikkaan, maaseutu- ja aluepolitiikkaan, kestävän kehityksen politiikkaan sekä biodiversipolitiikkaan liittyvä KMO:n kannalta relevantti aineisto. Arviointia on tarkennettu case-esimerkein. Näitä ovat: 1. Metsälain uudistus 2. Metsävaratiedon hyödyntäminen 3. Puumarkkinoiden toimivuus 4. Metso-ohjelma 5. Kulttuuriperintökohteiden kartoitus 6. Kansainvälinen vaikuttaminen 7. Metsäalan tuotannon arvon kehitys 12 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

13 4. Toimintaympäristön muutosten vaikutusten arviointi Tässä luvussa on arvioitu metsäalan toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia vuosina Lisäksi on tuotu esiin asioita, joiden nähdään vaikuttavan metsäalan toimintaympäristöön ohjelman loppukaudella ja tämän jälkeen. Metsäalan toimintaympäristön muutos on viime vuosina ollut nopeaa sekä kansainvälisesti että Suomessa. Ilmastonmuutos ja resurssiniukkuus ovat nostaneet esiin biopohjaisten tuotteiden ja energialähteiden hyödyt. Teollisuuden rakennemuutos on vaikuttanut merkittävästi erityisesti tehdaspaikkakunnilla. Metsälain uudistus ja palveluiden vapautuminen avaavat metsäpalveluille uuden kentän. Talouden epävarmuus värittää nyt toimintaympäristöä ja investointihalukkuutta. Metsiin liittyvät ei-taloudelliset arvot ovat vahvistuneet sekä Suomessa että globaalilla tasolla. Samalla perinteisen puuntuotannon merkitys tulonlähteenä on pienentynyt. Yhä harvempi yksityismetsänomistaja on riippuvainen metsätuloista. Toisaalta metsät tarjoavat uusia ansaintamahdollisuuksia, jotka liittyvät mm. matkailu- ja virkistyskäyttöön. Myös puuraaka-aineesta saadaan jalostettua entistä monipuolisempia tuotteita. Puun energiakäyttö on edelleen kasvussa. KMO:n toiminta ja toimenpiteet ovat muokanneet metsäalan toimintaympäristöä Suomessa. Erityisesti metsäalan organisaatioiden sekä säädösten uudistuminen tuo muutoksia toimintaympäristöön ja luo osaltaan edellytyksiä metsäalan palvelutoiminnan kehittymiselle. Seuraavassa esiin tuoduissa toimintaympäristön muutoksissa voi siis nähdä myös KMO:n listaamien toimenpiteiden vaikutuksen. Metsäsektorin merkitys Suomen tavaraviennin arvosta lähes viidennes tulee tällä hetkellä metsäteollisuustuotteista. Metsäteollisuudella on edelleen erittäin suuri merkitys kansantaloudelle. Metsäsektorin merkitys työllistäjänä on kuitenkin vähentynyt. Metsätalous ja -teollisuus edustivat yhteensä runsasta 2,5 prosenttia kansantalouden työllisistä, kun vielä 1990-luvulla osuus ylsi lähes 5 prosenttiin. Metsätyön koneellistuminen sekä metsäteollisuuden tuotantolaitosten sulkeminen ovat olleet merkittävimmät työvoiman tarvetta vähentävät tekijät. Vuonna 2008 alkaneen maailmanlaajuisen finanssikriisin vaikutuksesta metsäteollisuuden tuotanto on pudonnut 1990-luvun puolivälin tasolle. Lievää elpymistä on ollut vuosina , mutta eurooppalainen talouskriisi heikensi jälleen tuotantolukuja vuonna Suomesta vietiin vuonna 2012 metsäteollisuustuotteita 10,9 miljardin euron arvosta. Puuteollisuuden viennin arvo oli vajaa 2,2 miljardia euroa ja massa- ja paperiteollisuuden noin 8,7 miljardia euroa. Vienti supistui reaalisesti viidellä prosentilla vuodesta 2011 ja jäi viidenneksen edeltävän kymmenen vuoden keskiarvoa pienemmäksi. 13 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

14 Metsäntutkimuslaitoksen esittämän arvion mukaan Suomen metsäteollisuudessa viime vuosina toteutetut tuotantokapasiteetin leikkaukset merkinnevät jatkossa teollisen puunkäytön pysyvää vähenemistä. Vuosina metsäteollisuus vähensi Suomessa paperin ja kartongin tuotantokapasiteettia yhteensä 3,6 miljoonaa tonnia, ja sellun ja kemihierteen kapasiteettia noin miljoona tonnia. Sulkemiset vähensivät kuitupuun ja hakkeen tarvetta yli 9 miljoonalla kuutiometrillä. Puunkäyttö Raakapuun käyttö Suomessa on ollut noin 70 miljoonaan kuutiometriä vuodessa. Kotimaassa käytetystä raakapuusta runsaat 60 miljoonaa kuutiometriä on kulunut metsäteollisuuden raaka-aineena. Loppu on mennyt energiantuotantoon joko pientaloissa tai lämpö- ja voimalaitoksissa. Puun energiakäyttö on ollut kasvussa ja säilyttänyt tasonsa myös taantuman aikana. Kotimaisen raaka-puun kysyntä ei ole vähentynyt yhtä voimakkaasti kuin tuotantokapasiteetti. Vuoden 2012 ainespuun hakkuumäärä, 53,0 miljoonaa kuutiometriä (Metla, ennakkotieto), oli hieman edellisvuotista pienempi. Raakapuun tuonti on pudonnut noin puoleen vuoden 2005 huipputasolta. Vuonna 2012 Suomeen tuotiin 10 miljoonaa kuorellista kiintokuutiometriä puuta, josta kaksi kolmasosaa tuli Venäjältä. Kansallisessa metsäohjelmassa kotimaisen ainespuun vuotuinen hakkuumäärätavoite on miljoonaa kuutiometriä. Tälle tasolle ei ole päästy edes kaudella , jolloin markkinahakkuut olivat suurimmat kautta aikojen. Puu raaka-aineen käyttö tehostuu edelleen. Tutkimus- ja kehitystyö tuo esille uusia mahdollisuuksia puusta saatavien ainesosien hyödyntämiseen mm. lääke- ja elintarviketeollisuudessa. Metsien aineettomat hyödyt Metsien virkistys- ja muu monikäyttö, joihin liittyy esimerkiksi matkailupalveluja, kasvavat edelleen. Nämä metsien tuottamat hyödyt näkyvät vain osin metsäsektorin tulovirroissa, mutta kansantalouden kannalta niillä on merkitystä. Ilmastonmuutokseen vastaaminen on metsätalouden kannalta keskeinen kysymys. Metsien merkitys hiilen sidonnassa on entistä merkittävämpi ja se joudutaan jatkossa ottamaan huomioon metsien käsittelyssä. Puuraaka-aineelle on enenevässä määrin kysyntää fossiilisten polttoaineiden sekä uusiutumattomien materiaalien korvaajana. Uusiutuvan energian puitedirektiivi (RES) vuodelta 2008 velvoittaa, että uusiutuvien energialähteiden osuus on vuoteen 2020 mennessä 20 %. Toisaalta muuttuva ilmasto tekee metsänkasvatuksesta aiempaa vaativampaa, koska on varauduttava mm. kasvaviin myrsky-, hyönteis- ja sienituhoriskeihin. On myös edelleen paineita kehittää metsien suojelua sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamista. EU:n biodiversiteettistrategiaan 2020 liittyy metsiä koskevia tavoitteita. Lisäksi Natura 2000 ohjelma ja sen toteutuksen perustana olevat luonto- ja lintudirektiivit kohdistuvat osaltaan metsien suojeluun ja monimuotoisuuden turvaamiseen. Metsäalan organisaatiomuutokset Metsäteollisuuden rakennemuutoksen lisäksi myös muut metsäalan organisaatiot ovat kokeneet ja kokemassa merkittäviä uudistuksia. Alueelliset metsäkeskukset ovat yhdistyneet Suomen metsäkeskukseksi ja Metsäntutkimuslaitos liittyy osaksi Luonnonvarakeskusta vuonna Metsänhoitoyhdistysten asema on näillä näkymin muuttumassa, mihin liittyy pakollisen 14 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

15 metsänhoitomaksun poistuminen. Suomen metsäkeskuksen verkkopalvelut tukevat myös metsäpalveluyrittäjien aiempaa monipuolisempaa palvelutarjontaa. Lisäksi metsälainsäädäntöä ja metsänhoitosuosituksia ollaan parhaillaan uudistamassa. Näiden uudistusten vaikutukset realisoituvat kokonaisuudessaan vasta pitkän ajan, jopa vuosikymmenten, kuluessa. Toimintaympäristön muutosten merkitys KMO:n kannalta Tärkeimpiä metsäalan toimintaympäristössä viime aikoina tapahtuneita tai tapahtumassa olevia muutoksia, jotka vaikuttavat KMO 2015:n muutostarpeisiin, ovat: Ilmastonmuutos ja niukkaresurssisuus näkyvät sekä kansallisessa että kansainvälisessä toimintaympäristössä. Uudet puupohjaiset tuotteet (energiatuotteet, materiaalit ja kemikaalit) nousevat perinteisten tuotteiden rinnalle. Eri puutavaralajeihin kohdistuvaan kysyntään vaikuttavat tuotannon rakenteen muutokset kuten eräiden paperilaatujen tuotannon väheneminen. Metsäalan palvelut ja organisaatiot uudistuvat merkittävästi, mikä antaa mahdollisuuksia kehittää koko sektoria. Metsien tarjoamat aineelliset ja aineettomat hyödykkeet nähdään aiempaa laajaalaisemmin erityisesti metsien ekosysteemipalveluina. Virkistyskäyttö ja kulttuuriarvot korostuvat. Metsäalan hyväksyttävyys nousee entistä vahvemmin esiin. Metsäalan houkuttelevuus on edelleen haaste, ja vaikuttaa sekä pääoman että ihmisten hakeutumiseen alalle. Talouden epävarmuus heijastuu koko metsäsektoriin ja puusta jalostettujen tuotteiden kysyntään. Seuraavassa taulukossa on käyty systemaattisesti läpi metsäalan toimintaympäristössä viime aikoina tapahtuneita tai tapahtumassa olevia muutoksia ja niiden vaikutuksia. Viimeisessä sarakkeessa on arvioitu KMO 2015:n muutostarpeita toimintaympäristön muutosten valossa sekä nostettu esiin terveisiä metsäpoliittisen selonteon valmisteluun. Taulukko x. Toimintaympäristön muutokset ja niiden vaikutukset Muutos toimintaympäristössä Kansainvälisten asioiden, erityisesti ilmastonmuutokseen vastaamisen, merkittävyys Vaikutukset lyhyellä ja keskipitkällä aikajänteellä Sekä kansainvälinen että EUympäristö vaikuttavat mahdollisuuksiimme hyödyntää metsävarojamme. Ajankohtaiset kysymykset liittyvät mm. ilmastonmuutokseen, energiaan, hiilivarastoihin ja nieluhyötyihin sekä metsätalouden kestävyyteen ja luonnon monimuotoisuuteen. KMO 2015:n muutostarpeet ja terveiset metsäpoliittisen selonteon valmisteluun kommentit työpajassa EU- ja kansainvälinen vaikuttaminen nostettava agendalle erityisesti ympäristöpolitiikassa paljon suuremmalla painoarvolla niin, että metsien käytön hyväksyttävyys (uusiutuvuus, hiilineutraalisuus, kestävyys, nieluhyödyt) varmistetaan EU-päättäjien on ymmärrettävä pohjoisten havumetsien erityispiirteet (esim. rooli hiilivarastona, jossa aluetason tarkastelu on olennaista metsikkötason sijasta), jos haluamme hyvää EU-lainsäädäntöä Samoin heidän on ymmärrettävä pohjoismainen 15 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

16 Massa- ja paperiteollisuuden rakennemuutos Vuosina metsäteollisuus vähensi Suomessa paperin ja kartongin tuotantokapasiteettia yhteensä 3,6 miljoonaa tonnia, ja sellun ja kemihierteen kapasiteettia noin miljoona tonnia. Vuosina suljetuilla tehtailla ja koneilla työskenteli arviolta henkilöä, ja sulkemiset vähensivät kuitupuun ja hakkeen tarvetta yli 9 miljoonalla kuutiometrillä. Puutuoteteollisuuden rakennemuutos Laaja rakennemuutos ei ole vielä alkanut, mutta nyt ollaan kriittisellä rajalla. Kansainvälinen kilpailukyky on heikentynyt. Piensahojen lukumäärä ja niissä sahatun puun määrä on supistunut huomattavasti. Viime vuosina toteutetut tuotantokapasiteetin leikkaukset merkinnevät nykyisen tuotantokapasiteetin entistä tehokkaampaa käyttöä, yritysten kannattavuuden ja kilpailukyvyn paranemista sekä massa- ja paperiteollisuuden puunkäytön pysyvää vähenemistä. Lyhyellä aikavälillä raakapuun kysyntä säilynee. Osuus kansantaloudesta, viennistä ja työllisyydestä ei ole kuitenkaan muuttunut merkittävästi. Alan yritysten tuotannollisten investointien painopiste on muualla kuin Suomessa. Yrityksillä tarve laajentaa uusiin tuotteisiin ja markkinoille. Pienillä sahayksiköillä on ollut merkitystä erityisesti paikallistalouden kannalta. Toiminnan väheneminen on heikentänyt entisestään syrjäseutujen talous- ja työllisyystilannetta. Myös sahojen kannattavuus on jatkuvasti kysymysmerkki. Puutuoteteollisuus jatkaa todennäköisesti suurempina kestävän metsätalouden malli Tarvitaan riittävästi kansallista liikkumavaraa Puuperäisen polttoaineen kestävälle käytölle ei saa syntyä esteitä kansainvälisten sopimusten vuoksi. Yhteistyötä eri hallinnonalojen välillä on kehitettävä metsä- ja ympäristöasioiden linjausten rakentamisessa Rakennemuutos koskee koko metsäsektoria ja eri muutokset kytkeytyvät yhteen Rakennemuutos avaa myös uusia mahdollisuuksia kts. myöhemmät kohdat Toiminta- ja investointiympäristön houkuttelevuudesta on kuitenkin jatkossa pidettävä huolta entistä vahvemmin, jotta metsien hyödyntämiselle ja sekä olemassa olevien että uusien tuotteiden kehitykselle ja valmistukselle on Suomessa edellytykset Kysymys on, millaista kilpailua puusta tulee ja miten tähän voidaan tai täytyy varautua? On ymmärrettävä kokonaisvaltaisesti, mihin käyttöön esim. tuilla puu ohjataan ja miten tämä vaikuttaa kokonaisuuteen. Metsäpolitiikassa korostuu puuraaka-aineen markkinoille tulon parantaminen ja puunhankinnan kustannustehokkuuden parantaminen Puulla on perinteisen metsäteollisuuden sijasta enenevässä määrin käyttöä muissa kohteissa kuten biopolttoaineiden valmistuksessa, jolloin on otettava huomioon, mitä vaatimuksia tuotettavalta puuraaka-aineelta edellytetään jatkossa. Puutuoteteollisuuden rakennemuutokseen syytä varautua Puutuoteteollisuuden kannattavuutta on pystyttävä parantamaan. Puuraaka-aineen osalta kehittämiskohteita voivat olla: 1) puun markkinoille tulon parantaminen, 2) kantohintojen vakauttaminen (tai ainakin kantohintojen tulisi joustaa suhteessa tuotteiden 16 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

17 Toimivien piensahojen lukumäärä väheni kahdella viidesosalla ( 900 sahaa) ja niiden vuosittain sahaaman puun määrä peräti kahdella kolmasosalla ( 1,2 milj. m³). Tulossa oleva puutavaran luokittelupakko (CE-merkintä) voi karsia lisää pientuotantoa. Raaka-ainehankinnassa painopiste kotimaiseen raakapuuhun Kotimaisen raakapuun kysyntä on pysynyt melko vakaana, mutta tuontipuun määrä on alentunut. Tuontia ovat rajoittaneet Venäjän vientitullit ja epävarmuus sieltä saatavan raaka-aineen saannista. Metsähakkeen energiankäytön kasvu Energiapuumarkkinoiden kehittyessä metsähakkeen käyttö energiantuotannossa on jatkuvasti lisääntynyt. Metsähaketta poltettiin v ennätykselliset 7,5 miljoonaa kiintokuutiometriä. Vuoden 2012 ensimmäisellä vuosipuoliskolla puupolttoaineet nousivat Suomessa merkittävimmäksi energialähteeksi ohi öljytuotteiden. yksiköinä. Kehittyneemmät tuotteet ja asiakaslähtöinen palvelu korostuvat. Pienten yksiköiden tuoma joustavuus menetetään. Puumarkkinoiden toimivuudesta keskustellaan. On esitetty puunmyynnin ohjaamista verotuksella tai kannustimilla. Tuontipuun merkitys voi jälleen kasvaa, jolloin kotimaisen puun hintakilpailukyky joutuu koetukselle. Bioenergian käytön kasvu kasvattaa puun ja erityisesti esim. sahateollisuuden sivuotteiden kysyntää. Metsähakkeen käyttö jatkaa kasvuaan, mutta on riippuvainen vaihtoehtoisten polttoaineiden hinnoista. Raakapuun energiakäyttö, joka koostuu pientalojen polttopuusta sekä lämpö- ja voimalaitosten käyttämän metsähakkeen runkopuuosasta, on kasvanut edelleen voimakkaasti. Hajautetun energian ratkaisut lisääntyvät (esim. lämpöyrittäjyys). Kasvua tuovat käyttökohteet ovat taajamissa (lämpö). Myös pääkaupunkiseudun isoja energiaratkaisuja punnitaan raakaainehankinnan kannalta. Uhkana kehitykselle on energiapuuhun kohdistuvan tuen epävarmuus, jota on lisännyt pienpuun energiatuen uudistamisen viivästyminen. Metsähakkeen polton lisäksi käyttökohteina jatkossa ovat entistä vahvemmin myös jalostetummat puupohjaiset biopolttoaineet. Puupohjaisen energian valtteina ovat ympäristöhyötyjen lisäksi huoltovarmuus ja kotimaisuus. markkinahintoihin) 3) korjuukustannusten alentaminen, 4) kuljetuskustannusten alentaminen. Keinoja on kuitenkin löydettävä myös tuotteiden jalostusarvon kasvattamiseen Kotimaisten puumarkkinoiden toimivuutta on tuettava mm. sähköisten palvelujen yhteisellä jatkokehittämisellä Tarjontaa heikentäviin metsänomistuksen rakenteellisiin ongelmiin on saatava ratkaisuja: Tilakoko on käännettävä kasvuun ja pirstoutuminen pysäytettävä. Samalla on luotava pohjaa ammattimaisen ja aktiivisen metsätalouden harjoittamiseen. Selvitys puumarkkinoiden kehittämistoimista käyntiin (MMM). Edelleen vahvat ajurit metsähakkeen käytön lisäämiseen (vähähiilisyys, bioenergian velvoitteet) Metsähakkeen käyttö ja uusiutuvan energian osuus on oikealla kasvu-uralla vuoden 2020 tavoitteisin nähden Tukijärjestelmin ei pidä vääristää markkinoita Kansainväliset sopimukset osaltaan ohjaajina, ks. Kansainväliset asiat Puupohjaisten biopolttoaineiden Uusi ja kasvava tuotannon ala, joka Teknologian ja 17 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

18 tuotannon käynnistyminen Biopolttoaineiden kehittäminen jatkuu voimakkaana ja teollisen puuperäisen biodieselin ja bioöljyn tuotanto on alkamassa. Uusia puupohjaisia tuotteita markkinoille Yritykset tuovat markkinoille uusia puupohjaisia tuotteita mm. rakentamiseen, kemianteollisuuteen, tekstiiliteollisuuteen, elintarvikkeisiin ja kosmetiikkaan. Näiden tuotteiden jalostusarvo on yleensä korkea. Puurakentamisen kehittyminen Useilla keinoilla on pyritty helpottamaan puurakentamista. Esim voimaan astuneet palomääräykset parantavat puun asemaa rakentamisessa sekä luovat puutuotteille useita merkittäviä uusia käyttökohteita uudis- ja korjausrakentamisessa. Yritykset ovat aktiivisia uusien konseptien luomisessa ja uudenlaisessa yhteistyössä rakennusalan kanssa. tarvitsee puuraaka-ainetta. Edellyttää merkittäviä investointeja biopolttoaineiden kehitykseen ja tuotantoon (esim. pyrolyysi ja torrefiointi). Keskustelussa ovat myös polttoaineiden koko ketjun kestävyyskriteerit. Kannattavuus riippuu pitkälti öljyn hinnasta. Puupohjaiset biopolttoaineet korvaavat fossiilista polttoainetta ja niiden kilpailukyky riippuu pitkälti öljyn hinnasta sekä uusien teknologioiden kaupallistumisesta. Puupohjaiset tuotteet löytävät tiensä uudenlaisiin arvoketjuihin ja aloille, täydentävät metsäalan yritysten tuotevalikoimaa ja tuovat alalle uusia toimijoita. Uusia tuotteita on jo ja tulossa markkinoille, esim. yhdistelmämateriaalit, bioöljyt ja rakentamisen konseptit. Uusien tuotteiden osuus liikevaihdosta on vielä vaatimaton, vaikka niiden jalostusarvo on yleensä korkea. Innovaatioiden eteneminen valmiiksi, tuotantokelpoisiksi tuotteiksi on epävarmaa. Biopohjaisten tuotteiden kysyntä on kasvussa, mutta öljyn hinta merkittävä tekijä. Lisää tulevaisuudessa rakennuspuun sekä rakentamiseen kehitettyjen puutuotteiden kysyntää. Suurimittakaavainen kerros- ja toimitilarakentaminen puusta vielä harvinaista ja suuri osa hankkeista edelleen kehittämishankkeita. Pientalorakentamisessa puun vahva asema säilyy. Rakentamisen taso on kuitenkin tällä hetkellä yleisen taloustilanteen vuoksi melko matala. Tavoitteena on, että puurakentaminen tulee perusvaihtoehdoksi investointien puolesta puupohjaiset biopolttoaineet entistä tärkeämpi puun käyttökohde Vaatii uskottavaa kestävää metsätaloutta ja sen osoittamista (kestävyyskriteerit, hiililaskenta) Mahdollisuus vahvistaa energianhankinnan kotimaisuutta ja omavaraisuutta ja parantaa tältä osin kauppatasetta Nostaa esiin tehokkaan raaka-aineen hankinnan ja kannustaa panostamaan raaka-aineen saatavuuteen Uuden teknologian ja tuotannon pilotointi tehtävä mahdollisimman helpoksi Uudet tuotteet ja arvoketjut tarkoittavat alalle uusia toimijoita ja sidosryhmiä, mikä haastaa KMO:n puitteissa tällä hetkellä tapahtuvan keskustelun Tämä tarkoittaa myös sitä, että kuluttaja kohtaa puun yllättävissä paikoissa esim. lääkkeenä tai kosmetiikkana Puusta voidaan periaatteessa tehdä kaikkea sitä, mitä muovistakin. Järkevää on kuitenkin käyttää puuta sellaisiin käyttökohteisiin, joissa sen ainesosilla on luontaisesti haluttuja ominaisuuksia. Monet uudet puupohjaiset tuotteet, kuten yhdistelmämateriaalit ja mikro- ja nanosellu, syntyvät tehokkaasti olemassa olevan tuotannon sivuvirroista Puurakentamisen läpimurtoa tukevat toimet pidettävä edelleen agendalla (harkittavaksi esimerkiksi valtiovallan periaatepäätös puun käytön lisäämisestä julkisessa rakentamisessa ja yritysten riskilainojen takaukset uusilla liiketoiminta-alueilla) Voidaanko esim. asettaa selvät tavoitteet esim. puurunkoisten kerrostalojen määrällä tms. jotta puurakentamiseen laitettujen panosten vaikuttavuudesta voidaan saada todisteita 18 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

