SELVITYS TULEVIEN KAIVOSHANKKEIDEN TARJOAMISTA LIIKETOIMINTA- MAHDOLLISUUKSISTA RAAHEN SEUTUKUNNAN METALLIYRITYKSILLE

Transkriptio

1 SELVITYS TULEVIEN KAIVOSHANKKEIDEN TARJOAMISTA LIIKETOIMINTA- MAHDOLLISUUKSISTA RAAHEN SEUTUKUNNAN METALLIYRITYKSILLE

2 2 Sisällysluettelo TAUSTAA LÄHIVUOSIEN KAIVOSHANKKEET Kolari Kittilä laajennus Mustavaara Suhanko Muita lähivuosien kaivoshankkeita METALLITEOLLISUUSYRITYSTEN LIIKETOIMINTAMAHDOLLISUUDET KAIVOSHANKKEISSA Kaivoksen rakentaminen Infrastruktuuri ja rakennukset Kiinteän kaluston prosessilinja Liikkuva kalusto Kaivosten rakennusprojektit kärkiyritysvetoisena toimintana Tuotantovaihe Tuotannon käynnistyminen Tuotannon kunnossapitopalvelujen tarve Palveluntarjonnan kehittäminen kaivosten kunnossapitotoiminnassa JÄLKISANAT LÄHDELUETTELO LIITE: RAAHEN SEUTUKUNNAN METALLIYRITYKSIÄ

3 3 ESIPUHE Talvivaara, Kevitsa, Kittilän kultakaivos, Laivakangas jne. ovat viime vuosina lisänneet metalliteollisuusyritysten kiinnostusta kaivostoimialan tarjoamiin liiketoimintamahdollisuuksiin. Kaivosalan näkymät ovat edelleen, viimeaikaisista huonoista Talvivaaraa ja Pajalaa koskevista uutisista huolimatta valoisat. Vuosikymmenen loppuun mennessä uusia kaivoksia tullaan rakentamaan ja malmituotanto tulee kasvamaan. Konepajavalmistusta tekevien ja asennus- ja kunnossapitopalveluja toimittavien metalliyritysten kannattaa siis edelleen tarkastella ja kehittää omaa toimintaansa suuntaan, jossa ne voivat kohdentaa omaa tarjontaansa entistä paremmin kaivosalalle soveltuvaksi. Tämän kaivosselvityksen tavoitteena on kuvata kaivostoimialan tilannetta vuoden 2012 lopussa ja tarkastella sitä, millaisia liiketoimintamahdollisuuksia rakennettavat ja jo toiminnassa olevat kaivokset metalliyrityksille tarjoavat. Selvitys on rajattu käsittelemään Suomen kaivoksia ja kaivoshankkeita. Toimialalla tapahtuu toki jatkuvasti uutta myös lähialueilla Pohjois-Ruotsissa, Norjassa ja Kuolan alueella mutta nämä alueet on jätetty tämän kaivosselvityksen ulkopuolelle. Kaivosten hankintatarpeet ovat kuitenkin valtioista riippumattomia, joten selvityksessä kuvatut liiketoimintamahdollisuudet pätevät myös muualla kuin Suomen kaivoksissa. Selvitys on tehty Raahen Seudun Teknologiakeskuksen toimeksiannosta. Sen laatimisessa on hyödynnetty yritysverkostojen toimintatapojen tarkastelussa vuonna 2010 tehtyä erään metalliyrityksen verkostostrategiaselvitystä. Selvityksen yhteydessä on myös haastateltu Raahen seutukunnan alueella toimivien metalliyritysten henkilöitä ja selvitetty eri toimijoiden näkökulmia kaivostoimialan liiketoimintaan. Kiitän kaikkia uusia näkökulmia ja mielipiteitä esittäneitä henkilöitä arvokkaasta tuesta selvityksen tekemisessä. Kaivokset ovat metalliyritysten kannalta kiinnostava kasvumahdollisuuksia tarjoava toimiala tulevaisuudessa. Yritysten keskinäinen yhteistyö on tapa hyödyntää näitä mahdollisuuksia. Raahessa Mika Simi

4 4 TAUSTAA Pohjoiset alueet ovat Suomen talouselämän aktiivisuuden painopisteessä luvun toisella vuosikymmenellä. Tämä johtuu suurten investointiprojektien, energia- ja kaivoshankkeiden alueellisesta vaikutuksesta nimenomaan Pohjois-Suomen alueella. Esitettyjen arvioiden mukaan investointien kokonaissumma pohjoisilla alueilla (Pohjois-Suomi, Pohjois-Ruotsi, Pohjois-Norja ja Murmanskin alue) vuoteen 2020 mennessä tulee olemaan mrd EUR:n välillä. Suurelta kuulostava summa (vrt. Suomen valtion budjetin loppusumma vuonna mrd EUR) jakautuu offshore -alan, liikenneinfrastruktuurin rakentamisen, teollisuuden investointien, kaivosinvestointien ja energiantuotannon investointien kesken. Kaivosinvestointien osuus kokonaissummasta on arviolta 18,5 mrd EUR (Rautajoki 2012). Investoinnit kaivoksiin lisääntyvät, sillä metallien ja mineraalien kysyntä kasvaa maailman väkiluvun kasvun, elintason nousun ja kaupungistumisen mukana. On todettu, että metallien kulutuksen kasvu seuraa elintason nousua ja bruttokansantuotteen kasvua asukasta kohden laskettuna (kuva 1.). Kulutuksen kasvaessa metallien kysyntä nostaa niiden hintaa maailmanmarkkinoilla ja tämä yhdessä malminlouhinnan ja rikastamisen teknologioiden kehittymisessä tekee aikaisempaa köyhempien malmivarantojen louhinnasta kannattavaa. Kuva 1. Kuparin kulutuksen kasvu seuraa BKT:n kasvua per henkilö. Punainen väri kuvaa Kiinan lukuja (Ericsson 2010).

