ŝƚŝ ŽŶŬƐ ƚžŝ ŶLJƚ ƐĞ ŵăɛğŷŷƶɛ D/ d ͲŬƵŶƚŽƵƚƵƐ ƉĞƌŚĞĞů Ğ Ɛŝů ŽŝŶ ŬƵŶ ǀĂŶŚĞŵƉŝ ƐĂŝƌĂƐƚĂĂ Päivi ĂůƚŽŶĞŶ ƚžŝŵ

Transkriptio

1 Päivi

2 MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITON LASTEN JA NUORTEN KUNTOUTUSSÄÄTIÖ Äiti, onks toi nyt se masennus? MIETE-kuntoutus perheelle, silloin kun vanhempi sairastaa Päivi Aaltonen (toim.)

3 Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö ja Päivi Aaltonen Kannen kuva: MIETE-ryhmässä ollut lapsi Valokuvat: Päivi Aaltonen (valokuvat eivät liity aitoihin kuntoutustilanteisiin) Taitto: Riitta Lestinen ISBN (sid.) ISBN (PDF) Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö 2013 Paino: Eura Print Oy, 2013

4 Sisältö Lukijalle... 5 Kirjan kirjoittajat... 6 Johdanto Mielenterveyden ongelmista MIETE-kuntoutus MIETE-kuntoutuksen tavoitteet MIETE-kuntoutusprosessi Perhekuntoutuksesta koettu hyöty Ryhmätoiminnan suunnittelu Moniammatillisen työryhmän muodostaminen Työryhmän perehdyttäminen Ryhmätilojen valinta MIETE-kuntoutuksen perhekohtainen työskentely Perheen ohjautuminen kuntoutukseen...19 Ennen ryhmätapaamisia...20 Perhetapaaminen perheen kotona Palveluohjaus Ennakointidialogit MIETE-kuntoutuksessa Lopputapaamiset Ryhmätapaamiset Vanhempainryhmät MIETE-kuntoutuksessa Vanhempainryhmässä korostuvat ratkaisukeskeisyys ja tavoitteellisuus...28 Dialogisuus ja luottamuksellisuus...29 Oman elämäntarinan jakaminen vertaisryhmässä...30 Ryhmän työskentelyyn virittäytymien...31 Ryhmätapaamisten teemat ja niiden käsittely...32 Esittäytyminen ja ryhmäytyminen (1. ja 2. ryhmätapaaminen)...32 Tavoitteiden asettaminen (1. ja 2. ryhmätapaaminen) Ongelmanmäärittely ja tunteista puhuminen (3. ryhmätapaaminen) Miten sairaus näyttäytyy omassa ja lapsen elämässä (4. ja 5. ryhmätapaaminen) Aikuisten välinen vuorovaikuts (6. ryhmätapaaminen) Lasten kysymyksiin vastaaminen (7. ja 8. ryhmätapaaminen) Palaute ja yhteenveto (9. ryhmätapaaminen) Seurantapäivä (10. ryhmätapaaminen)

5 7. Lastenryhmät MIETE-kuntoutuksessa Lastenryhmien toiminta on tavoitteellista...40 Ryhmän kehitysvaiheet...41 Ryhmän ohjaamiseen liittyviä periaatteita...41 Ryhmän turvallisuus lapsille...42 Ryhmän avoimuus vanhemmille...42 Työntekijän ja lapsen välinen suhde...43 Mitä lastenryhmissä tehdään? Lapsen oma kansio Ryhmätapaamisten teemat ja niiden käsittely Tutustuminen (Kuntoutuksen aloituspäivä, 1. ryhmätapaaminen)...50 Miksi olemme täällä? (2. ryhmätapaaminen)...52 Mitä eri sairauksia on olemassa? (3. ryhmätapaaminen)...54 Mikä minun vanhempaani vaivaa? (4. ryhmätapaaminen)...56 Tunteet ja niiden tunnistaminen (5. ryhmätapaaminen)...59 Omat tunteeni ja niiden ilmaiseminen (6. ryhmätapaaminen)...61 Rohkeus kuunnella itseään, pitää puoliaan ja pyytää apua (7. ryhmätapaaminen)...63 Ryhmän päättymiseen valmistautuminen (8. ryhmätapaaminen)...65 Palaute kuntoutuksesta ja loppujuhlat (9. ryhmätapaaminen)...66 Koko kuntoutusprosessin päättäminen (seurantapäivä noin puolen vuoden kuluttua, 10. ryhmätapaaminen) Perheiden yhteinen toiminta Kuntoutuksen aloituspäivä...70 Kysymysten laatikon kysymyksiin vastaaminen...72 Loppujuhlat...73 Koko kuntoutusprosessin päättäminen (seurantapäivä noin puolen vuoden kuluttua, 10. ryhmätapaaminen)...74 Muita ehdotuksia perheiden yhteiseksi tekemiseksi Arviointi yhteistyön tukena Lopuksi Kirjallisuus Sähköiset lähteet Julkaisemattomat lähteet Liitteet (1 13)

6 Lukijalle Tämä kirja esittelee Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön kehittämistyön tuloksena syntynyttä MIETE-kuntoutusmallia. Kirja on tarkoitettu niille sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille, jotka suunnittelevat ryhmämuotoista kuntoutusta perheille, joissa vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia. Kuntoutusmallia voi toteuttaa ylisektorisesti eri organisaatioiden välisenä yhteistyönä (esimerkiksi perheneuvola, lastensuojelu ja psykiatrian poliklinikka) tai yhden moniammatillisen organisaation omana toimintana. MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä MIETE-kuntoutus on osa säätiön lastensuojelullista kuntoutusta. MIETE-kuntoutus perustuu ICF:n 1 mukaiseen kuntoutusajatteluun, jossa tavoitteena on tukea perheen arkea. MIETE-kuntoutuksen tausta-ajatuksia löytyy muun muassa Tytti Solantauksen Toimiva lapsi ja perhetutkimushankkeesta, Lapset puheeksi -työmenetelmästä sekä Beardsleen 2 perheinterventiosta. Näissä kaikissa työskentelyn tavoitteena on turvata lapsen kehitystä sekä ehkäistä mielenterveyden ongelmien siirtymistä sukupolvelta toiselle. MIETE-kuntoutusmallin suunnittelussa on lisäksi hyödynnetty MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön hyviä perhekuntoutuksen käytäntöjä, Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistyksessä kehitettyä Vertti-vertaisryhmätoiminnan mallia (Inkinen, & Söderblom 2005; Söderblom, 2005; Söderblom, 2012) sekä säätiössä vuonna 2010 toteutetun Turvaa Arkeen -koulutuskokonaisuuden materiaalia. Tärkeän panoksensa kehittämistyöhön ovat antaneet myös ne asiakasperheet, jotka ovat olleet MIETE-kuntoutusryhmissä mukana, ja antaneet kokemastaan arvokasta palautetta. Kuntoutuksen voi ajatella olevan tuloksellista silloin, kun perhe itse voi olla vaikuttamassa käsiteltäviin asioihin ja esittää toiveitaan siitä, mitä kuntoutuksen aikana tehdään. Vaihtoehtoisten toimintamallien ja kuntoutusmenetelmien avulla on usein mahdollista saavuttaa tavoitteet tai ainakin päästä niitä lähemmäksi. (Aaltonen 2010.). Tässä kirjassa on kuvattuna MIETE-kuntoutusprosessi sekä MIETE-kuntoutuksen käytännön toteuttaminen. MIETE-kuntoutuksen punaisena lankana on lapsen näkökulman ja perheen omien tavoitteiden korostaminen kuntoutusprosessin kaikissa vaiheissa. Tässä kirjassa kuvattu ohjelmarunko ei ole tarkoitettu tarkasti sellaisenaan noudatettavaksi, vaan kuntoutuksessa käsiteltävien teemojen painotuksia voi ja pitää vaihdella ja soveltaa perheiden omien tavoitteiden mukaan. Turussa Päivi Aaltonen 1 Maailman terveysjärjestön (WHO) kehittämä luokitus (International Classification of Functioning, Disability and Health) toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden kansainväliseen luokitukseen. ( 2 Lisätietoja: 5

7 Kirjan kirjoittajat Tämän kirjan kirjoittamiseen ovat osallistuneet seuraavat MIETE-kehittämistyössä mukana olleet henkilöt: Päivi Aaltonen, sosiaalikasvattaja, KM, on työskennellyt MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä vuodesta 2008 ja toimii tällä hetkellä kuntoutussuunnittelijana. Hänen erityisosaamisaluettaan ovat palveluohjaus, lastensuojelu ja sosiaalityö. Hän on myös verkostokonsultti ja VIG MLL -ohjaaja. Satu Auvinen, toimintaterapeutti AMK, on työskennellyt MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä vuodesta 2003 ja toimii tällä hetkellä vastaavana kuntoutustyöntekijänä. Hänen erityisosaamisaluettaan ovat neuropsykiatrinen kuntoutus ja vuorovaikutuskuntoutus. Hän on myös seikkailuohjaaja ja VIG MLL -ohjaaja. Janna Kujanpää, sosionomi YAMK, on työskennellyt MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä vuodesta 2006, ja toimii tällä hetkellä kehittämistyöryhmässä ja kuntoutustyöntekijänä. Hänen erityisosaamisaluettaan ovat palveluohjaus ja dialogiset verkostotyön menetelmät. Hän on verkostokonsulttikouluttaja ja hän on suorittanut erityistason perheterapiakoulutuksen. Veli-Matti Virtanen, erityisnuorisotyöntekijä, on työskennellyt MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä vuodesta 1994 alkaen ja toimii tällä hetkellä kuntoutustyöntekijänä. Hänen erityisosaamisaluettaan ovat ratkaisukeskeinen ajattelu, toiminnalliset menetelmät perhekuntoutuksessa ja Tarinasäveltäminen. Hän on myös seikkailuohjaaja. MIETE-kuntoutuksen kehittämiseen ovat osallistuneet myös psykoterapeutti, KM, Nina Alfthan ja sairaanhoitaja AMK, toimintaterapeutti AMK Satu Kananen sekä monet MIETE-kuntoutustyöryhmissä työskennelleet Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön kuntoutustyöntekijät. Kirjan kannen ja sisällön kuvitukseen on osallistunut joukko lapsia, joista osa on ollut MIETE-kuntoutuksessa. 6

8 Johdanto Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön tarkoituksena on edistää sairaiden ja vammaisten sekä psyykkisissä ja sosiaalisissa vaikeuksissa olevien lasten, nuorten ja heidän perheidensä mahdollisuuksia hyvään ja tasavertaiseen elämään. Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö tuottaa kuntoutuspalveluita ja kehittää perhekuntoutustyöhön soveltuvia palvelukokonaisuuksia, työ- ja toimintamenetelmiä ja yhteistyökäytäntöjä. Säätiön kuntoutusasiakkaita ovat perheet, joissa on eri tavoin sairas tai vammainen lapsi, sekä perheet ja lapset, joilla on lastensuojelullisen tuen tarve. ( Suurta osaa säätiön lastensuojelullisen kuntoutuksen asiakasperheistä kuvaavat hyvin myös huono-osaisuuden ja syrjäytymiskehityksen perinteiset indikaattorit, kuten päihde- ja mielenterveysongelmat, köyhyys sekä pitkäaikaistyöttömyys (Lastensuojelullinen vaativa kuntoutus. Väliraportti vuodesta 2009). Tarve kehittää kuntoutuspalveluja perheille, joissa vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia, on noussut esiin mm. Mieli työryhmän muistiosta, lastensuojelulain (10 ), päihdehuoltolain (16 ) ja terveydenhuoltolain (70 ) vaatimuksista sekä MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön omasta asiakaskunnasta. MIETEkuntoutuksen kehittäminen perheille, joissa vanhemmalla on masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, on alkanut osana MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön lastensuojelullisten avopalveluiden kehittämistyötä vuonna MIETE-kuntoutusmallia on kehitetty Raha-automaattiyhdistyksen tuella säätiön palveluissa sekä yhteistyönä kuntien peruspalveluiden kanssa vuosina Kuntoutuksella tarkoitetaan yleensä suunnitelmallista toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa kuntoutujaa ylläpitämään elämänhallintaansa silloin, kun hänen mahdollisuutensa sosiaaliseen selviytymiseen ja integraatioon ovat sairauden tai muiden syiden vuoksi uhattuina. Kuntoutus on prosessi, jonka lähtökohtana on kuntoutujan ja kuntouttajien yhdessä laatima kuntoutussuunnitelma. Kuntoutuksessa kuntoutujaa autetaan löytämään omia voimavarojaan ja parantamaan omaa toimintakykyään ja sitä kautta lisäämään elämänhallinnan tunnettaan. Kuntoutuksen tehtävänä on myös uusien toimintamahdollisuuksien hahmottaminen ja yhteyksien luominen kuntoutujan sosiaalisiin verkostoihin. Kuntoutus voi perustua sekä yksilö- että ryhmäkohtaiseen työskentelyyn. (Järvikoski & Härkäpää 2008; ks. Pärnä 2010a.) MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä kuntoutus on lähes aina perhekuntoutusta, johon osallistuu koko perhe. Kuntoutus perustuu huolella suunniteltuun prosessiin, jossa korostuvat tavoitteista lähtevä perhekohtainen työskentely, suunnitelmallinen verkostoyhteistyö sekä vertaisryhmien hyödyntäminen. Kuntoutuksessa on tärkeää asiakkaan aito ja arvostava kohtaaminen sekä koko perheen tukeminen siten, että perheen omat arvot, periaatteet ja ihmiskäsitys ohjaavat kuntoutusprosessia. Vuorovaikutuksellisuus ja toiminnallisuus muodostavat kuntoutusprosessin ytimen. Ratkaisu- ja voimavarakeskeisten periaatteiden mukaan keskeistä on myönteinen ja tulevaisuuteen suuntautunut lähestymistapa sekä usko perheenjäsenten omiin voimavaroihin. (Pärnä 2010.) Perhekuntoutuksessa koko perhe, sekä lapset että vanhemmat, nähdään oman elämänsä asiantuntijoina ja vaikuttajina. Toisinaan kuntoutukseen tulevilla perheillä on kokemuksia interventioiden kohteena olemisesta enemmän kuin omiin asioihinsa vaikuttamisesta. Tällöin omien toiveiden ja tarpeiden ilmaisemista ja osallistumista on kuntoutuksen aikana harjoiteltava. (Aaltonen 2010.) Tavoitteena on löytää perheelle kuntoutuksen aikana keinoja ja tukea oman elämänsä hallintaan. Moniammatillisen työryhmän tehtävänä on tuoda kuntoutusprosessiin erilaista asiantuntemusta perheen tarpeen mukaan ja auttaa perhettä käsittelemään itselle tärkeitä asioita. Kuntoutustyöryhmä ei tee ratkaisuja perheen puolesta, vaan tavoitteena on auttaa perhettä löytämään myönteisiä ja vaihtoehtoisia tapoja toimia jatkossa. (Laine, Heino, & Pärnä 2010.) Perhekuntoutuksellinen työote sijoittuu terapian ja neuvonnan välimaastoon, ja sen katsotaan soveltuvan hyvin tehostettuun neuvonta- ja tukityöhön silloin, kun perheellä on toistuvia ongelmia tai hankalia elämäntilanteita. Säätiön perhekuntoutus on aina myös ehkäisevää lastensuojelutyötä, ja sitä pyritään kehittämään koko ajan asiakasperheiden muuttuvien tarpeiden mukaan. (Pärnä 2010a.) 7

9 1. Mielenterveyden ongelmista Vanhempien mielenterveyden ongelmat vaikuttavat monen perheen ja lapsen arkeen. Depressio, eli masennustila, on yleinen sairaus Suomessa. Masennustilaa sairastaa noin 5 6 prosenttia aikuisväestöstä, eli noin aikuista. Masennustila on herkästi uusiutuva ja joskus pitkäaikaiseksi muuttuva sairaus. (Heiskanen, Tuulari & Huttunen 2011.) Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastaa 0,6 1,1 prosenttia väestöstä. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, jossa masennus- ja yliaktiivisuusjaksot vaihtelevat, ja sairausjaksojen välillä oireilu on vähäisempää. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja tavanomaisen masennustilan erottaminen toisistaan on vaikeaa etenkin silloin, kun kaksisuuntainen mielialahäiriö alkaa masennusjaksolla. Viive oireiden alkamisesta oikeaan diagnoosiin onkin keskimäärin kahdeksan vuotta. (Suominen, Valtonen & Pajunen 2011.) Käytännössä tämä merkitsee sitä, että sairastuneen henkilön diagnoosi voi vuosien sairastelun jälkeen muuttua masennus-diagnoosista kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi, tai päinvastoin. Vakavasta sairaudesta kärsivät vanhemmat ovat usein huolissaan siitä, miten heidän vointinsa vaikuttaa lapseen. Toisaalta vanhempien voi olla vaikea nähdä yhteyttä oman sairautensa ja lapsen reaktioiden välillä. On myös tavallista, että vanhemmat aliarvioivat sairautensa vaikutuksen lapsiin ja pyrkivät pitämään sairautensa salassa lapsiltaan mahdollisimman pitkään. Monet vanhemmat eivät myöskään tiedä, miten lapselle voisi sairaudesta puhua tai minkä ikäiselle lapselle voi kertoa sairaudesta. Yleensä lapsi kuitenkin haluaa saada tietoa vanhemman sairaudesta, sen syistä ja hoidoista. (Manninen, Santalahti & Piha 2008.) 8

10 Masennus näkyy kuitenkin lapsen arjessa monin tavoin. Vanhempi ei ehkä ole emotionaalisesti lapsen käytettävissä, hän voi olla ärtynyt, poissaoleva ja jaksamaton. Lasten käyttäytymisestä voi nähdä, että he vaistoavat vanhemman vaikeudet salailusta huolimatta. Vanhemman sairaus aiheuttaa lapsessa pelkoa, kiukkua, surua ja hämmennystä. Lapsi tarvitseekin apua näiden tunteidensa käsittelemiseksi. (ks. Manninen, Santalahti & Piha 2008; Solantaus 2001.) Vanhemman mielenterveyden ongelmat aiheuttavat huomattavaa inhimillistä kärsimystä sekä sairastuneelle itselleen että hänen läheisilleen. Se, kuinka kuormittavaksi perheenjäsenet tilanteen kokevat, on hyvin yksilöllistä. Ongelmat voivat kuormittaa lapsen elämään niin, että lapsi itse alkaa oireilla. Lapsi saattaa myös kehittää itselleen sellaisia reaktiomalleja, jotka altistavat hänet itsensä sairastumaan myöhemmin. Tutkimusten mukaan vanhemman psyykkinen sairaus lisää lapsen riskiä sairastua psyykkisesti lapsuusvuosina. Sairastuneiden vanhempien lapsilla on myös kohonnut riski pitkäaikaisiin psykososiaalisiin ongelmiin. Perheen ja lapsen ongelmat tulevatkin usein näkyviin lapsen sosiaalisessa ympäristössä, esimerkiksi koulussa ja kaveripiirissä. (ks. Solantaus 2001a; Solantaus & Beardslee 1996; Manninen ym ) Vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus helposti muuttuu ja vähenee masennuksen ja ahdistuneisuuden mukanaan tuoman jaksamattomuuden ja ilottomuuden vuoksi. Mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä kokonaisvaltaisemmin vanhemman mielenterveyden häiriöt vaikuttavat häneen. Lapsesta saattaa tulla vanhempaansa takertuva, tai hän voi vetäytyä omiin oloihinsa. Toisinaan voi jopa vaikuttaa siltä, että lapsi on hyvin sopeutunut vanhemman sairauden tuomiin muuttuneisiin vuorovaikutustilanteisiin. Masentuneiden vanhempien lapsille on tyypillistä herkkyys ja vastuuntuntoisuus. Perheen vuorovaikutuksen pulmat voivat näkyä perheen arjessa siten, että vanhempien ja lasten roolit sekaantuvat tai vaihtuvat, jolloin lapset joutuvat kantamaan vastuuta vanhemmille kuuluvista asioista. Lapsi saattaa ottaa jopa vastuuta vanhemman hoitamisesta ja alkaa esimerkiksi vahtia vanhemman lääkkeiden käyttöä. Kun vanhempi ei jaksa viettää aikaansa lapsen kanssa, lapsi voi yrittää piristää allapäin olevaa vanhempaa esimerkiksi keittämällä kahvia. Jos vanhemman olo ei lapsen yrityksistä huolimatta parane, lapsi voi tuntea syyllissyyttä siitä, ettei ole tehnyt riittävästi tai oikeita asioita vanhemman auttamiseksi tai että on omalla toiminnallaan aiheuttanut vanhemman sairastumisen. Lapsen omat tarpeet ja toiveet jäävät helposti taka-alalle, ja lapsi alkaa tunnustella vanhemman mielialoja ja aikomuksia sekä käyttäytyä niiden mukaisesti. Jos lapsi jatkuvasti joutuu kieltämään omat tarpeensa ja tunteensa, hänen oma persoonansa ei pääse kehittymään. (ks. Solantaus 2001a; Solantaus 2001b.) Vuorovaikutuksen vähenemisen myötä vanhemman kyky mentalisaatioon 3 saattaa heikentyä, jolloin vanhemman omat tarpeet menevät toistuvasti lapsen tarpeiden edelle ja ohi, ja vanhemman kyky huolehtia arjen sujumisesta ja lapsen tarpeista heikkenee. Mentalisaatiokyky liittyy siis läheisesti vanhemmuuden taitoihin ja vuorovaikutuksen ongelmien siirtymiseen sukupolvien yli. Ilman mentalisaatiokykyä ihminen on kyvytön ennakoimaan omia ja toisen reaktioita eri tilanteissa ja säätelemään omia tunnetilojaan. Vanhempi, jonka mentalisaatiokyky on sairauden vuoksi heikentynyt, tekee arjen tilanteissa äkkinäisiä ja yksioikoisia johtopäätöksiä omista tarpeistaan lähtien. Tällöin hän saattaa reagoida lapseen ja arjen tilanteisiin yllättävällä ja epäjohdonmukaisella tavalla, mikä luo turvattomuutta lapsen maailmaan. Vanhemman riittävä kyky mentalisaatioon sen sijaan auttaa häntä näkemään lapsensa intentionaalisena olentona, jolla on omat halunsa ja uskomuksensa. Tällöin vanhempi kykenee eläytymään lapsensa mieleen ja hän vastaa lapsensa kokonaisvaltaisiin ruumiillisiin ja tunneviesteihin riittävän oikein, jolloin lapsi saa kokemuksen oman olonsa muuttumisesta vanhemman hoivan ja kannattelun myötä. (Becker-Weidman 2008; Larmo 2010.) Masennuksen myötä perheenjäsenille voi tulla erilaisia sairauteen tai perhetilanteeseen liittyviä pelkoja. Pelko voi olla masentuneen ihmisen pelkoa siitä, miten läheiset jaksavat, ja toisaalta läheisten pelkoa siitä, miten masentunut ihminen jaksaa. Vanhemman vakava sairaus voi merkitä myös vanhemman konkreettisen menetyksen uhkaa. Lapsi ei useinkaan uskalla kysyä vanhemmalta tämän muuttuneesta tai kummallisesta käyttäytymisestä, koska pelkää lisäävänsä vanhemman pahaa oloa. Vanhemmat eivät puolestaan osaa tai jaksa puhua omasta sairaudestaan lapselle, koska pelkäävät puhumalla lisäävänsä lapsen taakkaa. Vanhemman voi olla 3 Mentalisaatiolla tarkoitetaan kykyä ajatella ja tunnistaa omia ja toisten tunteita, uskomuksia, tarpeita ja toiveita sekä niiden yhteyttä käyttäytymiseen. Mentalisaatio on kehityksellinen saavutus ja se vaihtelee samallakin ihmisellä eri elämäntilanteissa. (Larmo 2010.) 9

11 mahdotonta käsitellä lapsensa kanssa sairastumiseen liittyviä asioita, ennen kuin on riittävästi voinut käsitellä siihen liittyviä omia tunteitaan. (ks. Solantaus 2001b; Manninen ym ) Sairastunut kokee usein olevansa rasitteena läheisilleen. Toisen vanhemman sairaus vaikuttaa myös vanhempien parisuhteeseen. Ihmiset voivat olla huolissaan puolison ja lasten jaksamisesta ja kokea syyllisyyttä siitä, etteivät jaksa hoitaa kotia ja lapsia tai käydä töissä entiseen tapaan. Puoliso joutuu ottamaan rooleja, joista masentunut ihminen ei jaksa huolehtia. Tunne taakkana olemisesta uhkaa näin myös parisuhteen vastavuoroisuutta. Puolison sairastaminen herättää monenlaisia tunteita, usein myös pelkoa tulevaisuutta kohtaan. Joskus tilanteen kuormittavuus voi johtaa myös toisen vanhemman uupumiseen ja sairastumiseen. Sekä sairastunut että hänen puolisonsa tarvitsevat tukea sopeutuakseen sairauden mukanaan tuomiin muutoksiin. (ks. Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys 2008.) Kuntoutuminen sairauden seurauksista onkin usein vaikeampaa kuin kuntoutuminen itse sairaudesta (Romakkaniemi 2011). Vanhemman tilapäinen tai jatkuva töistä poissaolo sairauden vuoksi ja sairauden aiheuttamat kulut heikentävät perheen taloudellista tilannetta. Taloudellisten ongelmien ja sairauden myötä myös muut riskitekijät (päihdeongelma, lapsen sairaus tai vaikeahoitoisuus, yksinhuoltajuus, köyhyys, asumisen taso, työttömyys, sosiaalisten verkostojen puute, avioero) kasautuvat helposti, mikä lisää myös lapsen kaltoinkohtelun riskiä. Lievimmissä muodoissaan kaltoinkohtelu tarkoittaa lapsen emotionaalista kaltoinkohtelua (esimerkiksi tunnetarpeiden huomioimatta jättämistä), äärimmäisissä muodoissaan kaltoinkohtelu voi olla hengenvaarallista väkivaltaa. (Anttila 2012.) Riskitekijöiden kasautumisen tiedetään lisäävän merkittävästi myös lapsen psyykkisen sairastumisen todennäköisyyttä (Manninen ym. 2008). Törrönen (2012) toteaakin lapsiperheiden arkea käsittelevässä tutkimuksessaan, että masennus ei ole mikä tahansa sairaus, vaan se tulee ottaa vakavasti, koska sen vaikutukset ovat laajat sosiaalisessa, henkisessä ja taloudellisessa mielessä. 10

12 2. MIETE-kuntoutus Rissanen (2008) näkee, että mielenterveyskuntoutus on kokonaisvaltaista siten, että siinä otetaan huomioon sairastuneen koko elämäntilanne, sosiaalinen verkosto ja selviytyminen. Kuntoutuksen lähtökohtana ei siten ole pelkkä sairaus, vaan ihminen kaikkine tarpeineen, rajoituksineen ja voimavaroineen. Sairastunut vanhempi saa masennukseensa tavallisesti yksilöllistä hoitoa, mutta omaiset, ja etenkin lapset, jäävät helposti hoidon ja kuntoutuksen ulkopuolelle, koska mahdollisuudet tarjota kuntoutusta koko perheelle ovat rajalliset. Lapsella tulee kuitenkin olla mahdollisuus kasvaa, kehittyä ja voida hyvin myös perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveyden häiriö. Lapselle tulee tarjota tilaisuuksia ymmärtää, mitä hänen elämässään ja perheessään on tapahtumassa (ks. Solantaus 2001; Manninen ym. 2008). MIETE-kuntoutus on tarkoitettu lapsiperheille, joissa toisella tai molemmilla vanhemmilla on todettu masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. MIETE-kuntoutuksen pääpaino on vanhemman kuntouttamisen ja hoitamisen sijaan lapsen tilanteen helpottamisessa tukemalla lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta. MIETE-kuntoutuksessa tavoitteena on vähentää lapsen kokemaa hämmennystä ja syyllisyyttä vanhemman sairastumisesta. Lisäksi pyritään vähentämään vanhempien tuntemaa syyllisyyttä siitä, että ovat kuormittaneet liikaa lapsensa elämää omalla sairaudellaan. 11

13 MIETE-kuntoutuksen tavoitteet MIETE-kuntoutuksen tavoitteena on lapsen turvallisuuden sekä lapsen ja vanhemman myönteisen vuorovaikutuksen lisääntyminen arjessa. Ymmärrys vanhemman poikkeavasta käyttäytymisestä on yksi lapsen kehitystä tukeva tekijä (Solantaus 2001b). MIETE-kuntoutuksessa vanhemman mielenterveyden ongelmaa käsitellään lapsen näkökulmasta sekä lastenryhmässä että vanhempainryhmässä. MIETE-kuntoutuksessa lasta ja vanhempaa kannustetaan puhumaan yhdessä ongelmista, pahasta olosta, epätietoisuudesta, peloista ja erilaisista tunteista. Tämän lisäksi lasta ja vanhempia autetaan tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja voimavarojaan, jotka auttavat selviytymään arjessa. Vanhemman mielenterveyden ongelmien vuoksi vaurioitunutta mentalisaatiokykyä voi kuntoutuksen ja tuen avulla vahvistaa. Perhekuntoutuksessa vanhemmat voivat pohtia itsensä ja lapsensa käyttäytymiseen liittyviä tunteita, ajatuksia ja motivaatioita eri tavoin keskusteluissa sekä tilanteissa, joissa hyödynnetään toiminnallisia ja elämyksellisiä menetelmiä. Toiminnan tavoitteena on auttaa lasta tulemaan kuulluksi ja näkyväksi vanhemmilleen sekä tukea lapsen kykyä turvautua ja kiinnittyä omiin vanhempiinsa. Mentalisaatiokyvyn vahvistumisen myötä sairastunut vanhempi oppii reflektiivistä vanhemmuutta, eli hän kykenee pohtimaan lapsen näkyvää käyttäytymistä ja sen alla olevaa kokemusta, toivetta tai tarvetta. Tällöin vanhempi kykenee vastaamaan lapsen käyttäytymiseen uudella, lasta tukevalla ja kannattelevalla tavalla. (Nuotio 2010.) Kuntoutuksen päämääränä on vanhemman ja lapsen yhteyden vahvistaminen ja perheen resilienssin 4 lisääntyminen. Kuntoutuksessa vahvistetaan lapsen taitoa ja rohkeutta turvautua vanhempiinsa sekä vanhempien herkkyyttä lapsen tarpeille ja oman vanhemmuuden sisäistymiselle. Käytännössä resilienssin lisääminen tarkoittaa sitä, että vanhemmat oppivat jotain uutta lapsensa tavasta tulkita elämänsä tapahtumia ja he pääsevät lapsen kanssa vuoropuheluun. Resilienssin lisääntyessä lapsen ja aikuisen pärjäävyyden tunne ja kyky tehdä itseään koskevia päätöksiä lisääntyy. (ks. Pärnä, Saarinen, Mellenius & Antikainen 2011; Manninen ym ) Vanhemman ja lapsen välinen kiintymys on siten sekä vanhempia että lapsia kantava voima. MIETE-kuntoutuksessa korostuvat lapsen ja perheen näkökulma sekä myönteinen tulevaisuuteen suuntautunut ajattelu. Kuntoutuksessa sovelletaan perhekuntoutuksessa käytettyjä voimavarakeskeisiä (Ratkes 5 ) ja vuorovaikutusta tukevia kuntoutus- ja työmenetelmiä sekä Vertti-aineistoa 6. Voimavarasuuntautuneisuus viittaa siihen, että ihmiset nähdään aktiivisina toimijoina, joilla on hallussaan toimivia käytäntöjä ja myönteisiä periaatteita sekä niistä johtuvia rakentavia uskomuksia. (Parton & O Byrne 2000). MIETE-kuntoutusprosessi MIETE-kuntoutus on kokonaisuus, jossa kulkee samanaikaisesti useita rinnakkaisia prosesseja: vanhempien, lasten, koko perheen, ryhmän ja työntekijöiden oma prosessi. Jokaisen työntekijän ammatillinen tehtävä on kantaa ja pitää mielessä näitä prosesseja, jotta kuntoutus ei muodostu vain yksittäisten ryhmäkertojen ryppääksi, vaan mukana kulkee koko ajan kuntoutuksellinen punainen lanka. Kuntoutusprosessin alussa verkostoyhteistyön avulla varmistetaan perheelle sen voimavaroihin nähden sopiva kuntoutuskokonaisuus. Kuntoutuksen lopussa verkostoyhteistyön avulla laaditaan konkreettinen suunnitelma perheen auttamiseksi jatkossa ja täsmennetään tarvittaessa vastuunjakoa eri toimijoiden kesken. Tavoitteena on, että kuntoutuksen aikana kertyneet kokemukset ja tiedot ovat jatkossa perheen ja verkoston hyödynnettävissä. Tarvittaessa lopputapaaminen on mahdollista järjestää Tulevaisuuden muistelu -ennakointidialogina 7. 4 Resilienssin käsitettä käytetään kuvaamaan lapsen tai aikuisen kykyä selvitä stressaavista elämäntapahtumista. (Manninen, Santalahti ja Piha 2008) 5 Lisätietoja: 6 Vertti-aineisto on Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistyksen Lapsi-omaisena projektissa Vertti -vertaisryhmätyöskentelystä tuotettua materiaalia (Inkinen, M. & Söderblom, B. 2005; Söderblom 2005) 7 Lisätietoja: ennakointidialogit 12

14 Perhekohtaiset aloitustapaamiset perheen ja verkoston kanssa Perheiden yhteinen kuntoutuksen aloituspäivä Perheiden yhteinen kuntoutuksen aloituspäivä Ryhmätapaamiset (4 kpl) viikon välein Perhetapaamiset perheiden kotona sekä tarvittaessa palveluohjaus Ryhmätapaamiset (4 kpl) viikon välein Perhekohtaiset lopputapaamiset verkoston kanssa Perheiden yhteinen seurantatapaaminen noin 6 kk kuluttua ryhmätapaamisten päättymisestä MIETE-kuntoutusprosessi Kuntoutusprosessiin sisältyy verkostotapaamisten lisäksi kaksi kokonaista avokuntoutuspäivää, joista toinen on kuntoutusprosessin alussa ja toinen on kuntoutuksen seurantapäivä. Tämän lisäksi on yhteensä kahdeksan ryhmätapaamista, joista jokainen kestää kolme tuntia. Kuntoutusprosessin puolivälissä perhekohtaisten tapaamisten tavoitteena on tarkentaa perheiden MIETE-kuntoutukselle asettamia tavoitteita, arvioida kuntoutuksen sujumista sekä keskustella perheen palveluohjauksen tarpeesta. Tarkemmin MIETE-kuntoutusprosessin etenemisestä ja sisällöistä on kerrottu luvuissa MIETE-kuntoutuksen perhekohtainen työskentely (s. 19), Vanhempainryhmä MIETE-kuntoutuksessa (s. 27) ja Lastenryhmät MIETEkuntoutuksessa (s. 39). 13

