Espoon luontopolkuselvitys Katrin Aia

Transkriptio

1 Espoon selvitys 2013 Katrin Aia Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 1/2014

2 Kannen kuva: Hanikan, Jussi Helimäki (2008) Pohjakartat: Espoon kaupunki, kaupunkimittausyksikkö Valokuvat: Espoon ympäristökeskus

3 Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 1/2014 ESPOON LUONTOPOLKUSELVITYS 2013 Espoon ympäristökeskus Espoo 2014

4 KUVAILULEHTI Julkaisija Tekijä Julkaisun nimi Espoon ympäristökeskus Katrin Aia Espoon selvitys 2013 Julkaisun päivämäärä Tiivistelmä Espoon luontopoluista on tehty yleissuunnitelma vuonna 1979, jossa esiteltiin jen toteuttamisperiaatteita sekä ehdotuksia Espooseen. Luontopolut on toteutettu pääosin yleissuunnitelmassa esitettyjen suunnitelmien mukaisesti. Luontopolkuja suunniteltiin kulkijoiden luonnon tuntemuksen lisäämiseksi ja koulujen luonto-opetuksen tueksi. Luontopolkuja käytetään nykyisin ahkerasti ulkoiluun ja niiden tarkoitus on enemmän tuottaa hyviä luontokokemuksia. Tässä selvityksessä päivitetään vuonna 1979 laadittua Espoon jen yleissuunnitelmaa kokoamalla yhteen saatavilla oleva tieto Espoon luontopoluista. Samalla kartoitetaan jen tilannetta ja kehitystarpeita. Espoon kaupunki ylläpitää suurimman osan luontopoluista, ja niiden tilanne on kohtalaisen hyvä. Uusille luontopoluille on kuitenkin kysyntää, erityisesti paikkoihin jotka ovat kovassa käytössä. Luontopolulta odotetaan hyvää tavoitettavuutta, selkeyttä ja visuaalisuutta. Lapsille sekä muille erityisryhmille suunnattujen jen suunnitteluun ja toteuttamiseen olisi jatkossa kiinnitettävä enemmän huomiota. Avainsanat Sarja, luontoreitti, kaupunkipolku, esteetön, elämys Espoon ympäristökeskuksen monistesarja 1/2014 ISSN Sivuja 39 Painopaikka Espoon kaupungin painatuskeskus, Espoo

5 PRESENTATIONSBLAD Utgivare Esbo miljöcentralen Utgivningsdatum Författare Katrin Aia Titel Espoon selvitys 2013 Sammandrag För naturstigarna i Esbo gjordes år 1979 en utredningsplan där principerna för genomförande av naturstigarna och förslag till naturstigar i Esbo presenterades. Naturstigarna har genomförts huvudsakligen enligt planerna som presenteras i utredningsplanen. Naturstigarna planerades för att öka kännedomen om naturen och som stöd för naturundervisningen i skolorna. Naturstigarna används numera flitigt för friluftsliv och syftet är främst att ge fina upplevelser i naturen. I denna utredning uppdaterar vi utredningsplanen för naturstigarna i Esbo från 1979 genom att sammanställa tillgänglig information om Esbos naturstigar. Samtidigt kartläggs situationen och utvecklingsbehovet för naturstigarna. Esbo stad upprätthåller de flesta av naturstigarna, och deras tillstånd är relativt bra. Det finns trots allt en efterfrågan på nya naturstigar, särskilt på platser som är i flitig användning. Naturstigarna förväntas vara lättillgängliga, tydliga och visuella. I fortsättningen borde man fästa mer uppmärksamhet vid planering och förverkligande av naturstigar för barn och övriga specialgrupper. Ämnesord naturstig, naturväg, stadstig, tillgängligheten naturstigen, upplevelsenaturstig Serie Esbo miljöcentralens publikationsserie 1/2014 ISSN Sidor 39 Tryckeri Esbo stads tryckningscentral, Esbo

6 SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO SELVITYKSEN SISÄLTÖ JA MÄÄRITELMÄT Luontopolut ja luontoreitit Luontopolkujen sisältö ja merkintätapa ESPOON LUONTOPOLKUJEN HISTORIA ESPOON LUONTOPOLKUJEN NYKYTILANNE Luukkaan Hanikan Träskändan Kierros Laajalahden pitkospuupolku Tremanskärrin Sorlammen Oittaan Finnoon Hannusmetsän Villa Elfvikin luontopolut Luonnon helmassa Väinö Variksen ja Jäniksen jäljillä -talvipolku Kylämaiseman historia Historiakasvio Puulajipolku Glimsinjoen Keskuspuiston luontopolut Keskuspuiston Tikankierros Keskuspuiston lasten LUONTOPOLKUJEN YLLÄPITO JA KUNNOSTUSTARPEET LUONTOPOLKUJEN KEHITTÄMISTARPEET Lasten luontopolut Esteettömät luontopolut Kaupunkipolut ja kaupunkiluontoa esittelevät polut Uusia ja ja ehdotuksia Fiskarsinmäki (Lasilaakso) Friisinkallio Pentalan Rullavuori Kirkkojärven reitti YHTEENVETO Lähdeviitteet Liitteet

7 1. JOHDANTO Espoon ja on suunniteltu ensimmäisen kerran vuonna 1979, jolloin laadittiin laaja yleissuunnitelma jen toteutusperiaatteista sekä ehdotuksista Espooseen. Suunnitelman laatimisesta on kulunut aikaa jo yli 30 vuotta. Espoo on kasvanut niiden vuosikymmenten aikana Suomen toiseksi suurimmaksi kaupungiksi. Kaupunkiluonteesta huolimatta Espoossa on vielä jäljellä hyvin monimuotoista ja arvokasta luontoa ja asukkaille luonnonläheisyys ja luonnossa liikkuminen on yhä merkittäviä tekijöitä. Luontopolkuja on eri puolella Espoota ja ne antavat hyvän kuvan Espoon rikkaasta ja monipuolisesta luonnosta. Espoossa ja on suunniteltu ja rakennettu kansallispuistoon, luonnonsuojelualueille, ulkoilu- ja retkeilyreittien varrelle sekä taajamien lähistöille. Suurin osa Espoon luontopoluista on toteutettu 1980-luvulla. Luontopolkuja suunniteltiin niin koulujen luonto-opetuksen tueksi kuin ulkoilijoiden luontotuntemuksen parantamiseksi. Luontopolkujen tarkoitus on vuosien varrella muuttunut. Luontopolkuja käytetään yhä enemmän ulkoiluun ja virkistykseen, mutta ne ovat yhä oiva tapa tutustua lähiympäristön luontoon. Luontopolun tehtävä on myös suojella luontoa ohjaamalla kulkua merkityille poluille sekä vähentää sitä kautta herkkien alueiden kulumispaineita. Tämän selvityksen tarkoitus on päivittää vuoden 1979 Espoon jen yleissuunnitelma kokoamalla yhteen saatavilla oleva tieto Espoon luontopoluista sekä kartoittaa jen tilannetta ja kehitystarpeita. Luontopolkujen suunnittelu ja toteutus on monimutkainen ja pitkä prosessi, joka vaatii eri tahojen yhteistyötä. Tämä selvitys on laadittu Espoon ympäristökeskuksen työkaluksi, joka antaa eväitä jen suunnitteluun ja kehittämiseen. Luontopolkujen tarve on suurin siellä, missä kävijöitä on eniten. Samalla kasvavat haasteet jen ylläpitämiseksi, sillä ilkivalta on lisääntynyt luvulla toteutetut luontopolut alkavat olla elinkaarensa päässä ja ne vaativat uudistamista. Viimeisen viiden vuoden aikana onkin kunnostettu niin vanhoja ja kuin suunniteltu uusia. Tähän selvitykseen on koottu kaikki Espoon kaupungin alueella sijaitsevat luontopoluiksi luokiteltavat polut. Nuuksion kansallispuistossa sijaitsevat luontopolut ja -reitit ovat mukana vain luettelona. Selvityksen lähtöaineistona on käytetty mm. vanhoja oppaita, esitteitä, karttoja sekä Espoon ympäristökeskuksen arkistoa sekä ympäristökeskuksen oman väen asiantuntemusta. 5

