Oikaisuja Ylä-Liedenpohjan kirjoitukseen*

Transkriptio

1 Kansantaloudellinen aikakauskirja 103. vsk. 2/2007 Oikaisuja Ylä-Liedenpohjan kirjoitukseen* Marja Riihelä Erikoistutkija Valtion taloudellinen tutkimuskeskus Matti Tuomala professori tampereen yliopisto Risto Sullström Erikoistutkija Valtion taloudellinen tutkimuskeskus j ouko ylä liedenpohjan kirjoitus kuponginleikkaajien paluu, osa ii kansantaloudellisessa aikakauskirjassa (1/2007) vilisee virheitä. heti alkuun on syytä oikaista allekirjoittaneiden kannalta pahin väärinkäsitys. kirjoituksen lopussa ylä liedenpohja haluaa tölviä suomen akatemiaa kelvottoman tutkimuksemme (riihelä, sullström ja tuomala, 2005)rahoittamisesta. hän kirjoittaa: sen sijaan tutkimusrahoitukselliset johtopäätökset olisivat tarpeen (ylä liedenpohja, 2007, s. 97). osoite on aivan väärä, koska ylimpiä tuloja koskeva hankkeemme ei liittynyt akatemian syreeniohjelmaan, jossa olimme mukana köyhyystutkimuksellamme. kak:n kirjoituksessaan yläliedenpohja tosin ratkaisee myös köyhyysongelman. Monipuolisena kirjoittelijana hän keksi hiljattain myös useampiportaisen tasaveron (kari ja ylä liedenpohja, 2007). * Kiitämme Jukka pirttilää h öd llisistä kommenteista. ylä liedenpohja on nähnyt sivukaupalla vaivaa parjatakseen allekirjoittaneiden tulonjakotutkimusta. on kuitenkin outoa, ettei hän viittaa lainkaan ylimpiä tulo osuuksia koskevaan tutkimusraporttiimme (riihelä et al., 2005) kirjoituksensa tekstissä tai lähdeluettelossa. tutkimukseen perehtymällä olisi löytynyt suoraan vastaus joihinkin hänen kritiikkinsä kohteisiin. olemme edelleen päivittäneet raporttia vuoteen 2004 asti (liitteineen noin 100 sivua). hanke tulee osaksi suomen osuutta tony atkinsonin ja thomas pikettyn johtamaan kansainväliseen hankkeeseen, joka käsittelee ylimpien tulo osuuksien kehitystä eri maissa. saamamme palaute hankkeen vetäjältä (atkinson) on ollut hyvin rohkaisevaa ja aivan toisenlaista kuin ylä liedenpohjalta. ylä liedenpohjalle erityisen arka asia näyttää olevan eri tett tuloverotus ja tulojen muunto ongelma. hän on käynyt aiheesta jo vuosia yhden miehen taistoa, jossa helsingin sanomat, 204

2 Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala valistumattomat ekonomistit ja muutamat muut tahot ovat olleet ylä liedenpohjan kohteina. ylä liedenpohjan argumentointi perustuu pelkästään fiktiiviseen esimerkkiin, johon hän nytkin kak:n artikkelissa viittaa. Voiolla totta, että tulonjakotutkijat, ja allekirjoittaneet erityisesti, ovat vieraantuneet todellisuudesta. Me emme kuitenkaan ole keksineet raportissamme yhtäkään numeroa itse. ylä liedenpohjan kutsumat todellisuudesta vieraantuneet tulonjakotutkijat käyttävät tilastokeskuksen tulonjakotilaston edustavia otosaineistoja todellisista kotitalouksista ja laskevat tulo osuuksia tältä pohjalta. sen sijaan ylä liedenpohjan esimerkin mukaista tilannetta ei välttämättä ole edes olemassa. alaotsikossa 11 (s. 93) hän toteaa yrittäjä ei voi siirtää palkkatuloa kevyemmin verotetuksi pääomatuloksi. tosin myöhemmin hän kirjoittaa selvää on tietenkin, että osinkojen jako pääoma ja ansiotuloihin listaamattomien osakeyhtiöiden nettovarallisuuden perusteella, luo kannusteen tasearvojen ja pääomatulo osinkojen kasvattamiseksi esimerkiksi jättämällä tekemättä täydelliset teknis taloudelliset poistot (s. 93). ja hieman myöhemmin se (verojärjestelmä) on selvästi kannustanut ihmiset hankkimaan tuloja. syy on se, että järjestelmä alentaa niiden yrittäjien kohtaamaa tosiasiallista rajaveroastetta, joiden lisätulo ilman jakoa ansio ja pääomatuloiksi tulisi verotettua pääomatulon veroastetta korkeammalla ansiotulon