Korkeimman oikeuden, hovioikeuksien ja käräjäoikeuksien tuomioiden perustelujen funktioiden eroista ja niiden vaikutuksesta perusteluihin

Transkriptio

1 Sirkka Jäntti Korkeimman oikeuden, hovioikeuksien ja käräjäoikeuksien tuomioiden perustelujen funktioiden eroista ja niiden vaikutuksesta perusteluihin 1. Yleistä Nykyisen ajattelutavan mukaan tuomiossa ei ole tärkeää vain lopputulos vaan myös ne syyt, joilla tuomioistuin on päätynyt ratkaisuunsa eli ratkaisun perusteleminen. Näin ei ole aina ajateltu, vaan tuomion perustelemisen on jopa katsottu altistavan tuomioistuimet arvovallan menettämisen uhalle, sillä perustelujen julki tuominen mahdollistaa myös tuomion arvostelemisen. 1 Jos lopputulokseen johtaneita syitä ei tuoda julki, arvosteleminen on mahdotonta. Demokraattisessa yhteiskunnassa tällainen näkemys on kestämätön ja tuomion asianmukainen perusteleminen kaikissa oikeusasteissa on itsestään selvyys. Lisäksi tuomioistuinten velvollisuus perustella antamansa tuomio pohjautuu myös Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen (EIS) ja Suomen sisäiseen lainsäädäntöön. EIS 6 artiklasta ilmenee oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Perusteluvelvollisuus ei suoranaisesti ilmene artiklan sisällöstä, mutta sitä on tulkittu ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä siten, että myös tuomioiden perustelut on ilmoitettava. Suomen sisäisessä lainsäädännössä oikeus saada perusteltu päätös ilmenee perustuslain 21 :n 2 momentista, jonka mukaan oikeus saada perusteltu päätös turvataan lailla. Tavallisessa lainsäädännössä perusteluvelvollisuudesta on säädetty oikeudenkäymiskaaren (OK) 24 luvun 4 :ssä ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (ROL) 11 luvun 4 :ssä. Tuomioistuinten velvollisuus perustella tuomionsa on näin ollen selvästi lainsäädännössä asetettu velvollisuus. Sen sijaan voidaan olla eri mieltä siitä, mitä asianmukaiseen perusteluvelvollisuuteen kuuluu. Johtoa perusteluvelvollisuuden sisällön määrittelyyn on mahdollista saada muun muassa perustelujen tarkoituksen ja tavoitteiden määrittelyn avulla eli pohtimalla perustelujen funktioita. Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on tarkastella nimenomaan perustelujen funktioita pitäen silmällä yhtenevyyttä ja eroja eri oikeusasteissa ja niiden vaikutusta perusteluihin. 1 Virolainen, Jyrki Martikainen, Petri: 2003 s

2 2. Perustelujen funktioista OK 24 luvun 4 :n ja ROL 11 luvun 4 :n 1 momentin mukaan tuomio on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mihin seikkoihin ja oikeudelliseen päättelyyn ratkaisu perustuu. Perusteluissa on myös selostettava, millä perusteella riitainen seikka on tullut näytetyksi tai jäänyt näyttämättä. Seikat tarkoittavat näissä lainkohdissa tuomioistuimen ratkaisun perusteena olevia oikeustosiseikkoja. 2 Tuomioistuimen on lainkohdan mukaan selostettava myös näyttökysymyksestä tekemänsä ratkaisu ja perusteltava se. Kerrotuista säännöksistä eivät kuitenkaan ilmene ne tavoitteet ja tarkoitukset eli funktiot, joihin tuomioiden perustelemisella pyritään. Perusteluvelvollisuutta ja sen funktioita on käsitelty runsaasti oikeuskirjallisuudessa ja näkemyksenä on ollut, että perusteluvelvollisuudella on sekä asianosaisten tarpeisiin että yhteiskunnallisiin tarpeisiin pohjautuvia funktioita. 3 Kun tuomioistuimen ratkaisu on useimmiten ensisijaisesti vastaus asianosaisten jutun käsittely aikana esille tuomiin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin, on perustelutkin kirjoitettava ottaen huomioon nämä asianosaisten tarpeet. Siitä huolimatta myös perustelujen yhteiskunnalliset funktiot on otettava huomioon vaikkakin erityyppisten juttujen osalta vaihtelevassa määrin Perustelujen asianosaisfunktioista Tuomioistuimen ratkaisun on siis annettava vastaus asianosaisten esittämiin vaatimuksiin ja niiden perusteisiin. Varsinkin hävinneen asianosaisen kannalta on tärkeää tietää, mitkä seikat on arvioitu niin merkittäviksi, että tuomioistuin on päätynyt hänelle kielteiseen lopputulokseen. 4 Kun tuomio on asianmukaisesti perusteltu, hävinnyt asianosainen pystyy ehkä paremmin hyväksymään tuomioistuimen tekemän ratkaisun ja tyytymään lopputulokseen. Asianosaisille on tärkeää selviytyä oikeudenkäynnistä mahdollisimman pienillä kustannuksilla ja tämän tavoitteen saavuttamisessa auttaa olennaisesti muun muassa käsittelyn nopeus. Jos muutoksenhaku tulee asianmukaisen käsittelyn ja perustelujen vuoksi tarpeettomaksi, asianosaisille koituu merkittävää säästöä. Jos taas ratkaisu ja perustelut eivät asianosaista tyydytä, hän voi tuomion perusteluihin nojautuen harkita, mitä seikkoja on viisasta tuoda esiin muutoksenhakemuksen perusteina. 5 Tuomioistuimen antama ratkaisu kohdistetaan sen vuoksi asianosaisille ja heidän tarpeisiinsa. Avoimella tuomioiden perustelemisella ja noudattamalla perustelemisessa pro et contra -periaatetta tuomari välittää asianosaisille ja myös asiasta kiinnostuneelle yleisölle tiedon siitä, miten asiassa esitettyjä näkökohtia on punnittu ja miten ratkaisuun on päädytty. 2 Huovila, Mika: LM 2004 s Laukkanen, Sakari: 2002 s Laukkanen, Sakari: LM 2000 s Sorvettula, Johanna Klami, Hannu Tapani Rahikainen, Marja: DL 1988 s Virolainen, Jyrki Martikainen, Petri: 2003 s Huovila, Mika: LM 2004 s