5 5 Skandinavian pohjoisosa kuuluu geologisesti Fennoskandian kilpeen. Sen arvioidaan vastaavan malmivaroiltaan Kanadan ja Australian kaivosalan keskittymiä (kuva 2). Alue on kuitenkin edellisiin verrattuna vähän tutkittua ja siellä on hyvät mahdollisuudet lisätä kaivostoimintaa. Kuva 2. Fennoskandian kilven mineraalivarannot (Pietilä 2010). Kaivostoiminnassa maariskit vaikuttavat investointipäätöksiin. Maapallon mineraalivarannoista suuri osa sijaitsee kolmannen maailman maissa Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa. Kaivoksen rakentaminen näille alueille sisältää usein erittäin suuren maariskin sillä riski epäeettisistä toimintatavoista alueella toimimisessa on suuri. Suurten kaivosyhtiöiden näkökulmasta Pohjoismaat ovatkin investointitarkasteluissa erittäin edullisessa asemassa. Maat ovat maailman kärkeä silloin kun niitä vertaillaan maaomistusoikeuksissa, yhteiskunnallisessa vakaudessa, infrastruktuurissa ja ihmisoikeuksissa muihin maihin. Suomessa toimi vuonna 2012 kaksitoista metallimalmikaivosta, ja kun tähän lisätään teollisuusmineraalien louhinta, nousee toimivien kaivosten ja louhosten lukumäärä yli neljänkymmenen. Kaivannaisteollisuus työllistää nykyisin yli henkilöä ja jos mukaan lasketaan jatkojalostuksen työpaikat mm. terästehtailla ja kaivoslaitteita valmistavassa teollisuudessa nousee työpaikkojen lukumäärä jo yli henkilön. Toimialan yritysten etujärjestön Kaivannais-

6 6 teollisuus ry:n jäsenyritysten yhteenlaskettu liikevaihto on yli 15 mrd EUR vuodessa (2009). Kaivannaisteollisuus on siis erittäin tärkeä osa suomalaista yhteiskuntaa. Erityisen merkittävä sen vaikutus on alueellisesti. Suomessa kaivokset sijaitsevat harvaanasutuilla alueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa ja ne ovat paikkakuntiensa suurimpia työllistäjiä. Tarjoamiensa suorien työpaikkojen lisäksi ne työllistävät myös välillisesti. On arvioitu, että yksi teollinen työpaikka luo keskimäärin 1-2,5 työpaikkaa muille sektoreille (Vuori et al. 2008). Kuvassa 3 on esitetty Suomessa vuonna 2011 toimineet metallimalmikaivokset. Kuva 3. Metallimalmikaivokset Suomessa vuonna 2011 (GTK).

7 7 1. LÄHIVUOSIEN KAIVOSHANKKEET Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman Kaivosteollisuus toimialaraportin mukaan Suomessa on vuoden 2012 lopussa valmisteilla merkittävää uusien kaivosten käynnistämiseen tai jo toimivien kaivosten laajentamiseen liittyvää hanketta (taulukko 1). Toteutuessaan hankkeiden yhteenlaskettu investointisumma on yli neljä miljardia euroa rakentamisen ajoittuessa vuosille Toimialaraportin mukaan metallimalmikaivosten kokonaislouhinta kasvaa lähes kuusinkertaiseksi tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, jos valmisteilla olevat uudet kaivokset ja kaivosten laajennukset toteutuvat (Kuva 4). Kuva 4. Metallimalmien louhinnan kehitysennuste vuoteen 2020(Uusisuo 2012). Kaivoshankkeiden etenemiseen vaikuttaa metallimalmien kysynnän kehittyminen maailmanmarkkinoilla, johon puolestaan vaikuttaa yleinen taloustilanne ja sen kehittyminen. Menossa oleva taantuma ja lähivuosien vaisut talousnäkymät aiheuttanevat kaivoshankkeiden aikatauluihin muutoksia. Esitettyihin aikatauluihin on siis syytä suhtautua varauksellisesti. Kaivosalalla voi toteutua vastaava ennuste-päivitysilmiö (ns. keula-aaltoilmiö ) joka on koettu tuulivoiman tuotannon kapasiteetin rakentamisessa. Siinä ennusteet näyttävät vuosi toisensa jälkeen, että kuluva ja tuleva vuosi ovat rakentamisessa matalalla tasolla mutta tämän jälkeen alkaa voimakkaan kasvun aika (Kuva 5.). Yleisesti ottaen tuleviin näkymiin voidaan kuitenkin suhtautua luottavaisesti. Metallien kysyntä maailmanmarkkinoilla kasvanee myös tulevina vuosina ja tähän kysyntään tullaan vastaamaan investoimalla uusiin kaivoksiin.

8 Taulukko 1. Merkittäviä kaivoshankkeita vuonna 2012 (Uusisuo 2012). 8

9 9 Kuva 5. Arvio kaivosten henkilöstömäärän kehityksestä vuoteen 2020 (Uusisuo 2012). 1.1 Kolari Northland Resources valmistelee Kolarin Hannukaiseen rautakaivosinvestointia, jonka rakennusvaihe on yhtiön ilmoittaman aikataulun mukaan vuosina Hanke on osa laajempaa Pajala - Kolari kaivoskokonaisuutta joka koostuu Kolarin lisäksi Ruotsin puolella Pajalassa toimivista Kaunisvaaran ja Sahavaaran kaivoksista. Kaunisvaaran osalta kaivosprojektin ensimmäinen vaihe on valmis ja tuotanto käynnistynyt vuoden 2012 lopussa. Vuoden 2013 alussa Northland Resources on ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin ja hakenut helmikuun alussa yrityssaneerausta. Yhtiön mukaan Hannukaisen kaivoksen valmistelu kuitenkin jatkuu ilman muutoksia. Kolarin rautakaivos tulee voimassa olevan suunnitelman mukaan muodostumaan Hannukaisissa olevista avolouhoksista ja esimurskaamosta. Murske tultaisiin siirtämään hihnakuljettimilla entisen Rautuvaaran kaivoksen alueelle, minne tulisivat rikastamo ja jatkologistiikan edellyttämät rakenteet. Kuljetus suunnitellaan tehtävän rautateitse satamaan joko Kemiin, Raaheen tai Kokkolaan. Kolarin kaivos tulee teknologialtaan ja kokoluokaltaan muistuttamaan jo rakennettua Pajalan kaivosta, joten sen laiteinvestoinnit ja niihin liittyviä valmistus- ja palvelutarpeet tulevat olemaan samankaltaisia (Kuva 6.).

10 10 Kuva 6. Kaunisvaaran kaivoksen rikastamon layout (Northland Resources) 1.2 Kittilä laajennus Agnico-Eagle:n kultakaivoksessa Kittilässä käsitellään malmia 3000 tonnia päivässä ja se tuottaa kultaa noin unssia (4800 kg) vuodessa. Kaivoksen rakentaminen aloitettiin vuonna 2006 ja varsinainen tuotanto alkoi vuonna Nykyisellä tuotantovauhdilla toiminnan arvioidaan jatkuvan vuoteen 2032 saakka. Kaivoksen toiminta tulee kuitenkin todennäköisesti jatkumaan seuraavalle vuosikymmenelle saakka kun uudet jo todennetut varannot sisällytetään louhintasuunnitelmaan (Agnico-Eagle 2012). Agnico-Eagle suunnittelee Kittilän kaivoksen toiminnan laajentamista. Tarkoituksena on kasvattaa kaivoksen tuotantoa noin puolitoistakertaiseksi eli louhintamäärä kasvaisi tasolle 4500 t/pv ja kullan tuotanto tasolle 7500 kg/v. Toimintaaika lyhenisi nykyisen louhintasuunnitelman mukaisilla malmivaroilla vuoteen 2025 työntekijämäärän lisääntyessä nykyisestä 380 henkilöstä työn-

11 11 tekijällä. Kaivoksen laajennussuunnitelmaan liittyvä YVA-selostus (Agnico- Eagle 2012) on valmistunut huhtikuussa Siinä on ympäristövaikutusten tarkastelun lisäksi kuvattu varsin yksityiskohtaisesti myös hankkeen tekninen sisältö. Malminlouhinta Kittilän kaivoksessa on tähän saakka tehty avolouhoksissa. Vuodesta 2014 alkaen louhinta tulee kuitenkin siirtymään laajennuksen toteutuksesta riippumatta maanalaiseen kaivokseen. Maanalaisessa louhinnassa tarvittava liikkuva kalusto eri tuotantomäärän vaihtoehdoilla on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Arvio maanalaisen kaivoksen kalustosta eri tuotantomäärillä (Agnico-Eagle 2012). Laajennuksen toteutuessa rikastusprosessien laitekantaan (kuva 7.) on tehtävä investointeja. Niitä ovat mm. muutoksia murskauspiirin laitteissa, uusi sekundäärimylly jauhatuspiiriin sekä varsinaisen kullan erottamisen ja talteenoton laitekannan kapasiteetin kasvattamista. Kittilän kultakaivoksen laajennuksen toteutusaikataulu on edelleen avoin. Sen arvioidaan kuitenkin toteutuvan vuosien aikana.

12 12 Kuva 7. Kittilän kaivoksen prosessikaavio (Agnico-Eagle 2012). 1.3 Mustavaara Mustavaaran Kaivos Oy omistaa oikeudet Taivalkoskella sijaitsevaan vanadiinirauta-titaaniesiintymään. Yhtiö suunnittelee kaivostoiminnan käynnistämistä alueella missä sijaitsi vuosina Rautaruukki Oy:n kaivos ja vanadiinitehdas. Parhaimmillaan kaivos työllisti noin 300 henkeä. Sen toiminta loppui 1980 luvulla vanadiinin maailmanmarkkinahinnan laskun tehtyä toiminnan kannattamattomaksi. Kaikki silloisen kaivoksen ja rikastamon toimintaan liittyvät rakennukset ja rakenteet on purettu (Adriana Resources 2009), mutta alue on jälkikunnostettu teollisuuskäyttöön soveltuvaksi. Mustavaaran kaivos Oy:n tavoitteena on avata kaivos uudelleen lähivuosina ja hyödyntää esiintymän malmivaroja. Investointi tulee koostumaan kahdesta pääosasta; Taivalkosken Mustavaarassa sijaitsevasta kaivoksesta ja rikastamosta sekä joko Ouluun tai Raaheen rakennettavasta sulatosta. Valmistuttuaan kaivos ja rikastamo tulevat työllistämään noin sata henkeä ja sulatto noin 150 henkeä.

13 13 Mustavaaran kaivoksen malminlouhinta tullaan tekemään avolouhoksessa, minkä lisäksi kaivosalueelle rakennetaan tarvittava murskaus- ja rikastuskapasiteetti. Kaivoksen louhintamääräksi tulee 3 milj. tonnia malmia vuodessa josta saadaan tonnia vanadiini- ja rautapitoista rikastetta. Rikasteesta valmistetaan edelleen sulatossa tonnia harkkorautaa ja ferrovanadiinia, jonka vanadiinisisältö on 4900 tonnia (Mustavaaran kaivos 2012). Tuotantoprosessien toimintaperiaate tulee muistuttamaan aiempia, luvuilla toimineen kaivoksen murskauksen, jauhatuksen ja rikastusmenetelmiä(kuva 8.). Suurimpana muutoksena on rikasteen jatkojalostaminen erillisessä Raahessa tai Oulussa sijaitsevassa sulatossa. Kuva 8. Rautaruukki Oy:n Mustavaaran kaivoksen prosessikaavio (Adriana Resources 2009). Mustavaaran kaivoshanke on vielä suunnitteluvaiheessa. Yhtiön ilmoittaman aikataulun mukaan kannattavuusselvitys pitäisi valmistua vuoden 2014 aikana, minkä jälkeen voitaisiin aloittaa kaivoksen rakennustyöt. Alustava arvio investoinnin kokonaissuuruudesta on 400 milj. euroa (Uusisuo 2012).

14 Suhanko Gold Fields Arctic Platinum suunnittelee Ranuan kunnan pohjoisosiin Suhankoon (kuva 9.) monimetallikaivosta. Hanke on suuri, investoinnin arvioidaan olevan milj. euroa. Se on siis noin kaksinkertainen verrattuna esimerkiksi Talvivaaran rakennusvaiheen kaivosinvestointeihin vuosina Kaivoksen odotetaan työllistävän henkeä. Kuva 9. Suhangon kaivoksen sijainti (Gold Fields Arctic Platinum 2012)) Suhangon kaivoksessa malminlouhinta tullaan tekemään avolouhoksissa koko arvioidun yli kolmenkymmenen vuoden tuotantoajan. Kaivoksen tuotantoprosessi tulee olemaan seuraavien vaiheiden mukainen: murskaus => jauhatus => vaahdotus => hydrometallurginen prosessi, jonka tuloksena saadaan kuparikatodia, nikkeli-kobolttihydroksidisakkaa sekä jalometallirikastetta (platina, palladium, kulta). Lisäksi sivutuotteina saadaan mahdollisesti rodiumia ja hopeaa. Suhangon kaivoksen YVA-ohjelma on valmistunut joulukuussa Vuonna 2013 kaivoshankkeessa jatketaan kannattavuusselvityksiä, edetään teknisessä suunnittelussa ja hankkeen edellyttämien lupien ja kaavoituksen laadinnassa. Alustavan aikataulun mukaan kaivoksen tuotanto käynnistyy aikaisintaan vuonna 2016.

15 Muita lähivuosien kaivoshankkeita Edellä esiteltyjen kaivoshankkeiden lisäksi Suomessa on valmisteilla yli kymmenen merkittävää uusien kaivosten käynnistämiseen tähtäävää tai jo olemassa olevien kaivosten toiminnan laajentamiseen liittyvää hanketta. Niiden etenemiseen vaikuttaa yleisen taloustilanteen ja metallien kysynnän kehittyminen sekä investoinneissa käytettävän rahoituksen saatavuus. Talvivaaran laajennusprojektit Talvivaaran Kaivososakeyhtiö Oyj on aiemmin julkistanut alustavan suunnitelman kasvattaa kaivoksen tuotantokapasiteettia nykyiseltä tasolta tn Ni tasolla tn Ni vuodessa. Laajennuksen aikataulu on avoin, mutta sen on arvioitu toteutuvan vaiheittain kuluvan vuosikymmenen jälkipuoliskolla. Kuva 10. Talvivaaran prosessikaavio (Talvivaara 2012). Sokli, Savukoski Yara Suomi Oy omistaa kaivosoikeudet Savukosken kunnan koillisosissa sijaitsevaan Soklin alueeseen. Soklissa on pitkään suunniteltu 1960 luvulla löydetyn fosforiesiintymän hyödyntämistä. Nykyisen suunnitelman mukainen vuosittainen louhintamäärä on 4-10 milj. tonnia fosforimalmia, josta on

16 16 tavoitteena tuottaa 2 milj. tonnia fosforirikastetta ja 0,3 milj. tonnia rautarikastetta. Kaivoksen suunnittelussa ensisijaisena vaihtoehtona toteutukselle on kaikkien kaivostoimintojen (murskaamo, jauhinlaitos, rikastuslaitos) sijoittaminen Sokliin, mistä tuotteet kuljetettaisiin rautateitse asiakkaille (YLE ). Toteutuessaan Sokli olisi suurinvestointi, arvioitu investointisumma on 700mEUR mikä nostaa sen samalle tasolle Talvivaaran ja Kevitsan kaivosten rakennusprojektien kanssa. Hankkeen aikataulu on elänyt jatkuvasti, helmikuussa 2012 Yara on ilmoittanut tavoittelevansa kaivostuotannon käynnistämistä vuonna Taivaljärven hopeakaivos, Sotkamo Sotkamo Silver Ab valmistelee hopeakaivoksen avaamista Sotkamon kunnassa sijaitsevalla Taivaljärvellä. Alueella on jo rakennettu 2,6 kilometrin pituinen kaivostunneli. Kaivostoimintaa ei 1990 luvun alussa käynnistetty hopean alhaisen maailmanmarkkinahinnan takia. Kesällä 2012 Sotkamo Silver listautui Helsingin pörssiin. Yhtiö kerää rahoitusta voidakseen toteuttaa noin 40 miljoonan euron suuruisen kaivosinvestoinnin. Kaivoksen toiminnan arvioidaan käynnistyvän vuonna 2015 tai Muut kaivoshankkeet Muita tämän vuosikymmenen kuluessa mahdollisesti eteneviä kaivoshankkeita ovat mm. Rompas, kultakaivos Ylitorniolla, Sakatti, monimetallikaivos Sodankylässä, Dragon Mining Ltd:n kultakaivos Kuusamossa ja Läntän Litiumkaivos Kaustisilla.

17 17 2. METALLITEOLLISUUSYRITYSTEN LIIKETOIMINTA- MAHDOLLISUUDET KAIVOSHANKKEISSA Kaivosten elinkaari voidaan jakaa neljään päävaiheeseen: 1. Malminetsintä 2. Kaivoksen rakentaminen 3. Kaivoksen tuotantovaihe 4. Kaivoksen sulkeminen ja kaivosalueen jälkihoito Kaivostoiminnan käynnistymistä uudella alueella edeltää aina pitkä, jopa useita vuosikymmeniä kestävä malmivarojen tutkimusvaihe. Malmitutkimuksilla selvitetään se, ovatko malmivarat riittävät kannattavan kaivostoiminnan käynnistämiseksi. Tavallisesti tutkimuksissa viedään läpi lukuisia mittavia koekairausohjelmia, joissa kairaustöitä teetetään ulkopuolisilla kairaustoimintaan erikoistuneilla yrityksillä. Metalliteollisuusyrityksille liiketoimintamahdollisuudet tulevat kairauksissa käytettävien koneiden ja työvälineiden valmistamisesta sekä käytettävän kaluston huoltopalvelujen tarjoamisesta. Kaivostoiminta on jo perusluonteeltaan määräaikaista toimintaa. Kaivoksen tuotanto jatkuu toiminnan käynnistymisen jälkeen yleensä kymmeniä vuosia. Toiminta-aikaa voidaan jatkaa uusien malmivarojen löytämisen ansiosta. Tekninen kehitys tai maailmanmarkkinahinnan kohottama myyntituotteen arvo voi tehdä alun perin kannattamattoman metallipitoisuuden omaavan malmin louhinnasta kannattavaa. Kuitenkin jossain vaiheessa päädytään kaivoksen elinkaaren viimeiseen vaiheeseen, kaivoksen sulkemiseen ja kaivosympäristön ennallistamiseen. Metalliteollisuusyrityksille kaivoksen sulkeminen antaa lyhytaikaisesti kaivoksen kaluston purkutöitä sekä mahdollisia siirto- ja asennuspalvelutöitä uuteen käyttökohteeseen. Kaivoksen elinkaaren neljästä päävaiheesta rakennus- ja tuotantovaiheet antavat eniten liiketoimintamahdollisuuksia metalliteollisuuden tuotteita ja palveluja tarjoaville yrityksille. Kaivoksen rakentaminen määräaikaisena yksi - kaksi vuotta kestävänä pääinvestointivaiheena on projektiluontoista liiketoimintaa, jossa yksittäisen yrityksen tuote- ja palvelutoimitusten arvo voi olla miljoonia, jopa kymmeniä miljoonia euroja. Kaivoksen toiminnan käynnistyttyä

18 18 siirrytään vaiheittain jatkuvan ja rakentamisaikaa tasaisemman kysynnän tilaan. Metalliteollisuusyritysten näkökulmasta katsottuna liiketoiminta painottuu palvelutyyppiseen kunnossapitotyön ja varaosien toimituksiin (kuva 11), jossa yrityksen toimitusten arvo yksittäisillä kaivoksilla voi olla satojatuhansia tai enintään miljoonia euroja vuodessa. Kuva 11. Kaivoshankkeiden elinkaaren keskeistä vaihetta toimittajayritysten kannalta katsottuna. 2.1 Kaivoksen rakentaminen Kaivoksen rakennusvaiheen investoinnit voidaan jakaa kolmeen suureen kokonaisuuteen: 1. Infrastruktuuri ja rakennukset 2. Kiinteä kalusto 3. Liikkuva kalusto Infrastruktuuri ja rakennukset Kaivostoiminnan käynnistymistä uudella alueella edeltävät laajamittaiset rakennustyöt. Infrastruktuuria on rakennettava kaivosalueen lisäksi myös sen lähialueilla. Kaivostuotannon tarpeisiin on tehtävä tarvittava tieverkosto, sähköverkostot, vesi- ja jätehuolto, tietoliikenneverkot jne. Rakennusvaiheen ja

19 19 myöhemmän tuotantovaiheen tarpeisiin on järjestettävä tarvittavia majoituspalveluja. Kaivospaikkakunnalla vakituisesti asuvien työntekijöiden asuntorakentaminen käynnistyy myös kaivosrakentamisen aikana. Lisäksi kaupan ja logistiikan palvelujen tarve ja niihin liittyvä rakentaminen lisääntyy. Kaivosinvestointi sisältää siis varsinaisen kaivosrakentamisen lisäksi paljon muita ympäröivän yhteiskunnan infrastruktuurin kehittämiseen kuuluvia rakennusinvestointeja. Kaivosalueen rakentaminen puolestaan sisältää samoja infrastruktuuriin liittyviä töitä kuin rakentaminen lähiympäristössäkin. Näitä ovat kulkutiet, sähköverkko, vesi- ja jätehuolto, kaikki rakennukset toimistoista tuotannon vaatimiin tiloihin jne. Lisäksi maanalaisissa kaivoksissa louhintatekninen työ tarvittavine rakenteineen muodostaa oman laajan kokonaisuutensa. Rakentamisessa metalliteollisuusyrityksille työmahdollisuuksia tuovat teräsrakennetyöt, LVI-työt ja lukuisat rakentamisen erityisalueet, ovet, nosturit jne. Kuva 12. Kaivoshankkeissa teräsrakentaminen tuo työmahdollisuuksia metalliyrityksille Kiinteän kaluston prosessilinja Metalliteollisuusyritysten suurimmat liiketoimintamahdollisuudet kaivosten rakennusprojekteissa ovat kiinteästä kalustosta muodostuvan prosessilinjan valmistus- ja asennustöissä. Konepajayritysten työt ovat alihankintavalmistusta ja asennuspalveluyritysten työt rakennusvaiheen kone- ja laiteasennusta ja käyttöönottoa.

20 20 Kiinteän kaluston muodostama prosessilinja koostuu kaikista niistä kiinteästi asennetuista laitteista, joissa kiviainesta siirretään ja käsitellään louhinnan jälkeisen, yleensä erilaisilla työkoneilla tehdyn alkukuljetuksen jälkeen. Kuvassa 13 on esitetty Pyhäsalmen kaivoksen prosessilinja. Kuva 13. Pyhäsalmen kaivoksen prosessilinja (Inmet Mining, esitemateriaali). Prosessilinjan laitekokoonpano on kaivoskohtainen, mutta perusprosessien mukaan tärkeimpiä kiviaineksen murskaus- ja hienonnusvaiheen laitteita ovat: Murskaimet Seulat Myllyt (jauhatus). Kuva 14. Tarvittavia välttämättömiä apulaitteita ovat: Erilaiset kuljettimet ja nostimet Syöttimet Pölynerotuslaitteet Kuva 14. Outotecin jauhinteknologiaa.

21 21 Hienonnuksen jälkeinen kiviaineksen jatkokäsittely tehdään rikastamossa. Rikastamossa kiviaineksesta poistetaan hyödyttömät mineraalit ja pyritään nostamaan metallurgiseen jatkojalostukseen menevässä tuotteessa arvoainepitoisuus mahdollisimman korkealle. Kiviaineksen hienonnusprosessin viimeiset jauhatusvaiheet tehdään tavallisesti suurikokoisilla jauhinmyllyillä vasta rikastamorakennuksessa. Rikastamon laitekoostumus ja prosessivaiheet poikkeavat hyvin paljon toisistaan kerättävien mineraalien ja käytettävien jalostusprosessien mukaan. Tärkeimpien perusprosessien mukaan laitekanta koostuu kuitenkin seuraavista: Myllyt (jauhatus) Vaahdotuskoneet Erottimet Sakeuttimet Suodattimet Kuivaimet Kuvassa 15 on esitetty rikastamon prosessikaavio Pyhäsalmen kaivoksessa. Primäärijauhatus Sekundäärijauhatus Rikastamon prosessikaavio Kupari Sinkki Rikki VAAHDOTUS VAAHDOTUS VAAHDOTUS Rikastushiekka SAKEUTIN SAKEUTIN SAKEUTIN Kaivostäyte PAINESUODIN Tertiäärijauhatus CERAMEC-SUODIN CERAMEC-SUODIN PAINESUODIN Kuparirikaste Sinkkirikaste Rikkirikasteet Kuva 15. Pyhäsalmen kaivoksen rikastamo (Inmet Miningin esitemateriaali). Rikastusvaihe on teknologisesti monimutkainen prosessi, jossa automaation taso on korkea. Rikastusprosesseja seurataan jatkuvan analysoinnin ja automaattisen säädön avulla, joten erilaisten mittauslaitteiden ja niihin liittyvän teknologian osuus laitekannasta on suuri.

22 22 Kuva 16. Prosessiputkistot ovat mittavia laitetoimituksia kaivosprojekteissa. Kaivannaisteollisuudelle koneita ja laitteita valmistava teollisuus on olennainen osa toimialan suomalaista yrityskokonaisuutta. Maasta löytyy useita yrityksiä, jotka kuuluvat alallaan maailman suurimpiin ja ne työllistävät useita tuhansia työntekijöitä. Yritykset tarjoavat asiakkailleen laitetoimitusten lisäksi prosessisuunnittelua, projektien kokonaistoimituksia sekä kaivostoimintaan liittyviä tukipalveluja. Suurimpia Suomessa toimivia kaivosten materiaalinkäsittelyn ja rikastusteknologian toimittajia ovat Outotec, Metso Minerals ja Sandvik Mining and Construction. Kuva 17. Keskeisiä kiinteän kaluston toimittajayrityksiä.

23 Liikkuva kalusto Kaivoksen tuotannon työvaiheketjussa louhinta on ensimmäinen vaihe. Siinä kiviaines irrotetaan maaperästä joko räjäyttämällä tai kaivuumenetelmiä käyttäen. Louhintavaiheista kiviaines siirretään edelleen erilaisilla kuljetusajoneuvoilla seuraaviin vaiheisiin, joissa tehdään kiven jatkokäsittely, rikastaminen. Louhintavaiheessa kiviaineksen käsittelyssä ja kuljetuksissa jatkokäsittelyvaiheisiin tarvitaan liikkuvaa kalustoa. Avolouhoksissa räjäyttämällä irrotettu kiviaines nostetaan kaivinkoneilla malminkuljetusautojen, dumppereiden lavoille kuljetettavaksi ensimmäisiin murskausvaiheisiin. Maanalaisissa kaivoksissa liikkuva kalusto käsittää erityisiä luolastotyöhön rakennettuja ajoneuvoja. Niitä ovat mm. tunneliporauskoneet, panostusajoneuvot, betonin ruiskutus- ja kuljetuskoneet, lastauskoneet, maanalaiset kuljetusajoneuvot, rusnauslaitteet (rusnaus on löyhästi kiinnittyneiden lohkareiden irrottamista seinämiltä). Liikkuvan kaluston tekniikkaan kaivoksilla kuuluu ajoneuvojen lisäksi kiviaineksen louhinnassa ja käsittelyssä tarvittavat laitteita, kallioporakalustoa, kalliojyrsimiä, iskuvasaroita ja rikotuslaitteita jne. Louhitun kiviaineksen käsittelyssä puolestaan oheislaitteisiin kuuluu jatkuvaa huolto- ja varaosapalvelua vaativia osia, telastoja, kauhoja, puskulevyjä, erilaisia kulutuslevyjä jne., joilla on alkuperäisen ajoneuvovalmistajan lisäksi runsaslukuinen joukko tarviketoimittajia. Liikkuvan kaluston ajoneuvovalmistajat ovat maailmanlaajuisilla markkinoilla toimivia suuryrityksiä (kuva 18.). Yritykset ovat keskittäneet omat tuotantonsa pieneen määrään tehtaita, joista valmiit tuotteet toimitetaan käyttökohteisiin. Käyttökohteessa tuotteille tehdään ainoastaan mahdollinen suurikokoisten laitteiden loppukokoonpano ja niihin liitetään tarvittavia oheislaitteita. Suomessa toimivia kaivosten liikkuvan kaluston valmistajia ovat Normet, Metso Minerals ja Sandvik Mining and Construction.

24 24 Kuva 18. Liikkuvan kaluston valmistajayrityksiä Liikkuvan kaluston oheislaitteitta ja kulutusosia valmistaa lukuisa joukko yrityksiä (Kuva 19.). Kaivosten tuotantoprosessit kiviaineksen louhinnan ja käsittelyn eri vaiheissa ovat kalustoa kuluttavia, joten oheislaitteiden vara- ja kulutusosille on ominaista koko kaivoksen tuotannon ajan jatkuva toimitustarve. Suomessa on merkittäviä alan yrityksiä, erityisesti porauskaluston ja kulutusterästuotteiden valmistajina. Kuva 19. Liikkuvan kaluston oheislaitteita ja kulutusosia valmistavia yrityksiä.

25 Kaivosten rakennusprojektit kärkiyritysvetoisena toimintana Kaivoksen rakentamispäätöstä seuraa noin 1,5 2 vuotta kestävä tuotannon käynnistymiseen johtava projekti. Kaivosyhtiölle rakennusvaihe on välttämätön investointipanostus, jonka tärkeimmät tavoitteet ovat mahdollisimman nopea läpivienti tuotantovaiheeseen ja samanaikainen tulevan toiminnan vaatimien resurssien hankinta ja käyttöönotto. Itse rakennusprojekti kaikkine työvaiheineen on tarkoituksenmukaisinta teettää ulkopuolisilla parhaan osaamisen omaavilla yrityksillä. Projektien mittavuus, niiden kansainvälisyys, valmiiden alueellisten resurssien puute ja rakennusprojektin erillinen luonne tuotantovaiheeseen verrattuna johtavat siihen, että toimituksista vastaavat yritysten muodostamat yhteistyöverkostot. Tuotteita ja palveluja toimittavien yritysverkostojen perusmuotoina voitaneen pitää jakoa kärkiyritysten vetämiin ja tasavertaisten kumppanien muodostamiin verkostoihin (kuva 20). Verkostoituneessa yritystoiminnassa rakenne voi olla näiden perusmuotojen mukainen tai välimuoto kahden perusmuodon välillä. Eräs yleinen perustyyppien välissä oleva verkostotoiminnan muoto on tasavertaisten kumppanien muodostama, yhteistä myyntiä ja markkinointia hoitava yhteisyritys. Hierarkinen kärkiyritysverkosto Tasavertaisten kumppaneiden verkosto Päähankkija E1 E2 T1 T1 T1 AH1 AH2 AH3 E8 E7 E3 E5 E6 E5 Kuva 20. Verkostojen rakenteen päätyypit (Kulmala 2006).

26 26 Kaivosten rakennusprojekteissa suurten laitevalmistajien ja kaivosyhtiöiden välinen suhde on läheinen, sillä valmistajien ylivertainen osaaminen tuotteittensa teknologiasta ja käytöstä nostaa ne asennustoimituksissa keskeisiksi yrityksiksi. Tästä johtuen rakennusvaiheen toimitusprojektien toimittajaverkostoja voidaankin pitää kärkiyritysvetoisina. Alihankintavalmistusta ja asennustöitä tavoittelevien metalliteollisuusyritysten ensisijainen tapa päästä projekteihin mukaan kulkee kärkiyritysten kautta. Yhteyden ottamisessa suuriin kärkiyrityksiin voi kuitenkin saada apua kaivosyhtiöltä tai esimerkiksi kaivosprojektin suunnittelusta ja valvonnasta vastaavilta suunnitteluyrityksiltä. Kaivoshankkeissa laitekokonaisuuksia toimittavat yritykset ovat suuria globaaleja toimijoita, jotka ovat kehittäneet omaa hankintatoimintaansa keskitetysti (kuvat 21 ja 22). Hankintatoimen keskittämisellä omaksi toiminnoksi pyritään selkeyttämään hankintatoimen organisointia ja johtamista, yhtenäistämään ja yksinkertaistamaan hankinnan toimintamalleja, lisäämään hankintahenkilöstön erikoisosaamista ja saavuttamaan globaalin kilpailutuksen avulla kustannussäästöjä. Toimittajayrityksille keskittäminen mahdollistaa pääsyn paikallistasolta maailmanmarkkinoille, läheisen yhteistyösuhteen asiakkaaseen ja mahdollisuuksia vähentää oman myyntiorganisaation kustannuksia. Näiden hyötyjen saavuttaminen vaatii kuitenkin jatkuvaa kilpailukyvyn säilyttämistä kansainvälisillä markkinoilla. Kuva 21.Hankintatoimen kuvaus Sandvik Mining and Construction yhtiön internet kotisivuilla.

27 27 Kuva 22. Outotec on keskittänyt hankinnan omaksi toiminnoksi (Heikkilä 2012) 2.2 Tuotantovaihe Tuotannon käynnistyminen Tuotannon käynnistyttyä kaivosyhtiön ostojen painopiste metalliteollisuusyrityksiltä siirtyy vähitellen laitehankinnoista palvelujen hankintaan. Suurten laitevalmistajayritysten merkitys on edelleen erityisesti toiminnan aloitusvaiheessa erittäin suuri. Toimitetuilla koneilla ja laitteilla on voimassa käyttöönoton jälkeinen takuuaika, ja usein laitteille on sopimuksissa määritetty prosessitakuu, eli se suorituskyky (volyymi, tuotteen laatu), joka sen on täytettävä tuotannon ollessa sopimukseen kirjatussa täydessä kuormituksessa. Toiminnan alussa kaivosyhtiön oman organisaation, sekä tuotannon että kunnossapidon

28 28 henkilöstön osaamisessa on vielä puutteita, mikä myös lisää riippuvuussuhdetta laitevalmistajiin. Kaivosprojekteissa kärkiyrityksinä toimivat laitevalmistajat eivät yleensä tee varsinaista asennustyötä omalla henkilöstöllään. Asennustyöt jaetaan mahdollisuuksien mukaan kokonaisurakoina (esim. mekaaniset asennukset, prosessiputkistot, sähkö- ja automaatioasennukset) alihankkijoille tai tehdään oman projektijohdon alaisuudessa asennustyöntekijöiden tullessa henkilöstöpalveluja tarjoavista yrityksistä. Yrityksillä, jotka ovat olleet mukana jo kaivoksen rakentamisvaiheessa, on kilpailullinen etuasema myös tuotannon käynnistyttyä. Niille on asennustöiden yhteydessä muodostunut hyödyllisiä henkilöyhteyksiä asiakasyrityksiin ja osaaminen kaivoksen tuotantoteknologiasta on lisääntynyt. Asennustyöt ja tuotantovaiheen kunnossapito ovat myös työntekijöiden ammatillisen osaamisen ja työssä käytettävän kaluston osalta hyvin samankaltaisia töitä, joten tuotantovaiheen kunnossapitoa ovat yleensä tekemässä samat yritykset, jotka olivat mukana jo kaivoksen rakentamisessa Tuotannon kunnossapitopalvelujen tarve Tuotannon ylösajon jälkeen kaivoksen toiminta pyritään asteittain vakauttamaan tilaan, jossa huomio voidaan keskittää tuotantoprosessien häiriöttömään käynnissäpitoon ja tuotannon tehokkuuden jatkuvaan kehittämiseen. Kaivosyhtiöiden toiminta ei kuitenkaan sen tuotantovaiheen aikanakaan ole tasaista. Muutokset ulkoisessa toimintaympäristössä, kysynnän tason ja myyntituotteiden hinnan muutokset maailmanmarkkinoilla vaikuttavat toimintaan. Tuotantoa ei ajeta koko ajan täydellä kapasiteetilla vaan siihen tulee kaivoksen elinkaaren aikana alasja ylösajovaiheita. Alasajovaiheissa malmintuotanto voidaan välillä jopa keskeyttää kokonaan. Kysynnän kasvutilanteissa tuotantokapasiteettia voidaan puolestaan lisätä teknologiainvestointien avulla. Liiketoimintaa kaivostoiminnasta hakevien metalliteollisuusyritysten ei siis pelkästään tarvitse keskittyä prosesseja tukevien palvelujen ja varaosatuotteiden toimituksiin vaan liiketoimintamahdollisuuksia on myös kaivosten laajennusinvestoinneissa. Kaivostoiminta on raskasta perusteollisuutta, jossa tuotannon prosessit kuluttavat kalustoa. Kunnossapidon kustannukset ovatkin moneen muuhun teollisuu-

29 29 den toimialaan verrattuna suuret, sillä osuus kaivoksen käyttökustannuksista on 20-30% (kuva 23). Kunnossapitokustannukset jakautuvat kaivoksen eri prosesseihin ja monen tyyppiseen kunnossapitotyöhön mutta kaiken kaikkiaan niistä muodostuu merkittävä kysyntäpotentiaali (Kuva 24). Kuva 23. Kaivosten kunnossapitokustannusten jakauma (Kaivos- ja louhintatekniikka 2009). Kuva 24. Viime vuosina rakennettujen kaivosten arvioituja käyttökustannuksia (Lapverk 2011).

30 30 Kaivosyhtiö joutuu kunnossapitotoimen toteutuksessa tekemään valintoja siitä, mitä tehdään itse ja mitä hankitaan ulkopuolisilta toimittajilta. Yleispätevää ratkaisua ei ole olemassa vaan valinnat tehdään kunkin toiminnon osalta oman yksilöllisen tilanteen perusteella. Prosessien toiminnan kannalta jatkuvia toimia vaativat työt on järkevää tehdä itse, satunnaiset tai erityisosaamista vaativat palvelut voi hankkia ulkopuolelta. Kunnossapidon eri osa-alueilla on keskinäinen vuorovaikutussuhde (kuva 25). Siinä vaikuttaa mm. se, miten ja keiden toimesta kunnossapitotöihin oleellisesti vaikuttava kunnonvalvonta ja diagnostiikka (vian määritys) sekä tarkastustoiminta on toteutettu. Yrityksellä, olkoon se itse kaivosyhtiö, laitetoimittaja tai palveluntoimittaja, joka vastaa diagnostiikasta, on oma vaikutusmahdollisuutensa huolto- ja korjauskunnostustyön tekijän valintaan. Kuva 26. Kunnossapidon eri osa-alueilla on vuorovaikutussuhde. Laitevalmistajat ovat jatkuvasti lisänneet aktiivisuutta huoltopalvelujen tarjoamisessa. Kaivosalallakin liiketoimintaa halutaan kasvattaa laitetoimituksista koko tuotteen elinkaaren ajalle tarjottavien tuotteistettujen huoltopalvelujen tarjontaan (kuva 27). Kunnossapitotöitä tekeville yrityksille tällä lisääntyneellä palveluntarjonnalla on merkitystä. On harkittava kenelle omaa palvelua tarjotaan, kaivosyhtiölle vai laitevalmistajalle. Suoraan kaivosyhtiölle tehtävän kunnossapitopalvelun etuna on sen riippumattomuus laitteen toimittajasta. Yksittäisellä kaivoksella voidaan näin toimien tehdä kunnossapitotöitä usean eri valmistajan laitteille. Kunnossapitotyön tekijän ja kaivosyhtiön välisessä suorassa laskuttamisessa jäävät välilaskuttajat pois, joten palvelun hintataso on mahdollisimman lähellä tehdyn työn kustannuksia. Laitevalmistajien tuotteistetuissa