19 Metsäalan palveluiden uudistuminen Suomen metsäkeskus aloitti vuoden 2012 alussa. Metsänhoitoyhdistyslakia ollaan uudistamassa, jolloin metsäpalveluyrittäjät ovat tasavertaisemmin kilpailemassa yhdistysten kanssa metsänomistajille tarjottavista palveluista. Puunostajat ovat panostaneet omien asiakaspalveluidensa monipuolistamiseen. Myös uudet metsäsuunnittelujärjestelmät ja sähköiset palvelut (metsänomistajia palveleva, metsävaratiedot sisältävä Metsään.fi-palvelu) on otettu käyttöön. Uutta arvoa palveluista Kansantalouden jako kolmeen sektoriin - alkutuotantoon, jalostukseen ja palveluihin on käynyt vanhanaikaiseksi. Kehittyneimmissä maissa palveluiden bkt-osuus on kolme neljäsosaa ja valtaosa uusista työpaikoista syntyy palveluihin. Metsien käytön ja hoidon monipuolistuminen Metsälain uudistus (myös hyönteis- ja sienituholakia ollaan suurimittakaavaisessa talonrakentamisessa. Osuutta mahdollista kasvattaa mm. ilmasto/hiilen sidonnan hyödyt arvottamalla. Talouden elpyessä rakentaminen vilkastunee ja lisää rakennuspuun kysyntää. Pakollinen metsänhoitomaksu metsänhoitoyhdistyksille poistuu, ja palvelumarkkinat avautuvat tasapuolisesti myös muille metsäpalveluiden tarjoajille. Eri toimijat varautuvat kilpailutilanteen muutoksiin. mm. toimintatapoja uudistamalla ja kehittämällä uusia palveluita. Organisaatioiden sopeutuminen jatkuu. Palveluiden tarjoajille osa metsänomistajista (joilla esim. pieni metsäala, vähäinen aktiivisuus puukaupassa) ei ole enää kiinnostavia. Metsäsuunnittelussa maastotyön määrä on vähentymässä olennaisesti uusien kaukokartoitusmenetelmien ansiosta. Samalla tiedon hyödynnettävyyttä on parannettu viemällä metsävaratietoa Internetpalveluun. Uuden Metsään.fipalvelun hyödyntäminen on pääsemässä alkuun ja uusia sovelluksia on tulossa. Ne tukevat mm. metsäpalveluyrittäjien toimintaa. Metsäsuunnittelujärjestelmän ylläpito ja kehittäminen vaativat resursseja ja sitoutuneita toimijoita. KMO:n toimenpiteet ovat edistäneet palveluiden uudistumista. Metsäalan palveluorganisaatioiden uudistuminen avaa mahdollisuuksia uudenlaiselle palvelukehitykselle myös metsäalan alkutuotannossa. Myös digitalisoitumisen mahdollisuuksia voidaan hyödyntää. Raja teollisuuden ja palveluiden väliltä on katoamassa. Palvelut voivat olla tuottavuuskasvun lähde. Metsälain uudistaminen on kesken, mutta odotukset korkealla. Onnistuessaan kohentaa metsätalouden imagoa. Metsälain Uudistukseen liittyy positiivista odotusarvoa, sillä se mahdollistaa toimintamallien ja metsäpalvelumarkkinoiden kehittymisen Neuvonnan sijaan puhuttava palveluista Palvelukäsitettä on laajennettava eli siihen sisällytetään puuntuotannon lisäksi metsien monikäyttö kuten virkistys sekä esim. suojelu. Lisäksi tarvitaan kytkentä metsään perustuviin muihin elinkeinoihin, erityisesti maatila- ja luontomatkailuun. Palvelukonsepteja on voitava kehittää metsänomistajalähtöisesti erityyppisille tiloille, myös pienille metsätiloille sekä esimerkiksi perikuntien omistamille tiloille. Metsien aineettomat hyödyt ja arvot huomioitava entistä vahvemmin Paineet monimuotoisuuden lisäämiseksi talousmetsissä edelleen kovat Palveluiden kehittämiseen tarvitaan panoksia Metsien käytön ja hoidon monipuolistuminen ja siitä viestiminen on tärkeää kestävän metsätalouden uskottavuudelle 19 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

20 uudistamassa) mahdollistaa aiempaa monipuolisemmat metsienkäsittelymenetelmät. Uusien säädösten on tarkoitus astua voimaan vuoden 2014 alussa. Metsien omistajat ja käyttäjät kaipaavatkin entistä monipuolisempaa metsien käyttöä ja hoitoa.. Metsätalouden sekä puuenergian tuet murroksessa Kestävän metsätalouden rahoituslakia ei ole uudistettu suunnitellusti (mm laki ei ole vieläkään voimassa). Uutta pienpuun energiatukea ei voitu toteuttaa, eikä vastaavaa uutta tukea ole vielä. Valtion vaikean taloustilanteen vuoksi erityyppisten tukien karsiminen ja uudelleen suuntaaminen korostuu. Ekosysteemipalveluiden ja metsien aineettomien hyötyjen korostuminen Suomalaisten luontosuhteen (vrt. metsäsuhteen) muutos ehdotettujen uudistusten kansantaloudelliset vaikutukset on arvioitu vähäisiksi. Yksittäinen metsänomistaja voi hyötyä muutoksista. KMO:n toimenpiteet ovat vaikuttaneet uudistusten liikkeellelähtöön ja sisältöön. Kestävän metsätalouden rahoituksella on ollut suuri merkitys energiapuun markkinoille saamisessa sekä metsän- ja luonnonhoidollisten töiden toteuttamisessa. Tukivaroja on niukasti, mutta toistaiseksi rahoituksen uudistaminen mm. priorisoimalla ja karsimalla työlajeja ei ole onnistunut. Toimijoiden kannalta epävarma tilanne on hankala. Tavoitteena on, että energiapuun tuotanto muodostuu vähitellen markkinalähtöiseksi, jolloin tukien tarve pienenee. Puuntuotantoa tukevien töiden tukeminen vähenee ja painopiste siirtyy luonnonhoitoon. Kasvava alue ja suuri kasvun mahdollisuus myös tulevaisuudessa. Puhtaan veden ja ilman lisäksi merkittäviä ekosysteemipalveluita mm. ainekierrot. Myös terveysvaikutukset ja virkistyspalvelut, mm. maatilamatkailu lisää metsien monikäyttöä ja on otettava huomioon esim. hakkuiden toteutusta suunniteltaessa Suomalaisten luontosuhde muuttuu ja myös odotukset metsien käytölle ja hoidolle muuttuvat. Vaihtoehtoisten metsänkäsittelymenetelmien käytön mahdollisuus voi aktivoida nyt passiivisia metsänomistajia Uudistuksista viestintään on panostettava ja metsänomistajien palveluita kehitettävä, jotta metsänomistajilla on riittävät välineet (esim. taloudelliset laskurit osaksi sähköisiä palveluita). Mahdollisimman vahva markkinalähtöisyys edelleen hyvä tavoite, jotta puu ohjautuu tarkoituksenmukaiseen käyttöön Myös toimintaympäristön (tuet ym.) ennakoitavuus tältä osin tärkeää Suomelle tärkeät asiat tuotava esiin myös EUvaikuttamisessa ja tukia tarkasteltava osana eri ohjauskeinojen muodostamaa kokonaisuutta Tuille on asetettava selkeästi määritellyt, ajallisesti rajatut tavoitteet. Ekosysteemipalvelut (tuottavat, säilyttävät, ylläpitävät ja kulttuurilliset palvelut) ja metsien aineettomat hyödyt ja arvot nousevat entistä vahvemmin esiin, ja näiden on syytä näkyä vahvasti myös KMO:ssa Konkreettisia esimerkkejä löytyy hiilivarastoista maisemaarvokauppaan Suomelle näihin liittyy paljon mahdollisuuksia, mutta myös kansainvälisestä toimintaympäristöstä nousevia kysymyksiä Kokonaisuus vaatii ensinnäkin ekosysteemipalveluiden ja niiden mahdollisuuksien ja rajoitusten ymmärtämistä ja toiseksi niiden hyödyntämistä esim. paikallisesti elinkeinona Metsäalan toimintaa ja viestintää muokattava niin, että se vastaa uudenlaisiin odotuksiin metsien käytölle ja hoidolle Perusopetukseen hyvät perustiedot siitä, miten puu kasvaa ja 20 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

21 Metsäalan tutkimuksen uudistuminen On aloitettu Luonnonvarakeskuksen perustamishanke, jonka tuloksena Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Metsäntutkimuslaitos (Metla) sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) yhdistetään yhdeksi uudeksi tutkimuslaitokseksi, jonka on tarkoitus aloittaa toimintansa vuoden 2015 alussa. Muutokset metsäalan houkuttelevuudessa ja osaamistarpeissa Metsäalan koulutuksen houkuttelevuus on ollut heikko ja sitä on muutettu sekä laadullisesti että määrällisesti vastaamaan osaamis- ja työvoimatarpeita. Metsätalouteen on valmistunut vuosittain noin 700 ammatillisen perustutkinnon ja ammattitutkinnon suorittanutta henkilöä, kun uusien työntekijöiden tarpeeksi on laskettu yli tuhat työntekijää vuodessa. Osaamistarpeet muuttuvat erityisesti puuraakaaineen hankinnassa ja tuotteiden valmistuksessa, jonne tarvitaan entistä vahvemmin mm. kemianja kaupallista osaamista. Talouden epävarmuus muuttunut jatkuvammaksi Nopeasti muuttuva toimintaympäristö ja niukkenevat resurssit vaativat organisaatioiden keventämistä ja tutkimuksen uudelleen fokusointia. Hallinnon keventyminen sekä synergiahyödyt tutkimuslaitosten uudelleenorganisoinnista saadaan pitemmällä aikavälillä. Panostetaan sekä ulkomaiseen tutkimusyhteistyöhön että sektorit ylittävään kotimaiseen tutkimukseen. Tutkimuksen ja tutkimusrahoituksen pullonkaula on kaupallistamisessa ja arvoketjun loppupäässä. Metsäalalle tarvitaan uudenlaisia ammattilaisia perinteisten metsäalan osaajien lisäksi. Koulutuksen houkuttelevuuteen ei ole löytymässä ratkaisua. Suomalaiselle metsäosaamiselle on kuitenkin kysyntää maailmalla (mm. teknologiavienti, koulutusvienti, konsultointi ja kehitysyhteistyöhankkeet). Metsäalalla koneellistuminen ja menetelmien kehittäminen vähentää työntekijöiden tarvetta taimikonhoidossa. Puunkorjuun koneellistumisaste on jo korkea ja työvoiman tarve säilynee ennallaan, kunnes saadaan älykkäitä täysin tietokoneohjattuja koneita. Nuorten ammattilaisten puute heikentää alan imagoa ja jatkuvuutta. Talouden epävarmuus vaikuttaa metsäalaan mm. rakentamisen vähenemisenä, yritysten riskinottokyvyn vähenemisenä. Lisäksi vaikuttaa öljyn hintaan liittyvä epävarmuus. mitä hyvää siitä saa Uudet oivallukset ja liiketoiminta syntyy usein toimijoiden ja perinteisten toimialojen rajapinnoilta, tämä ajatus on syytä tuoda myös tutkimuksessa vahvasti esiin Suomalaisen tutkimuksen pullonkaula on innovaatioiden kaupallistaminen, jota on syytä tukea esim. pilotoinnin ja demonstroinnin edellytysten vahvistamisella Suomessa on vahva osaamispohja sekä tutkimuslaitoksissa, yliopistoissa että oppilaitoksissa, jonka pohjalle on erittäin hyvät edellytykset rakentaa myös tulevaa osaamista Alan houkuttelevuus ja vetovoimaisuus määrittelevät, kuinka hyvät ihmisresurssit alalla on käytössä Alan ja koulutuksen houkuttelevuuteen tarvittaisiin edelleen kestäviä ratkaisuja, Metsä Puhuu -hankkeessa hyviä elementtejä Tarvitaan valtakunnallista näkemystä ja koordinaatiota työvoimatarpeesta ja koulutuksen kehittämisestä ja rohkeutta myös koulutusohjelmien ja oppilaitosten yhdistämiseen ja uudenlaiseen yhteistyöhön Hyviä esimerkkejä koulutuksen monipuolistamisesta prosessiteollisuuden tai biotalouden koulutukseksi Öljyn hinta merkittävä tekijä biotalouden (joka perustuu puun ja muiden biomassojen käytölle) kehityksessä ja suora kannustin tai este investoinneille ja uusille tuotteille Talouden epävarmuuden ei pidä hidastaa tai vähentää investointeja uuden kehittämiseen Öljyn hinnan vaihteluista huolimatta niukkaresurssisuus kuitenkin globaalisti selvä ajuri puupohjaisten tuotteiden käytössä 21 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

22 5. Tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen arviointi Tässä luvussa on tarkasteltu ohjelman keskeisiä onnistumisia ja puutteita tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen osalta sekä näihin vaikuttavia tekijöitä. Arvioinnin lähtökohtana on käytetty yleisesti strategia- ja ohjelmatoiminnalle asetettuja tavoitteita ja odotettua lisäarvoa sekä vaikutusketjuja tavoitteista toimenpiteiden kautta tuloksiin (tulosten vaikutuksia arvioitu seuraavassa kokonaisuudessa). Tavoitteena on, että ohjelmatoiminnasta syntyy selvää ja ohjelmatoimintaan yhdistettävää lisäarvoa. 5.1 Tavoitteiden relevanssi ja toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuus Ohjelmalle asetetut keskeiset tavoitteet vuodelle 2015 ovat 4 : metsä- ja puutuoteteollisuuden tuotannon ja viennin arvo kasvavat 20 % kotimaisen ainespuun hakkuut nousevat miljoonaan kuutiometriin vuodessa metsähakkeen vuotuinen käyttö kaksinkertaistuu miljoonaan kuutiometriin Metsänhoidolliselta tilaltaan hyvien taimikoiden ja nuorien kasvatusmetsien määrä kaksinkertaistuu ollen vähintään 40 % Puuston vuotuinen kasvu nousee milj. kuutiometriin Yksityismetsien liiketulos nousee vähintään 110 euroon/ha Liikenneverkot ja terminaalit vastaavat metsäteollisuuden, energiahuollon ja muiden metsiin perustuvien elinkeinojen sekä vapaa-ajan liikennetarpeita METSO-ohjelman pinta-ala- ja muista tavoitteista valtaosa on saavutettu (ml hehtaaria monimuotoisuuskohteita ja hehtaaria luonnonsuojelualueita yksityismetsiin) Hiilen sidonta metsäekosysteemeihin on noin 20 milj. tn CO2 ekv./v Julkinen tutkimus- ja kehittämisrahoitus kohoaa 200 milj. euroon/v eri koulutusasteilta valmistuu osaavaa työvoimaa rekrytointitarvetta vastaavasti Kansainvälisten ja EU-asioiden tavoitteellinen koordinaatio on vahvistunut Luonteenomaista ohjelman keskeisille tavoitteille on, että niiden kehittymiseen vaikuttavat monelta osin erilaiset toimintaympäristön muutokset vahvemmin kuin tarkasteltavan ohjelman toimenpiteet. Ohjelma voi luoda edellytyksiä, mutta esimerkiksi tuotannon ja viennin arvon ja myös näihin vahvasti liittyvän kotimaisen puun käytön osalta ohjelman toimenpidevalikoima on 4 Metsäalasta vastuullinen biotalouden edelläkävijä, Metsäneuvoston ehdotukset seuraavan hallituksen ohjelmaan, , Boldatut ovat Kansallinen metsäohjelma 2015, Metsäalasta biotalouden vastuullinen edelläkävijä esitteessä esiin nostettuja päätavoitteita 22 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

23 kansainvälisiin markkinoihin ja yritysten kilpailukykyyn nähden vaikuttavuudeltaan vähäinen. Globaalien markkinoiden mukaan elävässä toimintaympäristössä ohjelman käytössä olevalla keinovalikoimalla ei siis moneltakaan osin voida merkittävästi vaikuttaa ohjelman tavoitteiden toteutumiseen. Tavoitteet ovat suhteellisen yleisluonteisia ja on vaikea nähdä metsäohjelman kykyä vaikuttaa näihin. Ohjelman ja sen vaikuttavuuden arvioinnin keskeinen haaste onkin se, että ohjelman merkitystä tavoitteiden toteutumisessa on hankala tunnistaa. Ensimmäinen haaste on erottaa KMO:n esiin nostamien toimenpiteiden vaikutus toimintaympäristön muutoksista ja muista toimenpiteistä. Esimerkiksi metsähakkeen käytön kasvua ovat ensisijaisesti ajaneet bioenergian käytölle asetetut EU-velvoitteet sekä näiden pohjalta tehdyt investoinnit. Kuten edellä todettiin, ohjelman toimenpidevalikoima on laaja, yhteensä keinoja on lueteltu yli 70. Metsäneuvoston näkökulmasta keskeiset toimenpidekokonaisuudet ovat 5 : 1. Kohdennetaan rahoitusta uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen, nykyisten tuotteiden kilpailukyvyn parantamiseen sekä ekotehokkuuden lisäämiseen 2. Kehitetään tutkimusrakenteita ja turvataan alan tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnan pitkäjänteinen rahoitus 3. Edistetään hyvää ja nykyistä monipuolisempaa metsänhoitoa uudistamalla metsälainsäädäntöä sekä kehittämällä metsävaratietokantaa ja metsänomistajien palvelutarjontaa 4. Kestävän metsätalouden ja pienpuun energiakäytön rahoitus turvataan ja uudistetaan lainsäädäntö 5. Metsätilojen kokoa suurennetaan, rakennetta parannetaan ja sukupolvenvaihdoksia edistetään kehittämällä verotusta, omistusmuotoja, uusjakokäytäntöjä ja neuvontaa 6. METSO-toimintaohjelma toteutetaan, turvataan sen rahoitus sekä tehdään talousmetsien luonnonhoitoa ja vesiensuojelutoimenpiteitä 7. Ylläpidetään virkistysrakenteita ja vetovoimaista metsäympäristöä sekä uudistetaan ulkoilulaki 8. Liikenneverkkoja ylläpidetään ja kehitetään tarpeita vastaavasti 9. Metsäalan koulutusta uudistetaan työelämän tarpeiden mukaan kaikilla koulutustasoilla 10. Vaikutetaan siihen, että kansainväliset ja EU:n metsästrategiat tukevat kestävää metsätaloutta ja edistävät metsäsektorin toimintaedellytyksiä 11. Puumarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi jatketaan puumarkkinatyöryhmän työtä. 12. Jatketaan metsä-organisaatioiden uudistamista hallinnon tehostamiseksi 13. Varmistetaan, että kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa metsänieluja koskevat laskentasäännöt ovat johdonmukaisia kestävän metsätalouden tavoitteiden kanssa Toinen haaste toimenpidekokonaisuuksien osalta on hahmottaa KMO:n toiminnallinen yhteys ja mahdollisuudet ylipäätään toimenpiteiden toteuttamiseen. KMO, kuten monet muutkin vastaavat ohjelmat, kokoavat usein yhteen toimenpiteitä, joiden omistajuus ja toteutusvastuu kuuluvat eri 5 Viite 23 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

