Luomu- ja IP-kasvistuotannon kehittäminen EKOkas Lajikekokeet; tuloskooste 2013

Transkriptio

1 2014 Luomu- ja IP-kasvistuotannon kehittäminen EKOkas Lajikekokeet; tuloskooste 2013 Kuva: Hanna Avikainen Veikko Hintikainen, Anne Tillanen, Pirjo Kivijärvi ja Anne Rahkonen, MTT Hanna Avikainen ja Mari Mäki, HY Ruraliainstituutti Tapio Sulkko, Savon ammatti- ja aikuisopisto Marja Kallela, ProAgria Etelä-Suomi ry

2 Sisällysluettelo Keräkaalin lajike- ja varastointikoe Porkkanan lajike- ja varastointikoe Rapean roomansalaatin lajikekokeet Luomuparsakaalin lajikekoe Luomujäävuorisalaatin viljelykoe Luomulantun lajikekoe Taimisipulin lajikekoe luomuviljelyssä

3 Keräkaalin lajike- ja varastointikoe 2013 Veikko Hintikainen 1, Pirjo Kivijärvi 1, Anne Tillanen 1, Hanna Avikainen 2, Mari Mäki 2 1 MTT kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, Mikkeli, etunimi.sukunimi@mtt.fi 2 Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, instituutti, Lönnrotinkatu 7, Mikkeli, etunimi.sukunimi@helsinki.fi 1. Johdanto Lajikekokeella testataan uusien keräkaalilajikkeiden sopivuutta viljelyyn ja varastointiin Suomen olosuhteissa. 2. Aineisto ja menetelmät Koe toteutettiin tilakokeena (tavanomainen viljely) Hämeenlinnassa (Hauho). Kokeessa oli mukana viisi lajiketta, joiden lajikeominaisuuksia jalostajat luonnehtivat seuraavasti: Sting F1 - jalostaja Nickerson-Zwaan, edustaja Suomessa S.G.Nieminen Oy - kasvuaika istutuksesta satoon vuorokautta - suurikeräinen lajike, jonka sisälehdet ovat vihreämmät kuin muilla varastolajikkeilla - kestää hyvin vaihtelevia kasvuolosuhteita - soveltuu pitkään varastointiin Zenon F1 - jalostaja Syngenta, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - soveltuu pitkään varastointiin ja säilyttää värin varastoinnin jälkeenkin - Fusarium resistentti - kasvuaika istutuksesta satoon 145 vuorokautta Storema - jalostaja Rijk Zwaan, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - lajike tekee terveet ja korkealaatuiset kerät - hyvin varastointia kestävä - kasvuaika istutuksesta satoon vuorokautta Candela - jalostaja Bejo Zaden, edustaja Suomessa Helle Oy - kerät tasakokoisia ja terveitä, mikäli halutaan pienikokoisia (0,8-1,2 ) keriä silloin taimimäärä /ha - soveltuu pitkään varastointiin - kasvuaika istutuksesta satoon 120 vuorokautta Lennox - jalostaja Bejo Zaden, edustaja Suomessa Helle Oy - kasvuaika 145 vuorokautta - kerät pyöreitä ja lyhytkantaisia - hyvin satoisa, ylivoimaisesti viljellyin varastokeräkaali Suomessa - suositellaan viljeltäväksi vain Etelä-Suomessa - kokeen verrannelajike

4 2.1. Kokeen perustaminen ja kasvukauden aikaiset havainnot Viljelijä kasvatti itse taimet Plantek 144 -kennoissa. Koealue sijoitettiin keräkaalin viljelylohkon keskelle siten, että tilan omat keräkaalikasvustot toimivat kokeen suojariveinä. Koetaimet istutettiin tilan käytössä olevan istutustavan mukaisesti kahteen riviin (=raideleveys) tasamaalle. Istutuspäivä oli (Kuva 1.). Taimimäärä oli noin /ha. Koealuetta hoidettiin tilan omien viljelykäytäntöjen mukaisesti. Koealuetta ei kasteltu. Koealueelta mitattiin nitraattityppi typpilaukulla kaksi kertaa ja samalla tehtiin kasvustohavaintoja. Kuva 1. Koetaimet istutettiin kuivaan maahan, josta aiheutti jonkin verran taimien kuolemisia Sadonkorjuu ja sadosta tehdyt mittaukset ja havainnot Kaikki lajikkeet korjattiin neljältä näytealalta/lajike. Yhden näytealan koko oli 5,6 m 2 (1,6 x 3,5 m) käsittäen koko raidevälin leveyden. Näytealojen sato käsiteltiin erikseen ja niistä tehtiin seuraavat mittaukset ja havainnot: - kokonaissato - kauppakelpoinen sato - kerien jakautuminen eri kokoluokkiin: 0,75-1,5, 1,5-2,5 ja yli 2,5 - kasvitautien ja tuholaisten vioitukset sekä muut laatuun vaikuttavat tekijät - kerän väri: asteikko 1-5 (1 = vaalean vihreä ja 5 = tumman vihreä) - kerän muoto: asteikko 1-5 (1 = suippo ja 5 = litteän pyöreä) - kerän kiinteys; asteikko 1-5 (1 = löyhä ja 5 = kiinteä) - kerän korkeus ja kannan korkeus halkaistuista keristä (5 kerää/näyteala) Näytealojen sadot muunnettiin hehtaarisadoiksi ja tulokset esitetään näytealojen sadosta laskettujen hehtaarisatojen keskiarvona. Kokeesta perustettiin myös varastointikoe sadonkorjuun yhteydessä. Jokaista lajiketta nostettiin yksi varastolaatikko viljelijän varastoon (Kuva 2.). Varastointikoe puretaan kevättalvella 2014.

5 Kuva 2. Kevättalvella 2014 purettava varastointikoe antaa tietoa lajikkeiden soveltuvuudesta pitkään varastointiin. 3. Tulokset 3.1. Nitraattityppi Mitatut nitraattitypen pitoisuudet olivat: /ha, /ha. Kaikkien lajikkeiden kasvustot kehittyivät tasaisesti ja kasvua tapahtui sadonkorjuuseen asti Sadot ja sadon laatu Kasvuaika istutuksesta sadonkorjuuseen oli 130 vuorokautta. Lajikkeiden satotasot eivät nousseet huippulukemiin. Kauppasadon määrässä Candela ja Sting erottuivat heikkosatoisimpina selkeästi muista koelajikkeista. Sadon kauppakelpoisuus oli kaikilla lajikkeilla hyvä kokeen nostovaiheessa. Kauppakelpoisuus-% vaihteli Candelan 88,7 prosentista Stingin 96,8 prosenttiin. Zenon -lajikkeen satoa alensi jonkin verran neljännellä näytealalla esiintynyt möhöjuuri. Kerien painot nousivat kaikilla lajikkeilla suuriksi (Taulukko 1.). Taulukko 1. Keräkaalilajikkeiden kokonaissadot, kauppasadot, kauppakelpoisuus- % ja kerien keskipainot. Lajike Koko sato, /ha Kauppasato, /ha Kauppakelpoisuus - % Kerän paino, Zenon ,7 2,5 Lennox ,8 3,1 Storema ,3 2,5 Candela ,7 2,2 Sting ,8 2,4

6 4. Johtopäätökset Arvioita lajikkeittain: Candelan kerät olivat kiinteitä, mutta kokovaihtelua oli runsaasti. Candelasta on mahdollista saada tasakokoisia ja tuoremyynnin kannalta sopivan kokoisia keriä tiheämmällä istutuksella (jalostajan suositus jopa tainta/ha). Candelassa oli tuholaisten (kaalikoi ja perhostoukat) vioituksia lajikkeista eniten. Stingin kerät olivat tasakokoisia. Niiden muoto oli hieman suippo, vaikka kerät olivat jo kiinteytyneet. Kokeen paras kauppakelpoisuus. Storeman kerät olivat myös tasakokoisia ja kiinteitä. Kannan korkeus oli suurempi muihin lajikkeisiin verrattuna. Zenonista saatiin heikoista taimista (taimipoltetta) huolimatta kokeen suurin kauppakelpoinen sato. Kerät olivat kiinteitä ja tasakokoisia. Kannan osuus kerästä oli suuri. Verrannelajike Lennoxin kerät olivat lajikkeelle tyyppillisesti suuria. Kerien keskipaino oli lajikkeista korkein 3,1. Koealuetta ei kasteltu, joten ilmeisesti satotasoa heikensi alkukesän kuivuus. Istutuksen jälkeinen kuivuus heikensi taimien kasvuun lähtöä ja tappoi joitakin taimia. Tuoremyynnin kannalta kerien painot nousivat liian suuriksi tässä kokeessa essa käytetyllä taimitiheydellä. Mikäli kasvukaudella 2014 toteutetaan keräkaalin lajike- ja varastointikoe, niin tämän kokeen lajikkeista Storema- ja Zenon-lajikkeet kannattaisi ottaa mukaan kokeeseen.

