Dissertations in Social Sciences and Business Studies

Transkriptio

1 PUBLICATIONS OF THE UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Dissertations in Social Sciences and Business Studies SARI NISSINEN TYÖKYKYTIETO KÄYTTÖÖN Työkykytietojen kansallisesti yhtenäinen tietomalli terveydenhuollon potilaskertomuksessa

2

3 TYÖKYKYTIETO KÄYTTÖÖN TYÖKYKYTIETOJEN KANSALLISESTI YHTENÄINEN TIETOMALLI TERVEYDENHUOLLON POTILASKERTOMUKSESSA

4

5 Sari Nissinen TYÖKYKYTIETO KÄYTTÖÖN TYÖKYKYTIETOJEN KANSALLISESTI YHTENÄINEN TIETOMALLI TERVEYDENHUOLLON POTILASKERTOMUKSESSA Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 187 University of Eastern Finland Kuopio 2019

6 Grano Oy Jyväskylä, 2019 Sarjan vastaava toimittaja: Kimmo Katajala Sarjan toimittaja: Helena Hirvonen Myynti: Itä-Suomen yliopiston kirjasto ISBN: (nid.) ISBN: (PDF) ISSNL: ISSN: ISSN: (PDF)

7 Nissinen, Sari Putting the work ability data into use. The nationally uniform data model for the work ability data in patient record University of Eastern Finland, 2019 Publications of the University of Eastern Finland Dissertation in Social Sciences and Business Studies; 187 ISBN: (print) ISBN: (PDF) ISSNL: ISSN: ISSN: (PDF) ABSTRACT To extend working careers it is crucial, that any signs of a disability at work are noticed as soon as possible. The necessary supporting actions can then be initiated early enough. The assessment of the work ability is difficult; hence the health care professionals must have enough data on the patient s work and how she/he manage it. Fluent information exchange among the health care professionals should be done through the national Patient Data Repository. Thus the documentation of the patient data has to be executed structurally and consistently. When the data is structured and uniform, its reuse in the national analysis and comparison of patient data is also possible. The aim of this research was to describe the documentation of the patient data and the use of the information systems in Occupational Health Services. The goal was to develop a uniform model for the documentation of work ability data. The research approach was qualitative. The research material consisted data gathered with an enquiry for Occupational Health professionals from 2015 (3 Delphi rounds, n = 28, n = 27, n = 27), another enquiry, also 2015 (n = 571), an enquiry from 2017 (n = 359), and interview data (n = 19). Statistical and content analysis were use as methods of analysis. The developed data model was based on the research results and literature presented in the summary. According to the results, the use of the work ability data makes patient care more efficient. Occupational Health professionals want to use the Patient Data Repository to search for the appropriate patient data, but this was found difficult. The developed uniform data model for work ability data includes all necessary patient data that is essential to be documentate in the patient record because of the information exchange between professionals. These included data on the patient s health, their working conditions and safety, and the patient s and a professional s assesments about work ability, and a health care plan. The dissertation includes examples of the structured documentation of the work ability data into a patient record using classifications found in the national Code Service or a format otherwise often used in documentation. With the developed data model the health information exchange between professionals can be improved. This however requires that the electronic health records in use also enable structured documentation. Keywords: Occupational Health, Work Ability, Partial Work Ability, Data, Documentation, Data Models, Data Structures, Structured Documents, Patient Records, Electronic Health Records 5

8 6

9 Nissinen, Sari Työkykytieto käyttöön. Työkykytietojen kansallisesti yhtenäinen tietomalli terveydenhuollon potilaskertomuksessa University of Eastern Finland, 2019 Publications of the University of Eastern Finland Dissertation in Social Sciences and Business Studies; 187 ISBN: (nid.) ISBN: (PDF) ISSNL: ISSN: ISSN: (PDF) TIIVISTELMÄ Työurien pidentämisen kannalta on tärkeää, että merkit työkyvyn heikkenemisestä havaitaan mahdollisimman varhain. Tällöin myös tarvittavat tukitoimenpiteet voidaan käynnistää oikea-aikaisesti. Työkyvyn arviointi on haastavaa ja siksi terveydenhuollon ammattilaisella on oltava riittävästi tietoa potilaan työstä ja työssä selviytymisestä. Sujuva tietojen vaihto potilasta hoitavien ammattilaisten välillä on tarkoitus tapahtua valtakunnallisen Potilastiedon arkiston avulla. Siksi potilastietojen kirjaaminen on toteutettava rakenteisesti ja yhtenäisesti. Rakenteinen ja yhtenäinen tieto mahdollistaa myös tietojen toisiokäytön kansallisessa sote-tietojen analysoinnissa ja vertailussa. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata kirjaamista ja tietojärjestelmien käyttöä työterveyshuollossa ja tavoitteena kehittää yhtenäinen tietomalli työkykytietojen kirjaamiseen. Tutkimusote oli laadullinen. Tutkimusaineistot koostuivat työterveyshenkilöstön kyselyaineistosta vuodelta 2015 (3 Delphi-kierrosta, n = 28, n = 27, n = 27), samana vuonna kerätystä toisesta kyselyaineistosta (n = 571) sekä vuonna 2017 kerätystä kyselyaineistosta (n = 359) ja haastatteluaineistosta (n = 19). Analyysimenetelminä olivat tilastolliset menetelmät sekä sisällönanalyysit. Kehitetty tietomalli laadittiin tutkimustulosten ja yhteenvedossa esitetyn kirjallisuuden perusteella. Tulosten mukaan työkykytietojen käyttö tehostaa potilastyötä. Työterveyshenkilöstö haluaa käyttää hoitotyössä tarvittavien tietojen hakuun Potilastiedon arkistoa, mutta tietojen löytäminen sieltä koettiin hankalaksi. Tutkimuksessa kehitetty yhtenäinen työkykytietojen tietomalli sisältää ne työkykytiedot, jotka työterveyshenkilöstön mielestä ovat terveydenhuollon ammattilaisten välisen tietojen vaihdon kannalta oleellisia potilaskertomukseen kirjattavia tietoja. Näitä olivat terveydentilaan, sairauksiin, työoloihin ja työturvallisuuteen liittyvät tiedot, potilaan ja ammattilaisen arviot työkyvystä sekä jatkosuunnitelma. Väitöskirja sisältää esimerkkejä työkykytietojen rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomukseen, Koodistopalvelusta löytyviä luokituksia tai kirjaamisessa muuten yleisesti käytettävää formaattia hyödyntäen. Kehitetyn tietomallin avulla voidaan edistää tietojen vaihtoa terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Tämä edellyttää kuitenkin, että käytössä olevat potilastietojärjestelmät myös mahdollistavat rakenteisen kirjaamisen. Asiasanat: työterveys, työkyky, osatyökykyiset, tieto, kirjaaminen, tietomallit, tietorakenteet, rakenteiset dokumentit, potilasasiakirjat, potilastietojärjestelmät 7

10 8

11 Kaikille työterveyslääkäreille, työterveyshoitajille, työfysioterapeuteille ja työterveyspsykologeille 9

12 10

13 ESIPUHE Tämä väitöskirjatutkimus tehtiin Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa sosiaali- ja terveysjohtamisen laitoksella. Väitöskirjan tekeminen vaatii kurinalaista työskentelyä, joka minulla kesti neljä vuotta. Tutkimustyö oli usein aikamoista puurtamista, mutta onneksi matkan varrelle mahtui monenlaisia oivalluksia ja mahtavia onnistumisen hetkiä, mikä auttoi jaksamaan. Olen kuitenkin erittäin helpottunut, että työ on nyt päättymässä. Väitöskirjan tekeminen on ollut ammatillisen kehittymiseni kannalta hyvin merkityksellistä, mistä olen kiitollinen monelle henkilölle, sillä tätä työtä ei tehdä yksin. Lämpimät kiitokseni pääohjaajalleni professori Kaija Sarannolle kannustavasta ja johdonmukaisesta ohjauksesta sekä ennakkoluulottomasta suhtautumisesta työterveyshuoltoa koskevaan tutkimustyöhöni. Suuret kiitokset myös työni muille ohjaajille yliopistonlehtori, TtT Ulla-Mari Kinnuselle ja ylilääkäri, LT, dosentti Timo Leinolle joustavasta ja väsymättömästä ohjauksesta sekä kannustuksesta ja avusta tutkimustyössäni. Timolle kiitos myös työkaveruudesta ja mielenkiintoisista keskusteluista tutkimukseni aiheen parissa. Se alkoi jo ennen tutkimustani ja tulee varmasti jatkumaan edelleen. Vilpittömät kiitokseni esitarkastajille lääkintöneuvos, LT, dosentti Riitta Saunille ja professori, emerita Pirkko Nykäselle väitöskirjani asiantuntevasta ja tarkasta arvioinnista. Suuri arvostukseni ja kiitokseni myös professori, dosentti Leena Ala-Mursulalle lupautumisesta vastaväittäjäkseni. Suuret kiitokset kaikille osatutkimuksiini osallistuneille työterveyshuollon ammattilaisille. Lisäksi suuret kiitokset osatutkimuksissani mukana olleille työkavereilleni: Tuula Oksaselle, Hanna Hakuliselle, Satu Soinille, Simo Kalevalle ja Anneli Ojajärvelle. Apunne on ollut korvaamaton. Tuulalle olen syvästi kiitollinen myös siitä kannustavasta ja rohkaisevasta tuesta ajalta, kun olit esimieheni. Kiitollinen tuesta olen myös nykyiselle esimiehelleni Veikko Kujalalle sekä työnantajalleni Työterveyslaitokselle, jossa olen saanut mielenkiintoisen työn työterveyshuollon tiedonhallinnan parissa. Työkavereistani kiitän myös Johanna Koromaa, jonka vertaistuki väitöskirjan kirjoittamisprosessin aikana on ollut tärkeää, sekä Owe Österbackaa ja Kristina Ruuskasta, jotka ovat aktiivisesti seuranneet tutkimusprosessiani ja olleet aidosti iloisia sen etenemisestä. Erityisen kiitoksen esitän Helena Palmgrenille, jonka ehdotuksesta ylipäätään päätin pyrkiä tohtorikouluun. Koko tutkimusprosessin ajan uskoit minuun väitöskirjatutkijana. Omista työkiireistäsi huolimatta jaksoit aina kuunnella, kun olin täynnä tutkimuksen tekemisen tuskaa. Kiitos kannustavista ja viisaista sanoistasi, niiden avulla jaksoin aina eteenpäin. Mielenkiinnosta tutkimustani kohtaan ja mahtavasta tsemppauksesta osoitan kiitokseni opiskelijakavereilleni Outi Ahoselle, Minna Mykkäselle, Eija Kivekkäälle ja Ritva Karjalainen-Jurvelinille sekä jo väitelleille Sari Palojoelle, Anne Kuusistolle, Pia Liljamolle ja Teija Norri-Sederholmille. Jatkoseminaareissa kunkin innostus omaan aihealueeseen on ollut tarttuvaa ja väitöstilaisuudet opettavaisia. Opintojen aikana tutustuin myös muihin Itä-Suomen yliopiston jatko-opiskelijoihin, jotka olivat muodostaneet Helsingissä kokoontuvan porinapiirin. Haluankin kiittää Marjo Ringiä, Jaana Seitovirtaa, Riitta Kärkkäistä ja Heli Kangasta unohtumattomasta vertaistuesta. Teiltä saadut konkreettiset vinkit olivat erittäin tärkeitä tutkimusprosessini edistämiseksi. Suuri kiitos myös julkaisusarjan toimittaja, FT He- 11

14 lena Hirvoselle hyvistä ohjeista ja konkreettisesta avusta väitöskirjani saattamisessa julkaisukuntoon. Ystävääni Kati Maukosta haluan sydämellisesti kiittää siitä henkisestä tuesta ja kannustuksesta, jota olen saanut opiskeluni ja elämäni aikana. Erityiskiitos myös ystävälleni Arja Töyrylle yhteisistä kävelylenkeistä ja tanssitunneista, jotka ovat auttaneet selkeyttämään päätä ja kirkastamaan ajatuksia tutkimusprosessini aikana. Lisäksi kiitän ystävääni Maija Kolstelaa antoisista keskusteluista työhön, opiskeluun ja elämään liittyen. Vielä kiitän henkireikääni eli viihdekuoro Buffoa ja sieltä sopraanoystäviäni Heidi Lindroosia ja Tiina Rosenbergia, on ilo ja onni laulaa välissänne. Ja erityisesti kiitän kuoronjohtajaamme Teijo Lindströmiä taitavista kuoro-ohjelmistoista, ammattitaitoisista konserteista ja riemullisesta harjoitusilmapiiristä. Ne auttoivat minua välillä unohtamaan tutkimuksen tekemisen kokonaan ja tuulettivat täydellisesti joskus liian ajatuksentäyteistä päätäni. Lämpimät kiitokset osoitan sisaruksilleni Sepolle, Saaralle, Sannalle ja Sampsalle perheineen. Olette olleet hengessä mukana ja tietämättänne myötävaikuttaneet tutkimukseni etenemiseen monin tavoin. Kiinnostuksenne väitöskirjaani kohtaan on tuntunut hyvältä. Rakkaimmat kiitokseni haluan osoittaa perheelleni. Tyttäreni Kamilla, poikani Kimi, miniäni Anja ja ihana lapsenlapseni Ida, olette tärkeintä maailmassa ja olen äärimmäisen ylpeä teistä kaikista. Herkimmän kiitokseni osoitan ihanalle aviomiehelleni Jukka-Pekalle. Olen onnellinen, että voin jakaa arkeni juuri sinun kanssasi. Kiitos, että olit aina niin kärsivällinen ja ymmärtäväinen. Tuusulan Nuppulinnassa Sari Nissinen 12

15 SISÄLLYS ABSTRACT... 5 TIIVISTELMÄ... 7 ESIPUHE JOHDANTO TYÖKYKYYN LIITTYVÄ TIETO POTILASKERTOMUKSESSA Työkyvyn moninaisuus Yhteistyö työkyvyn tuessa Tietojen merkitys työkyvyn tuessa Tietojen kirjaaminen potilaskertomukseen Kansalliset kirjaamisrakenteet potilaskertomuksessa TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLISET VALINNAT Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedon hallinnan paradigma Tutkimusmenetelmät, aineistot ja analyysit TULOKSET Tietojen vaihdon kannalta oleelliset potilastiedot Tietojen kirjaaminen ja saatavuus potilastietojärjestelmässä Kansallisten otsikoiden käyttö tietojen kirjaamisessa Kokemukset Potilastiedon arkiston käytöstä Työkykytietojen kansallisesti yhtenäinen tietomalli POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET Tutkimuksen eettisyyden arviointi Tutkimuksen luotettavuuden arviointi Tulosten tarkastelua Johtopäätökset ja jatkotutkimusehdotukset LÄHTEET LIITTEET ARTIKKELIT

16 TAULUKKOLUETTELO Taulukko 1. Tutkimuskysymykset, aineistot ja aineiston keruuajat, analyysimenetelmät Taulukko 2. Työterveyshuollon asiantuntijoiden vastaukset terveystarkastuksessa kirjattavista tietojen vaihdon kannalta oleellisista tiedoista Taulukko 3. Työterveyshenkilöstön käyttämät otsikot työkykyyn liittyvien tietojen kirjaamisessa potilaskertomukseen Taulukko 4. Työterveyshenkilöstön vastaukset kansallisten otsikoiden käytettävyyteen liittyvistä väittämistä Taulukko 5. Esimerkki työoloihin ja työturvallisuuteen liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomuksessa Taulukko 6. Esimerkki terveydentilaan liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilas kertomuksessa Taulukko 7. Esimerkki sairauteen ja oireiluun liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomuksessa Taulukko 8. Esimerkki potilaan arvioon työkyvystä ja työssä selviytymisestä liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomuksessa Taulukko 9. Esimerkki ammattilaisen arvioon työkyvystä ja työssä selviytymisestä liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomuksessa Taulukko 10. Esimerkki jatkotoimenpiteisiin, jatkosuunnitelmaan ja seurantaan liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomuksessa

17 KUVIOLUETTELO Kuvio 1. Työkykytalo-malli Kuvio 2. Työterveyshuollon asema työkyvyn tuessa Kuvio 3. Työelämään liittyvät tekijät työkyvyttömyyden ehkäisyssä Kuvio 4. Sähköisen potilaskertomuksen rakenne Kuvio 5. Esimerkki kansallisten otsikoiden ryhmittelystä hoitoprosessin vaiheiden mukaisesti Kuvio 6. Tutkimusasetelma vaiheittain Kuvio 7. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma Kuvio 8. Esimerkki aineistolähtöisestä sisällönanalyysistä Kuvio 9. Kuvio 10. Kuvio 11. Työterveyshenkilöstön vastaukset työkykyyn liittyvien tietojen kirjaamistavasta potilaskertomukseen Työterveyshenkilöstön kokemuksia Potilastiedon arkiston käytöstä Työkykytietojen kansallisesti yhtenäinen tietomalli sähköisessä potilaskertomuksessa

18 16

19 1 JOHDANTO Yhteiskunnallinen keskustelu työkyvystä on viime vuosina ollut vilkasta. Väestö ikääntyy ja työvoima vähenee, minkä vuoksi kestävän julkisen talouden saavuttamiseksi pyritään työuria pidentämään eri keinoin (Sihto ym. 2013, Valtioneuvoston kanslia 2015). Työurien pidentämisessä hyvä työkyky on tavoittelemisen arvoista, mutta myös osatyökykyisenä voi pärjätä työelämässä. Oleellista on, että merkit työkyvyn heikkenemisestä havaitaan mahdollisimman varhain, jolloin myös mahdollisuuksia tukea työkykyä on enemmän. (Gould ym. 2006a, STM 2015.) Työterveyshuollossa työkyky on keskeinen asia. Tässä tutkimuksessa työkyvyn käsite pohjautuu Juhani Ilmarisen Työterveyslaitoksella 1990-luvulla kehittämään Työkykytalo-malliin, jonka kehittämisen taustalla on lukuisia työkykyyn vaikuttavia tekijöitä koskevia tutkimuksia. Työkykytalon alimmat tasot kuvaavat yksilön voimavaroja ja ylin taso työtä ja työoloja, joita kaikkia on kehitettävä jatkuvasti työelämän aikana työn ja ihmisen muuttuessa. (Ilmarinen ym. 2003, Ilmarinen ym. 2006, Ilmarinen 2007.) Työkyvyn käsite muuttuu ajan ja tutkimuksen myötä yhä moniulotteisemmaksi ja monipuolisemmaksi, minkä vuoksi työkyvyn arvioinnistakin on tullut haastavampaa. Työkyvyn arvioinnin tulee aina kohdistua työntekijän jäljellä olevaan työkykyyn (Gould ym. 2006b, Ilmarinen ym. 2006), jolloin ammattilaisella on oltava käytettävissä riittävästi tietoa sekä potilaasta että hänen työstään (Tarvainen, Pesonen & Laaksonen 2015). Jo vähäinenkin potilastiedon vaihto lääkäreiden kesken tuottaa hyötyä potilaan työkyvyn edistämisessä (Mortelmans ym. 2007) ja sairauslomalta työhön paluun tukemisessa (Stern & Madan 2012). Työterveyshuollon tavoitteena on tukea työntekijöiden työkykyä työuran eri vaiheissa (L1383/2001, STM 2016) yhteistyössä muun terveydenhuollon ja kuntoutuksen toimijoiden kanssa (Lindh 2013, Liukko & Kuuva 2015). Sujuva yhteistyö tarkoittaa toimivia käytäntöjä ja hoitoketjuja työntekijän työkykyyn vaikuttavien sairauksien oikea-aikaisessa tutkimisessa, hoitamisessa ja kuntouttamisessa (Sauni, Kivekäs & Uitti 2015). Sairauksien ehkäisy ja sujuvat hoitoketjut ovat tavoitteena myös muussa terveydenhuollossa. Tähän tavoitteeseen pääsemisessä erityinen rooli on toimivilla tietojärjestelmillä. (STM 2002, Valtioneuvoston kanslia 2015.) Terveydenhuollossa tieto on olennaisesti yhteydessä toimintaan (Niiniluoto 1989, Nonaka & Takeuchi 1995). Ammattilaisia potilastietojen kirjaamiseen velvoittaa laki. Laki velvoittaa myös, että nämä sähköisiin potilaskertomuksiin kirjatut tiedot tallennetaan valtakunnalliseen Potilastiedon arkistoon. (L785/1992, L159/2007, A298/2009.) Suomessa on pitkään tehty työtä sähköisen potilaskertomuksen ja valtakunnallisen Potilastiedon arkiston kehittämiseksi. Tarkoitus on, että Potilastiedon arkiston avulla tietojen vaihto tapahtuu sujuvasti, jolloin ammattilaisilla on mahdollisuus saada helposti käsitys potilaan kokonaistilanteesta. Tietojen sujuvan vaihdon oletetaan lisäävän tehokkuutta potilaan hoidossa esimerkiksi vähentämällä päällekkäisten tutkimusten tekemistä. (Toivanen ym. 2007, Sosiaali- ja terveysministeriö & Kuntaliitto 2014, Jokinen & Virkkunen 2018.) Sillä on positiivista vaikutusta myös työssä kuormittumiseen, sillä riittämättömän potilastiedon on todettu aiheuttavan ammattilaisille ylimääräistä kuormitusta työssä (Kroth ym. 2018). Terveydenhuollossa sähköinen potilastietojärjestelmä on kattavasti käytössä sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Ammattilaisten kokemuksia sen käytöstä on selvitetty säännöllisesti useampana vuonna. (Vänskä ym. 2010, Vainiomäki ym. 2014, 17

20 Reponen ym. 2018, Hyppönen ym. 2018a, Hyppönen ym. 2018b, Saastamoinen ym ) Tulosten mukaan kokemukset potilastietojärjestelmistä ovat muuttuneet myönteisimmiksi, mutta edelleen niissä on kehitettävää. Ammattilaisten välistä yhteistyötä hidastaa tietojen vaihtoon liittyvät haasteet, kuten potilastiedon puuttuminen ja tietojen haun hankaluus Potilastiedon arkistosta. Ongelmaksi koetaan myös se, että tieto täytyy kirjata usein moneen eri paikkaan, mikä lisää kirjaamiseen käytettävää aikaa. (Reponen ym ) Kirjaamisaikaa voidaan kuitenkin vähentää ammattilaisten kirjaamistapaan sopivan rakenteen käytöllä (Zhou ym. 2016). Potilastietojärjestelmiltä toivotaankin toiminnallisuuksia, jotka vähentävät päällekkäistä kirjaamista sekä parantavat luotettavan, kattavan ja ajantasaisen tiedon saatavuutta muista organisaatioista. (THL 2018a, Hyppönen ym. 2018a, Hyppönen ym. 2018b, Saastamoinen ym. 2018, Vehko ym ) Suomessa vuonna 2016 työterveyshuollon piirissä oli 1,8 miljoonaa henkeä vastaten arviolta 87 % palkansaajista. Heihin kohdistui yhteensä 4,7 miljoonaa sairaanhoitokäyntiä sekä 1,2 miljoonaa terveystarkastusta. (Partio 2018.) Tämän vuoksi Potilastiedon arkistoon kertyy runsaasti työikäisen väestön terveyden- ja sairaanhoidossa hyödynnettävää potilastietoa. Työterveyshuollon kirjaamisessa on todettu olevan puutteita erityisesti työhön ja työolosuhteisiin liittyvien tietojen (Silveira & Marin 2005) sekä työn psykososiaalisten kuormitustekijöiden osalta (Uronen ym. 2017). Kirjaaminen työterveyshuollossa tapahtuu useimmiten aikaisemman kokemuksen perusteella, eikä niinkään ennalta sovitulla kirjaamistavalla (Uronen, Hartiala & Salanterä 2014). Koska tietojen vaihdon Potilastiedon arkiston avulla mahdollistaa varmimmin kansallisesti yhtenäinen kirjaamistapa (Häyrinen, Harno & Nykänen 2011), on sitä kehitettävä niin, että se tukee myös työterveyshuollon kirjaamistarpeita (Rosenbloom ym. 2011). Aikaisempia tutkimuksia potilaskertomuksesta ja sen kehittämisestä on paljon, mutta työkykyyn liittyvän tiedon kirjaamiseen liittyvää tutkimusta vähän. Työkyvyn käsitteen ollessa hyvin moniulotteinen, se ei liity selkeästi mihinkään tieteenalaan. Tämän sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimusalaan kuuluvan väitöstutkimuksen lähtökohta on informaatiotutkimuksessa, jossa mielenkiinnon kohteena on tallennettu tieto, sen hankinta ja käyttö sekä ne tiedonhankintaa tukevat menetelmät, jotka helpottavat tarvittavan tiedon löytämistä (Vakkari 2006). Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata työkykyyn liittyvien potilastietojen (työkykytietojen) kirjaamista sekä tietojärjestelmien käyttöä työterveyshuollossa. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää kansallisesti yhtenäinen tietomalli työkykytietojen kirjaamiseksi terveydenhuollon potilaskertomukseen. Väitöskirja koostuu neljästä osajulkaisusta (Artikkelit I IV) sekä yhteenveto-osasta. 18

21 2 TYÖKYKYYN LIITTYVÄ TIETO POTILASKERTOMUKSESSA 2.1 TYÖKYVYN MONINAISUUS Työkyvyssä on kysymys siitä, mikä on henkilön fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky selviytyäkseen työstä tai siihen osallistuakseen. Työkyky-käsitettä käytetään samanaikaisesti sekä työkyvyn arvioinnin että työkyvyn edistämisen konteksteissa, mikä vaikeuttaa sen määrittelemistä yksiselitteisesti. Työkykyä on usein määritelty vain työssä olevien kannalta, eikä siinä ole riittävästi huomioitu työttömänä ja työelämän ulkopuolella olevia, eikä henkilön jäljellä olevaa työkykyä. (Sainio ym. 2006, Järvikoski ym ) Potilaan hoidossa työkykyyn liittyvällä tiedolla (työkykytiedolla) ja sen vaihdolla terveydenhuollon ammattilaisten kesken on sekä inhimillistä että yhteiskunnallista merkitystä, sillä hyvä työkyky tarkoittaa yleensä hyvää toimintakykyä myös työelämän jälkeen (Ilmarinen 2006). Työkykytietoon liittyy kiinteästi käsitys työkyvystä, jolle on olemassa useita malleja. Mallin valintaan vaikuttaa se, missä kontekstissa työkykyä tarkastellaan (Järvikoski ym. 2018). Lääketieteellisessä mallissa työkyky nähdään lähinnä sairauden läsnäolona tai sen puuttumisena, eikä siinä huomioida työhön liittyviä tekijöitä. Ihminen pystyy kuitenkin usein tekemään jotain työtä, vaikka hänellä olisikin sairauksia, mikä työkyvyn tasapainomallissa on huomioitu paremmin. Tasapainomallin mukaisesti hyvä työkyky saavutetaan, kun työn asettamien vaatimusten ja henkilön fyysisen ja psyykkisen toimintakyvyn välillä on tasapaino. Integroidussa työkykymallissa on menty vielä tätäkin pidemmälle. Siinä huomioidaan myös työorganisaatio, jolloin henkilön työkykyyn vaikuttaa se, miten hän toimii työyhteisössä ja mitä tukea hän siltä saa. Työkykyä voidaan tarkastella lisäksi moniulotteisen työkykymallin avulla, joka on eräänlainen yhdistelmä tasapainomallia ja integroitua työkykymallia. Tällöin työkyvyssä huomioidaan myös henkilön työtehtävissä, työn organisoinnissa ja työyhteisössä tapahtuvat muutokset. (Mäkitalo & Palonen 1994, Järvikoski, Härkäpää & Mannila 2001, Härkäpää 2001, Ilmarinen ym. 2006, Mäkitalo 2010, Tengland 2011.) Työkykymalleja on on tunnistettu myös neljä muuta. Työkyky sosiaalisena konstruktiona -mallissa työkykyyn vaikuttaa yhteiskunnan tai organisaation normit ja arvot, jotka ovat riippuvaisia tiettynä ajankohtana vallitsevasta yhteiskunnallisesta tilanteesta. Psykososiaalisessa työkykymallissa keskeistä taas on työn stressitekijät, ilmapiiri, oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen tuki, joilla on vaikutusta muun muassa työhön paluuseen. Työllisyyslähtöisessä työkykymallissa keskeistä on kestävä työllisyys ja siinä korostuu henkilön kyky saada työtä, säilyttää työ sekä edetä työuralla olosuhteissa, joissa edellytetään myös mahdollisuutta täysipainoiseen työpanokseen terveyttä ja hyvinvointia vaarantamatta. Lisäksi on vielä biopsykososiaalinen työkykymalli, jossa työkyky nähdään terveydentilan, toimintakyvyn sekä fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten yksilö- ja ympäristötekijöiden vuorovaikutuksen tuloksena. Esimerkkinä biopsykososiaalisesta mallista mainitaan toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainväliseen luokitukseen perustuva ICF (International Classification of Functioning, Disability and Health) -malli. (Järvikoski ym ) Työkyvyn osalta ICF-malli on kuitenkin liian yleinen, koska siinä ei juurikaan huo- 19

22 mioida henkilön työtä, eikä sen avulla voida kuvata esimerkiksi työkyvyttömyyden astetta eikä työoloja. Sen vuoksi käytettäessä ICF:ää työkyvyn arvioinnissa, on aina erikseen huomioitava myös työntekijän ammattiin, työsuhteeseen, työhön ja työorganisaatioon liittyvät tekijät. (Anner ym. 2012, Schwegler ym. 2014, Kuntoutuksen uudistamiskomitea 2017, Jokinen & Virkkunen 2018.) Työkyvyn määrittelemiseksi ei ole löydettävissä vain yhtä määritelmää, joka sopii kaikille eri toimijoille, kuten työterveyshuollolle, muulle terveydenhuollolle, kuntoutuslaitoksille, työntekijöille, työpaikoille, eläkelaitoksille, tutkijoille tai lainsäätäjille (Ilmarinen ym. 2006, Järvikoski ym. 2018). Tutkimuksessa työkykyä ja siihen liittyvää tietoa tarkastellaan moniulotteiseksi työkykymalliksi luokiteltavan Työkykytalo-mallin (Ilmarinen ym. 2003) avulla (kuvio 1). Kuvio 1. Työkykytalo-malli (mukaillen Ilmarinen ym. 2003) Työkykytalomallissa työkykyä ja sen ulottuvuuksia kuvataan talon eri kerrosten ja sen ympäristön avulla. Talon kerrokset muodostuvat henkilön voimavaroista ja työstä ja talon ympäristö henkilön sosiaalisesta verkostosta, kuten perheestä, lähiyhteisöstä sekä yhteiskunnasta. (Ilmarinen ym. 2003, Ilmarinen ym ) Työkykytalo-mallin alin kerros (Ilmarinen ym. 2003) muodostuu henkilön voima varoista eli terveydestä sekä fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta toimintakyvystä. Terveyden muutokset heijastuvat työkykyyn joko sitä tukien tai heikentäen. Toisaalta toimintakyvyn vahvistuminen mahdollistaa myös työkyvyn kehittämisen. Mitä vahvempi pohja, sitä vakaammin työkyky kestää työuran aikana. (Ilmarinen 2006, Ilmarinen ym ) Talon alimmasta kerroksesta potilaskertomukseen kertyvä tieto on tärkeää potilaan itsensä kannalta. Samaa tietoa voidaan käyttää myös väestön terveyden ja hyvinvoinnin seurannassa, jota varten kerätään tietoa muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen viiden vuoden välein toteuttaman FinTerveystutkimuksen avulla. Sen mukaan kansansairauksien keskeiset riskitekijät, kuten 20

23 kohonnut verenpaine ja kokonaiskolesteroli, ovat aikuisväestössä yhä yleisiä. Tuloksista selvisi myös, että väestön toiminta- ja työkyvyn aiemman nousujohteisen kehityksen on todettu hidastuneen. (Koponen ym. 2018, Tolonen ym ) Työkykytalon toiseen kerrokseen (Ilmarinen ym. 2003) kuuluu ammattitaito ja osaaminen, joihin kohdistuvat muutokset työssä edellyttävät yleensä jatkuvaa päivittämistä. Ammattitaitoon ja osaamiseen liittyvällä työkykytiedolla tarkoitetaan erilaisia työtehtävissä vaadittavia taitoja ja tietoja sekä henkilön kykyä hyödyntää niitä. Työelämän muutokset tuovat myös uudenlaista osaamisvaatimusta, kuten verkosto-osaamista, organisointitaitoa, neuvottelutaitoa, reflektointikykyä ja oman työn hallintaa. Työkyvyn kannalta myös nämä tiedot ovat merkityksellisiä, sillä ammatillisen osaamisen heikkeneminen voi johtaa alentuneeseen työssä jaksamiseen, mikä taas lisää psyykkistä kuormittumista ja voi siten heikentää työkykyä. (Mäkitalo 2005, Ilmarinen 2006, Lundell ym. 2011, Alasoini, Järvensivu & Mäkitalo 2012, Turja ym ) Työkykytalossa kolmannen kerroksen (Ilmarinen ym. 2003) muodostavat arvot, asenteet ja motivaatio työelämää kohtaan. Arvot kuvaavat, mikä elämässä ja työssä on henkilölle tärkeää ja asenteet sitä, miten hän suhtautuu itseensä, työhönsä, työyhteisöönsä, työnantajaansa sekä työelämän muutoksiin. Motivaatio taas kertoo siitä, miten sinnikkäästi henkilö käyttää voimavarojaan ja ponnistelee työn tavoitteiden saavuttamiseksi. Työssä koetut asiat vaikuttavat kolmannen kerroksen tekijöihin ja siksi työkykytietoina myös nämä tiedot ovat merkityksellisiä. Hyvät kokemukset niistä yleensä vahvistavat työkykyä, kun taas huonot kokemukset heikentävät. (Ilmarinen ym. 2006, Lundell ym ) Työkykytalon ylimpänä oleva neljäs kerros (Ilmarinen ym. 2003) muodostuu työstä ja siihen liittyvistä tekijöistä, kuten työoloista, työn sisällöstä ja vaatimuksista, työyhteisöstä ja organisoinnista sekä esimiestyöstä ja johtamisesta. Organisaatiokäytäntöjen muutokset ja työn vaatimukset liittyvät vahvasti työntekijöiden hyvinvointiin. Myös näitä työkykytietoja pitää pystyä kirjaamaan potilaskertomukseen, sillä työntekijän kynnys jäädä sairauslomalle voi madaltua esimerkiksi huonon työn organisoinnin ja esimiehen vuoksi. Nämä työkykytiedot ovat tärkeitä myös siksi, että työyhteisöä kehittämällä voidaan vaikuttaa myönteisesti henkilöstön työkykyyn. (Tuomi ym. 2004, Ilmarinen 2006, Siukola, Nygård & Virtanen 2013, Muinonen 2016.) Työkykyyn liittyy Työkykytalo-mallin mukaisesti myös henkilön perhetilanne, suhde lähiyhteisöön (sukulaisiin, ystäviin ja tuttaviin) sekä erilaiset säännöt ja rakenteet yhteiskunnassa (Ilmarinen ym. 2003). Sosiaalinen tuki perheeltä ja lähiyhteisöltä lisää terveyttä ja lieventää muun muassa erilaisten stressitilanteiden aiheuttamaa uhkaa. Työn ja perheen yhteensovittaminen on työkyvyn kannalta tärkeää ja tieto perhetilanteesta merkityksellinen työkykytieto. Jos perhe-elämä kärsii työn vuoksi, voi henkilö hankkia lisäaikaa perheelleen esimerkiksi ratkaisemalla tilanne erilaisten vapaa- ja eläkeratkaisujen avulla. (Ilmarinen 2006, Pensola & Järvikoski 2006, Forma 2009.) Työkykytalo-mallia (Ilmarinen ym. 2003) on käytetty useissa työkykyä koskevissa suomalaisissa tutkimuksissa, kuten selvitettäessä opettajien työkykyyn liittyviä tekijöitä (Mäkelä & Hirvensalo 2015) ja psyykkistä kuormittumista työssä (Järvelin & Louhevaara 2007), testattaessa koettua työkykyä selvittävän mittarin pätevyyttä (Ilmarinen ym. 2015) sekä tarkasteltaessa organisaatiokulttuurin ja työntekijöiden asenteiden yhteyttä sairauspoissaoloihin (Siukola ym. 2013). Malli on tuttu myös kansainvälisesti (Maltby 2011, Comcare 2013, EU-OSHA 2018) ja sitä on käytetty useissa eri maissa tehdyissä tutkimuksissa. Esimerkiksi testattaessa mallin käyttöä työkyvyn seurannassa (Martinez, Latorre & Fischer 2016) sekä selvitettäessä työkykyyn ja 21

24 työkyvyttömyyteen vaikuttavia tekijöitä rakennusmiehillä (Alavinia ym. 2009, Ng & Chan 2018) ja yötyötä tekevillä sairaanhoitajilla (Camerino ym. 2008). Työkyvyn vaihteluista noin kolmannes muodostuu Työkykytalo-mallin (Ilmarinen ym. 2003) alimpana olevan terveyden sekä ylimpänä olevan työn välisestä epäsuhtasta. Jos terveyteen ja toimintakykyyn liittyvät voimavarat ovat tasapainossa työn kerroksen kanssa, työkyky säilyy yleensä hyvänä. Jos taas työn mitoitukset tai toimivuus on epäsuhtassa yksilön terveyteen ja toimintakykyyn, on työkyky vaarassa heikentyä. (Ilmarinen ym. 2006, Gould ym ) Valtioneuvoston Työterveys periaatepäätöksen (STM 2017) mukaisesti työterveyshuollon tulee liittyä osaksi terveydenhuoltojärjestelmää saumattomien hoitopolkujen, terveydenhuollon tietojärjestelmien ja tietojen vaihdon osalta. Onnistuessaan tämä antaa ammattilaisille mahdollisuuden tehdä yhteistyötä entistä paremmin sekä hyödyntää myös potilaskertomukseen kirjattavia työkykytietoja potilaan hoidossa. Näin turvataan työkykytietojen siirtyminen ammattilaiselta toiselle myös henkilön siirtyessä työpaikasta toiseen, työssäolon ja työttömyyden vaihdellessa tai siirryttäessä kokonaan pois työelämästä. (STM 2017.) 2.2 YHTEISTYÖ TYÖKYVYN TUESSA Työkyvyn tuki tarkoittaa työntekijöiden työkyvyn alenemisen ja siihen vaikuttavien tekijöiden havaitsemista ja tarvittavien toimenpiteiden toteuttamista riittävän varhain työkyvyn säilymisen ja työkyvyttömyyden ehkäisemisen kannalta. Työ ky vyn tuessa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä, jota työterveyshuolto tekee työn tekijän ja työpaikan lisäksi perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kun toutuspalveluiden ja sosiaalivakuutuksen kanssa (Uitti ym. 2014a). Kuviossa 2 on esitetty työterveyshuollon asema työkyvyn tuessa suhteessa muihin toimijoihin. Kuvio 2. Työterveyshuollon asema työkyvyn tuessa (mukaillen Uitti ym. 2014a) Suunnitellun sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteen ja palvelujen uudistuksen (soteuudistus) vuoksi tehdään tällä hetkellä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnallisen integraation eteen paljon työtä (Valtioneuvosto 2018). Toiminnallinen integraatio 22

25 tarkoittaa sitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon perinteisiä toiminta- ja ammattirajoja rikotaan ja palvelujen tehostamiseksi niistä muodostetaan laajempia kokonaisuuksia. Onnistuminen tehostamisessa edellyttää ymmärrystä eri osapuolten osaamisesta ja monialaisen yhteistyön hyödyistä. Viime kädessä toiminnallisen integraation jalkauttamisessa kentälle on kuitenkin kyse siitä, mitä kukin toimija itse ja yhdessä muiden kanssa tekee yhteistyön eteen. Onnistunut yhteistyö auttaa myös jakamaan ammattilaisten kuormitusta potilaan hoidossa. (Hujala & Lammintakanen 2018.) Työterveyshuollon näkökulmasta yhteistyössä on kehitettävää erityisesti muun terveydenhuollon kanssa, sillä potilaiden hoito työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon välillä on pirstoutunutta. Työterveyshuolto ei ole välttämättä mukana lainkaan potilaan hoitoon liittyvissä yhteistyöverkostoissa, eikä myöskään tarvittava tieto liiku eri osapuolten välillä riittävästi. Hoidon pirstoutumiseen syynä voi olla se, että muualla terveydenhuollossa ei tunneta tai osata käyttää hyväksi työterveyshuoltoa ja sen työkyvyn tukemiseen liittyvää osaamista. Tällöin toimenpiteet työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi viivästyvät eivätkä esimerkiksi ammattitautien ja työhön liittyvien sairauksien tunnistaminen ja ehkäisy toimi kunnolla. (Tarvainen ym ) Työkyvyttömyyden ehkäisyllä on moninaiset yhteydet lähes kaikkiin työelämään liittyviin tekijöihin (Loisel ym. 2005). Tämän vuoksi työntekijän terveyden ja selviytymiskeinojen lisäksi on huomioitava myös työpaikan käytännöt sekä eri terveydenhuollon toimijoiden ja sosiaalivakuutuksen mahdollisuudet työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi. Työkyvyn tuessa tarvitaan koordinaatiota usein työkykyyn vaikuttavien asioiden ja tahojen kesken (kuvio 3). (Loisel ym. 2005, Tarvainen ym. 2015, Tarvainen 2018.) Kuvio 3. Työelämään liittyvät tekijät työkyvyttömyyden ehkäisyssä (mukaillen Tarvainen 2018, alkuperäinen Loisel ym. 2005) Työkyvyttömyyden kohdatessa on merkitystä, millainen on henkilön toiminta kyky suhteessa hänen työhönsä ja millaista tukea hänellä on mahdollista saada lähipiiriltään. Työkyvyttömyyden jatkumiseen vaikuttaa myös se, mitä työpaikka on 23

26 sopinut työterveyshuollon kanssa sairauspoissaolojen seurannan ja työhön paluun käytännöistä. Työpaikkaan liittyy myös muita tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa työkyvyttömyyttä. Tällaisia ovat esimerkiksi työilmapiiri sekä mahdollisuudet muokata työtä. Myös taloudellisilla tekijöillä on yhteys työkyvyttömyyteen, sillä merkitystä on, minkälaisen korvauksen henkilö saa työstä poissaollessaan. (Loisel ym ) Työikäisten kuntoutukseen osallistuu terveydenhuolto (lääkinnällinen kuntoutus), sosiaalitoimi (sosiaalinen kuntoutus), työ- ja elinkeinohallinto (ammatillinen kuntoutus), Kansaneläkelaitos (lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus), työeläkelaitokset (ammatillinen kuntoutus) sekä vahinkovakuuttajat (lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus) (Juvonen-Posti ym. 2014a). Potilaan kuntoutuksessa yhteistyö eri osapuolten kesken edellyttää yhtenäistä ymmärrystä työkyvystä, sujuvaa tiedonkulkua sekä toimivia työkyvyn tuen malleja. Muussa terveydenhuollossa on yleensä paremmat valmiudet arvioida sairauksien vaikutuksia toimintakykyyn, kun taas työterveyshuollolla on paremmat valmiudet arvioida toimintakyvyn muutosten vaikutuksia työkykyyn. Kuntoutuksen toimijat työskentelevät usein hyvin itsenäisesti ja yhteistyö muiden kanssa toteutuu lähinnä kuntoutuspalautteiden muodossa. (Tarvainen ym ) Työkykyä pyritään edistämään myös lainsäädännön avulla. Vuonna 2012 tehtiin muutoksia työterveyshuoltolakiin ja sairausvakuutuslakiin pyrkimyksenä parantaa mahdollisuuksia havaita työntekijän pitkittyvä työkyvyttömyys entistä varhemmin sekä nopeuttaa työhön paluuta (L19/2012, L20/2012). Erityisesti niin sanotun 30/60/90-päivän säännön avulla voidaan varmistaa oikea-aikainen tietojen vaihto työntekijän, työpaikan, työterveyshuollon, muun terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksen kesken. Sääntö tarkoittaa, että työnantaja on velvoitettu antamaan työterveyshuoltoon tietoa työntekijän sairauspoissaoloista viimeistään silloin, kun poissaolo on jatkunut 30 päivän ajan. Tietoa tarvitaan myös sosiaalivakuutuksessa, kun työkyvyttömyys pitkittyy, sillä sairausloman kestäessä sairauspäivärahaa on haettava Kansaneläkelaitokselta kahden kuukauden kuluessa työkyvyttömyyden alkamisesta. 60 päivän kohdalla lääkäri tekee myös B-lausunnon ja ottaa kantaa kuntoutustarpeeseen. Tällöin tarvittava työkykytieto on esimerkiksi lääkärin kirjoittama todistus sairauslomasta. Sairauspoissaolon jatkuessa voi tulla tarpeellisesti laatia myös lausunto työntekijän jäljellä olevasta työkyvystä ja työssä jatkamisen mahdollisuuksista, kun sairauspäivärahaa on maksettu 90 arkipäivältä. Lausunnossa keskeistä on työterveyslääkärin arvio jäljellä olevasta työkyvystä sekä työnantajan, työntekijän ja työterveyshuollon yhdessä laatima selvitys työssä jatkamisen mahdollisuuksista. Arvioinnissa käytetään Lääkärintodistus A (SV6)- tai Lääkärinlausunto B (SV7) -lomaketta, jota on uudistettu samalla, kun alkuvuodesta 2018 mahdollistettiin sen toimittaminen sähköisesti Kansaneläkelaitokselle. Lääkärintodistus A (SV6)-lomake on ollut mahdollista toimittaa Kansaneläkelaitokselle sähköisesti jo aiemmin. Lakimuutokset ovat ohjanneet yhteistyötä kuitenkin enemmän työntekijän sairauspoissaoloon liittyvän toimentulon turvaamiseksi kuin työssä jatkamiseen liittyvien tukitoimien käynnistämiseksi. Esimerkiksi kuntoutus työkyvyn edistämiseksi ja sairauslomalta työhön paluun tukemiseksi alkaa usein liian myöhään. Tämän vuoksi tietojen vaihdon sairauspoissaolojen ja työtapaturmien seuraamiseksi työterveyshuollossa tulee olla systemaattista ja yhteistyökäytäntöjen tehokasta, jotta myös toimet työkyvyttömyyden pitkittymisen estämiseksi voidaan aloittaa ajoissa. (Kuoppala & Lamminpää 2008, Gould ym. 2012, Juvonen-Posti ym. 2014b, Sauni 2014, Kallionpää ym. 2017, Kanta 2018, Kela 2018, Koodistopalvelu 2018a.) Hoitokäytännöistä sopiminen ja tarvittavien työkykytietojen vaihto varmistaa parhaiten sujuvan yhteistyön ja viiveettömät hoitoketjut. Lisäksi se varmistaa sen, 24

