Harvennusmännyn sisäoksaisuus. Tapio Wall. Metsäntutkimuslaitos, Joensuun toimintayksikkö

Transkriptio

1 Harvennusmännyn sisäoksaisuus Tapio Wall Esityksen laskelmat perustuva Metlan ja VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikan toteuttaman tutkimuksen Harvennusmännyn hankinnan ja sahauksen kehittäminen tuloksiin. Tutkimuksessa selvitettiin mm. harvennusmännyn sisäoksien laatua, kokoa ja määrää. Tutkimuksessa kaatokoepuista laskettiin runkojen sisäoksat oksalaaduittain, rinnankorkeusläpimittaluokittain, kasvupaikkatyypeittäin ja -luokittain ja hankkeeseen osallistuneiden sahojen hankinta-alueittain. Oksat oli mitattu ja laadutettu harvennusmännystä sahattujen saheiden pinnoilta noin 23 mm:n välein rungon ytimestä pintaa kohti rungon 8 cm:n läpimittaan saakka. Tuoreen oksan läpimitta oli rungon tyvellä (kannolta 0-1 m) keskimäärin 6-17 mm ja latvaosissa (kannolta 9-10 m) mm, riippuen etäisyydestä ytimeen. Kasvupaikan ravinteisuuden heikentyessä tuoreesta kankaasta tai vastaavasta kuivahkoksi pieneni tuoreen oksan keskimääräinen läpimitta 1-4 mm. Vakioetäisyydellä ytimestä tuoreen oksan läpimitta oli sitä pienempi, mitä paksumpi puu oli rinnankorkeudelta. Turv la tuoreet oksat olivat rungon ylemmissä osissa hieman paksumpia kuin vastaavalla korkeudella kivennäismailla, mutta rungon alemmissa osissa oksat olivat läpimitaltaan samankokoisia. Metsikön keskiläpimitan ja -pituuden sekä tuore- ja kuivaoksarajan kohoaminen pienensivät tuoreen oksan läpimittaa 8 m:n korkeuteen saakka. Puun rinnankorkeusläpimitan ja iän lisääntyminen samoin kuin runkojen kuiva- ja tuoreoksarajan kohoaminen pienensivät tuoreiden oksien keskimääräistä läpimittaa 8 m:n korkeudelle saakka. Rungon paksuimman ulkoisen elävän ja kuolleen oksan läpimitat korreloivat positiivisesti rungon sisäisten tuoreitten oksien läpimittojen kanssa. Mitä korkeammalla rungossa paksuin ulkoinen elävä tai kuollut oksa sijaitsi, sitä pienempi oli keskimääräinen tuore oksa rungon sisällä. Oksien läpimitoista laskettu keskihajonta kasvoi puun latvaa kohti. Yksittäisten puiden välinen hajonta oli huomattavasti suurempaa kuin metsiköiden, kasvupaikkatyyppien tai sahojen hankinta-alueiden välinen hajonta. Rungon sisällä oli tuoreita oksia keskimäärin 3-7 kpl/m. Suurimmillaan tuoreiden oksien lukumäärä oli ytimen läheisyydessä ja noin 2 m:n korkeudella kannolta. Etenkin ytimen läheisyydessä ja pienillä rungoilla tuoreiden oksien määrä väheni nopeasti rungon latvaa kohti. Etäisyydellä 40 mm rungon ytimestä oksien määrä lisääntyi kannolta 4 m:n korkeudelle. Tätä etäämmällä ytimestä tuoreiden oksien määrä oli huomattavasti vähäisempi, ja silloin oksien määrä oli suurimmillaan rungon korkeuden puolivälin tienoilla vähentyen hieman sekä latvaa että tyveä kohti. Tuoreiden oksien lukumäärässä ei ollut juurikaan eroja kasvupaikkaluokkien välillä. Esimerkiksi 40 mm:n etäisyydellä ytimestä oksien määrä oli turv la hieman pienempi runkojen tyviosissa, mutta suurempi 5 m:n korkeudelta ylöspäin verrattuna kivennäismaihin. Metsikön pohjapinta-alalla, keskiläpimitalla tai -pituudella kuin myöskään tuore- tai kuivaoksarajalla tai suurimman ulkoisen elävän tai kuolleen oksan paksuudella ei ollut tällöin juurikaan vaikutusta tuoreiden oksien lukumäärään. Puun läpimitta, pituus ja ikä korreloivat positiivisesti tuoreiden oksien lukumäärän kanssa, mutta paksuimman ulkoisen elävän ja kuolleen oksan läpimitat korreloivat positiivisesti oksien lukumäärän kanssa vain rungon tyviosissa. Rungon sisällä tuore oksa muuttuu kuivaksi (kuolleeksi) oksaksi tietyllä etäisyydellä ytimestä. Oksan kylestyessä puun vuosilustot peittävät kuivuneen oksan rungon sisään. Kuivan oksan keskimääräinen läpimitta oli rungon sisällä tyviosassa 8-15 mm riippuen etäisyydestä ytimeen. Vakioetäisyydellä ytimestä kuivien oksien keskiläpimitta kasvoi lievästi puun latvaa kohti. Kivennäis- ja turvemaiden välillä ei ollut mainittavaa eroa. Kasvupaikan viljavuuden heikentyessä tuoreesta kankaasta tai vastaavasta kuivaksi pieneni kuivan oksan keskimääräinen läpimitta 1-4 mm; muutos oli rungon latvaosissa suurempi kuin tyvellä. Kuivien oksien keskiläpimitta pieneni puuston ikääntyessä ja

2 paksuuntuessa, runkoluvun ja pituuden kasvaessa ja kuiva- ja tuoreoksarajan kohotessa. Rungon paksuimman ulkoisen kuolleen tai elävän oksan suurempi läpimitta pienensi rungon sisäisten kuivien oksien läpimittoja. Harvennusmäntyrungon sisässä oli metrin matkalla keskimäärin 2-10 kuivaa oksaa. Kuivien oksien lukumäärä väheni huomattavasti puun latvaa kohti ja lukumäärä oli suurimmillaan lähes poikkeuksetta 40 tai 60 mm:n etäisyydellä ytimestä. Vähiten kuivia oksia oli rungon ytimen läheisyydessä (tuoreoksaista puuta) ja pintaosissa (enimmäkseen oksista karsiutunutta puuta), rinnankorkeusläpimitasta riippumatta. Etäisyydellä 40 mm ytimestä kuivien oksien lukumäärä lisääntyi rungon läpimitan kasvaessa. Lisääntyminen oli voimakkainta tyviosissa, mutta sen voimakkuus väheni puun latvaa kohti; tyvellä kuivien oksien lukumäärä lisääntyi tasolta 7 kpl/m tasolle 20 kpl/m rinnankorkeusläpimittaluokan kasvaessa 11 cm:sta 23 cm:iin, mutta 5 m:n korkeudella enää tasolta 3 kpl/m tasolle 7 kpl/m. Kasvupaikkaluokka ei vaikuttanut säännönmukaisesti kuivien oksien lukumäärään. Kuivia oksia oli eniten kuivahkoilla kankailla tai vastaavilla kasvupaikoilla ja vähiten tuoreilla ja kuivilla kankailla tai vastaavilla kasvupaikoilla, joskaan eroilla ei ollut tilastollista merkitsevyyttä. Rungon keski- ja latvaosissa (korkeus yli 4 m) tuoreilla kankailla tai vastaavilla kasvupaikoilla oli selvästi keskimääräistä vähemmän kuivia oksia. Puun pituuden ja iän kasvu, kuiva- ja tuoreoksarajan kohoaminen sekä paksuimman ulkoisen kuivan tai tuoreen oksan läpimitan kasvu lisäsivät kuivien oksien lukumäärää ennen kaikkea rungon tyviosissa. Metsikön runkoluvun kohoaminen vähensi kuivien oksien lukumäärää, tosin ei kuitenkaan tilastollisesti merkitsevästi. Kuivan oksan katketessa sen päähän muodostuu usein lahoa, jolloin se oksan osa saheen pinnalla näkyessään määritellään lahoksi oksaksi, tai se tummuu ja pihkottuu, jolloin se määritellään mustaksi oksaksi. Oksan kylestyessä tämä oksan osa jää puuaineen sisään. Musta oksa eroaa kuivasta oksasta siten, että se on väriltään tervettä oksaa tummempi ja ainakin suurimmalta osaltaan kiinni ympäröivässä puuaineessa. Tutkituissa harvennusmännyissä mustien ja lahojen oksien keskimääräinen läpimitta oli tasaisesti 8-11 mm kaikilla etäisyyksillä rungon ytimestä kaikissa rinnankorkeusläpimittaluokissa. Oksien läpimittaan eivät vaikuttaneet maantieteellinen sijainti, oksan korkeusasema rungossa, etäisyys ytimestä, puun läpimitta kuin myöskään metsikön kehitysluokka. Mustien ja lahojen oksien keskimääräinen läpimitta kuitenkin kasvoi rungon tyviosissa maaperän muuttuessa niukkaravinteisemmaksi. Keskiläpimitta oli turv la pienempi kuin kivennäismailla. Mustia ja lahoja oksia oli harvennusmännyn tyviosissa keskimäärin 2-3 kpl/m. Selvää säännönmukaista vaihtelua esiintyi ainoastaan siten, että lukumäärä laski hieman rungon latvaosaa kohti ja siirryttäessä rungon ytimestä pintaa kohti. Rungon latvaosien pintaosissa esiintyi mustia tai lahoja oksia vain poikkeustapauksissa. Tavallisimmin musta tai laho oksa sijaitsi 20 tai 40 mm:n etäisyydeltä ytimestä. Rungon tyviosissa, joissa mustia ja lahoja oksia esiintyi eniten, niiden lukumäärää lisäsivät hieman kasvupaikkaluokan vaihtuminen kivennäismaasta turvemaaksi ja metsikön runkoluvun kasvu. Muilla metsikkö- tai puustotunnuksilla ei ollut havaittavaa vaikutusta mustien tai lahojen oksien lukumäärään.

