Fact Sheet. YMP :n uudistus: Viiniala

Transkriptio

1 Euroopan komissio Maatalouden pääosasto YMP :n uudistus: Viiniala Fact Sheet Euroopan viininviljely on pinta-alaltaan laajinta ja tuotannoltaan ja kulutukseltaan runsainta maailmassa. Viiniala on hyvin monimuotoinen ja useilla alueilla keskeinen maataloustuotannon osa. Se muodostaa myös useissa jäsenvaltioissa merkittävän osan maatalouden lopputuotannosta. Viininviljelyä harjoitetaan usein sellaisilla alueilla, joilla muut maataloustuotannon muodot olisivat melkeinpä mahdottomia toteuttaa. Vaikka markkinoiden tukemisesta yhdessä tuotannon hallinnan ja laatutuotantoon suuntautumisen kanssa saatiinkin hyviä tuloksia, alaa koettelevat edelleen sille ominaiset markkinaheilahtelut ja kilpailun lisääntyminen. Viininviljelyä ei uudistettu vuonna 1992 eikä vuonna 1994 tehtyä ehdotusta toteutettu. Jäljempänä esitetään tiivistelmä tärkeimmistä seikoista, jotka liittyvät Agenda 2000 :n yhteydessä aloitettuun ja väliselle ajalle sijoittuvaan uudistukseen. Aikaisemmin viininviljelyä koettelivat voimakkaat lamakaudet, mutta yhteisön toiminnalla tällä alalla (ks. s. 2) on viime vuosina saatu aikaan parempi tasapaino tarjonnan ja kysynnän välille; hintataso vastaa kokonaisuudessaan alan odotuksia, kun ei oteta huomioon tiettyihin alueisiin ja tuotteisiin liittyviä tilanteita. Kaikki merkittävimmät vaikeudet eivät kuitenkaan ole poistuneet. Vaikka rakenteelliset ylijäämät eivät enää ole suuria, jäljelle on kuitenkin jäänyt useille vuosille ajoittuvan liikatuotannon uhka, joka johtuu ennen kaikkea siitä, että ilmastolliset epävarmuustekijät vaikuttavat viininviljelyyn ja sen tuotannon määrään ja laatuun enemmän kuin muihin viljelyaloihin. Laatuviinien kulutuksen kasvu ei korvaa pöytäviinien kulutuksen vähenemistä. Viininviljelyn useiden toimijoiden olisi kyettävä mukautumaan nopeasti markkinoiden lisääntyvään avautumiseen; tietyt viininviljelyalat eivät löydä tuottavia markkinoita eikä niilläkään, joiden markkinat laajenevat, ole riittävää joustavuutta kehitysnäkymien parantamiseksi. Tämän tarpeen toteuttamista haittaavat viinialan omat ominaispiirteet: koska viljelmän elinikä on 30 vuotta tai enemmänkin, investointien palautumisaika on hyvin pitkä. Tarvitaan näin ollen uusi toimenpidekehys, jonka avulla viinin tuotantokykyä voidaan hallita tehokkaammin ja määritellä uudelleen viinimarkkinoiden tukitoimenpiteet. Uudistuksella on tällä alalla samoin kuin muillakin maatalousaloilla voitava varmistaa koko viininviljelyalalle parempi tehokkuus, kustannusten parempi hallinta ja voimakkaampi kilpailukyky. Kuluttajien laatuvaatimukset on otettava paremmin huomioon, perinteisiä tuotantotapoja on suosittava ja samalla suojeltava maaseutualueita, joilla viinitilojen tehtävänä on pitää yllä ihmisten toimintaa ja suojella maaperää eroosiolta. On myös otettava huomioon maaseudun kehittämisen vaihtelevat tarpeet Euroopan koko alueella ja etenkin erityisvaikeuksissa olevilla alueilla. Tavoitteita on paljon ja ne vaikuttavat maatalouden toimivuuteen useilla eri aloilla, mikä onkin ratkaiseva seikka Euroopan maatalousmallissa. Uudistuksen tärkeimmät seikat