EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI 2004 Kansainvälisen kaupan valiokunta PE v01-00 TARKISTUKSET Luonnos suositukseksi toiseen käsittelyyn (PE v01-00) Manuel Medina Ortega neuvoston yhteisestä kannasta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien neuvoston direktiivien 72/166/ETY, 84/5/ETY, 88/357/ETY ja 90/232/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY muuttamisesta Neuvoston yhteinen kanta (16182/2003 C6-0112/ /0124(COD) muutossäädös) Neuvoston yhteinen kanta Parlamentin tarkistukset Tarkistuksen esittäjä(t): Manuel Medina Ortega Tarkistus 28 JOHDANTO-OSAN 7 A KAPPALE (uusi) 7 a) Kanteen nostamisesta aiheutuneet välttämättömät ja asianmukaiset kustannukset (oikeudellinen neuvonta, lääketieteelliset ja tekniset asiantuntijalausunnot, oikeudenkäyntikulut) olisi korvattava ainakin silloin, kun liikennevahinko kuuluu direktiivin 2000/26/EY soveltamisalaan. AM\ doc PE v01-00

2 On itsestään selvää, että direktiivin 2000/26/EY soveltamisalaan kuuluvissa onnettomuuksissa (toisessa maassa sattuva onnettomuus), voi olla tarpeen korvata oikeudellisesta neuvonnasta, asiantuntijoiden lausunnoista ja mahdollisesti oikeudenkäyntikuluista aiheutuvat kustannukset. Jos nämä kustannukset ovat välttämättömiä ja asianmukaisia, ne ovat kiistatta osa aineellisia vahinkoja, joita vahingon kärsineelle ei olisi aiheutunut ilman tapahtunutta onnettomuutta. Tästä syystä ne on korvattava. Tarkistuksen esittäjä(t): Klaus-Heiner Lehne Tarkistus 29 JOHDANTO-OSAN 7 A KAPPALE (uusi) 7 a) Kanteen nostamisesta aiheutuneet välttämättömät ja asianmukaiset kustannukset (oikeudellinen neuvonta, lääketieteelliset ja tekniset asiantuntijalausunnot, oikeudenkäyntikulut) olisi korvattava ainakin silloin, kun liikennevahinko kuuluu direktiivin 2000/26/EY soveltamisalaan. On itsestään selvää, että direktiivin 2000/26/EY soveltamisalaan kuuluvissa onnettomuuksissa (toisessa maassa sattuva onnettomuus), voi olla tarpeen korvata oikeudellisesta neuvonnasta, asiantuntijoiden lausunnoista ja mahdollisesti oikeudenkäyntikuluista aiheutuvat kustannukset. Jos nämä kustannukset ovat välttämättömiä ja asianmukaisia, ne ovat kiistatta osa aineellisia vahinkoja, joita vahingon kärsineelle ei olisi aiheutunut ilman tapahtunutta onnettomuutta. Tästä syystä ne on korvattava. Tarkistuksen esittäjä(t): Manuel Medina Ortega Tarkistus 30 JOHDANTO-OSAN 8 A KAPPALE (uusi) 8 a) Direktiivin 84/5/ETY 1 artiklan 2 kohdan tarkistaminen on tarpeen, koska se on ollut voimassa jo lähes kaksikymmentä vuotta. Osa vakuutusalasta PE v /21 AM\ doc

3 torjuu rajattoman katteen, koska siitä aiheutuisi huomattavia taseteknisiä riskejä. Vaikuttaa asianmukaiselta vahvistaa henkilövahinkojen vähimmäisvastuumääräksi euroa vahingon kärsinyttä kohden ja euroa liikennevahinkoa kohden sekä omaisuusvahinkojen vähimmäisvastuumääräksi euroa. Yhteisessä kannassa määräksi vahvistetaan euroa vahingon kärsinyttä kohden "tai" euroa liikennevahinkoa kohden. Vakuutusteknisistä syistä (jälleenvakuutuksen ongelma, jos kyseessä on rajaton vastuu) on asianmukaista yhdistää nämä kaksi summaa ("ja"). Tarkistuksen esittäjä(t): Klaus-Heiner Lehne Tarkistus 31 JOHDANTO-OSAN 8 A KAPPALE (uusi) Direktiivin 84/5/ETY 1 artiklan 2 kohdan tarkistaminen on tarpeen, koska se on ollut voimassa jo lähes kaksikymmentä vuotta. Osa vakuutusalasta torjuu rajattoman katteen, koska siitä aiheutuisi huomattavia taseteknisiä riskejä. Vaikuttaa asianmukaiselta vahvistaa henkilövahinkojen vähimmäisvastuumääräksi euroa vahingon kärsinyttä kohden ja euroa liikennevahinkoa kohden sekä omaisuusvahinkojen vähimmäisvastuumääräksi euroa. Yhteisessä kannassa määräksi vahvistetaan euroa vahingon kärsinyttä kohden "tai" euroa liikennevahinkoa kohden. Vakuutusteknisistä syistä (jälleenvakuutuksen AM\ doc 3/21 PE v01-00

