3. Rakentamistehokkuudet suomalaisilla asuntoalueilla

Transkriptio

1 6 3. Rakentamistehokkuudet suomalaisilla asuntoalueilla Esitutkimuksen alkuvaiheessa käännettiin myös tanskalaista esikuvaa (tæt-lav) noudattavan tiivis ja matala käsiteparin osat päinvastaiseen järjestykseen eli matala ja tiivis yhdistelmäksi. Tämä johtui siitä, että haluttiin korostaa mataluuden ensisijaisuutta tiiviiseen nähden. Matala viittaa inhimillisen mittakaavan mukaiseen viihtyisään asumistapaan, joka on ensisijainen tavoite ja tiiviys taas taloudellisista ja ekologisista reunaehdoista johtuvaan toissijaiseen tavoitteeseen (joka on itse asiassa eräs keino maan, energian ja muiden luonnonvarojen säästämiseksi ja hyvään ympäristöön pääsemiseksi). Siis päämäärä ennen keinoja. Tästä johtuen myös projektin nimen lyhenteeksi ja samalla logon pohjaksi saatiin MATTI. Toteutuneita rakentamistehokkuuksia suomalaisilla alueilla tutkittiin tietokanta- ja paikkatietopohjaisesti käyttäen hyväksi valtakunnallisen rakennus- ja huoneistorekisterin (RHR) ja pääkaupunkiseutua koskevan Seutu-CD:n sisältämiä tietoja rakennusten talotyypistä (AO, AR, AK, muut), rakennusvuodesta, kerrosluvusta ja kerrosaloista. Tarkastelu tehtiin kahdella tasolla: - pääkaupunkiseudun koko aluetta koskevana matalien ja tiiviiden alueiden etsintänä ja - valituilla kohdealueilla (asuntoalueilla) ja rajatulla alueella tehtynä tehokkuusluvun laskentana. Ensinmainittu tarkastelu perustui Seutu-CD:n tietoihin vuoden 2 alusta koskien pääkaupunkiseudun neljää kuntaa (Helsinki, Vantaa, Espoo ja Kauniainen) ja jälkimmäinen RHR-tietoihin vuoden 2 alussa koskien koko maata. Pääkaupunkiseudun alue käytiin läpi seuraavasti:. Rajattiin rakennuskantaa koskevasta tietokannasta mataliksi määritellyt asuintalot eli ne asuinrakennukset, jotka olivat joko pientaloja (omakoti- tai rivitaloja) tai enintään 2-kerroksisia kerrostaloja 2. Rajattiin em. joukosta ne rakennukset, jotka sijaitsivat riittävän tiiviisti eli enintään 7 metrin etäisyydellä toisistaan ja jotka muodostivat vähintään kolmen rakennuksen ryhmiä ( tiiveyden ensimmäinen ehto ). 3. Näistä rakennuksista muodostettiin VTT:n kehittämällä kolmiointimenetelmällä kolmioverkkoja, joiden ympärille muodostettiin 2 metrin reunavyöhyke. Tuloksena saatiin matalien ja tiiviiden asuinalueiden rajaukset ja näiden alueiden joukko koko pääkaupunkiseudun alueella. Näiden asuntoalueiden ulkopuolelle jäävät näin ollen asuinrakennuksista kaikki yli 2-kerroksiset kerrostalot sekä pientaloista ne, jotka sijaitsevat liian kaukana (yli 7 m) naapurirakennuksista tai muodostavat vain kahden rakennuksen ryhmiä. 4. Em. alueiden pinta-ala (m 2 ) laskettiin paikkatietojärjestelmässä em. tavalla rajattujen alueiden mukaisina maapinta-aloina. 5. Alueiden sisällä suoritettiin tietokannan ominaisuustietoihin (kerrosalaan) perustuva kerrosalan (k-m 2 ) laskenta, johon sisällytettiin valittujen asuinrakennusten lisäksi kaikki muutkin rakennukset. Tämän rinnalla laskettiin myös pelkät asuinrakennusten kerrosalat. 6. Laskettiin aluekohtaiset tehokkuusluvut (e a ) eli yhteenlaskettu rakennusten kerrosala (k-m 2 ) jaettuna alueen maapinta-alalla (m 2 ). Tapauksissa, joissa alue muodostuu vain yhdestä korttelista tai tontista aluetehokkuus e a on samalla yhtä suuri kuin korttelitehokkuus e k tai tonttitehokkuus e t. Tällä laskennalla saadaan kutakin aluetta koskeva yksi tehokkuusluku, joka siis kuvaa ao. alueen keskimääräistä aluetehokkuutta. Tietyn tehokkuuden ylittävät alueet voidaan tämän jälkeen määritellä tiiveiksi ( tiiveyden toinen ehto ). (Tämän oikean aluetehokkuuden lisäksi laskettiin myös tehokkuusluku, jossa vain asuinrakennusten kerrosala jaettiin maapinta-alalla, jolloin saadut tehokkuudet ovat todellista pienempiä, mutta kuvaavat omalla tavallaan asuinrakentamisen tiiveyttä.)

2 6 7. Toisessa vaiheessa laskettiin lisäksi focal-laskentana tehokkuusluvun vaihtelu em. alueiden sisällä. Laskennan lähtökohtana ovat kohdassa 3 määriteltyjen kolmioiden keskipisteet, joiden ympärille on piirretty 75 m säteellä ympyrät. Näiden ympyröiden sisältä lasketut aluetehokkuudet muodostavat tehokkuusluku verkon, josta on muodostettu sama-arvokäyrät, välein. Edellä kuvatun laskennan avulla saadaan myös esiin todelliset huiput matalien ja tiiviiden alueiden joukosta, koska suurten yhtenäisten alueiden sisäinen vaihtelu muuten häviää kohdassa 6 lasketun yhden aluekohtaisen keskiarvoluvun alle. Karttaesityksestä nähdään yhdellä silmäyksellä, missä matalat ja tiiviit asuinalueet pääkaupunkiseudulla ovat, kuinka laajoja ne ovat ja millä tehokkuuksilla rakennettuja. Seuraavissa kuvissa on esitetty muutama ote koko pääkaupunkiseutua koskevasta laskennasta ja sen jälkeen erilliset, valittuja esimerkkikohteita koskevat kartat. Pääkaupunkiseudun aluetta koskevat kartat (kuvat 9-98) ovat kaikki samassa mittakaavassa ja kuvaalaltaan samankokoisia. Kartoissa esiintyvät numeroarvot kuvaavat edellä kuvatun menetelmän (kohdan 6) mukaisia aluetehokkuuksia. Tehokkuuksien vaihtelu (menetelmän kohta 7) em. alueiden sisällä on esitetty sama-arvokäyrien mukaisina väriluokkina alla olevan selitteen mukaisin raja-arvoin. Aluetehokkuus

3 62 DOMSBY ESPOO ESBO TUOMARILA Kukkumäki Latokaski Malmbacka Malminmäki Puolarmaari Ymmersta Ullanmäki Suvela Ullasbacka Kuurinniitty Äskrödjan Kurängen Domsby Hannus Finno Suom Iivisnäs Hyljelahti Iivisniemi Sälviken Bolomaren Kaitbacken Kaitans Kaitamäki Kaitaa Pisa Puolarmetsä Kuckubacka Bisa Bolarskog Eestinmalmi Nöykkiö Estmalmen Nöykis Martinmäki Eestinlaakso Mårtensbacka Estdalen Hannusjärvi Hannusträsk Sökö Soukka Riilahti Rilax Ladusved Larsvik Suna Tuomarila Södrik Gillesberget Esbo centrum Saarniraivio Espoon keskus Kiltakallio Furubacka Tillinmäki Kattilalaakso Saunalahti Tillisbacken Kitteldalen Bastvik Mikkelä Mickels Laurinlahti Espoonlahti Esboviken Kivenlahti Malmen Stensvik Nissinmäki Nissbacken mäki Kuva 7. Matalat ja tiiviit alueet pääkaupunkiseudulla vuonna 2: Länsi-Espoo. Länsireunassa kuvan alalaidassa näkyy Laurinlahti, joka on poikkeuksellisen suuri matalan ja tiiviin alue Suomen olosuhteissa (kaavoittaja Kalevi Karlsson). Tiedot: maanmittauslaitos ja kunnat YTV 2