15 Perhekuntoutuksesta koettu hyöty Tulokselliseen perhekuntoutukseen liittyy ajatus, että kuntoutuksen toimintojen avulla on voitu vastata perheen tavoitteisiin ja saavuttaa kuntoutukselle asetetut tavoitteet. Kuntoutuksen tuloksellisuuden tai vaikuttavuuden arviointi on haastavaa, koska sitä varten ei ole olemassa standardoitua perheen elämänlaadun paranemista mittaavaa mittaria. MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä on kehitetty perhekuntoutuksen kehittävää arviointikäytäntöä, jonka taustalla on ajatus, että asiakkaiden ja perheiden yhdessä tekemä kuntoutusprosessin arviointi vahvistaa palvelun laatua ja auttaa perhettä sitoutumaan kuntoutukseen. Säätiössä perhekuntoutuksen tuloksellisuuden osa-alueita ovat: kuntoutuksen vastaavuus asiakassuunnitelman ja perheen yhdessä muotoilemiin tavoitteisiin kokemus osallisuudesta ja arvostetuksi tulemisesta kokemus työryhmän työskentelyn hyödyllisyydestä kokemus voimavarojen lisääntymisestä kokemus riittävästä tiedonkulusta lasten- ja vanhempainryhmien välillä (Pärnä 2010b.) MIETE-asiakasperheiltä kerätyn arviointitiedon mukaan perheiden itselleen asettamina kuntoutuksen tavoitteina oli löytää keinoja lasten ja vanhempien välisen suhteen parantamiseen. Vanhemmat toivoivat, että jaksaisivat olla enemmän yhdessä lapsen kanssa, ja että he oppisivat puhumaan omasta sairaudestaan lapselle, ja käsittelemään sairauteen liittyviä asioita yhdessä lapsen kanssa. Lisäksi vanhempien tavoitteena oli löytää lisää keinoja arjessa selviytymiseen (kotityöt, talous, harrasteet, lasten/omat ystävät). Joillekin kuntoutukseen osallistuneille vanhemmille kotoa lähteminen, itsensä liikkeelle saaminen oli yksi kuntoutukselle asetetuista tärkeimmistä tavoitteista. Vanhemmat kokivat liikkeelle lähtemisen kuntoutumisen kannalta välttämättömänä, vaikka se ei aluksi tuntunutkaan hyvältä. Yleisesti voidaan todeta, että vanhemmat toivoivat voimaantuvansa, jotta jaksaisivat arkea paremmin. Kerätyn arviointitiedon mukaan perheiden asettamat tavoitteet saavutettiin keskimäärin hiukan paremmin kuin mitä perheet olivat odottaneet. MIETE-kuntoutuksen tärkeäksi anniksi perheet nimesivät sekä lasten että vanhempien saaman vertaistuen ja uusien ystävyyssuhteiden muodostumisen. Vertaistuen merkityksellisyys tuntui perustuvan aitoon kohtaamiseen samankaltaisia vaikeuksia kokeneiden ihmisten kanssa. Näissä kohtaamisissa oli mahdollisuus puhua vaikeista kokemuksista ja tunteista, joita ei ehkä aikaisemmin voinut tai rohjennut jakaa kenenkään kanssa. Tunne kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta omana itsenään sekä mahdollisuus keskustella avoimesti toivat ryhmäläisille uutta ymmärrystä omaan ja perheen tilanteeseen sekä auttoi asettamaan asioita toisenlaisiin mittasuhteisiin. Vanhemmat pitivät erityisen tärkeänä sitä, että myös lapsilla oli mahdollisuus tavata toisia samassa tilanteessa olevia lapsia. Eräs lapsi sanoitti kokemuksensa: En enää ajattele, että meillä on maailman huonoin perhe. Ennen ajattelin niin. Vertaisryhmään osallistuminen voi siis merkitä myös sosiaalisen verkoston laajenemista. Sekä lasten, että vanhempainryhmissä on muodostunut joitakin ryhmän jälkeen jatkuvia ystävyyssuhteita. Monet vanhemmat jännittivät ennen ryhmien alkua sitä, kuinka saavat lapset lähtemään ryhmään. Ryhmien päättyessä vanhemmat olivat yllättyneitä siitä, miten rohkeasti lapset lähtivät mukaan. Vanhemmat kertoivat, että lapset viihtyivät ryhmässä, ja lähtivät mielellään ryhmätapaamisiin. Joissakin perheissä lapsen innokkuus lähteä ryhmään motivoi myös vanhempaa lähtemään. MIETE-ryhmästä saaduksi hyödyksi vanhemmat nimesivät sen, että ovat saaneet keinoja käsitellä sairauteen liittyviä asioita lapsen kanssa. Lasten kanssa vanhemman sairaudesta puhuminen oli helpottunut ja lisääntynyt, ja vanhemmilla oli tunne, että lapset ymmärsivät sairautta paremmin ja uskalsivat kysyä vanhemmilta tämän sairaudesta. Eras äiti kertoi pojan kysyneen häneltä: Eikö masennus olekaan lasten vika? Lähettävien tahojen (aikuispsykiatria, lastensuojelu ja perheneuvola) kokemusten mukaan perheet ovat hyötyneet MIETE-kuntoutuksesta. Erityisen hyvänä on pidetty kuntoutusprosessin kestoa sekä ryhmämuotoisen kuntoutuksen ja perhekohtaisen työskentelyn yhdistymistä MIETE-kuntoutuksessa. 14

16 3. Ryhmätoiminnan suunnittelu Moniammatillisen työryhmän muodostaminen MIETE-kuntoutuksessa sekä lasten- että vanhempainryhmässä kuntoutus on ammatillisesti ohjattua. Kuntoutus toteutetaan sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisten voimin moniammatillisissa työryhmissä. Käsite moniammatillinen yhteistyö (interprofessional collaboration vs. intraprofessional collaboration) viittaa eri ammattikuntien väliseen yhteistyöhön, joka toteutuu organisaatioiden sisällä tai eri organisaatioiden välillä. Arkikäytössä oletetaan usein kaikkien tietävän, mitä moniammatillinen yhteistyö -käsitteellä tarkoitetaan, vaikka käsitteellä voidaan viitata hyvin erilaisiin yhteistyökäytäntöihin. Moniammatillisen yhteistyön tavoitteena on yhdessä erilaisen koulutuksen saaneiden, ja joskus eri taustayhteisöistä tulevien työntekijöiden kanssa tehdä mahdollisimman hyvää yhteistyötä asiakkaan parhaaksi sekä kohdata joustavasti asiakkaat ja toisten ammattiryhmien edustajat. (Pärnä 2012; ks. Veijola 2004.) Moniammatillisuutta pidetään itsestään selvästi myönteisenä asiana, ja sen odotetaan tuovat jotain lisäarvoa. Parhaimmillaan moniammatillisessa yhteistyössä työntekijät arvostavat toinen toistensa erityisosaamista ja oppivat uusia asioita toinen toisiltaan. Moniammatillisuuden tuoma lisäarvo asiakkaalle on se, että useampi ammattilainen on asiakkaan käytössä samaan aikaan. Moniammatillinen yhteistyö ei synny itsestään, vaan on prosessin tulos. Yhteistyölle tarvitaan vahva rakenne, joka kertoo kaikille, missä mennään ja mitä nyt tehdään. Asiakastyön yhteinen suunnittelu, toteutus ja arviointi jäsentävät työskentelyä. (Saarinen 2010; Pärnä 2012.) Keskeisiä moniammatillisessa työskentelyssä ovat toiminnan rakenne, eli se ketä työryhmään kuuluu, tehtävä eli se mitä he tekevät ja vuorovaikutus ryhmässä eli se miten he työskentelevät yhdessä (Veijola 2004). 15

17 MIETE-kuntoutuksessa moniammatillinen yhteistyö tarkoittaa koulutus- ja kokemustaustoiltaan erilaisten ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä. Lähtökohtana on, että ryhmänohjaajilla on terveys-, opetus- tai sosiaalialan koulutus ja kokemusta lasten, vanhempien ja perheiden kanssa työskentelystä sekä tietoa MIETEkuntoutusprosessista. On koettu hyväksi, että työryhmässä on lapsen kehityksen asiantuntijoita (esimerkiksi toimintaterapeutti), kriisien, perhe-elämän ja parisuhdeasioiden asiantuntijoita (esimerkiksi perheterapeutti) sekä sosiaalialan ja palvelujärjestelmien osaajia (esimerkiksi sosionomi). Käytännön kokemus on osoittanut, että ryhmän työntekijöiden on hyvä olla moniosaajia. Moniosaamisella tarkoitetaan tässä yhteydessä työryhmän jäsenillä olevia sellaisia taitoja, henkilökohtaisia ominaisuuksia ja kokemuksia, jotka eivät välttämättä näy suoraan koulutustiedoissa tai ammattinimikkeessä, mutta joita on hyvä hyödyntää ryhmien käytännön toteuttamisessa (esimerkiksi vuorovaikutuskuntoutusosaaminen, seikkailukoulutus). Työryhmän valintaa on hyvä pohtia siis myös moniosaajuuden näkökulmasta, koska näiden osaamistietojen pohjalta voidaan tehdä työnjakoa etukäteen. Tärkeä on siis ammattinimikkeen lisäksi tietää, mitä henkilö osaa ja mihin hänellä on intoa ja paloa. Luottamus toisen osaamiseen antaa tilaa myös yllättäen eteen tulevissa tilanteissa. Käytännön asiakastyössä tilanteiden ennustaminen etukäteen on mahdotonta, joten työnjako perustuu toisen tuntemiseen ja osaamisen arvostamiseen. MIETE-kuntoutuksessa moniammatillisen yhteistyön prosessi sisältää kuntoutuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin. MIETE-kuntoutusta voidaan toteuttaa joko yhden organisaation omana toimintana tai organisaatioiden rajoja ylittävänä moniammatillisena yhteistyönä esimerkiksi kuntien lastensuojelun, terveydenhuollon tai perheneuvoloiden kanssa. Toiminnan raamit (sekä henkilöstö- että taloudelliset resurssit) onkin syytä sopia konkreettisesti esimiestason kanssa ennen toiminnan aloittamista. Moniammatillinen yhteistyö vaatii selkeää työnjakoa, jotta koko työryhmän asiantuntijuus saadaan käyttöön. Selkeä työnjako merkitsee myös vastuunjaon määrittelemistä. Sovittavia asioita ovat mm: hankkeen työntekijöiden hankkeeseen käyttämä työaika ja siihen tehtävät muutokset hankkeen aikana tulevat kustannukset (tilat, välipalat, matkakulut, materiaalit) asiakkuuksien hallinta työryhmän jäsenten roolien ja tehtävien määrittely. Lasten- ja vanhempainryhmiin nimetään etukäteen ryhmävastaavat, jotka kantavat päävastuun ryhmän toiminnasta ja tarvittaessa delegoivat tehtäviä ja vastuuta muille työryhmän jäsenille. MIETE-työryhmissä saattaa työskennellä eri toimintaorganisaatioiden alaisia, erilaisen koulutuksen saaneita henkilöitä, joiden toimintaa ohjaa osittain eri lainsäädäntö. Moniammatillisessa yhteistyössä osallistujien on tärkeä tietää, missä organisaatioiden toiminnan väliset rajat ovat sekä missä ja miten rajat voidaan ylittää. Lisäksi on tiedettävä riittävän hyvin, kenellä on päätösvalta ja vastuu. (Veijola 2004.) Työryhmän jäsenillä tulee olla selkeä kuva siitä, mitä eri ammattiryhmien edustajat tekevät, ja mitä eri organisaatioissa käytetyt käsitteet ja käytännöt tarkoittavat. Moniammatillisessa työryhmässä kaikkien on luotettava toisiinsa ja johtoonsa. Yhteistyötä edesauttavat selvästi sovitut ja kirjatut yhteiset sopimukset. (Veijola 2004.) Työryhmän perehdyttäminen Moniammatillisen työryhmän jäsenten perehdyttämisen tarve vaihtelee paljon sen mukaan, minkälainen koulutus ja työkokemus mukaan lähtevillä työntekijöillä on, ja minkälaiseen toimintakulttuuriin he ovat työssään tottuneet. Perehdyttämisen suunnitteleminen koko työryhmää motivoivaksi ja tukevaksi ei siten ole helppoa. Perehdyttämisprosessin ja työryhmän yhteistyön suunnittelemisen tukena voi käyttää Tulevaisuuden muistelu -suunnittelupalaveria. Se mahdollistaa erilaisten näkökulmien huomioimisen sekä realistisen, toteuttamiskelpoisen perehdytys- ja työskentelysuunnitelman laatimisen. Tavoitteena on samanaikaisesti sopia sekä jatkosuunnitelmista että työnjaosta. Suunnittelupalaverin vetää Stakesin (THL) kouluttama verkostokonsultti. (Eriksson & Arnkil & Rautava 2006.) Palaverissa on dialogin avulla muodostaa yhtenäinen kuva siitä, mitkä ovat yhteisön vahvuudet ja kehittämistarpeet liittyen työskentelyyn ja työyhteisönä toimimiseen (Koskimies, Pyhäjoki & Arnkill 2012). 16

18 Perehdyttämisvaiheessa on tärkeää keskustella siitä, miten työryhmän jäsenet ymmärtävät kuntoutuksen taustalla olevat periaatteet ja kuntoutuksessa käytettävät käsitteet ja menetelmät sekä sen, mitä ne käytännön kuntoutustyössä tarkoittavat. Moniammatillisessa työryhmässä työskentelevien henkilöiden on sitouduttava paitsi yhteisiin kuntoutuksen tavoitteisiin myös käytettäviin työmenetelmiin sekä yhteisiin pelisääntöihin. MIETE-kuntoutuksessa korostuvat dialogisuus, ratkaisukeskeisyys, narratiivisuus, ryhmämuotoisuus sekä toiminnallisten menetelmien käyttäminen kuntoutuksessa. Näistä on kerrottu enemmän ryhmätoiminnan kuvaamisen yhteydessä. Työryhmän yhteistyö saa oikeutuksensa vain asiakkaan tarpeista, ja työskentelyn pitää olla asiakasta kunnioittavaa (Saarinen 2010). On hyvä myös pohtia sitä, miten ryhmätyöskentelyyn vaikuttaa se, jos jokin asiakas on työryhmän jäsenelle entuudestaan tuttu toisesta asiakkuudesta. Onko asiakas samalla lähtöviivalla muiden asiakkaiden kanssa, vai vaikuttaako aiempi tai nykyinen asiakkuus työntekijän ja asiakkaan kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen? Erityisesti näitä asioita kannattaa pohtia työryhmän kesken silloin, jos työryhmään osallistuu lastensuojelun työntekijöitä, ja asiakasperheissä on lastensuojelun asiakkaita. Työntekijän ja asiakkaan tuttuus ei kuitenkaan automaattisesti ole este ryhmään osallistumiselle, vaan tuttuus voi tuoda mukanaan myös turvallisuutta. Tärkeää on kuitenkin kertoa asiakkaalle avoimesti tästä työntekijän kaksoisroolista, ja jättää asiakkaan päätettäväksi sen, haluaako hän osallistua ryhmään. Tavoitteellinen työskentely edellyttää tehokasta viestintää työryhmän sisällä, asiakasperheiden kanssa ja yhteistyöverkostojen kanssa. Suunnitteluvaiheessa sovitaan viestinnän ja dokumentoinnin pelisäännöistä, joita prosessin aikana noudatetaan. Yhteistyön alussa päätetään myös käytännöistä tiedonkulun suhteen. Jokaisen työryhmän jäsenen on tiedettävä, kuka on päävastuussa tiedottamisesta, mikä on pääasiallinen tiedotuskanava (sähköposti vai puhelin), ja miten saatuihin viesteihin vastataan. On myös hyvä sopia siitä, minkälaisista asioista tiedotetaan, ja mikä osuus tiedonsaannista on jokaisen työntekijän omalla vastuulla (esimerkiksi asiakaskirjausten lukeminen asiakastietojärjestelmästä). Dokumentointi on hyvä käydä läpi jo perehdytysvaiheessa. Ainakin pääpiirteissään on prosessin alussa selvitettävä: mitä raportoidaan (asiakastiedot, kokousmuistiot, arviointilomakkeet) milloin raportoidaan ja miten raporttien tieto välittyy työryhmälle miten raportoidaan, eli mitkä tiedot raportissa tulee olla kuka raportoi (vastuujako) mitkä ovat salassapitosäädökset ja asiakkaan oikeudet tiedonsaantiin (ks. laki potilaan asemasta ja oikeuksista & henkilötietolaki & laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista) Työryhmän jäsenten on tarvittaessa pystyttävä nopeasti löytämään toistensa tuottamia asiakirjoja. Silloin kun asiakastieto ei ole kaikkien saatavilla yhteisessä tietojärjestelmässä, on tärkeää järjestää yhteistä aikaa oleellisten (esimerkiksi asiakkaiden taustatiedot ja verkostopalaverien ja kotikäyntien tiedot) asiakastietojen läpikäymiseen. Riittävän hyvä tiedon kulku näkyy siinä, että asiakkaat ovat selvillä siitä, mitä tapahtuu ja milloin, tai kenellä on mikäkin rooli perheen kuntoutuksessa. Selkeä suunnitelma tiedonkulusta helpottaa yhteistyötä erityisesti silloin, kun työryhmän jäsenet ovat fyysisesti eri yksiköissä töissä, ja toimivat päivän aikana useissa eri tehtävissä. 17

19 Ryhmätilojen valinta Ryhmän toiminnassa jatkuvuus, pysyvyys ja ennustettavuus luovat turvallisuutta kaikille. Ryhmätilan on mahdollisuuksien mukaan hyvä olla aina sama ryhmätila, jossa ulkopuolisia häiriötekijöitä on mahdollisimman vähän, jotta voidaan taata rauha kuntoutumiselle. MIETE-kuntoutuksessa tarvitaan erilliset tilat lastenryhmää ja vanhempainryhmää varten. Ryhmätilojen on hyvä olla riittävän lähekkäin, jotta lastenryhmästä voidaan tarvittaessa käydä vanhempainryhmässä. Asioita, joita on hyvä ottaa huomioon toimitiloja valittaessa: ryhmätiloja tulee olla yhtä monta kuin lasten- ja vanhempainryhmiäkin sisustukseltaan hyvä ryhmätila on suhteellisen neutraali, ilman häiritseviä ärsykkeitä ja virikkeitä yhden ryhmätilan tulee olla riittävän suuri perheiden yhteistä toimintaa varten lastenryhmien tiloissa tulee olla tilaa liikkua ja leikkiä ryhmätilan tulee olla riittävän rauhallinen, jossa ryhmätilojen ulkopuolelta tai toisista ryhmätiloista tulevat äänet tai läpikulkuliikenne eivät häiritse ryhmätoimintaa toimintatilojen on hyvä olla muunneltavia (eriyttäminen pienryhmiin, mahdollisuus siirtää tarpeettomat kalusteet ja välineet pois) WC-tilojen on hyvä sijaita siten, ettei tarvitse kulkea toisen ryhmätilan kautta tilojen tulee olla käytettävissä ennen ryhmätapaamista ryhmätoiminnan valmistelua varten ja ryhmätapaamisen jälkeen toiminnan arviointia varten (Poistuuko tilojen edellinen käyttäjä ajoissa? Onko toimintatilojen läpi läpikulkuliikennettä? Milloin ja miten hälytyslaitteet kytkeytyvät päälle?) lastenryhmissä ei ole hyvä olla laitteita (esimerkiksi AV-laitteet), joiden rikkoutumista pitää varoa (kokoushuone ei ole hyvä valinta lastenryhmälle) tiloja suunniteltaessa on hyvä miettiä, miten ryhmän välipala järjestetään, eli tuodaanko välipala jostain valmiina vai tarvitaanko keittiö Sopivat ryhmätilat voivat löytyä jonkin kuntoutuslaitoksen tiloista, mutta yhtä hyvin myös kunnassa jo olemassa olevista tiloista, esimerkiksi koululta, perheneuvolasta tai kunnantalolta. 18

20 4. MIETE-kuntoutuksen perhekohtainen työskentely MIETE-kuntoutusprosessiin sisältyy sekä ryhmämuotoista toimintaa että perhekohtaista työskentelyä. Perhekohtaista työskentelyä yhdessä perheen ja perheen verkoston kanssa tehdään ennen varsinaisen ryhmätoiminnan alkamista perheen kuntoutukseen ohjautumisen vaiheessa sekä kuntoutuksen päättyessä. Kuntoutusprosessin puolivälissä MIETE-työryhmän työntekijät tapaavat perhettä kotikäynnillä sekä tarvittaessa erillisillä palveluohjaustapaamisilla. Perheen ohjautuminen kuntoutukseen MIETE-kuntoutuksen kohderyhmänä ovat perheet, joissa vanhemmalla on joko masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, koska nämä näyttäytyvät lapsen arjessa usein vanhemman samantyyppisenä käyttäytymisenä ja käyttäytymisen muutoksina. Kun lapsilla on samantyyppisiä kokemuksia omasta arjestaan, he pystyvät hyötymään vertaisryhmästä, ja kokevat olevansa juuri heille sopivassa ryhmässä. Vertaiskokemus on yhtä tärkeää myös vanhempainryhmässä. Perhe voi ohjautua MIETE-kuntoutukseen psykiatrian poliklinikan, lastensuojelun, perheneuvolan tai jonkin muun hoitavan tai kuntouttavan tahon ohjaamana. Erillistä lähetettä kuntoutukseen (esimerkiksi lääkäriltä) ei vaadita, vaan puhelinneuvottelu lähettävän tahon työntekijän ja MIETE-työryhmän vastaavan työntekijän kesken riittää. Puhelinkeskustelut lähettävän tahon kanssa käydään nimettöminä niin kauan kunnes perhe antaa lähettävälle taholle luvan yhteystietojensa luovuttamiseen. Paikka MIETE-kuntoutuksessa varmistetaan joko sosiaali- tai terveystoimen maksusitoumuksella. Kuntoutusprosessin alussa verkostoyhteistyön avulla varmistetaan perheelle sen voimavaroihin nähden sopiva kuntoutuskokonaisuus. 19

21 Puhelinkeskustelussa lähettävän tahon kanssa pyritään varmistamaan seuraavia asioita: Miten perheen kanssa on keskusteltu MIETE-kuntoutukseen lähtemisestä? Kykeneekö vanhempi sairautensa puolesta sitoutumaan ryhmään? Mikä vanhemman diagnoosi on? Onko vanhemmalla säännöllinen hoitokontakti omaan sairautensa hoitamiseksi? Tietääkö hoitotaho perheen suunnitelmista osallistua MIETE-kuntoutukseen? Osallistuuko koko perhe kuntoutukseen? Jos ei, onko perheessä yhteisymmärrys toisen vanhemman ja lasten osallistumisesta? Minkälainen perheen tilanne on? Onko perheessä akuutti kriisi (avioero, huostaanoton uhka, lastensuojelutarpeen selvitys tms.)? Onko vanhemmalla tai lapsilla meneillään muita kuntoutuksia yhtä aikaa MIETE-kuntoutuksen kanssa? Säännöllinen hoitokontakti mahdollistaa yhteistyön hoitavan tahon kanssa. Tieto vanhemman hoitokontaktista auttaa etenkin silloin jos kuntoutuksen aikana vanhemman voinnissa tapahtuu yllättäviä muutoksia. Arvio vanhemman mahdollisuudesta osallistua kuntoutukseen ja kyvystä sitoutua ryhmämuotoiseen työskentelyyn on hyvä tehdä yhdessä vanhemman ja hoitavan tahon kanssa. Jos koko perhe ei voi osallistua esimerkiksi toisen vanhemman työn tai opiskelun vuoksi ryhmään, on tärkeää että ryhmästä pois jäävä vanhempi hyväksyy muun perheen osallistumisen. Ryhmästä pois jäävää vanhempaa voidaan sitouttaa prosessin mukaan mahdollistamalla hänen osallistumisensa perhekohtaisiin tapaamisiin (aloitus- ja lopetuspalaverit sekä kotikäynti). Tällöin ryhmästä pois jäävällä vanhemmalla on mahdollisuus kannustaa toista vanhempaa kuntoutukseen ja rohkaista myös lapsia osallistumaan. Lapset myös välttyvät lojaliteettiristiriidalta, joka syntyy silloin jos vanhemmat ovat erimielisiä lasten tarpeesta osallistua ryhmään. Keskusteluissa perheen ja lähettävän tahon kanssa pyritään selvittämään myös sitä, keiden halutaan osallistuvan aloitustapaamiseen. Ennen ryhmätapaamisia Mikäli lähettävä taho antaa MIETE-työntekijälle perheen yhteystiedot perheen luvalla, ollaan työryhmästä puhelinyhteydessä perheeseen ennen aloitustapaamista. Perheen vanhempi voi myös itse soittaa MIETEtyöntekijälle ja antaa yhteystietonsa vasta, kun tietää haluavansa kuntoutukseen. Samoja kysymyksiä, joita on jo pohdittu lähettävän tahon kanssa (ks. perheen ohjautuminen kuntoutukseen) käsitellään puhelinkeskustelussa perheen vanhempien kanssa. On tärkeää, että MIETE-työryhmän vastuutyöntekijällä on aikaa keskustelussa kysellä perheen odotuksia, vastata vanhemman kysymyksiin sekä kertoa perheelle mahdollisimman konkreettisesti kuntoutuksen kulusta. Kun vanhempi kykenee mielessään muodostamaan myönteisen kuvan kuntoutuksesta ja sen tuomista mahdollisista positiivisista muutoksista, hän kykenee sitoutumaan kuntoutukseen. Vanhemman kanssa käyty keskustelu vähentää kuntoutuksen aloittamiseen liittyvää jännitystä ja aloittaa jo kuntoutusprosessin vanhemman mielessä. Puhelinkeskustelussa sovitaan vanhemman kanssa myös siitä, keitä aloituspalaveriin kutsutaan. Aloitustapaamisessa voidaan verkostoyhteistyön avulla varmistaa kuntoutuksen sopivuus perheelle ja keskustella alustavasti perheen tilanteesta sekä omista kuntoutustavoitteista (liite 1). On hyvä, jos aloitustapaamisen aikana kaikille verkoston jäsenille muodostuu yhteinen, jaettu näkemys siitä, mitä perheen elämässä tapahtuu ja mitkä ovat kuntoutuksen tavoitteet. MIETE-kuntoutukseen osallistumista suunniteltaessa on otettava huomioon se, missä kaikessa vanhemmat ja lapset ovat mukana. Perheillä saattaa olla monia asiakkuuksia (esimerkiksi aikuispsykiatria, lastensuojelu, sosiaalityö) eri viranomaistahoille. Nämä asiakkuudet tuovat perheen arkeen erilaisia ajankäytöllisiä vaatimuksia. Jos perheen arki on liian hektistä, ei MIETE-kuntoutukselle ole ehkä riittävästi tilaa kalenterissa tai vanhemman mielessä. Muita arjen vaatimuksia tulisi voida helpottaa siten, että perhe saa rauhan ja mahdollisuuden osallistua kuntoutukseen. Tarvittaessa voidaan esimerkiksi sopia perheenjäsenten muiden hoitokontaktien löyhemmästä aikataulutuksesta MIETE-kuntoutuksen ajaksi, 20

22 siten ettei kuntoutuksesta muodostu perheelle liian raskas prosessi. Esimerkiksi kuntoutuksen ajaksi on voitu harventaa vanhemman omia hoitokeskusteluja psykiatrian poliklinikalla tai lapsen tapaamisia oman terapeutin kanssa. MIETE-kuntoutuksen on tärkeää olla osa vanhemman ja perheen kokonaiskuntoutusprosessia, eikä muita hoitokontakteja voi siksi katkaista kokonaan MIETE-kuntoutuksen ajaksi. Verkostoyhteistyössä avoimuus ja läpinäkyvyys on tärkeää. Ennen MIETE-kuntoutuksen alkua tehdään kirjalliset sopimukset vanhempien kanssa siitä, keihin verkoston jäseniin kuntoutustyöryhmä saa olla yhteydessä kuntoutuksen aikana. Perheelle lähetetään kutsukirje ennen kuntoutuksen alkamista. Kutsussa kerrotaan selkeästi tapaamisajat ja -paikat sekä tapaamisten kesto ja kuntoutuksen yhteyshenkilön yhteystiedot. Liitteenä on lisäksi opettajille ja lastentarhanopettajille toimitettavat kirjeet, joissa kerrotaan perheen osallistumisesta perhekuntoutukseen. Perhe voi halutessaan toimittaa kirjeet opettajille, jos lapsille on tulossa poissaoloja ryhmätapaamisten vuoksi. MIETE-kuntoutus on perhettä tukevaa työtä, jonka lähtökohtana ovat perheen ja lapsen tarpeet. Perhe määrittää kuntoutustarpeet ja tavoitteet yhdessä ammattihenkilöiden kanssa, ja toiminta rajautuu niihin perheen tarpeisiin, jotka vaikuttavat lapseen ja lapsen kehitykseen. Työntekijöiden vastuulla on kantaa tavoitteita mukana koko prosessin ajan, jotta toiminta on perheen kannalta tarkoituksenmukaista ja hyödyllistä. Perhetapaaminen perheen kotona Neljännen ryhmätapaamisen jälkeen työntekijät tapaavat perhettä mahdollisuuksien mukaan perheen kotona. Tämän kotikäynnin aikana tarkennetaan perheen MIETE-kuntoutukselle asettamia tavoitteita, arvioidaan kuntoutuksen sujumista sekä keskustellaan perheen palveluohjauksellisista tarpeista. Kotikäynnin aikana perheenjäsenten yhdessä asettamat tavoitteet kirjataan GAS-lomakkeelle 8 näkyviin. GAS-lomake (liite 2) toimii tavoitteiden asettamisen ja myöhemmin myös tavoitteiden toteutumisen arvioinnin apuvälineenä. Monet perheet tarvitsevat työntekijän apua oman ongelma- ja huolipuheensa ja toiveidensa sanoittamisessa ja huolien kääntämisessä kuntoutuksen tavoitteiksi. Perhe voi asettaa itselleen 1 3 tavoitetta, joista osa voi olla koko perheen yhteisiä tavoitteita, ja osa erikseen lasten tai vanhempien omia tavoitteita. Työntekijän on tärkeää ohjata keskustelua siten, että kirjattavat tavoitteet liittyvät MIETE-kuntoutuksen yleisiin tavoitteisiin, ja että tavoitteet ovat realistisia ja niitä on mahdollista saavuttaa kuntoutuksen aikana. Koska MIETE-kuntoutuksen tavoitteena on helpottaa lapsen tilannetta, tulisi myös tavoitteita asetettaessa pitää lapsen näkökulma mielessä. Perheenjäsenet voivat olla myös eri mieltä kuntoutuksen tavoitteiden suhteen. Tärkeää on, että neuvottelun tuloksena syntyy jonkinlainen jaettu ymmärrys siitä, mihin kuntoutuksella pyritään. Kotikäynnillä keskustellaan myös kuntoutuksen sujumisesta ja tarkastellaan perheen sisäistä vuorovaikutusta Suhdepysäkki-kaavakkeen (liite 3) kysymysten avulla. Kysymykset toimivat keskustelurunkona. Keskustelussa saadaan esiin lasten ja vanhempien välisen vuorovaikutussuhteen pulmakohtia, mutta myös vahvuuksia ja voimavaroja, joita ei ehkä arjessa tule huomanneeksi. Suhdepysäkkikeskusteluissa tulee näkyviin myös se, miten perheenjäsenet kokevat MIETE-kuntoutuksen ja mitä toiveita heillä on sen suhteen. Kotikäynnin aikana perheenjäsenet voivat tuoda esiin myös sellaisia omaan itseensä tai kuntoutusryhmään liittyviä asioita, joista eivät rohkene puhua ryhmässä kaikkien kuullen. Usein nämä asiat liittyvät joko perheen palvelutarpeeseen tai perheen sisäisiin kriiseihin. Työntekijän ammattitaitoa on, että hän kykenee kantamaan nämä asiat luottamuksellisesti läpi prosessin siten että perheenjäsenille tulee kokemus kuulluksi ja autetuksi tulemisesta. Toisaalta, perheen kanssa käydyn keskustelun jälkeen perhe voi olla halukas ottamaan asian esiin myös ryhmässä. 8 GAS (Goal Attainment Scaling) -menetelmä on kehitetty USA:ssa 1960-luvulla kuntoutuksen tavoitteiden laatimisen ja arvioinnin apuvälineeksi. Myöhemmin menetelmää on käytetty erilaisten interventioiden ja ohjelmien vaikuttavuuden arvioinnissa. GAS on väline, jonka avulla määritetään kuntoutujan tavoitteet ja tavoitteiden toteutumista voidaan tarkastella yksilö- ja ryhmätasolla tilastollisia menetelmiä hyväksi käyttäen. ( 21

23 Palveluohjaus MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä palveluohjaus liittyy kiinteästi kaikkeen perhekuntoutukseen. Säätiön palveluohjausosaamista on kehitetty useiden vuosien ajan (ks. Kosunen 2010; Juhala & Uotila 2011), ja säätiöllä on oma palveluohjaustyöryhmä, josta osa työskentelee myös MIETE-kuntoutuksen työryhmässä. MIETE-kuntoutuksen aikana perheet voivat ilmaista sellaisia palvelun ja avun tarpeita, joita eivät ole aikaisemmin tunnistaneet, tai joita eivät ole uskaltaneet kenellekään kertoa. Perheen tuen tarve on voinut jäädä huomaamatta myös siksi, etteivät vanhemmat ole löytäneet keinoja tuoda omaa ääntään kuuluviin siinä viranomaisverkostossa, jossa perhe asioi. Perheiden tuen tarve voi tulla puheeksi joko ryhmätapaamisissa tai perhekohtaisella kotikäynnillä kuntoutusprosessin puolivälissä. Tarvittaessa perheelle järjestetään mahdollisuus erilliseen palveluohjaajan tapaamiseen. Palveluohjauksen tavoitteena on saada perheen viranomais- ja läheisverkosto toimimaan yhdessä perheen tukemiseksi. Palveluohjauksessa selvitetään yhdessä vanhempien kanssa perheen tilannetta ja palveluiden tarvetta sekä autetaan perhettä palveluverkoston yhteensovittamisessa. Palveluohjaaja on tilanteessa sekä asiakkaan kumppani että asiantuntija. Kumppanina palveluohjaajan tulee kyetä kohtaamaan asiakas siinä epätietoisuuden ja neuvottomuuden tilassa, jossa hän palveluohjaustilanteeseen tullessaan on. Keskeistä on lähteä liikkeelle asiakkaan omista tavoitteista ja voimavaroista, ja nähdä perheen tilanne heidän näkökulmastaan käsin. Asiakkaan tukeminen ja kannustaminen ovat keskeisiä elementtejä, joten palveluohjaus voidaan nähdä asiakasta vahvistavana ja voimaannuttavana toimintana (empowerment). Palveluohjaajaa tarvitaan vanhemman rinnalle tukemaan vanhemman omaa työskentelyä. (Suominen & Tuominen 2007.) Palveluohjauksesta voidaan puhua myös Case managmentina, jolloin palveluohjaaja on selkeästi asiantuntijan roolissa. Case managmentissa asiakkaan sairaus ja palvelujärjestelmän toimintahäiriöt nähdään perheen hyvinvoinnin esteenä. Asiantuntijarooli näkyy asiakkaan neuvontana ja ohjaamisena sekä asiakkaan hoidon ja palveluiden varmistamisena. Asiantuntijuus näkyy myös asiakkaan vastuuttamisena. Työntekijä asettaa kuitenkin aina oman asiantuntemuksensa asiakkaan tavoitteiden palvelemiseen, eikä tee mitään päätöksiä tai yhteydenottoja viranomaisverkostoon ilman asiakkaan tietoista hyväksyntää. Tavoitteena on, että perhe ei jää avuntarpeensa kanssa yksin, ja että perheen käyttämät palvelut muodostavat perheenjäsenten mielessä ymmärrettävän ja tarpeellisen kokonaisuuden. (Suominen & Tuominen 2007.) Palveluohjauksen avulla voidaan esimerkiksi ohjata lapsi tarvittaessa lääkinnällisen kuntoutuksen pariin tai lastensuojelun asiakkaaksi tai auttaa vanhempaa Kelan tukien hakemisessa. Lisäksi perheille kerrotaan paikallisten (omais)yhdistysten toiminnasta, joista perheenjäsenet voivat saada vertaistukea ja apua jatkossa. Ennakointidialogit MIETE-kuntoutuksessa MIETE-kuntoutuksen asiakasperheet ovat usein asiakkaina monilla eri tahoilla sosiaali- ja terveyspalveluiden perus- ja erityispalveluissa. Eri perheenjäsenet ovat asiakkaina eri palveluissa, eikä perheen kokonaistilanne ole välttämättä kaikkien perheenjäseniä hoitavien ja kuntouttavien tahojen tiedossa. Työnjako eri toimijoiden välillä ei välttämättä ole selkeä, eikä perhe ole itsekään aina tietoinen siitä, kuka heidän asioitaan hoitaa ja missä. MIETE-kuntoutuksen aikana tai kuntoutuksen lopussa voidaan järjestää ennakointidialogina 9 verkostopalaveri, johon kutsutaan perheen viranomais- ja läheisverkoston jäseniä. Ennakointidialogin tavoitteena on auttaa lasta, perhettä, perheen läheisiä ja perheen kanssa työskenteleviä työntekijöitä ymmärtämään paremmin lapsen ja perheen tilannetta sekä tukea yhteistyötä. (ks. Remsu 2012a.) MIETE-kuntoutuksessa tarjotaan perheille mahdollisuutta järjestää kuntoutuksen lopun verkostopalaveri ennakointidialogina. Tavoitteena on, että MIETE-kuntoutus ei jäisi perheen muusta kuntoutuksesta irralliseksi prosessiksi, vaan että perheen saamat palvelut muodostaisivat perhettä hyödyttävän ja perheen ymmärtämän kokonaisuuden. Ennakointidialogissa palaverin vetäjinä ovat perheen tilanteeseen nähden ulkopuoliset henkilöt, koulutetut verkostokonsultit. Palaveri etenee määritellyn rakenteen mukaan. Toinen verkostokonsultti haastattelee yhtä 9 Lisätietoja: 22

24 osallistujaa kerrallaan, ja toinen kirjaa käydyn keskustelun kaikkien nähtäville. Tavoitteena on keskustella perheen hyvästä tulevaisuudesta ja pohtia, mitä tukea perhe tarvitsee hyvän tulevaisuuden aikaansaamiseksi. Palaverin lopussa laaditaan yhteinen konkreettinen suunnitelma perheen tukemisesta jatkossa. Suunnitelmaan kirjataan myös se, kuka mistäkin toiminnasta vastaa, ja mikä on suunnitelman toteuttamisen aikataulu. (ks. Eriksson & Arnkil & Rautava 2006.) MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä ennakointidialogeista kerättyjen asiakaspalautteiden mukaan lapset osallistuivat mielellään oman ja perheensä tulevaisuuden miettimiseen ja he luottivat myös asioiden järjestymiseen. Ennakointidialogi voi auttaa lasta ymmärtämään paremmin omaa ja perheen tilannetta. Palautteiden mukaan lapset kokivat tulevansa ennakointidialogipalavereissa kuulluiksi, mutta toisen kuunteleminen, omalla vuorolla puhuminen ja palaverin pitkä kesto olivat lapsille haastavia. Ennakointidialogeissa lapsen osallisuutta ja turvallisuutta palaveritilanteessa pyritään lisäämään esimerkiksi kertomalla palaverin tarkoitus, osallistujat ja palaverin eteneminen lapselle etukäteen, järjestämällä lapselle tilaisuus poistua palaverista välillä hänelle turvallisen aikuisen kanssa, antamalla lapselle mahdollisuus leikkiin palaverin aikana ja kysymällä lapselta suunnitelmaan kirjattavia asioita. Ennakoitidialogien avulla on mahdollista tunnistaa ja yhdistää lapsen ja hänen elinpiirinsä voimavaroja, jotta lapsen turvallinen ja hänelle iloa antava arki voisi toteutua. (Remsu 2012a.) Lopputapaamiset Kuntoutuksen loppuessa verkostotapaamiseen kutsutaan mahdollisuuksien mukaan sama verkosto, joka on ollut paikalla kuntoutuksen alkaessakin. Lopputapaamiseen kutsuttavista henkilöistä keskustellaan perheen kanssa etukäteen, eikä palaveriin kutsuta ketään perheen tietämättä. Lopputapaamisessa käydään yhdessä läpi perheen GAS-lomakkeelle (Liite 2) kirjattuja tavoitteita ja arvioidaan tavoitteiden toteutumista sekä pohditaan perheen jatkotuen tarvetta. Kuntoutuksen lopussa verkostoyhteistyön avulla laaditaan konkreettinen suunnitelma perheen auttamiseksi jatkossa ja täsmennetään tarvittaessa vastuunjakoa eri toimijoiden kesken. Tavoitteena on, että kuntoutuksen aikana kertyneet kokemukset ja tiedot ovat jatkossa perheen ja verkoston hyödynnettävissä. Lopputapaamisen jälkeen perheen kuntoutusprosessista laaditaan kuntoutusseloste (liite 4), eli yhteenveto. Kuntoutusseloste sisältää kuntoutuksen kuvausta, perheen ja verkoston kanssa yhdessä tehtyä arviointia prosessin sujumisesta sekä suosituksia ja sopimuksia jatkon suhteen. Kuntoutusseloste ei kuitenkaan sisällä vanhemmuuden arviointia. Kuntoutusseloste lähetetään perheelle sekä niille verkoston jäsenille, joille perhe on antanut luvan selosteen lähettää. 23

25 5. Ryhmätapaamiset Jokainen MIETE-ryhmätapaaminen kestää kerralla kolme tuntia. Ensimmäiset 1,5 tuntia lapset ja vanhemmat ovat omissa ohjatuissa ryhmissään. Tämän jälkeen on vielä perheiden yhteistä ohjattua toimintaa 1,5 tunnin ajan. Yhteinen tervetulotoivotus ja päivän ohjelman esittely Ohjatut lastenryhmät Ohjattu vanhempainryhmä Perheiden yhteinen toiminta MIETE-tapaaminen alkaa yhteisellä tervetulotoivotuksella, jolloin kerrotaan vanhemmille ja lapsille lyhyesti päivän ohjelmasta. Tämän jälkeen jakaannutaan lasten- ja vanhempainryhmiin, joissa nautitaan ryhmän kanssa yhdessä välipala. Usein MIETE-tapaamiset ovat iltapäivällä tai alkuillasta, jolloin lapset saattavat tulla ryhmään suoraan koulusta tai päiväkodista ja vanhemmat työpaikalta. Kun ryhmässä ei tarvitse olla nälissään, jaksaa keskittyä toimintaan paremmin. Välipalan tarjoaminen on sekä lapsille että vanhemmille osoitus hoivasta ja huolenpidosta sekä välittämisestä ja myönteisestä huomiosta. Välipalan sisältö on lisäksi perheille esimerkkinä siitä, mitä lapset voivat syödä iltapäivällä kotiin tultuaan. Näin ollen sen on hyvä olla ravitseva ja terveellinen sisältäen esim. leipää, jogurttia, hedelmää ja jonkin herkun, kuten pullan tai keksin. Perheiden toiveita 24

26 välipalan suhteen huomioidaan mahdollisuuksien mukaan. Allergiat ja erityisruokavaliot huomioidaan välipalan suunnittelussa. Välipalan aikana sekä ryhmäläiset että ryhmän ohjaajat istuvat samassa pöydässä, ja ovat tasaveroisessa asemassa keskenään. Välipalan aikana on mahdollisuus vapaamuotoiseen keskusteluun ja ajatustenvaihtoon ilman puheenjohtajaa, joten se toimii myös sopivana alkulämmittelynä ennen varsinaiseen ryhmäkerran teemaan siirtymistä. Ohjaajan tehtävä on saada ryhmän jäsenet innostumaan, kokeilemaan ja toimimaan oman itsensä hyväksi. Lapsilla ja vanhemmilla on omissa ryhmissään mahdollisuus keskustella sairastumisesta, sairastamisen kokemuksista sekä sairastamisen vaikutuksesta lapseen ja perheeseen. Erilaisten toiminnallisten harjoitusten ja vertaistuen avulla ryhmässä on mahdollista saada uusia oivalluksia ja löytää uudenlaisia tapoja toimia. Keskeistä ryhmien työskentelyssä on voimavarasuuntautuneisuus, ratkaisukeskeinen ajattelu, asiakaslähtöisyys ja vuorovaikutuksellisuus. Perheenjäsenen sairastuminen psyykkisesti vaikuttaa koko perheen ja läheisten elämään. Sekä sairastunut henkilö itse että hänen omaisensa tarvitsevat tietoa, tukea ja neuvontaa jaksaakseen muuttuneessa tilanteessa. Kuntoutujille on tärkeää saada riittävä tieto omasta sairaudestaan ja sen vaikutuksista lapsen kehityksen kannalta. MIETE-ryhmissä työskentelyyn sisältyy myös sairauteen ja pulmalliseen tilanteeseen liittyvää opastamista sekä vanhemmilta että lapsilta heränneiden kysymysten pohjalta. Tätä tiedollisen näkökulman tuomista kuntoutukseen voidaan kutsua myös psykoedukaatioksi 10. MIETE-ryhmissä vanhemmat ja lapset saavat esimerkiksi vastauksia siihen, mitä perheessä yleensä tapahtuu silloin, kun vanhempi sairastaa masennusta. Ryhmässä hyödynnetään sekä työntekijän tietämystä että perheen kokemuksellista tietoa kysymyksiin vastauksia mietittäessä. Aktivoivan ohjannan periaatteiden mukaisesti työntekijän tulee huolehtia siitä, että ryhmäläisten odotukset ja tarpeet ja ryhmätoiminnan sisältö kohtaavat, eikä dialogisuus ryhmätyössä pääse unohtumaan. (ks. Rönkä & Törrönen 2010; Mannerheimin Lastensuojeluliitto 1998.) MIETE-ryhmätyöskentelyssä on hyödynnetty Mikä minun vanhempaani vaivaa? sekä Miten autan lastani? -opaskirjoja (Solantaus & Ringbom 2009) sekä Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys ry:n julkaisemia Sää ja mää aallokossa ja Mitä meille nyt tapahtuu -vihkosia. Oppaat on jaettu kuntoutukseen osallistuville perheille, jotta sairauteen liittyviä asioita voi niiden tuella pohtia myös kotona. On kuitenkin muistettava, että kaikki opaskirjoissa esitetyt kuvaukset sairauksista, niiden oireista ja hoitomuodoista eivät sovi yhteen kaikkien perheiden ja heidän tilanteidensa kanssa. Opaskirjoissa asiat ovat tiivistetyssä ja yleistetyssä muodossa, eikä niissä ole koskaan esitettynä yhtä ainoaa totuutta asiasta. Vanhempainryhmään voivat osallistua sekä sairastunut vanhempi että hänen puolisonsa. Vanhempainryhmissä sovelletaan MLL:ssa vuosina kehitettyä aktivoivan ohjannan menetelmää ja siitä MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä vuosina saatuja kokemuksia. Aktivoiva ohjanta on menetelmä, jossa pyritään ottamaan käyttöön vanhemman omat voimavarat, tiedot ja taidot tavoitteiden tukemiseksi. Tavoitteena on lisätä vanhemman tietoisuutta omasta käyttäytymisestään ja saada hänet tuntemaan itsensä oman elämänsä tärkeäksi vaikuttajaksi. Muutosprosessi on henkilökohtainen, mutta tueksi tarvitaan muita ihmisiä ja ryhmää. (ks. Rönkä 1989/1978; Rönkä & Törrönen 2010.) Vanhempainryhmässä pääpaino on vanhempien saamassa vertaistuessa ja kokemusten jakamisessa kokeneiden ryhmänohjaajien johdolla ja tuella. Lähtökohtana ohjaukselle ovat aina osallistujien tarpeet ja toiveet, joita ohjaajan on kuunneltava. Ohjaajan tehtävä ei ole luennoida, vaan auttaa vanhempia itse löytämään ratkaisuja pulmatilanteisiinsa. Aktivoivan ohjannan periaatteena on alusta asti ollut, että vanhemmat voivat auttaa lapsiaan vasta, kun heitä on ensin tuettu. (ks. Rönkä 1989/1978; Rönkä & Törrönen 2010.) 10 Psykoedukaatiolla tarkoitetaan työskentelyä, jossa annetaan tietoa, tukea ja ohjausta sairastuneelle ja hänen läheisilleen yksilöllisesti, perhetapaamisissa ja/tai ryhmämuotoisesti. Psykoedukaatio ei ole hoitoa eikä terapiaa, joskin se sisältää hoidollisia ja terapeuttisia elementtejä. Sen tavoitteena on lisätä sairastuneen ja hänen läheistensä ymmärrystä psyykkisestä sairaudesta ja lieventää traumaattista kokemista, edistää sairastuneen kuntoutumista ja läheisten hyvin vointia vaikuttamalla kodin ilmapiiriin sekä vähentää sairaalahoidon tarvetta ja helpottaa paluuta opiskelu- tai työelämään sekä parantaa perheen elämänlaatua. (Berg & Johansson 2003, 9 10.) 25

27 Lastenryhmissä lasta tuetaan ilmaisemaan ja nimeämään ajatuksiaan ja kokemuksiaan sekä jakamaan ja käsittelemään niitä vertaisryhmässä. Lapsen valmiuksia ilmaista itseään pyritään lisäämään, jotta hän rohkenisi tekemään häntä askarruttavista asioista kysymyksiä omille vanhemmilleen. Lastenryhmissä teemojen mukaisia asioita käsitellään paljon toiminnallisten menetelmien avulla. Toiminnalliset menetelmät ovat erilaista toimintaa tai harjoituksia ja tehtäviä, joiden tavoitteena on aktivoida lasten omaa ajatustoimintaa ja uteliaisuutta. Toiminnallisuuden avulla lapset saadaan vuorovaikutukseen keskenään ja ryhmä löytää usein yhdessä uusia ja erilaisia vastauksia ja ratkaisuja käsiteltäviin asioihin. Toiminnallisuus mahdollistaa asioiden käsittelemisen myös ilman puhetta. Lastenryhmissä toiminnan teemat ja sisällöt riippuvat perheiden omien tavoitteiden lisäksi lapsiryhmän koosta sekä lasten ikä- ja kehitystasosta. Jokaisen ryhmätapaamisen lopussa toteutettavan perheiden yhteisen toiminnan tavoitteena on tuottaa perheelle myönteisiä vuorovaikutushetkiä, jaettuja merkityksellisiä kokemuksia, sekä löytää uusia, mukavia tapoja olla perheenä yhdessä. 26

28 6. Vanhempainryhmät MIETE-kuntoutuksessa Vanhempainryhmä koostuu niistä vanhemmista, joilla on masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö. Puolisoilla on halutessaan mahdollisuus osallistua samaan vanhempainryhmään. Perinteisesti mielenterveysongelmien hoidossa diagnoosilla on keskeinen merkitys. Diagnoosi on kuitenkin kaksiteräinen miekka, joka toisaalta tuo ymmärrystä ja käsitteitä kuvaamaan omaa tilaa, toisaalta se kategorisoi ja leimaa. Ihmisen liiallinen keskittyminen lääketieteellisiin diagnooseihin saa hänet helposti tarkastelemaan koko elämäänsä diagnoosin kautta, jolloin arkikokemuksistakin tulee sairauksien syitä tai seurauksia tai todisteita sairauden olemassaolosta. Kuntoutuksessa diagnoosin on todettu ennustavan huonosti kuntoutumisen tuloksia. Myös kuntoutuksen ja hoidon aikaperspektiivit eroavat toisistaan. Hoidossa nykyisyys selitetään menneisyydellä, kun taas kuntoutuksessa menneellä ei ole samanlaista merkitystä, vaan tärkeämpiä ovat nykyiset voimavarat, selviytyminen ja tavoitteet. (Romakkaniemi 2011.) MIETE-kuntoutus voi olla merkittävä osa vanhemman kuntoutumista, vaikka vanhempainryhmän tavoitteena ei olekaan hoitaa vanhemman sairautta. Vanhemmalla täytyy olla riittävä tieto ja tietoisuus omasta sairaudestaan sekä oma hoitokontakti terveydenhuollossa ennen kuin hän tulee MIETE-ryhmään. Vanhempainryhmät ovat osallistujien samantyyppisistä diagnooseista huolimatta melko heterogeenisia. Ryhmän jäsenet ovat sairastamisensa ja kuntoutumisensa kanssa eri vaiheissa. Joku on sairastanut pitkään, ehkä lapsuudesta saakka, toiselle diagnoosi voi olla melko tuore. Myös sairauden syyt ja syntyhistoria voivat vaihdella. Jollakin sairaus on saattanut alkaa äkillisen traumaattisen tapahtuman jälkeen, toisella sairauden syynä saattaa olla hoitamaton synnytyksen jälkeinen masennus. Suurin osa MIETE-kuntoutukseen osallistuneista perheistä on ollut yksinhuoltajaperheitä, mutta joukossa on ollut myös kahden vanhemman perheitä sekä uusperheitä. 27

29 Kuntoutuksen aikana vanhemman tietoisuutta omista oireistaan pyritään lisäämään pohtimalla omaa käsitystä ja kokemusta oireilusta sekä siitä, miten se näyttäytyy lapsen näkökulmasta. Vanhemman voi olla vaikea huomata yhteyttä oman voinnin ja lapsen reaktioiden välillä. Vanhemmalla voi olla myös sellainen käsitys, ettei lapsella ole riittävästi kykyjä käsitellä vanhemman sairautta, joten vanhempi ei siksi koe tarvetta keskustelulle. MIETE-kuntoutuksen tavoitteena on, että vanhemman tietoisuus omista tunteistaan, tarpeistaan ja käyttäytymisestään sekä niiden vaikutuksesta lapseen lisääntyy. Ryhmässä pohditaan lisäksi sitä, mitkä ovat aikuisten asioita ja miten vaikeat ja ahdistavat asiat on hyvä ottaa lapsen kanssa puheeksi. Vanhempia kannustetaan rohkaisemaan lapsia kysymysten tekemiseen ja keskusteluun. Tärkeää on saada vanhemmille rohkeutta puhua omasta sairaudestaan sekä saada tietoisuus siitä, ettei kaikkiin lasten tekemiin kysymyksiin tarvitse olla heti valmiita ja oikeita vastauksia. MIETE-vanhempainryhmässä toiminta on ajallisesti rajattua. Vanhempainryhmän alustava ohjelma käsiteltävine teemoineen suunnitellaan etukäteen, mutta käsiteltäviä asioita otetaan esille siinä järjestyksessä ja aikataulussa, mihin vanhemmat ovat valmiita. On tärkeää ottaa huomioon se, mistä vanhemmat haluavat keskustella ja mistä asiasta he ovat kulloinkin valmiita ja kykeneviä puhumaan. Ryhmästä itsestään lähteneet keskustelut ja teemat ovat arvokkaita. Kaikkia työntekijöiden suunnittelemia teemoja ei tarvitse käsitellä, vaan ne voidaan linkittää vanhempien esiin nostamiin keskusteluihin tarpeen mukaan. Säätiössä työskentelevät ryhmänohjaajat ovat käyneet säätiön oman ryhmänohjaajakoulutuksen ja tuntevat ohjaavan kasvatuksen periaatteet. Merkityksellistä on se, että ohjaaja pystyy rohkaisemaan vanhempia pohtimaan lapsen kasvatukseen, kehitykseen, kuntoutukseen ja perheen elämäntilanteeseen kuuluvia asioita. (ks. Rönkä 1989/1978; Rönkä & Törrönen 2010.) Ryhmänohjaajien tehtäväksi jää suoran neuvomisen sijaan enemmänkin vaihtoehtojen esille tuominen sekä myönteisten mahdollisuuksien avaaminen. Näin keskusteluihin tulee voimaannuttavia elementtejä ja ne lisäävät osallistujien ymmärrystä omasta sekä lapsen tilanteesta. Toisaalta myös työntekijöiden esille tuomiin asioihin ja aiheisiin on hyvä joskus käyttää suunniteltua enemmän tai vähemmän aikaa, riippuen siitä missä määrin asiat tuntuvat olevan toivottuja ja ryhmälle hyödyllisiä. Ohjelmaa siis muokataan ryhmätapaamisten edetessä ryhmän tavoitteiden ja toiveiden mukaan. Vanhempainryhmässä korostuvat ratkaisukeskeisyys ja tavoitteellisuus Kuntoutuksessa keskeistä on tavoitteiden selkeys, avoimuus sekä läpinäkyvyys eli tavoitteiden avaaminen, konkretisointi ja tarvittaessa pilkkominen pienempiin tai osatavoitteisiin. Kuntoutukselle ja sen vaikuttavuudelle on paremmat edellytykset silloin, kun kaikilla kuntoutukseen osallistuvilla on riittävän selkeä ja yhteinen näkemys siitä, mitkä ovat kuntoutuksen yleiset tavoitteet. (Hurtig 2010.) Kuntoutuksen tavoitteiden asettaminen on kuitenkin prosessi, jolle on annettava oma aikansa ja rauhansa. Perheiden omat tavoitteet täsmentyvät kuntoutuksen kuluessa ja eri perheiden tavoitteet voivat olla hyvinkin erilaisia keskenään. (ks. tavoitteiden asettaminen s. 34) Säätiön kuntoutuspalveluissa vanhempainryhmän yleisenä tavoitteena on vahvistaa perheen toimivaa arkea mm. etsimällä uusia näkökulmia arkipäivän tilanteisiin sekä voimavaroja päivittäiseen elämään. Merkityksellistä on tutustuminen samanlaisessa tilanteessa oleviin perheisiin. Tärkeää on se, että vanhempi tulee aidosti kuulluksi ja ymmärretyksi ja vanhemman huoli lapsesta pystytään huomioimaan työskentelyssä perheen kanssa. Vanhempainryhmätyöskentelyssä pyritään siihen, että vanhempi tulee tietoisemmaksi ja rohkeammaksi käyttämään taitojaan erilaisissa kasvatuksellisissa ja vuorovaikutuksellisissa tilanteissa lapsensa kanssa (ks. Rönkä 1989/1978; Rönkä & Törrönen 2010). MIETE-kuntoutuksen yleisten tavoitteiden vanhempainryhmän toiminnalla pyritään vastaamaan myös perhekohtaisiin tavoitteisiin. Perheiltä kysytäänkin toiveita ja odotuksia myös vanhempainryhmään liittyen. Perheiden ja vanhempien toiveiden ja tarpeiden pohjalta alustavaa suunnitelmaa ryhmän sisällöstä muokataan tarvittaessa paremmin ryhmän tarpeita vastaavaksi. MIETE-kuntoutuksen alussa vanhemman puhe omasta ja perheen tilanteesta on usein hyvin ongelmakeskeistä. Vanhempainryhmässä työskentelyn periaatteena on ratkaisukeskeinen viitekehys ja se sisältää jonkin verran myös narratiivisuuteen pohjautvia ajatuksia. Keskustelua ohjataan ongelmapuheesta tavoitepuheeksi 28

30 ja tavoitepuheesta ratkaisupuheeksi. Kokemus perheen tilanteen rankkuudesta otetaan vakavasti, mutta samalla pyritään löytämään uusia näkökulmia perheen tilanteeseen ja pohditaan yhdessä, mitä tilanteen helpottamiseksi voisi tehdä. (ks. Lipponen 2010; Parton & O Byrne 2000.) Toivo on keskeinen tekijä kuntoutumisessa. Keskeisinä elementteinä ratkaisukeskeisessä työskentelyssä ovatkin aluksi toivon herättäminen ja perheen yhteistyön rakentaminen (ks. Furman 2009). Toivon löytyminen voi olla joskus toivotonta, mutta asettamalla riman riittävän alas voi masentunutkin yleensä löytää toivon kipinöitä. Ne vaan ovat usein niin arkisia asioita ja pieniä lyhyen aikavälin odotuksia, ettei niitä ole helppo havaita. Perheen yhteistyön kehittämisen menetelmänä käytetään myönteisten asioiden etsimistä toisista perheenjäsenistä ja niiden ääneen lausumista sekä usein vielä muistiin kirjoittamista. Ratkaisukeskeisessä työskentelyssä syntyy myönteisiä tunteita, jotka vahvistavat ihmisen kykyä selvitä vastoinkäymisistä. Vanhempien kertomien ongelmatarinoiden rinnalle pyritään nopeasti hakemaan myös selviytymis- ja menestystarinoiden aineksia. Näistä pyritään asiakkaan omaan tahtiin luomaan perheen vaihtoehtoisia tarinoita. Omasta tilanteestaan omin sanoin kertominen antaa mahdollisuuden reflektoida omaa elämää ja löytää omille kokemuksilleen uudenlaisia merkityksiä. Vertaisryhmässä mahdollistuu kunnioittavasti kuulluksi tuleminen. Oman kertomuksen sanoittaminen yhä uudestaan on parantava prosessi, jonka avulla on mahdollista saavuttaa uudelleen tunne oman elämänsä hallinnasta. Tavoitteena on muodostaa vähitellen puhetapoja, jotka mahdollistavat vaikeiden asioiden hyödyllisen käsittelemisen, luovat toivottua tulevaisuutta sekä auttavat perhettä ja lasta eteenpäin. Myös erilaisia ratkaisukeskeisen näkökulman työvälineitä ja kysymysmalleja käytetään tarpeen mukaan keskustelun tukena ja ajattelun suuntaamiseksi ongelmista tavoitteisiin ja ratkaisuihin. (ks. Parton & O Byrne 2000.) Dialogisuus ja luottamuksellisuus Pääasiallisena toimintana vanhempainryhmässä on keskustelu, mutta keskustelussa voidaan käyttää apuna myös erilaisia menetelmiä. Menetelmät toimivat apuna keskustelujen käynnistämisessä, asioiden jäsentämisessä ja esiin tuomisessa sekä uudenlaisen näkökulman löytämisessä. Parhaimmillaan menetelmät tuottavat oivalluksia ja tietoisuutta omasta tilanteesta, auttavat löytämään uusia mahdollisuuksia ja avaavat siten tilaa muutokselle. Dialogisuus kuntoutuksessa tarkoittaa sitä, että tavoitteena on ymmärtää puhuttuja asioita enemmän ja uudella tavalla. Se tarkoittaa uudenlaisen yhteisen kielen ja yhteisesti jaettujen sanojen rakentamista ihmisten kokemuksille siten, että ymmärrys niistä syvenee. Ohjaajan tehtävänä on luoda sellainen keskustelukulttuuri, jossa kunnioitetaan ja huomioidaan jokaisen osallistujan oma ääni. (Arnkil & Seikkula 2004.) Dialogisuutta edistävät toimintatavat näyttäytyvät tilan antamisena, kuuntelemisena, aitona kiinnostuksena ja keskustelun ohjaamisena. MIETE-vanhempainryhmissä työntekijä on vuorovaikutustilanteessa aktiivinen osallistuja, joka ohjaa kysymyksillään keskustelun kulkua ja varmistaa että jokainen ryhmän jäsen tulee huomioiduksi ja kuulluksi. Työntekijän tehtävänä vanhempainryhmässä on jäsennellä ja ohjata keskustelua sekä luoda keskustelulle mahdollisimman turvallinen ilmapiiri. Riitta Granfelt (1998) puhuu kannattelevasta ja kiinnipitävästä ympäristöstä, joka sallii heikkouden ja kykenemättömyyden kokemukset. Vuorovaikutuksen syntyminen edellyttääkin luottamuksen syntymistä. Luottamus voi liittyä organisaatioon ja työntekijöiden ammattirooliin ja vaitioloon. Ihmiset luottavat usein myös instituutioihin, jotka toimivat hyväksyttävin periaattein. Moni luottaa myös asiantuntijoihin, joilla on koulutuksen kautta saatua osaamista. Luottamus on aina kahden kauppa, eikä yleensä voida ajatella niin, että ryhmä automaattisesti luottaa ohjaajiin. Luottamuksellisen keskusteluilmapiirin syntymiseen ryhmässä ei riitä, että kukin osallistuja luottaa ryhmän ohjaajaan, vaan osallistujien tulisi luottaa myös toisiinsa. Mitä enemmän ryhmässä on luottamista, sitä enemmän on myös mahdollisuuksia avoimeen keskusteluun ja vaikeista asioista puhumiseen. Luottamus on siis ensisijaisesti tunnetila, jonka lähtökohtana ovat aina vuorovaikutus ja havainnot. Jostakin ihmisestä, asiasta tai esineestä syntyy luotettava tunne ja toisesta ei. Toisten on vaikea luottaa mihinkään, kun taas toiset luottavat lähes mihin tahansa. Ihmisten välisessä luottamisessa ensimmäistä tunnetta voisi kutsua 29

31 henkilön karismasta lähteväksi luottamuksen tunteeksi. Se ei ehkä aluksi perustu kokemukseen siitä toimiiko kyseinen henkilö niin kuin toinen olettaa tai on olettanut. Myöhemmin tämä oletetulla tavalla toimiminen on kuitenkin yksi luotettavuuden arviointimenetelmistä, jolla luotettavuus joko kasvaa tai vähenee. Oletus taas saattaa riippua annetuista lupauksista, omasta tunteesta, aikaisemmista kokemuksista tai ulkopuolisesta informaatiosta. Jos esimerkiksi lääkäri ei toimi siten kuin henkilö olettaa luotettavan lääkärin käyttäytyvän, syntyy helposti luottamusvaje, vaikka lääkäri ei olisi mitään luvannut. Kahden ihmisen välille syntyvä luottamus on vaikeasti ennustettavissa ja jossain määrin ainutkertainen prosessi, mutta luottamuksen syntymiseen ja sen määrään voidaan vaikuttaa myös yksipuolisesti esimerkiksi pyrkimällä käyttäytymään siten kuin toinen osapuoli olettaa. Käytännössä on todettu, että myös toisen kuunteleminen ja arvostaminen usein lisäävät luottamusta kuuntelijaan. Aktiivisen toimijuuden korostaminen merkitsee helposti avuttomuuden, neuvottomuuden ja käsittämättömyyden kokemusten ohittamista. Pysähtyneisyydellä on kuitenkin mielensä. Se voi olla suoja tilanteessa, joka koetaan liian raskaaksi kohdata. Myös pysähtyneisyyden kokemus on tärkeää kuulla. Ilman ymmärrystä ihmisen tilanteesta ei synny luottamuksellista asiakassuhdetta. (Romakkaniemi 2011.) Oman elämäntarinan jakaminen vertaisryhmässä Aluksi ryhmässä pyritään saavuttamaan jonkinlainen jaettu käsitys siitä, miksi kukin on ryhmään tullut ja millaisia asioita ryhmältä toivotaan. Täydellistä yhteisymmärrystä ei ole mahdollista saavuttaa, eikä sitä tavoitellakaan, koska ihmiset tulkitsevat asioita aina omista lähtökohdistaan käsin. Ryhmän jäsenet ovat vuorovaikutustaidoiltaan erilaisia ja tilannekohtaiset tekijät vaikuttavat myös aina vuoropuhelun syntymiseen. Yhteisöllisyyden tunne voi liittyä siihen, että diagnoosin saatuaan ihminen omaksuu vähitellen sairaan roolin, josta tulee hänen ensisijainen identiteettinsä. Yhteisyys syntyy ihmisten kohdatessa muita saman, leimaavan identiteetin saaneita ihmisiä. Yhteisöllisyys voi syntyä myös siitä, että ihmiset kokevat olevansa tasavertaisessa suhteessa toisiinsa. Vertaisryhmässä voi puhua vapaasti ilman riskiä siitä, että ihminen nähdään jatkuvana valittajana. (Romakkaniemi 2011.) Sairastuneet ihmiset keskustelevat usein omista asioistaan joko asiantuntijan kanssa tai sellaisen ihmisen kanssa, jolla ei ole samanlaisia kokemuksia. Ihmisillä on kuitenkin taipumus verrata omia kokemuksiaan toisten kokemuksiin. Tutulta tuntuvaan tarinaan on helppo samaistua. Mahdollisuus jakaa vertaisryhmässä samankaltaisia kokemuksia toisten kanssa voi olla kokemuksena vapauttava. Vertaisryhmä tarjoaa mahdollisuuden jakaa omia kokemuksia ja saada niihin ymmärrystä. Ryhmätoiminnasta voi hyötyä myös pelkästään kuuntelemalla vertaisten kokemuksia, vaikka ei rohkenisikaan itse kertoa paljon omasta tilanteestaan, sillä kuunteleminen luo tilaa ajattelulle ja reflektiolle. Toisten kertomuksista kuuntelemalla voi saada toivoa omaan kuntoutumiseen. Vertaistuki mahdollistaa uusien oivalluksien, kokemuksien sekä näkökulmien avautumista ryhmään osallistu-jille. (ks. Parton & O Byrne 2000; Laine, Heino & Pärnä 2010.) Vanhempainryhmässä vanhemmat ovat kuntoutumisen eri vaiheissa ja eri lailla valmiita tarkastelemaan omaa tilannettaan ja tunteitaan. Vanhemmat olivat MIETE-ryhmissä kuitenkin yllättyneitä siitä, miten niin erilaiset ihmiset voivat olla masentuneita. Vanhemmat yllättyivät myös siitä, kuinka avoimesti vanhempainryhmissä toisilleen alkuun vieraat ihmiset olivat valmiita puhumaan avoimesti vaikeistakin asioistaan. Vanhempia helpotti tieto siitä, että muillakin perheillä on samanlaista ja samoja ongelmia. Kokemusten jakamisen myötä ymmärrys omasta ja lasten tilanteesta lisääntyi, ja omat ongelmat asettuivat oikeisiin mittasuhteisiinsa. Vanhempainryhmässä omien kokemusten kertominen ryhmäläisille rakentaa myös uudenlaista ymmärrystä omasta tilanteesta. Eräs vanhempi totesikin: Kun huomaa, kuinka vaikea toisilla on, se auttaa huomaamaan myös sen, että itsellä on moni asia aika hyvin. 30

32 Vanhemmat saivat vertaisryhmän kautta kokemuksia siitä, että sairaudesta on mahdollista selvitä tai he huomasivat jo selviytyneensä monista sairauden mukanaan tuomista haasteista. Avoin ilmapiiri vanhempainryhmässä, asia yhdistää, eikä olla yksin. Helpottaa tieto, että muilla samanlaista ja samoja ongelmia ollut itselle armollisempi. Niin erilaiset ihmiset voivat olla masentuneita. Ymmärrystä enemmän lasten suhteen tullut. Ryhmässä toisten sairauden näkeminen ja toisten kertomusten kuunteleminen voi joskus tuntua myös ahdistavalta tai jopa pelottavalta. Auttamistyötä voi kuvata kulttuurisena tanssina korostaessaan kohtaamisten vuorovaikutuksellisuutta ja vaihtelevuutta. Masennuksesta, sen syistä ja merkityksistä puhuminen johtaa aihealueille, joissa on liikuttava hienotunteisuudella ja kunnioituksella. Jos tanssilaji ei käy, on kyettävä muuttamaan lajia. Jos tanssi on liian nopea, on hidastettava. (Romakkaniemi 2011.) Ryhmän ohjaajan onkin kyettävä pitämään ja ohjaamaan keskustelu turvalliselle alueelle, jos keskustelun aihe tai tapa alkaa ahdistaa osallistujia. Ryhmässä esiin tulevat vuorovaikutuksen ongelmat saattavat liittyä väärinymmärryksiin tai kokemuksiin loukatuksi tulemisesta tai kuulematta jäämisestä. Joskus syynä voi olla se, ettei yhteistä kieltä ja dialogia löydy. Ryhmän työskentelyyn virittäytyminen Vanhempainryhmät aloitetaan pääsääntöisesti välipalalla. Välipalalla ryhmän alussa on useita myönteisiä tarkoituksia ja merkityksiä. Välipala pysäyttää ihmiset pöydän ääreen ja antaa heille aikaa siirtää ajatuksiaan pois arjen akuuteista tilanteista. Ryhmään tuleminen konkretisoituu, kun ollaan lähekkäin pöydän ääressä ja keskustellaan turvallisista aiheista. Keskustelun aiheina välipalalla on useimmiten lähituntien tapahtumat ja jotenkin päällimmäiset asiat, jotka on hyvä saada puhuttua ennen kuin aletaan puhua päivän yhteisestä aiheesta. Kahvin ääressä keskustelu asettaa sekä ryhmän jäsenet että ohjaajat tasa-arvoiseen asemaan, eikä keskustelussa ole puheenjohtajaa, jolloin kynnys osallistua keskusteluun madaltuu. Puhetta syntyy, jos on syntyäkseen -periaatteella. Keskustelun käynnistymistä helpottaa se, että ryhmän ohjaajat tuovat myös oman osuutensa kahvikeskusteluun. Kahvipöytäkeskustelussakin on hyvä tukea sellaista ryhmän jäsentä, jolla saattaisi olla sanottavaa, muttei saa suunvuoroa tai ei osaa tehdä itse aloitetta, vaikka tilaa ja hiljaisuutta olisi. Toisaalta on hyvä antaa niiden olla hiljaa, jotka sitä haluavat. Kahvipöytäkeskusteluista lähtee usein liikkeelle myös ryhmän päivän teeman mukainen keskustelu. Se voi olla suoraan joku esille tullut aihe, jota voidaan laajentaa yleisempään näkökulmaan ja siten lisätä kaikkien osallisuutta. Tai keskusteluun liittyvästä yksityiskohdasta voidaan aihetta laajentaa ryhmän tavoitteisiin sopiva keskustelunaihe. Jos sopivaa aasinsiltaa päivän teeman suuntaan ei ole löytynyt, voi vaikka huumoria apuna käyttäen luoda ontuvan aasin sillan päivän aiheeseen, mikä yleensä herättää hyvää keskusteluilmapiiriä. Usein vertaisryhmän vetäjänä sujuvasti asioista toisiin sukkuloiva virtuoosi ei ole sen parempi kuin avoimesti avuton kompastelija. Välipala toimii siis ainakin pysäyttäjänä, siirtymäriittinä, energiatankkauksena, keskustelun avaajana ja ryhmähengen luojana. Näiden lisäksi välipalalla on hoidollinen ja huolenpidollinen tehtävä: kun vanhempi kokee tulevansa itse hoivatuksi, hän kykenee antamaan hoivaa myös omille lapsilleen. Ryhmäkerran alussa ja lopussa voi käyttää tunnenelikenttää (s. 45) keskusteluun virittäytymisen tukena. Tunnenelikentän avulla on mahdollista keskustella siitä, millä mielellä kukin on ryhmään tullut ja minkälainen kokemus ryhmäkerta on ollut. 31

33 Ryhmätapaamisten teemat ja niiden käsittely MIETE-ryhmän ensimmäinen tapaaminen on kuntoutuksen aloituspäivä, jonka kesto on kuusi tuntia. Päivän aluksi on perheiden yhteistä toimintaa, jonka tavoitteena on esittäytyä muille perheenä sekä ajatuksena kirkastaa yhteistä syytä tulla ryhmään. Iltapäivällä ryhmä jakautuu lasten ja vanhempien ryhmiin. Aloituspäivän jälkeen on yhteensä 8 ryhmätapaamista, joissa vanhempainryhmän kesto on kerrallaan 1,5 tuntia. Kuntoutusprosessin päättää perheiden yhteinen, kuuden tunnin mittainen kuntoutuksen seurantapäivä, johon sisältyy myös oma vanhempainryhmätapaaminen. Ryhmäkerta Ryhmäkerran teema 1. ja 2. Esittäytyminen ja ryhmäytyminen. 1. ja 2. Tavoitteiden asettaminen. 3. Ongelman määrittely ja tunteista puhuminen. 4. ja 5. Miten sairaus näyttäytyy omassa ja lapsen elämässä. 6. Aikuisten välinen vuorovaikutus. 7. ja 8. Lasten kysymyksiin vastaaminen. 9. Palaute ja yhteenveto. 10. Seurantapäivä. Kuntoutuksen tavoitteiden toteutuminen pitkällä aikavälillä. Tavoitteet ja keinot parempaan tulevaisuuteen. Ryhmäkerroilla käsiteltävien teemojen järjestys voi vaihdella ryhmän tarpeiden mukaan. Jokin teema voi myös kokonaan jäädä pois ja tilalle tulla jokin muu, mikä vastaa paremmin perheiden asettamia tavoitteita ja nousee esiin yhteisissä keskusteluissa. Esittäytyminen ja ryhmäytyminen (1. ja 2. ryhmätapaaminen) Aloituspäivän vanhempainryhmän tapaaminen saattaa olla jollekin ryhmäläiselle ensimmäinen kokemus ryhmässä olemisesta tai ryhmämuotoisesta kuntoutuksesta. Vanhempainryhmän alussa onkin hyvä huomioida jännittäminen ja vanhempien mahdollinen vaikeus alkaa puhua omista asioistaan ryhmässä. On tärkeää, että ohjaajat antavat vanhemmille riittävästi tilaa ja aikaa muodostaa käsitystä siitä, miten ryhmässä ollaan ja miten he voisivat tuntea olonsa siellä turvalliseksi. Aluksi ryhmän ohjaajat kertovat ryhmän rakenteesta ja työntekijöiden ajatuksista ryhmän merkityksestä. Ensimmäisellä tapaamisella voisi olla hyvä myös hieman avata pidemmälle syitä tulla ryhmään. Tämän voi toteuttaa mm. siten, että ohjaaja muutamalla sanalla kertoo miksi MIETE-kuntoutusta ylipäätään järjestetään ja että työmuodon yhtenä tavoitteena on perheen vuorovaikutuksen tukemisen avulla lasten psyykkisen sairastumisen ennaltaehkäisy. Ensimmäisellä ryhmätapaamisella vanhempainryhmässä tavoitteena on tutustuminen ja ryhmäytyminen. Työntekijöiden avoimuus, aitous ja turvallisuus ovat asioita, joilla on ryhmälle erittäin suuri merkitys. Ryhmänohjaajan rooli on olla aidosti ja tasavertaisesti läsnä. Myös työntekijöiden tapa esittäytyä ja kertoa 32

34 itsestään on merkityksellinen. On hyvä, jos voi kertoa hiukan esimerkiksi omasta perheestään tai suhteestaan vanhemmuuteen. Vanhempien esittäytymiskierroksesta ei kannata tehdä liian yksityiskohtaista ja ahdistavaa, vaan tässä vaiheessa riittää, kun kertoo etunimensä ja hiukan perheestään. Muutenkin on hyvä mainita, että on hyvä jos pystyy jakamaan kokemuksiaan, mutta silti jokainen harkitsee ja päättää mitä haluaa ryhmässä kertoa. On myös hyvä korostaa sitä, että ryhmän jäsenillä on oikeus puhua, mutta myös oikeus olla hiljaa niin halutessaan. Luottamuksellisen ilmapiirin luomisessa käytetään apuna keskustelua yhteisistä pelisäännöistä (esim. avoimuus, luottamuksellisuus ja inhimillisyys). Vanhempien kanssa keskustellaan siitä, minkälaisen ryhmän vanhemmat voisivat kokea hyväksi ja turvalliseksi ja mikä lisää uskallusta puhua omista asioistaan ryhmässä. Työntekijät kertovat, että heillä on vaitiolovelvollisuus ryhmässä käytyjen keskustelujen suhteen. Samaa vaitiolovelvollisuutta ei voida edellyttää ryhmän jäseniltä, mutta heille voidaan ehdottaa, ettei ryhmässä puhutuista asioista puhuta ryhmän ulkopuolisille henkilöille. Ryhmässä on hyvä pohtia ääneen sitä, keiden asioita ryhmässä käsitellään, ja miten keskusteluun liitetään ryhmästä poissa olevat perheenjäsenet ja läheiset siten, että heistä puhutaan riittävän kunnioittavasti. Ryhmän toimintaa prosessin alussa pohdittaessa vanhemmat saattavat esimerkiksi toivoa, että toisten juttuja saa kommentoida ja että keskustelussa voi käyttää huumoria. Toiveena voi olla myös, että ohjaajat antavat tilaa, mutta eivät kuitenkaan ole liian hiljaa. Ääneen voidaan puhua myös siitä, että kaikesta ei tarvitse puhua. Yhteisessä keskustelussa käydään läpi mm. kysymyksiä Mikä meitä yhdistää? ja Miksi olemme täällä?. Vanhemmilla on ensimmäisillä tapaamisilla mahdollisuus kuvata elämäntilannettaan suhteessa perheeseen sekä mielenterveyden pulmiin. Keskustelussa voi käyttää apuna asteikkokysymystä (liite 5). Asteikon avulla pyritään vanhempien kanssa hahmottamaan sitä, minkälainen tilanne on ollut huonoimmillaan, missä ollaan nyt, mikä ja ketkä ovat auttaneet edistymisessä, mihin ollaan menossa ja mitä tilanteen paraneminen vaatii. Asteikkokysymyksen ja siihen liittyvän keskustelun avulla saadaan nostettua esiin historiaa ja selviytymiskeinoja, joita vanhemmat ovat käyttäneet sekä perhekohtaisia tavoitteita kuntoutusprosessille. Asteikkokysymyksen asteikko ei ole absoluuttinen asteikko, vaan kukin vanhempi tekee arvionsa subjektiivisesti oman tuntemuksensa pohjalta. Asteikkojen numeeriset arviot eivät siten ole vertailukelpoisia keskenään. Jonkun vanhemman nykytilanteen arvio 7 ei siis ole välttämättä parempi kuin toisen vanhemman arvio 5. Keskustelun pohjana voi käyttää myös Suomen kartta -harjoitusta. (liite 5). Palveluohjauksen tarve voi nousta esiin eri vaiheissa prosessia, joillakin perheillä jo ensimmäisellä ryhmätapaamisella. Jos palveluohjauksen tarvetta on, perheelle pyritään järjestämään erillinen palveluohjaajan tapaaminen (s. 22) tai esiin nousseista kysymyksistä puhutaan kotikäynnillä (s. 21). Joitain kaikille yhteisiä palveluohjauksellisia asioita voidaan käsitellä myös ryhmätapaamisella. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi vanhemman oman vammaistukihakemuksen täyttäminen tai terapian hakeminen. 33

35 Tavoitteiden asettaminen (1. ja 2. ryhmäkerta) Tavoitteiden asettamisesta keskustelemiseen on hyvä käyttää kaksi ryhmäkertaa, ryhmän koosta ja puheliaisuudesta riippuen. Edellisen kerran asiat käydään aina lyhyesti fläpeiltä läpi mahdollisten poissaolijoiden varalta ja asian selkiyttämiseksi. Ihmisillä on tavoitteita, joita masennus voi sumentaa. Kuntoutuksen tavoite on auttaa ihmisiä arvioimaan elämänprojektejaan ja etsimään keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi (Romakkaniemi 2011). MIETEkuntoutuksessa tavoitteellistaminen on osa prosessia ja se tapahtuu osissa. Jo ensimmäisissä yhteisissä palavereissa kysytään odotuksia ja toiveita kuntoutuksen suhteen. On tärkeää että vanhemmilla on mahdollisuus tuoda esille tavoitteita myös omaan kuntoutumiseensa liittyen, jotta myöhemmin voidaan keskittyä enemmän koko perhettä tai vanhemmuutta koskeviin tavoitteisiin. Tämä perustuu ajatukseen siitä, että vanhemman pitää tulla tietoiseksi omasta tilanteestaan ja prosessistaan voidakseen antaa lapsille riittävää tukea. Usein kuntoutuksen alussa voi olla jopa hieman epäselvää, mikä oma vointi on ja miksi on ylipäätään tullut kuntoutukseen. Tämä koskee etenkin niitä, jotka eivät ole itse olleet aktiivisesti hakeutumassa kuntoutukseen. Muutoksessa on kyse tavoitteista, ja tavoitteiden selkiintyminen ja kokemus niiden saavuttamisen mahdollisuudesta ovat kuntoutuksen tuloksellisuuden kannalta keskeisiä. MIETE-asiakasperheiden tavoitteet liittyvät useimmiten arjen ja perheen vuorovaikutuksen sujumiseen. Kaikkien perheiden omat tavoitteet eivät vielä kuntoutuksen alussa ole selkiytyneet. Onkin tärkeää, ettei asiakasta pyritä ohjaamaan työntekijöiden näkemysten mukaisesti, vaan annetaan perheelle aikaa muodostaa itse omat tavoitteensa. Muutoksen mahdollisuuden näkeminen edellyttää jonkinlaisen toivon olemassaoloa. Koska tavoitteet ovat suunnitelmia muutoksesta, on ennen niiden asettamista saatava syntymään toivoa ja vähän uskoakin. Vasta silloin voidaan odottaa asiakkaalla olevan riittävästi edellytyksiä omien tavoitteidensa määrittelyyn. Tavoitteista ja tulevaisuudesta voidaan sitä ennenkin puhua, mutta silloin sen tarkoituksena on auttaa ja tukea toivon löytymistä. Tavoitteiden asettamisen vaikeus tai vaikeus kertoa omasta historiastaan saattaa liittyä siihen, että masentunut ihminen usein kadottaa kosketuksensa unelmiinsa, toiveisiinsa ja tavoitteisiinsa. Masennuksessa on usein kyse oman elämäntarinan murenemisesta ja jopa tyhjenemisestä. Ihminen kohtaa elämässään tapahtumia, joille on vaikea löytää selityksiä. Masentunut ihminen kadottaa aiemmin elämäänsä ohjanneen kartan ja päämäärän. Kertomukset voivat olla myös kaoottisia, sillä tapahtumat eivät jäsenny ymmärrettäviksi. Tyhjyydestä on vaikea edes kertoa. (Romakkaniemi 2011.) Ongelmanmäärittely ja tunteista puhuminen (3. ryhmätapaaminen) Yksi ryhmäkerta voidaan käyttää perheen ongelman nimeämiseen eli keskusteluun siitä, minkä vuoksi on tultu ryhmään. Kaikki perheet tai vanhemmat eivät välttämättä käytä sanaa masennus sairauden tai oireiden nimeämiseen, vaan tilalla voivat olla maininnat uupumuksesta tai väsymyksestä. Keskustelussa vanhemmat määrittelevät ja mitä sairaus heidän perheessään tarkoittaa. Tavoitteena on nimetä ja lausua ääneen se, mistä on kysymys: Miltä sairauteni tuntuu? Mitä se on ja miten se ilmenee? Mitä tunteita ja uskomuksia siihen liittyy? Liittyykö oireiluun jotain fyysisiä tuntemuksia? Miltä masennus tai ahdistuneisuus tuntuu fyysisesti? Miltä sairaudesta puhuminen tuntuu? Tavoitteena on tutkia lisäksi sitä, mitkä ovat itselle tyypillisiä reagointitapoja. Tunteista puhuminen ja tunteiden sanoittaminen vanhempainryhmässä on keskeistä prosessin eri vaiheissa. Vanhemmat tuovat esiin keskusteluun erilaisia tunteita, joita sairastuminen on herättänyt. Itsetuntoon, sen laskuun ja syyllisyydenkokemuksiin liittyviä asioita vanhemmat tuovat paljon esiin sairastumisen jälkeiseen elämään vaikuttaneina asioina. Vanhemmat ovat kokeneet tärkeiksi pohtia heillä jo olemassa olevia voimavaroja sekä sitä, miten he pystyvät arjessa pienin ponnistuksin lisäämään hyvää ja hyviä asioita omassa elämässään. 34

36 Miten sairaus näyttäytyy omassa ja lapsen elämässä? (4. ja 5. ryhmätapaaminen) Ryhmässä pohditaan, miten sairaus näyttäytyy omassa ja lapsen elämässä. On tärkeää, että jokainen konkreettisesti pohtii sairauden vaikutusta omaan toimintakykyyn henkisellä, fyysisellä ja sosiaalisella tasolla. Näiden pohjalta on luontevaa poimia vanhempien kuvauksista tilanteita, joissa sairaus vaikuttaa vanhemmuuteen ja perheen yhteiseen elämään. Keskustelua ohjaavia asioita ovat mm.: Miltä lapsesta tuntuu ja mitä lapsi ajattelee? Miten se näkyy lapsen toiminnassa? Miten lapsi reagoi tunteisiini? Onko lapsella kipuja tai fyysisiä oireita? Miten oireiluni vaikuttaa lapsen ja minun väliseen suhteeseen? Miten se vaikuttaa kykyyni huomioida lapsen tarpeita? Lapsen huoli vanhemmasta Lapsen häpeä liittyen vanhemman sairauteen/erilaisuuteen Lapsen syyllisyys ja huomion tarve Vanhempien kokemuksia omista lapsista Myönteisiä kokemuksia omasta jaksamisesta Tasapainon löytyminen liiallisen yrittämisen ja liiallisen passiivisuuden välille Mielialan laskusta johtuva negatiivinen kierre lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksessa Myönteisen vuorovaikutuksen kehä systeemiteoreettisesta näkökulmasta Vanhemmilla on ollut mahdollista tuoda ryhmään pohdittavaksi kotona eteen tulleita hankalia tilanteita lasten kanssa. Lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksen pulmia voi pohtia myös keskustelemalla lapsen sekä vanhemman tunteista ja tarpeista, niiden erottamisesta ja tunnistamisesta. Lapsiin liittyvien kysymysten ja asioiden pohdiskelussa vanhemmat haastetaan miettimään positiivista vanhemmuutta, kehittämistarpeita ja mahdollisuuksia. Myös vanhemmuuden vahvuuksia pyritään nostamaan esiin keskustelussa. Tässä vaiheessa työskentelyn tukena voi käyttää esimerkiksi tarveämpäri-harjoitusta ja Vahvuus-kortteja (Pesäpuu ry.). Tarveämpärit on piirretty fläpille ja niihin kirjoitetaan vanhempien esiin tuomia tarpeita. Toiseen laitetaan vanhempien tarpeet ja toiseen lasten tarpeet. Harjoitus auttaa vanhempia pohtimaan lasten tarpeita käyttäytymisen takana ja ajattelemaan myös niitä sen sijaan, että pyrkii pelkästään muuttamaan lapsen ei toivottua käyttäytymistä. Ryhmässä voi toisilta ryhmäläisiltä tulla esiin tarpeita, joita ei itse ole ehkä tullut ajatelleeksi tai huomannut itsessään tai lapsessaan. Tarpeita vertaamalla voidaan huomata, miten lasten ja vanhempien tarpeet voivat ovat joskus ristiriidassa, ja aiheuttavat kitkaa ilman, että kumpikaan osapuoli olisi syyllistynyt mihinkään. Tarpeiden tiedostamisella ja niistä keskustelemalla voidaan lisätä ymmärrystä ja löytää myös uudenlaisia ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. Keskustelussa pohditaan myös vastausta kysymykseen Miten autan lastani?. Vanhempien kanssa käydään läpi perhekohtaisesti lasta suojaavia tekijöitä eli arjen rutiinit, kaverit, harrastukset, tärkeät ihmissuhteet ja koulunkäynti. Vanhempia haastetaan pohtimaan, mitä kukin pystyy itse tekemään vahvistaakseen näitä suojaavia tekijöitä lapsen elämässä. Lisäksi pohditaan sitä miten vanhemman sairaus voitaisiin ottaa puheeksi. 35

37 Aikuisten välinen vuorovaikutus (6. ryhmätapaaminen) Läheiset ihmiset suhtautuvat masentuneeseen tai kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairastuneeseen henkilöön vaihtelevasti. Vaarana on liian vähäinen sairauden huomioiminen tai toisaalta yliymmärtäminen. Tätä aihetta voi ryhmässä käsitellä janalla, jossa keskellä on sopivan ymmärtämisen ja huomioimisen alue ja siitä oikealle lisääntyy yliymmärtäminen ja ylisuojelu. Vasemmalle päin mentäessä kasvaa sairauden huomioon ottamisen puute ja sairauden vaikutusten vähättely. Näiden asioiden pohtiminen auttaa toisaalta kuntoutujaa ymmärtämään, että läheisen ihmisen (esim. puoliso) ei ole helppo pysyä sillä keskellä olevalla kaidalla alueella, vaikka haluaisikin. Läheisiä ihmisiä menetelmä auttaa pohtimaan sitä, mihin suuntaan heidän kannattaisi alkaa omaa asennettaan sekä käyttäytymistään liikuttaa. Ryhmä itse määrittelee ohjaajien tuella, minkälaisia ongelmia kummastakin janan reuna-alueesta syntyy ja minkälainen tilanne on silloin, kun ollaan sopivan ymmärtämisen ja tuen alueella. Kokemuksen perusteella kuntoutujat ovat usein enemmän huolissaan ylisuojelusta, kuin liian vähäisestä ymmärtämisestä. Jos ymmärretään liikaa, saattaa kohtelu muuttua ylisuojeluksi. Silloin ei kerrota tai jaeta asioita, jottei kuormittaisi masentunutta liikaa, hössötetään tai ei puhuta asioista suoraan. Liikaymmärrys voi näyttäytyä myös epäaitona, luonnottomana, ylikiitoksena tai aliarviointina eikä välttämättä huomata jaksamisen vaihteluja. Ylisuojeluun liittyy riski, että ajautuu yhä pahemmin pois oman elämänsä hallinnasta ja toisaalta kannustus ja aktivointi kuntoutumista tukeviin toimintoihin muuttuu passivoinniksi. Turha sun on yrittää, kun et kuitenkaan jaksa. Parempi, että minä hoidan. Tämä voi koskea myös lasten hoivaa ja kasvatusta, jolloin kyseinen vanhempi ajautuu ulos myös vanhemmuudestaan. Se vaikuttaa tietysti myös lasten suhtautumiseen omaan vanhempaansa sekä vanhemman arvostamiseen. Vanhempien kanssa on mietitty puolisoiden ja muiden läheisten ymmärrystä masennusta ja masentunutta kohtaan. Jos ymmärrystä ei ole riittävästi, se voi näyttäytyä siten, että pidetään laiskana tai loukkaantuu, jos ei osallistu. Ymmärrystä ei välttämättä löydy myöskään siihen, ettei masentunut lähde mukaan erilaisiin tunnetiloihin. Myös vaikeista asioista, esimerkiksi juuri sairaudesta puhuminen sairastuneen kanssa saattaa 36

38 olla vaikeaa. Helposti voi tulla tilanteita, joissa nämä asiat sivuutetaan tai vaihdetaan aihetta, jos ne tuntuvat liian raskailta käsitellä tai hyväksyä. Ymmärtämättömyyden alueella huolena voi olla kielteisten selityksien syntyminen sairaudesta johtuvaan käyttäytymiseen ja sen syihin. Sairaus voi saada syyllistäviä selityksiä ja vastuun sairaudesta, sen synnystä ja siitä paranemisesta voidaan nähdä potilaalla itsellään. Saamattomuus johtuu laiskuudesta ja sairauden syynä on, ettei viitsi yrittää. Hyvällä keskialueella vastuu, kannustus ja ymmärrys ovat sen hetkiseen tilanteeseen nähden kohdallaan. On hyvä ymmärtää, ettei tilanne ole vakio, vaan kaikkien osapuolten mielialat ja tilanteet vaihtelevat ja vaikuttavat ymmärtämisen asteeseen. Näin ollen myös tämä hyvä alue voi vaihtaa paikkaa. Toisena päivänä kaipaa paljon suojelua, jonka taas toisena päivänä kokee ylisuojeluksi. Kun ymmärrystä läheisiltä löytyy sopivasti, läheinen tietää, mistä puhutaan ja vie juttuja myönteiseen suuntaan. Tässä vaiheessa sairastuneelle annetaan sopivasti tehtäviä ja vastuuta sekä myös rauhaa tehdä. Lasten kysymyksiin vastaaminen (7. ja 8. ryhmätapaaminen) Lasten kysymyksiin vastaaminen sisältää kolme vaihetta. Ensimmäisessä vaiheessa lapset tekevät lastenryhmässä kysymykset vanhemmille. Vanhempainryhmässä voidaan keskustella siitä, että lapsilla on mahdollisuus jokaisella ryhmäkerralla laittaa kysymysten laatikkoon kysymyksiä aikuisille. Vanhempia yleensä jännittää se, millaisia kysymyksiä lapset tulevat esittämään ja miten he osaavat niihin vastata oikein tai oikealla tavalla. Toisessa vaiheessa kysymysten laatikko toimitetaan lastenryhmästä vanhemmille. Vanhemmat pohtivat ja lajittelevat kysymyksiä ja valmistautuvat vastaamaan niihin. Vastaamiseen valmistautumiseen kannattaa käyttää runsaasti aikaa, koska silloin syntyy helposti monenlaista hyvää pohdintaa myönteisessä ja lämminhenkisessä ilmapiirissä. Vertaiskokemukset ja ryhmän tuki tulevat tässä tilanteessa myös hyvin hyödynnettyä ja keskustelu liikkuu muutenkin tämän kuntoutusmuodon ydinalueella. Vanhemmat pohtivat mitä lapsi tuntee, ajattelee ja haluaa tietää sekä miten näihin kysymyksiin olisi hyvä vastata. Kolmannessa vaiheessa vanhemmat antavat lapsille vastauksia lasten esittämiin kysymyksiin perheiden yhteisen toiminnan aikana (s. 72). Lapset pääsääntöisesti osallistuvat keskusteluun. On tärkeää että vanhemmat vastaavat lasten esittämiin kysymyksiin itse, mutta ryhmän ohjaajat lupaavat tulla apuun tarvittaessa. Kysymyksiä ja vastauksia ei osoiteta kenellekään henkilökohtaisesti, vaan niistä puhutaan yleisellä taholla. Tämän tapaamisen herättämiä ajatuksia on hyvä kysellä ja purkaa vielä viimeisellä vanhempainryhmäkerralla. Näistä kokemuksista nousseet ajatukset ja keskustelut ovat olleet antoisia. Vanhemmat ovat kertoneet mm. siitä, miten jännittivät lasten kanssa puhumista sairaudestaan ja miten se ei sitten ryhmässä yhdessä muiden aikuisten kanssa ollutkaan niin vaikeaa, kuin olivat etukäteen kuvitelleet. Erilaisten keskustelutilanteiden tai kysymysten jakaminen ryhmässä saattaa auttaa vanhempia valmistautumaan siihen, millaisia tilanteita saattaa tulla eteen, ja kuulevat muilta vanhemmilta hyväksi havaittuja keinoja tilanteesta selviämiseen. Esiin on noussut myös pelko lasten spontaaneista kysymyksistä tai keskusteluista sairauteen liittyen ilman etukäteissuunnitelmaa. Vanhemmat ovat olleet huojentuneita siitä, ettei aina tarvitse heti olla valmiita vastauksia hankaliin kysymyksiin vaan lapselta voi pyytää aikaa miettiä vastausta ja palata asiaan myöhemmin valmistautuneena. Toinen vaihtoehto on heittää kysymys takaisin lapselle saadakseen lisäaikaa asian miettimiseen. Esimerkiksi: Olet varmaan ajatellut asiaa paljon ja se tuntuu sinulle tärkeältä. Mitä itse olet siitä ajatellut? Tätä kautta voi olla helppo jatkaa keskustelua, kun on ensin kuullut enemmän lapsen ajatuksista mieltä askarruttavaan asiaan liittyen. 37

39 Vanhemmat ovatkin olleet MIETE-kuntoutuksen aikana yllättyneitä siitä, miten paljon lapset ottavat vanhemman sairauteen liittyviä asioita spontaanisti puheeksi silloin kun heillä herää kysymyksiä. Äiti, onks toi nyt se masennus? Palaute ja yhteenveto (9. ryhmätapaaminen) Ryhmätapaamisessa käydään lyhyesti läpi asiat, joita ryhmässä on käsitelty. Tämä voidaan tehdä kiinnittämällä seinille ryhmän aikana syntyneet fläpit ja muistelemalla niihin liittyviä asioita, yhteisiä keskusteluja ja niistä heränneitä tunteita. On tärkeää varmistaa, ettei asioiden käsittely jää kesken siten, että asiat jäisivät painamaan osallistujien mieltä. Tapaamisen aikana voidaan myös kerätä aikuisilta palautetta liittyen ryhmään tai ohjaajien toimintaan ryhmätilanteissa. Vanhemmille annetaan tilaisuus vaihtaa yhteystietojaan ryhmän toisten vanhempien kanssa. Kaikissa toteutuneissa ryhmissä on osa vanhemmista ja lapsista ystävystynyt toisten ryhmäläisten kanssa. He ovat olleet tekemisissä toistensa kanssa ehkä jo kuntoutusprosessin aikana tai kuntoutuksen jälkeen ennen seurantapäivää. Vanhemmat ovatkin kertoneet, että on ollut tärkeää huomata, että läheisiä ihmissuhteita voi olla myös perheen ulkopuolella. On tärkeää kannustaa jatkamaan tätä yhteydenpitoa ryhmän päättymisen jälkeenkin. Merkityksellistä on ollut se, että on pystynyt puhumaan avoimesti hankalista asioista, erityisesti sairauteen liittyen. Omien rajojen tunnistaminen, niiden pohtiminen ja omalta mukavuusalueelta sopivasti poistuminen on koettu hyväksi. Tärkeäksi on koettu myös se, että lapset ovat saaneet tietoa, ymmärrystä ja syitä vanhemman tilanteeseen liittyen. Vanhempien kokemusten mukaan lapset ovat saaneet toisilta lapsilta tukea omaan tilanteeseensa ja heille on ollut tärkeää, että lapsilla on ollut mahdollisuus vaihtaa muiden kanssa kokemuksia. Lopuksi on hyvä koota yhteen myös erilaisia selviytymiskeinoja, tapoja huolehtia omasta jaksamisesta tai jakaa muita voimaannuttavia ideoita (ks. liite 5: voimavarakirpputori). Keskustelussa ryhmän päättyminen pidetään esillä, eikä uusia asioita oteta keskustelun alle. Viimeisellä tapaamisella keskustelun painopiste on siis hyvässä tulevaisuudessa ja sen rakentamisessa. Seurantapäivä (10. ryhmätapaaminen) Viimeinen ryhmätapaaminen on perheiden seurantapäivänä, jolloin aluksi jakaudutaan lasten- ja vanhempainryhmiin. Suurin osa päivästä on tämän jälkeen perheiden yhteistä toimintaa. Vanhempainryhmässä vanhemmilla on mahdollisuus kertoa kuulumisia. vanhempien kanssa keskustellaan kuulumisten lomassa myös siitä, miten kuntoutukselle asetetut tavoitteet ovat pitkällä aikavälillä toteutuneet. Jos kuntoutukselle asetetut tavoitteet eivät ole muistissa, apuna voi käyttää GAS-lomakkeita, jotka seurantapäivän lopussa palautetaan vanhemmille. Tavoitteena on kuitenkin katsoa elämää eteenpäin ja löytää vielä uusia tavoitteita ja keinoja parempaan tulevaisuuteen. 38

40 7. Lastenryhmät MIETE-kuntoutuksessa Lapsilla on luonnollinen tarve toimia ryhmässä toisten kanssa ja luoda yhteys ikätovereihin. Vuorovaikutustaidot ovat olemassaololle ja hyvinvoinnille välttämättömiä, ja niitä oppii vain olemalla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Ryhmässä voi peilata omaa toimintaansa, sosiaalista identiteettiään sekä tapaansa olla vuorovaikutuksessa. Ryhmässä on mahdollista oppia tuntemaan ja ymmärtämään omia tunteita ja kokemuksia, eläytymään muiden elämäntilanteeseen sekä ottamaan huomioon toisten tunteet ja erottamaan niistä omat tunteet. Ryhmään osallistuminen voi tuottaa myös voimaantumisen kokemuksia, jotka vaikuttavat ihmisen ajatteluun ja toimintaan. (Hautala, T., Hämäläinen, T., Mäkelä, L. & Rusi-Pyykönen M ) Ryhmässä, aikuisten turvallisesti asettamien rajojen puitteissa, lapsilla on mahdollisuus saada uudenlaisia kokemuksia (Leppänen 2007). MIETE-lastenryhmätoiminta on tavoitteellista toimintaa, jota ohjaavat sekä lastenryhmän yleiset että perheiden ja lasten omat tavoitteet. Työntekijöiden vastuulla on kantaa näitä tavoitteita mukanaan koko ryhmäprosessin ajan, ja sovittaa toiminta niitä vastaavaksi. MIETE-lastenryhmien toiminta on tarkoitettu lapsille, joiden perheet tulevat MIETE-kuntoutukseen toisen tai molempien vanhempien mielenterveyden pulmien vuoksi. Lasten omat mahdolliset diagnoosit eivät ole esteenä ryhmään osallistumiselle. Kuitenkin on hyvä huomioida kyseisen lapsen ja perheen kokonaistilanne, jotta mahdolliset muut kuntoutusprosessit tukevat toisiaan (ks. Ennen ryhmätapaamisia, s. 20). 39

41 Myöskään ikärajoitteita ei ole, vaan toiminta mukautetaan lasten ja nuorten iän sekä kehitystason mukaan. Ryhmämuotoisessakin kuntoutuksessa on tärkeää pyrkiä vastaamaan jokaisen osallistujan tarpeisiin. MIETE-kuntoutuksen lastenryhmätapaamisissa käsiteltäviä teemoja ovat (mukaeltu Inkinen & Söderblom 2005; Söderblom 2012) Tutustuminen ja ryhmäytyminen Miksi olemme täällä? Mitä eri sairauksia on olemassa? Mikä minun vanhempaani vaivaa? Tunteet ja niiden tunnistaminen Omat tunteeni ja niiden ilmaiseminen Rohkeus kuunnella itseään ja pitää puoliaan Rohkeus pyytää apua itselleen Ryhmän päättymiseen valmistautuminen Palaute kuntoutuksesta ja loppujuhlat Kuntoutusprosessin päättäminen Lastenryhmässä ohjaajien on jatkuvasti oltava herkkänä kuulemaan lasten ja ryhmän toiveita ja tarpeita. Jokainen ryhmä on erilainen ja etenee omaan tahtiinsa, joten ryhmässä toteutettavia tehtäviä pitää soveltaa ja teemojen järjestystä muuttaa lasten ja perheiden tarpeiden mukaan. Ryhmän ohjelmaan voi tarvittaessa liittää myös muita vaihtoehtoisia teemoja (esimerkiksi kuolema tai vanhempien avioero). Lastenryhmien tapaamiskertojen teemat ja niiden käsittely on kuvattu tarkemmin sivulta 50 alkaen. Tässä luvussa on kuvattu niitä keskeisiä asioita, jotka työntekijän kannattaa ottaa huomioon lastenryhmän työskentelyssä. Kuvauksen tarkoituksena on pitää huolta siitä, että kuntoutusmallin taustalla olevat teoreettiset viitekehykset, arvot ja periaatteet säilyvät kuntoutusta toteutettaessa. Tähän osioon on koottu ne tavoitteet, käytetyt teemat ja menetelmät, joita lastenryhmässä käytetään. Lastenryhmien toiminta on tavoitteellista Ryhmätapaamisissa vanhemmat ja lapset toimivat omissa vertaisryhmissään noin 1,5 tunnin ajan, minkä jälkeen on perheen tai perheiden yhteistä toimintaa. Lasten ryhmätoiminta tapahtuu pienryhmissä, joiden määrä riippuu kuntoutukseen osallistuvien lasten määrästä, iästä, kehitystasosta ja erityisen tuen tarpeesta. Yhdessä ryhmässä voi olla 4 8 lasta ja 2 3 ohjaajaa. Ryhmän ohjaajien vaihtuvuutta tulee pyrkiä välttämään, jotta voidaan mahdollistaa lasten hyvinvointi ryhmässä. Riittävä määrä ohjaajia takaa kuntoutuksen jatkuvuuden ja ennustettavuuden lapsen näkökulmasta, koska se mahdollistaa esimerkiksi työntekijöiden lyhyet sairauspoissaolot. Perhekohtaisissa aloitustapaamisissa lapsista saadaan ennakkotietoa (em. lisäksi allergiat, mielipuuhat, tarvittavat tukikeinot), joka otetaan huomioon ryhmiä suunniteltaessa. Vanhempien ja verkoston jäsenten antama ennakkotieto ei aina kuitenkaan kerro riittävästi ryhmäläisistä ja heidän tarpeistaan tai taidoistaan, joten tilanne täytyy arvioida ryhmässä uudelleen. Lapset käyttäytyvät eri ympäristöissä eri tavalla, joten heidän taidoistaan tulee eri ympäristöissä näkyviin erilaisia asioita. Tasapainon löytäminen lasten toimintakyvyn haasteiden ja lasten vahvuuksien sekä selviytymiskeinojen välillä on läheisten aikuisten ja ryhmän työntekijöiden tehtävä (Mellenius 2011). MIETE-kuntoutuksen tavoitteena on tukea lasten ja vanhempien välistä suhdetta ja vuorovaikutusta. Ryhmissä pyritään lisäämään lasten ymmärrystä vanhemman sairaudesta ja oman perheensä tilanteesta. Lapsilla on mahdollisuus keskustella ryhmän ohjaajien ja toisten lasten kanssa omista kokemuksistaan, jolloin oudoiltakin tuntuvat asiat voivat saada nimen. Ryhmän tarkoituksena on luoda salliva ilmapiiri, jossa lapset voivat asettua lasten rooliin, ja aikuiset huolehtivat heidän tarpeistaan. 40

42 Ryhmän kehitysvaiheet MIETE-lastenryhmät kokoontuvat tietyn ajanjakson ajan samalla kokoonpanolla. On tärkeää, että ryhmän ohjaaja tuntee ryhmän kehitysvaiheet ja ryhmän dynamiikan. Ryhmäprosessilla tarkoitetaan ryhmän lineaarista etenemistä ryhmän alusta loppuun. Ryhmädynamiikassa on kyse ryhmänjäsenten välisistä suhteista ja vuorovaikutuksesta ryhmän sisällä, eli siitä mitä ryhmässä kulloinkin tapahtuu. Ryhmän aloitusvaiheessa ohjaajan rooli on keskeinen. Ohjaajan tehtävänä on sanoittaa ryhmän tarkoitusta ja toimintatapoja sekä mahdollistaa ryhmäläisten tutustuminen toisiinsa. Alkuvaiheessa on tärkeää valita toimintoja, joiden avulla vahvistetaan luottamuksen ja hyväksyvän ilmapiirin rakentumista. (Hautala ym ) Ryhmäprosessin keskivaiheella vuorottelevat toimivan työskentelyn vaiheet, normittamisen vaihe ja konfliktivaiheet. Konflikteja voi syntyä sekä ryhmän jäsenten, että ryhmäläisten ja ohjaajan välille. Ohjaajan tehtävänä on luoda ryhmään turvallisuuden tunnetta silloinkin, kun ryhmäläiset vastustavat ohjaajaa ja hänen antamiaan ohjeita. Selkeät toiminnan normit luovat turvallisuuden tunnetta ja helpottavat työskentelyä. (Hautala ym ) Ohjaajan tehtävänä on huolehtia siitä, että ryhmän päättymiseen valmistaudutaan riittävän ajoissa, ja että ryhmä ei pääty varoittamatta ja yllättäen. Ryhmäprosessin päättymiseen liittyy erilaisia tunteita, kuten surua, vihaa tai menetyksen tunnetta. Ryhmätapaamisten päättyminen voi tuottaa ryhmän jäsenille kuitenkin myös iloa. Osallistujien erilaiset tunteet ryhmän loppuessa voivat aiheuttaa ryhmässä konflikteja tai levottomuutta. Ohjaajan tehtävän on myös varmistaa, että ryhmäläisillä on mahdollisuus reflektoida ja arvioida ryhmän toimintaa ja mahdollista vaikuttavuutta. Lastenryhmässä on ryhmän päättyessä tärkeää arvioida ryhmään osallistumisen hyötyä lasten näkökulmasta. (Hautala ym ) MIETE-ryhmän päättymistä konkretisoidaan ja päättymiseen liittyvää surua pyritään lieventämään juhlistamalla viimeistä ryhmätapaamista vanhempien ja lasten yhteisillä loppujuhlilla. Ryhmän ohjaamiseen liittyviä periaatteita On hyvä muistaa, että lapset harvoin itse ovat aloitteellisia kuntoutukseen hakeutumisessa, ja voivat tulla kuntoutukseen alussa hyvinkin vastentahtoisesti. Lapset syyttävät helposti itseään perheen ongelmista ja kokevat vanhempiensa pettyneen heihin. He saattavat odottaa myös työntekijän suhtautuvan heihin kriittisesti. Ratkaisukeskeinen työskentely, jossa ollaan kiinnostuneita lapsen ajatuksista ja vahvuuksista, helpottaa työskentelyä lasten kanssa. (Lipponen 2010.) Lastenryhmässä pyritään varmistamaan, että jokainen lapsi saa ryhmän aikuisten huomiota. Ryhmää ohjaavat aikuiset ovat kiinnostuneita hänen ajatuksistaan, tunteistaan ja tarpeistaan. Tärkeää on viestiä lapselle, että hän olemassa olollaan on ainutlaatuinen ja tärkeä. Ryhmässä lapselle tarjotaan mahdollisuus kertoa ja keskustella asioista, joista muissa tilanteissa ei ehkä ole hyväksyttyä tai ei ole tilaisuutta puhua. Lapsi voi esimerkiksi tuntea syyllisyyttä ja häpeää vanhemman sairaudesta, joten kotiasioista puhuminenkin voi tuntua hävettävältä. Lapsen onkin tärkeää kuulla ryhmässä, etteivät vanhemman sairaus, paha olo, kiukunpuuskat tai vähäiset voimavarat johdu hänestä. Tällöin myös kokemukset syyllisyydestä ja häpeästä voivat lievittyä. Lastenryhmässä lapsi saa myönteisen kokemuksen siitä, että vaikeistakin asioista voi puhua ja puhuminen kannattaa. Ryhmän ohjaajan käyttäytymisen on oltava lapselle mahdollisimman turvallista, ennustettavaa ja johdonmukaista. Työntekijän tehtävänä lastenryhmässä on: olla lapselle saatavilla. pysähtyä rauhassa kuuntelemaan lasta ja olemaan yhdessä lapsen kanssa. luoda hyväksyvä ilmapiirin työskentelylle, jossa ei ole oikeaa tai väärää tapaa ajatella tai tuntea. kertoa lapselle, että lapsen ei ole pakko tehdä mitään sellaista mitä hän ei halua tehdä. 41

43 kunnioittaa lapsen asettamia rajoja. Erityinen herkkyys tunnistaa lapsen rytmi jakaa omia asioitaan perheen ulkopuoliselle aikuiselle. auttaa lasta jäsentämään hänelle merkityksellisiä asioita ja auttaa lapsen vanhempia kuulemaan lapsen tuottamaa tietoa omasta elämästään, ihmissuhteistaan, kokemuksistaan ja toiveistaan. viestittää kuulevansa lasta käyttämällä omassa puheessaan samoja sanoja kuin lapsi käyttää. Voi myös pyytää lasta kertomaan lisää käyttämiensä sanojen merkityksestä, jolloin voi syntyä yhteistä kieltä. vahvistaa yhteyttä lapseen nimeämällä lapsen sanatonta viestintää. (Mellenius 2011.) Ryhmän turvallisuus lapsille Ryhmän aloitusvaiheessa toisiinsa tutustuminen (keitä me olemme) ja samankaltaisuuden kokeminen (miksi olemme täällä) ovat tärkeitä asioita ryhmän luottamuksellisen ilmapiirin ja yhteenkuuluvuuden aikaansaamiseksi. Ohjaajan tehtävän on antaa tähän riittävästi aikaa ja tilaa. Yhteenkuuluvuuden tunne mahdollistaa turvallisen ilmapiirin, jossa ryhmän jäsenet uskaltavat olla vuorovaikutuksessa toistensa kanssa ja jakaa omakohtaisia asioitaan. (Hautala ym ) MIETE-lastenryhmissä tarjotaan lapselle mahdollisuus vertaistukeen. Jakaessaan kokemuksiaan ryhmässä, toisen kokemukseen samaistuminen ja kokemusten jakaminen on mahdollista. Ryhmässä lapsi saa kokemuksen siitä, että muillakin lapsilla ja perheillä on samantyyppisiä pulmia. Yhteiset kokemukset auttavat lasta ymmärtämään, ettei hän ole yksin vaikeuksiensa kanssa. Ryhmässä lapsen ei ole pakko osallistua keskusteluun. Lapsi voi hyötyä ryhmästä myös silloin, kun hän seuraa ja kuuntelee muiden keskustelua. Erilaisten menetelmien avulla pyritään vahvistamaan lapsen itsetuntoa sekä autetaan häntä tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tunteitaan. Ryhmänohjaajat ottavat masennuksen puheeksi avoimesti, mutta sensitiivisesti, huomioiden lasten turvallisuuden tunteen. Vanhemman sairautta ja sen vaikutusta perheen elämään käsitellään lasten kanssa heiltä itseltään nousseiden kysymysten kautta. Tarpeeksi pitkäkestoinen ja turvallinen ryhmä antaa lapsille mahdollisuuden pohtia asioita ja esittää mieltä askarruttavia kysymyksiä. Ryhmän avoimuus vanhemmille Perhekuntoutuksessa työntekijä työskentelee lapsen kanssa luottamuksellisessa suhteessa, mutta hänellä on vastuu jakaa lapsen tuottamaa tietoa hänen vanhemmilleen ensisijaisesti heidän keskinäistä suhdettaan tukien (Mellenius 2011). Jokaisen lastenryhmätapaamisen jälkeen vanhemmille kerrotaan lasten kuullen ja yhdessä lasten kanssa ryhmässä käsitellystä teemasta ja siihen liittyneestä toiminnasta. Kertomisessa käytetään apuna lapsen ryhmätapaamisessa tuottamaa materiaalia. Lapselle on tärkeää saada luottaa siihen, että hänen vanhempansa saavat kuulla hänen kyvyistään. MIETE-ryhmässä tavoitteena on rohkaista lapsia kysymään mieltä askarruttavia kysymyksiä omilta vanhemmiltaan. Jos lapselle herää ryhmätapaamisen aikana kysymyksiä, joihin hän haluaa vastauksen vanhemmiltaan, ryhmän ohjaajan tuella voidaan keskustella lapsen ja vanhemman kanssa yhdessä esille nousseista asioista. Lapset voivat ryhmässä kertoa ryhmän ohjaajille monenlaisia salaisuuksia itsestään ja perheestään. Näissä tilanteissa ohjaajan on pohdittava, mikä on asia, joka pitää kertoa lapsen vanhemmille. Jos Liisa (13 v.) paljastaa tykkäävänsä naapurin Villestä, sitä ei tarvitse kertoa vanhemmille. Lasten kanssa keskusteltaessa saattaa tuli ilmi myös sellaisia asioita, jotka vaativat nopeaa puuttumista lapsen tilanteeseen, ja ääritapauksessa jopa lastensuojeluilmoituksen tekemistä. Tällöin ryhmän ohjaajan on kerrottava lapselle, että asia jonka hän on kertonut on siinä määrin huolestuttava, että sitä on selvitettävä vanhempien ja ehkä muidenkin aikuisten kanssa. Lapselle ei siis voi luvata ehdotonta vaitioloa hänen kertomistaan asioista. Luottamuksellisuus särkyy, jos lapselle lupaa sellaista, mitä ei voi pitää. Luottamuksellisuus on kuitenkin mahdollista säilyttää siten, että lapsi pidetään asiassa mukana ja lapselle kerrotaan, miten asiassa edetään. Lapsen auttaminen lisää luottamusta, mutta lapsesta juoruileminen pettää lapsen luottamuksen. Perhekuntoutukseen liittyy ajatus siitä, että kuntoutumista tapahtuu myös varsinaisten kuntoutustapaamisten välillä kotona ja perheen arjessa (Laine, Heino & Pärnä 2010). MIETE-kuntoutuksessa on huomattu, että kuntoutuksen kuluessa lasten ja aikuisten keskustelu vanhemman sairaudesta tai muista perheen asioista 42

44 alkaa usein autossa kotimatkalla, ja jatkuu kotona. Perhekuntoutuksessa työntekijän vastuulla on välittää riittävästi tietoa lapsen ajatuksista vanhemmille, jotta lapsille ja aikuisille tarjoutuu mahdollisuus ja keinoja palata aiheeseen myös kotona (Mellenius 2011). Työntekijän ja lapsen välinen suhde MIETE-ryhmässä lapsen ja työntekijän välisen suhteen muodostumiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Lapsen ja työntekijän välille ei voi perhekuntoutuksessa syntyä sellaista prosessia, jota vanhemmat eivät voi osaltaan tukea tai johon he eivät voi liittyä (Mellenius 2011). MIETE-ryhmässä on terapeuttisia elementtejä, mutta se ei ole terapiaryhmä. Terapeuttisuus perustuu ajatukseen, että ihminen kasvaa ja kehittyy sosiaalisissa suhteissa (Hautala ym. 2011). Ryhmän jäsenen näkökulmasta arvioituja terapeuttisia tekijöitä ryhmätoiminnassa ovat (Yalom & Leszczin mukaan) mm: Toivon herättäminen, kun ryhmässä tavataan ihmisiä, joilla on samanlaisia ongelmia kuin itsellä tai omalla perheellä Ryhmäläiset voivat jakaa toisilleen elämäntilanteen kannalta merkityksellistä tietoa toisilleen Perusperhekokemuksen korjaantuminen, kun ryhmä aktivoi omaan perheeseen liittyviä sisäistyksiä. Sosiaalisten taitojen kehittymisen ja mallioppimisen mahdollisuus (Hautala ym ) Näiden terapeuttisten tekijöiden ajatellaan olevan läsnä myös MIETE-ryhmissä. Ohjaajan tehtävänä ryhmässä on lasten kokemusten myötäeläminen, kannustaminen ja rohkaiseminen (Hautala ym. 2011). Mitä lastenryhmissä tehdään? Jokaista ryhmätapaamista varten varataan askartelutarvikkeita, fläppipaperia, tunteita kuvaavia kortteja tai kuvia sekä erilaisia pelejä (liite 6) ja väritystehtäviä. Tehtävien ja harjoitusten avulla työstetään käsiteltävää teemaa lapselle sopivalla tavalla. Jos lapsi ei halua osallistua toimintaan, voi olla kyse siitä, että käsiteltävä aihe tuntuu oudolta tai vaikealta. On tärkeää, että ryhmän ohjaaja tällöin kannustaa ja motivoi lasta työskentelyyn ja antaa lapselle kiitosta yrittämisestä. Riittävän ajan antaminen teeman mukaiseen työskentelyyn on lapsen ja hänen kokemustensa arvostamista. Teemojen käsittelyä ei siksi pidä kiirehtiä eikä kaikkia esiteltyjä teemoja tarvitse jokaisessa ryhmäprosessissa käsitellä. Kiirehtimien viestii lapselle sitä, että aihe on tärkeä käsitellä työntekijän haluamalla tavalla. Teeman käsittelyssä tärkeitä ovat toiminnallisuuteen liittyvät keskustelut ja lasten omat oivallukset, eivät työskentelyn konkreettiset tuotokset. Toiminnallisuus syventää aiheen käsittelyä ja mahdollistaa jokaisen lapsen osallistumisen, myös niiden jotka eivät halua keskustella tai kertoa omista asioistaan. Usein MIETE-ryhmätapaamista edeltää jo pitkä päivä päiväkodissa tai koulussa. Lapsi ei ehkä jaksa osallistua kovin tarkasti suunniteltuun ohjelmaan enää iltapäivällä. Erityisesti alle kouluikäisten ryhmässä onkin varauduttava siihen, että lapsi saattaa tarvita lepoa tai vain sylissä ja aikuisen lähellä oloa. Ryhmätoiminnan aikana on annettava mahdollisuus myös vapaaseen leikkiin ja tekemiseen. Ryhmän ohjaaja on tällöin leikissä mukana, ja ohjaa ryhmän lapsia myös yhteiseen leikkiin, vuorotteluun yms. 43

45 Tiettyjen asioiden toistaminen riittävän samanlaisina tuo lapselle turvaa. Siksi on tärkeää, että jokaisella ryhmätapaamisella on esillä fläppipaperille kirjoitettu ryhmätapaamisen ohjelma. Ohjelmassa eritellään kellonaikoineen kaikki ryhmässä tapahtuvat toiminnat. Tapaamiskerran ohjelman strukturointiin on hyvä käyttää kirjoituksen lisäksi piirroksia tai PCS-kuvia, koska visuaalisesti havainnollistettu ohjelma auttaa lasta hahmottamaan ryhmätapaamisen kulun ja jäljellä olevan ryhmäajan. Ohjelmasta voidaan ryhmäkerran edetessä viivata yli tai kääntää PCS-kuva väärinpäin sen toiminnan kohdalta, joka on päättynyt. Ryhmän jälkeen ohjelman avulla on mahdollista kertoa vanhemmille, mitä ryhmässä on tehty. Ryhmätapaamisen alussa käydään läpi fiiliskierros, jolloin jokaisella lapsella on mahdollisuus kertoa, millä mielellä on tullut ryhmätapaamiseen. Fiilisten kertomisen tavoitteena on opetella jakamaan mielessä olevia asioita toisten kanssa, keskustella niistä sekä kuunnella toisten tuomia ajatuksia. Tarkoituksena on auttaa lasta 44

46 ilmaisemaan tunteitaan, mielialojaan sekä tuoda ne konkreettisemmiksi ja käsiteltävämpään muotoon. Myös ryhmän ohjaajat valitsevat oman tunnekorttinsa ja kertovat lyhyesti kuulumisiaan. Tämä toimii mallina lapsille, ja lisäksi tutustuttaa ryhmän aikuisia ja lapsia toisiinsa. Fiilisten kertominen toimii hyvin kaiken ikäisten kanssa keskustelun avauksena ryhmätapaamisella. Fiilisten ja mielialojen kertomisen apuna voi käyttää erilaisia tunnekortteja tai valokuvia (esimerkiksi Pesäpuun Nalle-kortteja, tai Aku Ankka -kortteja tai Mielix-pelin krokotiilikortteja), jotka liitetään sinitarralla fläppipaperille piirrettyyn tunnenelikenttään. Tunnenelikenttää on käytetty MIETE-ryhmissä fiilisten kertomisen tukena. Tunnenelikenttä on esimerkiksi fläppipaperille piirretty iso nelikenttä, jonka jokaiseen ruutuun on piirretty yksi tunnetta kuvaava yksinkertainen ilme, esimerkiksi hymyilevä, totinen, surullinen ja vihainen. Lapsi valitsee omaa tunnetilaansa kuvaavan tunnekortin, jonka laittaa valitsemaansa kohtaan tunnenelikenttään ja kirjoittaa nimensä kortin viereen. Kun kaikki ovat laittaneet oman korttinsa tunnenelikenttään, kyselee ryhmän ohjaaja jokaiselta lapselta vuorotellen muutamalla kysymyksellä sitä, millä perusteella lapsi on valinnut oman korttinsa. Lapsen perustelut kirjoitetaan kortin viereen. Jos lapsi ei halua kertoa valinnastaan, voi aikuinen kuvailla muulle ryhmälle millaisen kortin lapsi on valinnut. 45

47 Myös alle kouluikäisten kanssa voi käyttää tunnenelikenttää. Pienen lapsen on helpompi käyttää isoja kuvia, esimerkiksi isoja Nalle-kortteja. Lapsille on usein tärkeää se, että hän saa itse kirjoittaa oman nimensä valitsemansa kortin viereen, vaikka ei osaisikaan kirjoittaa sitä lainkaan oikein. Ryhmätapaaminen myös päättyy fiiliskierrokseen, jolloin lapsilla on mahdollisuus kertoa siitä, minkälaisena he ovat ryhmäkerran kokeneet. Lapset voivat esimerkiksi valita uuden tunnekortin ja liittää sen tunnelikenttään. Tämä toimii samalla ryhmäkerran palautteena työntekijöille, ja heidän on mahdollista tehdä toimintatapoihin tarvittaessa muutoksia seuraavia ryhmäkertoja ajatellen. Ensimmäisillä ryhmätapaamisilla lapsia voi jännittää omien ajatusten ja kuulumisten kertominen. Lapsia ei saa painostaa kertomaan mitään. Kertomista voi helpottaa, jos aikuinen tekee lapselle helppoja kysymyksiä, esimerkiksi tulitko suoraan koulusta tai mitä ruokaa koulussa oli. Jos lapsi on arka kertomaan kuulumisiaan, häntä voi rohkaista alkuun käyttämällä paperista leikattua punaista (=ei) ja vihreää (=kyllä) värilappua keskustelun apuna. Aikuinen voi kysyä esimerkiksi: Oliko koulussa hyvää ruokaa?, johon lapsi vastaa värilappujen avulla. Ryhmän tullessa tutuksi arkakin lapsi voi rohkaistua kertomaan muutamalla sanalla kuulumisistaan. 46

48 Ryhmätapaamisissa teemojen käsittelyssä voidaan käyttää apuna yhteisesti luettavia satuja ja tarinoita (liite 6). Lasten on usein helpompi keskustella satujen tapahtumista kuin suoraan omasta tai perheensä elämästä. On hyvä muistaa, että lukutilanteen pitää olla lapselle turvallinen. Lukuhetkessä on pitää olla riittävän monta aikuista läsnä, jotta lapsen on mahdollista halutessaan päästä aikuisen syliin. Ryhmätapaamisessa pitää lukemisen jälkeen varata myös riittävästi aikaa tarinan lapsessa herättämien kysymysten käsittelyyn. Jokin kirjoista saattaa muodostua lapselle niin tärkeäksi, että sitä on syytä lukea hänelle useampaan kertaan. Lasten kanssa vuorovaikutusleikit toimivat erilaisten sosiaalisten taitojen harjoittelussa. Vuorovaikutusleikeissä ryhmän ohjaaja toimii leikkien johtajana ja suunnittelee sen mitä leikkejä leikitään ja määrittelee sen, miten leikkitilanteissa toimitaan. Vuorovaikutusleikkejä voi käyttää ryhmässä tutustumiseen, luottamuksen ja yhteistyötaitojen harjoitteluun mutta myös rentoutumiseen ja rauhoittumiseen ryhmätapaamisen alussa tai lopussa tai jännityksen hallinnan harjoitteluun, jossa jäsennetty riehuminen ja rauhoittuminen vuorottelevat. Ohjaajan tehtävänä on huolehtia siitä, että ryhmän turvallisuudentunne säilyy, ja ettei ryhmä kiihdy liikaa toiminnan aikana. Vuorovaikutusleikeissä voi käyttää palloja, nystyräpalloja, höyheniä yms. Lapset ovat innokkaita leikkimään näitä leikkejä myöhemmin myös omien vanhempiensa kanssa esimerkiksi osana perheiden yhteistä toimintaa. (ks. Jernberg & Booth 2003) 47

49 Lasten ryhmäntoimintojen tapahtumien ja lasten tekemien tuotosten tallentamiseen on vanhempien ja lasten kirjallisella luvalla käytetty valokuvaamista, koska kaikista ryhmässä toteutettavista toiminnoista (esimerkiksi vuorovaikutusleikit) ja tehtävistä (esimerkiksi yhteisesti tehtävät työt tai isokokoiset työt) ei jää sellaista konkreettista tuotosta, minkä lapsi voisi laittaa omaan kansioonsa. Lapsen oma kansio Lastenryhmän teemojen (s. 40) käsittelyssä korostuvat yhdessä tekeminen ja toiminnallisuus. Jokainen lapsi saa MIETE-kuntoutuksen ajaksi oman kansion, johon tallennetaan kaikki lapsen ryhmässä tuottama materiaali (piirustukset, kirjoitukset, valokuvat toiminnasta ym.) Lapsen tuottama tieto voi liittyä mihin tahansa hänen elämänsä kannalta merkitykselliseen asiaan, mistä hän pitää mistä tulee hyvä olla mikä on vaikeaa mihin toivoisi apua tai muutosta minkälainen apu tuntuu hyvältä mikä saa hänet nauramaan jne. Lapsen on helpompi itse kertoa ryhmässä tehdyistä asioista vanhemmille, silloin kun hänellä on omasta kansiosta saatava visuaalinen tuki käytettävissä. Riittävän dokumentoinnin (lapsen oman kansion) avulla lastenryhmän teemat ja tuotokset avautuvat vanhemmillekin, ja vanhemmat pystyvät tekemään lapselle sellaisia kysymyksiä ryhmäkertaan liittyen, joihin lapsi kykenee vastaamaan. Lapsen oman kansion tarkoituksena on siis tukea vuoropuhelua lapsen ja vanhempien välillä. Jos kansiossa oleva materiaali sisältää työntekijän tekemiä kirjauksia lapsen ajatuksista, on aina tarkistettava lapselta, onko työntekijä ymmärtänyt lapsen viestin oikein (ks. Mellenius 2011). 48

50 Lapsen omaan kansioon kannattaa kerätä myös valokuvia lapsesta ja hänen tuotoksistaan ryhmän aikana. Kuvaushetki irrottaa yksittäisen tapahtuman todellisuuden jatkumosta ja muistuttaa tilanteessa oleville ihmisille: Tämän hetken me tulemme aina muistamaan, me olemme toisillemme tärkeitä. Tämän tunnemerkityksen myötä valokuvaamista leimaa oletus: ne asiat, jotka on valokuvattu, ovat muistamisen arvoisia. Valokuva voi herättää katsojassa sellaisiakin muistikuvia, jotka eivät valokuvassa todellisuudessa näy. (Halkola 2009B; Savolainen 2009; Salo 2009.) Kuva voi siis toimia ajatuksellisena yllykkeenä, tunteiden ja muistojen herättäjänä (Hentinen 2009). Valokuva voi saada vanhemmat näkemään lapsensa ainutlaatuisina sekä kokemaan ylpeyttä hänestä. Lapsi puolestaan näkee pienistä eleistä vanhempien liikutuksen ja ylpeyden, vaikkei tämä osaisikaan antaa sanallista palautetta kuvista. (Savolainen 2008.) On muistettava, että kuvattavana olija on aina toisen henkilön katseen kohteena. Jotta kokemus olisi sekä kuvauksen, että kuvan katselemisen osalta voimaannuttava on pohdittava sitä, milloin ja keiden kanssa kuvaamista kuntoutuksessa voi käyttää. Jos perheenjäsenillä on huonoja tai traumaattisia kokemuksia kuvaamisesta tai kuvattavana olemisesta, ei valokuvan käyttö välttämättä tuota voimaannuttavaa kokemusta, vaan voi sen sijaan tuoda mieleen epämiellyttäviä ja ahdistavia kokemuksia. Jos lapsen on vaikea katsella omia kasvojaan valokuvassa, voi sopia kuvauksen rajaamisesta esimerkiksi siten, että vain kädet näkyvät. Pelkät kädet valokuvassa voivat yhtä lailla palauttaa mieleen hyvän tilanteen tai kokemuksen, josta kuva on otettu. (Aaltonen 2011.) Lapsen kuntoutusprosessin aikana tuottama tieto ja materiaali säilytetään ryhmätilassa tai ryhmän ohjaajien hallussa koko kuntoutuksen ajan. Prosessin päätyttyä materiaali annetaan lapselle omaksi. KUVA? Lapsen kädet tekemässä jotain.. Askarteluja? 49

51 Ryhmätapaamisten teemat ja niiden käsittely Lasten- ja ohjaajien vanhempainryhmän ohjaajien on hyvä suunnitella yhdessä kummankin ryhmän ryhmäkertojen sisällöt, jotta ryhmäprosessit kulkevat rinnakkain samaa tavoitetta kohti. Erityisen tärkeää ryhmien välinen vuoropuhelu on ryhmäprosessien yhtymäkohdissa, jotta esimerkiksi kysymysten laatikon käsittely ja kysymyksiin vastaaminen eivät kummassakaan ryhmässä tule yllätyksenä tai katkaise jonkin meneillään olevan aiheen käsittelyä. Lasten ryhmätapaamisten kuvaamisessa ei ole lueteltu kaikkia käytettäviä menetelmiä tai ohjattuja leikkijä ja pelejä (lisätietoa liitteessä 6). Jos säät ja ulkotilat mahdollistavat, osan toiminnasta voi järjestää ulkona. Tutustuminen (Kuntoutuksen aloituspäivä, 1. ryhmätapaaminen) Tavoitteet Lapset tutustuvat toisiinsa ja ohjaajiin. Lapset saavat tietoa lastenryhmän tarkoituksesta ja toiminnasta. Keskustellaan siitä, minkälaisessa ryhmässä on kaikilla hyvä olla. Ohjelma päivän ohjelman esittely nimikierros keskustelu ryhmän tarkoituksesta, toiminnasta ja aikataulusta tutustumisleikki, esimerkiksi Hämähäkin seitti hyvän ryhmän tunnusmerkkien kirjaaminen isolle paperille askartelu tai muu ohjattu toiminta (esim. kankaanpainanta) Vapaat leikit ja pelit Ryhmän lopetus: fiiliskierros lasten toiveet seuraaville ryhmätapaamisille Välineet Kankaanpainantaan tarvittavat materiaalit ja välineet Huomioitavaa Ensimmäisellä ryhmätapaamisella ero vanhemmista ei saa kestää kauan. Kankaanpainanta onnistuu hyvinkin pienten kanssa leimasintekniikalla, kunhan omat vaatteet suojataan hyvin ja ohjaajia on riittävästi. Kuntoutuksen aloituspäivänä ryhmäläiset tutustuvat toisiinsa ja ryhmän ohjaajiin. Tapaamisen aluksi käydään yhteisesti läpi, keitä on paikalla; työntekijät ja lapset. Tutustumisessa voi käyttää apuna erilaisia tutustumisleikkejä (liite 6). MIETE-lastenryhmissä on usein käytetty syhtenä tutustumisleikkinä Hämähäkin seittiä. Tässä leikissä ohjaajat ja lapset istuvat piirissä tai pöydän ympärillä. Ohjaaja aloittaa leikin sanomalla oman nimensä ja kertomalla esimerkiksi oman lempiruokansa. Tämän jälkeen hän kiertää lankakerän langan pään sormensa ympärille ja heittää lankakerän jollekin lapselle. Lapsi kiertää langan sormensa ympärille, ja heittää lankakerän seuraavalle. Jokainen kertoo omalla vuorollaan nimensä sekä itselle mieluisan asian. Kun lankakerä on käynyt kaikilla on osallistujien väliin muodostunut suuri 50

52 hämähäkin seitti. Seitti voidaan purkaa käänteisessä järjestyksessä, siten että jokainen kerii lankaa takaisin kerälle omalla vuorollaan. Seitin purkamisvaiheessa voi vastata toisen kysymykseen (esimerkiksi lempiväri) tai voi yrittää muistaa sen henkilön nimen, jolta saa lankakerän. Tapaamisen alussa lapsille kerrotaan, miksi ryhmä kokoontuu. Lapsille kerrotaan, että vanhemmat ovat olleet huolissaan perheen asioista, ja ovat halunneet hakea apua koko perheelle. Vanhempi on voinut olla huolissaan omasta väsymyksestään, siitä että suuttuu liian helposti tai liian usein lapsille, tai siitä ettei hän jaksa viettää aikaa riittävästi lapsen kanssa. Lapsille korostetaan, ettei lapsissa ole mitään vikaa eivätkä he ole tehneet mitään väärää. Lapsille kerrotaan, että vanhemmat miettivät omassa ryhmässään heidän huoliaan, ja pyrkivät löytämään niihin ratkaisuja yhdessä toisten vanhempien kanssa, koska he haluavat perheen asioiden olevan jatkossa hyvin. Lisäksi lapsille kerrotaan kuinka monta kertaa ja milloin tavataan, ja mitä ryhmässä tehdään. Ensimmäisellä tapaamisella lasten kanssa keskustellaan myös siitä, minkälainen on heidän mielestään hyvä ryhmä, ja miten siellä tulee toimia, jotta kaikilla on hyvä olla ryhmässä. Ryhmän ohjaaja kirjaa muutaman lasten esittämän asian isolle paperille. Erittäin tärkeää on, että kirjatuista asioista syntyy ryhmässä riittävä yksimielisyys, jotta kaikki voivat jatkossa toimi sovitusti. Yhteisesti kirjoitetut asiat ovat esillä jokaisella ryhmätapaamisella, jotta sovittuja asioita on mahdollisuus tarkistaa. Ryhmänohjaajien on hyvä heti alussa korostaa, että ryhmässä ei ole pakko kertoa tai sanoa mitään, jos ei halua voi vain kuunnella. Lapsille kerrotaan, että työntekijät tarvittaessa keskustelevat vanhempien kanssa ryhmässä huolta aiheuttaneista asioista. Ryhmäkerran lopussa jokainen lapsi saa tehdä itselleen esimerkiksi kankaanpainantatyön, joka voi olla kassin, T-paidan tai tyynyliinan koristelua. 51

53 Miksi olemme täällä? (2. ryhmätapaaminen) Tavoitteet Lapset ja työntekijät tutustuvat paremmin toisiinsa. Lapset saavat lisää tietoa lasten ryhmän tarkoituksesta ja toiminnasta. Lapset saavat tietää, mikä kysymysten laatikko on, miksi ja milloin sitä käytetään. Lasten kanssa harjoitellaan tunnenelikentän käyttöä. Ohjelma Ryhmän aloitus: päivän ohjelman esittely välipala kuulumiset ja fiiliskierros Teeman mukaiset toiminnat kouluikäisillä: keskustelu siitä, mikä meitä yhdistää ja miksi olemme täällä oman kansion kansilehden tekeminen kysymysten laatikon esittely Teeman mukaiset toiminnat alle kouluikäisillä: Pahalla päällä -kirja Oman kansion koristelu on pienemmillekin mieluisaa. Piirtämistä varten on hyvä olla paksumpia värikyniä (ei tusseja). Tarroilla koristelu onnistuu myös pieniltä. vuorovaikutusleikki Ohjatut ja vapaat leikit sekä pelit Ryhmän lopetus: fiiliskierros Välineet jokaiselle lapselle oma kansio vanhoja aikakausilehtiä ja mainoksia leikattavaksi (On syytä tarkistaa, ettei aikakauslehdissä ole niissä lapsille soveltumatonta ainesta, ja että mukana on muutakin kuin naistenlehtiä.) laminointikone ja -kalvot Lapsille kerrotaan esimerkkien avulla, mikä on tunnenelikenttä, ja miten sitä käytetään jokaisen ryhmätapaamisen alussa (ks. s. 45). Lasten kanssa käydään tarkkaan läpi ryhmäkerran ohjelma. Kerrotaan, että jokaiselle tapaamiselle ryhmän aikuiset ovat suunnitelleet jonkin teeman mukaisen tehtävän, jonka jälkeen ryhmätapaamisen lopussa on hieman vapaan leikin ja pelin aikaa. 52

54 Jatketaan myös pohdiskelua siitä, miksi ryhmän tullaan. Lapsille esitellään kysymysten laatikko. Sen tarkoituksena on antaa lapselle mahdollisuus kysyä nimettömänä vanhempainryhmältä sellaisia asioita, joita hän haluaisi kysyä omilta vanhemmiltaan. Jokaisen ryhmätapaamisen lopussa lapsi saa kirjoittaa laatikkoon kysymyksen, joka liittyy ryhmätapaamisella käsiteltyyn aiheeseen, vanhemman sairauteen, perheeseen tai johonkin muuhun lasta askarruttavaan asiaan kotona tai hänen elinympäristössään. Kysymykset kerätään erilliseen, suljettuun kysymysten laatikkoon, joka viedään vanhempainryhmään seitsemännellä ryhmäkerralla. Aikuinen kirjoittaa tarvittaessa lapsen kysymyksen, joten kirjoitustaitoa ei tarvita. On kuitenkin tärkeää, että aikuinen kirjoittaa lapsen kysymyksen juuri lapsen omin sanoin. Jokaisesta kirjoitetusta kysymyksestä lapsi saa palkinnoksi karkin. Karkkipalkinto toimii motivointikeinona keksiä kysymyksiä, mutta se on myös palkinto hyvästä ryhmäkerrasta. Karkkipalkinto annetaan jokaiselle ryhmäläiselle, vaikka kysymystä ei olisi kirjoitettukaan, yrityskin palkitaan. Lapset saavat lastenryhmien ajaksi oman kansion, johon he voivat kerätä ryhmässä tehtyjä tehtäviä tai valokuvia niistä. Jokainen lapsi voi koristella kansion kansilehden haluamallaan tavalla. Kansilehden voi koristella piirtämällä, kirjoittamalla tai käyttämällä tarroja, lehdestä leikattuja kuvia yms. Valmiin kansilehden voi laminoida, ellei kansiossa ole muovitaskua, jossa sen voi säilyttää. Kansio säilytetään ryhmätiloissa ryhmän päättymiseen saakka, minkä jälkeen lapsi saa kansion itselleen. Lopuksi voidaan leikkiä yhdessä Salapoliisitehtävää. Jokainen kirjoittaa nimettömänä paperille vastauksen muutamaan ohjaajan tekemään kysymykseen (lempiruoka, lempiväri, harrastan, inhoan, luen, kuuntelen, lempiohjelmani TV:ssä ). Ohjaaja lukee yhden henkilön vastaukset kerrallaan ja ryhmän jäsenet yrittävät arvata viimeisen kysymyksen jälkeen yhtaikaa osoittamalla, kuka voisi olla kyseessä. 53

55 Mitä eri sairauksia on olemassa? (3. ryhmätapaaminen) Tavoitteet Keskustellaan erilaisista sairauksista ja niiden hoitamisesta. Ohjelma Ryhmän aloitus: päivän ohjelman esittely välipala kuulumiset ja fiiliskierros Teeman mukaiset toiminnat kouluikäisillä: keskustelu sairauksista ja niiden oireista (Missä osassa kehoa sairaus tuntuu? Miten sairautta voi hoitaa? Miten itse haluaa tulla hoidetuksi?) kysymysten laatikko ja karkki Teeman mukaiset toiminnat alle kouluikäisillä: piirretään oma kuva (ks. kouluikäisten 5. ryhmätapaaminen) oman kehon ääriviivoja pitkin isolle voimapaperille kuvan värittäminen tai maalaaminen vuorovaikutusleikki Ohjatut ja vapaat leikit sekä pelit Ryhmän lopetus: fiiliskierros Välineet liimalappuja voimapaperia Erilaisista sairauksista keskusteleminen aloitetaan kirjoittamalla liimalapuille niiden sairauksien nimiä, joita he kertovat kuulleensa tai joita he sanovat itse sairastaneensa. Ohjaaja voi auttaa keskustelua alkuun apukysymyksillä (Oletko joskus ollut pois koulusta, miksi?) tai kertoa esimerkin omasta sairaudestaan. Tarvittaessa aikuinen toimii kirjurina. Lasten kanssa keskustelemisessa on tärkeää se, ettei aikuinen anna valmiita vastauksia, vaan rohkaisee apukysymysten avulla lapsia itse kertomaan. Sairauksien nimeämisen jälkeen keskustellaan siitä, missä kohden kehoa lasten kertomat sairaudet mahdollisesti tuntuvat tai näkyvät. Jokainen sairauden nimeä kuvaava liimalappu laitetaan isolle voimapaperille piirrettyyn ihmishahmoon siihen kohtaan kehoa, missä sairaus tuntuu. Lapsen käyttämät kuvaukset eri sairauksista pitää hyväksyä. Lapsen mukaan esimerkiksi väsymystauti (masennus) voi näkyä suussa, koska ihminen ei ole iloinen. Aikuinen voi tässä vaiheessa vähän laajentaa asiaa kertomalla, että väsymystautia voi kutsua myös uupumukseksi tai masennukseksi, ja että masentuneen ihmisen ajatukset voivat saada hänet surulliseksi. On siis aivan totta, että masennus voi näkyä suussa, mutta se voi näkyä myös 54

56 Lapset saattavat tuoda keskustelussa esiin rankkojakin kokemuksia joko omasta tai läheisen sairaudesta, itsemurhayrityksestä tai jopa kuolemasta. Usein joku lapsista kertoo, että joko hänellä itsellään tai vanhemman tai muulla läheisellä on masennus. Lapsella on oltava mahdollisuus keskustella ryhmän ohjaajan ja vanhemman kanssa, jos hän näyttää ahdistuvan joko omasta kokemuksestaan tai toisen kertomasta tai hänelle herää kysymyksiä, joihin hän haluaa heti vastauksen. Jos kukaan lapsista ei keskustelussa mainitse masennusta sairautena, voi aikuinen kysyä tietääkö joku sairaudesta nimeltä masennus. Jos lapset eivät tiedä tai eivät halua kertoa, aikuinen voi lyhyesti kertoa, että masennus on sairaus, joka ei aina näy ihmisestä samalla tavalla kuin muut sairaudet. Masennus on mielen sairaus, joka näkyy ulospäin väsymyksenä, jaksamattomuutena ja tunteiden vaihteluina jne Kertomisessa keskitytään kuvaamaan sairauden oireita, ei syitä. Samalla, kun lasten kanssa keskustellaan erilaisista sairauksista, heidän kanssaan keskustellaan myös siitä, miten erilaisia sairauksia voi hoitaa, ja miten lapsi itse toivoo tulevansa hoidetuksi. Yhteisesti luodusta ihmishahmosta otetaan valokuva, joka tulostetaan seuraavaan ryhmätapaamiseen mennessä jokaiselle lapselle omaan kansioon laitettavaksi. Yhteisenä ohjattuna leikkinä leikitään esimerkiksi Tervapataa. Osallistujat seisovat piirissä, ja jokaisen leikkijän paikka merkitään maalarinteipillä lattiaan. Yhdestä leikkijästä tulee kiertäjä ja muut asettuvat ympyrän kehälle omille paikoilleen. Kiertäjä kulkee leikkijöiden takaa hernepussin kanssa ja pudottaa sen mahdollisimman huomaamattomasti jonkun leikkijän kohdalle tämän taakse. Hernepussin taakseen saanut leikkijä nappaa sen ja lähtee juoksemaan vastakkaiseen suuntaan kuin kiertäjä. Molemmat yrittävät päästä tyhjäksi jääneeseen paikkaan. Se, joka EI ehdi ensimmäisenä perille, jatkaa kiertäjänä. 55

57 Mikä minun vanhempaani vaivaa? (4. ryhmätapaaminen) Tavoitteet Lapset saavat tietää, miten masennus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö voi näyttäytyä perheen arjessa, ja kenen kanssa asiasta voi keskustella. Ohjelma Ryhmän aloitus: päivän ohjelman esittely välipala kuulumiset ja fiiliskierros Teeman mukaiset toiminnat kouluikäisillä: kirje Tuomakselle ja Tuulikille (liite 7) kirjeeseen vastaaminen Turvapaikka-tehtävä kysymysten laatikko ja karkki Teeman mukaiset toiminnat alle kouluikäisillä: jatketaan oma kehonkuva valmiiksi (ks. kouluikäisten 5. ryhmätapaaminen) keskustellaan vähän siitä minkä nimisiä eri kehonosat ovat voidaan puhua myös yleisimmistä sairauksista (esimerkiksi vatsatauti, kuume, nuha, yskä jne.) ja siitä missä ne tuntuvat satu Milla-Kanista (erillinen vihko) vuorovaikutusleikki Ohjatut ja vapaat leikit sekä pelit Ryhmän lopetus: fiiliskierros Välineet kopioituna kirje Tuomakselle ja Tuulikille (+ valmis vastaus) aikakauslehtiä ja piirustusvälineitä, kartonkia Ryhmän ohjaaja lukee lapsille kirjeen (mukaeltu Inkinen & Söderblom 2005), joka on lähetetty lastenryhmälle. Kirjeen lukemisen jälkeen lapset voivat joko kaikki yhdessä tai pienryhmissä ohjaajan kanssa miettiä, mitä haluaisivat vastata kirjeen Tuomakselle ja Tuulikille. Ohjaaja tekee lapsille lisäkysymyksiä, joiden avulla vastausta on helpompi laatia. Ohjaaja voi kysyä esimerkiksi: Mikähän lasten äitiä vaivaa? Kenelle Tuomaksen ja Tuulikin kannattaa asiasta kertoa? Kuka heitä voi auttaa? Kuka äitiä voi auttaa? Voiko kavereille kertoa äidistä? Miksi? Tai miksi ei? Jokainen lapsi voi halutessaan kirjoittaa oman vastauskirjeen tai lapset voivat kirjoittaa pienryhmässä yhden yhteisen kirjeen. Aikuinen voi tarvittaessa kirjoittaa kirjeen lapsen tai lasten sanelun mukaan. Jos lapset eivät tunnu löytävän vastauksia kirjeeseen, voi valmiin vastauskirjeen (liite 7) lukea heille ääneen. Lapsille kerrotaan keskustelun jälkeen kirjeen alkuperä. Lasten kanssa keskustellaan siitä: Mistä huomaa, että onko ihminen masentunut? Mistä huomaa, että on hyvä tai huono päivä? Mistä voi saada apua.? Mitä lapsi voi tai saa tehdä, jos vanhempi on masentunut? 56

58 Teeman käsittelyn jälkeen lasten tekemät kirjeet laitetaan heidän kansioihinsa. Jos lapset ovat kirjoittaneet yhteisen kirjeen, siitä otetaan kopio jokaiselle lapselle seuraavaan tapaamiseen mennessä. Kirjeen käsittely voi herättää lapsissa paljonkin kysymyksiä oman vanhemman sairaudesta. Lapsia rohkaistaan kirjoittamaan näitä kysymyksiä kysymysten laatikkoon. Jos lapsi haluaa saada johonkin kysymykseensä vastauksen heti, asiasta keskustellaan yhdessä vanhemman kanssa heti lastenryhmän päättymisen jälkeen. On pidettävä mielessä, että ryhmän ohjaajat eivät voi mennä kertomaan lapselle, onko hänen vanhempansa masentunut vai ei. Koska kuntoutuksen tavoitteena on saada vanhemmat ja lapset keskustelemaan vanhemman sairaudesta keskenään, pitää lapsen kuulla vastaus kysymykseensä omalta vanhemmaltaan, ei ryhmän ohjaajalta. Vastauskirjeen laatimisen jälkeen voidaan siirtyä tekemään jokaiselle omaa Turvapaikkaa 11, jonka tavoitteena on lisätä lapsen turvallisuuden tunnetta. Turvapaikkatehtävän avulla voi: syventää tietoja lapsen (perheen, asiakkaan) kokemuksista, toiveista ja käsityksistä, jotka koskevat fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä turvallisuutta luoda toivoa ja suuntaviivoja turvallisuudesta lapsen näkökulmasta käsitellä lapsen tunteita tehdä lapselle oman psyykkisen turvapaikan Lapsille kerrotaan, että tehtävän tarkoituksena on yhdessä keksiä hänelle sellainen paikka tai maailma, jossa lapsi kokee olevansa täysin turvassa. Turvapaikka ei välttämättä ole olemassa oleva paikka, vaan tehtävä on eräänlainen leikki, joka auttaa ymmärtämään sitä, mikä on lapselle tärkeää. Turvapaikan tekemistä voi helpottaa kysymällä lapselta, miltä turvapaikassa tuoksuu, miltä siellä näyttää, mitä siellä tehdään, mitä siellä syödään tai keitä muita siellä on? Turvapaikka voi olla piirros. Turvapaikan voi rakentaa leikkaamalla lehdistä turvallisuutta kuvaavia kuvia ja liimaamalla niitä isolle kartongille. Turvapaikan voi myös etsiä luonnosta tai tehdä luonnonmateriaaleista ulkona. 11 Turvapaikka on Turvaa Arkeen-koulutukseen vuonna 2010 tehty sovellus Yvonne Dolanin Private Planet -työkalusta ja Kuntoutus- ja kehittämiskeskus Huvituksen Koti kotoisaksi- tehtävästä. Turvaa Arkeen -koulutus on MLL: n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä vuosina toteutettu lastensuojelun erikoistumiskoulutus, jossa pääkouluttajana ja Turvapaikka-tehtävän tekijänä oli sosiaalityöntekijä, kehittäjä, työnohjaaja, valmentaja, perheterapeutti ja ratkaisukeskeinen psykoterapiakouluttaja Peter Sundman. (ks. Turnell Of Houses, Wizards & Faires, Involving Children in Child protection Casework, DVD) 57

59 Työskentelyn lopuksi lapsen tekemästä Turvapaikasta keskustellaan ja sitä verrataan lapsen nykyiseen ympäristöön. Mitä samaa, mitä erilaista paikoissa on? Kuinka paljon turvaa nyt on, verrattuna turvapaikkaan? Onko joskus ollut turvallisempaa? Mitä turvapaikasta voisi tuoda, tehdä nyt? Mitä se merkitsisi? Oivallusten ja toivon ohella tehtävä voi herättää lapsessa myös ahdistusta ja ikäviä muistoja, joten työntekijän on osattava arvioida missä määrin niitä käsitellään ja miten tilanne rauhoitetaan ja palataan arkeen. Ryhmätapaamisen lopussa voidaan leikkiä lumipallosotaa. Lumipallosotaan käydään sanomalehdistä tai muusta paperista ja teipistä tehdyillä palloilla joukkueittain. Kahden joukkueen välille tehdään maalarinteipin avulla rajalinja lattiaan. Joukkueille annetaan sama määrä palloja. Joukkueiden tehtävä on saada omalta puolelta palloja heittämällä pois. Erän voittaa se joukkue, jonka puolelle jää vähemmän palloja. Peli käynnistyy, kun ohjaaja antaa merkin laskemalla kolmeen. Peli myös päättyy kolmeen laskemalla. Peliaika on syytä pitää suhteellisen lyhyenä ja pelata etukäteen sovitusti 3 5 erää. 58

60 Tunteet ja niiden tunnistaminen (5. ryhmätapaaminen) Tavoitteet Ohjelma Lapset nimeävät ja ilmaisevat erilaisia tunteita, jotka liittyvät eri tilanteisiin. Ryhmän aloitus: päivän ohjelman esittely välipala kuulumiset ja fiiliskierros Teeman mukaiset toiminnat kouluikäisillä: tunteiden nimeämisen, tunnistamisen ja ilmaisemisen harjoittelu omakuvan piirtäminen tai maalaaminen lapsille Mikä meidän vanhempia vaivaa -opaskirja kysymysten laatikko ja karkki Teeman mukaiset toiminnat alle kouluikäisillä: Annetaan jokaiselle lapselle omaksi satukirja Milla-kanista (erillinen vihko). Luetaan satu uudelleen, ja väritetään kirjan kuvia. Samalla keskustellaan siitä, mikä Milla-kanin äitiä vaivaa. Ryhmätapaamisen jälkeen jokainen saa näyttää oman satukirjansa vanhemmilleen. vuorovaikutusleikki Ohjatut ja vapaat leikit sekä pelit Ryhmän lopetus: fiiliskierros Välineet voimapaperia maalit isot tunnekuvat (esimerkiksi Aku Ankka -kuvat) Aluksi harjoitellaan tunteiden nimeämistä ja ilmaisemista erilaisten toiminnallisten harjoitusten avulla. Lapsia rohkaistaan ilmaisemaan ja kertomaan miltä heistä erilaisissa tilanteissa tuntuu. Tunteita voi käsitellä erilaisten vaihtoehtoisten toimintojen avulla: Ohjaaja voi lukea lapsille väittämiä erilaisista sosiaalisista tilanteista (liite 8), ja väittämän kuultuaan lapset menevät sen huoneessa olevan tunne-kuvan (esimerkiksi Aku Ankka) luokse, joka heidän mielestään sopii tilanteeseen. Lasten nimeämiä tunteita kirjataan isolle paperille ja keskustellaan yhdessä siitä, miten tunteet näkyvät meissä, ja missä kohden kehoa ne tuntuvat. Lapset asettuvat janalle seisomaan. Toisessa päässä on hyvä tunne ja toisessa kurja tunne. Lapsille luetaan väittämiä erilaisista sosiaalisista tilanteista ja väittämän kuultuaan he asettuvat siihen kohtaan janaa, joka kuvastaa heidän kokemaansa tunnetta tuossa tilanteessa. Lapset saavat vuorotellen näytellä pantomiimina erilaisia tunteita, ja muut yrittävät arvata mistä tunteesta on kysymys. 59

61 Tunneharjoitusten ja keskustelun jälkeen aloitetaan omakuvan piirtäminen. Jokaisen lapsen kehon ääriviivat piirretään isolle voimapaperille. Piirrokset voi tehdä pareittain. Jos lapsi ei halua piirtää parinsa ääriviivoja tai ei halua toista lasta piirtämään oman kehonsa ääriviivoja, aikuinen voi piirtää kehon kuvan. Ääriviivojen piirtämisen jälkeen jokainen koristelee omakuvansa haluamallaan tavalla. Omakuvatyöskentelyä jatketaan seuraavalla kerralla. Lapset saavat Mikä meidän vanhempia vaivaa -opaskirjan. Ryhmän ohjaajat keskustelevat jokaisen lapsen kanssa henkilökohtaisesti kirjan tarkoituksesta ja käytöstä. Jos vanhemmat eivät ole tässä lapsen kanssa käytävässä keskustelussa mukana, ryhmän ohjaaja kertoo lastenryhmän lopussa vanhemmille sen, miten lapsia on neuvottu opaskirjojen käytössä. Kirja on tarkoitettu vanhempien kanssa luettavaksi ja yhteisen keskustelun aloittajaksi, mutta isommat lapset voivat lukea sitä myös itsenäisesti. Alle kouluikäisten opaskirjat annetaan lastenryhmätapaamisen jälkeen suoraan vanhemmille. Lapsille kerrotaan ryhmätapaamisen lopussa ryhmätoiminnassa olevasta kahden viikon tauosta jonka aikana tehdään kotikäynnit. Lapsille kerrotaan myös lyhyesti kotikäynnin tarkoituksesta. 60

62 Omat tunteeni ja niiden ilmaiseminen (6. ryhmätapaaminen) Tavoitteet Ohjelma Keskustellaan tunteista ja niiden ilmaisemisesta sekä siitä, missä kohden kehoa eri tunteet tuntuvat. Lapsille kerrotaan, että heillä on oikeus tuntea ja ilmaista kaikkia tunteitaan. Ryhmän aloitus: päivän ohjelman esittely välipala kuulumiset ja fiiliskierros Teeman mukaiset toiminnat kouluikäisillä: keskustelu tunteista tunnetehtävä omakuvan tekeminen valmiiksi kysymysten laatikko ja karkki Teeman mukaiset toiminnat alle kouluikäisillä: Martti Murehtija -kirja huolinuken askartelu vuorovaikutusleikki Ohjatut ja vapaat leikit sekä pelit Ryhmän lopetus: fiiliskierros Välineet Tunnetehtävien kopiot+ohjeet Lasten kanssa keskustellaan ryhmässä kaikenlaisista tunteista ja niiden ilmaisemisesta. Kerrotaan lapsille, että kaikenlaiset tunteet on sallittuja, mutta kaikenlainen käyttäytyminen ei. Mietitään yhdessä keinoja ilmaista erilaisia tunteita hyväksyttävällä tavalla (esimerkiksi: Jos on oikein vihainen, niin mitä voi tehdä?). Lapset ovat olleet monesti innokkaita tekemään tunteisiin liittyviä tehtäviä. Tunnetehtävien (liite 9) tekemistä voi halutessaan jatkaa vielä ryhmäkerran lopussa, jos aikaa jää. 61

63 Tämän jälkeen jatketaan omakuvan tekemistä. Lapset miettivät, minkä värisiä erilaiset tunteet ovat ja missä kohden kehoa ne tuntuvat. Lapset kirjoittavat tunteiden nimiä tunteita kuvaaville erivärisille papereille ja liittävät ne niihin kohtiin omakuvaa, missä tunne heidän mielestään tuntuu. Vaihtoehtoisesti aikuinen voi kirjoittaa valmiita tunnesanoja (esimerkiksi iloinen, surullinen, vihainen, pelokas, tyytyväinen, onnellinen, jännittynyt ), joista lapsi voi valita itselleen sopivia, mikäli hän ei halua tai pysty itse nimeämään tunteita. Kun lapsi itse nimeää tunteita, hänen käyttämänsä tunnesana hyväksytään. Jos lapsi nimeää vihaisuuden mörrimöykky-tunteeksi, aikuinen ei korjaa tai muuta lapsen kertoman tunteen nimeä. Hyväksymällä lapsen omat tunnekokemukset, työntekijä edesauttaa lapsen kokemusta ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisesta. Se, mitä lapsi tuottaa, on hänelle totta. Jos lapsen mörrimöykky-tunne (vihan tunne) tuntuu jalassa, lapsi laittaa tunnetta kuvaavan lapun omakuvansa jalan kohdalle. Jokaiselle lapselle annetaan mahdollisuus keskustella tehtävästään kahden kesken aikuisen kanssa. Tässä keskustelussa lapselle annetaan mahdollisuus kuvata sitä, miltä mörrimöykky-tunne tuntuu jalassa. Lapsi voi esimerkiksi kertoa, että ollessaan vihainen, hän alkaa helposti potkia muita. Tarkoituksena on keskustella lapsen omista kokemuksista ja tunteista ja pohtia myös sitä, miten eri tilanteissa voi toimia eri tavoin. Alle kouluikäiset voivat askarrella itselleen Martti Murehtija -kirjassa kuvatut huolinuket. Huolinuken valmistaminen on Guatemalasta lähtöisin oleva tapa, joka on levinnyt ympäri maailmaa. Huolinukelle voi illalla nukkumaan mennessä kertoa huolen tai salaisuuden. Nukke säilyttää salaisuuden yön ajan tyynyn alla tai vie sen kokonaan pois. (Browne 2006.) Huolinuken voi tehdä valmiista pienestä kangasnukesta, jolle lapsi voi piirtää kasvot ja vaatteet. Hiukset voi tehdä joko langasta tai huovuttamalla. Ryhmäkerran lopuksi lapsia muistutetaan siitä, että seuraavalla kerralla kysymysten laatikko viedään vanhempainryhmään. 62

64 Rohkeus kuunnella itseään, pitää puoliaan ja pyytää apua (7. ryhmätapaaminen) Tavoitteet Ohjelma Keskustellaan siitä, miten voi pitää puoliaan ja suojata itseään. Valmistaudutaan ryhmän päättymiseen. Pohditaan, mistä voi pyytää apua ja tukea ja millaisissa tilanteissa. Ryhmän aloitus: päivän ohjelman esittely välipala kuulumiset ja fiiliskierros Teeman mukaiset toiminnat kouluikäisillä: kysymysten laatikon vieminen vanhemmille karkin puolustaminen selviytymispeli (väittämät) turvakortin tekeminen Teeman mukaiset toiminnat alle kouluikäisillä: Luetaan Martti Murehtija -kirjaa uudelleen. Jokainen lapsi saa Mikä minun vanhempaani vaivaa -opaskirjan kuvista tehdyn sarjakuvan (2 3 kuvaa). Lapsi saa keksiä tarinan, jonka aikuinen kirjoittaa kuvien viereen. Pohditaan, mikä voi auttaa kuvan tilanteessa. vuorovaikutusleikki Ohjatut ja vapaat leikit sekä pelit Ryhmän lopetus: Kuinka monta lasten ryhmätapaamista on jäljellä? fiiliskierros Välineet aikakausilehtiä, mainoslehtiä kartonkia laminointikone+kalvot tarvittaessa turvakorttipohja kopioituna Ryhmätapaamisen alussa annetaan lapsille vielä mahdollisuus kirjoittaa viimeiset kysymykset kysymysten laatikkoon, ja valmistaudutaan kysymysten laatikon luovuttamiseen vanhemmille. Jos lapset haluavat, he voivat haluttaessaan kirjoittaa yhteisen saatekirjeen. Kirjeeseen voidaan kirjoittaa keneltä laatikko on, ja miksi se tuodaan vanhempainryhmään. Tämän jälkeen lastenryhmän edustajat tai koko ryhmä käyvät viemässä kysymysten laatikon vanhempainryhmän ohjaajalle. 63

65 Oman itsensä puolustamista ja Ein sanomista harjoitellaan esimerkiksi karkin puolustamistehtävän avulla. Jokainen lapsi pääsee puolustamaan omaa karkkiaan vuorotellen lattialla rajatulla alueella. Lapsi laittaa oman karkkinsa alueen sisäpuolelle. Toiset ryhmäläiset yrittävät vuorotellen eri keinoin sanallisesti houkuttelemalla saada lasta luopumaan omasta karkista. Ryhmän ohjaajat mallintavat tehtävää aluksi, ja kertovat tehtävän säännöt ja tarkoituksen. Lapsi puolustaa omaa karkkiaan jämäkästi ja vakuuttavasti sanomalla EI. Fyysisiä keinoja ei saa käyttää. Lopuksi keskustellaan siitä, kuinka tärkeää on puolustaa itseään, ja kuinka hankalaa tai helppoa puoliensa pitäminen on. Lopuksi saa syödä oman karkin. Lasten kanssa voidaan myös pelata selviytymispeliä (liite 8). Ohjaaja lukee väittämiä hankalista sosiaalisista tilanteista, joihin lapset saavat miettiä vastauksia, eli pohtia mitä he noissa tilanteissa tekisivät tai keneltä he voisivat pyytää apua. Keskustelussa apuna voi käyttää myös valmiita vastausvaihtoehtoja. Tämän jälkeen aloitetaan jokaisen lapsen oman Turvakortin valmistaminen. Lapsille kopioidaan valmiiksi turvakorttipohja (ks. Lajunen & Andell & Jalava & Kemppainen & Pakkanen & Ylenius-Lehtonen 2007 tai Inkinen & Söderblom 2005). Lapset miettivät ketkä ovat sellaisia aikuisia, joiden puoleen he voivat kääntyä tarvitessaan apua. Näiden aikuisten yhteystiedot kirjoitetaan turvakorttipohjaan. Koska lapsilla ei välttämättä ole tiedossa kaikkien tarvittavien henkilöiden puhelinnumeroita, on tärkeää viimeistellä Turvakortti yhdessä vanhempien kanssa osana perheiden yhteistä toimintaa. Lisäksi Turvakorttiin kirjoitettujen yhteystietojen pitää olla sellaisten henkilöiden tietoja, joihin lapsella on vanhempien lupa pitää yhteyttä. Kortin voi lopuksi koristella ja laminoida. Lapsille kerrotaan ryhmätapaamisen lopuksi, kuinka monta ryhmäkertaa on vielä jäljellä. Ryhmän loppumiseen valmistautuminen on hyvä aloittaa ajoissa, koska lapset voivat kokea pettymystä, haikeutta ja epävarmuutta kun ryhmä päättyy. Lopettamisen aiheuttamaa suruvaihetta voidaan helpottaa ja valmistella etukäteen, esimerkiksi pitämällä kirjaa siitä kuinka monta ryhmäkertaa on jäljellä. 64

66 Ryhmän päättymiseen valmistautuminen (8. ryhmätapaaminen) Tavoitteet Ohjelma Valmistaudutaan kysymysten laatikon käsittelyyn perheiden yhteisessä toiminnassa. Valmistaudutaan ryhmän päättymiseen suunnittelemalla loppujuhlia. Ryhmän aloitus: päivän ohjelman esittely välipala kuulumiset ja fiiliskierros Teeman mukaiset toiminnat kouluikäisillä: keskustelu kysymysten laatikosta Martti Murehtija -kirjan lukeminen keskeneräisiksi jääneiden tehtävien tekeminen valmiiksi loppujuhlien suunnittelu unisiepparin tai huolinuken valmistaminen Teeman mukaiset toiminnat alle kouluikäisillä: mahdollisimman paljon vapaata tekemistä ja mukavaa askartelemista tai pelaamista Ohjatut ja vapaat leikit sekä pelit Ryhmän lopetus: Kuinka monta lastenryhmätapaamista on jäljellä? fiiliskierros Välineet materiaalit unisiepparia tai huolinukkea varten Tällä ryhmäkerralla on hyvä keskittyä jo valmistelemaan ryhmän päättymistä ja tehdä mahdolliset keskeneräiset työt valmiiksi. Muun tekemisen ohessa voidaan keskustella lapsille tärkeistä aiheista ja ideoida tulevia loppujuhlia. Loppujuhlien valmistelu on tärkeää, koska se auttaa lapsia ymmärtämään, että ryhmä päättyy, ja että seuraava tapaaminen on viimeinen ryhmäkerta. Lapset saavat tehdä ehdotuksia tarjoilujen ja loppujuhlien ohjelman suhteen. Lapset voivat halutessaan suunnitella myös loppujuhlien ohjelman. Jos lapsilla ei ole edellisistä ryhmäkerroista keskeneräisiä tehtäviä, heidän kanssaan voi askarrella esimerkiksi unisiepparit annetuista materiaaleista. Alkujaan intiaanien tekemät unisiepparit ripustetaan ikkunaan, ovenpieleen tai vuoteen ylle unien suodattimeksi. Intiaanit uskoivat, että hyvät unet läpäisevät verkon keskustan; ne nähdään vain kerran, tai ne voivat myös varastoitua koristeisiin, niin että niitä voidaan katsella uudelleenkin. He uskoivat, että pahat unet jäävät kiinni verkkoon ja haihtuvat aamun sarastaessa. (Käspaikka.fi) Vaihtoehtoisesti lapset voivat askarrella huolinuket (ks.6. ryhmätapaaminen, s.61). 65

67 Lastenryhmässä korostuu toiminnallisuus ja yhteinen tekeminen, koska tämän ryhmäkerran päätteeksi perheiden yhteisen toiminnan aikana vanhemmat vastaavat kysymysten laatikon kysymyksiin. Lapsia valmistellaankin ryhmätapaamisen aikana kysymysten laatikon käsittelyyn kertomalla miten se etenee (s. 72). Ennen ryhmätapaamista lastenryhmän ohjaajien pitää huolehtia siitä, että tilajärjestelyt tukevat kysymysten laatikon käsittelyä. On hyvä, että lapsella on mahdollisuus istua vanhemman vieressä tai sylissä keskustelun ajan, mutta tarvittaessa myös mahdollisuus poistua työntekijän kanssa tilasta. On hyvä, jos tila on mahdollisimman yksinkertaisesti sisustettu ilman ylimääräisiä virikkeitä tai syötävää, jotta keskittyminen olisi mahdollista. Etukäteen on hyvä yhdessä myös vanhempien kanssa pohtia sitä, miten pienimmät lapset osallistuvat kysymysten laatikon käsittelyyn. Palaute kuntoutuksesta ja loppujuhlat (9. ryhmätapaaminen) Tavoitteet Ohjelma Lapset antavat palautetta MIETE-kuntoutuksesta ja saavat ohjaajilta palautetta ryhmässä toimimisestaan. Ryhmätyöskentely päätetään ja kerrotaan lapsille seurantatapaamisesta. Ryhmän aloitus: päivän ohjelman esittely kuulumiset ja fiiliskierros Teeman mukaiset toiminnat kouluikäisillä: palautteen antaminen ja saaminen loppujuhlien valmistelu Teeman mukaiset toiminnat alle kouluikäisillä: palaute ryhmäkerroista voidaan kerätä yhteisesti erillisen ison lomakkeen avulla mahdollisuus tehdä niitä asioita, joista ryhmässä on pitänyt. vuorovaikutusleikki oma tehtävä yhteisten loppujuhlien valmistelemisessa Loppujuhla: perheiden ja työntekijöiden yhteinen herkutteluhetki ohjatut ja vapaat leikit sekä pelit yhdessä vanhempien kanssa ryhmän lopetus: Kunniakirjojen jako fiiliskierros Välineet Kunniakirjat tulostettuna ja laminoituna+koristeet+tarjottavat Lastenryhmän tapaaminen on tavalliseen tapaan ennen loppujuhlia (=perheiden yhteinen toiminta). Välipala on vasta loppujuhlien yhteydessä lastenryhmän jälkeen. Lastenryhmätapaamisen alkuun on kuitenkin hyvä varata jotain syötävää (esim. hedelmää ja näkkileipää), jotta kenenkään ei tarvitse olla nälkäisenä ryhmässä. 66

68 Lastenryhmässä lapset saavat antaa palautetta ryhmätapaamisista. Palautetta voidaan kerätä erillisten palautelomakkeiden avulla tai yhteisen keskustelun avulla. Lapset saavat kertoa, mikä heistä on ollut ryhmätapaamisissa kivaa, mikä on ollut tylsää tai minkä olisi pitänyt olla toisella tavalla. Palautekeskustelussa voidaan käyttää apuna liimalappuja, joiden avulla lapsilla on mahdollisuus kertoa, miltä eri toiminnot ryhmätapaamisissa ovat heistä tuntuneet. Palautekeskustelun jälkeen koristellaan lasten kanssa yhdessä ryhmätila loppujuhlia varten sekä laitetaan juhlatarjoilut esille. Loppujuhlissa herkuttelun yhteydessä on mahdollisuus käydä yhteistä keskustelua koko MIETE-kuntoutuksesta ja ryhmätoiminnan päättymisestä. Loppujuhlat on tarkemmin kuvattu perheiden yhteisen toiminnan yhteydessä (s. 73). 67

69 Koko kuntoutusprosessin päättäminen (seurantapäivä noin puolen vuoden kuluttua, 10. ryhmätapaaminen) Tavoitteet Ohjelma Kuulla lasten kuulumisia ja suuntautua tulevaan Ryhmän aloitus: päivän ohjelman esittely kuulumiset ja fiiliskierros Teeman mukaiset toiminnat: toiminnalliset ryhmäharjoitteet Ohjatut ja vapaat leikit sekä pelit Ryhmän lopetus: Fiiliskierros Huomioitavaa Toiminnassa huomioitava turvallisuus ja ryhmäläisten liikuntarajoitteet Seurantapäivän lastenryhmässä pääpaino on toiminnallisuudessa ja yhteisessä tekemisessä. Lastenryhmä voi rakentua jonkin kädentaidollisen (savityöt, kankaanpainanta) toiminnan tai toiminnallisten ryhmäharjoitteiden (seikkailulliset toiminnat ja/tai vuorovaikutusleikit ja -harjoitukset) ympärille. Ryhmän toiminta voi syntyä myös lasten omista toiveista esim. toiminnoista joita on tehty aiemmin ryhmässä. Ennen ryhmätyöskentelyä käydään läpi lasten kuulumiset, eli keskustellaan siitä, mitä on tapahtunut edellisen ryhmätapaamisen jälkeen. Jos seurantapäivä järjestetään seikkailullisena tai retkipäivänä esimerkiksi melontaretken muodossa, korostuu seurantapäivässä enemmän perheiden yhteinen toiminta. 68

70 8. Perheiden yhteinen toiminta Masentunut vanhempi ajattelee usein, ettei ole vanhempana minkään arvoinen, ja etteivät edes omat lapset viihdy hänen seurassaan. Masennus tuo mukanaan helposti noidankehän, jossa vanhempi vetäytyy kodin sisäisistä vuorovaikutussuhteista. Lapset tarvitsevat kuitenkin aikaa ja huomiota vanhemmiltaan. Perheiden yhteisen toiminnan tarkoituksena on antaa perheelle mahdollisuus mukavaan yhteiseen toimintaan keskenään ja toisten perheiden kanssa. MIETE-kuntoutuksessa tuetaan tietoisesti lapsen ja hänen vanhempiensa resilienssiä 12 mahdollistamalla perheille yhteisiä, positiivisia onnistumisen kokemuksia. Lasta autetaan näin kiinnittymään hänelle merkityksellisiin ihmisiin, jotka tukevat hänen kasvuaan ja kehitystään. (ks. Pärnä, Saarinen, Mellenius & Antikainen 2011; Manninen ym ) Tavoitteena on saada vanhempi ja lapsi siirtymään vuorovaikutuksen ei-kehältä kyllä-kehälle, jolloin usko omiin mahdollisuuksiin vähitellen palautuu. Ei-kehällä ihminen on murheisiinsa keskittynyt, lamaantunut ja näköalaton. Kyllä-kehälle päästessään hän löytää uusia mahdollisuuksia toimia. (Lipponen 2010.) Perheiden yhteisessä toiminnassa vanhemmat voivat harjoitella vanhempainryhmässä keskusteltuja asioita käytännössä (esimerkiksi ohjata, kannustaa, kuunnella ja kehua lasta myönteisellä tavalla). Työntekijän tehtävänä perheiden yhteisessä toiminnassa on antaa perheenjäsenille palautetta onnistuneista vuorovaikutustilanteista sekä tarkastella perheen kanssa yhdessä perheen käytössä olevia myönteisiä vuorovaikutuskeinoja ja vahvuuksia. Perheen yhteisen, ohjatun toiminnan kautta vanhempien on mahdollista ymmärtää paremmin ja kokemuksellisesti sekä omia että lastensa tarpeita sekä käyttäytymisen taustalla olevia tunteita ja motivaatioita. Reflektion avulla voi näin syntyä uusi kuva lapsesta sekä realistisempi kuva itsestä vanhempana. (Nuotio 2010.) 12 Resilienssin käsitettä käytetään kuvaamaan lapsen tai aikuisen kykyä selvitä stressaavista elämän tapahtumista. (Manninen, Santalahti ja Piha 2008) 69

71 Yhteisen ilon kokeminen perheen yhteisen toiminnan aikana mahdollistaa perheenjäsenille yhteisiä onnen kokemuksia. Yhdessä koettu onni rakentaa myönteisen mielenterveyden kivijalkaa. Perheen yhteisessä toiminnassa aikuisen kanssa lapsen on mahdollisuus kokea riemua, joka yksin koettuna muuten kiihdyttäisi liikaa. Tällöin lapsen kokemus kyvykkyydestä ja voimasta vahvistuu, mikä saattaa antaa suojaa myöhempää masennusta vastaa. (Mäkelä 2011.) Lasten välitön positiivinen palaute vanhemmilleen rohkaisee vanhempia yhdessäoloon lastensa kanssa. Perheiden yhteisen toiminnan aikana masentuneen vanhemman muistiin saattaa palautua kokemuksia iloisista ja onnistuneista hetkistä yhdessä perheen kanssa. Tai vanhempi voi jostakin ryhmässä koetusta onnistumisesta saada kipinän jatkaa toimintaa myös kotona. Yhteiset onnistumisen kokemukset vahvistavat sekä lapsen että vanhemman positiivista käsitystä itsestään. Onnistunut perheiden yhteinen toiminta vahvistaa siten vanhempien ja lasten sekä kaikkien perheenjäsenten keskinäistä yhteyttä. Koska masentunut vanhempi ei jaksa aina ylläpitää sosiaalisia suhteitaan, hänen ja hänen perheensä sosiaalinen verkosto kapeutuu ja jopa kuihtuu helposti kokonaan. Lapset huomaavat vanhempien eristäytymisen ja lähtevät tähän eristäytymisprosessiin helposti mukaan ja lakkaavat tapaamasta omia ystäviään. Perheen sosiaalinen verkosto on kuitenkin tärkeä sekä vanhemmuuden tukemisen että lapsen kehityksen kannalta. (ks. Solantaus 2001b; Romakkaniemi 2011.) MIETE-kuntoutuksessa perheiden yhteisen ohjatun toiminnan aikana perheille tarjoutuu mahdollisuus myös tutustua toisiinsa. Kuntoutuksen aikana onkin muodostunut pidempään jatkuneita sosiaalisia suhteita kuntoutukseen osallistuneiden perheiden kesken. Seuraavissa kappeleissa on kerrottu, mitä MIETE-kuntoutuksen perheiden yhteisessä toiminnassa konkreettisesti tehdään. Tarkemmin on kuvattu kuntoutuksen aloituspäivä, kysymysten laatikon käsittely, loppujuhlat ja kuntoutuksen seurantapäivä. Lopuksi on luettelonomaisesti kerrottu, mitä muita toimintoja perheiden yhteinen toiminta voi sisältää. Kuntoutuksen aloitus- ja seurantapäivänä perheiden yhteistä tekemistä on enemmän. Varsinaisissa ryhmätapaamisissa perheiden yhteinen tekeminen sijoittuu lasten- ja vanhempainryhmien jälkeen, ja kestää kerrallaan noin 1,5 tuntia. Kuntoutuksen aloituspäivä Teema Tavoite Perheiden yhteinen ohjelma aamupäivällä Mikä meitä yhdistää, miksi olemme täällä? Perheet tutustuvat toisiinsa ja työntekijöihin sekä MIETE-toimintaan tervetulosanat + miksi olemme täällä työntekijöiden esittely päivän ohjelman esittely perheiden yhteinen toiminta: tutustuminen, esim. Etsintäkuulutus Lounas Lastenryhmät (s. 50) ja vanhempainryhmä (s. 32) Perheiden yhteinen ohjelma iltapäivällä Välineet lastenryhmän/-ryhmien toiminnasta kertominen perheiden yhteinen toiminta: tutustuminen, esim. Huvitussalaatti välipala niminappien tekeminen niminappikone + tarroja liimattavia kuvia (aikakausilehtiä) värillistä paperia, saksia, kyniä, liimaa 70

72 Kuntoutuksen aloituspäivänä perheiden yhteisen toiminnan merkitys korostuu. MIETE-kuntoutukseen tulevat perheet tapaavat toisensa ja kaikki työntekijät ensimmäistä kertaa. Tilanne jännittää sekä perheitä että ohjaajia. Päivän tavoitteina ovatkin toisiinsa tutustuminen ja ryhmäytyminen. Tavoitteena on luoda tapaamiselle turvallinen ja mukava tunnelma. Ryhmän vastaava työntekijä toivottaa aluksi kaikki perheet tervetulleiksi ja kertoo lyhyesti, miksi ryhmä on kokoontunut. Tervetulopuheessa voi kertoa esimerkiksi, että Vanhemmat ovat halunneet hakea apua perheelle, koska ovat huolissaan omasta jaksamisestaan ja koko perheen hyvinvoinnista. Lapset ovat ehkä huomanneet vanhempien olevan joskus kiukkuisia tai ärtyneitä, tai vanhempi ei oikein jaksa tehdä kivoja juttuja yhdessä lapsen kanssa. Joissakin perheissä on voitu puhua myös masennuksesta tai väsymyksestä. Koska vanhempanne haluavat, että perheessä asiat olisivat hyvin, he ovat halunneet tulla tänne MIETE-ryhmään teidän kanssanne. Vanhemmat keskustelevat näistä pulmista omassa vanhempainryhmässään, ja sillä aikaa lapset ovat omissa lastenryhmissään Oman perheen esitteleminen on ryhmäytymisen kannalta tärkeä vaihe. Se voi kuitenkin olla monille vaativa ja jännittävä tilanne. Toiminnallisuuden ja erilaisten tutustumisleikkien avulla voidaan purkaa jännitystä ja tutustua ryhmään paljastamatta liikaa itsestään. On tärkeää, että myös ryhmän ohjaajat osallistuvat itse päivän tutustumisleikkeihin, jotta eivät jää ryhmäläisille vieraiksi. Jokaisen työntekijän pitää toiminnassa itse rajata, mitä haluaa itsestään asiakkaille kertoa. MIETE-ryhmissä Etsintäkuulutus on osoittautunut hyväksi tavaksi esitellä oma perhe, koska siinä voi itse miettiä, mitä haluaa perheestään paljastaa. Etsintäkuulutuksen tekemisessä ei myöskään tarvitse esiintyä vieraille ihmisille eikä vastata työntekijöiden kysymyksiin toisten kuunnellessa. Etsintäkuulutusta tehtäessä jokainen perhe saa itselleen ison A3-kokoisen paperin. Perheen tehtävänä on kuvitella, että koko perhe on kadonnut, ja perheen löytämiseksi pitää laatia etsintäkuulutus. Etsintäkuulutukseen laitetaan vihjeitä ja tuntomerkkejä, joiden perusteella perheen uskotaan löytyvän. Näitä voivat olla esimerkiksi asiat, joista perhe pitää, perheenjäsenten tuntomerkit, paikat, joista perheen voi löytää jne. Etsintäkuulutuksen voi tehdä kirjoittamalla, piirtämällä tai leikkaamalla sopivia asioita lehdistä ja liimaamalla niitä paperille, tai näitä yhdistelemällä. Kun kaikki etsintäkuulutukset ovat valmiit, ne käydään yhteisesti läpi joko niin, että joku perheenjäsenistä lukee etsintäkuulutuksen tai työntekijä lukee sen. Myös työryhmä on tehnyt oman etsintäkuulutuksen, joka esitellään perheille. Ryhmän jakaminen lasten- ja vanhempienryhmiin tapahtuu lounaan jälkeen, kun kaikki jo vähän tuntevat toisiaan. Aloituspäivänä on erityisen tärkeää, että lasten- ja vanhempainryhmät sijaitsevat lähekkäin, koska lapselle voi tulla tarve päästä vanhemman luo. Tutustumispäivä päättyy koko ryhmän yhteiseen välipalaan ja perheiden yhteiseen tekemiseen. Päivän lopuksi jokainen saa valmistaa itselleen niminapin, eli rintamerkin, johon tulee oma nimi. Perheitä kehotetaan ottamaan niminappi ryhmätapaamisiin mukaan, jotta osallistujien on helpompi muistaa toistensa nimet. Kuntoutuksen aloituspäivän voi päättää Huvitussalaattiin (tunnetaan paremmin nimellä hedelmäsalaatti ), joka toimii myös tutustumisleikkinä. Huvitussalaatissa kaikki ryhmäläiset ovat piirissä tuoleilla istuen. Tuoleja on yksi vähemmän kuin osallistujia, joten yksi osallistujista seisoo piirin keskellä. Aluksi tämä osallistuja on ryhmän vetäjä. Piirin keskellä seisova kertoo asian, josta itse pitää (esimerkiksi: Minä tykkään suklaasta. ). Kaikki, jotka pitävät suklaasta, vaihtavat paikkaa. Se, joka jää ilman tuolia, jää seuraavaksi keskelle. Jos keskelle joutunut sanoo: Huvitussalaatti, kaikki vaihtavat paikkaa. Toisinaan ryhmässä on joku arka tai ujo osallistuja, ettei hän rohkene aluksi osallistua leikkiin. Hän voivat istua tuolilla paikoillaan ja lähteä liikkeelle, kun tuntuu hyvältä. 71

73 Kysymysten laatikon kysymyksiin vastaaminen Lapset luovuttavat kysymysten laatikon vanhempainryhmään seitsemännellä ryhmäkerralla, jotta vanhemmat ehtivät valmistautua kysymyksiin vastaamiseen. Lapset saavat vastauksia kirjoittamiinsa kysymyksiin kahdeksannella ryhmäkerralla perheiden yhteisen toiminnan aikana. Lapsia on lastenryhmätapaamisen aikana valmisteltu kysymysten laatikon käsittelyyn kertomalla, miten kysymysten käsittely etenee. Kysymysten laatikon kysymysten käsittely (mukaeltu Inkinen, M. & Söderblom, B. 2005) jännittää sekä vanhempia että lapsia, joten tilanteeseen on valmistauduttava etukäteen mahdollisimman hyvin. On hyvä pohtia, osallistuvatko kaikkein pienimmätkin kysymysten yhteiseen käsittelyyn, vai onko heillä vaihtoehtoista toimintaa samaan aikaan. Alle kouluikäiset lapset eivät välttämättä hyödy kysymysten käsittelystä, etenkään jos eivät ole itse olleet tuottamassa kysymyksiä kysymysten laatikkoon. Jos lapsi ei ikä- ja kehitystasonsa puolesta ymmärrä mistä on kyse, hän voi ahdistua tilanteesta liikaa. Ryhmätilassa on hyvä järjestää istumapaikat siten, että lapsilla on turvallista olla. Lapsella pitää olla mahdollisuus istua oman vanhemman vieressä tai sylissä. Lastenryhmän ohjaajien on hyvä sopia myös siitä, kenen henkilökohtaisena tukena kukin tarvittaessa toimii, tai kenen kanssa on voi olla hyvä poistua välillä tilanteesta. Vanhempainryhmän ohjaaja toimii keskustelun johtajana ja auttaa keskustelun etenemistä tarvittaessa selvennyksin ja lisäkysymyksin. Keskustelun ohjaajan on hyvä todeta keskustelun aluksi, ettei lasten kysymyksiin välttämättä ole helppo vastata. Lapsille annetaan kiitosta siitä, että ovat rohkeasti kirjoittaneet hyviä kysymyksiä vaikeista aiheista. Vanhempia kehutaan rohkeudesta vastata lasten tekemiin kysymyksiin. Kysymysten laatikossa on ollut mm. seuraavanlaisia kysymyksiä: Tykkäätkö hevosista? Miksi minä en saa kissaa? Miksi saan pelata vaan tunnin päivässä? Miksi en saa pleikkaa? Onko sinulla masennus? Oletko sairaslomalla, miksi? Miltä tuntuu olla sairas? Miksi äidillä on se juttu, se masennus? Mistä äidin sairaus on tullut? Koska sairaus tuli? Voiko masennuksesta parantua? Koska äidin sairaus loppuu? Miksi äiti on väsynyt? Miksi sinä vaan makaat sängyssä? Miksi välillä väsyttää enemmän? Miksi sinä huudat ihan pikkuasioista? Tykkäätkö lapsesta vaikka hän välillä on ärsyttävä? Olenko minä ärsyttävä? Onko asioiden pohtiminen hyvä asia? Onko miettiminen sallittu? Kysymyksiin vastaaminen tapahtuu siten, että vanhempainryhmän ohjaaja lukee kysymysten laatikon kysymykset, ja vanhemmat vastaavat kysymyksiin kuten vanhempainryhmässä on etukäteen suunniteltu. On tärkeää, että vanhemmat vastaavat lapsille eivätkä ryhmän ohjaajille. Kysymyksiä ja vastauksia ei osoiteta kenellekään henkilökohtaisesti, vaan niistä puhutaan yleisellä tasolla. On tärkeää lukea kaikki lasten kysymykset, myös ne jotka eivät suoraan liity ryhmän teemaan. Ohjaajien tehtävänä on kannustaa lapsia kysymään lisää, jotta vanhempien ja lasten välille syntyy keskustelua. Vanhemmille osoitettujen lisäkysymysten ja selvennysten avulla lastenryhmän ohjaajat myös auttavat lapsia ymmärtämään vastauksia. Keskustelun aikana ohjaajien tulee huolehtia siitä, ettei kukaan aikuisista tai lapsista joudu keskustelussa kiusalliseen tilanteeseen, ja että kaikilla on halutessaan mahdollisuus osallistua keskusteluun. Kysymyksiin vastaamisen jälkeen kysymyksistä puhtaaksi kirjoitettu lista laitetaan lapsen omaan kansioon ja annetaan myös vanhemmille. Kun kysymysten laatikon kysymykset on käsitelty, kannustetaan lapsia ja vanhempia jatkamaan keskustelua vielä kotona. Lopuksi pidetään vielä yhteinen lyhyt leikkituokio (esim. aarteenetsintä) ennen kotiin lähtöä. 72

74 Loppujuhlat Loppujuhlien avulla konkretisoituu sekä lapsille että vanhemmille se, että ryhmä loppuu, eikä seuraavalla viikolla enää tavata. Viimeisen ryhmäkerran varsinainen välipala syödään vasta loppujuhlissa, kaikki yhdessä. Viimeisellä ryhmäkerralla lastenryhmän aikana lapset valmistavat ryhmätilan loppujuhlia varten, ja perheiden yhteinen toiminta-aika käytetään loppujuhliin. Loppujuhlat voi pitää sään salliessa ulkona, jolloin yhteiset leikit voivat olla liikunnallisempia (esim. frisbee-golf tai valokuvasuunnistus). Juhlatarjoilu on suunniteltu yhdessä lasten kanssa, ja herkutteluun on syytä varata reilusti aikaa. Herkuttelun lomassa voidaan leikkiä muutama yhteinen leikki (esimerkiksi Arvaa mikä?) tai pitää tietokilpailu (esimerkiksi Kuutamolla). Arvaa mikä -leikissä jokainen leikkijä saa omalla vuorollaan ilmapallon, jonka sisällä olevaan paperilappuun on kirjoitettu jokin eläin, ammatti yms. Ensimmäinen leikkijä puhkaisee ilmapallon haluamallaan tavalla omaa kehoaan apuna käyttäen ja esittää sitten lapussa olevaa sanaa pantomiimina. Muiden tehtävänä on arvata mistä ammatista tai eläimestä on kyse. Oikein arvannut saa tulla rikkomaan oman pallonsa ja esittää lapussa olevaa asiaa. Kuutamolla- tietokilpailu on sovellutus samannimisestä TV-ohjelmasta. Tässä tietokilpailussa iällä tai tietämisellä ei ole mitään merkitystä, jos kysymysten väittämät ovat sellaisia, että perheet pystyvät vain arvaamaan, mikä on oikein. Jokainen lasten- ja vanhempainryhmien ohjaaja miettii itsestään kolme väittämää, joista yksi on totta. Väittämät voivat olla esimerkiksi 1) Olen nukkunut talvella teltassa 2) Olen eksynyt metsään 3) Olen hypännyt laskuvarjolla. Kaikkien ohjaajien väittämät kirjoitetaan samalle paperille, ja paperi tulostetaan jokaiselle perheelle. Tietokilpailun vetäjä lukee väittämät ääneen, jotta myös lukutaidottomat lapset voivat olla kisassa mukana. Jokaisen perheen tehtävänä on merkitä omaan paperiinsa oikeaksi ajattelemansa vastausvaihtoehdot. Lopuksi käydään läpi oikeat vastaukset. Loppujuhlat päättyvät juhlallisesti kunniakirjojen (liite 10) ja osallistumistodistusten (liite 11) jakoon kaikille osallistujille, myös vanhemmille, ellei niitä ole jaettu jo lasten- ja vanhempainryhmissä. 73

75 Koko kuntoutusprosessin päättäminen (seurantapäivä noin puolen vuoden kuluttua, 10. ryhmätapaaminen) Tavoitteet Perheiden yhteinen ohjelma aamupäivällä Kuulla perheiden kuulumisia ja arvioida koko MIETE-kuntoutusprosessin antia perheille sekä suuntautua tulevaan tervetulosanat päivän ohjelman esittely perheiden kuulumiset lyhyesti Lounas Lastenryhmät (s. 68) ja vanhempainryhmä (s.38) Perheiden yhteinen ohjelma iltapäivällä lastenryhmän/-ryhmien toiminnasta kertominen vanhemmille perheiden yhteinen toiminta: esimerkiksi seikkailullista toimintaa välipala perheiden yhteinen toiminta jatkuu Seurantapäivä on koko päivän kestävä kuntoutuspäivä, josta lasten- ja vanhempainryhmissä ollaan noin 1,5 tuntia. Ryhmissä on tarkoituksena keskustella siitä, mikä on ollut kuntoutuksen anti perheelle jälkikäteen arvioituna, mitä perheille kuuluu, ja mitä muutoksia perheen elämässä on kuntoutuksen jälkeen tapahtunut. Lisäksi suunnataan katseita kohti tulevaa. Seurantapäivän ohjelmassa korostuu toiminnallisuus ja perheiden yhdessäolo. Perheiden yhteinen toiminta voi koostua kaikesta sellaisesta toiminnallisesta yhdessäolosta, joka voidaan turvallisesti järjestää, ja johon kaikki voivat osallistua. Seurantapäivän voi hyvin toteuttaa koko päivän kestävän luontoretken muodossa, jos käytettävissä on hyviä ulkoilu- ja retkeilyalueita, joissa on mahdollisuus myös ruokailuun esimerkiksi nuotiolla tai laavulla. Seurantapäivään voi sisältyä seikkailullista toimintaa, esimerkiksi melontaretki tai matalia köysiharjoitteita, mutta näiden turvalliseen ohjaamiseen tarvitaan seikkailuohjaaja- tai melontakoulutuksen saanut henkilö. Muita ehdotuksia perheiden yhteiseksi tekemiseksi Perheiden yhteinen toiminta voi olla melkein mitä tahansa toimintaa, johon koko perhe voi aktiivisesti osallistua. Toiminnassa tärkeää ei ole itse suoritus tai työskentelyn lopputuote, vaan osallistujien keskinäinen vuorovaikutus toiminnan aikana. Toiminta voi olla joko perheenjäsenten keskinäistä toimintaa tai kaikkien perheiden yhteistä toimintaa. Perheiden yhteisessä toiminnassa on tärkeää, että toiminnan tarkoitus ja sisältö on hyvin etukäteen suunniteltu ja valmisteltu. Jos toiminta sisältää esimerkiksi lautapelin pelaamista, on ohjaajan tutustuttava pelattavaan peliin etukäteen ja varmistettava, että kaikki tarvittavat osat ovat valmiina. Perheiden yhteisessä toiminnassakin on tärkeää, että toiminta palvelee perheiden omia kuntoutukselle asettamia tavoitteita. Koska perheiden yhteistä toimintaa edeltää toiminta lasten- ja vanhempainryhmissä, joissa on käsitelty ehkä hankaliakin asioita, on hyvä jos perheiden yhteinen toiminta voi tavoitteellisuuden lisäksi olla perheille myös virkistävä kokemus. 74

76 Perheiden yhteisessä toiminnassa käytettäviä vaihtoehtoisia toimintoja voivat olla esimerkiksi: Aarteen etsintä Valovoimapeli (Pesäpuu ry.) Vuorovaikutusleikit (ks. liite 6) Seikkailullinen toiminta (esimerkiksi luontoretket sekä yhteistyö- ja köysiharjoitteet) Muisteloiden polku (liite 12) Perheenjäsenten vahvuuksien etsiminen Vahvuuskorttien (Pesäpuu ry) avulla Lautapelien pelaaminen (liite 6) Yhteiset askartelut (esimerkiksi savityöt ja kankaanpainanta) Perheiden yhteisen toiminnan aikana ohjaaja on aktiivisesti läsnä tilanteessa tukemassa, ohjaamassa ja kannustamassa perhettä tai perheitä siten, että perheen on mahdollista saada toiminnasta onnistumisen kokemuksia. Jos toiminta tuntuu perheelle vaikealta tai epämukavalta, pitää ohjeistusta tarvittaessa muuttaa. Riittävästä ohjeistuksesta huolimatta perheelle on annettava mahdollisuus yrittää ja myös epäonnistua turvallisesti. Joissakin toiminnoissa ohjaaja voi olla enemmän taka-alalla. Tärkeää on kuitenkin, että ohjaajalla on aina valmius puuttua toimintaan jos toiminta ei ole riittävän turvallista. Ohjaajan tehtävänä on toiminnan aikana ja sen jälkeen perheen kanssa yhdessä keskustella perheenjäsenten kokemuksista ja siitä, mitä he kenties ovat toiminnan aikana oppineet ja oivaltaneet. On tärkeää, että perhe saa rehellistä palautetta onnistumisistaan ja vahvuuksistaan. 75

77 9. Arviointi yhteistyön tukena Lapsen turvallisuuden sekä lapsen ja vanhemman myönteisen vuorovaikutuksen lisääntyminen arjessa Arvioiva- ja kehittävätyöote: mitä havaintoja mitä päätöksiä mm. seuraavan ryhmäprosessin tueksi GAS Suhdepysäkki GAS Seurantapäivä Perhetapaaminen ryhmäkerrat Perhetapaaminen ryhmäkerrat Aloitustapaaminen Perhetapaaminen MIETE-prosessi Fetterman/ed. seurantapalaveri Ryhmätapaamisen arviointi Ryhmätapaamisen arviointi Fetterman/ennakointidialogi ARVIOINTI Reaaliaikainen prosessiarviointi huomio kehitys- ja muutosprosessissa ohjelmateoria (ryhmät, sisältö, arviointivälineet) systemaattinen asiakaskohtainen tiedonkeruu MIETE-kuntoutuksen arviointiprosessi ja arvioinnin välineet MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö (Remsu 2012b) Säännöllinen samalla rakenteella toistuva työskentely tukee moniammatillista työtä. On tärkeää varata aikaa työryhmän yhteiselle suunnittelulle ja ryhmätapaamisten valmistelulle. Kuntoutustyössä on tärkeää analysoida myös sitä, mikä tekemisessä tuottaa lisäarvoa asiakkaalle. Yhteinen arviointi tukee tätä työtä. (Saarinen 2010, 13.) MIETE-työryhmä kokoontuu suunnittelemaan ja valmistelemaan ryhmätapaamista noin tunti ennen toiminnan aloittamista. Jokaisen ryhmäkerran lopuksi MIETE-työryhmälle on varattu aikaa yhteiseen ryhmäkerran arviointiin ja kirjallisen yhteenvedon laatimiseen ryhmäkerrasta. Näin ennen kuntoutuksen alkamista laadittua työsuunnitelmaa voidaan muokata jokaisen ryhmäkerran tapahtumien ja kokemusten mukaan paremmin asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. Ryhmätapaamisten säännöllinen ja riittävän strukturoitu arviointi (liite 13) ja arvioinnin kirjaaminen auttaa työntekijöitä koko kuntoutusprosessien arvioinnissa ja perhekohtaisten kuntoutuksen yhteenvetojen laatimisessa. 76

78 Ennen MIETE-kuntoutuksen alkamista, sen aikana ja sen jälkeen tarkastellaan ja arvioidaan kuntoutusprosessien toteutumista yhtäältä asiakkaan tavoitteiden näkökulmasta ja toisaalta työntekijöiden toiminnan näkökulmasta. Perheenjäsenet asettavat MIETE-kuntoutukselle tavallisesti 1 3 perhekohtaista tavoitetta yhdessä lähettävän tahon ja muun verkoston kanssa. Kuntoutuksen tavoitteista keskustellaan aloitustapaamisella, ja tavoitteita täsmennetään perhetapaamisella kuntoutusprosessin puolivälissä. MIETE-kuntoutuksen perhekohtaisten tavoitteiden toteutumista arvioidaan GAS-asteikon 13 avulla kuntoutuksen päättyessä. Suhdepysäkki 14 -kysymyksiä (liite 3) käytetään perhetapaamisissa keskustelun runkona. Tavoitteena on kiinnittää perheenjäsenten huomio lapseen ja perheen vuorovaikutukseen vanhemman oireiden sijaan. Kysymysten avulla arvioidaan myös kuntoutusprosessin toteutumista ja asiakastyytyväisyyttä kuntoutuksen päättyessä. Työryhmän työskentelyn tuloksellisuutta arvioidaan arvioivan ja kehittävän työotteen avulla. Työryhmän ja koko kuntoutusprosessin toteutuksen onnistumista arvioidaan joko Fettermanilaisen 15 arvioinnin välinein tai ennakointidialogin 16 (suunnittelu- ja seurantapalaverin) avulla. Kuntoutusprosessia ja moniammatillista yhteistyötä ohjataan arvioinnin avulla. MIETE-kuntoutusprosessin aikana joudutaan tarkentamaan perhekohtaisia ja ryhmäkohtaisia tavoitteita sekä arvioimaan käytettyjen työmenetelmien sopivuutta näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Hyvin suunniteltu arviointi tukee tässä päätöksenteossa, ja auttaa perustelemaan tehtyjä ratkaisuja. Lisäksi arviointiprosessi auttaa työryhmää oppimaan omasta toiminnastaan ja syventää siten moniammatillista yhteistyötä sekä mahdollistaa perheiden tavoitteiden mukaisen toiminnan. 13 GAS-menetelmä on kehitetty USA:ssa 1960-luvulla mielenterveyspotilaiden kuntoutuksen tavoitteiden laatimisen ja arvioinnin apuvälineeksi. GAS on väline, jonka avulla määritetään kuntoutujan tavoitteet ja tavoitteiden toteutumista voidaan tarkastella yksilö- tai ryhmätasolla tilastollisia menetelmiä hyväksi käyttäen Suhdepysäkki MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön kehittämä väline, jonka avulla perheet voivat arvioida omaa tilannettaan ja vuorovaikutustaan 15 Ks. Empowerment Evaluation Principles in Practice. (David M. Fetterman & Abraham Wandersman ed. 2005)

79 10. Lopuksi MIETE-kuntoutusta on kehitetty Raha-automaattiyhdistyksen tuella säätiön palveluissa sekä yhteistyönä kuntien peruspalveluiden kanssa vuosina MIETE-kuntoutuksen kehittämisyhteistyössä ovat olleet mukana Omaiset mielenterveystyön tukena ry:n Lounais-Suomen yhdistys, TYKS:n sosiaalipediatrian yksikön asiantuntijoita sekä kaksi pilottikuntaa Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueelta. Perhekuntoutus lähtee lapsen ja perheen tarpeista. Perheet, joissa on vanhemmalla mielenterveyden ongelmia, tarvitsevat tuekseen monenlaisia yhteiskunnan palveluja ja tukimuotoja. MIETE-kuntoutuksen avulla on mahdollista paneutua perheen tilanteeseen erityisesti lapsen näkökulmasta. MIETE-lastenryhmissä tapahtuva toiminta on kuvattu vanhempainryhmän ja perheiden yhteistä toimintaa yksityiskohtaisemmin ja tarkemmin. Tämä on ollut tietoinen valinta. Haluamme tällä tavoin korostaa sitä, että lastenryhmissä tapahtuva toiminta on kuntoutuksellista toimintaa, mikä vaatii tietoista ja tarkkaa suunnittelua. Lapsen ja perheen tavoitteiden ja ryhmässä esiin tulevien asioiden perusteella ryhmän toimintaa ja teemoja voi ja pitää muuttaa. Lapsen tarpeista lähtevän toiminnan pitää olla riittävän strukturoitua, jotta kuntoutuksellisuus ja turvallisuudentunne saavutetaan. MIETE-kuntoutuksessa käsitellään vaikeitakin asioita, joista perheenjäsenet eivät ehkä ole muualla halunneet tai uskaltaneet puhua. Vaikeista asioista huolimatta kuntoutus voi olla myös kivaa. MIETE-kuntoutuksesta saadun asiakaspalautteen mukaan vanhemmat ovat kokeneet perheiden hyötyneen kuntoutuksesta. Erityisesti lasten ja vanhempien saama vertaistuki on koettu merkitykselliseksi. Vanhempien mukaan sairaudesta puhuminen lapsen kanssa on myös helpottunut. 78

80 Toiveenamme tulevaisuudessa on, että MIETE-kuntoutusta olisi mahdollisimman monen perheen saatavilla myös osana kuntien peruspalveluja. Tätä tarkoitusta varten olemme kuvanneet MIETE-kuntoutusmallin ja sen toteuttamisen mahdollisimman hyvin. Tämän kirjan tarkoituksena on rohkaista MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiön lisäksi muitakin perheiden kanssa työskenteleviä moniammatillisia työryhmiä järjestämään MIETE-kuntoutusta. Kuvauksemme MIETE-kuntoutuksesta ei toimi yksityiskohtaisena käsikirjana, josta olisi mahdollista vaihe vaiheelta seurata kuntoutuksen toteuttamista. Olemme valmiit tekemään eri tahojen kanssa yhteistyötä ja antamaan tarvittaessa konsultaatioapua MIETE-kuntoutuksen käynnistämiseen. Toivomme, että tulevaisuudessa mahdollisimman moni lasten ja perheiden kanssa työskentelevä löytää keinoja rohkaista lasta kysymään vanhemmaltaan: Äiti, onks toi se masennus? ja lapsen kysymyksen jälkeen voi tukea lapsen ja vanhemman välistä vuoropuhelua, jotta lapsi saa kysymyksiinsä vastauksia. 79

81 Kirjallisuus: Aaltonen, P Voimaannuttava yhdessäolo lastensuojelun asiakasperheen ajatuksia. Teoksessa M. Törrönen & K. Pärnä (toim.) Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Porvoo: Bookwell Oy, Arnkil, T. & Seikkula, J Kuntoutusta, ymmärrystä, dialogia sosiaalisissa verkostoissa. Teoksessa V. Karjalainen & I. Vilkkumaa (toim.) Kuntoutus kanssamme. Ihmisen toimijuuden tukeminen. Stakes. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy, Becker-Weidman, A Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia: Teoria. Teoksessa A. Becker-Weidman & D. Shell (toim.) Auta lasta kiintymään. Vuorovaikutteinen kehityspsykoterapia traumaperäisen kiintymyshäiriön hoidossa. Tampere: PT-Kustannus, Berg, L. & Johansson, M Psykoedukaation työkirja. Psyykkisesti sairastuneen ja hänen perheensä/tukiryhmänsä kanssa toteutettava ohjaus. Lievestuore: ER-Paino Oy. Browne, A Martti Murehtija. Lasten Keskus. Eriksson, E. & Arnkil, T. E. & Rautava, M Ennakointidialogit huolten vyöhykkeellä. Verkostokonsultin käsikirja ohjeita verkostomaiseen työskentelyyn. Työpapereita 29/2006. Helsinki: Stakes. Fetterman, D. M. & Wandersman, A Empowerment Evaluation Principles in Practice. New York: The Guilford Press. Goleman, D Sosiaalinen äly. Helsinki: Otava. Granfelt, R Kertomuksia naisten kodittomuudesta. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden seura. Halkola, U. 2009B. Valokuvaterapian teoreettisia perusteita hahmottamassa. Teoksessa U. Halkola, L. Mannermaa, T. Koffert ja L. Koulu (toim.) Valokuvan terapeuttinen voima. Helsinki: Duodecim, Hautala, T. & Hämäläinen, T. & Mäkelä, L. & Rusi-Pyykönen M Toiminnan voimaa. Toimintaterapia käytännössä. Helsinki: Edita. Heiskanen, T. & Tuulari, J. & Huttunen, M. O Masennuksen monet ulottuvuudet. Teoksessa T. Heiskanen & M. O. Huttunen & J. Tuulari (toim.) Masennus. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, Hentinen, H Valokuva terapeutin työvälineenä. Teoksessa U. Halkola & L. Mannermaa, T. Koffert & L. Koulu (toim.) Valokuvan terapeuttinen voima. Helsinki: Duodecim, Hurtig, J Lasten suojelua ja perheen kuntoutusta lastensuojelullisen kuntoutuksen tavoitteet ja niiden saavuttaminen. Teoksessa M. Törrönen & K. Pärnä (toim.) Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Porvoo: Bookwell Oy, Inkinen, M. & Söderblom, B Vertti. Käsikirja ryhmäohjaajille. Lapset ja vanhemmat vertaisryhmässä, kun vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia. Helsinki: Profami Oy. Jernberg, A. M. & Booth, P. B Theraplay. Vuorovaikutusterapian käsikirja. Jyväskylä: Psykologien Kustannus Oy. Juhala, M. & Uotila, H Palveluohjauksen vaikuttavuus perhekuntoutuksessa. MLL:n Kuntoutus- ja kehittämiskeskus Huvituksen palveluohjausmallien vaikuttavuuden arviointi. Opinnäytetyö AMK. Turun ammattikorkeakoulu. 80

82 Järvikoski, A. & Härkäpää, K Kuntoutuskäsityksen muutos ja asiakkuuden muotoutuminen. Teoksessa P. Rissanen & T. Kallanranta & A. Suikkanen (toim.) Kuntoutus. Helsinki: Duodecim, Koskimies, M. & Pyhäjoki, J. & Arnkil, T. E Hyvien käytäntöjen dialogit. Opas dialogisen kehittämisen ja kulttuurisen muutoksen tueksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kosunen, S Palveluohjausosaamisen kehittäminen lasten, nuorten ja perheiden kuntoutuksessa. Opinnäytetyö YAMK. Turun ammattikorkeakoulu. Laine, S. & Heino, L. & Pärnä, K Perhekuntoutuksen moniammatilliset käytännöt. Teoksessa M. Törrönen & K. Pärnä (toim.) Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Porvoo: Bookwell Oy, Lajunen, K. & Andell, M. & Jalava, L. & Kemppainen, K. & Pakkanen, M. & Ylenius-Lehtonen, M Turvataitoja lapsille. Turvataitokasvatuksen oppimateriaali. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Helsinki: Stakes. Larmo, A Mentalisaatio kyky pitää mieli mielessä. Lääketieteellinen Aikakauskirja 126, Leppänen, M Kokemuksia Varvas-lastenryhmän vuorovaikutusleikkitoiminnasta ja sen hyödystä lapsille ja työntekijöille. Teoksessa N. Remsu & M. Törrönen (toim.) Varhainen vastuunotto. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö, Lipponen, K Myönteiset tunteet selittämässä ratkaisukeskeistä työskentelyä. Teoksessa M. Törrönen & K. Pärnä (toim.) Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Porvoo: Bookwell Oy, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Aktivoivan ohjannan opas. Manninen, H. & Santalahti, P. & Piha, J Vanhemman vakava sairaus on yksi lapsen psyykkisen kehityksen riskitekijä. Suomen lääkärilehti 22, Nuotio, J Huolta pitävä vuorovaikutus lastenpsykiatria kohtaa perheet. Teoksessa M. Törrönen & K. Pärnä (toim.) Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Porvoo: Bookwell Oy, Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys ry. 2008a Sää ja mää aallokossa. Puolison mielenterveysongelmat, parisuhde ja perhe. Kotiin asti -perheohjausprojekti Omaiset mielenterveystyön tukena Lounais-Suomen yhdistys ry. 2008b. Mitä meille nyt tapahtuu. Ensitietoa psyykkisestä sairastumisesta ja läheisten prosesseista. Paananen, M. & Heinonen, J. & Knoll, J. & Leppänen, U. & Närhi, V Maltti. Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen ryhmäkuntoutus. Arviointi-, opetus- ja kuntoutusmateriaaleja. Niilo Mäki Instituutti. Parton, N. & O Byrne, P Constructive Social Work. Towards a New Practice. New York: St. Martin s press, Inc. Pärnä, K. 2010a. Perhekuntoutus lasten ja perheiden palveluna. Teoksessa M. Törrönen & K. Pärnä (toim.) Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Porvoo: Bookwell Oy, Pärnä, K. 2010b. Perhekuntoutuksen arviointi ja tuloksellisuus. Teoksessa M. Törrönen & K. Pärnä (toim.) Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö, Porvoo: Bookwell Oy, Pärnä, K. & Saarinen, M. & Mellenius, N. & Antikainen, P ICF ja perhekuntoutuksen arviointi. Manner- 81

83 heimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Kuntoutus 3, Pärnä, K Kehittävä moniammatillinen yhteistyö prosessina. Lapsiperheiden varhaisen tukemisen mahdollisuudet. Yliopistollinen väitöskirja. Turun yliopisto. Annales Universitatis Turkuensis. Sarja C, osa 341. Remsu, N. 2012a (toim.). Ennakointidialogit perhekuntoutuksessa I osa. Asiakkaiden kokemuksia Tulevaisuuden muistelu- ja seurantapalavereista. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö Rissanen, P Terapiaa vai kuntoutusta? Teoksessa P. Rissanen & T. Kallanranta & A. Suikkanen (toim.) Kuntoutus. Helsinki: Duodecim, Rönkä, T. 1989/1978. Kasvattajan kolme oppituntia. Kasvattajan aktivointikurssi. Helsinki: Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Rönkä, T. & Törrönen, M Ohjaava kasvatus aktivointiohjelmalla itsetuntoa, elämisentaitoa ja elämänhallintaa. Teoksessa M. Törrönen & K. Pärnä (toim.) Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Porvoo: Bookwell Oy, Saarinen, E Moniammatillisuus toimii ehkäisevässä työssä. Sosiaalitieto 1, Salo, M Peilin, muistin ja toiston taide valokuvataiteen ja terapian yhteyksiä. Teoksessa U. Halkola & L. Mannermaa & T. Koffert & L. Koulu (toim.) Valokuvan terapeuttinen voima. Helsinki: Duodecim, Savolainen, M Maailman ihanin tyttö. The Loveliest Girl in the World. Helsinki: Blink Entertaiment Oy. Savolainen, M Voimauttava valokuva. Teoksessa U. Halkola & L. Mannermaa &T. Koffert & L. Koulu (toim.) Valokuvan terapeuttinen voima. Helsinki: Duodecim, Solantaus, T. 2001a. Lapset ja vanhemman mielenterveyden häiriö. Teoksessa M. Inkinen (toim.) Näkymätön lapsi aikuispsykiatriassa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, Solantaus, T. 2001b. Lapsi ja masentunut vanhempi: ymmärryksen merkitys. Teoksessa M. Inkinen (toim.) Näkymätön lapsi aikuispsykiatriassa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, Solantaus, T. & Beardslee, W Interventio lasten psyykkisten häiriöiden ehkäisemiseksi. Lääketieteellinen Aikakauskirja 112(18), Solantaus, T. & Ringbom, A Miten autan lastani? Opas vanhemmille, joilla on mielenterveyden ongelmia. Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys ry. Solantaus, T. & Ringbom, A Mikä meidän vanhempia vaivaa? Käsikirja nuorille, joiden äidillä tai isällä on mielenterveyden ongelma. Omaiset mielenterveystyön tukena Uudenmaan yhdistys ry. Suominen, S. & Tuominen, M Palveluohjaus portti itsenäiseen elämään. Helsinki: Profami Oy. Suominen, K. & Valtonen, H. & Pajunen, P Kaksisuuntainen mielialahäiriö ja masennustilat. Teoksessa T. Heiskanen & M. O. Huttunen & J. Tuulari (toim.) Masennus. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, Söderblom, B Lapsi masentuneen vanhempansa kanssa vertaisryhmässä kommunikaation ja ymmärryksen merkitys. Helsinki: Profami Oy. Söderblom, B PikkuLapsiVertti-ryhmätoiminta. Leikki-ikäiset lapset ja heidän mielialahäiriötä sairastavat vanhempansa yhdessä ryhmätoiminnassa. Helsinki: Profami Oy. 82

84 Törrönen, M Onni on joka päivä. Lapsiperheen arki ja hyvinvointi. Helsinki: Gaudeamus. Veijola, A Matkalla moniammatilliseen perhetyöhön lasten kuntoutuksen kehittäminen toimintatutkimuksen avulla. Oulun yliopisto. Acta Universitatis Ouluensis D 794. Sähköiset lähteet: GAS. GAS-menetelmä Kelan kuntoutuksen tavoitteiden laatimiseen ja arviointiin. Viitattu Ennakointi-/Tulevaisuusdialogit. Viitattu ennakointidialogit Henkilötietolaki. Viitattu ICF. International Classification of Functioning, Disability and Health. Viitattu Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Viitattu Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista. Viitattu Lastensuojelulaki. Viitattu Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Viitattu Päihdehuoltolaki. Viitattu Ratkaisukeskeisyys pähkinänkuoressa. Viitattu Romakkaniemi, M Masennus. Tutkimus kuntoutumisen kertomusten rakentumisesta. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Acta Electronica Universitatis Lappoensis 78. Tulostettu c90ea5942ba0&newsid=6ef7afb5-58b9-49dd-93f2-23ff2f600c81 Terveydenhuoltolaki. Viitattu THL. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Viitattu / Turnell, A Of Houses, Wizards & Faires, Involving Children in Child protection Casework, (DVD). Perth: Resolutions Consultancy. Unisieppari. Viitattu

85 Julkaisemattomat lähteet: Aaltonen, P Pysäytyskuva osana VIG MLL -prosessia. VIG MLL -ohjaajan syventävät opinnot Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Anttila, Pirjo (2012). Miten lapsi jaksaa kun vanhemmalla on psyykkinen sairaus. MIETE-seminaari Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Turku. Furman, B Flower Pot Theory. Imagine Conference EBTA (European Brief Therapy Association). Helsinki. Kosunen, S Palveluohjauksen käsikirja lasten, nuorten ja perheiden kuntoutuksessa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Lastensuojelullinen vaativa kuntoutus. Väliraportti vuodesta Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lastenja Nuorten Kuntoutussäätiö. Mellenius, N. (toim.) Käsikirja lapsen kanssa työskentelyyn perhekuntoutuksessa. Kuntoutusajattelun perusteita työskentelylle. Käytännön ohjeistuksia materiaaliin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. Mäkelä, J Traumatisoituneen vuorovaikutuksen hoitaminen Suomen Theraplay -yhdistyksen teemapäivä Helsinki. Remsu, N. 2012b. MIETE-kuntoutuksen arviointiprosessi ja arvioinnin välineet. Työpapereita. Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö. 84

86 Liitteet 1 13 Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Liite 11 Liite 12 Liite 13 MIETE-alkuhaastatttelun kysymyksiä ja keskustelun aiheita MIETE-tavoitekeskustelu (GAS) Suhdepysäkki Tarkastele itsesi ja lapsen välistä suhdetta Kuntoutusseloste MIETE-ryhmäkuntoutuksesta Vanhempainryhmässä käyettyjen työmenetelmien kuvausta Materiaalia MIETE-lastenryhmiin Kirje Tuomakselle ja Tuulikille Sosiaalisia tilanteita ja selviytymispeli Tunnetehtävä Kunniakirjat Osallistumistodistus Muisteloiden polku MIETE-ryhmätapaamisen arviointi Lisäksi: Erillinen Milla-Kani (satu- ja värityskirja alle kouluikäisille) 85

87 Liite 1 MIETE-ALKUHAASTATTELUN KYSYMYKSIÄ JA KESKUSTELUN AIHEITA 1. PERHEELLE TIETOA MIETE-KUNTOUTUKSESTA Kenelle kuntoutus on tarkoitettu? Kuinka monta perhettä ryhmään tulee? Mitä asioita lasten- ja vanhempainryhmissä käsitellään? Ryhmätapaamisten ja aloituspäivän ohjelma? Perhekohtaiset tapaamiset? Onko perheenjäsenillä aikaisempia kokemuksia ryhmässä olosta? 2. PERHETTÄ PYYDETÄÄN KUVAAMAAN OMAA TILANNETTAAN Mikä on sairastuneen vanhemman oma arvio sairaudestaan: Minkälainen on sairaushistoria (lyhyesti), ja mikä on vointi tällä hetkellä? Onko vanhemmalla lääkitys? Miten se vaikuttaa? Mikä on vanhemman hoitava taho? Mikä huoli vanhemmalla on omaan sairauteen liittyen? Mitä vanhempi odottaa ryhmältä itselle / lapselle? Mikä on lasten tilanne? diagnoosit? koulunkäynti? harrastukset? Onko ryhmään tulosta/vanhemman sairaudesta puhuttu lasten kanssa? Mitä lapsi odottaa ryhmältä? Mikä on perheen tilanne? tukiverkosto? Tietääkö etävanhempi ryhmään osallistumisesta? Vaikuttaako ryhmään tulo lapsen ja etävanhemman tapaamisiin? Vanhemman huolet lapsesta? Työntekijöiden (verkoston) huolet lapsesta, perheen tilanteesta ja sairastuneesta vanhemmasta? Mikä perheessä on hyvin? Mitä perheenjäsenet haluavat tehdä, vahvuudet? 3. KYSYTTÄVÄ ERIKSEEN VANHEMMALTA (JA LAPSELTA)? Lapsen traumaattiset kokemukset vanhemman sairauteen liittyen Vanhemman itsemurhayritykset? Vanhemman lääkkeiden yliannostukset? Vanhemman sairaalaan lähteminen/pitkät sairaalajaksot? Väkivaltakokemukset perheessä? 4. KÄYTÄNNÖN ASIAT Kuntoutuksen aloituspäivä: Mitä tehdään, ja miten perhe saapuu? Kuka maksaa matkat? Ryhmätapaamisten aikataulut Kerro kuntoutusselosteesta (kenelle toimitetaan?) Lupalomakkeiden allekirjoittaminen Poissaoloista ilmoittaminen perheen yhteyshenkilölle Asiakastietolomakkeen täyttäminen MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

88 MIETE-TAVOITEKESKUSTELU (GAS*) Kuntoutuksen aloituspäivänä perhe, työntekijä ja sosiaalitoimen edustaja keskustelevat ja kirjaavat tavoitteet, jotka kurssin aikana on tarkoitus saavuttaa. Tavoitteiden saavuttamista helpottaa niiden konkreettisuus ja käytännönläheisyys, mikä helpottaa myös niiden toteutumisen arviointia kurssin päätöspäivänä. Lisäksi tavoitteiden asettamisessa huomioidaan lapsen/lasten asiakassuunnitelmassa määritellyt tavoitteet. MIETE -kuntoutuksen yleiset tavoitteet: lisätä perheen myönteistä vuorovaikutusta ja yhdessä tekemistä auttaa vanhempaa kertomaan lapselle omasta sairaudestaan lisätä lapsen tietoa vanhemman sairaudesta auttaa lasta tunteiden tunnistamisessa ja ilmaisemisessa arvioida perheen ja lapsen mahdollista jatkokuntoutuksen tarvetta yhdessä perheen ja yhteistyötahojen kanssa Lasten toiminnan tavoitteita ovat: lapsen omien vahvuuksien löytäminen ja hyödyntäminen sekä itsetuntemuksen lisääntyminen arkipäivää helpottavien keinojen pohtiminen ikä- ja kehitystason mukainen toiminta ja keskustelut työntekijän kanssa Vanhempien toiminnan tavoitteita ovat: palveluohjauksellisen tuen tarjoaminen vanhemmille vanhempien kasvattajan taitojen vahvistaminen vanhempien voimavarojen vahvistuminen vanhempien ja lasten vuorovaikutussuhteen sekä parisuhteen tukeminen Perheen yhteisen toiminnan tavoitteita ovat: perheen yhdessäolo ja ilon kokeminen yhteisissä toiminnoissa (*GAS = Goal Attainment Scale -asteikko on Kelan standardin 15/2008 mukainen kuntoutuksen vaikuttavuutta mittaava arviointiväline) MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE 2013 Liite 2 1/2 LASTEN NIMET JA HENKILÖTUNNUKSET: MUUT LÄSNÄ OLEVAT PERHEENJÄSENET: TYÖNTEKIJÄT TAVOITEKESKUSTELUSSA: TYÖNTEKIJÄT ARVIOINTIKESKUSTELUSSA: PERHEEN SEKÄ YHTEISTYÖTAHON YHTEISET TAVOITTEET KUNTOUTUKSELLE: Aika ja paikka: Huoltaja Yhteistyötaho Kuntoutustyöntekijä 87

89 TAVOITTEIDEN ARVIOINTIKESKUSTELU Keskustelun tarkoituksena on arvioida kuntoutuksen alussa asetettujen tavoitteiden toteutumista viikon aikana. Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan GAS-asteikolla (Goal attainment scale). Asteikko on seuraava: +2 = toteutuu selvästi odotettua paremmin, +1 = toteutuu jonkin verran odotettua paremmin, 0 = toteutuu odotuksen mukaisesti, 1 = toteutuu jonkin verran odotettua huonommin, 2 = toteutuu selvästi odotettua huonommin. Arviointiasteikosta ympyröidään numero, joka parhaiten kuvaa koko perheen ja kuntoutustyöntekijöiden asettamien tavoitteiden toteutumista kuluneen kuntoutuksen aikana. Perusteluihin kirjataan perheenjäsenten ja kuntoutustyöntekijöiden keskeisimmät ajatukset, jotka vaikuttivat arviointipäätökseen. `Jatkosuunnitelmat kohtaan kirjataan perheen suunnitelmat siitä, miten he arkiympäristössään toimivat nyt asetettujen tavoitteiden suuntaisesti ja konkreettisesti toteuttavat saavutettuja tavoitteita. Tähän kohtaan voidaan kirjata myös perheen ja kuntoutustyöntekijöiden asettamat pidemmän aikavälin tavoitteet. Allekirjoituksillaan vanhempi/vanhemmat sekä työntekijä/-t vahvistavat perheen yhdessä asettamat tavoitteet sekä antamansa tiedot oikeiksi. Aika ja paikka: Huoltaja Huoltaja Yhteistyötahon edustaja Kuntoutustyöntekijä MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE 2013 TAVOITTEEN TOTEUTUMINEN KUNTOUTUJAN, SISARUSTEN VANHEMPIEN JA KOKO PERHEEN NÄKÖKULMASTA PERUSTELUINEEN TAVOITTEIDEN JATKOSUUNNITELMAT/PITKÄN AIKAVÄLIN TAVOITTEET: Liite 2 2/2 88

90 Liite 3 1/2 SUHDEPYSÄKKI TARKASTELE ITSESI JA LAPSEN VÄLISTÄ SUHDETTA = tilanne, johon pyrit = tilanne, johon et halua = tämänpäiväinen tilanne 1 10 Minkälaisista yhdessäolon hetkistä lapsen kanssa olet nauttinut? Mitä arvelet, mistä lapsi on nauttinut? Oletko ollut jostain yllättynyt? Oletko huomannut että jokin on muuttunut? MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

91 PALAUTETTA PERHEELTÄ Liite 3 2/2 Päivämäärä: Paikka: Osallistujat: Mikä on tuntunut sopivalta MIETE-tapaamisissa? Mitä olisit halunnut tehdä toisin? Minkälaista on ollut lähteä MIETE-tapaamisiin? Tuleeko vanhemman sairaus ja ryhmä kotona puheeksi? Mikä on tärkein muistosi MIETE-ryhmästä? Mitä mieltä olet ryhmäkerran kestosta, kokoontumispäivästä ja ajankohdasta sekä koko kuntoutusprosessin kestosta? Minkä arvosanan annat toiminnalle asteikolla 1 10? VANHEMMILLE Mikä sai perheenne lähtemään mukaan MIETE-ryhmään? Miten kuvailet tätä toimintaa? Onko ryhmästä ollut teille hyötyä? Jos saisit suunnitella ryhmän, minkälainen se olisi? Mitä toivot jatkossa? MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

92 Liite 4 1/2 KUNTOUTUSSELOSTE MIETE-RYHMÄKUNTOUTUKSESTA Perhe sukunimi, etunimi, (sotu) sukunimi, etunimi, (sotu) sukunimi, etunimi, äiti (sotu) sukunimi, etunimi, isä (sotu) Osoite Kuntoutusajankohta: Avokuntoutuspäivä: Ryhmätapaamiset: Perhetapaamiset: Verkostotapaamiset: Esitiedot Taustatiedot lyhyesti Kuntoutusjakson tavoitteet Kuntoutuksen yleiset tavoitteet sekä perheen, lapsen, lähettävän tahon ja työryhmän tavoitteet ja toivomukset Kuntoutuksesta annetaan kirjallinen kuntoutusseloste. Kuntoutusselosteeseen kirjataan huomioita ja havaintoja, joita kuntoutusjakson aikana perheen kanssa työskennellessä havaitaan. Kuntoutus ei sisällä vanhemmuuden arviointia. Kuntoutusmenetelmät Perheen toiminnan kuvausta ja perheen kanssa tehty työ Lastenryhmätoiminta Lastenryhmässä käsiteltyjä teemoja sekä havaintoja lapsen toiminnasta sekä siitä, millaisesta aikuisen ohjauksesta lapsi hyötyi Vanhempainryhmätoiminta Vanhempainryhmässä käsitellyt teemat lyhyesti sekä havaintoja vanhempien osallistumisesta ryhmään Perheiden yhteinen toiminta ryhmässä Lyhyt kuvaus siitä, mitä on tehty MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

93 Liite 4 2/2 Avokuntoutuskäynnit Koti- ja verkostokäyntien sisältöä lyhyesti Kokonaisarvio Yhteenveto, mitä kuntoutuksella on saavutettu Jatkosuunnitelmat Suositukset ja selkeät suunnitelmat, jos niitä on Työryhmä: Työryhmän puolesta (allekirjoitukset) Aika ja paikka nimi ammattinimike koulutus nimi ammattinimike koulutus Jakelu../ perhe.. /perusturva/sosiaalitoimisto/.. / aikuispsykiatrian poliklinikka/.. / perheneuvola/ MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

94 Liite 5 1/3 VANHEMPAINRYHMÄSSÄ KÄYTETTYJEN TYÖMENETELMIEN KUVAUSTA 1. SUOMEN KARTTA-HARJOITE Karttaharjoitteessa käytetään pohjana Mikko Aallon (Aalto: Ryppäästä Ryhmäksi, My Generation Oy) nimikartta harjoitetta. Sen avulla tutustutaan toisiin tavallisesta poikkeavalla tavalla ja pohditaan aikuisen hyviä ominaisuuksia lapsen näkökulmasta. Lisäksi on hyvä huomata, että yleensä kaikilla on ollut lapsuudessaan muitakin tärkeitä aikuisia kuin omat vanhemmat ja että heiltäkin on saatu kasvatusta, hyvää mieltä ja tarvittaessa lohtua. Harjoitteen tuotoksena tulee myös lista aikuisen hyvistä ominaisuuksista, jotka ovat säilyneet muistissa vuosikymmeniä. Näitä voidaan tarpeen mukaan arvioida ja arvottaa mitkä niistä koetaan nyt myös itselle tärkeiksi ja mitkä ovat jo olemassa sekä mitä kannatta vielä pyrkiä itsessään kehittämään. Aluksi ryhmän jäsenet ja ohjaajat sijoittuvat piirretylle tai muuten määritellylle Suomen kartalle syntymäpaikkansa mukaan. Suomen ulkopuolella syntyneet sijoittuvat suhteessa Suomeen. Kukin kertoo sen mitä tietää ja haluaa siitä kasvuympäristöstä, jossa on varhaislapsuutensa viettänyt. Ohjaaja aloittaa sen ja samalla antaa vähän toisille mallia, mitä kannattaa kertoa. Missä syntyi, minkälainen oli asunto, ketä kuului perheeseen, minkälaisia naapureita ja minkälaisessa ympäristössä koti oli? Sen jälkeen siirrytään sinne missä asui silloin kun oli oman lapsensa ikäinen. Voidaan myös sopia jokin keskiarvo ryhmän lasten iästä, mutta mielellään yli 6-vuotias. Tästä paikasta mietitään joku myönteisesti merkittävä henkilö, joka on jäänyt siltä ajalta mieleen. Ei kuitenkaan isä tai äiti. Sitten voidaan palata istumaan ja kukin kertoo siitä henkilöstä jotakin myönteisiä ominaisuuksia, jotka ovat tehneet sen ihmisen lapselle tärkeäksi. Ominaisuudet kirjataan fläpille ja niitä voidaan sitten hyödyntää monella tavalla. Tärkeää kuitenkin pitää mielessä, ettei vanhemmilla tarvitse olla kaikkia näitä ominaisuuksia, koska se saattaa lisätä enemmän ahdistusta kuin hyvää vanhemmuutta. 2. ASTEIKKOKYSYMYS Ryhmässä tutkitaan vanhemman omaa kuntoutumisprosessia asteikkokysymyksen avulla. Pohditaan lukuarvoa tilanteelle, jossa asiat ovat olleet huonoimmillaan tai määritetään etukäteen se nollaksi. Sitten kysytään minkä lukuarvon antaa nykyiselle tilanteelle sekä pohditaan millä keinoilla edistyminen on tapahtunut. Tässä kohtaa on tärkeää auttaa kuntoutujia löytämään omia vahvuuksiaan ja ominaisuuksia, joiden varassa he ovat päässeet eteenpäin sekä myös asioita ja ihmisiä jotka ovat auttaneet edistymien syntymisessä. Lopuksi pohditaan lukuarvoa, mikä olisi riittävän hyvä edistyminen jollakin sovitulla aikavälillä arvioituna ja, mitä pitäisi olla tapahtunut, ennen kuin voi antaa sen numeron. Numeroiden välisestä erosta syntyy tavoitteita ja usein jo ratkaisuvaihtoehtojakin. Jos halutaan etsiä olemassa olevia voimavaroja, tavoitteita ja ratkaisuja, pitää tähän varata aikaa ja usein pitää aika lailla puristaa, ennen kuin niitä löytyy Asteikkokysymyksen avulla voidaan vahvistaa ja selkiyttää vanhemman käsitystä omasta tilanteestaan ja mahdollisuuksistaan itse vaikuttaa elämänsä suuntiin tai muutoksiin. Usein masentuneella ihmisellä ajattelu on kaventunut sen hetkiseen vointiin ja on hyvä tarkastella asiaa myös vähän pidemmällä aikavälillä. Samalla tarjoutuu mahdollisuus päästä hiukan purkamaan sairastumisen aiheuttamaa traumaa, vaikka tässä ryhmässä sairastumisen syihin tai hoitamiseen ei paneuduta. MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

95 Liite 5 2/3 3. TUNNETAITOHARJOITTELU Voimakkaat tunnereaktiot ja heikot tunteidenhallintataidot liittyvät ihan samoihin ilmiöihin sekä nk. terveillä että psyykkisesti sairastuneilla henkilöillä. Mittakaava on vain toinen. Liialliset tunnereaktiot liittyvät moniin mielenterveysongelmiin ja niiden ilmenemiseen perheessä. Tilanteiden tutkiminen työntekijän avulla antaa perheelle tietoa ja ymmärrystä tuskastuttavien tilanteiden hallintaan. 1. Tunteiden tunnistaminen Perheessä saattaa olla voimakastakin tunneilmaisua ilman että edes aikuiset pystyvät tunnistamaan tai ilmaisemaan omia tunteitaan muuten kuin reaktiivisesti. Vanhempainryhmässä harjoitellaan tunnistamaan omia tunteita ja tarpeita niiden takana. Näin mahdollistuu ristiriitaisten tunteiden läsnäolon hyväksyminen ja tunteiden erottaminen toiminnasta. Tunteiden tunnistamisen harjoitteluun voidaan lasten ja aikuisten kanssa käyttää nk. Tunnenelikenttää, tunnesäätilakortteja, aku-kortteja, nallekortteja ja muita erilaisia toiminnallisia välineitä. Usein voimakkaiden tunnereaktioiden takana ovat uhatut tarpeet, esim tarve tulla hyväksytyksi ryhmässä. Jo lieväkin epäily sosiaalisesta torjunnasta näkyy aivoissa samalla alueella kuin fyysinen kipu (Goleman) Tarpeet voivat olla tyydyttämättömiä perustarpeita, emotionaalisia tarpeita, arvoja tai uskomuksia. vanhempien kanssa voi miettiä mitä tarpeita tunnereaktioiden takana piilee. Esim: äiti huutaa ja raivoaa Tarve: ehtiä ajoissa töihin, välttyä myöhästymisen häpeältä, olla rauhassa aamuisin, nukkua riittävästi, tulla kuulluksi perheessä... Joskus perheenjäsenten tarpeet voivat olla ristiriidassa suhteessa toisiinsa. Esim: äiti huutaa ja raivoaa ja lapsi kiukuttelee pukemisen sijaan äidillä on tarve ehtiä ajoissa töihin äidillä on tarve välttyä myöhästymisen häpeältä äidillä on tarve nukkua riittävästi äidillä on tarve tulla kuulluksi perheessä äidillä on tarve saada aamut toimiviksi lapsella on tarve olla rauhassa aamuisin lapsella on tarve olla rauhassa aamuisin lapsella on tarve syödä omaan tahtiinsa lapsella on tarve leikkiä leikit loppuun lapsella on tarve läheisyyteen Entä kun vanhemman tunteiden takana on epäonnistumisia työssä, vanhempana, parisuhteessa, uupumusta, turhautumista, pettymystä...tai kokemus siitä että kukaan ei koskaan ole kuunnellut tai välittänyt. Toisen ja omien tarpeiden tunnistaminen on tärkeä osa mentalisaatiokyvyn kehittymistä. Tarpeita voi kerätä vaikkapa tarveämpäreihin, jolloin tarpeen määrää voi kuvata ämpärin koolla ja väreillä tarpeen laatua. Voi käyttää myös oikeita ämpäreitä ja hiekkaa kuvaamassa tarpeen määrää. MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

96 Liite 5 3/3 2. Oman mukavuusalueen pohtiminen Voimakkaat tunnereaktiot syntyvät, kun jokin tarve on uhattuna ja joutuu pois omalta mukavuusalueelta ensin vielä siedettävältä tuntuvalle epämukavuusalueelle ja edelleen vielä stressialueelle. Epämukavuusalue (tai lähikehityksen vyöhyke) on se alue, jossa on mahdollista tapahtua myös oppimista. Epämukavuusalueen ja stressialueen välillä on kriittinen piste, jonka jälkeen stressialueelle siirryttäessä omat selviytymiskeinot eivät enää tunnu riittävän. Ryhmässä voidaan yhdessä pohtia, mikä on kenenkin kriittinen piste (esim. aamulla kun lapsi ei pue päällensä ja kaikki pelkäävät myöhästyvänsä bussista), miten siihen siirtymisen voi tunnistaa tai ennakoida, ja mitä keinoja voi käyttää, jotta välttyisi käymästä liian usein stressialueella. Kuntoutuksessa käsitellään vaikeitakin asioita, ja liikutaan usein siedettävällä epämukavuusalueella, jotta muutosta tapahtuu. Yhdessä voi pohtia myös sitä, mitä mukavuusalueella pysyminen voi tarkoittaa, esim. kun ei halua lähteä ulos ja pysyttelee huoneessaan koko viikon (myös vanhemmilla). 3. Voimavarakirpputori Kirjoitetaan pienille lapuille erilaisia pieniä voimaannuttavia tai hyvää mieltä tuottavia asioita. Lappuja on tarkoitus kirjoittaa niin monta kuin viidessä minuutissa ehtii. Sitten laput asetetaan pöydälle myyntiin. Jokainen valitsee 3 5 jonkun muun kirjoittamaa lappua, mitkä tuntuvat itselle sopivalta. Lopuksi keskustellaan siitä, millaisia uusia ideoita saatiin. 4. Lista päivittäisistä hoitavista rutiineista Jokainen listaa paperille mahdollisimman monta (muutaman) sellaista päivittäistä rutiinia, joiden kokee olevan miellyttäviä ja itseä hoitavia. MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

97 Liite 6 1/2 MATERIAALIA MIETE-LASTENRYHMIIN: MIETE-lastenryhmässä luettavaksi sopivia kirjoja: Browne, A Martti Murehtija. Lasten Keskus. Delval, M. ja McPhail, D Pikku Mäyrän kaksi kotia. Lasten Keskus. Ella, K. & Nyberg, K Miian isä on sekaisin. Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry. Geisler, D. & Zöller, E Ninni uskaltaa! Lasten Keskus. Haiko, N Mörön unisukat. Lasten Keskus. Hintsala, M Tepa tahtoo tietää. Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Holmberg, T Ville Vilkastuksen tunneseikkailu. Pesäpuu ry, lastensuojelun erityisosaamisen keskus. Koivunen, A., Virtanen, M. & Nyberg, K Markuksen äiti saa apua. Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry. Laiho, S Urhea Pikku-Nalle. Lasten Keskus. Laiho, S Et ole yksin Pikku-Kurre. Lasten Keskus. Lehtiniemi, S. & Nyberg, K Matin isä oli vähällä kuolla. Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry. Mäkinen, P. & Nyberg, K Mikon äiti on masentunut. Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry. Mörö, M & Nygård, M Surunappi. Lasten Keskus. Oram, H. & Varkey, S Mikä hätänä, Mäyrä? Lasten Keskus. Petz, M. & Jackowski,A Pahalla päällä. Lasten Keskus. Soilunen, M., Risti, T. & Nyberg, T Millan päiväkirja. Näpit irti. Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry. Weitze, M. & Battut, E Kuinka pikku elefantti parani suuresta surustaan. Lasten Keskus. Virtanen, M. & Nyberg, K Mirjan äidillä on persoonallisuushäiriö. Omaiset mielenterveystyön tukena Tampere ry. Välivaara, C. & Pusa, K Miuku Pörrönen. Pesäpuu ry, lastensuojelun erityisosaamisen keskus. Weninger, B. & Maucler, C Nähdään taas isä. Lasten Keskus. Muuta lastenryhmässä hyödynnettävää kirjallisuutta: Holmberg, T Lapset ja perheväkivalta. Lasten Keskus. Inkinen, M. & Söderblom, B Vertti. Käsikirja ryhmäohjaajille. Lapset ja vanhemmat vertaisryhmässä, kun vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia. Helsinki: Profami Oy. Kalliomäki, Raija & Korhonen, Anne Kallen kuplat. Sosiaalisia kuvatarinoita. Oppimis- ja ohjauskeskus Mikael. Valteri. Mikkeli: Kopijyvä Oy. Kiiski, Johanna & Pursiainen, Laura Tuliko tunne? Välineitä tunnetaitojen harjoitteluun. Oppimis- ja ohjauskeskus Mikael. Valteri. Mikkeli: Kopijyvä Oy. MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

98 Liite 6 2/2 Lajunen, K. & Andell, M. & Jalava, L. & Kemppainen, K. & Pakkanen, M. & Ylenius-Lehtonen, M. Turvataitoja lapsille. Turvataitokasvatuksen oppimateriaali. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL. Mikki, T. & Niemelä, S. & Taitto, A Jos sais kolme toivomusta Työkirja päihdeasioista varhaiskasvatuksen työntekijöille. M. Magnusson & M. Iiva (toim). A-klinikkasäätiö. Saari, K. & Pulkkinen, M Tule, tule hyvä kakku kuvitettuja toimintaohjeita lapsen arkeen. Autismi- ja Aspergerliitto ry Szegda, D. & Hokkanen, E Apua arkeen ja aistihäiriöihin. Ohjeita ja kokemuksia erityistä tukea tarvitsevan lapsen kasvattamisesta. Kehitysvammaliitto ry. Oppimateriaalikeskus Opike. Söderblom, B PikkuLapsiVertti-ryhmätoiminta. Leikki-ikäiset lapset ja heidän mielialahäiriötä sairastavat vanhempansa yhdessä ryhmätoiminnassa. Helsinki: Profami Oy. Tutustumisleikkejä ja vinkkejä lastenryhmien ja perheiden yhteiseen toimintaan: Aalto, M Ryppäästä ryhmäksi. My Generation. Aulio, O Suuri leikkikirja. Gummerus. Hyppönen, M. ja Linnossuo, O Intohimosalaatti ja muita toiminnallisia menetelmiä. LK-kirjat. Kataja, J. & Jaakkola, T. & Liukkonen, J Ryhmä liikkeelle. Toiminnallisia harjoituksia ryhmän kehittämiseksi. Jyväskylä: PS-kustannus. Leskinen, E Ryhmä toimimaan. Vinkkejä tutustumiseen, oppimiseen ja yhteistyöhön. Jyväskylä: PS-kustannus. Pelejä lastenryhmässä ja perheiden yhteisessä toiminnassa pelattavaksi: (suluissa ikäsuositukset) Kaninloikka (4+) Monumento (8+) Alias/Alias Junior (5+) Choco (3+) Uno-kortit (7+) SkipBo (7+) Twister (6+) Muuttuva labyrintti (8+) Muistipelit (2+) Tenavateatteri (5+) Tieto-Taito-Temppu (4+) Busy Town (3+) Kimble (5+) Piikkisiili (3+) Huojuva torni (4+) Heitä sikaa (4+) Cluedo (8+) Arvaa kuka (6+) Castle (4+) MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

99 Liite 7 1/2 KIRJE TUOMAKSELLE JA TUULIKILLE TUOMAKSELTA JA TUULIKILTA TULLUT KIRJE: MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

100 Liite 7 2/2 VASTAUSESIMERKKI: (Mukaeltu Inkinen, M. & Söderblom, B Vertti. Käsikirja ryhmäohjaajille. Lapset ja vanhemmat vertaisryhmässä, kun vanhemmalla on mielenterveyden ongelmia. Helsinki: Protami Oy.) MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

101 Liite 8 1/2 HANKALAT SOSIAALISET TILANTEET, MITÄ VOI TEHDÄ KUN Ystäväsi pyytää Sinua syytetään asiasta, Tuntematon ihminen tekemään hänen jota et ole tehnyt tarjoaa sinulle läksynsä kyytiä Kaverisi pyytää Äitisi on päättänyt, Koulukaverisi yrittää sinulta lainaksi 10 että et voi lähteä kaverisi pakottaa sinut luo kuten oli sovittu varastamaan aiemmin suklaapatukan Ystäväsi on lainannut Joku vieras yrittää Saat tietää, että sinulta jotain (kirjan) halata sinua averisi on valehdellut eikä ole paluttanut sitä sinusta Parasta kaveriasi Löydät koulumatkalla Vieras ihminen kiusataan välitunnilla laukun, jonka sisällä on tarjoaa sinulle kukkaro karkkia Sinulla on huono olo, Sinulle tarjotaan kaverisi Äitisi ja isäsi mutta kaverisi haluaa, luona ruokaa, josta riitelevät että lähdet hänen et pidä kanssaan ulos Olet koulumatkalla Kaikki muut on pyydetty Koulumatkalla joku hukannut kirjeen, kaverisi synttäreille, paitsi tuntematon humalassa jonka opettaja pyysi ei sinua oleva aikuinen huutelee viemään kotiin sinulle ja uhkailee sinua Äiti käskee sinua Haluaisit ostaa jäätelön, Olet unohtanut sulkemaan tietokoneen, mutta sinulla ei ole tehdä läksyt vaikka haluaisit vielä tarpeeksi rahaa pelata MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

102 Liite 8 2/2 VASTAUKSIA Juoksen karkuun Kerron äidille tai isälle Kerron opettajalle Pyydän kaverin apuun Huudan: APUA! Soitan poliiisille Yritän keskustella asiata Sanon, etten suostu Pyydän lopettamaan ja kertoa, miten asia on Sanon, etten pidä Kysyn: MIKSI? Sanon, että kerron tällaisesta äidille tai isälle Sanon, että kerron Suostun enkä kysele Yritän olla välittämättä opettajalle enempää asiasta Yritän häipyä muualle Soitan jollekin ja Teen jotain muuta, mitä? mahdollisimman hiljaa pyydän apua ja huomaamattomasti Tulosta tilannekuvaukset ja vastaukset erivärisille papereille ja leikkaa irti Kysymykset laitetaan pöydälle tekstipuoli alaspäin, ja vastaukset tekstipuoli ylöspäin. Jokainen lapsi ottaa vuorollaan yhden tilannekuvauksen, lukee sen ääneen, ja kertoo siihen haluamansa ratkaisun. Jos ratkaisun pohtiminen on vaikeaa, voi käyttää valmiita malleja. Tämän jälkeen keskustellaan yhdessä ja pohditaan, onko tilanteessa muitakin vaihtoehtoisia tapoja toimia, ovatko lapset joutuneet ko. tilanteisiin, mikä silloin on auttanut MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

103 Liite 9 1/2 TUNNETEHTÄVÄ Tunnetehtävän täyttöohjeet: TUNNE: ILO SURU RAKKAUS VIHA HYVÄ OLO RIEMU PELKO ILME: Piirrä minkälainen ilme sinulla on, kun sinulla on em. tunne tai mikä kuva tai symboli kuvaa tunnetta parhaiten VÄRI: Mikä väri kuvaa ko. tunnetta? TILANNE: Kirjoita tai kerro aikuiselle missä tilanteessa sinulla on ko. tunne, mitä silloin teet, minkälaista apua tarvitset tai haluat tuossa tilanteessa... MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

104 Liite 9 2/2 TUNNETEHTÄVÄ TUNNE ILME VÄRI TILANNE MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

105 Liite 10 1/2 MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

106 Liite 10 2/2 MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

107 Liite 11 pvm OSALLISTUMISTODISTUS XXXXX (hetu) on osallistunut ryhmämuotoiseen MIETE-perhekuntoutukseen (missä, osoite) seuraavasti: (pvm + kellonajat) Kuntoutusjaksoon on sisältynyt lisäksi: verkostotapaamiset (pvm + kellonajat + osoite) sekä avokuntoutuspäivä: (pvm + kellonajat + osoite) Kuntoutuksesta saatavan hyödyn kannalta on tärkeää, että lapsen huoltajat/perheenjäsenet osallistuvat kuntoutusjaksolle. Muut kuntoutukseen osallistuneet perheenjäsenet: nimi + hetu nimi + hetu Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö nimi ammattinimike yhteystiedot MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

108 MUISTELOIDEN POLKU Liite 12 1/5 MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

109 Liite 12 2/5 MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

110 Liite 12 3/5 MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

111 Liite 12 4/5 MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

112 Liite 12 5/5 Muisteloiden polku tehtävän ohjeistus: Tapa 1: Jokaiselle perheen lapselle tulostetaan omat Muisteloiden polku-sivut Jokainen perhe tekee tehtävää omassa rauhassaan. Työntekijä on paikalla auttamassa ja tukemassa tarvittaessa. Perheenjäsenet tekevät tehtävän yhdessä. Jos lapsi haluaa ja osaa, hän voi kirjoittaa itse. Myös vanhempi voi kirjoittaa tehtävien vastaukset, tai vaihtoehtoisesti työntekijä voi toimia kirjurina. Tärkeintä on tilanteessa käytävä keskustelu, ei kirjallinen tuotos. Lopuksi sivut liitetään lapsen omaan kansioon Tapa 2: Jokainen tehtävä tulostetaan A4-kokoiselle paperille Tehtävistä muodostetaan joko sisälle tai ulos rastirata, jota perheet kiertävät omaan tahtiinsa. Jokaisella rastilla on työntekijä auttamassa ja tukemassa. Perhe keskustelee tehtävistä, eikä mitään tarvitse kirjoittaa muistiin. Jokaisen perheen yksityisyyttä suojellaan siten, etteivät muut perheet kuule tehtävistä käytävää keskustelua. Koska perheet käyttävät eri pituisia aikoja tehtävistä keskustelemiseen, on hyvä laittaa keskeiselle paikalle odottelurasti, johon perhe voi tarvittaessa piipahtaa. Muisteloiden polun kiertämisestä voidaan ottaa perheen luvalla valokuvia lapsen kansioon Muistettavaa: Masennus ja mielenterveyden ongelmat sekä erilaiset traumat ja kriisit voivat vaikuttaa muistitoimintoihin siten, että ihmisen elämästä on pyyhkiytynyt pois kokonaisia ajanjaksoja (esimerkiksi lapsen vauva-aika). Tällöin lapsen vauva-aikojen muistelu voi olla vanhemmalle syyllistävä ja tuskallinen kokemus. Lapselle kokemus on myös ahdistava, jos vanhemmalla ei ole mitään sanottavaa hänen aikaisemmista vaiheistaan. Vanhempainryhmässä on varmistettava ennen tehtävän tekemistä, että kaikki voivat/haluavat osallistua. Jos muisteleminen tuottaa vaikeuksia, voidaan osa tehtävistä karsia pois, tai vaihtaa tekeminen toiseen. MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

113 Liite 13 MIETE- RYHMÄTAPAAMISEN ARVIOINTI Päivämäärä: Paikka: Osallistujat (työntekijät): 1. Tapaamiskerran tavoitteet a) Lastenryhmässä: b) Vanhempainryhmässä: 2. Toiminnan teema ja käytetyt menetelmät? a) Lastenryhmässä: b) Vanhempainryhmässä: c) Perheiden yhteinen toiminta 3. Arvioi työtiimin työskentelyä (vuorovaikutus, työnjako ) 4. Mitä ajatuksia ja tunteita tapaaminen itsessäsi herätti? 5. Seuraavalla kerralla huomioitavaa? 6. Poissaolot ryhmästä/oliko etukäteen tiedossa? 7. Havainnot lapsista Milla: Maija: Niilo: Aleksi: MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö/MIETE

114 LASTENSUOJELULIITON KUNTOUTUSSÄÄTIÖ

115 MILLA-KANI -satukirja Päivi Aaltonen

116 MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITON LASTEN JA NUORTEN KUNTOUTUSSÄÄTIÖ MILLA-KANI -satukirja Päivi Aaltonen

117

118

119

120

121

122

123

124 MILLA-KANI on MIETE-kuntoutuksen kehittämistyön myötä syntynyt tarina pienestä kani-tytöstä, jonka äiti sairastaa masennusta. Milla-Kani on huolissaan äidistään, ja päättää kertoa perheen pulmista omalle mummolleen. Mummo auttaa Millaa, ja Millan äiti pääsee lääkäriin. Tätä tarinaa käytettiin pienten lasten (3 4-vuotiaita) ryhmässä vanhemman väsymyksestä ja masennuksesta keskusteltaessa. Ensin ryhmän ohjaaja luki tarinan kaikille yhteisesti. Tämän jälkeen jokaiselle lapselle annettiin oma MILLA- KANI -satukirja, joka toimi samalla myös värityskirjana. Lapset värittivät mielellään kirjan kuvia, ja samalla kertoivat toisilleen tarinaa Milla-Kanista. Pienetkin lapset käsittelivät tämän tarinan kautta omaa ja perheensä tilannetta. MILLA-KANI -satukirja toimi keskustelun herättäjänä, ja lapset kertoivat ryhmän ohjaajille ja toisille lapsille oman vanhemman väsymyksestä, vanhemman auttamisesta, riidoista kotona sekä monista muista heitä askarruttavista asioista. Tarina muodostui lapsille tärkeäksi, ja he halusivat kuulla sen yhä uudestaan. Niinpä yksi ryhmäkerta käytettiin siihen, että jokaiselle lapselle luettiin Milla- Kanin tarina hänen omasta satukirjastaan, muiden värittäessä samalla kuvia omista kirjoistaan. Lasten vanhemmille kerrottiin sadusta ja sen lapsissa herättämistä kysymyksistä ja ajatuksista. Teksti ja piirroskuvat: Päivi Aaltonen MANNERHEIMIN LASTENSUOJELULIITON LASTEN JA NUORTEN KUNTOUTUSSÄÄTIÖ