3 2.2. Perustelujen yhteiskunnallisista funktioista Tuomioistuinratkaisuista ovat kuitenkin kiinnostuneita myös media ja sen välityksellä suuri yleisö. Huomio on nykyisin aikaisempaa enemmän kohdistumassa tuomioistuinten tekemiin ratkaisuihin, jotka ovat hyvin näkyvästi esillä sekä televisiossa että lehdistössä. Käytännössä tieto tuomioistuinratkaisujen sisällöstä leviääkin nykyisin tiedotusvälineiden kautta laajemmalle kuin vain asianosaisille tai viranomaisille. Tavanomaisissa jutuissa paikalla ovat tavallisesti vain asianosaiset ja mahdollisesti eri alojen opiskelijoita, joiden opiskeluun kuuluu perehtyminen tuomioistuinten toimintaan seuraamalla joitakin istuntoja. Suurta julkisuusarvoa omaavissa jutuissa tiedotusvälineet ovat näkyvästi edustettuina. Sen vuoksi median roolin huomioon ottaminen tuomioistuimen toiminnassa yleensä ja myös ratkaisujen perusteluiden kirjoittamisessa ja muussa ratkaisuista tiedottamisessa on tärkeää. Tuomioistuimen velvollisuutena on palvella kansalaisia ja tätä palvelua voidaan toteuttaa asianmukaisesti vain ottamalla huomioon myös tiedonvälityksen tarpeet. Median roolin huomioon ottamisen ei tulisi olla tuomareille vain välttämätön paha vaan kuulua itsestään selvyytenä asianmukaiseen tuomioistuintoimintaan. Kysymyksessä on tällöin perustelujen prosessinulkoisen kommunikaatiofunktion huomioon ottaminen. Tuomioistuimen ratkaisujen yhtenä tavoitteena on vaikuttaa myös laajemmin yhteiskunnallisesti kuin vain asianosaisten käytökseen. Tuomioistuinten toiminnalla ja niiden ratkaisuilla on yhteiskuntamoraalia ylläpitävä merkitys jo sitäkin kautta, että ihmiset kokevat lain aiheuttamat seuraamukset negatiivisina. 6 Julkisuusperiaatteen noudattaminen oikeudellisessa ratkaisutoiminnassa ja ratkaisujen asianmukainen perusteleminen ovat edellytyksenä sille, että ratkaisujen kautta tieto oikeussäännöistä ja oikeudellisesta ajattelutavasta leviää, ja kansalaiset pystyvät näin paremmin ottamaan omassa toiminnassaan huomioon oikeussääntöjen vaatimukset. Tässä voidaan sanoa olevan kysymyksessä perustelujen tietofunktion tai opetusfunktion toteuttaminen. Toisaalta tieto ratkaisujen perusteista voi lisätä luottamusta tuomioistuinten toimintaan ja vakuuttaa asianosaiset sekä suuri yleisö siitä, että ratkaisut ovat oikeudenmukaisia ja lopputulos on oikea. Tässä on kysymyksessä perustelujen justifikaatiofunktio. Tuomioiden yhtenä tavoitteena on saada ihmiset pidättäytymään rikoksista välittämällä tietoa yhteiskunnan tekoon kohdistamasta paheksumisesta. Tätä tavoitetta voidaan pitää ratkaisujen prosessinulkoisena kommunikaatiofunktiona ja myös toimintaa ohjaavana funktiona. 7 Avoin tiedonvälitys ja ratkaisuihin jopa ennalta arvaamattomasti kohdistuva julkisuus ovat omiaan terästämään tuomaria yleisesti viranhoidossaan, oikeudenkäynnin johtamisessa ja ratkaisujen perusteluiden laatimisessa. 8 Tuomion perustelujen julki tuominen pakottaa tuomarin harkitsemaan, kestävätkö perustelut julkisen kritiikin. Tämä 6 Ekelöf, Per Olof Boman, Robert: 1990 s Edelstam, Henrik: 2001 s. 106, Virolainen, Jyrki Martikainen, Petri: 2003 s

4 tuomarin itsekontrolli edistää aineellisen oikeuden saavuttamista. 9 Jos kirjoitustavassa otetaan avoimesti huomioon ne näkökohdat, jotka oikeudenkäynnin aikana on esitetty tuomarin oikeaksi katsoman lopputuloksen puolesta ja sitä vastaan ja niiden painoarvoa punnitaan perustellusti, tämä on omiaan johtamaan siihen, että lopputulos kestää kritiikin. Julkinen huomio on näin omiaan ehkäisemään mielivaltaa tuomioistuinten vallankäytössä ja pakottaa tuomarit virkavelvollisuuksien mukaiseen toimintaan ja lain oikeaan soveltamiseen. Kysymyksessä on perustelujen kontrollifunktio ja tuomarin itsekontrolli. Tuomioiden perusteleminen ja tiedon leviäminen perusteluista ja ratkaisujen lopputuloksista mahdollistaa myös sen, että lainsäädännössä mahdollisesti olevat puutteet huomataan. Mikäli ratkaisut koetaan laajalti ongelmallisiksi siten, että lopputulos ei tyydytä yleistä oikeustajua, lainsäädännön puutteet ehkä korjataan. Tuomioistuimen toiminnassa ilmenevät puutteet, mahdolliset virheet, epäjohdonmukaisuudet ja sopimaton käsittely puolestaan johtavat laillisuusvalvontaviranomaisten puuttumiseen asiaan. Tämä on omiaan mahdollistamaan tavoitteena olevan oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ihanteen saavuttamisen. Kysymyksessä on perustelujen kontrollifunktio. Tehokas tiedonvälitys mahdollistaa demokraattisen kansalaisyhteiskunnan, jossa kansalaisten mielipiteet ja kannanotot perustuvat oikeaan tietoon ja sen perusteella suoritettuun harkintaan. Tiedonvälityksen kautta kansalaiset voivat kohdistaa myös tuomioistuimiin demokraattista kontrollia. 