8 2. SELVITYKSEN SISÄLTÖ JA MÄÄRITELMÄT Selvityksessä esitellään Espoon alueella olevat luontopolut, niiden historia, nykytilanne sekä uusia ehdotuksia. Selvityksen pohjana toimii vuonna 1979 laadittu Espoon jen yleissuunnitelma, jolla luotiin raamit tulevalle toiminnalle Espoossa. Tähän selvitykseen on koottu tiivis kuvaus ja kartta kaikista luontopoluista, jotka sijaitsevat Espoon kaupungin alueella. Mukaan on otettu luontopoluiksi luokiteltavat polut, joita Espoossa on 12 erillistä a sekä Villa Elfvikin luontotalon verkosto, jossa on 6 a. Kustakin luontopolusta on esitelty historiaa, sisältö sekä kunnostustoimenpiteet, mikäli niistä on ollut tietoa. Nuuksion kansallispuiston luontopolut ja -reitit ovat rajattu tämän selvityksen ulkopuolelle. Nuuksion luontopoluista ja retkeilyreiteistä on tietoa metsähallituksen verkkosivuilla. Selvityksen lopussa on yhteenvetokartta, johon on koottu kaikki nykyiset luontopolut sekä uusia ehdotuksia Luontopolut ja luontoreitit Luontopolku on luonnosta kiinnostuneelle kävijälle suunnattu viitoitettu tai merkitty polku tai reitti, jota pystyy seuraamaan ilman suunnistusvälineitä. Se on kulkuväylä, jonka varrella sopivin välimatkoin löytyy erilaisia luontokohteita, joiden ominaisuudet ja erityispiirteet on tarkemmin kuvattu ja esitelty polun varrella (Häggman, 2007). Luontopolku voi olla luonnonpintainen tai rakennettu. Polkujen kulutuskestävyys on avainasemassa ja käytetyimmät polut ovat siitä syystä usein kivituhka- tai kuorikatepäällystettyjä. Espoossa ei ole käytössä jen kuntoluokitusta, mutta rakennetut polut ovat pääsääntöisesti helppokulkuisempia kuin luonnonpintaiset. Luontopoluilla voi olla pitkospuita vaikeakulkuisissa ja kosteissa paikoissa tai portaita jyrkissä rinteissä ja kallio-osuuksilla. Retkeilyreitti tai luontoreitti on pidempi kokonaisuus ja tarkoitettu yhden tai useamman päivän retkeilyä varten. Retkeilyreitti on useimmiten tarkoitettu patikointiin, mutta niitä voidaan tehdä myös pyöräilyä, hiihtoa tai vesiretkeilyä varten. Luontoreitti voi olla osa ulkoiluverkostoa tai varsinkin pyöräilyyn tarkoitettu reitti voi kulkea vähemmän liikennöityä tietä. Espoon alueelta vaellusreittejä löytyy Nuuksion kansallispuistosta. Kuva 1. Luonnonpintaiset polut ovat usein vaativampia kulkea ja kovassa käytössä oleva polku voi kulua. Kuva Hanikan luontopolulta. 6

9 2.2. Luontopolkujen sisältö ja merkintätapa Espoossa on käytetty jen merkitsemiseen viittoja, vihreää nauhaa sekä käpymerkkisiä laattoja. Viime vuosina on kaupungin ylläpitämillä poluilla käytetty myös maalia. Keltaiset maalitäplät maalataan pensselillä käsin (maali: keltainen valumaton liikennemerkkimaali tai emalimaali). Keltainen väri näkyy hyvin maastossa, joten merkkejä on helppo seurata. Maalitäplien on syytä olla tasakokoisia, jotta merkinnät näyttävät siistiltä (vaatii jonkun verran harjoittelua). Maalimerkkejä voidaan käyttää sopivissa kohdissa kivillä/kalliolla ja puiden rungoilla. Maalin käyttö luontopolujen merkitsemisessa on yleistynyt. Kuva 2. Luontopolkuviittoja Villa Elfvikissa Luontopolkuviitat Luontopoluilla käytetään viittoja (kuva 2) yleisesti ns. siirtymäpoluilla, tai paikoissa, joissa ulkoilureitti risteää luontopolun kanssa. Paikkoja, joissa risteää useampi polku, on a hyvä selventää viitalla. Luontopolkunauhaa (kuva 3) on käytetty etenkin vanhoilla luontopoluilla esim. Tremanskärrin ja Sorlammen luontopolulla. Nauhan heikkoja puolia ovat heikko kestävyys eli käytännössä nauha pitäisi uusia joka kesä. Lisäksi vanhat nauhat jäävät usein maastoon kun uusia lisätään, eli luontopolun varrella saattaa nähdä monen ikäisiä nauhoja. Vihreä väri lisäksi näkyy huonosti etenkin kesällä, joten vihreä nauha ei ole paras mahdollinen tapa merkitä ja. Kuva 3. Kaupungin ylläpitämillä luontopoluilla käytetty vihreä nauha 7

10 Luontopolkulaatassa on luontopolun käpytunnus (kuva 4), jota on myös käytetty viitoissa. Laatta sopii käytettäväksi polun merkitsemiseen erityisesti aukeissa paikoissa sekä risteyspaikoissa. Laattoja voi olla erivärisiä. Laatan hyviä puolia ovat: Virallisuus Pysyvyys Siisteys Mahdollisuus viestittää luontopolun ylläpitäjästä Huomioitavaa: Laattaa ei voi kiinnittää suoraan puuhun, vaan se täytyy kiinnittää viittaan tai tolppaan ruuveilla. Kuva 4. Espoon ympäristökeskuksen ylläpitämillä luontopoluilla käytetty keltainen laatta. Luontopolkujen sisältö Infotaulujen avulla kerrotaan yleisesti luontopolusta ja siellä on luontopolun kartta. Infotaulussa esitellään a ja siinä on yhteystietoja sekä muuta lisätietoa. Infotaulut ovat yleensä jen lähtöpaikalla ja pitemmillä poluilla paikoissa, jossa risteää esim. ulkoiluväylän kanssa. Kohdetauluilla esitellään luontopolun nähtävyydet, esitellään alueen luontoa ja tuodaan esille alueen ominaispiirteitä ja luontoarvoja. Kohdetaulujen määrä riippuu luontopolun pituudesta. Esim. Hanikan 5 km:n pituisella polulla on 14 kohdetaulua (Hanikan, s. 15). Luontopolkutaulut elävöittävät a ja tarjoavat kulkijalle tietoa alueesta. Luontopolun informaatio voi olla myös esitteessä. Silloin polun varrella on rastitolppia, ja niihin liittyvä tietoa löytyy oppaasta tai -esitteestä (Ks. Villa Elfvikin luontopolut, s. 23). Kuva 5. Perinteiset opastaulut ilahduttavat kulkijaa, antavat lisätietoa sekä tuovat vaihtelua. Kuva Keskuspuiston Huuhkajaportista. 8

