No 31. Zenshindojo ry. Perustettu Kirjannut Timo Klemola KARATE * TAIJIQUAN * YIQUAN * ZEN. Kumite gatat ja wado-ryu tyylinä

Transkriptio

1 HUOMIOITA No 31 2/2004 helmikuu Zenshindojo ry. Perustettu Kirjannut Timo Klemola KARATE * TAIJIQUAN * YIQUAN * ZEN Kumite gatat ja wado-ryu tyylinä On mielenkiintoisa tutkia näitä wado-ryun kumite gatoja ja tutkia niiden rakennetta. Olen tullut hiljalleen siihen tulokseen, että kumite gatat sisältävät wadoryun kaikki keskeiset tekniset elementit ja samalla ovat erikoisen hieno menetelmä niiden harjoittamiseksi. Samalla nämä elementit edustavat myös tyylin kaikkein vaikeimia ja edistyneempiä käsitteitä. Selitän tässä numerossa, mitä tällä tarkoitan. Aluksi kuitenkin taustaa. On olemassa tiettyjä peruskäsitteitä, jotka ovat kumite gatojen taustalla. Ensinnäkin voi sanoa, että kumite gatat eivät edusta tyypillistä nyrkkeilijän asennetta kamppailutilanteeseen. Kyse on vanhasta bujutsusta: erityisesti japanilaisesta miekkailusta, kenjutsusta. Tämä asenne näkyy jo kamaesta, taisteluasennosta, jossa puolustaja astuu oikean jalkansa eteen. Länsimaisessa nyrkkeilyssä (luulen että kiinalaisessakin) oikeakätinen henkilö asettaa vasemman jalkansa eteen. Tämä on tärkeä ero ja ilmentää kumite gatassa asennoitumista, että puolustajalla on kädessä miekka. Näin koko kamppailuasento ja asenne ei ole valmistautumista nyrkkeilymatsiin, vaan puolustaja valmistautuu kamppailuun miekoilla. Tämä ei ole yleinen asenne okinawalaisessa karatessa, vaikka sielläkin on ollut opettajia, jotka ovat opettaneet että karatessa kädet ovat ikään kuin miekkoja. Esimerkiksi Funakoshi kertoo omasta opettajastaan Yasutsune Azatosta, että hänellä oli tapana ohjata oppilaitaan miekan mielikuvan avulla. 1 Wado-ryussa tämä miekkailuasenne ja asento näkyy myös siinä teknisessä tavassa, miten hyökkäys otetaan vastaan, tavassa, miten vartalo väistää lyönnin (taisabaki, irimi) ja ohjaa sen sivuun. Miekka on vaikea paljain käsin torjua, mutta sen voi väistää. 1 Gichin Funakoshi: Karate-do, My Way of Life, s. 15.

2 Hironori Ohtsuka kehitti 36 kumite gataa, jossa hän näyttää, miten tämä väistö tehdään kaikissa eri tilanteissa ja ajoituksen tavoissa. Edellisissä Huomioissa selitin nämä perustilanteet ja kolme perusajoitusta, enkä mene tässä niihin tarkemmin. Jos perussuhtautuminen kamppailutilanteeseen ilman aseita on tämä, niin ei ole mikään ihme, että wado-ryussa samoja vartalon väistötekniikoita käytetään myös veitsi- ja miekkatekniikoissa. Kumite katat opettavat siis kaikki väistötekniikat, jotka sitten soveltuvat kamppailuun sekä aseetonta että aseellista vastustajaa vastaan. Tämä ajatustapa tuleee siis vanhasta bujutsusta: kenjutsusta ja jujutsusta. Piirros 1 Piirros 2 Vanhassa jujutsussa kättä kutsutaan nimellä tegatana, "käsimiekka". Piirroksessa 1 käden eri osia verrataan katanan terän eri osiin. Kuva on aikidon esi-isän Daito-ryu jujutsun oppikirjasta. 2 Tämä ajatustapa ja käden käyttötapa liittyy myös kumite gataan. Monissa kumite gatoissa kättä käytetään miekan tavoin iskettäessä tai paremminkin leikattaessa esimerkiksi joihinkin pään alueen atemi-pisteisiin. Koko wado-tyylin suhtautuminen atemiin perustuu vanhaan jujutsuun, jossa käytetään eri käsien muotoja tai asentoja iskettäessä eri atemi-alueille. Lyödään ippon-kenillä, nukitella, haitolla, teisholla, tegatanalla, urakenilla jne. Nukite kohdistetaan silmiin, ipponken esimerkiksi suigetsu-pisteeseen jne. Idea käden käytöstä miekan tavoin vaikuttaa myös kamppailuetäisyyteen (maai). Piirroksessa 2, joka on otettu samasta Daito-ryun oppikirjasta 3, verrataan avointa 2 Daito Ryu Iriminage by Sogawa Kazuoki, page Daito Ryu Iriminage by Sogawa Kazuoki, page 19. 2