3 Harvennusmänty puutuoteteollisuudessa Sahatavaran lujuus Reeta Stöd Tutkimuksessa selvitettiin harvennusmännystä saatavan sahatavaran taivutuslujuus ja kimmokerroin. Aineisto kerättiin Itä-Suomen alueelta, harvennusvaiheessa olleista nuorista ja varttuneista kasvatusmetsiköistä, ja vertailuaineisto päätehakkuumetsiköistä. Tutkimuksessa olivat edustettuina metsätyypit MT, VT ja CT sekä turvekangastyypit Ptkg ja Vatkg. Testattujen sahatavarakappaleiden dimensiot olivat 50 x 100 x 1900 mm. Ennen testausta saheista määritettiin tiheys, oksien lukumäärä ja laatu, muut viat, sekä vikojen perusteella heikoin kohta. Oksa- ja vikatietojen perusteella saheet jaettiin laatuluokkiin (A, B, C) Pohjoismaisen sahatavaran lajitteluohjeiden (1994) mukaisesti. Syrjistä silmämääräisesti heikompi valittiin vetosyrjäksi. Saheet tasaannutettiin 12 prosentin kosteuteen vakioilmastoidussa tilassa (lämpötila 20 ± 2 C, ilman suhteellinen kosteus 65 ± 5 %). Taivutuslujuus (N/mm 2 ) ja kimmokerroin (N/mm 2 ) testattiin kappaleen rikkovalla syrjätaivutuskokeella (EN 408). Ensiharvennusmänniköistä (nuoret kasvatusmetsiköt) saadun sahatavaran keskimääräinen taivutuslujuus oli 41,3 N/mm 2 ja kimmokerroin ,6 N/mm 2. Toisen harvennuksen (varttuneet kasvatusmetsiköt) saheiden taivutuslujuuden ja kimmokertoimen keskiarvot olivat 53,1 N/mm 2 ja ,0 N/mm 2. Päätehakkuupuun taivutuslujuus oli keskimäärin 42,0 N/mm 2 ja kimmokerroin ,0 N/mm 2. Toisen harvennuksen sahatavara osoittautui lujuusominaisuuksiltaan parhaaksi kaikissa laatuluokissa. Myös laatuluokkien väliset erot olivat toisen harvennuksen saheilla vertailuryhmiä pienemmät. Erityisesti päätehakkuupuulla laatuluokat B ja C huononsivat keskimääräisiä lujuusarvoja. Runsasravinteisilla kasvupaikoilla ensiharvennusmäntysahatavaran taivutuslujuus ja kimmokerroin olivat selvästi verrokkeja alemmat. Vähäravinteisilla kasvupaikoilla eroa ensiharvennuksen ja toisen harvennuksen välillä ei juuri ollut.

4 Pohjoismaisen männyn ominaisuudet valituissa tuoteryhmissä kilpaileviin havupuulajeihin ja muihin materiaaleihin verrattuna kirjallisuustarkastelu ja empiirisiä tuloksia Mika Grekin Pohjoismaisen männyn lopputuotelähtöisesti määriteltyjä erityisominaisuuksia puutuoteteollisuuden kannalta on tutkittu Metsäntutkimuslaitoksessa suomalais-ruotsalaiseen Wood Material Science and Engineering -tutkimusohjelmaan ( ) liittyvässä hankkeessa. Hankkeessa on kerätty laaja empiirinen aineisto viideltä maantieteelliseltä alueelta Suomesta ja Ruotsista. Tarkoituksena on ollut pääasiassa tutkia alueiden välillä olevia eroja valituissa ominaisuuksissa ja ominaisuuksiin vaikuttavissa taustatekijöissä. Samassa hankkeessa on laadittu kirjallisuusselvitys, jossa verrataan valittuja pohjoismaisen männyn puuaineen ominaisuuksia kilpailevien havupuulajien sekä kilpailevien materiaalien ominaisuuksiin kirjallisuustietojen perusteella. Tässä esityksessä kerrotaan tutkimustuloksista kahdessa valitussa tuoteryhmässä: rakennuspuusepäntuotteissa (case: ikkunat) ja rakennustuotteissa (case: rakennesahatavara). Valittujen empiiristen tutkimusten tuloksia verrataan soveltuvin osin kilpailevien havupuulajien sekä tiettyjen kilpailevien materiaalien kanssa. Rakennuspuusepäntuotteissa valitut kilpailevat puulajit ovat jättituija (Thuja plicata), ponderosamänty (Pinus ponderosa), loblollymänty (Pinus taeda) sekä radiatamänty (Pinus radiata). Vastaavasti rakennustuotteissa kilpailevat puulajit ovat kontortamänty (Pinus contorta), kuusi (Picea abies) sekä douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii). Kilpailevina materiaaleina rakennuspuusepäntuotteissa ovat alumiini, PVC-U -muovi ja teräs. Rakennustuotteissa pohjoismaisen männyn ominaisuuksia verrataan kevytsora- ja kevytbetoniharkkojen (Leca ja Siporex -tuotemerkit) ominaisuuksiin. Rakennuspuusepäntuotteissa tärkeiden ominaisuuksien osalta esitetään tuloksia puuaineen tiheyden, kutistumisen ja kutistumisen anisotropian vaihtelusta, leikkauslujuudesta sekä puuaineen Brinellkovuudesta. Näitä tuloksia verrataan soveltuvin osin edellä mainittujen kilpailevien puulajien ja materiaalien ominaisuuksiin. Rakennustuotteiden osalta keskitytään tarkastelemaan puuaineen tiheyttä ja puristuslujuutta sekä alustavia tuloksia taivutuslujuudesta ja -kimmokertoimesta, ja esitetään vertailu edellä määritettyihin kilpailijoihin.

5 Pohjois- ja Etelä-Suomen kuusen ominaisuudet vaativien rakennustuotteiden kannalta Antti Lukkarinen Metsäntutkimuslaitos, Rovaniemen toimintayksikkö Metsäntutkimuslaitoksen Rovaniemen tutkimusasema aloitti keväällä 2002 tutkimuksen kuusen lujuusominaisuuksien sekä pihkataskujen määrän alueellisten vaihteluiden selvittämiseksi. Tutkimuksen kohteeksi valittiin satunnaisesti metsiköitä Lapin kolmiosta, Koillismaalta ja Luoteis-Venäjältä. Verrokkiaineisto kerättiin Hämeestä, jota on perinteisesti pidetty maamme parhaimpana kuusialueena. Lujuusominaisuuksista ja niihin vaikuttavista tekijöistä selvitettiin mm. vuosiluston leveyttä, kesäpuun määrää, puuaineen tiheyttä, puun leikkauslujuutta ja rakennesahatavaran murtolujuutta ja jäykkyyttä (kimmokerroin). Pihkataskujen eli pihkarakojen osalta tutkittiin kokonaismäärän alueellista vaihtelua sekä pihkataskujen esiintymistä rungon eri osissa. Rakennesahatavaran murtolujuuden ja kimmokertoimen alueellista vaihtelua tutkittiin poikkileikkaukseltaan 44 x 100 mm:n sahatavarakappaleilla syrjätaivutuskokeena standardin EN 408 ohjeiden mukaisesti. Murtolujuudeltaan parhaimmaksi sahatavaraksi osoittautui Lapin kolmion kuusi, jonka lujuuden keskiarvo oli 45,6 MPa. Kuusamossa ja Hämeessä murtolujuuden keskiarvot olivat lähes samat, n. 43,5 MPa, heikoimmat Luoteis-Venäjällä, 40,0 MPa. Kimmokerroin oli puolestaan korkein Hämeessä, 12,6 GPa, samalla tasolla Lapin kolmiossa ja Kuusamossa, n. 11,8 GPa, mutta Luoteis-Venäjällä vain 10,9 GPa. Korkean lujuuden omaavalla pohjoissuomalaisella kuusella näyttäisikin siis olevan kasvupotentiaalia hyviä mekaanisia ominaisuuksia vaativissa rakenteissa. Pihkarakojen määrä runsastuu kuusella tyvestä latvaan päin ja kuusen tyvitukeissa pihkataskuja on parhaimmillaan vain puolet siitä mitä latvatukeissa. Kuusen tyvitukki soveltuu siis pihkarakojen vähäisyyden vuoksi parhaiten korkealaatuisten sisustuspaneeleiden valmistukseen. Pihkarakoja esiintyi kaikkein yleisimmin Koillismaan aineistossa, jonka tyvitukeista sahatuissa soiroissa pihkataskuja havaittiin juoksumetrillä noin kaksinkertainen määrä parhaimman alueen eli Hämeen aineistoon verrattuna.