4 ongelma, jos kyseessä on rajaton vastuu) on asianmukaista yhdistää nämä kaksi summaa ("ja"). Tarkistuksen esittäjä(t): Malcolm Harbour Tarkistus 32 JOHDANTO-OSAN 10 KAPPALE 10) Jäsenvaltioiden velvollisuus taata vakuutusturva vähintään tiettyjen vähimmäismäärien osalta on tärkeä seikka vahingon kärsineiden suojan varmistamisessa. Direktiivissä 84/5/ETY säädetyt vastuun vähimmäismäärät olisi ajanmukaistettava inflaation huomioon ottamiseksi, mutta myös niiden reaaliarvoa olisi korotettava vahingon kärsineiden suojan parantamiseksi. Kyseisten vähimmäismäärien käyttöönoton helpottamiseksi olisi vahvistettava tämän direktiivin täytäntöönpanopäivästä alkava viiden vuoden siirtymäkausi. Jäsenvaltioiden olisi korotettava vähimmäismääriä vähintään puoleen säädetystä tasosta kolmenkymmenen kuukauden kuluessa täytäntöönpanopäivästä. 10) Jäsenvaltioiden velvollisuus taata vakuutusturva vähintään tiettyjen vähimmäismäärien osalta on tärkeä seikka vahingon kärsineiden suojan varmistamisessa. Direktiivissä 84/5/ETY säädetyt vastuun vähimmäismäärät olisi ajanmukaistettava inflaation huomioon ottamiseksi, mutta myös niiden reaaliarvoa olisi korotettava vahingon kärsineiden suojan parantamiseksi. Henkilövahinkojen korvausten vähimmäismäärä olisi määriteltävä sellaiseksi, että korvaus maksetaan täysimääräisesti ja oikeudenmukaisesti kaikille vahingon kärsineille, jotka ovat saaneet hyvin vakavia vammoja, mutta samalla on otettava huomioon, että useita uhreja vaativat onnettomuudet ovat harvinaisia ja että pieni määrä onnettomuuden uhreja saa hyvin vakavia vammoja yhdessä ja samassa vahinkotapauksessa euron vähimmäismäärä vahingon kärsinyttä kohden ja euroa vahinkotapausta kohden vahingon kärsineiden lukumäärästä riippumatta on järkevä ja kohtuullinen määrä. Kyseisten vähimmäismäärien käyttöönoton helpottamiseksi olisi vahvistettava tämän direktiivin täytäntöönpanopäivästä alkava viiden vuoden siirtymäkausi. Jäsenvaltioiden olisi korotettava vähimmäismääriä vähintään puoleen säädetystä tasosta kolmenkymmenen kuukauden kuluessa täytäntöönpanopäivästä. Or. en PE v /21 AM\ doc

5 Tarkistuksen esittäjä(t): Othmar Karas Tarkistus 33 JOHDANTO-OSAN 16 A KAPPALE (uusi) (16 a) Vahingon kärsinyt voi asetuksen N:o 44/2001/EY 11 artiklan 2 kohdan sekä 9 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla nostaa kanteen vastuuvakuutuksen antajaa vastaan siinä jäsenvaltiossa, jossa vahingon kärsineen kotipaikka on. On osoittautunut, että asetusta N:o 44/2001/EY tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla tulkitaan eri tavoin. Kaikissa jäsenvaltioissa ei kuitenkaan ole varmistettu sitä, että vahingon kärsinyt voi nostaa kanteen kotimaassaan suoraan vastuuvakuutuksen antajaa vastaan. Kuitenkin juuri tämä vahingon kärsineen mahdollisuus nostaa kanne kotimaassaan on uhrin kannalta myönteisen neljännen liikennevakuutusdirektiivin toiminnan keskeinen elementti. Nämä säännökset ovat kuitenkin toistaiseksi useimmiten osoittautuneet tehottomiksi, sillä monet vakuutuksenantajat hylkäävät ulkomaalaisten vahingon kärsineiden korvausvaatimukset tietoisina siitä, etteivät nämä todennäköisesti nosta kannetta siinä maassa, jossa onnettomuus on tapahtunut (ks. myös ehdotus 2 oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta). Nyt olisi siis tartuttava tilaisuuteen ja selvennettävä viidennessä liikennevakuutusdirektiivissä oikeutta nostaa kanne vastuuvakuutuksen antajaa ja korvauselintä vastaan, sillä kyseessä on keskeinen kriteeri, jonka avulla vahingon kärsineen kotimaahan voidaan luoda tehokas vahingonkorvausjärjestelmä. Tarkistuksen esittäjä(t): Malcolm Harbour Tarkistus 34 JOHDANTO-OSAN 16 KAPPALE 18) Olisi ryhdyttävä toimiin vakuutusturvan saamisen helpottamiseksi toisesta jäsenvaltiosta maahantuodulle ajoneuvolle, vaikka ajoneuvoa ei ole vielä rekisteröity määränpääjäsenvaltiossa. Olisi säädettävä tilapäinen poikkeus yleissäännöstä, jolla määritetään, missä riski sijaitsee. Jäsenvaltioksi, jossa riski sijaitsee, olisi 30 18) Olisi ryhdyttävä toimiin vakuutusturvan saamisen helpottamiseksi toisesta jäsenvaltiosta maahantuodulle ajoneuvolle, vaikka ajoneuvoa ei ole vielä rekisteröity määränpääjäsenvaltiossa. Olisi mahdollistettava tilapäinen poikkeus yleissäännöstä, jolla määritetään, missä riski sijaitsee. Jäsenvaltioksi, jossa riski sijaitsee, AM\ doc 5/21 PE v01-00

