Epävarmassa työmarkkina-asemassa olevan palvelualan työntekijän mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon

Transkriptio

1 Työelämän tutkimuspäivät Työryhmä: Työmarkkinoiden ja työvoimapolitiikan sekä työmarkkinamarginaaleissa saatujen kokemusten tutkimus Yrjö Mattila Kelan tutkimusosasto Epävarmassa työmarkkina-asemassa olevan palvelualan työntekijän mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon 1. Tutkimuksen tavoite Mahdollisuus kohtuulliseen toimeentuloon alkaa olla yhä polttavampi tarve Suomessa. Työelämä on pirstoutumassa niin, että ns. epätyypilliset työsuhteet, joilla tarkoitan lähinnä lyhytaikaisia, määräaikaisia työsuhteita, erikseen työhön kutsuttavien tilanteita sekä vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekeviä, ovat enemmänkin nykyisin sääntönä kuin ns. vakinaiset työsuhteet. Tämä on todellisuutta etenkin palvelualan työntekijöiden kohdalla. Työpaikkojen hävitessä ja ns. epätyypillisten työsuhteiden lisääntyessä myyjät, ravintolatyöntekijät ym. joutuvat yhä useammin epävarmaan työmarkkinaasemaan ja olemaan vaihtelevien tulojen varassa tietämättä, pystyvätkö aina maksamaan laskujaan ja vuokraansa. Työstä saatavat ansiot voivat vaihdella suuresti samoin työ- ja työttömyysjaksot. Osa-aikatyö on tehtävä, kun kokoaikatyötä ei ole saatavissa. Vuokratyössä ollessaan heidän ansionsa ovat riippuvaisia siitä, miten vuokratyönantaja onnistuu heitä työllistämään. Monet ovat ns. erikseen työhön kutsuttavia (ns. 0-sopimuslaisia), joita työllistetään aina sen verran kuin työnantaja heitä tarvitsee. Monen kohdalla kohtuullisen toimeentulon tai edes minimitasoisen toimeentulon saaminen edellyttää usein työn ja sosiaaliturvan yhteen sovittamista. Ei kuitenkaan ole varmaa, onko työtä ja sosiaaliturvaakaan yhdistelemällä mahdollisuus kohtuulliseen tai edes välttävään tulotasoon. Työttömyysturvan byrokratia saattaa viivästyttää sosiaaliturvan saamista ja ns. kannustinloukku (työstä saatava ansio estää sosiaaliturvan saamisen) voi olla esteenä lyhytaikaisen työn vastaanottamiselle. Palvelualojen työntekijöiden asemaan vaikuttaa myös yleinen taloudellinen kehitys Suomessa ja siitä johtuvat muutokset sosiaaliturvassa, työehtosopimusteitse saavutettava palkkataso. Eräs tärkeä vaikuttava tekijä automaation kehitys palvelualalla, jonka seurauksena työpaikkojen määrä voi vähentyä ja yhä useampi työntekijä joutuu epävarmaan työmarkkina-asemaan. Herää kysymys, onko Suomessa jo ns. working poor ongelma epävarmassa työmarkkina-asemassa olevien palvelualan työntekijöiden keskuudessa? On tärkeätä selvittää, mitkä ovat ne normatiiviset, hallintoon ja taloudelliseen kehitykseen liittyvät syyt, jotka liittyvät tähän mahdolliseen ongelmaan. Ovatko työntekijät ja työnantajat hoitaneet velvoitteensa ja onko valtio ja muu yhteiskunta omalta osaltaan lainsäädännöllä ja muilla toimenpiteillä huolehtinut siitä, että palvelualalla työskentelevä työntekijä, joka on sekä työkykyinen että työkykyinen saisi kohtuullisen tai edes välttävän tulotason niin, että voisi syrjäytymättä osallistua yhteiskunnan toimintaan tasavertaisena kansalaisena. Liian pienet tulot voi aiheuttaa vakavan syrjäytymistä, joka voi heijastaa yhteiskuntaan laajemminkin. Köyhyyden ja eriarvoisuuden lisääntymisellä on todettu olevan haitallisia seurauksia. Vaikka tutkimuksessa käytetään esimerkkinä palvelualojen työntekijöitä, koskevat samat ongelmat monien 1

