1. VUOROPUHELU NUOTION YMPÄRILLÄ (Pidetty nuorten raamattu- ja lähetyskurssin aamuhartautena)

Transkriptio

1 HARTAUKSIA TAI HARTAUDEN SIEMENIÄ VIROSTA: 1. VUOROPUHELU NUOTION YMPÄRILLÄ (Pidetty nuorten raamattu- ja lähetyskurssin aamuhartautena) Hartausväki istuu piirissä, joko tuoleilla tai lattialla. Hartauden toteuttajia on kaksi. Toteuttaja A istuu lattialla nuotion ääressä (meillä se oli pyöreälle tarjottimelle palamaan sytytetyt monet, monet kynttilät, koska hartaus oli sisällä), ei ihan keskellä piiriä vaan pikemmin vähän enemmän toisessa päässä. A katselee nuotiota. Mukanaan hänellä on Raamattu, sen ei tarvitse olla näyttävästi esillä. Toteuttaja B tulee piirin vastakkaisesta päästä huoneeseen ja astuu piiriin. Hän jää katsomaan Ata, muttei mene kovin lähelle. Jää seisomaan. A: Tule vain istumaan! B istuu varovasti, aika kauas nuotiosta. A: Tule lähemmäs vain, älä pelkää. B hivuttautuu lähemmäs ja sanoo: En halua häiritä. A: Et sinä häiritse. Joskus meitä on täällä paljonkin. Ja kaikille riittää paikka. Kiva kun tulit. B: (Katsoo nuotiota): Kiva nuotio sinulla. Lämmittää. Onko tämä aina tässä, en ole aiemmin huomannutkaan? A: Kyllä tämä on. Välillä täällä on paljon väkeä, välillä vähemmän. Joskus ei ole ketään. B: Mutta silloinhan tämä sammuu! A: Ei se sammu. Se hehkuu aina, mutta kun täällä on väkeä se palaa kirkkaammalla liekillä ja on näkyvämpi. Mutta sen hehku ei riipu meistä. B: Miksi te tulette tänne? A: Tämä nuotio on meille tärkeä, elintärkeä. Se antaa rauhan sydämeen, se kokoaa meidät yhteen ja luo yhteyden välillemme. Ilman sitä elämä on tyhjää. B: Kuinka niin? A: Siitä puhutaan tässä kirjassa. (Näyttää Raamattua) Haluatko kuulla, voin lukea sinulle? B: Joo, lue vaan. A: (Lukee Johanneksen evankeliumista): Tämän jälkeen Jeesus taas ilmestyi opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin: Siellä olivat yhdessä Simon

2 Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: "Minä lähden kalaan." "Me tulemme mukaan", sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään. Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: "Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?" "Ei ole", he vastasivat. Jeesus sanoi: "Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte." He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: "Se on Herra!" Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää. Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: "Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte." Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon -- kaikkiaan sataviisikymmentäkolme -- verkko ei revennyt. Jeesus sanoi: "Tulkaa syömään." Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: "Kuka sinä olet?", sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. (Joh. 21:1 13) B: En ymmärrä. Syöttekö te täällä? A: No, tavallaan. Täällä Jeesus ruokkii meitä, että jaksamme vaeltaa eteenpäin. Ei kalalla tällä kertaa, mutta omalla sanallaan ja läsnäolollaan. Tämä juttu jatkuu vielä, luenko? B: Joo, lue! A: Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun karitsoitani." Sitten hän kysyi toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" "Rakastan, Herra", Pietari vastasi, "sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Kaitse minun lampaitani." Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: "Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?" Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi: "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et