6 SAHAPILKE Polttopuu koivusahan tuotevalikoimassa Lauri Sikanen, Erkki Verkasalo, Timo Tahvanainen, Harri Kilpeläinen, Henrik Heräjärvi & Jari Lindblad Koivusahojen tiukat tukkien laatuvaatimukset pienentävät päätehakkuu, mutta erityisesti harvennusleimikoista saatavan koivutukin kertymiä. Tukkien laatukriteereistä huolimatta vain osa lankeavasta sahatavarasta kelpaa arvokkaimpiin jatkojalostuskohteisiin ja suuri osa päätyy pakkaus- tai muihin halpa-arvoisiin loppukäyttöihin. Sahausprosessi sinällään tuottaa tukin tilavuudesta enintään 50 % sahatavaraa, loppu päätyy selluhakkeeksi tai energiantuotantoon. Sivutuotteiden arvo on vähäinen eivätkä alemmat sahatavaralaadutkaan tuota katetta. Samaan aikaan polttopuun markkinat ovat kasvaneet ja luoneet tarpeen kehittää tehokkaampia ja asiakasystävällisempiä tuotanto- ja toimitusketjuja. Tässä esitutkimuksessa simuloitiin harvennusikäisten koivikoiden puutavarakertymiä vaihtoehtoisilla katkontaohjeilla, sekä tuotekertymiä perinteisillä ja perinteisestä poikkeavilla tukkien sahausasetteilla ja lopputuotevaihtoehdoilla. Puutavaralajeina käytettiin normaaleja sahatukkeja ja sahausprosessin kautta polttopuun tuotantoon käytettäviä ns. pilketukkeja. Sahatukeista lankeava hyvälaatuinen sahatavara suunniteltiin tässä toimintamallissa käytettäväksi korkealaatuisten huonekalu- ja sisustustuotteiden raaka-aineeksi, ja huonot laatuluokat suunniteltiin käytettävän polttopuuksi. Pilketukit sahataan lähtökohtaisesti polttopuun tuotantoon suunnitelluilla sahausasetteilla. Sahapilkkeen eli kahdelta sivulta mitallistetun polttopuun tuotannossa edut perinteiseen pilkkeen valmistukseen nähden kohdentuvat materiaalin käsittelylogistiikkaan tuotanto- ja kuivaus-, pakkaus- ja jakeluprosesseissa. Simuloitaessa eri apteerausvaihtoehtoja sahatukin kertymäksi saatiin 4-10 m 3 /ha (11-16 % koko harvennuspoistumasta) ja pilketukin kertymiksi m 3 /ha (74-76 %). Järeämmissäkään läpimittaluokissa vaneritukin kertymät eivät olleet merkittäviä vaneritukkien tarkkojen laatuvaatimusten vuoksi. Puutavaran läpimittaluokissa cm sahapilkekonsepti tuotti sahatukeille 5-12 nettoarvonlisäyksen per raakaainekuutiometri perinteiseen sahatavaratuotantoon verrattuna. Pilketukeille, jotka normaalisti päätyvät kuitupuuksi, sahaus pilkkeeksi tuotti nettoarvonlisäyksen raaka-ainekuutiometriä kohden.

7 Saha- ja energiapuun hankinnan yhdistäminen harvennusmänniköissä Erkki Verkasalo, Tapio Wall & Harri Kilpeläinen Mikäli puutavaran hankintaa ja käyttöä sahateollisuuden ja jatkojalostuksen tarpeisiin halutaan lisätä harvennusleimikoista kannattavasti, on sahapuun hehtaarikohtaista kertymää ja samalla osuutta kokonaiskertymästä pyrittävä lisäämään. Eräs mahdollisuus tähän voi olla normaali- ja pikkutukkien ja ranka- tai koko- ja osapuuhakkeena korjattavan energiapuun rinnakkainen talteenotto, jolloin rungot voitaisiin katkoa tehokkaasti sahapuun saannon maksimoimiseksi ja hukkapuun osuuden minimoimiseksi. Lisääntyvä energiapuun kysyntä antaa mahdollisuuksia tähän toimintamalliin. Toimintamallissa ei korjattaisi lainkaan kuitupuuta, joten sen voidaan arvioida soveltuvan lähinnä itsenäisten sahojen ja energiapuun käyttäjien yhteishankintaan, myös metsänhoitoyhdistysten ja lämpölaitosyrittäjien/puuenergiaosuuskuntien toimesta. Soveltuvuus vaihtelee epäilemättä sekä alueellisesti että ajallisesti kuitupuun kysynnän ja hintatason mukaan. Avainkysymyksiä ovat tavaralajien suhteelliset kertymät ja hinnat käyttöpisteessä, leimikkotason kantorahatulot, hankintakustannukset ja niiden allokointi saha- ja energiapuulle sekä hankinnan organisointitapa, aikataulutus ja logistiikka. Metsäntutkimuslaitoksen Joensuun toimintayksikössä on tehty asian tiimoilta esitutkimus touko-kesäkuussa 2005, jossa tarkasteltiin männiköiden ensiharvennuksia ja toisia harvennuksia 200 metsikön ja 8352 koepuun aineiston perusteella. Työssä vertailtiin normaalitukit (min. lpm 15 cm, pituus dm) ja pikkutukit (lpm tai cm, pituus dm) käsittäneen sahapuun ja lopusta rungonosasta ja sahapuuksi liian pienistä tai huonolaatuisista puista saatavan karsitun energiapuurangan (min. lpm 4 cm, pituus 2-5 m, ml. tyveykset ja leikot min. lpm 10 cm, pituus m) ) tai karsimattoman koko- tai osapuun (ml. tyveykset ja leikot) korjuuta normaalitukin ja kuitupuun (min. lpm 6 cm, pituus dm) ja normaalija pikkutukin ja kuitupuun korjuuseen. Leimikoista tarkasti mitatut ja laadutetut rungot apteerattiin tietokonesimulaattorilla em. puutavaralajeiksi ja laskettiin niiden hehtaarikohtaiset kertymät harvennuspoistumassa. Energiapuun kertymät laskettiin myös biomassana (kuiva-ainetonneja) ja energiasisältönä (tehollinen lämpöarvo kuiva-aineena, GJ). Lisäksi tehtiin alustavat laskelmat tarkasteltujen korjuumenetelmien yksikkökustannuksista yksioteharvesterin ja kuormatraktorin korjuuketjussa ja tienvarsihinnasta sekä hehtaarikohtaisista kantorahatuloista. Sovellettaessa tukin mitta- ja laatuvaatimuksia tarkasti harvennusmänniköissä oli sahauskelpoisen puun kertymä normaalitukin ja kuitupuun sisältävässä korjuussa hyvin pieni, 1-3 m 3 /ha. Lyhyiden pikkutukkien (min. lpm 10 cm) sisällyttäminen korjuuseen nosti kertymää mutta kuitenkin toivottua vähemmän, keskimäärin ensiharvennuksessa tasolle 3-6 m 3 /ha (4-7 %) ja toisessa harvennuksessa tasolle 6-8 m 3 /ha (12-21 %), kasvupaikan viljavuustasosta riippuen (kivennäismailla korkeammalle kuin turv la).pikkutukit käsittävät vähintään kaksi kolmasosaa kertymän tilavuudesta ja vähintään 80 % sahapuupölkkyjen lukumäärästä. Kertymä voi kasvaa olennaisesti, mikäli eriasteisesti vikaisia pölkkyjä voidaan kelpuuttaa sahaukseen. Pahin sahapuun kertymää alentava runkovika on tyvilenkous, jota sallimalla sahapuun kertymä voidaan kohottaa ensiharvennusmänniköissä keskimäärin 2,4-kertaiseksi ja myöhemmissä harvennuksissa 2,8-kertaiseksi. Tehtäessä normaali- ja pikkutukkien lisäksi energiapuurankaa kasvoi sahauskelpoisen puun kertymä vain vähän, alle yhden kuutiometrin hehtaarilla ja energiapuun kertymä oli kaikissa metsikkötyypeissä 2-4 m 3 /ha suurempi kuin vastaava kuitupuun kertymä. Energiapuun kertymä oli tällöin ensiharvennuksessa m 3 /ha ja toisessa harvennuksessa m 3 /ha. Myyntipuun kokonaiskertymä kasvoi 2-5 m 3 /ha. Hukkapuun osuus pieneni %, alle kahteen kuutiometriin hehtaarilla.