10 Tieto laiminlyönneistä ja virheistä tiedonvälityksen kautta aiheutuvasta kielteisestä huomiosta tuo pelkällä olemassaolollaan oikeusturvaa ja tehostaa oikeuslaitoksen toimintaa ja takaa kansanvaltaa. Kansalaisille tiedotusvälineiden kautta välittyvä tieto tuomioistuinten toiminnan tehokkuudesta ja asianmukaisuudesta sekä harkiten perustelluista ratkaisuista on omiaan lisäämään luottamusta tuomioistuimiin ja lainkäyttöön. Demokraattisessa ja kansalaisten tasa-arvoisuuteen perustuvassa yhteiskunnassa tuomioistuimet eivät voi perustaa toimintansa oikeutusta ja arvovaltaansa asemaansa vaan arvostus on ansaittava ratkaisutoiminnan oikeellisuudella. 11 Kysymyksessä on perustelujen justifikaatiofunktio eli vakuuttaminen ratkaisujen oikeellisuudesta ja myös legitimiteettifunktio eli kansalaisten vakuuttaminen siitä, että oikeusturvaodotukset täytetään. Oikeudenkäyttöön kohdistuvalla laajalla julkisuudella saattaa olla myös negatiivisia seuraamuksia asianosaisille tai jutussa kuulluille henkilöille. Perustelujen laatimisessa on sen vuoksi pyrittävä kirjoitustapaan, joka minimoi näitä haittoja. 12 Perustelut on laadittava hienotunteisesti niin, että niissä ei perusteetta leimata ketään negatiivisesti. Perustelujen funktiona on näin oltava myös yksityisyyden ja yksityiselämän suojaaminen ja oikeudenkäynnin julkisuudesta aiheutuvien kielteisten seuraamusten minimointi. 9 Huovila, Mika: LM 2004 s Edelstam, Henrik: 2001 s. 106 ja Virolainen, Jyrki: LM 1986 s Huovila, Mika: 2003 s

5 Ratkaisun oikeellisuus ja asianmukaisuus tulee muutoksenhaun kautta harkittavaksi ylemmissä tuomioistuimissa. Käräjäoikeuden ratkaisun kohteena ovat näin myös hovi-oikeus ja korkein oikeus. Jos ratkaisu on asianmukaisesti perusteltu, asian käsitteleminen aiheuttaa vähemmän työtä ylemmissä oikeusasteissa ja nopeuttaa ratkaisun tekemistä. Ratkaisun perustelemisessa on näin ollen otettava huomioon myös muutoksenhakufunktio. Tuomioistuinten toiminta aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia. Jos juttu käsitellään asianosaisia tyydyttävästi alioikeudessa ja ratkaisu pystytään perustelemaan niin, että muutoksenhakemukselta vältytään, yhteiskunnalle koituu kustannussäästöä. Jutun huolellinen valmistelu ja tuomion perustelujen puolesta ja vastaan puhuvia syitä pohtiva kirjoittamistapa on sinänsä omiaan aiheuttamaan työtä ja ajankulua käräjäoikeuden tasolla. Jos tällä käsittelytavalla kuitenkin saavutetaan se, että muutoksenhakemusten lukumäärä vähentyy ja tehdyt valitukset pystytään käsittelemään vähemmällä työllä hovioikeudessa, jutun käsittelystä aiheutuva työ ja kokonaiskulut pienentyvät. Tämä taloudellisuusfunktio on otettava huomioon perusteluissa Erityisesti käräjäoikeudessa huomioon otettavista seikoista perustelujen funktioiden kannalta Koko oikeuslaitoksen toimivuuden kannalta on tärkeää, että mahdollisimman suuri osa käräjäoikeuden ratkaisuista olisi sellaisia, että asianosaiset eivät pidä tarpeellisena hakea niihin muutosta. Muussa tapauksessa hovioikeuksien työmäärä uhkaa kasvaa hallitsemattomaksi ja juttujen käsittelyaika hovioikeudessa pitenee. Kun korkein oikeus toimii lähinnä ennakkotapaustuomioistuimena, hovioikeuksien jutturuuhkat vaikuttavat sinne vain valituslupahakemusten lisääntymisenä ja juttujen pidentyneen käsittelyajan kautta. Käräjäoikeuden tulee tietenkin muutenkin kuin oikeuslaitoksen työmäärän säätelemistarkoituksessa pyrkiä antamaan asiakkaille mahdollisimman hyvää oikeusturvaa. Tähän päästään muun muassa perustelemalla tuomiot mahdollisimman hyvin. Toisaalta perustelujen laatimisessa on kuitenkin otettava huomioon myös lisääntyvästä työmäärästä tulevat kustannukset ja pyrittävä rajoittamaan niitä. Tuomioistuimiin voidaan pääsääntöisesti ajatella tulevan ratkaistavaksi kahdenlaisia riita- ja rikosasioita, niin sanottuja rutiinijuttuja ja vaativampia juttuja. Perustelujen laatimisessa on otettava huomioon juttutyyppi ja sen tuomat vaatimukset. Alioikeustuomarin ei kannata panostaa kohtuuttoman paljon varsinkaan tavanomaisten rikospuolen massajuttujen, kuten yksinkertaisten pahoinpitelyiden, varkauksien tai rattijuopumusten tuomioiden perustelemiseen. 13 Ne ovat yleensä myös juttuja, joissa ei haeta muutosta ja ratkaisu jää käräjäoikeuden harkinnan varaan. Jos ratkaisuun ei haeta muutosta, saattaa olla, että viimeinen henkilö, joka huolellisesti lukee jutun perusteluja, on sen kirjoittaja. 14 Tällaisellekin ratkaisulle on kirjoitettava perustelut, mutta ne voivat 13 Virolainen, Jyrki: LM 1986 s Andersson, Hans. B: SvJT 1979 s