7 Porkkanan lajike- ja varastointikoe 2013 Veikko Hintikainen 1, Pirjo Kivijärvi 1, Anne Tillanen 1, Hanna Avikainen 2, Mari Mäki 2 1 MTT kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, Mikkeli, etunimi.sukunimi@mtt.fi 2 Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, instituutti, Lönnrotinkatu 7, Mikkeli, etunimi.sukunimi@helsinki.fi 1. Kokeen lajiketiedot Lajikekokeessa testattiin uusien porkkanalajikkeiden sopivuutta viljelyyn ja varastointiin Suomen olosuhteissa. Koe toteutettiin tilakokeena tavanomaisena viljelynä Lopella (Läyliäinen). Kokeessa oli mukana viisi lajiketta, joiden lajikeominaisuuksia jalostajat luonnehtivat seuraavasti: Carboli - jalostaja Seminis, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - Nantes-tyyppinen tyyppinen lajike, joka on menestynyt hyvin lajikekokeissa Euroopassa - kestää hyvin käsittelyä ja varastointia - erinomainen pakkausporkkana - kasvuaika kylvöstä satoon 115 vuorokautta Carvora - jalostaja Seminis, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - satoisa syysporkkana, joka on myös menestynyt lajikekokeissa - kasvuaika kylvöstä satoon 100 vuorokautta Stromboli - jalostaja aja Clause, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - vahva ja voimakaskasvuinen naatti, joka kestää hyvin Alternaria-sientä - pitkät ja tasalaatuiset porkkanat, jotka kestävät käsittelyä Match - jalostaja Clause, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - voimakaskasvuinen ja tummanvihreä naatti, jonka tautien kestävyys on hyvä - porkkanat sileitä ja kartiomaisia - soveltuu niin aikaiseen, kuin myöhäiseenkin kylvöön, mikä antaa joustavuutta sadonkorjuuseen Natalia - jalostaja Syngenta, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - hyvät viljelykokemukset kemukset käytännössä vuodesta 2006 lähtien - vahvat naatit ja sileäpintaiset porkkanat - soveltuu pitkään varastointiin - kokeen verrannelajike

8 2. Kokeen perustaminen ja kasvukauden aikaiset mittaukset ja havainnot Koe kylvettiin penkkeihin. Koealue sijoitettiin viljelylohkon keskelle siten, että tilan omat porkkanakasvustot toimivat kokeen suojariveinä. Kylvötiheystavoite oli 82 siementä/penkkimetri (Kuva 1.). Koealue valmisteltiin ja hoidettiin tilan omien viljelykäytäntöjen mukaisesti. Kuva 1. Kylvötiheys säädettiin kylvöyksiköissä noin 82 siementä/penkkimetri Kasvukauden aikana määritettiin nitraattityppi typpilaukulla kolme kertaa kasvustohavaintojen yhteydessä. Lajikkeiden taimettumiset laskettiin neljältä näytealalta/lajike yhden metrin matkalta näytealan keskivaiheilta (Kuva 2.). Kuva 2. Taimitiheyksien laskenta porkkanan lajikekokeella. 3. Sadonkorjuu ja sadon analysointi Kaikkien lajikkeiden sato nostettiin käsin neljältä näytealalta/lajike. Kasvuaika kylvöstä satoon oli 159 vuorokautta. Näytealan pituus oli kolme metriä, joten yhtä lajiketta korjattiin yhteensä 12 penkkimetriä. Jokaisen näytealan sato käsiteltiin ja arvioitiin erikseen alla olevan ohjeistuksen mukaisesti. Näytealojen sadot muunnettiin hehtaarisadoiksi ja tulokset esitetään näytealojen hehtaarisatojen keskiarvona.

9 Porkkanoiden lajitteluluokat porkkanoiden painon mukaan: g g 251g - < 50 g kauppakelvottomat Kauppakelpoisten porkkanoiden tulee olla hyvälaatuisia ja tuoreita.. Vähäisiä virheitä sallitaan seuraavasti, jos ne eivät vaikuta tuotteen yleisulkonäköön: vähäisiä muotovirheitä vähäisiä värivirheitä vähäisiä arpeutuneita kolhiintumia vähäisiä halkeamia tai kolhiintumia juurenniskassa sallitaan vihertävää tai sinipunaista väritystä enintään 1 cm:n pituudelta porkkanoissa, joiden pituus on enintään 10 cm, ja 2 cm pidemmissä porkkanoissa. Kauppakelvottomiin luokiteltiin alle 50 g:n porkkanat, katkennet, halkeilleet, tautien- tai tuholaisten pilaamat ja epämuodostuneet porkkanat. Luokituksen jälkeen otettiin kunkin näytealan ja lajikkeen kauppakelpoisista porkkanoista erilleen yhteensä 20 porkkanaa (5 porkkanaa/näyteala/lajike), jotka pestiin ja arvosteltiin alla olevan taulukon mukaisesti. Porkkanoiden arvostelutaulukko: Ominaisuus/arvosana Tasalaatuisuus epätasainen hieman epätasainen tasalaatuinen Muoto kartio välimuoto sylinteri Kärjen pyöristyminen Pinnan sileys terävä, ei tuleentunut epätasainen puoliterävä, tuleentumassa jonkin verran epätasaisuutta pyöreä, tuleentunut sileä Kokeesta perustettiin myös varastointikoe, jossa viljelijän varastoon laitettiin kustakin lajikkeesta kaksi noin 15 :n erää polypropeenipusseissa (Kuva 3.). Varastointikoe puretaan kevättalvella 2014.

10 Kuva 3. Kevättalvella 2014 purettava varastointikoe antaa tietoa lajikkeiden soveltuvuudesta pitkään varastointiin. 4. Tulokset 4.1. Taimitiheydet ja maan nitraattityppi Taimitiheydet olivat lajikkeittain: - Carboli 64 tainta/penkkimetri - Carvora 77 tainta/penkkimetri - Sromboli 72 tainta/penkkimetri - Match 65 tainta/penkkimetri - Natalja 69 tainta/penkkimetri Taimettumislaskennan jälkeen tapahtui ilmeisesti kuivuudesta johtuvaa jälki-idäntää, idäntää, joista kehittyneet porkkanat jäivät liian pieniksi. Kasvustot olivat terveen oloisia, mutta koko kasvukauden ajan porkkanan kasvua haittasi kuivuus, koska lohkolla ei ollut kastelumahdollisuutta. Sadonkorjuuhetkellä porkkanapolte (Alternaria dauci) ) oli kuitenkin vioittanut lähes kaikkien lajikkeiden naatteja siinä määrin, että se saattoi alentaa satotasoa. Selvästi parhaiten porkkanapoltetta kesti Stromboli-lajike. Typpilaukulla määritetyt maan nitraattityppipitoisuudet olivat: /ha /ha /ha

