Rohkaisua veliseni! Mihin varastoisi auringon lämmön, kesäöiden kirkkauden?

Transkriptio

1 Rohkaisua veliseni! Mihin varastoisi auringon lämmön, kesäöiden kirkkauden? Säilötään talven varalle pullollinen kesäaamuja, nautitaan sitten, kun pimeys käy päälle ja myrsky kaataa puut talomme ympäriltä Raija K Tämä elämä, nämä vuodet hiljaisuus samanlaisia päiviä jono Aikansa joka asialla Tietämättään ajautuu karikolle vene, kolkuttelee pohjalukemissa, törmää kivikoihin ja etsii matalikkoa levähdystä Antaa ajan kulua, etsiä satamaa Eipä tee enää mieli myrskyävälle ulapalle jospa purjeet kestää kotirantaan Mitenkäs elämä muuten polkunsa rakentaisi, epätasapaino on opittava kohtaamaan loppuun saakka kai! Puutalkoita uunin lämpöä, lintujen kuoron kuuntelua Viimeiset lumikasat sohjoutuvat Jospa lämpömittari löytäisi iloa vappuun Raija K Tuuli hyväilee hiljaa koivun oksaa, lehdet värähtää, siiliperhe tuttua polkua metsään kiirehtää Silkinpehmeä unikonkukka hetkeksi sulkeutuu - liikenteen melu korviin kulkeutuu Laulurastaan konsertti sydämeen kätketään perhoset nukahtaneet leinikin syliin Juhannuskokot hiiltyneet rannoille kyliin, suopursun tuoksu aukean laidalla - oravan koti kuusen oksalla Hiljalleen aloitan syksyn - sammutan iltalyhdyn Juhannusyön valoisuus piti unet loitolla Tunnelmasta oli mukava kirjoitella Raija K

2 IHMISIKÄ On meidät ihmiset laitettu kummaan jonoon Elämän jonoon Sitäkin jonotamme, tietäen, että aina vaan vanhetaan eikä edes tulla kuin viini, paremmaksi vuosien saatossa Ei näitä edes voiteta sitkeydellä, ei pahalla sisullakaan, koska ei edes rakkaudella, vihasta sitten puhumattakaan On vain kaikki pidettävä, kuin pieni lapsi - lelujaan varjeltava YSTÄVÄLLE hiljaiset kellot kappelissa omaiset, ystävät saattamassa sinut lepäämään Hiljaista - päät ovat painuneena murheeseen ja suruun, lähtöösi joukosta tästä - poistumaan elämästä Paljon olisi ollut tarvetta jatkaa, tätä maallista matkaa ystävämme hyvä Ei ole vallassa meidän, lähtömme kerran se korkeimman on päätös tiedämme sen verran

3 YKSIVUOTIAAN MUISTOT Sieltä jostain menneisyydestä, jostain hyvin kaukaa, minun muistini yltämättömyydestä tulit esiin eilen, kun selasin isäni vanhoja papereita Olit niissä mukana, jotenkin ihan läsnä Luin vihkoa, jossa olit hyvinkin lähellä isääni, ihan sylissä asti Olit kaukana menneisyydessä, paperilla haalistuneessa vihkosessa Yli lapsen muistin rajojen kosketin paperia ja tuntui, että olit lähellä jotenkin tuntui siltä Oli ollut juhannus ja olit katsellut reilun vuoden ikäistä minua, vaan en muista sitä En millään muista sitä Voin vain tuntea katseesi minussa, Vielä tänäänkin olet siinä katsomassa tietämättäni, jotenkin vain tuntuu siltä Tuossa vihkossa on kätesi jälki, kirjoitustesi jälki Kuin salaa jätetty minulle luettavaksi, muistoksi niistä ajoista, ajoista vanhassa vihkossa Muistoissa, jotka ovat yhä niin läsnä Muistot äidistä sinusta siinä tässä

