U 25/2012 vp. Opetusministeri Jukka Gustafsson

Transkriptio

1 U 25/2012 vp Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi konsuliviranomaisten unionin kansalaisille ulkomailla antamasta suojelusta (EU:n konsuliapudirektiivi) Perustuslain 96 :n 2 momentin mukaisesti lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 14 päivänä joulukuuta 2011 tekemä ehdotus neuvoston direktiiviksi unionin kansalaisille ulkomailla antamasta suojelusta (KOM(2011) 881 lopullinen) liitteineen sekä ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 19 päivänä huhtikuuta 2012 Opetusministeri Jukka Gustafsson Lähetystöneuvos Pasi Tuominen

2 2 U 25/2012 vp ULKOASIAINMINISTERIÖ MUISTIO EHDOTUS NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI KONSULIVIRANOMAISTEN UNIONIN KANSALAISILLE ULKOMAILLA ANTAMASTA SUOJELUSTA 1 Ehdotuksen tausta Euroopan unionin komissio antoi 14 päivänä joulukuuta 2011 ehdotuksen (jäljempänä ehdotus) neuvoston direktiiviksi konsuliviranomaisten unionin kansalaisille ulkomailla antamasta suojelusta, KOM(2011) 881 lopullinen. Komission ehdotuksella sovittaisiin yhteistyö- ja yhteensovittamistoimenpiteistä, joiden avulla helpotetaan konsulisuojan antamista EU:n ulkopuolella kolmansissa maissa edustusta vailla oleville EU:n kansalaisille. Ehdotuksessa unionin kansalaisen katsotaan olevan edustusta vailla, jos hänen kotijäsenmaallaan ei ole kyseisessä kolmannessa maassa, jossa hän asuu tai oleskelee, suurlähetystöä tai konsulaattia tai edustusto on väliaikaisesti kiinni tai ei ole käytettävissä. Tällä lainsäädäntöaloitteella korvataan EU:n kansalaisille annettavasta konsuliviranomaisten suojelusta tehty sui generis -päätös 95/553/EY. Sopimuksessa Euroopan unionista (Maastrichtin sopimus, 1992, 8 c artikla) sovittiin, että: Jokainen unionin kansalainen saa kolmannen maan alueella, jossa jäsenvaltiolla, jonka kansalainen hän on, ei ole edustusta, suojelua minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset. Tämä oikeus on edelleen vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 20 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 23 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 46 artiklassa. Tämä oikeus on yksi EU:n kansalaisuuden tuomista erityisoikeuksista. Se on osoitus EU:n solidaarisuudesta ja unionin identiteetistä kolmansissa maissa samoin kuin niistä käytännön hyödyistä, joita EU:n kansalaisuus tuo mukanaan. Konsulisuojelu on olennainen osa unionin kansalaisoikeuspolitiikkaa. Komission selvityksen mukaan kolmansissa maissa edustusta vailla olevien EU:n kansalaisten konsulisuojelussa on parantamisen varaa. Komission direktiiviehdotuksen mukaan SEUT-sopimuksen tiivis sanamuoto ei itsessään riitä varmistamaan, että oikeudella olisi tehokas konkreettinen merkitys. Käytännössä kansalliset konsulilait ja -käytännöt poikkeavat toisistaan samoin kuin edustusta vailla olevien EU:n kansalaisten konsulisuojaa koskevat peruskäsitteet. Direktiivi pyrkii selventämään mitä velvollisuuksia SEUT 23 artiklasta johtuu. Yksityiskohtaisempi analyysi nykyjärjestelmään liittyvistä ongelmista ja niiden ratkaisemiseksi harkittujen eri vaihtoehtojen vaikutuksista esitetään vaikutusten arvioinnissa (SEK(2011) 1555), joka muodostaa ehdotuksen oheisasiakirjan. 2 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Komission ehdotuksen keskeisimmät tavoitteet ovat selventää edustusta vailla olevilla EU:n kansalaisilla konsulisuojaan tasavertaisin edellytyksin olevan oikeuden sisältöä ja toimintaa, sekä yksinkertaistaa konsuliviranomaisten välistä yhteistyötä ja yhteensovittamista. Direktiiviehdotuksen 2 artiklassa määritellään konsulisuojelun edunsaajat. Artiklan 3 kohdassa todetaan, että edustusta vailla olevien unionin kansalaisten perheenjäsenet jotka eivät siis ole unionin kansalaisia ovat oikeutettuja konsulisuojaan samoin edellytyksin kuin avustavan jäsenvaltion omien kansalaisten perheenjäsenet, jotka eivät ole kansalaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionin kansalaisten perheenjäseniä - kansallisuudesta riippumatta kohdellaan yhdenvertaisesti.