lyhyesti Tuotanto suunnataan edelleen laatuun ja mukautetaan kysyntään viinitilojen rakenneuudistus- ja tuotannon uudelleenjärjestelytoimenpitein. Kysynnän ja tuotannon välinen tasapaino pyritään säilyttämään jatkamalla uusien viiniköynnösten istuttamiskiellon voimassaoloa noudattaen kuitenkin tarvittavaa joustoa sellaisen tuotannon kehittämiseksi, jonka kysyntä lisääntyy. Raivaustoimenpiteet säilytetään rajoittamalla ne kuitenkin alueille, joilla on vakavia ja jatkuvia rakenteellisia ylijäämiä. Interventiota ei saa enää käyttää keinotekoisten markkinoiden varmistamiseksi liikaa tuotetuille tuotteille, vaan se olisi rajoitettava koskemaan kriisimenetelmiä markkinoita koettelevien poikkeuksellisten häiriöiden torjumiseksi. Erityisesti viinistä tislatun alkoholin perinteiset markkinat säilytetään. Jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus tunnustaa tuottajaorganisaatiot. Euroopan viininviljelyn kilpailukykyä kannustetaan ja se pyritään sopeuttamaan yhä avoimemmille kansainvälisille markkinoille. Lainsäädäntöä selkeytetään korvaamalla aikaisemmat 23 asetusta yhdellä yhtenäisellä asetuksella (EY) 1493/1999, joka on annettu Uutta viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annettua asetusta on käytetty tässä asiakirjassa lyhyesti esitettyjen toimenpiteiden lainsäädännöllisenä perustana. YMP n uudistus - Viiniala 1

2 Hallinnointia pyrittiin parantamaan jatkuvasti jo ennen nykyistä uudistusta Viininviljelytuotteiden ja sivutuotteiden vaihtelevuus, tämän toiminnan alan vaikutukset paikalliseen talouteen, kun vaihtoehtoiseen viljelyyn ei useinkaan ole mahdollisuuksia, tuotannon heilahtelut, markkinoille sijoittautumisen vaikeudet sekä viinialan investointien pitkä palautumisaika edellyttävät laajempaa pyrkimystä yleiseen järjestykseen, jolla kestävä kehitys voidaan varmistaa. Viinin yhteisen markkinajärjestelyn (YMJ) yhteydessä toteutetut toimet ovat jo vuosien ajan keskittyneet kahteen toimenpidekokonaisuuteen: viinimarkkinoiden tukitoimenpiteet, joilla varmistetaan markkinoiden tasapaino tukemalla yksityistä varastointia, myöntämällä eri tislaustukia sekä tukemalla rypäleen puristemehun käyttöä muuhun kuin viininvalmistukseen, ja viinin tuotantokyvyn hallitseminen, johon kuuluu tarjonnan suuntauksen ohjaus kieltämällä uusien viljelmien käyttöönotto ja raivaustoimenpiteet ja maksamalla tuotannosta luopumispalkkioita, sekä uusien viljelmien käyttöönoton salliminen, silloin kun niihin liittyy uusiin lajikkeisiin siirtyminen (jolloin etsitään tuotteita, jotka vastaavat paremmin kuluttajien makutottumusten laadullista kehitystä) ja ne rajoittuvat tietyntyyppisten viinien tuotannolle määritettyihin tavoitteisiin. Tuotantokyvyn hallitsemispyrkimyksillä on onnistuttu vähentämään rakenteellista ylijäämää, jonka kasautuminen oli tyypillistä aikaisemmille kausille. Näillä toimenpiteillä on onnistuttu alentamaan huomattavasti huonoimmin markkinoille soveltuvien pöytäviinien tarjontaa myöntämällä tuoton, viljelytyypin ja lajikkeen mukaan vaihtelevia hehtaaripalkkioita. Viinintuotannon luonne edellytti lisäksi sellaisten yksityiskohtaisten teknisten säännösten laatimista, joilla