Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista

Transkriptio

1 Päiväys Datum Dnro Dnr YM003:00/2016 Viite Hänvisning Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista Asia Ärende Yhteenveto annetuista lausunnoista Ympäristöministeriö pyysi ajalla lausuntoja luonnoksesta hallituksen esitykseksi laiksi asuinrakennusten ja asuntojen korjausavustuksista. Esitysluonnoksesta annettiin yhteensä 29 lausuntoa. Lausunnon antoivat sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, Suomen Kuntaliitto ry, Helsingin kaupunki, KUUMA-kuntien asuntoryhmä, Joensuun kaupunki, Jyväskylän kaupunki, Kuopion kaupunki, Lahden kaupunki, Oulun kaupunki, Sallan kunta, Sodankylän kunta, Vaasan kaupunki, Rakennustarkastusyhdistys RTY ry, Suomen Kiinteistöliitto ry, Suomen Omakotiliitto ry, Vanhustyön keskusliitto ry, Suomen Korjausneuvojat ry, Invalidiliitto ry, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry, Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry, Suomen sosiaali- ja terveys SOSTE ry, Rakennusteollisuus RT ry, Asumisterveysliitto ASTE ry, KOVA ry, Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta, Suomen luonnonsuojeluliitto ja korjausneuvoja Tapio Höykinpuro. Esitysluonnoksen tavoitteet edistää rakennuskannan esteettömyyttä ja parantaa iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia asua kotona sekä selkeyttää lainsäädäntöä avustusmuotoja karsimalla sai lausunnonantajilta laajaa kannatusta. Merkittävä osa lausunnonantajista oli sen sijaan kriittinen sen suhteen, onko valtionapuviranomaisen toimivalta iäkkään ja vammaisen henkilön asunnon korjausavustuksen osalta siirrettävissä ARA:lle ilman että menetetään avustuksen kohdentumisen kannalta olennainen asiakaslähtöisyys. Lisäksi useat lausunnonantajat pitivät esitysluonnoksessa kuvattua ARA:n ja kuntien välistä tehtävänjakoa epäselvänä ja esittivät epäilyksensä sen suhteen, vähenisivätkö kuntien tehtävät esitysluonnoksen mukaisella tehtävänjaolla ja saavutettaisiinko siten esityksellä tavoiteltuja säästöjä. Seuraavassa on kuvattu tarkemmin lausunnoissa esitettyjä kannanottoja ja näkökohtia: 1. Avustusten käyttötarkoitukset Lausunnonantajista Jyväskylän kaupunki, Sodankylän kunta, KOVA ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Rakennustarkastusyhdistys RTY ry ja valtiovarainministeriö pitävät korjausavustusjärjestelmän selkeyttämistä hyvänä asiana. Suurin osa lausunnonantajista ei kommentoi avustusmuotojen karsimista lainkaan. Sosiaali- ja terveysministeriö, Asumisterveysliitto ASTE ry ja SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry vastustavat terveyshaitta-avustuksen poistamista. Lisäksi Omakotiliitto toteaa, että myös terveyshaitta- PL 35, VALTIONEUVOSTO PB 35, FI STATSRÅDET, FINLAND

2 2 avustuksia tarvitaan tapauksissa, joissa asumisterveyshaitan korjauksiin ei mistään muualta ole saatavissa avustuksia tai apua. Lausunnonantajista ainoastaan Omakotiliitto esittää, että kiinteistökohtaisten talousjätevesijärjestelmien parantamiseen ja suunnitelmalliseen kiinteistönpitoon tarvitaan edelleen korjausavustusta. Energia-avustuksen säilyttämistä korjausavustusten joukossa kannattavat lausunnonantajista Omakotiliitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto. 2. Hissiavustuksen enimmäisosuus ja muut hissiavustusta koskevat kysymykset Luonnoksessa ehdotettua