27 että potilas saa hoitoa siinä vaiheessa, kun se häntä eniten auttaa. Sujuva yhteistyö auttaa käynnistämään työkyvyn tukitoimet ajoissa, kun muu terveydenhuolto osaa konsultoida työterveyshuoltoa tai siirtää potilaan työterveyshuollon jatkohoitoon mahdollisimman varhain. Näin vältetään parhaiten myös mahdolliset päällekkäiset toiminnot. (Turja ym. 2012, Sauni 2014, Liira, Rautio & Leino 2014, Uitti ym. 2014a, Perry ym. 2016, STM 2017, Kanta 2018.) 2.3 TIETOJEN MERKITYS TYÖKYVYN TUESSA Työterveyshuollon tulee olla selvillä työpaikan työkykytilanteesta, minkä vuoksi yleensä kaikissa potilaskontakteissa arvioidaan työssä selviytymistä. Toiminta kohdistuu erityisesti työntekijöiden työkykyä edistävien toimien tarpeen ja työkyvyttömyyden uhkan arviointiin. Arvioinnissa selvitetään työntekijän toimintakyvyn riittävyys työn asettamiin vaatimuksiin, minkä vuoksi tietoa tarvitaan työssä esiintyvistä riski- ja kuormitustekijöistä. Niitä vähentämällä saadaan hyvin tuettua työntekijän jäljellä olevaa työkykyä. (Aro 2010, Työelämäryhmän loppuraportti 2010, Kuuva 2011, Juvonen-Posti ym. 2014b, Uitti ym. 2014b, Karjalainen 2016.) Työkykytalo-mallin (Ilmarinen ym. 2003) mukaisesti terveydentila ja toimintakyky ovat vahvasti työkykyyn vaikuttavia tekijöitä. Yksi selkeimmin terveydentilaa kuvaavista tiedoista on henkilöllä todetut sairaudet. Sairaudet lisääntyvät yleensä iän myötä ja ne voivat olla henkilön työstä johtuvia. Kuitenkaan monilla sairauksilla, myös työstä johtuvilla, ei välttämättä ole vaikutusta työkykyyn. Työterveyshuolto tarvitsee joka tapauksessa myös näistä tietoa, jotta se voi seurata työpaikan henkilöstön terveystilanteen kehittymistä. Todetut sairaudet sekä niiden työhön liittyvyys ja vaikutus työkykyyn tulee siksi pystyä myös kirjaamaan potilaskertomukseen. Nämä tiedot sisältyvät myös valtakunnalliseen perusterveydenhuollon avohoidon hoitoilmoitusrekisterin tiedonkeruuseen, jonka tietosisältöä laajennettiin työterveyshuollon osalta vuoden 2019 alusta alkaen (Arajärvi ym. 2018). Tärkeä terveydentilaa ja toimintakykyä kuvaava tieto on myös henkilölle kirjoitetut sairauslomat, joilla on todettu olevan yhteyttä työkyvyttömyydestä johtuvaan eläköitymiseen. Työterveyshuollon tehtävänä on seurata ja selvittää, mistä nämä sairauslomat johtuvat ja siksi se tarvitsee tiedot kaikista työntekijän sairauslomista eli myös muualla terveydenhuollossa kirjoitetuista sairauslomista. Tällöin työterveyshuolto pystyy parhaiten aloittamaan työkykyä edistävät toimenpiteet mahdollisimman varhain. (Kivimäki ym. 2004, Lund ym. 2008, Husman ym. 2010, Lundell 2011, Uitti ym. 2014, Liukko & Kuuva 2015.) Ammattilaisen arvio potilaan sairauslomatarpeesta on yksi lääkärin tavallisimpia tehtäviä potilastyössä. Sairauslomatodistuksen kirjoittaminen edellyttää, että työntekijä on todettu kyvyttömäksi tekemään tavanomaista työtään tai siihen läheisesti verrattavaa työtä tai on uhka, että hänellä todettu sairaus pahenee työssä. Samalla voidaan arvioida potilaan mahdollisuutta työskennellä osasairauspäivärahalla tai korvaavassa työssä sekä selvittää mahdollisuudet muokata työtä ja työolosuhteita vastaamaan sen hetkistä työkykyä. Tällöin ammattilainen tarvitsee tietoa potilaan työolosuhteista ja työpaikan käytännöistä työkyvyn tuessa sekä yhteistyötä potilaan ja hänen esimiehensä kanssa työn ja työolosuhteiden muokkaamiseksi. Tiedon sairauslomasta kertoo esimiehelle kuitenkin yleensä työntekijä itse. Esimies tarvitsee tiedon myös sairausloman diagnoosista ja kestosta maksaakseen työntekijälle sairausajalta palkkaa sekä selvittääkseen, onko poissaoloon työehtosopimuksen mukainen perus- 25

28 teltu syy. (L1224/2004, Koskinen 2006a, Markkula, Koskinen & Virta 2009, Räsänen & Sauni 2014, Liira ym. 2014, Nevala ym. 2015, Martimo & Liira 2016, Karjalainen 2016, Martimo 2017.) Työkyvyn määrittäminen pelkästään ammattilaisen arvioimana voi työkyvyn moninaisuuden vuoksi olla ongelmallista, minkä vuoksi henkilön omaa arviota työkyvystä kannattaa myös selvittää (Ilmarinen ym. 2006, Schwegler ym. 2012). Itse koetun työkyvyn on todettu ennustavan hyvin työkyvyn tilaa ja sen kehittymistä erityisesti myöhemmällä iällä sekä ennustavan tulevaa sairauspoissaoloa, työkyvyttömyyseläkettä tai työttömyyttä. Omaa arviota työkyvystä voidaan selvittää esimerkiksi arvioimalla nykyistä työkykyä suhteessa oman työkyvyn elinikäiseen parhaimpaan asteikolla Itsearviointiin voidaan edellisen Työkykypistemäärä-mittarin lisäksi käyttää erityisesti työkyvyn arviointiin, muutosten havaitsemiseen ja työkykyä ylläpitävien toimien käynnistämiseen tarkoitettua Työkykyindeksi- tai koettua työkykyä mittaavaa Työkykyarvio-mittareita. Myös nämä työkykytiedot pitää pystyä tarvittaessa kirjaamaan potilaskertomukseen niin, että niitä voidaan hyödyntää seurannassa. Kansalaisen arviota omasta työkyvystä käytetään indikaattorina myös väestötasoisessa seurannassa Suomessa, kuten esimerkiksi myös Luxemburgissa ja Ruotsissa. (Ahlström ym. 2010, von Bonsdorff ym. 2011, El Fassi ym. 2013, Liira ym. 2014, Lundin ym. 2016, TOIMIA-tietokanta 2017, Jääskeläinen ym. 2017, SOTE-KUVA 2018.) Työkykytalon (Ilmarinen ym. 2003) mukaisesti työkykyyn vaikuttaa myös työolot sekä työn sisältö ja vaatimukset. Näitä tietoja työterveyshuolto selvittää työpaikkaselvitysten yhteydessä ja hyödyntää arvioidessaan niiden terveydellistä merkitystä. Työntekijöiden terveyteen kohdistuvat riskitekijät johtavat yleensä säännöllisiin terveystarkastuksiin, joiden avulla saadaan henkilökohtaisempaa tietoa työntekijöiden altistumisista sekä terveyden ja työkyvyn kehittymisestä. Kaikkea tätä työterveyshuoltoon kertyvää työkykytietoa työterveyshuolto välittää takaisin työntekijöille ja työpaikalle neuvoessaan ja ohjatessaan heitä terveyden ja työkyvyn sekä työn ja työympäristön terveellisyyden ja turvallisuuden edistämiseksi. Näin pystytään lisäämään työntekijöiden ja työnantajan tietoja ja taitoja työkykyyn liittyvistä asioista. (L1383/2001, VNa708/2013, Palmgren ym ) Työnantaja hyödyntää työterveyshuollosta saatuja tietoja parantaakseen niiden avulla työolosuhteita sekä estääkseen työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden vaarantumisen poistamalla työn vaara- ja kuormitustekijöitä tai korvaamalla ne vähemmän vaarallisilla ja haitallisilla menetelmillä. (VNp1407/1993, L738/2002, Palmgren ym ) Työn riski- ja kuormitustekijöillä ja työpaikan työturvallisuuskäytännöillä onkin todettu olevan yhteys työpaikalla tapahtuviin tapaturmiin (Gimeno ym. 2005). Työterveyshuollolle työkyvyn tukemisen ja sen koordinoimisen kannalta keskeistä on, miten muu terveydenhuolto ja hoitoketjut toimivat, jotta työntekijän sairauspoissaolot eivät pitene tarpeettomasti. Työkykytiedon pitää kulkea eri toimijoiden välillä ja yhteistyön olla sujuvaa kaikissa työntekijän hoitotapahtumissa, riippumatta siitä, missä ne toteutetaan. (Työelämäryhmän loppuraportti 2010, Kuuva 2011, Juvonen-Posti ym. 2014b, STM 2017.) Yhteistyössä tärkeä rooli on Potilastiedon arkistolla, jonka avulla potilastiedot ovat käytettävissä siellä, missä potilastakin hoidetaan. Tietojen siirrossa ammattilaisten kesken organisaation sisällä tai sen ulkopuolelle sekä eri potilastietojärjestelmien välillä, tulee varmistaa se, että siirrettävä tieto pysyy muuttumattona. Tämän tiedon hyödyntäminen potilaan hoidossa edellyttää lisäksi sitä, että ammattilaiset myös ymmärtävät tiedon samalla tavalla. (McCarthy, Mueller & Wrenn 2009, Virtanen ym. 2017, Pentikäinen ym ) 26

29 Muun terveydenhuollon lääkärit toivovat saavansa työterveyslääkäreitä konsultoidessaan tietoa potilaan työkyvyn arvioinnista ja siihen liittyvistä rajoitteista, mahdollisesta diagnoosista ja kliinisistä havainnoista. Lisäksi he toivovat tietoa työhönpaluun suunnitelmasta ja arviota ajankohdasta, jolloin potilas voisi palata osa- tai kokoaikatyöhön. (Stern & Madan 2012.) Kaikki tämä on työterveyshuollolle tuttua työkykytietoa. 2.4 TIETOJEN KIRJAAMINEN POTILASKERTOMUKSEEN Suomessa kirjaamista potilaskertomukseen ohjataan lainsäädännöllä, joka määrittelee, miten merkintöjä tehdään, kuka niitä saa tehdä sekä kenellä on oikeus lukea ja käsitellä tietoja. Tietojen kirjaaminen on tärkeää, koska se vaikuttaa muun muassa potilasta koskeviin hoitopäätöksiin. Kirjaamisen on oltava ymmärrettävää ja siinä saa käyttää vain yleisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä käsitteitä ja lyhenteitä. Kirjaamisen on myös tapahduttava viimeistään viiden vuorokauden kuluttua hoidon tai muun palvelutapahtuman päättymisestä. (L785/1992, L159/2007, A298/2009, STM 2012.) Lisäksi potilaskertomukseen tallennettujen tietojen tulee säilyä eheinä ja muuttumattomina koko niiden säilytysajan. Tämä on välttämätöntä niin potilaan kuin ammattilaisen oikeusturvan varmistamiseksi. (Häyrinen, Saranto & Nykänen 2008, Wilbanks & Moss 2018.) Myös potilaskertomuksen tietosisältöä ohjataan lainsäädännöllä. Sen mukaan potilaskertomus on jatkuvaan muotoon laadittu ja aikajärjestyksessä etenevä asiakirja potilaan terveydentilasta ja sairaalahoidosta sekä muusta hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannalta kannalta tarpeellisista tiedoista. Ammattilaisten on kirjattava sinne kaikki tekemänsä havainnot, arvioinnit ja johtopäätökset niin, että tiedot taudinmäärityksistä, valituista hoidon perusteista sekä tehtyjen ratkaisujen perusteista käyvät ilmi myös muille potilasta hoitaville ammattilaisille. (A298/2009.) Asiakastietolaki (L159/2007) määrittelee vielä yksityiskohtaisemmin, mitä tietoja potilaskertomuksesta tulee kirjata. Näitä ovat: tulosyy esitiedot nykytila havainnot tutkimustulokset ongelmat taudinmääritys tai terveysriski johtopäätökset hoidon suunnittelu, toteutus ja seuranta sairauden kulku loppulausunto hoitoa, lääkitystä, tutkimusta ja kuntoutusta koskeva suunnitelma. Yksi tärkeimmistä potilaskertomukseen kirjattavasta työkykytiedosta on sairauden diagnoosi, mikä ohjaa kaikkea potilaan hoitoa (Komulainen & Mäkelä 2010). Potilaan hoidossa ammattilaista auttaa myös tieto potilaan ammatista, työhistoriasta ja työolosuhteista. Ne ammattilaiset, jotka ymmärtävät potilaansa työn vaatimukset ja työympäristön, voivat paremmin auttaa potilasta myös työhön liittyvien vaarojen 27

30 vähentämisessä tai poistamisessa. Esimerkiksi ergonomian parantaminen voi estää tuki- ja liikuntaelinsairauksien uusiutumista sekä nopeuttaa niistä toipumista. (Institute of Medicine 2011.) Sairauden diagnoosin kirjaaminen potilaskertomukseen on tärkeää myös siksi, että sitä voidaan hyödyntää väestön terveydentilan seurannassa (Komulainen & Mäkelä 2010). Potilaskertomuksen tärkeää tietosisältöä on myös tieto potilaan lääkeaine- ja materiaaliallergioista, yliherkkyyksistä sekä muista vastaavista hoidossa huomioon otettavista seikoista, kuten potilaan työstä aiheutuvaa terveysvaaraa koskevista tiedoista. Nämä tiedot ovat lain mukaan kirjattava potilaskertomukseen, vaikka tiedot olisi jo kirjattu työnantajaa koskeviin asiakirjoihin. Potilaskertomuksesta tulee löytyä myös tieto kaikista niistä neuvotteluista ja konsultaatioista, jotka tehdään potilaan taudinmäärityksen tai hoidon vuoksi. Niistä tulee kirjata tiedot ajankohdasta, asian käsittelyyn osallistuneista henkilöistä sekä tehdyistä hoitoratkaisuista ja niiden toteuttamisesta. Lisäksi potilasta koskevista erilaisista todistuksista ja lausunnoista tulee potilaskertomukseen kirjata tieto siitä, että sellainen on potilaalle annettu. Tieto on kirjattava, vaikka se olisi laadittu muun kuin hoidollisen tarkoituksen vuoksi. (L785/1992, A298/2009.) Tietoja potilaskertomukseen voivat kirjata vain hoitoon osallistuvat terveydenhuollon ammattilaiset tai heidän ohjeidensa mukaisesti muut potilaan hoitoon osallistuvat tahot, kuten lääkäreiden saneluja tallentavat tekstinkäsittelijät. Potilaskertomukseen kirjattavat potilastiedot ovat arkaluonteisia, jonka vuoksi kaikki potilaan terveydentilaa, sairautta, vammaisuutta, hoitotoimenpiteitä sekä hoidon kannalta välttämättömiä tietoja, kuten kuntoutustoimenpiteitä, on ammattilaisella oikeus käsitellä vain potilaan suostumuksella tai asiayhteydestä muuten ilmenevän suostumuksen mukaisesti. Tällainen asiayhteys on silloin, kun ammattilaisella on potilaaseen olemassa hoitosuhde. Suostumus katsotaan saaduksi myös silloin, kun henkilö on hakeutunut hoitoon ammattilaisen luokse. Kaikki se, mitä ammattilainen on saanut tietoonsa potilaasta tai hänen perheestään, on salassa pidettävää. Lisäksi pelkästään tieto siitä, että henkilö on potilas, on salassa pidettävä tieto, jota ei saa ilmaista sivullisille. Sivullisiksi luetaan kaikki ne, jotka eivät osallistu potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin. (L785/1992, L559/1994, L159/1999, L523/1999, L621/1999, STM 2012.) Työterveyshuolto on tärkeä osa terveydenhuoltoa, sillä se hoitaa suurimman osan työntekijöiden sairauskäynneistä. Näistä sairauskäynneistä suurin osa on työhön liittyviä lääkärissäkäyntejä. Käytössä olevat tietojärjestelmät tukevat kuitenkin huonosti näiden käyntien, kuten myös terveystarkastuksissa ja työpaikkaselvityksissä kertyvän työkykytiedon kirjaamista potilaskertomukseen. Siten myös niiden hyödyntäminen hoitotyössä parhaalla mahdollisella tavalla on vaikeaa. (Ikonen 2012, Rokkanen 2015.) Sähköisen potilaskertomuksen tarkoitus on tukea potilaan hoitoa, helpottaa ammattilaisten kirjaamista sekä tehostaa tietojen vaihtoa hoitoon osallistuvien ammattilaisten kesken. Sähköinen potilaskertomus myös varmistaa paremmin tietosuojan toteutumisen, kun tietojen käytöstä jää aina lokimerkintä tietojärjestelmään. (Entzeridou, Markopolou & Mollaki 2018.) Tutkimusten mukaan potilastietojärjestelmien huonot käyttöliittymät ja potilastietojen kirjaaminen niihin kuormittavat terveydenhuollon ammattilaisia. Ne myös vähentävät halukkuutta vaihtaa potilastietoja. (Krist ym. 2014, Shanafelt ym. 2016, Kroth ym ) Tämän vuoksi yhtenäisiä kirjaamisrakenteita ja potilastietojärjestelmien käytettävyyttä tulee parantaa. Samalla varmistetaan parhaiten myös se, että välitettäessä potilastietoja, luovutetaan vain niitä, joita on tarkoituskin luovuttaa, eikä samassa yhteydessä tule välitetyksi tarpeettomia potilastietoja. (Hyppönen ym. 2012, Hyppönen ym. 2014a, Hyppönen ym. 2018a, Hyppönen ym. 2018b, HE2018.) 28

31 2.5 KANSALLISET KIRJAAMISRAKENTEET POTILASKERTOMUKSESSA Vuonna 2007 tuli voimaan laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä, jonka avulla toteutettiin sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tietojärjestelmäpalvelut eli Kanta-palvelut. Kanta-palveluihin kuuluvan Potilastiedon arkiston avulla voidaan mahdollistaa sujuvammat hoitoketjut, kun potilastiedot ovat laajasti ammattilaisten käytettävissä yli organisaatiorajojen. (L159/2007.) Tämä edellyttää kuitenkin, että ammattilaiset käyttävät potilastietojen kirjaamisessa yhteisesti sovittuja käsitteitä ja luokituksia. Näitä Potilastiedon arkiston mukaisessa potilaskertomuksessa käytettäviä tietorakenteita määritellään Terveyden ja hyvin voinnin laitoksen johdolla. Tietorakenteissa käytettävät koodistot, luokitukset, termistöt sekä testaus- ja arviointimittarit julkaistaan Kansaneläkelaitoksen hallin noimassa kansallisessa Koodistopalvelussa, josta ne ovat otettavissa käyttöön tervey denhuollon potilastietojärjestelmiin. (A298/2009, Häyrinen 2011, THL 2016, THL 2018b, Jokinen & Virkkunen 2018.) Potilaskertomuksen tietorakenne muodostuu tietokokonaisuuksista, joita jäsennetään näkymien, lisänäkymien, hoitoprosessin vaiheiden ja otsikoiden avulla (kuvio 4). Näkymällä tarkoitetaan terveydenhuollon tietokokonaisuutta, jolla tiettyyn sisältöja hoitokokonaisuuteen, kuten lääketieteen erikoisalaan, ammattialaan tai palveluun kuuluvia tietoja voidaan sitoa toisiinsa. Työterveyshuollossa kaikkien ammattiryhmien käynnit, myös sairaanhoidolliset, kirjataan TYÖ-näkymälle. Näin työterveyshuollon tiedot voidaan tarvittaessa erotella muiden erikoisalojen tiedoista. Potilaskertomuksessa voidaan käyttää myös lisänäkymiä, jos sama tieto halutaan näkyviin useammalle näkymälle. Esimerkiksi, jos työterveyshuolto pyytää konsultaatiota työterveyshuollon ulkopuolelta, voidaan vastaus kirjata konsultaation antajan omalle näkymälle ja merkitä TYÖ-näkymä lisänäkymäksi. (Jokinen & Virkkunen 2018.) Kuvio 4. Sähköisen potilaskertomuksen rakenne (mukaillen Jokinen & Virkkunen 2018) 29

32 Potilaan hoitoprosessiin kuuluu erilaisia vaiheita, joiden avulla on mahdollisuus seurata hoidon toteutumista. Näitä vaiheita ovat tulosyy ja esitiedot, havainnot ja tutkimukset, hoidon suunnittelu, hoidon toteutus ja hoidon arviointi. Koko hoitoprosessi tulee toteutua aina yhden käynnin aikana, mutta tietojen kirjaus potilaskertomukseen voidaan kuitenkin tehdä käyttäen vain yhtä vaihetta. Vastaanottokäynnit kirjataankin usein käyttäen vain yhtä vaihetta, kuten hoidon toteutusta. Sähköisen potilaskertomuksen tietorakenteisiin kuuluvat myös kansalliset otsikot, joiden käyttö voi vähentää tarpeettoman tiedon kirjaamista. Ne mahdollistavat tietojen kirjaamisen erilaisiin aihekokonaisuuksiin myös hoitoprosessin mukaisesti (kuvio 5). Osa kansallisista otsikoista on kuitenkin niin sanottuja koko tekstin otsikoita. Tällöin tieto kirjataan potilaskertomusmerkinnän ensimmäisenä otsikkona ja sen yhteyteen jäsennetään sitten varsinaiset potilasmerkinnät käyttäen muita kansallisia otsikoita. (Ahlfeldt, Ehnfors & Ridderstolpe 1999, Jokinen & Virkkunen 2018.) Liitteessä 1 kuvataan määritellyt tietosisällöt potilaskertomuksessa käytettävistä kansallisista otsikoista, jotka on julkaistu Koodistopalvelussa (2006) AR/YDIN Otsikot -luokituksena ja Potilastiedon rakenteisen kirjaamisen oppaassa (Jokinen & Virkkunen 2018), joka sisältää ohjeistuksen valtakunnallisesti yhtenäisten rakenteisten tietojen kirjaamisesta potilaskertomukseen. Työterveyshuollon näkökulmasta työkyvyn edistämiseen ja tukeen liittyvän tiedon kirjaaminen hahmottuu niissä kuitenkin huonosti (STM 2011). Potilaskertomukseen kirjaamisen yhteydessä otsikoiden käyttöä ei ole rajoitettu, mutta jokaisella merkinnällä tulee olla vähintään yksi otsikko. Otsikoiden yhteyteen potilastietoja kirjataan yleensä joko rakenteisesti tai vapaamuotoisesti. Vapaamuotoinen kirjaaminen johtaa kuitenkin siihen, että potilaskertomusten tietosisällöt poikkeavat toisistaan ja olennaista tietoa voi olla vaikea löytää. Rakenteisesti kirjattaessa tulee käyttää yhteisesti sovittuja kirjaamisrakenteita, jotta ne myös tukevat potilastietojen hakua, löydettävyyttä ja jatkokäyttöä. Etsittäessä tiettyyn asiayhteyteen liittyviä potilastietoja, voidaan hakutekijänä käyttää muun muassa kansallista otsikkoa. (Lovis, Baud & Plance 2000, Cimino 2006, Jokinen & Virkkunen 2018.) Kuvio 5. Esimerkki kansallisten otsikoiden ryhmittelystä hoitoprosessin vaiheiden mukaisesti (mukaillen Jokinen & Virkkunen 2018) 30

33 Rakenteisen kirjaamisen keskeisiä periaatteita potilaskertomuksessa ovat moniammatillisuus eri terveydenhuollon ammattiryhmien kesken sekä rakenteisten tietosisältöjen yhtenäisyys. Yhtenäisten tietorakenteiden avulla kirjaaminen helpottuu, tiedon löytyminen tehostuu ja kertaalleen kirjattua tietoa voidaan hyödyntää uudestaan toisessa yhteydessä. Potilastiedon arkistoon tallennettuja potilastietoja on tarkoitus hyödyntää eri käyttötarkoituksissa, kuten hoitoon pääsyn, hoidon saatavuuden ja laadun, palvelujen käytön, toiminnan sujuvuuden, vaikuttavuuden ja vertailtavuuden arvioinnissa ja seurannassa. Potilastiedon arkistoon tallennettuja tietoja voidaankin mahdollisesti tulevaisuudessa hyödyntää myös valtakunnallisissa sosiaali- ja terveydenhuoltoa kuvaavissa tilastoinneissa. Tämä on huomioitu jo vuoden 2019 sosiaalija terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterissä (Hilmo) sekä perusterveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterin (Avohilmo) tietosisällöissä, jotka on yhtenäistetty Potilastiedon arkiston vaatimien potilaskertomuksen tietorakenteiden mukaisiksi. (A298/2009, Arajärvi ym. 2018, Pentikäinen ym ) Potilaskertomusrakenteiden ja yhtenäisten kirjaamistapojen kehittäminen terveydenhuollossa ei yksin riitä, vaan lisäksi tarvitaan toimintaprosessien ja työkäytäntöjen kehittämistä (Hyppönen ym. 2014b). Tällöin on tärkeää olla tietoinen myös siitä, mitä ammattilaisten tulee hoitotyössä potilaskertomukseen kirjata. Yhtenäisiä kirjaamistapoja kehitettäessä on niiden toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta myös aina testattava aidossa ympäristössä. (Penoyer ym ) Jos ammattilaiset eivät koe hyötyvänsä siitä, että kirjaavat potilastietoja yhtenäistä kirjaamisrakennetta käyttäen, voi rakenteen käyttö jäädä vähäiseksi tai sitä ei oteta ollenkaan käyttöön (Ammenwerth, Iller & Mahler 2006, Cresswell ym. 2011, Turner, Kushniruk & Nohr 2017). 31

34 3 TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSKYSYMYKSET Tämän sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan alaan kuuluvan väitöstutkimuksen tarkoituksena on kuvata työkykyyn liittyvien potilastietojen (työkykytietojen) kirjaamista sekä tietojärjestelmien käyttöä työterveyshuollossa. Tutkimus on toteutettu neljässä vaiheessa. Tutkimuksella haetaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitkä ovat tietojen vaihdon kannalta oleelliset työkykytiedot? (Vaihe 1, Artikkeli I) 2. Miten työkykytietoja kirjataan ja mikä on niiden saatavuus potilastietojärjestelmässä? (Vaihe 2, Artikkeli II) 3. Miten työterveyshuollossa käytetään Potilastiedon arkistoa ja kansallisia otsikoita työkykytietojen kirjaamiseksi potilaskertomukseen? (Vaihe 3, Artikkeli III ja IV) 4. Mistä osista koostuu työkykytietojen kansallisesti yhtenäinen tietomalli? (Vaihe 4, Yhteenveto) Tutkimuksen tavoitteena on kehittää kansallisesti yhtenäinen tietomalli työkykytietojen rakenteiseksi kirjaamiseksi terveydenhuollon potilaskertomukseen. Kansallinen tavoite työurien pidentämisestä edellyttää työkyvyn heikkenemisen havaitsemista mahdollisimman varhain. Tietoa työkyvystä tarvitaan, jotta työkyvyttömyyttä voidaan aidosti torjua ja jotta sairauspoissaolot eivät pitene tarpeettomasti. Rakenteinen kirjaaminen parantaa tiedon yhteneväisyyttä ja tietojen vaihtoa Potilastiedon arkiston avulla. Hoitoprosessien noudattaminen helpottuu, kun tarvittava tieto on oikeaan aikaan ammattilaisen käytettävissä, millä on merkitystä myös hoidon jatkuvuuteen. Tutkimusasetelma on esitetty kuviossa 6. 32

35 Kuvio 6. Tutkimusasetelma vaiheittain (tutkimusaihe, tutkimuskysymys, aineisto, julkaisut) 33

36 4 TUTKIMUKSEN MENETELMÄLLISET VALINNAT 4.1 SOSIAALI- JA TERVEYDENHUOLLON TIEDON- HALLINNAN PARADIGMA Tiedonhallintaan liittyy tärkeinä tekijöinä tiedon tuottaminen ja käyttö tilanteissa, jotka tapahtuvat sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kesken (Choo 2002). Tiedonhallinta tarkoittaa tiedon keruuta, organisointia ja tallentamista niin, että tieto on tarvittaessa helposti löydettävissä ja käytettävissä (TSK 2018). Paradigmalla taas tarkoitetaan tutkimuksen perusteisiin liittyvää selitystä tutkittavasta ilmiöstä (Kuhn 1994). Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma on kehitetty tukemaan alan tutkimuksen sijoittamista laajaan sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimuskenttään. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimuksen tavoitteena on parantaa terveydenhuollon tehokkuutta ja laatua varmistamalla potilaan hoidossa tarvittavan tiedon prosessointi, haku, jakelu ja säilytys. (Kuusisto-Niemi & Saranto 2009, Saranto & Kuusisto-Niemi 2012.) Tutkimuksen pyrkimyksenä on tuottaa objektiivista tietoa tutkittavasta ilmiöstä tarkastelemalla käytäntöä, mikä on yksi tiedonhallinnan tutkimuksen tunnuspiirteistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan tutkimus on myös monitieteistä sekä soveltavaa tutkimusta, joka hyödyntää laajasti muita tieteitä, kuten tietojenkäsittely- ja tietojärjestelmätiedettä, informaatiotieteitä, hallintotieteitä, terveystieteitä, kognitioja kasvatustieteitä sekä yhteiskuntatieteitä (Kuusisto-Niemi & Saranto 2009). Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigman ytimeen kuuluu käsitteet tieto, toiminta, menetelmät ja toimijat. Nämä neljä käsitettä muodostavat tiedonhallinnan toimintaympäristön ja käsitteiden väliset yhteydet varsinaisen tutkimuksen kentän (kuvio 7). (Kuusisto-Niemi & Saranto 2009, Saranto & Kuusisto-Niemi 2012, Kuusisto-Niemi 2016.) Tiedon ja toiminnan yhdistelyssä tutkimus kohdistuu toimintaprosesseihin. Kun tutkimus kohdistuu toimintaan ja menetelmiin, on tarkoitus arvioida ja kehittää tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Menetelmien ja toimijoiden väliin sijoittuu sen sijaan tiedonhallinnan osaamiseen ja tiedolla johtamiseen liittyvä tutkimus, kun taas toimijoiden ja tiedon yhdistelyssä pyritään tietorakenteiden ja tietomallien kehittämiseen (Kuusisto-Niemi & Saranto 2009, Saranto & Kuusisto-Niemi 2012.) Paradigmaan on myöhemmin lisätty vielä toimijoiden ja toiminnan välisen suhteen muodostavat arvot ja asenteet. Näihin pohjautuvat toimijoiden näkemykset tiedonhallinnasta ja tietojärjestelmien käytettävyydestä, hyväksyttävyydestä ja merkityksestä toiminnalle. (Kuusisto-Niemi 2016.) 34

37 Kuvio 7. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan paradigma (mukaillen Kuusisto-Niemi & Saranto 2009, Saranto & Kuusisto-Niemi 2012, Kuusisto-Niemi 2016) Tämä tutkimus liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan toimintaympäristöön ja kohdistuu tarkemmin paradigmassa esitettyjen tiedon ja toimijoiden suhteiden selvittämiseen. Tiedolla tarkoitetaan potilaan työkykyyn liittyvää tietoa ja toimijoilla työterveyshenkilöstöä (työterveyslääkärit, työterveyshoitajat, työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit). Lisäksi tutkimuksessa keskitytään toimijoiden näkemyksiin ja asenteisiin potilastietojärjestelmän käytöstä työterveyshuollon toiminnassa. 4.2 TUTKIMUSMENETELMÄT, AINEISTOT JA ANALYYSIT Metodologia eli menetelmäoppi tutkii, miten tieteellistä tietoa hankitaan, muodostetaan ja perustellaan. Tieteenalasta riippuen tieteellistä tietoa voidaan tuottaa empiirisellä (kokeellisella) tai teoreettisella (analyyttisella) tutkimuksella. Tieteenalat painottavat eri tapoja tehdä tutkimusta. Toiset kannattavat empirismiä, jossa tiedon muodostus perustuu havaintoihin ja kokemukseen. Toiset puolustavat taas rationalismia, jossa tieteellinen tieto muodostuu ajattelun ja päättelyn (rationalismi) avulla. Sitten on vielä niitä, jotka näkevät tieteellisten menetelmien sisältävän molempia, jolloin voidaan valita erilaisia tutkimusmenetelmiä ja menettelytapoja sekä yhdistellä niitä. (Becker & Niehaves 2007, Tedre 2011.) Tämän tutkimuksen avulla saadaan tietoa työterveyshenkilöstön havaintojen ja kokemusten (empirismi) avulla tietojen kirjaamisesta potilastietojärjestelmiin ja niiden sekä Potilastiedon arkiston käytöstä. Lisäksi tietoa saadaan ajattelun ja päättelyn (rationalismi) avulla väitöskirjan yhteenvedossa esitetyssä tietomallissa ja sitä tarkentavissa kirjaamismalleissa. Tutkimuksessa käytettävien menetelmien tulee olla aina tiedeyhteisönsä hyväksymiä (Niiniluoto 1989). Tutkimus koostuu yhteenveto-osasta ja neljästä osajulkaisusta (Artikkelit I IV), joiden suunnittelussa, aineistonkeruussa, analysoinnissa ja käsikirjoituksen tekemisessä tutkija oli päätekijänä. Tutkimuksessa tarkastellaan reaalimaailmaa ja vastataan siihen, millainen todellisuus on. Tutkimus on innovaation hyödyllisyyttä painottava ja siinä korostuu 35

38 konstruktiivinen tutkimusote, jolla pyritään ratkaisemaan reaalimaailman ongelmia tuottamalla aikaisempaan tietoon perustuen uudenlainen konstruktio tutkittavasta ilmiöstä. (Järvinen & Järvinen 2004, Eriksson & Kovalainen 2008, Lukka 2014.) Tutkimuksessa aikaisempana tietona on yhteenvedossa esitetty kirjallisuus ja osatutkimusten tulokset sekä uudenlaisena konstruktiona tutkimuksessa kehitetty tietomalli. Tutkimus on informaatiotutkimusta, jossa korostuu tieto (työkykytieto), sen hankinta ja käyttö (tietojen vaihto) sekä tietojen saatavuuteen liittyvät tiedonhankintamenetelmät (potilastietojärjestelmät ja Potilastiedon arkisto) (Vakkari 2006). Tutkimuksessa hyödynnetään Davisin (1989) kehittämää teknologian hyväksymisen Technology acceptance model (TAM) -mallia, jonka mukaan käyttöönottoon vaikuttaa se, kuinka hyödyllisenä ja helppokäyttöisenä teknologinen ratkaisu nähdään. Tutkimuksessa teknologinen ratkaisu on kansallisten otsikoiden mukaisen kirjaamisrakenteen käyttö työkykytietojen kirjaamiseksi potilaskertomukseen. Käyttöönotetun menetelmän integroituminen huonosti työprosesseihin voi johtaa siihen, että kirjaamisessa käytetään kiertoteitä, eikä sovittuja yhtenäisiä kirjaamisratkaisuja (Cresswell, Worth & Sheikh 2012). Tutkimuksen teoriaosuuden keskeiset käsitteet ovat työkyvyn tuki, tietojen merkitys työkyvyn tuessa ja potilastietojen rakenteinen kirjaaminen. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana on Työterveyslaitoksella 1990-luvulla kehitetty Työkykytalo-malli (Ilmarinen ym. 2003), jonka kautta tarkastellaan tutkimuksessa saatuja tuloksia. Työkykytalossa pohjakerros muodostuu henkilön terveydestä ja toimintakyvystä. Toisena kerroksena on ammattitaito ja osaaminen ja kolmantena kerroksena arvot, asenteet ja motivaatio. Ylimpänä oleva neljäs kerros muodostuu työstä ja siihen liittyvistä tekijöistä (työolot, työn sisältö ja vaatimukset, työyhteisö ja organisointi, esimiestyö ja johtaminen). (Ilmarinen ym. 2003, Ilmarinen 2006.) Tutkimuksessa hyödynnetään monimetodista lähestymistapaa eli triangulaatiota, jossa yhdistetään laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä ja tutkimusaineistoja. Triangulaation käyttö terveydenhuollon tutkimuksissa onkin yhä yleisempää. Triangulaatio sopii tutkimuksiin, joissa tutkittavaa ilmiötä halutaan tarkastella eri näkökulmista sekä selvittää asiaa laajemmin kuin mitä esimerkiksi määrällinen tutkimusmenetelmä yksin sallii. Näin pystytään hyödyntämään sekä laadullisten että määrällisten tutkimusten vahvuuksia ja tuetaan paremmin tutkimuskysymyksiin vastaamista. (Johnson & Onwuegbuzie 2004, O Cathain, Murphy & Nicholl 2007, Sormunen ym ) Tutkimuksen aineistonkeruumenetelminä ovat työterveyslääkäreille, työterveyshoitajille, työfysioterapeuteille ja työterveyspsykologeille kohdistetut sähköiset kyselyt ja puolistrukturoitu teemahaastattelu sekä analyysimenetelminä tilastolliset menetelmät ja sisällönanalyysi. Taulukossa 1 esitetään tutkimuksen kaikki tutkimuskysymykset, aineistot, analyysit ja aineistojen keruuaika. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tutkimusmenetelmänä käytetään sovelletusti tulevaisuudentutkimuksesta tuttua Delphi-tekniikkaa. Delphi-tekniikka sopii menetelmäksi, kun halutaan saada selville asiantuntijoiden arvio jostakin tulevaisuuteen liittyvästä aiheesta tai tavoitellaan monen erilaisen näkemyksen tai uuden idean löytymistä (Linstone & Turoff 2002, Tapio 2002, Kuusi 2003, Okoli & Pawlowski 2004, Keeney, Hasson & McKenna 2011). Delphi-menetelmän sanotaan olevan yksilöistä muodostetun ryhmän kommunikaatioprosessi, jossa pyritään saamaan aikaan ryhmän lähentymistä jossakin reaalimaailmaa koskevassa asiassa. Se soveltuu hyvin yksimielisyyden eli konsensuksen 36

39 rakentamisen menetelmäksi. Olemassa olevan tiedon arvioimisen lisäksi Delphi-menetelmä sopii tekniikaksi myös uuden tiedon tuottamiselle aiheesta, joista ei ole juurikaan aiempaa tietoa. Delphi-menetelmän keskeiset piirteet tunnistamattomuus (asiantuntijat eivät paljastu toisilleen), iteratiivisuus (toistetut kyselykierrokset) ja palautteisuus (mahdollisuus saada palautetta edellisiltä kyselykierroksilta) soveltuivat tähän tutkimukseen hyvin. Menetelmä on osoittautunut käytetyksi menetelmäksi juuri tietojärjestelmiin liittyvissä tutkimuksissa. (Linstone & Turoff 2002, Tapio 2002, Okoli & Pawlowski 2004, Hsu & Sandorff 2007, Keeney ym ) Delphi-tekniikasta on olemassa sovelluksia, jotka eivät kaikki tavoittele asiantuntijoiden yksimielisyyttä asiassa. Keeneyn ja kumppaneiden (2011) mukaan tällaisia perinteisen Delphi-tekniikan (Classical Delphi) sovelluksia käytetään esimerkiksi tilanteissa, joissa halutaan saada selville asiantuntijoiden perustelemia näkemyksiä tulevaisuudesta päätöksenteon tueksi (Policy Delphi), saada asiantuntijat argumentoimaan näkemyksiä (Argument Delphi), keskustella tulevaisuuden skenaarioista (Disaggretative Delphi) tai kun halutaan keskittyä päätösten tekemiseen (Decision Delphi) sen sijaan, että yritetään päästä yksimielisyyteen asiassa (ks. Keeney ym. 2011, Gray, Grove & Sutherland 2016). Delphi-menetelmän kriittisenä kohtana voidaan pitää asiantuntijoiden valintaa, sitoutuneisuutta Delphi-kierroksiin sekä ennalta määriteltyä konsensuksen tavoitetta. On varmistettava, että paneeliin valittavat henkilöt ovat tutkimuksen onnistumisen kannalta oikeita asiantuntijoita (Metsämuuronen 1997, Linstone & Turoff 2002). Tässä tutkimuksessa tutkimuskohteen valinnassa käytettiin harkinnanvaraista otantaa eli ns. eliittiotantaa, jolloin tutkimukseen valitaan henkilöitä, joilta oletetaan saatavan parhaiten tietoa tutkittavasta ilmiöstä (Tuomi & Sarajärvi 2013). Kriteereinä olivat koulutustausta sekä kiinnostus kehittää työterveyshuollon potilastietojärjestelmissä käytettäviä kirjaamisrakenteita. Delphi-paneelin asiantuntijoiden valinnassa huomioitiin myös työterveyshuollon eri toimintasektorit (yksityinen ja julkinen sektori, työnantajan oma työterveyshuolto sekä yhdistysmuotoiset työterveyshuollon toimijat). Asiantuntijoilta tiedusteltiin etukäteen halukkuutta osallistua tutkimukseen, mikä lisää sitoutuneisuutta pysyä mukana koko tutkimuksen ajan (Linstone & Turoff 2002). Kesäkuussa 2015 lähetettiin kutsu yhteensä 62 henkilölle. Kutsun saaneista tutkimukseen suostumuksensa antoi 40 henkilöä, joista kuitenkin kolme henkilöä ei vastannut yhteenkään heille kohdistettuun sähköpostikyselyyn. Lopulliseksi osallistujajoukoksi muodostui siten 37 henkilöä. Usein riittävänä asiantuntijamääränä pidetään jo henkilöä (Kuusi 2002, Okoli & Pawlowski 2004). Tutkimuksen ensimmäinen sähköpostikysely toteutettiin elokuussa Vastaajia pyydettiin avoimen kysymyksen avulla kertomaan näkemyksiään terveystarkastuksessa kirjattavista oleellisista tiedoista. Delphi-prosessin ensimmäisen kierroksen kyselylle onkin tyypillistä juuri avoimet kysymykset (Linstone & Turoff 2002). Kyselyyn vastasi 28 henkilöä (vastausprosentti 78). Ennen toista kyselyä vastaajat saivat nähtäväkseen ensimmäisen kyselyn tulokset. Tutkimusaineistoksi saatu tekstiaineisto sisälsi yhteensä 12 tekstisivua (3310 sanaa) ja se analysoitiin induktiivisesti eli aineistolähtöisesti ATLAS.ti-ohjelman avulla. Kyselyn avoimet vastaukset luettiin useampaan kertaan ja pelkistettiin (redusoitiin) pilkkomalla ne ensin osiin. Sen jälkeen ne ryhmiteltiin (klusteroitiin) aiheiden samankaltaisuuden perusteella alaluokiksi niitä kuvaavilla nimikkeillä ja lopuksi ryhmiteltiin (abstrahoitiin) tutkimuksen kannalta oleellisiksi pääluokiksi (Tuomi & Sarajärvi 2013). Pelkistetyissä ilmaisuissa ja luokkien muodostamisessa käytettiin aineiston käsitteitä, joten ne ovat yhdistettävissä takaisin alkuperäiseen 37

