MUISTIO TUOMIOIDEN SUULLISTEN PERUSTELUJEN KÄYTTÖÖNOTTAMINEN YLEISISSÄ TUOMIOISTUIMISSA

Transkriptio

1 MUISTIO TUOMIOIDEN SUULLISTEN PERUSTELUJEN KÄYTTÖÖNOTTAMINEN YLEISISSÄ TUOMIOISTUIMISSA 1 Taustaa Oikeudenhoidon uudistamisohjelman vuosille lyhyen aikavälin tavoite on ottaa rajoitetusti käyttöön tuomioiden suullinen perusteleminen (oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 16/2013 s. 41): Näytön ja oikeuskysymyksen kannalta selvän asian käsittelyn päätteeksi käräjäoikeuden tulee voida julistaa tuomion perustelut ja lopputulos suullisesti. Julistaminen nauhoitetaan ja tallenne säilytetään oikeusturvan kannalta riittävän pitkään. Jos ratkaisuun ilmoitetaan tyytymättömyyttä tai jos asianosaiset sitä erikseen pyytävät, asiassa laaditaan kirjalliset perustelut. Lainvoimaiseksi jäävien ratkaisujen kirjoittamiseen kuluu nykyisin merkittävä työmäärä ilman, että siitä on saatavissa vastaavaa hyötyä. Kirjallisten perusteluiden laatimisen tarve riippuu kulloisenkin asian luonteesta. Viimekädessä arviointi jäisi asiaa käsittelevän tuomioistuimen harkintaan. Menettely kannustaisi tuomion julistamiseen kansliatuomion antamisen asemesta. Asianosaisten oikeusturvaa edistäisi se, että asiat saataisiin nopeasti käsitellyksi loppuun. Säästövaikutus on arvioitu vähäiseksi eli alle euroksi. 2 Perusteluvelvollisuus kansallisen lainsäädännön ja ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan Yleisten tuomioistuinten ratkaisujen perustelemisvelvollisuudesta säädetään oikeudenkäymiskaaren 24 luvussa ja oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain (689/1997) 11 luvussa. Pykälien mukaan tuomio perusteluineen laaditaan kirjallisesti. Perustuslain 21 :n 2 momentin mukaan oikeus saada perusteltu päätös turvataan lailla. Sanottu koskee tuomioistuimia ja muita viranomaisia. Perustuslakivaliokunnan tulkintalinjana on ollut, että päätökset on perusteltava (PeVL 35/2002 vp s. 4; PeVL 4/2004 vp s. 8-9; PeVL 10/2006 vp s. 4). Kuitenkin on hyväksytty, että kirjallinen päätös laaditaan vain pyynnöstä, kun kysymys on ollut etuuden tarkistamisesta yksinomaan indeksitarkistuksen johdosta tai muusta vastaavasta lain tai asetuksen perusteella suoraan määräytyvästä perusteesta (PeVL 46/2002 s. 8; PeVL 48/2006 vp s. 5). /suulliset perustelutc:\users\o925082\appdata\local\microsoft\windows\temporary Internet Files\Content.Outlook\0IMUXH12\suulliset perustelut.docx

2 2(5) Kaikki edellä olevat perustuslakivaliokunnan kannanotot koskevat kirjallisia päätöksiä. Valiokunta ei ole ottanut kantaa nimenomaisesti siihen, mitä muotoa päätöksen on oltava, eikä siihen, riittävätkö suulliset perustelut. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklaa koskevasta ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännöstä ilmenee, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin edellytyksiin kuuluu myös oikeus saada perusteltu päätös. Perusteleminen on tärkeää siksi, että perustelut osoittavat asianosaista kuullun sekä mahdollistavat muutoksenhaun ja päätöksen saamisen tutkituksi valitusasteessa (esim. Hirvisaari v. Suomi ja Serov v. Venäjä ). Perustelut myös toteuttavat oikeudenkäynnin julkisuutta ja toimivat mielivaltaa vastaan. Ihmisoikeustuomioistuimen käytännön mukaan perusteluiden tarve riippuu asian laadusta ja olosuhteista sekä kansallisista säännöksistä. Jokaisesta asianosaisen argumentista ei ole lausuttava yksityiskohtaisesti tai