3 tahdo." Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: "Seuraa minua." (Joh. 21:15 19) A tai B nostaa katseensa hartausväkeen ja kertoo: Kun Martti Lutherilta kysyttiin, miten hän määrittelisi kirkon, hän sanoi, että kirkko on kuin ihmiset, jotka istuvat nuotion äärellä. Kuka kauempana, kuka lähempänä nuotiota. Se nuotio on Jumalan sana, anteeksiantamus, kaste, ehtoollinen, rukous ja ylistys. Niiden kautta Jumala kertoo meille kuka Hän on ja mitä Hän on puolestamme tehnyt ja tekee. Hän myös kertoo meille, keitä me olemme ja keitä me olemme hänelle. Meidän kutsumuksemme kristittyinä on pysyä siinä lämmössä, lämmitellä nuotion äärellä säännöllisesti ja kutsua toisiakin lämmittelemään. Laulu esim. Jää, Herra, meitä siunaamaan (Jaakko Löytty) Lopuksi voi jakautua pieniin ryhmiin nuotion äärelle rukoilemaan toisten puolesta, tai jakaa ryhmä pareihin ja antaa siunata toinen toisensa. Sen voi tehdä johdetusti niin, että parit päättävät kumpi on A ja kumpi on B. Sitten At laittavat käden Bn pään päälle tai olalle (jos B antaa luvan) ja hartauden toteuttajat lukevat ääneen herran siunauksen ja kaikki At lukevat mukana joko ääneen tai hiljaa. Ja sitten vaihdetaan. -Titta Hämäläinen- 2. MINUN HARTAUTENI Laittaako teidän äitinne teitä joskus siivoamaan? Minun äitini laittaa minut vieläkin välillä siivoamaan, vaikka olen jo yli 40-vuotias. Toissa kesänä, kun olin lomalla vanhempien luona äiti sanoi, että nyt olisi kyllä aika katsoa, mitä muistojen laatikoissa vintillä oikein on. Että tarvitseeko niitä kaikkia säilyttää vai voisiko jotakin heittää poiskin. No, ei siinä muu auttanut kuin mennä siivoamaan. Ja se olikin aika hauskaa! Löysin vanhoja käsitöitäni, koruja ja kouluaikaisen vihkon, johon oli kirjoitettu runoja ja muistolauseita. Mutta hauskin löytö olivat vanhat, ala-asteen aikaiset päiväkirjat. Ensimmäinen niistä oli ajalta, kun olin viisivuotias. Siinä oli paljon piirroksia, mutta yhdellä sivulla oli hassu luettelo. Siihen oli kirjoitettu alakkain koko sivun täydeltä: Minun kynä, minun nukke, minun kampa, minun vihko, minun kirja, minun jne...sitä lukiessani mietin, että minulle on mahtanut olla tosi tärkeää se, mikä on minun ja vain minun eikä kenenkään toisen. Ehkä välillä oli tarpeen selvittää itsellenikin, että mikä on minun ja mikä siskon omaa ja mikä on meidän yhteistä omaisuuttamme. Onneksi elämä on opettanut, että olen vähän osannut hellittää tuosta minun asenteesta.

4 Raamatussa puhutaan myös tietynlaisesta suhtautumisesta omaisuuteen. Siellä meille kerrotaan, että kaikki se, mikä meillä on on lahjaa Jumalalta. Ja Jumalan lahjoilla on yksi jännittävä ominaisuus: Silloin, kun niitä jakaa toisten kanssa eikä pidä vain itsellään, ne kasvavat, lisääntyvät, tulevat suuremmiksi. Niin kävi myös silloin, kun Jeesus ja opetuslapset ihmettelivät, mistä saisivat ruokaa tuhansille ihmisille. Heidän luokseen tuli pieni poika, jolla oli viisi leipää ja kaksi kalaa. Eihän se paljolta tuntunut sen ihmispaljouden edessä, mutta poika oli valmis jakamaan eväänsä. Ja kun Jeesus siunasi kalat ja leivät, tapahtui ihme: niitä riitti kaikille niin paljon, että kaikilla tuli vatsa täyteen ja vielä jäi tähteeksikin. Ja yhdessä toisten kanssa myös tuo poika sai syödä niin että napa rutisi. Jumalan antamat lahjat eivät ole niinkään minun vaan meidän ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. -Titta Hämäläinen- 3. PSALMIHARTAUS (idea hartaudeksi, toteutettu nuorten raamattu- ja lähetyskurssilla) Luetaan kaksi tai kolme erilaista psalmia Raamatusta. Voidaan keskittyä kiitospsalmeihin tai sitten lukea erilaisia, eriaiheisia psalmeja. Välillä voidaan laulaa. Jokaisella hartauteen osallistujalla on kynä ja paperi. Sitten pyydetään jokaista kirjoittamaan oma psalmi tämän hetken tunnoista, tämän hetken tilanteesta. Psalmi on huuto Jumalan puoleen, osoitettu Jumalalle. Tähän täytyy antaa riittävästi aikaa. Harkittavaksi jää, pyytääkö lopuksi jotakuta vapaaehtoista lukemaan oman psalminsa. Usein ne ovat niin henkilökohtaisia, että halukkaita ei välttämättä löydy, ja ei kannata pakottaa ketään. Lopuksi voidaan lukea psalmi 117 kaikulukuna (esilukija ensin säe kerrallaan ja muut toistavat perässä), ja voidaan lopettaa Isä meidän rukoukseen ja lauluun. -Teet Kaur-

5