40 aineistoon. Analyysimenetelmänä käytetty aineistolähtöinen sisällönanalyysi sopii hyvin strukturoimattoman aineiston analyysiin. Näin hajanaisesta aineistosta saadaan yhtenäinen informaatio, jonka perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä tutkittavasta. (Tuomi & Sarajärvi 2013.) Esimerkki tutkimuksen aineistolähtöisestä sisällönanalyysista on esitetty kuviossa 8. Kuvio 8. Esimerkki aineistolähtöisestä sisällönanalyysistä Perinteisesti Delphi-tutkimuksessa tavoitellaan vastaajien konsensusta (Kuusi 2003). Tutkimuksessa ei tavoiteltu varsinaisesti vastaajien konsensusta, vaan Delphi-menetelmää käytettiin soveltaen vastaajien mielipiteiden erilaisuuksien tarkasteluun, jolloin tarkoituksena oli saada mahdollisimman laajasti erilaisia vastauksia tutkittavasta asiasta (Gray ym. 2016). Kyselyn tulosten hyväksymisrajaksi asetettiin 25 %, mikä tutkimuksessa tarkoitti sitä, että seuraavien kierrosten kyselyt kohdistettiin vain tämän rajan ylittäneisiin tuloksiin. Raja pidettiin alhaisena, jotta asiantuntijapaneelin arvioitavaksi saatiin mukaan vastauksia oleellisista työkykytiedoista mahdollisimman laajasti monelta vastaajalta, koska asiasta ei ollut aiempaa tietoa. (Keeney ym. 2011, Linstone & Turoff 2002.) Koska hyväksymisraja pidettiin alhaisena, vastausten joukossa voidaan sanoa olevan Delphi-tutkimukselle tyypillisiä niin sanottuja heikkojakin signaaleja. Näin tuloksissa huomioitiin myös ne tiedot, jotka eivät olleet ilmiselviä. (Metsämuuronen 1997.) Toinen sähköpostikysely sisälsi ensimmäisen kyselyn vastauksista muodostettuja monivalintakysymyksiä, joilla tarkennettiin, mitä työterveyshuollossa kirjattavia potilastietoja pitää pystyä vaihtamaan muiden tahojen kanssa. Kysely toteutettiin marraskuussa 2015 ja siihen vastasi 27 henkilöä (vastausprosentti 73). Tutkimusaineisto oli kvantitatiivinen ja se analysoitiin Microsoft Excel taulukko-ohjelman avulla. Kyselyn tuloksina saadut lukumäärät ja prosenttijakaumat lähetettiin vastaajille nähtäväksi ennen viimeistä kyselyä. Tutkimuksen ensimmäisen vaiheen viimeinen eli kolmas sähköpostikysely toteutettiin marraskuun ja joulukuun 2015 välisenä aikana. Kyselyssä vastaajia pyydettiin valitsemaan kolme tärkeintä ja kolme vähiten tärkeintä kirjattavaa tietoa ensimmäisen kyselyn tuloksina saaduista oleellisista kirjattavista tiedoista. Lisäksi heitä pyydettiin ottamaan kantaa siihen, tuleeko tiedot kirjata potilaskertomukseen rakenteisesti vai 38

41 vapaamuotoisesti. Kyselyyn vastasi 27 henkilöä (vastausprosentti 73). Kyselyn kvantitatiivisesta tutkimusaineistosta laskettiin lukumäärät ja prosenttijakaumat Microsoft Excel taulukko-ohjelman avulla. Tutkimuksen toisessa vaiheessa tutkimuskohteeksi valittiin työterveyshenkilöstön ammatillisten yhdistysten ja liittojen jäsenistö ja aineistonkeruumenetelmäksi sähköinen kysely. Tätä valintaa perustellaan sillä, että tutkimuskohteeksi saatiin näin valikoitua erityisesti käytännön potilastietojen kirjaamista tekeviä henkilöitä työterveyshuollon eri toimintasektoreilta. Sähköistä kyselyä voidaan perustella sen eduilla, sillä sen avulla voidaan kerätä laaja tutkimusaineisto ja arvioida suuren vastaajajoukon kokemuksia ja subjektiivisia arvioita (Ovaska, Aula, Majaranta 2005, Vanhala 2005, Heikkilä 2014). Toisen vaiheen sähköinen kysely sisälsi strukturoituja monivalintakysymyksiä työkykyyn liittyvien tietojen kirjaamistavoista ja niiden saatavuudesta työterveyshuollossa potilastietojärjestelmissä. Strukturoidut kysymykset ovat tarkoituksenmukaisia silloin, kun mahdolliset ja selvästi rajatut vastausvaihtoehdot tiedetään etukäteen (Heikkilä 2014). Kysymyslomakkeen kysymyksissä ja niiden vaihtoehdoissa käytettiin työterveyshenkilöstön arkikielen käsitteitä, jotta kaikki vastaajat pystyivät ymmärtämään ne samalla tavalla. Arkikielen käsitteet muodostuvat ihmisten kokemuksista, kuvauksista ja havainnoista. (Varto 1994, Vilkka 2007.) Sähköpostikysely lähetettiin maaliskuussa 2015 kaikille Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen (1 454 henkilöä), Suomen Työterveyshoitajaliiton (1 338 henkilöä) ja Työfysioterapeutit -yhdistyksen (586 henkilöä) jäsenille sekä Suomen Psykologiliiton työterveyspsykologian erityisalakseen ilmoittaneille jäsenille (311 henkilöä). Kyselyyn vastasi yhteensä 571 henkilöä (vastausprosentti 15), joista työterveyslääkäreitä oli 154, työterveyshoitajia 209, työfysioterapeutteja 164 ja työterveyspsykologeja 44. Tutkimusaineisto analysoitiin SAS 9.4-tilasto-ohjelmalla laskemalla vastausten prosenttijakaumia. Tutkimuksen kolmas vaihe sisälsi sekä sähköisen kyselyn että teemahaastattelun heille, jotka olivat kyselyssä ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi haastateltaviksi. Tutkimuskohteeksi valittiin työterveyshuollon palveluntuottajien työterveyshuollon ammattilaiset sen perusteella, mikä potilastietojärjestelmä heillä oli käytössä. Tutkimukseen pyydettiin mukaan kahdeksan työterveyshuollon eri palveluntuottajaa, joista kuusi suostui mukaan tutkimukseen. Sitten lähetimme sähköisen kyselyn mukana olevien organisaatioiden työterveyslääkäreille, työterveyshoitajille, työfysioterapeuteille ja työterveyspsykologeille. Kolmannen vaiheen kyselyaineisto kerättiin sähköpostikyselyllä kesäkuun 2017 ja elokuun 2017 välisenä aikana. Kysely lähetettiin mukana olevilla palveluntuottajilla työskenteleville työterveyslääkäreille, työterveyshoitajille, työfysioterapeuteille ja työterveyspsykologeille (N = 1 713). Heistä 359 henkilöä vastasi kyselyyn (vastausprosentti 21). Kyselylomake muodostui monivalintakysymyksistä. Ensin selvitettiin, mitä kansallisia otsikoita työterveyshenkilöstö käyttää kirjatessaan potilaan työkykytietoja potilaskertomukseen. Lisäksi kartoitettiin kokemuksia kansallisten otsikoiden hyödyllisyydestä ja helppokäyttöisyydestä kirjaamisessa, saatua kirjaamiskoulutusta sekä kokemuksia Potilastiedon arkiston käytöstä. Kansallisten otsikoiden käytön hyödyllisyyttä ja helppokäyttöisyyttä selvitettiin Technology Acceptance Model (TAM) -mallin mukaisella mittarilla. TAM-mallin mukaan ennen teknologian käyttöä syntyy käyttöaikomus, johon vaikuttaa koettu hyödyllisyys (kuinka paljon järjestelmän koetaan tehostavan toimintaa) ja koettu 39

42 helppokäyttöisyys (kuinka vaivattomasti järjestelmän käyttö sujuu). Mitä helpompi järjestelmää on käyttää, sitä hyödyllisemmäksi se myös koetaan. (Davis 1989.) Kyselyaineiston analysointi, kuvaus sekä tilastolliset analyysit suoritettiin käyttäen SPSS Statistics 24 -ohjelmistoa. Aineiston käsittely tapahtui tarkastelemalla ensin suoria jakaumia lukumäärinä ja myös prosenttiosuuksina. Lisäksi tarkasteltiin taustatekijöiden ja kansallisten otsikoiden käytön hyödyllisyyttä ja helppokäyttöisyyttä kuvaavista muuttujista muodostettujen summamuuttujien keskiarvoa. Ennen summamuuttujien muodostamista mitattiin niiden sisäinen konsistenssi eli yhtenäisyys Cronbachin alfa-kertoimella, jolloin selvitettiin sitä, kuinka yhdenmukaisesti muuttujat mittasivat samaa asiaa ja arvoiksi saatiin hyödyllisyys-summa-muuttujalle 0,947 ja helppokäyttöisyys-summamuuttujalle 0,881. Cronbachin alfan alin hyväksyttävä arvo on yleensä 0,60 ja sitä käytetään yleisesti luotettavuuden mittaamiseen. Ennen helppokäyttöisyys-summamuuttujan muodostamista muuttujien skaalat koodattiin samansuuntaisiksi. Tutkittaessa ryhmätason eroja muuttujissa käytettiin yksisuuntaista ANOVA- ja t-testiä sekä ristiintaulukointia ja Khiin neliötestiä. Tilastollisesti merkitsevä tulos määriteltiin p-arvolla < 0,05. (Metsämuuronen 2006.) Tutkimuksen kolmannen vaiheen haastattelututkimukseen suostui yhteensä 20 henkilöä, joista yksi henkilö jäi kuitenkin pois ennen haastattelujen toteuttamista aikataulusyistä. Lopullinen määrä oli 11 työterveyslääkäriä, seitsemän työterveyshoitajaa ja yksi työfysioterapeutti. Haastatteluaineisto kerättiin elokuussa ja syyskuussa 2017 puolistrukturoidulla teemahaastattelulla, joka kohdistui kansallisten otsikoiden käytettävyyteen työterveyshuollossa. Jokaiselle haastattelulle oli lähtökohtaisesti varattu aikaa puoli tuntia ja niiden kestot vaihtelivat minuutin välillä. Haastatteluteemoihin sovellettiin Nielsenin (1993) näkemystä tietojärjestelmän käytettävyydestä eli opittavuutta, tehokkuutta, muistettavuutta, virheettömyyttä ja miellyttävyyttä. Opittavuus tarkoittaa sitä, että kansallisten otsikoiden käyttö on helposti opittavissa. Tehokkuudessa on taas kyse siitä, että kansallisten otsikoiden käytön koetaan olevan tehokasta. Muistettavuus liittyy siihen, että kirjattaessa on helppo muistaa, mitä kunkin kansallisen otsikon yhteyteen kirjataan. Virheettömyys tarkoittaa tilannetta, jossa kansallisten otsikoiden käyttö johtaa oikeaan lopputulokseen potilastietojen kirjaamisessa. Miellyttävyyttä selvitetään kysymällä käyttäjiltä heidän kokemuksia kansallisten otsikoiden käytöstä. Yksittäiset vastaukset ovat subjektiivisia, mutta kun vastausten määrä moninkertaistuu ja niitä arvioidaan yhdessä, saadaan objektiivinen vastaus kansallisten otsikoiden käytön miellyttävyydestä. (Nielsen 1993.) Haastatteluaineisto litteroitiin ja siitä muodostui yhteensä 87 tekstisivua ( sanaa). Tekstiaineisto analysoitiin deduktiivisella eli teorialähtöisellä analyysilla AT- LAS.ti-ohjelman avulla. Teorialähtöisessä sisällönanalyysissa testataan aikaisempaa tietoa uudessa kontekstissa eli esimerkiksi valmiita kategorioita, joihin tutkimusaineisto suhteutetaan (Tuomi & Sarajärvi 2013). Analyysirunko muodostettiin Nielsenin (1993) käytettävyyden viidestä osatekijästä (opittavuus, tehokkuus, muistettavuus, virheettömyys, miellyttävyys). Aineiston pelkistämisen jälkeen samanlaiset asiat yhdisteltiin ensin omiksi luokikseen. Tämän jälkeen luokista muodostettiin pääkäsitteet (Tuomi & Sarajärvi 2013). Tuloksissa esitetään nämä pääkäsitteet ja niiden saamien mainintojen lukumäärät. Tutkimuksen neljännessä vaiheessa eli tässä väitöskirjan yhteenveto-osassa kehitettiin osajulkaisujen (Artikkelit I IV) aineistojen analyysin sekä kirjallisuuden perusteella yhtenäinen kansallinen tietomalli työkykyyn liittyvien tietojen kirjaamiseksi terveydenhuollon potilaskertomukseen. Potilaskertomukseen tiedot kirjataan kansallisen ohjeistuksen mukaisesti näkymien, hoitoprosessin vaiheiden ja otsikoi- 40

43 den yhteyteen rakenteisina tietoina tai vapaana tekstinä (Jokinen & Virkkunen 2018). Kertyviä rakenteisia tietoja voidaan hyödyntää potilaan terveydentilan seurannan lisäksi hoitoon liittyvässä päätöksenteossa (Lovis 2011) sekä tietojen vaihdossa terveydenhuollon ammattilaisten kesken (Jokinen & Virkkunen 2018). Taulukko 1. Tutkimuskysymykset, aineistot ja aineiston keruuajat, analyysimenetelmät Osajulkaisut I II III, IV Yhteenveto Tutkimuskysymykset Aineistot ja aineiston keruuajat Analyysimenetelmät Mitkä ovat tietojen vaihdon kannalta oleelliset työkykytiedot? Miten työkykytietoja kirjataan ja mikä on niiden saatavuus potilastietojärjestelmässä? Miten työterveyshuollossa käytetään Potilastiedon arkistoa ja kansallisia otsikoita työkykytietojen kirjaamiseksi potilaskertomukseen? Mistä osista koostuu työkykytietojen kansallisesti yhtenäinen tietomalli? Työterveyshuollon asiantuntijapaneelin kyselyaineisto, kolme Delphi-kierrosta (n = 27, n = 28, n = 27), 8/ /2015 Työterveyshenkilöstön kyselyaineisto (n = 571), 3/2015 Työterveyshenkilöstön kyselyaineisto (n = 359) ja haastatteluaineisto (n = 19), 6/2017 9/2017 Osajulkaisut I IV, väitöskirjan kirjallisuus Induktiivinen sisällönanalyysi, tilastolliset menetelmät Tilastolliset menetelmät Deduktiivinen sisällönanalyysi, tilastolliset menetelmät Synteesi Monimetodinen lähestymistapa vaatii taitoa ja haastavaksi sen tekee eri aineistojen tulosten yhdistäminen loogiseksi kokonaisuudeksi tutkimusraportissa (Vilkka 2017, Metsämuuronen 2001). Asia ratkaistiin tässä tutkimuksessa niin, että kaikki tutkimusmenetelmät, tutkimusaineistot ja tulokset esitetään yhteenvedossa vaiheittain tutkimusprosessin etenemisen mukaisesti. 41

44 5 TULOKSET 5.1 TIETOJEN VAIHDON KANNALTA OLEELLISET POTILASTIEDOT Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa (Artikkeli I) selvitettiin työterveyshuollon asiantuntijoiden (n = 28) näkemyksiä tietojen vaihdon kannalta oleellisista terveystarkastuksessa kirjattavista tiedoista. Ensimmäisen vaiheen tutkimus sisälsi kolme kyselykierrosta ennalta valituille työterveyshuollon Delphi-asiantuntijoille. Tutkimuksen ensimmäisen osatutkimuksen tuloksiksi saatiin 12 eri tietokomponenttia (taulukko 2), joita työterveyshuollon asiantuntijat pitivät tietojen vaihdon kannalta oleellisina potilaskertomukseen kirjattavina tietoina. Taulukko 2. Työterveyshuollon asiantuntijoiden vastaukset terveystarkastuksessa kirjattavista tietojen vaihdon kannalta oleellisista tiedoista (n = 28) (mukaillen Artikkeli I) Tietokomponentti n (%) Jatkotoimenpiteet, -suunnitelma ja seuranta 28 (100) Työturvallisuus (altistehistoria, ammattitautiepäilyt, työtapaturmat, suojainten käyttö) 28 (100) Sairaudet ja oireilu (erityisesti työperäiset) 26 (93) Terveydentila (terveyslöydökset, mittaustulokset) 21 (75) Potilaan arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä 20 (71) Ammattilaisen arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä 17 (61) Elintavat ja terveyskäyttäytyminen 14 (50) Työ- ja opiskeluhistoria 13 (46) Työolot ja sen muokkaustarpeet 13 (46) Työhönsopivuuslausunnot 12 (43) Työn riski-, kuormitus- ja voimavaratekijät 10 (36) Sairauspoissaolot diagnooseittain 8 (29) Kahden muun Delphi-kierroksen strukturoiduilla kyselyillä pyydettiin vastaajia (n = 27) valitsemaan edellä mainituista 12 tietokomponentista kolme tärkeintä tieto jen vaihdon kannalta oleellista tietoa. Lisäksi vastaajilta kysyttiin, mitä näistä 12 tietokomponenteista tulee vaihtaa terveydenhuollon ammattilaisten kesken ja mitkä näkyä Potilastiedon arkistossa. Tärkeimmät oleelliset tietokomponentit tietojen vaihdon kannalta olivat Sairaudet ja oireilu (erityisesti työperäiset) (59 % vastanneista), Potilaan arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä (56 %) sekä Jatkotoimenpiteet, -suunnitelma ja seuranta (56 %). Vähiten tärkeimpiä olivat Työ- ja opiskeluhistoria (70 %), Sairauspoissaolot diagnooseittain (52 %) sekä Työhönsopivuuslausunnot (48 %). Tietokomponentit, joita tulee vaihtaa terveydenhuollon ammattilaisten kesken olivat vastaajien (n = 27) mielestä Sairaudet ja oireilu (erityisesti työperäiset) (81 %), Ammattilaisen arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä (74 %) sekä Työturvallisuus (altistehistoria, ammattitautiepäilyt, työtapaturmat, suojainten käyttö) (74 %). 42

45 Potilastiedon arkistossa tulee tietokomponenteista näkyä vastaajien mielestä työntekijän Terveydentila (terveyslöydökset, mittaustulokset) (67 %), Sairaudet ja oireilu (erityisesti työperäiset) (63 %), Työturvallisuus (altistehistoria, ammattitautiepäilyt, työtapaturmat, suojainten käyttö) (63 %) sekä hoidon Jatkotoimenpiteet, -suunnitelma ja seuranta (63 %). 5.2 TIETOJEN KIRJAAMINEN JA SAATAVUUS POTILASTIETOJÄRJESTELMÄSSÄ Tutkimuksen toisessa vaiheessa (Artikkeli II) selvitettiin strukturoidulla kyselyllä, miten työterveyshenkilöstö kirjaa työkykytietoja potilaskertomukseen ja miten niitä saadaan käyttöön potilastietojärjestelmistä. Tulosten mukaan työterveyshenkilöstö kirjaa työkykytietoja potilastietojärjestelmään yleisimmin vapaamuotoista kirjaamistapaa käyttäen (kuvio 9). Useimmiten rakenteisesti kirjattiin terveystarkastuksesta potilaalle laadittava työhönsopivuuslausunto (59 %, n = 524). Kuvio 9. Työterveyshenkilöstön vastaukset työkykyyn liittyvien tietojen kirjaamistavasta potilaskertomukseen (%) (Artikkeli II) Työterveyshenkilöstön (n = 571) näkemysten mukaan aiemmin kirjattuja työkykyyn liittyviä tietoja saatiin parhaiten käyttöön potilaiden sairauskäyntien syistä ryhmätasolla (54 %) sekä työ- ja toimintakyvystä yksilötasolla (50 %). Huonoiten saatiin tietoa potilaiden työ- ja toimintakyvystä ryhmätasolla (63 %), työhön liittyvistä vaara- ja kuormitustekijöistä ryhmätasolla (59 %) sekä potilaiden kuormitus- ja voimavaratekijöistä yksilötasolla (53 %). 43

46 5.3 KANSALLISTEN OTSIKOIDEN KÄYTTÖ TIETOJEN KIRJAAMISESSA Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa selvitettiin strukturoidulla kyselyllä työterveyshenkilöstön näkemystä siitä, millaiset ovat kansallisen otsikoiden käytön hyödyllisyys ja helppokäyttöisyys työkykyyn liittyvien tietojen kirjaamisessa. Lisäksi selvitettiin työterveyshenkilöstön kirjaamiskäytäntöjä, kokemuksia saadusta kirjaamiskoulutuksesta sekä sitä, mitä kansallisia otsikoita työterveyshenkilöstö käyttää yleisimmin kirjatessaan potilaskertomukseen työkykyyn liittyviä tietoja (Artikkeli III). Kansallisten otsikoiden hyödyllisyyteen liittyen vastaajat kokivat, että kansallisten otsikoiden käyttö kirjaamisessa parantaa työn laatua (63 %, n = 356), auttaa hallitsemaan työtä (54 %, n = 357) ja on hyödyksi työssä (53 %, n = 347), mutta ei salli tehdä ainakaan enempää työtä kuin olisi ollut muutoin mahdollista (55 %, n = 357). Helppokäyttöisyyteen liittyen vastaajat olivat sitä mieltä, että kansallisten otsikoiden käyttö kirjaamisessa on helppo oppia (83 %, n = 359), helppo muistaa työskennellessä (64 %, n = 354), käyttö ei ole hankalaa (60 %, n = 354) vaan selkeää (58 %, n = 356) ja kaiken kaikkiaan helppoa (54 %, n = 352). Koulutuksen tarvetta kansallisten otsikoiden käyttöön oli yli puolella vastaajista (62 %, n = 350). Vastaajista ne, jotka olivat saaneet koulutusta kansallisten otsikoiden käyttöön, mutta kokivat tarvitsevansa lisää koulutusta, arvioivat koetun hyödyllisyyden (p = 0,034) parhaimmaksi. Koettu helppokäyttöisyys (p < 0,001) oli parhainta niillä, jotka olivat saaneet riittävästi koulutusta kansallisten otsikoiden käyttöön. Vastaajien (n = 346) kirjaamiskäytäntöihin liittyen reilu puolet (57 %) vastaajista ilmoitti, että työyksikössä oli sovittu yhteisistä kirjaamiskäytännöistä ja että he myös noudattivat niitä. Neljännes (26 %) vastaajista ilmoitti, ettei tiennyt työyksikkönsä kirjaamiskäytännöistä. Saman verran (26 %) oli niitä, jotka eivät tienneet, vastaavatko oman työyksikön kirjaamiskäytännöt valtakunnallisia terveydenhuollon kirjaamiskäytäntöjä. Kansallisten otsikoiden käyttöön liittyvistä tuloksista selvisi, että työkykyyn liittyviä tietoja kirjattiin yleisimmin Esitiedot, Suunnitelma ja Nykytila -otsikoiden yhteyteen. Taulukossa 3 esitetään työterveyshenkilöstön yleisimmin käyttämät otsikot työkykyyn liittyvien tietojen kirjaamisessa potilaskertomukseen. 44

47 Taulukko 3. Työterveyshenkilöstön käyttämät otsikot työkykyyn liittyvien tietojen kirjaamisessa potilaskertomukseen (n = 359) (mukaillen Artikkeli III) Työkykyyn liittyvä tieto Kansallinen otsikko n (%) Hoitosuunnitelma (n = 348) Suunnitelma 319 (92) Työhön paluun suunnitelma (n = 344) Suunnitelma 281 (82) Työterveyssuunnitelma (n = 345) Suunnitelma 284 (72) Kuntoutussuunnitelma (n = 341) Suunnitelma 224 (66) Aikaisemmat kuntoutukset (n = 345) Esitiedot 225 (65) Työn altisteet (n = 346) Esitiedot 207 (60) Työn riski- ja vaaratekijät (n = 347) Esitiedot 193 (56) Työperäiset oireilut (n = 347) Esitiedot 195 (56) Työperäiset sairaudet (n = 345) Esitiedot 178 (52) Kuntoutustarve (n = 345) Suunnitelma 179 (52) Työn kuormitustekijät (n = 347) Esitiedot 173 (50) Työhön liittyvä ohjaus ja neuvonta (n = 348) Suunnitelma 171 (49) Työn voimavaratekijät (n = 348) Esitiedot 138 (40) Ammattilaisen arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä Suunnitelma 138 (38) (n = 346) Potilaan arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä Esitiedot 118 (34) (n = 346) Lausunto työhön sopivuudesta (n = 342) Suunnitelma 96 (34) Työn muokkausmahdollisuudet (n = 345) Esitiedot 102 (30) Työuupumusmittari (n = 336) Nykytila 86 (26) Tuki- ja liikuntaelinoirekysely (n = 339) Esitiedot 72 (22) Terveysriskikysely (n = 333) Nykytila 62 (19) Audit (n = 334) Nykytila 60 (18) Työkykyindeksi (n = 328) Nykytila 48 (15) Strukturoidun kyselyn lisäksi työterveyshenkilöstön kokemuksia kansallisten otsikoiden käytettävyydestä kartoitettiin haastattelemalla 19 vapaaehtoista työterveyshuollon ammattilaista, jotka ilmoittivat kyselyssä halukkuutensa osallistua haastateltaviksi. Kaikki haastatellut työterveyshuollon ammattilaiset (100 %, n = 19) kokivat, että kansallisten otsikoiden käyttö kirjaamisessa on helppo oppia, eikä niiden käytöstä aiheudu virheitä kirjaamiseen. Taulukossa 4 esitetään työterveyshenkilöstön vastaukset kansallisten otsikoiden käytettävyyttä selvittävistä väittämistä Nielsenin (1993) käytettävyyden osatekijöiden mukaisesti jaoteltuna. 45

48 Taulukko 4. Työterveyshenkilöstön vastaukset kansallisten otsikoiden käytettävyyteen liittyvistä väittämistä (Artikkeli III) Käytettävyyden Väittämä (n = 19) n (%) osatekijät (Nielsen 1993) Opittavuus Kansallisten otsikoiden käytön oppiminen on helppoa. 19 (100) Tehokkuus Kansallisten otsikoiden käytöstä ei ole hyötyä potilastyöhön. 19 (100) Virheettömyys Kansallisten otsikoiden käytöstä ei aiheudu virheitä kirjaamisessa. 19 (100) Tehokkuus Kansallisten otsikoiden käyttö parantaa kirjaamista. 16 (84) Muistettavuus Kansallisten otsikoiden käyttö on helppo muistaa kirjaamisessa. 16 (84) Tehokkuus Kansallisten otsikoiden käyttö hidastaa kirjaamista. 15 (79) Tehokkuus Kansalliset otsikot sopivat huonosti työterveystietojen kirjaamiseen. 12 (63) Miellyttävyys Kansallisten otsikoiden näkymässä on parantamisen tarvetta. 11 (58) Miellyttävyys Kansallisten otsikoiden potilaskertomuksen visuaalinen ilme on selkeä. 10 (53) Opittavuus Kansallisten otsikoiden käytön oppimiselle on liian vähän aikaa. 8 (42) Miellyttävyys Kansallisten otsikoiden järjestys potilaskertomuksessa on epälooginen. 5 (26) Haastateltujen (n = 19) mielestä kansallisten otsikoiden käyttö parantaa kirjaamista (84 %), mutta myös hidastaa sitä (79 %). Yli puolet haastatelluista (58 %) koki, että kansallisten otsikoiden kirjaamisrakennetta tulee parantaa. Kaikkien haastateltujen mielestä kansallisten otsikoiden käytöstä kirjaamisessa ei ole hyötyä itse potilastyöhön (100 %). 5.4 KOKEMUKSET POTILASTIEDON ARKISTON KÄYTÖSTÄ Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa (Artikkeli IV) kartoitettiin työterveyshenkilöstön käyttökokemuksia Potilastiedon arkistosta, jonka avulla potilastietoja välitetään eri terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Tutkimusaineisto kerättiin strukturoidulla kyselyllä ja aineistosta laskettiin vastaajien lukumäärät ja prosenttijakaumat sekä tarkasteltiin saatuja tuloksia työterveyshenkilöstön ammattiryhmittäin. Työterveyshenkilöstöstä lähes puolet (48 %, n = 336) pyrkii käyttämään Potilastiedon arkistoa aina, kun se on mahdollista (kuvio 10). Toisaalta selkeästi yli puolet (64 %, n = 336) uskoivat muiden potilasta hoitavien tahojen tulevan hyödyntämään Potilastiedon arkistosta löytyviä työterveyshuollossa kirjattuja potilastietoja ja lähes saman verran (62 %, n = 334) uskoi työkykyyn liittyvän tiedon tehostavan muiden ammattilaisten potilastyötä. Alle puolet (43 %, n = 340) oli niitä, jotka pitivät Potilastiedon arkistoa hyvänä ideana terveydenhuollossa ja että se on myös helposti käytettävissä. 46

49 Kuvio 10. Työterveyshenkilöstön kokemuksia Potilastiedon arkiston käytöstä (n, %) (Artikkeli IV) Muut ammattiryhmät käyttivät Potilastiedon arkistoa harvemmin kuin työterveyslääkärit. Työterveyslääkäreistä (n = 116) suurin osa haki Potilastiedon arkistosta vähintään viikottain potilaansa lääkitystietoja (77 %), tutkimustuloksia (72 %) ja hoitopalautteita (81 %). Samoin suurin osa työterveyslääkäreistä oli sitä mieltä, ettei Potilastiedon arkiston avulla kokonaiskuvan saaminen ollut helppoa potilaan terveys historiasta (55 %, n = 118), hoidosta erikoissairaanhoidossa (44 %, n = 118), hoidosta perusterveydenhuollossa (49 %, n = 116) eikä kuntoutuksesta (81 %, n = 115). Kaksi kolmasosaa työterveyslääkäreistä (66 %, n = 118) ja noin kolmannes työterveyshoitajista (32 %, n = 177) oli sitä mieltä, että Potilastiedon arkistosta ei löydy riittävästi työkykytietoa. Kaksi kolmasosaa työterveyslääkäreistä (65 %) ja työterveyshoitajista (64 %) oli sitä mieltä, että muu potilasta hoitava taho tulee hyödyntämään työterveyshuollosta Potilastiedon arkistoon kirjattuja potilastietoja. Saman verran oli niitä, jotka uskoivat työkykytietojen tehostavan muun terveydenhuollon potilastyötä (työterveyslääkärit 64 %, työterveyshoitajat 63 %). 47

50 5.5 TYÖKYKYTIETOJEN KANSALLISESTI YHTENÄINEN TIETOMALLI Työkykytietojen kansallisesti yhtenäinen tietomalli terveydenhuollon potilaskertomuksessa on tavoitetila, joka kuvataan osajulkaisujen (Artikkelit I IV) tulosten sekä kirjallisuuden perusteella (kuvio 11). Työterveyshuollossa työkykytietojen kirjaaminen potilastietojärjestelmään oli yleisimmin vapaamuotoista, mutta työkykytietoja potilastietojärjestelmästä ei ollut helppoa saada käyttöön (Artikkeli II). Kansallisten otsikoiden käyttö kirjaamisessa potilaskertomukseen oli helppo oppia, mutta kirjaamiskäytännöt eivät täysin vastanneet kansallista ohjeistusta (Artikkeli III). Useimmiten potilastietoja kirjattiin Esitiedot-otsikon yhteyteen (Artikkeli IV). Tietojen vaihdon kannalta oleellisia työkykytietoja oli yhteensä 12 eri tietokomponenttia (Artikkeli I). Työkykytietojen käyttö tehostaa potilastyötä, mutta Potilastiedon arkistosta työkykytietoja ei löydy riittävästi (Artikkeli IV). Tietomallilla tarkoitetaan tapaa hahmottaa, organisoida ja kuvata tietoa sekä tietojen välisiä suhteita joltakin rajatulta kohdealueelta (Klein & Hirschheim 1986, Juhta 2014). Kehitetty tietomalli sisältää aihealueittain ja otsikoittain jaoteltuna kaikki ne tutkimuksessa tuloksiksi saadut (Artikkeli I ja III) ja kirjallisuudessa esitetyt työkykyyn liittyvät tiedot, joiden tietosisältöjen kirjaamiselle löytyy Koodistopalvelussa julkaistu kirjaamisrakenne tai potilastieto on kirjattavissa muuta terveydenhuollossa yleisesti tunnettua formaattia tai muuta arvoa käyttäen. Potilastiedon arkiston hyödyntäminen tietojen vaihdossa edellyttää tietojen kirjaamista sähköiseen potilaskertomukseen kansallisesti yhtenäisellä tavalla (Liite 1). Taulukoissa 5 10 on tutkimuksessa kehitettyä työkykytietojen kansallisesti yhtenäistä tietomallia tarkennettu esimerkinomaisesti rakenteisina kirjaamismalleina, jotka on jaoteltu eri taulukoihin työkykyyn liittyvän aiheen mukaisesti. Taulukoissa esimerkit rakenteisesta kirjaamisesta näkyvät kursiivilla kirjoitettuina teksteinä. 48

51 Kuvio 11. Työkykytietojen kansallisesti yhtenäinen tietomalli sähköisessä potilaskertomuksessa 49

52 Taulukossa 5 on esimerkki kirjaamismallista työoloihin ja työturvallisuuteen liitty vien tietojen kirjaamiseksi kansallisesti yhtenäisellä kirjaamisrakenteella. Tietomallissa työoloihin ja työturvallisuuteen liittyviä tietokomponentteja ovat työn altisteet, altistehistoria, työn kuormitustekijät ja työtapaturmat. Kansallisen ohjeistuksen mukaisesti (Liite 1) potilaan riskitiedot kirjataan TYÖ-näkymälle vapaamuotoisesti ja RIS-näkymälle rakenteisesti. Esimerkissä käytettävät kirjaamisrakenteet ovat Koodistopalvelusta löytyvät luokitukset TTL-altisteet (Koodistopalvelu 2016) ja THL-Tautiluokitus ICD-10 (Koodistopalvelu 2018b). Taulukko 5. Esimerkki työoloihin ja työturvallisuuteen liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomuksessa Tietokomponentti Kansallinen otsikko Työoloihin ja työturvallisuuteen liittyvä tieto Kirjaamisrakenne (luokitus, formaatti, muu arvo) Työn altisteet Riskitiedot vapaamuotoinen teksti Kuvitteellinen kirjaamisesimerkki potilaskertomuksessa Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Tulosyy ja esitiedot Otsikko: Riskitiedot Työn altisteet: Tekee yövuoroja 4 kertaa kuukaudessa. TTL-Altisteet Altistehistoria Riskitiedot vapaamuotoinen teksti Näkymä: RIS Työn altisteet: D 02 Yötyöhön liittyvät haittatekijät Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Tulosyy ja esitiedot Otsikko: Riskitiedot Altistehistoria: Tehnyt melutyötä yhteensä 10 vuotta. TTL-Altisteet Näkymä: RIS Altistehistoria: A01 Melu Työn kuormitustekijät Riskitiedot vapaamuotoinen teksti Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Tulosyy ja esitiedot Otsikko: Riskitiedot Altistehistoria: Asiakkaat ajoittain väkivaltaisia. TTL-Altisteet Työtapaturmat Diagnoosi THL-Tautiluokitus ICD-10 Näkymä: RIS Altistehistoria: E01 Väkivallan uhka Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Hoidon arviointi Otsikko: Diagnoosi Työtapaturmat: S72.0 Reisiluun kaulan murtuma, Sivudiagnoosi: W10 Portailla kaatuminen, Y96.0 Työtapaturma tai työhön liittyvä ulkoinen tekijä 50

53 Terveydentilaan liittyvän tiedon yhtenäinen kirjaamismalli (taulukko 6) sisältää esimerkit potilaan terveysriskien, tuki- ja liikuntaelinoireiden ja työuupumuksen kartoittamisessa käytettävien mittareiden ja niiden tulosten sekä potilaan kuntoutusjaksojen kirjaamisesta potilaskertomukseen. Esimerkissä on kirjaamisrakenteina käytetty Koodistopalvelusta löytyvää luokitusta THL/Testi-AUDIT (Koodistopalvelu 2018c) sekä työterveyshuollossa käytössä olevia rasittuneisuusmittaria ( Työterveyslaitos) ja työuupumuksen arviointimittaria BBI 15 (TOIMIA-tietokanta 2017). Lisäksi kuntoutusjakson kirjaamisessa on käytetty esimerkinomaisesti THL-Toimenpideluokituksesta löytyvää kuntoutukseen liittyvää koodia (Koodistopalvelu 2018d). Taulukko 6. Esimerkki terveydentilaan liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomuksessa Tietokomponentti Terveysriskikartoituksen tulos Tuki- ja liikuntaelinoirekartoituksen tulos Käytetty mittari ja tulos. Esimerkkinä Rasittuneisuusmittari, jossa vastataan kysymykseen: Kuinka rasittuneeksi olet kokenut itsesi viimeisen kuukauden aikana normaalin työpäivän jälkeen. Arvioi rasittuneisuutta kehon eri osissa. (1 = en lainkaan rasittuneeksi, 5 = erittäin rasittuneeksi) Käytettävä mittari ja tulos. Esimerkkinä Bergen Burnout Indicator 15 (BBI)-kysely, (0 74 = ei työuupumusta, = lievä työuupumus, = kohtalainen työuupumus, = vakava työuupumus) Työuupumuskartoituksen tulos Kansallinen otsikko Terveyteen vaikuttavat tekijät Toimintakyky Toimintakyky Terveydentilaan liittyvä tieto Kirjaamisrakenne (luokitus, formaatti, muu arvo) Käytettävä mittari ja tulos. Esimerkkinä THL/Testi AUDIT Alkoholin ongelmakäytön tunnistaminen 10 kysymyksellä Kuntoutusjaksot Kuntoutus Tieto kuntoutusmuodosta (THL-Toimenpideluokitus) Kuvitteellinen kirjaamisesimerkki potilaskertomuksessa Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Havainnot ja tutkimukset Otsikko: Terveyteen vaikuttavat tekijät Terveysriskikyselyn tulos: Audit; 5 pistettä Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Havainnot ja tutkimukset Otsikko: Toimintakyky Tuki- ja liikuntaelinoirekyselyn tulos: Rasittuneisuusmittari; Niska 4, Oikea hartia 3, Vasen hartia 2, Yläselkä 4, Alaselkä 3 Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Havainnot ja tutkimukset Otsikko: Toimintakyky Työuupumusmittarin tulos: BBI-kysely; 56 Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Hoidon toteutus Otsikko: Kuntoutus Kuntoutusjaksot: R3530 Ammatillisesti syventävä lääkinnällinen kuntoutus Taulukossa 7 on esimerkki mallista potilaan sairauden diagnoosin tai hoidon syyn kirjaamiseksi potilaskertomukseen. Kansallisen ohjeistuksen (Koodistopalvelu 2006) mukaisesti lääkärit käyttävät ICD-10 -tautiluokitusta diagnoosin kirjaamiseksi ja 51

54 muut hoitoon osallistuvat ammattilaiset oire- ja syykoodiluokitusta ICPC 2. Esimerkki sisältää myös kirjaamisrakenteen diagnoosin tai hoidon syyn työhön liittyvyyden ja vaikutuksen työkykyyn kirjaamiseksi potilaskertomukseen. Taulukko 7. Esimerkki sairauteen ja oireiluun liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomuksessa Tietokomponentti Diagnoosi tai Hoidon syy Diagnoosin tai Hoidon syyn työhön liittyvyys Diagnoosin tai Hoidon syyn vaikutus työkykyyn Kansallinen otsikko Diagnoosi (lääkärit) Hoidon syy (muut) Diagnoosi (lääkärit) Hoidon syy (muut) Diagnoosi (lääkärit) Hoidon syy (muut) Sairauteen ja oireiluun liittyvä tieto Kirjaamisrakenne (luokitus, formaatti, muu arvo) THL-Tautiluokitus ICD-10 (lääkärit), Kuntaliitto ICPC 2 Perusterveydenhuollon luokitus/oire- ja syykoodit (muut hoitoon osallistuvat ammattilaiset) Kyllä, Ei Kyllä, Ei Kuvitteellinen kirjaamisesimerkki potilaskertomuksessa Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Hoidon arviointi Otsikko: Diagnoosi (lääkärit) Diagnoosi: G47.0 Unen alkamisen ja ylläpitämisen häiriö tai Otsikko: Hoidon syy (muut) Hoidon syy: P06 Unihäiriö Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Hoidon arviointi Otsikko: Diagnoosi (lääkärit) Otsikko: Hoidon syy (muut) Työhön liittyvyys: Kyllä Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Hoidon arviointi Otsikko: Diagnoosi (lääkärit) Otsikko: Hoidon syy (muut) Vaikutus työkykyyn: Kyllä Taulukon 8 kirjaamismallissa on esimerkki, miten potilaan itsearvioima työkyky ja työssä selviytyminen kirjataan rakenteisesti. Esimerkissä kirjaamisrakenteena on Työkykypistemäärä-mittari (TOIMIA-tietokanta 2017), joka on mittari myös valtakunnallisessa väestön terveydentilan seurannassa (SOTE-KUVA 2018). Taulukko 8. Esimerkki potilaan arvioon työkyvystä ja työssä selviytymisestä liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomuksessa Tietokomponentti Työkykykartoituksen tulos Potilaan arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä Kansallinen otsikko Toimintakyky Kirjaamisrakenne (luokitus, formaatti, muu arvo) Käytettävä mittari ja tulos. Esimerkkinä Työkykypistemäärämittari: Työkykysi on parhaimmillaan saanut 10 pistettä. Minkä pistemäärän antaisit nykyiselle työkyvyllesi asteikolla 0 10? Kuvitteellinen kirjaamisesimerkki potilaskertomuksessa Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Havainnot ja tutkimukset Otsikko: Toimintakyky Työkykypistemäärä: 9, työkyky hyvä Taulukon 9 kirjaamismallissa on esimerkinomaisesti esitetty, miten ammattilaisen arvio potilaan työkyvystä ja työssä selviytymisestä kirjataan potilaskertomukseen rakenteisesti. Esimerkissä kirjaamisrakenteena on käytetty lääkärinlausunnon B (SV7) (Koodistopalvelu 2018a) sisältämää luokittelua työkykyä koskevasta johtopäätöksestä. Samaa kirjaamisrakennetta on mahdollista käyttää kirjaamisessa aina, kun on tarve 52

55 kirjata ammattilaisen arvio potilaan työkyvystä potilaskertomukseen, eikä vain lääkärinlausuntoa laadittaessa. Taulukko 9. Esimerkki ammattilaisen arvioon työkyvystä ja työssä selviytymisestä liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomuksessa Tietokomponentti Työkykyä koskeva johtopäätös Ammattilaisen arvio potilaan työkyvystä ja työssä selviytymisestä Kansallinen otsikko Toimintakyky Kirjaamisrakenne (luokitus, formaatti, muu arvo) Lääkärinlausunto B (SV7) tietosisältöä (vaihtoehdot: Potilas on työkykyinen, Potilas on osittain työkyvytön, Potilas on työkyvytön, En ota kantaa potilaan työkykyyn) Kuvitteellinen kirjaamisesimerkki potilaskertomuksessa Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Havainnot ja tutkimukset Otsikko: Toimintakyky Työkykyä koskeva johtopäätös: Potilas on työkykyinen Esimerkki potilaan jatkotoimenpiteisiin, jatkosuunnitelmaan ja seurantaan liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamismallista on esitetty taulukossa 10. Kirjaamismallissa kuvatulle Työkykyyn liittyvä ohjaus ja neuvonta -tietokomponentille on esimerkissä käytetty kirjaamisrakenteena Koodistopalvelussa julkaistua PTHAVO-Perusterveydenhuollon avohoidon toimintoluokitusta (Koodistopalvelu 2018e) ja Työterveyssuunnitelma-tietokomponentille Terveys- ja hoitosuunnitelman sisältörakennetta (Koodistopalvelu 2017). Kuntoutustarve-tietokomponentin kirjaamisesimerkissä käytetään Lääkärintodistus A:n (SV6) (Lääkäriliitto 2018) sisältämää luokitusta kuntoutustarpeesta. Samaa luokitusta on mahdollista käyttää muulloinkin kuin vain todistusta kirjoitettaessa. Eli aina, kun potilaan kuntoutustarve on tarkoituksenmukaista kirjata rakenteisesti potilaskertomukseen. 53

56 Taulukko 10. Esimerkki jatkotoimenpiteisiin, jatkosuunnitelmaan ja seurantaan liittyvän tiedon rakenteisesta kirjaamisesta potilaskertomuksessa Tietokomponentti Työkykyyn liittyvä ohjaus ja neuvonta Jatkotoimenpiteisiin, jatkosuunnitelmaan ja seurantaan liittyvä tieto Kansallinen otsikko Suunnitelma Kirjaamisrakenne (luokitus, formaatti, muu arvo) PTHAVO-Perusterveydenhuollon avohoidon toimintoluokitus Kuntoutustarve Suunnitelma Lääkärintodistus A (SV6) tietosisältöä (vaihtoehdot: Ei tarvetta, Suositellaan kuntoutustarpeen selvitykseen, Suositellaan lääkinnälliseen kuntoutukseen, Suositellaan ammatilliseen kuntoutukseen) Työterveyssuunnitelma Suunnitelma THL/Tietosisältö Terveys- ja hoitosuunnitelman rakenne ja vapaamuotoinen teksti Kuvitteellinen kirjaamisesimerkki potilaskertomuksessa Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Hoidon suunnittelu Otsikko: Suunnitelma Työkykyyn liittyvä ohjaus ja neuvonta: SPAT 1403, Työterveyteen liittyvä neuvonta ja ohjaus Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Hoidon suunnittelu Otsikko: Suunnitelma Kuntoutustarve; ei kuntoutustarvetta Näkymä: TYÖ Hoitoprosessin vaihe: Hoidon suunnittelu Otsikko: Suunnitelma Työterveyssuunnitelma: Työ- ja toimintakykyyn liittyvät tarpeet: Unihäiriö Työ- ja toimintakykyyn liittyvät tavoitteet: Määrällisesti ja laadullisesti riittävä uni Hoidon toteutus ja keinot: Täyttää unipäiväkirjaa kahden viikon ajan. Osallistuu rentoutusryhmään ja toteuttaa rentoutumisharjoitteita myös kotona päivittäin. Seuranta ja arviointi: Seurantakäynti kahden viikon päähän. Edellä esitetty tietomalli sisältää ne työkykytiedot, jotka tutkimuksen mukaan ovat terveydenhuollon ammattilaisten välisen tietojen vaihdon kannalta oleellisia potilaskertomukseen kirjattavia tietoja. Esitetyissä kirjaamismalleissa työkykytietojen kirjaaminen rakenteisesti potilaskertomukseen on kuvattu vain esimerkinomaisesti. 54

57 6 POHDINTA JA JOHTOPÄÄTÖKSET 6.1 TUTKIMUKSEN EETTISYYDEN ARVIOINTI Tutkimuksen eettisyyttä arvioitiin koko tutkimusprosessin ajan aina aiheen valinnasta tulosten raportointiin ja tutkimusaineiston säilyttämiseen saakka. Tässä yhteenvedossa eettisyyden arviointi esitetään hyvän tieteellisen käytännön periaatteiden mukaisesti. (TENK 2012.) Tutkimus toteutettiin rehellisesti, huolellisesti ja yksityiskohtaisesti, mitä ohjasi joka vaiheessa hyvä tieteellinen käytäntö. Kaikki osatutkimukset suunniteltiin tieteellisen tutkimuksen kriteerien mukaisesti käyttäen kestäviä tiedonhankinta-, tutkimusja arviointimenetelmiä sekä huolehtien tutkijan esteettömyydestä kaikessa tutkimukseen liittyvässä arviointi- ja päätöksentekotilanteessa. Lisäksi tuloksia raportoitaessa mainittiin tutkimuksen suorittamisen kannalta merkitykselliset rahoituslähteet ja muut sidonnaisuudet. (TENK 2012.) Tarvittavat tutkimusluvat haettiin tutkimukseen osallistuvilta organisaatioilta ja kontaktoinnin yhteydessä annettiin myös kirjallinen selvitys tutkimuksen tavoitteista, vastuuhenkilöistä, aikataulusta, rahoituslähteistä sekä tutkimuksessa kerättävien aineistojen käsittelystä ja tulosten julkaisemisesta. Kaikki osatutkimukset käsiteltiin etukäteen Työterveyslaitoksen eettisessä työryhmässä, jolta saatiin puoltavat lausunnot ennen kunkin osatutkimuksen käynnistämistä. Tutkimukseen mukaan lähteneet organisaatiot eivät voi antaa heillä työskentelevien työterveyshenkilöiden puolesta suostumusta tutkimukseen osallistumisesta. Työterveyshenkilöstön osallistumishalukkuus selvisikin sähköiseen kyselyyn vastaamisella. Sen sijaan jokaiselta tutkimuksessa haastatelluilta henkilöiltä pyydettiin suostumus tutkimukseen osallistumisesta sekä lupa haastattelujen nauhoittamisesta. Lisäksi kaikille tutkimukseen osallistuneille kerrottiin etukäteen tutkimuksen vapaaehtoisuudesta ja mahdollisuudesta keskeyttää osallistuminen milloin tahansa syytä ilmoittamatta. (Kuula 2006, TENK 2012.) Kaikkien tutkimuksessa kerättyjen tietojen säilyttämisessä ja käsittelyssä noudatetaan tietosuojaperiaatteita (Tietosuojavaltuutetun toimisto 2018). Yksityisyyden suojan osalta tutkimuksen ensimmäisessä osatutkimuksessa tutkittavat olivat tutkijan tiedossa, koska Delphi-asiantuntijapaneeli muodostettiin harkinnanvaraisesti ja tutkittaviin oltiin henkilökohtaisesti yhteydessä jokaisella kyselykierroksella. Myöskään kolmannessa osatutkimuksessa haastatellut henkilöt eivät säilyneet tutkijalta salassa. Yksityisyyden suojasta huolehdittiin kuitenkin niin, että tutkittavien nimiä tai sähköpostiosoitteita ei tallennettu samaan tiedostoon tutkimusaineiston kanssa eikä haastattelua nauhoitettaessa mainittu enää tutkittavan nimeä. Näin analyysivaiheissa vastauksia ja tuloksia ei voitu enää yhdistää kehenkään tiettyyn henkilöön. Hyvän tieteellisen käytännön mukaisiin periaatteisiin kuuluu muiden tutkijoiden saavutuksiin viittaaminen asianmukaisella tavalla (TENK 2012). Tutkimuksessa muiden tutkijoiden saavutukset on huomioitu lähdemateriaalin käytössä viittaamalla käytettyihin lähteisiin asianmukaisesti. Lisäksi tieteellisen tiedon luonteeseen kuuluu avoimuus, minkä vuoksi koko tutkimusprosessin kulku on yhteenvedossa kuvattu mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja perustellusti. (Kuula 2006.) 55

58 6.2 TUTKIMUKSEN LUOTETTAVUUDEN ARVIOINTI Tutkimus tuotti kuvailevaa tietoa tietojen vaihdon kannalta oleellisista työkykytiedoista, niiden kirjaamisesta sekä tietojärjestelmien käytöstä työterveyshuollossa. Tutkimuksessa yhdistettiin laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä ja -aineistoja, jolloin ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta. Tutkimuksen luotettavuuden arviointia tehtiin koko tutkimusprosessin ajan, jota seuraavassa tarkastellaan sekä laadulliselle että määrälliselle tutkimukselle tyypillisten arviointikriteerien mukaisesti. (Eriksson & Kovalainen 2008.) Laadullisen tutkimuksen luotettavuuden arviointiin kuuluu tutkimuksen luotettavuus (dependability), siirrettävyys (transferability), uskottavuus (credibility) ja yhdenmukaisuus (conformability). Luotettavuutta vahvistaa, että tutkimus on toteutettu loogisesti, se on jäljitettävää ja dokumentoitua, minkä vuoksi yhteenvedossa on kuvattu mahdollisimman avoimesti tutkimuksen eteneminen sekä aineistojen keruuja analysointiprosessit. Tutkimuksen siirrettävyys tarkoittaa, miten saadut tulokset ovat sovellettavissa muihin konteksteihin. Tutkimuksessa saavutetut tulokset ovat periaatteessa siirrettävissä kaikkialle terveydenhuoltoon, sillä vaikka tutkimus kohdistui vain työterveyshuollon kontekstiin, on tutkimuksessa vahvasti mukana koko terveydenhuoltoa koskeva kansallinen potilastietojen kirjaamisohjeistus. Uskottavuus laadullisessa tutkimuksessa kuvaa tutkijan perehtyneisyyttä aiheeseen. Tutkijan aiemman työkokemuksen vuoksi työterveyshuolto toimintaympäristönä sekä työkykytietojen kirjaaminen potilastietojärjestelmään oli tuttua. Myös kansallinen potilastietojen kirjaamisohjeistus oli tutkijalle jonkin verran tuttua työn vuoksi, mitä lisättiin lukemalla kirjallisuutta. Kuitenkin varsinainen ymmärrys työkykytietojen ja kansallisen kirjaamisohjeistuksen yhdistämisestä muodostui vasta tutkimusprosessin edetessä. Tutkimuksen uskottavuuteen liittyy myös, pystyykö joku toinen tutkimusaineiston perusteella samoihin tuloksiin ja vastaaviin tulkintoihin. Lisäksi tutkimuksen yhdenmukaisuuteen liittyy, ovatko tulokset yhdistettävissä aineistoon helposti ymmärrettävällä tavalla. Tutkimuksessa käytetyt tutkimusmenetelmät on yhteenvedossa kuvattu tarkasti, minkä avulla tutkimus on mahdollista toistaa. Yhteenvedossa on esitetty myös aineiston keskeisimmät havainnot, joiden perusteella tehtyjen johtopäätösten luotettavuutta pystyy helposti kuka tahansa arvioimaan. Lisäksi analysoinnissa käytettiin tarkasti aineiston käsitteitä, jonka vuoksi tulokset ovat yhdistettävissä takaisin tutkimusaineistoon. (Eriksson & Kovalainen 2008, Heikkilä 2014.) Määrällisen tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida tutkimuksen validiteetin ja reliabiliteetin avulla. Tutkimuksen validiteettia voidaan tarkastella vielä tarkemmin tutkimuksen ulkoisen ja sisäisen validiteetin avulla. Sisäinen validiteetti tarkoittaa sitä, ovatko tutkimuksen käsitteet, teoria ja mittarit oikein muodostettuja. (Heikkilä 2014.) Tutkimuksen sisäistä validiteettia pyrittiin varmistamaan valitsemalla kyselyyn sellaiset väittämät, joiden arveltiin olevan vastaajien kannalta tärkeitä ja jotka ovat ymmärrettäviä alalle tyypillisten käsitteiden vuoksi. Lisäksi kyselyssä hyödynnettiin yleistä teknologian hyväksyttävyyttä mittaavan Technology Acceptance Model (TAM) -mallin mukaisia väittämiä (Davis 1989). Sisäistä validiteettia pyrittiin lisäämään myös esitestaamalla kyselylomake ennen varsinaista aineistonkeruuta ja muokkaamalla sitä saatu palaute huomioiden (Heikkilä 2014). Tutkimuksen ulkoisen validiteetin tarkastelu liittyy tulosten yleistettävyyteen, jonka vuoksi arvioinnissa on huomioitava toteutettujen kyselyjen vastausprosentit. Tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa asiantuntijapaneelin jäsenille lähetettyjen kyselyjen vastausprosentit olivat korkeat eli välillä 73 78, mutta tutkimuksen toisessa 56

59 vaiheessa toteutetun kyselyn vastausprosentti oli vain 15. Vastausprosentin laskemista haittasi se, että kysely lähetettiin työterveyshenkilöstön ammatillisten yhdistysten ja liittojen jäsenistölle, joista osa oli jo eläkkeellä. Jäsenistön sähköpostiosoitteissa saattoi olla mukana vanhentuneita osoitteita, joten ei ole varmuutta, saivatko kaikki kysely lomakkeen. Näiden henkilöiden lukumääriä ei saatu selville kyselyn välittäneiltä tahoilta, joten niitä ei voitu myöskään poistaa laskettaessa kyselyn vastausprosenttia. Tutkimuksen kolmannessa vaiheessa lähetetyn kyselyn vastausprosentti oli myös alhainen eli 21 %. Tähän saattoi vaikuttaa se, että kyselyn ajankohta osui kesäloma-aikaan. Vastaajien määrää yritettiin lisätä kaikissa kyselyissä lähettämällä useampia muistutusviestejä sekä jatkamalla kyselyjen vastaamisaikaa. Yhteenvetona voidaan todeta, että tutkimuksen luotettavuutta heikentää vastaajien kato osassa kyselyjä, mikä vaikuttaa myös tulosten yleistettävyyteen. Tutkimuksen luotettavuutta voidaan arvioida sen reliabiliteetilla, joka tarkoittaa tutkimuksen tulosten toistettavuutta eli kykyä antaa ei-sattumanvaraisia tuloksia (Heikkilä 2014). Tutkimuksen reliabiliteettia lisättiin välttämällä tutkimusaineiston käsittelyvirheitä. Tutkimuksen laadullisen aineiston sisällönanalyysi tehtiin lukemalla aineisto useampaan kertaan laadullisen tutkimusmenetelmän vaiheita noudattaen. Kvantitatiivisen aineiston käsittely tehtiin tilastollista menetelmäkirjallisuutta ja tilasto-ohjelmistoa hyödyntäen ja käsittely toistettiin saatujen tulosten paikkansapitävyyden tarkistamiseksi. Reliabiliteettia voidaan selvittää myös toistomittauksen, rinnakkaismittauksen ja mittarin sisäisen yhtenäisyyden eli konsistenssin avulla. Toistomittausta ei tutkimuksessa tehty, koska se oli aikataulullisesti mahdoton, eikä myöskään rinnakkaismittausta, sillä käytössä ei ollut vastaavaa mittaria. Sen sijaan mittarin sisäinen yhtenäisyys laskettiin Cronbachin alfa-kertoimen avulla, jonka alimpana hyväksyttävänä arvona pidetään yleensä arvoa 0,60. (Metsämuuronen 2006.) Tutkimuksessa summamuuttujien Cronbachin alfan kertoimet olivat 0,947 ja 0, TULOSTEN TARKASTELUA Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata työkykyyn liittyvien tietojen kirjaamista potilaskertomukseen ja tietojärjestelmien käyttöä työterveyshuollossa. Tuloksia tarkastellaan suhteessa teoriaosuudessa esitettyyn Työkykytaloon (Ilmarinen ym. 2003) ja aiempaan kirjallisuuteen. Tuloksiksi saadut tietojen vaihdon kannalta oleelliset työkykytiedot kohdistuivat suurimmalta osalta Työkykytalon (Ilmarinen ym. 2003) alimpaan kerrokseen, joka kuvaa potilaan terveydentilaa. Terveyteen liittyviä työkykytietoja olivat potilaan sairaudet ja oireilu ja näistä erityisesti työperäiset sairaudet, joita pidettiin tärkeänä vaihtaa terveydenhuollon ammattilaisten kesken ja näkyä Potilastiedon arkistossa. Työperäisyyden osoittaminen voi ammattitauteja lukuun ottamatta olla kuitenkin vaikeaa tai jopa mahdotonta. Yleisemmin pitääkin puhua työhön liittyvistä sairauksista, joihin ammattitautien (syy-yhteys työhön) lisäksi kuuluu sairaudet, joilla ei ole varsinaista syy-yhteyttä työhön. Tällöin kyse on sairauksista, jotka rajoittavat työkykyä, tai joiden oireilua työ pahentaa. (Uitti ym. 2014b.) Työhön liittyvyys tarkoittaa ammattilaiselle potilaan terveystilanteen ja työn välisen yhteyden arviointia. Työhön liittyvillä sairauksilla on suuri merkitys työkykyyn. Siksi potilaan ollessa muun terveydenhuollon piirissä, on tehtävä yhteistyötä työterveyshuollon kanssa, sillä työterveyshuolto voi yhdessä työpaikan kanssa muokata potilaan työtä sellaiseksi, että hän selviää siinä sairautensa kanssa. (Uitti ym. 57

60 2014b.) Muuta terveydenhuoltoa ohjaa yhteistyöhön työterveyshuollon kanssa myös terveydenhuoltolaki (L1326/2010), jonka mukaisesti työterveyshuolto on keskeinen taho huolehtimaan työikäisten terveydestä ja toimintakyvystä (Sauni 2014, Oksala ym. 2017). Potilastietojärjestelmään kirjaamisen kannalta työhön liittyvyys ei ole varsinaisesti mikään erillinen kirjaus, vaan se liittyy kiinteästi diagnoosin tai oireen kirjaamiseen. Työhön liittyyvyys -tiedon näkyminen potilaskertomuksessa auttaa ammattilaisia sairauksien diagnosoinnissa ja hoitosuunnitelmien laadinnassa sekä helpottaa sairauslomalta työhön paluun suunnittelua. Lisäksi työhön liittyvyyden näkyminen potilaskertomuksessa tekee mahdolliseksi näiden sairauksien seurannan väestötasoisesti. (Institute of Medicine 2011.) Potilastiedon arkistosta tulee olla haettavissa potilaan terveydentilaan liittyvät tiedot (Jokinen & Virkkunen 2018). Tutkimuksessa terveyteen liittyviä oleellisia työkykytietoja olivat potilaan erilaiset tutkimustulokset. Mahdollisuus nähdä näitä tietoa laajemmin, kuin vain omassa organisaatiossa tehtyjä tutkimuksia, vähentää päällekkäisiä tutkimuksia (HE181/1999). Sitä, kuinka paljon tietojen näkyminen laajemmin on vähentänyt potilaalle tehtäviä päällekkäisiä tutkimuksia, ei ole tiedossa. Reposen ja kumppaneiden (2018) selvityksen mukaan laboratorio- ja kuvantamistutkimuksiin liittyvä tieto on ainakin potilaskertomustietoa paremmin ollut käytettävissä sairaanhoitopiirien ja perusterveydenhuollon alueellisessa tietojen vaihdossa. Yksityissektori ei kuitenkaan pääsääntöisesti ole mukana alueellisessa tietojen vaihdossa ja siksi ainakin keskeisimpien tietojen, kuten laboratoriotulokset ja kuvantamistutkimusten lausunnot, tulee olla alueellista tietojen vaihtoa laajemmin ammattilaisten käytettävissä Potilastiedon arkiston avulla. (Reponen ym ) Työkykytalon alimpaan kerrokseen (Ilmarinen ym. 2003) kuuluu myös toimintakyky. Potilaan arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä on tieto, joka kuvaa toimintakykyä työssä, mikä tutkimuksen mukaan oli myös yksi oleellisista työkykytiedoista. Potilaan arvio työkyvystä yhdistetään herkästi terveydentilaan, sillä työkyvyn on todettu olevan voimakkaasti yhteydessä koettuun terveyteen. Ne eivät kuitenkaan ole sama asia, sillä terveytensä hyväksi kokeva voi kokea työkykynsä alentuneeksi ja toisaalta terveytensä huonoksi kokeva voi tuntea itsensä täysin työkykyiseksi. (Koskinen ym ) Potilastietojärjestelmät tukevat toistaiseksi huonosti näiden tietojen kirjaamista (Ikonen 2012). Kun kirjaaminen potilastietojärjestelmään onnistuu, saadaan varsin helposti koottua työterveyshuollossa käyvistä työikäisistä tiedot väestötasoista seurantaa varten, esimerkiksi osana valtakunnallista Hilmo-tiedonkeruuta (Arajärvi ym. 2018). Henkilön oma arvio työkyvystä on myös mukana mittaristossa, jota Suomessa osana suunniteltua sote-uudistusta on valmisteltu väestön hyvinvoinnin ja palvelutarpeiden arviointia varten. Tieto on kuitenkin tarkoitus kerätä erikseen kyselyllä osana THL:n kansallista terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimus FinSotea (SOTE-KUVA 2018). Tutkimuksessa laaditun tietomallin mukaisesti toimintakykyyn liittyy ammattilaisen arvio potilaan työkyvystä ja työssä selviytymisestä. Työkyvyn arviointi edellyttää tietojen keräämistä arvioitavasta potilaasta ja keskeistä tällöin on, mitä tietoja hänestä on potilaskertomuksessa. Kaikki merkinnät potilaskertomuksessa tulee olla myös toisen ammattilaisen hyödynnettävissä esimerkiksi laadittaessa lääkärintodistus (SV6) tai lääkärinlausunto (SV7) potilaan terveydentilasta ja työkyvystä sosiaalisten etuuksien hakemiseksi. (Koskinen 2006b, Lääkäriliitto 2016.) Tutkimuksen mukaan potilaan hoidon jatkotoimenpiteisiin, -suunnitelmaan ja seurantaan liittyvä tieto oli oleellinen työkykytieto ja Työkykytalon (Ilmarinen ym. 58

61 2003) mukaisesti se liittyy sekä terveyteen että toimintakykyyn. Työterveyshuollossa tämä tarkoittaa työterveyssuunnitelmaa, jonka ammattilainen ja potilas laativat yhdessä terveystarkastuksen yhteydessä (VNa708/2013). Koska työterveyshuollossa terveystarkastuksen lähtökohtana on, että työssä selviytymisen edellytyksiä on mahdollista parantaa (Liira ym. 2014), tulee myös työterveyssuunnitelman sisältää työkyvyn edistämisen tai ylläpidon tavoitteet sekä yhdessä sovitut toimenpiteet ja seurannan (L1383/2001). Terveystarkastuksessa tehtävän työterveyssuunnitelman lisäksi työterveyshuollossa tehtäviä suunnitelmia ovat potilaan hoitoa ja kuntoutusta koskeva suunnitelma (L159/2007) sekä työhön paluun suunnitelma, joka tehdään erityisesti pitkiltä poissaoloilta työhön palatessa (Viljamaa ym. 2014). Koodistopalvelussa (2017) on julkaistu sisältö kansallisesti yhtenäisestä terveys- ja hoitosuunnitelmasta, jota kaikki potilaan hoitoon osallistuvat ammattilaiset voivat ylläpitää ja muokata antamansa hoidon osalta (Korhonen 2018). Jatkossa tulee myös työterveyshuollossa potilaalle tehtävä suunnitelma olla osa kansallista terveys- ja hoitosuunnitelmaa. Näin tuetaan parhaiten hoidon jatkuvuutta, kun potilaalla on olemassa vain yksi suunnitelma, johon kootaan kaikki potilaan terveysongelmia koskeva hoito (Komulainen, Vuokko & Mäkelä 2011). Työterveyshuollosta suunnitelmaan saadaan mukaan myös potilaan työkyvyn näkökulma. Tutkimuksessa työkykyyn liittyviä tietoja olivat myös Työkykytalon alimman kerroksen (Ilmarinen ym. 2003) mukaisesti terveydentilaa kuvaavat elintavat ja terveyskäyttäytyminen, sairauspoissaolot sekä toimintakykyä kuvaavat työhönsopivuuslausunnot. Näitä ei kuitenkaan pidetty tärkeimpinä oleellisina työkykytietoina. Työhönsopivuuslausunnot ovat tarpeellisia yleensä vain työnantajalle ja työterveyshuollolle, eikä niihin liittyvien tietojen vaihto terveydenhuollon ammattilaisten kesken ole tarpeellista. Sen sijaan potilaan elintavat ja terveyskäyttäytyminen, kuten tupakoinnin tilanne tai alkoholin käyttö, ovat tärkeitä tietoja potilaan terveyden ja työkyvyn seuraamiseksi (Kuoppala & Lamminpää 2008). Seuranta helpottuu, kun tiedot voidaan kirjata potilaskertomukseen rakenteisesti. Osa tiedoista on mahdollista kirjata rakenteisesti esimerkiksi Koodistopalvelussa (2018c) julkaistun alkoholin ongelmakäytön tunnistamisessa käytettävän Audit-kyselyn avulla. Audit-kyselyn tietoja hyödynnetään myös valtakunnallisessa perusterveydenhuollon tilastoinnissa (Arajärvi ym. 2018). Sairauspoissaoloihin liittyvää työkykytietoa ei pidetty tarpeellisena vaihtaa ammattilaisten kesken. Tiedon hyödyntäminen potilastietojärjestelmän avulla ei onnistuisikaan helposti, sillä varsinaisesti tieto siitä, oliko potilas sairausloman saatuaan pois töistä, on vain potilaalla itsellään sekä hänen työnantajalla. Potilastietojärjestelmissä tämä tieto näkyy ammattilaisten kirjoittamina sairauslomina. Näitä tietoja seurataan työterveyshuollossa, mitä helpottaisi, jos kaikki potilaalle terveydenhuollossa kirjoitetut sairauslomat näytetään keskeisenä terveystietona Potilastiedon arkistossa. Tämä on mahdollista toteuttaa varsin helposti, koska tieto potilaan sairausloman syystä ja ajankohdasta tallennetaan potilaskertomukseen jo rakenteisesti. Myöskään Työkykytalon toisen kerroksen (Ilmarinen ym. 2003) mukainen ammatilliseen osaamiseen liittyvä työ- ja opiskeluhistoria ei ollut tutkimuksessa oleellista työkykytietoa. Potilaan työ- ja opiskeluhistoria on kuitenkin tärkeä tieto esimerkiksi potilaan erilaisissa kuntoutukseen ja etuuksiin liittyvissä lausunnoissa. Tiedon tulee kertyä ammattilaisen hyödynnettäväksi niin, ettei tietoa jouduta joka kerta, kun tarve ilmenee, kysymään uudestaan. Sen vuoksi Potilastiedon arkistoon tulee saada mukaan potilaan työ- ja opiskeluhistorian sisältämät perustiedot, jotka täydentyvät 59

62 vähitellen terveydenhuollon ammattilaisen kirjatessa tietoja potilastietojärjestelmään. Työkykytalon kolmanteen kerrokseen (Ilmarinen ym. 2003) kuuluu henkilön arvoihin, asenteisiin ja motivaatioon liittyvät tekijät. Tutkimuksessa nämä tiedot eivät olleet oleellisia työkykytietoja, vaikka työterveyshuollossa näistä usein keskustellaan potilaan kanssa (Liira ym. 2014). Rakenteista kirjaamistapaa tarvitaan myös näiden tietojen kirjaamiseksi, sillä hyvällä motivaatiolla on suuri merkitys työkyvylle lisäten samalla oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia työssä (Järvikoski ym. 2018). Myöskään talon ylimmän kerroksen työyhteisöön ja organisaatioon sekä esimiestyöhön ja johtamiseen liittyvät tekijät eivät olleet tutkimuksen mukaan oleellisia työkykytietoja. Työpaikoista kertyvää tietoa ei yleensä ole totuttu kirjaamaan potilaskertomukseen ja se säilyy usein vain työterveyshenkilöstön muistissa (Rokkanen 2015). Näille tiedoille tulee kuitenkin määritellä potilaskertomukseen yhtenäinen kirjaamistapa, jotta myös nämä työkykyyn vaikuttavat tekijät voidaan huomioida potilaan hoidossa. Esimerkiksi huono työn organisointi työpaikalla lisää työntekijän halua jäädä sairauslomalle (Siukola ym. 2013). Tutkimuksessa työkykytalon ylimmän kerroksen (Ilmarinen ym. 2003) työoloihin sekä työn sisältöön ja vaatimuksiin liittyviä työkykytietoja olivat työn nykyiset altisteet, potilaan altistehistoria, työtapaturmat sekä työn riski- ja kuormitustekijät. Tietojen vaihto ammattilaisten kesken on tärkeää myös näiden tietojen osalta, sillä altistuminen työssä voi aiheuttaa potilaalle taudin, pahentaa olemassa olevaa ja vaikuttaa alentavasti työkykyyn (Uitti ym. 2014b). Hoidossa on huomioitava myös, että altistuminen työssä voi aiheuttaa potilaalle oireita vasta, kun hän on jo toisessa työpaikassa. Tällöin oireiden syytä ja alkuperää on vaikeampaa todeta. (STM 1998.) Sen vuoksi on tärkeää tuntea potilaan työhistorian kanssa yhdessä kertyvä altistehistoria. Ammattitaudit ja niihin läheisesti liittyvät ammattitautiepäilyt ovat viime vuosina lievästi vähentyneet, mutta edelleen niitä kuitenkin todetaan tuhansia vuosittain (Koskela ym. 2017). Vuonna 1997 sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä selvitti mahdollisuuksia saumattoman hoito- ja palveluketjun toimivuuden ja tietojen vaihdon edistämiseksi tietotekniikan avulla. Selvitystyössä määriteltiin myös perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon tietotarpeita. Jo näissä tietotarpeissa oli mukana potilaan altistetiedot, jotka oli suunniteltu ylläpidettäväksi erillisessä asiakaskortissa. (STM 1998.) Tänä päivänä tuollaisena asiakaskorttina voi toimia Potilastiedon arkisto, jos potilaan työssä esiintyvät altisteet kirjataan rakenteisesti käyttäen Koodistopalvelussa (2016) julkaistua TTL Altisteet -luokitusta sähköisen potilaskertomuksen Riskitiedot (RIS) -näkymälle (Jokinen & Virkkunen 2018). Tarkastellessa tutkimuksessa tuloksiksi saatuja työkykytietoja tutkimuksen teoriaosuudessa esitettyyn Työkykytalo-malliin (Ilmarinen ym. 2003), näkökulma työkykyyn vaikutti suppealta. Tutkimuksessa työkyky työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon välisessä yhteistyössä näyttää muodostavan talon, jonka pohjakerros on vankka, talon toinen ja neljäs kerros huteria, kolmas välikerros puuttuu kokonaan, eikä talolla ole yhteyttä perheeseen, lähiyhteisöön eikä ympäröivään yhteiskuntaan. Kuitenkin esimerkiksi sosiaalisen tuen huomioiminen työkyvyssä on tärkeää, sillä hyvän sosiaalisen tuen on havaittu lisäävän terveyttä ja lieventävän erilaisten stressitilanteiden aiheuttamaa uhkaa (Pensola & Järvikoski 2006). Työikäisen väestön hyvä terveys ja työkyvyn tukeminen sekä ennenaikaisen eläköitymisen vähentäminen ovat yhteiskunnan kannalta tärkeitä, sillä vaikuttamalla niihin lisätään kansalaisten työvuosia ja työhyvinvointia. Työkyky on myös kansantaloudellisesti tärkeä voimavara. (Turja ym. 2012, Sihto ym ) Potilaan hoidossa 60

63 tämä tarkoittaa yhteistyötä hoitoon osallistuvien ammattilaisten kesken sekä pääsyä tarvittaviin potilastietoihin. Ratkaisevassa roolissa ovat ammattilaisten käytössä olevat tietojärjestelmät ja niiden mahdollisuudet tukea potilastyötä (Toivanen ym. 2007, STM 2011, Sosiaali- ja terveysministeriö & Kuntaliitto 2014, Saastamoinen ym. 2018). Tutkimuksen mukaan näin ei ole työterveyshuollossa, missä ammattilaisten ei ole helppo saada potilastietojärjestelmissä olevaa tietoa käyttöönsä. Tietojen saatavuutta vaikeuttaa vapaamuotoinen kirjaamistapa, joka on rakenteista kirjaamista yleisempää. Hyvin määritellyillä tietorakenteilla voidaan kuitenkin tietojen saatavuutta parantaa ja ne varmistavat myös parhaiten tietojen uudelleenkäytön ja vaihdon (Zhou ym. 2016). Kansallisten otsikoiden (Jokinen & Virkkunen 2018) käyttö työkykytietojen kirjaamisessa opittiin helposti ja niiden käytön nähdään parantavan kirjaamista. Varsinaiseen potilastyöhön työterveyshuollossa niistä ei kuitenkaan koeta olevan hyötyä. Tulos on ristiriitainen sen kanssa, että työterveyshuollossa kirjattavien työkykytietojen uskotaan tehostavan muun terveydenhuollon ammattilaisten potilastyötä. Muun terveydenhuollon uskotaan myös hyödyntävän työkykytietoja Potilastiedon arkiston avulla potilaan hoidossa. Työterveyshenkilöstö käyttää kansallisia otsikoita kirjaamisessa kuitenkin varsin suppeasti, eikä kirjaaminen vastaa kansallista kirjaamisohjeistusta (Koodistopalvelu 2006, Jokinen & Virkkunen 2018). Kansallisten otsikoiden käyttöön voidaan kuitenkin vaikuttaa koulutuksella (Häyrinen ym. 2011). Tutkimuksessa koulutusta saaneet kokivatkin kansallisten otsikoiden käytön helpommaksi kuin ne, jotka eivät olleet sitä saaneet. Lisäksi ne, jotka tarvitsivat lisäkoulutusta, kokivat kansallisten otsikoiden käytön kirjaamisessa hyödylliseksi. Käyttäjän kokemukset helppokäyttöisyydestä ja hyödyllisyydestä ovat yhteydessä käyttöaikomukseen (Davis ym. 1989), minkä vuoksi kansallisesti yhtenäisen kirjaamistavan laajentamiseksi, tulee kirjaamistavan olla sopiva kaikille potilaan hoitoon osallistuville ammattilaisille, siis myös työterveyshenkilöstölle. Kirjaamisessa käytettävät kansalliset otsikot toimivat runkona tutkimuksessa kehitetylle työkykytietojen tietomallille. Tietomallia muokattiin tutkimuksen edetessä pyrkien tuottamaan se mahdollisimman yleiseksi, joten se ei ole sidottu mihinkään erityiseen potilastietojärjestelmään tai terveydenhuollon erikoisalaan. Tietomallissa käytettiin kansallisesti yhtenäisiä luokituksia tai muuta yleisesti käytössä olevaa formaattia, minkä vuoksi malli soveltuu hyvin työkykytietojen tietomalliksi koko terveydenhuoltoon. Tietomalli on myös joustava, sillä kukin mallin tietokomponenteista voidaan kirjata itsenäisesti. Lisäksi tietomalli on helposti muutettavissa, koska siihen voidaan tarvittaessa lisätä tai siitä poistaa tietokomponetteja, kun työkykyyn liittyvien tietojen kirjaamisrakenteita kehitetään. Tietomalli on suoraan hyödynnettävissä potilastietojen kirjaamiseen, sillä mallin käsitteet johdettiin työterveyshenkilöstön kirjaamiskäytännöistä. Tietomalli sisältää työterveyshuollolle oleellisia kirjattavia työkykytietoja, mutta mallin toimivuutta ja tietosisällön kattavuutta tulee kuitenkin vielä ammattilaisten keskuudessa arvioida. Lisäksi tulee selvittää, miten tietomalli soveltuu muuhun terveydenhuoltoon. Yhteenvetona voidaan todeta, että työkykytieto on kansantaloudellisesti merkittävää tietoa niin yksittäisen ihmisen kuin työpaikkojen ja yhteiskunnan kannalta. Työkykytieto on mahdollista saada kaikkien potilaan hoitoon osallistuvien ammattilaisten hyödynnettäväksi ja myös sote-tietojen toissijaiseen käyttöön yhteiskunnallista päätöksentekoa varten, kun kirjaamisessa käytetään yhtenäistä tietosisältöä ja yhtenäistä tietorakennetta. Rakenteinen tieto mahdollistaa tietojen analyysin ja yhtenäisyys tietojen helpomman vertailun. Samalla myös tiedon laatu paranee. 61

64 Sosiaali- ja terveysministeriön sote tieto hyötykäyttöön strategialla tavoitellaan sitä, että sosiaali ja terveydenhuollon ammattilaisilla on käytössään työtä ja sen toimintaprosesseja tukevia tietojärjestelmiä sekä sitä, että myös ammattilaiset osallistuvat kehittämistyöhön (Sosiaali- ja terveysministeriö & Kuntaliitto 2014). Potilastyössä tieto työkyvystä on tärkeää hoitotoimenpiteitä, kuntoutusta tai työhön paluun toimenpiteitä suunniteltaessa. Työkykytieto ei ole kuitenkaan systemaattisesti ammattilaisten käytettävissä. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena on työkykytieto tietojärjestelmissä, minkä kehittämistyöhön on työterveyshenkilöstö vahvasti osallistunut. Työterveyshenkilöstö on saanut sanoa mielipiteensä työkykyyn liittyvistä tiedoista, niiden kirjaamisesta ja käytettävyydesta sekä kertoa kokemuksiaan tietojärjestelmien käytöstä. Tieteellisen merkityksen lisäksi tutkimuksella onkin suuri käytännön merkitys. Tutkimuksessa kehitetyn tietomallin avulla saadaan työkykytieto käyttöön, kun sen kirjaaminen rakenteistetaan potilastietojärjestelmiin. Rakenteistaminen onnistuu helposti, koska tietomallissa mukana oleville työkykytiedoille löytyy jo Koodistopalvelussa julkaistu kirjaamisrakenne tai muu formaatti. Ratkaisevaa ei kuitenkaan ole, kuinka paljon meillä on tietoa käytettävissä, vaan se, mihin tietoa käytetään. Potilastiedon arkiston käytön myötä kirjaaminen potilaskertomukseen onkin muuttunut tiedon tallentamisesta enemmän tiedon jakamiseen. Potilaan kannalta tärkeintä on, että hoidossa tarvittava tieto löytyy ja ammattilaisen kannalta, että tieto löytyy nopeasti, ajantasaisesti ja mielellään yhdestä paikasta. 6.4 JOHTOPÄÄTÖKSET JA JATKOTUTKIMUSEHDOTUKSET Tutkimus tuotti tietoa potilastietojen kirjaamisesta ja työkykyyn liittyvien tietojen sisällöstä työterveyshuollossa. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan esittää seuraavat johtopäätökset: 1. Työterveyshuollon potilastietojärjestelmiin kirjataan runsaasti työkykytietoa, jonka kirjaamistapa on pääosin vapaamuotoista. Työkykytietoja on tärkeää vaihtaa terveydenhuollon ammattilaisten kesken, sillä ne tehostavat potilaan hoitoa. 2. Potilastietojärjestelmiin aiemmin tallennettuja työkykytietoja ei saada helposti käyttöön, eikä niitä löydy riittävästi Potilastiedon arkistosta. Työkykytietojen näkyvyyden paraneminen Potilastiedon arkistossa helpottaa ammattilaisten työtä sekä lisää potilaan oikeusturvaa, kun tiedot näkyvät myös Omakannassa, jolloin on mahdollisuus myös tarkistaa kirjattujen tietojen oikeellisuus. 3. Potilaan kokonaistilanteen selvittämiseksi tietojen hakuun halutaan käyttää Potilastiedon arkistoa. Sen käyttö koetaan kuitenkin ongelmalliseksi, koska tietojen haku sieltä on hidasta ja tarvittavien tietojen löytäminen hankalaa. 4. Kansallisten otsikoiden käyttö kirjaamisessa on helppo oppia ja ne parantavat kirjaamisen laatua. Niiden käyttö työkykytietojen kirjaamisessa on kuitenkin varsin suppeaa, eikä kirjaamiskäytännöt vastaa kansallista ohjeistusta. 5. Työkykytiedon kansallisesti yhtenäinen tietomalli kehitettiin tutkimuksen avulla. Laaditut kirjaamismalliesimerkit, jotka tarkentavat tietomallia, ovat käytettävissä suoraan potilastietojen rakenteiseen kirjaamiseen. Tämä edistää tietojen vaihtoa terveydenhuollon ammattilaisten kesken, jos potilastietojärjestelmät mahdollistavat rakenteisen kirjaamisen. Tieto- ja kirjaamismalleja voidaan hyödyntää kehitettäessä potilastietojärjestelmien kirjaamisalustoja. 62

65 Tutkimusta voidaan pitää pilottitutkimuksena. Tarvetta on jatkaa tutkimusta potilastietojen rakenteisesta kirjaamisesta ja tietojärjestelmien käytöstä sekä selvittää kehitetyn tietomallin toimivuutta työterveyshuollossa. Jatkossa tutkimusta voidaan laajentaa muihin työterveyshuollon potilaskertomukseen kirjattaviin tietoihin ja selvittää niiden kirjaamisen rakenteisuutta ja käytössä olevia luokituksia. Lisäksi ehdotetaan tutkittavaksi sitä, mitä mieltä muun terveydenhuollon ammattilaiset ovat työkykytietojen hyödyntämisestä potilaan hoidossa ja onko tutkimuksen tietomallin mukainen tietosisältö heidän mielestään riittävä. Kiinnostavaa olisi myös selvittää, mitkä työkykytiedot ovat tarpeellisia yhteiskuntapoliittisen ja terveyspoliittisen suunnittelun ja toteuttamisen kannalta. Jatkotutkimuksena ehdotetaan selvitettävän myös sitä, miten potilastietojen kirjaaminen eroaa perinteisen vastaanottokäynnin kirjaamisesta, jos potilaan hoito on toteutettu digitaalisesti, kuten chat-palvelun tai videoyhteyden avulla tapahtuvana vastaanottokäyntinä. 63

66 LÄHTEET Ahlfeldt, H., Ehnfors, M. & Ridderstolpe, L Towards a multi-professional patient record A study of the headings used in clinical practice. Journal of The American Medical Informatics Association, (viitattu ) Saatavilla: Ahlström, L., Grimby-Ekman, A., Hagberg M. & Dellve, L The work ability index and single-item question: associations with sick leave, symptoms, and health a prospective study of women on longterm sickleave. Scandinavian Journal of Environmental Health, 36(5), doi: / sjweh Alasoini, T., Järvensivu, A. & Mäkitalo, J Suomen työelämä vuonna Miksi ja miten se on toisennäköinen kuin tällä hetkellä. TEM raportteja 14/2012. (viitattu ) Saatavilla: docplayer.fi/ tem-raportteja html. Alavinia, S., de Boer, A., Duivenbooden, J., Frings-Dresen, M. & Burdorf, A Determinants of work ability and its predictive value for disability. Occupational Medicine, 59, doi: / occmed/kqn148. Ammenwerth, E., Iller, C. & Mahler, C IT-adoption and the interaction of task, technology and individuals: a fit framework and a case study: BMC Medical Informatics and Decision Making. doi: / Anner, J., Schwegler, U., Kunz, R., Trezzini, B. & De Boer, W Evaluation of work disability and the international classification of functioning, disability and health: what to expect and what not. BMC Public Health, 12, 470. doi: / Arajärvi, M., Häkkinen, P., Järvelin, J., Mölläri, K., Saukkonen, SM. & Väyrynen, R Hilmo- Sosiaaliterveydenhuollon hoitoilmoitus 2019: Määrittelyt ja ohjeistus: Versio korjattu painos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (viitattu ) Saatavilla: Aro, T Työkyvyttömyyden ja työkyvyttömyysuhan arviointi. Teoksessa Kari-Pekka Martimo, Mari Antti-Poika & Jukka Uitti (toim). Työstä terveyttä. Porvoo: Duodecim, A298/2009. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 298/2009. (viitattu ) Saatavilla: Becker, J. & Niehaves, B Epistemological perspectives on IS research: a framework for analysing and systematizing epistemological assumptions. Information Systems Journal, 17(2), doi: /j x. Camerino, D., Conway, PM., Sartori, S., Campanini, P., Estryn-Béhar, M., van der Heijden, I. & Costa, G Factors affecting work ability in day and shift-working nurses. Chronobilogy International, 25(2), doi: / Choo, CW Information Management for the Intelligent Organization: The art of scanning the environment. 3. ed. Medford (N.J.) Information Today. ISBN: Cimino, J In defense of the Desiderata. Journal of Biomedical Informatics, 39, doi: /j. jbi Comcare The Work Ability Approach. Australian Government Comcare. (viitattu ) Saatavilla: data/assets/pdf_file/0006/127428/the_work_ability_ approach_pdf,_212_kb.pdf. Cresswell, K., Morrison, Z., Crowe, S., Robertson, A. & Sheikh, A Anything but engaged: user involvement in the context of a national electronic health record implementation. Informatics in Primary Care, 19(4), doi: /jhi.v19i Cresswell, K., Worth, A. & Sheikh, A Integration of a nationally procured electronic health record system into user work practices. BMC Medical Informatics and Decision Making, 12, 15. doi: / Davis, F Perceived Usefulness, Perceived Easy of Use, and User Acceptance of Information Technology. MIS Quarterly, 13(3), (viitattu ) Saatavilla: ezproxy.uef.fi:2443/stable/249008?seq=1#page_scan_tab_contents. El Fassi, M., Bocquet, V., Majery, N., Lair, ML, Couffignal, S. & Mairiaux, P Work ability assessment in a worker population: comparison and determinants of Work Ability Index and Work Ability score. BMC Public Health, 13, 305. doi: / Entzeridou, E., Markopoulou, E. & Mollaki, V Public and physician s expectations and ethical concerns about electronic health record: Benefits outweight risks except for information security. International Journal of Medical Informatics, 110, doi: /j.ijmedinf

67 Eriksson, P. & Kovalainen, A Introducing Qualitative Methods: Qualitative methods in business research London: SAGE Publications Ltd. ISBN: ebook. doi: / EU-OSHA Healthy Workplaces for all Ages-verkkosivu. (viitattu ) Saatavilla: eguides.osha.europa.eu/all-ages/ir_en/work-ability-model. Forma, P Work, family and intentions to withdraw from the workplace. International Journal of Social Welfare, 18, doi: /j x. Gimeno, D., Felknor, S., Burau, KD. & Delclos, GL Organisational and occupational risk factors associated with work related injuries among public hospital employees in Costa Rica. Occupational and Environmental Medicine, 62, doi: /oem Gould, R., Ilmarinen, J., Järvisalo, J. & Koskinen, S. 2006a. Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys tutkimuksen tuloksia. Helsinki: Eläketurvakeskus. Gould, R., Martelin, T., Koskinen, S. & Sainio, P. 2006b. Yhteenveto väestöryhmien välisistä työkyvyn eroista. Teoksessa Gould, Raija, Ilmarinen Juhani, Järvisalo Jorma, Koskinen Seppo (toim). Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys tutkimuksen tuloksia. Helsinki: Eläketurvakeskus, Gould, R., Ilmarinen, J., Järvisalo, J. & Koskinen, S Dimension of work ability - summary and conclusion. In: Gould R, Ilmarinen J, Järvisalo S, Koskinen S, editors. Dimension of work ability: results of the Health 2000 Survey. Helsinki: Finnish Centre of Pensions, Gould, R., Järvikoski, A. & Härkäpää, K Oikeaan aikaan? Teoksessa R. Gould, K. Härkäpää & A. Järvikoski (toim). Toimiiko työeläkekuntoutus? Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 1/2012. Helsinki: Eläketurvakeskus, Gray, J., Grove, S. & Sutherland, S The Practice of Nursing Research E-Book: Appraisal, Synthesis, and Generation of Evidence, Edition 8. Elsevier Health Sciences. (viitattu ) Saatavilla: HE181/1999. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi erikoissairaanhoitolain ja potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain muuttamisesta. (viitattu ) Saatavilla: he/1999/ HE2018. Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (viitattu ) Saatavilla: stm.fi/documents/ / /he+asiakastietolaiksi pdf/f3bbcbdb-7a c5-19e8c7ee6de4/he+asiakastietolaiksi pdf.pdf. Heikkilä, T Tilastollinen tutkimus. 9. painos. Helsinki: Edita. Hsu, CC. & Sandford, BA The Delphi Technique: Making Sense of Consensus. Practical Assessment, Research & Evaluation, 12(10), 1 7. (viitattu ) Saatavilla: article/00e35a0f1e214f9987bfe72f35d Hujala, A. & Lammintakanen, J Paljon sote-palveluja tarvitsevat ihmiset keskiöön. Kunnallisalan kehittämis säätiön Julkaisu 12. (viitattu ) Saatavilla: uploads/2018/01/paljon-sote-palveluita-tarvitset-ihmiset-keskioon.pdf. Husman, K., Haring, K., Kaukinen, K., Lagerstedt, R., Laine, A., Manninen, P., Mukala, K., Sauni, R., Kimanen, A., Martimo, KP., Rautjärvi, L. & Räsänen, K Työterveyshuollon hyvä sairaanhoitokäytäntö. Työterveyslaitos. (viitattu ) Saatavilla: / Hyppönen, H., Winblad, I., Reponen, J., Lääveri, T. & Vänskä, J Lääkärien kokemukset alueellisesta potilastiedon vaihdosta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 5/2012. (viitattu ) Saatavilla: pdf?sequence=1. Hyppönen, H., Reponen, J., Lääveri, T. & Kaipio, J. 2014a. User experiences with different regional health information exchange systems in Finland. International Journal of Medical Informatics, 83, doi: /j.ijmedinf Hyppönen, H., Vuokko, R., Doupi, P. & Mäkelä-Bengs, P (toim). 2014b. Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen. Menetelmät, arviointikäytännöt ja vaikutukset. Raportti 31/2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (viitattu ) Saatavilla: Hyppönen, H., Lääveri, T., Hahtela, N., Suutarla, A., Sillanpää, K., Kinnunen, UM., Ahonen, O., Rajalahti, E., Kaipio, J., Heponiemi, T. & Saranto, K. 2018a. Kyvykkäille käyttäjille fiksut järjestelmät? Sairaanhoitajien arviot potilastietojärjestelmistä Finnish Journal of ehealth and ewelfare, 10(1), doi: /fjhw Hyppönen, H., Vänskä, J., Reponen, J., Lääveri, T., Keränen, N. & Heponiemi, T. 2018b. Ammattilainen potilastietojärjestelmät työn tukena? Tutkimuksesta tiiviisti 23, elokuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki. (viitattu ) Saatavilla:

68 Härkäpää, K Moniulotteinen työkyky. Teoksessa Kukkonen, R., Hanhinen, H., Ketola, R., Luopajärvi, T. Noronen, I., Helminen, P. Työfysioterapia. 2. painos. Helsinki: Työterveyslaitos, Häyrinen, K., Saranto, K. & Nykänen, P Definition, Structure, Content, Use and Impacts of Electronic Health Records: A Review of the Research Literature. International Journal of Medical Informatics, 77(5), doi: /j.ijmedinf Häyrinen, K Kliininen tieto hoitoprosesseissa. Tarkoituksenmukaisen moniammatillisen tietomallin kehittäminen. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Häyrinen, K., Harno, K. & Nykänen, P Use of headings and classifications by physicians in medical narratives of EHRs an evaluation study in a Finnish hospital. Applied Clinical Informatics, 2(2), doi: /aci ra Ikonen, A Primary care visits in the Finnish Occupational health services and their connections to prevention and work-related factors. Studies in social security and health 120. KELA, Research department. (viitattu ) Saatavilla: Ilmarinen, J., Lähteenmäki, S. & Huuhtanen, P (toim) Kyvyistä kiinni. Ikäjohtaminen yritysstrategiana. Enterprise Advicer-kirjasarja nro 28. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy. Ilmarinen, J Pitkää työuraa. Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan unionissa. Työterveyslaitos. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. (viitattu ) Saatavilla: Ilmarinen, J., Gould, R., Järvikoski, A. & Järvisalo, J Työkyvyn moninaisuus. Teoksessa Gould Raija, Ilmarinen Juhani, Järvisalo Jorma, Koskinen Seppo (toim). Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys tutkimuksen tuloksia. Helsinki: Eläketurvakeskus, Ilmarinen, J The Work Ability Index (WAI). Occupational Medicine, 57, 160. doi: /occmed/ kqm008. Ilmarinen, V., Ilmarinen, J., Huuhtanen, P., Louhevaara, V. & Näsman, O Examining the factorial structure, measurement invariance and convergent and discriminant validity of a novel self-report measure of work ability: work ability personal radar. Ergonomics, 58(8), , doi: / Institute of Medicine Incorporating Occupational Information in Electronic Health Records: Letter Report. Washington, DC: The National Academies Press. doi: / Johnson, R. & Onwuegbuzie, A Mixed Methods Research: A Research Paradigm Whose Time Has Come. Educational Researcher, 33(7), doi: / x Jokinen, T. & Virkkunen, H (toim) Potilastiedon rakenteisen kirjaamisen opas. OSA 1. Versio Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (viitattu ) Saatavilla: / /Kirjaamisopas+osa+1++final+2018.pdf/0e08fabe-0a4a b3b7e2. Juhta JHS 190 Julkisten verkkopalvelujen suunnittelu ja kehittäminen. Versio 1.0. JHS-Suositukset. JUHTA julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunta. (viitattu ) Saatavilla: docs.jhs-suositukset.fi/jhs-suositukset/jhs190/jhs190.html. Juvonen-Posti, P., Viljamaa, M., Uitti, J., Kurppa, K. & Martimo, KP. 2014a. Työkyvyn tuki tavoitteena työssä jatkaminen. Teoksessa J. Uitti (toim). Hyvä työterveyshuoltokäytäntö painos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö: Työterveyslaitos, Juvonen-Posti, P., Pesonen, S., Toivio, P., Sallmén, M., Himanen, AK., Hannu, T., Takala, EP., Niiranen, K., Autti-Rämö, I., Hinkka, K. & Uitti, J. 2014b. Työssä jatkamisen tuki pitkittyvässä työkyvyttömyydessä. Arviointitutkimus voimaan astuneiden työterveyshuoltolain ja sairausvakuutuslain muutosten täytäntöönpanon toteutumisesta. Työterveyslaitos. (viitattu ) Saatavilla: julkari.fi/bitstream/handle/10024/131552/tyossa-jatkamisen-tuki.pdf?sequence=1. Järvelin, S. & Louhevaara, V Predictors of perceived work ability in mentally demanding work. In: Nordic Ergonomics Society s annual conference: ergonomics for the future. Lysekil/Sweden: Nordic Ergonomics Society. (viitattu ) Saatavilla: papers/a74_jarvelin.pdf. Järvikoski, A., Härkäpää, K. & Mannila, S Moniulotteinen työkykykäsitys ja työkykyä ylläpidettävä toiminta. Kuntoutuslehti 3/2001. Järvikoski, A., Takala, EP., Juvonen-Posti, P. & Härkäpää, K Työkyvyn käsite ja työkykymallit kuntoutuksen tutkimuksessa ja käytännöissä. Kelan sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 13. Helsinki: Kela. (viitattu ) Saatavilla: Järvinen, P. & Järvinen, A Tutkimustyön metodeista. Tampere: Opinpajan kirja. Jääskeläinen, A., Kausto, J., Seitsamo, J., Ojajärvi, A., Nygård, CH., Arjas, E. & Leino-Arjas, P Work ability index and perceived work ability as predictors of disability pension: a prospective study among Finnish municipal employees. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health, 42(6), doi: /sjweh

69 Kallionpää, P., Immonen, J., Välimaa, N., Herse, F. & Leskelä, RL Työkyvyn hallinta, seuranta ja varhainen tuki. Tutkimus sairausvakuutuslain vuoden 2011 muutoksen vaikutuksista työpaikkojen toimintaan. Työpapereita 130. Kelan tutkimus. (viitattu ) Saatavilla: fi/bitstream/handle/10138/229244/tyopapereita130.pdf?sequence=3. Kanta Terveystodistusten välitys. Verkkosivu. (viitattu ) Saatavilla: terveystodistusten-valitys. Karjalainen, K Toiminta- ja työkyvyn arviointi pitkäaikaisissa tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Lääkärin käsikirja. (viitattu ) Saatavilla: Keeney, S., Hasson, F. & McKenna, H The Delphi Technique in Nursing and Health Research. Chichester, West Sussex, United Kingdom: Wiley-Blackwell. doi: / Kela Sähköinen B-lääkärinlausunto. Verkkosivu. (viitattu ) Saatavilla: fi/b-lausunto. Kivimäki, M., Forma, P., Wikström, J., Halmeenmäki, T., Pentti, J., Elovainio, M. & Vahtera, J Sickness absence as a risk marker of future disability pension: the 10-town study. Journal of Epidemiology and Community Health, 58, doi: /jech Klein, H. & Hirschheim, R A Comparative Framework of Data Modelling Paradigms and Approaches. The Computer Journal, 30(1), Komulainen, J. & Mäkelä, M Diagnoosien kirjaaminen potilaskertomukseen on hyvän toiminnan perusta. Pääkirjoitus. Duodecim, 126, (viitattu ) Saatavilla: lehti.fi/api/pdf/duo Komulainen, J., Vuokko, R. & Mäkelä, M Rakenteinen terveys- ja hoitosuunnitelma. Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (viitattu ) Saatavilla: julkari.fi/bitstream/handle/10024/80180/890688ae-578c-4ab0-aada-1d16c3a7f79f.pdf?sequence=1&is- Allowed=y. Koodistopalvelu AR/YDIN Otsikot 2006, versio (viitattu ) Saatavilla: koodistopalvelu.kanta.fi/codeserver/pages/classification-list-page.xhtml. Koodistopalvelu TTL-Altisteet, versio (viitattu ) Saatavilla: koodistopalvelu.kanta.fi/codeserver/pages/classification-list-page.xhtml. Koodistopalvelu THL/Tietosisältö Terveys- ja hoitosuunnitelma, versio (viitattu ) Saatavilla: Koodistopalvelu. 2018a. Kela/Lomake Lääkärinlausunto B SV , versio (viitattu ) Saatavilla: Koodistopalvelu. 2018b. THL-Tautiluokitus ICD-10, versio (viitattu ) Saatavilla: koodistopalvelu.kanta.fi/codeserver/pages/classification-list-page.xhtml. Koodistopalvelu. 2018c. THL/Testi-AUDIT Alkoholin ongelmakäytön tunnistaminen 10 kysymyksellä, versio (viitattu ) Saatavilla: classification-list-page.xhtml. Koodistopalvelu. 2018d. THL-Toimenpideluokitus, versio (viitattu ) Saatavilla: koodistopalvelu.kanta.fi/codeserver/pages/classification-list-page.xhtml. Koodistopalvelu. 2018e. PTHAVO-Perusterveydenhuollon avohoidon toimintoluokitus (SPAT), versio (viitattu ) Saatavilla: Koponen, P., Borodulin, K., Lundqvist, A., Sääksjärvi, K. & Koskinen, S (toim) Terveys, toimintakyky ja hyvinvointi Suomessa FinTerveys tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Raportti 4/2018. (viitattu ) Saatavilla: RAP_2018_04_Finterveys_verkko.pdf?sequence=6&isAllowed=y. Korhonen, M Terveys- ja hoitosuunnitelman toiminnalliset vaatimukset liittyville järjestelmille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Versio 1.2, (viitattu ) Saatavilla: documents/920442/ /ths_toiminnalliset+vaatimukset_v1.2.pdf/84da605d-dcc5-43bb-8de1- c95388a Koskela, K., Lehtimäki, J., Toivio, P., Aalto-Korte, K., Pesonen, M., Suuronen, K., Lindström, I., Airaksinen, L., Suojalehto, H. & Helaskoski, E Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt Työperäisten sairauksien rekisteriin kirjatut uudet tapaukset. Työterveyslaitos. (viitattu ) Saatavilla: Koskinen, S. 2006a. Työkyvyn arviointi ja työlainsäädäntö Esimerkkejä palvelussuhteen elinkaarelta. Työterveyslääkäri, 24(3), (viitattu ) Saatavilla: dtk/ltk/avaa?p_artikkeli=ttl00360&p_haku=hoitosuositus. Koskinen, S. 2006b. Osa-aikainen sairauspoissaolo ja työsopimus. Työterveyslääkäri, 24(4), (viitattu ) Saatavilla: 67

70 Koskinen, S., Martelin, T., Sainio, P. & Gould, R Työkyky ja terveys. Teoksessa Gould Raija, Ilmarinen Juhani, Järvisalo Jorma, Koskinen Seppo (toim). Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys tutkimuksen tuloksia. Helsinki: Eläketurvakeskus, Krist, AH., Beasley, JW., Crosson, JC., Kibbe, DC., Klinkman, MS., Lehmann, CU., Fox, CH., Mitchell JM., Mold, JW., Pace, WD., Peterson, KA., Phillips, RL., Post, R., Puro, J., Raddock, M., Simkus, R. & Waldren, SE Electronic health record functionality needed to better support primary care. Journal of the American Medical Informatics Association, 21, doi: / amiajnl Kroth, P., Morioka-Douglas, N., Veres, S., Pollock, K., Babbot, S., Poplau, S., Corrigan, K. & Linzer, M The electronic elephant in the room: Physicians and the electronic health record. JAMIA Open, 1(1), doi.org/ /jamiaopen/ooy016. Kuhn, T Tieteellisten vallankumousten rakenne. Alkuteos 1969 (2nd ed.). Suomentanut Kimmo Pietiläinen. Juva: Art House Oy. Kuntoutuksen uudistamiskomitea Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:41. Saatavilla: ce=2&isallowed=y. Kuoppala, J. & Lamminpää, A Rehabilitation and work ability: A systematic literature review. Journal of Rehabilitation Medicine, 40(10), doi: / Kuula, Arja Tutkimusetiikka. Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere: Vastapaino Oy. Kuusi, O Delphi-menetelmä. Teoksessa Kamppinen, M., Kuusi, O., Söderlund, S (toim) Tulevaisuudentutkimus. Perusteet ja sovellukset. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 896. Kuusisto-Niemi, S Tiedon hallinta sosiaalihuollossa. Tiedonhallinnan paradigma opetuksen ja tutkimuksen perustana. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto. Kuusisto-Niemi, S. & Saranto K Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta Paradigma tieteenalan perustana. Finnish Journal of ehealth and ewelfare, 1(1), (viitattu ) Saatavilla: Kuuva, N Takaisin työhön vai työkyvyttömyyseläkkeelle? Työkykyä palauttavat prosessit. Eläketurvakeskuksen keskustelualoitteita 5/2011. Helsinki: Eläketurvakeskus. (viitattu ) Saatavilla: elakkeelletyokykyapalauttavatprosessit.pdf?sequence=1. L785/1992. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992. (viitattu ) Saatavilla: finlex.fi/fi/ laki/ajantasa/1992/ L559/1994. Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 559/1994. (viitattu ) Saatavilla: finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/ L523/1999. Henkilötietolaki 523/1999. (viitattu ) Saatavilla. L621/1999. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999.viitattu ) Saatavilla: L1383/2001. Työterveyshuoltolaki 1383/2001. (viitattu ) Saatavilla: ajantasa/2001/ L738/2002. Työturvallisuuslaki 738/2002. (viitattu ) Saatavilla: ajantasa/2002/ L1224/2004. Sairausvakuutuslaki 1224/2004. (viitattu ) Saatavilla: ajantasa/2004/ L159/2007. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 159/2007. (viitattu ) Saatavilla: L1326/2010. Terveydenhuoltolaki 1326/2010. (viitattu ) Saatavilla: ajantasa/2010/ L19/2012. Laki sosiaalivakuutuslain muuttamisesta 19/2012. (viitattu ) Saatavilla: finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/ L20/2012. Laki työterveyshuoltolain muuttamisesta 20/2012. (viitattu ) Saatavilla: finlex.fi/fi/laki/alkup/2012/ Liira, J., Rautio, M. & Leino, T Terveystarkastukset. Teoksessa J. Uitti (toim). Hyvä työterveyshuoltokäytäntö painos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö: Työterveyslaitos, Lindh, J Kuntoutus työn muutoksessa. Yksilön vajavuuden arvioinnista toimintaverkostojen rakenteistumiseen. Väitöskirja. Lapin yliopisto. 68

71 Linstone, HA. & Turoff, M (toim) The Delphi Method: Techniques and Applications. (viitattu ) Saatavilla: Liukko, J. & Kuuva, N Toimijoiden yhteistyö työkykyongelmien hallinnassa. Ammattilaisten haastatteluihin perustuva tutkimus. Eläketurvakeskuksen raportteja 03/2015. (viitattu ) Saatavilla: ammattilaisten_ haastatteluihin_perustuva_tutkimus.pdf. Loisel, P., Buchbinder, R., Hazard, R., Keller, R., Scheel, I., van Tulder, M. & Webster, B Prevention of work disability due to musculoskeletal disorders: the challenge of implementing evidence. Journal of Occupational Rehabilitation, 15, doi: /s Lovis, C., Baud, RH. & Planche, P Power of expression in the electronic patient record: structured data or narrative text? International Journal of Medical Informatics, 58 59, doi: / S (00) Lovis, C Clinical information systems: cornerstone for an efficient hospital management. Studies in Health Technology and Informatics, 169, doi: / Lukka, K Konstruktiivinen tutkimusote. (viitattu ) Saatavilla: /05/19/ lukka-konstruktiivinen-tutkimusote/. Lund, T., Kivimäki, M., Labriola, M., Villadsen, E. & Christensen, KB Using administrative sickness absence data as a marker of future disability pension: the prospective DREAM study of Danish private sector employees. Occupational and Environmental Medicine, 65(1), doi: / oem Lundell, S., Tuominen, E., Hussi, T., Klemola, S., Lehto, E., Mäkinen, E., Oldenbourg, R., Saarelma-Thiel, T. & Ilmarinen J Ikävoimaa työhön. Helsinki: Työterveyslaitos. Lundin, A., Kjellberg, K., Leijon, O., Punnett, L. & Hemmingsson, T The Association Between Self-Assessed Future Work Ability and Long-Term Sickness Absence, Disability Pension and Unemployment in a General Working Population: A 7-year Follow-Up Study. Journal of Occupational Rehabilitation, 26(2), doi /s Lääkäriliitto Lääkärintodistuksen kirjoittaminen. Verkkosivusto. (viitattu ) Saatavilla: Lääkäriliitto Lääkärin lomakkeet. Verkkosivusto. (viitattu ). Saatavilla: laakariliitto.fi/edunvalvonta-tyoelama/laakarin-lomakkeet/. Maltby, T Extending Working Lives? Employability, Work Ability and Better Quality Working Lives. Social Policy & Society, 10(3), doi: /s Markkula, H., Koskinen, S. & Virta, L Korvaavaa työtä vai sairauspoissaoloa? Edilex-sarja 7/2009. (viitattu ) Saatavilla: Martimo, KP. & Liira J Sairauspoissaolotarpeen arviointi. Suomen Lääkärilehti 21(71), (viitattu ) Saatavilla: login&login_to_page=true&return_path=/pdf/2016/sll pdf. Martimo, KP Lääkärin käsikirja. Lyhytaikaisen työkyvyttömyyden toteaminen. (viitattu ) Saatavilla: ttp:// Martinez, CM., Latorre, MRDO. & Fischer, FM Testing the Work Ability House Model in hospital workers. Revista Brasileira de Epidemiologia, 19(2), doi: / McCarthy, D., Mueller, K. & Wrenn, J Kaiser Permanente: Bringing the quality divide with integrated practice, group accountability, and health information technology. Commonwealth Fund pub Vol. 17. (viitattu ) Saatavilla: files/documents/ media_files_publications_case_study_2009_jun_1278_mccarthy_kaiser_case_ study_624_update.pdf. Metsämuuronen, J Delfi-tekniikka sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden osaamistarpeiden tutkimisessa. Futura, 16(2). Metsämuuronen, J Laadullisen tutkimuksen perusteet. Metodologia-sarja painos. Helsinki: International Methelp Ky. Metsämuuronen, J Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. 2. painos. Helsinki: International Methelp Ky. Mortelmans, AK., Donceel, P., Lahaye, D. & Bulterys, S An analysis of the communication during an enhanced and structured information exchange between social insurance physician and occupational physicians in disability management in Belgium. Disability and Rehabilitation, 29, doi: / Muinonen, R Työyhteisön kehittämisen yhteys työhyvinvointiin ja työkykyyn teknologiateollisuudessa. Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + Teknologia 4/2016. (viitattu ) Saatavilla: 69

72 Mäkelä, K. & Hirvensalo, M Work Ability of Finnish Physical Education Teachers. The Physical Educator, 72, (viitattu ) Saatavilla: Mäkitalo, J. & Palonen, J Mitä on työkyky: lääketieteellinen, tasapainomallin mukainen ja integroitu käsitystyyppi. Työ ja ihminen, 8(3), Mäkitalo, J Work-Related Well-Being in the Transformation of Nursing Home Work. Väitöskirja. Oulun yliopisto. Mäkitalo, J Työkyvyn ulottuvuudet. Teoksessa Kari-Pekka Martimo, Mari Antti-Poika & Jukka Uitti (toim). Työstä terveyttä. Työterveyslaitos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, Nevala, N., Turunen, J., Tiainen, R. & Mattila-Wiro, P Osatyökykyiset työssä -toimintamallin (osku) toteutuminen ja hyödyt erilaisissa toimintaympäristöissä. Tutkimusraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos. (viitattu ) Saatavilla: fi/bitstream/handle/10024/74728/tutkimusraportti2015-osatyökykyiset-työssä-toimintamallin.pdf? sequence=1. Ng, J. & Chan, A The Work Ability of Hong Kong Construction Workers in Relation to Individual and Work-Related Factors. International Journal of Environmental Research and Public Health, 15(5), 990. doi: / ijerph Nielsen J Usability engineering. Academic Press, UK. Niiniluoto I Informaatio, tieto ja yhteiskunta. Filosofinen käsiteanalyysi. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Nonaka, I. & Takeuchi, H The Knowledge-Creating Company: How Japanese Companies Create the Dynamics of Innovation. Oxford University Press, Oxford. O Cathain, A., Murphy, E. & Nicholl, J Why, and how, mixed methods research is undertaken in health services research in England: a mixed methods study. Research article. BMC Health Services Research, 7. doi: / Okoli, C. & Pawlowski, S The Delphi Method as a Research Tool: An Example, Design Considerations and Applications. Information & Management, 42(1), doi: /j.im Oksala, I., Rönni-Sällinen, A., Löfgren, M. & Murto, K Työterveyshuolto sote-uudistuksessa. Työmarkkinajärjestöjen kannanotto. (viitattu ) Saatavilla: files/22159/ TTH_JA_SOTE_Tyomarkkinajarjnakokohdat pdf. Ovaska, S., Aula, A. & Majaranta P Johdatus käytettävyystutkimukseen. Teoksessa Ovaska S., Aula A. & Majaranta P (toim). Käytettävyystutkimuksen menetelmät. Tampere: Tampereen yliopiston tietojenkäsittelylaitos, Palmgren, H., Ahola, M., Kauppinen, U., Kauhanen, T., Koroma, J. & Ylä-Outinen, A Tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus työterveyshuollossa. Teoksessa J. Uitti (toim). Hyvä työterveyshuoltokäytäntö painos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö: Työterveyslaitos, Partio, T Sairaanhoitokäyntejä tehdään työterveyshuollossa aiempaa vähemmän. Tilastokatsaus. Kela. (viitattu ) Saatavilla: -fe Penoyer, D., Cortelyou-Ward, K., Noblin, A., Bullard, T., Tallbert, S., Wilson, J., Schafhauser, B. & Briscoe, J Use of electronic health record documentation by healthcare workers in an acute care hospital system. Journal of Healthcare Management, 59(2), (viitattu ) Saatavilla: search-proquest-com.ezproxy.uef.fi:2443/docview/ ?accountid= Pensola, T. & Järvikoski, A Sosiaalinen tuki ja osallistuminen. Teoksessa Gould Raija, Ilmarinen Juhani, Järvisalo Jorma, Koskinen Seppo (toim). Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys tutkimuksen tuloksia. Helsinki: Eläketurvakeskus, Pentikäinen, M., Kärkkäinen, A., Mykkänen, J., Penttinen, J., Hyppönen, K., Siira, T. & Jalonen, M Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas-ja potilastietojen kansallinen kokonaisarkkitehtuuri /2018. THL, Kanta. (viitattu ) Saatavilla: THLAPKKJULK?preview=/ / /Sote-APT-KA.pdf Perry, L., Gallagher, R., Duffield, C., Sibbritt, D., Bichel Findlay, J. & Nicholls, R Does nurses health affect their intention to remain in their current position? Journal of Nursing Management, 24, doi: /jonm Reponen, J., Kangas, M., Hämäläinen, P., Keränen, N. & Haverinen, J Tieto- ja viestintäteknologian käyttö terveydenhuollossa vuonna Tilanne ja kehityksen suunta. THL Raportti 5/2018. (viitattu ) Saatavilla: pdf?sequence=1&isAllowed=y. Rokkanen, T Työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyö työpaikan tarpeiden arvioinnissa. Väitöskirja. Työterveyslaitos ja Tampereen yliopisto. 70

73 Rosenbloom, S., Stead, W., Denny, J., Giuse, D., Lorenzi, N., Brown, S. & Johnson, K Generating clinical notes for electronic health record systems. Applied Clinical Informatics, 1, doi: /aci ra Räsänen, K. & Sauni, R Sairaanhoito työterveyshuollossa. Teoksessa J. Uitti (toim). Hyvä työterveyshuoltokäytäntö painos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö: Työterveyslaitos, Saastamoinen, P., Hyppönen, H., Kaipio, J., Lääveri, T., Reponen, J., Vainiomäki, S. & Vänskä, J Lääkärien arviot potilastietojärjestelmistä parantuneet hieman. Suomen Lääkärilehti, 34(73), (viitattu ) Saatavilla: sll342018saastamoinen_ym.pdf. Sainio, P., Koskinen, S., Martelin, T. & Gould, R Toimintakyky. Teoksessa Gould, Raija, Ilmarinen Juhani, Järvisalo Jorma, Koskinen Seppo (toim). Työkyvyn ulottuvuudet. Terveys tutkimuksen tuloksia. Helsinki: Eläketurvakeskus, Saranto, K. & Kuusisto-Niemi, S Tiedonhallinnan koulutusohjelma arvioitavana kokemuksia kansainvälisestä akkreditoinnista. Finnish Journal of ehealth and ewelfare, 4, (viitattu ) Saatavilla: Sauni, R Lainsäädäntö. Teoksessa J. Uitti (toim). Hyvä työterveyshuoltokäytäntö painos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö: Työterveyslaitos, Sauni, R., Kivekäs, J. & Uitti, J Uudet työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet neljänneksen. Suomen Lääkärilehti, 45(70), (viitattu ) Saatavilla: tiedostot/sll%20ty%c3% B6kyv%20el%C3%A4kkeet% pdf. Schwegler, U., Anner, J., Boldt, C., Glässel, A., Lay, V., De Boer, W., Stucki, G. & Trezzini, B Aspects of functioning and environmental factors in medical work capacity evaluations of persons with chronic widespread pain and low back pain can be represented by a combination of applicable ICH Core Sets. BMC Public Health, 12, doi: / Schwegler, U., Anner, J., Glässel, A., Brach, M., De Boer, W., Cieza, A. & Trezzini, B Towards comprehensive and transparent reporting: context-specific additions to the ICF taxonomy for medical evaluations of work capacity involving claimants with chronic widespread pain and low back pain. BMC health services research, 14, 361. doi: / Shanafelt, T., Dyrbye, L., Sinsky, K., Hasan, O., Satele, D., Sloan, J. & West, C Relationship Between Clerical Burden and Characteristics of the Electronic Environment With Physician Burnout and Professional Satisfaction. Mayo Clinical Proceedings, 91(7), doi: / j.mayocp Sihto, M., Palosuo, H., Topo, P., Vuorenkoski, L. & Leppo, K. (toim.) Terveyspolitiikan perusta ja käytännöt. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Silveira, DT. & Marin, HF Nursing Documentation in Occupational Health. Connecting medical informatics and bio informatics. (viitattu ) Saatavilla: Article/MIE2005/TOC%20Scientific%20Contributions/Computerized%20Patient%20Record/173.pdf. Siukola, A., Nygård, CH. & Virtanen, P Attitudes and arrangements at workplace and sickness absence among blue and white collar workers. International Journal of Workplace Health Management, 6(2), doi: /ijwhm Sormunen, M., Saaranen, T., Tossavainen, K. & Turunen H Monimenetelmätutkimus terveystieteissä. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti, 50, (viitattu ) Saatavilla: fi/sla/article/view/41281/ Sosiaali- ja terveysministeriö & Kuntaliitto Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sote-tieto hyötykäyttöön -strategia Sosiaali- ja terveysministeriö. (viitattu ) Saatavilla: pdf?sequence=1&isAllowed=y. SOTE-KUVA SOTE-KUVA-mittariston luonnos Tietojohtaminen ja sote-mittarit. Alueuudistus. fi. Verkkosivusto. (viitattu ) Saatavilla: Stern, AF. & Madan, I Optimal communication from occupational physicians to GPs. Brittish Journal of General Practice, 62, (viitattu ) Saatavilla: uef.fi:2443/record/display.uri?eid=2-s &origin=inward&txgid7b8821de96d1bbee9 78c6ce53a e127ec. STM Sosiaali- ja terveydenhuollon tietoteknologian hyödyntäminen. Osa I. Saumaton hoito- ja palveluketju. Asiakaskortti. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistiota 1998:8. (viitattu ) Saatavilla: pdf?sequence=2&isallowed=y. STM Terveydenhuollon yhteinen arvopohja, yhteiset tavoitteet ja periaatteet. Sosiaali- ja terveysministeriö, ETENE. (viitattu ) Saatavilla: /

74 STM Työterveyshuolto ja työkyvyn tukeminen työterveysyhteistyönä. Työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2011:6. (viitattu ) Saatavilla: valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/72770/urn%3anbn%3afi-fe pdf?sequence=1. STM Potilasasiakirjojen laatiminen ja käsittely. Opas terveydenhuollolle. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:4. (viitattu ) Saatavilla: handle/10024/72897/urn%3anbn%3afife pdf?sequence=1. STM Kaikki keinot käyttöön. Yhteistyöllä ratkaisuihin: Sosiaali- ja terveysministeriön Osatyökykyiset työssä -ohjelma (Osku) : Loppuraportti. (viitattu ) Saatavilla: URN:ISBN: STM Työsuojelu Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 2016:4. (viitattu ) Saatavilla: pdf/47c9b25c-df e7-fc27d2c56088/stm_esite_tyosuojelu_suomessa_verkkoonfin.pdf. STM Valtioneuvoston periaatepäätös. Työterveys 2025 yhteistyöllä työkykyä ja terveyttä. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:1. (viitattu ) Saatavilla: fi/ handle/10024/ Tapio, P Disaggregative policy Delphi Using cluster analysis as a tool for systematic scenario formation. Technological Forecasting and Social Change, 1(70), doi: /s (01) Tarvainen, K., Pesonen, S. & Laaksonen, M Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn HAHMOTUS. Selvitys työkyvyn tuen ja sen koordinaation toteutumisesta viiden sairaanhoitopiirin alueella työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon sekä kuntoutuksen toimijoiden välisessä yhteistyössä. (viitattu ) Saatavilla: pdf?sequence=1. Tarvainen, K Työkyvyttömyyden areena. Työstä terveyttä. Terveysportti-tietokanta. Duodecim. (viitattu ) Saatavilla: C3%A4%20 terveytt%c3%a4. Tedre, M Informaatioteknologian ja perinteisten filosofian alojen yhtymäkohtia. Teoksessa Laakkonen M., Lamminpää S. & Malaprade J. (toim) Informaatioteknologian filosofia. Lapin yliopistokustannus, Tengland, P The Concept of Work Ability. Journal of Occupational Rehabilitation, 21, doi: /s x. TENK Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettinen neuvottelukunta. (viitattu ) Saatavilla: HTK_ohje_2012.pdf. THL Potilastiedon arkisto. Arkiston käyttöön liittyvät yleiset toimintamallit terveydenhuollon ammattihenkilöille. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. (viitattu ) Saatavilla: kanta.fi/documents/20143/106832/potilastiedon+arkiston+toimintamallit.pdf/39510f48-3aec-0bcb af182fc00d5d. THL. 2018a. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmä palveluiden seuranta ja arviointi (STePS 2.0). Verkkosivu. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. (viitattu ) Saatavilla: palveluiden-seuranta-ja-arviointi-steps THL. 2018b. Kanta-sanasto. Kanta-palveluihin liittyviä keskeisiä käsitteitä termeineen, määritelmineen ja kielenkäyttöohjeineen, versio 1.0. (viitattu ) Saatavilla: /Kanta_sanasto_ pdf/7859b9f8-7e67-4b96-b98b-78b81d10193e. Tietosuojavaltuutetun toimisto Henkilötietojen käsittely -verkkosivu. (viitattu ) Saatavilla: TOIMIA-tietokanta Mittarit-verkkosivu. (viitattu ). Saatavilla: tietokanta/. Toivanen, M., Luukkonen, I., Ensio, A., Häkkinen, H., Ikävalko, P., Jaatinen, J., Klemola, L., Korhonen, M., Martikainen, S., Miettinen, M., Mursu, A., Röppänen, P., Silvennoinen R., Tuomainen, T. & Palmén, M Kohti suunnitelmallisia muutoksia. Opas terveydenhuollon tietojärjestelmien toimintalähtöiseen kehittämiseen. Kuopion yliopisto, Kuopio. (viitattu ) Saatavilla: Tolonen, H., Koponen, P., Al-kerwi, A., Capkova, N., Giampaoli, S., Mindell, J., Paalanen, L., Ruiz-Castell, M., Trichopoulou, A., Kuulasmaa, K. and for the EHES Network European health examination surveys a tool for collecting objective information about the health of the population. Archives of Public Health, 76, 38. doi: /s TSK Tepa-termipankki. Verkkosivusto. Erikoisalojen sanastojen ja sanakirjojen kokoelma. Sanastokeskus TSK. (viitattu ) Saatavissa: 72

75 Tuomi, K., Vanhala, S., Nykyri, E. & Janhonen, M Organizational practices, work demands and the well-being of employees: a follow-up study in the metal industry and retail trade. Occupational medicine, 54(2), doi: /occmed/kqh005. Tuomi, J. & Sarajärvi., A Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi. Turja, J., Kaleva, S., Kivistö, M. & Seitsamo, J Työkyvyn varhainen tuki. Työntekijän työkyvyn yksilöllinen tukeminen työpaikolla. Helsinki: Työterveyslaitos. Turner, P., Kushniruk, A. & Nohr, C Are we There Yet? Human Factors Knowledge and Health Information Technology the Challenges of Implementation and Impact. IMIA Yearbook of Medical Informatics doi: /iy Työelämäryhmän loppuraportti Ehdotuksia työurien pidentämiseksi. (viitattu ) Saatavilla: Uitti, J., Sauni, R., Kivekäs, J. & Laine, A. 2014a. Yhteistyö muun terveydenhuollon kanssa. Teoksessa J. Uitti (toim). Hyvä työterveyshuoltokäytäntö painos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö: Työterveyslaitos, Uitti, J., Soini, S., Sauni, R., Räsänen, K. & Kurppa, K. 2014b. Työhön liittyvä sairastuvuus. Teoksessa J. Uitti (toim). Hyvä työterveyshuoltokäytäntö painos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö: Työterveyslaitos, Uronen, L., Hartiala, J. & Salanterä, S The content and documentation of health check-ups in occupational health care. International Journal of Occupational Health and Public Health Nursing, 1(1), doi: /occmed/kqw117. Uronen, L., Heimonen, J., Puukka, P., Martimo, KP., Hartiala, J. & Salanterä, S Health check documentation of psychosocial factors using the WAI. Occupational Medicine, 67(2), doi: /occmed/kqw117. Vainiomäki, J., Reponen, J., Vänskä, J. & Lääveri, T Potilastietojärjestelmät tuotemerkeittäin arvioituna vuonna Suomen Lääkärilehti, 69(49), (viitattu ) Saatavilla: laakariliitto.fi/site/assets/files/1266/potilastietojarjestelmatwinblad.pdf. Vakkari P Tiedonhankinnan tukeminen ja informaatiotutkimus. Teoksessa Mäkinen, I (toim) Tiedon tie. Johdatus informaatiotutkimukseen. Helsinki: BJT Kirjastopalvelu Oy, Valtioneuvosto Maakunnan järjestämisen käsikirja. Maakunta- ja sote-uudistuksen toimeenpanon tueksi. (viitattu ) Saatavilla: nan+j%c3%a4rjest%c3%a4misen+k%c3%a4sikirja_ pdf/6aecaefb-67e a8f0978 6a25a447b/Maakunnan+j%C3%A4rjest%C3%A4misen+k%C3%A4sikirja_ pdf.pdf. Valtioneuvoston kanslia Ratkaisujen Suomi. Pääministeri Juha Sipilän hallituksen strateginen ohjelma Hallituksen julkaisusarja 10/2015. (viitattu ) Saatavilla: julkaisu?pubid=6405. Varto, J Laadullisen tutkimuksen metodologia. Helsinki: Kirjayhtymä. Vehko, T., Hyppönen, H., Ryhänen, M., Tuukkanen, J., Ketola, E. & Heponiemi, T Tietojärjestelmät ja työhyvinvointi terveydenhuollon ammattilaisten näkemyksiä. Finnish Journal of ehealth and ewelfare, 10(1), doi: /fjhw Viljamaa, M., Juvonen-Posti, P., Uitti, J., Kurppa, K. & Martimo, KP Työterveysyhteistyö työkyvyn tuessa. Teoksessa J. Uitti (toim) Hyvä työterveyshuoltokäytäntö painos. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö: Työterveyslaitos, Vilkka, H Tutki ja mittaa Määrällisen tutkimuksen perusteet. Helsinki. Kustannusosakeyhtiö Tammi. (viitattu ) Saatavilla: Virtanen, P., Smedberg, J., Nykänen, P. & Stenvall, J Palvelu- ja asiakastietojärjestelmien integraation vaikutukset sosiaali- ja terveyspalveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2/2017. (viitattu ) Saatavilla: / VNa708/2013. Valtioneuvoston asetus hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta 708/2013. (viitattu ) Saatavilla: VNp1407/1993. Valtioneuvoston päätös henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä. (viitattu ) Saatavilla: von Bonsdorff, M., Seitsamo, J., Ilmarinen, J., Nygård, CH., von Bonsdorff, ME. & Rantanen, T Work ability in midlife as a predictor of mortality and disability in later life: a 28-year prospective followup study. Canadian Medical Association Journal, 183(4), doi: /cmaj

76 Vänskä, J., Viitanen, J., Hyppönen, H., Elovainio, M., Winblad, I., Reponen, J. & Lääveri, T Lääkärien arviot potilastietojärjestelmistä kriittisiä. Suomen Lääkärilehti, 50-52(65), (viitattu ) Saatavilla: Wilbanks, B. & Moss, J Evidence-Based Guidelines for Interface Design for Data Entry in Electronic Health Records. Computers, Informatics Nursing, 36(1), doi: /cin Zhou, L., Collins, S., Morgan, S. J., Zafar, N., Gesner, EJ., Fehrenbach, M. & Rocha, RA A Decade of Experience in Creating and Maintaining Data Elements for Structured Clinical Documentation in EHRs. AMIA Annual Symposium Proceedings, (viitattu ) Saatavilla:

77 LIITTEET LIITE 1. Taulukko 11. Määrittelyt terveydenhuollon potilaskertomuksessa käytettäville kansallisille otsikoille (Koodistopalvelu 2016, Jokinen & Virkkunen 2018) Kansallinen otsikko Tulosyy Diagnoosi Esitiedot (anamneesi) Hoidon tulokset Hoitoisuus Hoidon tarve Konsultaatio/ Lähete Määritelmä: Koodistopalvelu (mukaillen Koodistopalvelu 2006) Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan tieto potilaan hoitoon hakeutumisen syystä. Otsikko, jonka yhteyteen lääkäri kirjaa käynnillä tai hoitojaksolla todetut tai hoidetut sekä muut potilaan käynnillä tai hoitojaksolla hoitoon oleellisesti vaikuttaneet taudin tai tautien olemassaolon ja laadun määrittävät diagnoosit. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan potilaan, hänen omaisensa tai saattajansa antamat tai aiemmista potilaskertomuksista kootut tiedot sairauden alkamisesta, kulusta ja saadusta hoidosta sekä hoitoon vaikuttavista muista oleellisista sairauksista ja ongelmista. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan potilaan tilassa tapahtuneet muutokset, joita arvioidaan suhteessa hoidon tarpeeseen, tavoitteisiin ja/tai toteutuneeseen hoitoon. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan arvio potilaan tarvitseman tai saaman hoidon määrästä ja vaativuudesta. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan potilaan terveydentilaan liittyvät, jo olemassa olevat tai tulevaisuudessa mahdollisesti odotettavat ongelmat, joita pyritään ratkaisemaan tai lievittämään hoidon ja ohjauksen avulla, sekä voimavarat, jotka tukevat potilasta omahoidon hallinnassa. Otsikko, jota käytetään sisäisten lähetteiden, konsultaatiopyyntöjen ja vastausten kirjaamisessa. Sinne kirjataan myös suunnitelma eri asiantuntijoilta pyydettävistä konsultaatioista. Määritelmä: Potilastiedon rakenteinen opas 2018 (mukaillen Jokinen & Virkkunen 2018) Otsikon yhteyteen kirjataan potilaan hoitoon hakeutumisen syy. Tulosyy kirjataan vapaana tekstinä, kuten potilas tai hänen saattajansa asian kuvaa. Otsikon yhteyteen lääkäri kirjaa potilaalla todetut diagnoosit diagnoosirakenteen mukaisesti. Diagnooseihin kirjataan käynnillä tai hoitojaksolla todetut tai hoidetut diagnoosit sekä muut hoitoon oleellisesti vaikuttaneet diagnoosit. Potilaan pitkäaikaisdiagnooseja, joilla ei ollut hoidon kannalta mitään merkitystä, ei kirjata. Otsikon yhteyteen kirjataan potilaan, hänen omaisensa tai saattajansa antamat tai aiemmista potilaskertomuksista kootut tiedot potilaan terveydestä. Keskeisintä esitiedoissa on nykysairauteen tai pääasialliseen ongelmaan liittyvät esitiedot, kuten sairauden alkaminen ja kulku, potilaan kertomat oireet ja sairauden mahdolliset aikaisemmat vaiheet sekä aikaisemmat hoidot. Otsikon yhteyteen kirjataan potilaan tilassa tapahtuneet muutokset. Tuloksia arvioidaan suhteessa hoidon tarpeeseen, tavoitteisiin ja/tai toteutuneeseen hoitoon. Otsikon yhteyteen hoitaja kirjaa hoitoisuusluokitusmittarilla mitatun arvion potilaan saamasta hoidon määrästä ja vaativuudesta. Tieto kirjataan rakenteisesti hoitoisuusluokitusta käyttäen. Otsikon yhteyteen kirjataan potilaan terveydentilaan liittyvät, olemassa olevat tai tulevaisuudessa odotettavat ongelmat, joita pyritään ratkaisemaan tai lievittämään potilaalle annettavan hoidon ja ohjauksen avulla, sekä voimavarat, jotka tukevat potilasta omahoidon hallinnassa. Otsikkoa käytetään sisäisten lähetteiden, sekä konsultaatiopyyntöjen ja -vastausten otsikkona. 75

78 LIITE 1 jatkuu Kuntoutus Nykytila (status) Riskitiedot Toimenpiteet Tutkimukset Lääkehoito Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan potilaan moniammatillisen kuntoutuksen ja terapiaja erityispalveluiden toteutukseen, sisältöihin tai toimintoihin avo- ja laitoshoidossa liittyviä tietoja. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan terveydenhuollon ammattihenkilön kliinisissä tutkimuksissa toteamat löydökset ja havainnot. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan tiedot, joiden huomiotta jättäminen voi aiheuttaa riskin potilaan tai henkilökunnan terveydelle. Tietoja käytetään huomauttamaan siitä, että hoitoa täytyy mahdollisesti toteuttaa tavanomaisesta poikkeavalla tavalla. Riskitiedot kirjataan rakenteisina tietoina Riskitieto-näkymälle. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan potilaalle tehdyt tai suunnitellut invasiiviset toimenpiteet, joilla on merkitystä potilaan hoidon kannalta, esimerkiksi leikkaukset. Otsikon yhteyteen kirjataan myös toimenpiteiden perustelut, toimenpidekertomus ja mahdolliset toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan elimistöstä otettuja näytteitä tutkimalla, biosignaaleja mittaamalla tai kuvantamismenetelmin saatu tieto potilaan terveydentilasta tai sairaudesta sekä tehdyt johtopäätökset. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan potilaan lääkkeen määräämiseen, lääkkeenantoon ja lääkityksen tarkistamiseen liittyvät merkinnät sekä lääkehoitoon liittyviä arviointeja, kommentteja ja perusteluita tehdyille ratkaisuille. Otsikon yhteyteen kirjataan potilaan moniammatillisen kuntoutuksen ja terapia- ja erityispalveluiden toteutukseen, sisältöihin tai toimintoihin avo- ja laitoshoidossa liittyviä tietoja. Otsikon yhteyteen kirjataan terveydenhuollon ammattihenkilön tekemässä kliinisessä tutkimuksessa todetut löydökset ja havainnot. Nykytilan tiedot kirjataan toistaiseksi pääosin vapaana tekstinä, koska nykytilan rakenteista kirjaamista ei toistaiseksi (2018) ole valtakunnallisesti määritelty muualla kuin suun terveydenhuollossa. Otsikon yhteyteen kirjataan tietoja, joiden huomiotta jättäminen voi aiheuttaa riskin potilaan tai henkilökunnan terveydelle. Potilaalla todetut riskitiedot kirjataan rakenteisesti kootusti erilliselle riskitietonäkymälle (RIS), jolloin kirjaajan ei tarvitse käyttää otsikkoa, vaan potilastietojärjestelmä tuottaa otsikon rakenteeseen automaattisesti. Otsikon yhteyteen kirjataan potilaalle tehdyt tai suunnitellut toimenpiteet, joilla on merkitystä potilaan hoidon kannalta. Tehdyt toimenpiteet kirjataan rakenteisina tietoina toimenpiteiden rakenteiden mukaisesti. Otsikon yhteyteen kirjataan vapaana tekstinä toimenpiteisiin liittyvät muut tarvittavat tiedot, kuten toimenpiteen perustelut, toimenpidekertomus ja mahdolliset toimenpiteeseen liittyvät komplikaatiot. Jatkuvassa potilaskertomuksessa otsikon yhteyteen kirjataan laboratorio- ja kuvanta mistutkimuksista tehdyt huomiot ja löydökset, jotka erityisesti tulee huomioida hoidossa. Tarvittaessa otsikon yhteyteen kirjataan vapaana tekstinä lääkehoitoon liittyviä arviointeja, kommentteja ja perusteluita tehdyille ratkaisuille, joita ei voida kirjata rakenteisena tietona. Voimassa olevaa lääkitystä ei ole tarkoitus kirjata rakenteisen tiedon lisäksi otsikon yhteyteen potilaskertomustekstiin, vaan lääkitystiedot on tarkoitus jatkossa ylläpitää täysin omassa lääkitysosiossa. 76