3 kättä ja nyrkkiä etäisyyden näkökulmasta. Kumite gatoissa tämäkin periaate on käytössä. En syvennyt tässä tarkemmin wado-ryun atemiin, mutta yleisesti voisi luonnehtia asiaa todeten, että kumite gatoille tyypillinen nopea yhden käden iskusarja perustuu ihmiskehon atemi-pisteiden tarkkaan tuntemukseen. Tämä tuntemus tulee wado-tyyliin Shindo Yoshin ryu jujutsusta. Kyky tehdä tällaisia nopeita, mutta rentoja, tarkkoja ja voimakkaita liikkeitä perustuu sisäisen voiman mekaniikan tuntemukseen. On mielenkiintoista, että jotkut wadon opettajat, kuten Masafumi Shiomizu, on leireillään esitellyt yhtä kiko-harjoitusta, jonka avulla tätä voimaa harjoitellaan, nimittäin erilaisissa asennoissa seisomista (jap. rizuzen, kiin. zhan zhuang). Tällainen harjoitus on kuitenkin sen verran monitasoinen, että jos sitä oikeasti haluaa oppia, on etsittävä itselleen yi quan -opettaja (niin kuin seurassamme toivottavasti tiedetään). Kolme elementtiä Analysoin seuraavassa tarkemmin kumite gata no 1:n. Siinähän hyökkäys on jodan zuki, puolustaja väistää hyökkäyslinjan ulkopuolelle ja ajoitus on go-no-sen. Ensimmäinen kumite gata on koko sarjan 1-12 (go-no-sen -ajoitus) kannalta rakenteeltaan edustava ja sen avulla voi tutkia koko sarjan tekniikoiden perusrakenteita. Tämän analyysin perusteella yritän näyttää myös, miten wado-ryu tyylinä rakentuu. Aluksi on lähdettävä liikkeelle rakenteellisen elementin käsitteestä. Ensimmäinen kumite gata muodostuu kolmesta perättäisestä osasta, jota voisi kutsua sen rakenteellisiksi elementeiksi tai rakenne-elementeiksi, jotka on esitetty kuvissa 1, 2 ja Liikesarjan rakenne-elementti on eri asia kuin tekniikka. Rakenne-elementti voi muodostua useista tekniikoista ja kehon käytön periaatteista. Erityisesti wadon kannalta tyylinä tämä on tärkeä havainto, koska koko tyylin voi sanoa koostuvan niistä peruselementeistä, jotka kumite gatat näyttävät. Tietenkään kaikki wadon tekniikat eivät ole siellä läsnä, mutta peruselementit, joiden "sisään" nämä tekniikat 3

4 tilanteesta riippuen sijoitetaan, ovat kumite gatoissa läsnä ja harjoiteltavissa. Jos on tilaisuus nähdä nykyisen wado-ryun soken, Jiro Ohtsukan liikkumisen tapaa, niin nämä elementit erottuvat sieltä selvästi. Liittämällä nämä elementit omaan liikkumisen tapaasi, voit luoda liikkumisen tavan, karaten tekemisen tavan, jossa on tietty wadon leima. Kumite gatojen avulla näitä elementtejä ja niiden muunnelmia voi harjoitella. Voisi varmaan sanoa, että jos pudotetaan kokonaan pois harjoittelusta esimerkiksi kumita gatojen ensimmäinen elementti [tai kihon kumiten toinen elementti], se tapa miten hyökkäys otetaan vastaa, niin samalla katoaa koko wado. Wadon ensimmäistä peruselementtiä edustaa kumite gatojen ensimmäinen liike (kuva 1). Se on tärkein, koska se näyttää tavan, jolla hyökkäykseen vastataan. Se on kamppailutilanteessa ajallisesti ensimmäinen puolustukseen liittyvä elementti, mutta se on myös ensimmäinen wado-tyylin kannalta strategisesti. Kumite gatoissa tämä kamppailun alku on analysoitu 12 perustilanteeseen ja kolmeen ajoitukseen. Tämä elementti pitää heti sisällään wadon peruskäsitteet: ten-i, ten-tai, ten-gi ja nagasu, inasu ja noru. Selitin näiden käsitteiden sisältö edellisessä Huomioissa. Ne kuvaavat sitä tapaa, miten wadossa vartaloväistö (taisabaki, irimi) tehdään, miten puolustus ja hyökkäys yhdisteteään yhdeksi vastahyökkäykseksi jne. Nämä ovat wado-tyylin kannalta juuri tälle tyylille luonteemomaisia piirteitä. Kuva 2 esittää ensimmäisen kumite gatan toista rakenne-elementtiä. Siinä astutaan sisään (irimi) ja jatketaan hyökkäystä atemilla. Tämä voidaan tehdä monella eri tavalla, joista kumite gata näyttää vain yhden. Kumite gata ykkösessä se tehdään astumalla sisään ja kontrolloimalla vastustajan käsi omalla vasemmalla kädellä ja polvi omalla polvella sekä tekemällä samalla oikean käden ipponken-isku. Kuva 3 esitää kumite gatan kolmatta rakenne-elementtiä, joka on hyökkäys vastustajan tasapainoa vastaan. Ensimmäisessä kumite gatassa tämä ei näy niin selkeästi kuin muissa, joissa tämä horjutus tehdää vastustajan kannalta takaviistoon. Kyseessä on jujutsuperustainen tekniikka, jossa vastusajan tasapaino murretaan hyökkäämällä yhtäaikaa sekä ylävartaloon että polveen. Selitin jo edellisessä Huomioissa tämän horjutuksen (kuzushi) periaatteen. Tasapainon horjuttaminen estää vastustajan jatkamasta hyökkäystään ja sen avulla vastustaja voidaan myös heittää maahan, jos se tehdään irimi-nagen tyyppisenä heittona. Nämä kolme peruselementtiä ilmentävät myös kolmea kamppailuetäisyyttä, maai, ja liittyvät myös katan rytmiin. Hente tarkoittaa muutosta tai vaihtoa ja on yksi kumite gatojen tärkeä käsite. Hente voi tarkoittaa käsien roolien vaihtoa kuten kumite gata ykkösessä. Kun ensimmäinen elementti vaihtuu toiseksi tehdään hente: torjuva käsi vaihtuu hyökkääväksi ja juuri hyökännyt käsi vaihtuu torjuvaksi tai kontrolloivaksi. Kolmanteen elementtiin siirryttäessä tehdään jälleen hente ja käsien roolit vaihtuvat. Hente voi tarkoittaa myös siirtymistä hyökkäyslinjan puolelta toiselle kuten toisessa kumite gatassa, jossa siirrytään ulkopuolelta sisäpuolelle. Tämä on hyvin tärkeä periaate ja sen avulla voidaan synnyttää loputtomasti variaatioita. 4

5 Rakenne-elementtien muunnelmat Ensimmäinen elementti Koska kumite gatojen ensimmäinen elementti kuvastaa välitöntä reaktiotamme meitä vastaan kohdistuvaan hyökkäykseen, se on tärkein. Ensimmäiset kaksitoista kumite gataa opettavat tämän elementin kahdessatoista perustilanteessa go-no-sen - ajoituksella. Kuvissa 4-15 on esitetty tämä peruselementti kaikissa kahdessatoista perustilanteessa, joissa hyökkäysjärjestys on jodan, chudan, gedan, väistö tapahtuu ensin hyökkäyslinjan ulkopuolelle, sitten sisäpuolelle ja lopuksi sama tehdään gyakuhanmi -tilanteesta

6 Seuraavat kumite gatat, numerot 13-24, opettavat vastauksen samoihin tilanteisiin yhtäaikaisella eli sen-sen-no-sente ajoituksella. Tässä ajoitusessa tekniikka hieman muuttuu ajoituksen muuttuessa. Mukaan tulee irimi eli sisään astutaan nyt heti. Kun puhutaan tekniikoiden muunnelmista, variaatioista, japanilaisessa bujutsussa käytetään kahta käsitettä: omote ja ura. Standardi kumite gata näyttää liikesarjan omote-puolen. Omote tarkoittaa sitä mikä on ilmeistä, näkyvää, ulkopuolta. Kuvissa esitetään puheena olevan elementin omote-puoli kahdessatoista ensimmäisessä kumite gatassa. Japanilaisessa bujutsussa harjoitellaan aina myös nk. ura-puolta. Ura tarkoittaa jotakin, joka on takana, piilossa, käänteistä tai sisäpuolta. Kyse on siitä, että kamppailutilanteessa omote-tekniikka ei aina toimi. Olosuhteiden muuttuessa on kyettävä vaihtamaan ura-puoleen eli kyettävä tekemään tilanteeseen sopiva variaatio. Ura-tekniikat tai periaatteet ovat siis muunnelmia, jotka täydentävät omote-puolta. Selitän asian käyttämällä esimerkkinä ensimmäisen kumite gatan ensimmäistä elementtiä. Tämä elementti pitää sisällään useita mahdollisuuksia riippue siitä, kumpi käsi on hyökkäävä, kumpi puolustava tai kontrolloiva. Ainakin neljä variaatiota on helppo löytää: 1. Perusmuoto eli omote-puoli, joka on esitetty kuvassa 1. Siinä on vartalon väistö ja etukäsi on torjuva käsi ja takakäsi tekee hyökkäyksen. 2. Käsien rooli voidaan vaihtaa. Niinpä ilmeinen ura-puolen tekniikka on se, että takakäsi torjuu, etukäsi lyö (kuva 16) 3. Kolmas mahdollisuus on, että etukäsi torjuu niin kuin on tapana kihon kumiteissa (kuva 17). Tästä voi sitten siirtyä suoraan elementtiin 2 (kuva 2). Silloin etukäsi sekä torjuu että lyö. 4. Neljäs selkeä mahdollisuus on, että takakäsi torjuu kuten kihon kumite numero neljässä (kuva 18). Jos siirryt tästä tilanteesta suoraan elementtiin kaksi (kuva 2) teet itse asiassa kihon kumite nr 4:n variaatiota

7 Samalla periaatteella on helppo löytää neljä muunnelmaa kaikkiin edellä kuvattuihin kahteentoista tapaan tehdä tämä ensimmäinen elementti. Nämä kaikki erilaiset muunnelmat avaavat erittäin mielenkiintoisen kuvion. Olen tähän asti kuvannut ensimmäistä kumite gataa ja sen kolmea rakenne-elementtiä. On tietysti aika ilmeistä, että kaikilla kuvaamillani elementeillä on variaatioita samalla tavalla kuin edellä kuvasin. Tämä ajatustapa on aika mullistava ja antaa mielenkiintoisen tuloksen. Jos ajattelemme, että kaikki nämä kolme elementtiä voitaisiin tehdä esimerkiksi neljällä eri tavalla (neljä variaatiota, ura-puolta) ja sitten ne laitettaisi perätysten kumite gata sarjaksi, näitä liikearjoja olisi 4 x 4 x 4 = 64 kappaletta. Saisimme siis 64 variaatiota ensimmäisesta kumite gatasta. Ja puhun nyt siis koko kumite gata sarjan (joita on 36) ensimmäisestä liikesarjasta!! Tämä on mullistava havainto ja itse asiassa näyttää sen, miten tyyli syntyy - ja tässä tapauksessa erityiseti Ohtsukan wado-ryu! Jos siis opettelet kumite gatojen peruselementit ja niille muutaman variaation, mahdollisuuksia on loputtomiin. Jos taas muistelee, miten Jiro Ohtsuka tekee wadoa leirellään ja mitä hän opettaa, tämä ajatustapa tulee hienosti esiin. Hän yhdistelee wadon elementtejä ja luo niistä loputtomasti variaatioita. Jotta tämä kuvio aukeaisi paremmin, kuvaan seuravassa neljä variaatiota myös kumite gatojen toiseen ja kolmanteen elementtiin. Niin saat välineet harjoitella heti 64 variaatiota ensimmäisestä kumite gatasta. Toinen elementti Toinen elementtihän muodostui irimistä eli astumisesta sisään yhdistettynä atemiin. Tämän elementin variaatioita on helppo löytää vaihtamalla atemin kohdetta ja tekniikkaa. Tällä tavoin on helppo löytää vaikka kymmenen variaatiota, koska käytettävissä on koko karaten hyökkäysarsenaali. 1. Kuva 2 näyttää tämän elementin peruskuvion, omote-puolen. 2. Olkoon ensimmäinen muunnelma haito jalkojen väliin (kuva 19). 3. Toisessa muunnelmassa voisimme tehdä vaikkapa useita perättäisiä iskuja oikealla kädellä. Lisäämme haiton kaulan sivuun (kuva 20), ja vaikkapa urakenin nenän alle. Eli teemme kolme perättäistä iskua oikealla kädellä. 4. Atemi voi olla tietysti myös potku. Tässä tapauksessa se voisi olla esimerkiksi oikea mawashi-geri alavatsaan (kuva 21). Tietysti maegeri on tässä yhtä hyvä. 7

8 Kolmas elementti Kolmas kumite gatan elementti oli horjutus, kuzushi, jolla hyökätään kohti vastustajan tasapainoa. Seuraavassa neljä tapaa tähän. 1. Ensimmäinen tapa näytetään kuvassa 3. Älä unohda polvea 2. Tähän voidaan lisätä jalkapyykäisy kuten Naihanchi-katassa (kuva 22). 3. Tekniikka voidaan tehdä irimi-nagena teisholla leuasta (kuva 23). 4. Se voidaan myös tehdä painamalla olkapäästä (kuva 24) Tässä on nyt kuvattu kaikki ainekset siihen, että voit harjoitella 64 variaatiota kumite gatasta numero 1! 8

9 Tästä kuviosta tulee mieleen, mitä Hironori Ohtsuka kirjoittaa kirjassaan Wado Ryu Karate. Ensinnäkin on hyvä muistaa, että kun Ohtsuka puhuu katasta, hän ei tarkoita yksinomaan yksin tehtäviä katoja, luultavasti päinvastoin. Vanhat jujutsukatat, jotka Ohtsuka tunsi ja oli harjoitellut erityisen hyvin, olivat pääasiassa parin kanssa tehtäviä katoja. Hän kirjoittaa luvussa "Astu sisään kataan ja irrottaudu katasta" suurinpiirtein näin: "Taistelutaidoissa on monia erilaisia katoja. Edeltäjämme loivat katat pitkän ajan kuluessa kokemuksensa ja mielikuvituksensa perusteella. Tietenkin näitä katoja on harjoiteltava riittäväästi, mutta niihin ei pidä juuttua kiinni. On myös osattava irrottautua katasta ja luotava rajattomasti uusia muotoja (katoja), muuten kata on hyödytön. On tärkeää muuttaa epäröimättä harjoittamansa katan muotoa ja luoda näin lukemattomia muita muotoja harjoittelun avulla. Kamppailutaitojen harjoittelussa ei ole loppua ja siksi ei pidä koskaan lakata harjoittelemasta." 4 *** Tähän loppuun haluan vielä tuoda lyhyesti ajatuksen koko wado-ryusta tyylinä ja siitä, miten sen voi nähdä rakentuva. Ajatuksena tässä on se, että kumite gatat voivat toimia mallina myös, kun hahmotamme koko wadoa tyylinä. [Ja erityisesti, kun teemme ja tutkimme sitä, mitä koryu wado voisi olla.] Edellä kuvatut kolme elementtiä liittyvät yleisemmin siihen, miten kamppailutilanne analysoidaan. On olemassa meitä vastaan kohdistuva hyökkäys, johon vastataan tilanteen mukaan ja sitten tehdään jotakin. Eri kamppailutaidoissa on samat elementit, mutta niiden sisällöt ja peruselementtien määrät voivat vaihdella. Esimerkiksi aikidolle on tyypillistä, että ensimmäisessä elementissä on väistö pois vastustajan hyökkäyslinjalta ja tarttuminen kiinni, toisessa elementissä on atemi ja kolmannessa kontrolli tai heitto. Eli hyvin saman tapainen asetelma kuin wadossa. Teniikka tietysti virtaa enemmän. [Tehdään "yhdellä kin virtauksella".] Jos joku hyökkää judomiehen kimppuun, hän luultavasti väistää tai torjuu lyönnin ja heittää saman tien jne. Wadossa tämä tilanne ja käytetyt tekniset elementit hahmottuisivat näin (teknisesti ja historiallisesti) : 4 Hironori Ohtsuka: Wado Ryu Karate, page Tämän kirjan englannin kielinen käännös on valitettavasti ala-arvoisen huono. Samassa luvussa Ohtsuka luultavasti puhuu siitä, miten näistä uusista variaatioista pitää tulla automaattisia ja alitajuisia, mutta kääntäjä on tässä kohtaa hukannut koko ajatuksen. 9

10 I elementti - taisabaki, irimi ja muut varalon väistöön ja vastaiskuun liittyvät periaatteet kenjutsusta ja jujutsusta II elementti - sisäänmenoon liittyvä atemi vanhaa jutsua, mutta myös okinawalaista karatea, sen perustekniikkaa, nämähän eivät paljon eroa tosistaan III elementti - konrolli, heitto, lukko jne. - lähinnä vanhaa jutsua, vaikka samaa tavaraa löytyy myös karatesta Kun tämän kuvion hahmottaa näin, näkee selvemmin, mihin elementteihin eri tekniikkaryhmät kuuluvat. Toisaalta näkee myös sen, että miten tyyli typistyy jos harjoitellaan vain vaikkapa toiseen elementtiin liittyvää karaten perushyökkäystekniikkaa, iskuja ja potkuja. Tännehän sijoittuu esimerkiksi suurin osa sporttikaraten tekniikkaa, tai sanoisinko "yleiskarate". I ja III elementin mukaan ottaminen vasta synnyttää tyylin tai toimintatavan, jota kutsumme wado-ryuksi ja joka on tietysti Hironori Ohtsukan synteesi kaikista edellä kuvatuista tekijöistä. Kaavio myös auttaa rakentamaan tavan, miten harjoittelemme vaikkapa heittotekniikkaa (nage-waza). Harjoitukseen liitetään aina kaksi muuta tai ainakin ensimmäinen elementti. Esimerkki: Kote-gaeshia voidaan harjoitella niin, että vastustaja hyökkää chudan zukin. Isku otetaan vastaan väistämällä hyökkäyslinjan ulkopuolelle ja tekemällä yhtäaikainen torjunta ja vastaisku vasemmalla ipponkenilla (kuva 5). Jos halutaan, mukaan voidaan ottaa toinen elementti, joka voisi olla vaikkapa vasen käänteinen haito hyökkääjän kaulaan. Lopuksi ja viimeisenä elementtinä vartalon kierto vasemmalle ja kote-gaeshi. Juuri näin (muistaakseni) Jiro Ohtsuka näyttää gote-gaeshin videollaan. Lopuksi pieni kertolasku. Katsotaanpa. Rakennetaan ensimmäinen elementti vaikkapa 24 kumite-gatan ensimmäisestä väistöstä. Eli ensimmäisen elementin variaatioita on nyt 24. Rakennetaan sitten toinen elementti karaten perustekniikasta. Otetaan mukaan vaikkapa etu- ja takakäden zuki, vaikkapa 3 erilaista urakenia, 4 erilaista shutoa, 3 haitoa, 4 empiä ja vaikkapa pari teishoa ja kaksi tapaa tehdä nukite. Otetaan mukaan myös vaikkapa 5 potkua. Huomatkaa että tämä on vain esimerkki. Nyt tässä toisessa elementissä on 20 erilaista tekniikkaa. Otetaan sitten kolmanteen elementtiin mukaan vaatimattomasti vain 10 heittoa ja alasvientitekniikkaa ja vaikkapa 10 lukkotekniikkaa. [Kaikki mustat vyöt osaavat tätä tavaraa paljon enemmän.] Nyt kysymme, mitä tästä syntyy. Syntyy kertolasku 24 x 20 x 20 = Eli näillä teknisillä elementeillä pystymme synnyttämään 9600 liikesarjaa, jotka ovat kaikki erilaisia ja koostuvat kolmesta osasta! Tätä on tyyli!! 10