8 Tehtäessä normaali- ja pikkutukkien lisäksi energiapuuta karsimattomana koko- ja osapuuna kasvoi sahapuun kertymä kuten energiapuurankaa tehtäessä mutta energiapuun kertymä oli odotetusti suurempi. Energiapuun kokonaiskertymä (ilman viherainetta) oli ensiharvennuksessa m 3 /ha ja toisessa harvennuksessa m 3 /ha. Käytännössä kaikki hukkapuu tuli tällöin energiapuuhun. Harvennusmäntyleimikon korjuun yksikkökustannukset olivat energiapuun sisältävissä korjuuvaihtoehdoissa 1-3 /m 3 korkeammat kuin normaalitukin ja kuitupuun korjuussa. Lyhyiden pikkutukkien korjuu nostaa jo sinänsä korjuu- ja kaukokuljetuskustannuksia, joten energiapuun sisältävät vaihtoehdot lisäsivät tähän verrattuna kustannuksia vain vähän, karsitun rangan sisältävä korjuu oli ensiharvennuksessa jopa hieman halvempaa. Koko- ja osapuun sisältänyt korjuu oli kokonaisuutena kalliimpaa kuin karsitun rangan sisältävä korjuu, ero oli ensiharvennuksissa 1,6 /m 3 ja toisessa harvennuksessa 0,8 /m 3. Pääasiassa energiapuun alhaisen kantohinnan vuoksi (laskelmissa rangalla 5 /m 3 ja koko- ja osapuulla 7 /m 3 ja mäntykuitupuulla 13 /m 3 ) puutavaran keskimääräinen tienvarsihinta oli kuitenkin energiapuun sisältävässä korjuussa 2-6 /m 3 alempi normaalitukkien ja kuitupuun korjuuseen ja 5-8 /m 3 alempi normaali- ja pikkutukkien ja kuitupuun korjuuseen verrattuna. Leimikon kantorahatulot olivat myös huomattavasti pienemmät, vaikka myyntipuun kokonaiskertymä kasvoi olennaisesti ja sahapuun kertymäkin vähän. Puunmyyjän tappio olisi tämän laskennan lähtöarvoilla karsitun rangan sisältävässä hankinnassa ensiharvennuksessa 423 /ha (50 %) ja toisessa harvennuksessa 302 /ha (42 %) ja koko- ja osapuun sisältävässä hankinnassa ensiharvennuksessa 200 /ha (24 %) ja toisessa harvennuksessa 148 /ha (21 %), verrattuna normaali- ja pikkutukkien ja kuitupuun hankintaan. Pelkän normaalitukin ja kuitupuun hankintaan verrattuna tappio olisi luonnollisesti pienempi, koska hehtaarikohtaiset kantorahatulot olivat pikkutukin sisältäneessä ainespuun hankinnassa ensiharvennuksessa 33 (4 %) ja toisessa harvennuksessa 68 (10 %) korkeammat. Testattuja saha- ja energiapuun hankintamalleja voidaan tämän tiedon perusteella pitää soveltamiskelpoisina vain mikäli, kuitupuulle ei ole ajallisesti tai paikallisesti kysyntää, leimikko ei korjuuolojen tai kaukokuljetusetäisyyksien takia herätä myös kuitupuusta kiinnostuneiden puunostajien mielenkiintoa tai kuitupuun hinta laskee vielä nykyisestä. Edellytyksenä on joka tapauksessa, että leimikosta hankitaan normaalitukkien ohella pikkutukkeja ja saha- ja energiapuun hankkijoiden tavoitteet ovat samansuuntaisia. Suorien korjuukustannusten ja mahdollisesti myös kaukokuljetusten logistiikan kannalta vaikuttaa energiapuun talteenotto karsittuna rankana mielekkäämmältä kuin koko- ja osapuuna, mutta energiapuun kertymien kannalta tilanne on päinvastainen. Kaukokuljetus- ja yleiskustannusten sekä energiapuun haketuskustannusten huomioon ottaminen muuttanee suhteita vielä enemmän karsittua rankaa suosiviksi. Pienet lämpölaitokset suosivat teknisistä syistä yleensä rankahaketta, kun taas suurehkot aluelämpölaitokset ja voimalat ovat jo siirtyneet kokopuuhakkeeseen sekä hakkuutähteisiin ja/tai kantoihin. Lyhyiden tyvilumppien ja välileikkojen sisällyttäminen energiapuuhun voi olla epäkäytännöllistä metsäkuljetuksen kannalta, mutta viheraineen jättäminen metsään on perusteltua sekä energiahakkeen laadun että metsikön ravinnetilan kannalta. Kannattavuussuhteet voivat muuttua sekä puunostajien että myyjien kannalta, jos: a) energiapuun hinta nousee nykyisestä (kilpailevien energiamuotojen hinnat jatkavat nousua, energiapuun kysyntä kasvaa suhteessa tarjontaan), b) sahapuun osuutta kertymästä voidaan nostaa (ks. ed.; runko- tai tukkiosahinnoittelu, katkonnan optimoinnin parantaminen, lyhyiden ja lenkojen tai muuten vikaisten tukkien sahausmahdollisuus). Vaihtoehto b) vaikuttaa realistisemmalta kuin vaihtoehto a).

9 Raakapuun ja sahatavaran tuonti Luoteis-Venäjältä Pekka Ollonqvist, Anne Toppinen, Jari Viitanen & Timo Karjalainen Raakapuun tuonnin ennakoidaan nousevan tänä vuonna lähelle 20 miljoonaa kuutiometriä. Tämä vastaa noin neljäsosaa koko Suomessa toimivan metsäteollisuuden puuraaka-aineen käytöstä. Yli 80% raakapuun tuonnista tulee Venäjältä. Tuonnin osuus ja merkitys on noussut erityisen nopeasti havutukkipuuta käyttävässä puutuoteteollisuudessa ja se kilpaileekin voimakkaasti kotimaisen havutukin tarjonnan kanssa. Raakapuun tuonti saattaa kuitenkin supistua jo lähitulevaisuudessa useasta syystä. Viennin jalostusasteen nostaminen on ollut Venäjän keskushallinnon keskeinen tavoite viime vuosina. Tavoitetta pyritään edistämään houkuttelemalla sekä koti- että ulkomaisia investointeja. Lisäksi on edistetty venäläisten sijoituksia ja integroitumista esimerkiksi ulkomaiseen puutuoteteollisuuteen. Suomalaisesta puutuoteteollisuuden näkökulmasta Venäjältä hakattavaan havupuuhun rakentuvat toimintamahdollisuudet edellyttävät nykyistä kiinteämpiä yhteistyömuotoja venäläisten osapuolten kanssa. Siirtyminen raakapuukaupasta pysyviin toimitusketjuihin ja muihin yhteistyöintresseihin ovat haasteellisia ainakin raakapuun saatavuuden, valuuttakurssien epävarmuuden sekä yrityskulttuurin erojen takia. Käyttämättömät hakkuumahdollisuudet Luoteis-Venäjällä ovat taloudellisesti kannattamattomia nykyinfrastruktuurin oloissa. Korjuukaluston modernisointi ja metsätieverkon rakentaminen muiden muassa ovat merkittävä taloudellinen haaste Venäjän metsätaloudessa. Raakapuuta hakkaavat ja myyvät yritykset ovat pääosin pieniä ja niiden taloudelliset voimavarat investointeihin ovat heikot. Raakapuun toimitusketjun varmistaminen ja turvaaminen ovat tärkeitä yhteistyöaiheita. Nykyvenäjä on raaka-aineen vientikansantalous. Sen ulkomaankauppatuloista pääosa saadaan raakaöljyn ja öljyjalosteiden viennistä. Pysyvästi ylijäämäinen kauppatase voi johtaa ruplan arvon merkittävään vahvistumiseen suhteessa dollariin ja euroon. Sitoutuminen venäläisen raakapuun tai sahatavaran käyttöön vähentää näissä oloissa viennin hintakilpailukykyä euroalueen markkinoilla. Toimitusten aikataulut, laatuvaatimukset ja sopimusoikeuden merkitys poikkeavat huomattavasti Venäjän ja Suomen välillä. Kauppatapojen ja yrityskulttuurien erot ovatkin keskeisin kriittinen tekijä yhteistyömalleja ajatellen. lisätietoja:

