Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1174/2006 vp Alkoholin nauttimisen kieltäminen välittömästi kolarin jälkeen Eduskunnan puhemiehelle Sosiaali- ja terveysministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, poliisin, Liikenneturvan ja Terveyden edistämisen keskuksen valtakunnallisen Jos otat ota kuski -liikenneraittiuskampanjan taustamateriaalissa todetaan muun muassa: "Rattijuopumus on Suomen tieliikenteessä edelleen vakava turvallisuusongelma. Joka neljäs tieliikenteessä menehtynyt on kuollut onnettomuudessa, jossa joku osapuolista on ollut alkoholin vaikutuksen alainen. Joka viidennessä liikennekuolemassa kuljettaja on ollut rattijuoppo. Ratsiatutkimusten mukaan liikennevirrassa noin joka 600. autoilijalla veren alkoholipitoisuus ylittää rattijuopumuksen rangaistavuuden rajan eli 0,5 promillea. Vuosittain jää kiinni noin rattijuoppoa. Rattijuoppojen osuudessa liikennevirrasta ei ole viime vuosina tapahtunut suuria muutoksia luvulla rattijuopumuksesta aiheutuneiden kuolemien osuus kaikista tieliikenteessä kuolleista on kuitenkin lisääntynyt. Vuosittain tieliikenteessä saa surmansa noin 400 ihmistä. Rattijuoppojen onnettomuuksissa kuolemantapaukset ja vammautumiset ovat tavallisempia kuin muissa onnettomuuksissa. Niissä kuolee vuosittain noin 80 ja loukkaantuu noin henkeä. Muissa päihdetapauksissa kuolee keskimäärin 14 ja loukkaantuu 100 ihmistä vuosittain. Tutkijalautakuntien mukaan suurin osa kuolemaan johtaneista rattijuopumusonnettomuuksista sattuu viikonloppuisin, yön tunteina kesällä ja alkusyksystä. Tavallisimmin kyseessä on ulosajo tai nokkakolari. Rattijuopumukseen liittyy usein muitakin riskejä, kuten ylinopeus, humalainen seurue ja vähäinen ajokokemus. Seuraukset ovat yleensä vakavia, koska myös turvavyön käyttö on harvinaista. Yhdeksän kymmenestä rattijuoposta on miehiä. Naisten osuus on kuitenkin kasvanut viime vuosina. Rattijuopoista yli 60 prosenttia on alkoholin suurkuluttajia. Kolmanneksella on sairaudeksi luokiteltu päihderiippuvuus. Rattijuoppo ajaa useimmiten vahvassa humalassa. Yli puolet poliisin kiinni saamista rattijuopoista syyllistyy törkeään rattijuopumukseen. Alkoholi ja ajokyky Alkoholin on useissa tutkimuksissa todettu lisäävän onnettomuusriskiä. Riski kasvaa kolminkertaiseksi, kun veren alkoholipitoisuus nousee 0,8 promilleen, ja 40-kertaiseksi, kun pitoisuus nousee 1,5 promilleen. Tutkimusten mukaan kuljettajan onnettomuusriski kasvaa jo pienillä veren alkoholipitoisuuksilla. Tarkkaavaisuuden jakamisen ongelmat alkavat jo 0,2 promillen alkoholipitoisuuksilla. Noin 0,4 promillen veren alkoholipitoisuuksilla alkaa havaintokenttä supistua, silmien kyky seurata liikkuvaa kohdetta heikentyä ja reaktionopeus hidastua. Todellisissa ajo-olosuhteissa tehdyt tutkimukset osoittivat, että pysähtymismatka piteni, virheellisten toimintojen määrä lisääntyi ja toimintakyky kriittisissä tilanteissa heikkeni. Erityisesti nuorilla kuljettajilla on mui- Versio 2.0

2 ta suurempi riski jo alhaisilla veren alkoholipitoisuuksilla. Alkoholi vaikuttaa voimakkaimmin niihin kuljettajan taitoihin, jotka eivät ajokokemuksen myötä ole vielä automatisoituneita. Nuorille kuljettajille on esimerkiksi USA:n joissakin osavaltioissa ja Itävallassa säädetty muita kuljettajia alhaisempi promilleraja. Promillerajan alentamisen seurauksena onnettomuudet vähenivät kolmanneksella, erityisesti vähenivät yöaikana tapahtuneet kuolemaan johtaneet tieltä suistumiset. Alkoholi vaikuttaa myös arviointikykyyn. Humaltunut kuljettaja ottaa usein suurempia riskejä ja ajaa aggressiivisemmin kuin selvä ajaja. Rattijuopumuksen seuraamukset Rattijuopumus on aina rangaistavaa. Lyhytkin humaltuneena ajettu matka esimerkiksi parkkipaikalla voi johtaa tuomioon. Myös auton luovuttaminen juopuneelle on rikos. Rattijuopumuksesta tuomitaan sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Törkeästä rattijuopumuksesta rangaistaan vähintään 60 päiväsakolla tai enintään kahden vuoden vankeudella. Mahdolliset vamman- tai kuolemantuottamukset lisäävät rangaistuksen kokonaismäärää. Auton luovuttamisesta juopuneelle rangaistaan sakolla tai enintään vuoden vankeudella. Yleensä rattijuopumustuomiossa kuljettaja määrätään myös ajokieltoon. Rattijuopumuksesta tuomittavan ajokiellon minimi on yksi kuukausi, törkeästä rattijuopumuksesta kolme kuukautta. Ajokielto on vähintään kuusi kuukautta, jos kuljettaja viiden vuoden sisällä syyllistyy uudelleen rattijuopumukseen. Minimiaika on yksi vuosi, jos kyseessä on törkeän rattijuopumuksen uusiminen. Rattijuoppo voi menettää oikeutensa liikenneja autovakuutuskorvauksiin. Törkeässä rattijuopumuksessa henkilö menettää korvaukset kokonaan. Lisäksi hän joutuu korvaamaan vakuutusyhtiölle summat, jotka yhtiö on maksanut matkustajille ja ulkopuolisille. Ajokorttia ei saa myöntää tai uudistaa päihteistä riippuvalle henkilölle, joka ei kykene olemaan ajamatta päihtyneenä. Alkoholista riippuvaiseksi todetun henkilön ajokorttia ei uudisteta ilman lääkärin lausuntoa. Hoitoonohjaus tapahtuu poliisin ja terveydenhuoltohenkilöstön yhteistyönä." ( health.fi/liikenneraittius/tietopakettisu.html) Viime vuonna rattijuoppojen aiheuttamissa kolareissa menehtyi noin 90 ja loukkaantui yli ihmistä. Näiden surmien suhteellinen määrä kasvaa koko ajan samalla, kun muut onnettomuudet vähenevät. Sesonkiaikoina, esimerkiksi pikkujoulujuhlien ja uuden vuoden aikaan, liikkeellä on joidenkin laskelmien mukaan jopa neljä kertaa enemmän rattijuoppoja kuin normaalissa liikennevirrassa. Poliisi tutkii vuosittain noin niin sanottua alkoholin jälkinauttimisväitettä, ja nämä tapaukset työllistävät sekä poliisia että terveyskeskuksia aivan turhaan, ko. viranomaiset kun ovat muutenkin usein aivan ylityöllistettyjä. Jälkinauttimisella tarkoitetaan sitä, että onnettomuuden osallinen yrittää peitellä itse tapahtuman aikaista humalatilaansa väittämällä, että juominen on alkanut vasta onnettomuuden jälkeen. Usein tämän "jälkinauttimisen" syyksi sanotaan, että onnettomuus aiheutti niin suuren järkytyksen ja mielipahan, että piti lohdukkeeksi korkata pullo hieman hälventämään tätä shokkia. Eli itse kolari on muka ajettu ihan selvin päin. Henkilöt, joilla on alkoholiongelma ja jotka ajavat säännönmukaisesti humalassa, osaavat tätä keinoa käyttää hyvinkin sujuvasti, mutta poliisin ja kansalaisten kannalta tilanne on melko järjetön. Norjassa epäily jälkinauttimisesta johtaa automaattisesti rattijuopumustuomioon, ja Ruotsissakin asiasta keskustellaan ja pohditaan siirtymistä Norjan linjaan. Norjan mallin mukaan alkoholia saa nauttia vasta, kun onnettomuudesta on kulunut vähintään kuusi tuntia. Suomessa jää rattijuoppoja kiinni tällä hetkellä n. kolme kertaa enemmän kuin esimerkiksi Norjassa, ja suuri osa jää kiinni nimenomaan sivullisen ilmiannon tai kolarin perusteella. Rattijuopumus ja siihen suhtautuminen ovat monien mielestä maamme vakavimpia liikennekulttuuriongelmia, mutta niitä vähätellään usein. Jälkinauttimisväitteiden mahdollistaminen lainsää- 2

3 dännössä olevien puutteiden vuoksi ei ainakaan lisää vakavaa suhtautumista tähän ongelmaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että myös Suomessa otetaan lainsäädäntöön Norjan mallin mukainen alkoholin jälkinauttimisväitteen estävä sääntö? Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2007 Janina Andersson /vihr 3

4 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Janina Anderssonin /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1174/2006 vp: Mitä hallitus aikoo tehdä, että myös Suomessa otetaan lainsäädäntöön Norjan mallin mukainen alkoholin jälkinauttimisväitteen estävä sääntö? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Rattijuopumuksesta tuomitaan rikoslain 23 luvun mukaan se, joka kuljettaa moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai raitiovaunua nautittuaan alkoholia niin, että ajon aikana tai sen jälkeen laissa säädetty veren tai uloshengitysilman alkoholipitoisuuden raja ylittyy. Ainoastaan ennen ajoa tai sen aikana nautittu alkoholi voi johtaa rangaistukseen. Tämän vuoksi rattijuopumuksesta epäilty voi väittää, että hän on nauttinut alkoholia vasta ajon jälkeen, vaikka ei ole sitä tosiasiassa tehnyt. Rattijuopumukseen syyllistynyt voi myös nauttia alkoholia välittömästi onnettomuuden jälkeen päihtymystilansa tai alkoholiongelmansa vuoksi taikka tarkoituksenaan sotkea mittaustuloksia. Näitä tapauksia kutsutaan jatkossa jälkinauttimiseksi. Jälkinauttiminen on mahdollinen vain, jos ajon päättymisen ja poliisin suorittaman puhalluttamisen väliin jää aikaa alkoholin nauttimiseen. Käytännössä näin voi tapahtua esimerkiksi tieltä suistumisen tai muun onnettomuuden jälkeen poliisia odoteltaessa taikka jos kuljettaja on paennut paikalta. Kansanterveyslaitoksen tilastojen mukaan vuosittain noin kuljettajaa tutkitaan verikokein sen vuoksi, että alkoholia on nautittu tai väitetty nautitun ajon jälkeen. Jälkinauttimistilanteissa Kansanterveyslaitos (KTL) antaa laskennallisen lausunnon veren alkoholipitoisuudesta ajon aikana tai sen jälkeen (niin sanottu takaisinlaskenta). Lausunnon tekemistä varten suositellaan otettavaksi kaksi verinäytettä, joista toinen on otettu ajallisesti riittävän kaukana jälkinauttimisesta (vähintään neljä tuntia). Lisäksi suositellaan virtsanäytteen ottamista tietyissä tilanteissa. Laskennassa arvioidaan, onko mitatun veren alkoholipitoisuuden ja alkoholin nauttimistietojen välillä ristiriitaa. Usein voidaan laskennallisesti osoittaa, että ilmoitettu jälkinauttiminen ei riitä selittämään mitattua veren alkoholipitoisuutta. Tapauksissa, joissa verinäytettä ei ole saatu lainkaan, voidaan antaa myös teoreettinen lausunto. Teoreettisessa lausunnossa saatujen tietojen perusteella arvioidaan, mikä olisi voinut olla mahdollisesti epäillyn veren alkoholipitoisuus ajon aikana tai heti sen jälkeen. Näitä lausuntoja tehdään vuosittain noin kappaletta. Näyttö ajon aikaisesta päihtymyksestä tai alkoholin jälkinauttimisesta voidaan saada myös onnettomuuden silminnäkijöiltä tai muilta kuljettajilta. Norjassa on tieliikennelaissa (vegtrafikklov) erityinen rangaistussäännös, joka kieltää kuljettajalta alkoholin nauttimisen tai muun huumaavan aineen nauttimisen kuusi tuntia ajon lopettamisen jälkeen, jos hän ymmärtää tai hänen pitäisi ymmärtää, että on odotettavissa poliisitutkinta ajon jälkeen. Teosta on säädetty rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta. Norjan mallin mukainen säännös on ongelmallinen niissä tapauksissa, joissa tekijä ei ole syyllistynyt rattijuopumukseen, vaan tieltä suistuminen tai muu onnettomuus johtuu muista syistä, esimerkiksi muista kuljettajista. Näissä tilanteis- 4

5 Ministerin vastaus KK 1174/2006 vp Janina Andersson /vihr sa kuljettaja voi nauttia alkoholia hyvässä uskossa tilanteen aiheuttamaan järkytykseen ymmärtämättä vaikka hänen olisi pitänyt ymmärtää sen vaikutuksia onnettomuutta seuraavaan tutkintaan. Norjan mallin mukaan teosta seuraisi kuitenkin nauttijalle rangaistus. Jälkinauttimisen kriminalisoinnin taustalla on tavoite säästää viranomaisten voimavaroja, joita joudutaan nykyisin käyttämään jälkinauttimistilanteiden tutkintaan. Suomessa vastaava kriminalisointi todennäköisesti vähentäisi jonkin verran totuudenvastaisia jälkinauttimisväitteitä. Niiden sijaan saattaisivat kuitenkin lisääntyä väitteet siitä, ettei päihtynyt ollut ajoneuvon kuljettaja tai että kuljettaja ei ymmärtänyt teosta seuraavan tutkintaa. Kriminalisointi saattaisi myös vähentää eräitä tapauksia, joissa alkoholia nautitaan ajon jälkeen edellyttäen, että esimerkiksi päihtymystilassa oleva kuljettaja onnettomuuden tapahduttua muistaisi teon rangaistavuuden. Näissä tapauksissa säästyttäisiin kuljettajan viemisestä veri- ja virtsakokeisiin ja laskennallisen lausunnon tekemiseltä, ja ajonaikaisen rangaistavan päihtymyksen toteamiseen riittäisivät tarkkuusalkometrin tulokset. Kielto ei sen sijaan välttämättä vaikuttaisi sellaisiin kuljettajiin, jotka ajon jälkeen nauttisivat alkoholia tarkoituksenaan sotkea ajon aikaista verenalkoholipitoisuuden mittausta. Kuljettaja voisi laskelmoida, että vaikka häntä rangaistaisiin alkoholin nauttimisesta jälkikäteen, niin rangaistus olisi todennäköisesti lievempi kuin rattijuopumuksesta annettava tuomio, ja pyrkisi siksi näytön sotkemiseen jälkinautinnalla. Samoin olisi edelleen mahdollista, että ajon aikana raitis kuljettaja epähuomiossa nauttisi alkoholia onnettomuuden jälkeen. Tällaiset tapaukset olisi nykyiseen tapaan tutkittava eikä resursseja säästyisi. Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2007 Oikeusministeri Leena Luhtanen 5

6 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1174/2006 rd undertecknat av riksdagsledamot Janina Andersson /gröna: Vad ämnar regeringen göra för att det i den finska lagstiftningen skall tas in en bestämmelse som förhindrar påståendet om efterförtäring av alkohol? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 23 kap. i strafflagen döms för rattfylleri den som för ett motordrivet fordon efter att ha förtärt alkohol i en sådan mängd att den i lagen föreskrivna gränsen för alkoholhalten i blodet eller utandningsluften överskrids. Endast alkohol som förtärts före eller under körningen kan leda till straff. Av denna orsak kan en person som misstänks för rattfylleri påstå att han eller hon förtärt alkoholen först efter körningen, fastän detta i verkligheten inte är fallet. Den som gjort sig skyldig till rattfylleri kan också förtära alkohol omedelbart efter en olycka på grund av sitt berusningstillstånd eller alkoholproblem eller i syfte att sabotera mätningsresultaten. Dessa fall benämns i fortsättningen efterförtäring. Efterförtäring är möjlig endast om det efter att körningen avslutats och mellan det utandningsprov polisen ordnar finns tid för förtäring av alkohol. I praktiken kan detta ske t.ex. efter att en bil åkt av vägen eller efter en annan olycka i väntan på polisen eller om föraren har flytt från platsen. Enligt Folkhälsoinstitutets statistik undersöks årligen förare med blodprov därför att de har förtärt alkohol efter eller de har påstått att alkohol har förtärts efter körningen. I fråga om efterförtäringssituationer ger Folkhälsoinstitutet (FHI) ett beräkningsgrundat utlåtande om alkoholhalten i blodet vid körningen eller efter densamma (en s.k. tillbakaberäkning). För utlåtandet rekommenderas två blodprov, av vilka det ena tagits tillräckligt lång tid från efterförtäringen (minst fyra timmar). Dessutom rekommenderas i vissa situationer ett urinprov. Vid beräkningen försöker man avgöra om det finns en konflikt mellan den uppmätta alkoholhalten i blodet och uppgifterna om förtäring av alkohol. Det går ofta att beräkningsvägen visa att den påstådda efterförtäringen inte räcker till för en förklaring av den uppmätta alkoholhalten i blodet. I de situationer där det inte har varit möjligt att få ett blodprov är det också möjligt att ge ett teoretiskt utlåtande. I det teoretiska utlåtandet bedöms utgående från uppgifterna i saken vilken den misstänktes alkoholhalt i blodet eventuellt har varit vid körningen eller omedelbart efter körningen. Sådana teoretiska utlåtanden ges det årligen stycken. Bevisning över påverkan under körningen eller över efterförtäring kan också fås från ögonvittnen till en olycka eller från andra förare. I Norges vägtrafiklag (vegtrafikklov) ingår en särskild straffbestämmelse som förbjuder en förare att förtära alkohol eller något annat rusmedel under sex timmars tid efter att körningen avslutats om han eller hon förstår eller borde förstå att det kan bli en polisundersökning på grund av körningen. För gärningen föreskrivs böter eller fängelse som straff. En bestämmelse enligt den norska modellen är problematisk i de situationer där gärningsmannen inte gjort sig skyldig till rattfylleri utan avkörningen eller en annan olycka beror på andra orsaker, t.ex. på andra förare. I dessa situationer 6

7 Ministerns svar KK 1174/2006 vp Janina Andersson /vihr kan en förare förtära alkohol i god tro på grund av den upprördhet situationen framkallat utan att föraren förstår fastän han eller hon hade bort förstå dess verkningar på den undersökning som följer på olyckan. Enligt den norska modellen leder gärningen dock till straff för förtäraren. Bakom kriminaliseringen av efterförtäring ligger en strävan att spara på de myndighetsresurser som man nu är tvungen att lägga ned på undersökningen av efterförtäringssituationer. I Finland skulle en motsvarande kriminalisering sannolikt i någon mån minska på osanna påståenden om efterförtäring. Däremot skulle påståendena öka om att den onyktra inte varit förare av fordonet eller att föraren inte förstått att gärningen kunde leda till en undersökning. Kriminaliseringen skulle också eventuellt minska på vissa fall där alkohol förtärs efter körningen under förutsättning att t.ex. en berusad förare efter olyckan kommer i håg att gärningen är straffbar. I dessa fall skulle man besparas från att föra föraren till tagning av blod- och urinprov och från att göra kalkylerade utlåtanden och det vore tillräckligt att konstatera en straffbar berusningsgrad med hjälp av en precisionsalkometer. Förbudet skulle dock inte nödvändigtvis ha någon inverkan på sådana förare som efter körningen förtär alkohol i syfte att sabotera mätningen av blodets alkoholhalt under körningen. Föraren skulle kalkylera att fastän han eller hon bestraffas för förtäring av alkohol i efterskott så är straffet sannolikt lindrigare än en dom för rattfylleri och skulle därför eftersträva att röra till bevisningen genom efterförtäring. Det vore också fortfarande möjligt att en förare som kört nykter av oaktsamhet förtär alkohol efter en olycka. Man skulle vara tvungen att undersöka sådana fall på samma sätt som nu och inga resurser skulle sparas. Helsingfors den 8 mars 2007 Justitieminister Leena Luhtanen 7