YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (viides jaosto) 15 päivänä heinäkuuta 1998

Transkriptio

1 MÄÄRÄYS ASIA T-155/95 YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (viides jaosto) 15 päivänä heinäkuuta 1998 Asiassa T-155/95, LPN - Liga para Protecção da Natureza, Portugalin oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Lissabon, GEOTA - Grupo de Estudos do Ordenamento do Território e do Ambiente, Portugalin oikeuden mukaan perustettu yhdistys, kotipaikka Lissabon, edustajinaan asianajajat Agostinho Pereira de Miranda, Rui Amendoeira, José Cunhal Sendim ja Paula Gomes Freire, Lissabon, prosessiosoite Avenida António Augusto de Aguiar, 27, 2 Dt, Lissabon, kantajina, vastaan Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja Antonio Caeiro ja oikeudellisen yksikön virkamies Günter Wilms, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg, vastaajana, * Oikeudenkäyntikieli: portugali. II

2 LPN JA GEOTA v. KOMISSIO jota tukee Portugalin tasavalta, asiamiehinään ulkoasiainministeriön Euroopan yhteisöihin liittyvistä asioista vastaavan osaston oikeudellisen yksikön päällikkö Luís Fernandes ja saman yksikön virkamies Angelo Cortesão Seiça Neves, prosessiosoite Luxemburgissa Portugalin suurlähetystö, 33 allée Scheffer, väliintulijana, jossa kantajat vaativat kumoamaan tehdyn komission päätöksen, jolla myönnettiin rahoitustukea Tejo-joen ylittävän sillan rakentamista Lissabonin alueelle Portugaliin koskevalle hankkeelle 94/10/65/005 koheesiorahastosta 16 päivänä toukokuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 (EYVL L 130, s. 1) mukaisesti, EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto), toimien kokoonpanossa: puheenjohtaja J. Azizi sekä tuomarit R. García-Valdecasas ja M. Jaeger, kirjaaja: H. Jung, on antanut seuraavan II

3 MÄÄRÄYS ASIA T-155/95 määräyksen Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet 1 Kantajina olevat yhdistykset LPN - Liga para Protecção da Natureza (jäljempänä LPN) ja GEOTA - Groupo de Estudos de Ordenamento do Território e do Ambiente (jäljempänä GEOTA) ovat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämällään kanteella vaatineet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan tehdyn komission päätöksen (jäljempänä tehty päätös tai riidanalainen päätös), jolla myönnettiin rahoitustukea Tejo-joen ylittävän uuden sillan rakentamista Lissabonin alueelle Portugaliin koskevalle hankkeelle 94/10/65/005 koheesiorahastosta 16 päivänä toukokuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1164/94 (EYVL L 130, s. 1) mukaisesti. 2 Kantajat vaativat ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämällään hakemuksella maksutonta oikeudenkäyntiä. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (viides jaosto) hylkäsi antamallaan määräyksellä maksutonta oikeudenkäyntiä koskevan hakemuksen. 3 Euroopan yhteisöjen komissio teki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen jättämässään erillisessä asiakirjassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan nojalla oikeudenkäyntiväitteen ja vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ratkaisemaan asian oikeudenkäyntiväitteen osalta käsittelemättä itse pääasiaa. 4 Kantajat jättivät oikeudenkäyntiväitettä koskevat huomautuksensa. II