voitiin varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja parantaa kaupan pitämisen näkymiä, unohtamatta kuitenkaan kuluttajien ja tuottajien laillisten etujen puolustamista. Tässä yhteydessä on korostettava mutkikkaalla mutta täsmällisellä säännöstöllä saavutetun tuotteiden arvostuksen taloudellista merkitystä, sillä näin taataan kuluttajiin nähden viinialan laatuvaatimusten todenperäisyys. Laatuviinien lisäarvo verrattuna tavanomaisiin viineihin näkyy sellaisena tulojen kasvuna, ettei vastaavaa ole havaittavissa muilla maatalouden aloilla. Tämä onkin edistänyt voimakkaasti Euroopan viininviljelyn dynamiikan säilyttämistä. Kyseinen säännöstö koskee seuraavia seikkoja: viininvalmistusmenetelmien sääntely tuotannon terveellisyyden ja laadun valvomiseksi ja varmistamiseksi säännökset, joilla varmistetaan tuotteen jäljitettävyys (tuotantoilmoitukset, rekisterit, saateasiakirjat jne.) tiettyjen tuotteiden kuvausta, nimitystä, tarjontamuotoa ja suojelemista koskevat säännöt, joita sovelletaan erityisesti määrätyillä alueilla tuotettuihin laatuviineihin (tmalaatuviinit). Viininviljelyalaa on onnistuttu supistamaan raivauksen kieltävillä toimenpiteillä vuoden 1987 noin neljästä miljoonasta hehtaarista 3,4 miljoonaan hehtaariin vuonna Keskimääräinen tuotanto laski 200 miljoonasta hehtolitrasta 160 miljoonaan hehtolitraan, ennen kaikkea koska siirryttiin heikkotuottoisempiin ja korkealaatuisempiin rypäleisiin. Viinien ja rypäleen puristemehujen sekä muiden tuotteiden osuus (prosentteina) maatalouden lopputuotannosta (EU ja tärkeimmät tuottajajäsenvaltiot, 1997) EU D GR E F I L A P Viinit ja rypäleen puristemehut 5,98 3,90 1,71 5,19 13,95 8,82 5,43 5,64 7,98* Oliiviöljy 2,20 12,51 7,09 4,78 2,57 Vehnä 4,94 5,63 3,44 2,34 8,05 3,33 2,51 2,75 0,94 Kaikki viljat 9,35 10,88 6,01 8,01 14,38 6,92 5,28 5,38 3,39 * Prosenttiosuus oli edellisenä vuonna 16,8. YMP n uudistus - Viiniala 2

3 Kunkin tuottajajäsenvaltion osuus viinintuotannosta (keskimääräinen osuus vuosina ) Viininviljelyala tuhansina hehtaareina Luxemburg Itävalta 1,27 (0,04%) 149 (0,09%) 155 (0,1%) 49 (1,4%) (1,3%) (1,9%) Viljelyala Määrä Arvo Kreikka 74 (2,1%) (2,4%) (1,1%) Portugali (4,1%) (4,5%) 252 (7,4%) Espanja (9%) (16,5%) (34%) Italia (25%) 862 (25%) (36%) Ranska 911 (27%) (34%) (49%) Saksa 104 (3%) (6%) (10%) Tuotanto tuhansina hehtolitroina ja euroina YMP n uudistus - Viiniala 3

4 Uusi viinin yhteinen markkinajärjestely (YMJ) Uudella viinin yhteisellä markkinajärjestelyllä pyritään vastaamaan vuonna 1987 vahvistetun säännöstön voimaantulon jälkeen tapahtuneeseen kehitykseen. Politiikan alalla Uruguayn kierroksen sopimusten toteuttamisella vuonna 1995 saatiin aikaan joustavammat ja avoimemmat yhteisön markkinat, joihin silloisella markkinajärjestelyllä ei enää ollut tehokasta vaikutusta. Tuotannon kehittyminen johti pinta-alan supistumisen vuoksi viimeisimpinä tuotantovuosina ylijäämän vähenemiseen, joten tarvittiin uutta lähestymistapaa. Uudessa asetuksessa luovutaan interventiomenettelyissä aikaisemmin sovelletuista erityyppisten viinien ohjehinnoista. Järjestelmä ei enää vastannut alan taloudellista todellisuutta, sillä tuotanto oli eriytynyt voimakkaasti ja kaupankäyntiä koskevat säännöt kehittyneet jo vuosien ajan. Tislaustuen muodossa toteutettua interventiojärjestelmää mukautettiin käytännön uudelleen määrittämiseksi siten, ettei sen avulla luoda keinotekoisia ja automaattisia markkinoita, joista uhkaa tulla itse tarkoitus ja jotka siten menettävät tehokkuutensa. Näin ollen luovuttiin vapaaehtoisesta esitislauksesta 1, pöytäviinin pakollisesta tislauksesta 2 ja viinimarkkinoiden tukemiseksi tarkoitetusta tislauksesta 3. Viinialan tuotantokyvyn hallitsemistoimenpiteiden soveltamista jatketaan, mutta aikaisempaa kohdennetummin edellytyksin asianmukaisen suuntauksen varmistamiseksi. Tätä tarkoitusta varten on perustettu järjestelmä viinitilojen rakenteen uudistamiseksi ja uusiin lajikkeisiin siirtymiseksi. 1. Viinin tuotantokyky Viiniköynnösten istuttaminen Uusitussa viinin yhteisessä markkinajärjestelyssä kielletään edelleen uusien viiniköynnösten istuttaminen yleensä (vuoden 2010 loppuun saakka kestävän) siirtymäkauden aikana tarjonnan ja kysynnän välisen kestävän tasapainon varmistamiseksi. 1 Jos satonäkymien perusteella koko tuotantoa ei todennäköisesti saada kaupaksi. 2 Jos markkinoilla vallitsee vakava epätasapaino. 3 Otettiin käyttöön ilman erityistoimenpiteitä heti, kun pakollisesta tislauksesta oli päätetty. Uusien istutusoikeuksien jakautuminen (hehtaareina) Yhteisön varaus: Saksa: Kreikka: Espanja: Portugali: Itävalta: 737 Luxemburg: 18 Italia: Ranska: YMP n uudistus - Viiniala 4

5 Tuotannosta luopumisesta maksettavat palkkiot on uudistettu; jäsenvaltiot voivat määrittää tukikelpoiset pinta-alat ja toimenpiteen soveltamisedellytykset. Istuttamista koskevat uudet oikeudet Samanaikaisesti on säädetty uusista istuttamisoikeuksista, joita sovelletaan erityistapauksissa ja tiukasti valvotuissa olosuhteissa. Toimenpiteen tarkoituksena on ottaa huomioon kysynnän kehitys ja tiettyjen sellaisten tuottajien dynaamisuus, joita käytettävissä olevan tuotannon puuttuminen rajoittaa sellaisilla alueilla, joilla kysyntä lisääntyy. Näitä ylimääräisiä oikeuksia sovelletaan vuoteen 2003 saakka ja ne koskevat :a hehtaaria tietyin perustein (jos tuotanto on alhaisempi kuin kysyntä ja kyseisen alueen tuotantokyky). Toimenpiteessä asetetaan etusijalle äskettäin tilanpidon aloittaneet nuoret viljelijät. Uudelleenistutus Asetuksessa säädetään edelleen järjestelmästä, jossa uudelleenistutuksen käyttämättömät oikeudet voidaan siirtää niitä eniten tarvitseville. Istuttamisoikeusvarannot voivat tarvittaessa helpottaa siirtoja. Uudelleenistuttamisen oikeudet voidaan myöntää tulojen keskeytymisen välttämiseksi ennen kuin vastaavaa raivausta on tehty. Lisäksi tiettyjen luvattomien istutusten ja uudelleenistutusten sääntöjenmukaisiksi saattamiseen sovelletaan tiukkoja edellytyksiä. Rakenneuudistaminen ja tuotannon uudelleenjärjestely Tarjonnan suuntaamista, joka koskee viinitilojen tuotantokyvyn rakenteiden uudistamista määrällisesti ja laadullisesti, jatketaan kohdennetummin perustein: kukin jäsenvaltio voi vastedes ehdottaa, mitkä alueet ja tuotantotyypit voivat saada kyseistä tukea. Tuki koskee alueita, joilla tuotanto ei enää vastaa markkinoiden kysyntää eikä sitä onnistuta kehittämään kuluttajien uusia vaatimuksia vastaavaksi. Yhteisö rahoittaa näitä toimenpiteitä 50 prosentin perusosuudella (75 prosenttia rakennerahastojen tavoite 1 -alueilla) rakenneuudistamis- ja uudelleenjärjestelykustannuksista ja loppuosuuden maksavat tuensaajat. Tuottajille, jotka toteuttavat uudelleenistutuksen raivauksen jälkeen, maksetaan tulonmenetyskorvausta. Selvitys Uusien istutusoikeuksien sekä rakenneuudistus- ja uudelleenjärjestelytukien saaminen edellyttää selvitystä; jäsenvaltio voi antaa luvan aluekohtaisen selvityksen tekemiseen. Selvityksillä saadaan tietoja pinta-aloista, lajikkeista ja istutusoikeuksista, jotka ovat välttämättömiä viinialan rakenteita koskevan toiminnan tehostamiseksi. Viinitilojen tavanomainen uudistaminen (johon liittyy vanhojen viiniköynnösten korvaaminen uusilla taimilla, mikä kuuluu viinialan tavanomaiseen hallintaan) ja niitä koskevat rakenneuudistus ja uudelleenjärjestelyt (joihin liittyy paremmin soveltuvien lajikkeiden käyttöönotto, viiniköynnösten uudelleenistuttaminen parempaa laatua tuottavalle maaperälle ja uuden tuotantotekniikan soveltaminen). Tällä tavalla pystytään varmistamaan yhteisön rahoituksen keskittyminen yksinomaan kysyntään sopeutuviin ja laadun parantamiseen tarkoitettuihin uudelleenjärjestelyihin ja rakenneuudistukseen. 2. Viinimarkkinoiden tukitoimenpiteet Tuotannon hallitsemiseksi tehtävien rakenteellisten pyrkimysten ja markkinoiden avautumisen perusteella yhteisön viinimarkkinoiden tukitoimenpiteet keskitetään vastedes seuraaviin menettelyihin: Yksityiselle varastoinnille myönnettävä tuki Pöytäviinin ja tiettyjen rypäleen puristemehujen yksityiselle varastoinnille myönnettävä tuki uudistetaan hankintojen jatkuvuuden varmistamiseksi ja alalle ominaisten tuotannon heilahtelujen hallitsemiseksi. Toimenpidettä on sovellettava joustavasti markkinoiden liikkeitä myötäillen; tarvittaessa voidaan päättää sen keskeyttämisestä. Tislaus Pakollinen sivutuotteiden tislaus ( viinin valmistuksen sivutuotteet ) uudistetaan myös ja se koskee kaikkia tuottajia rypäleiden liiallisen hyödyntämisen välttämiseksi. Tällä ainutlaatuisella toimenpiteellä päästään eroon tuotannon heikoimmasta osasta ja parannetaan laatua merkittävästi. kaksinkertaisesti luokitelluista lajikkeista valmistetun viinin tislaus (viininvalmistukseen käytettävät ja muut rypälelajikkeet) uudistetaan, jotta vältettäisiin muuhun kuin viininvalmistukseen suuntautuneista viinitiloista lähtöisin olevien tuotteiden pääsy viinimarkkinoille. Tuottajat soveltavat uutta kriisitislaustoimenpidettä vapaaehtoisesti silloin, kun markkinoilla ilmenee merkittävien tuotannon ylijäämien ja/tai vakavien laatuongelmien vuoksi poikkeuksellisia häiriöitä. Toimenpiteen käynnistämisperusteiden määrittämiseksi vahvistetaan soveltamista koskevat asianmukaiset yksityiskohtaiset säännöt. Erityisellä tislaustoimenpiteellä, joka on myös uusi toimenpide, pystytään säilyttämään ja vakiinnuttamaan viinistä tislatun alkoholin markkinat. Hankintojen heilahtelujen välttämiseksi uutta järjestelmää sovelletaan joustavasti ja se yhdistetään tislauksella saadun alkoholin yksityiselle varastoinnille tarkoitettuun erityiseen tukijärjestelmään. YMP n uudistus - Viiniala 5

6 Viinituotannon vaihtoehtoiselle käytölle ja myynninedistämiselle maksettavat tuet Rypäleen puristemehun käyttöä koskeva tuki tiettyjen viinituotteiden alkoholipitoisuuden lisäämiseksi säilytetään voimassa (viimeksi mainitussa tapauksessa tarkoituksena on korvata rypäleen puristemehun ja sakkaroosin välinen makuero), samoin pidetään voimassa muiden tuotteiden esim. rypäletäysmehun valmistamista koskeva tuki. Osa viimeksi mainitusta tuesta varataan kampanjoihin, joiden tarkoituksena on edistää rypäletäysmehun menekkiä unionissa. Lisäksi komissio on tehnyt ehdotuksen monialaiseksi asetukseksi (EYVL C 32, ) unionin maataloustuotteita myös viiniä koskevista tiedotus- ja myynninedistämistoimista kolmansissa maissa. 3. Tuottajaorganisaatiot Jäsenvaltiot voivat tunnustaa tuottajaorganisaatiot. Nämä ovat erityisesti mukana toiminnassa, jonka tarkoituksena on saada tarjonta vastaamaan kysyntää, alentaa tuotantokustannuksia, kannustaa ympäristöystävällisten ja kilpailukykyisten tuotantomenetelmien noudattamista. Toimialakohtaiset organisaatiot osallistuvat toimintaan, jonka tarkoituksena on vahvistaa alan taloudellista suorituskykyä. Asiaa koskevaa yhteisön tukea ei ole suunnitteilla. 5. Kaupankäynti yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa Uudessa YMJ :ssä on otettava huomioon eri toimenpiteiden mukauttaminen sisämarkkinoiden tilanteeseen, kuluttajien uusiin odotuksiin ja kustannustehokkuuden vaatimuksiin. Näiden seikkojen lisäksi siinä olisi otettava huomioon kansainvälisten kauppasopimusten velvoitteet ja unionin asema nettoviejänä. Markkinoilla suositaan selvästi tuotteita, joilla on määritetty alkuperä, minkä vuoksi maantieteellisten nimitysten suojauspolitiikkaa on jatkettava ja kiellettävä edelleen yhteisön ulkopuolelta tuodun viinin ja yhteisössä valmistetun viinin sekoittaminen sekä viininvalmistus yhteisön ulkopuolelta tuodusta rypäleen puristemehusta, sillä nämä toimenpiteet saattavat kyseenalaiseksi alan ammattikunnan laatupyrkimykset. Edellä esitetyt seikat otetaan asianmukaisesti huomioon unionin tekemissä kahdenvälisissä sopimuksissa ja niitä koskevissa neuvotteluissa. Markkinoiden kasvava avautuminen on ymmärrettävä unionissa haasteeksi eikä uhkaksi. Kuluttajat ovat kiinnostuneita yhteisön ulkopuolelta lähtöisin olevista viineistä. Kysynnän taantuminen on pysähtynyt ja kysyntä alkanut jopa nousta tietyissä jäsenvaltioissa. Vuonna 1994 tehtyjen Uruguayn kierroksen sopimusten Euroopan unionin osuus maailman viennistä, aloittain ilmaistuna (1996) 4. Viininvalmistusmenetelmät ja tuotteiden erityistiedot Viininvalmistusmenetelmiä ja -käsittelyjä, erityisesti viinituotteiden happamuuden lisäämistä ja väkevöimistä koskevat säännöt on, vähäisempiä teknisiä muutoksia lukuun ottamatta, säilytetty entisellään. Järjestelmän säilyttämisen perustana on tuotteita koskevien tietojen (kuvaus, nimike, tarjontamuoto ja suojaaminen), joilla ne voidaan jäljittää viinitilalta ruokapöytään, erityinen merkitys viininviljelyn taloudelliselle arvostukselle (ks. s. 3). Tärkein uudistus on mahdollisuus merkitä etikettiin uudesta YMJ :stä annetussa asetuksessa nimenomaan määriteltyjen pakollisten ja vapaaehtoisten merkintöjen lisäksi muita tietoja, jotka pullottaja voi vapaasti valita, jos kyseiset tiedot voidaan vahvistaa asiakirjoilla eivätkä ne johda kuluttajaa harhaan. Erityinen alkuperänimitysten suojausjärjestelmä, jota sovelletaan kasvavaan tuotantoon myönteisesti kehittyvän kysynnän turvaamiseksi, säilytetään ilman merkittäviä muutoksia. Sokeri: 13,3 % Munat: 30,3 % Siipikarja: 16,4 % Voi: 26,4 % Juusto: 54,9 % Maitojauhe: 35,7 % Naudanliha: 20,5 % Rehukasvit (lukuun ottamatta riisiä) 1 : 20,5 % Viini: 50,1% Vilja (lukuun ottamatta riisiä) 1 : 10,1 % Sianliha: 27,3 % 1 Vilja jyvinä, ei kuitenkaan valmistetut tuotteet. YMP n uudistus - Viiniala 6

7 perusteella toteutetut tullitariffien alennukset ovat lisänneet kauppavaihtoa huomattavasti. Unionin viinituotteiden ulkomaankaupan positiivinen saldo pysyi tavanomaisena tuotantovuonna 6 7 miljoonana hehtolitrana vuodessa ja tuloylijäämä nousi 1,7 miljardista eurosta vuonna ,2 miljardiin euroon vuonna Maailman viininviljelytilanne on tosin muuttunut, ja uusien tuottajamaiden merkitys näillä markkinoilla on kasvanut. Tässä suhteessa Agenda 2000 :ssa osoitetulla suuntauksella lisääntyvään laadun takaamiseen ja tuotannon tiukan valvonnan säilyttämiseen unioni pystyy säilyttämään hallitsevan asemansa vastaisuudessakin väistämättä avoimemmilla ja lisääntyvän kilpailun markkinoilla. Tällainen dynaamisuus edellyttää ehdottomasti eurooppalaisten tuotteiden maineen suojelua, joka toteutetaan valvomalla jatkuvasti maantieteellisiä merkintöjä, viininvalmistusmenetelmiä ja lajikesuuntauksia eli noudattamalla korkean laatutason politiikkaa. Talousarviota koskevat seikat Uuden yhteisen markkinajärjestelyn kokonaiskustannusten arvioidaan kohoavan vuosina noin 1,3 miljardiin euroon vuodessa. Tästä määrästä noin kolmasosa koskee voimassa säilytettyjä toimenpiteitä ja kaksi kolmasosaa uusia toimenpiteitä (uusia rakenneuudistusja uudelleenjärjestelytoimenpiteitä, viinistä tislatun alkoholin myyntimarkkinoiden säilyttämistoimenpiteitä ja mahdollisia kriisitislaustoimenpiteitä). Aikaisempiin tuotantovuosiin verrattuna on havaittavissa lievää keskimääräisten menojen nousua, joka selittyy tavoitteella kehittää Euroopan viininviljelyn korkeaa laatua. Uudistuksen tärkein hyöty perustuu kuitenkin toimenpiteiden suurempaan tehokkuuteen, jolla alan dynaamisuutta lisätään ja se suunnataan tulevaisuuteen ottamalla huomioon markkinoiden yleinen kehitys, kuluttajien odotukset ja unionin kansainväliset sitoumukset. Samalla noudatetaan kuitenkin talousarvion sitoumuksia. Selkeyttäminen Uuden yhteisen markkinajärjestelyn toimenpiteet, joita sovelletaan alkaen, kootaan yhdeksi asetukseksi, jolla korvataan aiemmat 23 asetusta. Tämä yhtenäinen asetus ja sen soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt edistävät konkreettisesti komission tavoitteita selkeyttää yhteisön maatalouslainsäädäntöä ja tehdä siitä ymmärrettävämpi. Ne myös lisäävät huomattavasti kyseisen alan avoimuutta ja keskinäistä ymmärrystä. Lisätietoja Yhteisestä maatalouspolitiikasta ja sen uudistuksesta saa lisätietoja seuraavasta Internet- osoitteesta: Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä annettu uusi asetus neuvoston asetus (EY) N :o 1493/1999, , Euroopan yhteisöjen virallinen lehti L 179, löytyy maatalouden pääosaston kotisivuilta: YMP n uudistus - Viiniala 7

8 Euroopan unionin dynaaminen ja hyvin monipuolinen viininviljelyala Viininviljely Euroopassa on hyvin monipuolinen, dynaaminen ja jatkuvasti kehittyvä ala: jäsenvaltiot ovat maailman viinituotannon huipulla. Niiden osuus viininviljelyyn käytetystä pinta-alasta on 45 prosenttia, viinintuotannosta 60 prosenttia ja viininkulutuksesta lähes 60 prosenttia. Näillä osuuksilla ne jättävät jälkeensä tuotantomäärän mukaisessa suuruusjärjestyksessä mainittuina Argentiinan, Yhdysvallat, Keski- ja Itä-Euroopan maat (Bulgarian, Unkarin, Romanian, entisen Jugoslavian alueen, T_ekin, Slovakian), Etelä-Afrikan, entisen Neuvostoliiton alueen ja Australian. Maailman tuotanto on noin 250 miljoonaa hehtolitraa ja kulutus noin 217 miljoonaa hehtolitraa; maailman tuotannon ylijäämä on näin ollen noin 30 miljoonaa hehtolitraa, josta 25 prosenttia on lähtöisin Euroopan unionista. Unioni on maailman suurin viininviejä ja samalla tärkein viinintuoja. Unioni vie keskimäärin hieman enemmän kuin 10 miljoonaa hehtolitraa vuodessa, lähinnä Yhdysvaltoihin (23 %), Japaniin (15 %), Sveitsiin (13 %) ja Kanadaan (9 %). Unioniin suuntautuva tuonti on kasvussa: 5,8 miljoonaa hehtolitraa vuonna 1998, kun vastaava luku vuonna 1994 oli 2,6 miljoonaa hehtolitraa, viini tuotiin pääasiallisesti Australiasta, Yhdysvalloista, Chilestä ja Itä- Euroopasta. Viininviljelyyn käytetty pinta-ala unionissa on 3,4 miljoonaa hehtaaria, tuottajien määrä puolestaan on 1,7 miljoonaa; alan osuus yhteisön maatalouden nettotuotannosta on noin kuusi prosenttia. Tuotantovuonna viinintuotannon kokonaismäärä oli noin 160 miljoonaa hehtolitraa, josta pöytäviinien osuus oli 91 miljoonaa hehtolitraa (57 %), määritetyillä alueilla tuotettujen laatuviinien (tma-laatuviinien) osuus oli 58 miljoonaa hehtolitraa (35 %) ja muiden viinien osuus 13 miljoonaa hehtolitraa (8 %). Tärkein menekki on viinin suora kulutus (127 miljoonaa hehtolitraa vuonna 1998); viinistä tislatun alkoholin menekki vastaa 13 miljoonaa hehtolitraa. Vermutin ja viinietikan tuotannon teollisten markkinoiden osuus oli noin 3,8 miljoonaa hehtolitraa. Tuotantovuoden 1999 alussa varastojen määrä oli 103 miljoonaa hehtolitraa. Tämä taso oli melko tyydyttävä verrattuna aikaisempien vuosien keskiarvoon. Euroopan unioni, viinin ulkomaankauppa, valuutassa (euroina) ilmaistuna Vienti Tuonti * * vuoteen 1994 saakka: luku koskee ainoastaan silloisia 12 :ta jäsenvaltiota Euroopan komissio Maatalouden pääosasto Vastaava toimittaja: Stella ZERVOUDAKI, EK Maatalouden pääosasto. Tämän julkaisun kirjoitukset eivät sido komissiota. Lisätietoja antaa: Rue de la Loi 200, B-1049 Bruxelles - Belgique - Toimisto: L/130-4/148A Suora puhelinyhteys (+32-2) , keskus Telekopiolaite: Telex: COMEU B Internet: < Painettu kierrätyspaperille. CH FI-C