6 päivän ajan ajoneuvon toimittamisesta tai lähettämisestä ostajalle tai saattamisesta ostajan saataville katsottava määränpääjäsenvaltio. olisi 30 päivän ajan ajoneuvon toimittamisesta tai lähettämisestä ostajalle tai saattamisesta ostajan saataville katsottava määränpääjäsenvaltio. Or. en Tarkistuksen esittäjä(t): Malcolm Harbour Tarkistus 35 JOHDANTO-OSAN 23 A KAPPALE (uusi) 23 a) Useissa jäsenvaltioissa poliisin, oikeusviranomaisen tai muun viranomaisen laatimat onnettomuutta koskevat pöytäkirjat ovat myöhemmässä vaiheessa vahingon kärsineiden ja vakuutuslaitosten käytettävissä, mikäli niitä on lainkaan saatavissa, mikä viivyttää korvausvaatimusten sovittelua ja johtaa ylimääräisiin kustannuksiin. Julkisen Internet-sivuston perustaminen keskustietokannaksi, josta kaikki asianomaiset osapuolet saavat näitä asiakirjoja käyttöönsä, saattaisi olla paras ratkaisu näille jäsenvaltioille. Or. en Tarkistuksen esittäjä(t): Manuel Medina Ortega Tarkistus 36 1 artiklan 1 kohta (direktiivi 84/5/ETY) 1. Direktiivin 72/166/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun liikennevakuutuksen on aina katettava sekä omaisuusvahingot että henkilövahingot. 1. Direktiivin 72/166/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu liikennevakuutus kattaa aina sekä omaisuusvahingot että henkilövahingot sekä silloin, kun liikennevahinko kuuluu direktiivin 2000/26/EY soveltamisalaan, välttämättömät ja asianmukaiset kustannukset, jotka aiheutuvat kanteen nostamisesta. PE v /21 AM\ doc

7 On itsestään selvää, että direktiivin 2000/26/EY soveltamisalaan kuuluvissa onnettomuuksissa (toisessa maassa sattuva onnettomuus), voi olla tarpeen korvata oikeudellisesta neuvonnasta, asiantuntijoiden lausunnoista ja mahdollisesti oikeudenkäyntikuluista aiheutuvat kustannukset. Jos nämä kustannukset ovat välttämättömiä ja asianmukaisia, ne ovat kiistatta osa aineellisia vahinkoja, joita vahingon kärsineelle ei olisi aiheutunut ilman tapahtunutta onnettomuutta. Tästä syystä ne on korvattava. Tarkistuksen esittäjä(t): Klaus-Heiner Lehne Tarkistus 37 1 artiklan 1 kohta (direktiivi 84/5/ETY) 1. Direktiivin 72/166/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun liikennevakuutuksen on aina katettava sekä omaisuusvahingot että henkilövahingot. 1. Direktiivin 72/166/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu liikennevakuutus kattaa aina sekä omaisuusvahingot että henkilövahingot sekä silloin, kun liikennevahinko kuuluu direktiivin 2000/26/EY soveltamisalaan, välttämättömät ja asianmukaiset kustannukset, jotka aiheutuvat kanteen nostamisesta. On itsestään selvää, että direktiivin 2000/26/EY soveltamisalaan kuuluvissa onnettomuuksissa (toisessa maassa sattuva onnettomuus), voi olla tarpeen korvata oikeudellisesta neuvonnasta, asiantuntijoiden lausunnoista ja mahdollisesti oikeudenkäyntikuluista aiheutuvat kustannukset. Jos nämä kustannukset ovat välttämättömiä ja asianmukaisia, ne ovat kiistatta osa aineellisia vahinkoja, joita vahingon kärsineelle ei olisi aiheutunut ilman tapahtunutta onnettomuutta. Tästä syystä ne on korvattava. Tarkistuksen esittäjä(t): Othmar Karas Tarkistus 38 AM\ doc 7/21 PE v01-00

8 1 artiklan 1 kohta (direktiivi 84/5/ETY) 1. Direktiivin 72/166/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun liikennevakuutuksen on aina katettava sekä omaisuusvahingot että henkilövahingot. 1. Direktiivin 72/166/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu liikennevakuutus kattaa aina sekä omaisuusvahingot että henkilövahingot sekä välttämättömät ja asianmukaiset kustannukset, jotka aiheutuvat kanteen nostamisesta. Itävallan autojärjestön (ÖAMTC) kokemusten mukaan kanteen nostamisesta aiheutuvat kulut ovat varsinaisen korvausvaatimuksen (korvaukset omaisuus- tai henkilövahingoista) lisäosia ja se, ettei niitä joissakin maissa korvata, vaikeuttaa tai estää taloudellisista syistä johtuen liikenneonnettomuusuhrien mahdollisuuksia viedä asia oikeuteen, sillä monissa tapauksissa kanteen nostamisesta aiheutuvat kulut ylittävät todennäköiset korvaukset. Tämä johtaa siihen, etteivät uhrit saa asianmukaisia korvauksia. Ehdotetut täydentävät yksityiskohdat ovat selvyyden vuoksi välttämättömiä ja ne olisi lisättävä direktiiviin, jotta estetään riittävän yksityiskohtaisten säännösten puutteesta johtuva oikeusturvan puute kansainvälisissä korvaustapauksissa. Ellei kanteen nostamisesta aiheutuvien kulujen korvaamista turvata, onnettomuuksien uhrit eivät saa hyödy neljännen liikennevakuutusdirektiivin eduista. Tarkistuksen esittäjä(t): Klaus-Heiner Lehne Tarkistus 39 1 artiklan 2 kohdan a alakohta (direktiivi 84/5/ETY) a) henkilövahingon ollessa kyseessä euroa vahingon kärsinyttä kohden, a) henkilövahingon ollessa kyseessä euroa vahingon kärsinyttä kohden ja euroa liikennevahinkoa kohden, Yhteisessä kannassa määräksi vahvistetaan euroa vahingon kärsinyttä kohden "tai" euroa liikennevahinkoa kohden. Vakuutusteknisistä syistä (jälleenvakuutuksen ongelma, jos kyseessä on rajaton vastuu) on asianmukaista yhdistää nämä kaksi summaa ("ja"). PE v /21 AM\ doc