11 3. ESPOON LUONTOPOLKUJEN HISTORIA Espoon ja on toteutettu pitkälti Espoon jen yleissuunnitelman pohjalta (Henttonen, 1979). Se on ensimmäinen koko kunnan aluetta koskeva yleissuunnitelma, jonka tarkoituksena oli luoda raamit tulevalle toiminnalle Espoossa. Suunnitelmasta saatuja kokemuksia on hyödynnetty jen kehittämisessä myös muualla Suomessa. Luontopolut on jaettu sisällöltään kahdeksi isoksi ryhmäksi: 1) yleisteemainen, jossa esiintyvät alueen luonnon tärkeimmät ominaispiirteet (Hanikan, Hannusmetsän ). 2) erityisteemainen, joka on teemapolku, jossa voi syventyä johonkin luonnon osatekijään tai erityisalueisiin. Erityisteemaisia ja ovat mm. suo (Tremanskärr) ja puulaji (Träskända). Luontopolkujen yleissuunnitelmassa esitettiin jen suunnitteluperiaatteita: - Luoda jatkuvakäyttöisiä polkuja, jotka edistäisivät luonnonsuojelutyötä. Luontopolun sisältöön tulee liittää luonnontieteellisen perusaineiston lisäksi myös paikallishistoriaa ja luonnonvarojen käyttöön liittyviä tietoja. - Luontopolku tarjoaa omin silmin helposti havaittavia ilmiöitä ja tapahtumia luonnossa sekä esittelee alueen luonnon tärkeimpiä ominaispiirteitä. Kuva 6. Laajalahden taulut esittelivät mm. alueen lintuja. Kuvassa töyhtöhyyppä. (Kuva vanhasta Laajalahden taulusta). - Luontopolku toimii osana vastuullista ympäristökasvatusta. Sen tarkoitus on herättää polun käyttäjän kiinnostus ympärillä esiintyvään luontoon sekä korostaa lähiluonnon merkitystä. - Polkujen suunnittelussa otetaan huomioon maanomistus, käyttäjämäärät sekä saavutettavuus. Polkujen linjauksissa käytetään mahdollisimman paljon hyväksi yleiskaavaan merkittyjä ohjeellisia ulkoilureittien varauksia. - Polkujen ulkoasu suunnitellaan yhtenäiseksi käyttämällä kaikilla poluilla samoja tunnuskilpiä ja viitoitusvärejä. 9

12 Yleissuunnitelmassa 1979 esitettiin toteutettavaksi kaiken kaikkiaan 13 a, 4 laajempaa maisema- ja pyöräreittiä sekä yksi luontokiintorastiverkko (Taulukot 1 ja 2). Luukkaan a ei ole yleissuunnitelmassa, sillä se oli jo toteutettu vuonna 1976 Helsingin kaupungin toimesta. Luukkaan on vanhin Espoon alueella. Luontopolkujen yleissuunnitelmassa luontopolut oli esitetty toteutettavaksi vuosille Luontopolkujen toteutus on kuitenkin vienyt enemmän aikaa. Esitetyistä luontopoluista on toteutunut vain osa. Toteutuneistakaan kaikki eivät ole yleissuunnitelman mukaisia ja esim. Pentalan on vieläkin suunnittelulistalla (Taulukko 1). Hanikan on toteutunut melko lailla suunnitelmassa esitetyllä tavalla, mutta Soukan Martinmäki (nykyisin Hannusmetsän ) luontopolusta on toteutunut vain Hannusjärven yläpuolella oleva osuus. Träskända Karvasmäen Kasavuoren toteutui vasta 2000-luvulla ja siitä vain Träskändan puistosta Glimsinjoen varta pitkin kulkeva osa (Ks. Glimsinjoen s. 24). Yleissuunnitelmassa esitetyistä toteutumattomista ehdotuksista osa voi olla edelleen käyttökelpoisia, tosin sovellettuna paikka ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen. Espoon luontoreiteistä (Taulukko 2) Bodomin ja Röylän kulttuurimaiseman pyöräilyreitti oli käytössä vielä 1990-luvun alkupuolella. Nuuksion Oittaan kiintorastiverkosto oli sekin käytössä vielä 1990-luvun alussa. Kiintorastit löytyvät nykyisin Oittaan Karhusuon alueelta. Kuva 7. Valtakunnallinen luontopolun käpytunnuksella varustettu viita, joka esitettiin Espoon jen tunnukseksi jen yleissuunnitelmassa. Viitassa voi olla lisäksi rastitunnus (Henttonen, 1979). 10

13 Taulukko 1. Espooseen esitettyjä ehdotuksia jen yleissuunnitelmassa. (Henttonen, 1979). Luontopolun vanha nimi Träskändan puulajitieteellinen puisto Laajalahden Kaitalahden-Hanikan Tremanskäärrin suo Träskändan- Karvasmäen- Kasavuoren Keskuspuiston Soukan-Martinmäen Saaristoluonnon, Pentala Leppävaaran Eestinkallion Talvibiologinen luontolatu Nuuksio- Sahajärvi Gumbölen jokivarren luontopolut Matalajärven lintutieteellinen Nimi nykyään Träskändan Kierros Laajalahden pitkospuupolku Hanikan Tremanskärrin Glimsinjoen Hannusmetsän Pentalan Toteutunut yleissuunnitel man mukaan Ehdotettu toteutusvuosi Raken nettu Käytössä Kyllä Ei Kyllä Ei X X X X X X X X X X X X X X X X X X X X 1) Tällä hetkellä alueella kulkee vajaa 3 km:n pituinen Laajalahden pitkospuupolku Villa Elfvikista Otaniemen Konemiehentielle (s. 23). 2) Keskuspuiston rakennettiin vuonna 1986 Olarin alueelle. Polku suunniteltiin koululaisryhmille luonto-opetuksen tueksi. Polulla on 10 rastitolppaa, johon liittyy opasvihkonen (1986) tehtävineen. Luontopolku poistuu käytöstä, kun Keskuspuiston Tikankierros valmistuu. 11

14 Taulukko 2. Luontoreitit sekä luontokiintorastiverkko jen yleissuunnitelmassa. (Henttonen, 1979) Luontoreitin vanha nimi Bodomin ja Röylän kulttuurimaisemallinen pyöräreitti Nuuksion Oittaan luontokiintorastiverkko *) Espoon saariston selostusreitti Otsolahti Gåsgrund Pirttimäen Solvallan vaellus Tapiolan Otaniemen arkkitehtuurin ja kaupunkiekologian esittelyreitti Nimi nykyään Bembölen Bodominjärven luontopyöräreitti Toteutunut yleissuunnitel man mukaan Ehdotettu toteutusvuosi Toteutettu Käytössä Kyllä Ei Kyllä Ei X X X n X Saaristoreitti **) X n X X X *) Kiintorastit löytyvät nykyisin Oittaan Karhusuon alueelta, Espoon liikuntapalvelut. **) Saaristoreittiä esitellään ensimmäisen kerran Luonto-opas Espoon saaristoluonto on uusittu Espoon liikuntapalvelut ylläpitää saaristoliikennettä kesäkaudella. Reittiveneet liikennöivät mm. Otaniemestä ja Kivenlahdesta Espoon ulkoilusaariin. 4. ESPOON LUONTOPOLKUJEN NYKYTILANNE Luontopolkuja on eri puolella Espoota ja ne antavat hyvän kuvan Espoon luonnon monipuolisuudesta. (Karttaliite 1, s. 32) Luontopolkuja on Espoossa yhteensä n. 40 km, niiden pituus vaihtelee kilometrin lenkistä viiteen kilometriin (Taulukko 4). Nuuksion kansallispuistossa on kaksi a sekä merkittyjä retkeilyreittejä (Taulukko 3). Keväällä 2013 avatun Suomen luontokeskus Haltian ansiosta on rakennettu uusia reittejä Nuuksioon. Metsähallituksen ylläpitämistä Nuuksion reiteistä löytyy tietoa mm. Metsähallituksen verkkosivuilta: ( Taulukko 3. Nuuksion kansallispuiston luontopolut ja rengasreitit Reitti pit. Rak. Ylläpitäjä Sisältö (km) vuosi Nahkiaispolku 2 Metsähallitus Nuuksion kansallispuiston luonnon ennallistaminen Maahisenkierros Nuuksion kansallispuiston esteetön reitti Kaarniaispolku 2, Koululaisille suunniteltu polku Nuuksion rengasreitit: -Päivättären polku -Punarinnan kierros -Korpinkierros -Haukankierros -Klassarinkierros -Solvalla-Haukilampi 1, , Metsähallitus Viitoitetut rengasreitit, kullekin reitille on oman värinen merkintä. 12

15 Espoon luontopoluista kaupunki ylläpitää yhdeksää (Taulukko 4). Muista luontopoluista vastaavat yhdistykset ja muut toimijat. Kaupungin ylläpitämät luontopolut ovat pääosin viitoitettu ja reitit merkitty. Espoossa ei ole käytössä reittien vaativuusluokitusta. Luontopolut ovat enimmäkseen luonnonpintaisia ja kulkevat olemassa olevaa polkuverkostoa pitkin. Luontopolkukuvauksessa polkujen vaativuutta kuvataan sanoilla helppokulkuinen ja vaikeakulkuinen. Kivituhkapintaisia ja ovat Finnoo, Träskändan luontopolut sekä Luukkaan, joka kulkee ulkoilupolkuja pitkin. Luontotalo Villa Elfvikin pihasta lähtee toiminnallisia ja helppokulkuisia, myös lasten ehdoilla suunniteltuja ja. Taulukko 4. Espoon luontopolut Luontopolku pituus Rak. Ylläpitäjä Sisältö Muuta (km) vuosi Luukkaan Helsingin kaupunki Kaitalammen ja Luukkaan aarnialueet Helppokulkuinen Hanikan Espoon ympäristökeskus Merenrantatekosysteemit, Kaitalahden linnusto pitkospuita ja kallio-osuuksia Träskändan Kierros Espoon tekninen keskus Kartanonpuisto, jalopuut Helppokulkuinen Laajalahden pitkospuupolku Metsähallitus Pitkospuupolku Sorlammen 5 (1980 -luku) Espoon liikuntapalvelut Geologiset kohteet, kalliot, aarnimetsä Paikoin vaikeakulkuinen Tremanskärrin 3, Espoon Keidassuo pitkospuita ympäristökeskus Oittaan 1,5 (1980 -luku) Espoon liikuntapalvelut Purolaakson luonnonsuojelualue, tervaleppäkorpi Finnoon 1, Espoon Valtakunnallisesti arvokas Helppo- Hannusmetsän Villa Elfvikin luontopolut: - Luonnon helmassa - Väinö varis - Jäniksen jäljillä talvipolku - Kylämaiseman historia - Historiakasvio - Puulajipolku Glimsinjoen Keskuspuiston Tikankierros ympäristökeskus 3, Hannusjärven suojelu ry 0,7 0,8 0,7 1,3 1,3 0, Espoon ympäristökeskus, Metsähallitus Pro-Espoonjoki ry Espoon ympäristökeskus lintuvesi Geologiset kohteet, kuusivaltainen kangasmetsä, rehevät kosteikot Metsä, ruovikko Glimsjoen jokivarren luontokohteet Keskuspuiston metsäluonto kulkuinen Paikoin vaikeakulkuinen Lapsille Paikan historiaa ja ajan patinaa - - Puulajit Sadesäällä ja keväällä polku paikoin kosteaa Paikoin vaikeakulkuinen Espoon vanhin on Luukkaan, joka on rakennettu vuonna Suurin osa Espoon luontopoluista on rakennettu 1980-luvulla. Viimeisten vuosien aikana on avattu uusia polkuja ja myös kunnostettu vanhoja. Luontopolkukuvaukset ovat kronologisessa järjestyksessä. 13

16 4.1. Luukkaan Pituus: Kaksi polkuvaihtoehtoa, 6 km ja 9 km. Alkumatka on molemmilla polulla yhteinen. Historia: Luontopolun on suunnitellut Helsingin kaupungin kiinteistöviraston metsäosasto vuonna Polun varrella oli 25 numeroitua kohdetta, johon liittyi esitevihkonen. Sisältö: Luontopolku antaa tietoa Luukkaan alueen metsäluonnosta, sen hoidosta ja suojelusta sekä kertoo myös alueen paikallishistoriasta. Reitti kulkee ulkoilupolkuja pitkin ja on muutamia jyrkkiä mäkiä lukuun ottamatta helppokulkuinen. Käpytunnuksella viitoitetulla reitillä on 20 rastia. Rastit on merkitty numeroilla maastoon ja kohteista kerrotaan erillisessä esitteessä. Muuta: Luontopolkutaulut Luukkaan ulkoilumajalla ovat haalistuneet, uusimistarve. Luukkaan on vanhin käytössä oleva Espoon alueella. Ylläpitäjä: Helsingin kaupunki, rakennusvirasto Lisätietoa: Kuva 9. Helsingin kaupunki ylläpitää Luukkaan alueen ulkoilupolkua ja a 14

17 4.2. Hanikan Pituus: 5 km Historiaa: Rakennettu vuonna 1980, jolloin polulla oli 18 kohdetaulua. Polun kunnostustöitä on tehty vuosina 1984, jolloin rakennettiin Kaitalahden lintutorni sekä 1996, jolloin luontopolun linjausta muutettiin nykyisen kaltaiseksi. Seuraavan kerran polkua kunnostettiin vuonna Kunnostetun luontopolun ja uusien taulujen avajaisia vietettiin keväällä Polulla on 5 infotaulua sekä 14 kohdetaulua. Luontopolun uusi esite valmistui vuonna Sisältö: Merenrantaekosysteemejä painottava, jossa voi tutustua Kaitalahden runsaaseen linnustoon, pronssikautisiin hautaröykkiöihin, jääkauden jälkiin sekä metsä- ja rantamaisemiin. Kosteimmissa paikoissa on pitkospuut. Reitillä on lintutorni. Luontopolun kohdetaulut (uusitut taulut 2010): 1) Muinaisrannalla, 2) Arvokasta kosteikkoluontoa, 3) Elämää muurahaispesässä, 4) Hanikan siirtolohkare, 5) Isovarpuräme, 6) Jääkauden jälkiä kalliossa, 7) Muinaishaudat eli Hiidenkiukaat, 8) Mustikkametsän siimeksessä, 9) Lajirikas rantalehto, 10) Lepakoiden mielipaikka, 11) Saariston asukkaita, 12) Kaitalahden linnut, 13) Rannan vyöhykkeisyys, 14) Kallioiden sinnittelijät Polulle pääsee mm. Suinonsalmesta, Suvisaarentien kuntopolun pysäköintialueelta ja Alakartanontien bussipysäkeiltä. Erityishuomio: ilkivallalle altis alue, infotaulujen kuntoa joudutaan tarkistamaan ja puhdistamaan joka kesä. Kohdetaulujen kunnon tarkistus ja luontopolun ruovikko-osuuden niitto pitkospuiden vierestä kuuluu ympäristökeskuksen ympäristöhoitajien hoitolistalle. Ylläpitäjä: Espoon ympäristökeskus 15

18 4.3. Träskändan Kierros Pituus: kaksi n. 1 km:n pituista reittiä Historia: Luontopolku on rakennettu vuonna Ensimmäinen opas Träskändan puulaji on julkaistu vuonna Luontopolkuoppaat on uusittu vuosina 1984 ja Polun varrella esitellään nimikilvin n. 35 koti- ja ulkomaista puu- ja pensaslajia. Opasvihkosessa kerrotaan myös puiston monipuolisesta puu- ja pensaslajistosta sekä kartanopuiston rakennuksista sekä Träskändan kartanon historiasta. Sisältö: Träskändan kartanoa ja kartanonpuistoa sekä entisajan hienostokartanon puutarhakulttuuria ja rehevää lehtoluontoa esittelevä. Kartanonpuiston alueella kulkeva polku (n. 1 km) on helppokulkuinen, kivituhkapäällysteinen. Puistometsässä reitti kulkee luonnonpintaisilla poluilla ja on paikoin vaativa. Träskändan puisto on luonnonsuojelualuetta. Erityishuomio: Kohdetaulut ovat huonokuntoisia, osa rikottu. Puistossa on paljon kävijöitä, ilkivallalle herkkä alue. Taulut ja sisältö uusitaan, samalla saa uuden nimen: Träskändan Kierros (2013). Reittiopasteet sijoitetaan niin, että ne osoittavat reitin varrelle jääviä puulajeja. Vanhat puulajipylväät poistetaan. Reittilinjausta muutetaan käyttäjäystävällisemmäksi ja reittiä kunnostetaan. Vanhat kohdetaulut poistetaan. Uusia kohdetauluja (3 kpl): Kartanonpuisto, Puistometsä ja jokivarsi, Maisemapuisto Ylläpitäjä: Espoon tekninen keskus 16