31 31 palveluissa hinnoitteluperuste on etäännytetty varsinaisen huoltotyön tuntihinnoittelusta palvelun kokonaishinnaksi mikä pyrkii nostamaan palvelun hintaa loppuasiakkaalle. Toisaalta laitevalmistajan kilpailuasema kunnossapitopalvelun myyjänä on vahva valmistajan teknologisen osaamisen kautta. Kaivosyhtiölle taloudellinen hyöty tulee teknologiaosaamisen kautta saadun prosessien toiminnan luotettavuuden ja suorituskyvyn nostamisen avulla. Kunnossapitotyön hinnan kohoaminen on tällöin saavutettuun hyötyyn verrattuna vähemmän merkityksellinen asia. Kunnossapitotöitä tekeville yrityksille laitteen valmistajayritys toimii asiakkaana, sillä laitevalmistajan ei kannata rakentaa itselle kiinteä palveluntarjonta-organisaatiota kaikkialle vaan hankkia palveluja alueellisesti alihankkijoilta. Tämä toimintatapa antaa kasvumahdollisuuksia myös kunnossapitoyrityksille. Yhteistyön kehittyminen laitevalmistajien kanssa lisää omaa osaamisen tasoa ja voi parantaa mahdollisuuksia toimittaa palvelua laitevalmistajan välityksellä myös useammalle loppuasiakkaalle ja jopa eri toimialoilla toimiville asiakkaille. Käytännössä toteutuva toimintatapa lienee kahden ääripään, kaivosyhtiö tai laitevalmistaja laskutusasiakkaana, välimuoto. Suurilla ja vakiintuneilla kaivosyhtiöillä oma hankintaorganisaatio on kehittynyt ja valmius tehdä itsenäisiä toimittajavalintoja ja toimittajien vaihtamista on suuri. Pienet ja toimintansa alkuvaiheessa olevat kaivosyhtiöt ovat puolestaan riippuvaisia laitevalmistajien tuesta näiden teknologiaosaamisen ja taloudellisten resurssien ansiosta.

32 32 Kuva 27. Esimerkkejä laitevalmistajien tuotteistetuista palveluista Palveluntarjonnan kehittäminen kaivosten kunnossapitotoiminnassa Ei ole olemassa yhtä yksittäistä ja oikeaa mallia sille, millaiseksi kasvuhakuisen kunnossapitopalveluja kaivoksiin tarjoavan yrityksen olisi rakennettava oma toimintansa. Edes se, kenelle toimituksia tarjotaan, ei ole aina selvää. Asiakkaana voi olla eri tilanteissa kaivosyhtiö, se voi olla laitevalmistaja, tai se voi olla toinen alihankkija. Toimiva lähestymistapa voi vaihdella tapauskohtaisesti, siihen voivat vaikuttaa tarjottavat palvelut, kilpailijoiden toiminta, laitevalmistajien tai loppuasiakkaana olevan kaivosyhtiön toimintatavat. On kuitenkin olemassa erilaisia malleja, joita yritykset ovat onnistuneesti toteuttaneet. Näitä malleja ja niiden sopivuutta omaan toimintaan on hyödyllistä tarkastella silloin kun mietitään mihin suuntaan omaa toimintaa voisi kehittää. Yksi lähestymistapa näyttää pätevän kaikissa tarkasteltavissa toimintatavoissa. Kaivoshankkeiden mittakaava, niiden kansainvälinen luonne, maantieteellinen etäisyys ja yleiset taloudelliset suhdannevaihtelut korostavat yritysten keskinäisen yhteistyön merkitystä. Yksittäisen yrityksen resurssit, olivat ne sitten henkilö-, taloustai teknologisia resursseja, eivät riitä laajojen kokonaisuuden hallintaan yksin vaan liiketoiminta on voitava rakentaa yritysten keskinäisten joustavien verkostojen varaan.

33 33 Kuvassa 28 on esitetty kaksi erilaista tapaa rakentaa kunnossapitopalvelujen tarjontaa asiakkaille. Ensimmäinen toimintatapa on kuvattu ns. HUB-konseptina. Esitetyssä mallissa asiakasyritysten lähellä toimii lähipiste, jota tuetaan yrityksen omilta tai alihankkijoilta hankittavien lisä- ja erikoispalvelujen avulla. Asiakas saa hyödyn lähellä toimivan palveluyksikön osaamisesta ja palvelu toimii lähietäisyydeltä nopeasti ja joustavasti. Lisäksi toimittajan oman verkoston tuottamat tukipalvelut ja lisäresurssit ovat tarvittaessa käytössä. Toisessa mallissa yritys tekee sopimusyhteistyötä laitetoimittajien kanssa. Laitevalmistaja hankkii tarvitsemansa lähipalvelut sopimuskumppanilta, joka puolestaan saa valmistajan teknisen tuen ja osaamisen käyttöön. Laitevalmistajan hyötynä on se, että laitehuollon palveluja voidaan tarjota asiakkaan suuntaan läheltä ilman omia kiinteitä resursseja. Loppuasiakkaan kannalta tämä toimintatapa mahdollistaa tarvittaessa nopean palvelun. Kuva 28. Kaksi toimintamallia kunnossapitopalvelujen tarjoamisessa. Pienten palveluyritysten kannalta suurimman haasteen liiketoiminnan kasvattamiselle kaivoshankkeissa tuo toiminnan mittakaava. Pienen yrityksen rajalliset talous- ja henkilöstöresurssit eivät anna mahdollisuutta aktiiviseen markkinointiin ja kustannuksia aiheuttavan kehitystyön tekemiseen. Pienen yrityksen mahdollisuus päästä mukaan kaivoshankkeisiin on joko omaa yritystä suuremman päämiehen alihankkijana tai rakentaa omaa toimittajaverkostoa muiden, omaa palvelua täydentävien yritysten avulla. Tällainen toimittajaverkosto muistuttaa lähinnä aiemmin esitettyä (kuva 20) tasavertaisten kumppaneiden muodostaman verkoston rakennetta.