6 olla lyhyet ja rangaistuksen määrän osalta saattaa olla riittävää viitata lähinnä vakiintuneeseen rangaistuskäytäntöön, kun muutoksenhakufunktiota ei tarvitse ottaa huomioon. Perustelujen pääkohdat on julistettu istunnossa ja monilla käräjätuomareilla on käytäntönä kirjoittaa perustelut perusteellisesti vain silloin, jos ratkaisuun on ilmoitettu tyytymättömyyttä. Käytäntö on järkevä työmäärän säästön kannalta, eikä siihen liene mitään huomautettavaa muutenkaan. Syyttäjä ja muut paikalla mahdollisesti olleet asianosaiset ovat kuulleet lopputuloksen ja perustelut istunnossa ja sillä perusteella arvioineet, onko muutoksenhaku tarpeen. Panostaminen perusteluihin vain arkistoon menevää tuomiokappaletta varten vie aikaa tarpeellisemmalta työltä. Vaativammissa jutuissa perusteluja ei voida kuitata yhtä lyhyesti. Niidenkin osalta on kuitenkin pyrittävä siihen, että käsittely pysähtyisi käräjäoikeuteen. Siinä tarkoituksessa perustelut olisi laadittava mahdollisimman täydellisiksi ottaen kuitenkin huomioon perustelujen kirjoittamisesta aiheutuva työmäärä. Perustelujen lyhyys ei ole itsetarkoitus, mutta perustelujen pituuden olisi kuitenkin pysyttävä kohtuullisena varsinkin jutun vaativuuteen nähden. Asianosaisten on helpompi saada kokonaiskuva perusteluista ja arvioida niitä, jos tuomari tietoisesti varsinkin riita-asioissa pyrkii perustelujen pituuden kurissa pitämiseen. Perusteluissa on silti otettava huomioon eri funktiot kuten oikeusturva-, kontrolli- ja justifikaatiofunktio. Myös alioikeuden osalta kommunikaatiofunktio asianosaisille on tärkeä ja huomiota herättävissä jutuissa on otettava huomioon myös informaatio laajemmalle yleisölle. Perustelut on kuitenkin laadittava asiassa pysyen ja välttäen tarpeettomien näkökohtien esille tuomista. Alioikeusuudistuksen jälkeen käräjäoikeuksien tuomioiden pituus kasvoi selvästi, mihin eräänä syynä oli se, että tuomioissa selostettiin usein laajasti jutussa esitettyä todistelua. Tuomioiden kirjoittamistavoissa on havaittavissa edelleen suuriakin käräjätuomarikohtaisia eroja. Syynä lienee ennen kaikkea se, että tuomarit ovat edelleen eri mieltä siitä, pitäisikö todistelua selostaa tuomioissa ja kuinka paljon. 15 Hovioikeuksissakin asiasta on selvästi erimielisyyttä ja todistelua saatetaan joskus selostaa melko laajasti. Näytön pöytäkirjamaista selostamista olisi kuitenkin pyrittävä välttämään. 16 Yleensä riittää, jos käräjäoikeus selostaa todistelusta tekemänsä johtopäätökset ja sen, mihin nämä johtopäätökset perustuvat. Joskus kuitenkin aineellisen totuuden ja varmuuden periaate voi vaatia näytön selostamista. 17 Osa tuomareista tuntuu olevan sitä mieltä, että todistelun selostaminen käräjäoikeuden tuomiossa on tarpeellista jo senkin vuoksi, että se helpottaa jutun käsittelemistä hovioikeudessa. OK 26:2:n mukaisesti hovioikeus päättää ensin, otetaanko valitus enempään tutkintaan vai seulotaanko se. Juttu voidaan seuloa, jos siinä ei OK 26:15:n nojalla ole toimitettava pääkäsittelyä. OK 26:15:n mukaan hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely muun muassa silloin, jos asian ratkaiseminen riippuu käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta. Hovioikeuden on siis joka ta- 15 Laukkanen, Sakari: LM 2000 s Laukkanen, Sakari: 2002 s Huovila, Mika: LM 2004 s

7 pauksessa toimitettava pääkäsittely ja otettava todistelu uudelleen vastaan, jos kysymys on käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta. Todistelun selostaminen käräjäoikeuden tuomiossa ei poista hovioikeudelta tätä velvollisuutta, jos asian ratkaiseminen riippuu joka tapauksessa todistelun uskottavuudesta. Todistelun laaja selostaminen käräjäoikeuden tuomiossa ei näin ollen vähennä hovioikeuden työtaakkaa, mutta lisää käräjäoikeuden työtä. Kun eräänä tavoitteena tulee olla mahdollisimman hyvän tuloksen saavuttaminen kohtuullisella työmäärällä ja kustannuksilla, käräjäoikeuden ei tule selostaa tuomiossaan vastaanotetun todistelun sisältöä laajemmin kuin on tarpeen todistelun uskottavuuden arvioimiseksi. Todistelua saattaa tosin olla tarpeellista selostaa myös ratkaisun kontrolli- ja kommunikaatiofunktioiden vuoksi sekä