4 LPN JA GEOTA v. KOMISSIO 5 Portugalin tasavalta toimitti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen väliintulohakemuksen, jossa se pyysi saada osallistua oikeudenkäyntiin tukeakseen komission vaatimuksia. Väliintulohakemus annettiin tiedoksi asianosaisille, joilla oli mahdollisuus esittää huomautuksensa. Portugalin tasavalta hyväksyttiin annetulla määräyksellä väliintulijaksi tukemaan komission vaatimuksia. Portugalin tasavalta jätti väliintulokirjelmänsä Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi päivätyllä kirjeellä kaikkia asianosaisia ja väliintulijaa vastaamaan kirjallisiin kysymyksiin. 7 Portugalin tasavalta, komissio ja kantajat jättivät kukin vastauksensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin 21., 24. ja päivätyillä kirjeillä. 8 Portugalin tasavallan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamien vastausten liitteenä oli videokasetti, joka sisälsi otteita televisiouutisista. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin palautti videokasetin väliintulijalle pyytäen tätä esittämään asiaa koskevat otteet kirjallisessa muodossa. Portugalin tasavalta toimitti jättämässään kirjeessä kirjallisen esityksen videokasetin sisällöstä. Asianosaisten vaatimukset 9 Kantajat vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kumoaa tehdyn päätöksen, II

5 MÄÄRÄYS ASIA T-155/95 hylkää oikeudenkäyntiväitteen, velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut. 10 Vastaaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta, velvoittaa kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut. 11 Portugalin tasavalta vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta. Tutkittavaksi ottaminen 12 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ratkaisee tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevan väitteen käsittelemättä itse pääasiaa, jos asianosainen sitä vaatii. Artiklan 3 kohdan mukaan hakemuksen jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toisin päätä. Nyt esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo asian riittävästi selvitetyksi niiden asiakirjojen ja selvitysten perusteella, jotka asianosaiset ovat esittäneet kirjallisen käsittelyn kuluessa ja joita ovat erityisesti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin annetut vastaukset. Koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimella on tiedossaan kaikki asian ratkaisemiseksi tarvittavat seikat, se päättää, ettei asianosaisten suullinen kuuleminen ole tarpeen. II

6 LPN JA GEOTA v. KOMISSIO 13 Vastaaja esittää kaksi tutkimattajättämisperustetta. Vastaajan mukaan kannetta ei ensinnäkään ole pantu vireille EY:n perustamissopimuksen 173 artiklan mukaisessa kahden kuukauden määräajassa. Toiseksi riidan-alainen päätös ei vastaajan mukaan koske kantajia suoraan ja erikseen. Määräajan ylittyminen tutkimattajättämispemsteena Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut 1 4 Vastaaja mainitsee, että riidanalaisesta päätöksestä, joka tehtiin , annettiin samana päivänä lehdistötiedote ja että päätös annettiin tiedoksi Portugalin valtiolle ja päätöksen pääkohdat julkaistiin Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä (EYVL 1994, C 403, s. 116). Vastaajan mukaan päätöksestä kerrottiin lisäksi välittömästi kaikissa Portugalin tiedotusvälineissä (alueellisissa ja valtakunnallisissa lehdissä, radiossa, televisiossa jne.). Vasta nostettu kanne on siten vastaajan mukaan jätettävä tutkimatta. Vastaajan mukaan eri lehdissä julkaistuista artikkeleista ilmenee lisäksi, että LPN ja GEOTA ovat käyneet keskustelua sillan rakentamisesta ja jatkaneet hankkeen arvostelua koko vuoden 1995 ajan, erityisesti pidetyssä tieteellisessä kongressissa, joka järjestettiin sillan eri sijaintimahdollisuuksien käsittelyä varten. Vastaajan mukaan ei ole mahdollista, että asiasta olisi keskusteltu tässä kongressissa, ilman että kukaan olisi maininnut koheesiorahastosta myönnettyä tukea. Vastaaja korostaa lisäksi, että useissa lehdissä kerrottiin maaliskuussa 1995, että LPN ja muut ympäristönsuojeluyhdistykset [GEOTA, Quercus ja Instituto Dom Diniz (IDD)] valmistelivat kanteen nostamista komissiota vastaan, koska tämä oli hyväksynyt sillan rakentamisen Tejo-joen ylitse, ja että asia saatettaisiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi. 15 Vastaaja huomauttaa, että toinen kantajista, GEOTA, pyysi jo Portugalin aluesuunnittelu- ja hallintoministeriltä lupaa saada tutustua hankkeeseen myönnettyä yhteisön rahoitusta koskeviin asiakirjoihin sekä kaikkiin tuen myöntämistä koskeviin Euroopan unionin toimielinten päätöksiin. Vastaaja korostaa, että II

7 MÄÄRÄYS ASIA T-155/95 GEOTA sai pyytämänsä asiakirja-aineiston nähtäväkseen ja että sille annettiin samassa yhteydessä jäljennös riidanalaisesta päätöksestä. 16 Vastaaja väittää lisäksi, että ottaen huomioon GEOTAn ja LPN:n välisen tiiviin yhteistyön, LPN: nkin on täytynyt tutustua riidan-alaiseen päätökseen tuona ajankohtana. Tältä osin vastaaja korostaa erityisesti, että kuten GEOTAn vuoden 1994 toimintakertomuksesta ilmenee, GEOTA ja LPN ovat yhdessä järjestäneet useita Tejo-joen ylittävää siltaa koskevaan kampanjaan liittyviä toimenpiteitä [kokouksia komission ympäristö-, ydinturvallisuus- ja väestönsuojeluasioista vastaavan pääosaston (PO XI) kanssa, useita tutkimuksia, vireille pantuja kanteita Portugalin tuomioistuimissa]. 17 Vastaaja päättelee tästä, että kantajat tutustuivat riidan-alaiseen päätökseen kokonaisuudessaan viimeistään ja että perustamissopimuksen 173 artiklan 5 kohdan mukainen kahden kuukauden määräaika oli ylitetty jo kauan ennen kuin kantajat nostivat kanteensa. 18 Vastaaja myöntää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamissaan vastauksissa, että LPN:n jäsenet ja PO XI:n sekä Aluepolitiikasta ja koheesiosta vastaavan pääosaston (PO XVLn) virkamiehet olivat yhteydessä toisiinsa koko vuosien 1994 ja 1995 ajan, mutta väittää, ettei kukaan näiden pääosastojen virkamiehistä muista antaneensa LPN:lle jäljennöstä tehdystä päätöksestä heinäkuun 1995 alussa eikä muunakaan ajankohtana. 19 Vastaaja korostaa, että LPN, GEOTA, IDD ja Quercus lähettivät komission jäsenelle Ritt Bjerregaardille yhteisen kirjeen, jonka oli näiden neljän yhdistyksen nimissä ja puolesta allekirjoittanut LPN:n puheenjohtaja Palmeirim ja josta ilmenee selvästi, että yhdistykset tiesivät jo tuolloin, että komissio oli päättänyt hyväksyä rahoituksen myöntämisen koheesiorahastosta Tejo-joen ylittävän sillan rakentamiseen ja että ne olivat antaneet asianajajiensa nostaa päätöksestä kanne yhteisöjen tuomioistuimessa. II

8 LPN JA GEOTA v. KOMISSIO 20 Vastaajan mukaan myös Portugalin lehdistössä kerrottiin maaliskuussa 1995 yhdistysten aikeesta nostaa tehdystä päätöksestä vastaan kanne yhteisöjen tuomioistuimessa. 21 Se, että LPN oli saanut tiedon riidanalaisesta päätöksestä, ilmenee vastaajan mukaan myös LPN:n, GEOTAn, Quercusin ja IDD:n komission jäsenelle Monika Wulf-Mathiesille lähettämästä yhteisestä kirjeestä, jonka oli näiden neljän yhdistyksen nimissä ja puolesta allekirjoittanut LPN:n puheenjohtaja Palmeirim. LPN korostaa, että kirjeessä oli "tietoja koheesiorahastosta rahoitettavan Tejo-joen jokisuulahden ylittävän sillan rakentamisesta käydystä teknisestä keskustelusta" ja etteivät allekirjoittaneet yhdistykset vaatineet siinä komissiota epäämään rahoitusta koheesiorahastosta vaan keskeyttämään rahoituksen. 22 Vastaaja toteaa, että World Wide Fund for Nature (WWF) lähetti Monika Wulf-Mathiesille kirjeen, jossa se kertoi hänelle portugalilaisten ympäristönsuojeluyhdistysten ilmaisseen huolestumisensa Tejo-joen ylittävän sillan rakentamisesta ja totesi nimenomaisesti, että nämä "yhdistykset väittävät, että silta rahoitetaan osittain Euroopan investointipankista ja koheesiorahastosta". 23 Vastaaja korostaa lisäksi, että WWF lähetti PO XI:lle LPN:n laatiman päivätyn kirjeen, jonka liitteenä oli muistio, jonka otsikkona on "Uusi silta Tejo-joen jokisuulahdelle" ja jonka mukaan "koheesiorahastosta ja Euroopan investointipankista myönnetään kummastakin noin 300 miljoonan ecun suuruinen osuus", sekä lisäksi vielä nimenomaisesti viitataan liitteenä olevaan asiakirjaan, tässä tapauksessa "komission päätökseen", jonka täytyy olla tehty päätös. 24 Vastaaja ihmettelee, miten LPN rohkenee väittää tutustuneensa riidanalaiseen päätökseen vasta heinäkuun 1995 alussa, kun se on lähettänyt Ritt Bjerre- II