ollenkaan. Kuitenkin asian kannalta merkityksellisiin väitteisiin on otettava kantaa (esim. tapauksessa Ruiz Torija v. Espanja todettiin sopimusrikkomus, kun kanneperusteen vanhentumisesta tehdystä väitteestä ei lausuttu). Rikosasioissa perusteluvelvollisuudelle on annettu riita-asioita tiukemmat vaatimukset (esim. tapauksessa Geordiadis v. Kreikka ei pidetty riittävänä pelkästään asianomaisen rikosprosessilain säännöksen toistamista, kun asian tosiseikkoja ei vastaavasti arvioitu). Jos taas muutoksenhakuaste hyväksyy alemman asteen perustelut, niitä ei ole tarpeellista toistaa, jos alemman tuomioistuimen perustelut ovat laadultaan ja määrältään riittävät (esim. Hildén v. Suomi ). Ihmisoikeustuomioistuin ei ole nimenomaisesti edellyttänyt kirjallisia perusteluita. Olennaista on, että asianosainen ymmärtää ratkaisun perusteet. Esimerkiksi jury-järjestelmissä, joissa valamiehistöt eivät perustele ratkaisujaan, riittää esimerkiksi se, että tuomarin jurylle esittämien kysymysten perusteella asianosainen voi ymmärtää, miksi hänet on katsottu rikokseen syylliseksi (esim. Taxquet v. Belgia suuri jaosto ). Ei-juryjärjestelmää koskevassa tapauksessa Hadjianastassiou v. Kreikka ensimmäisessä muutoksenhakuasteessa oli tuomio julistettu suullisesti. Tuomioistuin muutti teon rubrisoinnin ja alensi rangaistusta perusteluita näistä kysymyksistä kuitenkaan antamatta. Valittaja pyysi tuomiota kirjallisena muutoksenhakua varten. Hän sai sen kuitenkin vasta valitusajan kuluttua umpeen. Ihmisoikeustuomioistuin katsoi, että näistä kahdesta seikasta alemman tuomioistuimen ratkaisun muuttaminen perusteluita lainkaan antamatta kirjallisen tuomion antaminen liian myöhään - seurasi puolustuksen oikeuksien ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimusten loukkaus. Vielä voidaan todeta, ettei tuomio ole täysin yksiselitteinen käsite. Vähintään voidaan tuomioon katsoa kuuluvan asian ratkaisseen tuomioistuimen nimen ja tuomiolauselman tai yleisemmin ilmaistuna ne tiedot, joita täytäntöönpano välttämättä edellyttää. Toisaalta OK 24:7:ssä ja ROL 10:6:ssä edellytetään lisäksi muun muassa asiaselostusta, perusteluita ja sovellettuja lainkohtia. 3 Arviointia Lähtökohtana tulee olla, että sinänsä perusteluvelvollisuuden laajuudesta ei tule tinkiä, jotta perustelut täyttävät yleisesti oikeudenmukaisen oikeuden vaatimukset sekä erityisesti oikeuden saada perusteltu päätös. Toisin sanoen perusteluiden tulee saavuttaa ne tavoitteet, joita edellisessä jaksossa on käsitelty; ennen muuta asianosaisen tulee ymmärtää, mihin ratkaisu perustuu. Asiaa voidaan tarkastella myös perusteluiden muodosta lähtien ja kysyä, milloin pelkästään suulliset perustelut voisivat tulla kyseeseen. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että vain varsin selvissä asioissa

3 3(5) voitaisiin perustelut antaa yksin suullisesti. Laajoissa tai vaikeita oikeus- tai näyttökysymyksiä sisältävissä asioissa perustelut tulee olla kirjallisessa muodossa. Korkeimmassa oikeudessa käsiteltävät asiat ja valtaosa hovioikeuden käsittelemistä asioista ratkaistaan kirjallisessa menettelyssä mm. esittelijän laatiman kirjallisen päätösehdotuksen perusteella. Hovioikeudessa suullisen pääkäsittelyn jälkeen ratkaistavia asioita ei esitellä, mutta näitä asioita on suhteellisen vähän kokonaisuuden kannalta ja näissäkin asioissa annetaan yleensä tuomio kansliassa. Pelkästään suullisten perusteluiden käyttäminen