79 LIITE 1 jatkuu Hoitotoimet Lausunto Apuvälineet ja hoitotarvikkeet Fysiologiset mittaukset Hoidon syy Ennaltaehkäisy (preventio) Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan potilaan toteutunut hoito, jolla vastataan potilaan hoidon tarpeisiin ja asetettuihin tavoitteisiin ja joita ei kirjata muiden hoidon toteutuksen otsikoiden, esimerkiksi Toimenpiteiden, Kuntoutuksen tai Lääkehoidon yhteyteen. Otsikko, jota käytetään asiantuntemukseen nojautuvien kirjallisten kannanottojen tai selvitysten merkintöjen kirjaamisessa. Otsikon yhteyteen kirjataan myös tieto tehdyistä erillisistä lausunnoista, joita ei tallenneta osana potilaskertomusta, esimerkiksi poliisille annettavista lausunnoista. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan tietoa toimintakykyrajoitteisen henkilön käytössä olevista, arjen selviytymistä ja osallistumista tukevista apuvälineistä sekä (pitkäaikaisten) sairauksien hoidon kannalta keskeisimmistä hoitotarvikkeista. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan potilaan terveydentilaan liittyviä fysiologisia suureita kuten pituus, paino ja verenpaine sekä näiden perusteella tehdyt johtopäätökset. Otsikkoa käytetään, kun muut terveydenhuollon ammattihenkilöt kuin lääkäri kirjaavat käynnillä tai hoitojaksolla arvioimansa käynnin tai hoitojakson kontaktin syyn. Hoidon syy voidaan kirjata ICPC 2 -luokitusta tai lääkärin aiemmin potilaalle diagnosoimien tautitilojen ICD-10 -koodeja käyttäen. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan rokotuksiin, terveyskasvatukseen, terveyden edistämisen ohjaukseen ja ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon tähtäävään toimintaan liittyvä tieto. Otsikon yhteyteen kirjataan ne toteutuneet hoitotoimet tai - toiminnot, joilla esimerkiksi hoitaja tai muu terveydenhuollon ammattihenkilö on vastannut potilaan hoidon tarpeisiin ja asetettuihin tavoitteisiin ja joita ei kirjata muiden hoidon toteutusvaiheen otsikoiden, kuten Toimenpiteiden, Kuntoutuksen tai Lääkehoidon yhteyteen. Myös potilasohjaus kirjataan otsikolla Hoitotoimet. Otsikkoa käytetään ulkopuolisille tahoille tai organisaation sisäiseen käyttöön tehtyjen lausuntojen ja todistusten otsikkona. Vapaamuotoisia lausuntoja on suositeltavaa jäsentää käyttämällä muita otsikoita ja täsmentää lisäotsikolla, millaisesta lausunnosta on kyse. Otsikon yhteyteen kirjataan tietoa (esimerkiksi lista tai luettelo) toimintakykyrajoitteisen henkilön käytössä olevista, arjen selviytymistä ja osallistumista tukevista apuvälineistä sekä (pitkäaikaisten) sairauksien hoidon kannalta keskeisimmistä hoitotarvikkeista. Otsikon yhteyteen kirjataan henkilön terveydentilaan liittyviä fysiologisia suureita, kuten pituus, paino ja verenpaine rakenteisina tietoina FinLOINC-luokituksella. Jos mittaustiedoille ei ole käytettävissä FinLOINC-koodia, kirjataan mittaukset Fysiologiset mittaukset - otsikon yhteyteen vapaamuotoisesti osaksi muuta kertomustekstiä. Käyntisyy-tieto kirjataan kertomusnäkymään Hoidon syy -otsikon yhteyteen tai suoraan Diagnoosit ja käyntisyy -tietorakenteen mukaiseen kenttään. Hoidon syy -otsikon yhteyteen kirjattua rakenteista käyntisyytietoa voi tarvittaessa täydentää vapaalla tekstillä. Otsikon yhteyteen kirjataan rokotuksiin sekä muuhun terveyskasvatukseen ja ennalta ehkäisevään terveydenhuoltoon liittyvää tietoa. Rokotustiedot kirjataan rakenteisena tietona. Muun terveyskasvatukseen, terveyden edistämisen ohjaukseen ja ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon liittyvä tieto kirjataan pääsääntöisesti vapaamuotoisena tekstinä tai mahdollisuuksien mukaisesti rakenteisesti tarkoituksenmukaista luokitusta hyödyntäen. 77

80 LIITE 1 jatkuu Terveystarkastus Terveyteen vaikuttavat tekijät Testaus- ja arviointitulokset Toimintakyky Suunnitelma Etäkontakti Muu merkintä Otsikkoa käytetään potilaan yleisen terveydentilan toteamiseksi ja tiettyjen sairauksien poissulkemiseksi tehtävissä tarkastuksissa ja tarkastuksissa, joissa pyritään varmentamaan, että terveydentila tai toimintakyky on riittävä johonkin tehtävään tai vaatimukseen, esimerkiksi ajokelpoisuusajokorttia varten. Otsikkoa käytetään kuvaamaan potilaan terveyteen ja sairauteen liittyviä elintapoja ja elämäntilanteita tai muita terveyteen vaikuttavia tekijöitä, esimerkiksi tupakointi ja päihteiden käyttö. Otsikkoa käytetään kuvaamaan terveydenhuollon ammattihenkilöiden potilaalle tekemät tutkimukset, testaukset ja haastattelut sekä niihin perustuvat johtopäätökset. Otsikkoa käytetään kuvaamaan potilaan kykyä selviytyä arjen toimintojen fyysisistä, psyykkisistä, sosiaalisista ja kognitiivisista vaatimuksista sekä näihin liittyvä kehitys tai muutokset. Otsikkoa käytetään kuvaamaan potilaan terveydentilaa, tutkimusta, hoitoa, kuntoutusta ja niiden järjestämistä palvelutapahtuman yhteydessä käsittelevä suunnitelma sekä palvelutapahtuman jälkeen tapahtuvaksi suunniteltu jatkohoito. Hoitojaksojen välinen (avohoidon) potilaan ja terveydenhuollon toimijoiden yhteinen hoitosuunnitelma kirjataan erilliselle rakenteiselle ylläpidettävälle Terveys- ja hoitosuunnitelma-asiakirjalle. Otsikkoa käytetään sähköisten ja kirjeitse tapahtuvien kontaktien, puhelinkontaktien sekä ilman potilaskontaktia tapahtuvien kontaktien merkintöjen kirjaamisessa. Otsikko, jonka yhteyteen kirjataan tiedot, jotka eivät sovellu muiden otsikoiden yhteyteen. Otsikkoa käytetään potilaskertomukseen kirjattavien terveystarkastusten otsikkona. Lisäotsikolla on suositeltavaa täsmentää, millaisesta terveystarkastuksesta on kyse ja jäsentää tekstiä muita otsikoita käyttäen. Lisäksi tulee kirjata tarkastuksessa ilmenneet löydökset, tutkimustulokset ja ongelmat, jatkotoimien tavoitteet, tarve ja jatkohoito-ohjeet. Otsikkoa käytetään kuvaamaan henkilön terveyteen ja sairauteen liittyviä elintapoja ja elämäntilanteita, kuten tupakointi ja päihteiden käyttö. Terveyteen vaikuttaviin tekijöihin kirjataan todettu tilanne, ei sitä, miten asiaa pyritään korjaamaan. Otsikkoa käytetään, kun kirjataan tutkimukset tai arvioinnit, joiden tulokset ilmaistaan sanallisena kuvauksena, eivätkä ne ole ilmaistavissa selkeästi mitattavina arvoina. Tällaisia voivat olla muun muassa jotkut erityistyöntekijöiden, esimerkiksi psykologien tekemät tutkimukset, testaukset, kyselyt ja haastattelut, kuten muistitestit. Otsikon yhteyteen kirjataan sekä tutkimusten suorittamiseen liittyvät tiedot että niihin perustuvat johtopäätökset. Otsikon yhteyteen kirjataan tietoa henkilön kyvystä ja edellytyksistä selviytyä arjen toimintojen fyysisistä, psyykkisistä, sosiaalisista ja kognitiivisista vaatimuksista, sekä näihin liittyvä kehitys tai muutokset. Suositeltavaa on, että mittaustuloksia raportoitaessa kuvaukseen liitetään myös tieto käytetystä mittarista (nimi, mahdollinen versio ja muut tarpeelliseksi katsottavat tiedot) sekä lyhyt analyysi tai päätelmät mittaustuloksista. Otsikkoa käytetään kuvaamaan potilaan tutkimusta, hoitoa, kuntoutusta ja niiden järjestämistä käsittelevä suunnitelma. Suunnitelma hoitojaksoa varten tehdään yleensä hoitojakson alussa potilaan tulotilanteen, tulosyyn ja hoidon tarpeen arvioinnin jälkeen. Suunnitelmaa tarkennetaan hoidon edetessä ja hoitojakson päättyessä kirjataan jatkohoitosuunnitelma. Otsikkoa käytetään sähköisten (esimerkiksi sähköposti), kirjeitse tapahtuvien ja puhelinkontaktien sekä ilman potilaskontaktia tapahtuvien potilaskertomusmerkintöjen otsikkona. Muita otsikoita voi käyttää tarvittaessa. Otsikkoa käytetään silloin, kun kirjattava tieto ei sovellu muiden otsikoiden yhteyteen. 78

81 ARTIKKELIT ARTIKKELI I Nissinen, S., Leino, T., Kinnunen, U-M. & Saranto, K Kokemuksia tietojen vaihdosta työterveysyhteistyössä: terveystarkastuksessa kirjattavat tiedot. Finnish Journal of Health and Welfare, 8(2 3), Saatavilla: view/58104?acceptcookies=1. Julkaistaan Finnish Social and Health Informatics Associationin luvalla. ARTIKKELI II Nissinen, S., Oksanen, T., Kinnunen, U-M., Leino, T., Kaleva, S. & Saranto K Työkykyä koskeva tieto työterveyshuollon tietojärjestelmissä. Suomen Lääkärilehti, 37(72), Saatavilla: Julkaistaan Suomen Lääkärilehden luvalla. ARTIKKELI III Nissinen, S., Oksanen, T., Leino, T., Kinnunen, U-M., Ojajärvi, A. & Saranto K Documentation of work ability data in occupational health records. Occupational Medicine, 68(2), Saatavilla: Julkaistaan väitöskirjan painetussa versiossa Oxford University Pressin luvalla. ARTIKKELI IV Nissinen, S., Soini, S., Leino, T., Hakulinen, H. & Saranto K Kanta-arkiston käyttökokemuksia työterveyshuollossa. Finnish Journal of Health and Welfare, 10(1), Saatavilla: Julkaistaan Finnish Social and Health Informatics Associationin luvalla. 79

82

83 ARTIKKELI I Nissinen, S., Leino, T., Kinnunen, U-M. & Saranto, K Kokemuksia tietojen vaihdosta työterveysyhteistyössä: terveystarkastuksessa kirjattavat tiedot. Finnish Journal of Health and Welfare, 8(2 3), Saatavilla: view/58104?acceptcookies=1. Julkaistaan Finnish Social and Health Informatics Associationin luvalla.

84

85 SCIENTIFIC PAPERS Kokemuksia tietojen vaihdosta työterveysyhteistyössä: terveystarkastuksessa kirjattavat tiedot Sari Nissinen, erityisasiantuntija, TtM 1, Timo Leino, ylilääkäri, LT, dosentti 1, Ulla Mari Kinnunen, yliopistonlehtori, TtT 2, Kaija Saranto, professori, TtT 2 1 Työterveyslaitos, Helsinki, Finland; 2 Itä Suomen yliopisto, Sosiaali ja terveysjohtamisen laitos, Kuopio, Finland Sari Nissinen, erityisasiantuntija, TtM, Työterveyslaitos, PL 40, Helsinki, FINLAND. Sähköposti: sari.nissinen@ttl.fi Tiivistelmä Työterveyshuollon terveystarkastuksissa kertyy tietoa työntekijöiden terveydentilasta, työ ja toimintakyvystä sekä työolosuhteista. Halusimme kartoittaa, mitkä terveystarkastuksessa kirjattavat tiedot ovat asiantuntijoiden mielestä oleellisia työterveyshuollon tietojen vaihdossa työntekijän, työnantajan, muun terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksen kanssa. Tutkimuksessa käytettiin Delphi menetelmää. Kysyimme asiaa työterveyslääkäreiltä, työterveyshoitajilta, työfysioterapeuteilta ja työterveyspsykologeilta (n=40). Tutkimusaineisto kerättiin kolmella sähköisellä kyselyllä, joista ensimmäisen vastausprosentti oli 76 %, toisen 73 % ja kolmannen 73 %. Tutkimusaineisto analysoitiin sisällön analyysilla. Tärkeimmät työterveyshuollon tietojenvaihdon kannalta terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavat tiedot olivat sairaudet ja oireilu (erityisesti työperäiset), jatkotoimenpiteet, suunnitelma ja seuranta sekä työntekijän oma arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä. Tutkimus tuotti uutta tietoa työterveyshuollon kirjaamisesta terveystarkastusten näkökulmasta. Tuloksia voidaan hyödyntää työterveyshuollon tietojärjestelmien ja terveystarkastusten tietorakenteen ja sisältöjen kehittämisessä työterveysyhteistyötä tukeviksi. Avainsanat: työterveyshuolto, kirjaaminen, Delphi menetelmä FinJeHeW 2016;8(2 3) 81

86 SCIENTIFIC PAPERS Abstract Information about employees' health, work ability and functional capacity, as well as working conditions is collected in occupational health checkups. We wanted to find out, which data in occupational health checkups is regarded by the experts in occupational health services (OHS) relevant for the exchange of information between OHS and the employee, employer, other health services and social security system. The research used the Delphi method. We asked about the relevant data for the information exchange from the OH physicians, OH nurses, OH physiotherapists and OH psychologists (n = 40) with three electronic questionnaires. The response rate was 76%, 73% and 73%, respectively. The data was analyzed with content analysis. The most relevant data for the exchange of information to be documented in electronic health records in health checkups were work related diseases and symptoms, action plan and follow up, as well as the employee's own assessment of work ability and coping at work. The research produced new information that can be used in the development of health information systems in OHS and the data structure and contents of occupational health checkups to serve better information exchange between OHS and the employee, employer, other health services and social security system. Keywords: occupational health services, documentation, Delphi technique FinJeHeW 2016;8(2 3) 82

87 SCIENTIFIC PAPERS Johdanto Työterveyshuoltoa koskeva lainsäädäntö ja erityisesti asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä ohjaa työterveyshuollon toimintaa, jossa tähdätään suunnitelmalliseen ja tavoitteelliseen yhteistyöhön sekä vaikuttavaan työkyvyn seurantaan, hallintaan ja varhaiseen tukeen työnantajan ja työntekijöiden kanssa. Tätä kutsutaan työterveysyhteistyöksi. Työterveysyhteistyötä täydentää yhteistyö perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, kuntoutuksen ja sosiaalivakuutuksen kanssa. [1]. Tässä artikkelissa tarkastellaan työterveyshenkilöstön terveystarkastuksessa potilastietojärjestelmään kirjaamien tietojen vaihtoa työterveysyhteistyössä. Työterveyshuollossa potilaita eli työntekijöitä kutsutaan asiakkaiksi [1]. Työterveyshuollon asiakkaita ovat myös työnantajat. Työterveyshuollon tietojärjestelmä sisältää sekä sähköisen potilaskertomuksen että työnantajakohtaisen organisaatiokertomuksen. Lisäksi se sisältää terveydenhuollon ammattilaiseen ja hänen organisaatioonsa liittyvää tietoa [2,3]. Potilaskertomus on tarkoitettu potilaan terveystietojen käsittelyyn ja tallentamiseen. Työnantajakohtaisen organisaatiokertomuksen tietosisällöstä tai siellä olevan tiedon käsittelystä ei ole olemassa vakiintuneita käytäntöjä, vaan kukin työterveyshuollon palveluja tuottava organisaatio määrittelee ne itse [1]. Tietojärjestelmät tukevat toimintaa parhaiten, kun niitä käytetään mahdollisimman kattavasti erilaisissa tietojen käsittelyyn liittyvissä toiminnoissa. Kansainvälisten tutkimusten mukaan sähköisen potilaskertomuksen käyttö lisää palvelujen tehokkuutta, keskinäistä viestintää, turvallisuutta ja laatua potilaan hoidossa sekä potilastyytyväisyyttä [4,5,6]. Tämä edellyttää kuitenkin, että tiedetään, mitä tietoja ja missä muodossa niitä pitäisi potilaskertomukseen kirjata [7]. Potilaskertomukseen kirjattavien tietojen tulee olla tarpeen mukaisia, laajuudeltaan riittäviä sekä myös selkeitä ja ymmärrettäviä. Tietojen kirjaamisessa saa käyttää vain yleisesti tunnettuja ja hyväksyttyjä käsitteitä ja lyhenteitä [8]. Potilaskertomukseen kirjattavat tiedot ovat yhtäläisiä, vaikka terveydenhuollon palvelujärjestelmät ovat erilaisia eri maissa. Ammattilaisten epäyhtenäiset kirjaamistavat kuitenkin vaikeuttavat tietojen vaihtoa ja hyödyntämistä [9]. Tiedon rakenteistaminen lisää tiedon yhtenäisyyttä [10]. Potilaskertomukseen kirjattuja tietoja hyödyntää ensisijaisesti potilaat ja heitä hoitavat terveydenhuollon ammattilaiset. Toissijaisesti tietoja voidaan hyödyntää muun muassa valtakunnallisessa väestön terveyden seurannassa ja tilastoinnissa sekä terveydenhuoltoorganisaation oman toiminnan seurannassa [2,3]. Tiedon toissijaisen käytön näkökulmasta rakenteiseen potilaskertomukseen kirjattua tietoa voidaan hyödyntää eri käyttötarkoituksissa, kun se on kattavaa ja ristiriidatonta. Motivaatiota rakenteiseen kirjaamiseen lisää, kun ammattilaiset kokevat pystyvänsä hyödyntämään rakenteisia potilaskertomustietoja työssään. Tyytymättömyyttä rakenteiseen kirjaamiseen voivat aiheuttaa rakenteiden liiallinen jäykkyys tai potilastietojärjestelmän huono käytettävyys [10]. Työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaan työterveyshuollon tulee arvioida ja seurata toimintansa laatua ja vaikuttavuutta [11]. Arviointi ja seuranta ovat mahdollisia, kun työterveyshuollon tietojärjestelmät rakentuvat hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisille prosesseille. Tällöin tietojärjestelmien kirjaamisalustat ja käyttöominaisuudet tukevat parhaiten työterveyshuollon toteuttamista laadukkaasti ja vaikuttavasti [12]. Tietoja vaihdetaan, kun työterveyshuolto raportoi työnantajalle erilaisia toiminta ja kustannustietoja. Työterveyshuollon tulee raportoida työnantajalle myös työolojen ja henkilöstöjohtamisen suunnittelussa tarvittavia ryhmätasoisia tietoja työntekijöiden terveydestä, työ ja toimintakyvystä sekä työpaikan työolosuhteista. Tietoja vaihdetaan myös työntekijöiden kanssa, koska heillä on oikeus saada tietoa hänelle suoritetuista terveystarkastuksista, työn terveyshaitoista ja vaaroista sekä omasta terveydentilastaan [11]. Erilaisia terveystarkastuksia tehdään työterveyshuollossa vuosittain yli miljoona ja pääosan niistä tekevät työterveyshoitaja ja työterveyslääkäri, mutta osassa tarkastuksia on mukana myös työterveyshuollon asiantuntijoita (työfysioterapeutti ja työterveyspsykolo FinJeHeW 2016;8(2 3) 83

88 SCIENTIFIC PAPERS gi) [13]. Osa terveystarkastuksista on lakisääteisiä, kuten terveystarkastukset erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä tai työntekijän työ ja toimintakyvyn arvioinneissa. Terveystarkastuksia voidaan tehdä myös työntekijän työsuhteen alkaessa tai ns. ikäryhmätarkastuksina ja työyhteisöön kohdistuvina tarkastuksina. Kaikista terveystarkastuksista sovitaan työnantajan kanssa ja niiden sisällöt perustuvat työterveysyhteistyössä todettuihin tarpeisiin [1]. Terveystarkastuksissa saadaan tietoa sekä työntekijän terveydestä ja työ ja toimintakyvystä että työstä, työkuormituksesta ja altistumisesta. Työterveysyhteistyössä tietoa tarvitaan, jotta voitaisiin estää työntekijää sairastumasta työssä olevien altisteiden ja kuormitustekijöiden vaikutuksesta, estää sairauksien oireiden lisääntymistä ja pahenemista sekä auttaa työntekijää huolehtimaan omasta terveydestään ja työkyvystään. Lisäksi tietoa tarvitaan työpaikan kehittämistarpeiden määrittelyssä edistämään työpaikan terveellisyyttä, turvallisuutta ja työyhteisön toimivuutta sekä tietojen vaihdossa muun terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksen kanssa [1]. Maailmanlaajuisesti työterveyshuoltoa (Occupational Health Services) ohjaavat WHOn (World Health Organization) ja ILOn (International Labour Organization) suositukset ja julkilausumat työterveyshuollon toteuttamisesta [14,15]. Kansainvälinen vertailu on kuitenkin hankalaa, koska suomalainen työterveyshuollon palvelujärjestelmä poikkeaa muista maista muun muassa sen kansallisen työterveyshuoltoa koskevan lainsäädännön vuoksi [16]. Kansainvälisessä kirjallisuudessa Occupational Health Services viittaa yleensä työympäristön turvallisuuteen, työsuojeluun ja työperäisten sairauksien ehkäisyyn [17]. Työterveyshenkilöstön kirjaamista ja potilaskertomusten tietosisältöjä on kansainvälisestikin tutkittu vähän [18]. Sama koskee työterveyshuollon terveystarkastuksissa käytettyjä toimintatapoja ja menetelmiä [19]. Tutkimusten mukaan sähköinen potilaskertomus on työterveyshuollossa käytössä laajasti ja siihen ollaan tyytyväisiä. Tutkimusten mukaan sähköinen potilaskertomus on työterveyshuollossa käytössä laajasti, siihen ollaan tyytyväisiä ja sitä halutaan käyttää. [5,20]. Työterveyshuollon potilaskertomukseen kirjaamisessa on todettu olevan puutteita muun muassa työntekijän työhön ja työolosuhteisiin liittyvien tietojen osalta [21]. Terveystarkastusten kirjaamista ohjaa enemminkin oma ammattitaito ja työkokemus kuin yhteisesti sovittu tietosisältö terveystarkastuksen kirjaamiselle [18,22]. Työterveyshuollon toimintaan ja kustannuksiin liittyvä tietojen vaihto on osa työterveysyhteistyössä tapahtuvaa toimintaa, mikä liittyy ensisijaisesti tietojen tuottamiseen työnantajan työterveyshuollon kustannuksia koskevaan korvaushakemukseen Kelalle. Tämä raportointi liittyy menneen ajan tarkasteluun, koska korvauksia haetaan aina tilikauden päättymisen jälkeen [23]. Lisäksi työterveyshuollossa on tavallista tuottaa ryhmätason raporttitietoa terveystarkastusten mittaustuloksista eli niin sanotuista terveystarkastuslöydöksistä ja työntekijöiden sairauspoissaoloista [1]. Nykyiset tietojärjestelmät eivät kuitenkaan tue työterveyshuollolle kertyneen tiedon systemaattista käsittelyä eikä kertynyttä tietoa pystytä kunnolla hyödyntämään työterveyshuollon yhteistyötilanteissa ja työpaikkatasoisessa toiminnassa [24]. Työterveysyhteistyön vuoksi työterveyshuollossa ollaan yleensä motivoituneita teknologian hyödyntämiseen [20]. Tutkimustehtävät Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa työterveyshuollon terveystarkastuksen kirjaamisesta ja tietosisällöstä. Tutkimuksessa haetaan vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Mitkä terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavat tiedot ovat oleellisia työterveyshuollon tietojen vaihdon kannalta? 2. Mitä terveystarkastuksessa kirjattavia tietoja tulee pystyä vaihtamaan yhteistyössä työntekijän, työnantajan, muun terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksen kanssa? 3. Mitkä terveystarkastuksen oleellisista tiedoista ovat kirjattavissa rakenteisesti? FinJeHeW 2016;8(2 3) 84

89 SCIENTIFIC PAPERS Aineisto ja menetelmät Aineiston keruu ja kohderyhmä Tutkimus toteutettiin kohdennettuna asiantuntijakyselynä, jossa oli kolme kierrosta. Asiantuntijoiden valinnassa ja aineiston keruussa sovellettiin Delphimenetelmää keräämällä alan asiantuntijoiden kannanottoja sekä yhteistä näkemystä asiassa, jota ei aiemmin ole tutkittu [25]. Asiantuntijat valittiin käyttäen harkinnanvaraista aineiston keruuta eli niin sanottua eliittiotantaa. Tämä tarkoittaa sitä, että tutkimukseen valittiin niitä henkilöitä, joilta oletettiin saatavan parhaiten tietoa tutkittavasta ilmiöstä [26]. Tutkimuksen asiantuntijoita olivat työterveyslääkärit ja työterveyshoitajat sekä työterveyshuollon asiantuntijoista työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit. Valinnan kriteereinä olivat koulutustausta ja kiinnostus kehittää terveystarkastuksen kirjaamisen rakenteita. Asiantuntijoiden valinnassa huomioitiin mahdollisimman hyvin työterveyshuollon eri toimintasektorit ja toimijatahot. Asiantuntijoilta tiedusteltiin etukäteen halukkuutta osallistua tutkimukseen. Kesäkuussa 2015 lähetettiin kutsu 62 työterveyshenkilöstön eri ammattiryhmiä edustaville henkilöille (työterveyslääkärit 24, työterveyshoitajat 21, työterveyshuollon asiantuntijat 17). Suostumus osallistumisesta tutkimukseen saatiin 40 henkilöltä, joista kolme jätti vastaamatta mihinkään kolmesta kyselystä. Osallistujia pyrittiin motivoimaan pitämällä yhteyttä sähköpostitse tutkimuksen etenemisestä eri kyselykierroksille, antamalla palautetta edellisen kyselyn tuloksista sekä huolehtimalla, että kyselyihin oli helppo vastata. Tutkimuksiin osallistuminen oli vapaaehtoista. Ennen kunkin sähköisen kyselyn lähettämistä kyselylomake ja niiden sähköpostisaate testattiin neljällä tutkimuksen ulkopuolisella henkilöllä, joista kolmella oli kokemusta työskentelystä työterveyshuollossa. Palautetta saatiin sekä sisällön ymmärrettävyydestä että kyselylomakkeen ulkoasusta, jonka jälkeen niitä selkeytettiin. Tutkimuksen ensimmäinen kysely toteutettiin Digium Enterprise järjestelmän avulla sähköisenä kyselynä, jonka vastauslinkki lähetettiin saatekirjeen mukana asiantuntijoille (n=40) sähköpostitse (muistutusviestit ja ). Kysely sisälsi avoimia kysymyksiä, joiden avulla selvitettiin asiantuntijoiden näkemyksiä terveystarkastuksessa kirjattavista oleellisista tiedoista työterveyshuollon tietojen vaihdon kannalta. Ennen toisen kyselyn lähettämistä asiantuntijat saivat sähköpostitse ( ) palautteen ensimmäisen kyselyn tuloksista. Toinen kysely Digium kysely lähetettiin asiantuntijoille (n=40) (muistutusviestit ja ). Kysely sisälsi ensimmäisen kyselyn vastauksista muodostettuja monivalintakysymyksiä. Kyselyssä tarkennettiin, missä tietojen vaihtoon liittyvissä tilanteissa terveystarkastuksessa kirjattavia tietoja tulisi pystyä käyttämään. Asiantuntijat saivat sähköpostitse ( ) palautteen toisen kyselyn tuloksista. Kolmas kysely asiantuntijoille (n=40) lähetettiin (muistutusviestit ja ). Kyselyssä vastaajia pyydettiin valitsemaan kolme tärkeintä ja kolme vähiten tärkeintä ensimmäisen kyselyn tuloksina saaduista oleellisista kirjattavista tiedoista. Lisäksi vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa, tulisiko tiedot kirjata rakenteisesti tai vapaamuotoisesti. Vastaajilla oli myös mahdollisuus avoimesti kertoa näkemyksensä siitä, miten työterveysyhteistyössä tapahtuvaa tietojen vaihtoa tulisi kehittää. Aineiston analyysi Tutkimusaineisto ensimmäisessä kyselyssä oli tekstiaineistoa (3310 sanaa), joka koostui avointen kysymysten vastauksista. Vastaukset luettiin useampaan kertaan ja pelkistettiin pilkkomalla ne ensin osiin. Sen jälkeen ne ryhmiteltiin aiheiden samankaltaisuuden perusteella luokiksi niitä kuvaavilla nimikkeillä. Lisäksi laskettiin, kuinka monta kertaa asiantuntijat olivat maininneet vastauksissaan samankaltaiset ilmaukset asiasta. Pelkistetyissä ilmaisuissa sekä luokkien muodostamisessa käytettiin aineistossa mainittuja käsitteitä, joten ne FinJeHeW 2016;8(2 3) 85

90 SCIENTIFIC PAPERS ovat yhdistettävissä takaisin aineistoon. Analysointi tehtiin ATLAS.ti ohjelmalla. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällön analyysiä, koska se sopi hyvin strukturoimattoman aineiston analyysiin. Näin hajanaisesta aineistosta saatiin yhtenäinen informaatio, jonka perusteella oli mahdollista tehdä johtopäätöksiä tutkittavasta ilmiöstä. Sisällön analyysia aineiston luokittelun jälkeen jatkettiin kvantifioimalla aineisto [26]. Tutkimus on kvalitatiivista tietoa tuottava, mutta mukaan otettiin kvantitatiivisia elementtejä konsensuksen löytämiseksi. Tutkimuksen tekijä valitsi konsensukseen pääsemisen rajaksi 25 %, jota käytettiin ensimmäisen kyselyn vastauksien analysoinnin yhteydessä. Toinen kysely kohdistui ensimmäisen kyselyn konsensusrajan 25 % ylittäneisiin tuloksiin (kuvio 1). Tutkimusaineisto oli kvantitatiivinen ja se kerättiin monivalintakysymyksellä sisältäen yhteensä seitsemän eri vastausvaihtoehtoa. Vastaaja sai tarvittaessa valita useamman vastausvaihtoehdon. Vastauksista laskettiin lukumäärät ja prosenttijakaumat Microsoft Excel 2013 taulukko ohjelmaa apuna käyttäen. Kolmannen kyselyn kysymykset kohdistuivat myös ensimmäisen kyselyn konsensusrajan ylittäneisiin tuloksiin. Kvantitatiivinen tutkimusaineisto kerättiin kahdella niin sanotulla kahden vaihtoehdon kysymyksellä. Vastauksista laskettiin lukumäärät ja prosenttijakaumat Microsoft Excel 2013 taulukko ohjelman avulla. Kysely sisälsi myös avoimen kysymyksen, jonka vastaukset luettiin läpi ja analysointiin sisällön analyysillä Atlas.ti ohjelmaa käyttäen. Tulokset Tutkimustulokset raportoidaan tutkimuskysymyksittäin. Tutkimuksen vastaajajoukko koostui työterveyshuollon asiantuntijoista (n=37), joista työterveyslääkäreitä oli 17, työterveyshoitajia 11, työfysioterapeutteja viisi ja työterveyspsykologeja neljä. Ensimmäisen kyselyn vastausprosentti oli 76 % (n=28), toisen kyselyn 73 % (n=27) ja kolmannen 73 % (n=27). Terveystarkastuksessa kirjattavat tiedot tietojen vaihdon kannalta Asiantuntijoiden mukaan terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavia tietojen vaihdon kannalta oleellisia tietoja oli ensimmäisessä kyselyssä yhteensä 19, joista konsensusrajan 25 % ylittäneitä 12 kpl. Kirjattavista tiedoista täyden yksimielisyyden (vastaajia 100 %) saavuttivat jatkotoimenpiteisiin, suunnitelmaan ja seurantaan sekä työturvallisuuteen liittyvät tiedot ja lähes täyden yksimielisyyden (93 %) tiedot sairauksista ja oireiluista. Selkeä enemmistö mainitsi oleellisiksi kirjattaviksi tiedoiksi terveydentilaan liittyvät tiedot (75 %) sekä työntekijän oman arvion (71 %) että ammattilaisen arvion (61 %) työkyvystä ja työssä selviytymisestä. Kuviossa 1 esitetään tulokset asiantuntijoiden mainitsemista oleellisista kirjattavista tiedoista terveystarkastuksessa sekä niiden mainintojen määrät ensimmäisessä kyselyssä työterveyshuollon tietojen vaihdon kannalta. Asiantuntijoita pyydettiin valitsemaan konsensusrajan 25 % ylittäneistä terveystarkastuksessa kirjattavista tiedoista kolme tärkeintä ja kolme vähiten tärkeintä tietoa. Eniten kannatusta saivat työntekijän sairaudet ja oireilu (erityisesti työperäiset) (59 %), jatkotoimenpiteet, suunnitelma ja seuranta (56 %) sekä oma arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä (56 %). Vähiten tärkeimmiksi kirjattaviksi tiedoiksi asiantuntijat valitsivat työntekijän työ ja opiskeluhistorian (70 %), sairauspoissaolot diagnooseittain (52 %) ja työsopivuuslausunnot (48 %). Kuviossa 2 esitetään asiantuntijoiden valinnat tärkeimmistä ja vähiten tärkeimmistä terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavista tiedoista työterveyshuollon tietojen vaihdon kannalta FinJeHeW 2016;8(2 3) 86

91 SCIENTIFIC PAPERS Kuvio 1. Asiantuntijoiden näkemykset terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavista oleellisista tiedoista työterveyshuollon tietojen vaihdon kannalta (n=28) FinJeHeW 2016;8(2 3) 87

92 SCIENTIFIC PAPERS Kuvio 2. Asiantuntijoiden näkemykset terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavien oleellisten tietojen tärkeydestä työterveyshuollon tietojen vaihdon kannalta (n=27). Terveystarkastuksessa kirjattavien tietojen vaihto työterveyshuollossa Asiantuntijoilta kysyttiin näkemyksiä terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavien tietojen vaihdosta työntekijän, työnantajan, muun terveydenhuollon sekä Kelan ja vakuutusyhtiöiden kanssa. Tulosten mukaan lähes kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että elintapoihin ja terveyskäyttäytymiseen (96 %), terveydentilaan (96 %) ja jatkotoimenpiteisiin (96 %) liittyviä kirjattavia tietoja tulisi pystyä käyttämään tietojen vaihdossa työntekijän kanssa. Vähiten kannatusta kirjattavien tietojen käyttämisestä tietojen vaihdossa työnte FinJeHeW 2016;8(2 3) 88

93 SCIENTIFIC PAPERS kijän kanssa saivat diagnooseittain kirjattavat sairauspoissaolot (52 %). Selkeä enemmistö vastaajista (96 %) koki, että työolot ja sen muokkaustarpeet tulisi pystyä vaihtamaan työnantajan kanssa. Lisäksi vastaajista selkeän enemmistön mielestä tietojen vaihdossa työnantajan kanssa tulisi pystyä käyttämään työhönsopivuuslausuntoihin (85 %), työturvallisuuteen (85 %) ja diagnooseittain kirjattaviin sairauspoissaoloihin (85 %) liittyviä tietoja. Muun terveydenhuollon kanssa tulisi työntekijän terveystarkastuksessa kirjattavia tietoja pystyä vaihtamaan työntekijän työperäisistä sairauksista ja oireiluista (81 %), ammattilaisen arvio työntekijän työkyvystä ja työssä selviytymisestä (74 %) sekä työturvallisuudesta (74 %). Ammattilaisen arviota työntekijän työkyvystä ja työssä selviytymisestä pidettiin tärkeänä (85 %) tietojen vaihdossa Kelan ja vakuutusyhtiöiden kanssa. Asiantuntijoilta kysyttiin näkemystä niistä kirjattavista tiedoista, jotka tulisi näkyä valtakunnallisessa Potilastiedon arkistossa. Eniten kannatusta saivat työntekijän terveydentilaan (67 %), jatkotoimenpiteisiin (63 %), sairauksiin ja oireiluihin (63 %) sekä työturvallisuuteen (63 %) liittyvät kirjattavat tiedot. Taulukossa 1 esitetään tulokset asiantuntijoiden näkemyksistä siitä, missä tietojen vaihtoon liittyvissä eri tilanteissa terveystarkastuksessa kirjattavia tietoja tulisi pystyä käyttämään. Tietojen vaihdon lisäksi asiantuntijoita pyydettiin ottamaan kantaa siihen, mitkä työntekijän terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavista tiedoista tulisi näkyä työterveyshuollon tietojärjestelmän organisaatiokertomuksessa. Ensimmäisessä kyselyssä mainintoja oli selkeästi vähemmän kuin toisella kyselykierroksella. Suurimman yksimielisyyden sekä ensimmäisessä (29 %) että toisessa kyselyssä (33 %) sai työntekijän terveydentilaan liittyvät kirjattavat tiedot. Suurimmat erot mainintojen määrissä olivat työturvallisuuteen (ensimmäinen 18 %, toinen 81 %) sekä työoloihin ja sen muokkaustarpeisiin (ensimmäinen 18 %, toinen 81 %) liittyvillä tiedoilla. Nämä sekä työn riski, kuormitus ja voimavaratekijät (78 %) että sairauspoissaolot diagnooseittain (74 %) olivat tietoja, jotka saivat vastaajilta eniten kannatusta toisella kierroksella. Molempien kyselyjen tulokset terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavien tietojen näkymisestä organisaatiokertomuksessa esitetään kuviossa FinJeHeW 2016;8(2 3) 89

94 SCIENTIFIC PAPERS Taulukko 1. Asiantuntijoiden näkemykset terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavien tietojen vaihdosta työterveyshuollossa (n=27). Kirjattavat tiedot Tietojen vaihdossa työntekijän kanssa (%) Tietojen Tietojen vaihdossa vaihdossa muun työnantajan terveydenhuollon kans kanssa (%) sa (%) Tietojen vaihdossa Kelan ja vakuutusyhtiöiden kanssa (%) Tulee näkyä Potilastiedon arkistossa (Kanta) (%) Tietoja ei tarvitse vaihtaa (%) Työ ja opiskeluhistoria Elintavat ja terveyskäyttäytyminen Terveydentila (terveyslöydökset, mittaustulokset) Sairaudet ja oireilu (erityisesti työperäiset) Sairauspoissaolot diagnooseittain Työn riski, kuormitus ja voimavaratekijät Työolot ja sen muokkaustarpeet Työturvallisuus (altistehistoria, ammattitautiepäilyt, työtapaturmat, suojainten käyttö) Oma arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä Ammattilaisen arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä Jatkotoimenpiteet, suunnitelma ja seuranta Työhönsopivuuslausunnot FinJeHeW 2016;8(2 3) 90

95 SCIENTIFIC PAPERS Kuvio 3. Asiantuntijoiden valinnat ensimmäisessä ja toisessa kyselyssä terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavista tiedoista, jotka tulisi näkyä organisaatiokertomuksessa. Terveystarkastuksessa kirjattavien tietojen rakenteisuus Asiantuntijoita pyydettiin ottamaan kantaa siihen, tulisiko terveystarkastuksessa tietojen vaihdon kannalta oleelliset tiedot kirjata potilastietojärjestelmään rakenteisesti vai vapaamuotoisesti. Kaikkien tietojen kohdalla vastaajat eivät ottaneet kantaa kirjaamistapaan. Kaksi asiantuntijaa jätti kokonaan vastaamatta kyselyn tähän osioon. Työoloihin ja sen muokkaustarpeisiin liittyvien tietojen kirjaamista vapaamuotoisesti kannatti suurempi määrä vastaajia (37 %) kuin niiden kirjaamista rakenteisesti (22 %). Kaikkien muiden kirjattavien tietojen osalta oli enemmän niitä vastaajia, joiden mielestä tiedot tulisi kirjata potilaskertomukseen rakenteisesti sen sijaan, että ne kirjattaisiin vapaamuotoisesti. Sairauspoissaoloja diagnooseittain ja terveydentilaan liittyviä tietoja ei tulisi kenenkään mielestä kirjata vapaamuotoisesti. Vastaavanlaiset tulokset olivat myös työhönsopivuuslausuntojen kirjaamisessa; vain yksi vastaaja (4 %) kannatti tietojen kirjaamista vapaamuotoisesti. Asiantuntijoiden valinnat tietojen kirjaamisesta potilaskertomukseen rakenteisesti tai vapaamuotoisesti esitetään kuviossa FinJeHeW 2016;8(2 3) 91

96 SCIENTIFIC PAPERS Kehittämisehdotukset työterveysyhteistyössä tapahtuvalle tietojen vaihdolle Asiantuntijoilla oli mahdollisuus esittää näkemyksiään siitä, miten työterveysyhteistyössä tapahtuvaa tietojen vaihtoa tulisi kehittää. 19 asiantuntijaa vastasi tähän avoimeen kysymykseen. Selkeästi tärkeimmäksi tarpeeksi nousi raportoinnin kehittäminen liittyen sekä potilastietojärjestelmään kirjattavan asiakastiedon hyödyntämiseen että työterveysyhteistyön toteutumisen seurannan parantamiseen. Kaikki asiantuntijoiden esittämät ehdotukset tietojen vaihdon kehittämiseksi sekä niiden saamien mainintojen lukumäärät on koottu taulukkoon 2. Kuvio 4. Asiantuntijoiden valinnat terveystarkastuksessa tietojen vaihdon kannalta oleellisen tiedon kirjaamistavasta potilaskertomukseen (n=25) FinJeHeW 2016;8(2 3) 92

