Pelastustoimen vuosikirja Esa Kokki, Tiina Heinonen

Transkriptio

1 Pelastustoimen vuosikirja 27 Esa Kokki, Tiina Heinonen

2 Pelastusopiston julkaisu D-sarja: Muut 2/28 ISBN (nid.) ISBN (pdf) ISSN

3 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 8 2 PELASTUSTOIMEN RESURSSITIETOJA Pelastustoimen alueet Henkilöstö Ajoneuvot Talous 16 3 ONNETTOMUUKSIEN EHKÄISY Pelastussuunnitelmat Palotarkastukset Valistus ja neuvonta 33 4 VARAUTUMINEN Väestönsuojat ja suojapaikat Väestöhälyttimet 36 5 HÄLYTYSTEHTÄVÄT Kaikki tehtävät Hälytystehtävät vuosittain Hälytystehtävät kuukausittain Hälytystehtävät viikonpäivän ja vuorokaudenajan mukaan Hälytystehtävät pelastustoimen alueittain Hälytystehtävät riskialueittain Tulipalot 64

4 5.2.1 Rakennuspalot Maastopalot Liikennevälinepalot Muut tulipalot Muista onnettomuuksista aiheutuneet tehtävät Liikenneonnettomuudet Öljyvahingot Vaarallisten aineiden onnettomuudet Luonnononnettomuudet Räjähdykset ja räjähdysvaarat Sortumat ja sortumavaarat Tarkastus- ja varmistustehtävät Muut tehtävät Ihmisen pelastamistehtävät Eläimen pelastamistehtävät Vahingontorjuntatehtävät Avunantotehtävät Ensivastetehtävät Viranomaisen avustamistehtävät Virka-aputehtävät Yhteistoimintatehtävät ONNETTOMUUSVAHINGOT Onnettomuusvahingot vuosittain Henkilövahingot tehtävätyypeittäin Palokuolemat Omaisuusvahingot 195

5 7 TOIMINTAVALMIUS Toimintavalmiusaika Henkilövahvuudet 28 LÄHTEET 211

6 8 1 JOHDANTO Tämä julkaisu perustuu Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustilastojärjestelmän (PRONTO) tietoihin. PRONTO on sisäasiainministeriön järjestelmä, joka on kehitetty pelastustoimen seurantaa ja kehittämistä sekä onnettomuuksien selvittämistä varten. PRONTOn aineisto muodostuu alueellisten (ja kunnallisten) pelastuslaitosten ylläpitämistä toimenpide- ja resurssirekistereistä. PRONTOn avulla on kerätty aineistoa vuoden 2 alusta alkaen. PRONTOn tietokantaan on liitetty myös ONTIonnettomuustilastointijärjestelmällä kerätyt tiedot vuosilta Julkaisun hälytystehtäviä koskevat tiedot ovat vuosilta ja resursseja koskevat tiedot vuodesta 24 lähtien, jolloin alueellinen pelastustoimi sai alkunsa. Tässä julkaisussa hälytystehtäviä ovat ne pelastustoimen tehtävät, joihin palokunta on saanut hälytyksen hätäkeskuksesta. Mukana ei ole sairaankuljetustehtäviä eikä tehtäviä, joita palokunnat suorittavat ilman hätäkeskuksen hälytystä. Hälytystehtäviä koskevat tiedot on poimittu PRONTOn parametritilastoista ensisijaisen tehtävätyypin mukaan, ellei toisin mainita. Joitakin PRONTOn tietoluokituksia on muutettu tarkastelujakson aikana. Kaikkia, varsinkaan pieniä, muutoksia ei mainita tässä julkaisussa, mikä kannattaa ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa. PRONTOn tiedot, niiden luotettavuus ja oikeellisuus, ovat pelastuslaitosten vastuulla. Tässä julkaisussa tiedot on poimittu suoraan rekisteristä, tietoja ei ole valtakunnallisesti tarkistettu. Julkaisun alussa tarkastellaan pelastustoimen resurssitietoja: henkilöstöä, kalustoa ja taloutta. Luvussa 3 käsitellään onnettomuuksien ehkäisyyn liittyviä tietoja: pelastussuunnitelmia, palotarkastuksia ja valistusta. Luvussa 4 käsitellään varautumiseen liittyviä tietoja: väestönsuojia ja väestöhälyttimiä. Luvussa 5 käsitellään pelastustoimen hälytystehtäviä. Luvussa 6 käsitellään onnettomuusvahinkoja. Julkaisun lopuksi tarkastellaan toimintavalmiuteen liittyviä tietoja.

7 9 2 PELASTUSTOIMEN RESURSSITIETOJA 2.1 Pelastustoimen alueet Vuodesta 24 lähtien pelastustoimen palveluita ovat tuottaneet 22 alueellista pelastuslaitosta, joiden ylläpidosta vastaavat kunkin pelastustoimen alueen kunnat yhdessä. Tätä ennen pelastustoimen palveluista vastasivat kunnalliset pelastuslaitokset. Ahvenanmaata lukuun ottamatta Suomi on jaettu pelastustoimen alueisiin. Pelastustoimen aluejako perustuu lakiin pelastustoimen alueiden muodostamisesta (1214/21). Jako on tehty valtioneuvoston määräyksellä kuntia kuulemalla. Kuvassa 1 on esitetty Suomen kartta pelastustoimen alueiden mukaan jaoteltuna. Kuva 1. Pelastustoimen alueet (lähde:

8 1 2.2 Henkilöstö Pelastustoimen vakinaisen henkilöstön määrä vuonna 27 oli noin 4 7 henkilöä. Henkilöstön määrä on lisääntynyt hieman vuosittain. Kuvassa 2 on esitetty pelastustoimintaan osallistuva henkilöstö nimikkeen mukaan sekä muu vakinainen henkilöstö. Tämän mukaan pelastustoimintaan osallistuu noin 83 prosenttia koko henkilöstöstä. Heistä päällystöön kuului vuonna 27 noin 56, alipäällystöön 41 ja miehistöön noin 2 94 henkilöä. Muita vakinaiseen henkilöstöön kuuluvia oli noin 8, joista noin 3 toimi onnettomuuksien ehkäisytehtävissä. Lapin vuoden 25 ja Varsinais-Suomen vuoden 27 tiedot puuttuivat, ne on korvattu edellisen vuoden tiedoilla. Vakinainen henkilöstö vuosina Muu Miehistö Alipäällystö Päällystö Kuva 2. Vakinainen henkilöstö nimikkeen mukaan vuosina (Lapin vuoden 25 ja Varsinais- Suomen vuoden 27 puuttuvat tiedot on korvattu edellisen vuoden tiedoilla.)

9 11 Henkilöstön ikä on rekisteröity PRONTOon kymmenvuotisluokittain. Vakinaisen henkilöstön ikäjakauma ei ole muuttunut vuosien aikana (Kuva 3). Suurimman ikäryhmän (37 %) vakinaisista pelastustoimintaan osallistuvista muodostaa vuotiaat henkilöt. Alle 3-vuotiaita on 1 prosenttia, 3 39-vuotiaita 29 prosenttia, 5 59-vuotiaita 23 prosenttia ja yli 6-vuotiaita 1 prosentti. Tiedot puuttuivat Keski- Pohjanmaalta vuosilta 24 27, Etelä-Karjalasta vuosilta 25 26, Lapista vuodelta 26 ja Varsinais-Suomesta vuodelta 27. Jos näillä alueilla ikäjakaumat poikkeavat paljon keskimääräisestä, edellä mainitut osuudet voivat olla virheelliset. Vakinaisen pelastushenkilöstön ikäjakauma vuosina % 9 % % 7 % osuus 6 % 5 % 4 % > 59-v v v v. < 3-v. 3 % 2 % % % Kuva 3. Vakinainen pelastustoimintaan osallistuva henkilöstö ikäluokittain vuosina (Tiedot puuttuivat Keski-Pohjanmaalta vuosilta 24 27, Etelä-Karjalasta vuosilta 25 26, Lapista vuodelta 26 ja Varsinais-Suomesta vuodelta 27.)