11 Mitatut nitraattityppiarvot olivat porkkanalle ehkä liiankin korkeat. Porkkanalla typen otto alkaa varsinaisesti vasta kahden kuukauden kuluttua kylvöstä, kun juuren muodostuminen pääsee vauhtiin. Typen otto jatkuu aina sadonkorjuuseen saakka. Liiallinen typpi voi heikentää varastokestävyyttä Sadon määrä ja laatu Suurin kauppasato saatiin Sromboli-lajikkeesta. Verrannelajikkeena olleen Nataljan kokonaissato ja kauppakelpoinen sato oli kokeen alhaisin. Carvora-lajikkeella oli suurta vaihtelua satoisuudessa eri näytealojen välillä. Kauppakelpoisten porkkanoiden osuus kokonaissadosta oli paras Match-lajikkeella, 84,7 %. Kauppakelpoisten porkkanoiden juuren keskipainot olivat vaihdellen g. Alhaisin juurenpaino oli Natalja-lajikkeella lajikkeella ja korkein Stromboli-lajikkeella (Taulukko 1.). Taulukko 1. Porkkanalajikkeiden kokonaissadot, kauppasadot, kauppakelpoisuus- % ja porkkanoiden keskipainot. Lajike Koko sato, /ha Kauppasato, /ha Kauppakelpoisuus - % Juuren paino, g Stromboli ,0 93 Match ,7 91 Carvora ,3 91 Carboli ,7 81 Natalja , Johtopäätökset Kasvukauden kuivuudesta ja hitaasta itämisestä johtuen lajikkeiden satotasot jäivät verraten alhaisiksi. Pienien, alle 50 g:n porkkanoiden osuus oli suuri etenkin Carboli- ja Natalia-lajikkeilla. Kaikki lajikkeet ehtivät tuleentua hyvin. Arvioita lajikkeittain: Sromboli-lajikkeella oli kokeen suurin kauppakelpoinen sato. Porkkanat olivat koon sekä ulkoisen että sisäisen värityksen suhteen hyvin tasalaatuisia. Porkkanoiden pinnat olivat sileitä ja helposti peseytyviä (Kuva 4.). Match-lajikkeella oli kokonaissadossa a vähiten laatuvirheitä. Porkkanat olivat tasalaatuisia ja muodoltaan lievästi kartiomaisia. Porkkanoiden pinnat olivat sileitä (Kuva 5.). Carvora-lajike antoi hyvän yleisvaikutelman. Porkkanoiden ulkoinen väritys oli tasainen, kun taas halkaistussa porkkanassa ydinosa erottui selvästi vaaleampana. Carboli-lajikkeen naatisto ränsistyi pahimmin koelajikkeista, millä oli vaikutusta porkkanoiden kokoon, alle 50 g:n porkkanoita oli runsaasti. Myös muita laatuvirheitä oli enemmän kuin muissa lajikkeissa. Verrannelajike Natalian kokonais- ja kauppasato oli kokeen heikoin. Sadon laatu oli epätasainen ja pienien porkkanoiden osuus suuri. On huomioitava, että nämä ovat yhden vuoden koeviljelyn perusteella tehtyjä arvioita. Tulosten varmistamiseksi koe pyritään toistamaan kasvukaudella 2014.

12 Sromboli Match Kuvat 4 ja 5. Sromboli- ja Match-lajikkeet vaikuttivat kokeen perusteella lupaavilta lajikkeilta.

13 Rapean roomansalaatin lajikekokeet 2013 Veikko Hintikainen 1, Pirjo Kivijärvi 1, Anne Tillanen 1, Hanna Avikainen 2, Mari Mäki 2 1 MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, Mikkeli, etunimi.sukunimi@mtt.fi 2 Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, instituutti, Lönnrotinkatu 7, Mikkeli, etunimi.sukunimi@helsinki.fi 1. Johdanto Rapea roomansalaatti on roomansalaatin (Lactuca sativa var. longifolia) ) ja jäävuorisalaatin (Lactuca sativa var. capitata) ) risteytys. Se on hyvin uusi tulokas Suomen salaattimarkkinoilla. Sitä tuotetaan Suomessa vain Cosmopolitan-tuotemerkillä tuotemerkillä yhdellä tilalla, jonka tuotantolisenssin omistaa ruotsalainen Grönsaksmästarna AB. Rapea roomansalaattilajikkeita jalostavat useat jalostajat. Viljelykokemuksia niistä ei tiettävästi ole Suomen olosuhteissa Cosmopolitan-lajiketta lajiketta lukuun ottamatta. 2. Koelajikkeet Koe toteutettiin tilakokeena (tavanomainen viljely) Juvalla. Kokeessa oli mukana yksi lajike ja kaksi numerolajiketta, a, joiden ominaisuuksia jalostajat luonnehtivat seuraavasti: Cruncita - jalostaja Rijk Zwaan, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - vahva vastustuskyky lehdenreunapoltteita vastaan - hyvä sadontuottokyky - maistuu makealta ja soveltuu sekä tuoremyyntiin että prosessointiin Numerolajike SG - jalostaja Syngenta, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - kerillä näyttävä ulkonäkö - satoisa - soveltuu sekä tuoremyyntiin että prosessointiin Numerolajike Nun jalostaja Nunhems, edustaja Suomessa Helle Oy - kerät tiiviitä ja kompakteja - salaatinlehdet hyvin rapeita 2.1 Kokeiden perustaminen ja kasvukaudenaikaiset mittaukset ja havainnot Lajikekokeet toteutettiin kahtena kokeena. Ensimäinen koe ajoitettiin siten, että sato valmistui elokuun alkupuoliskolla, jolloin salaattien kasvuolosuhteet ovat usein kasvun kannalta hankalimmat. Toisella kokeella selvitettiin salaattilajikkeiden satoisuutta syksyn olosuhteissa ja sato ajoitettiin valmistumaan syyskuussa. Viljelijä kasvatti taimet itse molempiin kokeisiin Plantek 144 kennoissa. Koealueet sijoitettiin viljelylohkojen keskelle siten, että tilan omat roomansalaattikasvustot toimivat kokeiden suojariveinä.

14 Kokeet istutettiin tilalla käytössä olevan istutustavan mukaisesti koko raidevälin käsittävään penkkiin kolmeen riviin. Ensimmäinen koe istutettiin ja toinen koe Taimimäärä molemmissa kokeissa oli noin /ha. Koealue valmisteltiin ja hoidettiin tilan omien viljelykäytäntöjen mukaan (Kuva 1.). Kesän kokeelta mitattiin maan nitraattityppi muokkauskerroksessa ssa typpilaukulla kaksi kertaa ja syksyn kokeelta yhden kerran. Mittauksien yhteydessä tehtiin myös kasvustohavaintoja. Kuva 1. Rapean roomansalaatin lajikekoe noin kuukausi istutuksen jälkeen. 2.2 Sadonkorjuu ja sadosta tehdyt mittaukset ja havainnot Ensimmäiseltä kokeelta Cruncita- ja SG -lajikkeet korjattiin 7.8. ja Nun lajike Cruncita-lajikkeen ja SG -numerolajikkeen kasvuajaksi istutuksesta satoon kertyi 49 vrk ja Nun numerolajikkeella 51 vrk. Toiselta kokeelta kaikki lajikkeet korjattiin , joten kasvuaika istutuksesta sadonkorjuuseen oli 53 vrk. Molemmissa kokeissa sato korjattiin neljältä näytealalta/lajike. Yhden näytealan koko oli 4 m 2 (1,6 x 2,5 m) käsittäen koko raidevälin leveyden. Jokaisen näytealan sato käsiteltiin ja arvioitiin erikseen kauppakelpoisiin ja kauppakelvottomiin lajitteluluokkiin seuraavalla sivulla olevan ohjeistuksen mukaisesti. Näytealojen sadot muunnettiin hehtaarisadoiksi ja tulokset esitetään näytealojen hehtaarisatojen keskiarvoina.