9 Tarkistuksen esittäjä(t): Malcolm Harbour Tarkistus 40 1 artiklan 2 kohta (direktiivi 84/5/ETY) 2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, tämän kuitenkaan rajoittamatta niiden oikeutta vahvistaa korkeampia vastuurajoja, että vakuutuksen on katettava vähintään seuraavat määrät: a) henkilövahingon ollessa kyseessä euroa vahingon kärsinyttä kohden; jäsenvaltiot voivat kyseisen määrän sijasta säätää euron vähimmäismäärästä vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä, b) omaisuusvahingon ollessa kyseessä euroa vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä. Jäsenvaltioiden on viiden vuoden kuluessa moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien neuvoston direktiivien 72/166/ETY, 84/5/ETY, 88/357/ETY ja 90/232/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/ * /EY* täytäntöönpanopäivästä nostettava vastuumäärät tässä kohdassa edellytetyille tasoille. Jäsenvaltioiden on 30 kuukauden kuluessa direktiivin 2004/ * /EY täytäntöönpanopäivästä korotettava vastuumääriä vähintään puoleen tässä kohdassa säädetyistä tasoista. 2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, tämän kuitenkaan rajoittamatta niiden oikeutta vahvistaa korkeampia vastuurajoja, että vakuutuksen on katettava vähintään seuraavat määrät: a) henkilövahingon ollessa kyseessä euroa vahingon kärsinyttä kohden ja euroa vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä, b) omaisuusvahingon ollessa kyseessä euroa vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä. Tarvittaessa jäsenvaltiot voivat perustaa viiden vuoden siirtymäajan, jonka kuluessa niiden on, moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavaa vakuutusta koskevien neuvoston direktiivien 72/166/ETY, 84/5/ETY, 88/357/ETY ja 90/232/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/26/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/ * /EY* täytäntöönpanopäivästä, sovitettava korvausten vähimmäismäärät tässä kohdassa edellytettyihin määriin. Jäsenvaltioiden on 30 kuukauden kuluessa direktiivin 2004 * /EY täytäntöönpanopäivästä korotettava vastuumääriä vähintään puoleen tässä kohdassa säädetyistä tasoista. Or. en AM\ doc 9/21 PE v01-00

10 Tarkistuksen esittäjä(t): Othmar Karas Tarkistus 41 1 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan a ja b alakohta (direktiivi 84/5/ETY) a) henkilövahingon ollessa kyseessä euroa vahingon kärsinyttä kohden; jäsenvaltiot voivat kyseisen määrän sijasta säätää euron vähimmäismäärästä vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä, b) omaisuusvahingon ollessa kyseessä euroa vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä. a) henkilövahingon ollessa kyseessä euroa liikennevahinkoa kohden, b) omaisuusvahingon ollessa kyseessä euroa liikennevahinkoa kohden. Komission ehdottomat määrät ovat Itävallan autojärjestön (ÖAMTC) kokemusten mukaan täysin riittämättömiä. Yleisperiaatteena paras ratkaisu olisi rajaton vastuu, mutta edellä ehdotetut määrät, joita Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunta on jo ehdottanut, vaikuttavat tyydyttävältä kompromissilta. Itävallan kannalta rajaton vastuu vaikuttaa tarpeelliselta suuronnettomuuksien vuoksi (Tauernin tunnelin palo, jossa kuoli 12 ihmistä, 40 loukkaantui ja josta aiheutuneet aineelliset vahingot olivat valtavat; Mont Blancin tunnelin palo tai viime vuosien linja-auto-onnettomuudet, joissa on loukkaantunut lukuisia ihmisiä). Pelko siitä, että vakuutuksenottajat joutuisivat suurempien vakuutussummien vuoksi maksamaan korkeampia vakuutusmaksuja on täysin perusteeton, sillä tällaisten suuronnettomuuksien todennäköisyys on erittäin pieni. Esimerkiksi Itävallassa, jossa on 5,5 miljoonaa ajoneuvoa, on ollut keskimäärin ainoastaan kaksitoista vahinkotapausta, joissa 1. lokakuuta 2004 asti voimassa ollut 1,9 miljoonan euron kokonaisvakuutussumma on ylittynyt. Erityisesti on syytä huomata, että joissakin valtioissa (kuten Belgiassa ja Luxemburgissa henkilö- ja omaisuusvahingoissa; Suomessa, Ranskassa, Iso-Britanniassa, Irlannissa ja Norjassa henkilövahingoissa) on jo vuosia sovellettu lainmukaista rajatonta vastuuta ilman, että vakuutetut ovat joutuneet maksamaan huomattavasti korkeampi maksuja kuin muissa valtioissa, joissa vastuu on rajoitettu. Riittävän suurten vakuutusmaksujen tarkoituksena on suojella uhreja ja myös vahinkojen aiheuttajia, sillä jälkimmäiset ellei heillä ole riittävän suurta vapaaehtoista lisävakuutusta joutuvat itse maksamaan ne vahingosta aiheutuneet kustannukset, joita heidän vakuutuksensa ei kata (mikä joissakin tapauksessa voi merkitä elinikäisiä maksuja onnettomuuden uhrille). Koska jo nyt on vaadittu erittäin pitkiä siirtymäaikoja, olisi voimaantulo porrastettava ja siirtymäajan oltava lyhyt, jotta vakuutus kattaa kahden vuoden kuluttua 70 prosenttia vaaditusta vähimmäisvakuutussummasta. PE v /21 AM\ doc