4 RYPYT Kerronko sinulle, mistä ne ovat tulleet Suurista iloista ja suruista ne ovat kotoisin Kuin yö ja päivä vaihtelevat, ylös alas nousten Poimuja ihossa ihanassa, ikääntyvässä Urat ovat summassa, kauniisti vedettynä, luontosiveltimellä Kerronko sinulle, mistä ne ovat tulleet Raskaasta työstä ja ahkeruudesta ne ovat perua Yön aamuksi vaihtuessa ja sillä välillä ne ovat syntyneet Levossa ja kiireessä ovat nousseet, vuoret ja laaksot, jokaista piirtoa myöten Kertooko se sinulle, miksi ne ovat tulleet Muistuttamaan ovat tulleet, jostain kaukaa kiirehtineet Kertomaan sinulle ovat ehtineet, elämästä, häilyvästä, etenevästä, siirtyvästä päivästä, viimeisestä vedosta tähtien mukaan Olen odottanut sinua kauan, tähtien seassa, täällä kirkkaassa valossa, kaikkine haaveineni olen odottanut, kunnes viimeinen piirto on vedetty Tule tähteni taivaalle loistamaan Luokseni, valokseni tule Kaikkine ryppyinesi tule

5 YHDISTYKSEN NAISILLE Ei riitä, että rakastamme teitä - jokainen omalla tavallamme Ei riitä, että olette meille, kuin osa elämäämme - osanen oikeaa meitä Enemmän teidän täytyy olla, teidän täytyy sietää meitä kaikkia nämä päivät ja yöt Missä me näemme teitä - missä muualla, kuin ystävien luona Ihan turhaa teitä on muualta etsiä, ette olisi kuitenkaan siellä tuntemattomien varjojen joukossa Ei kaikille ole tällaista luotu, iloa konsanaan suotu Tunteita mukana, joskus tuoksujakin, se on tätä yhteistä elämäämme Aikoinaan rakennettua, vahvaa tunnetta on teillä kaikilla Vaaleanpunaista huulipunaa, on rakkautenne, se pysyy, pysyy ja pysyysiltä meistä tuntuu, taas kerran, onni on myötä sen verran Saatte unohtamaan sairaudet ja murheet - olette enkeleitä meille, kätemme me levitämme teille - yhdessä ja erikseen levitämme Olkaa siis tukenamme ja turvanamme kaunokaiset - YHDISTYKSEMME NAISET SINULLE Ota minut mukaasi, ajatuksiisi, päivän ja yön ajaksi mieleesi Tee minusta joku, joka ei irtoa sinusta koskaan Rakkautesi ja vaikkapa vihan kohteeksi, jos on tarpeen, ota minut Tee se, sillä silloin tiedän, ettet unohda minua Näen sinut kaikkialla, täytät minut katseellasi niin kuin ennen nuorena Olet jokaisessa ohikulkevassa ihmisessä, aivan kuin muita ei olisikaan Olet käteni ulottuvilla, ja osana minua, silti samalla omana itsenäsi Minne häviää se siloinen poski, joka on saamassa elettyä elämää osakseen En sitä kuitenkaan huomaa katsoessani sinua tänäkin iltana Yksi niistä monista lahjoista on ollut osanamme, kaikkina aikoina elämässämme Toinen toisemme on ollut meillä, aamusta iltaan asti joka päivä Annetaan ajan käydä meihin käsiksi, kuten jokaiseen ihmiseen elämänsä aikana Ottakoon se osansa meistäkin, vaikka huomaamattamme Toivon näkeväni sinut vanhanakin, sitten myöhemmin, kun on tullut sen aika Kosketan sinua joka ilta - vielä sittenkin

6 YKSINÄISEN JOULU 2010 Taas pitkä vuosi kulunutta aikaa, lämpimästä kylmään talveen asti Ei kiireistä meno - ei riennetä minnekään, aikoinaan on kuljettu joutuisasti Jokainen hetkikään ei jää enää mieleen, ei edes lämpö auringon tai taika kuun Jostain vaan löytyy, jossain se on, kaiken tuon seassa joulukin on Ajatus etsii - hakee jonkun luo, ken se, kuka on tuo Joulut muistoja nuo, ajoista varmaan, nyt arki on ajaton - yksin niin harmaa Aikaa voi mennä, kunnes saapuu tuo, vanhankin vuoro, mennä omaisten luo Vaikka ajatus on joskus ihan muussa, niin kirkkain on tähti tuo joulupuussa Siis yhtykäämme rauhaan - tuon hetken verran - On tullut tänäkin vuonna - aika syntyä Herran