15 Kauppakelpoisten kerien lajitteluluokat: g g > 300 g Kauppakelvottomien kerien lajitteluluokat: < 200 g tautien pilaamat tuholaisten vioittamat lehdenreunapoltteiset kukkavartiset Eri luokkiin lajiteltujen kerien lukumäärä laskettiin ja punnittiin. Jokaisen näytealan kauppakelpoisista keristä valittiin painoluokkien suhteessa seitsemän kerää, jotka halkaistiin ja arvioitiin asteikolla 1-9 alla olevan arviointitaulukon mukaisesti. Kerän ominaisuuksien arviointitaulukko: Ominaisuus\Arvosana 1 Kiinteys Muoto Lehdenreunapolte Kukkavarsi erittäin löyhä löyhä kiinteähkö kiinteä kerän korkeus 2 cm jaolla ei lainkaan jonkin verran kohtalaisesti runsaasti ei lainkaan jonkin verran kohtalaisesti runsaasti erittäin kiinteä erittäin runsaasti erittäin runsaasti Kiinteyden arviointikriteerin perusteella arvon 5 tai sitä suuremman arvon saaneet kerät ovat kauppakelpoisia edellyttäen, että kerän paino on vähintään 200 g. Muoto ei vaikuta kerien kauppakelpoisuuteen, mutta voi ilmentää salaatin kehitysvaihetta. Lehdenreunapoltetta ei salaatissa saa esiintyä, joten lehdenreunapoltteiset kerät ovat kauppakelvottomia. Kukkavarren esiintyminen tekee kauppakelvottomaksi, mikäli kukkavarsi on noussut korkealle kerän sisällä. 3. Tulokset 3.1 Nitraattityppi ja kasvustohavainnot Kesän kokeessa maan nitraattitypen pitoisuus oli otetussa näytteessä 56 /ha ja /ha. Syksyn kokeessa maan nitraattityppipitoisuus oli 6.9. otetussa näytteessä 42 /ha. Nitraattityppipitoisuudet olivat hyvin maltillisia tavanomainen tuotantotapa huomioiden, mutta typpeä oli riittävästi salaattien kasvu ja kehitys huomioiden.

16 Kasvustohavainnot pajastivat, että ensimmäisessä kokeessa kasvitaudit (harmaahome, pahkahome, seittimätä ja bakteeritaudit) lisääntyivät nopeasti sadon valmistumisen ja lämpimän sään myötä. Syksyn kokeessa salaattien kerät olivat huomattavasti terveempiä. Lämpötilojen laskiessa olosuhteet eivät olleet taudinaiheuttajille yhtä suotuisat kuin kesän kokeessa. Cruncita-lajikkeen kukkavarren muodostumisriski oli havaittavissa kesän kokeessa jo ennen sadon valmistumista. Syksyn kokeessa kukkavarsien muodostumisesta ei ollut haittaa millään lajikkeella. 3.2 Sadon määrä ja laatu Ensimmäisen kokeen sadot jäivät alhaisiksi. Paras kauppasato oli SG -numerolajikkeella ja alhaisin Cruncita-lajikkeella. Kauppakelpoisuusprosentit jäivät melko alhaisiksi vaihdellen prosenttiin. Kauppakelpoisuutta alensi aiemmin mainitut kasvitaudit ja Cruncita-lajikkeella kukkavarsien muodostuminen (Taulukko 1.). Taulukko 1. Rapean roomansalaattilajikekokeen kokonaissadot (/ha), kauppasato (/ha), kauppakelpoisuus- % ja kerien keskipainot (g) 7.8. (11856 SG ja Cruncita)ja (Nun 6524) sadonkorjuussa. Lajike Koko sato, /ha SG Nun Cruncita Kauppasato, /ha Kauppakelp.- % Kerän paino, g Toisessa kokeessa parhaan kauppasadon tuotti numerolajike SG ja alhaisimman Nun numerolajike. Ensimmäiseen kokeeseen verrattuna kaikkien lajikkeiden kauppakelpoisuus oli huomattavasti parempi. Kauppakelpoisten osuus sadosta oli vaihdellen %. Kerien keskipainot olivat Cruncita- ja SG -lajikkeilla syksyn kokeessa selvästi kesän koetta suurempia. Nun numerolajikkeen kerien keskipainot inot olivat molemmissa kokeissa samaa suuruusluokkaa (Taulukko 2.). Taulukko 2. Rapean roomansalaattilajikekokeen kokonaissadot (/ha), kauppasadot (/ha), kauppakelpoisuus- % ja kerien keskipainot (g) sadonkorjuussa. Lajike Koko sato, /ha Kauppasato, /ha Kauppakelp.- % Kerän paino, g SG Cruncita Nun Lajikeominaisuudet Numerolajike SG sadontuottokyky oli korkein molempien kokeiden perusteella ja syksyn kokeessa kauppakelpoisten osuus oli huomattavasti suurempi kuin muilla lajikkeilla. Lajikkeen ongelmana oli lehtiruotien voimakas kohoaminen kerän pinnalla, mikä vaikeuttaa kerien pakkaamista myytäväksi tuotteeksi. Tämän ominaisuuden johdosta lajike sopisi paremmin prosessointiin kuin tuoremyyntiin. Lajikkeen kerien korkeus oli cm. Kerien muoto oli pyöreä ja halkaistuissa kerissä ei löytynyt lehdenreunapoltetta tai merkkejä kukkavartisuudesta kummassakaan kokeessa. Lajikkeelle oli tyypillistä lehtien rapea rakenne ja keskivihreä väri. Kasvitauteja esiintyi eniten kesän kokeessa (Kuva 2.).

17 Kuva 2. Rapean roomansalaatin lajikekokeen satoisin lajike oli SG sekä elokuulle että syyskuulle ajoitetussa sadonkorjuussa. Cruncita -lajikkeen ominaisia piirteitä olivat pehmeälehtisyys, lehtien nahkea ja tumman vihreä pinta sekä suippo ja korkea kerä, cm. Kesän kokeessa korjuun ajoittamista vaikeutti se, että kukkavarsien kehitys alkoi kerän painoon nähden aikaisin. Kukkavarsi oli alkanut kehittyä yli puolessa keristä, mutta syksyn kokeessa kukkavarresta ei ollut haittaa. Kasvitauteja esiintyi enemmän syksyn kokeessa. Lehdenreunapoltetta ei esiintynyt kummassakaan kokeessa (Kuvat 3. ja 4.). Kuvat 3 ja 4. Vasemmalla Cruncita lajikkeelle tyypillinen kerän muoto ja oikealla kukkavartisia keriä. Nun numerolajikeelle oli tyypillistä kerän kaunis, pyöreä muoto, lievä suonikkuus sekä lehtien tummanvihreä- ja rapea pinta. Lajike oli muihin verrattuna pienikokoinen, kerien korkeus cm. Nun 6524 sopii ulkonäkönsä ja muotonsa puolesta hyvin tuoremyyntiin. Halkaistuissa kerissä ei esiintynyt sisäisiä laatuongelmia. Lajikkeen sadontuottokyky oli kokeen lajikkeista alhaisin (Kuva 5.).

18 Kuva 5. Nun numerolajikeella oli ominaista pienet kerät, mutta kerien ulkonäkö ja muoto olivat myynnin kannalta koelajikkeista parhaat. 4. Johtopäätökset Yhden kasvukauden tulosten ja kokemusten perusteella ei voida vielä tehdä varmoja johtopäätöksiä rapean roomansalaatin aatin koelajikkeiden viljelyominaisuuksista, mutta saadut tulokset johtivat seuraaviin päätelmiin. Kokeen lajikkeista tuoremyyntiin sopisi parhaiten kerän muodon, ulkonäön ja sisäisen laadun perusteella Nun numerolajike. Sen heikkoutena oli alhainen sadontuottokyky, mikä johtuu kerien pienuudesta. Satotason kohottamiseksi taimimäärää hehtaarilla pitäisi lisätä, koska kasvutila pellolla antaa siihen mahdollisuuden. Numerolajike oli satoisa lajike. Sen heikkoutena oli lehtisuonien kohoaminen kerän pinnalla, mikä vaikeuttaa kerien pakkaamista yksittäispakkauksiin. Lehtiruodit todennäköisesti katkeilevat myös kuljetuksien ja myymäläkäsittelyjen aikana, mikä lyhentää kerien myyntiaikaa. Lajike soveltuu paremmin prosessikäyttöön. Cruncita -lajikkeen ongelmana ainakin kesän helteisinä aikoina oli herkkyys kukkavarsien muodostumiselle. Myös tautiherkkyys saattaa muodostua lajikkeen ongelmaksi. Korkeakeräisenä lajikkeena Cruncita tuottaa onnistuessaan runsaasti salattien raaka-ainetta. Luomuparsakaalin lajikekoe 2013 Veikko Hintikainen 1, Pirjo Kivijärvi 1, Anne Tillanen 1, Hanna Avikainen 2, Mari Mäki 2