asianosaisten ja yleisön vakuuttamiseksi ratkaisun oikeellisuudesta eli justifikaatiofunktion vuoksi. Pöytäkirjamaiseen näytön selostamiseen ei silti ole aihetta. Hovioikeus joutuu juttua käsitellessään ensimmäiseksi harkitsemaan pääkäsittelyn tarpeellisuutta. Tämän harkinnan helpottamiseksi käräjäoikeuden tulee perusteluissa ottaa huomioon muutoksenhakufunktio ja perustella ratkaisunsa siten, että tuomiosta yhdessä valituksen kanssa ilmenee, onko hovioikeudessa kysymys vain kirjallisiin todisteisiin perustuvasta näytön arvioinnista tai riidattomista todistusfaktoista tehtävistä jatkopäätelmistä vai ei. 18 Korkein oikeus on antanut äskettäin kaksi oikeustapausta seulontamenettelyn käyttämisestä ja todennut, että seulontamenettelyn käyttöönotolla ei ole puututtu siihen periaatteeseen, ettei suullisen todistelun uskottavuutta voida arvioida kirjallisessa menettelyssä uudelleen. Korkein oikeus on myös todennut, että jo sen arvioiminen, onko valituksessa esitetyn perusteella syytä epäillä käräjäoikeuden näyttöratkaisun oikeellisuutta, merkitsee sitä, että todistelun uskottavuutta arvioitaisiin kirjallisen aineiston perusteella. Mikäli käräjäoikeuden uskottavuudesta tekemä arviointi on riitautettu ja asian ratkaiseminen riippuu käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta, pääkäsittely on hovioikeudessa toimitettava riippumatta siitä, kuinka perustellusti käräjäoikeuden näytön uskottavuuden arviointia on pystytty horjuttamaan. 19 Todistelun tarkka selostaminen tuomiossa ei tavallisesti ole mahdollista muuten kuin kuuntelemalla todistelu uudelleen nauhoituksista. Yleensä käräjätuomarit tekevät suppeita muistiinpanoja todistajien kuulemisen aikana ja käyttävät näitä muistiinpanojaan hyväksi perustellessaan todistelun uskottavuudesta tekemiään ratkaisuja. Joskus nauhojen osittainen kuunteleminen voi olla tarpeellista esimerkiksi riitajutuissa monimutkaisten teknisten yksityiskohtien ymmärtämiseksi. Silloinkaan ei välttämättä ole tarvetta saman todistelun yksityiskohtaiseen selostamiseen tuomiossa, vaan riittävää on perustella todistelusta tehdyt johtopäätökset. Yleisesti voi sanoa, että nauhoitusten kuuntelemiseen menee paljon aikaa ja sitä tulisikin mahdollisuuksien mukaan välttää kysymällä epäselviksi jääneitä yksityiskohtia uudelleen jo käsittelyn aikana todistajalta. Tätä voidaan kutsua perustelujen taloudellisuusfunktioksi. 18 Huovila, Mika: LM 2004 s KKO 2004:116 ja KKO 2004:

8 2.4. Hovioikeusratkaisujen funktioista Korkein oikeus myöntää valitusluvan hovioikeuden ratkaisuun vain poikkeustapauksessa ja korkein oikeus on lähinnä ennakkotapaustuomioistuin. Se merkitsee sitä, että tosiasiallisesti suurimmassa osassa asioita hovioikeus on ylin asiaa käsittelevä oikeusaste. Tämä on otettava huomioon hovioikeuden tuomioiden perustelemisessa. Käräjäoikeuden tuomion lopputulos saattaa sinänsä olla oikea, mutta jos perustelut ovat riittämättömät tai virheelliset, hovioikeuden on täydennettävä tai korjattava perusteluja, sillä asianosaisilla on oikeus saada asianmukaisesti perusteltu ratkaisu. Käytäntönä hovioikeuksissa on ollut, että perusteluja kirjoitettaessa todetaan usein, että hovioikeuden perustelut vain täydentävät käräjäoikeuden perusteluja. Tosiasiallisesti saattaa kuitenkin olla niin, että osaa käräjäoikeuden perusteluista ei ole hyväksytty, vaikka tätä ei nimenomaisesti todeta eikä perusteluja työmäärän säästämiseksi kirjoiteta kokonaan uudelleen. Tästä aiheutuu se vaara, että hovioikeuden perusteluihin jää epäjohdonmukaisuutta, epäselvyyttä tai suoranaista virheellisyyttä. Sen vuoksi hovioikeuden tulisi joko nimenomaisesti todeta, miltä osin käräjäoikeuden perusteluja ei hyväksytä tai kirjoittaa perustelut kokonaan uudelleen. Jos hovioikeus ei menettele näin, tuomioon voi jäädä perustelujen osalta arvostelun varaa niin kuin Itä-Suomen hovioikeuden ja Rovaniemen hovioikeuden antamien niin sanottujen raiskausjuttujen tuomioiden kohdalla on käynyt. 20 Perustelujen on oltava ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä myös ulkopuolisen lukijan näkökulmasta ja täytettävä esimerkiksi justifikaatio- ja kommunikaatiofunktiot samalla tavoin kuin alioikeudessa. Tiedotusvälineiden huomio kohdistuu käräjäoikeuksissa osittain itse istuntokäsittelyyn, vaikka huomiota kiinnitetään varsinkin sanomalehdissä myös tuomioiden lopputulokseen ja perusteluihin. Hovioikeuskäsittelyjen osalta huomio kohdistuu yleensä vain lopputulokseen ja perusteluihin ja jos niissä on puutteita, tiedotusvälineiden kritiikki saattaa olla kovaa kuten esimerkiksi edellä mainittujen raiskausjuttujen tuomioiden osalta on ollut havaittavissa. Tällainen negatiivinen huomio