4 63 KERA Leppävaa Alberga R Tapiola Suvikumpu SolhöjdenHakalehto Hagalid Frisbacka Laajalahti Bredvik Friisinmäki Masurbacken Westend Henttaa Visamäki Blåbacka Lansa Nuijala Kilo Sinimäki Klobbskog Koivu-Mankkaa Söilibacka Seilimäki Björkmankans Lukubäcken Kockby Taavila Mankkaa Mankans Dåvits Nihtisilta Knektbro Karamalmi Karamalmen Smedsby Klovi Klovis Sepänkylä Hemtans Peuramäki Renbacka Olarsbäcken Tomtekulla sta tty n Haukilahti Irisvik Iirislahti Gäddvik Krokudden Koukkuniemi Ängskulla Niittykumpu Olarinluoma Tontunmäki Lukupuro Kokinkylä Lustikulla Piispankylä Lystimäki Olars Olari Biskopsby Nuottalahti Tiistilä Nuottaniemi Notviken Distby Kvisbacka Matinkylä Kuitinmäki Mattby Friisilä Frisans nno omenoja Kuva 8. Matalat ja tiiviit alueet pääkaupunkiseudulla vuonna 2: Etelä-Espoo. Länsireunassa näyy Olarin rivitaloalue (kaavoittaja Simo Järvinen & Nils-Erik Fager ), joka myös on suhteellisen suuri matalan ja tiiviin rakentamistavan alue. Vain muutamia pieniä, yli e a =,5:n tihentymiä näkyy siellä täällä. Säterinmetsän vasta rakentumassa olevan alueen aloituskorttelit näkyvät kuvan oikeassa yläreunassa (myös yli e a =,5:n tehokkuus). Tiedot: maanmittauslaitos ja kunnat YTV 2

5 MÄKKYLÄ HUOPALAHTI HOPLAX IL MAL A 64 Boställsbacken ara a 8 Vermo Pajamäki Smedjebacka 4 Etelä-Haaga Södra Haga 7 Perkkaa Bergans Munkkivuori Munkshöjden Stenhagen Kivihaka Ruukinranta Bruksstranden 4 Niemenmäki Näshöjden Pikku Huopalahti Lillhoplax 7 Ilmala Otaniemi Otnäs 6 Keilaniemi Kägeludden 5 Itäranta Österstranden 2 Keilalahti Kägelviken Munkkiniemi Munksnäs Kuusisaari Granö 8 Lehtisaari Lövö Kaskisaari Svedjeholmen 3 Seurasaari Fölisön 8 Meilahti Mejlans Hietaniemi Sandudd Ruskeasuo Brunakärr 8 3 Laakso Dal Länsi-P Västra Elä Dj Bortre Tölö Taka-Töölö Etu-T Främre Lauttasaari Drumsö Salmisaari Sundholmen Ruoholahti Gräsviken Busholmen Jätkäsaari 6 M Mu Tiedot: maanmittauslaitos ja kunnat YTV 2 Västra hamnen Länsisatama Hern Ärth Kuva 9. Matalat ja tiiviit alueet pääkaupunkiseudulla vuonna 2: Länsi-Helsinki. Kantakaupungin alueella on melko vähän matalaa ja tiivistä rakennetta. Lauttasaaren länsiranta-lehtisaari-kuusisaari- Munkkiniemen ranta-tali ketju erottuu kuitenkin selvänä matalan ja tiiviin vyöhykkeenä. Helsingin niemen alueella ovat vanhasta pientalorakenteesta enää jäljellä Ruoholahden villat ja Meilahden/Taka- Töölön lähetystökorttelit. Pikku-Huopalahden Sireenikatu (kaavoittaja Matti Visanti) näkyy hyvin pienenä osa-alueena.