10 Venäjä Suomen puutuoteteollisuuden potentiaalisena markkina-alueena Raija-Riitta Enroth Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimintayksikkö Sekä Kansallisessa metsäohjelmassa että valtiovallan hyväksymässä Puutuotealan elinkeinopoliittisessa ohjelmassa tunnustetaan puutuotealan suuri merkitys niin metsätalouden ja metsävarojen hyödyntämisen kannalta kuin myös metsäsektorin työllisyyden ja aluetalouksien kehityksen kannalta. Kansallisen metsäohjelman eräs keskeinen tavoite on kaksinkertaistaa puutuotteiden viennin arvo vuoteen 2010 mennessä. Kireässä kilpailutilanteessa tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että löydetään uusia markkina-alueita ja pystytään nostamaan tuotannon jalostusarvoa. Pääseminen Venäjän markkinoille voisi edesauttaa kummankin asian toteutumista jopa merkittävästi: Venäjällä on kasvavat markkinat, jossa kysyntää on myös korkean jalostusasteen laatutuotteille. Tämä voi avata lähellä sijaitsevalle Suomelle jopa merkittäviä uusia vientimahdollisuuksia. Venäjän metsäsektorista vastaavat viranomaiset ovat asettaneet tavoitteeksi vähentää raakapuun vientiä ja kehittää omaa metsäteollisuustuotteiden tuotantoa kotimaisen kysynnän tyydyttämiseksi ja erityisesti vientitulojen kasvattamiseksi. Myös yritykset pyrkivät tuotantonsa ja viennin lisäämiseen. PTT ja Joensuun yliopisto tekivät vuonna 1999 kyselyn venäläisille metsäteollisuusyrityksille näiden markkinoiden laajentamis- ja puunkäyttösuunnitelmista. Tulosten mukaan yrityksillä oli selkeitä aikeita laajentaa tuotantoaan Venäjällä ja lisätä markkinaosuuksiaan Länsi-Euroopassa. Tällä hetkellä tavoitteiden saavuttaminen ainakaan lähitulevaisuudessa ei kuitenkaan näytä mahdolliselta. Asiantuntijat pitävät laitekantaa teollisuudenalan keskeisenä ongelmana. Suuri osa laitekannasta on loppuun kulunutta ja vain murto-osa puunjalostustuotteista vastaa Euroopan maiden tasoa teknologisten ja ekologisten vaatimusten suhteen. Vaikka Venäjän runsaat metsävarat ja alhaiset kustannukset ovat saaneet ulkomaiset sijoittajat liikkeelle, ulkomaiset investoinnit eivät ole tuoneet metsäsektorille juurikaan korkean jalostusasteen tuotteiden tuotantoa. Valtaosa investointihankkeista on toteutettu tuotantoketjun alkupäässä. Lisäksi suuri osa Venäjän metsävaroista sijaitsee maan Aasian puoleisissa osissa, joissa infrastruktuuri on heikko, mikä vaikeuttaa metsävarojen hyödyntämistä. Venäjä on koettu lähinnä uhaksi Suomen puuteollisuudelle. Näkyvissä on kuitenkin monia signaaleja, jotka viestittävät siitä, että Venäjä voi olla myös suuri mahdollisuus. Talouden kasvuluvut ovat olleet Venäjällä viime vuosina korkeita ja talouskasvun arvioidaan jatkuvan nopeana. Rakennussektori on ollut viime vuosina Venäjän talouden nopeimmin kehittyviä tuotannonaloja ja kasvun ennustetaan jatkuvan myös lähivuosia. Tuotannon ennustetaan kasvavan 7-8 prosentin vuotuisella tasolla. Rakennussektorin kasvu selittyy ensinnäkin sillä, että lähes kaikki asuin- ja teollisuusrakennukset sekä tiet, ovat huonossa kunnossa ja kaipaavat välitöntä kunnostusta. Toinen syy rakennuspalvelujen kysynnän voimistumiseen on maksukykyisen väestönosan kasvu. Voimakkainta rakennustuotannon kasvu onkin asuinrakennussektorilla sekä tienrakentamisessa. Kasvavat rakennustarvikemarkkinat ovat jo nyt saaneet liikkeelle ulkomaisia yrityksiä. Esimerkiksi saksalainen rakennustarvikeryhmä OBI suunnittelee avaavansa 30 liikettä suurimpiin aluekeskuksiin. Samoin esimerkiksi huonekaluteollisuudessa arvioidaan, että paitsi valmiiden huonekalujen tuonti tulee kasvamaan voimakkaasti, vielä voimakkaammin tulee kasvamaan huonekalujen osien, materiaalien ja tarvikkeiden tuonti. Tämä siksi, että kotimaisten tuotteiden laatu ei vastaa vaatimuksia tai, että niitä ei valmisteta lainkaan. Myös suomalaisyritykset tuntevat suurta kiinnostusta Venäjän kasvavia puutuotemarkkinoita kohtaan. Viennin käynnistämiseen etenkin pk-yritykset tarvitsisivat kuitenkin markkinatuntemusta. Lisäksi liiketoimintaympäristöä rasittavat vielä monet ongelmat, kuten esimerkiksi korruptio ja byrokratia.

11 Puutavaran mittauksen ajankohtaiskatsaus Jari Lindblad Puutavaran mittauksen hyväksyttävä tarkkuus (± 4 %) on herättänyt keskustelua jo vuosia. Eri mittausmenetelmien menetelmätarkkuuden puitteissa oikein toteutettu mittauskaan ei aina takaa tarkkuusvaatimukseen pääsemistä. Erityisen ongelmallisia ovat pienet puutavaraerät (~ < 20 m³), joissa suhteelliset mittaerot muodostuvat helposti suuriksi. Metsäntutkimuslaitos laati Maa- ja metsätalousministeriölle lausunnon eräkoon vaikutuksesta puutavaran mittaustarkkuuteen tammikuussa Lausunnon keskeinen sisältö oli, että puutavaran mittauksen tarkkuus paranee kaikilla mittausmenetelmillä eräkoon kasvaessa. Silloin kun puutavaraerä koostuu erikseen mitattavista muodostelmista (pino, nippu, kuorma), saavutetaan ± 4 %:n tarkkuus vasta m³:n suuruisilla mittauserillä. Vastaavasti yksittäisistä pölkyistä koostuvien erien mittauksessa (hakkuukonemittaus, tukkimittarit) sama tarkkuus saavutetaan jo alle 10 m³:n suuruisilla erillä. Puutavaran kaukokuljetuksen maksut perustuvat pääosin käyttöpaikalla tehtävään tehdasmittaukseen. Maksuperusteena käytetään yleisimmin massan mittausta mutta myös tilavuuden mittausta. Puutavaran tehdasvastaanotoissa tilavuus on lähes aina mitattavissa. Massan mittaukseen on hyvät valmiudet selluloosaja paperitehtailla, sen sijaan sahoilla ja vaneritehtailla monissa tapauksissa ei ole käytettävissä vaakalaitteita. Tarvittaessa tilavuusyksiköiden muuntamiseen massayksiköiksi ja päinvastoin käytetään tuoretiheystaulukoissa esitettyjä muuntolukuja. Metlassa toteutetun hankkeen tavoitteena oli tuottaa päivitysehdotus kyseisille, vuonna 1990 laadituille tuoretiheystaulukoille. Tutkimuksessa saaduille tuloksille yhteisenä piirteenä oli tuoretiheyden pienempi vuodenajoittainen vaihtelu liki kaikilla puutavaralajeilla verrattuna käytössä oleviin tuoretiheystaulukoihin erityisesti kuitupuulla. Mänty- ja kuusitukilla tämän tutkimuksen tuoretiheydet olivat talvella ja keväällä alempia kuin käytössä olevissa tuoretiheystaulukoissa. Männyllä ja kuusella kuitupuun tuoretiheydet olivat tässä tutkimuksessa korkeampia kesällä ja syksyllä. Selluloosakuusen tuoretiheyden vuodenajoittainen vaihtelu oli huomattavasti suurempaa kuin hiomokuusikuitupuun. Keskeisinä syinä osin suurillekin eroille käytössä oleviin tuoretiheystaulukoihin nähden voidaan pitää puunhankintaketjujen toimintatavoissa ja nopeudessa sekä puutavaralajeissa tapahtuneita muutoksia. Energiapuusta on tullut lisääntyneiden materiaalivirtojen myötä merkittävä markkinatuote. Tällä hetkellä metsähakkeen vuotuinen käyttö on noin 2,7 milj.m³. Taloudellisen merkityksen kasvun myötä yhtenäisten mittauskäytäntöjen tarve on korostunut. Energiapuulle ei ole olemassa ainespuun mittauksessa käytetyn kaltaisia lainsäädäntöön ja vahvistettuihin mittausmenetelmiin ja ohjeisiin perustuvia mittausmenetelmiä. Tällä hetkellä energiapuuta mitataan epätäydellisellä ja hajanaiselle ohjeistuksella paikallisiin ja yrittäjäkohtaisiin sopimuksiin perustuen. Käytetyt mittausmenetelmät sekä luovutus- ja työmittauksen maksuperusteet ovat varsin kirjavia. Maa- ja metsätalousministeriö on asettanut Metlan tulostavoitteeksi energiapuun mittauksen perusteiden tutkimisen vuonna Tutkimuksen tuloksia käytetään energiapuun mittauksen menetelmä- ja mittausohjeiden laadinnan perustana. Tutkimuksen tavoitteena on kirjallisuuden ja empiiristen aineistojen perusteella esittää suositukset painomittauksessa käytettävistä muuntokertoimista. Tähän liittyen on tutkittu myös energiapuun kuivumista kourakasoissa palstalla. Täysin uutena mahdollisuutena on tutkittu painootantamittausta, joka perustuisi energiapuuerän kokonaismassan mittaamiseen esimerkiksi kuormainvaa alla ja tuoretiheyden määritykseen otosrunkojen tai pölkkyjen massan ja tilavuuden mittauksista. Lisäksi esitetään luonnos koko- ja rankapuun pinomittausohjeesta ja aineistoihin perustuva arvio kyseisen

12 menetelmän tarkkuudesta, sekä dokumentoidaan olemassa oleva tieto pinomittauksesta ja metsähakkeen mittauksesta.