hovioikeudessa ei muutenkaan vaikuta luontevalta, koska muutoksenhaun lähtökohtana on käräjäoikeuden kirjallinen tuomio ja sitä koskevat muutosvaatimukset. Siksi arvioitavan mallin käyttöön ottamiselle muutoksenhakuasteissa ei ole tarvetta. Sekä riita- että rikosasioissa käräjäoikeuden tulee pääsäännön mukaan julistaa tuomionsa, mukaan lukien sen perustelut, oikeudenkäynnin päätteeksi (OK 24:8; ROL 11:7). Kuitenkin riitaisissa riitaasioissa ja laajoissa ja vaikeissa rikosasioissa tuomio kuitenkin annetaan yleensä sitä suullisesti julistamatta myöhemmin kirjallisena kansliassa. Rikosasioita ratkaistaan runsaasti kirjallisessa menettelyssä. Näissä asioissa tuomiolle asetetut vaatimukset ovat nykyisin yhtä laajat kuin pääkäsittelyn päätteeksi ratkaistuissa rikosasioissa. Kirjallisessa menettelyssä annetun tuomion perustelemisvelvollisuudesta on vaikea tinkiä perustelemista koskevia ihmisoikeus- ja perusoikeussäännöksiä loukkaamatta. Sen sijaan samassa yhteydessä, kun selvitetään edellä kuvattua mallia, on syytä selvittää, voitaisiinko kirjallisessa menettelyssä annetun tuomion rakennetta ja sisältöä muutoin yksinkertaistaa. Nykyisin kirjallisessa menettelyssä annetut tuomiot, jotka perustuvat lähinnä vastaajan tunnustukseen, ovat asian laatuun nähden varsin laajoja, esimerkiksi yksinkertaisessa rattijuopumusasiassa jopa useita sivuja pitkiä. Esimerkiksi tuomion selostusosaa voitaisiin keventää tai luopua siitä kokonaan. Myös perustelujen kirjoittamistapaa voitaisiin tiivistää. Käytännössä tuomion perusteleminen pelkästään suullisesti voisi tulla kyseeseen lähinnä käräjäoikeuden suullisesti käsittelemissä rikosasioissa. Ylivoimainen enemmistö riita-asioista, mukaan lukien hakemusasiat ratkaistaan menettelyn valmisteluvaiheessa kirjallisen aineiston perusteella. Suulliseen valmisteluun tai pääkäsittelyyn meneviä riita-asioita on varsin vähän. Yleensä ne ovat laadultaan ja/tai laajuudeltaan sellaisia, että perustelut on aiheellista laatia kirjallisina. Käytännössä voitaisiin ajatella mallia, jossa rikosasian käsittelyn päätteeksi käräjäoikeus julistaisi perustelut ja lopputuloksen. Suulliset perustelut voisivat olla vapaamuotoisemmat kuin kirjalliset perustelut. Tältä osin malli vastaisi nykyistä ROL 11:7:n perusteella syntynyttä käytäntöä. Sen sijaan uutta olisi, että suullisesti perusteltua tuomiota ei enää tarvitsisi laatia nykyisessä laajuudessa kirjalliseen muotoon. Erityiskysymyksenä on pohdittava tilanne, jossa asia käsitellään ja ratkaistaan ns. poissaolokäsittelyssä (ROL 8:11 12) ja vastaaja on myös ollut poissa. Lähtökohtana tulee olla oikeus saada perustelut joko suullisesti tai kirjallisesti. Siksi poissaolosta seuraisi, että on laadittava kirjalliset perustelut. Näytön ja oikeuskysymyksen kannalta selvissä jutuissa syytettyä ei useinkaan kiinnosta kuin tuomittu rangaistus ja muut seuraamukset ja asianomistajaa puolestaan hänelle tuomittava korvaus. Menettelystä koituisi myös etua siksi, että se olisi omiaan kannustamaan tuomion julistamista heti käsittelyn päätteeksi kansliatuomion laatimisen asemesta. Näin asianosaiset saisivat nopeasti ratkaisun. Toisaalta jos asianosaisen oikeusturva sitä edellyttää, perustelut tulisi laatia kirjallisesti. Huomioon voitaisiin ottaa yleisesti asian laatu ja laajuus, vaatimukset ja niiden hyväksymisen tai hylkäämisen merkitys asianosaisille sekä asianosaisen henkilökohtaiset olosuhteet ja ominaisuudet.