kohdistuu samalla koko oikeuslaitokseen ja on omiaan vaikuttamaan sen uskottavuuteen laajemminkin. Jos tuomion perusteluja voidaan oikeutetusti kritisoida vaikka vain sen vuoksi, että työpaineessaan hovioikeus ei ole kiinnittänyt huomiota perustelujen yksityiskohtiin, lopputulokseltaan sinänsä oikea tuomio muodostuu helposti myös lopputulokseltaan epäilyttäväksi. Perustelujen justifikaatio-, legitimiteetti- ja kommunikaatiofunktion täyttäminen on sen vuoksi hovioikeudessa vielä tärkeämpää kuin alioikeudessa. Käräjäoikeuksissa ja hovioikeuksissa työskentelee pääsääntöisesti melko samanlaisia juristeja, vaikka tuomioistuintyön pituudessa voikin olla eroja. Hovioikeus on kuitenkin käräjäoikeuksiin verrattuna ylempi oikeusaste ja sen antamille tuomioille voidaan asettaa suuremmat vaatimukset käsittelyn huolellisuuden ja tuomioiden perustelemisen osalta kuin käräjäoikeuksien tuomioille. Käräjäoikeudessa juttua käsittelee yleensä vain yksi ammattituomari ja varsinkin rikosjutuissa tuomio annetaan melkein 20 Virolainen, Jyrki Martikainen, Petri: Pro & contra s

9 aina suoraan istunnossa. Käräjäoikeus joutuu myös hallitsemaan suurta juttumäärää ja tämä vaikuttaa osaltaan perustelujen täydellisyyteen. Käräjäoikeuksien tuomioissa voi sen vuoksi joskus olla suoranaisia kiireestä aiheutuneita huomaamattomuusvirheitä eivätkä perustelutkaan ole aina kaikkein täydellisimpiä. Käräjäoikeudessa pienen osan jutuista käsittelevät tuomioistuinharjoittelua suorittavat notaarit ja on selvää, että he eivät vähäisen työkokemuksen vuoksi pysty harkitsemaan lopputulosta ja perustelemaan sitä samalla tavoin kuin kokeneet käräjätuomarit. Hovioikeudessa tuomioita ei yleensä anneta heti suullisen käsittelyn jälkeen, joten harkinta-aikaa on enemmän kuin käräjäoikeudessa ja lisäksi samaa juttua käsittelee usea oikeustieteellisen koulutuksen saanut henkilö. Jo tämän vuoksi hovioikeudessa perustelujen eri funktioiden huomioon ottaminen on helpompaa ja perustelujen laadulle voidaan asettaa suuremmat vaatimukset kuin käräjäoikeuksissa. Kun suurimmassa osassa juttuja hovioikeus on viimeinen oikeusaste, sen tulisikin kohdistaa huomiota perustelujen täydellisyyteen ja niiden kritiikin kestävyyteen ei pelkästään asianosaisten edun vuoksi, vaan myös koko oikeuslaitoksen toiminnan uskottavuuden ylläpitämiseksi. Julkisuus sinänsä ei saa vaikuttaa oikeuslaitoksen toimintaan, mutta julkisuudesta oikeuslaitoksen toiminnan uskottavuudelle aiheutuvat seuraukset on kuitenkin järkevää ottaa huomioon. Hovioikeus on myös ylempänä oikeusasteena esikuvana alioikeuksille tuomioiden perustelemisessa. Jos hovioikeus katsoo, että alioikeuden perusteluissa on arvostelun varaa, niitä tulisi korjata myös alioikeudelle annettavan hyödyllisen opastuksen vuoksi. Käräjäoikeudessa saatetaan tosin joskus kokea asia niin, että kysymyksessä on hovioikeuden antama näpäytys käräjätuomarille. Tilannetta ei kuitenkaan tulisi kokea näin vaan nähdä se, että käytännön oikeustapausten osalta opastusta käräjätuomarille voi parhaiten antaa juuri hovioikeus, sillä useimmat jutut pysähtyvät viimeisenä oikeusasteena sinne. Hovioikeuden ratkaisuilla on näin alituomareihin nähden ohjausfunktio. Asianosaisten palvelemiseksi ja oikeuslaitoksen toiminnan tehokkuuden vuoksi myös hovioikeuden tulee pyrkiä perusteluissa ja koko ratkaisussa siihen, että valitusluvan antaminen tulee tarpeettomaksi ja hovioikeuden ratkaisu jää lopulliseksi. Toisaalta myös hovioikeuden perustelujen tulee olla sellaiset, että ne antavat edellytykset muutoksenhaun tarpeellisuuden harkitsemiselle ja sen perustelemiselle. Hovioikeudessakin on näin otettava huomioon muutoksenhakufunktio Korkeimman oikeuden ratkaisujen perustelujen funktioista OK 30 luvun 3 :n mukaan valituslupa voidaan myöntää, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia korkeimman oikeuden ratkaistavaksi taikka jos siihen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia. Tämän säännöksen mukaan korkein oikeus on lähinnä ennakkotapaustuomioistuin. 21 Korkeim- 21 Heinonen, Olavi: JFT 1994 s

10 man oikeuden ratkaisuilla on silti lisäksi samat muut funktiot kuin muillakin tuomioistuinratkaisuilla. Korkeimman oikeuden ratkaisujen sitovuudesta on ollut aikaisemmin erimielisyyttä ja osa keskustelijoista on katsonut, että korkeimman oikeuden antamat ratkaisut sitovat alempia tuomioistuimia tai että niistä ainakin tulisi muodostaa alempia tuomioistuimia sitovia ratkaisuja. Nykyisin ollaan kuitenkin yhtä mieltä siitä, että korkeimman oikeuden prejudikaattiratkaisut eivät sido alempia tuomioistuimia. 22 Ennakkoratkaisuilla on kuitenkin sikäli tosiasiallista sitovuutta, että poiketessaan korkeimman oikeuden ennakkoratkaisusta alemman tuomioistuimen on huolellisesti perusteltava ratkaisunsa joko toteamalla, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa ennakkoratkaisu ei sovellu ja perustelemalla tämä kannanotto tai perustelemalla korkeimman oikeuden kannasta poikkeava kantansa. Jos alioikeus ei onnistu perustelemaan poikkeavaa ratkaisuaan vakuuttavasti, seurauksena on ratkaisun muuttuminen ylemmissä oikeusasteissa. Korkein oikeus toteuttaa näin tuomioillaan ohjausfunktiota huomattavasti suuremmassa määrin ja laajemmalti kuin hovioikeudet. Korkeimman oikeuden antamien tuomioiden kohteena on asianosaisten lisäksi korostetusti koko oikeusyhteisö, joten prosessinulkoisen kommunikaatiofunktion huomioon ottaminen on tärkeää. Mikäli ratkaistavana olevaan tapaukseen soveltuvia oikeussäännöksiä ei ole tai sovellettavista säännöksistä on epäselvyyttä, korkein oikeus joutuu tosiasiallisesti ratkaisun antaessaan ottamaan itselleen myös lainsäädäntövaltaa. Tämä on periaatteessa vallan kolmijako-opin vastaista, mutta käytännössä lainsäädäntöä ei koskaan voida laatia niin aukottomaksi, että jokaiseen ratkaistavaksi tulevaan ongelmaan löytyisi ratkaisu suoraan lainsäädännöstä. Perusteluissa on tällöin otettava huomioon demokraattisen kontrollin mahdollistaminen ja lainsäätäjän ja lainkäyttäjän vallankäytön rajanveto. 23 Kaikilla korkeimman oikeuden ratkaisuilla ei ole prejudikaattiarvoa. Jos valituslupa on myönnetty oikeudenkäynti- tai muun virheen perusteella, tapauksissa on yleensä kysymys asianosaiskohtaisesta valitusluvan myöntämisperusteesta eikä tällaisia oikeustapauksia yleensä julkaista, jollei ratkaisulla ole yleistä merkittävyyttä. Jos ratkaisulla ei ole prejudikaattiarvoa, perustelujenkaan ei tarvitse olla yhtä täydellisiä kuin prejudikaattiratkaisuissa, mutta perustelujen on kuitenkin oltava asianosaisten kannalta riittävät eli täytettävä perustelujen funktiot samoin kuin alemmissa oikeusasteissa. Korkein oikeus ei perustele kielteisiä valituslupapäätöksiä. Syynä tähän lienee se, että korkein oikeus on ensisijaisesti ennakkotapaustuomioistuin. Syyksi on myös esitetty, että valitusluvan myöntämisen perusteet ilmenevät laista. 24 Kielteisillä valituslupapäätöksillä ei ole prejudikaattifunktiota. Valituslupiin annettavien kielteisten päätösten kohdalla on myös ilmeistä, että perusteluista tulisi helposti niin sanottuja fasadiperusteluja. Kielteisten päätösten perustelemisen voi myös arvioida aiheuttavan saavutettavaan hyötyyn nähden suhteettoman paljon työtä. 22 Tolonen, Hannu: 2003 s Virolainen Martikainen: 2003 s Virolainen, Jyrki: LM 1986 s

11 Julkaistuissa ennakkotapausratkaisuissa korkeimman oikeuden ratkaisujen kohteena voidaan ajatella olevan ensi sijassa koko oikeusyhteisö, jolloin kommunikaatio-, justifikaatio- ja legitimiteettifunktion täyttäminen on erityisen tärkeää. Kun korkeimman oikeuden ratkaisut ovat ohjeena alemmille tuomioistuimille, perustelujen on oltava sellaiset, että niistä ohjausta hakevat pystyvät päättelemään, sopiiko aikaisemmin käsitelty tapaus ohjeeksi myöhemmin käsiteltävänä olevassa tapauksessa. 25 Korkeimman oikeuden ratkaisujen perustelujen osalta on viime vuosina ollut havaittavissa selvää pituuden kasvamista ja sitä kautta perustelujen selvyyden ja ohjausarvon lisääntymistä. Syynä on varmaankin se, että kun korkein oikeus on voinut keskittyä yhä enemmän ennakkotapaustuomioistuimeksi, työtä on voitu enenevässä määrin kohdistaa ennakkotapausarvoa sisältävien tapausten perusteelliseen käsittelyyn. Oikeuslähteiden määrä on kasvanut ja asiat ovat tulleet yhteiskunnan monimutkaistumisen myötä vaikeammiksi, mikä myös vaikuttaa perusteluihin. Lisäksi korkeimmassa oikeudessa on vähemmän kuin alioikeuksissa suhteellisen lyhyesti perusteltavissa olevia juttuja. 26 Perustelujen pituus onkin joissakin tapauksissa kasvanut sellaiseksi, että usein alituomari voi perusteellisesti syventyä vain niihin ratkaisuihin, jotka ovat tärkeitä hänen ratkaistavanaan olevan tapauksen kannalta. Muuten on tyydyttävä laajojen perustelujen osalta vain huomioimaan ratkaisun pääkohdat tulevaisuuden varalle. Prejudikaattitapauksiin sisältyvä otsikko onkin tärkeä tapauksen lukijalle, sillä se helpottaa olennaisesti sopivien tapausten löytämistä. Käräjäoikeuden ratkaisujen lukijakunta on erilainen kuin korkeimmalla oikeudella ja sen vuoksi ratkaisujen perustelutkin on käräjäoikeudessa kirjoitettava eri tavalla kuin korkeimmassa oikeudessa. Tästä erosta huolimatta ja vaikka tuomareille on alioikeusuudistuksen jälkeen annettu jatkuvasti tuomioiden kirjoittamista koskevaa koulutusta, korkeimman oikeuden tuomioilla on edelleen tärkeä merkitys