10 12 Kuvassa 4 on esitetty vakinaisen pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön määrä suhteutettu pelastustoimen alueen väkimäärään (1 asukasta kohti) vuonna 27. Pelastustoimen alueilla on havaittavissa jonkin verran eroja. Koko maassa oli vakinaisia pelastustoimintaan osallistuvia keskimäärin 7 henkilöä 1 asukasta kohti. Pohjois- Karjalassa ja Satakunnassa vastaava määrä oli 1. Vastaavasti Etelä-Pohjanmaalla ja Päijät-Hämeessä oli 4 vakinaista pelastustoimintaan osallistuvaa henkilöä alueen 1 asukasta kohti. Varsinais-Suomen tiedot puuttuivat, niiden sijasta on käytetty edellisen vuoden tietoja. Vakinainen henkilöstö pelastustoimen alueittain vuonna /1 asukasta Pohjois-Karjala Satakunta Keski-Uusimaa Keski-Pohjanmaa Itä-Uusimaa Kainuu Kanta-Häme Pirkanmaa Pohjois-Savo Jokilaaksot Kymenlaakso Helsinki Lappi Varsinais-Suomi Keski-Suomi Länsi-Uusimaa Pohjanmaa Oulu-Koillismaa Etelä-Savo Etelä-Karjala Etelä-Pohjanmaa Päijät-Häme Kuva 4. Vakinainen pelastustoimintaan osallistuvan henkilöstön määrät väkilukuun suhteutettuna pelastustoimen alueen mukaan vuonna 27. (Varsinais-Suomen tiedot puuttuivat, ne on korvattu edellisen vuoden tiedoilla.) Tässä yhteydessä on huomattava, että henkilöstömäärän tarkastelu väkilukuun suhteutettuna ei kerro alueen pelastustoimen palvelutasosta. Henkilöstön määrät pitäisi pystyä suhteuttamaan väestötiheyteen, jolloin taajaan ja harvaan asutut alueet tulisivat paremmin vertailukelpoisiksi. Tämä ei kuitenkaan onnistu PRONTOn tämänhetkisillä tiedoilla, sillä alueiden pinta-alatiedot eivät ole käytettävissä.

11 Ajoneuvot PRONTOon kirjataan pelastuslaitosten pelastustehtävissä käytettävien ajoneuvojen tietoja. Vuonna 27 pelastuslaitosten käytössä oli 5 3 ajoneuvoa, näistä 4 1 oli pelastusautoja ja 1 2 muuta ajoneuvoa. Kuvassa 5 on esitetty koko maan pelastusautojen t. Pelastusautoista eniten oli sammutusautoja (1 1 kappaletta), miehistöautoja (66), ambulansseja (61) ja säiliöautoja (57). Luokkaan muu pelastusauto kuului yhteensä 121 ajoneuvoa, näistä 31 oli kevytpelastusautoa, 12 kärkiautoa ja yksi eläinpelastusyksikkö. Pelastusautojen lisäksi pelastuslaitoksilla oli 1 2 muuta ajoneuvoa (Kuva 6). Näistä 51 oli veneitä ja 11 aluksia. Pelastuslaitosten kalustoon on kirjattu lisäksi muiden muassa 17 moottorikelkkaa, 9 mönkijää, 16 telamaasturia ja yksi vesiskootteri. Pelastusautot vuonna 27 Sammutusauto Miehistöauto Ambulanssi Säiliöauto Johtoauto Tarkastusauto Muu pelastusauto Pelastusauto Konttikalusto Kalustoauto Vaahtoauto Nostolava-auto Puomitikasauto Ensihoitoauto Vahingontorjunta-auto Huoltoauto Pelastussukellusauto Raivausauto Letkuauto Tikasauto Johtokeskusauto Kemikaalitorjunta-auto Jauheauto Kuva 5. Pelastuslaitosten pelastusautot vuonna 27.

12 14 Pelastuslaitosten muut ajoneuvot vuonna 27 Vene Muu ajoneuvo Moottorikelkka Alus Mönkijä Oma auto Telamaasturi Ilma-alus Kuorma-auto Linja-auto Hydrokopteri Ilmatyynyalus Puskutraktori Vesiskootteri Kuva 6. Pelastuslaitosten muut ajoneuvot (muut kuin pelastusautot) vuonna 27.

13 15 Ensilähdön ajoneuvoja oli vuonna 27 yhteensä 3 4 kappaletta. Ensilähdön ajoneuvoja ovat ensimmäisenä hälytytettävät ajoneuvot. Näistä sammutus- ja pelastusautoja oli yhteensä 84 kappaletta (Kuva 7). Näistä kolmasosa oli yli 2-vuoden ikäisiä. Säiliöautoja oli 43 kappaletta, joista puolet oli yli 2-vuoden ikäisiä. Alueen palokuntien ensilähdön sammutus- ja pelastusautojen keskimääräinen ikä oli 14 vuotta. Sopimuspalokuntien vastaavien autojen keskimääräinen ikä oli 23 vuotta. Säiliöautojen keskimääräinen ikä oli alueen palokunnissa 17 vuotta ja sopimuspalokunnissa 2 vuotta. Ensilähdön ajoneuvot vuonna Yhteensä Yli 2-vuoden ikäiset Yhteensä Yli 2-vuoden ikäiset Yhteensä Sammutus- ja pelastusautot Säiliöautot Muut ajoneuvot Yli 2-vuoden ikäiset Alueen palokunta Sopimuspalokunta Tehdas-/laitospalokunta Muu palokunta Kuva 7. Ensilähdön ajoneuvot palokuntamuodon mukaan vuonna 27.

14 Talous Pelastuslaitosten taloustietoina käsitellään pelastustoimintaan, onnettomuuksien ehkäisyyn ja varautumiseen liittyviä kuluja ja tuloja. Sairaankuljetukseen liittyviä tietoja ei käsitellä tässä yhteydessä. Vuoden 27 tiedoista Helsingin, Länsi-Uudenmaan, Keski- Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä- Savon ja Jokilaaksojen tiedot ovat alustavia tietoja. Muiden tiedot ovat tilinpäätökseen perustuvia lopullisia tietoja. Pelastuslaitosten (pelastustoimintaan, onnettomuuksien ehkäisyyn ja varautumiseen liittyvät) bruttokulut ovat nousseet vuosittain vuoden miljoonasta eurosta vuoden miljoonaan euroon (Taulukko 1). Vuosittaiset tuotot ovat vaihdelleet välillä 3 5 miljoonaa euroa. Näin ollen pelastustoimen nettokulut ovat nousseet vuoden miljoonasta eurosta 35 miljoonaan euroon vuoteen 27 mennessä. Taulukossa 2 on esitetty yksityiskohtaisemmin tietoja pelastuslaitosten taloudesta vuonna 27. Pelastuslaitosten kunnilta perimät maksuosuudet olivat vuonna 27 noin 294 miljoonaa euroa. Investoinneissa pelastuslaitosten saamat valtionavustukset ja muut tulot olivat yhteensä noin 6 miljoonaa ja menot 19 miljoonaa euroa. Nettomeno investointeihin vuonna oli siis vuonna 27 noin 13 miljoonaa euroa. Taulukko 1. Pelastuslaitosten kulut ja tuotot vuosina (Vuoden 27 Helsingin, Länsi- Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Savon ja Jokilaaksojen tiedot ovat alustavia tietoja. Muut tiedot ovat tilinpäätöksiin perustuvia lopullisia tietoja.) Bruttokulu (milj. euroa) Tuotot (milj. euroa) Nettokulu (milj. euroa)

15 Taulukko 2. Pelastuslaitosten taloustietoja vuodelta 27. (Helsingin, Länsi-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Savon ja Jokilaaksojen tiedot ovat alustavia tietoja. Muiden tiedot ovat tilinpäätökseen perustuvia lopullisia tietoja.)