19 4.4. Laajalahden pitkospuupolku Historiaa: Luontopolku toteutettiin vuonna Polku on silloin kulkenut Otaniemen Dipolista Sakkolantielle. Yhteys Villa Elfvikiin rakennettiin 1990-luvun alussa. Polun pituus oli n. 5 km ja sen varrella 14 luonnosta kertovaa taulua. Opastaulut purettiin vuosina Laajalahden luontopolusta on julkaistu opas vuonna 1980 ja uusintapainos Sisältö: Ruovikko-osuudella kulkeva n. 3 km:n pituinen pitkosuupolku esittelee Laajalahden kosteikkoluonnon erikoisuuksia. Polun lähellä on kaksi lintutornia, polun molemmissa päissä. Polku kulkee luonnonsuojelualueella. Polulle pääsee Villa Elfvikin luontopoluilta ja Otaniemestä Konemiehentieltä. Muuta: Laajalahden luonnonsuojelualueesta kertova esite sekä retkikartta on saatavilla vain sähköisenä Metsähallituksen verkkosivuilla, ei painettua versiota. ( Ylläpitäjä: Metsähallitus 17

20 4.5. Tremanskärrin Pituus: Tremanskärrin kautta kiertävä polku 3,7 km ja Kurkijärven kautta kulkeva polku 2,8 km. Historia: Rakennettu vuonna 1988, samana vuonna on julkaistu ensimmäinen esite. Esite on uusittu vuonna 1998 ja samana vuonna uusittiin opasteita ja kunnostettu luontopolun rakenteita (pitkospuut, portaat, kaide ja silta). Seuraavan kerran luontopolun rakenteita on kunnostettu vuonna 2011 (suo-osuuden pitkospuut, Kurkijärven tuntumassa uusittu maaportaat sekä kaide). Sisältö: Pohjois-Espoon luontoa ja Tremanskärrin keidassuota esittelevä. Ojittamattomat suoalueet on luokiteltu maakunnallisen tason suojelukohteiksi. Luontopolku kulkee suurelta osin luonnonsuojelualueella. Kurkijärven tuntumassa sekä Tremanskärrin suoalueella kuljetaan pääosin pitkospuita pitkin. Luontopolun kohdetaulut (nykyiset taulut): Tremanskärrin, Tremanskärrin luonnonsuojelualue, Suomen kallio- ja maaperä, Tremanskärr - keidassuo, Suon laide, Miksi puut kuolevat, Kosteikossa on oma lajistonsa, Pohjois-Espoossa on yhä metsän eläimiä, Räme, Vesimittarit, Soistuva korpi, Tervaleppäkorpi, Hirvipensaikko, Lajien säilymisen ehdot. 18

21 Polulle pääsee pysäköintipaikalta, joka sijaitsee Kalajärven koulun vastapäätä Vihdintien varrella. Pysäköintipaikalta kuljetaan luontopolulle Kalajärven kuntorataa pitkin. Muuta: Luontopolun kohdetaulut sekä esite uusitaan lähivuosien aikana. Kohdetaulujen määrä ja sijainti tarkistetaan. Luontopolun opastusta selkeytetään. Ylläpitäjä: Espoon ympäristökeskus 4.6. Sorlammen Pituus: 5 km Sisältö: Sorlammen kiertää vaihtelevassa metsämaastossa pääosin luonnonsuojelualueella. Alueelle on luonteenomaista jyrkät kalliot, niiden väliset purolaaksot ja paikoin aarnimainen havumetsä. Sorlammen hiidenkirnut ja Hiidenpesä luola ovat reitin varrella. Polun varrelle jää myös monia mielenkiintoisia geologisia kohteita. Luontopolulla on 5 kohdetaulua. Luontopolku on rakennettu 1980-luvun lopussa (arvio, tarkkaa vuosilukua ei tiedossa). Tie luontopolulle lähtee Nuuksion ulkoilumajan parkkipaikalta, polulle pääsee myös Hakjärventieltä ja Nuuksiontien varressa olevalta pysäköintialueelta. Muuta: Polun kiertäminen kestää 1,5-2 tuntia. Polulla on paikoin kivikkoa, puiden juuria sekä pitkospuita, joten polku ei ole helppokulkuinen. Sorlammen keittokatoksella voi syödä eväitä ja paistaa makkaraa. 19

22 Erityishuomio: Polun merkintä paikoin epäselvä, kulku luontopolulle Hakjärventieltä epämääräinen. Kohdetauluista osa on haalistunut. Pitkospuita ja muita polun rakenteita korjataan tarpeen mukaan. Ylläpitäjä: Espoon liikuntatoimi 4.7. Oittaan Pituus: 1,5 km Sisältö: Luontopolku kulkee pääosin Oittaan purolaakson luonnonsuojelualueella lähellä Oittaan ulkoilukeskusta. Metsämaastossa kiertelevän luontopolun lähtöpaikka on Oittaan kartanon päärakennuksen kupeesta, jossa on infotaulu. Luontopolulla on 5 kohdetaulua. Polkuvarren maasto on pääosin kuusikkoa, Bodominjärven rantametsä ja tervaleppäkorpi tuovat vaihtelua reittiin. Polku on pääosin suhteellisen helppokulkuista metsäpolkua, mutta polun loppupäässä reitti nousee kalliorinnettä ylös, johon on rakennettu portaat kulkua helpottamaan. Luontopolku on rakennettu 1980-luvun lopussa (arvio, tarkkaa vuosilukua ei tiedossa). Luontopolulle pääsee Oittaan ulkoilukeskuksesta, jossa on myös pysäköintialue (Kunnarlantie 33). Erityishuomio: Luontopolun loppupään merkkaus puutteellista, kaiteet ja portaat kalliolla vaativat korjaustoimenpiteitä. Ylläpitäjä: Espoon liikuntatoimi 20

23 4.8. Finnoon Pituus: 1,6 km Historiaa: Rakennettu vuonna 1996, polun syntyyn on vaikuttanut WWF sekä Helsingin Seudun Lintutieteellinen yhdistys. Silloin pystytettiin infotaulut (3 kpl) sekä kohdetauluja (8 kpl). Polkua on kunnostettu vuosina 2009 ja 2010, joiden ansiosta altaan ympärillä kiertää koko matkalla kivituhkapäällysteinen polku. Sisältö: Suomenojan puhdistamon altaan ympäri kiertävä, joka tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden tutustua alueen runsaaseen linnustoon. Reitin varrella on kaksi lintutornia. Polku on helppokulkuinen, kivituhkapäällysteinen. Polulle pääsee Hyljeluodontien itäpuolella olevalta pysäköintialueelta sekä voimalaitoksen läheltä rantaraitin varrelta alueen kaakkoiskulmasta. Erityishuomio: ilkivallalle altis alue, suurin osa tauluista on poistettu. Kohdetaulujen sisältö on vanhentunut ja uusiminen on ajankohtaista kun alueen suunnittelu etenee. Kostean polunvarren niitto kuuluu ympäristökeskuksen ympäristöhoitajien hoitolistalle. Finnoon alueen suunnittelu on kesken, virkistysalueiden suunnittelun yhteydessä ratkaistaan myös luontopolun kohtalo. Ylläpitäjä: Espoon ympäristökeskus 21

24 4.9. Hannusmetsän Pituus: 3,5 km Historia: Polku on rakennettu vuonna 2000 Hannusjärven suojeluyhdistys ry:n toimesta. Luontopolkutauluja on kunnostettu vuosina 2008 ja Sisältö: Hannusjärven ja Länsiväylän välissä vaihtelevassa metsämaastossa kiertävä. Reitin varrella on kuusivaltaista kangasmetsää, karummilla kohdilla männikköä, painanteissa suolaikkuja ja Hannusjärven rannalla korpialue. Luontopolun lähistöllä on myös erilaisia geologisia kohteita. Kohdetauluja: alueen luonnosta kertovia tauluja 8 kpl. Reitillä on 5 lähtöpistettä, eli polulle pääsee useista eri kohdista, mm. Hannuntien ja Hannusjärventien risteyksestä, mutta myös Hannusmetsän varrelta sekä Hannusrannan päästä. Lähtöpisteiden tuntumassa ei ole pysäköintialueita. Muuta: Reitti kulkee luonnonpintaisena vanhoja polkuverkostoja pitkin, mutta on paikoin vaikeakulkuinen. Luontopolku on merkitty vaikeusasteen mukaan eri väreillä ja nauhalla. Erityishuomio: ilkivallalle altis alue, kohdetaulujen kunnossa pitäminen on työlästä. Polkua ylläpidetään yhdistyksen voimin. Ylläpitäjä: Hannusjärven Suojelu ry 22