13 Haavan ja hybridihaavan kuituominaisuudet Pekka Saranpää & Maika Strömberg Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimintayksikkö Tutkimusaineisto on peräisin vuonna 1968 Seilin saareen perustetulta haavan (Populus tremula) ja hybridihaavan (Populus tremula x tremuloides) viljelmältä. Aineistosta valittiin kasvunopeudeltaan (puuaineen tiheydeltään) erilaisia puita. Haaparungoissa tiheys oli suurempi kuin hybridihaavoissa. Kuitututkimuksen kohteena olleiden kolmen haaparungon keskimääräinen kuiva-tuoretiheys oli 418 kgm -3 ja kolmen hybridihaaparungon kuiva-tuoretiheys oli vastaavasti 358 kgm -3. Tutkimuksen tarkoituksena oli vertailla kasvunopeuden vaikutusta puun kuituominaisuuksiin. Haapa- ja hybridihaaparungoista mittaukset tehtiin 1 metrin korkeudelta juurenniskasta. Puuaineesta mitattiin puusyiden pituus, seinämän paksuus ja ontelon läpimitta. Lisäksi mitattiin putkiloiden läpimitta ja osuus poikkileikkeessä sekä soluseinien osuus. Mittaukset tehtiin eri etäisyyksillä ytimestä (10, 30, 60 ja 90 mm). Näin saatiin selville puuaineen ominaisuuksien muutos rungon läpimitan suhteen. Puusyyt ovat pääasiallisin solukko haavan puuaineessa. Kuiduista puhuttaessa tarkoitetaan juuri puusyitä. Puusyyt ovat suhteellisen lyhyitä noin 1 mm pituisia ja soluonteloltaan kapeita. Hybridihaavan puusyyt ovat hieman pitempiä kuin haavan. Nopeakasvuisen haavan puuaineessa puusyyt näyttäisivät myös jäävän hieman lyhyemmiksi. Putkilon solut ovat hyvin lyhyitä (0,5-1mm) suurionteloisia vedenkuljetukseen erikoistuneita suippusoluja. Haavan putkiloiden läpimitta on tyypillisesti µm. Putkiloiden pituus ja läpimitta kasvavat puun ytimestä pintaan. Putkiloiden osuus haavan puuaineessa on keskimäärin 30 %. Haavan ja hybridihaavan puusyiden soluseinät ovat suhteellisen ohuita. Kaksinkertainen seinämän paksuus (mitattuna soluontelosta soluonteloon) vaihtelee 4-6 mikrometriin, mikä vastaa suurin piirtein kuusen kevätpuukuitujen seinämän paksuutta. Ohuet soluseinät litistyvät helposti paperimassaa valmistaessa ja paperin pinta saadaan tasaiseksi. Nopeasti kasvaneiden haapojen puuaineessa soluseinät jäävät ohuiksi. Toisin kuin havupuilla, haavan ja hybridihaavan soluseinät eivät ole voimakkaasti puutuneita. Täten haapakuiduista valmistettu massa on jo luontaisesti hyvin vaaleaa ja valkaisukemikaalien tarve vähenee. Mekaanisesti valmistetussa haapahiokkeesta saadaan erityisen vaaleaa, mikä soveltuu korkealuokkaisimpiin paperilaatuihin. Nuorpuulla tarkoitetaan aivan ytimen läheisyydessä olevaa, ominaisuuksiltaan aikuispuusta poikkeavaa puuainetta. Haavan nuorpuussa on havaittu olevan ohutseinäisempiä ja lyhyempiä puusyitä kuin aikuispuussa. Haavassa nuorpuuta näyttää olevan noin kymmenen luston verran, eli noin 6 cm läpimittainen rungon osuus. Hybridihaapaa pidetään erittäin kilpailukykyisenä eukalyptuksen ja akaasian kanssa. Hybridihaavan kuituominaisuudet kuitenkin vaihtelevat suuresti ja sopivien kloonien löytämiseksi kuituominaisuuksia on tutkittava laajemman aineiston avulla.

14 Haapa puutuoteteollisuudessa Henrik Heräjärvi Suomessa kasvatettavan haavan (metsähaapa, Populus tremula ja hybridihaapa, Populus tremula x tremuloides) tärkein loppukäyttö on nykyisin korkealaatuisissa aikakauslehtipapereissa. Käyttöä puutuotteina rajoittaa ensisijaisesti riittävän laadukkaan tukkiraaka-aineen saatavuus. Haavan puuaine ei poikkea ominaisuuksiensa puolesta kuusen puuaineesta ja soveltuisi sinällään erinomaisesti sisustus- ja rakennuspuusepänkäyttöön. Tärkeimmät haapapuun nykykäyttökohteet ovat jääkiekko- ja kaukalopallomailateollisuus sekä saunojen laude- ja panelointimateriaalit. Pääosa kotimaisen puutuoteteollisuuden kuten kuiduttavankin teollisuuden jalostamasta haaparaaka-aineesta tulee ulkomailta. Jos haavan viljelypinta-alat kasvavat nykyisestä, on odotettavissa, että tulevaisuudessa paitsi haapakuitupuun myös tukin saatavuus paranee. Tätä edesauttaa ensisijaisesti se, että viljelyhaavikoissa puu voidaan korjata kannattavasti yhden puulajin metsiköistä. Nykyisinhän haapapuutavara kertyy muiden puulajien ohessa pieninä satunnaiserinä yksittäisistä rungoista tai muutaman rungon ryhmistä. Nykyteknologia mahdollistaa haapasahatavaran jalostamisen entistä tehokkaammin halutunlaatuisiksi lopputuotteiksi. Sormijatkostekniikalla päästään eroon haavalle tyypillisistä suurista oksista ja laikuittain esiintyvästä lahosta. Metlan tuoreissa tutkimuksissa havaitut sormijatkamispotentiaalilaskelmat antavat rohkaisevia tuloksia tässä suhteessa. Myös puuaineen ominaisuuksiin (mm. lujuus, jäykkyys, kovuus, mittapysyvyys, vesiabsorptio, väri, säänkesto) voidaan vaikuttaa erilaisilla modifiointimenetelmillä. Erityisesti lämpökäsitelty haapa on lisännyt suosiotaan saunan sisustusmateriaalina. Kotimaisen haavan saatavuus on keskeisin haapaa käyttävän puutuoteteollisuuden kasvua rajoittava tekijä. Kiinnostus haapaa kohtaan paitsi pk-teollisuuden myös tyvilahoisia kuusikoita omistavien metsänomistajien taholta on ilmeistä, ja lyhyistä vuoden kiertoajoista johtuen markkinoiden tarpeeseen pitäisi kyetä vastaamaan totuttua nopeammalla aikataululla. Haavan, samoin kuin koivun ja männynkin viljelyä rajoittaa kuitenkin ylisuuri hirvieläinkanta, joka uhkaa vääristää koko Etelä- ja Väli-Suomeen vuosituhannen vaihteen molemmin puolin muodostuvan puulajijakauman epänormaalin kuusivaltaiseksi.

15 Leimikon arvonmuodostus myyntiarvo Jukka Malinen, Harri Kilpeläinen, Teppo Piira, Tapio Wall & Erkki Verkasalo Puukaupan tärkein tavoite leimikon omistajan kannalta on saada myytävästä puutavarasta mahdollisimman korkea myyntiarvo, eli kantorahatulo. Leimikon arvonmuodostus vaihtoehtoisissa loppukäyttökohteissa hankkeen osatavoitteena on selvittää leimikon myyntiarvon muodostumista erilaisilla katkontaohjeilla arvoapteerausta käytettäessä. Hankkeessa tutkitaan myös mitkä katkontaohjeiden osatekijät ja leimikon ominaisuudet ovat myyntiarvonmuodostuksen kannalta kriittisiä. Tutkimusta varten kerättiin tutkimusaineistoa 124 avohakkuuleimikolta Etelä- ja Keskisuomesta. Lisäksi aineistoa täydennettiin 16 aiemmin kerätyllä mäntyharvennusleimikolla eri puolilta Suomea. Jokaiselta leimikolta mitattiin 1-6 kpl subjektiivisesti edustaviin kohtiin sijoitettua pinta-alaltaan 200 tai 300 m 2 ympyräkoealaa. Koealoilta määritettiin normaalien metsikkötunnusten lisäksi kaikista yli 7 cm rinnankorkeusläpimitaltaan olevista puista puulaji, rinnankorkeusläpimitta, pituus, elävän latvuksen alkamiskorkeus, alimman 1,0 cm paksun kuivan oksan korkeus sekä paksuimman elävän ja kuivan oksan korkeudet. Lisäksi määritettiin rungoissa havaitut tekniset viat sekä niiden alkamis- ja päättymiskorkeudet. Vikojen perusteella määritettiin vielä silmävaraisesti sahauskelpoinen rungonosa normaalien saha- ja sorvitukkien laatuvaatimusten mukaan. Leimikon myyntiarvon muodostumisen selvittämiseksi tutkimusaineistolle simuloitiin erilaisia apteerauksia apteeraussimulaattorilla, joka kykenee huomioimaa katkonnassa em. katkontaan vaikuttavat vikaisuudet. Mittavaatimusten vaikutusta leimikon arvonmuodostukseen tarkasteltiin 85 mänty- tai kuusivaltaisen avohakkuuleimikon osa-aineistosta sekä mäntyharvennusleimikoista. Tukin mittavaatimuksista eniten tukkisaantoon ja myyntiarvoon vaikutti tukin minimilatvaläpimitta. Vaikutus oli suurempi kuusella kuin männyllä, jolla taas muutokset käytetyissä tukkipituuksissa vaikuttivat tukkisaantoon ja myyntiarvoon voimakkaammin kuin kuusella. Nostettaessa tai laskettaessa tukin minimilatvaläpimittaa yhdellä senttimetrillä tukkisaanto alenti tai nousi havupuilla 2,2-3,8 prosenttiyksikköä. Yhden lyhyen tukkipituuden lisäyksen tukkisaantoa kohottava vaikutus oli 0,5 1,5 prosenttiyksikköä. Erikoispuutavaralajien vaikutus leimikon myyntiarvoon riippui voimakkaasti erikoispuutavaralajista maksettavasta yksikköhinnasta. Tarkasteltaessa koko aineistolla leimikon ominaisuuksien ja katkontaohjeiden yhteisvaikutusta tukin minimiläpimitan vaikutus myyntiarvoon oli erityisen suurta pienipuustoisilla, mutta hyvälaatuisilla leimikoilla. Tukin minimipituuden ja tukkipituuksien määrän merkitys oli suurin huonolaatuisilla mäntyleimikoilla. Erikoispuutavaralajien merkitys on suurimmillaan hyväpuustoisilla leimikoilla siten, järeiden erikoispuutavaralajien merkitys on suurin järeillä leimikoilla ja pikkutukin merkitys on suurin järeydeltään pienillä leimikoilla.

16 Leimikon käyttöarvon muodostus tukin katkontaohjeiden vaikutus käyttöarvoon Tapio Wall Esityksen sisältö perustuu Metlan tutkimushankkeen Leimikon oston ja myynnin päätöksentekomallit vaihtoehtoisten puutavaralajien ja niiden mitta- ja laatuvaatimusten mukaan alustaviin tuloksiin. Esityksessä keskitytään leimikon käyttö- eli jalostusarvon muutoksiin tukin ja pikkutukin vaihtoehtoisilla pituuksilla ja latvaläpimitoilla puun jalostajan näkökulmasta. Tarkasteltavina puulajeina ovat mänty ja kuusi. Aineisto sisältää 125 päätehakkuuleimikkoa ja 16 mäntyharvennusleimikkoa, joihin apteerattaessa sovellettiin käyttöarvopohjaista ohjausmatriisia. Matriisin nettokäyttöarvot on laskettu sahatavaran myyntihinnasta (hinta sahan portilla), sivutuotehyvityksistä, sahauksen kustannuksista (ilman raakaainekustannusta) ja tukin käyttösuhteesta kuorellisen tukin pituus- ja latvaläpimittaluokittain. Nettokäyttöarvo laskelmissa ei huomioitu puunhankinnan kustannuksia eikä sahatavaran markkinointi ja kuljetuskustannuksia. Tulokset on ilmaistu tukkisantoina ja käyttöarvon suhteellisina muutoksina hehtaarikohtaisille kokonaissaannoille. Tukin perusmitoilla (pituus dm) tukkisaanto oli männyllä 61 % ja kuusella 66 %. Tukin minimipituuden lyhentäminen kahdella moduulimitalla (pituudet dm) perusmitasta lisäsi tukkisaantoa männyllä lähes 4 ja kuusella yli 2 prosenttiyksikköä. Vastaavasti minimipituuden lisääminen yhdellä moduulipituudella vähensi tukkisaantoa kummallakin puulajilla 2 prosenttiyksikköä. Maksimipituuden lisäämisellä oli vain vähäinen vaikutus. Leimikon käyttöarvoa tukin minimipituuden lyhentäminen kohotti lähes 3 prosenttia. Tukin minimipituuden kohottaminen yhdellä moduulipituudella perusmitasta alensi leimikon käyttöarvo männyllä 3 % ja kuusella 2 %. Käyttöarvojen muutokset olivat sitä suurempia, mitä pienempi oli puulajin keskijäreys. Esimerkiksi kuusella tyypillisessä päätehakkuuleimikossa (keskijäreys 0,5 m 3 /runko) suhteellinen käyttöarvo voi vaihdella lähes 5 prosenttiyksikköä riippuen sovellettavista tukkipituuksista. Mäntypikkutukin leimikon käyttöarvoa kohottava vaikutus on sitä suurempi, mitä pienempi on mäntyrunkojen keskijäreys. Sovellettava pikkutukkipituus aiheuttaa noin prosenttiyksikön vaihtelun männyn keskimääräisessä käyttöarvossa. On huomattava, että pikkutukkia hakattaessa mäntytukin ohella, simulointien mukaan yksistään mäntytukin käyttöarvo alenee enimmillään 2,5 %, vaikka mäntytukin ja pikkutukin yhteen laskettu käyttöarvo onkin 5-6 % korkeampi kuin käyttöarvo ilman pikkutukkia. Minimilatvaläpimitan alentaminen yhdellä senttimetrillä perusmitasta kohottaa tukkisaantoa mäntytukilla kaksi ja kuusella lähes 4 prosenttiyksikköä. Muutos on lähes sama mutta päinvastainen, kun tukin minimiläpimittaa nostetaan yhdellä senttimetrillä. Tukin minimiläpimitan muutokset käyttöarvoon ovat sitä suurempia, mitä pienempi on leimikon keskijäreys. Esimerkiksi männyllä leimikon keskijäreyden ollessa 0,2-0,3 m 3 on yhden senttimetrin lisäys tai vähennys minimiläpimitassa vaikutukseltaan ±10 %, mutta keskijäreydeltään 0,7-0,8 m 3 leimikossa enää noin yksi prosentti. Pikkutukin minimilatvaläpimitan muutosten vaikutukset leimikon käyttöarvoon ovat sitä suuremmat, mitä pienempi on leimikon mäntyjen keskijäreys.

17 Puutuotteiden kilpailukyky Suomen kuluttajamarkkinoilla Kari Valtonen Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimintayksikkö Kuluttajatutkimuksen tarkoituksena oli selvittää: 1. puutuotteiden ostokriteerit 2. kuluttajien mielikuvat puusta ja puutuotteiden markkinoinnista kilpaileviin tuotteisiin verrattuna 3. kuluttajien käsitykset puutuotteiden mainonnan riittävyydestä, sopivista tietolähteistä ja ostopaikan valintakriteereistä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat puutavaraliikkeiden ja rautakauppojen asiakkaat lähinnä Pohjois- Karjalassa sekä asuntomessujen kävijät Heinolassa. Aineisto kerättiin henkilökohtaisin haastatteluin kesällä ja syksyllä Yhteensä saatiin 150 hyväksyttyä haastattelua. Ostokriteerien merkitystä kuluttajien ostopäätöksenteossa selvitettiin kysymällä, kuinka tärkeänä ostokriteerinä vastaaja piti erilaisia tuotteeseen ja sen markkinointiin liittyviä tekijöitä ostaessaan puisia verhousmateriaaleja, huonekaluja ja puusepäntuotteita. Kuluttajien mielestä puutuotteiden tärkein ostokriteeri on tekninen laatu, toiseksi ulkonäkö ja kolmanneksi pintojen helppohoitoisuus. Kaikki kolme tärkeintä kriteeriä ovat itse tuotteeseen liittyviä ominaisuuksia. Markkinointiin liittyvät kriteerit tulevat tärkeydessä vasta tuoteominaisuuksien jälkeen. Niistä tärkeimpiä ovat tuotteeseen liittyvä takuu, myyjien palveluhalukkuus ja myyjäliikkeen luotettavuus. Merkille pantavaa on, että hinta on kuluttajien mielestä vasta seitsemänneksi tärkein ostokriteeri ja ympäristöystävällisyys sijalla 13. Puutuotteiden kilpailukykyä suhteessa kilpaileviin materiaaleihin selvitettiin kysymällä, kuinka hyvin erilaiset tuoteominaisuudet ja markkinointitekijät vastaavat kuluttajien mielikuvia rakentamiseen ja sisustukseen käytettävissä puu-, muovi-, metalli- ja keraamisissa tuotteissa. Kuluttajien mielikuvissa puutuotteita ja niiden markkinointia pidetään keskimäärin parempina kuin kilpailevista materiaaleista tehtyjä tuotteita ja niiden markkinointia. Myös eri osatekijöiden osalta puutuotteita pidettiin yleensä kilpailijoitaan parempina. Kuluttajien mielestä ostokriteereinä tärkeät ulkonäkö, käyttöominaisuudet ja tekninen laatu ovat puutuotteilla hyvät ja paremmat kuin kilpailevilla tuotteilla. Puutuotteita pidetään myös ympäristöystävällisempinä kuin kilpailevia tuotteita ja puutuotteiden markkinointi on kuluttajien mielestä hoidettu paremmin. Ainoastaan edullista hintaa pidettiin paremmin muovituotteita kuin puutuotteita kuvaavana tekijänä. Kuluttajien mielikuvia puusta materiaalina ja puutuotteiden markkinoinnista selvitettiin kysymällä, kuinka hyvin erilaiset tuotteeseen (21) ja sen kaupaan (10) liittyvät ominaisuudet kuvaavat kuluttajien mielestä puuta materiaalina. Kuluttajien enemmistön mielestä kaikki esitetyt positiiviset ominaisuudet ja markkinointitekijät kuvaavat puuta ja sen kauppaa hyvin. Kuluttajien mielikuvat puusta materiaalina ovat kuitenkin positiivisemmat kuin mielikuvat puutuotteiden markkinoinnista. Lähes kaikkien kuluttajien mielestä puu näyttää hyvältä, on lämmin ja houkutteleva, ympäristöystävällinen ja tyylikäs. Puu on myös terveydelle vaaraton, sosiaalisesti hyväksyttävä, yksilöllinen ja vahva materiaali. Puuta pidetään modernina ja nuorekkaana eikä vanhanaikaisena materiaalina.