4 4(5) Kuvatunkaltainen menettely voisi toimia varsin hyvin rutiinijutuissa, mutta se ei voisi olla soveltamisalaltaan rajaamaton. Laajoissa tai vaikeissa asioissa tuomarit säännönmukaisesti tekevät laajojakin muistiinpanoja, ja tällaisissa asioissa muutoksenhaun todennäköisyys on selvästi suurempi kuin rutiinijutuissa. Tällaisissa asioissa perusteluiden laatiminen kirjalliseen muotoon edesauttaa myös tuomarin päätöksentekoa, koska hän joutuu tällöin ikään kuin haastamaan päättelynsä ja tulkintojensa sekä ajattelemansa lopputuloksen kestävyyden. Arvioitava malli ei koskisikaan näitä asioita, koska niissä säännönmukaisesti annetaan kansliatuomio. Yleensä voitaisiin lähteä siitä, että suulliset perustelut voisivat tulla kysymykseen yhden tuomarin kokoonpanossa ratkaistavissa asioissa. Koska myös laajemmassa kokoonpanossa saattaa tulla käsiteltäväksi yksinkertainen asia, myös tällöin voitaisiin antaa suulliset perustelut. Jos kuitenkin tuomioistuimen jäsenet eivät olisi yksimielisiä, asian laatu on sellainen, että tulisi laatia kirjalliset perustelut. Suullisten perusteluiden antaminen esimerkiksi niin, että enemmistö perustelee ratkaisunsa ja sen jälkeen vähemmistö, ei ole omiaan edesauttamaan selvän kuvan saamista siitä, miten ja millä perusteilla asia on ratkaistu. Perusteluiden antaminen pelkästään suullisesti olisi sillä tavalla tuomioistuimen harkinnassa, että tuomioistuin voisi kaikissa tapauksissa antaa tuomion kirjallisena täydessä laajuudessa. Tuomioistuimen harkintaa tässä suhteessa ei ole syytä rajoittaa enempää kuin mitä edellä on todettu asianosaisen oikeusturvasta. Asianosaisen oikeusturvan vuoksi etenkin muutoksenhakemuksen laatimista silmällä pitäen hänellä tulisi olla mahdollisuus saada perustelut myös kirjallisessa muodossa. Kirjalliset perustelut olisi siksi laadittava aina, jos ratkaisuun ilmoitettaisiin tyytymättömyyttä. Asianosaisen tulisi saada ne myös pyynnöstä, vaikka hän tyytyisikin tuomioon. Lisäksi olisi harkittava, tulisiko kirjalliset perustelut laatia myös silloin, kun jokin muu taho kuin jutun asianosainen pyytää niitä kirjallisina. Tällöin asiaa voidaan harkita oikeudenkäynnin julkisuudesta lähtien. Sekä perustuslain 21.2 että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6(1) artiklan lähtökohtana on oikeudenkäynnin julkisuus. Perusteluiden suullinen muoto ei sinänsä vaikuttaisi siihen, missä määrin oikeudenkäynnin julkisuudesta poikettaisiin. Näissäkin tapauksissa sovellettaisiin oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettua lakia (370/2007). Euroopan ihmisoikeuden tulkintalinjana vaikuttaa olevan, että perusteluiden suullinen julistaminen riittää täyttämään oikeudenkäynnin julkisuuden vaatimukset, mutta vaihtoehtoisesti voidaan menetellä niinkin, että tuomio perusteluineen on kansliasta kirjallisesti kaikkien saatavilla (esim. Pretto ym. v. Italia ; Werner v. Itävalta ; Ryakib Biryukov v. Venäjä ). Asiaa voidaan arvioida myös oikeudenkäyntiin liittyvien asiakirjojen julkisuuden kannalta. Kuten todettu, suulliset perustelut annettaisiin julkisessa oikeudenkäynnissä, jollei olisi laissa säädettyä perustetta poiketa julkisuudesta. Suulliset perustelut sisältävä tallenne olisi osa tuomiota ja pääsäännön mukaan julkinen. Yleistä velvollisuutta laatia kirjalliset perustelut pyynnöstä ei ilmeisesti voida ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuista tai muuten edellä mainitusta johtaa, mutta nimenomaista kannanottoa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta tai perustuslakivaliokunnasta ei ole. Toisaalta yleistä oikeutta saada perustelut kirjallisina voidaan puoltaa oikeudenkäynnin julkisuuden tavoitteiden kannalta, viranomaistoiminnan avoimuuden ja kansalaisten osallistumisen kannalta. Siksi on perusteltua, että muukin henkilö kuin asianosainen saisi pyynnöstä kirjalliset perustelut.