2 muidenkin alojen työntekijöitä, sillä osa-aikaisuus, lyhytaikaiset työsuhteet ja vuokratyö on lisääntymässä. Tutkimuksen tulokset ovat laajennettavissa muillekin aloille, koska ongelmat ovat samat. Tutkimuksen ulkopuolelle on rajattu kuitenkin itsensä työllistävät, ns. pakolla yrittäjiksi ryhtyvät, vaikka tämäkin ilmiö on lisääntymässä. Itsensä pakolla työllistävät vaatii oman tutkimuksensa Tutkimuksessa pyritään saamaan vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Mikä on kohtuullinen/välttävä toimeentulo Suomessa ja miten se määritellään? Miten työnantajan ja työntekijän oikeudet ja velvollisuudet vaikuttavat epävarmassa työmarkkina-asemassa olevanpalvelualan työntekijän mahdollisuuksiin saada työstään kohtuullinen/välttävä toimeentulo? Millainen on yhteiskunnan vastuu siitä, että epävarmassa työmarkkinaasemassa oleva palvelualan työntekijä saa kohtuullisen toimeentulon? 2. Tutkimuksen metodi Tutkimuksessa selvitetään lainopillisia ja yhteiskunnallisia tutkimusmenetelmiä käyttäen epävarmassa työmarkkina-asemassa olevien palvelualan työntekijöiden mahdollisuuksia saada kohtuullinen tai välttävä toimeentulo. Tutkimus on laadullinen ja monitieteinen. Pääpaino on juridiikassa, koska kysymyksessä on väitöskirjatyö työ- ja sosiaalioikeuden alalta Helsingin yliopiston oikeustieteellisellä tiedekunnalla, mutta juridista näkökulmaa täydennetään yhteiskuntatieteen tutkimusmenetelmillä. 2.1 Tutkimuksen rakenne Johdanto ja tutkimustehtävän asettaminen Tutkimuksen ensimmäinen osa käsittää johdannon ja tutkimustehtävän asettamisen. Johdannossa luodaan katsaus määräaikaista työtä, vuokratyötä ja erikseen työhön kutsuttavien työntekijöiden olosuhteita koskevaan aiempaan juridiseen ja yhteiskunnalliseen tutkimukseen. Jaksoon sisältyy yleistä tietoa epätyypillisistä sopimuksista ja osa-aikaisten, vuokratyöntekijöiden jne. asemasta ja toimeentuloongelmista, tilasto- ja tutkimustietoa, ongelmien esittelyä, 0-sopimusten kansalaisaloite jne. Osa-aikatyöstä, vuokratyöstä ja lyhytaikaisista määräaikaisista työsuhteista on tehty runsaasti juridisia ja yhteiskunnallisia tutkimuksia. Näiden tutkimusten johtopäätöksistä pyritään tekemään kattava kooste tutkimuksen pohjaksi ja taustaksi. Tämän jälkeen määritellään tutkimustehtävä Epävarmat työsuhteet ja kohtuullinen toimeentulo Tutkimuksen toisessa osassa tehdään vastentahtoisen osa-aikatyön, vuokratyön, 0- sopimustyön ja lyhytaikainen määräaikaisen työn määrittelyä (yleisnimenä epätyypilliset työsuhteet), jotta tutkimuksen kohde tarkentuu. Toiseksi pyritään hahmottelemaan kohtuullisen ja välttävän toimeentulon käsitettä. käyttämällä hyväksi erilaisia laskelmia ja selvityksiä siitä, millä tulotasolla henkilö voi elää Suomessa kohtuullisesti ja mikä taso on se välttävä toimeentulo, jolla henkilö vielä voi jotenkin tasavertaisesti osallistua yhteiskunnan toimintaan. Taustana pidetään perusturvaa ja kohtuullista toimeentuloa koskevista selvityksiä ja tutkimuksia Suomessa sekä pyritään myös tuomaan perusturvan ja kohtuullisen toimeentulon välinen ero. Lähtökohdaksi kohtuulliselle toimeentulolle otetaan se kohtuullinen tulotaso, jonka avulla henkilö tulee toimeen. Toisena on välttävä taso, jota ei saisi enää alittaa, jotta kansalainen ei kokonaan syrjäytyisi normaalista elämästä. Lähteinä kohtuullisen ja välttävän toimeentulon määrittelyyn käytetään kuluttajaliiton laskelmia ja selvityksiä kansalaisten perustarpeista ja niiden kustannuksista selvityksiä köyhyydestä ja sen vaikutuksista. Lakisääteisesti Suomessa seurataan perusturvan 2

3 kehitystä ja riittävyyttä. Lisäksi EU ja OECD ovat määritelleet köyhyysrajoja. Kohtuullista/välttävää toimeentuloa ei ole tarkoitus määrittää tutkimuksessa aivan eksaktisti, vaan pyritään löytämään sellainen tulotaso, jolla työkykyinen ja työnhaluinen ihminen Suomessa tulee kohtuudella toimeen ja toiseksi välttävä, alin taso, joka ainakin tulisi saavuttaa, jotta työtä tekevä ihminen voisi toimia tasavertaisena kansalaisena Epävarmassa työmarkkina-asemassa olevan työntekijän oikeudet ja velvollisuudet Tutkimuksen kolmas osa keskittyy epävarmassa työmarkkina-asemassa olevan palvelualan työntekijän ja hänen työnantajansa oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Ovatko työelämän pelisäännöt ja työnantajan ja työntekijän oikeudet ja velvollisuudet sellaisia, että epävarmassa työmarkkina-asemassa olevalla palvelualan työntekijällä on mahdollisuus saavuttaa työllään kohtuullinen/välttävä toimeentulo? On tarkasteltava työnantajan ja työntekijän oikeuksia ja velvollisuuksia työsuhteessa, jolloin työnantajan vastuun selvittäminen edellyttää niiden työoikeudellisten oikeuksien ja velvoitteiden paikallistamista, jotka liittyvät työn teettämiseen ja työstä maksettavan palkkaan. Vastaavasti on selvitettävä työntekijän oikeudet ja velvollisuudet. Keskeisiä lakeja ovat työsopimuslaki ja työaikalaki. Epätyypillisten työsuhteiden teettämisedellytyksiä ja teettämisen rajauksia selvitetään säännösten esitöillä, ennakkopäätöksillä, EUdirektiivien sovelluksilla jne. Lisäksi selvitetään epätyypillistä työtä tekevien oikeudellinen asemaa (oikeudet ja velvollisuudet) suhteessa työnantajaan erikseen lyhytaikaisessa määräaikaisessa työssä, vastentahtoisessa osa-aikatyössä ja vuokratyössä olevien palvelualan työntekijöiden osalta. Kohtuulliseen/välttävään toimeentuloon liittyy myös palvelualan työehtosopimus, joka määrittelee alakohtaisia olosuhteita. Jaksossa tarkastellaan yleissitovien työehtosopimusten merkitys erityisesti tutkimuksen kohteena olevalla kaupan ja hotellija ravintola-alalla. Tutkimuksen kohteena on palvelualan ammattiliiton pääsopimus, joka sääntelee sekä kaupan että hotelli- ja ravintolan työntekijöiden työ- ja palkkaehdot. Jakson tavoitteena on selvittää, kuinka paljon työlainsäädäntö ja työehtosopimus edistävät tai ovat edistämässä epävarmassa työmarkkina-asemassa olevan (osaaikatyö, lyhytaikainen määräaikainen työ, vuokratyö) palvelualan työntekijän mahdollisuutta saada kohtuullinen/minimitasoinen toimeentulo. Keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa seuraavat asiat: Onko palvelualan työnantajan tai vuokratyönantajan työtä tarjotessaan otettava huomioon työntekijän tarve saada työstään kohtuullinen/minimitasoinen toimeentulo? Millaisia ehtoja työajalle ja palkalle työlainsäädäntö/työehtosopimus asettavat ja otetaanko näissä ehdoissa työntekijän tarve kohtuulliseen/välttävään toimeentuloon huomioon? Miten lyhytaikaisten määräaikaisten sopimusten tekemistä rajoitetaan ja millaisia rajoituksia asetetaan vuokratyön ja osa-aikatyön teettämiselle? Miten nämä rajoitukset vaikuttavat epävarmassa työmarkkina-asemassa olevaan palvelualan työntekijään? Määräaikaisen, vuokratyön, nollasopimuksen ja vastentahtoisen osa-aikatyön teettämisen edellytykset ja siihen liittyvät rajoitukset. Epätyypillistä työtä tekevien oikeudet ja velvollisuudet työnantajaan nähden Vastauksilla näihin kysymyksiin voidaan tehdä johtopäätöksiä siitä, miten paljon työmarkkinaosapuolet voivat antaa palvelualan työntekijälle mahdollisuuksia saada kohtuullinen/välttävä toimeentulo. 3

4 2.1.4 Yhteiskunnan vastuu palvelualan työntekijän kohtuullisesta toimeentulosta Tutkimuksen neljäs osa keskittyy yhteiskunnan vastuuseen. Lähtökohdaksi otetaan työkykyinen ja työhaluinen palvelualan työntekijä, jonka pyrkimyksenä on työllään saada tulotaso, joka vastaa kohtuullista ja ainakin välttävän tasoista toimeentuloa, mutta joille epävarma työmarkkina-asema ei anna varmuutta tämän tavoitteen toteutumisesta. Yhteiskunnan velvollisuudet toimeentulosta juontuvat Suomen perustuslaista ja eduskunnan perustuslakivaliokunnan siitä ottamista tulkinnoista. Perustuslain 19 pykälä ja siitä vakiintuneet tulkinnat ovat tässä jaksossa keskeisiä. Tarkastelua kohtuullisen/välttävän toimeentulon saamisen mahdollisuuksista laajennetaan Suomen solmimiin kansainvälisiin sopimuksiin ja selvitetään Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten merkitys kohtuullisen toimeentulon määrittelyssä (YK:n ja Euroopan Neuvoston TSS -sopimukset ja Kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimukset ja suositukset sekä niiden sovellus Suomessa.) Millaisia velvoitteita Suomea sitovat kansainväliset sopimukset perustuslain ohella asettavat yhteiskunnalle toimeentulon turvaamisesta? Moniin sopimuksiin sisältyy raportointivelvollisuus ja asianomaisen kansainvälisen järjestön arviointi sopimuksen noudattamisesta sekä kansalaisten mahdollisuus kannella sopimusten rikkomisesta, joita tarkastellaan tutkimuksessa. Antavatko perustuslaki ja kansainväliset sopimukset epävarmassa työasemassa oleville palvelualan työntekijöille mahdollisuuksia kohtuulliseen/välttävän tasoiseen toimeentuloon on tämän jakson pääkohteita Sosiaaliturva työstä saatavan tulon täydentäjänä Tutkimuksen viides osa keskittyy sosiaaliturvaan, jolla työstä saatavaa ansiota voidaan tarvittaessa täydentää. Perustuslaki ja kansainväliset sopimukset vaativat kuitenkin myös alemmin asteisia säännöksiä toteutuakseen. Työstä saatavan ansion ja sosiaaliturvan yhdisteleminen edellyttää sosiaaliturvalainsäädäntöä, jolla työstä saatavaa ansiota voidaan täydentää. Työttömyysturva, toimeentulotuki ja asumistuki täydentävät tulotasoa silloin kun työstä saatava ansio jää pieneksi. Jaksossa tarkastellaan työttömyysturvalain säännöksiä koskien työn ja sosiaaliturvan yhteen sovitusta (erikseen lyhytaikaiset määräaikaiset, osa-aikaiset, vuokratyöntekijät) sekä työn ja sosiaaliturvan yhteensovitusta käytännön tilanteissa palvelualojen, eli kaupan ja ravintoloiden työntekijöiden kohdalla. Tarkastelun keskiössä on koko ajan työhaluinen ja työkykyinen henkilö, joka tekee muiden vaihtoehtojen puuttuessa vastentahtoista osa-aikatyötä, on vuokratyönantajan