9 MÄÄRÄYS ASIA T-155/95 gaardille kirjeen, jossa se nimenomaisesti siteeraa Tejo-joen ylittävän sillan rakentamista koskevan hankkeen 94/10/65/005 rahoittamista koskevaa komission päätöstä. 25 Vastaajan mukaan on lähes varmaa, että LPN sai tiedon tehdystä päätöksestä heti sen tekemistä seuraavina päivinä. Joka tapauksessa yllä mainitut seikat osoittavat vastaajan mukaan aivan varmasti, että LPN:llä oli täydelliset tiedot mainitusta päätöksestä jo paljon aikaisemmin kuin mitä kantajat väittävät ja viimeistään Kantajat väittävät, että kanne on pantu vireille perustamissopimuksen 173 artiklan mukaisessa kahden kuukauden määräajassa. Koska tehtyä päätöstä ei annettu heille tiedoksi ja koska päätöksestä julkaistiin vain lyhyt tiivistelmä, joka ei sisältänyt edes sen päätösosaa, kanteen vireillepanon määräaika pitäisi laskea ajankohdasta, jolloin kantajat ovat saaneet päätöksestä tiedon. Kantajat täsmentävät, että kanne on otettava tutkittavaksi, jos toinen kahdesta kantajasta on saanut mainitusta päätöksestä tiedon myöhemmin kuin kaksi kuukautta ennen kanteen nostamisen ajankohtaa Kantajat väittävät, että LPN tutustui riidanalaisen päätöksen sisältöön vasta heinäkuun 1995 alussa, epävirallisesti ja ollessaan tuolloin yhteydessä komission virkamiehiin. LPN oli kantajien mukaan tosin jo ennen tätä kuullut huhuja, joiden mukaan komissio oli päättänyt rahoittaa Tejo-joen ylittävän uuden sillan rakentamisen, mutta se ei ollut koskaan päässyt tutustumaan mainitun päätöksen sisältöön. Kantajien mukaan kanteen nostaminen päätöstä vastaan ei ole mahdollista, jollei käytettävissä ole päätöstä johon viitata. 28 Kantajien mukaan se, että riidanalaisesta päätöksestä oli välittömästi kerrottu kaikissa Portugalin tiedotusvälineissä, on selvästi merkityksetöntä, koska yhteisön II

10 LPN JA GEOTA v. KOMISSIO toimielinten toimenpiteitä vastaan nostettavien kanteiden vireillepanon määräajat eivät voi alkaa kulua toimenpiteiden mainitsemisesta lehdissä tai televisiouutisissa. 29 Kantajat katsovat virheelliseksi vastaajan väitteen, jonka mukaan GEOTAn ja LPN:n välisen tiiviin yhteistyön perusteella on oletettava, että LPN tiesi toimenpiteistä, joihin GEOTA oli ryhtynyt saadakseen jäljennöksen tehdystä päätöksestä. Tällainen olettama kääntäisi todistustaakan. Kantajien mukaan yhteisön oikeudessa ei ole olettamaa, jonka mukaan kahdella yksiköllä, joilla on samanlaiset päämäärät, olisi velvollisuus informoida toisiaan aloitteista, joihin kumpikin tahollaan ryhtyy. Kantajien mukaan sen todistaminen, että LPN tiesi tehdystä päätöksestä kaksi kuukautta ennen , olisi ollut vastaajan asiana. 30 LPN väittää ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kirjallisiin kysymyksiin antamassaan vastauksessa kuulleensa uuden sillan rakentamisen rahoittamiseen osallistumista koskevasta yhteisön päätöksestä ensimmäisen kerran vasta kesä- ja heinäkuun 1995 vaihteessa, mutta tarkkaa ajankohtaa se ei pysty ilmoittamaan. LPN väittää yrittäneensä tuosta hetkestä lähtien saada päätöksestä jäljennöksen, jonka GEOTA lopulta sille toimitti. 31 Kysymykseen, mikä tarkkaan ottaen sai GEOTAn pyytämään Portugalin aluesuunnittelu- ja hallintoministeriltä nähtäväkseen hankkeeseen myönnettyä yhteisön rahoitusta koskevia asiakirjoja, GEOTA vastaa, että pyynnön välittömänä syynä oli uutta siltaa koskevan hankkeen hyväksymismenettely vuonna 1994, ottaen huomioon, että hanke olisi elinkelpoinen vain yhteisön tuella. 32 GEOTA vahvistaa, että sen ja LPN:n johtohenkilöt olivat uuden sillan vuoksi henkilökohtaisesti yhteydessä toistuvasti koko vuoden 1995 ajan ja että asian vuoksi kehiteltiin useita aloitteita, mutta väittää, ettei mikään niistä toimenpiteistä, joihin II

11 MÄÄRÄYS ASIA T-155/95 nämä kaksi yhdistystä yhdessä ryhtyivät vuoden 1995 ensimmäisten kuukausien aikana, nimenomaisesti koskenut riidanalaista päätöstä. 33 Lopuksi GEOTA väittää toimittaneensa kesäkuun 1995 lopussa LPN:lle jäljennöksen riidanalaisesta päätöksestä. Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta 34 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa aluksi, että kanteen ovat nostaneet kaksi portugalilaista ympäristönsuojeluyhdistystä, GEOTA ja LPN, yhdessä. 35 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa seuraavaksi, että asiakirjoista ilmenee, että toinen kantajista, GEOTA, sai jäljennöksen riidanalaisesta päätöksestä tutustuessaan aluesuunnittelu- ja hallintoministeriössä Tejo-joen ylittävän uuden sillan rakentamiseen myönnettyä yhteisön rahoitusta koskeviin asiakirjoihin. Tämän vuoksi nostettu kanne on GEOTAn osalta nostettu selvästi liian myöhään. 36 LPN:n osalta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo, että toisin kuin tämä väittää, sen on täytynyt saada tieto riidanalaisesta päätöksestä aikaisemmin kuin kaksi kuukautta ennen kanteen nostamista. 37 Tältä osin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että LPN seurasi läheltä tapahtumien kulkua. Marraskuussa 1994, vain vähän ennen II

12 LPN JA GEOTA v. KOMISSIO tehdyn päätöksen hyväksymistä, joukko portugalilaisia ympäristönsuojelujärjestöjä, LPN mukaan luettuna, saapui komissioon Brysseliin tarkoituksenaan saada komissio luopumaan rahoitustuen myöntämisestä. Tässä yhteydessä ne totesivat muun muassa seuraavaa: "Euroopan yhteisö ei ole vielä päättänyt rahoittaa hanketta. Päätöstä ei voida tehdä ennen huomista (perjantaita), jolloin komission jäsenten kollegio kokoontuu. Ei siis vielä ole varmaa, tuleeko päätöksestä Portugalin hallitukselle myönteinen." 38 Toiseksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa olevan selvää, että riidanalaisesta päätöksestä kerrottiin välittömästi laajasti kaikissa Portugalin tiedotusvälineissä. 39 Kolmanneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korostaa, että LPN lähetti komission jäsenelle Bjerregaardille kirjeen, jossa se kirjoitti muun muassa: "Kuten tiedätte, komissio on rahoittamassa Tejo-joen jokisuulahden ylittävän erittäin suuren sillan rakentamista [ ] Tekemämme valituksen johdosta [jätetty vuonna 1992, nro P ] PO XI oli tilapäisesti kieltänyt yhteisön varojen käytön hankkeeseen. Syistä, joita emme vielä tiedä, komissio poisti tämän kiellon viime vuoden lopussa [ ]" On selvää, että viittauksella "kiellon poistamiseen viime vuoden lopussa" tarkoitetaan tehtyä päätöstä. Lisäksi LPN ilmoittaa jo päivätyssä kirjeessään antaneensa "asianajajiensa nostaa päätöksestä kanne yhteisöjen tuomioistuimessa". 40 Neljänneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että LPN lähetti komission jäsenelle Monika Wulf-Mathiesille kirjeen, jossa oli "tietoja koheesiorahastosta rahoitettavaa Tejo-joen jokisuulahden ylittävän sillan rakentamisesta käydystä teknisestä keskustelusta [...]". Kirjeen otsikosta ilmenee siten, että LPN tiesi tuolloin, että komissio oli päättänyt rahoittaa hankkeen. Lisäksi itse kirjeessä LPN ei vaatinut komissiota jättämään myöntämättä koheesiorahaston tuen vaan "keskeyttämään yhteisön tuen hankkeelle". II

13 MÄÄRÄYS ASIA T-155/95 41 Viidenneksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että Portugalin lehdistössä kerrottiin jo maaliskuussa 1995 portugalilaisten ympäristönsuojeluyhdistysten, mukaan luettuna LPN:n, ilmoituksista, joiden mukaan ne aikoivat aivan lähipäivinä nostaa komissiota vastaan yhteisöjen tuomioistuimessa kanteen, jolla vaadittaisiin komission ja Portugalin hallituksen välisen sopimuksen purkamista. 42 Edellä olevasta ilmenee, että toisin kuin kantajat väittävät, LPN selvästikin sai tiedon päätöksen olemassaolosta hyvin pian komission tehtyä sen ja viimeistään On mainittava, että oikeuskäytännön mukaan sen, joka saa tiedon itseään koskevasta toimenpiteestä, on kohtuullisessa ajassa pyydettävä sen täydellinen teksti (asia 59/84, Tezi Textiel v. komissio, tuomio , Kok. 1986, s. 887, 11 kohta; asia C-102/92, Ferriere Acciaierie Sarde v. komissio, määräys , Kok. 1993, s , 18 kohta). 44 Tästä ilmenee, että LPN:n olisi pitänyt pyytää kohtuullisessa ajassa komissiolta tai mahdollisesti toimivaltaiselta portugalilaiselta ministeriltä tehdyn päätöksen täydellinen teksti. Näin ollen, jos oletetaan LPN:n yrittäneen saada mainitun päätöksen heinäkuussa 1995, kuten se väittää tehneensä, tätä pyyntöä ei mitenkään voida pitää edellä kohdassa 43 mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetussa kohtuullisessa ajassa tehtynä. LPN:n kanne on tämän vuoksi nostettu selvästi liian myöhään. 45 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että riippumatta siitä, ettei LPN pyytänyt kumottavaksi vaaditun päätöksen tekstiä kohtuullisessa ajassa siitä, kun se oli saanut päätöksestä tiedon, on joka tapauksessa todettava, että se ei nostanut kannettaan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se tosiasiallisesti sai haltuunsa päätöksen tekstin. II