5 5(5) Kun tuomioistuin julistaisi tuomion ja antaisi suulliset perustelut, olisi käsittely tältä osin taltioitava. Äänen tallentaminen riittäisi, mutta estettä ei luonnollisestikaan olisi tallentaa äänen ohella kuvaa. Perustelut olisivat näin ollen tallenteena olemassa, vaikka kysymyksessä ei olisikaan kirjallinen asiakirja. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) 3 :n 1 momentin 5 kohdan mukaan tällaista tallennetta pidettäisiin oikeudenkäyntiasiakirjana. Tällaisen tallenteen antamistavasta säädetään mainitun lain 13 :ssä, jossa on rajoituksia tallenteen antamiselle. Tällöin tallenteeseen voidaan perehtyä tuomioistuimessa. Tämäkin puoltaa yleistä oikeutta saada pyynnöstä perustelut kirjallisesti. Tuomari voisi käyttää tallennetta muistinsa ja muistiinpanojensa tukena, jos ilmenee aihe laatia kirjalliset perustelut. Näin tuomion laatimista ja esimerkiksi ylimääräistä muutoksenhakua varten olisi käytettävissä aineistoa. Taltio olisi säilytettävä tietyn laissa säädetyn ajan. Vuosi asian ratkaisemisesta lienee riittävä aika. Edellä on pidetty silmällä varsinaisia tuomioita. Estettä ei olisi sinänsä sille, että yksin suulliset perustelut annettaisiin osatuomion yhteydessä (ROL 11:5.1), mutta välituomion sen käyttöala huomioon perustelut tulee laatia kirjallisina (ROL 11:5a). Estettä ei myöskään olisi antaa suullisia perusteluita päätöksille, joista muutoin on soveltuvin osin voimassa, mitä tuomiosta säädetään (ROL 11:13). Lähinnä kysymykseen voisi tulla tutkimattajättämispäätös. Edellytyksenä näissäkin tapauksissa olisi suullisen oikeudenkäynnin järjestäminen ja asian selvyys. Suullisuus koskisi tuomion perusteluita. Asianosaisille olisi annettava kirjallisena tuomiolauselma, josta ilmenee syyksiluetut rikokset sekä hylätyt syytteet, tuomitut rangaistukset ja muut rikosoikeudelliset seuraamukset sekä yksityisoikeudelliset seuraamukset ja sovelletut lainkohdat ja oikeusohjeet. Myös tuomittuja kuluja ja korvauksia koskevat tiedot olisi annettava kirjallisena. Kirjallisina tuomioon ei tarvitsisi ottaa selostusta asiasta eikä luetteloa todisteista, koska läsnä olleella asianosaisella on tieto näistä seikoista. Näitä ei olisi siksi tarpeellista myöskään julistaa. 4 Säännösehdotus Edellä esitetyn perusteella oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 11 luvun viimeiseksi pykäläksi voitaisiin lisätä uusi Sen estämättä, mitä edellä tässä luvussa säädetään, käräjäoikeus voi pääkäsittelyn päätyttyä julistaa tuomion suullisesti, jos asian selvitettyyn tilaan nähden asianosaisen oikeusturva ei edellytä kirjallisten perustelujen antamista. Tällöin tuomioon on otettava kirjallisina 6 :n 1 momentin 1-2 ja 6-8 kohdassa tarkoitetut tiedot. Mainitun momentin 3-5 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava kirjallisena, jos käräjäoikeuden ratkaisuun ilmoitetaan tyytymättömyyttä taikka jos asianosainen tai muu henkilö sitä pyytää. Tuomion julistaminen on äänitettävä. Tallenne on säilytettävä vuosi asian ratkaisemisesta.