myös ohjeena suositeltavasta kirjoitustavasta, sillä jokainen alioikeus- ja hovioikeustuomari joutuu tutustumaan korkeimman oikeuden ratkaisuihin. Prejudikaattiratkaisut toteuttavat näin myös opetusfunktiota. Ennakkoratkaisuissa tuomion kirjoittamiseen ei voida soveltaa yhtenäistä kaavaa vaan asiat ovat erilaisia ja perustelut joudutaan kirjoittamaan kutakin ratkaisua varten erikseen. Kirjoittamistavasta on useita käsityksiä ja osassa ratkaisuista on pyritty lyhyeen ja tiiviiseen perustelutapaan. Toisena äärimmäisyytenä ovat pitkät ja asiaa monitahoisesti punnitsevat perustelut, jotka sisältävät runsaasti viittauksia oikeuslähteisiin. Alioikeudessa asiaa päättämässä on tavallisesti vaikeissakin riita-asioissa vain yksi ammattituomari, joten äänestysratkaisuja ei tule. Rikosasioissa mukana ovat lautamiehet, mutta heidän eriävä lausumansa ei yleensä koske oikeudellisia johtopäätöksiä. Alioikeustuomarin on sen vuoksi avoimesti tuotava ratkaisun perusteluissa esiin valitsemansa ratkaisun puolesta ja vastaan puhuvia seikkoja koskeva pohdintansa. Hovioikeuksissa ja korkeimmassa oikeudessa ratkaisu muodostuu keskustelun tuloksena ja 25 Linna, Tuula: LM 1993 s. 146 ja Heinonen, Olavi: JFT 1994 s

12 yksilölliset painotukset jäävät ratkaisusta pois. Vaikka jäsenet keskustelun aikana esittävät erilaisia mielipiteitä, ratkaisu usein muotoutuu kompromissien tuloksena sellaiseksi, että kaikki voivat sen hyväksyä. 27 Monijäsenisissä tuomioistuimissa pyritään yleensäkin välttämään turhaa äänestämistä. Jos kompromissia ei saavuteta, eriävät mielipiteet tulevat usein esille äänestysratkaisuissa. Ehkä tämän vuoksi Suomessa ei ole aikaisemmin pidetty tarpeellisena tuoda esiin ylempien tuomioistuinten ratkaisuissa eri suuntiin vaikuttavia seikkoja ja niiden punnintaa, vaan lopputulokselle vastaisten seikkojen esiintulo on jäänyt riippumaan siitä, onko asiassa tullut yksimielinen ratkaisu vai äänestysratkaisu. Äänestysratkaisu tavallaan pakottaa myös enemmistön perustelemaan kantansa tarkemmin, kun ratkaisua vastaan puhuvat seikat tuodaan selkeästi esiin. Jos jäsenet ovat keskustelun jälkeen eli keskustelussa esiin tulleiden vastakkaisten seikkojen punninnassa päätyneet yksimieliseen ratkaisuun, eri suuntaan vaikuttaneet seikat saattavat jäädä tuomatta esiin ja ratkaisu vaikuttaa selvemmältä ja yksinkertaisemmalta kuin se on todellisuudessa ollut. 28 Perustelujen kommunikaatiofunktio ei tällöin täyty. Vaikka korkeimman oikeuden ratkaisuun ei voikaan hakea muutosta, asianosaisten kannalta on tärkeää, että he saavat vastauksen kaikkiin esittämiinsä olennaisiin seikkoihin ja pystyvät ehkä näin paremmin hyväksymään ratkaisun oikeellisuuden. Korkeimman oikeuden ratkaisut joutuvat suuren julkisen mielenkiinnon kohteiksi. Kirjoitustavassa ja ratkaisuista tiedottamisessa on sen vuoksi otettava huomioon ratkaisujen ymmärrettävyys, vaikka juttujen laadun vuoksi keskivertokansalaisellekin helposti aukeava kirjoittamistapa voi joskus olla mahdoton tavoite. Perustelujen kommunikaatiofunktion täyttäminen on näin tärkeää. Avoin ja täydellinen prejudikaattiratkaisujen perusteleminen on eräs keino myöhemmin alemmissa tuomioistuimissa annettavien ratkaisujen ennakoitavuuden ja sen myötä myös oikeusvarmuuden lisäämiseksi. Lähteet Andersson, Hans B: Kan domskrivningen förenklas? Svens juristtidning 1979 s Edelstam, Henrik: Offentlighet och sekretess i rättegång. Principen om förhandlingsoffentlighet. Stockholm Ekelöf, Per-Olof Boman, Robert: Rättegång. Första häftet. Lund Heinonen, Olavi: Det är skäl att fortsätta diskussionen om motivering av dom. JFT 1994, s Huovila, Mika: Periaatteet ja perustelut. Tutkimus käräjäoikeuden tuomion faktaperusteluista prosessuaalisten periaatteiden valossa arvioituna. Helsinki Huovila, Mika: Perustelemisen peukalosäännöt. Lakimies 2004, s Heinonen, Olavi: JFT 1994 s Linna, Tuula: LM 1993 s

13 Laukkanen, Sakari: Näytön selostaminen alioikeuden tuomiossa hovioikeuden tarpeita silmällä pitäen. Lakimies 2000, s Laukkanen, Sakari: Selvä ja täsmällinen tuomio. Selvitys käräjäoikeuden tuomion kirjoittamisesta. OM 2002:2. Linna, Tuula: Korkeimman oikeuden perustelut oikeuskäytännön ohjauskeinona toteutuuko prejudikaattifunktio. Lakimies 1993, s Siltala, Raimo: Oikeustieteen tieteenteoria. Vammala Tolonen, Hannu: Oikeuslähdeoppi. Vantaa Virolainen, Jyrki: Tuomion perustelemisesta. Lakimies 1986, s Virolainen, Jyrki Martikainen, Petri: Pro & contra. Tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä. Helsinki Sorvettula, Johanna Klami, Hannu Tapani Rahikainen, Marja: Todistusharkinnan perustelemisesta. Defensor Legis 1988, s Oikeustapaukset KKO 2004:116 KKO 2004: