Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1017/2005 vp ADHD-lasten tulevaisuus Eduskunnan puhemiehelle Lääketieteellisten luokitusten mukaan lapsista noin 3 5 prosentilla on ADHD ja noin puolella se säilyy aikuisikään. Näiden lukujen valossa ADHD ei ole ollenkaan harvinainen oireyhtymä Suomessa. Tarkalleen ottaen ADHD (Attention deficit and hyperactivity disorder) tarkoittaa tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriötä. Samoissa asioissa liikutaan, kun puhutaan ADD:stä (Attention Deficit Disorder), joka tarkoittaa oppimista ja keskittymistä haittaavaa tarkkaavaisuushäiriötä. ADHD ei ole sairaus sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan oirediagnoosi. Yleisyyden takia oireyhtymää voisi kuitenkin kutsua jo kansantaudiksi. Sitä se on todennäköisesti ollutkin jo pitkään, vaikka vasta juuri nyt siitä puhutaan paljon eri tahoilla. Villi ja keskittymiskyvytön lapsi ei ole kummallinen ilmiö, mutta jos lapsen elämä on aina hankalaa ja jokainen asia tökkii, asiaan on puututtava. Voi olla vaikea vetää rajaa, milloin on kyse oireyhtymästä ja milloin persoonallisuuden piirteestä. Selvään lopputulokseen päästään laajalla tutkimuksella eli käymällä läpi ihmisen eloa ja oirehtimista diagnoosikriteerein, testein ja taustatiedoin. Tutkimuksissa yritetään selvittää monin keinoin muun muassa sitä, millainen toimintakyky henkilöllä on erilaisissa ympäristöissä. ADHD-diagnoosin tueksi voidaan tehdä myös aivosähkökäyrä eli EEG ja laboratoriotutkimuksia. Kokonaisvaltaiset tutkimukset käynnistää oma lääkäri. ADHD:n kanssa on opittava elämään. Ensisijaisesti lähdetään muokkaamaan ympäristöä, kehitetään kasvatuskeinoja ja etsitään ADHD:stä kärsivän elämään sellaisia asioita, joiden kautta hän saa myönteistä palautetta itselleen. Myös erilaisia terapioita on kokeiltu paljon, ja monille lapsille kuntoutussuunnitelmaan otetaan mukaan toimintaterapiaa. Hyviksi koettuja terapioita ovat olleet fysioterapia, musiikkiterapia ja ratsastusterapia. Kuntoutumiseen kuuluu myös, että ADHD-lapsi jää säännölliseen seurantaan. Lapsen kanssa työskentelevä ryhmä ja vanhemmat pohtivat säännöllisin väliajoin, miten siihen saakka asiat ovat sujuneet ja miten jatketaan eteenpäin. Lääkehoitoon ADHD-lapsen kanssa turvaudutaan Suomessa erittäin harvoin ja vain viimeisenä vaihtoehtona, ja jos siihen joskus turvaudutaan, niin vahvimpana perusteluna on, että lääke on lapsen parhaaksi. Lapsen tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriöt ovat tärkeitä selvittää viimeistään silloin, kun lapsi on aloittamassa kouluaan. Tutkimusten jälkeen on yhtä tärkeää, että tutkimustietojen pohjalta toimitaan käytännössä, jotta lapsi saa tarvitsemansa tukitoimet heti koulupolun alussa. Se, miten hyvin lapsen koulunkäynti lähtee liikkeelle, on tuuristakin kiinni, sillä ympäristö on aina erilainen. Ikuisuuskysymys on, pitäisikö ADHDlapset eriyttää erityisluokille vai hajauttaa tavallisten oppilaiden sekaan. Molemmissa tavoissa on ADHD-lapselle hyvät ja huonot puolensa. ADHD:sta puhutaan useimmiten lasten ongelmana, mutta totuus on, että oireet siirtyvät aikuisikään noin puolella tapauksista. Lasten oirehdintaan myös puututaan herkemmin kuin nuorten tai aikuisten, sillä iän myötä oireet ilmenevät eri tavalla ja ehkä lievempinä niin, että ympäristö tai itse oirehtivakaan eivät niitä niin selkeästi huomaa. Jos lapsena ei ole diagnoosiaan saanut, se ei merkitse loppuelämän tuhoa, mutta suuret vaikutukset sillä aikuisuuteen on. Jatku- Versio 2.0

2 vat ja toistuvat arjessa selviytymisen ongelmat, aina vastaan tulevat oppimisvaikeudet ja elämän hallinnan menettäminen nostavat joillakin aikuisilla halun selvittää, miksi näin tapahtuu. Koulussa ADHD-lapset ovat poikkeuksetta erityisopetuksen kohteita. Tilastokeskuksen mukaan syskyllä 2004 erityisopetuspäätöksen saaneita oppilaita oli lähes Se on vajaat seitsemän prosenttia kaikista oppilaista. Viisi vuotta sitten erityisoppilaita oli vain neljä prosenttia koko oppilasjoukosta. Kokonaan erityisopetukseen siirrettyjen lasten lisäksi osa-aikaista erityisopetusta sai viime vuonna oppilasta eli joka viides koululainen. Heillä on lieviä oppimisvaikeuksia. Yhä useampi lapsi saa erityisopetusta yleisopetuksen yhteydessä. Viime vuonna yli 40 prosenttia erityisoppilaista sai opetusta yleisopetuksen yhteydessä. Kolmannes siirrettiin erityisluokille ja neljännes erityiskouluihin. Kuntakohtaiset erot ovat suuria. Esimerkiksi Vantaalla 12 prosenttia oppilaista siirretään erityisopetukseen, Tampereella viisi prosenttia. Kun rahat ovat tiukassa ja erityisopetuksen tarve on jatkuvasti kasvussa ja erityisopettajista on pulaa, olisi asiaan syytä puuttua valtion taholta. Olisi saatava lisää resursseja erityisopettajien koulutukseen ja palkkaamiseen. Taloudellisessa mielessä on tajuttava, että lykätty ADHD-hoito tulee pitkällä tähtäimellä yhteiskunnalle kalliimmaksi kuin sen hoitaminen lapsuusiässä. Tällä hetkellä läheskään kaikilla erityisopettajilla ei ole koulutuksellista pätevyyttä. On otettava huomioon myös inhimilliset näkökulmat ja tulevaisuus. Väestöennusteet puhuvat sen puolesta, että Suomea vaivaa jo 10 vuoden kuluttua työvoimapula. Toisin sanoen kaikki inhimilliset resurssit olisi saatava käyttöön myös työmarkkinoilla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus on ottanut huomioon erityisopetuksen tarpeen kasvun ja miten huolehditaan siitä, että ADHDlapset ja -aikuiset saavat riittävää hoitoa ja tukea kaikkialla Suomessa inhimillisin kustannuksin? Helsingissä 12 päivänä joulukuuta 2005 Mikko Alatalo /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 1017/2005 vp Mikko Alatalo /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mikko Alatalon /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1017/2005 vp: Miten hallitus on ottanut huomioon erityisopetuksen tarpeen kasvun ja miten huolehditaan siitä, että ADHDlapset ja -aikuiset saavat riittävää hoitoa ja tukea kaikkialla Suomessa inhimillisin kustannuksin? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tiettyjen neurobiologisten oireyhtymien, kuten ADHD:n (tarkkaavaisuus- ja oppimishäiriö), tunnistamisessa, hoidossa ja kuntouttamisessa on tehostamista Suomessa. Ongelmaksi muodostuu usein se, että hoidossa ja kuntoutuksessa tarvitaan useamman eri hallinnonalan yhteistyötä. Potilaan hoidon ja kuntoutuksen suunnitteluun ja toteutukseen pitää potilaan lisäksi ottaa mukaan hänen lähipiirinsä, sosiaalitoimi, opetustoimi ja muita tarvittavia yhteistyötahoja. Lainsäädäntömme mukaan kuntien on huolehdittava tarpeellisten terveydenhuoltopalveluiden järjestämisestä. Eri sairausryhmien hoidon, kuntoutuksen ja tukitoimien järjestämisessä voi olla alueellisia eroja. Tämä voi johtua esimerkiksi sairaanhoitopiirikohtaisesta priorisoinnista, sairaanhoitopiirin käyttöön osoitetuista resursseista tai diagnoosi- tai hoitokäytännöistä alueella. Lasten ja nuorten psykiatrian kehittäminen on ollut sosiaali- ja terveysministeriön yhtenä painoalueena viime vuosina. Käynnissä olevat kansallinen hanke terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi ja sosiaalialan kehittämishanke huomioivat erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden kehittämisen. Kansallisten hankkeiden puitteissa on tähän mennessä myönnetty lasten ja nuorten psykososiaalisten palveluiden kehittämiseen avustuksia 26 hankkeelle, joiden yhteisarvo on 4,3 miljoonaa euroa. Perhepalveluiden 37 kehittämishankkeelle on myönnetty valtionavustuksia yhteensä 6,6 miljoonaa euroa. Mielenterveys- ja päihdehankkeita on 61 kappaletta, joille on myönnetty valtionavustuksia 9,14 miljoonaa euroa. Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen kehittäminen tulee edelleen olemaan kansallisen terveyshankkeen yhtenä painopisteenä. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Stakes tukevat kuntien kehittämishankkeita. Kirjallisessa kysymyksessä mainitun sairauden hoitolinjoista ei ole täyttä yksimielisyyttä. Esimerkiksi USA:ssa noin 3 miljoonaa ADHD:tä sairastavaa lasta käyttää stimulanttilääkitystä. Suomessa tämän lääkityksen käyttö on suhteessa väestömäärään huomattavasti harvinaisempaa. Puheena olevien neurobiologisten oireyhtymien hoidon ja kuntoutuksen tehostaminen edellyttää mm. tiedon levittämistä näistä sairauksista lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattihenkilöille. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut vuonna 2004 kouluterveydenhuollon laatusuosituksen ja oppaan lastenneuvolan työntekijöille (Kouluterveydenhuollon laatusuositus, STM oppaita 2004:8, Lastenneuvola lapsiperheiden tukena, opas työntekijöille, STM oppaita 2004:14). Näissä julkaisuissa nostetaan esiin käyttäytymishäiriöisten lasten hoitoon liittyvät kysymykset ja yhteistyökysymykset esimerkiksi opetustoimen kanssa. Sairauden hoidosta ja kuntoutuksesta tulee sopia yhteiset linjaukset. Valtakunnallisten hoitosuositusten laatiminen tapahtuu parhaiten Käypä hoito -organisaation puit- 3

4 Ministerin vastaus teissa. Suosituksen valmistuminen käynnistyy yleensä erikoislääkäriyhdistysten, tässä tapauksessa lastenneurologien ja lastenpsykiatrien, kautta. Esitys hoitosuositusten tekemisestä tulee tehdä erikoislääkäriyhdistyksestä tai ainakin niiden tukemana Käypä hoito -johtoryhmälle. Kansanterveydellisesti merkittävät sairausryhmät otetaan Käypä hoito -suositusten piiriin. Erityisopetukseen liittyvät kysymykset kuuluvat opetusministeriön hallinnonalalle. Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 2006 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4

5 Ministerns svar KK 1017/2005 vp Mikko Alatalo /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1017/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Mikko Alatalo /cent: Hur har regeringen beaktat det ökade behovet av specialundervisning och hur ser man till att adhd-barn och vuxna får tillräckligt med vård och stöd till humana kostnader överallt i Finland? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Det finns rum för förbättringar i Finland när det gäller identifieringen, vården och rehabiliteringen i fråga om vissa neurobiologiska syndrom såsom adhd (hyperaktivitetssyndrom med uppmärksamhetsstörning). Problemet är ofta att flera förvaltningsområden måste samarbeta om vården och rehabiliteringen. När vården och rehabiliteringen av en patient planeras och genomförs måste man utöver patienten också ta med patientens närmaste krets, socialförvaltningen, undervisningsväsendet och andra viktiga samarbetspartner. Enligt vår lagstiftning skall kommunerna se till att nödvändiga hälsovårdstjänster tillhandahålls. Det kan finnas t.o.m. regionala skillnader i fråga om hur vården, rehabiliteringen och stödåtgärderna är ordnade för olika sjukdomsgrupper. Detta kan t.ex. bero på sjukvårdsdistriktens prioriteringar, de resurser som anvisats för sjukvårdsdistrikten eller diagnos- och vårdpraxis i regionen. Ett av social- och hälsovårdsministeriets prioritetsområden under de senaste åren har varit att utveckla barn- och ungdomspsykiatrin. Just nu pågår ett nationellt projekt för att trygga hälsooch sjukvården i framtiden och ett utvecklingsprojekt för det sociala området. I båda projekten fästs särskild vikt vid en utveckling av mentalvårdstjänsterna för barn och unga. För utvecklandet av psykosociala tjänster för barn och unga har det inom ramen för de nationella projekten hittills beviljats understöd för 26 projekt till ett sammanlagt värde av 4,3 miljoner euro. Sammanlagt 6,6 miljoner euro har beviljats för 37 projekt inriktade på en utveckling av familjeservice. Det finns 61 mentalvårds- och drogprojekt för vilka det har beviljats 9,14 miljoner euro i statsunderstöd. Utvecklingen av mentalvårdstjänsterna för barn och unga kommer fortfarande att ha hög prioritet inom det nationella hälsoprojektet. Social- och hälsovårdsministeriet och Stakes stöder kommunernas utvecklingsprojekt. Det råder inte fullständig enighet om riktlinjerna för behandling av den sjukdom som nämns i det skriftliga spörsmålet. I USA får t.ex. ungefär 3 miljoner barn med adhd stimulantia. I Finland är denna sorts medicinering betydligt ovanligare i relation till folkmängden. För att behandlingen och rehabiliteringen skall kunna göras effektivare när det gäller dessa neurobiologiska syndrom måste bland annat information om sjukdomarna spridas till läkare och andra yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. Social- och hälsovårdsministeriet gav 2004 och 2005 ut en kvalitetsrekommendation för skolhälsovården och en handbok för barnrådgivningspersonal (Kvalitetsrekommendation för skolhälsovården, SHM:s handböcker 2004:9; Barnrådgivningen som stöd för barnfamiljer. Handbok för personalen, SHM:s handböcker 2005:12). I dessa publikationer lyfter man fram frågor med anknytning till vården av barn med beteendestörningar och samarbetet med t.ex. undervisningsväsendet. Ge- 5

6 Ministerns svar mensamma riktlinjer måste slås fast för vården och rehabiliteringen av personer med denna sjukdom. Landsomfattande vårdrekommendationer utarbetas just nu inom ramen för en organisation för god medicinsk praxis (Käypä hoito). Utarbetandet av rekommendationer startar i regel via specialistläkarnas föreningar, i detta fall via barnneurologerna och barnpsykiatrerna. Framställningar om vårdrekommendationer skall göras av en specialistläkarförening, eller åtminstone med stöd av en sådan, till ledningsgruppen för god medicinsk praxis. Sjukdomsgrupper som är av betydelse för folkhälsan tas med i rekommendationerna för god medicinsk praxis. Frågor som gäller specialundervisning hör till undervisningsministeriets förvaltningsområde. Helsingfors den 5 januari 2006 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6