hissiavustuksen enimmäisosuuden laskua 50 prosentista 45 prosenttiin kommentoi yksitoista lausunnonantajaa. Näistä KOVA ry, Rakennusteollisuus RT ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Lahden kaupunki, Vaasan kaupunki ja Kuopion kaupunki vastustavat enimmäisosuuden laskua. Keskeisenä perusteluna on, että nykyinen 50 prosentin enimmäisosuus on, yhdessä kunnan mahdollisen lisäavustuksen kanssa, ollut ratkaiseva tekijä hissin jälkiasentamista koskevassa päätöksenteossa. Lisäksi Joensuun kaupunki esittää, että avustusprosentin pudottaminen 50:stä 45:een voi karsia pois muutaman jälkiasennushissikohteen. Sodankylän kunta tuo esiin, että enimmäisosuuden laskeminen vaikuttaa osaltaan investointipäätökseen. Jyväskylän kaupunki puolestaan toivoo, ettei enimmäisprosentin alentaminen nykyisestä ole kynnyskysymys viedä hankkeita eteenpäin, joskaan kaupunkien hissiavustusprosenttien kasvattaminenkaan ei liene todennäköistä. Lausunnonantajista Oulun kaupunki pitää hissiavustuksen enimmäisosuuden laskua hyväksyttävänä. Valtiovarainministeriö puolestaan esittää, että tehdyt sopeutustoimet huomioon ottaen tulisi hissiavustuksen enimmäismäärän alentamista [alle 45 prosentin] vielä pohtia. Vaihtoehtoisesti sitä voitaisiin kohdentaa nykyistä tarveharkintaisemmin. Valtiovarainministeriö esittää tarveharkinnan yhdistämistä hissiavustukseen. Se katsoo, että tarveharkintaisuutta on edelleen selvitettävä tarkemmin veronmaksajan tuen tarkoituksenmukaisen käytön tukemiseksi. Tulevaisuudessa myös tulorekisterin hyödyntäminen voisi helpottaa asukkaiden tulojen ja omaisuuden tarkistamisia merkittävästi. Aluerajausmahdollisuudessa tuki olisi valtiovarainministeriön mielestä luonteeltaan positiivista diskriminaatiota, eikä se tällöin lisäisi segregaatiota. Tarveharkinta olisi erityisesti Helsingissä tarpeellista, koska alueiden väliset tuloerot kaupungissa ovat huomattavia. 3. Iäkkään ja vammaisen henkilön asunnon korjausavustuksen enimmäisosuus ja ikäraja Ehdotusta iäkkään ja vammaisen henkilön asunnon korjausavustuksen enimmäisosuuden porrastuksesta luopumisesta ja enimmäisosuuden määrittämistä 70 prosentiksi kommentoi 12 lausunnonantajaa. Näistä kymmenen (Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry, Vanhustyön keskusliitto ry, Invalidiliitto ry, Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Oulun kaupunki, Jyväskylän kaupunki, Sodankylän kunta, Sallan kunta ja korjausneuvoja Tapio Höykinpuro) ovat sitä mieltä, että ehdotettu 70 prosentin enimmäisosuus on tervetullut uudistus. Nykyinen 40 prosentin enimmäisosuus jättää lausunnonantajien mukaan monelle hakijalle liikaa omarahoitusosuutta ja näin tarvittavia korjauksia jää tekemättä. Myös Lahden kaupunki kannattaa enimmäisosuuden nostoa, mikäli määrärahat riittävät. Valtiovarainministeriö katsoo, että yksi tukitaso saattaa olla perusteltu ottaen huomioon aiemmat ongelmat erotella tuenhakijoiden tarpeita. Sen mukaan ei kuitenkaan ole selvää, että tukitasoksi on mielekästä valita korkein mahdollinen. Tukitaso voisi olla esimerkiksi 50 tai 60 prosenttia, jolloin omavastuu olisi joko 50 tai 40 prosenttia. Valtiovarainministeriö katsoo, että nyt esitetty 70 prosentin tukitaso on liian korkea, koska se voi johtaa tukien riittävyysongelmiin, kun aiempaa harvemmalle voidaan myöntää tukea. Avustusten tulorajat ovat muutaman vuoden noston jälkeen valtiovarainministeriön mukaan varsin korkeat. Tulorajoihin nähden 30 %:n omavastuu olisi liian matala. Iäkkään henkilön määrittelyä vähintään 70-vuotiaaksi nykyisen vähintään 65-vuotiaan sijaan kommentoi 12 lausunnonantajaa. Näistä seitsemän (Kuopion kaupunki, Sodankylän kaupunki, Sallan kunta, Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto ry, Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry, Vanhustyön keskus-

3 3 liitto ry ja Invalidiliitto ry) suhtautui ikärajan nostoon kielteisesti. Tärkeimpänä perusteluna on, että jotta kotona asumisaikaa voidaan pidentää mahdollisimman laajasti ja jotta avustusmahdollisuus hyödyttäisi myös terveydeltään heikompia, tulee korjausten tukemisen olla mahdollisia jo 65- vuotiaan asunnossa. Sen sijaan Joensuun kaupunki, Lahden kaupunki, Oulun kaupunki ja Jyväskylän kaupunki pitävät ikärajan nostoa perusteltuna. Helsingin kaupunki pitää ikä-rajan nostoa mahdollisena, mutta pitää tärkeänä, että terveydellisten syiden perusteella avustusta voitaisiin myöntää myös 65 vuotta täyttäneelle. 4. Valtionapuviranomaisen tehtävien siirto kunnilta ARA:lle iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden korjausavustuksen osalta ja kunnan tehtävät Lausunnonantajat seitsemää lukuun ottamatta ottivat kantaa luonnoksen ehdotukseen toimivallan siirrosta kunnilta ARA:lle iäkkään ja vammaisen henkilön asunnon korjausavustuksen osalta. Näistä ainoastaan Sallan kunta, KOVA ry, Rakennusteollisuus RT ry, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Rakennustarkastusyhdistys RTY ry pitävät luonnosehdotusta hyvänä. Myös Lahden kaupunki, Sodankylän kunta, Invalidiliitto ry ja valtiovarainministeriö suhtautuvat lähtökohtaisen myönteisesti toimivallan siirtoon ARA:lle, mutta esittävät ARA:n ja kuntien tehtävien jakoa koskevia tarkennusesityksiä ja -kysymyksiä. Tarkennusta kaivataan erityisesti kunnille muutoksen jälkeen jääviin tehtäviin ja kuntiin kohdistuviin taloudellisiin vaikutuksiin. Lahden kaupunki ja Sodankylän kunta kyseenalaistavat kuntien tehtävien ja kustannusten karsimistavoitteen toteutumisen, mikäli kunnille jäisi ehdotetussa määrin avustuksen myöntämiseen liittyviä tehtäviä. Yksiselitteisen kielteisesti toimivallan siirtoon suhtautuvat lausunnonantajista Oulun kaupunki, Vanhustyön keskusliitto ry, Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry, Suomen korjausneuvojat ry ja Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta. Näistä kolme ensiksi mainittua pitävät parempana maakuntatason järjestelmää kuin ARA:lle keskitettyä järjestelmää. KUUMA-kuntien (Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Sipoo, Tuusula, Vihti) asunto-ryhmä toivoo lakiehdotuksen palauttamista valmisteluun ja uusia avauksia. Kunnat eivät sen mukaan tehtävää halua tällaisenaan hoitaa, sillä suhteellisen pieni avustusmäärä edellyttää suhteellisen suurta organisointia. Kuusi asiaa kommentoinutta lausunnonantajaa (Kuntaliitto, Joensuun kaupunki, Kuopion kaupunki, Jyväskylän kaupunki, Vaasan kaupunki ja Helsingin kaupunki) edellyttävät, että ehdotusta selkeytetään useilta osin, eivätkä ilmeisesti ehdotuksen tulkinnanvaraisuudesta ja täsmentymättömyydestä johtuen ota selkeästi kantaa toimivallan siirtoon, vaan esittävät asiasta huomioita ja tarkentavia kysymyksiä. Täsmennystarpeet koskevat lausuntojen perusteella sekä kunnille jääviä tehtäviä että ARA:lle siirtyviä tehtäviä. Avustuksiin liittyvät tehtävät ovat hakuilmoituksen tekeminen, tiedottaminen, neuvonta, hakemusten vastaanotto ja käsittely, avustuksen myöntämistä koskeva päätöksenteko, maksaminen, ehtojen seuranta, tarkastukset ja arkistointi. Nykyisen lain mukaan kunta huolehtii näistä kaikista, mutta ARA maksaa avustukset sekä ohjaa ja valvoo kuntia. Ehdotusluonnoksessa ARA:lle esitetään siirrettävän valtionapuviranomaisen tehtävät ja kunnille esitetään annettavan lausunnonantamistehtävä ja tarkastustehtävä ARA:n erillisestä valtuutuksesta. Lausunnoissa toivotaan täsmennystä näihin kaikkiin. Neuvonta on nykyisin voinut olla esimerkiksi korjaustarpeen arviointia paikan päällä, tarvittavien liitteiden hankkimista tai muuta hyvin konkreettista avustamista hakuprosessissa. Lausunnonantajat pitävät nimenomaan neuvontaa keskeisenä järjestelmän toimivuuden kannalta, sillä avustuksen hakijat ovat tyypillisesti runsaasti asioinnissaan apua tarvitsevia. Toisaalta muun muassa Kuntaliitto ja Kuopion kaupunki huomauttavat, että jos korjausavustusta hakevien tai siitä kiinnostuneiden henkilöiden neuvonta jää kuntiin, eivät tehtävät kunnissa tosiasiallisesti vähene.

4 4 Helsingin kaupunki katsoo, että asiakaspalvelu on keskitettävä ARA:aan. Asiakaspalvelu ja neuvonta ovat vanhusten ja vammaisten henkilöiden korjausavustuksissa keskeisessä roolissa vanhusten tarvitessa apua paitsi avustuksen hakemisessa myös korjausten suunnittelussa ja toteutuksessa. Koska asiakaspalvelu liittyy olennaisesti avustushakemusten käsittelyyn eri vaiheissa, tulisi avustuksiin liittyvä asiakaspalvelu Helsingin kaupungin mukaan keskittää päällekkäisyyden välttämiseksi ARA:aan. Myös hakemusten vastaanotto on lausuntojen perusteella kuntia työllistävä vaihe, joka on kuitenkin tärkeä avustuksen kohdentumisen kannalta. Hakemukset ovat usein puutteellisia ja kunnissa on selvitetty hakemuksiin tarvittavia tietoja muilta viranomaisilta. Mikäli kunnat vastaanottaisivat edelleen hakemukset, niille jäisi huomattava osa nykyisistä tehtävistä. Helsingin kaupungin lausunnossa huomautetaan, että velvoitetta avustushakemusten vastaanottamisesta ei ole kirjattu lakiehdotukseen. Jyväskylän kaupunki katsoo, että hakemusten tulisi ehdottomasti kulkea iäkkäiden ja vammaisten asuntojen korjausavustuksen osalta kunnan kautta, jotta varmistetaan iäkkään tarvitsema ohjaus ja neuvonta niin hakemuksen tekemiseen, itse avustukseen, sen maksatukseen, maksatustarkastuksiin ja myös tekniseen neuvontaan liittyen. Pelkällä kunnan lausuntomenettelyllä ei varmisteta sitä, ettei avustuksensaajalle aiheudu hänen asemaansa heikentäviä muutoksia. Jyväskylän kaupungin näkemys on, ettei hyvää toimivaa järjestelmää ei kannata kokonaan romuttaa, vaan säilyttää kunnan vahva rooli nimenomaan paikallistuntemuksen ja lähineuvonnan vuoksi, jolloin tavoitetaan eniten avustuksen tarpeessa olevat ikäihmiset ja vammaiset. Helsingin kaupunki huomauttaa, että lausuntomenettelyä ja mahdollista hakemusten vastaanottamista varten kuntien olisi jatkossakin tarve varata tehtävään resursseja. Ehdotettu lausuntomenettely herättää lausunnonantajissa runsaasti kysymyksiä. Muun muassa Helsingin ja Joensuun lausunnoissa tuodaan esiin, että lausunnon antaminen edellyttäisi käytännössä lausunnon antajalta sekä hakemukseen että hakijan tilanteeseen