16 18 Väkilukuun suhteutetut pelastuslaitosten bruttokulut olivat keskimäärin 62 euroa asukasta kohti. Pelastuslaitoskohtaiset bruttokulut vaihtelivat Helsingin ja Itä-Uudenmaan 78 eurosta Etelä-Savon 3 euroon asukasta kohti (Kuva 8). Keskimääräiset nettokulut olivat 56 euroa asukasta kohti. Pelastuslaitoskohtaiset nettokulut vaihtelivat Itä- Uudenmaan 76 eurosta Etelä-Savon 3 euroon asukasta kohti. Oulu-Koillismaalla menot olivat yhtä suuret kuin tulot, jolloin väkilukukohtaisia nettokuluja ei ollut. Käyttötalouskustannukset pelastuslaitoksittain vuonna 27 Bruttokulu Nettokulu euroa/asukas Itä-Uusimaa Helsinki Jokilaaksot Etelä-Pohjanmaa Lappi Kymenlaakso Päijät-Häme Pohjois-Savo Länsi-Uusimaa Kainuu Etelä-Karjala Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Satakunta Varsinais-Suomi Keski-Suomi Pohjois-Karjala Pirkanmaa Oulu-Koillismaa Kanta-Häme Keski-Uusimaa Etelä-Savo Kuva 8. Pelastustoimen asukaslukuun suhteutetut käyttötalouskustannukset pelastuslaitoksittain vuodelta 27. (Helsingin, Länsi-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kanta- Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Savon ja Jokilaaksojen tiedot ovat alustavia tietoja. Muiden tiedot ovat tilinpäätökseen perustuvia lopullisia tietoja.)

17 19 Pelastustoimen nettokäyttötalouskustannus kunnittain vuonna 27 oli keskimäärin 52 euroa asukasta kohti. Investointeihin käytetyt nettomenot olivat keskimäärin 3 euroa asukasta kohti. Pelastuslaitoskohtaiset nettoinvestoinnit vaihtelivat Kainuun ja Keski- Uudenmaan 1 eurosta Länsi-Uudenmaan 6 euroon asukasta kohti (Kuva 9). Helsinki, Keski-Suomi ja Satakunta eivät ole kirjanneet investointeihin menoja, joten niiden tunnuslukuja ei ole laskettu. Nettoinvestoinnit pelastuslaitoksittain vuonna euroa/asukas Länsi-Uusimaa Etelä-Pohjanmaa Pirkanmaa Itä-Uusimaa Jokilaaksot Kymenlaakso Keski-Pohjanmaa Lappi Päijät-Häme Pohjois-Karjala Etelä-Karjala Varsinais-Suomi Pohjanmaa Pohjois-Savo Oulu-Koillismaa Etelä-Savo Kanta-Häme Kainuu Keski-Uusimaa Helsinki Keski-Suomi Satakunta Kuva 9. Pelastustoimen asukaslukuun suhteutetut käyttökustannukset pelastuslaitoksittain vuodelta 27. Helsingin, Keski-Suomen ja Satakunnan tiedot puuttuvat. (Helsingin, Länsi-Uudenmaan, Keski- Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kanta-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Savon ja Jokilaaksojen tiedot ovat alustavia tietoja. Muiden tiedot ovat tilinpäätökseen perustuvia lopullisia tietoja.)

18 2 3 ONNETTOMUUKSIEN EHKÄISY 3.1 Pelastussuunnitelmat Vuodesta 24 lähtien PRONTOon on kirjattu pelastussuunnitelmavelvoitteisiin kohteisiin liittyviä tietoja kohteiden lukumääristä ja laadituista ajantasaisista suunnitelmista. Keski-Uudenmaan tiedot vuodelta 24 ja Helsingin tiedot vuodelta 25 puuttuvat kokonaan. Vuoden 27 Helsingin tiedoista puuttuvat laadittujen ajantasaisten suunnitelmien t. Nämä puuttuvat tiedot vääristävät hieman vuosien 24, 25 ja 27 tiedoilla laskettuja prosenttiosuuksia. Taulukossa 3 on esitetty yhteenveto pelastussuunnitelmista vuosittain. Sairaaloiden, vanhainkotien ja muiden hoitolaitosten pelastussuunnitelmavelvotteisten kohteiden määrä on lisääntynyt vuosittain, ollen 3 8 kohdetta vuonna 27. Koko maan tasolla noin 8 prosentissa kohteista suunnitelmat on laadittu vuosittain. Hotellien, asuntoloiden, lomakylien ja leirintäalueiden määrä on pysynyt lähes muuttumattomana, ollen 3 pelastussuunnitelmavelvoitteista vuonna 27. Majoitustilojen pelastussuunnitelmien laadintaprosentti on hieman kasvanut, ollen 74 prosenttia vuonna 27. Suunnitelmavelvollisten kokoontumis- ja liiketilojen määrä on lisääntynyt vuosittain, ollen 18 3 kohdetta vuonna 27. Myös näiden tilojen suunnitelmien laadintaprosentti on kasvanut vuosittain, ollen 65 prosenttia vuonna 27. Suurehkojen tuotanto-, varasto- ja maataloustilojen määrä, joissa on pelastussuunnitelmavelvoite, on myös lisääntynyt vuosittain. Vuoden 27 suunnitelmavelvoitteisia tiloja oli yhteensä 7 4 kappaletta, näistä suunnitelma oli laadittu 66 prosentissa. Kohteiden määrä, joissa on palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käsittelyä on lisääntynyt hieman vuosittain. Vuonna 27 kohteita oli 2 kappaletta. Myös näiden kohteiden suunnitelmien laadintaprosentti on vuosittain kasvanut hieman, ollen 6 prosenttia vuonna 27.

19 21 Pelastussuunnitelmavelvoitteisten automaattisella sammutuslaitteistolla tai paloilmoittimella varustettujen tilojen määrä on vähentynyt vuoden tilasta 2 6 tilaan vuonna 27. Laadittujen suunnitelmien määrät ovat laskeneet vielä enemmän, minkä vuoksi suunnitelmien laadintaprosentti vuonna 27 oli vain 52 prosenttia. Myös vähintään 3 työntekijän yritysten ja laitosten määrä on vaihdellut vuosittain paljon. Tämä viittaa huolimattomaan tietojen kirjaamiseen. Vuonna 27 tällaisia kohteita oli kirjattu yhteensä 5 4 kappaletta, näistä pelastussuunnitelma oli laadittu vain 39 prosentissa. Suunnitelmavelvoitteisten vähintään viiden asuinhuoneiston asuinrakennusten ja rakennusryhmien määrä on lisääntynyt vuosittain. Vuoden 27 vähän yli 98 kohteesta pelastussuunnitelmat oli laadittu 49 prosenttiin. Yleisötapahtumien määrä, joissa on henkilö- tai paloturvallisuusvaara, on myös lisääntynyt vuosittain. Vuonna tapahtumaan oli laadittu pelastussuunnitelma.

20 Taulukko 3. Pelastussuunnitelmavelvoitteisten kohteiden ja laadittujen suunnitelmien t sekä laadittujen suunnitelmien prosenttiosuudet vuosina (Keski- Uudenmaan vuoden 24 ja Helsingin vuoden 25 tiedot puuttuvat. Helsingin laadittujen suunnitelmien t puuttuvat vuodelta 27.)

21 23 Taulukossa 4 on esitetty yhteenveto pelastussuunnitelmista pelastustoimen alueittain vuonna 27. Helsinki ei ole kirjannut laadittujen suunnitelmien määriä. PRONTOn tietojen perusteella pelastustoimen alueilla on suuria eroja laadittujen suunnitelmien määrissä suhteessa kohteiden määriin. Länsi-Uudellamaalla, Itä-Uudellamaalla, Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Keski- Suomessa ja Oulu-Koillismaalla vähintään 8 prosentissa kohteista pelastussuunnitelmat oli laadittu. Keski-Uudellamaalla ja Satakunnassa laadittujen pelastussuunnitelmien määrät suhteessa kohteiden määriin olivat selvästi keskiarvoa pienemmät. Keski- Uudenmaan alhaiseen suhdelukuun (29 %) vaikuttaa eniten suunnitelmavelvoitteisten asuinrakennusten suuri määrä. Satakunnassa puolestaan yli 3 työntekijän yritykset tai laitokset on ainoa ryhmä, jossa tehtyjen suunnitelmien osuus ylittää valtakunnallisen keskiarvon. Sairaaloiden, vanhainkotien ja muiden hoitolaitosten laadittujen pelastussuunnitelmien määrä suhteessa kohteiden määrään oli keskimäärin 89 prosenttia. Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa, Jokilaaksoissa, Oulu-Koillismaalla ja Lapissa vähintään 95 prosenttia kohteista pelastussuunnitelmat on laadittu. Sen sijaan laadittujen suunnitelmien osuudet Keski-Uudellamaalla, Satakunnassa ja Kainuussa olivat valtakunnallista keskiarvoa selvästi pienemmät.