24 tahoille. Tällöin ainakin osa toimenpiteistä voi toteutua ilman KMO:ta, mikä nostaa esiin kysymyksen ohjelman lisäarvosta. Tärkeät kokonaisuudet monimuotoisuus ja uuden yritystoiminnan synnyttäminen on vastuutettu METSO-ohjelmalle ja Metsäalan strategiselle ohjelmalle. Myös tämä tuo haasteen KMO:n lisäarvon ja vaikuttavuuden arviointiin. 5.2 Tavoitteiden toteutuminen Vain yksi ohjelman päätavoitteista, metsähakkeen käytön kasvu, näyttää saavutettavalta vuoteen Metsähakkeen vuotuinen käyttö on nyt 7,8 milj. m 3 (vuonna ,4 milj. m 3 ). Kehitystä on ajanut merkittävät panokset ja investoinnit bioenergian käyttöön. Uusiutuvan energian tukimekanismien epävarmuus on kuitenkin hidastanut kasvua. Tavoite on kuitenkin mahdollista saavuttaa. Kuten edellä todettiin, joudutaan kuitenkin kysymään, mikä KMO:n merkitys sinänsä on ollut tavoitteen toteutumisessa. Muiden tavoitteiden saavuttaminen näyttää epätodennäköiseltä. Kotimaisen ainespuun hakkuut olivat 50,8 milj. kuutiometriä vuonna 2012 (v ,6 milj. m3) 6, joten tämän tavoitteen toteutuminen on epätodennäköistä. Syynä ainespuun hakkuiden määrän laskuun on ollut teollisuuden puun käytön väheneminen. Kestävästi käytettävissä oleva määrä on Metsäntutkimuslaitoksen laskelman mukaan noin 70 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, joka on ollut lähtökohtana KMO:n hakkuutavoitteelle. Metsä- ja puutuoteteollisuuden tuotannon arvo oli 18,6 mrd. e vuonna 2012 (ennuste, v hintatasossa) 7. Tavoitteena oleva metsäteollisuuden tuotannon arvon kasvu 20 % (v arvo 21,7 mrd. e v rahassa) on epätodennäköistä. Viennin arvo oli 10,8 mrd. e (ennuste, v rahassa). Myös tältä osin tavoite kasvusta näyttää epätodennäköiseltä (v ,2 mrd. e v rahassa). Tuotannon ja viennin arvoon ovat merkittävästi vaikuttaneet metsä- ja puutuoteteollisuuden tuotteiden globaalin kysynnän heikkeneminen ja suomalaisyritysten heikko kilpailukyky. Tuotannon ja viennin arvo riippuu tuotteiden kilpailukyvystä markkinoilla, eivätkä yritykset ole löytäneet kustannusrakenteelleen ja tuotevalikoimalleen houkuttelevia markkinoita. METSO-ohjelman osalta tavoitteiden saavuttaminen nykyresursseilla vuoteen 2020 mennessä näyttää epätodennäköiseltä. Hehtaaritavoitteet ovat ylimitoitetut valtion rahoitukseen nähden, eikä muiden toimijoiden resursseja ole osattu hyödyntää riittävästi. Eri koulutusasteilta valmistuvien määrä ei täysin vastaa rekrytointitarvetta, vaan pullonkauloja on mm. metsäkonekoulutuksessa ja puutuotealalla. Koulutuksen sisältöjä ja rakennetta on uudistettu esim. metsäkonekoulutuksessa sekä paperi- ja puualojen ammatillisessa koulutuksessa, mutta alan koulutuksen houkuttelevuus on heikko. Näin opiskelupaikkoihin ei saada motivoituneita hakijoita, ja oppilaitosten halu panostaa koulutuksen kehittämiseen on vähäistä. 6 Kansallinen metsäohjelma 2015, Seurantaraportti 2012, 7 Kansallinen metsäohjelma 2015, Seurantaraportti 2012, 24 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

25 5.3 Toimenpiteiden toteutuminen KMO prosessissa toimenpiteiden toteutumista arvioidaan vuosittaisella seurannalla. Tästä syystä tässä arvioinnissa ei niinkään arvioida yksittäisten toimenpiteiden toteutumista, kuin metsäneuvostossa ohjelmasta nostettuja keskeisiä toimenpidekokonaisuuksia. Haastatteluiden mukaan ohjelman keskeiset onnistumiset toimenpiteiden toteutumisessa liittyivät erityisesti puumarkkinoiden toimintaan, lainsäädännön uudistamiseen (metsälaki, metsänhoitolaki, puutavaranmittauslaki), rautatieterminaaliverkoston kehittämiseen, METSO-ohjelmaan ja monimuotoisuuteen sekä kulttuuriperintökohteisiin. Toki näidenkin onnistumisten arviointi oli haastatteluaineistossa osin ristiriitaista, ja riippui mm. vastaajan odotuksista ja siitä, kuinka kauan hän on toiminut alalla. Arvioinnin mukaan toimenpiteistä ovat parhaiten toteutuneet MMM:n ja sen hallinnonalan vastuulla olevat toimenpiteet. Toteutuneisiin ja toteutumattomiin toimenpiteisiin saattaa vaikuttaa myös se, onko niiden toteuttamiseen tarvittu rahoitusta vai ei. Osa toimenpiteistä on myös vaatinut sidosryhmien toiveita pidemmän ajan toteutuakseen tai ne ovat voineet toteutua alun perin suunnitellusta muuttuneessa muodossa. Toimenpiteiden toteutumisessa näkyy myös se metsäalan kannalta olennainen haaste, että monet alaan vaikuttavista toimenpiteistä ovat muiden kuin metsäalan perinteisten toimijoiden käsissä. Esimerkiksi energiatukipolitiikalla vaikutetaan merkittävästi myös metsäalaan. Myös esim. verotus ja koulutus ovat osa laajempaa yhteiskunnallista kokonaisuutta. Ohjelman roolia tässä kentässä pohditaan tarkemmin myöhemmissä luvuissa, mutta tämä näkyy myös toimenpiteiden toteutumisessa ja erityisesti muiden ministeriöiden sitoutumisessa tavoitteisiin (joiden tehtävänä on tarkastella asioita yhteiskunnan näkökulmasta kokonaisvaltaisesti). Haasteeksi ohjelman toteuttamisessa on nostettu myös poliittinen sitoutuminen tavoitteisiin ja kunkin hallituksen painotukset yhteiskunnan kehittämisessä. Ne vaikuttavat suoraan metsäalan toimenpiteiden priorisointiin ja rahoitukseen. Toisaalta monet esim. teollisuuspolitiikan ja luonnonvarapolitiikan laajemmista linjauksista kohdistuvat väistämättä myös metsäalaan. Myös ohjelman tavoitteet, kuten hakkuutavoitteet, ovat olleet ensisijaisesti poliittisia päätöksiä. Haastatteluiden ja aineistoanalyysin pohjalta toimenpiteiden toteutumisen (ja tulosten) osalta ainakin osin toteutuneina voidaan pitää seuraavia ohjelman toimenpidekokonaisuuksia: Puumarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi ja vakauttamiseksi jatketaan puumarkkinatyöryhmän työtä Edistetään hyvää ja nykyistä monipuolisempaa metsänhoitoa uudistamalla metsälainsäädäntöä sekä kehittämällä metsävaratietokantaa ja metsänomistajien palvelutarjontaa Jatketaan metsäorganisaatioiden uudistamista hallinnon tehostamiseksi METSO-toimintaohjelma toteutetaan, turvataan sen rahoitus sekä tehdään talousmetsien luonnonhoitoa ja vesiensuojelutoimenpiteitä Metsäalan koulutusta uudistetaan työelämän tarpeiden mukaan kaikilla koulutustasoilla Vaikutetaan siihen, että kansainväliset ja EU:n metsästrategiat tukevat kestävää metsätaloutta ja edistävät metsäsektorin toimintaedellytyksiä 25 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

26 Haastatteluiden ja aineistoanalyysin pohjalta toimenpiteiden riittämättömästi toteutuneina voidaan pitää seuraavia toimenpidekokonaisuuksia: Kohdennetaan rahoitusta uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen, nykyisten tuotteiden kilpailukyvyn parantamiseen sekä ekotehokkuuden lisäämiseen Kestävän metsätalouden ja pienpuun energiakäytön rahoitus turvataan ja uudistetaan lainsäädäntö Metsätilojen kokoa suurennetaan, rakennetta parannetaan ja sukupolvenvaihdoksia edistetään kehittämällä verotusta, omistusmuotoja, uusjakokäytäntöjä ja neuvontaa Liikenneverkkoja ylläpidetään ja kehitetään tarpeita vastaavasti Varmistetaan, että kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa metsänieluja koskevat laskentasäännöt ovat johdonmukaisia kestävän metsätalouden tavoitteiden kanssa Tarkemmin haastatteluissa nostettiin esiin keskeisinä puutteina toimenpiteiden toteutumisessa erityisesti metsätilarakenteeseen liittyvien toimenpiteiden epäonnistuminen ja rohkeuden puute toteuttaa metsänomistajarakenteeseen liittyviä tarvittavia muutoksia. Lisäksi haastateltavien oli vaikea tunnistaa KMO:n roolia tavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisessa. Alla olevassa taulukossa on arvioitu toimenpiteiden toteutumista ja tuloksia ohjelman keskeisiksi toimenpidekokonaisuuksiksi nostetuilla alueilla haastatteluiden, sidosryhmäkeskusteluiden ja aineistoanalyysin pohjalta. Taulukko x. Onnistumiset ja puutteet sekä KMO:n rooli ohjelman keskeisiksi toimenpidekokonaisuuksiksi nostetuilla alueilla 8 TÄYDENNETTÄVÄNÄ Toimenpidekokonaisuus Kohdennetaan rahoitusta uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen, nykyisten tuotteiden kilpailukyvyn parantamiseen sekä ekotehokkuuden lisäämiseen Kehitetään tutkimusrakenteita ja turvataan alan tutkimus-, kehitys ja innovaatiotoiminnan pitkäjänteinen rahoitus Edistetään hyvää ja nykyistä monipuolisempaa metsänhoitoa uudistamalla metsälainsäädäntöä Arvio ohjelman toimenpiteiden toteutumisen ja tulosten onnistumisista ja puutteista KMO:n osalta tämän toimenpidekokonaisuuden toteutus on vastuutettu MSO:lle, ja MSO:n puitteissa tehdään työtä erityisesti puurakentamisen edistämiseksi. Tähän toimenpidekokonaisuuteen vaikuttavat myös tutkimusrakenteiden muutokset (kts. seuraava kohta). Toimenpiteiden tuloksia on vielä vaikea nähdä. Uusia tuotteita ja palveluita on syntynyt hitaasti eikä nykyisten tuotteiden kilpailukyky ole hyvä. Käynnissä on nyt kuitenkin joitakin tuotantoinvestointeja uusien tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen (esim. pyrolyysiöljyn valmistaminen). Erityisesti investointien lupaprosessien hitaus ja pääomitus ovat investointien pullonkauloja. KMO:n osalta tämän toimenpidekokonaisuuden toteutus on vastuutettu MSO:lle. Tutkimusrakenteita on kehitetty sektorirajat paremmin ylittäviksi. Metlan, MTT:n ja RKTL:n yhdistämistä Luonnonvarakeskukseksi vuoteen 2016 mennessä on valmisteltu. Metsäklusteri Oy on laajentunut metsäteollisuuden ja talouden tutkimuksesta myös muille biotalouden aloille Finnish Bioeconomy Cluster FIBIC Oy:ksi. MSO, FIBIC, Finnish Wood Research ja Uusiutuva metsäteollisuus-klusteri (OSKE:t) toteuttivat yhteistyössä teollisuuden kanssa kehityshankkeita uusien asiakaslähtöisten tuotteiden ja palveluiden luomiseksi. KMO:n roolia tähän liittyvien toimenpiteiden toteutumisessa on vaikea tunnistaa MMM:n yhdessä muiden toimijoiden kanssa valmistelemaa Luonnonvarakeskusta lukuun ottamatta. Muutosten vaikutuksia on vielä vaikea nähdä. Pitkäjänteisen rahoituksen turvaamisesta ei merkkejä. Metsälainsäädäntö ja metsänhoitosuositukset ovat uudistettavana. Metsävaratiedon hyödyntämistä on kehitetty aktiivisesti ja metsään.fi -palvelu avattu. Tämän 8 Kansallinen metsäohjelma 2015, Metsäalasta biotalouden vastuullinen edelläkävijä esite, Metsäalasta vastuullinen biotalouden edelläkävijä, Metsäneuvoston ehdotukset seuraavaan hallituksen ohjelmaan, Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

27 sekä kehittämällä metsävaratietokantaa ja metsänomistajien palvelutarjontaa Kestävän metsätalouden ja pienpuun energiakäytön rahoitus turvataan ja uudistetaan lainsäädäntö Metsätilojen kokoa suurennetaan, rakennetta parannetaan ja sukupolvenvaihdoksia edistetään kehittämällä verotusta, omistusmuotoja, uusjakokäytäntöjä ja neuvontaa METSO-toimintaohjelma toteutetaan, turvataan sen rahoitus sekä tehdään talousmetsien luonnonhoitoa ja vesiensuojelutoimenpiteitä Ylläpidetään virkistysrakenteita ja vetovoimaista metsäympäristöä sekä uudistetaan ulkoilulaki Liikenneverkkoja ylläpidetään ja kehitetään tarpeita vastaavasti Metsäalan koulutusta uudistetaan työelämän tarpeiden mukaan kaikilla koulutustasoilla Vaikutetaan siihen, että kansainväliset ja EU:n metsästrategiat tukevat kestävää metsätaloutta ja edistävät metsäsektorin toimintaedellytyksiä Puumarkkinoiden toiminnan toivotaan tarjoavan edellytyksiä myös metsänomistajien palvelutarjonnan parantamiseen. Näissä toimenpiteissä selkeä rooli MMM:llä ja sen hallinnonalan toimijoilla, ja edellytysten luonti on ollut KMO:n tavoitteena. Osin uudistukset ovat olleet hitaita, ja myös palvelutarjonta kasvaa hitaasti. Työryhmät kuten Metsätalous ja energia työryhmä ovat tukeneet työtä, vaikka varsinainen työ on tehty erillisissä lakityöryhmissä. Metsähakkeen käyttöä tuetaan sähköntuotantotuella ja pienten CHP-laitosten syöttötariffilla. Syöttötariffi ei ole kuitenkaan saanut aikaan lisäinvestointeja yhdistettyyn tuotantoon. Pienpuun energiatuelle ei ole saatu komission hyväksyntää. KMO:ssa on käyty keskusteluja pienpuun energiatuesta. Metsäteollisuus ry:n kantelun jälkeen kansallinen ratkaisu on saavutettu maa- ja metsätalousministerin johdolla. Metsätalous ja energia -työryhmä on ollut yhtenä foorumina energiapuun tukiin liittyvässä keskustelussa sekä näkemysten välittämisessä eri osapuolten kesken. Metlan kehittämishanke metsätilakoon ja rakenteen parantamiseksi julkaisi loppuraporttinsa tammikuussa Vuoden 2012 tehtyjen pääomatuloverotuksen muutosten yhteydessä yhteismetsien tuloverotuksen vähintään kaksi prosenttiyksikköä alempi taso muihin yksityismetsiin nähden säilyi. KMO:n tilapäinen tilakokotyöryhmä kokosi hyvän joukon suomalaisia asiantuntijoita, jotka tekivät aiheesta hyvän selvityksen. Selvityksestä seuranneita toimenpiteitä tai vaikutuksia ei ole nähtävissä. Vuonna 2012 valmisteltiin periaatepäätöksen päivitystä METSO:n seurantaryhmässä ja ohjelmakautta jatketaan vuoteen Asetettujen hehtaaritavoitteiden saavuttaminen nykyresursseilla vuoteen 2020 on erittäin haastavaa. Ohjelman rahoitus ei ole toimenpiteisiin nähden riittävää. METSO on osa KMO:ta. Lisäksi on ollut Ympäristöhyödyt-työryhmä. Retkeilyreittejä on parannettu ja valtion metsien kulttuuriperintökohteet on kartoitettu. Talousmetsien maisemanhoidon suositukset valmistuivat ja kehitystyötä on tehty monipuolisesti eri osapuolten kesken. Aihe on tunnistettu KMO:n piirissä. KMO:n määräaikainen elämänlaatutyöryhmä on koonnut sisältöjä ja aktivoinut toimijoita uudenlaiseen yhteistyöhön. Liikennepoliittinen selonteko valmistui keväällä Puukuljetusten turvaamiseen osoitetun rahoituksen käyttöä on jatkettu ja sillä on kehitetty rataverkon raakapuuterminaaleja ja kuormauspaikkoja. KMO on pystynyt viestimään metsäalalle keskeisiä tavoitteita hallitusohjelmaan ja liikennepoliittiseen selontekoon. Hallitusohjelman rahoituslinjausten mukaan on epävarmaa, tulevatko metsäalan tarpeet riittävästi huomioiduksi selonteon toimeenpanossa, erityisesti alempiasteisen tieverkon, rekkojen kokonaispainon noston ja perusväylänpidon rahoituksen osalta. KMO:n avulla asiaa nostettu esiin hallitusneuvotteluissa ja LVM:n suuntaan. Koulutuksen rakenteita ja koulutusohjelmien sisältöä on uudistettu. Koulutuksessa on pullonkauloja mm. metsäkonekoulutuksessa ja puutuotealalla. KMO:n koulutusryhmä on tarkastellut asiaa. Ammatillisen koulutuksen osalta kehitystä on tehnyt OKM. Suomi on toiminut aktiivisesti kansainvälisillä foorumeilla (YK:n metsäfoorumin kansainväliset metsärahoituskysymykset) ja Suomen näkemykset ovat hyvin mukana valmistumassa olevassa Euroopan Unionin metsästrategiassa. EU-vaikuttamisen tueksi on tehty EUvaikuttamissuunnitelma. Joissakin Suomelle keskeisissä kysymyksissä kuten biomassojen kestävyyskriteerit Suomen näkökulmat eivät ole tulleet esiin kansainvälisillä foorumeilla. KMO on vastuuttanut tehtävän MMM:n alaiselle Kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunnalle. Puumarkkinatyöryhmä jatkaa markkinaosapuolten keskustelua ja on tehnyt aloitteita 27 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

28 tehostamiseksi ja vakauttamiseksi jatketaan puumarkkinatyöryhmän työtä. Jatketaan metsäorganisaatioiden uudistamista hallinnon tehostamiseksi Varmistetaan, että kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa metsänieluja koskevat laskentasäännöt ovat johdonmukaisia kestävän metsätalouden tavoitteiden kanssa markkinainformaation parantamiseksi. Energiapuu sisällytettiin puutavaran mittauslakiin ja energiapuun hintatilastointi on käytössä, samoin hintaindeksi. Valtakunnallinen Suomen metsäkeskus aloitti toimintansa Uudessa metsäkeskuksessa julkiset palvelut on erotettu liiketoiminnasta. XXX XXX 5.4 Kestävä kehitys, biotalous ja ekosysteemipalvelut Kaikki kestävän kehityksen osa-alueet ympäristö, talous ja sosiaaliset näkökohdat - ovat näkökulmina mukana ohjelmassa, ne kuitenkin konkretisoituvat eri tavoin. Vahva paino ohjelman historiassa on ollut puun teollisella käytöllä ja siitä syntyvällä kansan- ja aluetaloudellisella hyödyllä ja työllisyydellä. Tähän myös monet toimenpiteet ovat kohdistuneet. Jatkossa keskeisiä ratkaistavia kysymyksiä ovat mm. raaka-aineen riittävyys ja ohjautuminen eri käyttötarkoituksiin sekä tukien ym. vaikutus puunkäyttöön (esim. energia ja polttoaineet, uudet tuotteet, rakentaminen jne.). Ohjelma on tuonut keskusteluun metsien ja puun käytön ympäristövaikutukset, luonnon monimuotoisuuden, kulttuuriarvot ja virkistyskäytön. Ohjelman onnistumisena voidaankin pitää kestävän kehityksen eri osa-alueiden tuomista mukaan keskusteluun ja niistä syntyvien erilaisten tarpeiden yhteensovittamista. Toimenpiteet näiden konkretisoimiseksi ovat haastatteluiden mukaan kuitenkin vielä puutteellisia ja kehitettävää on esimerkiksi toimenpiteiden konkretisoimisessa metsien virkistyskäyttöön. Esim. METSO-ohjelmaa ei aina tunnisteta osaksi KMO:ta. Metsät ovat Suomessa keskeinen osa biotaloutta. Biotalous on uusiutuvien luonnonvarojen kestävää hoitoa ja käyttöä ja niistä syntyvien tuotteiden ja palveluiden valmistamista. Linkki biotalouteen tai sen ajureihin - resurssitehokkuuteen ja ilmastoystävällisyyteen - ei toistaiseksi näy ohjelmassa kovinkaan voimakkaasti. Jatkossa biotaloudessa korostuvat primääriraaka-aineen lisäksi myös erilaisten sivuvirtojen ja teollisten symbioosien, resurssitehokkuuden ja myös metsien tarjoamien ekosysteemipalveluiden mahdollisuudet. Myös metsien tarjoamien ekosysteemipalveluiden merkitys ja metsiin liittyvät aineettomat hyödyt ovat tutkimuksen ja keskustelun myötä konkretisoitumassa. Sekä biotalous että ekosysteemipalvelut voivat tarjota metsäalalle uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. On myös syytä arvioida, miten näiden alojen driverit vaikuttavat metsiin kohdistuviin kysymyksiin ja tarpeisiin. 5.5 Yhteenveto Yhteenveto ohjelman päätavoitteiden relevanssista ja toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta sekä päätavoitteiden ja toimenpiteiden toteutumisen arvioinnista: Päätavoitteet ovat sinänsä relevantteja, mutta ne on määritelty niin yleisiksi, että ohjelman kyky vaikuttaa tavoitteisiin jää epäselväksi. 28 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

29 Ohjelman päätavoitteista vain metsähakkeen käytön kasvu näyttää saavutettavalta. Kotimaisen ainespuun hakkuille, metsäteollisuuden tuotannon ja viennin kasvulle sekä METSO-ohjelmalle ja eri koulutusasteilta valmistuneiden määrälle asetettuja tavoitteita ei todennäköisesti saavuteta. Tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavat kuitenkin monelta osin erilaiset toimintaympäristön muutokset vahvemmin kuin kansallisen metsäohjelman toimenpiteet. Ohjelma voi luoda edellytyksiä, mutta tuotannon ja viennin arvon ja myös näihin vahvasti liittyvän kotimaisen puun käytön osalta ohjelman toimenpidevalikoima on kansainvälisiin markkinoihin ja yritysten kilpailukykyyn nähden vaikuttavuudeltaan vähäinen. Ohjelman keskeiset onnistumiset toimenpiteiden toteutumisessa liittyvät haastatteluiden mukaan puumarkkinoiden toimintaan, lainsäädännön uudistamiseen (metsälaki, metsänhoitoyhdistyslaki, puutavaranmittauslaki), rautatieterminaaliverkoston kehittämiseen, METSO-ohjelmaan ja monimuotoisuuteen sekä kulttuuriperintökohteisiin liittyviä toimenpiteitä. Keskeisinä puutteina toimenpiteiden toteutumisessa haastatteluissa nostettiin esiin metsätilarakenteeseen liittyvien toimenpiteiden epäonnistuminen ja rohkeuden puute toteuttaa metsänomistajarakenteeseen liittyviä tarvittavia muutoksia. Toimenpiteiden toteutumisen onnistumiseen saattaa vaikuttaa myös se, onko niiden toteuttamiseen tarvittu rahoitusta vai ei. Kaikki kestävän kehityksen osa-alueet ympäristö, talous ja sosiaaliset näkökohdat - ovat näkökulmina mukana ohjelmassa, ne kuitenkin konkretisoituvat eri tavoin. Vahva paino ohjelman historiassa on ollut puun teollisella käytöllä ja siitä syntyvällä kansan- ja aluetaloudellisella hyödyllä ja työllisyydellä. Ohjelma on tuonut keskusteluun metsien ja puun käytön ympäristövaikutukset, luonnon monimuotoisuuden, kulttuuriarvot ja virkistyskäytön. Sekä biotalous että ekosysteemipalvelut voivat tarjota metsäalalle uusia liiketoiminnan mahdollisuuksia. On myös syytä arvioida, miten näiden alojen driverit vaikuttavat metsiin kohdistuviin kysymyksiin ja tarpeisiin. 29 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