11 Tarkistuksen esittäjä(t): Mario Borghezio Tarkistus 42 1 artiklan 2 kohdan 1 alakohta (direktiivi 84/5/ETY) 2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, tämän kuitenkaan rajoittamatta niiden oikeutta vahvistaa korkeampia vastuurajoja, että vakuutuksen on katettava vähintään seuraavat määrät: a) henkilövahingon ollessa kyseessä euroa vahingon kärsinyttä kohden; jäsenvaltiot voivat kyseisen määrän sijasta säätää euron vähimmäismäärästä vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä, b) omaisuusvahingon ollessa kyseessä euroa vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä. 2. Jäsenvaltioiden on vaadittava, tämän kuitenkaan rajoittamatta niiden oikeutta vahvistaa korkeampia vastuurajoja, että ne vastuumäärät, joiden osalta tällainen vakuutus on pakollinen, ovat: a) henkilövahingossa vähintään euroa vahingon kärsinyttä kohden ja euroa vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä, b) omaisuusvahingossa vähintään euroa vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä. Or. it On suotavaa säilyttää "tapauskohtainen" vähimmäismäärä taattujen vähimmäismäärien osalta, sillä rajattomat takuut yleensä kyseenalaistetaan markkinoilla. Jäsenvaltioiden ja yhteisön lainsäätäjien on oltava tietoisia tästä kontekstista. Lisäksi tapaukset, joissa uhreja on useita (1/1000), ovat erittäin harvinaisia, joten tällainen säännös ei ole perusteltu eritoten, kun tällaisissa olosuhteissa (Mont Blanc, Brenntag) uhreille taataan yhtäläinen ja täysimääräinen korvaus. Tarkistuksen esittäjä(t): António Costa Tarkistus 43 1 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan a ja b alakohta (direktiivi 84/5/ETY) a) henkilövahingon ollessa kyseessä euroa vahingon kärsinyttä kohden; jäsenvaltiot voivat kyseisen määrän sijasta säätää euron vähimmäismäärästä vahinkotapausta kohden (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) AM\ doc 11/21 PE v01-00

12 riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä, b) omaisuusvahingon ollessa kyseessä euroa vahinkotapausta kohden riippumatta vahingon kärsineiden lukumäärästä. Or. pt (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistuksen esittäjä(t): António Costa Tarkistus 44 1 artiklan 2 kohdan 3 a alakohta (uusi) (direktiivi 84/5/ETY) Mukauttaakseen vähimmäismääränsä edellä a ja b alakohdassa säädettyjä määriä vastaaviksi jäsenvaltioilla on direktiivin 2004/.../EY kansallisen lainsäädännön osaksi siirtämisen päivämäärästä käytettävissään viiden vuoden siirtymäaika, joka ei voi ylittää viiden vuoden määräaikaa, joka lasketaan saman direktiivin...artiklassa säädetyn siirtämistä koskevan määräajan päättymisestä. Jäsenvaltioiden, jotka pyrkivät hyödyntämään edellä mainittua siirtymäaikaa, on ilmoitettava komissiolle siirtymäajan kesto. Or. pt a) On pelättävissä, että esittelijän ehdottaman sanamuodon perusteella voidaan tulkita, että komissio voisi hylätä siirtymäaikaa koskevan anomuksen, mikä vaatii, että hylkäämisperusteet määritellään tarkasti direktiivissä. PE v /21 AM\ doc

13 b) Jäsenvaltioiden taloudellisten ja sosiaalisten olosuhteiden monimuotoisuus huomioon ottaen minimimäärien nostaminen merkitsisi huomattavia sosiaalisia kustannuksia vähiten kehittyneiden jäsenvaltioiden kansalaisille. Tämän vuoksi on puolustettavaa myöntää siirtymäkausi automaattisesti pelkän perustellun pyynnön perusteella. c) Neuvoston sanamuoto kuitenkin hylätään siitä syystä, että se merkitsisi, että kaikilla jäsenvaltioilla on siirtymäaika, vaikka ne eivät sitä todella pyydäkään. d) Ei ole syytä miksi jäsenvaltiot, jotka eivät ole tehneet muuta kuin siirtäneet direktiivin sovitun määräajan jälkeen, saisivat hyötyä viiden vuoden siirtymäajasta, joka alkaa sisäisestä siirtotoimenpiteestä. Tarkistuksen esittäjä(t): António Costa Tarkistus 45 1 artiklan 3 kohdan 1 alakohta (direktiivi 84/5/ETY) 3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut määrät on tarkistettava joka viides vuosi yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä 23 päivänä lokakuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2494/95 säädetyn Euroopan kuluttajahintaindeksin muutosten huomioon ottamiseksi. Ensimmäinen tarkistus on tehtävä viiden vuoden kuluttua direktiivin 2004/ /EY voimaantulopäivästä. 3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut määrät on tässä kohdassa tarkoitetun siirtymäajan kuluttua tarkistettava komission ehdotuksesta joka viides vuosi yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä vastaavaksi 23 päivänä lokakuuta 1995 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2494/95 säädetyn Euroopan kuluttajahintaindeksin mukaiseksi. Or. pt a) On todennäköistä, että vähimmäismäärien säännöllinen tarkistaminen Euroopan kuluttajahintaindeksin mukaisiksi mahdollistaa sen, että kyseessä olevat korotukset voidaan määritellä objektiivisesti. Tarkistuksen esittäjä(t): António Costa Tarkistus 46 1 artiklan 6 kohdan 2 alakohta (direktiivi 84/5/ETY) Jos elin on kuitenkin saman Tällaista vaikutusta ei ole, jos elin on saman AM\ doc 13/21 PE v01-00

