Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 150/2007 vp Myyntivoiton verotus velkajärjestelyssä Eduskunnan puhemiehelle Velkasaneeraustyötä tekevät ammattilaiset ovat välittäneet tietoa työssään esille tulleista lukuisista ongelmista maksukyvyttömyystilanteissa ja nykyisessä velkajärjestelyjärjestelmässä. Yksi tällainen on omaisuuden myyntivoiton verotus omaisuutta realisoitaessa velkajärjestelyn käynnistyttyä. Eräässä tällaisessa parhaillaan ajankohtaisessa tilanteessa verottaja hakee konkurssiin yritystoiminnassaan vastoinkäymisiä kohdannutta pienyrittäjää. Perhe harkitsee hakeutumista velkajärjestelyyn, jonka maksuohjelmassa olisi mahdollista omakotitalon säilyttäminen. Asialla olisi kiire, jotta hakemus ehtisi ennen konkurssia käräjäoikeuteen. Verottaja ei suostu mihinkään lykkäyksiin. Ongelmalliseksi velkajärjestelyn hakemisen kuitenkin tekee se, että perheellä on omistuksessaan myös arvokas velaton euron arvoinen kesämökki, josta perusturvaan kuulumattomana varallisuutena on pakko luopua. Ongelmaksi kesämökki muodostuu sen takia, että sen realisoinnissa syntyy velkojille täysimääräisesti tilitettävä myyntivoitto. Siitä verottaja määrää euron suuruisen myyntivoiton veron, joka ei kuulu velkajärjestelyn piiriin, koska se syntyy velkajärjestelyn aloittamisen jälkeen, kun mökin realisointia ei käden käänteessä pystytä toteuttamaan. Velkajärjestelylakiin sisältyy mahdollisuus omistusasunnon säilyttämiseen asumissuojaosuuksineen ja muine yksityiskohtineen. Omistusasunnon säilyttämisen ja asumissuojaosuuden hyödyntämisen mahdollisuus on nyt vaarantumassa, koska velkajärjestelyn hakeminen on siirrettävä konkurssikäsittelyn jälkeiseen aikaan. Tämä merkitsee sitä, että perhe joutuu läpikäymään kaksi erillistä, raskasta ja työlästä maksukyvyttömyyteen liittyvää prosessia. Tämän seurauksena käräjäoikeus, verovirasto ja muut velkojat tarpeettomasti kuormittuvat kahdesta peräkkäisestä ja pääosin päällekkäisestä menettelystä. Tarkoituksenmukaista ja loogista olisikin, että yksityishenkilön velkajärjestelyn yhteydessä syntyvät myyntivoiton verot automaattisesti kuuluisivat velkajärjestelyn piiriin järjesteltävinä velkoina. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus osaltaan välittömästi ryhtyy, että velkajärjestelyssä tämä myyntivoiton verotukseen liittyvä aivan ilmeinen epäkohta kiireesti korjataan lainsäädännössä? Helsingissä 1 päivänä kesäkuuta 2007 Esa Lahtela /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 150/2007 vp: Mihin toimiin hallitus osaltaan välittömästi ryhtyy, että velkajärjestelyssä tämä myyntivoiton verotukseen liittyvä aivan ilmeinen epäkohta kiireesti korjataan lainsäädännössä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Velkajärjestelyn tavoitteena on ratkaista yksityishenkilöiden ylivelkaantumisesta aiheutuvia ongelmia ajallisesti rajoitetun velkavastuun avulla ja samalla turvata velkojille velallisen maksukykyyn nähden kohtuullisena pidettävä kertymä. Velkajärjestelyssä velalliselle vahvistetaan hänen maksukykyään vastaava maksuohjelma. Velallisen muu kuin perusturvaan kuuluva omaisuus määrätään muutettavaksi rahaksi ja saadut varat käytetään velkajärjestelyn piiriin kuuluvien velkojen maksuun. Velkajärjestelyn ja konkurssin suhde on laissa säännelty niin, että velkajärjestely on yksityishenkilön ensisijainen maksukyvyttömyysmenettely. Tämä käy ilmi siitä, että velallinen voi hakea velkajärjestelyä vielä senkin jälkeen, kun velkojan konkurssihakemus on tullut vireille ja vireillä olevan velkajärjestelyhakemuksen perusteella konkurssiin asettaminen estyy. Konkurssihakemus raukeaa, jos velkajärjestely aloitetaan. Yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaan velkajärjestelyn piiriin kuuluvalla velalla tarkoitetaan kaikkia velallisen velkoja, joiden peruste on syntynyt ennen velkajärjestelyn alkamista. Tällä perusteella velallisen omaisuuden myynnistä aiheutuva luovutusvoittovero tulee järjesteltäväksi velkajärjestelyssä muiden velkojen tavoin, jos omaisuus on myyty ennen velkajärjestelyn alkamista. Jos velan peruste syntyy velkajärjestelyn alkamisen jälkeen, velan ehtoja ei voida velkajärjestelyssä muuttaa, joten velallinen vastaa tällaisesta velasta täysimääräisesti. Tämän mukaisesti velallinen vastaa luovutusvoittoverosta, kun omaisuus myydään velkajärjestelyn alkamisen jälkeen. Luovutusvoitosta määrätty vero ei ole rahaksimuuttokustannus, joka voitaisiin ottaa kauppahinnasta päältäpäin ennen niiden velkojen maksamista, joista omaisuus on annettu pantiksi. Luovutusvoittoverolla ei ole etuoikeutta kiinteän tai irtaimen omaisuuden kauppahintaan myöskään velkajärjestelyn ulkopuolella. Jos omaisuus ei ole panttina tai myynnistä syntyy tuottoa panttivelkojen maksamisen jälkeen, vero on käytännössä voitu maksaa myyntihinnasta. Tällainen tilanne ei velkajärjestelyn yhteydessä ole kuitenkaan tavallinen, sillä myytävä omaisuus on yleensä panttina eikä myynnistä synny tuottoa panttivelkojen maksamisen jälkeen. Tällöin vero jää velallisen maksettavaksi, mikä voi heikentää maksuohjelman piirissä olevien velkojien asemaa merkittävästikin. Tästä syntyy ristiriita omaisuuden luovutusvoittoveron maksamisen ja velkajärjestelyn tavoitteiden toteutumisen välillä. Sen ratkaisemiseksi verotusmenettelystä annettua lakia muutettiin voimaan tulleella lailla (1274/2002). Lainmuutoksen tavoitteena oli, että luovutusvoittoverosta voitaisiin myöntää huojennusta aikaisempaa useammin ja välttää näin velallisen ja velkajärjestelyvelkojien aseman vaikeutumista olennaisesti. Sen sijaan perusteltuna ei pidetty sellaista kysymyksessä ehdotettua ratkaisumal- 2

3 Ministerin vastaus KK 150/2007 vp Esa Lahtela /sd lia, jossa vero automaattisesti sen suuruudesta ja velallisen tulevasta maksukyvystä riippumatta aina järjesteltäisiin velkajärjestelyssä. Velkajärjestely lisättiin lakiin uudeksi perusteeksi vapauttaa verosta, joka käytännössä voi olla lähinnä vain luovutusvoittovero. Vapautuksen myöntäminen vaatii erityisiä syitä, ja vapautus voi olla osittainen tai täydellinen. Verosta vapauttaminen antaa mahdollisuuden järkevän lopputuloksen saavuttamiseen niin, ettei tilanne muodostu kohtuuttomaksi yhtäältä velkajärjestelyvelalliselle jäännösveron suuruuden vuoksi ja toisaalta velkajärjestelyvelkojille sen vuoksi, että maksun saanti maksuohjelman nojalla viivästyy. Kun verosta vapauttaminen on mahdollista, velallinen ei liioin joudu siirtämään velkajärjestelyn hakemista, jotta vero sisällytettäisiin hänen maksuohjelmaansa. Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2007 Oikeusministeri Tuija Brax 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 150/2007 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Vilka åtgärder kommer regeringen för sin del att vidta omedelbart för att det helt uppenbara missförhållandet inom skuldsaneringssystemet i fråga om beskattningen av försäljningsvinster snabbt skall rättas till i lagstiftningen? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Skuldsaneringens syfte är att lösa överskuldsatta privatpersoners problem genom ett i tid begränsat skuldansvar och att samtidigt säkerställa att borgenärerna får en utdelning som med hänsyn till gäldenärens betalningsförmåga kan betraktas som skälig. Vid skuldsanering får gäldenären ett betalningsprogram som motsvarar hans eller hennes betalningsförmåga. Annan egendom än den som ingår i gäldenärens bastrygghet skall realiseras och användas för att betala skulder som omfattas av skuldsaneringen. Förhållandet mellan skuldsanering och konkurs har i lag reglerats så att skuldsaneringen är det primära förfarandet vid privatpersoners insolvens. Detta framgår av det faktum att en gäldenär kan ansöka om skuldsanering även efter det att konkursansökan har inlämnats av borgenär och av att en ansökan om skuldsanering kan förhindra att gäldenären försätts i konkurs. En konkursansökan förfaller om skuldsanering inleds. Enligt lagen om skuldsanering för privatpersoner avses med en skuld som omfattas av skuldsanering en gäldenärs alla skulder där grunden har uppkommit innan skuldsaneringen inleddes. Därför skall skatt på överlåtelsevinst från försäljning av gäldenärens egendom behandlas som andra skulder vid en skuldsanering, om egendomen har sålts innan skuldsaneringen inleddes. Om grunden för skulden däremot uppkommer efter det att skuldsaneringen har inletts kan villkoren för skulden inte ändras vid skuldsaneringen, vilket innebär att gäldenären svarar för dessa skulder fullt ut. I enlighet med detta svarar en gäldenär för skatt på överlåtelsevinst när egendom säljs efter det att en skuldsanering har inletts. Skatt på överlåtelsevinst är inte en realiseringskostnad som kan tas från köpesumman före betalningen av de skulder som egendomen utgör pant för. Utanför skuldsaneringssystemet finns inte heller någon förtur för skatt på överlåtelsevinst till köpesummorna för fast eller lös egendom. Om egendomen inte är pantsatt eller om det inte uppstår försäljningsvinst sedan pantskulderna har betalats, har skatten i praktiken kunnat betalas med priset från försäljningen. Detta är dock inte vanligt i samband med skuldsanering eftersom den egendom som säljs i regel är pantsatt och ingen vinst finns kvar när pantskulderna är betalda. I dessa fall är det gäldenären som skall betala skatten, vilket kan försvaga borgenärernas ställning t.o.m. märkbart inom ett betalningsprogram. Detta innebär en konflikt mellan skatten på överlåtelsevinster och syftet med skuldsaneringen. För att komma till rätta med konflikten ändrades lagen om beskattningsförfarande genom en lag som trädde i kraft (1274/2002). Syftet med lagändringen var att lättnader i fråga om skatt på överlåtelsevinst skall kunna beviljas oftare än förut för att på detta sätt undvika att situationen försvåras märkbart för gäldenären och för de borgenärer som omfattas av en 4

5 Ministerns svar KK 150/2007 vp Esa Lahtela /sd skuldsanering. Däremot ansågs det inte finnas skäl för en sådan lösningsmodell som föreslås i spörsmålet, dvs. en modell där skatten automatiskt, oberoende av storlek och gäldenärens framtida betalningsförmåga, alltid skulle ordnas upp i samband med en skuldsanering. Skuldsanering skrevs in i lagen som en ny grund för befrielse från skatt. I praktiken blir det främst endast fråga om skatt på överlåtelsevinst. En befrielse kräver alltid särskilda skäl och den kan vara total eller partiell. Skattebefrielsen gör det möjligt att uppnå ett rimligt slutresultat så att situationen inte blir oskälig för gäldenären i skuldsanering, på grund av restskattens storlek, eller för de borgenärer som omfattas av systemet, på grund av att betalningsprogrammet leder till dröjsmål med betalningen. När det är möjligt att bli befriad från skatt behöver gäldenären inte heller skjuta upp sin ansökan om skuldsanering för att få med skatten i sitt betalningsprogram. Helsingfors den 18 juni 2007 Justitieminister Tuija Brax 5