19 1 MTT kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, Mikkeli, 2 Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, instituutti, Lönnrotinkatu 7, Mikkeli, 1. Koelajikkeet Lajikekokeessa testattiin uusien ja jo tavanomaisessa viljelyssä olleiden parsakaalilajikkeiden sopivuutta luomuviljelyyn Suomen olosuhteissa. Koe toteutettiin tilakokeena Mikkelissä (Haukivuorella). Kokeessa oli mukana viisi lajiketta, joiden lajikeominaisuuksia jalostajat luonnehtivat seuraavasti: Koros Sirtaki - jalostaja Clause, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - hyvä lajike kesän ja syksyn tuotantoon, lyhyt kasvuaika - pyöreä kupolimainen kukinto - vahva vastustuskyky onttovartisuutta vastaan - jalostaja Syngenta, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - nopeakasvuinen varhaislajike - tiivis pyöreä kukinto Monteco - jalostaja Syngenta, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - sopii aikaiseen viljelyyn, kasvuaika 65 vuorokautta - terveet ja tiiviit kukinnot - hyvä vastustuskyky onttovartisuutta vastaan Kechua - jalostaja Clause, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - sopii kesän ja syksyn tuotantoon - painava ja pyöreä kukinto - vahva vastustuskyky onttovartisuutta vastaan Monaco F1 - jalostaja Syngenta, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - tiivis ja kupolimainen kukinto - varma, suurisatoinen kesälajike - kokeen verrannelajike 2. Kokeen perustaminen ja kasvukaudenaikaiset havainnot

20 Viljelijä kasvatti taimet itse Plantek 144 kennoissa. Koealue sijoitettiin parsakaalin viljelylohkon keskelle siten, että tilan omat parsakaalikasvustot toimivat kokeen suojariveinä. Koetaimet istutettiin tilalla käytössä olevan istutustavan mukaisesti kahteen riviin (=raideväli) tasamaalle. Istutuspäivä oli Taimimäärä oli noin /ha, mikä on jonkin verran pienempi kuin yleensä ammattiviljelyssä käytetään. Heti istutuksen jälkeen koealue katettiin harsolla. Koealue valmisteltiin ja hoidettiin tilan omien viljelykäytäntöjen mukaan. Kuvat 1 ja 2. Vasemmalla parsakaalin lajikekokeen taimet valmiina istutukseen ja oikealla istutetut taimet odottavat harson levitystä Sadonkorjuu ja sadosta tehdyt mittaukset ja havainnot Sadonkorjuu ajoittui väliselle ajalle. Pitkä sadonkorjuuaika selittyy lajikkeiden eripituisilla kasvuajoilla. Sadonkorjuukertoja oli 2-3 lajikkeesta riippuen. Kasvuajat (vrk) istutuksesta sadonkorjuuseen olivat: Sirtaki 53, Koros ja Monteco 56, Kechua ja Monaco 63. Harsokate kasvuston päällä nopeutti kehitystä. Sato korjattiin neljältä näytealalta/lajike. Yhden näytealan pinta-ala oli 8,0 m 2 (5,0 x 1,6 m) käsittäen koko raidevälin leveyden. Jokaisen näytealan sato käsiteltiin erikseen ja niistä tehtiin seuraavat mittaukset ja havainnot: Kauppakelpoiset kukinnot lajiteltiin kukinnon suurimman halkaisijan mukaisesti seuraaviin luokkiin: 6-8 cm 8-10 cm cm cm > 14 cm Kauppakelvottomat kukinnot lajiteltiin seuraaviin luokkiin: < 6 cm tautien pilaamat tuholaisten vioittamat ylikukkineet tai ränsistyneet onttovartiset (ruskettunut sisältä)

21 Jokaisessa luokassa kukintojen kappalemäärät laskettiin ja sadot punnittiin. n. Jokaisen lajikkeen kauppakelpoisesta sadosta otettiin 5 kukintoa/näyteala, jotka halkaistiin ja arvioitiin seuraavasti: 1. väri 1-5 (1=vaaleanvihreä, 5= tumman vihreä) 2. kukinnon muoto 1-5 (1=litteä, 5=korkea) 3. kukinnon kiinteys 1-5 (1=löyhä, 5=kiinteä) 4. lehtien läpikasvu 1-5 (1=ei ollenkaan, 5=paljon) 5. onttovartisuus 1-5 (1=ei ollenkaan, 5=jokaisessa on) Näytealojen sadot muunnettiin hehtaarisadoiksi ja tulokset esitetään näytealojen hehtaarisatojen keskiarvoina. 3. Tulokset 3.1. Kasvustohavainnot Kasvustot pysyivät terveinä sadonkorjuuseen saakka. Tuholaisten ja kasvitautien vioituksia ei ollut siinä määrin, että ne olisivat vaikuttaneet lajikkeiden satotasoihin Sadon määrä ja laatu Lyhyen kasvuajan omaavat lajikkeet Sirtaki ja Koros tuottivat parhaat kokonais- ja kauppakelpoiset sadot. Heikoin sato saatiin Montecosta. Kaikkien lajikkeiden kauppakelpoisuus oli erinomainen, lähes 100 prosenttia (Taulukko 1.). Kukintojen väreissä oli jonkin verran kirjavuutta vihreissä ja sinertävissä sävyissä. Kukintojen muodot ja kiinteydet olivat lajikkeille tyypillisiä. Lehtien läpikasvua kukinnoissa ei esiintynyt millään lajikkeella. Onttovartisuutta oli verrannelajike Monacolla runsaasti, lähes jokaisessa halkaistussa kukinnossa. Taulukko 1. Parsakaalilajikkeiden kokonaissadot, kauppasadot, kauppakelpoisuus- % sekä kukintojen keskipainot. Lajike Koko sato, /ha Sirtaki 9272 Koros 8316 Monaco 7445 Kechua 6980 Monteco 6113 Kauppasato, /ha Kauppakelpoisuus.- % Kukinnon paino, g

22 4. Johtopäätökset Normaalia pienempi taimitiheys (26000 /ha) saattoi vaikuttaa alentavasti lajikkeiden satotasoihin. Hyvistä kasvuolosuhteista johtuen sadon laatu oli kaikilla lajikkeilla erinomainen. Laatua varmisti myös kolme kertaa tehty sadetus. Arvioita lajikkeista: Sirtakilla oli kokeen suurin kauppakelpoinen sato. Sen kukinnot ovat lajikkeista painavimpia. Kukinnot olivat hiukan sinertäviä, mutta muuten tasaisia ja lajikkeelle tyypillisiä. Isommissa kukinnoissa esiintyi jonkin verran onttovartisuutta. Kukinnon varsi vaikutti puisevalta ja kovalta (Kuva 3.). Koroksella oli kokeen toiseksi paras kauppasato. Sadonkorjuussa oikea ajoitus on tärkeää. Kukintojen nuput avautuvat nopeasti. Tekee säännöllisesti sivukukintoja lehtihankoihin. Onttovartisuutta ei ollut yhdessäkään halkaistussa kukinnossa. Kukinnon varsi vaikutti kovalta. Kechuan kukinnot olivat tiiviitä ja niiden väri oli vihreän ja sinertävän kirjava. Isommissa kukinnoissa esiintyi vihreitä osakukintoja, jotka lisäsivät kukinnon kirjavuutta. Kukinnon varsi oli pehmeä ja maukas (Kuva 4.). Motecon kauppasato oli lajikkeista heikoin. Kukinnon muoto oli kupera, tattimainen. Kukintojen laadun perusteella kokeen tasaisin lajike. Kukintojen painot olivat kuitenkin lajikkeista kevyimmät. Verrannelajike Monacon kukinnoista osa oli harittavia ja väriltään hiukan kellertäviä. Epäiltiin mahdollista lajikesekaannusta. Monacolla esiintyi runsaasti onttovartisuutta, mikä on tullut ilmi jo aiemmissakin lajikekokeissa. Kuvat 3 ja 4. Vasemmalla parsakaalin lajikekokeen een paras lajike Sirtaki. Oikealla lajike Kechua, jolla osassa kukinnoista oli kirjavuutta.

23 Luomujäävuorisalaatin viljelykoe 2013 Veikko Hintikainen 1, Pirjo Kivijärvi 1, Anne Tillanen 1, Hanna Avikainen 2, Mari Mäki 2 1 MTT kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, Mikkeli, etunimi.sukunimi@mtt.fi 2 Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, instituutti, Lönnrotinkatu 7, Mikkeli, etunimi.sukunimi@helsinki.fi 1. Johdanto Luomujäävuorisalaatin viljelystä on vielä niukasti kokemuksia tilamittakaavassa. Kasvukaudella 2011 jäävuorisalaattia testattiin neljällä lajikkeella luomussa ja siinä kokeessa saatiin tavanomaiseen viljelyyn verrattava määrä biomassaa. Sadon laatu oli kuitenkin heikko selvittämättä jääneen fysiologisen kasvuhäiriön vuoksi, mikä synnytti tarpeen testauksien jatkamiselle. 2. Aineisto ja menetelmät Koe toteutettiin tilakokeena Mikkelissä (Haukivuorella). Kokeessa oli mukana kolme lajiketta, joiden lajikeominaisuuksia jalostajat luonnehtivat seuraavasti: Argentinas - jalostaja Rijk Zwaan, edustaja Suomessa HL-Vihannes - siemenet luomutuotettuja - sopii viljelyyn koko kasvukaudelle - kerät tasakokoisia ja litteän pyöreitä - hyvä kestävyys lehden reunapoltetta vastaan Diamantinas - jalostaja Rijk Zwaan, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - siemenet luomutuotettuja - sopii viljelyyn koko kasvukauden ajan - hyvä salaatin lehtihomeen kestävyys (rodut 1-26) - erittäin vahva vastustuskyky lehden reunapoltetta vastaan Asturinas - jalostaja Rijk Zwaan, edustaja Suomessa HL-Vihannes Oy - siemenet tavanomaisesti tuotettuja, peittaamattomia - kerät kiinteitä ja muodoltaan pyöreitä - hyvä kestävyys lehden reunapoltetta vastaan 2.1 Kokeen perustaminen ja kasvukauden aikaiset mittaukset ja havainnot Koealueen esikasvina oli luomuparsakaali, jonka satojätteet oli muokattu maahan. Koealue lannoitettiin Yleis-Viljolla (NPK; 8-4-3) 1500 /ha sekä Kalsiumravinteella (Ca 21 %) 300 /ha. Taimet ostettiin luomuviljelijältä ja ne olivat kasvatettu Plantek 144-kennoissa. Koelajikkeet sijoitettiin alueen keskelle ja ylimääräiset taimet t istutettiin suojariveiksi lajikkeiden molemmille puolille. Koe

24 istutettiin tilan käytössä olevan istutustavan mukaisesti kapeisiin penkkeihin (kaksi riviä/penkki/lajike). Taimimäärä oli noin /ha (Kuva 1.). Koealuetta sadetettiin kolme kertaa ja rikkakasvit torjuttiin kahdella kitkennällä. Koealueelta mitattiin nitraattityppi typpilaukulla kerran ennen istutusta ja kaksi kertaa salaatin kasvun aikana. Kuva 1. Luomujäävuorisalaattikoealue noin neljä viikkoa istutuksesta Sadonkorjuu ja sadosta tehdyt mittaukset ja havainnot Luomujäävuorisalaatista tehtiin kaksi eri sadonkorjuuta, ensimmäinen 2.8. ja toinen Tällä pyrittiin selvittämään jäävuorisalaatin sadon säilyvyyttä pellolla. Kummassakin sadonkorjuussa korjattiin kaikki i lajikkeet neljältä näytealalta. Yhden näytealan koko oli 4 m 2 (1 x4 m) käsittäen kapean penkin molemmat rivit. Molemmissa nostoissa näytealan sato käsiteltiin ja arvioitiin kauppakelpoisiin ja kauppakelvottomiin lajitteluluokkiin alla olevan ohjeistuksen mukaisesti. Näytealojen sadot muunnettiin hehtaarisadoiksi ja tulokset esitetään näytealojen hehtaarisatojen keskiarvoina. Kauppakelpoisten kerien lajitteluluokat: g g > 600 g

25 Kauppakelvottomien kerien lajitteluluokat: < 300 g tautien pilaamat tuholaisten vioittamat lehdenreunapoltteiset kukkavartiset Eri luokkiin lajiteltujen kerien lukumäärät laskettiin ja painot punnittiin. Jokaisen näytealan kauppakelpoisista keristä valittiin painoluokkien suhteessa seitsemän kerää, jotka halkaistiin ja arvioitiin asteikon 1-9 mukaisesti. Kerän ominaisuuksien arviointitaulukko: Ominaisuus\Arvosana 1 Kiinteys Muoto Lehdenreunapolte Kukkavarsi erittäin löyhä litteä litteähkö pyöreä ei lainkaan ei lainkaan löyhä kiinteähkö kiinteä jonkin verran jonkin verran kohtalaisesti kohtalaisesti hieman suippo runsaasti runsaasti 9 erittäin kiinteä suippo erittäin runsaasti erittäin runsaasti Kiinteyden perusteella arvosana 5 ja sitä suuremmat arvot ovat kauppakelpoisia edellyttäen, että kerän paino on vähintään 300 g. Muoto ei suoranaisesti vaikuta kauppakelpoisuuteen, mutta voi ilmentää salaatin kehitysvaihetta. Lehdenreunapoltetta ei salaatissa saa esiintyä, joten lehdenreunapoltteiset ovat kauppakelvottomia. Kukkavarren esiintyminen tekee kauppakelvottomaksi, mikäli kukkavarsi on noussut korkealle kerän sisällä. 3. Tulokset 3.1 Nitraattityppi Ennen istutusta 5.6. tehdyssä mittauksessa nitraattitypen määrä oli 70 /ha. Salaatin kasvun aikana tehdyissä mittauksissa pitoisuudet olivat: /ha, /ha. Ennen istutusta olleen suhteellisen korkean nitraattityppipitoisuuden selittää esikasvina olleen parsakaalin satojätteistä vapautunut typpi. 3.2 Sadot ja sadon laatu Ensimmäisessä nostossa lajikkeiden kasvuajaksi kertyi 43 vuorokautta ja toisessa nostossa 46 vuorokautta. Paras kauppakelpoinen sato ensimmäisessä nostossa saatiin Argentinas-lajikkeesta. Diamantinas-lajikkeen kauppasato oli toiseksi paras, josta Asturinas jäi vain vähän. Kaikkien lajikkeiden kauppakelpoisuusprosentit olivat hyvät. Kerien keskipainot vaihtelivat 400 g:n molemmin puolin (Taulukko 1.). Kaikkien lajikkeiden kauppakelpoiset kerät olivat kiinteydeltään ja muodoltaan lajikkeille tyypillisiä. Kukkavartisuutta tai lehdenreunapoltetta ei juurikaan esiintynyt halkaistuissa kerissä.

26 Taulukko 1. Luomujäävuorisalaattilajikkeiden noston kokonaissadot, kauppasadot, kauppakelpoisuus -% ja kerien keskipainot. Lajike Koko sato, /ha Kauppasato, /ha Kauppakelp.-% Argentinas ,5 Diamantinas ,5 Asturinas ,0 Kerän keskipaino, g Toinen nosto tehtiin kolmen vuorokauden kuluttua ensimmäisestä. Kauppasato aleni huomattavasti Argentinas-lajikkeella edelliseen nostoon verrattuna ja oli lajikkeiden alhaisin. Myös sen kauppakelpoisuus -% oli lajikkeista heikoin. Toisen noston on paras kauppasato oli Asturinas-lajikkeella ja hieman parempi ensimmäiseen nostoon verrattuna. Diamantinas-lajikkeen kauppasato oli noin 2300 alhaisempi toisessa nostossa verrattuna ensimmäiseen nostoon. Sekä Diamantinas- että Asturinas- lajikkeiden kauppakelpoisuusprosentit olivat laskeneet ensimmäiseen nostoon verrattuna. Kerien keskipainot olivat selvästi nousseet toisessa nostossa (Taulukko 2.). Kauppakelpoisten kerien laadussa ei ollut moittimista. Taulukko 2. Luomujäävuorisalaattilajikkeiden noston kokonaissadot, kauppasadot, kauppakelpoisuus -% ja kerien keskipainot. Lajike Koko sato, /ha Kauppasato, /ha Kauppakelp.-% Asturinas ,0 Diamantinas ,0 Argentinas ,0 Kerän keskipaino, g Toisessa nostossa suurin syy kauppasatojen ja kauppakelpoisuusprosenttien laskuun olivat salaateille tyypillisten kasvitautien lisääntyminen, jota vielä tehosti helteinen sää. Pahka- ja harmaahome sekä bakteeritaudit vaivasivat erityisesti Argentinas-lajiketta. Tauteja esiintyi myös muissa lajikkeissa (Kuva 2.).