14 liikennevahingon, jossa tuntematon ajoneuvo aiheutti omaisuusvahinkoja, uhrille maksanut korvausta merkittävistä henkilövahingoista, jäsenvaltiot eivät voi vapauttaa elintä korvauksen maksamisesta omaisuusvahingoista sillä perusteella, että ajoneuvo on tuntematon. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää enintään 500 euron omavastuusta, joka on omaisuusvahingon kärsijän vastuulla. liikennevahingon, jossa tuntematon ajoneuvo aiheutti omaisuusvahinkoja, uhrille maksanut korvausta merkittävistä henkilövahingoista. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää enintään 500 euron omavastuusta, joka on omaisuusvahingon kärsijän vastuulla. Or. pt a) Tästä aiheutuisi se, että sairaalahoitoa koskeva vaatimus vähentäisi liikaa tuntemattoman ajoneuvon aiheuttamien omaisuusvahinkojen kulujen korvaustapauksia. b) Edellä olevan ehdotuksen seurauksena ehdotetaan korvattavaksi (portugalinkielisessä versiossa) ilmaus "danos patrimoniais" ilmauksella "danos pessoais". Tarkistuksen esittäjä(t): Othmar Karas Tarkistus 47 1 artiklan 6 kohdan 3 alakohta (direktiivi 84/5/ETY) Edellytykset, joiden perusteella henkilövahinkojen katsotaan olevan merkittäviä, on määritettävä sen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön tai hallinnollisten määräysten mukaisesti, jossa liikennevahinko tapahtuu. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon muun muassa sen, onko vahinko edellyttänyt sairaalahoitoa. Henkilövahinkojen katsotaan olevan merkittäviä erityisesti, jos ne aiheuttavat yli 24 vuorokautta kestävää terveydellistä haittaa tai työkyvyttömyyttä. "Huomattavat henkilövahingot" olisi määriteltävä Euroopan laajuisesti, sillä vaikuttaa kohtuuttomalta, että tällaista käsitettä voidaan kansallisissa säännöksissä tulkita erittäin vapaasti. Itävallan rikoslaissa määritelty "huomattava vahinko" voi tarjota tähän ratkaisun, sillä siinä vahingon katsotaan olevan huomattava, jos terveydelliset haitat tai työkyvyttömyys PE v /21 AM\ doc

15 kestävät yli 24 vuorokautta. Ellei sanalle "huomattava" löydetä yhtenäistä määritelmää, se olisi parasta poistaa kokonaan. Tarkistuksen esittäjä(t): Othmar Karas Tarkistus 48 4 ARTIKLAN 2 KOHTA 1 a artikla (direktiivi 90/232/ETY) 2) Lisätään artikla seuraavasti: Poistetaan. "1 a artikla Direktiivin 72/166/ETY 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vakuutuksen on katettava sellaisille jalankulkijoille, pyöräilijöille sekä muille motorisoimattomille tienkäyttäjille aiheutuneet henkilö- ja omaisuusvahingot, jotka sellaisen liikennevahingon seurauksena, jossa moottoriajoneuvo on osallisena, ovat oikeutettuja korvaukseen kansallisen yksityisoikeuden mukaisesti. Tämä artikla ei vaikuta siviilioikeudelliseen vastuuseen eikä vahingonkorvauksen määrään." Sinällään ajatus joidenkin haavoittuvien tienkäyttäjien, kuten jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden, oikeudellisen aseman parantamisesta on myönteinen. Teksti olisi kuitenkin poistettava, sillä vastuu ja vahingonkorvaus kuuluvat ensisijaisesti kansalliseen lainsäädäntöön, mikä tekee tekstistä merkityksettömän. Vaihtoehtona tälle olisi ehdotettava parlamentin päätöslauselmaa, jossa komissiota vaadittaisiin asettamaan onnettomuusuhreja koskevaa vastuuta ja vahingonkorvausta koskevat vähimmäisnormit (haavoittuvien tienkäyttäjien asema mukaan luettuna) erillisen direktiiviehdotuksen avulla. Tämä voitaisiin toteuttaa osana kuudetta liikennevakuutusdirektiiviä. Osana kuudetta liikennevakuutusdirektiiviä olisi otettava huomioon Trierissä pidetyn kansainvälisen liikenneoikeusseminaarin tulokset, jotka koskevat kanteen vanhentumissääntöjä erityisesti kanteen vanhentumisen estämistä koskevat säännöt ja kanteen jättämistä koskevien kulujen korvaamista (ks. ehdotus 2 ja Rothleyn 10. lokakuuta 2003 päivätyn mietinnön liite A). AM\ doc 15/21 PE v01-00

16 Tarkistuksen esittäjä(t): Othmar Karas Tarkistus 49 4 ARTIKLAN 3 KOHTA 2 artiklan 1 luetelmakohta (direktiivi 90/232/ETY) " kattavat yhden vakuutusmaksun perusteella ja koko sopimuskauden ajan koko yhteisön alueen, mukaan lukien ajan, jonka ajoneuvo on sopimuskauden aikana toisessa jäsenvaltiossa, ja" " kattavat yhden vakuutusmaksun perusteella ja koko sopimuskauden ajan koko maantieteellisen Euroopan sekä lauttayhteydet Euroopassa, mukaan lukien ajan, jonka ajoneuvo on sopimuskauden aikana toisessa jäsenvaltiossa, ja" Vaikka yhteisön alue laajenisikin muihin valtioihin, on Eurooppaa tarkasteltava jo nyt vakuutusoikeudellisesti yhtenäisenä alueena. Vahingon kärsineen osapuolen ei pitäisi joutua pelkäämään, ettei hän saa korvauksia yhteisön ulkopuolella sattuneesta onnettomuudesta. Rekisteritunnuksen olisi toimittava todisteena riittävästä vakuutussuojasta koko Euroopassa. Tarkistuksen esittäjä(t): Malcolm Harbour Tarkistus 50 4 ARTIKLAN 4 KOHTA 4 a artiklan 1 kohta (direktiivi 90/232/ETY) 1. Poiketen siitä, mitä säädetään direktiivin 88/357/ETY* 2 artiklan d alakohdan toisessa luetelmakohdassa, jos ajoneuvo on maahantuotu toisesta jäsenvaltiosta toiseen, jäsenvaltioksi, jossa riski sijaitsee, on katsottava ajoneuvon määränpääjäsenvaltio enintään 30 päivän ajan heti siitä päivämäärästä, kun ajoneuvo on toimitettu tai lähetetty ostajalle tai saatettu ostajan saataville, vaikka ajoneuvoa ei olisi virallisesti rekisteröity määränpääjäsenvaltiossa. 1. Poiketen siitä, mitä säädetään direktiivin 88/357/ETY* 2 artiklan d alakohdan toisessa luetelmakohdassa, jos ajoneuvo on toimitettu toisesta jäsenvaltiosta toiseen, jäsenvaltioksi, jossa riski sijaitsee, voidaan katsoa olevan ajoneuvon määränpääjäsenvaltio enintään 30 päivän ajan heti, kun ostaja on hyväksynyt toimituksen tai ajoneuvo on saatettu ostajan saataville, vaikka ajoneuvoa ei olisi virallisesti rekisteröity määränpääjäsenvaltiossa. Or. en PE v /21 AM\ doc

17 Tarkistuksen esittäjä(t): Othmar Karas Tarkistus 51 4 ARTIKLAN 4 KOHTA 4 b artikla (direktiivi 90/232/ETY) Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutuksenottajalla on milloin tahansa oikeus pyytää todistus kolmansien osapuolten korvausvaatimuksista, jotka koskevat kyseisen vakuutussopimuksen kattamaa ajoneuvoa tai ajoneuvoja, sopimussuhteen vähintään viideltä edelliseltä vuodelta tai todistus siitä, että korvausvaatimuksia ei ole ollut. Vakuutusyhtiön tai elimen, jonka jäsenvaltio on mahdollisesti nimennyt tarjoamaan pakollisia vakuutuksia tai antamaan kyseisiä todistuksia, on toimitettava tällainen todistus vakuutuksenottajalle 15 päivän kuluessa pyynnöstä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutuksenottajalla on milloin tahansa oikeus pyytää todistus kolmansien osapuolten korvausvaatimuksista, jotka koskevat kyseisen vakuutussopimuksen kattamaa ajoneuvoa tai ajoneuvoja, sopimussuhteen vähintään viideltä edelliseltä vuodelta, tai vahingottomia vuosia tai aiheutuneita liikennevahinkoja koskeva todistus. Vakuutusyhtiön tai elimen, jonka jäsenvaltio on mahdollisesti nimennyt tarjoamaan pakollisia vakuutuksia tai antamaan kyseisiä todistuksia, on toimitettava tällainen todistus pyynnöstä vakuutuksenottajalle 15 päivän kuluessa direktiivin 72/166/ETY 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti vakuutettua ajoneuvoa koskevan vakuutussopimuksen päättymisestä. Vakuutuksenottajalla on oltava mahdollisuus todistaa aikaisemman sopimuksen keston aikaiset vahingottomat vuodet tai aiheutuneet liikennevahingot. Jos tällainen todistus olisi toimitettava jokaiselle vakuutuksenottajalle 15 päivän kuluessa sopimuksen päättymisestä, se aiheuttaisi tarpeettoman suuren hallinnollisen rasitteen. Tästä syystä tällainen todistus vahingottomista vuosista tai aiheutuneista liikennevahingoista olisi toimitettava ainoastaan pyynnöstä, mutta tällöin mahdollisimman nopeasti. Tarkistuksen esittäjä(t): António Costa Tarkistus 52 4 ARTIKLAN 4 KOHTA 4 b artikla (direktiivi 90/232/ETY) Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuutuksenottajalla on milloin tahansa oikeus pyytää todistus kolmansien Jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta direktiivin 72/166/ETY 3 artiklan 1 kohdassa AM\ doc 17/21 PE v01-00

18 osapuolten korvausvaatimuksista, jotka koskevat kyseisen vakuutussopimuksen kattamaa ajoneuvoa tai ajoneuvoja, sopimussuhteen vähintään viideltä edelliseltä vuodelta tai todistus siitä, että korvausvaatimuksia ei ole ollut. Vakuutusyhtiön tai elimen, jonka jäsenvaltio on mahdollisesti nimennyt tarjoamaan pakollisia vakuutuksia tai antamaan kyseisiä todistuksia, on toimitettava tällainen todistus vakuutuksenottajalle 15 päivän kuluessa pyynnöstä. tarkoitetun vakuutuksen kattaman ajoneuvon vakuutussopimuksen voimassaoloajan kuluessa vakuutuksenottaja saa kirjallisen pyynnön perusteella milloin tahansa todistus vahingoista, joiden vastuu lankeaa vakuutuksenottajalle sopimuksen voimassaoloaikana. Todistuksen on katettava kaikki sopimuksen tekemisestä alkaen sen voimassaoloaikana tehdyt vahinkoilmoitukset, mutta vakuutuksen antajat voivat rajoittaa todistuksen koskemaan viittä edellistä vuotta, jos sopimussuhde on tuota jaksoa pitempi. Vakuutusyhtiön tai elimen, jonka jäsenvaltio on mahdollisesti nimennyt tarjoamaan pakollisia vakuutuksia tai antamaan kyseisiä todistuksia, on annettava tällainen todistus vakuutuksenottajalle 15 päivän kuluessa pyynnöstä. Pyynnön esittämisestä riippumatta vakuutusyhtiön tai elimen, jonka jäsenvaltio on mahdollisesti nimennyt tarjoamaan pakollisia vakuutuksia tai antamaan kyseisiä todistuksia, on annettava tällainen todistus vakuutuksenottajalle 15 päivän kuluessa siitä, kun kumpi tahansa sopimuspuoli on irtisanonut sopimuksen ja siinä tapauksessa, että sopimusta ei uudisteta, sopimuksen päättymispäivämäärästä lukien. Or. pt a) Tässä on valittu se, että säädetään todistuksen automaattisesta antamisvelvollisuudesta (riippumatta vakuutuksenottajan pyynnön esittämisestä) tapauksissa, joissa sopimus raukeaa kumman tahansa sopimuspuolen irtisanottua sen tai määräajan kuluttua umpeen ilman, että sopimusta uudistetaan. Tällä tavalla vahvistetaan sisämarkkinoita ja vapaata kilpailua ja helpotetaan vakuutuksenottajan mahdollisuutta vaihtaa vakuutuksenantaja. b) Tässä on pidetty parempana sitä, että vahvistetaan selvästi lyhyttä määräaika todistuksen antamisvelvollisuudelle (samoin kuin on laita neuvoston yhteisessä kannassa), mutta ilmaus "toimitettava" korvataan ilmauksella "annettava". Tällä voidaan sulkea pois kaikki tulkinnat, PE v /21 AM\ doc

19 joilla vakuutusyhtiöt voisivat vedota, että ne olivat antaneet todistuksen vakuutuksenottajan käyttöön, vaikka sitä ei olisi fyysisesti annettukaan. c) Tässä selvennetään, että todistus on annettava vahingoista, joiden vastuu lankeaa vakuutuksenottajalle (eikä mikä tahansa vahinko, jonka vastuu lankeaa kolmansille osapuolille), koska vain ne voivat vaikuttaa vakuutuksenottajan maksamiin vakuutusmaksuihin tai niihin, jotka vakuutuksenottajan on maksettava. Tarkistuksen esittäjä(t): António Costa Tarkistus 53 4 ARTIKLAN 4 KOHTA 4 b artiklan 1 a kohta (uusi) (direktiivi 90/232/ETY) Tämä oikeus vanhenee neljän vuoden kuluttua. Vanhenemisajan laskeminen alkaa onnettomuuden tapahtumisajankohdasta, paitsi jos haltija, jolla on oikeus toimia suoraan vakuutusyhtiötä vastaan on onnettomuuden vuoksi oikeustoimikyvytön vähintään kuusi kuukautta. Näissä tapauksissa vanhenemisaika lasketaan siitä päivämäärästä, jolloin oikeuden haltija on uudelleen toimintakykyinen tai päivämäärästä, jolloin toimintakyvytön saa laillisen edustajan. Or. pt a) Tässä yhteydessä hyväksytty objektiivinen kriteeri (onnettomuuden tapahtumisajankohta) on korjattava subjektiivisella kriteerillä, joka liittyy oikeudenhaltijan tosiasialliseen tietämykseen, jos hän on fyysisesti tai neurologisesti kyvytön vaatimaan oikeuksiaan (esim. koomatapaukset tai muistinmenetys). b) Tässä on lisäksi katsottu, että kyvyttömyys, joka pitkittyy vähemmän kuin 6 kuukautta, ei edellytä suhteellisuusperiaatetta noudattaen oikeudellista holhontaa. AM\ doc 19/21 PE v01-00

20 Tarkistuksen esittäjä(t): Othmar Karas Tarkistus 54 5 ARTIKLAN 2 A KOHTA (uusi) 6 a artikla (uusi) (direktiivi 2000/26/ETY) 2 a. Lisätään 6 a artikla seuraavasti: "6 a artikla Keskusvirasto Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimet perustaakseen elimen, joka ottaa samaan aikaan oikeusviranomaisten kanssa vastaan kaikki poliisiviranomaisten laatimat, liikennevahinkoa koskevat pöytäkirjat. Kyseinen elin lähettää välittömästi jäljennöksen kyseisestä asiakirjasta jokaiselle vakuutuksen antajalle tai asianajajalle, joita liikennevahinko koskee. Jollei ajoneuvo ole vakuutettu, elin lähettää jäljennöksen takuurahastolle tai kansalliselle vakuutustoimistolle, jos ajoneuvon on vakuuttanut ulkomainen vakuutuksen antaja." On syytä tukea varauksetta ehdotusta uuden, 6 a artiklan mukaisen keskusviraston perustamisesta jäsenvaltioihin. Kyseiseen virastoon toimitettaisiin, tarvittaessa sähköisesti, kaikki poliisiviranomaisten laatimat, liikennevahinkoa koskevat pöytäkirjat. Tarkistuksia koskevasta tiivistelmästä ei käy ilmi, yhtyykö neuvosto parlamentin ehdotukseen, sillä kyseinen tila on jätetty tyhjäksi. Johdanto-osan kappaleesta 23 voi kuitenkin tehdä sen johtopäätöksen, että neuvosto suhtautuu lisäykseen myönteisesti. On joka tapauksessa varmistettava, että 6 a artikla sisällytetään tekstiin. Tarkistuksen esittäjä(t): Malcolm Harbour Tarkistus 55 5 ARTIKLAN 2 A KOHTA (uusi) 6 a artikla (uusi) (direktiivi 2000/26/ETY) 2 a. Lisätään 6 a artikla seuraavasti: PE v /21 AM\ doc

21 "6 a artikla Keskuselin Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimet perustaakseen julkisen Internet-sivuston, josta kaikki liikennevahinkoja koskevat poliisin tai pelastuspalvelun pöytäkirjat talletetaan ja oikeusviranomaisille luovuttamisen jälkeen annetaan yleisön käyttöön. Internetsivustoa koskevat yksityiskohdat on annettava kaikkien asianomaisten osapuolten käyttöön." Or. en AM\ doc 21/21 PE v01-00