6 ILMALA PASILA BÖLE KÄPYLÄ KOTTBY PUKINMÄKI BOCKSBACKA 65 nneva kärr Pirkkola Britas Svedängen 8 Länsi-Pakila Västra Baggböle 8 6 Maunula Månsas 4 9 Metsälä Krämertsskog Pakila Baggböle 5 Patola Dammen 5 Oulunkylä Åggelby Itä-Pakila Östra Baggböle 8 Pukinmäki Bocksbacka Koskela Forsby Veräjämäki Grindbacka Savela Lerstrand 5 Viksbacka Viikinmäki 2 Pihlajisto Rönninge Övre Malm Malmi 8 Malm. 3 Ala-Malm 7 Nedre M Pihlajam Rönnbac. Latoka Ladug en Ilmala 4 Käpylä Kottby 7 Kumpula Gumtäkt 5 Gammelstaden Vanhakaupunki Annala Anneberg Toukola 7 Majstad Arabia Ruskeasuo Brunakärr.38 3 Laakso Dal Länsi-Pasila Västra Böle Bortre Tölö Taka-Töölö Eläintarha Djurgården Itä-Pasila Östra Böle.78 Alppila.85 Alphyddan Kallio Berghäll Kyläsaari Hermanni Vallila Byholmen Hermanstad Vallgård Verkkosaaari Nätholmen 7 8 Sörnäinen Brändö Sörnäs 4 Kulosaari Rakennus- Hanasaari 2 Hanaholmen Sompasaari ja yhdyskuntatekniikka Mustikkamaa Tiedot: maanmittauslaitos Sumparn ja kunnat Blåbärslandet YTV 2 Kuva 2. Matalat ja tiiviit alueet pääkaupunkiseudulla vuonna 2: Helsingin Kallio-Käpylä-Pakila. Puu- Vallila on ainoa selvästi muita tehokkaammin rakennettu suurehko pientaloalue kantakaupungissa ja koko pääkaupunkiseudulla. Perinteisistä puutaloalueista matalina ja tiiviinä erottuvat Kumpulassa Limingantie ja Käpylästä vain pienet osat. Kulosaaren puutarhakaupunki (kaavoittajat Lars Sonck ja Bertel Jung) on pääosin e a =,2-,3 ja vain pieniä osia on tiiviksi luokiteltavia eli yli e a =,3. Uudempia matalan ja tiiviin alueita on vain pieninä osa-alueina Metsälässä, Oulunkylässä, Pakilassa ja Malmilla.

7 66 MYRBACKA LOUHELA KLIPPSTA GAMLAS KANNELMÄKI GJUTERIET VALIMO MALMGÅRD MA LMINK ARTANO MÄKKYLÄ MARTINLAAKSO VANTAANKOSKI VANDAFORSEN MÅRTENSDAL MYYRMÄKI Poh Vantaa Vandad Viherku Grönku Kaivoksela Gruvsta Vantaankoski Vandaforsen Louhela Stenbacka Kivimäki Klippsta Sockenbacka N Kårbacka Kaarenmäki Gamlas Kannelmäki Martas Lassila Lassas Pitäjänmäki Marttila Malminkartano Etelä-Kaarela Södra Kårböle Malmgård Konala Kånala Reimarla Reimars P j äki Vermo Mäkkylä Puustellinmäki Boställsbacken Vallberget Vallikallio Leppävaara Alberga Lintuvaara Fågelberga Nybacka Martinlaakso Pellas Myyrmäki Myrbacka Kilteri Mårtensdal Gillern Friherrs Vapaala Varisto Varistorna Hasselbacken Pähkinärinne Linnais Linnainen Rajatorppa Koivuvaara Råtorp Askisto Askis Petikko Tavastberga Långbacka Hämevaara Hämeenkylä Tavastby Uusmäki Rastasmäki ainen gsböle sen Trastbacken Leppäsilta Albro Kuva 2. Matalat ja tiiviit alueet pääkaupunkiseudulla vuonna 2: Pohjois-Helsinki/Itä-Espoo/Länsi- Vantaa. Tällä alueella on runsaasti pientaloalueita, mutta hyvin vähän matalaa ja tiivistä pieniä osaalueita kuitenkin mm. Kilossa, Kannelmäessä, Laaksolahdessa, Malminkartanossa ja Vantaanlaaksossa. Tiedot: maanmittauslaitos ja kunnat YTV 2

8 67 K K Mellungsbacka Mellunmäki Västerkulla Broända Vartioharju Botbyåsen Botby gård Puotila Rastböle Rastila Mellungsby Mellunkylä Vesala Ärvings Itäkeskus Östra centrum Marjaniemi Marudd Vartiokylä Botby Puotinharju Botbyhöjden Tranbacka Kontula Tammelund Länsimäki Råby Sepänmäki Tattariharju Tattaråsen Herttoniemi Tammisalo Kasberget Hertonäs Roihuvuori Vartiosaari Vårdö Tullisaari Yliskylä s hamn Länsi-Herttoniemi Kurkimäki Gårdsbacka Stensböle Kivikko Myllypuro Kvarnbäcken emen satama Västra Hertonäs Smedsbacka Turholm Kuva 22. Matalat ja tiiviit alueet pääkaupunkiseudulla vuonna 2: Itä-Helsinki. Valtaosa matalista alueista on alle e a =,3. Laajasalon pohjoisosissa (kuvan alareunassa) on jonkin verran matalaa ja tiivistä, ml. Köökarinkujan (suunnittelija Timo Vormala) kortteli (e a = yli,5). Tiedot: maanmittauslaitos ja kunnat YTV 2

9 68 PARKSTAD TIKKURILA DICKURSBY SANDKUL HIEKKA PUISTOLA MOSABACKA TAPANILA Ylä M l i Domarby Sandku Hiekkahar Malmängen Malminiitty Ilola Gladas Staffansby Stapelstaden Tapulikaupunki Simonsdal Simonsskog Simonmetsä Mosabacka Tapanila Tapaninkylä Simonsbro Simonlaakso Simonsilta Simonkylä Simonsböle Koivuhaka Tikkurila Dickursby Björkhagen Simonsberg Simonkallio Ruskeasanta Harjusuo Ristipuro Rödsand Tapaninvainio Staffansslätten Siltamäki Brobacka Skomakarböle Kyrkoby Suutarila Kirkonkylä Kylmäoja Kallbäcken Vandaporten Bäckby Viertola Vantaanportti Skattbacka Backas Pakkala Tuomarinkylä Tomtbacka Veromiehenkylä Skattmansby Skattmans Veromäki Veromies Rosendal Tammisto iskala Haltiala parbacken Nackböle parinmäki Kuva 23. Matalat ja tiiviit alueet pääkaupunkiseudulla vuonna 2: Pohjois-Helsinki ja Keski-Vantaa. Vain Siltamäessä ja Suutarilassa pieniä matalan ja tiiviin alueita. Tiedot: maanmittauslaitos ja kunnat YTV 2

10 69 TIKK URILA RÄCKHALS BJÖRKBY KORSO DICKURSBY SANDKULLA HIEKKAHARJU REK OLA KOIVUKYLÄ Kungsbacka Viirilä Kuninkaanmäki Jokivarsi Nissbacka Nikinmäki Östra Haxböle Itä-Hakkila Leppäkorpi Myras Päiväkumpu Skogsbrinken Alkärr Metsola Matari Mikkola Matar Korso Rekola Vierumäki Korkinmäki Kolohonka Hålatallen Honkanummi Havukoski Lövkulla Räckhals Hanaböle Markulla Maarinkunnas Brännmalmen Satomäki Ånäs Jokiniemi Brännberga Kulomäki Koivukylä Asola Björkby Sandkulla Hiekkaharju mängen miniitty Kuva 24. Matalat ja tiiviit alueet pääkaupunkiseudulla vuonna 2: Itä-Vantaa. Pieniä matalan ja tiiviin alueita Havukoskella ja Kulomäessä. Tiedot: maanmittauslaitos ja kunnat YTV 2

11 7 Näiden alueanalyysien ja laskentakokeiden tuloksien perusteella on helppo havaita se yllättävän selvä tulos, että pääkaupunkiseudulla matalia ja tiiviitä asuntoalueita on erittäin vähän. Tarkastelun kohteena olleiden kaikkien pääkaupunkiseudun matalien asuntoalueiden joukossa tiiviitä eli yli e a = yli,3 aluetehokkuudella rakennettuja on alueiden pinta-alasta vain alle 8 %, mutta kerrosalasta kuitenkin vajaat 8 % ja väkiluvusta noin 9 % (alle 6 asukasta eli n. 6 % koko väestöstä). Vastaavasti karkeasti 8-9 % matalista asuntoalueista on harvaan ja tehottomasti rakennettuja riippuen siitä käytetäänkö mittarina alueiden pinta-aloja, kerrosaloja tai väkilukua. Matalien ja tiiviiden alueiden pinta-alat (m 2 ), kerrosalat (k-m 2 ) ja asukasluvut sekä aluetehokkuudet e a v. 2 alussa Osuudet Tehokkuuluokka Pinta-ala Kerrosala Asukasluku Aluetehokkuus Pinta-alasta Kerrosalasta Asukasluvusta e a = yli, ,76,2 %,8 %,8 % e a =,5 -, ,5,4 %,2 %,3 % e a =,4 -, ,44,7 % 4,3 % 4,6 % e a =,3 -, ,35 5,5 %,3 % 2,4 % e a =,2 -, ,24 7,2 % 24,4 % 26, % e a =, -, ,4 57, % 48,5 % 45,9 % e a = alle, ,9 8, % 9,6 % 8,8 % Yhteensä ,7, %, %, % Mikäli tiiviin rajaksi asetetaan yli e a = yli,4, niin tiiviiden osuus pienenee 2-7 %:iin ja harvojen kasvaa %:iin. Jos mukaan lasketaan kaikki muutkin asuntoalueet (kuin matalat), muuttuu matalien ja tiiviiden osuus (kaikista asuntoalueista) vielä näitäkin lukuja pienemmäksi. Näitä suhdelukuja ei ole laskettu muiden kaupunkiseutujen osalta, mutta on todennäköistä, ettei tilanne poikkea olennaisesti pääkaupunkiseudusta. Seuraavassa eri tehokkuusluokkien osuudet matalien asuntoalueiden kokonaispinta-alasta pääkaupunkiseudun kuntien alueella: Erillistarkastelussa olevat alueet (kuvat 25-55) on valittu siten, että joukossa on pääkaupunkiseudun lisäksi joitakin kohteita muista kaupungeista (Tampere, Turku, Oulu, Lahti, Jyväskylä, Rauma, Raahe, Porvoo ja Järvenpää) ja sekä vanhoja että uusia alueita. RHR-tieto on koordinaattipisteisiin sidottua ominaisuustietoa, joten kohteiden havainnollistamiseksi ja paikallistamiseksi on karttojen pohjiksi poimittu yleisesti (ao. kuntien internet sivuilla) saatavilla olevia opas-, katu- tai kaavakarttojen otteita. Kuvissa esitetyt aluetehokkuudet on laskettu kuvassa esitetyn rajauksen mukaisilta alueilta. Rajaus on tehty tässä tutkimuksessa pyrkien noudattamaan mahdollisimman selkeää ja ao. tapaukseen sopivaa erottelua kohteena olevan alueen ja sen ympäristön välillä. Tämä rajaus vastaa suurin piirtein perinteistä suunnittelijoiden käyttämää tapaa. Yleisimmin raja on vedetty aluetta reunustavan liikenneväylän kohdalle (joko sen keskiviivan kohdalle tai korttelinkokoisilla alueilla väylän sisäreunaan).