27 Kuva 2. Kasvitautien pilaamia jäävuorisalaatteja. 4. Johtopäätökset Luomujäävuorisalaattikoe osoitti, että jäävuorisalaatista voidaan saada luomutuotannossa yhtä suuria ja laadukkaita satoja kuin tavanomaisessakin tuotannossa. Salaattien kerät saattavat olla kiinteämpiä ja pienempikokoisia kuin tavanomaisessa tuotannossa johtuen typen hitaammasta liukenemisesta ja maan pienempien liukoisen typen määrien vuoksi. Jäävuorisalaatin kasvuajoissa istutuksesta sadonkorjuuseen ei näyttäisi olevan eroja eri tuotantotapojen välillä. Jäävuorisalaatin sadonkorjuun ajoittamisessa pitää olla tarkkana. Koe osoitti, että jo muutaman päivän myöhästyminen varsinkin helteisen sään vallitessa voi aiheuttaa merkittäviä kauppasadon alenemia. Salaatinkerät on parempi varastoida kylmiössä hyvin jäähdytettyinä kuin pellolla.

28 Luomulantun lajikekoe 2013 Veikko Hintikainen 1, Pirjo Kivijärvi 1, Anne Tillanen 1, Hanna Avikainen 2, Mari Mäki 2 1 MTT kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, Mikkeli, etunimi.sukunimi@mtt.fi 2 Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, instituutti, Lönnrotinkatu 7, Mikkeli, etunimi.sukunimi@helsinki.fi 1. Johdanto Lantun lajikevalikoima on ollut hyvin suppea. Nyt kuitenkin on markkinoille tuotettu uusia lajikkeita, joita on vasta koeluonteisesti viljelyssä. Osa uusista lajikkeista on hybridilajikkeita, joiden sato on jalostajien kuvauksien mukaan laadukasta ja tasakokoista. Hybridilajikkeet säilyvät varastossa paremmin kuin nykyisin viljelyssä olevat lajikkeet. Lantun lajikekokeella selvitetään uusien lajikkeiden sopivuutta luomuviljelyyn. 2. Kokeen perustaminen ja kasvukauden aikaiset mittaukset ja havainnot Koe toteutettiin tilakokeena Juankoskella. Kokeessa oli mukana kuusi lajiketta: Lajike Tweed, punakuorinen hybridi Emily, punakuorinen hybridi Tyne, punakuorinen hybridi Skerne, vihreäkuorinen hybridi Magres, punakuorinen Gowrie, punakuorinen, verranne Edustaja suomessa Helle Oy Helle Oy Helle Oy Helle Oy S.G.Nieminen Oy S.G.Nieminen Oy Viljelijä kasvatti itse taimet Plantek 144-kennoissa muovihuoneessa (Kuva1.). Kylvö tapahtui Taimet kasvoivat helteisen sään vaikutuksesta sekä istutuksen tuksen viivästyessä sateiden vuoksi liian pitkiksi, mikä vaikeutti istuttamista. Lisäksi taimipolte verotti osan taimista, minkä vuoksi koealue jäi suunniteltua pienemmäksi. Koealue sijoitettiin lantun viljelylohkon keskelle. Kateverkon kapeus kuitenkin esti suojarivien käytön koealueen laidoilla. Koetaimet istutettiin tilan käytössä olevan istutustavan mukaisesti kahteen riviin (=raideväli) tasamaalle. Taimimäärä oli noin /ha. Istutuksen jälkeen koealue katettiin välittömästi kateverkolla. a. Koealuetta hoidettiin tilan viljelykäytäntöjen mukaisesti. Koealueelta ei mitattu nitraattityppeä eikä tehty kasvuhavaintoja tiiviisti reunoilta mullatun kateverkon vuoksi (Kuva 2.).

29 Kuvat 1 ja 2. Vasemmalla koelajikkeet kylvettynä Plantek 144-kennoihin, oikealla tuholaisverkolla katettu koekasvusto. 2.1 Sadonkorjuu ja sadosta tehdyt mittaukset ja havainnot Lajikkeiden sadot korjattiin Koska koealue jäi suunniteltua pienemmäksi, ei suunniteltuja näytealoja (neljä näytealaa, à 3,0 x 1,7 m) voitu toteuttaa. Jokaisesta lajikkeesta nostettiin sato kahdelta näytealalta. Yhden näytealan pinta-ala oli 8,5 m 2 (5,0 x 1,7 m) käsittäen koko raidevälin leveyden. Näytealojen sadot lajiteltiin ja punnittiin sekä laskettiin kauppakelpoisten ja kauppakelvottomien kappalemäärät näytealoittain alla olevan taulukon mukaisesti. Koko mitattiin poikkileikkauksen suurimman läpimitan mukaan. Kauppakelpoiset Kauppakelvottomat 8-15 cm yli 15 cm alle 8 cm Tautien vioittamat Tuholaisten vioittamat Näytealojen sadot muunnettiin hehtaarisadoiksi ja tulokset esitetään näytealojen hehtaarisatojen keskiarvoina. 3. Tulokset 3.1. Kasvustohavainnot Kateharsot poistettiin vasta sadonkorjuun yhteydessä. Tehdyissä kasvustohavainnoissa huomiota herätti kaikkien lajikkeiden harvat kasvustot. Ilmeisesti taimipolte oli jatkanut tuhojaan vielä istutuksenkin jälkeen. Kateverkosta huolimatta tuholaisten vioituksia oli runsaasti: kaalikoin vioitusta naatistossa ja kaalikärpäsen vioituksia juurissa. Ilmeisesti tuholaiset pääsivät kateverkon alle, kun verkko avattiin booriruiskutuksia varten.

30 Kaikilla lajikkeilla esiintyi runsaasti boorin puutoksesta johtuvaa lantun ruskotautia (Kuvat 3. ja 4.). Koelohkon booriarvot olivat alhaiset. Peruslannoituksessa ja kasvustoruikutuksissa annettu boorilannoitus ei riittänyt tyydyttämään koekasvuston booritarvetta Sadon määrä ja laatu Kasvuaika istutuksesta sadonkorjuuseen oli 84 vuorokautta. Kasvustohavainnoissa mainittujen syiden vuoksi kaikkien lajikkeiden satotasot jäivät hyvin vaatimattomiksi, jopa niin, että Tyne-lajikkeesta ei saatu kauppakelpoista satoa lainkaan. Paras kauppasato saatiin Gowrie-lajikkeesta. Sen kauppakelpoisuus -% oli myös lajikkeiden parhain, joskin vaatimaton (Taulukko 1.). Taulukko 1. Luomulantun lajikekokeen kokonaissadot, kauppasadot, kauppakelpoisuus- % sekä juurien keskipainot. Lajike Koko sato, /ha Gowrie Emily Tweed Magres Skerne Tyne 8536 Kauppasato, /ha Kauppakelpoisuus - % Juuren paino, ,1 1, ,4 1, ,7 1, ,7 1, ,1 0, ,000 Kuvat 3 ja 4. Vasemmalla kokeen paras lajike Gowrie ja oikealla ruskotaudin pilaama Skerne-lajike

31 4. Johtopäätökset Lajikkeiden sadot eivät olleet lajikkeille tyypillisiä sadon määrän ja laadun suhteen, joten tarkemmasta lanttujen ulkoisen- ja sisäisen laadun arvioinnista luovuttiin. Kokeen tulosten perusteella lajikkeiden lopullisesta paremmuudesta ei voi tehdä johtopäätöksiä, joten koe olisi hyvä uusia kasvukaudella Koe osoitti, että luomulanttu on tarkka viljeltävä. Maan ravinnetalouden pitää olla kunnossa. Varsinkin booriarvon viljavuusluokka pitää olla vähintään tasolla hyvä. Boorilannoituksen merkitys peruslannoituksen yhteydessä korostuu, sillä ennestään tiedetään, että boori liikkuu huonosti kasvin lehdistä juuriin. Lehtilannoitteiden teho on siten heikko. Luomulantun viljelyssä hyväksyttyjen kasvinsuojeluaineiden määrä on hyvin rajallinen, joten kateverkon käytön huolellisuuteen pitää kiinnittää erityistä huomiota. Verkoissa ei saa olla reikiä ja verkon poistot kasvustojen päältä pitää suunnitella ja toteuttaa nopealla aikataululla, jotta tuholaiset eivät ehdi kasvustoihin lisääntymään verkkojen alle. Taimisipulin lajikekoe luomuviljelyssä 2013

32 Mari Mäki 1, Sari Iivonen 1, Hanna Avikainen 1, Pirjo Kivijärvi 2, Veikko Hintikainen 2 ja Anne Tillanen 2 1 Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti, instituutti, Lönnrotinkatu 7, Mikkeli, etunimi.sukunimi@helsinki.fi 2 MTT Kasvintuotannon tutkimus, Lönnrotinkatu 3, Mikkeli, etunimi.sukunimi@mtt.fi 1. Johdanto Taimisipulin viljely on korvannut useissa Pohjoismaissa suoran kylvön ja istukassipulin viljelyn. Ruotsissa tehdyissä tutkimuksissa taimisipulin sadontuotto ja -laatu olivat korkeampia ja rikkakasvien torjuntakustannukset pienempiä suoraan kylvöön verrattuna (Ascard ja Fogelberg 2004). Tanskassa suurimmat sipulintuottajat käyttävät pääasiassa taimisipulia, koska taimisipulilla oli viljelykokeiden perusteella korkeampi sadontuotto ja varastointikestävyys kuin istukassipulilla. Taimisipulin viljelyä on pyritty kehittämään vaihtoehdoksi istukassipulille myös siksi, että naattihome (Peronospora destructor) ei viljelykokemusten mukaan leviä taimisipuliin yhtä helposti kuin istukassipuliin (Carlo Leifert, professor of Ecological Agriculture at the Univ. of Newcastle). Suomessa taimisipulin viljelystä ollaan kiinnostuneita, koska sen toivotaan vähentävän Fusariumin aiheuttamia satotappioita. Lyhyemmällä kasvukaudella pienennetään todennäköisyyttä, että taudinaiheuttaja ehtii levitä koko kasvustoon. Toistaiseksi ei tiedetä, miten taimisipuli soveltuu luomuviljelyyn Suomen olosuhteissa. Ruotsissa taimisipulin viljelyä rajoittavat taimikasvatuksen korkeat kustannukset ja taimituottajien pieni lukumäärä (Ascard ja Fogelberg 2004). Samat ongelmat rajoittavat taimisipulin viljelyä myös Suomessa. Suomessa sipulin taimikasvatus vaatii vielä kehittämistä, mutta tavanomaisessa sipulintuotannossa on jo meilläkin saatu hyviä kokemuksia taimisipulin käytöstä sipulin tuotannossa. Taimen istutus onnistuu koneellisesti ja sipulien terveys on parempi kuin istukasta käytettäessä (Suullinen tiedonanto ). Sipulin fusarioosia aiheuttavat useat eri Fusarium-lajit. Fusarium oxysporum f.sp.cepae on yleisin sipulin (Allium cepa) ) satotappioita aiheuttava Fusarium-laji maailmanlaajuisesti (Sumner 1995, Cramer 2000, Gutierrez & Cramer 2005, Bayraktar & Dolar 2010). Sieni aiheuttaa sipulin fusarioosia eli sipulimätää (eng. Fusarium basal plate rot), jonka aiheuttamat satotappiot voivat olla hyvinkin korkeita ja pahentua varastointivaiheessa. Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa luomusipulin fusarioosista valtaosa (65%) oli F. oxysporumin aiheuttamaa, mutta merkittävä osa myös F. redolensin aiheuttamaa (Lager 2011). Näiden lisäksi myös F. proliferatum, F.solani, F. acuminatum, F. avenaceum, F. culmorum ja F. tricinctum esiintyvät patogeenisina sipulilla (Galvan ym. 2008, Bayraktar & Dolar 2011, Sumner 1995). F.oxysporum tuottaa klamydosporeja, mikro- ja makrokonidioita. Klamydosporit eli suvuttomat kestoitiöt aiheuttavat tavallisesti sienen tartunnan maassa. Tartunta voi tapahtua missä kasvun vaiheessa tahansa,

33 mutta yleisemmin maan lämpötilan kohottua yli 15 C-asteen. Optimilämpötila sienen kasvulle on Cläpi ja aiheuttaa aluksi astetta. Itiöistä kasvava rihmasto infektoi kasvin tunkeutumalla juurenniskan lakastumista ja värimuutoksia sekä vähitellen sipulin mätänemisen (Sumner 1995). Fusarium-lajit säilyvät maassa assa olevissa kasvinjäänteissä joko rihmastona tai itiöinä. Kylmissä oloissa kuten Suomessa sienen on muodostettava klamydosporeja, jotka selviävät yli talven. Sieni leviää maalevintäisesti veden virtauksien ja työkoneiden välityksellä kasvustossa ja pellolta toiselle. Fusarium leviää kasvustoon myös lisäysmateriaalin mukana istukkaista tai siemenistä. Asko Hannukkalan tekemissä maljauksissa löytyi Fusariumia 23,1 prosentista terveiksi luokitelluista istukkaista Settonilla ja 37,1 prosentista Red Baronilla. Tutkimuksen perusteella on mahdollista, että Fusarium leviää istukassipuleissa oireettomana. Siementen maljauksessa löydettiin kaikilta kuudelta testattavalta lajikkeelta erilaisia sienitauteja. Muilla lajikkeilla niitä oli 1,7 % - 12,4 %, mutta Kamalilla jopa 30 %. Fusarium oxysporum löytyi kuitenkin vain Centrosta ja Premitosta (2,9 % ja 1,7 %). Asko Hanukkalan tulosten perusteellla Fusariumia oli enemmän istukkaissa kuin siemenessä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella, voidaanko taimisipulilla saavuttaa istukassipuliin verrattuna kilpailukykyinen sadontuotto ja taudinkestävyys luomuviljelyssä Suomen olosuhteissa. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti, millainen taudinkestävyys taimisipulilajikkeilla on Fusariumia vastaan. Kokeessa tavoitteena oli myös testata taimikasvatuksen onnistumista ja kuuden sipulilajikkeen soveltuvuutta Suomen olosuhteisiin. Taimikasvatuksen onnistumista arvioitiin elinkelpoisten taimien määrän ja paakun kiinteyden perusteella. Lajikkeiden sopeutumista tarkasteltiin taimettumisen, taudinkestävyyden ja sadontuoton kautta. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1 Testattavat lajikkeet ja taimikasvatus Testattavat lajikkeet olivat Hytech, Red Baron, Barito, Premito, Centro ja Kamal (taulukko 1.). Siemenet kylvettiin taimikennoihin (Plantek 100: 3,9 x 3,9 x 5,0 cm) ja kasvatettiin kasvihuoneessa (Kuva 1.). Jokaiseen kennoon kylvettiin viisi siementä ja tavoite oli itämisen onnistuminen niin, että jokaisessa kennossa olisi istutusvaiheessa iheessa neljä elinvoimaista taimea. Kennoissa käytettiin kasvualustana Novarbo Oy:n turve-hiekkaseosta. Taimikasvatuksessa käytettiin lyhytpäiväkäsittelyä. Taimikasvatusaika oli 5 viikkoa. Istutusvaiheessa taimien laatu oli heikko ja taimikasvatuksen tavoitteet tteet eivät toteutuneet. Yhdessä kennossa oli 2-4 elinvoimaista taimea ja istutuspaakku hajosi helposti istutuksen aikana, jolloin juuristo saattoi vahingoittua ja taimien kasvunlähtö hidastua.