18 Kuluttajien mielikuvissa puutuotteiden markkinointia kuvaavat tekijät kahta lukuunottamatta sijoittuvat positiivisuusjärjestyksessä viimeisten kymmenen joukkoon. Kuluttajien mielestä puutuotteita on helposti saatavissa, niillä on ekomerkintä ja puutuotteisiin liittyvä palvelu on suhteellisen hyvää. Puutuotteista on myös melko helposti saatavissa tietoa ja käyttöohjeet helppotajuisia ja valmistajat luotettavia. Puutuotteiden mainontaa ja tuoteuutuuksista tiedottamista pitäisi selvästi lisätä. Yli 70 % kuluttajista toivoi aktiivisempaa mainontaa ja tiedottamista. Ainakaan liian aktiivista ja "tuputtavaa" ei puutuotteiden markkinoijien mainonta ja tiedottaminen ole, koska vain 4 % kuluttajista piti mainontaa liian aktiivisena. Sopivimpina tietolähteinä kuluttajat pitävät tuote-esitteitä, ammattilehtiä ja messuja % pitää niitä erittäin sopivina. Seuraavaksi sopivimpia ovat internet, televisio, sanomalehdet ja aikakauslehdet. Koska tutkimuksen kohderyhmänä olivat potentiaaliset asiakkaat puutavaraliikkeissä, rautakaupoissa tai messuilla, sopivimpina informaatiolähteinä korostuvat kuluttajan omaa aktiivisuutta tiedon etsinnässä vaativat välineet: tuote-esitteet, messut ja internet. Niistä kuluttaja voi saada tarvitsemaansa yksityiskohtaista tietoa puutuotteista ja niiden käytöstä. Puutuotteiden ostopaikan tärkein valintakriteeri on kuluttajien mielestä tuotteiden korkea laatu. Toiseksi ja kolmanneksi tärkeimpiä ovat myyntihenkilöstön asiantuntemus ja palveluhalukkuus. Seuraavaksi tärkeimpiä ovat monipuolinen tuotevalikoima, takuu- ja huoltopalvelu, nopea toimitusaika ja tuotteen räätälöinti asiakkaan tarpeiden mukaan. Merkille pantavaa on, että edulliset hinnat on kuluttajien mielestä tärkeysjärjestyksessä vasta sijalla 10 ja joustavat maksuehdot sijalla 17. Johtopäätöksenä tutkimuksen tuloksista voi päätellä, että suomalaisten kuluttajien mielestä puu materiaalina ja puutuotteet ovat hyvin kilpailukykyisiä ominaisuuksiltaan muihin materiaaleihin verrattuna. Myös puutuotteiden markkinointia kuluttajat pitävät melko hyvin hoidettuna. Kuitenkin puutuotteita ja niiden markkinointia voi ja pitää edelleen kehittää kilpailukyvyn parantamiseksi. Esimerkiksi puutuotteiden mainontaa ja tuoteuutuuksista tiedottamista pitää aktivoida kuluttajille sopivien tiedotusvälineiden kautta.

19 Puun kilpailuetujen hyödyntäminen Saksan ja Iso-Britannian markkinoilla Raija-Riitta Enroth 1, Ritva Toivonen 2 & Erno Järvinen 2 1 Metsäntutkimuslaitos, Vantaan toimintayksikkö 2 Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos Metsäntutkimuslaitoksen ja Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen vuosina yhteistyönä toteuttamassa hankkeessa on selvitetty, mitkä tuoteominaisuudet ovat yrityksille tärkeitä, kun ne valitsevat puutuotteita tuotevalikoimaansa, mikä on puutuotteiden kilpailuasema muihin rakennusmateriaaleihin verrattuna ja arvioitu, miten puutuotteiden menekkiä voitaisiin lisätä. Tutkimus on osa Metlan "Puunkäytön mahdollisuudet ja menekki" - tutkimusohjelmaa. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla yhteensä 75 saksalaista ja yhteensä 52 englantilaista rakennustarvike-, puutavara- ja Tee-Se-Itse - liikkeiden edustajaa. Tulosten mukaan tekninen laatu on tärkein kriteeri, kun yritykset hankkivat puutuotteita valikoimiinsa. Lähes yhtä tärkeä tuoteominaisuus on hinta, mutta myös puutuotteen ulkonäkö. Muihin rakennusmateriaaleihin verrattuna ulkonäkö ja ekologisuus ovat puun merkittävimmät vahvuustekijät. Puuta pidetään yksilöllisenä, lämpimänä ja ulkonäöltään kauniina sekä tyylikkäänä materiaalina, jonka imago on korkeatasoinen. Näiden ominaisuuksien suhteen puu on ylivoimainen verrattuna muihin tutkittuihin rakennusmateriaaleihin (teräs, muovi ja betoni). Lisäksi yrityksissä oltiin yhtä mieltä siitä, että puu voittaa ympäristöystävällisyydessä muut rakennusmateriaalit. Yritysten mukaan noin kolmannes heidän asiakkaistaan huomioi ympäristöasiat, mutta vain harvat ovat valmiita maksamaan hintalisää. Ekomerkkiä tai ympäristötietoa sisältävää tuoteselostetta pidettiin tehokkaimpana tapana kertoa ympäristöasioista kuluttajille. FSC- sertifiointijärjestelmä oli vastaajille sekä Saksassa että Englannissa hieman tunnetumpi kuin PEFC- järjestelmä. Puutuotteiden suurimmat suhteelliset heikkoudet liittyvät tekniseen laatuun; puun laatu koetaan jossain määrin vaihtelevaksi. Puuta pidetään edelleen myös muita materiaaleja syttymisherkempänä. Tulosten perusteella puutuotteille voisi olla kehitettävissä "brändi", joka perustuisi ympäristöystävällisyyden lisäksi myös ulkonäköön, yksilöllisyyteen ja puumateriaalin korkeaan sosiaaliseen hyväksyttävyyteen. Tällaisen brändin avulla voitaisiin vedota suurempaan kuluttajajoukkoon kuin pelkän ekologisuuden perusteella. Tuotteista, jotka viestivät tiettyä elämäntyyliä ollaan kuluttajamarkkinoilla myös usein valmiita maksamaan. Siten useampien tuoteominaisuuksien yhdistelmään perustuva brändi voi myös tarjota mahdollisuuksia hintalisään. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten erimaalaiset puutuotteiden toimittajat keskimäärin menestyvät. Esimerkiksi saksalaiset yrittäjät olivat sitä mieltä, että pohjoismaisilla toimittajilla on vielä runsaasti haasteita saavuttaakseen monissa olennaisissa valintakriteereissä saksalaiset kilpailijansa. Sekä suomalaiset että ruotsalaiset tuottajat voisivat parantaa kilpailuasemaansa kehittämällä palvelujaan esimerkiksi toimittamalla asiakastuotteita ja erityisdimensioita, tarjoamalla joustavia maksujärjestelyjä ja mahdollisuuden asioida internetin välityksellä tai sähköpostitse. Muutos kohti jalostetumpia ja enemmän kuluttajamarkkinoille suunnattuja tuotteita vaatisi myös puutuotetoimitusten jakelun kehittämistä. Tulokset osoittavat, että toimittajan luotettavuutta, joka sisältää muun muassa aikataulussa pysyvät, nopeat kuljetukset, pidettiin tärkeimpänä ei-materiaalisena tuoteominaisuutena. Suuret rakennustarvikeliikkeet arvostavat luotettavuutta vielä enemmän kuin pienet tai yritysasiakkaisiin keskittyvät yritykset. Lisätietoja: raija-riitta.enroth@metla.fi, ritva.toivonen@ptt.fi, erno.jarvinen@ptt.fi