Säteilyturvallisuus ja laadunvarmistus röntgendiag nosti i kassa 1999

Transkriptio

1 FI STUK-A163 Huhtikuu 1999 Säteilyturvallisuus ja laadunvarmistus röntgendiag nosti i kassa 1999 A. Servomaa (toim.) STUK SÄTEILYTURVAKESKUS STRÄLSAKERHETSCENTRALEN RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY

2 STUKin raporttisarjoissa esitetyt johtopäätökset ovat tekijöiden johtopäätöksiä, eivätkä ne välttämättä edusta Säteilyturvakeskuksen virallista kantaa. ISBN ISSN Oy EditaAb, Helsinki 1999 Myynti: Säteilyturvakeskus PL HELSINKI Puh. (09)

3 Servomaa, Antti (toim.). Säteilytuj-vallisuus ja laadunvarmistus röntgendiagnostiikassa 1999 (STUK-A163). Helsinki 1999, 158 s. ISBN ISSN Avainsanat säteilyturvallisuus, röntgendiagnostiikka, laadunvarmistus, potilasannos, kliininen auditointi JOHDANTO Euroopan unionin lääketieteellistä säteilynkäyttöä koskeva direktiivi 97/43/Euratom (ns. MED-direktiivi) tuo runsaasti uusia tehtäviä säteilyn käyttäjille. Keskeisimpiä näistä ovat laadunvarmistus, potilasannosten mittaaminen, henkilökunnan koulutusvelvoitteet ja kliininen auditointi. Säteilylakiin on tehty direktiivin edellyttämät muutokset, mutta niiden soveltaminen käytäntöön vaatii vielä paljon työtä. Tässä raportissa käsitellään MED-direktiivin soveltamiseen liittyviä aiheita. Useimmat aiheet ovat vasta suunnitteluvaiheessa, kun selviä näkemyksiä ja ohjeita ei vielä ole. Säteilyn käyttäjien on kuitenkin hyvä tietää ajoissa näistä suunnitelmista ja odotettavissa olevista velvoitteista. Sairaaloiden kokemukset laadunvarmistuksen toteuttamisesta ja auditointien käynnistämisestä ovat erityisen arvokkaita, kun kokemusperäistä tietoa toiminnan hyödystä ja ongelmista saadaan yhteiseen käyttöön. Raportissa tarkastellaan säteilyasioita yleisemminkin, mm. säteilynkäyttöä EUmaissa ja lähialueilla, säteilyriskejä ja elintarvikkeiden radioaktiivisuutta.

4 Servomaa, Antti (ed.). Radiation safety and quality assurance in diagnostic x-ray imaging 1999 (STUK-A163). Helsinki 1999,158 pp. In Finnish. ISBN ISSN Keywords radiation safety, diagnostic x-ray imaging, quality assurance, patient dose, clinical audit INTRODUCTION In the European Union, the Directive 97/43/Euratom concerning the medical use of radiation brings many new tasks to radiation users. Quality assurance, patient dose measurement, staff training and clinical audit are among the most essential of these tasks. The Finnish radiation legislation has been modified to comply with the Directive. Much work is still required for practical implementation of these rules. This report deals with applications of the medical radiation Directive. Most applications are still at the planning stage, and clear guidance is lacking. However, the users have to know in time about these plans and future duties concerning them. Experience on quality assurance and clinical audit in hospitals are especially valuable in providing practical information on benefits and problems of these practices. Other radiation related topics, such as radiation risks, radioactivity in foods, and use of radiation in other European countries, are also included in the report.

5 SISÄLLYSLUETTELO SIVU JOHDANTO 3 INTRODUCTION 4 SÄTEILYTURVALLISUUTTA KOSKEVIEN EU-DIREKTIIVIEN VAIKUTUKSET SÄTEILYN KÄYTTÖÖN 9 Olavi Pukkila SIKIÖN SÄTEILYALTISTUS RÖNTGENTUTKIMUKSISSA JA TOIMENPITEET SEN YHTEYDESSÄ 11 Antti Servomaa, Wendla Paile POTILASANNOKSEN MÄÄRITTÄMINEN RÖNTGENTUTKI- MUKSISSA 23 Antti Servomaa, Matti Toivonen, Ritva Havukainen, Eija Vartiainen DIGITAALIKUVANTAMINEN TERVEYSKESKUKSESSA 27 Heikki Metso DIGITAALINEN LEVYKUVANTAMINEN KÄYTÄNNÖSSÄ 30 Mariitta Järvinen SÄTEILYANNOKSET DIGITAALISESSA LEVYKUVANTA- MISESSA 34 Juhani Karppinen DIGITAALISEN LEVYKUVANTAMISEN VIRHETOIMINNOT JA LAADUNVARMISTUS 37 Antti Servomaa, Juhani Karppinen ISO LAATUJÄRJESTELMÄ TERVEYDENHUOLLOSSA 43 Antti Laine

6 AUDITOINNIN PERUSTEET RÖNTGENOSASTOLLA KLIININEN AUDITOINTI 52 Teuvo Parviainen OLEN TODELLA HYVÄ LÄHES TÄYDELLINEN - VAI OLENKO? AUDITOINTI KUVANTAMISTOIMINNAN KEHITTÄMISEN TUKENA 61 Leena Walta RÖNTGENTOIMINNAN AUDITOINTI ÄHTÄRIN ALUESAIRAALASSA 66 Pirjo Talonen RÖNTGENTUTKIMUKSET TERVEYSKESKUKSISSA TUTKIMUSMÄÄRÄT JA LAATU 70 Teuvo Parviainen LAADUNHALLINTA TERVEYSKESKUKSEN RÖNTGEN- TOIMINNASSA 74 CASE TOIJALA Antti Laine LAADUNVARMISTUKSEN TOTEUTTAMINEN TERVEYS- KESKUKSEN JA AMMATTIKORKEAKOULUN YHTEIS- TYÖNÄ 81 Anja Kettunen, Marja Huovinen KOKEMUKSIA TERVEYSKESKUKSEN LAADUNVARMIS- TUKSESTA LAPIN SAIRAANHOITOPIIRIN ALUEELLA 90 Seppo Suvanto RÖNTGENTOIMINTA ERI MAISSA 93 Antti Servomaa POTILASANNOS ANGIOGRAFIATUTKIMUKSISSA 99 Antti Servomaa, Kalevi Kiviniitty, Sami Leinonen, Minna Heikkilä, Teuvo Parviainen, Tuomo Komppa, Taina Uus

7 PINTA-ALA-ANNOKSET LASTEN TEHO-OSASTON THORAXTUTKIMUKSISSA 115 Minna Tikkanen, Antti Servomaa, Anja Kettunen, Seija Mattila KUVAUSTUTKIMUSTENPOTILASANNOSSEURANTA; MITTAUSTULOKSET JA VERTAILUARVOT YHTEENSOPIVIKSI POTILAAN PAINOINDEKSIN AVULLA 126 Matti Toivonen, Antti Servomaa, Taina Uus VAHVISTUSLEVYT TERVEYSKESKUKSISSA 138 Antti Servomaa IONISOIVAN SÄTEILYN VUOSIANNOKSET JA RISKIARVIOT SUOMESSA 144 Antti Servomaa, Matti Suomela, Tuomo Komppa RADIOAKTIIVISET AINEET ELINTARVIKKEISSA 152 Aino Rantavaara, Eila Kostiainen, Ritva Saxen NEXT PAGE(S) left BIAMK

8 SÄTEILYTURVALLISUUTTA KOSKEVIEN EU-DIREKTIIVIEN VAIKUTUKSET SÄTEILYN KÄYTTÖÖN Olavi Pukkila Säteilyturvakeskus Euroopan unionin säteilyturvallisuutta koskevat direktiivit säädetään Euratom-yhteisössä. Säteilyn lääketieteelliseen käyttöön vaikuttavat uusimmat direktiivit ovat: työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemista koskeva direktiivi 96/29/Euratom (BSS) lääketieteellistä säteilyaltistusta koskeva direktiivi 97/43/Euratom (MED) Kumpikin direktiivi velvoittaa jäsenvaltiot saattamaan direktiivien noudattamista edellyttävät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan ennen Suomessa säteilylakiin ja -asetukseen tehtiin edellä mainittujen direktiivien johdosta tarvittavat muutokset. Ne astuivat voimaan Säteilyn lääketieteellisen käytön osalta lakimuutokset tulevat voimaan Säteilylain muutoksen (laki säteilylain muuttamisesta (1142/98)) 10 luku käsittelee säteilyn lääketieteellistä käyttöä seuraavien asioiden osalta: säteilyn lääketieteellisen käytön perusteet kliininen vastuu toimenpiteeseen lähettäminen toimenpiteen suorittaminen kliininen auditointi laadunvarmistus valtuutussäännös sosiaali- ja terveysministeriölle (STM) em. asioita koskevien tarkempien säännösten ja vaatimusten päättämisestä.

9 Miten kyseiset EU-direktiivit vaikuttavat säteilyn käyttöön? Tässä vaiheessa vastauksena voi esittää, että vaikutukset riippuvat toiminnan harjoittajasta, eli siitä miten terveydenhuollon eri toimipisteissä säteilyä käytetään säteilyturvallisuuden kannalta arvioituna. Joissain tapauksissa säteilyn käytössä ei tapahdu direktiivien johdosta mitään muutoksia. Useimmissa tapauksissa kuitenkin eri suuruisia muutoksia tapahtuu. Muutokset liittyvät aiempaa pienempien potilasannosten käyttöön ja tarkempaan tutkimustekniikan optimointiin. Vaikka varsinaisessa konkreettisessa säteilyn käytössä ei direktiivin johdosta havaita oleellisia muutoksia, aiheuttavat direktiivit säteilyn käyttöön liittyviin oheistoimintoihin muutoksia tai lisäyksiä. Tällaisia ovat: lääketieteellisen radiologisen toiminnan auditointi säteilylaitteiden käyttäjien säännöllinen täydennyskoulutus säteily laitekohtaisten toimintaohj eiden laadinta j a päivittäminen potilaiden säteilyannosten määrittäminen ja kirjaaminen säteilytyöluokan A henkilöiden vuosittaiset terveystarkastukset Säännöstöstä aiheutuvista muutoksista tiedetään yksityiskohtaisemmin vasta sen jälkeen, kun STM:n päätös säteilylain 41 :n osalta on valmis. Valmistelutyöstä voi tässä vaiheessa todeta sen, että STM:n päätöksen olisi oltava valmis tämän vuoden loppuun mennessä ja että valmistuminen ajoittuu ilmeisesti loppuosaan vuotta. 10

10 SIKIÖN SÄTEILYALTISTUS RÖNTGEN- TUTKIMUKSISSA JA TOIMENPITEET SEN YHTEYDESSÄ Antti Servomaa, Wendla Paile Säteilyturvakeskus Johdanto Euroopan unionin direktiivissä 'Henkilöiden terveyden suojelemisesta ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta lääketieteellisen säteilyaltistuksen yhteydessä' (Neuvoston direktiivi 97/43/Euratom 1997) on kiinnitetty erityistä huomiota sikiön säteilyaltistukseen raskauden aikaisessa tutkimuksessa. Direktiivin 10. artiklassa on käsitelty erityissuojelua raskauden ja rintaruokinnan aikana seuraavasti: a) Toimenpiteen määrääjän ja lääketieteellisen toiminnan harjoittajan on tarvittaessa tiedusteltava hedelmöittymisikäiseltä naiselta, onko hän raskaana tai imettääkö hän. b) Jos raskauden mahdollisuutta ei voida sulkea pois, lääketieteellisen säteilyaltistuksen laadusta riippuen ja etenkin sen kohdistuessa vatsan ja lantion seutuun on kiinnitettävä erityistä huomiota lääketieteellisen säteilyaltistuksen oikeutukseen, erityisesti sen kiireellisyyteen, ja optimointiin sekä odottavan äidin että syntymättömän lapsen säteilyaltistus huomioon ottaen. c) Imettävien naisten osalta on isotooppilääketieteessä lääketieteellisen tutkimuksen tai hoidon laadun mukaisesti kiinnitettävä erityistä huomiota lääketieteellisen säteilyaltistuksen oikeutukseen, erityisesti sen kiireellisyyteen, ja optimointiin sekä äidin että lapsen säteilyaltistus huomioon ottaen. Yllä olevat ohjeet ovat yleisperiaatteita ja niiden täsmentämiseksi EU:n työryhmä valmistelee suositusta syntymättömän ja pienen lapsen suojelemiseksi raskauden aikaisissa lääketieteellisissä tutkimuksissa. NRPB Englannissa on julkaissut ohjeen raskauden aikaisista tutkimuksista, joissa käytetään ionisoivaa säteilyä (Sharp 1998). Tämä suositus koskee sikiön säteilyturvallisuutta lääketieteellisen säteilyaltistuksen yhteydessä. Ohjeessa esitetään tyypillisiä 11

11 sikiön saamia annoksia ja annoksen arviointia eri tutkimuksissa, säteilyriskiä sekä annetaan ohjeita tarvittavista toimenpiteistä. Röntgenosastoille on jaettu ohjeet raskauden aikaisista tutkimuksista. Joskus kuitenkin sattuu, että alkavaa raskautta ei tiedetä, tai se tiedetään vasta tutkimuksen jälkeen. Mahdollisen haitan todennäköisyyden arvioimiseksi sikiön saama annos täytyy laskea tutkimustekniikkatietojen perusteella. Mitä tarkemmin tutkimustekniikka voidaan selvittää, sitä tarkemmin sikiön annosarviointi voidaan tehdä. Tässä artikkelissa tarkastellaan säteilyaltistuksen merkitystä sikiön terveydelle, säteilyannoksen ja säteilyriskin arviointia sekä menettelytapaa ja päätöksentekoa säteilyhaitan perusteella. Lisäksi liitteenä on esitetty potilas- ja tutkimustekniikkatietojen dokumentoimiseksi lomakemalli, johon kerättyjen tietojen perusteella sikiön saama annos voidaan arvioida.. Röntgenaltistuksen merkitys sikiön terveydelle Säteilyaltistus voi aiheuttaa sikiön kuoleman, kehityshäiriöitä, vakavaa henkistä jälkeenjääneisyyttä, lievempää älykkyyden alenemista sekä yleistä kasvuhäiriötä. Näille ns. deterministisille vaikutuksille on olemassa säteilyannoksen kynnysarvo, jonka alapuolella vaikutus ei tule esille. Säteily voi myös lisätä sikiön syöpäriskiä tai aiheuttaa perinnöllistä haittaa. Nämä vaikutukset ovat satunnaisia eikä niille ole kynnysarvoa. Säteilyn deterministiset vaikutukset ja niiden kynnysarvot riippuvat raskauden vaiheesta. Raskauden kesto on 40 viikkoa laskettuna viimeisten kuukautisten alkamisesta. Käytännössä tärkeä vaihe on ns. tuntematon raskaus eli aika, jolloin raskaus ei ole vielä tiedossa. Raskausviikkoina 3 ja 4 kuukautiset eivät ole vielä myöhässä. Säteilyaltistus tässä vaiheessa saattaa aiheuttaa alkion kuoleman jo ennen kuin se on kiinnittynyt kohdun seinämään ja raskaus on kliinisesti alkanut. Tälle vaikutukselle ei ole pystytty määrittämään kynnysarvoa. Sen sijaan eläinkokeissa tai ihmisillä ei ole koskaan todettu, että säteilyaltistus tässä vaiheessa aiheuttaisi kehityshäiriöitä. Eläinkokeissa korkeankin säteilyaltistuksen jälkeen elävinä syntyneet poikaset ovat olleet normaaleja. Ensimmäisten viikkojen jälkeen alkion herkkyys säteilyn tappavalle vaikutukselle alenee nopeasti. Raskausviikot 4-9 ovat organogeneesi eli aika, jolloin elimet kehittyvät ja sikiön ulkomuoto muodostuu. Tämän vaiheen alussa raskaus ei välttämättä ole vielä tiedossa, etenkin jos kuukautiskierto on ollut epäsäännöllinen. Tämän takia alkion tahaton altistus on mahdollinen. 12

12 Korkea säteilyaltistus organogeneesin aikana saattaa aiheuttaa kehityshäiriöitä. Eläinkokeiden perusteella kynnysarvona voidaan pitää 0,2 Gy (NRPB 1993). Ihmisillä herkimmin vaurioituu keskushermosto. Käytännössä vakavia kehitysvaurioita on kuvattu ihmisillä organogeneesin aikana ainoastaan sädehoidon seurauksena. Kuitenkin pienipäisyyttä (ilman jälkeenjääneisyyttä) epäillään syntyneen Japanin pommituksessa altistuneilla joissakin tapauksissa jo 100 mgy:n jälkeen. Pienet säteilyannokset eivät voi aiheuttaan kehityshäiriöitä satunnaisesti tässä vaiheessa. Organogeneesin jälkeen seuraa sikiökausi, joka kestää koko loppuraskauden. Sikiökauden alussa raskausviikkoina keskushermoston kehitys on nopeaa ja sen säteily herkkyys on suurimmillaan. Vakavaa henkistä jälkeenjääneisyyttä on todettu Japanin pommituksissa altistuneiden joukossa etenkin niillä, jotka altistuivat yli 0,5 Gy:n annoksille. Todennäköisin kynnysarvo onkin noin 0,5 Gy ja kynnysarvon alempi luottamusväli noin 0,3 Gy, kun analyysista jätetään pois ne tapaukset, joilla jälkeenjääneisyys ilmeisesti johtuu muusta syystä (Downin syndrooma, 2 tapausta) (Otake et ai. 1996). Ei voida kuitenkaan sulkea pois, että huomattavasti alhaisemmillakin annoksilla voisi olla lievä vaikutus älykkyyteen. Jopa alle 100 mgy:n annoksella saattaisi olla marginaalinen vaikutus. Tämä olisi kuitenkin niin vähäinen, ettei sitä voisi älykkyystesteillä osoittaa. Pienipäisyyttä epäillään myöskin voivan syntyajo 100 mgy:n annoksen jälkeen (Otake et ai. 1998). Raskausviikkoina keskushermoston säteilyherkkyys on huomattavasti pienempi; vakavaa jälkeenjääneisyyttä on kuvattu vasta yli 1 Gy:n annoksen jälkeen. Pienipäisyyttä ei tässä vaiheessa enää ole kuvattu. Yleinen kasvuhäiriö on mahdollinen seuraus korkeasta säteilyannoksesta missä tahansa raskauden vaiheessa. Kynnysarvo on kuitenkin melko korkea. Kaikissa raskauden vaiheissa determinististen vaikutusten kynnysarvot ylittävät selvästi useimmissa röntgentutkimuksissa mahdolliset annokset. Poikkeuksena ovat muutamat tutkimukset, joissa sikiön annos saattaa olla useita kymmeniä mgy:tä tai ääritapauksessa jopa 80 mgy:tä. Tämä lähentelee annoksia, joilla epäillään raskauden herkimpänä aikana voivan olla lieviä vaikutuksia keskushermoston kehitykseen ja älykkyyteen. Herkimpänä aikana raskaus on kuitenkin yleensä jo hyvin tiedossa, joten tahattoman altistuksen ei pitäisi olla mahdollinen. Radiologiset toimenpiteet ja sädehoito voivat merkitä huomattavasti korkeampia annoksia. Nämä ovat tämän tarkastelun ulkopuolella. Vastakohtana deterministisille vaikutuksille satunnaisvaikutuksilla ei ole kynnysarvoa. On todettu, että raskaudenaikainen röntgentutkimus aiheuttaa kehittyvälle sikiölle lisään- 13

13 tyneen riskin sairastua syöpään lapsuuden aikana. Tämä riski koskee kaikkia raskauden vaiheita, siis myös aikaa, jolloin raskaus ei ole vielä tiedossa. On arvioitu, että riski sairastua syöpään ennen 15 vuoden ikää on 6 %/Gy. Tämä tarkoittaa, että 10 mgy:n annos aiheuttaisi 1:1700 riskin (Doll et ai. 1997). Kun ilman säteilyä noin yksi lapsi viidestäsadasta sairastuu syöpään lapsuuden aikana, syöpäriski olisi tämän mukaan 10 mgy:n annoksen jälkeen noin 30 % korkeampi, ja 35 mgy:n annos raskauden aikana kaksinkertaistaisi lapsuudenaikaisen syövän riskin. Noin puolet lasten syövistä pystytään nykyään parantamaan. Syöpäriski luultavasti säilyy myös lapsuuden jälkeen, mutta tästä ei ole havaintoihin perustuvaa numeroarviointia. Syöpäriskiin verrattuna perinnöllisten vaikutusten riski on pieni. Syöpäriskin vuoksi erityisesti sellaiset diagnostiset toimenpiteet, joista aiheutuu usean kymmenen milligrayn annos lantion alueelle, on vältettävä kaikissa raskauden vaiheissa ja myös silloin kun raskaus on mahdollinen, vaikka kuukautiset eivät olisi vielä myöhässä. Tällöin on vaihtoehtoisia tutkimusmenetelmiä, joihin ei liity altistusta ionisoivalle säteilylle, aina harkittava ensisijaisesti. On kuitenkin pidettävä mielessä, että tarpeellisesta kuvauksesta voi olla hyötyä paitsi äidille myös lapselle, ja että kuvauksen lykkääminen ja suorittaminen myöhemmin mahdollisen raskauden edettyä voi aiheuttaa lapselle suuremman riskin. Jos myöhemmin käy ilmi, että alkio on tahattomasti altistettu ennen kuin raskaus on ollut tiedossa, pieni ylimääräinen syöpäriski ei anna aihetta raskauden keskeytykseen. Altistus diagnostiselle toimenpiteelle tuntemattoman raskauden aikana ei lisää epämuodostumien määrää. Säteilyaltistuksen arviointi Sikiön säteilyaltistuksen arvioimiseksi tarvitaan tarkat tiedot tutkimustekniikasta. Liitteenä on esimerkki tutkimuslomakkeesta tutkimustekniikan dokumentoimiseksi. Tutkimustiedot kirjataan sairaalassa mahdollisimman tarkasti tutkimuslomakkeeseen, jonka jälkeen se lähetetään STUKiin. Siellä lasketaan tutkimuksesta aiheutuva sikiön säteilyaltistus ja arvioidaan altistuksesta aiheutuva haitta. Yleisesti voidaan todeta, että lantion alueelle kohdistuvissa tutkimuksissa, joissa sikiö jää suoraan primaarikeilaan, se saa suurimman annoksen. Säteilykentän ollessa kauempana sikiöstä siihen kohdistuu vain sironnutta säteilyä ja annos jää usein pieneksi. Taulukossa I on esitetty sikiöannosten keskiarvoja ja suurimpia arvoja eräissä röntgentutkimuksissa Englannissa. 14

14 Taulukko I. Sikiöannokset eräissä röntgentutkimuksissa (Sharp 1998). Tutkimua Sikiöannos (mgy) Keskiarvo Maksimi Natiivitutkimukset Kallo Keuhkot Rintaranka Lanneranka Lantio Vatsa (AP) <0,01 <0,01 < 0,01 1,7 1,1 1,4 <0,01 <0,01 <0, ,2 Läpivalaisututkimukset Paksusuolen varjoainetutkimus Mahalaukun varjoainetutkimus Urografia 6,8 1,1 1,7 24 5,8 10 Tietokonetomografia Kallo Keuhkot Lanneranka Vatsa Lantio Pelvimetria < 0,005 0,06 2, ,2 < 0,005 0,96 8, ,4 Annokset samassa tutkimuksessa vaihtelevat paljon eri potilailla ja eri sairaaloissa. Suurimmat sikiöannokset tulevat paksunsuolen varjoainetutkimuksissa ja vatsan alueen TT-tutkimuksissa. Koska annosvaihtelut ovat suuria, tulisi sikiöannos arvioida jokaisessa tapauksessa erikseen, eikä käyttää kirjallisuudessa esitettyjä keskimääräisiä annoksia. Sikiöannos voi vaihdella tekijällä yli 10 tietyssä tutkimuksessa potilaan koosta ja tutkimustekniikasta johtuen (Rannikko 1997). Ainoastaan alavatsan alueen ulkopuolella tehdyistä röntgentutkimuksista suurimmatkin sikiöannokset todennäköisesti jäävät alle muutaman mgy:n. Sikiöannoksen arvioinnin tarkkuuteen vaikuttaa myös sikiön syvyyden vaihtelu lantiossa. Perisinakis et ai tutkivat ultraäänellä 74: Itä raskaana olevalta naiselta sikiön etäisyyttä ihosta AP-suurmassa raskauden alkuvaiheessa ja vertasivat niitä 75:n ei raskaana olevan 15

15 naisen kohdun etäisyyteen ihosta (Perisinakis 1999). He totesivat, että ennen virtsarakon täyttymistä sikiön syvyys vaihteli välillä 8,4 + 2,2 cm ja rakon täyttymisen jälkeen 5,8 + 1,7 cm. Sikiön syvyys vaihtelee siten välillä 4-10 cm. Kontrolliryhmällä kohdun syvyys vaihteli ennen rakon täyttymistä välillä 9,5 +_1,5 cm ja täyttymisen jälkeen 4,7 +1,0 cm. Annoslaskennassa lasketaan kohdun saama annos, vaikka kohdun ja sikiön syvyydessä on selvä ero. Sikiön syvyyden muutos 10 cm -^ 4 cm kasvattaa sikiön annoksen 3,1- kertaiseksi kuvattaessa sikiötä primaarikeilassa (80 kv, 3.0 mmal, FSD 80 cm, 20x20 cm 2 kenttä). (Tapiovaara 1983) Useimmista diagnostisista toimenpiteistä aiheutuvat annokset yksittäisissä raskaustapauksissa eivät merkitse olennaista riskiä aiheuttaa sikiön kuolema, epämuodostuminen tai henkisen kehityksen häiriintyminen. Taulukossa II on esitetty eräiden tavanomaisten röntgentutkimusten ja tietokonetomografiatutkimusten aiheuttama riski sairastua syöpään ennen 15 vuoden ikää sikiön altistuessa ionisoivalle säteilylle röntgentutkimuksissa. Käytetty riskiarvio on l:17000/mgy (6,0 x 10'VmGy). NRPB on omissa laskelmissaan käyttänyt syöpäkuoleman riskistä arviota l:34000/mgy, koska noin puolet lapsuuden aikaisista syövistä pystytään nykyään parantamaan. Taulukko II. Lapsuuden aikaisen syövän riski sikiön altistuessa ionisoivalle säteilylle röntgentutkimuksissa. Tutkimus Tavanomaiset tutkimukset Natiivivatsa Paksunsuolen varjoainetutkimus Mahalaukun varjoainetutkimus Urografia Lanneranka Lantio Keskimääräinen sikiöannos (mgy) 1,4 6,8 1,1 1,7 1,7 1,1 Syöpäriski 15 ikävuoteen asti 1: : : : : : Tietokonetomografiatutkimukset Natiivivatsa Lanneranka Lantio 8,0 2,4 25 1: : :650 16

16 Riskikertoimet vaihtelevat välillä 1: (6,6 x 10' 5 ) (lantion röntgentutkimus) ja 1:650 (15 x 10" 4 ) (lantion TT-tutkimus). Valtaosa röntgen- ja isotooppitutkimusten aiheuttamista riskeistä on alle 1: Lapsuusajan syöpäriskiä 1:650 (15 x 10" 4 ) voidaan pitää merkittävänä riskinä. Mikä tahansa toimenpide, joka aiheuttaa muutaman kymmenen mgy:n sikiöannoksen, sisältää merkittävän riskin. Tämä takia jokaisessa tutkimuspaikassa olisi tiedettävä sikiöannoksen suuruus. Suurimmassa osassa diagnostisia tutkimuksia, joissa sikiöannokset ovat korkeintaan muutaman mgy:n suuruisia, niistä aiheutuvien lapsuusajan riskien katsotaan olevan hyväksyttäviä verrattaessa luonnolliseen riskiin. Harvat tutkimukset, joissa sikiö voi altistua usean kymmenen mgy:n annokselle, voivat aiheuttaa lapsuudenaikaisen syövän riskin kasvamisen yli kaksinkertaiseksi. Tämä riski on noin 1:500. Se ei anna aihetta raskauden keskeytykseen. Menettelytapa ja päätöksenteko Jos hedelmällisessä iässä oleva nainen joutuu tutkimukseen, jossa primaarikeila kohdistuu lantion alueelle, tai tutkimuksessa käytetään radioaktiivisia isotooppeja, häneltä pitäisi kysyä, onko hän raskaana tai saattaisiko hän olla raskaana (onko esim. käytetty luotettavaa ehkäisyä). Jos potilas ei voi sulkea pois mahdollista raskautta, häneltä pitäisi kysyä, ovatko hänen kuukautisensa viivästyneet. Potilaan vastauksesta riippuen tapaukset voidaan luokitella seuraavasti: Raskaus ei mahdollinen Tutkimus suoritetaan normaalisti Raskaus varma tai todennäköinen Jos raskaus on varmistettu tai todennäköinen, tarkista uudelleen tutkimuksen oikeutus ja päätä, voiko tutkimuksen korvata toisella menetelmällä, joka ei sisällä altistusta ionisoivalle säteilylle, tai voiko suorittamisen siirtää synnytyksen jälkeen. Tällöin on huomioitava, että toimenpiteestä aiheutuva kliininen hyöty äidille saattaa tuottaa epäsuoraa hyötyä myös syntymättömälle lapselle ja että toimenpiteen viivyttäminen myöhempään raskauden vaiheeseen saattaa aiheuttaa suuremman riskin sikiölle. Jos toimenpide suoritetaan, tulee sikiöannos pitää niin pienenä kuin diagnostisen tarkoituksen kannalta on mahdollista. 17

17 Alhaisen annostason toimenpiteet, raskautta ei voida poissulkea Tutkimus tehdään, edellyttäen, että kuukautiskierto ei ole viivästynyt. Jos kuukautiskierto on viivästynyt, noudatetaan edellisen kappaleen ohjeita. Korkean annostason toimenpiteet Tällaiseksi katsotaan tutkimus, jossa sikiöannos on useita kymmeniä mgy:tä. Useimmilla osastoilla ainoat tavanomaiset tutkimukset näillä sikiöannostasoilla ovat vatsan ja lantion alueen TT-tutkimukset. Kuitenkin mikä tahansa tutkimus, josta aiheutuu sikiölle tätä luokkaa olevia annoksia, saattaa aiheuttaa merkittävän syöpäriskin. Sen vuoksi on tärkeää, että jokaisella osastolla tunnetaan annosten suuruudet. Tällaiset tutkimukset olisi pyrittävä suorittamaan kuukautiskierron alussa, kun raskaus on hyvin epätodennäköinen (rajoitettu paluu 10-päivän sääntöön). Jos nainen kuitenkin saapuu tutkimukseen kierron loppupuolella eikä raskautta voida sulkea pois, tutkimus olisi lykättävä seuraavan kierron alkuun ainoastaan sillä edellytyksellä, että sen voi turvallisesti lykätä koko raskauden yli siinä tapauksessa, että raskaus olisikin alkamassa. Jos käy ilmi, että ohjeista huolimatta sikiö on epähuomiossa altistettu, pieni säteilyn aiheuttama riski sikiölle ei oikeuta sellaisiin invasiivisiin sikiödiagnostisiin toimenpiteisiin, jotka aiheuttaisivat suurempia riskejä sikiölle ja äidille (erityisesti kun niillä ei pysty osoittamaan mitään säteilyn aiheuttamaa vaikutusta), eikä riski anna aihetta raskauden keskeytykseen. Varhainen keskenmeno on mahdollinen korkean annoksen jälkeen, mutta jos raskaus jatkuu, kehityshäiriön riski ei ole tavanomaista suurempi. Erityisesti syöpäriskin arvioinnin vuoksi on kuitenkin suoritettava sikiöannoksen tarkka tapauskohtainen laskenta. Esimerkki sikiöannoksen laskennasta ja lausunto Röntgentutkimus: Nuorelle raskaana olevalle naiselle tehtiin seuraavat röntgentutkimukset: vatsa AP (seisten), vatsa AP (maaten) ja keuhko PA. Raskaus huomattiin vasta röntgentutkimusten jälkeen. Kuvauslaite oli varustettu pinta-ala-annosmittarilla, joten eri tutkimusten pintaala-annokset tiedetään. Potilas- ja tutkimustekniikkatiedot: Potilastiedot: Noin 20 vuotias cm pitkä ja tukevahko, raskaus 6-8 viikko 18

18 Tutkimustekniikka: Vatsa AP (seisten): Vatsa AP (maaten): Keuhko PA: 66 kv, suodatus 3.5 mmal, FFD 110 cm, valotusautomaatti, kenttäkoko filmillä 34 x 42 cm 2, pinta-ala-annos 5371 mgy cm 2. Tekniikka sama kuin edellä, pinta-ala-annos 3152 mgy cm kv, suodatus 2 mmal + 0,1 mmcu, FFD 200 cm, kenttäkoko 34 x 34 cm 2, pinta-ala-annos 98 mgy cm 2 Sikiöannoksen laskenta: Sikiöannoksen laskentaa varten tutkimuksesta on käytettävissä hyvät tutkimustekniikkatiedot ja potilasannostiedot. Annokset on laskettu PCXMC-annoslaskentaohjelmalla (Tapiovaara 1997). Tutkimus Vatsa AP (seisten) Vatsa AP (maaten) Keuhko PA Yhteensä Sikiöannos 1,55 mgy 1,50 mgy 0,0002 mgy 3,2 mgy Johtopäätös: Sikiön annos: Arvio säteilyhaitasta: 3,2 mgy Säteilyaltistus ei aiheuta kehityshäiriötä. Lapsuuden aikaisen syövän riski on noin 1:5000, mikä on 10 % lapsuuden aikaisen syövän yleisyydestä ilman säteilyaltistusta. Aihetta raskauden keskeyttämiseen ei ole. Viitteet Doll R, Wakeford R. Risk of childhood cancer from fetal irradiation. British Journal of Radiology 1997; 70: Euroopan neuvosto Henkilöiden terveyden suojelemisesta ionisoivan säteilyn aiheuttamilta vaaroilta lääketieteellisen säteilyaltistuksen yhteydessä. Neuvoston direktiivi 97/43/Euratom. Luxemburg

19 NRPB. Diagnostic medical exposures: exposure to ionising radiation of pregnant women. Doc NRPB 4, No 4, 5-14, Otake M, Schull WJ. Review: Radiation-related brain damage and growth retardation among the prenatally exposed atomic bomb survivors. Int J Radiat Biol 1998; 74 (2): Otake M, Schull WJ, Lee S. Threshold for radiation-related severe mental retardation in prenatally exposed A-bomb survivors: a re-analysis. Int J Radiat Biol 1006; 70 (6): Perisinakis K, Damilakis J, Vagios E, Gourtsoyiannis N. Embryo depth and dimensions during the first trimester: data required for accurate estimation of embryo absorbed dose resulted from radiological procedures. Scientific Programme and Abstracts Supplement 1 to vol 9. European Radiology (1999) ECR'99 European Congress of Radiology March 7-12, 1999, Vienna Austria. Rannikko S, Karila KTK, Toivonen M. Patient and population doses of x-ray diagnostics in Finland. STUK-A144. Helsinki: Oy Edita Ab, 1997, Sharp C, Shrimpton JA, Bury RF. Diagnostic medical exposures: Advice on exposure to ionizing radiation during pregnancy. Joint guidance from National Radiological Protection Board, College of radiographers and royal College of Radiologists Tapiovaara M, Lakkisto M, Servomaa A. PCXMC - A PC-based Monte Carlo program for calculating patient doses in medical x-ray examinations. STUK-A139. Helsinki: Oy Edita Ab, 1997, Tapiovaara M. Röntgendiagnostisen fysiikan käsikirja. Osa II. Potilasannokset. STL-B54. Helsinki: Valtion painatuskeskus,

20 TUTKIMUSLOMAKEMALLI Raskauden aikainen röntgentutkimus Sairaala- ja potilastiedot: Sairaala: Potilastiedot: Raskausviikko Tutkimus: Ikä Natiivi Pituus Läpival. Paino TT Muu Natiivitutkimus: Röntgenlaite: Tutkimus/proj ektio*: Kuvausarvot: FFD Suod. Kenttäkoko filmillä Kyllä Ei Sikiö primäärikeilassa Kuva tutkimuskohteesta: Piirrä tarvittaessa kentän kuvaan *Tiedot jokaisesta projektiosta erikseen kv mas Annos (ios mitattu) sijainti lomakkeen takana olevaan Röntgenläpi valaisututkimus: Tutkimus/Proj ektio Tutkimusarvot: Kuvaus*: Kuvien lukumäärä FFD Suod. KV mas _ Kenttäkoko filmillä Annos (jos mitattu) Sikiö primäärikeilassa Kyllä Ei Läpivalaisu* kv ma Lpvaika Annos Sikiö primäärikeilassa Kyllä Ei Kuva tutkimuskohteesta: Piirrä tarvittaessa kentän sijainti lomakkeen takana olevaan kuvaan Tiedot jokaisesta projektiosta erikseen, jos mahdollista, muuten keskimääräiset tiedot **Keskimääräiset tiedot, jos tarkkoja tietoja ei ole käytettävissä 21

21 Tietokonetomografiatutkimus: Röntgenlaite: Tutkimus: Tutkimuskohde: Tutkimustekniikka*: kv Suod. Leikkeiden lukum. Siirto Sikiö primäärikeilassa Kuva tutkimuskohteesta: Leike mas Leikepaksuus Kyllä Piirrä tarvittaessa kentän sijainti lomakkeen kuvaan * Jokaisesta Ieikesarjasta (natiivi, varjoaine) tiedot erikseen Muu tutkimus (Käytä soveltuvin osin edellisiä taulukoita) Spir. Ei takana olevaan 22

22 POTILASANNOKSEN MÄÄRITTÄMINEN RÖNTGENTUTKIMUKSISSA Antti Servomaa, Matti Toivonen, Ritva Havukainen, Eija Vartiainen Säteilyturvakeskus Direktiivi lääketieteellisestä säteilyaltistuksesta Säteilyn lääketieteellistä käyttöä koskeva direktiivi 97/43/Euratom (ns. MED-direktiivi) edellyttää radiologisista tutkimuksista aiheutuvien potilasannosten ja niistä väestölle aiheutuvan säteilyannoksen määrittämistä. Terveydenhuollon yksikköjen on selvitettävä standardikokoisen potilaan annos tietyissä röntgentutkimuksissa. Annostietojen ja tutkimusmäärien perusteella STUK arvioi väestölle aiheutuvan annoksen. Euroopan unionille ja UNSCEARille (United Nations Scientific Committee on the Effect of Atomic Radiation) on ilmoitettava säännöllisin väliajoin potilasannoksista ja tutkimusmääristä. Tämän vuoden alussa tuli voimaan säteilylain muutos (1142/1998), jossa vahvistetaan perusteet direktiivin vaatimusten täytäntöön panemiseksi. Lakimuutoksen kohtia, jotka koskevat säteilyn lääketieteellistä käyttöä sovelletaan kuitenkin vasta vuoden 2000 alusta lähtien. Yksityiskohtaiset vaatimukset annetaan sosiaali- ja terveysministeriön päätöksessä ja Säteilyturvakeskuksen ST-ohjeissa. Röntgentutkimuksista aiheutuvien potilasannosten avulla voidaan arvioida röntgenosaston säteilyturvallisuustasoa, optimoida tutkimustekniikkaa ja tunnistaa suurta altistusta aiheuttavat tutkimukset. Kertyvää tutkimus- ja annostietoa tullaan myös käyttämään hyväksi tutkimusten efektiivisten annosten ja väestöannoksen arvioinneissa. Potilasannosseurannan kokonaisjärjestelyissä tarvitaan yhteistyötä terveydenhuollon yksikköjen, oppilaitosten, laitetoimittajien ja Säteilyturvakeskuksen välillä. Keskustelun käynnistämiseksi ohessa on esitetty alustavia näkemyksiä potilasannosten määrittämisestä. 23