22 Taulukko 4. Pelastussuunnitelmavelvoitteisten kohteiden ja laadittujen suunnitelmien t sekä laadittujen suunnitelmien prosenttiosuudet pelastuslaitoksittain vuonna 27. (Yhteensä-rivin laadintaprosentit on laskettu ilman Helsingin tietoja, koska Helsinki ei ole kirjannut laadittujen suunnitelmien lukumääriä.)

23 Palotarkastukset Taulukossa 5 on esitetty yhteenveto palotarkastuksista vuosittain. Sairaaloiden, vanhainkotien ja muiden hoitolaitosten palotarkastukset on suoritettu varsin kattavasti vuonna 27. Koko maan tasolla näissä kohteissa suoritettujen palotarkastusten määrä on noussut 98 prosenttiin kohteista. Hotellien, asuntoloiden, lomakylien ja leirintäalueiden palotarkastusten määrät ovat vaihdelleet vuosittain, vuonna 27 kohteista tarkastettiin 94 prosenttia. Tarkastettujen kokoontumis- ja liiketilojen määrät ovat lisääntyneet, vuonna 27 palotarkastukset suoritettiin 87 prosentissa kohteista. Suurehkojen tuotanto-, varasto- ja maataloustilojen palotarkastusprosentit ovat vaihdelleet 8 89 prosentin välillä. Vuonna 27 vuosittaiset palotarkastukset oli suoritettu 87 prosentissa kohteista. Kohteet, joissa käsitellään palo- tai räjähdysvaarallisia kemikaaleja, palotarkastuksia on suoritettu joka vuosi 92 prosentissa kohteista. Automaattisella sammutuslaitteistolla tai paloilmoittimella varustetuista tiloista tarkastettiin vuonna prosenttia. Muissa vuosittain tarkastettavissa kohteissa palotarkastus suoritettiin vuonna 26 kaikissa kohteissa. Vuonna 27 palotarkastukset suoritettiin 94 prosentissa kohteista.

24 Taulukko 5. Vuosittain palotarkastettavien kohteiden ja toteutettujen tarkastusten t sekä tarkastusprosentit vuosina

25 27 Taulukossa 6 on esitetty yhteenveto vuoden 27 vuosittain suoritettavista palotarkastuksista pelastustoimen alueittain. PRONTOn tietojen perusteella pelastustoimen alueilla on suuria eroja toteutettujen palotarkastusten määrissä suhteessa tarkastettuihin kohteisiin. Länsi-Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Päijät-Hämeessä, Etelä-Karjalassa, Pirkanmaalla, Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Lapissa palotarkastukselle asetetut tavoitteet saavutettiin 1 prosenttisesti. Sen sijaan Satakunnassa (73 %), Oulu- Koillismaalla (68 %) ja Helsingissä (vain 42 %) jäätiin selvästi vuoden 27 tarkastustavoitteista. Useimmilla pelastustoimen alueilla tarkastettiin vuonna 27 vähintään 97 prosenttia sairaaloista, vanhainkodeista ja muista hoitolaitoksista. Sen sijaan Helsingissä, Itä- Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Satakunnassa, Etelä-Pohjanmaalla, Kainuussa kohteista jäi tarkastamatta 7 16 prosenttia. Oulu-Koillismaalla palotarkastus suoritettiin vain 81 prosentissa kohteista.

26 Taulukko 6. Vuosittain palotarkastettavien kohteiden ja toteutettujen tarkastusten t sekä tarkastusprosentit pelastustoimen alueen mukaan vuonna 27.

27 29 Alueen pelastustoimi määrittelee kuntia kuultuaan asuinrakennusten ja niihin henkilö- ja paloturvallisuuden kannalta rinnastettavien kohteiden palotarkastusten tarpeellisen määrän ja tarkastusvälin. Vuosittain noin 1,5 miljoonasta kohteesta noin 1 prosenttia määritellään tarkastettavaksi. Tarkastettavien kohteiden määrä on laskenut vuosien välillä 173 kohteesta 147 kohteeseen (Kuva 1). Vuonna 24 kohteista tarkastettiin 56 prosenttia ja vuonna prosenttia. Vuosittain siis noin 6 7 prosentissa kaikista asuinrakennuksista palotarkastus suoritetaan. Asuinrakennusten palotarkastukset vuosina Tarkastetut Tarkastamattomat Kuva 1. Asuinrakennusten ja niihin henkilö- ja paloturvallisuuden kannalta rinnastettavien kohteiden suunnitellut ja toteutetut palotarkastukset vuosina

28 3 Asuinrakennusten ja niihin henkilö- ja paloturvallisuuden kannalta rinnastettavien kohteiden palotarkastusten määrät ja osuudet vaihtelivat vuonna 27 pelastustoimen alueiden välillä (Taulukko 7). Päijät-Hämeessä, Kymenlaaksossa, Pirkanmaalla, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski- Pohjanmaalla tarkastettiin 9 1 prosenttia kaikista kohteista. Vastaavasti Helsingissä, Kanta-Hämeessä, Keski-Suomessa, Satakunnassa, Oulu-Koillismaalla ja Lapissa tarkastettiin vain 2 3 prosenttia kaikista kohteista. Nykyisellä suoritustasolla Päijät-Hämeen ja Keski-Pohjanmaan kaikki asuinrakennukset saadaan tarkastettua 1 vuodessa, sen sijaan Satakunnassa kaikkien asuinrakennusten tarkastukseen menee 5 vuotta. Varsinais-Suomessa (97 %), Päijät-Hämeessä (99 %), Etelä-Karjalassa (97 %), Etelä- Pohjanmaalla (94 %), Keski-Pohjanmaalla (1 %) ja Pohjois-Karjalassa (86 %) suunniteltuja palotarkastuksia suoritettiin selvästi muita alueita enemmän. Keski-Suomessa, Pirkanmaalla, Satakunnassa, Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa tarkastettiin alle puolet suunnitelluista kohteista. On huomattava, että Pirkanmaalla suunniteltujen palotarkastusten määrä on selvästi muita alueita suurempi. Taulukko 7. Asuinrakennusten ja niihin henkilö- ja paloturvallisuuden kannalta rinnastettavien kohteiden suunnitellut ja toteutetut palotarkastukset pelastustoimen alueen mukaan vuonna 27.

29 31 Muita kuin kerran vuodessa suoritettavia palotarkastuksia ja asuinrakennusten tarkastuksia toteutetaan vuosittain noin 36 kappaletta (Kuva 11). Jälkitarkastuksia toteutetaan kohteisiin, joissa edellisen tarkastuksen yhteydessä on annettu määräyksiä tai huomautuksia. Niitä suoritettiin vuonna 27 yhteensä 2 5 kappaletta. Tarvittaessa suoritettavia erityistarkastuksia suoritettiin vuosittain noin 4 4 kappaletta. Ylimääräisiä palotarkastuksia, joiden määrä on vuosittain hieman lisääntynyt, tehtiin vuonna 27 noin 5 5 kappaletta. Vaarallisten kemikaalien tarkastusten määrä on vaihdellut vuoden tarkastuksesta vuoden tarkastukseen. Sammutus- ja pelastuslaitteiden tarkastusten määrä on vuosittain hieman pienentynyt, vuonna 27 tarkastettiin 1 1 laitetta. Muihin kerran vuodessa suoritettuihin tarkastuksiin kirjataan muiden säädösten mukaan säännöllisesti tarkastettavat kohteet esimerkiksi patojen ja turvetuotantoalueiden tarkastukset sekä ilotulitteiden myynnin ja myymälävarastojen tarkastukset. Näiden tarkastusten määrä on vähentynyt vuoden 24 lähes 2 3 tarkastuksesta vuoden tarkastukseen. Muita katselmuksia ja tarkastuksia ovat esimerkiksi hormitarkastukset, rakennuslupiin annetut lausunnot ja öljylaitteistojen katsastukset. Vuosina 26 ja 27 niitä tehtiin noin 2 kertaa. Muut tarkastukset vuosina Jälkitarkastukset Erityiset palotarkastukset Ylimääräiset palotarkastukset Vaarallisten kemikaalien tarkastukset Sammutus- ja pelastuslaitteiden tarkastukset Muut kerran vuodessa suoritetut tarkastukset Muut katselmukset ja tarkastukset Kuva 11. Muut kuin kerran vuodessa suoritettavat palotarkastukset ja asuinrakennusten tarkastukset vuosina

30 32 PRONTOn tietojen perusteella muiden kuin kerran vuodessa suoritettavien palotarkastusten ja asuinrakennusten tarkastusten määrät vaihtelevat huomattavasti pelastustoimen alueilla (Kuva 12). Kymenlaaksossa, Pirkanmaalla ja Etelä-Pohjanmaalla muita tarkastuksia toteutettiin vuonna 27 yhteensä yli 2 7 kappaletta. Itä-Uudellamaalla, Kainuussa, Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla muiden tarkastusten määrä oli alle 8 kappaletta. Ylimääräisiä palotarkastuksia toteutettiin Pirkanmaalla 1 3 kappaletta, mikä oli moninkertainen määrä muihin alueisiin verrattuna. Kymenlaakson ja Etelä-Pohjanmaan tarkastuksista valtaosa oli muita katselmuksia ja tarkastuksia. Vuonna 27 erityisiä palotarkastuksia toteutettiin Pirkanmaalla, Päijät-Hämeessä, Helsingissä, Keski-Uudellamaalla ja Länsi-Uudellamaalla yli 4 kappaletta. Ylimääräisiä palotarkastuksia toteutettiin Pirkanmaalla, Oulu-Koillismaalla ja Helsingissä yli 4 kappaletta. Muut tarkastukset pelastustoimen alueen mukaan vuonna Kymenlaakso Pirkanmaa Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Oulu-Koillismaa Lappi Varsinais-Suomi Päijät-Häme Satakunta Etelä-Karjala Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Helsinki Keski-Uusimaa Länsi-Uusimaa Etelä-Savo Kanta-Häme Jokilaaksot Itä-Uusimaa Kainuu Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Jälkitarkastukset Erityiset palotarkastukset Ylimääräiset palotarkastukset Vaarallisten kemikaalien tarkastukset Sammutus- ja pelastuslaitteiden tarkastukset Muut kerran vuodessa suoritetut tarkastukset Muut katselmukset ja tarkastukset Kuva 12. Muut kuin kerran vuodessa suoritettavat palotarkastukset ja asuinrakennusten tarkastukset pelastustoimen alueen mukaan vuonna 27.

31 Valistus ja neuvonta PRONTOn valistus- ja neuvontatilaisuuksiin kirjataan erilaisia käytännön harjoituksia ja koulutuksia kuten poistumisharjoituksia, alkusammutuskoulutusta, ensiapukoulutusta, tulityökoulutusta ja hätäilmoituksen tekoa. Muita kirjattavia tilaisuuksia ovat esimerkiksi erilaiset teemapäivät kuten 112-päivät, tapaturmapäivät ja Nou hätä! tilaisuudet. Myös yleisötilaisuudet kuten messut ja pelastuslaitosten avoimet ovet tilaisuudet, kirjataan valistus- ja neuvontatilaisuuksiin. Sisäasiainministeriön pelastustoimen toiminta- ja taloussuunnitelmaan (28) on kirjattu tavoitteeksi, että vuonna prosenttia ja sen jälkeen 2 prosenttia kansalaisista saa pelastustoimen valistusta ja neuvontaa. Vuosina valistusta ja neuvontaa saaneiden osuus on lisääntynyt 1 prosentista 15 prosenttiin. Valistus- ja neuvontatilaisuuksien määrä on lisääntynyt vuosien 25 ja 27 aikana 1 5 tilaisuudesta 12 2 tilaisuuteen. Myös tilaisuuksien koko on kasvanut vuosittain. Vuonna 25 tilaisuuksiin osallistui noin 5 henkilöä ja vuonna 27 keskimääräinen osallistujamäärä oli 64 henkilöä. Taulukossa 8 on vertailtu tilaisuuksien määrien ja tilaisuuksiin osallistuneiden määrien eroja pelastuslaitoksittain vuosina Kuvassa 13 on vertailtu vuosien valistusta saaneiden määrien osuutta pelastustoimen alueen väkimäärään. Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Suomessa, Etelä-Savossa ja Lapissa valistusta saaneiden suhteelliset määrät ovat pienentyneet. Muilla alueilla määrät ovat kasvaneet. Vuonna 27 osallistujien määrä on ylittänyt 15 prosenttia alueen väkimäärästä Helsingissä, Keski-Uudellamaalla, Keski-Pohjanmaalla, Päijät-Hämeessä, Varsinais- Suomessa, Itä-Uudellamaalla, Pohjois-Karjalassa, Jokilaaksoissa, Pohjanmaalla ja Kymenlaaksossa. Sen sijaan Länsi-Uudellamaalla, Etelä-Savossa ja Lapissa tilaisuuksiin osallistuneiden määrä oli 6 7 prosenttia alueen väkimäärästä.

32 34 Taulukko 8. Valistus- ja neuvontatilaisuuksien määrät, osallistujien määrät ja osallistuneiden osuudet väkiluvusta pelastustoimen alueen mukaan vuosina Valistustilaisuuksiin osallistuneiden osuus väkiluvusta pelastustoimen alueen mukaan vuosina prosenttia Helsinki Keski-Uusimaa Keski-Pohjanmaa Päijät-Häme Varsinais-Suomi Itä-Uusimaa Pohjois-Karjala Jokilaaksot Pohjanmaa Kymenlaakso Etelä-Pohjanmaa Pohjois-Savo Kainuu Etelä-Karjala Pirkanmaa Keski-Suomi Satakunta Oulu-Koillismaa Kanta-Häme Etelä-Savo Lappi Länsi-Uusimaa Kuva 13. Valistus- ja neuvontatilaisuuksiin osallistuneiden henkilöiden n osuus väkiluvusta pelastustoimen alueittain vuosina

33 35 4 VARAUTUMINEN 4.1 Väestönsuojat ja suojapaikat Pelastuslain (468/23) mukaan rakennuksen omistajan on uudisrakentamisen yhteydessä tehtävä rakennukseen tai sen läheisyyteen väestönsuoja, jonka suuruudeltaan voidaan arvioida riittävän rakennuksessa asuvia tai muutoin oleskelevia henkilöitä varten. Velvoite koskee kaikkia rakennuksia, joiden kerrosala on vähintään 6 m 2. Valtioneuvoston asetuksen (787/23) mukaan väestönsuojassa tulee varata henkilöä kohti vähintään,75 neliömetrin suojatila. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske tilapäistä enintään viisi vuotta käytössä olevaa rakennusta. PRONTOon kirjattujen tietojen perusteella Suomessa oli vuonna 27 väestönsuojia yhteensä noin 31 kappaletta (Taulukko 9). Suojapaikkoja näissä väestönsuojissa on yhteensä vajaalle 2,7 miljoonalle henkilölle eli puolelle vakinaisesta väkimäärästä. PRONTOon kirjattujen väestönsuojien ja suojapaikkojen t vuonna 27 ovat epäluotettavat. Vuoden 22 kuntatietoihin perustuneessa laskelmassa (Pelastustoimen vuositilastot ja aikasarjat vuosilta , 24) suojien ja suojapaikkojen määrä oli suurempi. Taulukko 9. Väestönsuojien ja suojapaikkojen t pelastustoimen alueen mukaan vuonna 27.

34 Väestöhälyttimet PRONTOn tietojen perusteella väestön varoittamiseen varattuja väestöhälyttimiä oli vuonna 27 yhteensä 1 34 kappaletta. (Kuva 14). Näistä 73 kappaletta oli elektronisia eli puhehälyttimiä ja 61 muita kiinteitä eli signaalihälyttimiä. PRONTOon kirjattujen väestöhälyttimien t ovat epäluotettavat. Vuoden 22 kuntatietoihin perustuneessa laskelmassa (Pelastustoimen vuositilastot ja aikasarjat vuosilta , 24) hälyttimien määrä oli suurempi. Vuoden 27 tietojen perusteella Keski-Pohjanmaalla ei ole yhtään väestöhälytintä, vaikka niitä vuonna 22 oli 64 kappaletta. Myös Satakunnassa (84 / 7), Keski-Uudellamaalla (57 / 8), Pohjanmaalla (64 / 19), Keski-Suomessa (99 / 37) ja Varsinais-Suomessa (166 / 44) oli enemmän väestönhälyttimiä vuonna 22 kuin vuonna 27. Helsingissä ja Länsi-Uudellamaalla kaikki väestöhälyttimet ovat elektronisia hälyttimiä. Etelä-Karjalassa ja Pohjois-Savossa kolme neljäsosaa hälyttimistä on elektronisia puhehälyttimiä. Sen sijaan Kainuussa, Jokilaaksoissa ja Itä-Uudellamaalla alle kolmasosa hälyttimistä on elektronisia hälyttimiä. Väestöhälyttimien kuuluvuusalueella asuvien väkimäärätiedot vaikuttavat luotettavammilta kuin väestöhälyttimien määrät. Väestöhälyttimien kuuluvuusalueella asuvien henkilöiden määrä on suurempi kuin vuonna 22, vaikka Keski-Pohjanmaa ja Satakunta eivät ole ilmoittaneet hälyttimien kuuluvuusalueella asuvien henkilöiden lukumääriä. Kuvassa 15 on vertailtu hälyttimien kuuluvuusalueella asuvien osuuksia pelastustoimen alueittain. Kun Keski-Pohjanmaa ja Satakunta jätetään tarkastelusta pois, yhteensä 44 prosenttia Suomen väestöstä asuu kiinteiden väestöhälyttimien kuuluvuusalueella. Länsi-Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa vähintään 7 prosenttia väestöstä asuu kiinteiden väestöhälyttimien kuuluvuusalueella. Sen sijaan Etelä-Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Keski-Uudellamaalla alle neljäsosa väestöstä asuu kiinteiden hälyttimien kuuluvuusalueella.

35 37 Väestöhälyttimet pelastustoimen alueen mukaan vuonna Pohjois-Savo Pirkanmaa Itä-Uusimaa Etelä-Karjala Kanta-Häme Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Länsi-Uusimaa Päijät-Häme Kymenlaakso Pohjois-Karjala Jokilaaksot Oulu-Koillismaa Lappi Varsinais-Suomi Kainuu Helsinki Keski-Suomi Pohjanmaa Keski-Uusimaa Satakunta Keski-Pohjanmaa Elektroniset Muut kiinteät Kuva 14. Väestöhälyttimien t pelastustoimen alueen mukaan hälytintyypeittäin vuonna 27. Väestön osuus hälyttimien kuuluvuusalueella pelastustoimen alueen mukaan vuonna prosenttia Pohjois-Savo Pirkanmaa Itä-Uusimaa Etelä-Karjala Kanta-Häme Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Länsi-Uusimaa Päijät-Häme Kymenlaakso Pohjois-Karjala Jokilaaksot Oulu-Koillismaa Lappi Varsinais-Suomi Kainuu Helsinki Keski-Suomi Pohjanmaa Keski-Uusimaa Satakunta Keski-Pohjanmaa Kuva 15. Kiinteiden väestöhälyttimien kuuluvuusalueella asuvan väkimäärän osuus koko väestöstä pelastustoimen alueen mukaan vuonna 27.

36 38 5 HÄLYTYSTEHTÄVÄT Tässä luvussa hälytystehtävinä käsitellään niitä pelastustoimen tehtäviä, joihin palokunta on saanut hälytyksen hätäkeskuksesta. Tässä ei tarkastella sairaankuljetustehtäviä eikä tehtäviä, joita palokunnat ovat suorittaneet ilman hätäkeskuksen kautta tullutta hälytystä. 5.1 Kaikki tehtävät Pelastustoimen tehtävien määrä on yli kaksinkertaistunut tarkasteluajanjakson aikana (Kuva 16). Vuonna 1996 pelastustoimen tehtäviä oli noin 5 ja vuonna 27 noin 14. Tehtävämäärät ovat lisääntyneet voimakkaimmin vuosien 1999 ja 21 sekä vuosien 24 ja 26 välillä. Pelastutustoimen hälytystehtävät vuosina Kuva 16. Pelastustoimen hälytystehtävät vuosina

37 39 Kuvissa 17 ja 18 on vertailtu tarkasteluajanjakson ensimmäisen ja viimeisen vuoden (1996 ja 27) tietoja. Määrällinen vertailu tehtävätyypeittäin vuosien 1996 ja 27 välillä on esitetty kuvassa 17. Lähes kaikkien tehtävätyyppien määrä on lisääntynyt merkittävästi. Erilaiset tarkastus- ja varmistustehtävät ovat lisääntyneet noin 77 prosenttia, ensivastetehtävien määrä on yli viisinkertaistunut ja liikenneonnettomuuksien aiheuttamat pelastustehtävät liki kolminkertaistuneet. Neljän yleisimmän tehtävätyypin osalta ainoastaan tulipalojen määrän kehitys on ollut maltillisempaa. Tulipaloja oli vuonna 27 noin 18 prosenttia enemmän kuin vuonna Yleisimmät hälytystehtävät vuosina 1996 ja Muut tehtävät Liikenneonnettomuus Ensivastetehtävä Tulipalot Tarkastus- tai varmistustehtävä Kuva 17. Yleisimmät hälytystehtävät vuosina 1996 ja 27.

38 4 Kuvassa 18 on esitetty eri tehtävätyyppien osuudet kaikista hälytystehtävistä vuosina 1996 ja 27. Tehtävät ovat 12 vuoden aikana muuttaneet jonkin verran luonnettaan. Vuonna 1996 pelastuslaitoksia työllisti eniten erilaiset tarkistus- ja varmistustehtävät, tulipalot, ensivastetehtävät sekä liikenneonnettomuudet. Nämä samat tehtävät työllistävät pelastuslaitoksia eniten myös vuonna 27. Vaikka neljä yleisintä tehtävätyyppiä on edelleen samat kuin 12 vuotta sitten, on tehtävien suhteellisissa osuuksissa tapahtunut muutoksia. Ensivastetehtävien osuus on kasvanut huomattavasti tulipaloja suuremmaksi. Ensivastetehtävien osuus kaikista hälytystehtävistä oli vuonna prosenttia ja vuonna 27 jo peräti 27 prosenttia. Vuonna 1996 tulipaloja oli 24 prosenttia pelastustoimen tehtävistä, vuonna 27 tulipalojen osuus kaikista tehtävistä oli enää 14 prosenttia. Erilaisten tarkastus- ja varmistustehtävien suhteellinen osuus kaikista tehtävistä on laskenut vuosien 1996 ja 27 välillä lähes 6 prosenttia. Vuonna 1996 neljä yleisintä tehtäväluokkaa muodostivat 8 prosenttia kaikista tehtävistä ja vuonna prosenttia. Yleisimpien hälytystehtävien osuudet kaikista tehtävistä vuosina 1996 ja 27 1 % 9 % 2, % 16,9 % osuus kaikista tehtävistä 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % 9,3 % 11, % 24, % 12,4 % 27, % 13,6 % Muut tehtävät Liikenneonnettomuus Ensivastetehtävä Tulipalot Tarkastus- tai varmistustehtävät 2 % 1 % 35,7 % 3,2 % % Kuva 18. Eniten työllistävät hälytystehtävät vuosina 1996 ja 27.

39 41 Kuvissa 17 ja 18 esitetty muut tehtävät -luokka on eritelty kuvassa 19. Muista tehtävistä eniten ovat määrällisesti lisääntyneet luonnononnettomuuksien aiheuttamat tehtävät (191 %), eläinten pelastamistehtävät (13 %) ja vahingontorjuntatehtävät (127 %). Myös ihmisen pelastamistehtävien, öljyvahinkojen ja avunantotehtävien määrät ovat lisääntyneet. Ainoastaan virka-aputehtävien määrä on laskenut selvästi vuoden 1996 tasosta (-33 %). Kuvasta 19 puuttuvat räjähdys ja räjähdysvaara -tehtävät, joita oli 25 kappaletta vuonna 1996 ja 24 kappaletta vuonna 27 sekä vuodesta 26 lähtien erikseen kirjatut sortuma ja sortumavaara -tehtävät, joita oli vuonna 27 yhteensä 8 kappaletta. Muut tehtävät vuosina 1996 ja Muu pelastustehtävä Vaar.aineiden aih.onnettomuus Virka-aputehtävä Eläimen pelastaminen Ihmisen pelastaminen Luonnononnettomuus Öljyvahinko Avunantotehtävä Vahingontorjuntatehtävä Kuva 19. Muut hälytystehtävät tehtävätyypeittäin vuosina 1996 ja 27.

40 Hälytystehtävät vuosittain Tarkasteluajanjaksolla hälytystehtävien määrän vuotuinen lisääntyminen on ollut suurinta vuonna 21, jolloin tehtävien määrä lisääntyi edellisvuoteen verrattuna lähes 25 prosenttia (Kuva 2). Poikkeuksellisen suuri tehtävien määrä johtui pitkälti marraskuun 21 myrskystä aiheutuneista tehtävistä. Hälytystehtävien määrän vuotuinen lisääntyminen on ollut yli 1 prosenttia myös vuosina 1999, 2, 25 ja 26. Vuosina 22 ja 24 tehtävämäärät ovat olleet edellisvuotta pienemmät ja vuosina 1998 ja 27 tehtävien määrässä ei ole tapahtunut juurikaan muutosta edellisvuoteen verrattuna. Hälytystehtävien määrän muutos edellisvuoteen verrattuna vuosina % 25 % tehtävien n muutos 2 % 15 % 1 % 5 % % % Kuva 2. Hälytystehtävien määrän muutokset edellisvuoden tehtävämääriin verrattuna vuosina Vuoden 1999 tehtävämäärien lisääntyminen selittyy erityisesti maastopalojen määrän lisääntymisellä (Kuva 21). Vuosien 2 ja 21 tehtävien määrän lisääntymiseen vaikuttavat tarkastus- ja varmistustehtävien ja ensivastetehtävien lisääntyminen (Kuva 22) sekä vuoden 21 luonnononnettomuuksista aiheutuneiden tehtävien (Kuva 21) määrä. Vuosien 22 ja 24 tehtävien väheneminen selittyy puolestaan luonnononnettomuuksien tai maastopalojen määrän vähenemisellä. Vuosien 25 ja 26 tehtävien määriä lisäsi ensivastetehtävien voimakas vuosittainen lisääntyminen. Tämän lisäksi vuonna

41 43 26 maastopalojen määrän lisääntymisellä oli myös vaikutusta kaikkien tehtävien määrän voimakkaaseen lisääntymiseen. Maasto- ja metsäpalot sekä luonnononnettomuudet vuosina Maasto- ja metsäpalot Luonnononnettomuudet Kuva 21. Maasto- ja metsäpalojen sekä luonnononnettomuuksien määrät vuosina Neljän yleisimmän hälytystehtävän määrän kehitys vuosina Tarkastus- tai varmistustehtävä Ensivastetehtävä Tulipalo Liikenneonnettomuus Kuva 22. Neljän yleisimmän hälytystehtävän määrän kehitys vuosina

42 Hälytystehtävät kuukausittain Tarkasteltaessa pelastustoimen tehtäväkertymiä kalenterikuukausittain koko tarkastelujaksolla ( ) voidaan havaita, että tehtäviä on eniten kesäkuukausina ja vähiten helmi-maaliskuussa (Kuva 23). Hälytystehtävien kuukausikertymät vuosilta Tammikuu Helmikuu Maaliskuu Huhtikuu Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Lokakuu Marraskuu Joulukuu Kuva 23. Pelastustoimen hälytystehtävien kuukausikertymät vuosilta Tarkastelujaksolla on muutamia poikkeuksellisia vuosia, joiden kuukausikohtaisten hälytystehtävien määrä poikkeaa merkittävästi pitkän aikavälin trendistä. Esimerkiksi vuoden 21 marraskuun myrskystä aiheutuneet tehtävät sekä maastopalojen osalta sateettomat kesät erottuvat selvästi myös kuukausikohtaisten tehtävämäärien trendistä (Kuva 24).

43 45 Hälytystehtävät kuukausittain vuosina Tammikuu 1996 Toukokuu 1996 Syyskuu 1997 Tammikuu 1997 Toukokuu 1997 Syyskuu 1998 Tammikuu 1998 Toukokuu 1998 Syyskuu 1999 Tammikuu 1999 Toukokuu 1999 Syyskuu 2 Tammikuu 2 Toukokuu 2 Syyskuu 21 Tammikuu 21 Toukokuu 21 Syyskuu 22 Tammikuu 22 Toukokuu 22 Syyskuu 23 Tammikuu 23 Toukokuu 23 Syyskuu 24 Tammikuu 24 Toukokuu 24 Syyskuu 25 Tammikuu 25 Toukokuu 25 Syyskuu 26 Tammikuu 26 Toukokuu 26 Syyskuu 27 Tammikuu 27 Toukokuu 27 Syyskuu Kuva 24. Hälytystehtävät kuukausittain vuosina Hälytystehtävät viikonpäivän ja vuorokaudenajan mukaan Tarkasteltaessa pelastustoimen tehtäväkertymiä viikonpäivittäin koko tarkastelujaksolla ( ) voidaan todeta, että pelastuslaitokset ovat eniten työllistettyjä perjantaisin ja lauantaisin ja vähiten sunnuntaisin (Kuva 25). Tarkasteltaessa pelastustoimen tehtäviä viikonpäivän ja vuorokauden ajan mukaan voidaan tulkita, että pelastustoimen tehtävien kannalta työpäivä vaihtuu aamuyöllä (Kuva 26). Tehtävien määrä on pienimmillään aamuisin kello 4 6 välillä. Kuvassa 25 tehtävien määrät on jaettu viikonpäivien osalle myös niin, että vuorokausi vaihtuu vasta kello 6: (perjantain ja lauantain välisen yön hälytyksiä tarkastellaan perjantain tapahtumina ja lauantain ja sunnuntain välisen yön hälytyksiä lauantain tapahtumina). Tällöin perjantain ja lauantain tehtävämäärät korostuvat paremmin kuin vuorokauden vaihtuessa kello 24:.

44 46 Vuosien hälytystehtävien kertymät viikonpäiville 18 % 16 % 14 % Osuus tehtävistä 12 % 1 % 8 % 6 % 4 % 2 % % Maanantai Tiistai Keskiviikko Torstai Perjantai Lauantai Sunnuntai vuorokausi vaihtuu klo 24 vuorokausi vaihtuu klo 6 Kuva 25. Hälytystehtävien kertymät viikonpäiville vuosina Vuosien hälytystehtävien kertymät viikonpäiville ja tunneille MAANANTAI TIISTAI KESKIVIIKKO TORSTAI PERJANTAI LAUANTAI SUNNUNTAI Maanantai Klo -1 Klo 6-7 Klo Klo Tiistai Klo -1 Klo 6-7 Klo Klo Keskiviikko Klo -1 Klo 6-7 Klo Klo Torstai Klo -1 Klo 6-7 Klo Klo Perjantai Klo -1 Klo 6-7 Klo Klo Lauantai Klo -1 Klo 6-7 Klo Klo Sunnuntai Klo -1 Klo 6-7 Klo Klo Kuva 26. Hälytystehtävien kertymät viikonpäiville ja tunneille vuosina

45 47 Tarkasteltaessa hälytysten tehtäväkertymiä viikonpäivän ja vuorokaudenajan mukaan (Kuva 27) voidaan havaita, että arkipäivät noudattelevat hälytysmäärien suhteen perjantaita lukuun ottamatta samanlaista vuorokausijakaumaa. Arkipäivisin hälytystehtävien määrät lisääntyvät jyrkästi aamutunteina. Lounasaikaan (klo 11 12) hälytysmäärissä tapahtuu selvä notkahdus, minkä jälkeen hälytysmäärät nousevat huippuunsa ja pysyttelevät suurin piirtein samalla tasolla seuraavat viisi tuntia. Kello 17 jälkeen hälytysmäärät laskevat aina seuraavaan aamuun, noin kello 5 saakka. Perjantaisin tehtävämäärät lähtevät lisääntymään voimakkaammin kuin muina arkipäivinä heti lounastunnin jälkeen. Muina arkipäivinä tehtävämäärät vähenevät kello 17 jälkeen jyrkemmin kuin perjantaina. Perjantain ja lauantain tehtävämäärät noudattelevat kello 17 ja kello 6 välillä lähes samanlaista trendiä. Viikonloppuyöt ovat hälytystehtävien suhteen huomattavasti vilkkaampia kuin arkiyöt. Toisaalta lauantain ja sunnuntain aamupäivien aikana hälytystehtäviä on vähemmän kuin arkiaamuina. Lauantaina ja sunnuntaina hälytystehtävien määrissä ei myöskään ole arkipäivien kaltaista notkahdusta kello välillä. Lauantain tehtävämäärät noudattelevat kello välillä lähestulkoon arkipäivien tehtävämääriä. Sunnuntaisin tehtävämäärät ovat koko päivän alemmalla tasolla kuin muina päivinä. Vuosien hälytystehtävien kertymät tunneittain ja viikonpäivittäin (viikonpäivä vaihtuu tässä kuvaajassa klo 6:) Klo 6-7 Klo 7-8 Klo 8-9 Klo 9-1 Klo 1-11 Klo Klo Klo Klo Klo Klo Klo Klo Klo 19-2 Klo 2-21 Klo Klo Klo Klo - 1 Klo 1-2 Klo 2-3 Klo 3-4 Klo 4-5 Klo 5-6 Ma-To keskiarvo Perjantai Lauantai Sunnuntai Kuva 27. Hälytystehtävien kertymät tunneittain ja viikonpäivittäin vuosina

46 Hälytystehtävät pelastustoimen alueittain Pelastustoimen hälytystehtäviä on vuosien aikana ollut eniten Pirkanmaalla ja Helsingissä. Vähiten hälytystehtäviä on puolestaan Kainuussa (Kuva 28). Vuosien hälytystehtävät pelastustoimen alueiden mukaan Pirkanmaa Helsinki Varsinais-Suomi Länsi-Uusimaa Keski-Uusimaa Keski-Suomi Pohjois-Savo Satakunta Etelä-Pohjanmaa Oulu-Koillismaa Kymenlaakso Lappi Etelä-Savo Pohjois-Karjala Kanta-Häme Päijät-Häme Jokilaaksot Pohjanmaa Etelä-Karjala Keski-Pohjanmaa Itä-Uusimaa Kainuu Kuva 28. Hälytystehtävien määrät pelastustoimen alueiden mukaan vuosina Vuosien välillä pelastustoimen hälytysluontoiset tehtävät ovat lisääntyneet voimakkaasti jokaisella 22 pelastustoimen alueella (Kuvat 29 5). Tehtävämäärä on lisääntynyt vuosien välillä 16 pelastustoimen alueella yli 1 %. Suurin tehtävämäärän lisäys on tapahtunut Itä-Uudellamaalla, jossa vuonna 27 tehtäviä oli lähes neljä kertaa enemmän kuin vuonna 1996 (Kuva 49). Valtakunnan tasolla tarkasteltuna neljä yleisintä tehtävätyyppiä vuonna 27 olivat tarkastus- ja varmistustehtävät (3 %), ensivastetehtävät (27 %), tulipalot (14 %) ja liikenneonnettomuudet (12 %). Pelastustoimen alueista tästä poikkeavat Pirkanmaa, Satakunta, Oulu-Koillismaa, Kymenlaakso, Etelä-Savo, Jokilaaksot, Etelä-Karjala, Itä-Uusimaa ja Kainuu, joissa ensivastetehtäviä oli enemmän kuin tarkastus- ja varmistustehtäviä. Vastaavasti Varsinais-Suomi, Pohjois-Savo, Etelä-Pohjanmaa, Jokilaaksot, Pohjanmaa,

47 49 Keski-Pohjanmaa ja Kainuu poikkeavat valtakunnan yleisestä tasosta, koska näillä alueilla oli liikenneonnettomuuksien aiheuttamia tehtäviä enemmän kuin tulipaloja. Pelastustoimen alueiden välillä on eroja, kun tarkastellaan tehtävätyyppien suhteellisia osuuksia eli kun tehtävien määriä verrataan kaikkiin alueen hälytystehtäviin (Kuvat 29 5). Helsingissä, Keski-Pohjanmaalla, Lapissa, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa vähintään joka kolmas tehtävä oli tarkastus- ja varmistustehtävä. Helsingissä peräti 43 prosenttia tehtävistä oli tarkastus- ja varmistustehtäviä. Jokilaaksoissa, Kainuussa, Itä- Uudellamaalla, Etelä-Karjalassa ja Pirkanmaalla vähintään joka kolmas tehtävä oli puolestaan ensivastetehtävä. Jokilaaksoissa peräti 42 prosenttia tehtävistä oli ensivastetehtäviä. Tulipaloja oli suhteellisesti eniten Lapissa, Oulu-Koillismaalla, Kanta-Hämeessä, Päijät-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa. Lapissa tulipaloja oli 19 prosenttia kaikista hälytystehtävistä ja näissä muissakin vähintään 15 prosenttia. Liikenneonnettomuuksien aiheuttamien pelastustehtävien osuus kaikista tehtävistä oli vähintään 15 prosenttia Etelä-Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Lapissa. Etelä-Pohjanmaalla peräti 17 prosenttia tehtävistä oli liikenneonnettomuuksien aiheuttamia hälytyksiä. Joitakin muitakin aluekohtaisia erikoisuuksia oli havaittavissa vuonna 27. Helsingissä eläimen pelastamistehtäviä oli viidenneksi eniten, 7 prosenttia kaikista tehtävistä. Satakunnassa oli muita alueita enemmän luonnononnettomuuksista aiheutuneita tehtäviä, 6 prosenttia kaikista tehtävistä. Lapin erikoisuus on ihmisen pelastamistehtävät, joita oli 6 prosenttia kaikista tehtävistä. Kainuussa vastaavasti avunantotehtäviä oli enemmän (7 %) kuin muualla Suomessa.

48 5 Hälytystehtävät Pirkanmaalla vuosina Muut pelastustehtävät Eläimen pelastaminen Luonnononnettomuus Ihmisen pelastaminen Öljyvahinko Avunantotehtävä Vahingontorjuntatehtävä Liikenneonnettomuus Tulipalot Tarkastus- ja varmistustehtävät Ensivastetehtävä Kuva 29. Hälytystehtävät Pirkanmaalla vuosina Hälytystehtävät Helsingissä vuosina Muut pelastustehtävät Ihmisen pelastaminen Vahingontorjuntatehtävä Avunantotehtävä Luonnononnettomuus Öljyvahinko Eläimen pelastaminen Liikenneonnettomuus Tulipalot Ensivastetehtävä Tarkastus- ja varmistustehtävät Kuva 3. Hälytystehtävät Helsingissä vuosina