30 6. Toimenpiteiden vaikuttavuuden ja rahoituksen riittävyyden arviointi Tässä luvussa on arvioitu toimenpiteiden vaikutuksia ja vaikuttavuutta suhteessa tavoitteisiin ja mahdollisuuksia niiden vaikuttavuuden parantamiseen. Myös rahoituksen riittävyyttä suhteessa tavoitteisiin on arvioitu. 6.1 Toimenpiteiden vaikuttavuus Vaikuttavuuden kannalta keskeisten tavoitteiden arviointia on tehty jo aiemmin luvussa 5. Haastatteluiden pohjalta ohjelman toimenpiteiden vaikuttavuuden kannalta keskeisiä onnistumisia ovat: Puumarkkinoiden toimivuuden parantaminen Metsien monimuotoisuus, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutukset nousseet keskusteluun Arviot ohjelman merkityksestä puumarkkinoiden toimivuudelle ovat kuitenkin osin ristiriitaisia. Haastatteluissa ja sidosryhmäkeskusteluissa moni pitää tätä metsäalan kannalta keskeisenä kysymyksenä, mutta arviot KMO:n onnistumisesta vaihtelevat. Puumarkkinoiden toimivuuden erityisesti laskusuhdanteessa nähtiin olevan kyseenalaista ja monien kokonaisuuteen liittyvien toimenpiteiden olevan kesken. Puumarkkinoiden kannalta keskeinen kysymys haastatteluiden ja sidosryhmäkeskusteluiden pohjalta on myös se, mikä on julkisen vallan ja ohjelman rooli markkinoiden toiminnassa. Erityisesti jälkimmäisessä sidosryhmäkeskustelussa kyseenalaistettiin KMO:n rooli markkinoiden ohjaajana. Ohjelma on nostanut metsien monimuotoisuuden, ympäristöhyödyt ja hyvinvointivaikutukset mukaan metsäkeskusteluun. Tosin osa haastatelluista ja sidosryhmäkeskusteluissa mukana olleista kyseenalaisti tämän vaikutuksen ja epäili, että nämä aiheet olisivat nousseet keskusteluun myös ilman ohjelmaa. Tavoitetasolla ne ovat nousseet liiketoiminnan kehittämisen ja metsätalouden kannattavuuden rinnalle. Ilman tätä kolmatta teemaa keskustelu metsäalan tulevaisuudesta olisi hyvin erilainen. Keskustelu näkyy myös konkreettisina toimina esim. Metso-ohjelmassa ja kulttuuriperintökohteiden kartoituksessa. Tosin kritiikkiä kohdistuu siihen, että keinot näiltä osin ovat vielä kunnolla määrittämättä. Ohjelman ja sen vaikuttavuuden arvioinnin keskeinen haaste on se, että ohjelman merkitystä toimenpiteiden, kuten myös tavoitteiden, toteutumisessa on hankala tunnistaa. Ensimmäinen haaste on erottaa KMO:n esiin nostamien toimenpiteiden vaikutus toimintaympäristön muutoksista ja muista toimenpiteistä. Esimerkiksi metsähakkeen käytön kasvua ovat ensisijaisesti ajaneet bioenergian käytölle asetetut EU-velvoitteet sekä näiden pohjalta tehdyt investoinnit. Toinen haaste on varmistaa, että toimenpiteet ovat KMO:n ansiota. KMO, kuten monet muutkin vastaavat ohjelmat, kokoavat usein yhteen toimenpiteitä, joiden omistajuus ja toteutusvastuu 30 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

31 kuuluvat eri tahoille ja jotka toteutuvat KMO:sta riippumatta. Tämä tuli usein esiin myös haastatteluissa. Haastatteluissa ja sidosryhmätilaisuuksissa tuli selvästi esiin, että tavoitteiden ja toimenpiteiden selvä priorisointi parantaisi ohjelman tuloksia ja vaikuttavuutta. Priorisointi myös mahdollistaisi resurssien kohdentamisen metsäalan kannalta kaikkein tärkeimpiin toimenpiteisiin ja tuloksiin. Näin myös toimenpiteiden välinen synergia olisi nykyistä helpompi hyödyntää. Vuosittaisessa metsäneuvoston toiminnan suunnittelussa on nähtävissä tällaista tärkeimpien asioiden esiin nostoa (vuosina yllä olevassa taulukossa olevat kokonaisuudet). 6.2 Rahoituksen riittävyys suhteessa tavoitteisiin Toimenpiteiden rahoituksen riittävyyttä ei haastatteluissa pidetty kokonaisuuden kannalta ensisijaisen kysymyksenä, tosin tilanne voi olla yksittäisen toimenpiteen osalta kriittinenkin. Rahoituksen suuruutta tärkeämpänä nähtiin painopisteiden valinta ja resurssien kohdentaminen valittuihin painopisteisiin. Haastatteluissa pohdittiin myös MMM:n rooli rahoitusinstrumenttina ja esim. yliopistoihin kohdistuvia odotuksia ilman kohdistettua rahoitusta. Keskusteluissa MMM:n kanssa tuli esiin kuitenkin se, että ne toimenpiteet, joihin ei ole löytynyt rahoitusta, ovat voineet jäädä toteuttamatta. Haastatteluissa nostettiin esiin myös prosessin resursointi. Näkökulmasta riippuen kyseenalaistettiin esim. ohjelmaprosessiin menevä suuri työaikapanos tai sihteeristön ja työryhmän jäsenten niukat resurssit tehdä KMO:hon liittyvää työtä. Tätä korostavat monien organisaatioiden leikkaukset resursseissa ja henkilömäärässä. Toimenpiteiden rahoitus keskittyy edelleen puun tuotantoon, vaikka tarpeita on erityisesti muualla. Rahoituksen määrää tärkeämpää on näkemys rahoituksen kohdentamisesta. KMO:n mukaan sen toteutusta rahoittaa seitsemän ministeriötä. Myös yksityisen sektorin rahoitus nähdään tärkeänä. Käytännössä tällaisen rahoituspaletin hallitseminen ja koordinointi on hankalaa, jopa mahdotonta. Suorin vaikutus on MMM:n ja sen oman hallinnonalan toimijoihin mm. tulossopimuksin. 6.3 Yhteenveto Yhteenveto toimenpiteiden vaikuttavuuden ja rahoituksen riittävyyden arvioinnista: Haastatteluiden pohjalta ohjelman toimenpiteiden vaikuttavuuden kannalta keskeisiä onnistumisia ovat puumarkkinoiden toimivuuden parantaminen sekä monimuotoisuuden, ympäristöhyötyjen ja hyvinvointivaikutusten nostaminen keskusteluun Ohjelman ja sen vaikuttavuuden arvioinnin keskeinen haaste on se, että ohjelman merkitystä toimenpiteiden, kuten myös tavoitteiden, toteutumisessa on hankala tunnistaa. Ensimmäinen haaste on erottaa KMO:n esiin nostamien toimenpiteiden vaikutus toimintaympäristön muutoksista ja muista toimenpiteistä. Toinen haaste on tunnistaa KMO:n toimenpiteiden vaikuttavuuteen tuoma lisäarvo. Toimenpiteiden rahoituksen riittävyyttä ei haastatteluissa pidetty kokonaisuuden kannalta ensisijaisen kysymyksenä, tosin tilanne voi olla yksittäisen toimenpiteen osalta kriittinenkin. 31 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

32 7. Prosessin tehokkuuden ja vaikuttavuuden arviointi Tässä luvussa on tarkasteltu prosessin tehokkuutta ja vaikuttavuutta tavoitteiden asettamisen ja toteuttamisen näkökulmista. Näiltä osin on arvioitu myös KMO:n taustalla olevan organisaation, kuten metsäneuvoston ja työryhmien, toimintaa. Arvioinnin lähtökohtana on käytetty oletusta, että ohjelman organisointi palvelee tehokkaasti sekä ohjelman tavoitteiden asettamista että sen toteuttamista. On myös arvioitu, olisiko vastaavia tuloksia ja vaikutuksia ollut mahdollista tuottaa muilla keinoin. 7.1 Onnistumiset ja haasteet Ohjelmaprosessin keskeisiä onnistumisia ovat: Valmistelussa hyvä pyrkimys avoimuuteen ja osallistamiseen Alan yhteisen tahtotilan muodostaminen ja hallittu metsäkeskustelu Metsäalan yhteiset tavoitteet antavat painoarvoa vaikuttamiseen MMM:n hallinnonalalla ohjaava vaikutus Ohjelman valmistelussa ja toteuttamisessa on hyvä pyrkimys avoimuuteen ja eri toimijoiden osallistamiseen. Metsäneuvostossa on mukana 33 ja työryhmissä kaikkiaan xxx henkilöä. Mukana ovat metsäalan keskeiset edustukselliset toimijat. Joissakin työryhmissä on mukana myös alojen asiantuntijoita. Keskustelu prosessissa on laajaa ja mukana on suuri joukko toimijoita. Haastatteluiden ja sidosryhmäkeskusteluiden mukaan prosessi kokoaa yhteen esim. ympäristöhyötyjä eri näkökulmista katsovat tahot ja lisää ymmärrystä näiden välillä. Sidosryhmäkeskusteluissa ohjelmaa pidettiin juuri osallistumismahdollisuuksien vuoksi kansainvaltaisempana kuin muiden alojen politiikkoja. Toisaalta tuotiin esiin, että esim. metsähallituslakia on valmisteltu avoimen keskustelun ulkopuolella. Ohjelma on väline alan yhteisen tahtotilan muodostamiseen ja hallittuun metsäkeskusteluun. Haastatteluiden mukaan ohjelma on järjestelmällinen tapa nostaa esiin metsäalan kannalta keskeisiä asioita laajassa sidosryhmäkeskustelussa, ja se tuo metsäalan eri osapuolet saman pöydän ääreen. Muutoin vastaavaa yhteistä keskustelua ei välttämättä käytäisi. Tällaisen keskustelun merkitys erityisesti menneiden metsäkiistojen ja -konfliktien ratkaisijana on ollut suuri. Sidosryhmäkeskusteluissa tulivat toisaalta esiin myös konsensuksen haitat ja se, että kyseessä on alan sisäpiirin konsensus, johon ulkopuolisen on vaikea päästä sisään. Myös hallitun metsäkeskustelun ja konsensuksen tavoiteltavuus kyseenalaistettiin ainakaan se ei ole pidettävä enää arvona sinänsä. Metsäalan yhteiset tavoitteet antavat painoarvoa alan vaikuttamiseen. Ohjelma on väline viestiä metsäalan tarpeista ja mahdollisuuksista päättäjille ja laajemmalle yleisölle. Mahdollisuus vaikuttaa 32 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

33 yhteisellä tahtotilalla esim. hallitusohjelmaan ja kehysbudjetteihin tunnistettiin haastatteluissa tärkeäksi. Tämän lisäksi ohjelma on viestintäväline myös metsäalan sisällä. Jatkossa keskustelun ja viestinnän merkitys todennäköisesti entisestään korostuu, sillä esim. metsien ja puun käyttö ja sen hyväksyttävyys kiinnostaa yhä laajemmin sidosryhmiä. Ohjelmalla voidaan kertoa metsäalan mahdollisuuksista ja merkityksestä sekä tulevaisuuden tahtotilasta. Myönteisenä pidettiin haastatteluissa ja sidosryhmäkeskusteluissa myös sitä, että ohjelmalla valtiovalta voi osoittaa luovansa alalle toimintaedellytyksiä. Ohjelmalla on ollut MMM:n hallinnonalalla ohjaava vaikutus. Haastatteluiden, sidosryhmäkeskusteluiden ja aineistoanalyysin mukaan ohjelma on ohjannut MMM:n ja sen hallinnon alaisten toimijoiden toimintaa. Se on mm. ohjannut MMM:n hallinnonalan julkisen rahoituksen suuntaamista ja näkynyt MMM:n hallinnonalan toimijoiden tulossopimuksissa. Ohjelmaprosessin keskeisiä haasteita ovat: Ohjelman strateginen johtaminen on puutteellista Tavoitteiden ja toimenpiteiden fokusointia ja priorisointia ole tehty Ohjelman toteutus ja resursointi on puutteellista Valmistelu- ja toteutusprosessi on vaikea hahmottaa Metsäalasta kiinnostuneiden sidosryhmien joukko laajenee Ohjelman strateginen tason johtaminen on puutteellista. Ohjelman seurantafunktiossa ei ole määritelty, kenen tulisi reagoida havaittuihin poikkeamiin ja miten. Useissa haastatteluissa todettiin, että vaikka tavoitteiden ja toimenpiteiden huolestuttava tilanne on todettu ja sitä on seurattu, konkreettiset ohjelman johtotason toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi ovat jääneet puuttumaan. Ohjelman tavoitteiden ja toimenpiteiden fokusointia ja priorisointia ei ole tehty. Haastatteluiden, sidosryhmäkeskusteluiden ja aineistoanalyysin mukaan laajat toimenpidekokonaisuudet eivät konkretisoidu tehokkaaksi toiminnaksi. Nähtiin, että prosessista on syntynyt laaja ostoslista, jossa ovat mukana priorisoimatta eri tahojen toiveet (tosin KMO:lla nähtiin olevan lakihankkeita priorisoiva vaikutus MMM:n hallinnonalalla). Priorisoinnin pohjalle toivotaan selvää näkemystä myös siitä, mihin tekijöihin ohjelmalla voidaan todella vaikuttaa. Priorisoinnin puute näkyy myös resurssien hajautumisena ja tärkeiden asioiden hukkumisena laajaan toimenpidekokonaisuuteen. Lisäksi isot ja pienet asiat ovat ohjelmassa keskenään sekaisin, ja pienet asiat ovat saaneet osin liian suuren painoarvon. Haastatteluissa arvioitiin, että selvällä priorisoinnilla ja resurssien kohdentamisella valittuihin toimenpiteisiin ohjelma olisi metsäalan kannalta keskeisillä alueilla tuloksekkaampi ja vaikuttavampi. Priorisoinnin puute johtuu todennäköisesti ainakin osaltaan konsensushakuisuudesta priorisointi edellyttää poisjättämistä. Ohjelman toteutus ja resursointi on puutteellista. Ohjelman toteutusta ja toteuttamisen resursointia pidettiin haastatteluissa ja sidosryhmäkeskusteluissa puutteellisena. Jos esim. sihteeristöllä on jatkossakin merkittävä rooli prosessissa, nähtiin että sen käyttöön on osoitettava resursseja. Myös esim. työryhmissä mukana olevat ja toimenpiteistä vastuussa olevat toimijat toivoivat resursseja käyttöönsä. Esimerkiksi työryhmien jäsenillä ei välttämättä ole varattuna työaikaa jäsenyyden ja työryhmätyötehtävien edellyttämässä laajuudessa. Myös toimenpiteiden toteuttamiseen sitoutumista pidettiin kyseenalaisena muualla kuin MMM:n hallinnonalalla (oman roolinsa ohjelman valmistelussa ja toimenpiteiden toteuttamisessa tunnistivat lähinnä MMM:n hallinnonalan toimijat, näitä ohjaavat myös tulossopimukset). Alan ulkopuolella ohjelman merkitystä kuvattiin haastatteluissa ja sidosryhmäkeskusteluissa merkitykseltään vähäiseksi. Muut tahot eivät 33 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

34 koe olevansa ohjelman aktiivisia toimijoita tai sen toimenpiteiden toteuttamiseen sitoutuneita (heille ohjelma on pikemmin kanava tuoda näkemyksiä esiin tai olla kuultavana), ja yritysten on lähtökohtaisesti vaikea sitoutua muihin kuin yritysten liiketoiminnasta lähteviin tavoitteisiin. Haastatteluiden mukaan ohjelmalla ei ole saavutettu yhteisymmärrystä toimenpiteistä tärkeillä alueilla kuten metsätalouden kannattavuudessa. Metsätilakoon kasvattaminen ja verohelpotukset ovat jääneet keskustelematta. Monen haastatellun oli vaikea hahmottaa valmistelu- ja toteutusprosessia. Tämä voi johtua ohjelman pitkästä elinkaaresta ja laajuudesta. Osa myös pitää ohjelman valmisteluprosessia selkeänä, mutta toteutusprosessia epäselvänä. Osin prosessia pidettiin haastatteluissa ja sidosryhmäkeskusteluissa myös liian raskaana. Metsäalasta kiinnostuneiden sidosryhmien joukko on muuttumassa ja laajentumassa. Metsästä saatavat tuotteet ja palvelut monipuolistuvat. Perinteisen metsäteollisuuden lisäksi puun käyttö kiinnostaa myös esim. energiantuottajia ja polttoainevalmistajia. Metsäalan toimijakenttä monipuolistuu, ja samalla todennäköisesti myös intressierot ja ristiriidat kasvavat. Hyvinvoinnin, monimuotoisuuden ja raaka-aineen saatavuuden arvioitiin säilyvän silti tärkeinä kysymyksinä. Haastatteluiden ja sidosryhmäkeskusteluiden mukaan keskeinen kysymys on se, ketkä ovat jatkossa oikeat toimijat ja millä painotuksella otettavaksi mukaan ohjelman valmisteluun ja toteutukseen. Metsien ja puun käyttöön kohdistuvan mielenkiinnon laajentuminen laajentaa sidosryhmien joukkoa jatkossa entistä suuremmaksi. Ohjelmassa on systemaattisesti tunnistettu toimintaympäristön keskeisiä tekijöitä ja niiden muutoksia vuosittaisessa seurannassa ja arvioinneissa. Aineistoanalyysin pohjalta epäselväksi jää kuitenkin se, miten näihin toimintaympäristön muutoksiin on reagoitu. Tulosten ja vaikuttavuuden arvioinnin valossa näyttää siltä, että ohjelmalla ei ole pystytty poikkeuksellisen hyvin vastaamaan toimintaympäristöstä esiin nouseviin haasteisiin. Esimerkkejä jo pitkään nähtävissä olleista muutoksista ovat metsäteollisuuden perinteisten tuotteiden kilpailukyvyn heikkeneminen, metsien omistajakunnan muutokset ja alan houkuttelevuus. Näihin ei ole kuitenkaan löydetty ratkaisuja. Ohjelman edellinen arviointi 9 toteutettiin vuonna Siinä nostettiin esiin ohjelmakokonaisuuden raskaus ja tavoitteiden osin epäselvä esittäminen ohjelma-asiakirjassa. Myös tarve eri tavoitteiden yhteensovittamiselle ja keskeisten toimenpiteiden erottamisen vaikeus ohjelmakokonaisuudesta samoin kuin toimenpiteiden eritasoisuus nostettiin esiin. Samoin nostettiin esiin ohjelman laajuudesta johtuva hajanaisuus ja raskaus, mikä heikentää ohjelman strategista roolia ja kykyä reagoida toimintaympäristön muutoksiin. Arvioinnissa esiin nostettuun sidosryhmien edustajien vähäisyyteen ohjelman työryhmissä sekä toimeenpanon kehittämistä palvelemattomaan ohjelman seurantaan on saatu selvää parannusta. Monet esiin nostetuista kehittämistarpeista (ohjelman roolin ja rakenteen selkeyttäminen, ohjelmaprosessin keventäminen, ohjelman reagointiherkkyyden lisääminen ja toimeenpanon selkeyttäminen, ohjelman toimielinten tehtävien selkeyttäminen, ohjelman tavoitteiden tarkistaminen ja yhteensovittaminen sekä toimenpiteiden priorisointi) ovat kuitenkin edelleen relevantteja. 9 Kansallinen metsäohjelma 2015:n (KMO 2015) väliarviointi, Loppuraportti, Pöyry, Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