palveluksessa tai lyhytaikaisissa määräaikaisissa työsuhteissa mukaan lukien ns. 0- sopimuksella työtä tekevät ja joihin sovelletaan alan valtakunnallista, yleissitovaa työehtosopimusta (palvelualojen ammattiliiton työehtosopimus). Jaksossa tarkastellaan, millaista tukea työehtosopimusmääräykset ja sosiaaliturvalainsäädäntö antavat epävarmassa työmarkkina-asemassa olevien palvelualojen työntekijöille saada kohtuullinen/välttävä toimeentulo. Jaksossa otetaan esiin konkreettisia esimerkkejä epävarmassa työmarkkina-asemassa olevien palvelualojen työntekijöiden tulotekijöistä ja analyysissä tarkastellaan erikseen vastentahtoista osa-aikatyötä tekeviä, vuokratyönantajan palveluksessa olevia sekä lyhytaikaisissa määräaikaisissa työsuhteissa olevia mukaan lukien erikseen kutsuttavat, ns. 0-sopimuksella työskentelevät työntekijät. Esimerkkejä pyritään löytämään työttömyysturvakäytännöstä ja oikeustapauksista, joissa on ollut kysymys mahdollisuudesta kohtuulliseen/välttävään toimeentuloon. Tavoitteena on selvittää epätyypillistä työtä tekevien oikeudet ja velvollisuudet työttömyys- ja työvoimaviranomaisiin nähden, jotta työn ja sosiaaliturvan yhteen sovittaminen on mahdollista 4

5 2.1.6 Johtopäätöksiä ja ajatuksia ongelmien ratkaisukeinoista Tutkimuksen viimeisessä jaksossa tehdään johtopäätöksiä siitä, millaiset mahdollisuudet epävarmassa työmarkkina-asemassa olevalla palvelualan työntekijällä on kohtuulliseen/välttävään toimeentuloon. Mitkä tekijät vaikuttavat siihen, että tämä tavoite saavutetaan tai ei saavuteta? Lopussa esitetään näkemyksiä mahdollisista lainsäädännön muutostarpeista. 2.2 Tutkimuksen aineisto Aineistona tutkimuksessa on aihetta koskeva lainsäädäntö, sosiaaliturvaa ja sen tasoa määrittelevät kansainväliset sopimukset, aiemmat tutkimukset, ennakkopäätökset sekä työttömyysturva- ja muiden sosiaaliturvaviranomaisten käytäntö. Keskeisiä lähteitä ovat: aiempi tutkimus (juridiikka ja yhteiskuntatiede) oikeuden ennakkopäätökset perustuslaki ja eduskunnan perusturvalautakunnan tulkinnat työsopimuslaki ja työaikalaki esitöineen (mukaan lukien 0-sopimuksista tehty kansalaisaloite) työttömyysturvalaki ja sen soveltamisen asumistukilaki ja toimeentulolaki soveltamiskäytäntöineen kansainväliseltä osaltaan Euroopan Neuvoston ja YK:n TSS sopimukset (taloudelliset, sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet), niistä tulleeseen tehdyt raportit, johtopäätökset ja vastaukset kanteluihin) EU:n määräaikaisuutta ja vuokratyötä koskevat direktiivit ja niiden implementointi Suomessa, ILO:n asiaa koskevat sopimukset ja suositukset haastattelut (mahdollisia haastattelukohteita: sosiaaliturvaviranomaiset, muutoksenhakuelinten esittelijät, työmarkkinajuristit, työttömyysturvalautakunnan esittelijät, työttömyyskassojen ja Kelan työttömyysturvakäsittelijät, työnantaja- ja työntekijäliittojen asiamiehet, sosiaalija terveysministeriön ja Työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehet, työ- ja elinkeinotoimistojen virkailijat jne.) 3. Tutkimuksen aikataulu Väitöskirja, jossa ohjaajina ovat työoikeuden emeritusprofessori Kari-Pekka Tiitinen ja sosiaalioikeuden professori Pentti Arajärvi, on tarkoitus saada valmiiksi normaalissa väitöskirjan valmistusajassa, neljässä vuodessa. Tällöin väitöskirja on valmis vuonna