3 U 25/2012 vp 3 Direktiiviehdotuksen 3 artiklassa määritellään erityisesti ne tilanteet, joissa voidaan katsoa unionin kansalaisen olevan edustusta vailla. Unionin kansalaisen on katsottava olevan edustusta vailla erityisesti silloin, kun hänen oman jäsenvaltionsa suurlähetystö tai konsulaatti ei ole käytettävissä. Komissio ehdottaa edustuston käytettävissä olemisen määritelmäksi sitä, että se pystyy tarjoamaan tehokkaasti suojelua ja sinne on mahdollista päästä turvallisesti kohtuullisessa ajassa lähietäisyydeltä. Kansalaisten pitäisi pystyä matkustamaan edustustoon ja takaisin saman päivän aikana, yleisesti käytössä olevalla kulkuvälineellä. Direktiiviehdotuksen 4 artiklassa säädetään, että edustusta vailla oleva unionin kansalainen voi vapaasti valita minkä saatavilla olevan unionin jäsenmaan edustuston puoleen hän kääntyy. Lisäksi 4 artiklan 2 kohdassa ehdotetaan jäsenvaltioille mahdollisuutta tehdä kahdenvälisiä edustamissopimuksia myös konsuliasioissa. Se, miten unionin kansalaisen ja hänen perheenjäsenensä henkilöllisyys edustustoissa varmennetaan, on määritelty 5 artiklassa. Direktiiviehdotuksen 6 artiklassa luetellaan kuuden kohdan lista asioista, jotka kuuluvat konsulisuojaan: pidätys tai vangitseminen; rikoksen uhriksi joutuminen; vakava onnettomuus tai vakava sairaus; kuolema; hädänalaiseen asemaan joutuneiden avustaminen ja kotiuttaminen sekä tilapäisten matkustusasiakirjojen tarve. Direktiiviehdotuksen 7 artiklassa määritellään yleisperiaatteet jäsenvaltioiden diplomaatti- ja konsuliviranomaisten yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä. Direktiiviehdotuksen 8-11 artikloissa määritellään kaikkia unionin kansalaisia tasapuolisesti koskevat minimistandardit yleisimmissä avustustapauksissa. Avustavan jäsenvaltion on muun muassa pidätystilanteessa käytävä tapaamassa pidätettyä, valvottava hänen kohteluaan, annettava hänelle tietoja oikeuksistaan sekä ilmoitettava asiasta kansalaisen omaisille jos pidätetty niin pyytää. Avustavalle jäsenvaltiolle säädetään myös velvollisuus tietyissä tapauksissa olla yhteydessä rikoksen tai vakavan onnettomuuden uhriksi joutuneen unionin kansalaisen perheenjäseniin tai muihin sukulaisiin. Direktiiviehdotuksen artikloissa käsitellään komission ehdottamaa uutta rahoitusmenettelyä. Menettely perustuu kansalaisen itsensä allekirjoittamaan takaisinmaksusitoumukseen, jota avustava jäsenvaltio tarvittaessa perii takaisin avustettavan kansalaisen omalta jäsenvaltiolta. Direktiiviehdotuksella pyritään myös harmonisoimaan rahoitusmenettelyssä käytettävät lomakkeet, joista on annettu lomakemallit ehdotuksen liitteessä. Ehdotuksen 4 luvussa käsitellään yhteistyötä kriisitilanteissa. Ehdotuksen 14 artiklassa velvoitetaan jäsenmaat tietojen vaihtoon ja paikalliseen yhteistyöhön. Ehdotuksen 15 artiklassa jäsenmaat velvoitetaan ottamaan edustusta vailla olevat kansalaiset huomioon edustustojen valmiussuunnittelussa. Direktiiviehdotuksen 16 artiklassa määritellään johtava valtio, ts. jäsenvaltio joka vastaa avustustoimien yhteensovittamisesta. Samassa artiklassa tarkennetaan johtavalle valtiolle kuuluvia velvollisuuksia erityisesti suhteessa edustusta vailla oleviin kansalaisiin. 3 Oikeusperusta ja suhde toissijaisuusperiaatteeseen Komissio on ehdottanut säädöksen oikeusperustaksi SEUT- sopimuksen 23 artiklaa. Artiklan mukaan jokainen unionin kansalainen saa kolmannen maan alueella, jossa jäsenvaltiolla, jonka kansalainen hän on, ei ole edustusta, suojelua minkä tahansa jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset. Jäsenvaltiot hyväksyvät tarvittavat säännökset ja aloittavat tällaisen suojelun turvaamiseksi tarvittavat kansainväliset neuvottelut. SEUT -opimuksen 23 artiklan 2 kohdan mukaan neuvosto voi erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja Euroopan parlamenttia kuultuaan antaa direktiivejä tällaista suojelua helpottavista tarpeellisista yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteistä. Neuvosto tekee direktiivin antamisesta päätöksensä määräenemmistöllä ja Euroopan parlamentin lausunto huomioonottaen. Valtioneuvoston alustavan arvion mukaan ehdotuksen oikeusperusta on asianmukaisesti valittu. Mikäli työryhmässä käytävät keskustelut antavat siihen aihetta, täydentää valtioneuvosto vielä tältä osin kantaansa.

4 4 U 25/2012 vp Toissijaisuusperiaatteesta säädetään Maastrichtin sopimuksen 5 artiklan 3 kohdassa. Sen mukaan unionin toiminta on mahdollista vain, jos suunniteltujen toimenpiteiden tavoitetta ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden tasolla, ja jos tavoite voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Kun ehdotuksen tavoitteena on selventää edustusta vailla olevien unionin kansalaisten tasavertaista oikeutta konsulisuojaan, sillä voidaan katsoa olevan rajatylittävä ulottuvuus. Koska konsulisuojelun taso eri jäsenmaissa on hyvin erilainen, ei tavoitetta välttämättä voida saavuttaa jäsenvaltioiden kansallisten järjestelmien puitteissa. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotus olisi kokonaisuutena arvioiden toissijaisuusperiaatteen mukainen. 4 Ehdotuksen vaikutus perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin Komissio on arvioinut ehdotuksen vaikutuksia perusoikeuksiin. Komissio on katsonut omana arvionaan, että uudistuksella parannetaan erityisesti perusoikeuskirjan 46 artiklassa vahvistettua oikeutta konsuliviranomaisten antamaan suojeluun samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omilla kansalaisilla on. Direktiiviehdotus selventää tämän oikeuden sisältöä ja helpottaa tarvittavia yhteistyö- ja yhteensovittamismenettelyjä. Lisäksi ehdotuksella pyritään varmistamaan sääntöjen tehokas täytäntöönpano ja noudattaminen. Komissio on todennut ehdotuksessaan, että kolmansista maista olevien perheenjäsenten sisällyttäminen konsulisuojan piiriin vahvistaa oikeutta perhe-elämään sekä lapsen oikeuksia (perusoikeuskirjan 7 ja 24 artikla). Ehdotuksen mukaan selkeämmät vastuualat ja vastuun parempi jakaminen kriisitilanteissa takaisi syrjimättömän kohtelun myös kriisiaikoina. Lisäksi ehdotuksella vahvistetaan syrjintäkieltoa, oikeutta elämään ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen sekä puolustautumisoikeutta ja oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (perusoikeuskirjan 2, 3, 21, 47 ja 48 artikla). Valtioneuvosto yhtyy komission arvioon ehdotuksen vaikutuksesta perus- ja ihmisoikeusvelvoitteisiin. Ehdotus vastaa Suomen perustuslaissa säädeltyjä periaatteita esimerkiksi erityisesti ihmisten yhdenvertaisuudesta, oikeudesta elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen (perustuslain 6 ja 7 ). 5 Ehdotuksen vaikutukset Suomen lainsäädäntöön Suomessa konsulipalveluista säädetään konsulipalvelulaissa (498/1999). Kansallinen laki ei ole ristiriidassa nyt ehdotetun direktiivin kanssa, vaan siinä on otettu huomioon SEUT 23 artiklan vaatimus unionin kansalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta. Lain 2 :n mukaan konsulipalveluja annetaan Suomen kansalaisille ja Suomessa pysyvästi asuvalle ulkomaalaiselle, jolla on oikeus tai jolle on myönnetty lupa oleskeluun tai työntekoon pysyvässä tai siihen verrattavassa tarkoituksessa Suomessa. Konsulipalvelulaissa on viitattu kansalaisten ja Pohjoismaiden kansalaisten oikeuteen saada Suomen konsulipalveluja. Pohjoismaan kansalaiselle annettavista palveluista on sovittu Islannin, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan välillä tehdyn yhteistyösopimuksen (Pohjoismaiden yhteistyösopimus, SopS 28/1962) 34 artiklassa. Vastaavasti konsulipalvelulaissa viitataan Euroopan yhteisön perustamissopimukseen (EY-sopimus, 8 c artikla) jonka mukaan unionin kansalainen on oikeutettu samaan konsulisuojelua toisen jäsenvaltion edustustolta. Vastaavalla tavalla myös Suomen kansalainen on EU- ja Pohjoismaisen konsuliyhteistyön perusteella oikeutettu saamaan konsuliapua toisen jäsenvaltion tai pohjoismaan edustustolta, jos Suomella ei ole edustustoa kyseisessä valtiossa. Suomen nykyinen lainsäädäntö vastaa pitkälti direktiiviehdotuksen mukaista konsulisuojelua. Alustavan arvion mukaan ei ole kuitenkaan poissuljettua, että direktiivi voimaantullessaan edellyttäisi muutoksia kansalliseen lainsäädäntöön. Suomen konsulipalvelulain 4 ja 10 luvussa tarkoitettuja konsulipalveluja voidaan antaa erityisestä syystä myös muulle ulkomaalaiselle. Konsulipalveluita kriisitilanteissa käsitellään 4 luvussa ja notaaripalveluita luvussa 10. Lakia koskevan hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perusteluiden (15 ) mukaan kriisitilanteissa edustusto voisi avustaa myös muita ulkomaalaisia, ja kohtuusyiden tulisi tällöin puoltaa avustamista kuten esimerkiksi sen, että sa-

5 U 25/2012 vp 5 man perheen jäsenistä osa on Suomen kansalaisia ja osa edustuston toimipiirin kansalaisia. Direktiiviehdotuksen mukaan sama suojelu tulee laajentaa koskemaan myös muiden unionin kansalaisten perheenjäseniä, jotta kriisitilanteissa suojelua tarjotaan kaikkien unionin kansalaisten perheenjäsenille yhdenvertaisesti. Ehdotuksen yksi keskeisimmistä artikloista koskee sen soveltamisalaa. Artiklaehdotuksen mukaan edustusta vailla olevien kansalaisten perheenjäsenet, jotka eivät ole unionin kansalaisia, ovat oikeutettuja konsulisuojaan samoin edellytyksin kuin avustavan jäsenvaltion omien kansalaisten sellaiset perheenjäsenet, jotka eivät ole kansalaisia. Artiklan sanamuoto nykymuodossaan ei ole yksiselitteinen. Perheenjäsenen määritelmän osalta komission ehdotuksessa viitataan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 2 ja 3 artiklaan, joiden mukaan perheenjäsen on: aviopuoliso tai kumppani, jonka kanssa unionin kansalainen on rekisteröinyt parisuhteen, jos vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä rekisteröity parisuhde rinnastetaan avioliittoon. Perheenjäseniä ovat myös unionin kansalaisen alle 21-vuotiaat tai hänestä riippuvaiset jälkeläiset suoraan etenevässä polvessa samoin kuin unionin kansalaisen aviopuolison tai edellä tarkoitetun kumppanin vastaavanlaiset jälkeläiset, ja unionin kansalaisesta riippuvaiset sukulaiset suoraan takenevassa polvessa samoin kuin aviopuolison tai kumppanin vastaavanlaiset sukulaiset. Ulkomaalaislaissa on kaksi perheenjäsentä koskevaa määritelmää; kansallisen perheenjäsenen määritelmä sekä unionin kansalaisen perheenjäsenen määritelmä. Direktiiviehdotuksen perheenjäsenen määritelmän rajaus ja vaikutusten arviointi edellyttää lisäselvitystä. 6 Taloudelliset vaikutukset Direktiiviehdotuksen taloudellisia vaikutuksia on hyvin vaikea ennakoida. Komission ehdotuksen liitteenä olevassa oheisasiakirjassa (SEK(2011) 1555 lopullinen) kuitenkin esitetään arvioita ehdotuksen taloudellisista vaikutuksista. Komission alustavan arvion mukaan direktiivin voimaantulosta aiheutuvat lisäkustannukset eivät mitä todennäköisimmin olisi merkittäviä, ja ehdotuksesta saatavat hyödyt olisivat suuremmat. Ensimmäisessä työryhmäkäsittelyssä useat jäsenmaat suhtautuivat epäillen direktiiviehdotuksessa selvitettyjen taloudellisten vaikutusten arvioinnin paikkansa pitävyyteen. Komission mukaan oikeudellisten toimenpiteiden taloudellinen vaikutus olisi noin euroa vuodessa avustavien jäsenvaltioiden osalta. Korvausten saannin helpottamisen osalta kaikkien jäsenvaltioiden täytäntöönpanokustannukset ovat komission arvion mukaan euroa. Avustavan jäsenvaltion säästöt riippuvat yksittäisestä tapauksesta. Komissio arvioi, että edustusta vailla oleville jäsenvaltioille aiheutuva taloudellinen lisätaakka olisi vähäinen, ja mittakaavaetujen ansiosta ne hyötyisivät tästä vaihtoehdosta, verrattuna avun järjestämiseen erikseen edustusta vailla oleville kansalaisilleen. Tässä yhteydessä on huomioitava, että Suomen konsulipalvelulain mukaan annettavat konsulipalvelut ovat pääosin asiakkaalle maksullisia ja mahdolliset ulkoasianhallinnolle aiheutuvat kulut peritään avustettavilta kansalaisilta takaisin. Komission ehdotuksen mukaan kattavasta EU:n laajuisesta tiedotuskampanjasta aiheutuvat kustannukset olisivat noin miljoona euroa. Komissio korostaa, että tämä vaikuttaisi myönteisesti myös edustusta vailla oleviin kansalaisiin, koska heillä ei olisi mahdollisesti yhtä paljon tarvetta etsiä itse apua huonommista, vaihtoehtoisista lähteistä ja he säästäisivät siten aikaa (säästöt olisivat yli 1,8 miljoonaa euroa). Kokonaisuudessaan komission laskelmat ehdotuksen taloudellisista vaikutuksista ovat puutteelliset, eikä niissä ole riittävällä tavalla otettu huomioon yksittäisten konsulitapausten erilaisia kustannuksia tai eri jäsenmaiden erilaisia lakeja ja käytäntöjä suhteessa korvausvelvollisuuteen. Mikäli jäsenmaat eivät yhdenmukaista konsulipalveluista kansalaisilta perittäviä erilaisia maksuja, saattaa direktiivi aiheuttaa paineita edullisemmin tai parempia konsulipalveluja tarjoavien maiden edustustoille ja konsulaateille ja johtaa ns. konsulishoppailuun. Etukäteen on hyvin vaikea arvioida miten paljon mahdollisia uusia asiakkaita direktiiviehdotuksen toteutumisen seurauksena hakeutuisi Suomen edustustoihin ja millaisia työ- tai resurssipaineita se aiheuttaisi. Tähän

6 6 U 25/2012 vp liittyviä taloudellisia kustannuksia on käytännössä mahdotonta arvioida. 7 Ahvenanmaan asema Konsulipalvelulain tarkoittamat asiat ovat valtiolle kuuluvia velvollisuuksia, eikä asia kuulu itsehallintolain mukaan Ahvenanmaan lainsäädäntövaltaan. Ehdotuksella ei olisi välitöntä vaikutusta Ahvenanmaan asemaan. 8 Ehdotuksen valmistelu sekä käsittely Euroopan unionissa Komission ehdotusta on pohjustettu aiemman päätöksen (95/553/EY) uudelleen tarkastelun (2007) jälkeen useilla tiedonannoilla, kuulemisilla, konferensseissa, sidosryhmätyöpajoissa sekä ulkopuolisissa tutkimuksissa. Direktiiviehdotusta käsiteltiin ensimmäisen kerran työryhmätasolla EU:n konsuliasioiden työryhmässä (COCON) 23. helmikuuta Toisen kerran direktiiviehdotus on työryhmäkäsittelyssä 13. huhtikuuta Ensimmäisessä työryhmäkäsittelyssä direktiiviehdotus sai kriittisen vastaanoton. 9 Ehdotuksen kansallinen valmistelu Ulkoasiainministeriö on valmistellut asiaa yhteistyössä eri ministeriöiden ja muiden viranomaistahojen kanssa. Luonnos direktiiviehdotuksesta on ollut kirjallisessa menettelyssä ulkosuhdejaoston käsittelyssä huhtikuun ensimmäisellä viikolla Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto pitää ehdotuksen tavoitteita unionin kansalaisten konsulisuojelun tehostamisesta ja yhdenmukaistamisesta kolmansissa maissa tärkeänä ja kannatettavana. Valtioneuvosto kannattaa eurooppalaisen yhteistyön täysimääräistä hyödyntämistä konsuliasioissa kansalaisten eduksi. Toteutuessaan ehdotus voisi joissain tapauksissa tehostaa myös suomalaisten konsulisuojelua erityisesti niissä kolmansissa maissa, joissa ei ole Suomen omaa edustustoa tai Suomen oma edustusto ei ole tavoitettavissa. Tässä yhteydessä on syytä huomioida, että suomen- tai ruotsinkielistä palvelua ei muiden unionin jäsenvaltioiden edustustoista pääsääntöisesti kuitenkaan ole saatavana. Valtioneuvosto suhtautuu kuitenkin varauksella tiettyihin kohtiin direktiiviesityksessä. Ehdotus tarkentaa jäsenvaltioiden SEUTsopimuksessa sopimia velvollisuuksia ja asettaa tietyissä asioissa konsulisuojelulle minimistandardeja. Ehdotus saattaa mahdollistaa sen, että unionin kansalaiset hakevat konsulisuojelua sen jäsenmaan edustustosta, joka oman kansallisen lainsäädäntönsä pohjalta parhainta konsulipalvelua tarjoaa. Useimpien jäsenvaltioiden lainsäädäntö ei määrittele tai takaa kansalaisilleen samoja palveluita kuin Suomen konsulipalvelulaki. Konsulitehtäviin on Suomessa katsottu kuuluvan konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen (SopS 50/1980), jäljempänä Wienin konsulisopimus, 5 artiklassa luetellut tehtävät. Wienin konsulisopimuksen 5 artikla määrittelee ne tehtävät, joihin konsulivirkamies on oikeutettu sopimusvaltion alueella toimivaltansa rajoissa ryhtymään. Valtioneuvoston näkemyksen mukaan tulisi Wienin konsulisopimuksen 5 artikla ottaa huomioon määriteltäessä direktiiviehdotuksessa esitettyä konsulisuojelua. Ehdotuksen taloudellisten vaikutusten arviointi on puutteellinen. Arvioinnissa ei oteta riittävällä tavalla huomioon yksittäisten konsulitapausten erilaisia kustannuksia erilaisissa maissa tai eri jäsenmaiden erilaisia lakeja ja käytäntöjä suhteessa asianosaisen itsensä korvausvelvollisuuteen. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotuksen taloudellisia vaikutuksia jäsenmaihin tulee selventää. Valtioneuvosto katsoo, että ehdotus ei saa johtaa siihen, että resursseja Suomen ulkomaan edustustoissa jouduttaisiin direktiiviehdotuksen johdosta lisäämään. Resurssien supistuessa Suomen ulkoasianhallinnon kansalaispalveluiden tavoitteena on entistä enemmän kannustaa kansalaisia omatoimisuuteen. Valtioneuvosto suhtautuu varauksellisesti konsulipalveluiden henkilöllisen soveltamisalan mahdolliseen laajentamiseen. Valtioneuvoston tavoitteena on asiaa koskevissa neuvotteluissa vaikuttaa siihen, että muissa unionin jäsenvaltioissa pysyvästi asuvat ulkomaalaiset jotka eivät asuinmaansa lainsäädännön mukaan ole oikeutettuja asuinmaansa konsulipalveluihin eivät direktii-

7 U 25/2012 vp 7 viehdotuksella saisi oikeutta Suomen edustustojen myöntämiin konsulipalveluihin. Valtioneuvoston kannan mukaan kysymys konsulisuojelun henkilöllisen soveltamisalan mahdollisesta laajentamisesta on selvitettävä tarkemmin. Valtioneuvosto pitää tervetulleena direktiiviehdotuksen tavoitetta määritellä tarkemmin kolmansissa maissa toimivien johtavien valtioiden velvollisuuksia. Nykyisessä muodossaan se kuitenkin selkeästi lisää johtaville valtioille asetettuja velvollisuuksia. Kun kyse on kuitenkin täysin vapaaehtoisuuteen perustuvasta toiminnasta, velvollisuuksien lisääminen ei olisi omiaan kasvattamaan jäsenvaltioiden halukkuutta tarjoutua johtavan valtion rooliin jossakin kolmannessa maassa. Liitteet Direktiiviehdotus: KOM(2011) 881 lopullinen Oheisasiakirja: Tiivistelmä vaikutusten arvioinnista, SEK(2011) 1555 lopullinen