25 4.10. Villa Elfvikin luontopolut Villa Elfvikin luontotalon lähimaastoissa kiertävät luontopolut tarjoavat tietoa alueen luonnosta ja historiasta kaiken ikäisille kulkijoille. Luontopolkuja kierretään opasvihkosen kanssa, jotka ovat lainattavissa Villa Elfvikin luontotalosta. Luontopolun opasvihkoset löytyvät sähköisenä myös Villa Elfvikin verkkosivuilta. Luontopolut lähtevät Villa Elfvikin luontotalon pihasta. Ylläpitäjä: Espoon ympäristökeskus, Metsähallitus Luonnon helmassa - Historiaa: Luonnon helmassa - on ensimmäinen Villa Elfvikin luontopoluista. Se on rakennettu vuonna 1992, ruovikko-osuus ja lintutorni talvella Luonnon helmassa - nimen polku sai uudistamisen yhteydessä Samalla polun opasteet uusittiin ja ruovikkoosuuden polun rakenteita kunnostettiin. Luontopolulla on pituutta 0,7 km ja polun varrella on 7 kohdetaulua. Reitillä on lintutorni, josta voi seurata lahdella pesivien lintujen elämää. Muuta: Polkua parannettiin vuosina Polku on kuljettavissa pyörätuolilla ja lastenvaunuilla lumettomana aikana kuivan maan osuudella. Pyörätuolilla ja vaunuilla pääsee myös reitin varrella sijaitsevaan lintutorniin. 23

26 Väinö Variksen ja Jäniksen jäljillä -talvipolku Toiminnallisia ja, jotka ovat suunniteltu erityisesti lapsille. Polkuja kierretään opasvihkosen kanssa, pienimmät ohjaajan seurassa. Jäniksen jäljillä -talvipolku käyttää samaa polkureittiä kuin Luonnon helmassa Kylämaiseman historia - 1,3 km:n pituinen historiakierros tutustuttaa Elfvikin maiseman historiaan, keskiaikaiselta kylämäeltä nykypäivään. 700 vuoden historiakerrostumiin voi tutustua opasvihkosen avulla. Polku on valmistunut vuonna Historiakasvio - Kylämaisemahistoriaa täydentävä, jossa kasvien avulla perehdytetään asutushistorian juuriin. Polkua kierretään opasvihkosen kanssa. Polku on valmistunut vuonna Puulajipolku Polulla esitellään yleisemmät puulajit Luonnon helmassa -polun varrelta. Polkua kierretään opasvihkosen kanssa. Puulajipolku on Villa Elfvikin uusin, polku on valmistunut vuonna Puulajipolku kulkee samalla reitillä Luonnon helmassa - luontopolun kanssa Glimsinjoen Pituus: 3 km Historiaa: Träskända Karvasmäen Kasavuoren suunnitelmat oli esitetty myös 1979 yleissuunnitelmassa. 6 km:n pituisen reitin piti suunnitelmien mukaan kulkea Träskändan puistosta Glimsinjoen vartta pitkin talomuseolle ja sieltä Kauniaisten puolelle Kasavuorelle. Siitä on nyt toteutunut n. 3 km pitkä reitti. Pro Espoonjoki ry on ylläpitänyt polkua useamman vuoden ajan, mutta virallisesti polku avattiin vuonna Glimsinjoen on noin 3 km pitkä ja kulkee Glimsinjoen vartta pitkin Träskändan puistosta Glimsin talomuseolle. Reitti kulkee suurimmaksi osaksi jokivarren metsäistä polkua pitkin, Ingaksessa lyhyen matkan hiekkatietä pitkin ja Turuntielle tultaessa asfaltilla. Joen yli pääsee Ingaksen ja Jorvikosken siltoja pitkin, jolloin on mahdollista oikaista Kuninkaantielle. Jokireitillä on 14 rastitolppaa. Luontopolkuopas sekä lisätietoa Glimsinjoesta löytyy Pro Espoonjoki ry verkkosivuilta: Erityishuomio: Ilkivallalle herkkä alue. Polkua kunnostetaan ja ylläpidetään yhdistyksen voimin, yhteistyössä kaupungin kanssa. Ylläpitäjä: Pro Espoonjoki ry. 24

27 Kuva 7. Glimsinjoen. (opas, Pro Espoonjoki ry) Kartta: Pro Espoonjoki ry (Matti Toivonen) Keskuspuiston luontopolut Historiaa: Keskuspuiston luontopolun suunnittelutyö käynnistyi jo vuonna 1981, jolloin Keskuspuistoon suunniteltiin n. 7 km:n pituista reittiä Keskuspuiston itäosaan, Bosmalmin alueelle. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet. 1,7 km:n pituinen rakennettiin vuonna 1986 Olariin. Polulla on 10 rastitolppaa, joihin liittyy opasvihkonen (1986) tehtävineen. Polun lähtöpaikkana toimii Olarin pururata. Luontopolku suunniteltiin erityisesti koulujen opetustoimintaa varten Keskuspuiston Tikankierros Olarin ulkoilureittien rakentamisen myötä on pirstoutunut ja Bosmalmin alueelle suunnitellaan uutta Keskuspuiston a, Keskuspuiston Tikankierros. 5 km:n pituinen kiertää Keskuspuiston vaihtelevassa metsämaastossa. Reitin varrelle jää Keskuspuistolle luonteenomaisia karuja kallioita ja niiden välissä olevia reheväkasvuisia painanteita. Luontopolun varrelle jää myös perinneympäristöniittyjä. Polku risteää ulkoiluväylien kanssa, joten polun voi kulkea vain osittain. Polku kulkee vanhoja polkuverkostoja pitkin, mutta on paikoin vaikeakulkuista. Luontopolulla on kolme infotaulua. Polku on merkattu viitoituksella sekä keltaisin maalimerkein ja siinä on 5 kohdetaulua. 25

28 Luontopolun suunnittelutyö on käynnistynyt vuonna 2012, tavoite polun valmistumiselle on Polun kunnostussuunnitelmassa huomioidaan pehmeät polun pohjat sekä ojien ylitykset. Erityishuomio: Mössenkärrin perinneniitty kuuluu ympäristökeskuksen ympäristönhoitajien hoitolistalle. Rönnängen niittyä hoitaa luonnonhoitoyksikkö niittämällä. Keskuspuiston Lasten Keskuspuiston lasten Alustavien suunnitelmien mukaan reitti kulkee Mössenkärrin lammen ja kosteikon ympäri. Lammen pohjoispuolella kuljetaan Tikankierroksen reittiä. Lammen eteläpuolelle tarvitaan uusi reitti. Reitti suunnitellaan helppokulkuiseksi ja kuljettavaksi myös lastenrattailla lumettomaan aikaan. Luontopolku suunnitellaan ja toteutetaan erityisesti lapsille. Tarkoitus on tarjota lapsille tekemisen iloa sekä herättää mielenkiinto lähiympäristön luontoa kohtaan kaikkina vuodenaikoina. Luontopolun suunnittelutyö käynnistyy kesällä Luontopolku nimetään uudelleen käyttöönoton yhteydessä. 5. LUONTOPOLKUJEN YLLÄPITO JA KUNNOSTUSTARPEET Hyvin suunnitellut ja toteutetut rakenteet eivät vaadi vuosittaisia ylläpitotoimenpiteitä. Espoossa jen rakenteet (pitkospuut, portaat, kaiteet, lintutornit, opasteet ja viitat) on pääosin puusta tehtyjä, kalliokiinnityksissä on käytetty muototerästä ja betoniterästä. Vanhemmat puurakenteet on käsitelty puunsuoja-aineilla, uudemmat ovat 26

29 painekyllästettyjä. Maanpäällisten painekyllästettyjen eli kestopuurakenteiden kestävyys voi olla jopa 30 vuotta, vaikeissa olosuhteissa (mm. maahan juntatut puurakenteet) käyttöikä voi jäädä alle 15 vuoden. Taulukko 6. Espoon kaupungin ylläpitämien jen kunnostustoimenpiteet ja -tarpeet Reitti Rak. Kunnostus- ja ylläpitotoimet Jatkotoimet vuosi vuosittain Finnoon 1996 polkua kunnostettu 1996, Kohdetaulujen uusimistarve. Ajankohta auki Hanikan 1980 taulut uusittu, polkua kunnostettu 1996, Lintutorni rakennettu Esitteet uusittu 1998 ja Keskuspuiston 1986 vanhan luontopolun pylväät puretaan Keskuspuiston Tikankierros Oittaan 1988 Polkua on kunnostettu tarpeen mukaan Kunnostustarpeita: Polun merkintä, portaat ja kaiteet Sorlammen 1986 Polkua on kunnostettu tarpeen mukaan Kunnostustarpeita: merkintä, opastus, Tremanskärrin 1988 Suo-osuuden pitkospuita tuettu, portaat ja kaide kunnostettu 1998 ja Träskändan kierros 1980 Polun kunnostus- ja ylläpitotyöt tarpeen mukaan. Esite uusittu Uudet taulut ja sisältö Villa Elfvikin luontopolut - Luonnon helmassa 1992 Luontopolku kunnostettu Ruovikko-osuuden oikaisu 2011 kohdetaulut kohdetaulut ja merkintä uusitaan 2015 (Espoon ympäristökeskus) Polkumerkinnät uusitaan ja polkua parannetaan (Espoon tekninen keskus) Hanikan opastaulut on uusittu 2011, Träskändan taulut uusitaan 2013, ja Tremanskärrin taulujen uusiminen on ajankohtaista lähitulevaisuudessa (Taulukko 6). Taulujen sisältö vanhenee myös ajan kuluessa ja se on syytä uusia samalla. Uusissa tauluissa hyväksi toteutustavaksi on todettu alumiinilevylle tulostetut taulut. Alumiinilevylle tulostetut taulut ovat osoittautuneet kestäviksi sekä tarvittaessa suhteellisen helposti puhdistettaviksi. Vuosittaiset jen ylläpitotoimet ja -kustannukset muodostuvat merkintöjen, taulujen ja viittojen kunnon tarkistuksesta ja ilkivallalle herkillä alueilla niiden puhdistuksesta. Myös taulujen materiaali vaikuttaa niiden kestävyyteen ja huolettavuuteen. Yhdistysten ja muiden toimijoiden ylläpitämät luontopolut (taulukko 7) tuovat hienon lisän Espoon valikoimaan. Luontopolkujen ylläpito ja kunnostus on yhdistyksille monesti kova satsaus, sillä polkuja ylläpidetään ja kunnostetaan usein talkoovoimin. - 27

30 Taulukko 7. Yhdistysten ja muiden toimijoiden ylläpitämien jen kunnostustarpeet Reitti Glimsinjoen Hannusmetsän Laajalahden pitkospuupolku Luukkaan Rak. Kunnostus- ja ylläpitotoimet vuosi 2011 Kunnostustarpeita: polun varren pehmeiden kohtien kunnostus, polun merkkaus, opastauluja Jatkotoimet Pro-Espoonjoki ry ylläpitää ja kunnostaa polkua yhteistyössä Espoon kaupungin kanssa 2000 tauluja on kunnostettu viimeksi Hannusjärven suojelu ry ylläpitää ja kunnostaa polkua 1983 Pitkospuiden ylläpito Metsähallitus huoltaa ja korjaa pitkospuita tarpeen mukaan 1976 Opastaulujen uusimistarve Helsingin kaupunki ylläpitää a 6. LUONTOPOLKUJEN KEHITTÄMISTARPEET Espoossa on yli 40 km merkittyjä ja (ks. taulukko 4) ja niiden tilanne on kohtalaisen hyvä. Kaupungin ylläpitämiä jen kuntoa pystytään seuramaan vuosittain ja tarvittaessa uusitaan polkujen merkintöjä sekä puhdistetaan tahriintuneet taulut. Kaupungin ylläpitämät luontopolut ovatkin pääosin hyvässä kunnossa. Yhdistysten ylläpitämillä poluilla tilanne vaihtelee. Paljon käytetyillä poluilla kulumispaineet ovat kovia ja jen ylläpitäminen voi olla haastavaa. Luontopolkujen käyttöä Espoossa on selvitetty vuonna Espoon ulkoiluolosuhteiden selvityksen yhteydessä tehdyn asukaskyselyn vastanneista 60,5 prosenttia sanoi käyttävänsä ja ulkoiluun. Retkeilyreittejä käytti ulkoiluun 46,3 prosenttia vastaajista. Luontopolut ja retkeilyreitit saivat molemmat asukkailta arvosanan tyytyväinen. (Sulka II ulkoilumahdollisuuksien selvitys 2011). Luontopolkujen kävijäseurantaa toteutetaan tällä hetkellä Espoon Laajalahden luonnonsuojelualueella. Laskureita on kaiken kaikkiaan neljä, niistä yksi Laajalahden pitkospuupolun päässä. Laskurin mukaan pitkospuupolulla on vuosittain kulkijoita n (Metsähallituksen laskurilaskenta Laajalahti). Ulkoiluolosuhteiden selvityksen perusteella luontopoluille on oma paikkansa ulkoiluverkostossa. Luontopolut palvelevat laajaa käyttäjäkuntaa ja niiden tehtävänä on myös ohjata kulkua maisemallisesti herkillä alueilla ja luonnonsuojelualueilla. Luontopolut ovat kevytrakenteisia leveisiin ulkoiluväyliin verrattuna, ne eivät ole suunniteltu moottoriajoneuvoja kestäväksi ja ovat usein vain kesäkäytössä (kuva 8). Mikäli polkuja joudutaan vahvistamaan, rakennekerrokset on sijoitettava mahdollisuuksien mukaan olemassa olevaan polun päälle. 28

31 Kuva 8. jen rakennekerroksien periaatepiirustus (Studio Terra Oy) Luontopolkujen sisällön suunnittelussa yhä tärkeämmäksi nousee visuaalisuus. Luontopolkutaulujen pitää olla havainnollisia ja helposti luettavissa, tekstiä ei saa olla liika. Luontopolkujen esitteitä voi nykyisin ladata myös sähköisesti. Tämä on osaltaan vaikuttanut siihen, että uudet esitteet ovat useimmiten yhdelle arkille taittuvat tulosteet. Monisivuiset vihkoset ovat jäämässä historiaan. Sähköisesti verkkosivuilta ladattavat esitteet ovat yleistyneet, samoin älypuhelimille ladattavat kartat sekä luontotiedot. Luontopolkujen suunnittelussa voidaan tulevaisuudessa hyödyntää myös mobiilisovelluksia, jotka voivat palvella myös erityiskäyttäjäryhmiä, mm. näkövammaisia. (ks. 6.2 Esteettömät luontopolut) Uudentyyppisiä ja ovat myös elämys- ja terveysluontopolut, jotka tarjoavat kulkijalle luontoelämyksiä kaikille aisteille. Terveysluontopoluilla korostuvat luonnossa oleskelun terveysvaikutukset, joita avataan sekä tiedollisesti että harjoitusten kautta. Elämysja voidaan toteuttaa osana olemassa olevia ja. Sopivia luontopolun osia voidaan kunnostaa myös esteettömäksi. Uudentyyppinen terveysvaikutteinen on avattu kesällä 2013 Helsingin Vartiosaareen Lasten luontopolut Lapsille suunniteltuja ja löytyy Espoossa tällä hetkellä Villa Elfvikin luontotalon ympäristöstä sekä uutena na (2012) Kaarniaispolku Nuuksion kansallispuiston reunalla, osin Kirkkonummen kunnan puolella. Keskuspuistoon suunniteltava lasten (ks ) tuo kaivatun lisän valikoimaan, mutta lasten jen kehittämiseen on jatkossa syytä kiinnittää enemmän huomiota. Espoon koulumetsähanke selvittää koulujen ja päiväkotien tärkeät lähimetsiköt vuosina Lasten luontopolut voivat olla myös koulujen ja päiväkotien lähimetsiin toteutettuja oppimisympäristöjä, jotka toteutetaan lähiympäristön ehdoilla. Tämäntyyppisten jen toteuttamisesta on esimerkkinä Joka Lapsen Luontopolku, joka on internetin kautta käytettävä lähiluonto-opetuspaketti esikoululaisille ja peruskoulun luokkalaisille. (Ympäristötietokeskus Moreenia) Esimerkiksi käytöstä poistuva Keskuspuiston Olarin on kehittämisen arvoinen, sillä alue on Olarin koulun ja Steinerkoulun lähimetsää. Olarin polkua voidaan kehittää koulujen na yhteistyössä alueen koulujen kanssa. 29