14 LPN JA GEOTA v. KOMISSIO 46 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa tältä osin, että kantajien väite, jonka mukaan LPN sai päätöksen tekstin vasta heinäkuun 1995 alussa, ei selvästikään vastaa totuutta. 47 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että sen pyytäessä LPN: Itä tarkkaa selvitystä olosuhteista, joissa tämä oli saanut riidanalaisen päätöksen tekstin, LPN ci pystynyt ilmoittamaan tarkkaa ajankohtaa ja esitti ristiriitaisia tietoja väittäessään saaneensa päätöksen GEOTAn toimittamana, kun LPN oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan sitävastoin väitti tutustuneensa päätöksen sisältöön ollessaan yhteydessä komissioon heinäkuun 1995 alussa. 48 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa toiseksi, että LPN:n itsensä esittämästä asiakirjasta ilmenee, että sillä tosiasiallisesti oli kumottavaksi vaaditun päätöksen teksti käytettävissään viimeistään Komissio on näet ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin antamissaan vastauksissa esittänyt LPN:n laatiman ja allekirjoittaman seuraavasti otsikoidun muistion: "Uusi silta Tejo-joen jokisuulahdelle". Kyseisen päivätyn muistion sivuilla 1, 2, 10 ja 11 todetaan seuraavaa: "Koheesiorahastosta ja Euroopan investointipankista myönnetään kummastakin noin 300 miljoonan ecun suuruinen osuus. [...] Koheesiorahastosta myönnetään ecun suuruinen osuus (komission päätös, asiakirja 1). [ ] Komission päätöksessä (asiakirja 1) vedotaan myös siihen, että hankkeella myötävaikutetaan Euroopan laajuiseen verkostoon." Useissa muissa muistion kohdissa viitataan nimenomaisesti komission päätökseen. Sivulla 10 todetaan, että "Portugalin hallitus on koheesiorahaston tukea koskevassa pyynnössään (asiakirja 4, 19 kohta) sitoutunut takaamaan avoimuuden ja yleisön pyytämän tiedon saatavuuden. Tämä on myös yksi komission päätöksessä asetetuista vaatimuksista (komission päätös, asiakirja 1)". Näin ollen vaikuttaa siltä, että LPN ei ainoastaan ollut täysin tietoinen riidanalaisesta päätöksestä ja sen sisällöstä, vaan sillä myös oli päätöksen teksti, minkä todistaa viittaus "komission päätös, asiakirja 1". II

15 MÄÄRÄYS ASIA T-155/95 49 Siten on todettava, että LPN:llä oli tosiasiallisesti riidanalaisen päätöksen teksti viimeistään LPN:n nostamaa kannetta ei siten ole pantu vireille perustamissopimuksen 173 artiklan mukaisessa kahden kuukauden määräajassa, johon on yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 42 artiklan mukaisesti lisätty pitkän etäisyyden huomioon ottamisen vuoksi 10 päivää. 51 Kaikesta edellä olevasta ilmenee, ilman että tarvitsee selvittää, koskeeko kumottavaksi vaadittu päätös kantajia suoraan ja erikseen, että kanne on sekä GEOTAn että LPN:n osalta jätettävä tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat. Oikeudenkäyntikulut 52 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantajat ovat hävinneet asian, heidän on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä velvoitettava korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut, koska vastaaja on sitä vaatinut. 53 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, joten Portugalin tasavalta velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan. II

16 LPN JA GEOTA v. KOMISSIO Näillä perusteilla YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto) on määrännyt seuraavaa: 1) Kanne jätetään tutkimatta, koska tutkittavaksi ottamisen edellytykset puuttuvat selvästi. 2) Kantajat velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan yhteisvastuullisesti komission oikeudenkäyntikulut. 3) Portugalin tasavalta vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan. Annettiin Luxemburgissa 15 päivänä heinäkuuta H.Jung kirjaaja J. Azizi viidennen jaoston puheenjohtaja II