97 SCIENTIFIC PAPERS Taulukko 2. Asiantuntijoiden kehittämisehdotukset työterveysyhteistyössä tapahtuvan tietojen vaihdon kehittämiseksi (n=19). Kehittämisehdotukset Mainintojen lukumäärä (n) Raportoinnin kehittäminen asiakastiedon hyödyntämiseksi ja toiminnan seurannan parantamiseksi 11 Aktiivisempi työterveysyhteistyö 5 Enemmän tietojen kirjaamista rakenteisesti 4 Käyttöön verkkoportaali työterveysyhteistyöhön 3 Vastuunjaon selkeys tiedottamisessa 2 Tietojen vaihdossa käytettävien tietojärjestelmien kehittäminen 2 Tietosuojalainsäädännön esteiden purkaminen 1 Pohdinta Tutkimuksen luotettavuus Tutkimus toteutettiin kohdennettuna asiantuntijakyselynä, jossa sovellettiin Delphi menetelmää. Lähestymistapa sopi tähän tutkimukseen hyvin, koska tarkoituksena oli selvittää vähän tunnettua asiaa ja etsiä kokonaan uusia näkökulmia [27] eikä työterveyshuollon tietojen vaihdon kannalta oleellisista kirjattavista tiedoista tietojemme mukaan ole aikaisempia tutkimuksia. Menetelmän avulla pystyttiin hyvin asiaa tuntevien ja erilaisia taustoja omaavien työterveyslääkäreiden, työterveyshoitajien, työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien avulla selvittämään ennalta määrittelemätöntä uutta tietoa. Okolin työryhmän (2004) mukaan Delphitutkimuksessa riittävänä asiantuntijamääränä pidetään jo henkilöä [25]. Tähän tutkimukseen osallistui yhteensä 37 asiantuntijaa, jotka Delphi menetelmän tapaan vastasivat useampaan kyselyyn. Kyselyjä oli yhteensä kolme, jotka ennen toteuttamista tutkimuksen luotettavuuden parantamiseksi esitestattiin [25]. Tutkimuksen luotettavuutta pyrittiin lisäämään selostamalla tutkimukseen osallistuneille, kuinka tutkimus käytännössä toteutettiin [27]. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisinä lomakekyselyinä, joiden vastausprosentit olivat korkeita ja kertoivat panelistien sitoutumisesta tutkimukseen. Kyselyissä, joiden aihe koetaan tärkeäksi, kohdejoukkona on tietty erityisryhmä ja joissa tutkimukseen kutsutuilta pyydetään etukäteen suostumus tutkimukseen osallistumisesta, vastausprosentit voivat nousta jopa prosenttiin [25,27]. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita siitä, mitä asiantuntijat pitivät tärkeinä kirjata potilaskertomukseen työterveyshuollon työterveysyhteistyössä tapahtuvan tietojen vaihdon kannalta. Vastaajat olivat kokeneita työterveyshuollon asiantuntijoita. Siitä, ohjasiko heitä vastatessa ammattitaito ja lainsäädäntö vai subjektiivinen kokemus tärkeydestä, ei voida olla varmoja. Analysoitavaa tutkimusaineistoa kertyi kuitenkin runsaasti, mikä on tärkeää luotettavien johtopäätösten tekemiseksi [27]. Luotettavuutta lisättiin käymällä tutkimusaineisto läpi huolellisesti useamman kerran. Luotettavuutta lisäsi se, että aineistossa käytetty terminologia oli tutkijalle ennestään tuttua. Analysoinnissa sekä tulosten tulkinnassa ja raportoinnissa noudatettiin rehellisyyttä ja tarkkuutta [28]. Tulosten tarkastelu Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa työterveyshuollon terveystarkastuksen kirjaamisesta ja tietosisällöstä, josta aikaisempaa tutkimustietoa oli vähän. Tutkimuksen tuloksina saatiin kaikkiaan 12 työterveysyhteistyössä tapahtuvan tietojen vaihdon kannalta oleellista terveystarkastuksessa kirjattavaa tietoa, jotka täyttivät tutkimukseen valitun yksimielisyyden vaatimukset FinJeHeW 2016;8(2 3) 93

98 SCIENTIFIC PAPERS Asiantuntijat pitivät kolmena tärkeimpänä kirjattavana tietona työntekijän sairauksia ja oireilua, jatkotoimenpiteitä, suunnitelmaa ja seurantaa sekä työntekijän omaa arviota työkyvystä ja työssä selviytymisestä. Työntekijöiden työkyvyn ja työssä selviytymisen tukeminen ovat keskeisiä asioita työterveysyhteistyössä, mitä ajatusta nämä tulokset tukevat. Työntekijän oma arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä on tärkeä tulos, sillä työntekijän oma käsitys huonosta työkyvystään ennustaa pitkällä tähtäimellä ennenaikaiselle eläkkeelle siirtymistä [29]. Myös ammattilaisen arvio työkyvystä ja työssä selviytymisestä koettiin tärkeäksi kirjata. Sen sijaan esimiehen arvio työssä selviytymisestä ei saanut suurta kannatusta asiantuntijoilta. Syynä voi olla se, että tieto ei useinkaan ole ammattilaisen käytettävissä ehkä muussa kuin työntekijän työ ja toimintakyvyn arviointiin liittyvässä terveystarkastuksessa, jossa edeltävästi on yleensä oltu yhteydessä esimieheen. Työterveyshuollon tietojärjestelmien tulisi paremmin tukea työterveyshuollon, työantajan ja työntekijöiden välistä tietojen vaihtoa, nivoutua muun terveydenhuollon ja sosiaalivakuutuksen kanssa sekä edistää moniammatillista ja eri organisaatioissa työskentelevien ammattilaisten välistä yhteistyötä [12,31]. Tulosten mukaan terveystarkastuksessa kirjattavia tietoja tulisi työterveyshuollon pystyä vaihtamaan ensisijaisesti työntekijän sekä työnantajan ja heidän edustajien kanssa. Tähän yhteistyöhön työterveyshuollossa on käytössä erilaisia terveystili ja extranetpalveluja. Lisäksi tietojen vaihdossa voidaan hyödyntää Omakantaa. Yhteistyön haasteena voidaan kuitenkin pitää potilaskertomukseen kirjattavan tiedon jalostamista käyttökelpoiseen muotoon [30]. Ammattilaisen arvio työntekijän työkyvystä ja työssä selviytymisestä tulisi asiantuntijoiden mukaan ensisijaisesti pystyä vaihtamaan Kelan ja vakuutusyhtiöiden kanssa. Ammattilaisen arviota työkyvystä tarvitaankin työntekijän sosiaalivakuutukseen liittyvässä päätöksenteossa, kuten haettaessa Kelan tai työeläkeyhtiön kuntoutukseen. Sähköinen tietojen vaihto osittain jo toteutuu, mutta tehostuu entisestään, kun lääkärinlausunnot voidaan toimittaa lääkärin vastaanotoilta suoraan Kelaan [32]. Tietojen vaihto muun terveydenhuollon kanssa ja tietojen näkyminen valtakunnallisessa Potilastiedon arkistossa saivat hyvin samansuuntaisia tuloksia monen kirjattavan tiedon kohdalla. Kun terveydenhuollon organisaatiot ovat liittyneet Potilastiedon arkiston käyttäjiksi, tulee se nimenomaan toimimaan välineenä työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon välisessä potipotilastietojen vaihdossa [33]. Omien terveystietojen vaihto eri terveydenhuollon organisaatioiden kesken yleensä hyväksytään, sillä sen katsotaan parantavan hoidon laatua ja potilasturvallisuutta. Edellytyksenä hyväksy miselle on kuitenkin yksityisyyden kunnioittaminen [34,35]. Vastaajat kokivat, että terveystarkastuksessa potilaskertomukseen kirjattavien tietojen tulisi näkyä myös työterveyshuollon tietojärjestelmään kuuluvassa organisaatiokertomuksessa. Erityisesti tiedot työntekijän työoloista ja sen muokkaustarpeista, työturvallisuudesta sekä työn riski, kuormitus ja voimavaratekijöistä olivat tietoja, joiden kertyminen yksilöihin kohdistuvista terveystarkastuksista tulee asiantuntijoiden mielestä kertyä myös ryhmätason tiedoksi organisaatiokertomukseen. Tällöin potilastietojärjestelmät paremmin auttaisivat työterveyshenkilöstöä tilanteissa, joissa he tuottavat tietoa terveystarkastuksista terveyttä edistävien toimenpiteiden suunnittelemiseksi työpaikalla [1]. Lähes kaikkien kirjattavien tietojen kohdalla ammattilaisten mielestä tulisi terveystarkastuksessa kirjattavat tiedot tallentaa potilastietojärjestelmään rakenteisesti, eli kattavasti, luotettavasti ja käyttäen yhtenäisiä, sovittuja rakenteita (kuten koodistoja ja luokituksia). Näitä koodistoja ja luokituksia voidaan sitten hyödyntää tietojen vaihdossa, hakemisessa sekä valtakunnallisen Potilastiedon arkiston käytössä [10, 33, 36]. Työterveyshenkilöstön halukkuutta yhtenäiseen kirjaamiseen ei ole tutkittu, mutta motivaatiota siihen lisää se, että kirjaaja kokee saavansa siitä hyötyä omaan työhönsä [37, 10]. Työterveysyhteistyössä työterveyshuollolta odotetaan parempaa raportointia. Työnantajat haluavat tietojen vaihdon olevan aktiivista, ajantasaista ja ymmärrettävää, jota tietoja voidaan käyttää työn, työolojen ja henkilöstöjohtamisen suunnittelussa sekä työterveysyhteistyön tavoitteiden toteutumisen seurannassa. Rapor FinJeHeW 2016;8(2 3) 94

99 SCIENTIFIC PAPERS teissa pitäisi olla enemmän työpaikkakohtaista tietoa sekä havaintoja työntekijöiden terveydestä ja hyvinvoinnista [38,39,40,41,42]. Myös tässä tutkimuksessa asiantuntijat kokivat työterveysyhteistyössä tapahtuvan tietojen vaihdon kannalta tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi raportoinnin. Sote tieto hyötykäyttöön strategian mukaisesti vuoteen 2020 mennessä sosiaali ja terveydenhuollon ammattilaisilla tulee olla käytössään työtä ja sen toimintaprosesseja tukevia tietojärjestelmiä [43]. Osana strategian toimeenpanoa on valmisteltu myös ehdotusta asiakas ja potilastiedon toissijaisesta käytöstä annettavasta lainsäädännöstä, joka mahdollistaisi tiedon toissijaisen hyödyntämisen mm. johtamisessa, toiminnan kehittämisessä ja tutkimuksessa [44]. Työterveyshuollon terveystarkastuksessakin voidaan hyvin tavoitella potilaskertomukseen kirjaamista niin, että kerran kirjattu tieto on käytettävissä siellä, missä sitä kulloinkin tarvitaan. Johtopäätökset Tiedolla johtamisen merkitys työterveysyhteistyössä kasvaa ja korostuu kaiken aikaa. Tämä tarkoittaa, että työterveyshuollon kirjaamista ja tietojen vaihtoa tulee kehittää. Potilastietojärjestelmissä tietojen vaihdon tulee tapahtua niin, että tarvittavat tiedot siirtyvät oikeassa muodossa, oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan tehokkaasti, luotettavasti ja turvallisesti. Työterveyshuollon digitalisoitumisen ja sähköisten terveystarkastusten vuoksi työntekijän itsensä tuottaman tiedon merkitys terveystarkastuksessa kasvaa. Työntekijää koskevien tietojen tulee olla käytettävissä potilaskertomuksessa samalla tavalla kuin kasvokkain tapahtuvassa terveystarkastuksessa työterveyshenkilöstön kirjaamat tiedot. Tutkimus tuotti uutta tietoa työterveyshuollon kirjaamisesta terveystarkastuksissa tietojen vaihdon kannalta. Tuloksia voidaan hyödyntää työterveyshuollon tietojärjestelmien ja terveystarkastusten tietorakenteiden ja tietosisältöjen kehittämisessä työterveysyhteistyötä tukeviksi. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää uusien tutkimus ja kehittämishankkeiden suunnittelussa ja toteuttamisessa. Aiheita voisivat olla esimerkiksi työterveyshuollon kirjaamisessa käytettävien luokitusten ja koodistojen määrittely, mikä mahdollistaisi tietojen rakenteisen kirjaamisen. Lähteet [1] Uitti J. (toim.) Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Sosiaali ja terveysministeriö ja Työterveyslaitos, Helsinki, [2] ISO/TR 20514:2005(E). Health informatics Electronic health record Definition, scope and context. Saatavilla: ISO_TR_20514_2005 %28E%29.pdf. [Luettu ]. [3] ISO/TS 18308:2011. Health informatics Requirements for an electronic health record architecture. Saatavilla: #iso:std:iso:18308:ed 1:v1:en. [Luettu ]. [4] Lakbala P, Dindarloo K. Physicians perception and attitude toward electronic medical record. SpringerPlus. 2014;3:63. [5] Soteriades ES, Talias MA, Harmon KT, Schumann SC, Kales SN. Electronic medical record use among US occupational medicine physicians: a national survey. Journal of occupational and environmental medicine/american College of Occupational and Environmental Medicine 2013;55(10): [6] Hunter ES. Electronic health records in an occupational health setting part I. Workplace Health Saf 2013;61: Saatavilla: content/61/2/57.full.pdf. [Luettu ]. [7] Eskola P. Tietohuollon kehittäminen työterveyshuollossa, kokemuksia kehitysyhteistyöstä. Työterveyslaitos, [8] Sosiaali ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista. 298/2009. Finlex tietokanta. Edita Publishing Oy. Saatavilla: [Luettu ]. [9] Häyrinen K. Kliininen tieto hoitoprosessissa. Tarkoituksenmukaisen moniammatillisen tietomallin kehittä FinJeHeW 2016;8(2 3) 95

100 SCIENTIFIC PAPERS minen. Akateeminen väitöskirja. Kuopio: Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta, Itä Suomen yliopisto; [10] Vuokko R, Mäkelä Bengs P, Hyppönen H, Doupi P. Potilaskertomustiedon vaatimukset toisiokäytön näkökulmasta. FinJeHeW 2015;7(2 3); [11] Työterveyshuoltolaki. 1383/2001. Edita Publishing Oy. Saatavilla: [Luettu ]. [12] Sosiaali ja terveysministeriö. Työterveyshuolto ja työkyvyn tukeminen työterveysyhteistyönä, työryhmän loppuraportti. 2011:6. Saatavilla: c/document_library/get_file?folderid= &name= DLFE pdf. [Luettu ]. [13] Kela. Työterveyshuollossa tehtiin miljoona terveystarkastusta ja 5 miljoonaa sairaanhoitokäyntiä. Tilastokatsaus, Saatavilla: documents/10180/ /tyoterveyshuollossa_ tehtiin_miljoona_terveystarkastusta_ja_5_miljoonaa_ sairaanhoitokayntia.pdf/81236b2c d b9d1 c5ae9aaf6724. [Luettu ]. [14] World Health Organization. Workers health: global plan of action. (WHA60.26) Saatavilla: health_assembly_ en_web.pdf. [Luettu ]. [15] Promotional Framework for Occupational Safety and Health Convention, (No. 187). [Verkkodokumentti]. International Labour Organization; Saatavilla: :12100:0::NO::P12100_ILO_CODE:C187. [Luettu ]. [16] Mattila Y. Suuria käännekohtia vai tasaista kehitystä? Tutkimus Suomen terveydenhuollon suuntaviivoista. Sosiaali ja terveysturvan tutkimuksia, Saatavilla: /26343/Tutkimuksia 116.pdf. [Luettu ]. [17] Workplace health and safety information. CISILOdatabase [Verkkosivu]. International Labour Office; Saatavilla: jsp/search/search.jsp?coll=cis&serverspec=duke.ccohs. ca%3a9900&querytext=occupational+health+services &x=31&y=12. [Luettu ]. [18] Leino T, Rautio M, Kanervisto M, Tilli J, Kaleva S. Terveystarkastuskäytännöt suomalaisessa työterveyshuollossa. Työterveyslaitos, Saatavilla: Terveystarkastuskaytannot_suomalaisessa_tyoterveys huollossa.pdf?sequence=1. [Luettu ]. [19] Sauni R, Leino T. Työterveyshuollon terveystarkastusten vaikuttavuus. Duodecim 2016;132(2): [20] Triff D, Triff Z, Tigan S, Achimas Cadariu A. Survey on the Use of Electronic Health Records by Occupational Medicine Physicians. Applied Medical Informatics 2012;30(2);7 17. [21] Silveira DT, Marin HF. Nursing Documentation in Occupational Health. Connecting medical informatics and bio informatics. R. Engelbrecht et al. (Eds). ENMI 2005: [22] Uronen L, Hartiala J, Salanterä S. The content and documentation of health check ups in occupational health care. International Journal of Occupational Health and Public Health Nursing 2014;1(1): [23] Kela. Työterveyshuollon korvausten hakeminen Saatavilla: [Luettu ]. [24] Rokkanen T. Työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyö työpaikan tarpeiden arvioinnissa. Akateeminen väitöskirja. Tampere: Terveystieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto, Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö, Helsingin yliopisto, Työterveyslaitos; [25] Okoli C, Pawlowski S. The Delphi Method as a Research Tool: An Example, Design Considerations and Applications. Information & Management 2004;42(1): [26] Tuomi J, Sarajärvi A. Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki [27] Hirsjärvi S, Remes P, Sajavaara P. Tutki ja kirjoita. Helsinki; [28] Varantola K, Launis V, Helin M, Spoof S, Jäppinen S, toim. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa. Tutkimuseettisen neuvot FinJeHeW 2016;8(2 3) 96

101 SCIENTIFIC PAPERS telukunnan ohje. Saatavilla: tenk.fi/files/htk_ohje_2012.pdf. [Luettu ]. [29] Von Bondsdorff M, Seitsamo J, Ilmarinen J, Nygård C H, von Bondsdorff M, Rantanen T. Work ability as a determinant of old age disability severity: evidence from the 28 year Finnish Longitydal Study on Municipal Employees. Aging Clinical and Experimental Research 2012;24(4): [30] Mannermaa K. Tiedon jalostaminen osaamiseksi vertaileva tutkimus yksityisen ja julkisen sektorin työterveyshuolto organisaatioissa. Akateeminen väitöskirja. Tampere; Teknis taloudellinen tiedekunta, Tampereen teknillinen yliopisto; [31] Kaipio J. Usability in Healthcare: Overcoming the Mismatch between Information Systems and Clinical Work. Akateeminen väitöskirja. Helsinki; Department of Computer Science and Engineering, Aalto University; [32] Kela. Lääkärintodistus suoraan vastaanotolta Kelaan. Tietoja Kelasta Saatavilla: /laakarintodistus suoraanvastaanotolta kelaan?inheritredirect=true. [Luettu ]. [33] Virkkunen H, Mäkelä Bengs P, Vuokko R, toim. Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen opas. Keskeisten kertomusrakenteiden kirjaaminen sähköiseen potilaskertomukseen. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos; 2015, Ohjaus 2/2015. Saatavilla: [34] Simon SR, Evans JS, Benjamin A, Delano D, Bates DW. Patients Attitudes Toward Electronic Health Information Exchange: Qualitative Study. J Med Internet Rs 2009;1(3):e30. [35] Ancker JS, Edwards AM, Miller MC, Kaushal R. Consumer Perceptions of Electronic Health Information Exchange. Am J Prev Med 2012;43(1): [37] Morrison Z, Fernando B, Kalra D, Cresswell K, Sheikh A. National evaluation of the benefits and risks of greater structuring and coding of the electronic health record: exploratory qualitative investigation. J Am Med Inform Assoc 2013;21(3): [38] Hakulinen H, Laaksonen M, Pesonen S. BotniaSEIT TI kunnallinen työterveyshuolto kehittyy alueellisissa verkostoissa. BotniaSEITTI kehittämisohjelman loppuraportti. Verkkokirja. Työterveyslaitos, [39] Halonen K. Pari askelta jäljessä tuurilla mennään. Tutkimus suomalaisten organisaatioiden ja työterveyshuollon toteuttamasta henkilöriskien hallinnasta strategisen johtamisen välineenä. Akateeminen väitöskirja. Helsinki: Tuotantotalouden laitos, Aalto yliopisto; [40] Hakulinen H, Pirttilä I. Asiakkuus työterveyshuollon ja asiakasorganisaation tulkinnoissa. Työelämän tutkimus 2012;10(3). [41] Palmgren H, Jalonen P, Kaleva S, Tuomi K. Vaikuttava TANO toiminta. Vertailututkimus työterveyshuollon tietojen antamisesta, neuvonnasta ja ohjauksesta (tano) asiakasyrityksissä. Työterveyslaitos, [42] Heikkinen, A. Työterveyshuollon asiakasyritykset odottavat kumppanuusyhteistyöltä merkittävää vaikuttavuutta. Suomen Lääkärilehti 2007;62(46): [43] Sosiaali ja terveysministeriö. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena Sote tieto hyötykäyttöön strategia Julkari, Saatavilla: [Luettu ]. [44] Sosiaali ja terveysministeriö. Sosiaali ja terveydenhuollon asiakas ja potilastiedon toissijaista käyttöä koskevaa lainsäädäntöä valmisteleva työryhmä. Asettamispäätös STM011:00/ upload/asiakirjat/20964/238184_stm011_00_2015_ Asettamisp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6skirje_ pdf. [Luettu ]. [36] Nissinen S, Martimo KP, Kaleva S, Leino T. Työterveyslääkäreiden kokemuksia potilastietojärjestelmien käytöstä. Suomen Lääkärilehti. 2016;21. [HYVÄKSYTTY JULKAISTAVAKSI] FinJeHeW 2016;8(2 3) 97

102

103 ARTIKKELI II Nissinen, S., Oksanen, T., Kinnunen, U-M., Leino, T., Kaleva, S. & Saranto K Työkykyä koskeva tieto työterveyshuollon tietojärjestelmissä. Suomen Lääkärilehti, 37(72), Saatavilla: Julkaistaan Suomen Lääkärilehden luvalla.

104

105 Tieteessä alkuperäistutkimus sari nissinen TtM, työterveyshuollon erityisasiantuntija Työterveyslaitos, Uudistuva työterveyshuolto tuula oksanen LT, dosentti, johtava asiantuntija Työterveyslaitos, Hyppäys digiin ulla-mari kinnunen TtT, yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopisto, sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos timo Leino LT, dosentti, ylilääkäri Työterveyslaitos, Uudistuva työterveyshuolto simo kaleva VTM, MMM, tutkija Työterveyslaitos, PK-sektori ja kasvu kaija saranto TtT, professori Itä-Suomen yliopisto, sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos Työkykyä koskeva tieto työterveyshuollon tietojärjestelmissä Lähtökohdat Sähköisten potilastietojärjestelmien hyödyntämisessä on ongelmia. Tietoja on vaikea löytää, eivätkä ne aina vastaa tarvetta. Työterveyshuolto tarvitsee tietoja muun muassa työkyvyn ylläpitämisessä ja työkyvyttömyyden ehkäisyssä. MeneteLMät Analysoimme työterveyslääkärien, -hoitajien, -psykologien ja työfysioterapeuttien tapoja kirjata tietoja potilastietojärjestelmiin. Selvitimme myös tietojen saantia järjestelmistä. Sähköinen kysely tehtiin v Vastaajia oli 571. tulokset Kirjaaminen hallittiin hyvin. Työkykytiedot kirjattiin yleisemmin vapaamuotoisesti kuin rakenteisesti. Työkykyä selvittävät sähköiset kyselyt tallentuivat potilaskertomuksiin vain liitetiedostoina, joten ne oli yleensä kirjattava käsin. Tietojärjestelmästä tai ammattiryhmästä riippumatta suurin osa vastaajista koki, että työkykytietoja oli vaikea saada järjestelmästä. PääteLMät Potilastietojärjestelmät tukevat työkykytiedon saatavuutta huonosti. Tieto saataisiin käyttöön parhaiten, kun sen kirjaamiseen määriteltäisiin luokitukset ja koodistot sekä kirjaamiskäytäntö yhtenäistettäisiin. Liiteaineisto pdf-versiossa sisällysluettelot sll 37/2017 VertaisarVioitu Sähköisten potilastietojärjestelmien toimivuudessa ja tallennettujen tietojen hyödyntämisessä on suuria haasteita. Järjestelmien käytettävyydessä on yhä puutteita, jotka estävät tietojen tehokkaan käytön potilastyössä (1). Tietoja voi olla vaikea löytää, eivätkä kirjatut tiedot aina vastaa tarvetta (2,3). Potilaan hoitoa koskevat päätökset perustuvat paljolti siihen, mitä tietoja potilastietojärjestelmiin on kirjattu. Tieto on Rakenteisuus täsmentää kirjaamista ja helpottaa paluuta aiempiin tietoihin. laadukasta, kun se on oleellista, luotettavaa, ajantasaista ja ymmärrettävää. Heikkolaatuinen tieto voi pahimmillaan johtaa vääriin johtopäätöksiin (4). Terveydenhuollossa tietojärjestelmät ovat keskeinen osa potilaiden hoito- ja palveluprosesseja, lainsäädännön edellyttämää hoidon dokumentointia ja toiminnanohjausta. Niiden käyttö tehostaa palveluja ja parantaa asiakastyytyväisyyttä sekä hoidon laatua ja turvallisuutta (5,6). Laki edellyttää potilastietojen kirjausta, mutta kirjaaminen hyödyttää myös tiedolla johtamista (7). Potilastietojärjestelmät helpottavat ammattilaisten toimintaa vasta, kun ne tukevat potilastyötä ja mahdollistavat tietojen hyödyntämisen (8). Tietojen hyödyntämisen perustana on rakenteinen kirjaaminen, eli tietojen kirjaaminen potilaskertomukseen sovittujen rakenteiden avulla (esim. Kanta-palvelujen mukaiset rakenteet) (9). Rakenteisuus parantaa ja täsmentää kirjaamista ja helpottaa paluuta aiempiin tietoihin (10,11). Kun tiedot kirjataan vapaamuotoisesti, potilaskertomusten tietosisällöt poikkeavat toisistaan ja olennaista tietoa on vaikea löytää (12). Rakenteisesti tallennettua potilastietoa voidaan hoidon lisäksi hyödyntää riskiryhmien ja trendien tunnistamisessa sekä päätöksenteko-, tilastointi- ja raportointijärjestelmissä (7). Rakenteinen tieto on esimerkiksi potilaan diagnoosi-, toimenpide- tai tutkimustieto tai erityisesti työterveyshuollossa tärkeä sairauslomatieto. Työterveyshuollon yhteistyötä työnantajan ja työntekijän kanssa ohjaa hyvä työterveyshuoltokäytäntö, jossa korostuu suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus. Yhteistyö on vaikuttavaa, kun se on sujuvaa ja sitä arvioidaan säännöllisesti (13). Vuonna 2015 työterveyshuollon piirissä oli 96 % palkansaajista ja työterveysyksiköitä oli toiminnassa yli 400 (14). Työterveyshuollossa LääkäriLehti 37/2017 vsk

106 kirjallisuutta 1 Kaipio J, Lääveri T, Hyppönen H ym. Usability problems do not heal by themselves: National survey on physicians experiences with EHRs in Finland. Int J Med Inform 2017;97: Vainiomäki S, Hyppönen H, Kaipio J, Reponen J, Vänskä J, Lääveri T. Potilastietojärjestelmät tuotemerkeittäin arvioituna vuonna Suom Lääkäril 2014;69: Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn. Hahmotus. Tietoa työstä -sarja. Työterveyslaitos Häyrinen K, Saranto K. Tiedon laatu sähköisessä potilaskertomuksessa kirjallisuuskatsaus. FinJeHeW 2009;1: Lakbala P, Dindarloo K. Physicians perception and attitude toward electronic medical record. SpringerPlus 2014;3:63. 6 Soteriades ES, Talias MA, Harmon KT, Schumann SC, Kales SN. Electronic medical record use among US occupational medicine physicians: a national survey. J Occup Environal Med / American College of Occupational and Environmental Medicine 2013;55: Hyppönen H, Vuokko R, Doupi P, Mäkelä-Bengs P, toim. Sähköisen potilaskertomuksen rakenteistaminen. Menetelmät, arviointikäytännöt ja vaikutukset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 31/ Nissinen S, Martimo K-P, Kaleva S, Leino T. Työterveyslääkärien kokemuksia potilastietojärjestelmien käytöstä. Suom Lääkäril 2016;71: Virkkunen H, Mäkelä-Bengs P, Vuokko R, toim. Terveydenhuollon rakenteisen kirjaamisen opas. Keskeisten kertomusrakenteiden kirjaaminen sähköiseen potilaskertomukseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Ohjaus 2/ Vuokko R, Mäkelä-Bengs P, Hyppönen H, Doupi P. Potilaskertomustiedon vaatimukset toisiokäytön näkökulmasta. FinJeHeW 2015;7: Kinnunen U-M. Haavanhoidon kirjaamismalli innovaatio kliiniseen hoitotyöhön. Itä- Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta tehdään vuosittain yli miljoona terveystarkastusta, noin viisi miljoonaa sairaanhoitokäyntiä ja noin yksilöllistä neuvonta- ja ohjauskäyntiä (15). Suuri osa käynneistä liittyy työntekijän työkykyyn (16). Sote-uudistuksessa työterveyshuollon toimintaa on tarkoitus nykyistä enemmän suunnata työkyvyn tukemiseen, joten sillä tulee olemaan yhä tärkeämpi rooli työurien pidentämisessä. Työkyvyttömyysriskissä olevat työntekijät pitäisi tunnistaa mahdollisimman varhain, jotta työkykyä tukevat toimenpiteet käynnistyisivät Ammattiryhmien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja tietojen saannissa. oikea-aikaisesti (17). Tämä tarkoittaa, että työkyvyttömyysriskissä olevia tuetaan, heidän työkykyään seurataan ja työnantajalle tuotetaan tietoa henkilöstön työkykyjohtamisen tueksi (18). Onnistuessaan toiminta säästää työkyvyttömyyseläkekustannuksia merkittävästi (19). Työterveyshuollon työntekijät haluavat käyttää potilastietojärjestelmiä ja ovat siinä kokeneita (6,8,20). Järjestelmät eivät kuitenkaan riittävästi tue vastaanotoilla kertyvien tietojen systemaattista käsittelyä ja hyödyntämistä, eikä tiedoista saada järkeviä yhteenvetoja raportointia varten (21,22). Työnantaja-asiakkaat toivovat työterveyshuollosta parempaa raportointia mm. työntekijöiden terveydestä, työkyvystä ja työolosuhteista (23). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten työterveyslääkärit, työterveyshoitajat, työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit käyttävät potilastietojärjestelmiä: miten he kirjaavat työkykyyn liittyvää tietoa ja minkälaisena he pitävät tiedon saatavuutta käytössään olevista järjestelmistä. Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköpostikyselyllä maaliskuussa Kysely lähetettiin kaikille Suomen Työterveyslääkäriyhdistyksen (1 454 henkilöä), Suomen Työterveyshoitajaliiton (1 338) ja Työfysioterapeuttien (586) jäsenille sekä Suomen Psykologiliiton työterveyspsykologian erityisalakseen ilmoittaneille jäsenille (311). Siihen vastasi 571 henkilöä, joista oli työterveyslääkäreitä 154 (vastausprosentti 11), työterveyshoitajia 209 (16 %), työfysioterapeutteja 164 (28 %) ja työterveyspsykologeja 44 (14 %). Aineisto kerättiin osana Työterveyslaitoksella vuosina toteutettua Kelan rahoittamaa tutkimushanketta Tieto- ja viestintätekniikan käytön mahdollisuudet työterveyshuollon kuntoutusyhteistyössä. Kyselylomake koostui neljästä kysymyskokonaisuudesta ja toisensa poissulkevista vastausvaihtoehdoista, jotka perustuivat tutkijoiden kokemukseen työterveyshuollosta. Lomakkeen käyttökelpoisuutta testattiin etukäteen seitsemällä henkilöllä, joilla oli kokemusta työterveyshuollossa työskentelystä. He eivät kuuluneet potentiaaliseen vastaajajoukkoon. Potilastietojärjestelmien käytön osaamista kysyttäessä käytettiin kolmiportaista Likertasteikkoa: hyvin, kohtalaisesti tai huonosti. Aineistoa analysoitaessa vastausvaihtoehdot huonosti ja kohtalaisesti yhdistettiin, jotta vastausmäärät saatiin riittävän suuriksi. Tutkimusaineisto analysoitiin SAS 9.4 -tilasto-ohjelmalla. Ristiintaulukoinneilla tarkasteltiin tietojärjestelmän käytön ja potilastietojärjestelmän tuotemerkin, tietojärjestelmän käytön ja ammattiryhmän, tietojen saannin ja järjestelmän tuotemerkin sekä tietojen saannin ja ammattiryhmän välisiä yhteyksiä. Ryhmien välisten erojen tilastollista merkitsevyyttä testattiin Khiin neliö -testillä. Tilastollisen merkitsevyyden rajaksi asetettiin p < 0,05. Tulokset Kyselyyn vastanneista 571:stä terveydenhuollon ammattilaisesta suurin osa (89 %) työskenteli työterveyshuollossa. Heistä lähes puolet (46 %) työskenteli lääkärikeskuksessa, noin viidennes (22 %) kunnallisessa liikelaitoksessa tai osakeyhtiössä, 15 % työnantajan omassa työterveysyksikössä, 11 % terveyskeskuksessa ja 6 % työnantajien yhteisessä työterveysyksikössä. Vastaajien käytössä oli kuusi tietojärjestelmää: Acute (n = 130 vastaajaa), Dynamic- Health/ Doctorex (n = 227), Effica (n = 35), Mediatri (n = 24), Pegasos (n = 27) ja Soft-Medic (n = 89). Potilastietojärjestelmän nimen jätti ilmoit ta matta 14 vastaajaa, ja 25 jätti vastaamatta tähän kysymykseen. Järjestelmäkohtaiseen tarkasteluun otettiin kolme yleisimmin käytettyä järjestelmää: DynamicHealth/Doctorex (42 %), Acute (24 %) ja SoftMedic (17 %) LääkäriLehti 37/2017 vsk 72

107 12 Lovis C, Baud RH, Planche P. Power of expression in the electronic patient record: structured data or narrative text? Int J Med Inform 2000;58 59: Työterveyshuolto ja työkyvyn tukeminen työterveysyhteistyönä. Työryhmän loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2011:6. 14 Lappalainen K, Aminoff M, Hakulinen H ym. Työterveyshuolto Suomessa vuonna 2015 ja kehitystrendi Työterveyslaitos Kansaneläkelaitos. Työterveyshuollossa tehtiin miljoona terveystarkastusta ja 5 miljoonaa sairaanhoitokäyntiä. Tilastokatsaus, Ikonen A. Primary care visits in the Finnish occupational health services and their connections to prevention and work-related factors. Väitöskirja. Studies in social security and health 120. Kela, Research Department Työterveys 2025 yhteistyöllä työkykyä ja terveyttä. Valtioneuvoston periaatepäätös. Sosiaalija terveysministeriön julkaisuja kuvio 1. työkykyyn liittyvien tietojen saanti potilastietojärjestelmistä (% vastanneista). vastausten jakauma kysymykseen saatko potilastietojärjestelmästänne helposti tietoa seuraavista asioista? Työntekijän työ- ja toimintakyvystä yksilötasolla (n = 530) Työntekijän kuormitus- ja voimavaratekijöistä yksilötasolla (n = 532) Työhön liittyvistä vaara- ja kuormitustekijöistä ryhmätasolla (n = 532) Työntekijöiden työ- ja toimintakyvystä ryhmätasolla (n = 528) Työntekijöiden sairastavuudesta ryhmätasolla (n = 530) % Kyllä En En osaa sanoa Potilastietojärjestelmän käyttö tietojen kirjaamiseen sujui hyvin lähes kaikilta vastaajilta (89 %), ja vajaalta puolelta (47 %) käyttö sujui hyvin, kun kyseessä oli raportointi työterveyshuollon asiakkaan työpaikalle (liite 1, > Sisällysluettelot > SLL 37/2017). DynamicHealth/Doctorexin (93 %) ja SoftMedicin (92 %) käyttäjissä oli eniten vastaajia, jotka arvioivat osaavansa kirjata tietoja hyvin. Kirjaamisessa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ammattiryhmittäin. Raportoinnin työpaikalle kokivat osaavansa parhaiten työterveyshoitajat (liite 2, > Sisällysluettelot > SLL 37/2017). Vapaamuotoinen kirjaamistapa oli yleisempi kuin rakenteinen kaikkien kysyttyjen tietojen kirjaamisessa työhönsopivuuslausuntoja lukuun ottamatta (liite 3, > Sisällysluettelot > SLL 37/2017). Työterveyshuollossa on käytössä työntekijälle tarkoitettuja, terveydentilaa ja työkykyä selvittäviä sähköisiä lomakkeita. Noin kolmannes vastaajista ilmoitti, että lähes kaikkien lomakkeiden tiedot oli kirjattava potilastietojärjestelmään uudestaan käsin. Viidennes ilmoitti tietojen tallentuvan liitetiedostoina (liite 4, > Sisällysluettelot > SLL 37/2017). Yli puolet vastaajista koki saavansa helpoiten tietoa työntekijöiden sairastavuudesta ryhmätasolla, eli ryhmiä koskevina anonyymeina tietoina (kuvio 1). Tietoja työntekijän yksilöllisestä työ- ja toimintakyvystä sai helposti puolet ja ryhmätasolla noin viidennes vastaajista. Tietojen saannissa oli potilastietojärjestelmittäin tarkasteltuna tilastollisesti merkitseviä eroja (taulukko 1). Tietoja työntekijöiden sairastavuudesta ryhmätasolla sai helposti 74 % DynamicHealth/Doctorexin käyttäjistä. Kolmen yleisimmän potilastietojärjestelmän käyttäjissä oli paljon vastaajia, jotka ilmoittivat, ettei työ- ja toimintakykyyn liittyvien tietojen saanti ole helppoa. Heikoimmin tietoja saivat SoftMedicin käyttäjät sekä yksilötasolla (65 %) että ryhmätasolla (80 %). Ammattiryhmien välillä oli tilastollisesti merkitseviä eroja tietojen saannissa (taulukko 2). Työterveyshoitajat saivat helpoiten tietoa työntekijän sairastavuudesta ryhmätasolla (72 %). Tietoa sekä työntekijän yksilöllisestä työ- ja toimintakyvystä että kuormitus- ja voimavaratekijöistä saivat helpoimmin työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit. Pohdinta Suomessa uudistetaan parhaillaan lainsäädäntöä, jotta kansalaisten tietoja voitaisiin tehokkaammin hyödyntää väestön terveyden, hyvinvoinnin sekä hoito- ja palveluketjujen toimivuuden seurannassa. Työterveyshuollossa on tartaulukko 1. tietojen saannin helppous potilastietojärjestelmittäin (% vastanneista, n pienimmillään). acute (n = 105) DynamicHealth/Doctorex (n = 188) softmedic (n = 76) saa potilastietojärjestelmästä helposti tietoa... kyllä ei kyllä ei kyllä ei p-arvo työntekijän työ- ja toimintakyvystä yksilötasolla < 0,001 työntekijän kuormitus- ja voimavaratekijöistä yksilötasolla ns työhön liittyvistä vaara- ja kuormitustekijöistä ryhmätasolla ns työntekijöiden työ- ja toimintakyvystä ryhmätasolla ns työntekijöiden sairastavuudesta ryhmätasolla < 0,0001 LääkäriLehti 37/2017 vsk

108 18 Uitti J, toim. Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Sosiaali- ja terveysministeriö ja työterveyslaitos, Sauni R, Kivekäs J, Uitti J. Uudet työkyvyttömyyseläkkeet ovat vähentyneet neljänneksen. Suom Lääkäril 2015;70: Triff D, Triff Z, Tigan S, Achimas Cadariu A. Survey on the use of electronic health records by occupational medicine physicians. Applied Medical Informatics 2012;30: Rokkanen T. Työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyö työpaikan tarpeiden arvioinnissa. Akateeminen väitöskirja. Tampere: Terveystieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto, Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö, Helsingin yliopisto, Työterveyslaitos Viljamaa M, Uitti J, Kurppa K, Juvonen-Posti P. Työterveystoiminnan seurannan indikaattorit työkyvyn hallinnan, seurannan ja varhaisen tuen prosessien indikaattorit. Väliraportti. Työterveyslaitos Hakulinen H, Pirttilä I. Asiakkuus työterveyshuollon ja asiakasorganisaation tulkinnoissa. Työelämän tutkimus 2012;10: Sosiaali- ja terveysministeriö. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset Julkaisuja 2016:5. 25 Nelson RR, Todd PA, Wixom BH. Anteedents of information and system quality: An empirical examination within the context of data warehousing. Journal of Management Information Systems 2005;21: Nissinen S, Leino T, Kinnunen U-M, Saranto K. Kokemuksia tietojen vaihdosta työterveysyhteistyössä: terveystarkastuksessa kirjattavat tiedot. FinJeHeW 2016;8: Nissinen S, Leino T, Oksanen T, Saranto K. Relevant patient data for health information exchange: A Delphi method study among occupational health professionals. Occup Med Health Aff 2016;4:244. koitus kehittää kirjaamista muuttamalla tietosisältöjä rakenteisiksi ja automatisoimalla tiedonkeruuta (24). Tässä tutkimuksessa selvitettiin työterveyshuollon ammattiryhmien kokemuksia työkykyyn liittyvien tietojen kirjaamisesta ja saatavuudesta potilastietojärjestelmissä. Työterveyshuollon ja työnantajan tavoitteena on pitää hallinnassa työkykyä heikentävät riskit. Yhteistyö toimii, kun siihen on selkeä yhteistyömalli, työpaikalla tunnetaan työntekijöiden työkyky ja pystytään varautumaan sitä uhkaaviin tilanteisiin (18). Tietojärjestelmillä on tärkeä osuus yhteistyössä. Työterveyshuollon ammattilaisen pitää pystyä kirjaamaan tarvittavat tiedot sujuvasti ja rakenteisessa muodossa siten, että niitä voi hyödyntää mm. arvioitaessa työntekijän työkykyä ja sopivuutta työhön sekä seurattaessa sairausvastaanottokäyntien yhteyttä työhön ja vaikutusta työkykyyn. Jälkimmäiset voidaan kirjata osassa työterveyshuollon potilastietojärjestelmiä, mutta niiden luokitukset ja kirjaamiskäytännöt eivät noudata suositeltua tapaa (18). Aiemmin kirjattujen tietojen saatavuus on tietojärjestelmän välttämätön ominaisuus (25). Tämä tutkimus kuitenkin osoitti, että tietojen saamisessa käyttöön potilastietojärjestelmästä on vaikeuksia järjestelmästä tai ammattiryhmästä riippumatta. Suurin osa vastaajista arvioi, että lähes kaikkien työkykyyn liittyvien tietojen saamisessa on ongelmia. Työterveyshuollossa tietoa työkyvystä tarvitaan työntekijöiden työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseksi, työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi, menetetyn työkyvyn palauttamiseksi ja sairauslomalta työhön palaamisen tukemiseksi (18). Siksi potilastietojärjestelmiä tulee kehittää niiden käyttöympäristössä yhdessä käyttäjien kanssa. Työterveyshuollossa tähän on halukkuutta (8). Kirjatun tiedon rakenteisuus vaikuttaa tietojen hyödyntämiseen tietojärjestelmistä (7). Tässä tutkimuksessa yleisemmäksi osoittautui vapaamuotoinen kirjaaminen. Vaikka terveyssuunnitelma on työterveyshuollossa yksi oleellisimmista kirjattavista tiedoista, sen kirjasi rakenteisesti vain noin kolmasosa vastaajista. Vapaamuotoinen kirjaaminen kuitenkin heikentää terveyssuunnitelman toteutumisen seurantaa (26 28). Terveyssuunnitelmalle on Suomessa määritelty tietosisältö. Tavoitteena on, että suunnitelma kirjattaisiin yhdenmukaisella rakenteella kaikissa potilasjärjestelmissä. Näin se olisi kaikkien ammattilaisten käytettävissä järjestelmästä riippumatta (29). Kansallinen tietosisältö tulee mahdollisimman pian toteuttaa myös työterveyshuollossa, jossa terveyssuunnitelmat ovat käytössä. Myös työkykyä kartoittavissa sähköisissä lomakkeissa on kehitettävää. Niiden tiedot oli yleensä kirjattava tietojärjestelmään uudestaan käsin tai ne tallentuivat sinne liitetiedostona. Usein tietoja ei edes kerätty sähköisesti. Tutkimuksessamme tästä on esimerkkinä työkykyindeksikysely, joka on työterveyshuollossa käytetty standardoitu mittari (30). Sähköisen asioinnin yleistyessä ainakin lomakkeiden ja kyselyjen yhteenvedot tulee saada käyttöön niin, että ne tallentuvat suoraan potilaskertomukseen. Standardoitujen mittarien liittäminen osaksi sähköistä potilaskertomusta vähentää työtä, kun hoitoon osallistuvat voivat kirjata vain mittarien perusteella tekemänsä päätelmät eikä koko mittarin tietosisältöä (31). taulukko 2. tietojen saannin helppous ammattiryhmittäin (% vastanneista, n pienimmillään). työterveyslääkäri (n = 133) työterveyshoitaja (n = 175) työfysioterapeutti (n = 111) työterveyspsykologi (n = 29) saa potilastietojärjestelmästä helposti tietoa... kyllä ei kyllä ei kyllä ei kyllä ei p-arvo työntekijän työ- ja toimintakyvystä yksilötasolla < 0,0001 työntekijän kuormitus- ja voimavaratekijöistä yksilötasolla < 0,0001 työhön liittyvistä vaara- ja kuormitustekijöistä ryhmätasolla ns työntekijöiden työ- ja toimintakyvystä ryhmätasolla < 0,001 työntekijöiden sairastavuudesta ryhmätasolla < 0, LääkäriLehti 37/2017 vsk 72

109 28 Leino T, Rautio M, Kanervisto M, Tilli J, Kaleva S. Terveystarkastuskäytännöt suomalaisessa työterveyshuollossa. Työterveyslaitos Komulainen J, Vuokko R, Mäkelä M. Rakenteinen terveys- ja hoitosuunnitelma. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Luokitukset, termistöt ja tilasto-ohjeet 7/ Tiitola K, Takala E-P, Rentto T, Tulenheimo-Eklund E, Kaukiainen A. Työkyvyn heikkenemisen varhainen tunnistaminen. Suositus. Toimia Häyrinen K. Kliininen tieto hoitoprosessissa. Tarkoituksenmukaisen moniammatillisen tietomallin kehittäminen. Väitöskirja. Itä-Suomen yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta sidonnaisuudet Ei sidonnaisuuksia. tästä asiasta tiedettiin terveydenhuollon potilastietojärjestelmien käytettävyys ei ole juuri parantunut viime vuosina. tietojärjestelmät helpottavat ammattilaisten työtä vasta, kun ne tukevat potilastyötä ja mahdollistavat niihin tallennettujen tietojen hyödyntämisen. tämä tutkimus opetti työkykytietoa ei ole kätevästi saatavilla työterveyshuollon tietojärjestelmistä. työterveyshenkilöstö käyttää yleisemmin vapaamuotoista kuin rakenteista kirjaamistapaa. ammattilaiset joutuvat yleensä itse uudestaan kirjaamaan potilastietojärjestelmään asiakkaille tarjottavien työkykyä kartoittavien sähköisten kyselyjen tiedot. Tuloksiamme pitää arvioida seuraavien vahvuuksien ja heikkouksien kannalta. Tutkimus toteutettiin sähköisenä kyselynä, joka kohdistettiin kaikille tutkittujen ammattiryhmien ammattiliittojen ja -yhdistysten jäsenille. Lähes kaikki käyttivät työssään sähköistä potilastietojärjestelmää ja työskentelivät työterveyshuollossa, useimmat lääkärikeskuksissa. Niissä työskentelevien osuus oli hieman pienempi ja muualla työskentelevien suurempi kuin aiemmin (14). Aineiston voi kuitenkin katsoa edustavan työterveyshuollossa työskenteleviä hyvin. Vastausprosentit olivat pieniä. Tähän saattoi vaikuttaa se, ettei kohderyhmiä pystytty rajaamaan vain työterveyshuollossa tuolloin työskenteleviin. Siksi tuloksia ei voida yleistää koskemaan koko tutkimuksen perusjoukkoa. Tutkimus osoittaa, että työterveyshuollon potilastietojärjestelmät tukevat työkykytiedon saatavuutta huonosti, vaikka käytössä on erityisesti työterveyshuoltoa varten kehitettyjä järjestelmiä. Kehittämisen tarvetta osoittavat myös aiemmat tutkimukset. Työkykyä koskevan tiedon tulee kulkea henkilön mukana kaikkialla, missä häntä hoidetaan. Tämä tieto saadaan parhaiten käyttöön, kun sen kirjaamisessa käytettävät luokitukset ja koodistot määritellään ja kirjaamiskäytäntö yhtenäistetään. English summary in english Work ability data in electronic health records of occupational health services LääkäriLehti 37/2017 vsk

110 English summary sari nissinen M.Sc. (Health Care), Senior Specialist, Occupational Health Finnish Institute of Occupational Health tuula oksanen ulla-mari kinnunen timo Leino simo kaleva kaija saranto Work ability data in electronic health records of occupational health services Background Almost all healthcare professionals use electronic health records. The utilization of electronic health records is challenging; the patient data are not always easily accessible or do not always meet the needs of the various health professionals. In occupational health services, the employees work ability data is needed for example to support maintaining the ability to work and to prevent incapacity for work. Methods We evaluated the use of electronic health records in occupational health services with an electronic questionnaire in The survey targeted occupational health physicians, nurses, physiotherapists and psychologists, and 571 responded to the survey. We analyzed the data from two perspectives: documentation by occupational health professionals and data availability in electronic health records. results The electronic documentation of health data was well managed. Narrative documentation was more common than structured documentation. Patients work ability data from electronic surveys were saved as an attachment in electronic health records yielding the need for electronic redocumentation. Access to work ability data was not easy in any electronic health records system or by any professional group. Conclusions The electronic health records in occupational health services do not enhance the availability of work ability data. The availability of work ability data would be improved if the documentation were standardized and structured into defined categories with universal codes. 2017a LääkäriLehti 37/2017 vsk 72

111 Liite 1. Potilastietojärjestelmien käytön osaaminen potilastietojärjestelmittäin (% vastanneista, n pienimmillään). acute (n = 129) osaa käyttää potilastietojärjestelmää Hyvin kohtalaisesti tai huonosti DynamicHealth/Doctorex (n = 223) Hyvin kohtalaisesti tai huonosti Hyvin softmedic (n = 88) kohtalaisesti tai huonosti p-arvo Potilastietojen kirjaamiseen < 0,001 Raportointiin työpaikalle < 0,01 Liite 2. Potilastietojärjestelmien käytön osaaminen ammattiryhmittäin (% vastanneista, n pienimmillään). työterveyslääkäri työterveyshoitaja työfysioterapeutti työterveyspsykologi p-arvo (n = 149) (n = 202) (n = 142) (n = 44) osaa käyttää potilastietojärjestelmää Hyvin kohtalaisesti tai huonosti Hyvin kohtalaisesti tai huonosti Hyvin kohtalaisesti tai huonosti Hyvin kohtalaisesti tai huonosti Potilastietojen kirjaamiseen ns Raportointiin työpaikalle < 0,0001 Liite 3. työkykytietojen kirjaamistapa potilastietojärjestelmään (% vastanneista). Terveyssuunnitelmaa koskevat tiedot (n = 535) Työkykyä koskevat tiedot (n = 533) Työhönsopivuuslausunto (n = 524) Työterveysneuvottelua koskevat tiedot (n = 532) Toteutetut työn muokkaustoimenpiteet (n = 530) Tieto osasairauslomasta (n = 527) % Vapaamuotoisesti Rakenteisesti Tietoja ei kirjata Liitetiedostona En osaa sanoa Liite 4. terveydentilaa ja työkykyä kartoittavien lomakkeiden tallentuminen potilastietojärjestelmiin (% vastanneista). Terveystarkastuksen esitietolomake (n = 528) Seulova terveys- tai hyvinvointikysely (n = 468) Terveysriskikysely (esim. DM-seula, Score, masennusseula) (n = 509) Työkykyindeksi (n = 526) Audit (n = 528) Työuupumusmittari (esim. BBI-15) (n = 521) Liikuntaelinten oirekysely (n = 495) % Tiedot on kirjattava uudestaan Tiedot tallentuvat liitetiedostona Tietoja ei kerätä sähköisesti LääkäriLehti 37/2017 vsk b

112

113 ARTIKKELI III Nissinen, S., Oksanen, T., Leino, T., Kinnunen, U-M., Ojajärvi, A. & Saranto K Documentation of work ability data in occupational health records. Occupational Medicine, 68(2), Saatavilla: Julkaistaan väitöskirjan painetussa versiossa Oxford University Pressin luvalla.