35 7.2 Organisointi ja johtaminen Tässä kappaleessa on käyty läpi prosessin organisointia ja johtamista näihin haastatteluissa, sidosryhmäkeskusteluissa ja aineistoanalyysissä esiin nousseiden asioiden pohjalta. Työryhmien tavoitteeksi on asetettu toimenpiteiden priorisointi, käynnistäminen ja nopea vienti toteutukseen. Todellinen rooli riippuu työryhmästä ja se voi olla esim. ideoiva, osallistava, toteuttava, reagoiva ja/tai ennakoiva. Monen työryhmän työ henkilöityy aktiiviseen puheenjohtajaan ja sihteereihin. Pysyvistä työryhmistä Metsätalous ja energia -työryhmä piti vuonna 2012 neljä kokousta sekä Metsätalouden tuet tulevaisuudessa -työpajan, Ympäristöhyödyt - työryhmä piti kaksi kokousta sekä Talousmetsien luonnonhoito -työpajan, Koulutustyöryhmä piti seitsemän kokousta ja Imagotreffit työpajan sekä Tutkimus ja kehitys -työryhmä piti kaksi kokousta ja kaksi biotaloustyöpajaa. Puumarkkinatyöryhmän työhön liittyen järjestettiin Tulevaisuuden puukauppa -seminaari. 10 Pysyvien työryhmien lisäksi voidaan tarpeen mukaan perustaa määräaikaisia työryhmiä. Määräaikaisten työryhmien työtä helpottaa haastatteluiden mukaan usein selkeä tehtävänanto ja tavoitteet työlle. Myös resursointi voi olla paremmin mietitty kuin pysyvissä työryhmissä. Haastatteluissa esiin nostettuja ehdotuksia prosessin kehittämiseksi ovat mm. pienet, tehokkaat ja innovatiiviset työryhmät. Työryhmät eivät saisi olla pelkkiä keskustelufoorumeita, vaan niissä pitäisi sopia eteenpäin vietävistä toimenpiteistä. Lisäksi ohjelmalta toivottiin haastatteluissa lyhyempää aikajännettä ja selvempää resursointia sekä koko valtioneuvoston vahvempaa sitoutumista. Metsäneuvoston kussakin kokouksessa käsitellään katsauksia keskeisten kehittämishankkeiden edistymisestä ja tarvittaessa esityksiä metsäneuvoston linjauksiksi. Lisäksi käsitellään kulloinkin ajankohtaisia metsäalan kehittymisen kannalta tärkeitä aiheita. Metsäneuvosto voi antaa tärkeinä pitämistään aiheista kannanottoja. Vuonna 2013 metsäneuvosto osallistuu metsäpoliittisen selonteon valmisteluun erillisen tarkennetun suunnitelman mukaisesti. 11 Metsäneuvoston toiminta on ollut lähinnä informoivaa 12. Sen kokousten keskeistä sisältöä ovat olleet Ministeri Koskisen ja osin myös muiden ministerien ajankohtaiskatsaukset sekä muut metsäalan ajankohtaiset asiat. Asialistalla on ollut alalle tärkeitä ja mielenkiintoisia asioita sekä myös MSO:n ja työryhmien toiminnan ja tulosten seurantaa. Varsinaisia päätösasioita on kuitenkin vähän. Metsäneuvoston hallitusohjelmalinjaukset hyväksyttiin metsäneuvoston kokouksessa puumarkkinatyöryhmää koskevalla lisäyksellä. Lisäksi metsäneuvoston kokouksissa on käyty keskustelua KMO:n toteutumisesta ja kehittämistarpeista esim kokouksessa kuitenkin enemmän toteavalla kuin strategisella tasolla. Metsäneuvoston suurin lisäarvo näyttää siis syntyvän informaation vaihdosta. Metsäneuvoston sihteeristön työn keskeistä sisältöä yhteisissä kokouksissa on metsäneuvoston kokousten valmistelu. Sihteeristön työtä vaatii myös työryhmien kokousten valmistelu ja raportointi sekä ohjelman toteutumisen seuranta ja valmistelu sekä viestintä. Seurannan osalta sihteeristössä 10 Kansallinen metsäohjelma 2015, Seurantaraportti Metsäneuvoston toimintasuunnitelma Metsäneuvoston pöytäkirjat Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

36 on kokouspöytäkirjojen perusteella käyty jopa strategisempaa keskustelua tavoitteiden saavuttamisesta kuin metsäneuvostossa. 13 Metsäneuvoston kokousten yhteydessä on julkaistu tiedotteita (esim. investointien houkuttelemista Suomeen ja metsäpoliittisen selonteon valmistelu). Lisäksi medialle on järjestetty lehdistötilaisuuksia (vuonna 2012 yksi ns. Aamusavotta, jossa tiedotettiin ajankohtaisista KMO-hankkeista). KMO:n piirissä järjestettiin työpajoja ajankohtaisista aiheista kuten biotaloudesta, ennakoinnista ja koulutuksen vetovoimasta. Ohjelman reunaehtoja ovat myös poliittiset realiteetit. Hallitusohjelmakausittaiset prioriteetit näkyvät mm. luonnonvara- ja teollisuuspolitiikan priorisoinneissa ja metsäalaan kohdistuvassa rahoituksessa. Taulukkoon x on koottu KMO 2015:sta organisaation tehtävät, kuten ne on kirjattu ohjelmadokumentaatioon. Ne toteutuvat tahosta ja työryhmästä riippuen eri tavoin. Aikaisemmissa luvuissa pullonkauloiksi on tunnistettu erityisesti tavoitteiden ja toimenpiteiden priorisointi, toteuttamisen konkretisointi ja resursointi sekä reagointi seurannan tuloksiin. KMO:n työryhmiä, samoin kuin metsäneuvostoa pidettiin haastatteluissa informaatiokanavana ja keskustelufoorumina. Puumarkkinatyöryhmä on lähimpänä käytännön tekemistä. Työryhmistä löytyy esimerkkejä hyvistä toimintamalleista (esim. seminaarit) erityisesti informaatiokanavana ja keskustelufoorumina toimimiseen. Työryhmät eivät kuitenkaan haastatteluiden ja aineistoanalyysin mukaan kaikilta osin täytä tehtävää toimenpiteiden priorisoinnista, käynnistämisestä ja nopeasta viennistä toteutukseen. Taulukko x. KMO 2015:sta organisaation tehtävät Taho Tehtävät 14 Metsäneuvosto MMM:n tukena laajakantoisissa ja periaatteellisesti tärkeissä metsäpoliittisissa kysymyksissä Yhteistyöfoorumi metsiin liittyvän julkisen hallinnon ja yksityisen sektorin välillä Seuraa ja edistää KMO:n toteuttamista Tekee ehdotuksia ohjelman kehittämiseksi taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti tasapainoisena kokonaisuutena Sihteeristö Metsäneuvoston kokousten ja asioiden valmistelu KMO 2015:n toteutumisen seuranta, tuloksien analysointi ja kokonaisesityksen tekeminen ohjelman ja toimenpiteiden mahdollisista muutostarpeista Työryhmien työn ohjaus ja koordinointi Määräaikaisten työryhmien perustaminen ja selvitysten tilaaminen KMO 2015:n seurantaraporttien valmistelu KMO 2015-seminaarien järjestäminen yhdessä työryhmien kanssa Pysyvät työryhmät Työryhmät vievät alaa eteenpäin: priorisoivat, käynnistävät toimenpiteitä ja vievät niitä nopeasti toteutukseen Tehtävät: Edistää KMO:n toimeenpanoa (esim. selvityspyynnöt sihteeristölle, seminaarien järjestäminen, alatyöryhmien perustamisesitykset, asiantuntijoiden kuuleminen) Tehdä esityksiä ohjelman ja toimenpiteiden muutostarpeista ja luoda uusia hankkeita Raportoida hankkeiden edistymisestä sihteeristölle ja metsäneuvostolle Määräaikaiset työryhmät Pysyvien työryhmien lisäksi perustetaan tarpeen mukaan määräaikaisia työryhmiä Määräaikaiset ryhmät ovat määräaikaisia vauhdittajia tai hankkeiden ohjausryhmiä Tehtävät: Koordinoida tietyn hankekokonaisuuden toimeenpanoa Koordinoida selvityksiä ja tehdä niiden pohjalta esityksiä uusista hankkeista Raportoida hankkeiden edistymisestä sihteeristölle ja metsäneuvostolle 13 Metsäneuvoston sihteeristön pöytäkirjat KMO 2015 esittelykalvosarjat, työryhmien toimeksiannot ja Hyvät käytännöt -julkaisu 36 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

37 Alueelliset metsäohjelmat MMM ja muut ministeriöt Yritykset, metsänomistajat, järjestöt Alueelliset metsäohjelmat (AMO:t) ovat aiemmin metsäkeskusten ja nyt Suomen metsäkeskuksen alueyksiköiden vetovastuulla suunniteltuja ja toimeenpantavia alueellisia metsäalan kehittämisohjelmia. Ohjelmat laaditaan ja toimeenpannaan eri toimijoiden yhteistyönä kuten kansallinenkin ohjelma. Käytännössä AMO:t toteuttavat alueellisin painotuksin Kansallisen ohjelman linjauksia. ( Julkisen vallan toimenpiteillä eri hallinnonaloilla luodaan metsäalalle hyvät toimintaedellytykset. Esimerkkeinä näistä toimenpiteistä ovat lainsäädäntö, rahoitus- ja tukijärjestelmät, hallinnon ohjaus, tutkimustoiminta, neuvonta ja vaikuttaminen EU- ja kansainvälisillä foorumeilla. Ohjelmassa on myös paljon kehittämishankkeita, joissa yrityksillä, metsänomistajilla tai järjestöillä on merkittävä rooli toimijana ja rahoittajana. 7.3 Olisiko vastaavia tuloksia ja vaikutuksia ollut mahdollista tuottaa muilla keinoin Haastateltavat nostivat ohjelman lisäarvona esiin erityisesti yhteisen keskustelun ja systemaattisen metsäalan tarkastelun. Se on väline käydä keskustelua metsäalalla ja vaikuttaa päättäjiin. Ilman ohjelmaa yhteiskunnan toimet voisivat olla spontaanimpia, koordinoimattomampia ja ristiriitaisempia. Myös osa näkökulmista saattaisi jäädä huomiotta ja ministeriöiden välinen yhteistyö olla heikompaa. Ilman ohjelmaa suomalaisen metsäpolitiikan painopisteet määriteltäisiin epämääräisemmin ja päättäjien ja kansalaisten metsäalan tieto heikentyisi. Myös hallitusohjelmavaikuttamisessa ohjelmalla nähtiin merkitystä. Ilman KMO:ta nähtiin uhkana metsäalan sirpaloitunut kenttä, jossa kukin edistäisi omaa pientä sektoriaan, sekä vahvempi riippuvuus poliittisista oikuista. Tasapainoinen ja yhteisesti priorisoitu kehitys jäisi toteutumatta. Ohjelma voi myös vahvistaa alan rajapintoja muihin sektoreihin. MMM:n hallinnonalalla ohjelmalla on ollut toimintaa, rahoitusta ja resursseja ohjaava vaikutus. Ohjelma on ohjannut MMM:n hallinnonalan julkisen rahoituksen suuntaamista (pieni merkitys myös muilla hallinnonaloilla). Ohjelma ei kuitenkaan näyttäytynyt kaikille haastateltaville selvänä käytännön toimenpideohjelmana, vaan pikemminkin tavoiteohjelmana, joka kiinnittää huomion tärkeisiin asioihin. Osa haastateltavista näki kyseenalaisena sen, jäisikö jotain tekemättä, jos ohjelmaa ei olisi. Laajan ohjelman ei nähty muuttuvan sellaiseksi käytännön tekemiseksi, jota ei syntyisi muutenkin. Opittavaa KMO 2015:sta olisi MSO:n selkeästä painopisteiden valinnasta ja toimintamallista. Haastatteluissakin tuli kuitenkin esiin, että vastaavat tulokset ja vaikutukset olisi saatu aikaan myös vähemmän monumentaalisin ponnistuksin. Tämä liittyy myös kysymykseen siitä, mikä on toimenpiteiden linkki ohjelmaan ja KMO:sta syntynyt lisäarvo. Ohjelman lisäarvo ei näyttäydy monille haastateltaville ja sidosryhmäkeskusteluissa mukana olleille ensisijaisesti toimenpiteiden tavoiteltuina tuloksina ja vaikutuksina (paitsi osin puumarkkinoiden ja monimuotoisuuden osalta), vaan muina hyötyinä kuten yhteisenä tulevaisuuskuvana, tiedon ja osaamisen kasvuna tai uusina oivalluksina ja yllättävinä synergioina. Intressiryhmille helmikuussa 2013 järjestetyssä tilaisuudessa käydyn keskustelun pohjalta KMO 2015:sta lisäarvo ja vaihtoehdot koottiin alla olevan taulukon mukaisesti. 37 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

38 Taulukko x. Yhteenveto KMO 2015:sta lisäarvosta ja vaihtoehdoista Miksi Suomessa on kansallinen metsäohjelma? viestintäväline päättäjille (alan toimijat vaikuttavat samaan suuntaan, päättäjät ymmärtävät alan yhteiskunnallisen lisäarvon ja panostuksista saatavan hyödyn, ohjaa budjetointia) edistää yhteistyötä toimijoiden ja ministeriöiden välillä ja tarjoaa tavan löytää suomalaisia näkemyksiä siitä mitä metsiltä odotetaan (ja välttämään konflikteja), kopioitu muihinkin ohjelmiin auttaa toimintaympäristön kehittämisessä kuitenkin rutinoitumisen riski ja funktio varmistajana liian suuri, liian usein valannassa eli tarkistuksen ja jatkuvan säädön alla, aikaa ja energiaa ei jää toteutukseen Mikä ovat ohjelman lisäarvo ja hyödyt? ajatustenvaihto koosteet näkemyksistä hallittu metsäkeskustelu omalla hallinnonalalla ohjaava vaikutus väline viedä asioita eteenpäin sektorin yhteiset tavoitteet antavat painoarvoa ja uskottavuutta alalle kansainvälinen käyntikortti (Suomi ensimmäinen joka teki kansallisen metsäohjelman) Onko ohjelman muodolle vaihtoehtoja? Joku muu laajempi ohjelmakokonaisuus esim. laajempi luonnonvaraohjelma, biotalousstrategia tai esim. tuulivoiman mukaanotto (vrt. Saksa), joka mahdollistaisi myös rajapinnoilta nousevan uudistumisen ja toisi mukaan myös tulevaisuuden sidosryhmiä Pienemmät ja konkreettiset toimenpidekokonaisuudet priorisoituihin pullonkauloihin, jolloin painopistettä saataisiin konkreettiseen tekemiseen Think tank tyyppiset laajemman osanottajajoukon keskustelut tulevaisuuden sidosryhmät huomioiden, avoin keskustelu esim. netin kautta Mitä jäisi tekemättä, jos ohjelmaa ei olisi? ei välttämättä mitään (nopeuttaa kyllä päätöksentekoa) tulevaisuus olisi epävarmempi ilman yhteistä tahtotilaa (mm. metsien käyttöasteeseen liittyvät tavoitteet vaikuttavat investointeihin) vähemmän yhteistä keskustelua oltaisiin erillisten selvitysten varassa klusteri voisi näivettyä (yhteiset linjaukset auttavat tulevaisuuden suunnittelussa) konkreettiset jutut eivät jäisi tekemättä, mutta ehkä ristiriitoja voidaan välttää 7.4 KMO-prosessin suhde muihin ohjelma- ja strategiaprosesseihin KMO:n kannalta ensisijaisen tärkeitä muita ohjelma- ja strategiaprosesseja ovat alueelliset metsäohjelmat, metsäpoliittinen selonteko, Metsäalan strateginen ohjelma (MSO), METSO-ohjelma ja biotalousstrategia. Lisäksi tärkeitä linkkejä löytyy myös luonnonvarapolitiikkaan, ilmasto- ja energiapolitiikkaan, maaseutu- ja aluepolitiikkaan, kestävän kehityksen politiikkaan sekä biodiversiteettipolitiikkaan. KMO:n rooli ja asemointi keskusteluttivat haastateltuja. KMO:n rooli metsäalan arvoketjussa ja suhteessa muihin strategioihin ja ohjelmiin pitää olla selvä ja myös selvästi kirjattu. Myös sektorivastuut ja KMO:n suhde metsätalouden budjettiin pitäisi haastatteluiden mukaan kertoa selvemmin. Tehottomuutta ei pidä syntyä siitä, että samoja asioita käsitellään osin useassa paikassa (KMO ja MSO). Osa haastatelluista pitää kuitenkin työnjakoa MSO:n kanssa luontevana ja 38 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

39 näkee varsinaisten pullonkaulojen, kuten puutuoteteollisuuden ja uusien teollisten toimijoiden, olevan nimenomaan MSO:n puolella. Alueelliset metsäohjelmat toteuttavat osaltaan kansallista metsäohjelmaa. Alueilla toimijoiden yhteistyö voi olla tiivistä, ja esim. yritykset vahvemmin mukana kuin kansallisella tasolla. Lähtökohtana tulisi olla alueellisten vahvuuksien ja voimavarojen hyödyntäminen ja alueille sopivien innovatiivisten ratkaisujen löytäminen. Metsäalan strategisen ohjelman tehtävänä on käynnistää ja toteuttaa metsäalan kilpailukykyä ja uudistumista edistäviä muutosprosesseja, on seurata ja ennakoida alan muutoksia ja koordinoida proaktiivisia toimenpiteitä toiminnan varmistamiseksi sekä koordinoida eri hallinnonalojen ja sektoreiden yli meneviä toimenpiteitä 15. Osa haastatelluista näki sen selkeästi päällekkäisenä ja kilpailevana KMO:n kanssa. Hyödyllistä olisi joka tapauksessa kuvata selvästi näiden kahden ohjelman suhde toisiinsa ja osoittaa niiden välinen synergia. Eri ministeriöiden yhteistyön pitäisi olla niin tiivistä, että arvoketjuja ja verkostoja (myös uusia) voidaan tarkastella kokonaisvaltaisesti. Haastatteluiden perusteella KMOn rooli on tärkeä nimenomaan metsiin liittyvän arvoketjun alkupäässä ja metsien käytön edellytysten turvaamisessa. Avainsanoina ovat mm. metsienomistus, metsälain uudistus ja kestävän raaka-aineen turvaaminen. Metsäpoliittinen selonteko on valmisteilla, ja linjaa tulevaisuutta vuoteen Kun/jos selonteko luo pitkän aikavälin tavoitteen, on metsäohjelman syytä olla lyhyemmän aikavälin välinen sen toteuttamiseen. KMO hyötyisi selkeästä roolin ja rajapintojen määrittelystä muihin strategioihin ja ohjelmiin. Jos/kun metsäpoliittinen selonteko luo metsäalan tulevaisuuskuvan vuoteen 2050, voisi KMO olla konkreettisempi väline siihen tähtäävien toimien toteuttamiseen. Ei ole selvää, millainen rooli yrityksille ohjelmassa halutaan antaa tai millaisen ne haluavat ottaa. Haastatellut arvelivat, että uutta metsäalan liiketoimintaa kehittävät pk-yritykset eivät näe KMO:ta relevanttina, eivätkä odotakaan tukea ohjelmalta. Perinteiset metsäteollisuuden toimijat puolestaan ovat KMO:ssa aktiivisia, joten liiketoiminnan kehittäminen pyörii perinteisen toiminnan ympärillä. Haastatteluiden ja aineistoanalyysin valossa näyttää siltä, että uudistuminen on ohjelmassa jäänyt vähemmälle painoarvolle. Liiketoiminnan kilpailukyky ja metsätalouden kannattavuus ovat edelleen tavoitteita, joita ei ole saavutettu. Liiketoiminta ei ole uusiutunut, vaan toiminta on keskittynyt olemassa olevan metsäteollisuuden kannattavuuden tukemiseen. KMO:ta ei nähdä nyt uudistavana, vaan ylläpitävänä toimijana. Uudistumista hakeville kumppaneille ja uuden kehittäjille KMO:ta ei haastatteluissa nähty merkityksellisenä toimijana. Näiden yritysten katseet suuntautuvat esim. Tekesiin tai MSO:oon. 7.5 Sitoutuminen KMO 2015:n toteuttamiseen Eri tahojen sitoutuminen KMO 2015:sta toteuttamiseen vaihtelee. Sitoutuneimpia ovat MMM ja sen tulosohjauksen alaiset toimijat. Näitä MMM ohjaa esim. tulossopimuksin tai muuten ohjaamalla resursseja ohjelman toteuttamiseen. Näin on viety eteenpäin esim. metsävaratietojen hyödyntämistä ja kulttuuriperintökohteiden kartoitusta. Myös näitä tahoja ohjaavat kuitenkin myös monet muut strategia- ja ohjelmaprosessit, eikä KMO:n toteuttamisen priorisointi ole itsestään selvää. Muiden hallinnonalojen sitoutuminen vaihtelee. TEM:n johtaman MSO:n tavoitteet on 15 Metsäalan strateginen ohjelma (MSO), 39 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

40 määritelty omassa prosessissa. Osa ministeriöistä on voinut saada KMO:sta puhtia metsäalalle tärkeiden toimenpiteiden eteenpäinviemiseen (esim. LVM ja OKM). Haastatteluiden mukaan muut tahot eivät koe olevansa ohjelman aktiivisia toteuttajia, vaan prosessissa mukana lähinnä kuultavina ja toiveiden esittäjinä. Vaikka tavoitteet koetaan hyviksi, ei toimenpiteiden toteuttamiseen voida tai haluta sitoutua, vaan toivotaan, että joku toteuttaa ne. Lähtökohtaisesti oman liiketoimintansa lähtökohdista toimivien yritysten sitoutuminen tavoitteisiin ja toimenpiteisiin on kyseenalaista, eivätkä ne koe voivansa sitoutua toimenpiteiden toteuttamiseen. On myös osin epäselvää, mitä toimijoilta odotetaan ja toisaalta, mitä toimijat odottavat KMO:lta. Osa tavoitteiden kannalta olennaisista toimijoista ei tunnusta kuuluvansa KMO:n toteuttajiin. Myös käytössä olevien resurssien niukkuus tai puute rajoittaa sitoutumista esim. työryhmätyöskentelyssä. KMO:n toimintatapoina lähinnä asiantuntijatyön käyttäminen (työryhmät, kokoukset, neuvostot), mutta epäselvää on, onko kompetenssia ja resursseja viedä syntyneitä, hyvin monesta eri näkökulmasta tulevia ideoita ja ajatuksia eteenpäin. Keskeinen kysymys on myös se, ovatko KMO:n toimijat tasapainossa. Ovatko mukana ne tahot, joilla on valtaa toimeenpanna ja saavuttaa tavoitteita. 7.6 Tiedon hallinta ja seurannan kehittäminen Tiedon hallinnan systemaattisuus ja tutkimuksen ja tulevaisuustyön hyödyntäminen Haastatteluiden ja aineistoanalyysin pohjalta informaation hallinta näyttää systemaattiselta, ja ohjelmaprosessissa mukana olleilla on ollut käytössään paljon materiaalia. Informaation suuri määrä ja sen analysointi on kuitenkin myös haaste. Se tekee tärkeiden asioiden tunnistamisesta vaikeaa, ja sen prosessointi vie resursseja esim. toimeenpanolta. Toimenpiteiden toteutumista ja ohjelmaa on arvioitu säännöllisesti. Kritiikkinä on esitetty suuren osan resursseista menevän tähän ohjelman toimeenpanon sijaan. Tarve on myös entistä selkeämmälle ja ymmärrettävämmälle viestinnälle ohjelman tavoitteista, toteuttamisesta ja lisäarvosta eri sidosryhmille. Tässä on selkeästi puutteita, sillä usealle haastatellulle ohjelmaprosessi, ohjelman lisäarvo ja toimenpiteiden liittyminen ohjelmaan on vaikea hahmottaa. Tutkimuksen ja tulevaisuustyön hyödyntäminen ei näy ohjelmassa poikkeuksellisen selvästi. MMM ja työryhmät ovat hyödyntäneet työssään erilaisia tutkimuksia ja selvityksiä, ja ne voivat olla joidenkin tavoitteiden ja toimenpiteiden osalta merkittäviä. Haastatteluiden ja aineistonanalyysin mukaan tulevaisuustyö tai tutkimuksen uudet tuulet eivät kuitenkaan näy ohjelmassa poikkeuksellisen voimakkaasti, eikä ohjelmalla ole erityistä uudistavaa näkökulmaa tai edelläkävijän asemaa. Vuonna 2012 MMM tilasi Metlalta selvityksen Metsäalaa ja sen toimintaympäristöä koskevien pitkän aikavälin ennakointitöiden kartoitus 16. Raportoinnin, seurannan ja mittariston kehittäminen ja entistä parempi hyödyntäminen Haastatteluiden ja sidosryhmäkeskusteluiden perusteella keskeistä myös raportoinnin, seurannan ja mittariston kehittämiselle ja hyödyntämiselle on tavoitteiden ja toimenpiteiden priorisointi sekä selvät tulosvaatimukset ja lyhyen aikajänteen vaatimukset. 16 Selvitys on saatavissa Internet-osoitteesta kohdasta Asiakirjat ja raportit, Muut raportit. 40 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

41 Keskeistä on haastatteluiden ja aineistoanalyysin pohjalta myös se, että seurannan tuloksiin voidaan reagoida nopeasti. Nyt KMO:ssa ei haastatteluiden mukaan ole pysähdytty riittävästi miettimään, miksei tavoitteita saavuteta. On keskitytty lähinnä siihen, kuinka tavoitteita tulee muuttaa, jos niitä ei saavuteta. 7.7 Yhteenveto Yhteenveto prosessin tehokkuuden ja vaikuttavuuden arvioinnista: Ohjelman valmistelussa ja toteuttamisessa on hyvä pyrkimys avoimuuteen ja eri toimijoiden osallistamiseen. Ohjelma on väline alan yhteisen tahtotilan muodostamiseen ja hallittuun metsäkeskusteluun. Metsäalan yhteiset tavoitteet antavat painoarvoa alan vaikuttamiseen. Ohjelman strateginen johtaminen on kuitenkin puutteellista, eikä tavoitteiden ja toimenpiteiden fokusointia ja priorisointia tehty, mikä selittynee osaltaan korostuneella konsensushakuisuudella. Ohjelman toteutus on ollut ontuvaa erityisesti puutteellisen resursoinnin vuoksi. Monen haastatellun oli vaikea hahmottaa valmistelu- ja toteutusprosessia. Ohjelmassa on systemaattisesti tunnistettu toimintaympäristön keskeisiä tekijöitä ja niiden muutoksia vuosittaisessa seurannassa ja arvioinneissa. Epäselväksi jää kuitenkin se, miten näihin toimintaympäristön muutoksiin on ohjelmassa reagoitu. Tämä johtunee osaltaan strategisen johtamisjärjestelyn puutteesta. KMO:n rooli metsäalan arvoketjussa ja suhteessa muihin strategioihin ja ohjelmiin pitää olla selvästi kirjattu. Tehottomuutta ei pidä syntyä siitä, että samoja asioita käsitellään osin useassa paikassa. KMO:n vahvuus on nimenomaan metsiin liittyvän arvoketjun alkupäässä ja metsien käytön edellytysten turvaamisessa. Eri tahojen sitoutuminen KMO 2015:sta toteuttamiseen vaihtelee. Sitoutuneimpia ovat MMM ja sen tulosohjauksen alaiset toimijat. Muut tahot eivät koe olevansa ohjelman aktiivisia toteuttajia, vaan prosessissa mukana lähinnä kuultavina ja toiveiden esittäjinä. Informaation hallinta näyttää systemaattiselta, ja ohjelmaprosessissa mukana olleilla on ollut käytössään paljon materiaalia. Tutkimuksen ja tulevaisuustyön hyödyntäminen ei kuitenkaan näy ohjelmassa poikkeuksellisen selvästi. Tarve on entistä selkeämmälle ja ymmärrettävämmälle viestinnälle ohjelman tavoitteista, toteuttamisesta ja lisäarvosta eri sidosryhmille. Keskeistä raportoinnin, seurannan ja mittariston kehittämiselle ja hyödyntämiselle on tavoitteiden ja toimenpiteiden priorisointi sekä selvät tulosvaatimukset ja lyhyen aikavälin vaatimukset. Myös reagointikykyä seurannan tuloksiin tarvitaan. 41 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

42 8. Caset (sijoitetaan muun tekstin joukkoon) CASE METSÄVARATIEDON HYÖDYNTÄMINEN KMO:n tavoitteena oleva hakkuumahdollisuuksien parempi hyödyntäminen edellyttää ajantasoisen metsävaratiedon saamista aktiiviseen käyttöön. Laserkeilaus tehostaa tiedon keruuta ja uuden metsään.fi-verkkopalvelun kautta metsänomistajat saavat omat metsävaratietonsa helposti. Tiedon käyttö ei ole vielä saavuttanut tyydyttävää tasoa. KMO:n Metsäteollisuuden ja -talouden kilpailukykyiset toimintaedellytykset -työryhmä on ollut vauhdittamassa kehitystä. Osin sen työn ansiosta puumarkkinaosapuolet ovat lähteneet selvittämään yhteisen metsätietostandardeihin perustuvan puu- ja metsänhoitotöiden kaupan verkkosovelluksen kehittämistä. KMO:n tavoitteet ja toimenpiteet KMO 2015:n tavoitteena on, että hakkuumahdollisuudet hyödynnetään aiempaa paremmin. Lisäksi tähän kytkeytyvät tavoitteet puuntuotannon kestävyyden varmistamisesta ja metsätalouden kannattavuuden parantamisesta. Keskeistä on, että kaikilla metsänomistajilla on käytettävissään ajantasainen tieto metsiensä hakkuumahdollisuuksista ja hoitotarpeista. Toimenpiteisiin kuuluu, että metsävaratietojen ajantasaisuutta parannetaan ja lisätään niiden keruuta ja hyödyntämistä sekä metsäsuunnittelua ja metsänomistajien neuvontaa varten. Lisäksi tavoitteena on, että metsävaratiedon käyttöä tehostetaan puukaupassa ja metsäalan palveluissa. Toimenpiteiden tulokset Metsätalouden toimijat sekä Suomen metsäkeskus ovat viime vuosina tehostaneet metsävaratiedon keruuta laserkeilauksella. Suomen metsäkeskus on kerännyt julkisin varoin metsävaratietoa yksityismetsien osalta. Muut omistajaryhmät kuten kunnat, kaupungit seurakunnat, yritykset sekä Metsähallitus ovat organisoineet metsävaratiedon keruun sekä metsäsuunnittelutietojen päivityksen omissa metsissään. Yksityismetsien metsävaratieto kerätään Suomen metsäkeskuksen ylläpitämään metsävaratietokantaan. Yksityiset metsänomistajat voivat tutkia metsävaratietojaan Suomen metsäkeskuksen Metsään.fi -palvelun kautta 60 euron vuosimaksua vastaan. Yksityiset metsänomistajat voivat myös antaa luvan luovuttaa metsävaratietojaan metsäalan toimijoille. Yksityismetsien metsävaratieto voidaan siirtää Suomen metsäkeskuksen metsävaratietokannasta toimijoiden metsäjärjestelmiin ja jalostaa siellä metsäsuunnitelmiksi. Metsänhoitoyhdistysten järjestelmissä kuviokohtainen metsävaratieto voidaan täydentää myös puunmyyntileimikon tarjouspyynnöksi. MTK on käynnistänyt alkuvuonna 2013 Puumarkkinat.fi nimisen puunmyyntileimikoiden esittelypalvelun. Toistaiseksi sinne voi kuitenkin siirtää myyntikohteita ainoastaan metsänhoitoyhdistysten järjestelmistä. Tavoitteiden saavuttaminen ja vaikuttavuus 42 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

43 Metsävaratietojen hyödyntämisen ei voida katsoa olevan vielä KMO:n tavoitteiden mukaista, vaikka kehitystyö on edennyt. Toistaiseksi vain hyvin pieni osa yksityisistä metsänomistajista on maksanut Metsään.fi -palvelun käyttömaksun. Tämän vuoksi metsävaratietojen hyötykäyttö on ollut ennakoitua vähäisempää. Toisaalta Suomen metsäkeskuksen metsävaratietokannasta metsänomistajan luvalla toimijoille luovutettava metsävaratieto ei sisällä tietoa metsänomistajan tavoitteista ja esim. puunmyyntihalukkuudesta. Sellaisilla metsänomistajilla, jotka eivät syystä tai toisesta ole metsänhoitoyhdistysten asiakkaita, ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta tehdä ja julkaista puunmyyntileimikoiden tarjouspyyntöjään ostajaehdokkaille. Muiden kuin yksityisten metsänomistajien metsävaratiedot ovat hajaantuneet kuntien, kaupunkien, seurakuntien sekä Metsähallituksen omiin metsäjärjestelmiin. Laajapohjaisena yhteistyönä laaditut metsätietostandardit mahdollistaisivat sen, että tiedot puunmyyntileimikoista ja metsänhoitotyökohteista voitaisiin koota yhteen kaikille avoimeen palveluun. Tämä tehostaisi metsävaratietojen hyötykäyttöä puukaupassa ja metsänhoitotöiden toteutuksessa. Toistaiseksi metsätalouden markkinaosapuolien kesken ei ole saatu tehtyä päätöksiä tällaisen kaikille avoimen järjestelmän toteuttamisesta. Mikä merkitys KMO:lla on ollut? KMO:n työryhmässä Metsäteollisuuden ja -talouden kilpailukykyiset toimintaedellytykset on tuotu esiin metsävaratiedon hyödyntäminen metsälöiden pirstoutumisen haittavaikutusten estämisessä. Työryhmässä on tiedostettu tärkeäksi puumarkkinoiden vakaus sekä valtion tuesta riippumaton ja taloudellisesti kannattava metsätalous. Päämääriin pääsemisen keinoina työryhmässä on nähty mm. alueellisesti optimaalisen puunkäytön ja hankinnan kehittäminen siten, että puu ohjautuisi jalostusarvon kannalta parhaaseen käyttötarkoitukseen. Työryhmän työ on ollut osaltaan vaikuttamassa siihen, että puumarkkinaosapuolet ovat lähteneet selvittämään yhteisen metsätietostandardeihin perustuvan puu- ja metsänhoitotöiden kaupan verkkosovelluksen kehittämistä. Kehitysehdotukset KMO:n työryhmätyössä pitäisi pyrkiä löytämään keinot sille, että raja-aidat julkisin varoin kerätyn metsävaratiedon ja metsää omistavien tahojen omista metsistään omiin järjestelmiinsä keräämän metsävaratiedon yhteiskäytöltä häviäisivät. Puu- ja metsänhoitotöiden kauppaa tehostaisi huomattavasti, mikäli kauppakohteet saataisiin yhteiseen palveluun riippumatta siitä, missä tietojärjestelmässä alkuperäinen kuviotieto on varastoituna. Puumarkkinaosapuolten yhteisen verkkopalveluhankkeen toteuttamispäätöstä ja toteuttamista auttaisi, mikäli julkinen sektori tulisi rajapintayhteistyöhön mukaan julkisin varoin kerätyn metsävaratiedon osalta. 43 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

44 CASE PUUMARKKINOIDEN TOIMIVUUS Yksi KMO 2015:sta tavoitteista on kasvattaa puukauppaosapuolten luottamusta markkinaan ja lisätä sekä puun tarjontaa että kysyntää. Puumarkkinatyöryhmä onkin vienyt eteenpäin energiapuun hintatilastointia, energiapuun sisällyttämistä puutavaran mittauslakiin ja metsävaratietojen hyödyntämistä. Näillä yksittäisillä toimilla ohjelmassa asetettua tavoitetta kotimaisen ainespuun hakkuiden kasvattamisesta ei kuitenkaan saavuteta. Syynä on ensisijaisesti metsäteollisuustuotteiden globaalisti heikentynyt kysyntä ja Suomessa toimivien yritysten heikko kilpailukyky. Haasteena on myös tunnistaa KMO-prosessin tuoma lisäarvo puumarkkinoiden toimivuudelle. KMO:n tavoitteet ja toimenpiteet Yksi KMO 2015:sta tavoitteista on varmistaa toimivat puumarkkinat puun kysynnän ja tarjonnan tasapainon turvaamiseksi (strateginen päämäärä metsätalouden kannattavuus). Tavoitteena on kasvattaa puukauppaosapuolten luottamusta markkinaan ja lisätä sekä puun tarjontaa että kysyntää. Puumarkkinoiden toimivuus nousi voimakkaalla painoarvolla keskusteluun vuonna 2007 Venäjän puutullien vuoksi, ja ns. Ahon työryhmä nosti asian valtakunnallisesti näkyväksi (josta seurasi kesällä 2008 puunmyyntitulojen verotuksen huojennus). Toimenpiteiden tulokset Maa- ja metsätalousministeriön asettama Puumarkkinatyöryhmä on toiminut foorumina puumarkkinoihin liittyvissä ajankohtaisissa kysymyksissä ja vienyt eteenpäin puumarkkinoiden toimivuuden kannalta keskeisiksi tunnistettuja asioita. Tavoitteena on ollut parantaa aines- ja energiapuun hintainformaatiota ja mittausta, ja tätä varten on käynnistetty energiapuun hintatilastointi. Uusi puutavaran mittauslaki tulee voimaan , ja se tuo energiapuun mittauksen lain piiriin. Myös metsävaratietojen käyttöä ja hyödyntämistä on tehostettu (kts. metsävaratiedon hyödyntämistä koskeva case). Työtä on tehty myös sähköisen puukauppapaikan käynnistämiseksi. MTK:n rakentama kauppapaikka on testikäytössä, ja käynnissä on selvitystyö puukaupan osapuolten yhteisen markkinapaikan rakentamisesta. Myös hintaindeksin käyttöä on selvitetty teollisuuden piirissä, ja Stora Enso on ottanut käyttöön oman hintaindeksin. Tavoitteiden saavuttaminen ja vaikuttavuus KMO:n tavoitteena on ollut kasvattaa puukauppaosapuolten luottamusta markkinaan ja lisätä sekä puun tarjontaa että kysyntää. Toimenpiteillä (uusi puutavaran mittauslaki ja hintatilastointi) onkin parannettu energiapuun markkinoiden toimintaedellytyksiä tarjoamalla luotettavaa markkinainformaatiota. Lisäksi puumarkkinoiden toimivuudelle kokonaisuutena on onnistuttu luomaan edellytyksiä markkinatiedon avoimuuteen ja luotettavuuteen tähtäävillä toimilla (edellisten lisäksi metsävaratiedon hyödyntäminen). Puumarkkinoiden toimivuuden paranemisesta tai puukauppaosapuolten luottamuksen kasvamisesta ei tämän arvioinnin puitteissa voida esittää yksiselitteisiä johtopäätöksiä. Ohjelmassa asetettua tavoitetta kotimaisen ainespuun hakkuiden kasvattamisesta ei olla kuitenkaan saavuttamassa. Syynä on ensisijaisesti metsäteollisuuden tuotteiden heikko kysyntä ja suomalaisyritysten heikko hintakilpailukyky, joihin ohjelman keinovalikoimalla voidaan vaikuttaa vain vähän. 44 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

45 Mikä merkitys KMO:lla on ollut? Energiapuun hintatilastointi, uusi puutavaran mittauslaki ja puukauppapaikan käynnistämisen aloittaminen ovat puumarkkinoiden toimivuuteen kohdistuvia konkreettisia toimenpiteitä. Lisäksi MMM on panostanut systemaattisesti metsävaratietoon ja ohjannut tältä osin tehokkaasti metsäkeskusta. Haastatteluiden mukaan samoja asioita ja toimenpiteitä olisi kuitenkin viety eteenpäin myös ilman KMO:ta (esimerkiksi puumarkkinatyöryhmän nimityskirjeessä ei tuoda esiin ryhmän linkkiä KMO:hon). Myös esimerkiksi uusi puutavaran mittauslaki on haastatteluiden mukaan teollisuuden jo pitkään toivoma lakimuutos, jota KMO ei ole pystynyt poikkeuksellisen nopeasti edistämään. Puumarkkinoihin ja niiden toimintaan ovat KMO:ta ja siinä lueteltuja toimenpiteitä voimakkaammin vaikuttaneet mm. metsäteollisuustuotteiden globaali kysyntä ja Suomessa toimivien yritysten kilpailukyky, metsänomistajien sukupolven vaihdokset ja pirstaloitunut omistajuus sekä metsänhoitoyhdistyslain ja metsälain uudistus. Kehitysehdotukset Puumarkkinoiden ja laajemmin biomassamarkkinoiden toimivuus on jatkossakin keskeinen kysymys, sillä puun ja metsien käyttökohteet monipuolistuvat. Hinnaltaan sopivalle biomassalle on kysyntää metsäteollisuuden lisäksi mm. energiantuotannossa ja kemiantuotteiden valmistuksessa. Haastatteluiden mukaan keskeistä on mm. se, ettei tuilla vääristetä perusteettomasti markkinoita, vaan toimenpiteiden todennäköisistä ja mahdollisista vaikutuksista on hyvä kokonaiskuva. Puumarkkinoiden toimivuuden kannalta markkinatieto on keskeistä, joten tavoitteen kannalta markkinatiedon parantamista lisäävät toimet ovat relevantteja. Muilta osin on selvästi kuvattava hallinnon rooli. Haastatteluissa ja arvioinnin osana järjestetyissä tilaisuuksissa tuli esiin vahva tarve selvempään vuosittaisten toteuttamisen ja seurannan painopisteiden priorisointiin. Tätä työtä on nyt tämän kokonaisuuden osalta tehty puumarkkinatyöryhmässä. 45 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

46 CASE METSÄLAIN UUDISTUS KMO:n tavoitteena on metsätalouden metsänkäsittelymenetelmien monipuolistuminen ja kannattavuuden parantaminen. Keskeisenä toimenpiteenä etenkin ensin mainitussa on lainsäädännön uudistaminen. Lisäksi KMO:n tavoite metsien biologisen monimuotoisuuden turvaamisesta kytkeytyy metsien erityisen tärkeiden elinympäristöjen turvaamiseen (metsälain 10 ), jossa toimenpiteenä on METSO-ohjelman toteutus. Lainsäädännön uudistaminen on edennyt suunnitellusti. Työ on kesken ja sen vaikutukset nähdään vasta tulevaisuudessa. KMO:n omien työryhmien työ on ollut uudistamista tukevaa. Pääosa pohjustavasta työstä on kuitenkin tehty erillisissä lakityöryhmissä. KMO:n tavoitteet ja toimenpiteet KMO 2015:n tavoitteena on metsänkäsittelymenetelmien monipuolistuminen. Toimenpiteinä esitetään mm. lainsäädännön, metsänhoitosuositusten, metsäsuunnittelun ja tähän liittyvän koulutuksen ja neuvonnan uudistamista. Toisena tavoitteena on yksityismetsätalouden kannattavuuden parantuminen. Metsien biologisen monimuotoisuuden turvaamiseksi KMO edellyttää METSO-toiminta-ohjelman toteuttamista ja toimenpiteenä on Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön toimenpideohjelman metsiä koskevan toimenpiteen 2 keinovalikoiman käyttö. Näistä toimenpiteistä on johdettavissa tarve tarkistaa metsälain 10, joka koskee erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Em. toimenpideohjelma on uudistettu vuonna 2012 ja se käsittää vuodet Uudistetussa ohjelmassa on tavoitteena vuoteen 2020 mennessä mm., että kaikkien luontaisten elinympäristöjen kato on pysäytetty ja että luontaisten elinympäristöjen laadullista heikentymistä ja pirstoutumista on vähennetty merkittävästi. Toimenpiteiden tulokset Metsälainsäädännön tarkistaminen on maa- ja metsätalousministeriön vastuulla. Metsälain uudistamista on sivuttu KMO:n työryhmissä. Varsinainen työskentely on tapahtunut kuitenkin pääosin erillistyöryhmissä (MEMO ja sen jatkotyöryhmä). Maa- ja metsätalousministeriön asetti elokuussa 2010 MEMO (metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen) työryhmän, joka sai työnsä valmiiksi vuoden 2010 lopussa. Työ sisälsi päälinjat ja perustelut säädösmuutoksiin. Marraskuussa 2011 maa- ja metsätalousministeriö asetti Metsänkäsittelymenetelmien monipuolistaminen -jatkotyöryhmän, joka jatkoi metsälainsäädännön uudistamista ensimmäisen MEMO-työryhmän linjausten pohjalta. Jatkotyöryhmä antoi ehdotuksensa metsälainsäädäntöön tehtävistä muutoksista kesäkuussa Jatkotyöryhmän ehdotuksen ja syksyllä 2012 siitä tehdyn vaikutusten arvioinnin pohjalta maa- ja metsätalousministeriö teki luonnoksen hallituksen esitykseksi metsälain muuttamisesta. Eri toimijoita pyydettiin antamaan lausuntonsa luonnoksesta mennessä. Toimenpiteen tuloksena on tulossa uudistettu metsälaki, joka astunee voimaan vuoden 2014 alussa. Uudistuksen vaikutukset syntyvät pääosin pitkällä aikavälillä. Tavoitteiden saavuttaminen ja vaikuttavuus 46 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

47 KMO:ssa asetettujen tavoitteiden todellista saavuttamista on vielä vaikeaa arvioida, koska metsälainsäädännön uudistaminen on kesken. Muutokset, joita metsälakiehdotus sisältää, mahdollistavat metsänkäsittelymenetelmien monipuolistamisen. Tämänhetkisen lakiehdotuksen mukaisena toteutuessaan uudet säädökset antavat mahdollisuuden parantaa metsätalouden kannattavuutta mm. vapauttamalla metsänuudistamisen ajankohdan valinnan sekä poistamalla uudistamisvelvollisuuden tiettyjen heikkotuottoisten kohteitten osalta. Uudet säädökset sallisivat selkeästi yläharvennukset ja eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen, millä voidaan joissakin tapauksissa parantaa taloudellista tulosta. Tavoitteiden saavuttaminen vaati säädösten lisäksi uusien metsänhoitosuositusten käyttöönottoa. Metsän kasvatuksella eri-ikäisrakenteisena on myös mahdollista pitää laajempia alueita jatkuvasti peitteisenä, mitä pidetään luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta hyvänä. Lakiehdotuksessa on myös tekijöitä, joilla on esitetty olevan negatiivisia vaikutuksia erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojelun kannalta. Tällöin on viitattu kohteiden pienialaisuusvaatimukseen sekä joissakin tapauksissa mahdolliseen hakkuiden lisääntymiseen erityisen tärkeissä elinympäristöissä. Mikä merkitys KMO:lla on ollut? KMO:n työryhmät ovat osaltaan pohjustaneet lainsäädännön linjauksia, jotka on otettu huomioon metsälain uudistamisessa. Yhteiskunnan moniarvoistuminen ja elinkeinojen säätelyn vähentämispyrkimykset ovat osaltaan aiheuttaneet painetta lainsäädännön uudistamiseen. Kehitysehdotukset Lainsäädäntöä koskevista asioista voitaisiin työryhmäkohtaisesti koostaa lista ajankohtaisista kehittämistarpeista eri aikajänteille. Lainsäädäntöön liittyvien tarpeiden kartoitus olisi nivellettävä nykyistä selkeämmin muihin kehittämishankkeisiin. 47 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

48 CASE METSO Metso-toimintaohjelma on keskeinen KMO:ssa tavoitellussa metsäisten luontotyyppien sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Metso-ohjelma on ollut onnistunut, mutta sen mahdollisuudet näyttävät jatkossa huomattavasti huonommilta toteutukseen varattujen resurssien niukkuuden vuoksi. KMO:n roolia ja merkitystä tavoitteiden saavuttamisessa on vaikea eritellä, koska maa- ja metsätalousministeriö sekä sen hallinnonalaan kuuluvat organisaatiot toteuttaisivat METSO-ohjelmaa joka tapauksessa. KMO:n ympäristöhyödyt -työryhmässä seurataan METSOn toteutusta aktiivisesti ja KMO täydentää METSOn toteutuksen seurantaa. KMO:n tavoitteet ja toimenpiteet METSO-ohjelma liittyy KMO:ssa tavoitteeseen pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen ja vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys. KMO:n tulosmittariksi on otettu METSOn toimenpiteiden toteutus (hehtaareita vuodessa). Hehtaaritavoitteet ovat samat, kuin METSO-ohjelman vuoden 2008 periaatepäätöksessä (yksityiset suojelualueet ja pysyvä suojelu sekä määräaikainen suojelu YM ha vuoteen 2016 mennessä, ympäristötuki ja luonnonhoitohankkeet MMM ha vuoteen 2016 mennessä, ja Metsähallituksen toteuttama ennallistaminen ja luonnonhoito). Muut samaan KMO-tavoitteeseen liittyvät vaikuttavuusmittarit ovat lahopuun määrä ja uhanalaisten metsälajien osuus arvioidusta lajeista. Uhanalaisten lajien osuus ei saisi kasvaa vuoden 2000 arviointiin verrattuna (564 lajia eli noin 9 %). KMO toimenpiteenä METSO-casessa on METSO-ohjelman toteuttaminen valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti METSO:n väliarviointi huomioiden. Lisäksi METSO-ohjelman toteutukseen liittyy läheisesti KMO:n toimenpide Talousmetsien luonnonhoitoa kehitetään mm. rahoitusjärjestelmää ja metsänhoitosuosituksia sekä ohjeistusta uudistamalla ja metsänomistajien ja toimijoiden koulutuksella. METSO-ohjelman periaatepäätöksen mukaisesti ohjelmaa toteutetaan ylläpitämällä ja kehittämällä talousmetsien luonnonhoitoa ja näiltä osin MMM:n ja KMO:n rooli METSOn toteuttajana on keskeinen. Toimenpiteiden tulokset Ympäristötukisopimuksia on solmittu vuosina yhteensä kpl ja nämä sopimukset käsittävät yhteensä hehtaarin pinta-alan. Tästä sopimusalueesta ha on Metsälain mukaisia erityisen tärkeitä elinympäristöjä ja ha on METSO-ohjelman mukaisia elinympäristöjä. Luonnonhoitohankkeista METSO-ohjelman toteutukseen läheisesti liittyviä elinympäristöjen hoito- ja kunnostushankkeita on toteutettu 230 kpl. Luonnonhoitohankkeissa on tehty METSO-elinympäristöjen hoitotöiden suunnittelua hehtaarilla ja toteutusta 2530 hehtaarilla (luvut Matti Seppälä / SMK, Valtakunnallinen METSO-seminaari 2013) Talousmetsien luonnonhoitoa on kehitetty MMM:n rahoittamissa valtakunnallisissa luonnonhoidon kehittämishankkeissa, joiden toteutusta ovat tehneet yhteistyönä metsä- ja ympäristöalan kehittämisorganisaatiot ja käytännön toimijat. Lisäksi luonnonhoitoa on kehitetty METSO-ohjelman mukaisissa yhteistoimintaverkostoissa. Kehittämishankkeiden ja yhteistoimintaverkostojen rahoitus on ollut noin vuodessa. METSOn tutkimusta on rahoitettu Metsäntutkimuslaitoksessa ( /vuosi) ja yhteistutkimushankkeissa ( /vuosi). Tutkimus- ja kehittämishankkeiden tuloksena on kehitetty elinympäristöjen hoidon käytäntöjä, toteutettu pilotteja sekä koostettu 48 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

49 ohjeita ja edistämismateriaaleja METSO elinympäristöjen hoidosta ja kunnostuksesta (esim. Hankkeissa ja yhteistoimintaverkostoissa on myös koulutettu metsätalouden toimijoita luonnonhoidon asioista. METSO:n väliarviointeja on toteutettu vuosina 2010 ja Ensimmäisen väliarviointi tuotti kehittämisehdotuksia mm. kytkeytyneisyyden parempaan huomioimiseen METSOn toteutuksessa. Tämä ehdotus on otettu huomioon valtakunnallisten luonnonhoidon kehittämishankkeiden rahoituksessa siten, että hankeresurssia on suunnattu kytkeytyvyystarkastelun mahdollistavan Zonation-ohjelmiston käyttöönoton kehittämiseen. Vuoden 2012 väliarvioinnin tulokset ovat olleet käytössä vasta vähän aikaa, joten niiden huomioon ottamista ei voi vielä arvioida. Tavoitteiden saavuttaminen ja vaikuttavuus METSO-ohjelma on monilla tavoin onnistunut edistämään KMO:n tavoitetta pysäyttää metsälajien ja luontotyyppien taantuminen. Kuitenkin ohjelmasta vuonna 2012 tehdyn väliarvioinnin tulosten mukaan METSO-ohjelma on ollut vakavasti aliresursoitu toimenpidekohtaisiin tavoitteisiin nähden. Erityisesti talousmetsien luonnonhoito on puutteellisesti resursoitu, ja rahoitus joudutaan kohdentamaan pääsääntöisesti metsälakikohteisiin. METSOn rahoitus MMM:n hallinnonalalla on laskenut viime vuosina. METSO tavoitteen saavuttamista hidastaa myös ympäristötuen muuttuminen verolliseksi sekä aiemmin tehtyjen määräaikaisten ja raukeavien ympäristösopimusten uusiminen. Vuoden 2012 metsäkeskusuudistus toi muutoksen luonnonhoitohanketoimintaan, kun hankkeiden toteutus siirtyi liiketoimintaorganisaatioille. Tämä muutos on hidastanut elinympäristöjen hoito- ja kunnostustöiden edistämistä. Hanketoiminnan kustannuksia lisäävät jatkossa arvonlisävero ja liiketoimintakate. KMO:ssa ja METSO:n periaatepäätöksessä linjatun hehtaaritavoitteen saavuttaminen on todettu mahdottomaksi (n. 1/3 saavutettu ), joten valmisteilla olevassa METSO-ohjelman periaatepäätöksen päivityksessä ympäristötuen ja luonnonhoitohankkeiden tavoitepinta-alaksi tarkennetaan KMO:ssa esitetty alaraja ha ja tavoitteen määräaikaa siirretään vuoteen Mikä merkitys KMO:lla on ollut METSO-ohjelman toteutus on oma prosessinsa, jota toteutetaan valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. On välttämätöntä ja luontevaa, että METSOn toteuttaminen on mukana KMO:n toimenpiteissä, mutta KMO:n roolia ja ansiota METSOn tavoitteiden saavuttamisessa on vaikea eritellä, koska maa- ja metsätalousministeriö sekä ministeriön hallinnonalaan kuuluvat organisaatiot toteuttaisivat METSO-ohjelmaa joka tapauksessa. KMO täydentää METSOn toteutuksen seurantaa ja KMO:n ympäristöhyödyt -työryhmässä seurataan METSOn toteutusta aktiivisesti. Työryhmä järjesti esimerkiksi luonnonhoitotyöpajan 2012, jonka tuloksia hyödynnettiin METSOn väliarvioinnissa. Kehitysehdotukset Kun METSOn periaatepäätös vuonna 2013 päivitetään, tulee KMO tavoitteet päivittää tältä osin. MMM:n osallistuminen METSOn toteuttamiseen tulisi linjata uudella tapaa, sillä rahoituksellisesti osallistuminen on kytköksissä KEMERA-luonnonhoitomomenttiin, jonka tulevaisuus näyttää heikolta. Momentin rahoitus on vähentynyt merkittävästi ja uusittaviin sopimuksiin menee yhä suurempi osuus. Mikäli luonnonhoitomomentin rahoitus säilyy nykytasolla, arviolta viiden vuoden kuluttua 49 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

50 momentin rahoitus kuluu kokonaisuudessaan uusittaviin sopimuksiin ja METSOn aktiivisen edistämisen rahoitukselliset edellytykset päättyvät. CASE Metsien kulttuuriarvot ja kulttuuriperintökohteet KMO:n tavoitteena on vahvistaa metsiin liittyviä, ihmisten hyvinvointia lisääviä ja kulttuuriarvoja tuottavia tekijöitä. Tavoitetaso kulttuuriperintökohteiden kartoittamisesta on saavutettu yksityismetsien osalta, valtion talousmetsissä inventointi on käynnissä ja arvioidaan olevan valmis vuoteen 2015 mennessä. Yksityismetsissä tiedonkeruu kulttuuriperintökohteista on käynnissä maanomistajien vapaaehtoisuuteen pohjautuen ja sitä toteutetaan lähinnä hankerahoituksen avulla. KMO 2015 sisällytti ensimmäisen kerran kulttuuriarvot KMO:an. Tavoitteiden ja toimenpiteiden pohdinta jäi kuitenkin vielä vajaaksi. KMO:n tavoitteet ja toimenpiteet Casen tavoitteena on vahvistaa metsien kulttuuriarvoja tuottavia tekijöitä. Tämän tavoitteen vaikutusmittarina ja tavoitetasona on, että valtion metsissä olevat kulttuuriperintökohteet on inventoitu, ja yksityismetsissä tiedonkeruu on käynnissä. 1) Laaditaan metsien kulttuuriperintöä koskeva ohjelma, joka sisältää metsien kulttuurihistorian ylläpidon, perinteisen metsäkulttuurin ja nykykulttuurin yhteensovittamisen sekä koko suomalaisen metsäkulttuurin tason nostamisen suomalaisessa yhteiskunnassa. Toimenpiteistä vastaavat MMM, YM, OPM, Metsähallitus ja Museovirasto 2) Metsien hoito-ohjeet uudistetaan riista-, maisema-, virkistys- ja kulttuuriarvojen sekä poronhoidon huomioon ottamiseksi. (Tapio, MKJ) 3) Turvataan saamelaisten oikeudet harjoittaa kulttuurilleen ominaista elinkeinoa perustuslaissa säädetyn kulttuuri-itsehallinnon pohjalta. (OM, MMM,YM, saamelaiskäräjät, Metsähallitus) Toimenpiteiden tulokset Tapion Metsänhoitosuositusten uudistamisen yhteydessä uudistetaan ja tarkennetaan maiseman, virkistyksen ja kulttuuriarvojen sekä poronhoidon huomioon ottaminen. Riistapainotteiset metsänhoitosuositukset uudistetaan vuoden 2013 aikana omaksi suositukseksi Suomen Riistakeskuksen erillisrahoituksella. Vuonna 2016 valmistuvan Pohjoismaisen saamelaissopimuksen valmistelua jatketaan. Kulttuuriperintöohjelma on laaja ja kunnianhimoinen. Työtä ohjelman laatimiseksi ei ole vielä aloitettu. Ohjelman osia ovat vieneet eteenpäin useat toimijat, mutta päävastuutaho on puuttunut, joten yleisesti hyväksyttyä yksiin kansiin koottua ohjelmaa ei ole. Metsähallitus inventoi kulttuuriperintökohteita valtion omistamissa talousmetsissä, Tapio ja TTS ovat pilotoineet metsäkulttuurin tiedonkeruuta yksityismetsissä. Tapio on laatinut mallin alueellisen metsäkulttuurin tunnetuksi tekoon ja koonnut tietoa ja näkemystä siitä, mitä ovat metsien kulttuuriarvot. Tavoitteiden saavuttaminen ja vaikuttavuus Tavoitteet kulttuuriperintökohteiden kartoittamisesta on saavutettu yksityismetsien osalta, valtion talousmetsissä inventointi on käynnissä ja arvioidaan olevan valmis vuoteen 2015 mennessä, Metsähallitus rahoittaa inventointia. Yksityismetsissä tiedonkeruu kulttuuriperintökohteista on käynnissä maanomistajien vapaaehtoisuuteen pohjautuen ja sitä toteutetaan lähinnä 50 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

51 hankerahoituksen avulla. Metsien kulttuuriarvoja on tunnistettu, mutta toistaiseksi puuttuu analyysi ja näkemys siitä, miten kulttuuriarvoja tuottavia tekijöitä tulisi vahvistaa. Metsien kulttuuriarvoja tuottavat tekijät pitäisi ensin tunnistaa ja määritellä. Mikä merkitys KMO:lla on ollut? KMO 2015 sisällytti rohkeasti ensimmäisen kerran kulttuuriarvot ohjelmaansa. Tavoitteiden ja toimenpiteiden pohdinta jäi kuitenkin vielä vajaaksi. KMO elämänlaatutyöryhmä kokosi 2012 määritelmää ja sisältöä metsäkulttuuriin ja KMO:n aktivoitumisen myötä muut toimijat kuten Museovirasto, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä ympäristöministeriö ovat nostaneet esille metsien kulttuuriperintöä. Muut toimintaympäristön tekijät, kuten Tapion luontolaatuarvioinneissa tapahtuva seuranta kulttuurikohteiden huomioimisesta metsätaloustoimenpiteiden yhteydessä, toimijoiden tietoisuus, sisäiset koulutukset ja toimijoiden viestintä ovat tässä tärkeässä roolissa. Opetus- ja kulttuuriministeriön, ympäristöministeriön ja Museoviraston tulisi tukea ja vahvistaa tätä työtä. Kehitysehdotukset Metsien kulttuuriarvoja vahvistamaan tulisi asettaa määräaikainen työryhmä, jonka tehtävänä on laatia Suomeen metsäkulttuuriohjelma. Työryhmä tulisi koostua tahoista, joilla on resursseja tarjota ohjelman laadintaan edustajia vastaamaan ohjelman eri osa-alueiden toteutuksesta. Lisätoimia tarvitaan erityisesti yksityismetsien tiedonkeruun organisointiin. Toteutus tulee tehdä hyödyntämällä jo nyt olemassa olevaa, monien tahojen (kyläyhdistykset, kotiseutuyhdistykset jne) keräämää maastotietoa. Museoviraston kanssa tulee saada valmiiksi ja käyttöön rahoitus talousmetsien laaja-alaisten muinaisjäännösalueiden hoitoon. Metsäkulttuurin tunnetuksi tekemiseen tarvitaan lisäksi alueellista ja paikallista viestintää. Metsäteollisuusyritykset tulee sitouttaa metsäkulttuurin viestintään. Metsäkulttuuri on hyvä keino myös markkinointiviestintään. Sana kulttuuriperintö on käsitteenä liian suppea ja sen sijasta tulisi KMO:ssa käyttää nimitystä metsäkulttuuri, joka laajemmin kuvaa metsien tuottamia kulttuuriarvoja ennen, nyt ja tulevaisuudessa. 51 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

52 CASE EU:N METSÄSTRATEGIAN UUDISTAMINEN EU:n metsästrategian uudistaminen on esimerkki vaikuttamisesta metsäalan kannalta keskeiseen EU-lainsäädäntöön. Suomen näkemykset ovat hyvin mukana valmisteilla olevassa EU:n metsästrategiassa, sillä MMM:n edustaja toimii metsäkomitean alaisen työryhmän puheenjohtajana yhdessä komission edustajan kanssa. KMO:n kansainväliseen vaikuttamiseen tuoma lisäarvo on kuitenkin osin epäselvä, vaikka keskustelusta varmasti nousee esiin aihioita myös kansainväliseen vaikuttamiseen. KMO:n tavoitteet ja toimenpiteet KMO:n tavoitteena liittyen metsäasioihin Euroopan Unionissa on, että metsäalaan vaikuttava valmistelu ja päätöksenteko EU:ssa on koordinoitua ja siinä otetaan huomioon metsäala kokonaisuutena sekä metsäalan kansalliset erityispiirteet. Toimenpiteeksi on asetettu se, että vaikutetaan EU:ssa kansainvälistä metsäpolitiikkaa koskeviin linjauksiin, ja tässä vastuullisina osapuolina ovat MMM, UM, YM ja kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunta. Konkreettisena tapausesimerkkinä on vaikuttaminen EU:n metsästrategian uudistamiseen. Toimenpiteiden tulokset Kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunta on valmistellut kansainvälisen vaikuttamissuunnitelman. Suomessa on muodostettu kanta siitä, että EU:n metsästrategian uudistaminen on tärkeää ja aktiivisesti ryhdytty ajamaan asiaa Komission pysyvässä metsäkomiteassa. MMM:n edustaja toimii metsäkomitean alaisen työryhmän puheenjohtajana komission edustajan kanssa. Työryhmä on valmistellut komissiolle raportin, jonka pohjalta komission on tarkoitus antaa ehdotuksensa uudeksi metsästrategiaksi, osaksi EU:n metsäpakettia. Aktiivinen toimintatapa on onnistunut, sillä puheenjohtajuuden kautta on vaikutettu strategian valmisteluun. Onnistuminen kokonaisuudessaan voidaan arvioida vasta, kun EU:n metsästrategia on uudistettu. Tavoitteiden saavuttaminen ja vaikuttavuus Vuoden 2012 KMO:n seurantaraportin mukaan Suomi on ollut erittäin aktiivinen EU:ssa metsäasioiden valmistelun kehittämisen suhteen ja saanut muutosprosesseja käyntiin sekä Suomen näkemykset ovat hyvin mukana valmisteilla olevassa EU:n metsästrategiassa. Tähän on vaikuttanut asiantuntevalla työryhmällä sekä myös suoran ja selvän metsäalan vaikutuskanavan olemassa olo, sillä metsästrategiaa käsitellään EU:n pysyvässä metsäkomiteassa. On kuitenkin useita metsäalalle merkityksellisiä EU-asioita, joissa Suomen painoarvo on ollut paljon pienempi (esim. päästökertoimet ja kestävyyskriteerit). Mikä merkitys KMO:lla on ollut? Kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunta (KV-MEPO) toimii kanavana hoitaa kansainvälisiin metsäasioihin liittyviä valmisteluja. KMO 2015:sta neuvottelukunnalle tuoma lisäarvo on kuitenkin osin epäselvä. Kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunta esittelee kuitenkin tuloksiaan metsäneuvostolle, ja tätä kautta informaatiota voidaan jakaa suomalaisille metsäalan vaikuttajille, sekä heillä on mahdollisuus kommentoida myös KV-MEPOn työtä 17. Kehitysehdotukset 17 Kansainvälisen metsäpolitiikan neuvottelukunnan Loppuraportti. 52 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

53 EU:n metsästrategian valmistelu koetaan onnistuneeksi, ja Suomi on päässyt vaikuttamaan hyvin EUasioihin tältä osin. Taustalla on hyvin toimiva työryhmä, joka proaktiivisesti tuottaa toimintasuosituksia ja myös toteuttaa ne. Suosituksena siis voidaan sanoa, että aktiivinen, itseohjautuva työryhmätyöskentely on KMO:n onnistumiselle tärkeää ja voi olla avain myös muissa metsäalan kysymyksissä. Mahdollisesti myös hyvät henkilövalinnat edesauttavat työryhmän toimintaa. Selvä toimenpiteiden vastuutus on ensisijaisen tärkeää. Työryhmän asiantuntijatyön ja selvitysten valmistelun jatkoksi ja tueksi tarvitaan myös konkreettisia toimenpiteitä ja resursseja. Tämän tapausesimerkin kannalta aktiivisessa roolissa ovat olleet MMM:n virkamiehet, jolloin resursointi on ollut selkeää. Vastuutus ja resursointi on muiden tavoitteiden toteutumisen osalta mietittävä tarkasti, sillä kaikkien toimenpiteiden osalta toteutusvastuussa ei ole MMM suoraan omilla resursseillaan. Jos MMM ei ole toimenpiteiden vastuullisena toteuttajana, on mietittävä onko KMO:n pystyttävä tarjoamaan muuten tukea resursointiin. Jos KMO ei tarjoa resursseja, onko kyseessä silloin toimenpide, joka itse asiassa ei ole suoraan KMO:n toteuttama eikä vaikutustakaan voida eikä pidä jäljittää KMO:aan. EU-politiikkaan liittyen kehitysehdotuksena on se, että parannetaan synergiaa Suomen pysyvän edustuston kanssa, sillä heidän työnkuvassaan on EU-lainsäädännön seuranta metsätalouden osalta. Tällä hetkellä tällaista synergiaa ei ole havaittu. Myös mahdollisten muiden EU-vaikutuskanavien tunnistaminen on tärkeää. Vaikutuskanavia on tunnistettava myös muilla toimialoilla kuin metsäalalla, sillä monia metsäteollisuuden kannattavuuteen ja tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä valmistellaan EU:ssa myös muualla kuin metsäkomiteassa. KMO:n ja muiden kuin KMO:n vakituisten työryhmien suhdetta olisi selvennettävä vähintään viestinnällisin keinoin. KMO:n vaikuttavuuden tarkastelun kannalta ei ole esimerkiksi selvää, katsotaanko näidenkin työryhmien työ KMO:n tekemäksi työksi tai näiden työryhmien saavutukset KMO:n saavutuksiksi. Nyt vaikuttaa siltä, että KMO asettaa tavoitteita, jotka ovat kansallinen metsäalan tavoitteita, ja kaikki niitä edistävät toimet riippumatta toimenpiteen toteuttajasta kirjataan mukaan seurannassa. Tämä liittyy laajempaan kysymykseen siitä, voiko KMO asettaa tavoitteita, joihin se itse omilla resursseillaan ei pääse. Jos KMO:n halutaan asettavan kansallisia tavoitteita, kehitysehdotuksena on, että myös viestinnällisin keinoin vahvistetaan kuvaa siitä, että niiden saavuttamiseen tarvitaan kaikkien metsäalan toimijoiden panostusta. Jos taas KMO haluaa asettaa tavoitteita, joihin KMO:n käytössä olevin resurssein päästään, on tavoitteen asetantaa mietittävä uudelleen. 53 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

54 CASE METSÄTEOLLISUUDEN TUOTANNON ARVO (TÄYDENNETTÄVÄNÄ) KMO:n keskeisiä tavoitteita metsä- ja puutuoteteollisuuden tuotannon ja viennin arvon kasvusta ei saavuteta. KMO ei ole pystynyt vaikuttamaan tuotteiden kysyntään tai suomalaisyritysten hintakilpailukykyyn. Perinteisten tuotteiden laskevan kysynnän korvaajiksi ei ole löytynyt uusia tuotteita, eikä kotimarkkinoille ole pystytty luomaan vahvaa kysyntää. Kysynnän kasvattaminen ja alan uudistuminen on jäänyt ohjelmassa esim. puun saatavuutta paljon pienemmälle painoarvolle. KMO:n tavoitteet ja toimenpiteet KMO:n keskeisenä tavoitteena on kasvattaa metsä- ja puutuoteteollisuuden tuotannon arvo 22,5 mrd. euroon vuoteen 2015 mennessä. Myös alan viennin arvoa halutaan kasvattaa merkittävästi. Tavoitetta tukeviksi toimenpiteiksi on listattu mm. tutkimus- ja kehitystoiminnan resurssien kasvattamista ja suuntaamista, metsäalan toimijoiden kaupallisen yhteistyön tiivistämistä ja kansainvälisen liiketoiminnan edistämistä, edellytysten luomista spinoff-yritysten synnylle ja rakentamismääräysten muutokset. Toimenpiteiden tulokset Monet toimenpiteistä eivät ole metsäalaspesifejä, vaan koskevat yrityskenttää laajemmin. Metsäalan osalta toimenpiteiden tulokset ovat toistaiseksi hajanaisia, ja niiden vaikutusketjut ovat pitkiä. Rakenteellisia muutoksia on tehty ja valmisteltavana mm. tutkimusrakenteissa ja rahoituksessa. Tuotannon ja viennin arvoon vaikuttavat ensisijaisesti metsäteollisuustuotteiden kotimainen ja globaali kysyntä sekä suomalaisyritysten hintakilpailukyky markkinoilla. Nämä molemmat ovat osoittautuneet Suomessa toimivien yritysten haasteiksi, eikä KMO ole pystynyt tarjoamaan näihin keinoja tai ratkaisuja. Globaaleille markkinoille ei ole pystytty tarjoamaan uusia kasvavia, perinteisiä tuotteita korvaavia tuotesegmenttejä. Suomen rooliksi on monessa arvoketjussa jäänyt ketjun alkupää, eikä tuotteiden jatkojalostajia, brändinomistajia ja loppukäyttäjiä löydy. Toimijakenttä on ollut epädynaaminen, mutta nyt metsäbiomassan hyödyntäminen kiinnostaa myös uusia toimijoita (esim. St1 ja Green Fuel Nordic). Kotimaisen kysynnän luomisen mahdollisuuksia ei ole ponnekkaasti hyödynnetty (tosin nyt Metsäalan strateginen ohjelma on tarttunut pullonkauloihin mm. rakennusmääräysten muutoksiin, paloturvallisuusmääräysten muutoksiin ja alan koulutukseen ja Cleantech-ohjelma julkisten hankintojen mahdollisuuksiin). Suurille yrityksille Suomen kotimarkkina on kuitenkin pieni, ja suuri osa tuotteista menee vientiin. KMO:n keskittyminen puun saatavuuteen ei ole tuonut Suomessa toimiville yrityksille poikkeuksellista kilpailuetua. Tavoitteiden saavuttaminen ja vaikuttavuus Tavoitteita ei ole saavutettu, ja ohjelman keinovalikoiman vaikuttavuus tavoitteisiin on joka tapauksessa vähäinen. Koska myös monet muut ohjelman tavoitteista ovat kytköksissä tuotannon arvoon, myös ne jäävät saavuttamatta. Tuotannon arvo syntyy ja kasvaa yritysten toiminnan kautta kun yritykset ovat kilpailukykyisiä kansainvälisillä markkinoilla ja vahvoilla kotimarkkinoilla. Nyt näin ei ole ollut, vaan pikemminkin päinvastoin. Mikä on ollut KMO:n rooli? 54 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

55 KMO on pyrkinyt nostamaan esiin, mutta ei ole pystynyt merkittävästi vaikuttamaan, tuottavuuteen ja kannattavuuteen erityisesti ketjun alkupäässä liittyviä asioita (raaka-ainekustannukset, logistiikka, energia jne.). Kehitysehdotukset Ymmärrettävä, että hallinto voi luoda toimintaedellytyksiä, mutta tuotannon arvo syntyy yritysten toiminnasta kotimarkkinoilla ja kansainvälisillä markkinoilla (mikä kannattaa ottaa tavoitteeksi?). Puurakentamisessa on nyt vahvempaa imua vahvan kotimarkkinan kehittämiseksi. Suomalaisen hyvinvoinnin ja työllisyyden kannalta on ensisijaisen tärkeää, että metsäalan mahdollisuudet realisoituvat tuotannon arvona ja vientinä. Metsäteollisuuden tuotannon arvon kasvattamiseen ei kuitenkaan yhtä suurta ratkaisua. 55 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

56 9. Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset Tässä luvussa on kuvattu arvioinnin keskeiset johtopäätökset ja kehittämisehdotukset. Johtopäätökset TULOSSA Keskeiset kehittämisehdotukset koskevat seuraavia kokonaisuuksia: TULOSSA Ohjelman selvä asemointi (fokus metsäalan arvoketjussa sekä suhde selontekoon, MSO:hon ja muihin strategioihin, mahdollisuus vaikuttaa) Strateginen johtaminen ja priorisointi (tavoitteet, toimenpiteet ja seurannan tuloksiin reagointi) Toteuttamisen resursointi Aikajänteen tarkentaminen muihin prosesseihin sopivaksi (hallitusohjelmat, metsäpoliittinen selonteko) Prosessin keventäminen (priorisointi, työryhmien tehtävänantojen terävöittäminen, määräaikaisuus, laajan osallistavan prosessin ja sitouttavan toteuttamisen eriyttäminen?) Tulevaisuusorientaation vahvistaminen (vrt. konsensushakuisuus) 56 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

57 Liite 1: Työpaja intressiryhmille Työpajan ohjelma Tilaisuuden avaus Metsäalan toimintaympäristön muutosten arviointi Keskustelu ohjelman vaikuttavuudesta Tilaisuuden päätös Työpajaan kutsutut: Leena Paavilainen, Metla Juhani Karvonen, SMY Eeva Primmer, SYKE Tapani Tulkki, Partiolaiset Heli Peltola, UEF Juha Hakkarainen, MTK Jouni Väkevä, Metsäteollisuus ry Liisa Rohweder, WWF Matti Peltola, Koneyrittäjät Jari Kostama, Energiateollisuus ry Kai Merivuori, Suomen Sahat ry Tarja Pukkio, Avestia Tapio Hankala, Metsänhoitajat Håkan Nystrand, Meto Tauno Partanen, Metsäkeskus Sauli Kovanen, Paperiliitto Sakari Lepola, Puuliitto Eki Karlsson, Suomen latu Maria Isolahti ja Juha Ruuska, 4h Anu Avaskari Timo Leppä, Kemianteollisuus ry 57 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

58 Liite 2: Haastattelut Raimo Alen, JYU Heikki Aurasmaa, TEM Christine Hagström-Näsi, Fibic Jari Kostama, Energiateollisuus ry Jussi Kumpula, Metsähallitus Tapio Kytölä, Suomen edustusto EU:ssa Timo Leppä, Kemianteollisuus Timo Leppänen, ESE Jorma Länsitalo, Stora Enso Juha Mäntylä, Metsä Group Oy Hannu Raitio, Metla Esa Retva, UPM Tomi Salo & Jouni Väkevä, Metsäteollisuus ry Sixten Sunabacka, TEM Mika Tammilehto, OKM Hannu Virranniemi, Pölkky Ari Eini, Suomen metsäkeskus Juha Hakkarainen, MTK Ilkka Heikkinen, YM Simo Jaakkola, Koneyrittäjät Eki Karlsson, Suomen latu Jyrki Ketola, metsänomistaja Minna Lappalainen, Fixteri Oy Kai Merivuori, Suomen sahat Håkan Nystrand, Meto Eeva Primmer, SYKE Sauli Rouhinen, YM Jaakko Temmes, metsänomistaja Tuomo Turunen, Metsäpalvelu Turunen Oy 58 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

59 Liite 3: Väliarviointifoorumi sidosryhmille Ohjelma: 13:00 Tilaisuuden avaus 13:15 Ohjelman kehittämistarpeet 14:20 Kahvitauko 14:40 Kansallisen metsäohjelman tulevaisuus 16:00 Tilaisuus päättyy Osallistujat: Raimo Alen, JYU Ari Eini, Suomen metsäkeskus Marja Hilska-Aaltonen, MMM Harri Hänninen, Suomen Metsäyhdistys Ry Mari Isolahti, Oulun 4H-piiri Lea Jylhä, MTK Juhani Karvonen, Suomen Metsäyhdistys Marja Kokkonen, MMM Antti Koskimäki, Suomen metsäkeskus, Häme-Uusimaa Jouko Kostamo, Tapio Maarit Kytö, Metsäntutkimuslaitos Pertti Laine, Muutostieto Oy Maarit Loiskekosi, YM Jari Luukkonen, WWF Suomi Katja Matveinen-Huju, MMM Hanna Nikinmaa, Indufor Juha Ojala, MMM Matti Peltola, MMM Ville Schildt, MMM Teemu Seppä, MMM Sixten Sunabacka, TEM Tapani Tulkki, Suomen partiolaiset Pauli Wallenius, Metsähallitus Jouni Väkevä, Metsäteollisuus 59 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

60 Liite 4: Metsäsektorin julkisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suuruus Metsäsektorin julkisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suuruus vuonna 2012 oli arviolta noin xxx miljoonaa euroa. xx osuus tästä, 68 miljoonaa euroa, kanavoitui Tekesin kautta. Myös Metlan MMM:ltä tulevan rahoituksen osuus oli merkittävä. Yhdessä nämä kattoivat lähes xx prosenttia metsäsektorin julkisesta tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta. Muita merkittäviä julkisen tutkimusja kehittämisrahoituksen toimijoita olivat Suomen Akatemia, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä VTT. Taulukossa x on esitetty arvio metsäsektorin julkisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suuruudesta. Kaikkiaan valtion vuoden 2012 talousarvioon sisältyi tutkimus- ja kehittämistoiminnan määrärahoja ja myöntämisvaltuuksia yhteensä miljoonaa euroa (2001,6 miljoonaa euroa vuonna ). Metsäsektorille kohdistui siis julkisesta tutkimus- ja kehittämisrahoituksesta Suomessa noin x prosenttia. Luvut ovat osin arvioita, sillä metsäsektorin osuus ei ole aina eriteltävissä tilastoissa. Tutkimuslaitosten taulukossa esitetty rahoitus kattaa vain budjetista tulevan perusrahoituksen, ei kilpailtua rahoitusta, joten päällekkäisyyttä muun taulukossa esiin nostetun rahoituksen kanssa ei pitäisi olla (tutkimuslaitokset toteuttavat myös Tekesin ja Suomen Akatemian rahoittamaa tutkimusta). Yritysten metsäteollisuuden tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suuruus on vajaa 100 miljoonaa euroa 19. Näin metsäsektorin tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suuruus Suomessa on kaikkiaan lähes 300 miljoonaa euroa. Näiden lisäksi sektoria hyödyttävään tutkimus- ja kehittämistoimintaan panostetaan myös esim. kone- ja laitevalmistuksessa. 18 Tutkimus- ja kehittämisrahoitus valtion talousarviossa 2012 ja 2013, Tilastokeskus, _fi.pdf 19 Puunjalostusteollisuuden tutkimus- ja kehitysmenot olivat Tilastokeskuksen mukaan 90,8 milj, euroa vuonna 2011 (116,7 milj. euroa vuonna 2010). Lähde: Tilastokeskus 60 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

61 Taulukko x. Metsäsektorin julkisen tutkimus- ja kehittämisrahoituksen suuruus vuonna 2012 OSA LUVUISTA VIELÄ TARKISTETTAVANA Opetus- ja kulttuuriministeriö 20 Työ- ja elinkeinoministeriö 21 Maa- ja metsätalousministeriö 22 Metsäsektorin julkinen tutkimus- ja kehittämisrahoitus, milj. e milj. (2011, arvio) 0,25 milj. (2012, arvio) 1,3 milj. (2012, arvio) Tekes milj. (2011) Suomen Akatemia milj. (2012, arvio) Metla 25 37,4 milj. (2012) VTT 26 7,5 milj. (2012) Yhteensä XXX milj. 20 OKM:n korkeakoulusektorin maatalous- ja metsätieteiden t&k-menot vuonna 2011 yhteensä 47 milj.. Arvio metsätieteisiin kohdistuvasta osuudesta xx milj.. Lähde: OKM 21 Selvitykset sekä erilaisten työryhmien työskentelyyn ja työpajoihin liittyvät kustannukset. Lähde TEM 22 Lähde: MMM 23 Suuret yritykset 22,9 milj., pk-yritykset 10,8 milj., julkinen tutkimus 19,5 milj. ja Metsäklusteri Oy:n ohjelmat 14,7 milj.. Lähde: Tekes/Metsäalan rahoitustietoa esitys. 24 Normaalit hakumuodot 9 milj. ja erityishaut Shok:lle 4 milj.. Lähde: Suomen Akatemia 25 Metlan perusrahoituksesta tutkimus- ja kehitystoimintaan kohdistuva osuus. Lähde: Metla 26 VTT:n perusrahoituksesta metsäalan tutkimukseen ja kehittämiseen käytetty määrä, VTT:n panostukset kohdistuvat erityisesti tuotantoketjun loppupäähän prosessien ja tuotteiden kehittämiseen. Lähde: VTT 61 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

62 Liite 5. Metsäsektorin eri koulutusasteilta valmistuneiden määrä ja riittävyys suhteessa rekrytointitarpeeseen Metsäsektorin eri koulutusasteilta valmistui vuonna 2012 noin XXXX opiskelijaa. Tarkemmat tiedot on esitetty taulukossa x. Tiedot pitävät ammattikorkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen osalta sisällään vain nuorten opetussuunnitelmaperusteisen koulutuksen. Tämän lisäksi AMKtutkinnon suoritti aikuiskoulutuksena luonnonvara- ja ympäristöalalla 48 ja tekniikan ja liikenteen alalla 4 henkilöä. Alalle suuntautuvan ammatillisen koulutuksen perustutkinnon suoritti näyttötutkintona tekniikan ja liikenteen alalla 171 ja luonnonvara- ja ympäristöalalla 144 henkilöä. Lisäksi suoritettiin ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Metsäalan eri koulutusasteilta valmistuneiden määrää ja riittävyyttä on tarkasteltu kokonaisvaltaisesti vuonna 2008 Opetusministeriön asettaman työryhmän raportissa sekä Metsätehon Savotta 2015 laskelmissa. Metsäalan keskeiset tutkinnot on esitetty taulukossa X ja laadullinen arvio valmistuneiden riittävyydestä suhteessa rekrytointitarpeeseen taulukossa. Tämän selvityksen tiedot perustuvat Metsäteollisuus ry:n, Opetushallituksen sekä OKM:n tietoihin. Taulukko x. Arvio metsäalan eri koulutusasteilta valmistuneiden määrästä v.2012 (suluissa tiedot vuodelta 2008) 27 OSA LUVUISTA VIELÄ TARKISTETTAVANA Ammatillinen koulutus Ammattikorkeakoulut Tiedekorkeakoulut Metsätalous 385 (430) 175 (270) (100) Puutuoteteollisuus 526 (600) 43 (90) (20) Sellu- ja paperiteollisuus 59 (280) 90 (90) 120 (130) Yhteensä 970 (1310) 308 (450) (250) Lähteet: Metsäteollisuus ry, Opetushallitus (ammatillinen koulutus, tiedot vuodelta 2011), XXX (ammattikorkeakoulut) ja XXX (tiedekorkeakoulut) Tiedot pitävät ammattikorkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen osalta sisällään vain nuorten opetussuunnitelmaperusteisen koulutuksen. Tämän lisäksi AMK-tutkinnon suoritti aikuiskoulutuksena luonnonvara- ja ympäristöalalla 48 ja tekniikan ja liikenteen alalla 4 henkilöä. Alalle suuntautuvan ammatillisen koulutuksen perustutkinnon suoritti näyttötutkintona tekniikan ja liikenteen alalla 171 ja luonnonvara- ja ympäristöalalla 144 henkilöä. Lisäksi suoritettiin ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Taulukko x. Valmistuneiden riittävyys suhteessa rekrytointitarpeeseen Metsätalous Puutuoteteollisuus Ammatillinen koulutus Ammattikorkeakoulut Tiedekorkeakoulut Metsätalouden tekijöitä Vastaa tarvetta TARKISTETTAVA Vastaa tarvetta/liikaa valmistuu liian vähän, sillä TARKISTETTAVA esim. bioenergian käytön lisääminen kasvattaa tarvetta Puutuoteteollisuuden osaajia valmistuu liian vähän, pääosa Puutuoteteollisuuden osaajia valmistuu liian vähän, toisaalta Puutuoteteollisuuden osaajia valmistuu liian vähän, toisaalta 27 Lähde: Metsäsektorin koulutuksen kehittäminen Suomessa, Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

63 valmistuneista käsityö- eikä yritysten mahdollisuudet yritysten mahdollisuudet teollisuusammattilaisia rekrytoida ovat huonot rekrytoida ovat huonot Sellu- ja paperiteollisuus Vastaa tarvetta Vastaa tarvetta Vastaa tarvetta Taulukko x. Metsäalan keskeiset tutkinnot Ammatillinen koulutus Ammattikorkeakoulut Tiedekorkeakoulut Metsätalous Metsäalan perustutkinto Metsätalousinsinööri (AMK) (Luonnonvara- ja ympäristöala: Metsä- ja puutalouden markkinoinnin ko, metsätalouden ko, metsätalouden liiketoiminnan ko, UP för skogsbruk, UP för skogsbruk och miljö) Puutuoteteollisuus Sellu- ja paperiteollisuus Puualan perustutkinto (muuttunut prosessiteollisuuden perustutkinnoksi) Paperiteollisuuden perustutkinto (muuttunut prosessiteollisuuden perustutkinnoksi) Insinööri (AMK) (Tekniikan ja liikenteen ala: puutekniikan ko) Insinööri (AMK) (Tekniikan ja liikenteen ala: Degree Programme in Paper Technology, paperiteknologian ko, paperitekniikan ko, prosessitekniikan ko, paperi-, tekstiili- ja kemiantekniikan ko) Maatalous- ja metsätieteiden maisteri Diplomi-insinööri Diplomi-insinööri Alan osaamistarpeet ovat muuttuneet viime vuosina voimakkaasti. Koulutusta ja tutkintoja onkin kehitetty vastaamaan näihin uusiin osaamistarpeisiin (mm. biotalouden ja prosessiteollisuuden tutkinnot), ja ne valmistavat entistä paremmin monipuolisempiin tehtäviin. Kun ohjelmat ovat entistä laajempia kokonaisuuksia, ei niistä enää valmistuta itsestään selvästi metsäalan tehtäviin vaan myös esim. kemian- ja energia-alan tehtäviin. Jatkossa näiden alojen ja yritysten perinteiset rajat hämärtyvät entisestään. Metsäala työllistää myös paljon muita kuin metsäalan koulutuksen saaneita osaajia esim. kemian-, tuotanto- tai materiaalitekniikan ja talouden puolelta. Tämä on alalle erittäin myönteistä, mutta tekee alalle valmistuneiden riittävyyden arvioinnista haasteellista. Erityisesti ammatillisessa koulutuksessa myös aikuiskoulutuksella sekä ammatti- ja erikoisammattitutkinnoilla on merkittävä rooli, vaikka niitä ei olekaan huomioitu taulukoissa. Alan ja koulutuksen houkuttelevuus on metsäalalle elintärkeä kysymys. Jos koulutusohjelmat eivät ole houkuttelevia, eivät oppilaitokset panosta niiden kehittämiseen. Hakijoiden laatu vaikuttaa myös siihen, kuinka hyviä ja haluttuja osaajia valmistuneet ovat. Kun koulutus ja tutkinnot muotoutuvat uudenlaisiksi kokonaisuuksiksi, on alan toimijoilla pelko puu- ja paperiteollisuusspesifin osaamisen häviämisestä. Pelko on varmasti aiheellinen, mutta vaihtoehtoja on vähän, sillä alan perinteisen koulutuksen houkuttelevuus on ollut erittäin heikkoa. Lisäksi uudenlainen yhdistely avaa mahdollisuuden myös uudenlaisen alaa uudistavan osaamisen syntymiselle. Valmistuneiden määrää ja sen riittävyyttä on pystyttävä seuraamaan ja ennakoimaan systemaattisesti. Näin pystytään tarttumaan ja löytämään ratkaisuja odotettavissa oleviin pullonkauloihin. Koulutusjärjestelmään vaikuttamisen aikajänne on pitkä 5-15 vuotta, joten tällä politiikka alueella ennakoiva asenne korostuu. Metsäala integroituu osaksi luonnonvarojen käyttöä, biotaloutta ja vihreää kasvua. Tulevaisuudessa perinteinen tapa alan koulutuksen luokitteluun tuskin enää toimii. 63 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

64 64 Kansallinen metsäohjelma 2015:n väliarviointi

65