rajaveroasteella (s. 96). olemme näiden lauseiden jälkeen vähintään ymmällään. onko yläliedenpohja eri mieltä myös itsensä kanssa? tanskalaisekonomisti peter pirch sörensen, tunnetuimpia eriytetyn tuloverotuksenpuolestapuhujia, varoitti muunto ongelmasta (sörensen, 1994). pelot osoittautuivat aiheelliseksi. itse asiassa sörensenin (2005) mukaan ongelma osoittautui pelättyä pahemmaksi. Muutamat tunnetut ekonomistit ovat havainneet saman ongelman. norjalaisekonomisti agnar sandmo analysoi eriytettyä tuloverotusta seuraavasti: someone who is concerned with equity in taxation has to admit that the dual income tax is a system with limited attractions. although the principles can be defended from the point of view of efficiency,the major weakness of the system is that the individual burden of the tax is lower, the higher is the share of capital income in the individual s total income. this may not only be considered unfair from the viewpoint of distributive justice, it also encourages unproductive rent seeking activities as individuals devote time and expenditure to find ways to convert labour into capital income. (sandmo, 2005, s. 10). toinen norjalaisekonomisti Vidar Christiansen (2004) puolestaan kirjoittaa: Whilst income splitting with its risk sharing property may appear appealing from an ex ante point of view, owners of firms that have already been successful may view things differently. rather than having asubstantial part of their income taxed as labour income they would like to have it taxed leniently at the rate applied to capital income. it follows that if asignificant part of the income is taxed at high tax rates there is strong motivation for finding ways to transform labour income into low taxed capital income. this is indeed what many norwegian entrepreneurs do. especially many active owners of corporations have escaped the split model.. the extensive circumvention of the income splitting model figures as the major deficiency, some would say the achilles heel, of the tax system introduced in this problem was a major motivation for appointing the skauge committee that delivered its report in (Christiansen, 2004, s ). 205

3 KAK 2/2007 norjassa vallitsi poliittinen yhteisymmärrys siitä, että eriytetyn tuloverojärjestelmän suurin korjattava epäkohta on tulojen muuntaminen ansiotuloista pääomatuloiksi suurissa tuloissa. poliittisen yhteisymmärryksen merkitystä korostaa vielä sekin, että komitean vetäjä arne skauge on höyre puolueen entinen valtionvarainministeri. sörensen oli myös skaugen komitean jäsen. ylä liedenpohja kirjoittaa, että rst on takertunut vain yhteen verojärjestelmämme muutokseen, vuonna 1993 tapahtuneeseen siirtymiseen ansio ja pääomatulojen eriytettyyn verotukseen, jonka käyttäytymisvaikutuksia rst ei osoita ymmärtävänsä (s. 88). edellä olevien sitaattien perusteella huomaamme olevamme hienossa muiden ymmärtämättömien seurassa. ylä liedenpohja patistaa, että rst:n kannattaisi todella lukea viittaamaansa lindhe at al. (2002) (s. 94). luimme lähteen tarkemmin ja ihmettelemme entistä enemmän, mitä yläliedenpohja itse on lukenut. Vai mitä voisi päätellä seuraavasta sitaatista? the Finnish scheme for taxing owners in closed corporations is relatively simple, compared to corresponding tax laws in norway and sweden. however, the system seems to offer generous opportunities for tax avoidance by transforming labor income into capital income. For example, retained corporate profits will increase the amount that is taxed as capital income, and capital gains on shares are only subject to capital income tax. (lindhe et al., 2002, s. 6). lindhe et