perehtymistä. Hakemusten tulisi olla tällöin kunnan käytettävissä. Useassa lausunnossa kaivataan selkeämpää kannanottoa, mistä näkökulmasta lausunto tulisi antaa: sosiaali- ja terveyspalveluiden vai rakennuksen kunnon ja käytön. Lausunnonantajat to-teavat lausunnon sisällön vaikuttavan siihen, keveneekö kuntien rooli vai ei. Ehdotusluonnoksen muotoilua tarkastustehtävän osalta pidetään muun muassa Helsingin ja Lahden lausunnoissa epäselvänä. Helsinki huomauttaa, että tarkastusten jääminen kunnan teh-täväksi vähentää kuntien mahdollisuutta järjestää tähän aiemmin varattuja resursseja uudelleen. Rakennustarkastusyhdistys RTY ry huomauttaa, että siltä osin kun korjaustoimenpide ylittää maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyn viranomaislupakynnyksen voidaan avustuksiin liittyviä tarkastuksia hoitaa samalla kun kohteessa suoritetaan muita katselmuksia tai vastaavia. Välttämättä kaikki avustusten piiriin luettavat korjaukset eivät kuitenkaan viranomaislupaa edellytä. Tällaisissa tilanteissa tarkastus, mikäli sen tekee kunta, on ylimääräinen tehtävä ja ristiriidassa yleisen tavoitteen kanssa vähentää kuntien tehtäviä. Kunnalla pitää tällöin olla oikeus saada ylimääräisestä tarkastuksesta jokin korvaus. Korjausneuvoja Tapio Höykinpuro katsoo, että mikäli tehtävät siirretään vain päätöksenteon osalta, kuntien tehtävät eivät vähene eikä säästöjä synny. Jos kaikki tehtävät siirrettäisiin ARA:lle, herää kysymys, olisiko avustukset syytä lopettaa kokonaan. Perusteluna tälle on, että suurimmalla osalla avustuksen tarvitsijoista olisi ylitsepääsemätön ongelma täyttää hakemus, ymmärtää minkälaista remonttia tarvitaan, tehdä tai teettää suunnitelma, lähettää asiapaperit ja saada tietoa. Kolmas vaihtoehto on, että tehtävät siirretään kokonaan ARA:lle ja olemassa olevat tai uudet korjausneuvojat siirtyvät hoitamaan useamman kunnan aluetta. Tässä vaihtoehdossa työt vähenisivät kunnilta ja säästöjä syntyisi. 5. Muuta

5 5 Rakennusteollisuus RT ry:n ja Helsingin kaupungin lausunnoissa tuodaan esiin ehdotusluonnoksen 5 :n 1 momentista saatavan käsityksen, ettei hakijan olisi enää mahdollista saada sekä hissiavustusta valtion varoista että kunnan harkinnanvaraista lisäavustusta hissin jälkiasentamiseen. Lausunnoissa pyydetään selkeyttämään säännöstä siten, että nämä molemmat avustukset ovat edelleen mahdollisia. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n, Vanhustyön keskusliitto ry:n, Invalidiliitto ry:n ja SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n lausunnossa esitetään, että tulorajoja tulisi tarkastella tässä yhteydessä myös. Tulorajat ovat mainittujen lausunnonantajien mukaan liian matalat ja moni korjausavustuksen tarpeessa oleva jää niiden vuoksi ilman avustusta. Myös KUUMA-kuntien asunto-ryhmä esittää, että tulorajat ovat johtaneet avustusten kysynnän alenevaan kehityksen. Valtiovarainministeriö sen sijaan katsoo, että avustusten tulorajat ovat muutaman vuoden noston jälkeen varsin korkeat. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry, Vanhustyön keskusliitto ry ja Kuntaliitto esittävät lausunnoissaan, että myös iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden asunnon korjausavustuksen hakuajan tulisi olla jatkuva. Monissa lausunnoissa arvostellaan avustuksiin käytettävissä olevan määrärahan vähyyttä ja toivotaan siihen lisäystä.