114

115 ARTIKKELI IV Nissinen, S., Soini, S., Leino, T., Hakulinen, H. & Saranto K Kanta-arkiston käyttökokemuksia työterveyshuollossa. Finnish Journal of Health and Welfare, 10(1), Saatavilla: Julkaistaan Finnish Social and Health Informatics Associationin luvalla.

116

117 SCIENTIFIC PAPERS Kanta-arkiston käyttökokemuksia työterveyshuollossa Sari Nissinen, kehittämispäällikkö, TtM 1, Satu Soini, ylilääkäri, LL 1, Timo Leino, ylilääkäri, LT, dosentti 1, Hanna Hakulinen, kehittämispäällikkö, TtM 1, Kaija Saranto, professori, TtT 2 1 Työterveyslaitos, Helsinki; 2 Itä-Suomen yliopisto, Sosiaali- ja terveysjohtamisen laitos, Kuopio Sari Nissinen, kehittämispäällikkö, TtM, Työterveyslaitos, PL 40, FI Työterveyslaitos, FINLAND. Sähköposti: sari.nissinen@ttl.fi Tiivistelmä Sosiaali- ja terveysministeriön laatiman Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian tarkoituksena on mahdollistaa, että terveydenhuollon ammattilaisella on käytössään ajantasainen potilastieto ja työtä tukevat tietojärjestelmät. Tietojen vaihto yli organisaatiorajojen toteutetaan valtakunnallisen Potilastiedon arkiston (Kanta-arkiston) avulla. Arkistoon on tallennettu tietoja lähes kaikista suomalaisista ja sen käyttö lisääntyy terveydenhuollon ammattilaisten keskuudessa koko ajan. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Kanta-arkiston käyttöä työterveyshuollossa. Sähköinen kysely lähetettiin työterveyslääkäreille, työterveyshoitajille, työfysioterapeuteille ja työterveyspsykologeille kesällä 2017 ja siihen vastasi yhteensä 359 henkilöä. Tulokset osoittavat, että Kanta-arkistoa pidetään hyvänä ideana, mutta sitä käytetään vielä vähän. Vastaajat kokevat, että tietojen haku on hidasta, tarvittavan tiedon löytäminen hankalaa ja potilastietojen tallentumisessa Kantaarkistoon on ajoittain viivettä. Lisäksi Kanta-arkistossa näkyvät potilaskäyntien päivämäärät eivät aina välttämättä vastaa käynnin todellista ajankohtaa. Työterveyshuollon ammattilaiset uskovat muiden ammattilaisten hyödyntävän työterveyshuollossa syntyneitä tietoja, vaikka kokevatkin, että Kanta-arkiston avulla kokonaiskuvan saaminen potilaan hoidon tilanteesta ei onnistu helposti. Tietojen ajantasainen kirjaaminen ja niiden tallentuminen Kanta-arkistoon mahdollistaa potilaalle parhaan mahdollisen hoidon, kun ammattilaiset saavat tarvittaessa esille potilaan koko terveys- ja sairaushistorian. Vaikka Kantaarkiston käyttö on vielä osin hankalaa ja tietojen löytämisessä on vaikeutta, voidaan kuitenkin sanoa sen täyttävän tarkoituksensa ja hyödyttävän työterveyshuollon ammattilaisen työtä. Tulevaisuudessa tilanne tulee paranemaan, kun Kanta-arkistoon toteutettavan tiedonhallintapalvelun kautta saadaan ammattilaisille käyttöön kooste potilasta koskevista keskeisistä terveystiedoista. Avainsanat: sairauskertomukset, sähköiset potilastietojärjestelmät, terveystietojen vaihto, työterveyshuolto, Kanta-palvelu FinJeHeW 2018;10(1) 102

118 SCIENTIFIC PAPERS Abstract The purpose of the ehealth and esocial Strategy 2020 by the Finnish Ministry of Social Affairs and Health is to provide health care professionals with access to up-to-date patient data and information systems that support their work. Patient data are exchanged between organizations using the national Patient Data Repository (Kanta repository). The repository is increasingly used by the health care professionals as well as citizens. Presently, patient data of nearly every Finn are stored in it. The purpose of this study was to determine the use of the Kanta repository in Occupational Health Services using an electronic questionnaire in summer The survey targeted occupational health physicians, nurses, physiotherapists, and psychologists. There was a total of 359 respondents. The results indicate that the Kanta repository is positively viewed but not used extensively. Respondents say that patient data retrieval is slow, the required data cannot be found with certainty and occasionally, there are some delays with saving patient data in the Kanta repository. Furthermore, the dates of patient visits showed in the Kanta repository do not always correspond to the actual dates of the visits. Occupational health professionals believe that other professionals utilize patient data generated in occupational health services. However, they feel that getting an overall status of a patient s care is not easy with the Kanta repository. Documenting and archiving patient data without delay in the Kanta repository provides patients with the best care possible, as professionals can access the patient s entire medical history if necessary. Although using the Kanta repository is still somewhat cumbersome and there are difficulties with finding patient data, it fulfils its purpose and supports the occupational health professionals work. In the future, the situation will hopefully improve. The national patient data management service of the Kanta repository will start providing professionals with the summaries of patient s key structural health information. Keywords: medical records, medical records systems, health information exchange, occupational health services, Kanta services Johdanto Sosiaali- ja terveysministeriön laatiman Sote-tieto hyötykäyttöön -strategian yhtenä tarkoituksena on mahdollistaa, että terveydenhuollon ammattilaisella on käytössään ajantasainen potilastieto ja työtä tukevat tietojärjestelmät. Tietojen saatavuus yli organisaatiorajojen turvataan kansallisilla ratkaisuilla. Käytännössä tiedon integraatio toteutuu Kelan ylläpitämien Kantapalvelujen avulla. Kanta-palveluihin kuuluu muun muassa sähköinen resepti, omakanta-palvelu sekä potilastiedon arkisto (Kanta-arkisto). Kanta-arkistoon kuuluu myös Tiedonhallintapalvelu, jonne tällä hetkellä tallennetaan potilaan antama suostumus häntä koskevien tietojen luovutukseen ja hänen mahdollisesti tekemät luovutuskiellot. Jatkossa Tiedonhallintapalvelun avulla on tarkoitus näyttää ammattilaisille koosteena potilaan terveyden- ja sairaanhoidon kannalta keskeiset tiedot. Kanta-arkistoon tallennettavien potilastietojen merkitys tulee korostumaan, jos kansalaisten valinnanvapaus eli oikeus valita itse mistä saa sosiaali- ja terveyspalvelunsa, toteutuu. [1-4] Terveydenhuollon potilastietojärjestelmät lähettävät potilastietoja Kanta-arkistoon automatisoidusti ja reaaliaikaisesti heti, kun ammattilaisen kirjaama potilaskertomustieto on määritelty valmiiksi [5]. Potilaan suostumuksella tiedot ovat hoitotilanteessa käytettävissä, kun ammattilainen on kirjautunut Kanta-arkistoon henkilökohtaisella toimikortilla [6] FinJeHeW 2018;10(1) 103

119 SCIENTIFIC PAPERS Ammattilaiset kirjaavat potilaskertomukseen hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan kannalta tarpeelliset tiedot. Jokaisesta hoitotapahtumasta tulee kirjata tiedot ainakin potilaan tulosyystä, esitiedoista, nykytilasta, havainnoista, tutkimustuloksista, ongelmista, taudinmäärityksestä tai terveysriskistä, sairauden kulusta, johtopäätöksistä, hoidon suunnittelusta, toteutuksesta ja seurannasta sekä loppulausunto. Lainsäädäntö velvoittaa, että nämä potilaskertomuksiin kirjatut tiedot tallennetaan valtakunnalliseen Kantaarkistoon. [7,8] Kanta-arkisto on ollut käytössä vuodesta 2012 lähtien. Siihen on liittynyt koko julkinen terveydenhuolto ja suurin osa yksityisistä toimijoista. Tietojen haku arkistosta lisääntyy koko ajan, viimeisimpien tilastojen mukaan potilastietojen hakuja tehdään jo yli puoli miljoonaa kertaa kuukaudessa. Kokonaiskuvan saaminen potilaan hoitotilanteesta on tärkeää ja siksi kaikkien tietojen tulisi olla kirjattuna Kanta-arkistoon. Käyttäjiltä saadun palautteen mukaan Kanta-arkiston käyttöä potilastietojärjestelmillä tulisi kehittää helppokäyttöisimmiksi, tietojen selauksen pitäisi olla toimivampaa ja graafinen ulkoasu selkeämpää. [6,9] Helppokäyttöisyyden lisäksi tärkeää on, että ammattilaiset kokevat Kanta-arkistosta olevan myös hyötyä potilastyöhön [10]. Maailmalla Kanta-arkiston kaltaisia kansallisia tietojärjestelmäratkaisuja on toteutettu useissa maissa. Yhteistä näille kaikille on pyrkimys siirtää potilaan keskeisiä hoitotietoja eri terveydenhuolto-organisaatioiden välillä sekä standardien soveltaminen tietojen kirjaamisessa ja siirtämisessä. [11,12] Tutkimusten mukaan potilastietojen saatavuus toisesta hoitopaikasta on ammattilaisten mukaan vaikuttanut positiivisesti ainakin hoidon lopputulokseen, laatuun ja tuottavuuteen [13-15]. Toistaiseksi Kanta-arkiston käyttöä on tutkittu vähän. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen meneillään olevassa Sosiaali- ja terveydenhuollon tietojärjestelmäpalveluiden seuranta ja arviointi (STePS) -hankkeessa kerätään valtakunnallisesti tietoa tietojärjestelmien ja sähköisten palveluiden saatavuudesta, käytöstä, käytettävyydestä ja vaikutuksista [16]. Kesäkuussa 2017 julkaistujen alustavien tutkimustulosten mukaan tietojärjestelmät eivät vielä tue sote-uudistusta ja ammattilaiset kokevat sekä tiedonhaun Kanta-arkistosta että tietojen vaihdon eri organisaatioiden välillä hankalaksi [17,18]. Vastaavanlaisia tuloksia on saatu aiemmissakin lääkäreille suunnatuissa tutkimuksissa. Organisaatioiden välisen tietojen vaihdon ongelmat ovatkin keskeisiä lääkärien kokemia ongelmia tietojärjestelmissä. Potilastietoja ei siksi välttämättä vaihdeta mahdollisista hyödyistä huolimatta. [19,20] Työterveyshuollossa on käytössä useita eri potilastietojärjestelmiä. Niiden on todettu tukevan parhaiten tietojen vaihtoa työterveyshuollon oman organisaation sisällä. Sen sijaan tietojen vaihdossa esimerkiksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kanssa on kehittämisen tarvetta. Kehittämisen tarvetta on myös siinä, miten työterveyshuollon potilastietojärjestelmistä saadaan käyttöön sinne aiemmin kirjattuja tietoja. Tilanne pitää saada paremmaksi, sillä tietojen hyödyntämiseen potilaan palvelu- ja hoitotapahtumissa vaikuttaa se, kuinka hyvin ja missä muodossa tiedot ovat ammattilaisen käytössä, kun hän niitä tarvitsee. [21-24] Käytössä olevan teknologian vähäinen käyttö voi johtua sen huonosta suunnittelusta, jäykkyydestä ja monimutkaisuudesta tai siitä, että sen käyttö vie liikaa aikaa [25,26]. Käyttöhalukkuuteen vaikuttaa myös kokemus hyödyllisyydestä eli kuinka paljon järjestelmän koetaan tehostavan toimintaa sekä kokemus helppokäyttöisyydestä eli kuinka vaivattomasti järjestelmän käyttö sujuu [27]. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää työterveyslääkärien, työterveyshoitajien, työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien kokemuksia valtakunnallisen Kanta-arkiston käytöstä. Tutkimus on osa Työterveyslaitoksella käynnistynyttä ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoittamaa TYÖKE (Verkostoilla tehoa SOTEen, työkyvyn tukeen ja työikäisten terveyteen) -kehittämishanketta, jossa on tavoitteena rakentaa toiminnallinen integraatio työterveyshuollon ja muun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kuntoutustoimijoiden kanssa osana sote-muutosta sekä kehittää työterveystoiminnan sisältöjä vastaamaan työelämän muuttuviin tarpeisiin ja terveydenhuollon muutokseen FinJeHeW 2018;10(1) 104

120 SCIENTIFIC PAPERS Tutkimuskysymys: Millaisia ovat työterveyslääkärien, työterveyshoitajien, työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien kokemukset valtakunnallisen Potilastiedon arkiston (Kantaarkiston) käytöstä? Aineisto ja menetelmät Tutkimuksen aineistonkeruuna oli sähköinen kysely. Tutkimukseen pyydettiin eri potilastietojärjestelmiä käyttäviä työterveyshuollon palveluntuottajia (N=8). Mukaan lupautui julkiselta ja yksityiseltä sektorilta yhteensä kuusi palveluntuottajaa. Tutkimus toteutettiin vuoden 2017 kesäkuun ja elokuun välisenä aikana sähköpostikyselynä käytännön työtä tekeville työterveyslääkäreille, työterveyshoitajille, työfysioterapeuteille ja työterveyspsykologeille (N=1713). Kyselystä lähetettiin yhteensä kolme muistutusta. Työterveyshuollon ammattilaisille kohdistettu strukturoitu kysely sisälsi seitsemän Likert-asteikollista asenneväittämää sekä avoimen kysymyksen Kanta-arkiston käyttökokemuksista. Asenneväittämät perustuivat tutkijoiden kokemukseen työskentelystä työterveyshuollossa. Ennen kyselyn toteuttamista se testattiin seitsemällä tutkimuksen ulkopuolisella henkilöllä, joilla oli kokemusta kirjaamisesta työterveyshuollossa. Kyselyaineistoa analysoitaessa Likert-asteikon luokat täysin samaa mieltä ja jokseenkin samaa mieltä yhdistettiin uudeksi luokaksi samaa mieltä sekä luokat jokseenkin eri mieltä ja täysin eri mieltä uudeksi luokaksi eri mieltä. Keskellä oleva vaihtoehto ei samaa eikä eri mieltä jätettiin omaksi luokaksi. Yhdistäminen tehtiin siksi, että vastausmäärät saatiin riittävän suuriksi aineiston tilastollista käsittelyä varten. Tutkimusaineiston analysointi, kuvaus sekä tilastolliset analyysit suoritettiin käyttäen SPSS Statistics 24- ohjelmistoa. Aineistoa kuvattiin frekvensseinä ja niiden prosenttijakaumina. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja Khiin neliötestiä, joiden avulla vastauksista tarkasteltiin työterveyshenkilöstön ammattiryhmien, potilastietojärjestelmien sekä potilastietojärjestelmän käyttökokemuksien välisiä eroja. Merkitsevyyden rajaksi asetettiin p:n arvo alle 0,05. Kyselyn avoimet vastaukset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällön analyysilla Atlas.ti-ohjelmaa apuna käyttäen. Tuloksissa esitetyt lainaukset ovat avointen vastausten suoria lainauksia, jotka edustavat parhaiten saatuja tuloksia. Tulokset Tutkimukseen vastasi 359 henkilöä, joista työterveyslääkäreitä oli 118, työterveyshoitajia 177, työfysioterapeutteja 45 ja työterveyspsykologeja 19. Kyselyn vastausprosentti oli 21. Vastaajista kahdella kolmasosalla (66 %) oli ollut mahdollisuus käyttää Kanta-arkistoa yli vuoden ajan. Noin kolmannes (34 %) oli saanut koulutusta Kanta-arkiston käyttöön, mutta koki tarvetta lisäkoulutukseen. Noin neljännes (27 %) tarvitsi koulutusta, mutta ei ollut sitä saanut. Suurin osa (87 %) vastaajista oli käyttänyt nykyistä potilastietojärjestelmäänsä yli vuoden. Taulukossa 1 esitetään vastaajien taustatietoja. Vastaajilta kysyttiin, kuinka usein he hakevat Kantaarkistosta potilaan lääkitystietoja, tutkimustuloksia tai hoitopalautteita. Useimmin tietoja hakivat työterveyslääkärit ja työterveyshoitajat, joiden tulokset esitetään kuvassa 1. Työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien vastauksia ei raportoida, koska vastaajista vain muutama oli hakenut potilastietoja Kanta-arkistosta FinJeHeW 2018;10(1) 105

121 SCIENTIFIC PAPERS Taulukko 1. Vastaajien taustatietoja. Taustatiedot n % n % Ammattiryhmä (n=359) Kokemus nykyisestä potilastietojärjestelmästä (n=356) Työterveyslääkäri Alle 1 vuotta Työterveyshoitaja vuotta Työfysioterapeutti vuotta Työterveyspsykologi 19 5 Yli 6 vuotta Työskennellyt työterveyshuollossa (n=356) Mahdollisuus käyttää Kanta-arkistoa (n=344) Alle 1 vuotta 20 6 Alle 1/2 vuotta vuotta /2-1 vuotta vuotta Yli vuosi, mutta alle kaksi vuotta Yli 6 vuotta Yli kaksi vuotta Käytössä oleva potilastietojärjestelmä (n=359) Koulutustarve Kanta-arkiston käyttöön (n=353) Acute 31 9 On saanut riittävästi Dynamichealth On saanut ja tarvitsee lisää koulutusta Mediatri Ei ole saanut, tarvetta koulutukseen Softmedic 29 8 Ei ole saanut, ei tarvetta koulutukseen Kuva 1. Työterveyslääkäreiden ja työterveyshoitajien vastaukset tietojen hausta Kanta-arkistosta (%-osuudet). Vastaajia, jotka ilmoittivat, etteivät käytä tietojen hakuun Kanta-arkistoa, pyydettiin kertomaan tähän syy. Avoimeen kysymykseen vastasi 36 henkilöä, joista yhdeksän koki, ettei osaa käyttää Kanta-arkistoa. Seuraavaksi yleisin syy oli, että Kanta-arkiston käyttöön ei koettu olevan tarvetta (seitsemän vastaajaa). Vastaajista kuusi kertoi löytävänsä tarvittavat tiedot omasta potilastietojärjestelmästä ja viisi koki, että Kantaarkiston käyttö ei kuulu omaan työhön. Vastaajista neljä ei käytä Kanta-arkistoa, koska olettaa potilaan itse kertovan omat terveys- ja sairaustietonsa. Kolmella oli ongelmia Kanta-arkistoon kirjautumisessa tarvittavan toimikortin kanssa ja yhdellä vastaajalla ei ollut aikaa käyttää Kantaa. Lisäksi yksi vastaaja ilmoitti syyksi potilaan suostumuksen puuttumisen FinJeHeW 2018;10(1) 106

122 SCIENTIFIC PAPERS Vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa, saavatko he Kanta-arkiston avulla helposti kuvan potilaan terveyshistoriasta, hoidosta ja kuntoutuksesta. Työterveyslääkärit (kuva 2) ja työterveyshoitajat (kuva 3) kokivat saavansa parhaiten kuvan potilaan hoidosta erikoissairaanhoidossa. Työterveyslääkärit saivat huonoiten kuvan potilaan kuntoutuksesta ja työterveyshoitajat terveyshistoriasta ja kuntoutuksesta. Myöskään näitä tuloksia ei raportoida työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien osalta, koska heistä vain muutama oli käyttänyt Kanta-arkistoa. Kuva 2. Työterveyslääkärien vastaukset tietojen saannista Kanta-arkistosta (%-osuudet). Kuva 3. Työterveyshoitajien vastaukset tietojen saannista Kanta-arkistosta (%-osuudet) FinJeHeW 2018;10(1) 107

123 SCIENTIFIC PAPERS Vastaukset Kanta-arkistoa koskeviin asenneväittämiin ammattiryhmittäin tarkasteltuna esitetään taulukossa 2. Näissä tuloksissa oli tilastollisesti merkitseviä eroja. Kanta-arkistoa hyvänä ideana piti valtaosa vastaajista (67-91 %). Helposti käytettävänä Kanta-arkistoa piti työterveyshoitajista puolet (49 %) samoin kuin työterveyspsykologeista (50 %). Työterveyslääkäreistä tätä mieltä oli kolmannes (35 %) ja työfysioterapeuteista jonkin verran enemmän (40 %). Vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa siihen, pyrkivätkö he käyttämään Kanta-arkistoa aina, kun se on mahdollista. Useimmiten näin tekivät työterveyslääkärit (74 %). Työterveyslääkäreistä noin puolet (54 %) ja työterveyshoitajista kolmannes (35 %) tarvitsi työntekijän työkykyyn liittyviä tietoja, mutta työterveyslääkäreistä kaksi kolmannesta (66 %) ja työterveyshoitajista kolmannes (32 %) oli sitä mieltä, ettei Kanta-arkistosta löydy niitä riittävästi. Muiden potilasta hoitavien tahojen uskottiin hyödyntävän Kanta-arkistoon työterveyshuollossa kirjattuja tietoja (64-67 %). Työterveyshuollosta Kanta-arkistoon tallentuneiden tietojen uskottiin myös tehostavan muiden terveydenhuollon ammattilaisten työtä (56-64 %). Taulukko 2. Kanta-arkiston käyttöä koskevien asenneväittämien vastaukset ammattiryhmittäin tarkasteltuna (%- osuudet). Ammattiryhmä, vastaajien määrä (%) Kanta-arkisto on hyvä idea terveydenhuollossa. Kanta-arkisto on helposti käytettävissä. Pyrin käyttämään Kanta-arkistoa aina kun se on mahdollista. Kanta-arkistosta löytyy riittävästi työntekijän työkykyyn liittyvää tietoa. Minulla ei ole ollut tarvetta hakea Kantaarkistosta työntekijän työkykyyn liittyvää tietoa. Muu potilasta hoitava taho hyödyntää Kantaarkistoon työterveyshuollosta kirjattuja potilastietoja. Työterveyshuollosta Kanta-arkistoon tallennettu työkykyyn liittyvä tieto tehostaa muun terveydenhuollon potilastyötä. Työterveyslääkärit (n=118) Työterveyshoitajat (n=177) Työfysioterapeutit (n=45) Työterveyspsykologit (n=19) samaa eri samaa eri samaa eri samaa eri mieltä mieltä mieltä mieltä mieltä mieltä mieltä mieltä Khi p<0,05 * * * * * FinJeHeW 2018;10(1) 108

124 SCIENTIFIC PAPERS Potilastietojärjestelmittäin tarkasteltuna Kanta-arkistoa pitivät helposti käytettävänä eniten Mediatrin (64 %) ja SoftMedicin (55 %) käyttäjät, kun taas DynamicHealthin käyttäjistä tätä mieltä oli alle puolet (40 %) ja Acuten käyttäjistä vähän yli neljännes (27 %). Tämä oli tilastollisesti merkitsevä tulos. Asenneväittämiä koskevia tuloksia tarkasteltiin myös suhteessa siihen, kuinka kauan vastaajat olivat käyttäneet nykyistä potilastietojärjestelmäänsä. Näissä tuloksissa ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä. Kyselyn lopussa vastaajia pyydettiin vapaamuotoisesti kertomaan kokemuksiaan Kanta-arkiston käytöstä. 84 henkilöä vastasi tähän. Heistä kolmasosa (n=28) koki tarvittavan tiedon löytämisen Kanta-arkistosta olevan hankalaa. Tiedon löytäminen kymmenien rivien joukosta on usein hyvin hankalaa. Ei ole mitään hakutoimintoa, vaan pitää klikata joka ikinen teksti auki, jossa ehkä voisi olla jotakin asiaan liittyvää. Noin viidennes (n=15) vastaajista mainitsi Kantakäyttöliittymän näkymän olevan sekava. Yhtä paljon oli niitä, jotka kokivat tietojen hakemisen Kanta-arkistosta olevan hidasta sekä niitä, joiden mielestä potilastietojen tallentumisessa Kantaan oli liikaa viivettä. Kanta-arkisto on sillisalaattia. potilaan oma näkymä on varsin selkeä verrattuna ammattilaisten näkymään. Monesti on tilanne että joudun pyytämään potilasta tulostamaan omat kanta tekstinsä jotta näen kaikki sisällöt mukaan lukien lab kokeet tai pyytämään paperikopiot teksteistä. Erikoissairaanhoidon kertomukset tulevat pitkällä viiveellä nähtäväksi työterveyshuoltoon. Tämä vaikeuttaa asiakkaan työhönpaluuta merkittävästi. Sen käyttö vie usein liikaa aikaa verrattuna hyötyyn. Muutama vastaaja mainitsi myös, että Kanta-arkistosta löytyvät päivämäärät eivät vastanneet käynnin todellista ajankohtaa (n=9), ja että tietoja hakiessa löytyi myös tapahtumia ilman varsinaista potilaskertomustekstiä (n=4). Lisäksi koettiin (n=5), että Kanta-arkiston käyttöä hidastaa potilaan suostumuksen puuttuminen. Siellä on välillä tolkuttomasti rivejä, joista ei aukea mitään tietoa. Kanta-arkisto käyttöä rajaa potilaan lupa: Joskus työkykyarvioissa lupaa ei saa ja silloin Kanta-arkistoa ei voi käyttää. Kolme vastaajaa oli sitä mieltä että Kanta-arkistosta on hyötyä potilastyössä ja sen käyttö on helppo oppia. He myös pitävät Kanta-arkistoa ylipäätään hyvänä asiana. Pohdinta Työterveyshuollolla on tärkeä rooli suomalaisten työurien pidentämisessä ja työkyvyn tukemisessa. Työkyvyttömyysriskissä olevat työntekijät pyritään työterveyshuollossa tunnistamaan mahdollisimman varhain, jotta myös työkykyä tukevat toimenpiteet käynnistyisivät oikea-aikaisesti. Myös muualla terveydenhuollossa syntynyttä potilastietoa tarvitaan työterveyshuollossa, kun kyseessä on työntekijä, jolla on työkykyyn liittyvä ongelma. Työikäisten terveydenhuollossa on useita ongelmia. Tällaisia ongelmakohtia ovat muun muassa: hoito on pirstoutunut, tieto ei liiku eikä työterveyshuolto yleensä ole mukana yhteistyöverkostoissa. Muualla terveydenhuollossa ei useinkaan tunneta eikä osata käyttää hyväksi työterveyshuoltoa ja sen osaamista. Tämä johtaa siihen, että työkyvyttömyyden hoito viivästyy. Lisäksi ammattitautien ja työperäisten sairauksien tunnistaminen ja ehkäisy toimivat tällöin puutteellisesti. [24]. Meneillään olevalla sote- ja maakuntauudistuksella tavoitellaan muutosta, joka parantaisi palvelujen saatavuutta ja yhdenvertaisuutta sekä toisi säästöjä palvelutuotantoon. Muutoksessa välineinä ovat kansalliset ICTratkaisut, joiden tarkoitus on tukea asiakkaita ja potilaita, sujuvoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja helpottaa ammattilaisten työtä. Keskeinen tavoite on myös, että asiakas- ja potilastieto liikkuu eri palveluntuottajien välillä kansallisten rekistereiden ja täysin yhteen toimivien tietojärjestelmien avulla. Tavoitteen saavuttamiseksi on tärkeää valtakunnallinen ohjaus, FinJeHeW 2018;10(1) 109

125 SCIENTIFIC PAPERS mutta myös se, miten ammattilaiset ottavat haltuunsa näitä kansallisia palveluita. [3,12,28] Tässä tutkimuksessa selvitettiin työterveyshuollon ammattilaisten kokemuksia valtakunnallisen Potilastiedon arkiston (Kantaarkiston) käytöstä. Kanta-arkiston avulla on tarkoitus varmistaa potilastietojen saatavuus ammattilaisille. Kanta-arkistoa käytetään potilastietojärjestelmillä ja käyttäjiltä saadun palautteen mukaan niitä tulisi kehittää helppokäyttöisimmiksi, tietojen selauksen pitäisi olla toimivampaa ja graafinen ulkoasu selkeämpää [6,9]. Tämän tutkimuksen tulokset tukivat näitä käyttäjäkokemuksia. Työterveyshuollon ammattilaiset kokivat, ettei tietoja saada Kanta-arkistosta helposti, tarvittavien tietojen löytäminen on hankalaa ja niiden hakeminen hidasta. Parhaiten saatiin käyttöön erikoissairaanhoidon tietoja. Niiden tallentumisessa Kanta-arkistoon koettiin kuitenkin olevan liikaa viivettä. Tuloksista ilmeni myös, että koulutusta Kanta-arkiston käyttöön ei aina ollut järjestetty riittävästi. Potilasasiakirja-asetuksen 8 :n mukaan tulisi merkinnät potilaskertomukseen tehdä viimeistään viiden vuorokauden kuluessa siitä, kun potilas poistuu vastaanotolta tai palvelutapahtuma päättyy [7]. Näin ei näytä tapahtuvan. Asiaan tulisi kiinnittää erityistä huomiota ja korjata toimintatavat nyt, kun suurin osa terveydenhuollon organisaatioista on liittynyt Kanta-arkistoon. Tietojen ajantasainen kirjaaminen ja niiden tallentuminen Kantaarkistoon tuottaa potilaalle parhaan mahdollisen hoidon, kun ammattilaiset saavat tarvittaessa esille potilaan koko terveys- ja sairaushistorian. Työterveyshuollossa Kanta-arkistoa pidettiin hyvänä ideana, mutta sitä käytetään vielä vähän tietojen hakuun. Eniten tietoja hakivat työterveyslääkärit ja työterveyshoitajat ja vähemmän työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit. Työterveyshuollon ammattilaiset uskoivat muiden ammattilaisten hyödyntävän Kantaarkiston avulla työterveyshuollossa syntyneitä tietoja. Yleinen kokemus kuitenkin oli, että Kanta-arkiston avulla kokonaiskuvan saaminen potilaan hoidon tilanteesta ei onnistu helposti. Kanta-arkiston käytettävyyttä tulee parantaa, jotta siitä saadaan toimiva työväline terveydenhuollon ammattilaisille. Tuloksista selvisi, että Kanta-arkiston päivämäärät eivät vastaa käynnin todellista ajankohtaa ja että tietoja hakiessa saattaa löytyä tapahtumia ilman varsinaista potilaskertomustekstiä. Tämä kaikki vaatii ammattilaiselta paljon turhaa käyntitapahtumien availua ja johtaa herkästi turhautumiseen. Käytettävyyttä tulee jatkossa konkreettisesti parantamaan Kanta-arkistoon tuotettava Tiedonhallintapalvelu, jonka avulla ammattilaisten käyttöön saadaan kooste potilaan keskeisistä terveystiedoista [4]. Terveydenhuollon organisaatioiden tulee järjestää henkilöstölleen riittävästi koulutusta Kanta-arkiston käytöstä. Ammattilaisten kanssa on käytävä myös keskustelua Kanta-arkiston hyödyistä potilastyössä. Käyttökoulutuksessa pitäisikin keskittyä myös siihen, miten käytettävä teknologia auttaa ammattilaisia potilastyössä [10]. Käytön yleistymisen kannalta on tärkeää, että Kanta-arkisto koetaan hyödyllisenä ja että sen käyttö antaa suuremman hyödyn kuin vanha tapa eli paperien tilaaminen toiselta potilaan hoitoa toteuttaneelta organisaatiolta [26]. Tulosten luotettavuuteen vaikuttaa vastaajien kato, jota pyrittiin minimoimaan laatimalla kysely mahdollisimman helpoksi vastata, lähettämällä muistutusviestejä sekä pidentämällä vastausaikaa. Kyselyn validiteettia pyrittiin parantamaan esitestaamalla se työterveyshuollon ammattilaisilla. Kyselyyn saatiin vastaajia kuitenkin kaikkien eri potilastietojärjestelmien käyttäjistä sekä ammattiryhmistä. Tulosten voidaankin katsoa antavan varsin hyvän kuvan Kanta-arkiston käyttökokemuksista työterveyshuollossa, vaikkakaan tulokset eivät ole yleistettävissä. Vastaavaa tutkimusta Kanta-arkiston käytöstä ei ole aiemmin tehty. Tutkimukseen vastanneiden määrä jäi vain viidennekseen tutkimusjoukosta ja se on tulosten analysoinnissa ja esittämisessä pyritty ottamaan huomioon. Vastaamattomien joukko ei todennäköisesti olisi antanut myönteisempää palautetta Kanta-arkiston käytöstä kuin mitä nyt tuli esiin, koska voimme olettaa vastanneiden edustavan aktiivikäyttäjiä. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä Kantaarkistoa, jotta se tukisi paremmin ammattilaisten työtä FinJeHeW 2018;10(1) 110

126 SCIENTIFIC PAPERS Yhteenvetona voidaan todeta, että työterveyshuollossa Kanta-arkiston käyttö koetaan vielä osin hankalaksi ja potilastietojen löytämisessä on vaikeutta. Kantaarkiston voidaan kuitenkin sanoa jo nyt täyttävän tarkoituksensa ja hyödyttävän työterveyshuollon ammattilaisen työtä. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita erityisesti työkykyyn liittyvien tietojen hyödyntämisestä Kanta-arkistosta. Jatkotutkimuksena olisi mielenkiintoista selvittää, mitä mieltä perusterveydenhuollon tai erikoissairaanhoidon ammattilaiset ovat työkykyyn liittyvien tietojen hyödyntämisestä Kanta-arkistosta. Lähteet [1] Virtanen P, Smedberg J, Nykänen P, Stenvall J. Palvelu- ja asiakastietojärjestelmien integraation vaikutukset sosiaali- ja terveyspalveluissa. Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2/2017. Valtioneuvoston kanslia; Saatavilla: / /2_Palvelu- +ja+asiakastietoj%c3%a4rjestelmien+integraation+ vaikutukset+sosiaali+ja+terveyspalveluissa/bcc5b696-7e b496-c9ac78be815e? version=1.0 [2] Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto. Tieto hyvinvoinnin ja uudistuvien palvelujen tukena. Sotetieto hyötykäyttöön -strategia Sosiaali- ja terveysministeriö; Saatavilla: [3] Sosiaali- ja terveysministeriö & Valtiovarainministeriö. Julkisen hallinnon digitalisaatio ja ICT-muutokset maakunta- ja sote -uudistuksissa. Hallituksen linjaukset toimeenpanon varmistamiseksi. Muistio [Luettu ]. Saatavilla: / /Julkisen+hallinnon+digitalisaatio+ja+ ICT-muutokset+maakunta-+ja+ sote+uudistuksissa_hallituksen+linjaukset+toimeenpanon+varmistamiseksi pdf/f3e4fb54-52e9-459b-82dd-0a9228c837fd. [4] Virkkunen H, Mäkelä-Bengs P, Suhonen J, Vuokko R. Tiedonhallintapalvelun periaatteet ja toiminnallinen määrittely - Versio Ohjaus: 2016_007. THL; Saatavilla: [5] Lehto M, Neittaanmäki P. Suomen terveysdataympäristö. Informaatioteknologian tiedekunnan julkaisuja 35/2017. Jyväskylän yliopisto; Saatavilla: / pdf? sequence=1 [6] Kanta-verkkosivusto. Blogi: Kanta ja Potilastiedon arkisto lääkärin työkaluna [Luettu ] Saatavilla: /asset_publisher/td93oqmxqly8/content/kanta-japotilastiedon-arkisto-laakarin-tyokaluna/10180 [7] Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista 298/2009. [8] Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 159/2007. [9] Kelan Kantapalvelut. Henkilökohtainen tiedoksisaanti [10] Hu PJ, Chau PYK, Liu Sheng OR, Yan Tam K. Examining the technology acceptance model using physician acceptance of telemedicine technology. J Manage Inform Syst 1999;19(2): [11] Aaltonen J, Ailio A, Kilpikivi P, Nykänen P, Nyberg P, Kunnamo I, Kuosmanen P, Reijonsaari K, Wiesenthal A. Kansallisen tason sähköisten potilastietojärjestelmien toteuttamisvaihtoehtojen vertailu - KATTAVA-projekti. Loppuraportti. Sitra; Saatavilla: pdf [12] Adler-Milstein J, Lin SC, Jha AK. The Number Of Health Information Exchange Efforts Is Declining, Leaving The Viability Of Broad Clinical Data Exchange Uncertain. Health Aff 2016;35(7): [13] Compeau DR, Terry AL. Connecting medical records: an evaluation of benefits and challenges for primary care practices. J Innov Health Inform. 2017;24(2): FinJeHeW 2018;10(1) 111

127 SCIENTIFIC PAPERS [14] Tharmalingam S, Hagens S, Zelmer J. The value of connected health information: perceptions of electronic health record users in Canada. BMC Med Inform Decis Mak. 2016;16: [15] Eden KB, Totten AM, Kassakian SZ, et al. Barriers and facilitators to exchanging health information: a systematic review. Int J Med Inform 2016:88: [16] Hyppönen H, Aalto AM, Doupi P, Hämäläinen P, Kangas M, Keränen N, Kärki J, Lääveri T, Reponen J, Ryhänen M. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio. Seurantamittarit ja tuloksia Sote-tieto hyötykäyttöön - strategian näkökulmasta. Raportti 7/2016. THL; Saatavilla: URN_ISBN_ pdf?sequence=1. [17] Lääkäriliiton tiedote. Tietojärjestelmät eivät vielä tue sote-uudistusta [Luettu ]. Saatavilla: arjestelmat-eivat-viela-tue-sote-uudistusta/ [18] Sairaanhoitajaliiton tiedote: Tutkimus: Potilastietojärjestelmissä kriittisiä kehittämistarpeita ennen soteuudistusta [Luettu ). Saatavilla: [19] Vänskä J, Vainiomäki S, Kaipio J, Hyppönen H, Reponen J, Lääveri T. Potilastietojärjestelmät lääkärin työvälineenä 2014: käyttäjäkokemuksissa ei merkittäviä muutoksia. Suom Lääkäril 2014;69: Saatavilla: [20] Hyppönen H, Winblad I, Reponen J, Lääveri T, Vänskä J. Lääkärien kokemukset alueellisesta potilastiedon vaihdosta. Raportti 5/2012. THL; Saatavilla: f4191f01-b6f7-46c0-b0eb-8358a66 aca39.pdf?sequence=1 [21] Nissinen S, Martio K-P, Kaleva S, Leino T. Työterveyslääkärien kokemuksia potilastietojärjestelmien käytöstä. Suom Lääkäril 2016;71: [22] Nissinen S, Oksanen T, Kinnunen U-M, Leino T, Kaleva S, Saranto K. Työkykyä koskeva tieto työterveyshuollon tietojärjestelmissä. Suom Lääkäril 2017;37:72. [23] Rokkanen T. Työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyö työpaikan tarpeiden arvioinnissa. Akateeminen väitöskirja. Tampere: Terveystieteiden yksikkö, Tampereen yliopisto, Toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikkö, Helsingin yliopisto, Työterveyslaitos; [24] Tarvainen K, Pesonen S, Laaksonen M. Alueellisella yhteistyöllä tukea työkykyyn. HAHMOTUS. Tietoa työstä -sarja, Työterveyslaitos Saatavilla: /Hahmotus.pdf?sequence=1 [25] Stone DL, Lukaszewski KM, Stone-Romero EF, Johnson TL. Factors affecting the effectiveness and acceptance of electronic selection systems. Hum Resour Manage R 2013:23(1): [26] Rogers EM. Diffusion of Innovations. 5. painos. A Divison of Macmillan. New York: Publishing Co; [27] Davis FD. Perceived Usefulness, Perceived Ease of Use, and User Acceptance of Information Technology. MIS Quarterly 1989:13(3): [28] Alueuudistus.fi-verkkosivut. Sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatio [Luettu ]. Saatavilla: FinJeHeW 2018;10(1) 112