al. (2002) havainnollistavat myös, miten tuloja voi suomen verojärjestelmässä muuntaa ansiotuloista pääomatuloiksi. yrittäjä voi maksaa itselleen pienempää palkkaa ja jättää varat yritykseensä, jolloin yrityksen nettovarallisuus nousee ja yrittäjä saa jatkossa suuremman osuuden tuloistaan pääomatuloina. palkansaaja pystyy sen sijaan säästämään vasta summasta, josta on jo vähennetty ansiotulosta maksetut verot, jolloin palkansaajan kokonaisverotus muodostuu ankarammaksi kuin samantuloisen yrittäjän. tulojen muunto ongelmaa on tutkittu myös empiirisesti. pirttilä ja selin (2006) tutkivat ekonometrisen mallin avulla tulojen muuntamista suomen 1993 reformissa. heidän tuloksistaan käy selvästi esille, että vuoden 1993 verouudistuksen jälkeen yrittäjien pääomatulojen osuus kasvoi tilastollisesti merkitsevästi. sen sijaan muiden veronmaksajien kohdalla näin ei käynyt. lisäksi he havaitsivat, että vaikka yrittäjien pääomatulot kasvoivat, yrittäjien kokonaistulot eivät kasvaneet tilastollisesti merkitsevästi 1993 reformin jälkeen. Voidaan myös kysyä onko tulojen muuntoasia kielletty alue suomalaisille yritysverotusta tutkiville ekonomisteille. tästäkin lindhe et al. (2002 s. 3) artikkelissa on kommentti. ylä liedenpohjan mukaan rikkaiden irtiotto perustuu lähes kaikkiin muihin tekijöihin paitsi verotuksen uudelleenjaon tai progressiivisuuden vähentymiseen. hän ei ole ainoa tämän kannan edustaja. kari et al. (2006) muuten aivan asiallisessa kirjoituksessa väittävät tuloerojen kasvun johtuvan paljolti siitä, että tuotannontekijätulojen tasolla on tapahtunut erojen kasvua. aikavälillä tuotannontekijätuloista laskettu ini kerroin nousi 1,3 prosenttia. käytettävissä olevien tulojen inikerroin taas nousi 26,1 prosenttia. tällöin ei voida väittää, että tuloerojen kasvu tapahtui jo tuotannontekijätulojen tasolla. ylä liedenpohja neuvoo myös, miten myyntivoittoja tulisi kohdella. hän vetoaa hicksin tulon määritelmään, mutta määrittelee 206

4 Marja Riihelä, Risto Sullström ja Matti Tuomala sen virheellisesti. hicks (1939) määrittelee tulon seuraavasti: income is the maximum value which aman can consume during aweek, and still expect to be as well off at the end of the week as he was at the beginning. (hicks, 1939, s. 172). hyväntahtoisesti tulkittuna ylä liedenpohjan määritelmä vastaisi ns. laajantulonkäsitettä (verotettavan tulon määritelmä ameaden raportissa, 1978, s. 31). toisin kuin ylä liedenpohja väittää, tämä käsite ei sulje pois myyntivoittojen sisällyttämistä tuloveropohjaan. hicksin tulokäsite sen sijaan voi tehdä näin joissakin tapauksissa, kuten Meade raportti (1978, s. 32) valaisevin esimerkein osoittaa. tosin odottaa verbin takia hicksin määritelmän soveltaminen käytännön verotukseen tai tulonjakotutkimukseen on mahdotonta. raportissamme (riihelä et al., 2005) olemme laskeneet tulo osuudet useilla tulokäsitteillä. esimerkiksi meillä on tulokäsitteet sekä myyntivoittojen kanssa että ilman myyntivoittoja. eikä kuva muutu, vaikka myyntivoitot jätetään kokonaan pois. ylimmän yhden prosentin osuus kasvoi vuoden ,9 prosentista vuoden ,2 prosenttiin. Vastaavat luvut olivat 3,0 prosenttia ja 6,2 prosenttia, kun myyntivoitot ovat mukana. rikkaiden irtiotossa on kyse useamman vuoden työtulosten samanaikaisesta rekisteröinnistä 1990 luvun loppuvuosille, toteaa ylä liedenpohja mielipiteenään. näkemys ei kuitenkaan vastaa tulonjakotilasto aineistosta saatavaa kuvaa. syy siihen on yksinkertaisesti se, että suurimmissa tuloissa pääomatulot ovat valtaosaltaan osinkotuloja. ylä liedenpohja kommentoi myös verotuksen kohtaantoa. hän väittää rst:n väittävän jotakin yhtiöveron