32 Lasten jen suunnittelussa avainsanoja ovat toiminnallisuus ja viihtyisyys. Noin kilometrin pituinen lenkki on sopivan mittainen. Polulta pitäisi löytyä monenlaista nähtävää ja koettavaa eri aisteille. Kuva 9. Villa Elfvikin luontokoulussa luontoelämyksiä löytyy myös lähietäisyydeltä Esteettömät luontopolut Esteettömäksi luontopoluksi luokitellaan, jonka voi lumettoman aikaan kulkea pyörätuolilla tai lastenrattailla. Esteettömiä ja ovat Espoosta tällä hetkellä kaksi: Villa Elfvikin Luonnon helmassa - ja Suomen luontokeskuksen uusi Haltian lähiluontoreitti Maahisenkierros. Muita helppokulkuisia ja ovat Finnoon ja osa Träskändan polusta, puiston alueella kiertävä kivituhkapintainen polku. Esteettömille luontopoluille on kuitenkin kysyntää, ja uusien jen suunnittelussa tulisi myös miettiä mahdollisuuksia suunnitella esteettömiä ja. Esteetön reitti merkitään kansainvälisillä pyörätuolisymboleilla. Käytössä on kaksi vaativuusluokitusta, helppo ja vaativa. Helpoksi luokitellulla reitillä pituuskaltevuus saa olla enintään 5 %, sivuttaiskaltevuus enintään 2 %, ja reitin leveys vähintään 2 m. Reitti on kovapintainen, eikä sillä ole esteitä eikä kuoppia. Vaativaksi luokitellulla reitillä voi olla pienehköjä kuoppia tai pehmeähköjä tai vaikeakulkuisia osia. Reitin pituuskaltevuus voi olla suurempi kuin helpolla reitillä. Reitillä liikkuva tarvitsee avustajan tai sähköpyörätuolin. Moniaistisesti annettu informaatio palvelee mahdollisemman monia luonnossa liikkujia. Moniaistisella informaatiolla tarkoitetaan, että esimerkiksi kohdetaulussa tietoa voi olla tekstinä, pistekirjoituksena sekä kohokuvina. Luontopoluilla voidaan käyttää helposti tunnistettavia pintamateriaaleja. (Näkövammaisten keskusliitto ry). 30

33 6.3. Kaupunkipolut ja kaupunkiluontoa esittelevät polut Espoossa kaupunkipolut sijoittuvat yhteensä viiden kaupunkikeskuksen alueelle (Espoon keskus, Tapiola, Matinkylä-Olari, Leppävaara ja Espoonlahti) ja niiden varsilla on kohteita, jotka pyrkivät avaamaan näkymiä monikerroksiseen kaupunkiin. Kotikaupunkipolkuja on toteutettu vuodesta Kotikaupunkipolut ovat kartalle koottuja kävelyreittejä, jotka esittelevät kaupunginosien historiaa ja nykyisyyttä, luontoa ja kulttuuria, julkista taidetta, arkkitehtuuria sekä merkittäviä henkilöhahmoja. Pyrkimyksenä on kuvata urbaania elinympäristöä kokonaisvaltaisesti ja mielenkiintoisesti suoraan paikan päällä. (Kotikaupunkipolut.fi) Olemassa olevia kaupunkipolkuja voidaan myös kehittää niin, että niissä huomioidaan enemmän polunvarren luontoa ja kaupunkiluonnon erityispiirteitä. Kaupunkiluonnolla tarkoitetaan alkuperäisen kaltaisia luonnonympäristöjä sekä ihmisen vaikutuksesta muuttuneiden kulttuuriympäristöjen luontoa, jota ovat kaupunkimetsät, rannat, puistot, puutarhat ja pihat (Heikkonen, K. & al. 2010). Kaupunkijen suunnittelussa voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa polkuverkostoa ja nostaa esiin polun varrelle jääviä mielenkiintoisia kohteita (ks Kirkkojärven reitti) Uusia ja ja ehdotuksia Espooseen on 2000-luvulla toteutettu uusia ja ja lähiaikoina suunnitellaan lisää. Keskuspuisto on saamassa arvoisensa luontopolut, kun sinne rakennetaan kaksi uutta a. Villa Elfvikin luontotalon lähiympäristöön on toteutunut uusia ja ja niitä on nyt yhteensä jo kuusi (ks Villa Elfvikin luontopolut). Pro-Espoonjoki ry:n suunnittelema ja toteuttama Glimsinjoen (s. 28) toi hienon lisän Espoon valikoimaan. Espoossa on käynnissä jatkuvasti uusia hankkeita, joissa asutusta tiivistetään ja siten lisätään käyttöpaineita olemassa oleville viher- ja virkistysalueille. Erityisessä vaarassa ovat pienet suojelualueet, jotka ovat lähellä asutusta. Uusia jen kehittämiskohteita ehdotetaankin tämäntyyppisille alueille. Polkuverkoston parantaminen ohjaa kulkua, vähentää ympäristön kulutuspaineita sekä nostaa alueen arvoa Fiskarsinmäki (Lasilaakso) Fiskarsinmäen lehto- ja niittyalue sekä osa rantaruovikkoa on rauhoitettu Espoonlahden luonnonsuojelualueeksi. Alue kuuluu valtakunnallisen lehtojensuojeluohjelmaan. Espoonlahden rantaniitty on perinneympäristö (9 ha). Fiskarsinmäen eteläpuolisella rannalla sijaitsee myös lintutorni. Alueen ulkoiluväylien suunnittelun yhteydessä on syytä tutkia myös luontopolun toteuttamismahdollisuudet. 31

34 Kuva 10. Fiskarsinmäen alue. Espoon valikoimista puuttuu lehto. Alue on mahdollinen kehittämiskohde yhteistyössä Metsähallituksen kanssa Friisinkallio Friisinkallio on monimuotoinen ja edustava luontokohde. Alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi vuonna Friisinkallion alue on suosittu ulkoilualue, ohjaa kulkua ja nostaa esiin alueen luontoarvoja. Friisinkallion omakotiyhdistys on ylläpitänyt alueella a vielä 2000-luvun alussa. Omakotiyhdistys on toivonut yhteistyötä kaupungin kanssa luontopolun palauttamiseksi. Kuva 11. Friisinkallion luontoalue. (Pro Friisinkallio ry, 2000) Pentalan Pentalan saari sijaitsee Suvisaariston lounaspuolella. Saarella on polkuja, joita voidaan hyödyntää suunnitelmissa. Luontopolun varrelle tarvitaan info- ja kohdetauluja sekä polun pinnan kulutuskestävyyden parantamista (Työryhmän ehdotus, 1986). Luontopolun rakentaminen on riippuvainen Pentalan saaristomuseon kunnostussuunnitelmista. 32

35 Kuva 12. Pentalan luontopolun suunniteltu linjaus noudattaa suurelta osin virkistyskäyttösuunnitelmia (1986). Kartta: Matti Toivonen, Rullavuori Rullavuori oli 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuoliskolla Villa Rulluddiin kuuluvaa kalliopuutarha-aluetta, jossa kasvoi ulkomailta tuotuja lajeja kotimaisten kasvien seurana. Alueella on myös mielenkiintoisia geologisia kohteita. (Helimäki, 2009) Kuva 13. Rullavuoren Kalliopuutarhaalue hienoineen maisemanäköaloineen on luontopolun mahdollinen kehittämiskohde. 33