kohtaannosta. emme väitä asiasta yhtään mitään, vaan toteamme, että tulonjakotilasto olettaa omistajan maksavan yhtiöveron. Verotuksen kohtaantotutkimukseen perehtyneet tietävät tämän olevan hyvin äärimmäinen olettamus. näin ollen meidän osuusarvioita ei voi ainakaan syyttää yliarvioiksi. yläliedenpohja päättää meille käsittämättömistä lauseista koostuvan alaluvun 8: suurituloisin tulodesiili on maksanut kaikkein eniten veroja tuloistaan (s. 92). onko joku jossakin kiistänyt tämän? sen sijaan, kuten raportistamme käy ilmi, ylimmässä tulodesiilissä keskimääräiset verot ovat laskeneet voimakkaasti desiilin huipulla eli suurituloisimmassa yhdessä prosentissa. ylimmän desiilin keskimääräinen veroaste laski vuoden ,6 prosentista 33,3 prosenttiin vuonna ylimmässä yhdessä prosentissa vastaavana aikana keskimääräinen veroaste putosi 44,4 prosentista 34,4 prosenttiin. keskimäärin veroaste muuttui 25,8 prosentista 24,3 prosenttiin. Vuoden 1993 jälkeen tulojen koostumus muuttui radikaalisti aivan ylimmissä tuloissa. Veli Matti törmälehdon laskelmien mukaan, jotka perustuvat tulonjakotilaston kokonaisaineistoon (siinä tulokäsite on hieman suppeampi kuin otosaineistossa) suurituloisimman promillen pääomatulojen osuus heidän tuloistaan oli vuonna prosenttia ja vuonna prosenttia. Meidän vastaavat arviot ovat 57 prosenttia ja 69 prosenttia. Vuonna 2004 meidän arvion mukaan tuo osuus on 90 prosentin seutuvilla. Vertailun vuoksi ylimmässä desiilissä pääomatulojen osuus oli 30 prosenttia. keskimäärin kaikissatulonsaajissa pääomatulojen osuus oli 15 prosenttia. toinen huomionarvoinen seikka on yrittäjien osuuden voimakas kasvu ylimmissä tuloluokissa. Vuonna 1987 yrittäjien osuus ylimmässä yhdessä prosentissa oli 16 prosenttia. Vuonna 2003 osuus oli 43 prosenttia. 207

5 KAK 2/2007 Kirjallisuus Christiansen, V. (2004), norwegian income tax reforms, CESifo DICE report, Journal for Institutional Comparisons 3: hicks, j. (1939), Value and Capital: An Inquir to Some Fundamental principles of Economic Theor, Clarendon press, oxford. kari, s. (1999), D namic Behavior of the Firm Under Dual Income Taxation, Vattreports 51. kari, s., kosonen, t. ja ulvinen, h. (2006), yritysja pääomatulojen verotuksen muutokset, teoksessa hjerppe, r., kari, s. ja kiander, j.(toim.), Kasvumallin muutos ja veropolitiikan haasteet, Vatt julkaisuja 44, helsinki. kari, s. ja ylä liedenpohja, j. (toim., 2007), Verotus uusiksi, taloustieto oy, helsinki. lindhe, t.,södersten, j. ja öberg, a. (2002), economic effects of taxing Closed Corporations under adual income tax, Ifo Studien 4/2002: nou (2003), No. 9. Skatteutvalget. Forslag til endringer iskattes stemet, statens forvaltningstjeneste, oslo (official norwegian report). Meade report (1978), The Structure and Reform of Direct Taxation, institute for Fiscal studies, eorge allen &unwin, london. pirttilä, j. ja selin, h. (2006), how successful is the dual income tax? evidence from Finnish tax reform of 1993, Working paper 2006:26, department of economics, uppsala university ja Cesifo working papers, riihelä, M., sullström, r. ja tuomala, M. (2005), trends in top income shares in Finland, Vatt discussion papers, no 371. sandmo, a. (2005), income inequality and redistribution, discussion paper 04/05, department of economics, nhh. sørensen, p.b. (2005), neutral taxation of shareholder income. anorwegian taxreform proposal, International Taxand public Finance 12: sørensen, p.b. (1994), From the lobal income taxtothe dual income tax, International Tax and public Finance 1: ylä liedenpohja, j. (2007), kuponginleikkaajien paluu osa ii, Kansantaloudellinen aikakauskirja 103: