POHJAVESIVARAT AKTIIVISEEN HYÖTYKÄYTTÖÖN ETELÄISESSÄ SATAKUNNASSA JA LAITILASSA

Transkriptio

1 E EURAN KUNTA, HARJAVALLAN KAUPUNKI, KOKEMÄEN KAUPUNKI, KÖYLIÖN KUNTA, LAITILAN KAUPUNKI, RAUMAN KAUPUNKI, SÄKYLÄN KUNTA, SATAKUNTALIITTO, VARSINAIS-SUOMEN LIITTO JA VARSINAIS-SUOMEN ELY-KESKUS POHJAVESIVARAT AKTIIVISEEN HYÖTYKÄYTTÖÖN ETELÄISESSÄ SATAKUNNASSA JA LAITILASSA SWECO YMPÄRISTÖ OY VESI-INSTITUUTTI WANDER SUOMEN POHJAVESITEKNIIKKA OY

2 Muutoslista ARY ARY MHAN VALMIS ARY ARY MHAN LUONNOS ARY ARY MHAN LUONNOS MUUTOS PÄIVÄYS HYVÄKSYNYT TARKASTANUT LAATINUT HUOMAUTUS

3 Sisältö 1 JOHDANTO SUUNNITTELUALUEEN KUVAUS Hallinnolliset rajat Väestön kehitys Maankäyttö ja kaavoitus Elinkeinot ja teollisuus Vedenhankinnalle tärkeät vesivarat Pohjavedet Pohjavedenoton säätely ja ympäristövaikutukset Pintavedet Tekopohjaveden muodostaminen Muodostamiseen sopivat pohjavesialueet Muodostamiseen sopivat pintavesilähteet POHJAVESIVARAT, VEDENHANKINTA JA -JAKELU Eura Harjavalta Kokemäki Köyliö Laitila Rauma Säkylä Vesi- ja liittyjämäärät Erityiskohteet Teollisuus Eläintilat Kasvin tai marjojen viljelytilat, kasvihuoneet Kuntien suurimmat vedenkäyttäjät Poikkeusolojen vesihuolto Alueellinen yhteistyö ja sopimukset VESIHUOLLON SUUNNITTELUTILANNE ENNUSTEET Väestöennuste Elinkeinoelämä Vedenkulutus JÄRJESTELMIEN ARVIOINTI Sweco Ympäristö Oy PL 88, Helsinki Mäkelininkatu 17 A, Oulu PL 453, Tampere Uudenmaankatu 19 A, Turku etunimi.sukunimi@sweco.fi puh Y-tunnus

4 6.1 Pohjavesivarojen riittävyys ja hyödyntämiskelpoisuus Siirtojärjestelmien riittävyys Poikkeusolojen vesihuolto KEHITTÄMISTARPEET SUUNNITTELUN TAVOITTEET JA PAINOPISTEET SUUNNITTELU- JA MITOITUSPERUSTEET Liitteet: Liite 1 Pohjavesialueet Kartat: Kartta 101 Vesihuollon nykytilanne, mk 1: (35)

5 1 JOHDANTO Pohjavesivarat aktiiviseen hyötykäyttöön eteläisessä Satakunnassa ja Laitilassa kehittämissuunnitelman tavoitteena on selvittää suunnittelualueen mahdollisuuksia hyödyntää alueen hyviä, mutta epätasaisesti jakautuneita pohjavesivaroja niin, että se edistäisi alueen kuntia, vesihuoltolaitoksia, teollisuutta ja taloutta sekä nousisi alueen menestystekijäksi. Suunnittelutyö on jaettu kolmeen osaraporttiin. Ensimmäinen osaraportti käsittää perusselvitykset, ennusteet, tavoitteet ja suunnitteluperusteet, toisessa osaraportissa esitetään suunnitelmavaihtoehdot ja kolmannessa vedenhankinnan yleissuunnitelma. Suunnittelutyön ohjaamisesta vastaa ohjausryhmä, jonka kokoonpano on seuraava: - Kimmo Haapanen, Euran kunta - Kalevi Tuominiemi, Euran kunta - Kari Okkonen, Harjavallan kaupunki - Markus Virtanen, Kokemäen kaupunki - Marjo Salo-Pihlajamäki, Kokemäen Vesihuolto Oy - Pertti Ollikka, Köyliön kunta - Pekka Askola, Laitilan kaupunki - Tapani Kokemäki, Laitilan kaupunki - Seppo Heikintalo, Rauman Vesi - Vesa-Pekka Viitanen, Rauman Vesi - Pentti Perkola, Säkylän kunta - Tarmo Saarinen, Säkylän kunta - Teija Kirkkala, Pyhäjärvi-Instituutti - Anne Nummela, Satakuntaliitto - Timo Juvonen, Varsinais-Suomen liitto - Jyrki Lammila, Varsinais-Suomen ELY-keskus (pj.) - Minna Nummelin, Varsinais-Suomen ELY-keskus Suunnittelutyön ovat tehneet yhteistyössä Sweco Ympäristö Oy, Suomen Pohjavesitekniikka Oy ja Vesi-Instituutti WANDER. Osaraportti I laadintaan ovat osallistuneet Sweco Ympäristö Oy:n Turun toimistosta projektivastaavana Antti Ryynänen ja suunnittelijana Maiju Hannuksela, Suomen Pohjavesitekniikka Oy:stä Risto Reijonen ja Vesi-Instituutti WANDERista Martti Latva, Tuija Kaunisto sekä Aino Pelto-Huikko. Tilaajan taholta työn toteutusta on koordinoinut Varsinais-Suomen ELY-keskus. 1 (31)

6 2 SUUNNITTELUALUEEN KUVAUS 2.1 Hallinnolliset rajat Suunnittelualueeseen kuuluvat Euran, Köyliön ja Säkylän kunnat sekä Harjavallan, Kokemäen, Laitilan ja Rauman kaupungit. Suunnittelualue sijaitsee Länsi-Suomen läänissä ja kuuluu Satakunnan maakuntaan lukuun ottamatta Laitilan kaupunkia, joka kuuluu Varsinais-Suomen maakuntaan. Harjavalta ja Kokemäki edustavat Porin seutukuntaa, Eura, Köyliö, Rauma ja Säkylä Rauman seutukuntaa ja Laitila Vakka-Suomen seutukuntaa. Suunnittelualue kuuluu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen, Satakuntaliiton ja Varsinais- Suomen liiton sekä Lounais-Suomen aluehallintoviraston toiminta-alueisiin. 2.2 Väestön kehitys Suunnittelualueella asui vuonna 2014 noin asukasta. Suunnittelualueen väestön kehitystä on leimannut muuttotappio. Vuoden 1980 tasosta alue on menettänyt melkein asukasta. Seuraavassa taulukossa on esitetty suunnittelualueen väestömäärän kehitys vuosina Taulukko 2.1 Suunnittelualueen väestömäärän kehitys (Tilastokeskus) Eura Harjavalta Kokemäki Köyliö Laitila Rauma Säkylä Yhteensä Maankäyttö ja kaavoitus Maakuntakaavoitus Maakuntakaavassa esitetään maakuntasuunnitelmassa määritellyt alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan kehittämisen kannalta tarpeelliset aluevaraukset. Suunnittelualueella on voimassa ympäristöministeriön vahvistama ( ) Satakunnan maakuntakaava sekä viidessä osassa vahvistettu Varsinais-Suomen kokonaismaakuntakaava. Suunnittelualueesta Laitilan kaupunkia koskeva Vakka-Suomen maakuntakaavan ympäristöministeriö on vahvistanut Vesihuollon osalta Satakunnan maakuntakaavassa on esitetty pohjavesialueet, nykyiset ja suunnitellut vedenottamot, nykyiset jätevedenpuhdistamot, taajamien väliset nykyiset ja ohjeelliset yhdysvesijohdot ja siirtoviemärit sekä yhteystarpeet. Suunnittelualuetta koske- 2 (31)

7 vat toteutumattomat tekopohjavesilaitokset, ohjeelliset yhdysvesijohdot sekä yhteystarpeet ovat seuraavat: - Järilänvuoren uusi tekopohjavesilaitos - Järilänvuoren tekopohjavesilaitos Rauma yhdysvesijohdon yhteystarve - Järilänvuoren tekopohjavesilaitos Kokemäki yhdysvesijohdon yhteystarve - Kokemäki Köyliön Ristola yhdysvesijohdon yhteystarve - Eura Köyliön Ristola yhdysvesijohdon yhteystarve Vesihuollon osalta Vakka-Suomen maakuntakaavassa on esitetty pohjavesialueet, nykyiset vedenottamot, nykyiset jätevedenpuhdistamot, taajamien väliset nykyiset ja uudet vesihuoltolinjat sekä vesihuollon yhteystarpeet. Laitilaa koskeva toteutumaton vesihuollon kohde on kaavassa esitetty uusi Untamala-Ropa -välinen vesihuoltolinja. Maakuntakaavat ovat kokonaisuudessaan nähtävillä maakuntaliittojen Internet sivuilla osoitteissa ja Elinkeinot ja teollisuus Seudun elinkeinorakenne on teollisuusvaltainen. Jalostuksen osuus on 36 % työpaikoista ja palvelujen osuus 58 %. Eurassa jalostuksen osuus on suurin eli noin puolen työpaikoista. Alkutuotannon osuus on yhteensä vain 4 %, mutta kuntakohtaista vaihtelua esiintyy. Köyliössä alkutuotannon osuus on 21 % ja Eurassa, Kokemäellä ja Laitilassa noin 10 % työpaikoista. Yhteensä työpaikkoja oli alueella vuonna Seuraavassa taulukossa on esitetty kuntien elinkeinorakenne vuoden 2012 lopussa. Taulukko 2.2 Suunnittelualueen elinkeinorakenne (Tilastokeskus). Alkutuotanto Jalostus Palvelut Muut Työpaikat yht. Eura 8 % 48 % 43 % 1 % Harjavalta 1 % 41 % 57 % 1 % Kokemäki 9 % 27 % 63 % 2 % Köyliö 21 % 31 % 45 % 2 % 632 Laitila 10 % 40 % 49 % 1 % Rauma 1 % 33 % 65 % 1 % Säkylä 5 % 30 % 64 % 1 % Yhteensä 4 % 36 % 58 % 1 % Vedenhankinnalle tärkeät vesivarat Pohjavedet Suunnittelualueella sijaitsee yhteensä 36 pohjavesialuetta, joista 26 on luokkaan I kuuluvia vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita ja 10 vedenhankintaa soveltuvia II- 3 (31)

8 luokan alueita. Seuraavassa on esitetty yhteenveto suunnittelualueen pohjavesivaroista kunnittain. Pohjavesialueet on esitetty kartalla 101 ja alueiden tarkempi kuvaus liitteessä 1 ja kappaleessa 3. Taulukko 2.3 Suunnittelualueen pohjavesialueet (Ympäristöhallinto). Pohjavesialue Alueluokka Kokonaispinta-ala [km 2 ] Arvioitu, teoreettinen kokonaisantoisuus [m 3 /d] Eura I 10, II 2, Harjavalta I 24, II 1, Kokemäki I 23, II 8, Köyliö I 0, II 0, Laitila I 10, II 1, Rauma I 1, II 0 0 Säkylä I 83, II 5, Yhteensä: I 153, II 20, Yhteensä: Luokka I: Vedenhankintaa varten tärkeä pohjavesialue. Luokka II: Vedenhankintaan soveltuva pohjavesialue Pohjavedenoton säätely ja ympäristövaikutukset Vuonna 2012 voimaan tulleessa vesilaissa sovitettiin vedenhankinnan ottamistarpeet. Vesilain 4:5 määrätään, että eri tahojen ottamistarpeet on sovitettava yhteen. Jos vettä ei riitä kaikkiin tiedossa oleviin tarpeisiin, joudutaan lupakäsittelyssä noudattamaan laissa määritettyä priorisointia: - Ensimmäisellä sijalla on kiinteistöjen omistajien oma vedenkäyttö. - Toisena on paikallinen yhdyskuntien vedenhankinta. - Kolmantena on muu vedenkäyttö paikkakunnalla tai yhdyskuntien vedenhankinta paikkakunnan ulkopuolella. Lupaharkinnassa joudutaan tällöin arvioimaan pohjavesiesiintymään kohdistuvien vedenoton jo olemassa olevia lupapäätöksiä ja mahdollisesti tarkentamaan lupapäätöksien ehtoja. 4 (31)

9 Vedenottolupaharkinnassa joudutaan arvioimaan hakijan vedentarve, jolloin vanhat todellista antoisuutta suuremmat luvat voivat olla rasitteena luvan tarvetta arvioitaessa. Käytöstä poistettujen ottamoiden luvat tulisi myös tästä syystä peruuttaa. Vedenottolupien hakeminen pohjavesireservien varaamiseksi on estetty vesilaissa eikä niihin saa käytännössä lupia. Uuden vesilain suurimpia muutoksia vanhaan vesilakiin nähden on ns. vaikutusperusteinen luvanvaraisuus. Tällä on vaikutusta esimerkiksi maa-ainesten ottamishankkeen osalta. Tällöin esimerkiksi soranotto pohjavesialueelta edellyttää I-luokan pohjavesialueella käytännössä aina vesilain mukaista lupaa AVI:sta. Toisaalta myös vedenottamisen vaikutukset joudutaan arvioimaan entistä tarkemmin. Luonnonsuojelulaissa ja metsälaissa on määritetty entistä tarkemmin vaatimuksia vedenoton vaikutusten arvioimiseksi luonnonoloihin ja eliöstöön sekä eläimistöön ja kasvikuntaan. Käytännössä nämä ovat aiheuttaneet suuria rajoituksia vedenotolle ja jopa estäneet vedenottoa Pintavedet Suunnittelualue kuuluu Eurajoen-Lapinjoen, Kokemäenjoen sekä Sirppujoen vesistöalueisiin. Suunnittelualueen suurin järvi on Pyhäjärvi, jonka ekologinen tila on luokiteltu hyväksi. Alueen jokien ekologinen tila on luokiteltu pääosin tyydyttäväksi. Vedenhankinnan kannalta tärkeitä vesistöjä ovat Eurajoki, Lapinjoki, Kokemäenjoki sekä Pyhäjärvi ja Äyhönjärvi. Euran kunta imeyttää Pyhäjärven vettä tekopohjavedeksi Lohiluoman tekopohjavesilaitoksella. Teollisuuslaitoksista mm. Apetit Oyj ottaa osan käyttövedestä suoraan Pyhäjärvestä. Rauman kaupungin sekä Raumalla toimivan metsäteollisuuden raakavesilähteinä toimivat Lapinjoki ja Eurajoki, joista vesi johdetaan raakavesialtaana toimivaan Rauman Äyhönjärveen. Kokemäenjoen ja Köyliönjoki-Eurajoki välillä on korvausvesiputki, jonka avulla johdetaan raakavettä Rauman kaupungin ja Rauman seudun teollisuuden tarpeisiin Eurajoen ja Lapinjoen virtaamien laskiessa riittävän alas. 2.6 Tekopohjaveden muodostaminen Muodostamiseen sopivat pohjavesialueet Tekopohjaveden muodostamiseen sopiva pohjavesiesiintymä on Järilänvuoren pohjavesialue, jossa on suoritettu imeytyskokeet ja rakennettu 2 kpl koekaivoja. Tutkimusten perusteella alueelta on saatavissa m 3 /d tekopohjavettä tyydyttämään Rauman seudun vedentarve. Vesimäärää voidaan kasvattaa muodostamalla tekopohjavettä Järilänvuoren pohjavesialueen lisäksi sen kaakkoispuolella Kooman-Ilmiinjärven pohjavesialueella. Tällöin saatava tekopohjavesimäärä voi kasvaa m 3 /d suurui- 5 (31)

10 seksi. Tekopohjaveden oton lisääminen laajemmalla alueella edellyttää kuitenkin asianmukaisia tekopohjavesitutkimuksia imeytyskokeineen. Toinen tekopohjaveden muodostamiseen sopiva alue on Säkylän Porsaanharjun- Virttaankankaan pohjavesialue. Kyseisellä puolustusministeriön harjoitusalueena toimivalla harjuosuudella ei ole tehty tekopohjavesitutkimuksia, joten alueen soveltuvuus tulee selvittää asianmukaisin tutkimuksin. Tällöin tulee selvittää myös Turun Seudun Vesi Oy:n Virttaankankaan toimivan tekopohjavesilaitoksen ja suunnitellun laitoksen yhteisvaikutukset mm. ympäristöön Säkylän Porsaanharjun alueella voitaneen muodostaa tekopohjavettä suuruusluokaltaan m 3 /d Muodostamiseen sopivat pintavesilähteet Tekopohjaveden muodostamiseen tarvitaan riittävän suuri määrä laadultaan sopivaa pintavettä. Mikäli pintavesi ei suoraan sovellu tekopohjaveden muodostamiseen, joudutaan vesi esikäsittelemään ennen veden imeytystä maaperään. Suunnittelualueella on kaksi mittasuhteiltaan tekopohjaveden muodostamiseen sopivaa raakavesilähdettä. Ensimmäinen vaihtoehto on Kokemäenjoen vesi, jonka virtaamaan tekopohjavedenotto suurimmassakaan tarkasteluvaihtoehdossa ei vaikuttaisi kuivina aikoina prosenttiakaan. Kokemäenjoen vesi edellyttäisi kuitenkin esikäsittelyä. Mikäli vedenotto tapahtuisi Harjavallassa, jouduttaisiin vesi esikäsittelemään kemiallisesti. Sopivasta esikäsittelystä on tehty kattavat soveltuvuuskokeet TEMU-tutkimushankkeen osatutkimuksena. Toinen tekopohjaveden muodostamiseen sopiva raakavesilähde on Säkylän Pyhäjärvi. Veden laatu Pyhäjärvessä on selkeästi parempi kuin Kokemäenjoessa. Normaalitilanteissa vettä voidaan käyttää imeytyksessä ilman esikäsittelyä. Vedenlaatu voi heiketä kuitenkin imeytykseen soveltumattomaksi voimakkaiden tuulien vaikutuksesta, jolloin vesi samenee ja sisältää runsaasti kiintoainesta. Säkylän Pyhäjärvessä esiintyy ajoittain sinileväkukintoja, joiden sisältämät terveydelle vaaralliset myrkyt estävät Pyhäjärven veden käytön imeytykseen. Pyhäjärven veden käyttö imeytykseen joudutaan edellä kuvatuissa tilanteissa keskeyttämään: Pyhäjärven vedenlaatua joudutaan seuraamaan siten tavanomaista tarkemmin imeytyskäytössä ja tekopohjaveden imeytys joudutaan keskeyttämään ajoittain. Tekopohjavesilaitoksen suunnittelussa joudutaan varautumaan veden varastoimiseen maaperään imeytyskatkojen varalta ja se tulee ottaa huomioon tekopohjavesitutkimuksissa ja laitoksen sijoittelun suunnittelussa. 6 (31)

11 3 POHJAVESIVARAT, VEDENHANKINTA JA -JAKELU Suunnittelualueen vedenhankinnan nykytilanne (ottamot, verkostot, vesisäiliöt) on esitetty kartalla Eura Eurassa vedenhankinnasta ja jakelusta vastaa kunnan vesihuoltolaitos. Eurassa on kaksi merkittävää pohjavesialuetta, joille on arvioitu muodostuvan teoreettisesti yhteensä pohjavettä n m 3 /d. Määrään ei ole laskettu rantaimeytymistä. Merkittävin pohjavesialue on Vaaniin pohjavesialue (nro ), jonka muodostumisalueen koko on arvioitu noin 2,5 km 2 suuruiseksi. Pohjavesialueella sijaitsee Vaaniin ja Mölsin pohjavedenottamot. Mölsin ottamolta saatavaksi vesimääräksi on arvioitu 600 m 3 /d ja sitä yritetään nostaa käynnissä olevien pohjavesitutkimuksien avulla. Toinen merkittävä pohjavesialue on Kauttuan pohjavesialue (nro ). Vaikka Kauttuan pohjavesialue on kooltaan pieni (0,35 km 2 ), sen antoisuutta on nostettu Pyhäjärvestä rantaimeytyvän ja sadetetun tekopohjaveden avulla. Alueelta on arvioitu saatavaksi jopa m 3 vuorokaudessa. Arvio on osoittautunut epärealistiseksi ja käytännössä Lohiluoman ottamolta saatu vesimäärä on ollut suurimmillaan hieman yli m 3 /d. Lisäksi vedenlaatua on heikentänyt alhaisen happipitoisuuden aiheuttama rauta ja mangaanipitoisuus sekä kohonnut orgaanisen aineksen määrä. Muut Eurassa sijaitsevat pohjavesialueet eivät ole merkittäviä yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta. Seuraavassa taulukossa on esitetty Euran vedenottamot ja niistä pumpatut vesimäärät. Taulukko 3.1 Euran vedenottamot ja pumpattu vesimäärä vuonna Vedenottamo Lupa Ottolupa Käyttö [m 3 /d] [m 3 /d] Lohiluoma L-S VEO Käsittely Pintaveden imeytys rinnevalutuksena, lipeäalkalointi Mölsi L-S VEO * Hidassuodatus, lipeäalkalointi Vaanii L-S VEO Alkalointi Hinnerjoki Lipeäalkalointi, varaottamo Länsi-Eura Lipeäalkalointi, varaottamo *) Mölsin ottamo on ollut v osittain pois käytöstä kunnostustoimien takia, todellinen ottamon käyttö on n. 500 m 3 /d. Lohiluoman vedenottamolla suurin osa vedestä on imeytetty Pyhäjärvestä. Pintavesi imeytetään rinnevalutuksena. Verkostoon lähtevä vesi alkaloidaan. Ottamo on varustettu klooraus- ja UV-laitteilla tekopohjaveden desinfioimiseksi. Mölsin pohjavedenottamon raakavedessä on ollut ongelmana korkea fluoridipitoisuus. Korkea fluoridipitoisuus johtuu maaperästä, joka on osin rapakivialuetta. Fluoridiongelma poistetaan Vaaniin vedenottamolta johdettavalla sekoitusvedellä. Ottamolla on käytössä hidassuodatus raudan ja mangaanin poistamiseksi. Toista siirrettävistä kloorauslaitteista säilytetään Mölsin vedenottamolla. 7 (31)

12 Vaaniin pohjavedenottamolta verkostoon lähtevä vesi alkaloidaan. Länsi-Euran ottamo on poistettu käytöstä. Hinnerjoen ottamo toimii varavedenottamona. Vesijohtoverkoston kokonaispituus on 450 km, joka on pääosin muovia. Verkostoon kuuluu kaksi ylävesisäiliötä. Kauttuan ylävesisäiliö tilavuus on m 3 ja pinnankorkeudet + 90 m ja + 85 m. Kiukaisten ylävesisäiliön tilavuus on 470 m 3 ja pinnankorkeudet + 80 m ja + 76 m. Euran kunnan verkostosta on Ø 250 mm yhteys Säkylän kunnan verkostoon, Euran Hinnerjoelta ja Länsi-Eurasta on Ø 160 mm yhteydet Rauman Lapin verkostoon sekä Euran Kiukaisista on Ø 110 mm yhteys Harjavallan verkostoon. 3.2 Harjavalta Harjavallan vedenhankinnasta ja jakelusta vastaa kaupungin vesihuoltolaitos. Harjavallassa sijaitsee yksi merkittävä pohjavesialue. Järilänvuoren (nro ) pohjavesialueen teoreettiseksi antoisuudeksi on arvioitu n m 3 /d. Pohjavesialueella Harjavallan vesilaitoksella on käytössä kaksi vedenottamoa, Hiittenharjun ja Järilänvuoren vedenottamot. Hiittenharjun vedenottamolla on kolme ja Järilänvuoren ottamolla kaksi siiviläputkikaivoa. Järilänvuoren ottamo sijaitsee Kokemäen kaupungin alueella. Vesilaitoksella on lupa ottaa näistä kahdesta ottamosta yhteensä m 3 /d ja tilapäisesti m 3 /d, kuitenkin siten, että vuosikeskiarvo on m 3 /d. Tämän lisäksi Harjavallan vesihuoltolaitos omistaa Santamaan vedenottamon, jonka vedenottolupa on Nakkilan kunnalla. Santamaan ottamo sijaitsee Kokemäen kaupungin alueella. Myös Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy:llä (STEP Oy) on Järilänvuoren pohjavesialueella pohjavedenottamo, josta otetaan yhteensä n m 3 /d. Edellä mainitut vedenottamot sijaitsevat samalla harjujaksolla ja ovat keskenään hydraulisessa yhteydessä. Järilänvuoren pohjavesialueella on havaittu pohjaveden mangaani- ja rautapitoisuuden nousua vedenottokaivoissa, joita on kuormitettu pidemmän aikaa. Pistekohtaista vedenottoa joudutaan rajoittamaan vedenlaadullisista syistä. Seuraavassa taulukossa on esitetty Harjavallan vedenottamot ja niistä pumpatut vesimäärät. Taulukko 3.2 Harjavallan vedenottamot ja pumpattu vesimäärä vuonna Vedenottamo Lupa Ottolupa Käyttö [m 3 /d] [m 3 /d] Käsittely Hiitteenharju L-S VEO * Ei käsittelyä Järilänvuori L-S VEO * 775 Ei käsittelyä Santamaa L-S VEO ** 692 Ei käsittelyä STEP Oy L-S VEO *** Ei käsittelyä * ) Hiittenharjun ja Järilänvuoren vedenottamoilla on yhteinen ottolupa, m 3 /d. **) Santamaan vedenottamon lupa on myönnetty Nakkilan kunnalle. *** ) Teollisuuden käyttöön 8 (31)

13 Vesijohtoverkoston kokonaispituus on n. 145 km, joka on pääosin muovia. Verkostoon kuuluu ylävesisäiliö, jonka tilavuus on 500 m 3. Verkostosta on Ø 315 mm yhteys Nakkilan kunnan verkostoon, Ø 110 mm yhteys Euran kunnan Kiukaisten verkostoon ja Harjavallan suurteollisuuspuiston verkostoon. 3.3 Kokemäki Kokemäen vedenhankinnasta ja jakelusta vastaa Kokemäen Vesihuolto Oy. Kokemäen tärkeimmällä Koomankangas-Ilmiinjärven pohjavesialueella (nro ) sijaitsee Kokemäen Vesihuolto Oy:n kolme käytössä olevaa vedenottamoa. Pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu n m 3 /d. Pohjavesialue sijaitsee samassa harjujaksossa kuin Järilänvuoren pohjavesialue ja ne ovat todennäköisesti hydraulisessa yhteydessä keskenään. Vedenhankinnasta huolehditaan Huovintien, Ilmijärven ja Kooman pohjavedenottamoilla, joiden antoisuudeksi on arvioitu yhteensä m 3 /d. Koomankankaan pohjavesialueen vedenottamoilla on havaittu vedenoton myötä mangaanipitoisuuden nousua, mikä rajoittaa vedenottomäärien nostoa nykyisiltä vedenottamoilta. Vedenoton nostaminen ottamoilta edellyttää lisäkaivojen rakentamista ja vedenoton hajauttamista. Keskustan pohjoispuolella sijaitseva Häyhtiön pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu n. 600 m 3 /d. Alueella sijaitseva vedenottamo toimii nykyisin lähinnä paineenkorottamona. Pohjavesialueen vedenlaatua heikentävät kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet. Säpilän pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu n m 3 /d. Pohjavesialueen varat ovat täysin hyödyntämättä. Pohjavesialue sijaitsee toisella harjujaksolla kuin Kokemäen Vesihuolto Oy:n kolme muuta päävedenottamoa. Seuraavassa taulukossa on esitetty Kokemäen vedenottamot ja niistä pumpatut vesimäärät. Taulukko 3.3 Kokemäen vedenottamot ja pumpattu vesimäärä vuonna Vedenottamo Lupa Ottolupa Käyttö [m 3 /d] [m 3 /d] Käsittely Huovintie L-S VEO * 192 Ei käsittelyä Ilmijärvi L-S VEO Ei käsittelyä Kooma L-S VEO * 154 Ei käsittelyä Häyhtiö - - 0,3 Hiekkasuodatus *) Kooman ja Huovintien ottamoilla on yhteinen vedenottolupa, yhteensä m 3 /d. Ottamoiden vettä ei käsitellä ennen verkostoon johtamista. Kooman vedenottamolla on kaksi kemikaalin annostelupumppua, jotka voidaan ottaa käyttöön, mikäli vettä joudutaan tilapäisesti desinfioimaan. Myös Ilmijärven ottamolla on annostelupumppu ja kemikaalisäiliö varajärjestelmänä. Vedenjakelu kattaa lähes koko kaupungin alueen. Verkoston pituus on 380,5 km. Verkostoon kuuluu kaksi ylävesisäiliötä, joista vanhempaa käytetään valmistetun veden tasaus- 9 (31)

14 säiliönä sekä ylläpitämässä painetasoa verkostossa. Vanhemman ylävesisäiliön tilavuus on 500 m 3 ja uudemman m 3. Risteen alueella on yksi paineenkorotuspumppaamo, joka on kaukovalvonnan piirissä. Verkostosta on Ø 160 mm yhteydet Sastamalan Kiikoisten verkostoon sekä Sastamalan Riitaniitun vedenottamolle ja Ø 110 mm (Kokemäki) / Ø 75 mm (Huittinen) yhteys Huittisten verkostoon. 3.4 Köyliö Köyliön vedenhankinnasta ja jakelusta vastaa kunnan vesihuoltolaitos. Köyliöön ulottuu osittain kaksi laajaa pohjavesialuetta. Pohjoisessa sijaitsee Koomankangas-Ilmiinjärven pohjavesialue (nro ) ja etelässä Säkylän-Virttaankankaan (nro ) pohjavesialue. Köyliön kunnalla on ollut Säkylän-Virttaankankaan pohjavesialueella Vuorenmaan pohjavedenottamo. Ottamo ei ole tällä hetkellä käytössä. Vedenottamon käyttöä ovat haitanneet kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet. Köyliön nykyisen vedenhankinnan kannalta merkittävin alue on Yttilän pohjavesialue (nro ), joka sijaitsee Köyliönjärven rannalla. Yttilän pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu m 3 /d, vaikka karttatarkastelun perusteella alueelle ei näin paljoa pohjavettä muodostu. Myöskään Köyliönjärvestä ei arvioida tapahtuvan pohjaveden rantaimeytymistä vedenottamolle. Onkin todennäköistä, että Yttilän pohjavedenottamolle virtaa pohjavesiä Säkylän-Virttaankankaan pohjavesialueelta. Köyliön kunnan vedenhankinta tapahtuu Yttilän pohjavedenottamolta. Seuraavassa taulukossa on esitetty Köyliön vedenottamot ja niistä pumpatut vesimäärät. Taulukko 3.4 Köyliön vedenottamot ja pumpattu vesimäärä vuonna Vedenottamo Lupa Ottolupa Käyttö [m 3 /d] [m 3 /d] Käsittely Yttilä L-S VEO Ei käsittelyä Vettä ei käsitellä ennen verkostoon johtamista. Ottamolla on kloorausvalmius. Ottamon pumpuista on vaihdettu kaksi vuonna 2014 ja yksi vuonna Köyliön kunnan vesijohtoverkosto kattaa kunnan asutut alueet erittäin hyvin. Lähes kaikki kunnan asukkaat ovat liittyneet vesijohtoverkostoon. Verkoston pituus on 214 km. Verkostosta on Ø 160 mm ja Ø 200 mm yhteydet Säkylän verkostoon. Peräkallion alue on erillään muusta verkostosta. Sinne vesi johdetaan Kokemäeltä. Köyliön vesijohtoverkostosta toimitetaan vettä muutamiin yksittäisiin kiinteistöihin Säkylässä ja Huittisissa Vampulan alueella. 3.5 Laitila Laitilan vedenhankinnasta ja jakelusta vastaa kaupungin vesihuoltolaitos. Vedenhankinnassa raakavetenä käytetään pohjavettä, joka hankitaan vesihuoltolaitosten omilta pohja- 10 (31)

15 vedenottamoilta sekä ostamalla Uudenkaupungin Vedeltä (Haudon pohjavedenottamo). Ottamoita on käytössä yhteensä kuusi kappaletta. Laitilan kaupungin alueella pohjavesivarat ovat jakautuneet pieniksi hajanaisiksi pohjavesialueiksi ja niiden hyödyntäminen on teknisesti vaativaa ja kallista. Pohjavesiesiintymien käyttökelpoisuutta heikentävät vedenlaatuongelmat, kuten kohonneet rauta- ja mangaanipitoisuudet sekä fluoridipitoisuudet. Laitilan kaupunki on ottanut käyttöönsä kaikkien pohjavesialueiden pohjavesivarat. Laitilan kaupungin alueella suurin pohjavesialue on Palttilan pohjavesialue (nro ), jonka antoisuudeksi on arvioitu suurimmillaan m 3 /d. Alueella sijaitsee kunnan päävedenottamo. Saatava vesi sisältää fluoridia yli 3 mg/l, jonka poisto edellyttää raskasta veden käsittelyä. Krouvinnummen pohjavesialueen (nro ) antoisuudeksi on arvioitu maksimissaan 800 m 3 /d, mitä ottamolta ei käytännössä ole saatavissa. Vedenlaatua heikentävät kohollaan oleva fluoridipitoisuus. Tulejärven pohjavesialueen (nro ) antoisuudeksi on arvioitu suurimmillaan 500 m 3 /d. Vedenlaatua heikentää kohonnut fluoridipitoisuus. Puntarin (nro ), Koveron (nro ) ja Untamalan (nro ) pohjavesialueiden antoisuus on pieni ja niille toteutetut ottamot ovat käyttökelpoisuudeltaan vähämerkityksisiä. Kaikkiaan Laitilan kunnan vedenhankintaa ei voida kasvattaa teknis-taloudellisesti järkevästi kunnan alueella sijaitsevien pohjavesivarjojen avulla. Seuraavassa taulukossa on esitetty Laitilan vedenottamot ja niistä pumpatut vesimäärät. Taulukko 3.5 Laitilan vedenottamot ja pumpattu vesimäärä vuonna Vedenottamo Lupa Ottolupa Käyttö [m 3 /d] [m 3 /d] Palttila L-S VEO Puntari L-S VEO Käsittely Kalkkikivialkalointi, fluoridinpoisto (käänteisosmoosilaitteisto) Vedenkäsittelylaitos, kalkkikivialkalointi,fluoridinpoisto (käänteisosmoosilaitteisto) Tulejärvi L-S VEO Käsittely Puntarin vedenkäsittelylaitoksessa Krouvinnummi L-S VEO Käsittely Puntarin vedenkäsittelylaitoksessa Kovero L-S VEO Käsittely Puntarin vedenkäsittelylaitoksessa Untamala VaHo Hiekka- ja kalkkikivisuodatus Palttilan ottamo on saneerattu vuonna Ottamolla on veden käsittelemiseksi kalkkikivialkalointi ja fluoridinpoisto (käänteisosmoosilaitteisto). Krouvinummi, Tulejärvi, Puntari ja Kovero sijaitsevat keskusta-alueen kaakkoispuolella. Kaikkien näiden ottamoiden vedet käsitellään Puntarin vedenkäsittelylaitoksessa ja johdetaan yhdysjohtojen kautta keskustan vesitorniin ja suoraan kulutukseen. Pohjavedenottamoiden vesi alkaloidaan ph:n nostamiseksi ennen verkostoon johtamista kalkkikivisepelikerroksen läpi suodattamalla. 11 (31)

16 12 (31) Lisäksi Puntarin vedenkäsittelylaitoksella raakaveden fluoridi poistetaan kalvosuodatuksella, joka perustuu käänteisosmoosiin ja nanosuodatukseen. Kaikilla kaupungin vesihuoltolaitoksen ottamoilla on UV-laitteistot. Lisäksi käytössä on yksi siirrettävä kloorauslaitteisto. Vesijohtoverkoston pituus on yhteensä noin 150 km. Verkostosta on Ø 225 mm yhteys Uudenkaupungin vesijohtoverkostoon. 3.6 Rauma Rauman vedenhankinnasta ja jakelusta vastaa Rauman Vesi. Rauman kantakaupungin alueen verkostoon johdettavan talousveden valmistamiseen käytetään raakavetenä joko Lapinjoen tai Eurajoen vettä. Rauman kaupungilla on Länsi- Suomen vesioikeuden vuonna 1997 antama lupa johtaa Eurajoesta vettä enintään 0,2 m³/s vuorokausikeskiarvona laskettuna sekä vuonna 1962 saatu lupa ottaa 0,2 m³/s vettä vesijohtokanavasta, jolla UPM Kymmene Oyj johtaa vettä Lapinjoesta. Raakavesialtaana toimii Äyhönjärvi. Lapinjoen vesi johdetaan Äyhönjärveen UPM-Kymmene Oyj:n omistamaa kanavaa pitkin raakavesialtaan koillisosaan. Eurajoen ja Lapinjoen välillä on UPM:n raakavesitunneli, joka mahdollistaa Eurajoen veden johtamisen Lapinjokeen ja siitä edelleen kanavaa pitkin Raumalle. Toinen vaihtoehto Eurajoen veden johtamiseksi Äyhönjärveen on pumpata vesi laitoksen omistamalla pumppausjärjestelmällä raakavesiputkea pitkin altaan luoteisosaan. Pumppausjärjestelmä käsittää Eurajoen Pappilankoskella olevan pumppaamon, Koivuniemessä olevan vesisäiliön sekä purkupäässä olevan mittausja venttiiliaseman. Eurajoen vesi voidaan ottaa raakavesiputkea pitkin myös suoraan laitokselle ohittaen raakavesiallas. Tämä vaihtoehto on tarkoitettu varajärjestelmäksi niissä tapauksissa, että raakavesiallasta ei voida käyttää. Raakavettä Rauman Vesi käyttää vuosittain n. 3,0-3,2 Mm³. Äyhönjärven käytettävissä olevien säännöstelyrajojen +2,10 m +3,80 m vesitilavuus on m³. Raakaveden saanti vähävetisinä vuosina on turvattu siten, että Kokemäenjoen ja Köyliönjoen - Eurajoen välille on rakennettu korvausvesiputki pumppausjärjestelmineen. Järjestelmä turvaa riittävän virtaaman Eurajoessa myös kuivina kausina. Rauman verkostoon pumpattava vesi valmistetaan Äyhönjärven vedenkäsittelylaitoksella. Laitoksen prosessi on kaksivaiheinen. Ensimmäisenä vaiheena on pystyselkeytyslaitos (rakennettu vuonna 1966) ja toisena vaiheena on flotaatiolaitos (rakennettu vuonna 1981). Pystyselkeytyslaitosta ajetaan vakiokuormalla 150 l/s. Saostus tapahtuu pharvossa 5. Saostuskemikaalina käytetään rautasulfaattia ja ph:n säätö suoritetaan kalkilla. Lietteen laskeuttamisen apuna käytetään polymeeriä. Flotaatiolaitosta ajetaan kulloisenkin tarpeen mukaan l/s. Flotaatiossa saostus tapahtuu samalla ph-arvolla ja samoilla kemikaaleilla kuin pystyselkeytyslaitoksessa. Mangaanin hapetus ja desinfiointi suoritetaan natriumhypokloriitilla. Jälkikäsittelynä on aktiivihiilisuodatus. Hiilisuodattimia on viisi. Suodattimet ovat käytössä 20 kuukautta, jonka jälkeen suodattimen hiilet aktivoidaan. Vuonna 2006 alkaliteetin säätelyssä otettiin käyttöön hiilidioksidin syöttö. Jälkikloorauksessa siirryttiin ammoniumkloridin käyttöön. Kloorin pysyvyydessä verkostossa on ollut ongelmia.

17 Laitos on käynnissä klo 6-22, jona aikana valmistetaan kuluttajille menevä vesi sekä nostetaan vesitornin pinta seuraavan yön kulutusta varten. Lapin alueen vesijohtoverkostoon vesi hankitaan pohjavedenottamoilta. Pohjavedenottamoita on kolme, joista kaksi on nykyisin käytössä ja ne sijaitsevat Lappi - Hinnerjoki - tien varressa. Pohjavedessä on alumiinia, rautaa ja mangaania. Vesi käsitellään ilmastuksen ja suodatuksen yhdistelmällä. Ottamo on saneerattu täysin vuosina Ottamolla on ilmennyt ajoittain ongelmia pintaveden kanssa, jolloin vettä on johdettu Rauman suunnasta Lapin verkostoon. Seuraavassa taulukossa on esitetty Rauman vedenottamot ja niistä pumpatut vesimäärät. Taulukko 3.6 Rauman vedenottamot ja pumpattu vesimäärä vuonna Vedenottamo Lupa Ottolupa Käyttö [m 3 /d] [m 3 /d] Käsittely Äyhönjärven vesilaitos L-S VEO 1997 * Pystyselkeytyslaitos, (pintavesi) L-S VEO 1962 ** flotaatiolaitos ja aktiivihiilisuodatus Lapin ottamo I, Kirkonkylä L-S VEO Ilmastus ja suodatus Lapin ottamo II, Katona L-S VEO *)Lupa ottaa Eurajoesta 0,2 m 3 /s vuorokausikeskiarvona ** )Lupa ottaa UPM Kymmene Oy:n vesijohtokanavasta 0,2 m 3 /s vuorokausikeskiarvona Rauman keskustan ja Lapin verkostot on yhdistetty Ø 160 mm yhdysvesijohdolla, jota ei käytetä normaalioloissa. Yhdysvesijohdossa on paineenkorotus. Rauman keskustan ja Kodisjoen verkostojen välillä on Ø 160 mm yhdysvesijohto. Yhteensä Raumalla on vesijohtoverkostoa 570,8 km. Rauman keskustan verkostossa on ylävesisäiliö, jonka tilavuus m 3 ja pinnankorkeudet +63 m ja +55 m. Vesilaitos käyttää tornia verkostopaineen tasaajana ja yökulutuksen vesivarastona. Vesilaitoksella on m 3 :n alavesisäiliö. Rauman verkostosta on Ø 160 mm yhteydet Eurajoen ja Pyhärannan verkostoihin sekä Ø 160 mm yhteys Rauman Lapista Euran Hinnerjoen ja Länsi-Euran verkostoihin. 3.7 Säkylä Säkylän vedenhankinnasta ja jakelusta vastaa kunnan vesihuoltolaitos. Säkylän kunnan alueella sijaitsevat suunnittelualueen suurimmat pohjavesivarat. Säkylän-Virttaankankaan (nro ) pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu n m 3 /d. Säkylän kunnalla on yhdessä Puolustusministeriön kanssa kaksi vedenottamoa Porsaanharjulla. Porsaanharjun vedenottamon kapasiteetti on n m 3 /d ja Klopinmontun vedenottamon n m 3 /d. Lisäksi puolustusministeriöllä on oma vedenottamo varuskunnassa, joka ei tällä hetkellä ole käytössä rauta- ja mangaaniongelmista johtuen. Säkylän kunnalla on lisäksi Pyhäjärven rannan läheisyydessä Honkalan pohjavedenottamo, joka ei ole tällä hetkellä käytössä. Ottamo sijaitsee omalla erillisellä Honkalan pohjavesialueella (nro ). Pohjavesialueen antoisuudeksi on arvioitu m 3 /d. Hon- 13 (31)

18 kalan ottamo on poistettu käytöstä pohjaveden saastuttua puolustusvoimien pesulan päästöistä. Säkylän kunta on käynnistänyt pohjavesitutkimuksen lisävedenhankinnasta Säkylänharju- Virttaankankaan pohjavesialueelta nykyisten vedenottamoiden itäpuolelta. Seuraavassa taulukossa on esitetty Säkylän vedenottamot ja niistä pumpatut vesimäärät. Taulukko 3.7 Säkylän kunnan vedenottamot ja pumpattu vesimäärä vuonna Vedenottamo Lupa *)Porsaanharjun, Klopinmontun, Honkalan sekä puolustusministeriön päävedenottamolta ja Luolan ottamolta yhteensä enintään m 3 /d kuukausikeskiarvona laskettuna. Ottamoiden vesi pumpataan suoraan verkostoon ilman käsittelyä. Ottamoilla on desinfiointivalmius. Vesijohtoverkosto jakautuu kunnan ja varuskunnan verkostoihin. Vesijohtoverkosto kattaa kunnan alueen hyvin. Vuonna 2014 verkoston pituus oli yhteensä noin 204 km. Verkostoon kuuluu m 3 ylävesisäiliö Säkylänharjulla, 500 m 3 alavesisäiliö varuskunnan ja keskustan välisen yhdysjohdon paineenkorottamon yhteydessä sekä m 3 alavesisäiliö keskustan paineenkorottamon yhteydessä. Vedenottamoilta vesi pumpataan mittauslaitoksen kautta ylävesisäiliöön. Ylävesisäiliöstä vesi johdetaan varuskunnan kulutukseen sekä varuskunta-alueen länsilaidalla olevaan paineenkorotuslaitoksen alavesisäiliöön. Alavesisäiliöstä vesi pumpataan Säkylän kunnan kulutukseen. Säkylän vesijohtoverkostosta on yhteys Ø 250 mm Euran kunnan ja Ø 160 mm ja Ø 200 mm yhteydet Köyliön kunnan verkostoihin. Lisäksi verkostosta on Ø 160 mm yhteys Pöytyän Yläneen verkostoon, mutta alhaisen paineen takia yhteyden kautta ei saada toimitettua vettä Säkylän suuntaan. 3.8 Vesi- ja liittyjämäärät Ottolupa Käyttö [m 3 /d] [m 3 /d] Käsittely Porsaanharju VYO 3 500* Ei käsittelyä. Klopinmonttu VYO 1 000* 757 Ei käsittelyä. Seuraavassa taulukossa on esitetty suunnittelualueen vesi- ja liittyjämäärät vuonna (31)

19 Taulukko 3.8 Suunnittelualueen kuntien vesihuoltolaitosten vedenkulutus vuonna Yksikkö Eura Harjavalta Kokemäki Köyliö Laitila Rauma Säkylä Yhteensä Asukkaat as Liittyjämäärä as Liittymis-% % Ominaisvedenkulutus l/as d ilman teollisuutta l/as d Verkostoon pumpattu m 3 /d * - josta ostettu muualta m 3 /d Laskutettu vedenkulutus m 3 /d * -kotitaloudet m 3 /d teollisuus m 3 /d teollisuus % Laskuttamaton vesi m 3 /d Laskuttamaton vesi % *) Luvussa ei ole mukana Harjavallan Nakkilaan myymää vesimäärää (1 107 m 3 /d). Suunnittelualueen asukkaista noin 92 % on liittynyt vesijohtoverkostoon. Laitilassa liittymisprosentti on pienin eli 69 %. Suurimmassa osassa kuntia lähes kaikki asukkaat ovat keskitetyn vedenjakelun piirissä. Kotitaloudet käyttävät noin 2/3 laskutetusta vesimäärästä ja verkostoon liittynyt teollisuus noin 1/5. Teollisuuden osuus vedenkäytöstä on huomattavinta Eurassa (41 %), Laitilassa (38 %) ja Säkylässä (52 %). Harjavallassa ja Raumalla teollisuuden käytössä ovat omat vesilähteet. Erityiskohteiden vedenkulutusta käsitellään tarkemmin kappaleessa 4.3. Harjavallan myymän veden määrä Nakkilalle oli vuonna 2014 keskimäärin m 3 /d. Eura on ostanut Säkylästä/Köyliöstä keskimäärin 264 m 3 /d ja Laitila on ostanut Uudenkaupungin Vedeltä keskimäärin 139 m 3 /d vettä omilta ottamoilta pumpattavan vesimäärän lisäksi. Köyliön Peräkallion alue on erillään muusta Köyliön verkostosta ja sinne veden toimittaa Kokemäen Vesihuolto Oy. Laskuttamattoman veden perusteella Euran, Harjavallan ja Säkylän verkostot ovat hyvässä kunnossa. Suurin vuotovesiprosentti on Köyliössä (38 %). Laitilassa vedenkäsittely aiheuttaa hukkaa n % pumpatusta vesimäärästä. Suunnittelualueen ominaisvedenkulutus on 240 l/as d. Kuntien ominaisvedenkulutusta lisäävät Eurassa, Laitilassa ja Säkylässä teollisuuden vedenkulutus ja Köyliössä suuri vuotovesien määrä. 3.9 Erityiskohteet Teollisuus Suunnittelualueen vedenkulutuksesta noin viidesosa menee vesijohtoverkostoon liittyneen teollisuuden tarpeisiin. Etenkin Eurassa, Laitilassa ja Säkylässä teollisuuden osuus vedenkulutuksesta on huomattava. Raumalla metsäteollisuus hankkii ja valmistaa tarvitsemansa veden. Metsäteollisuuden vedenkulutus on noin m 3 /d. Harjavallassa 15 (31)

20 teollisuuden käytössä on oma vedenottamo (Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy), jolla on lupa vedenotolle m 3 /d. Ottamosta pumpataan teollisuuden tarpeisiin vettä noin m 3 /d. Säkylässä elintarviketeollisuus käyttää verkostoveden lisäksi Pyhäjärven vettä. Suurimmat vesijohtoverkostoon liittyneet vedenkäyttäjät ovat elintarviketeollisuuden alan yrityksiä: HKScan Finland Oyj Eurassa (1 003 m 3 /d), Apetit Oyj Säkylässä (506 m 3 /d), Kivikylän kotipalvaamo Säkylässä (382 m 3 /d), Finnamyl Oy Kokemäellä (254 m 3 /d), Kiukaisten alueen tuotantolaitokset Eurassa (220 m 3 /d) ja Laitilan Wirvoitusjuomatehdas Laitilassa (150 m 3 /d). Teollisuuden vedenkulutuksessa on huomioitava, että vuodenaikavaihtelu vaikuttaa huomattavasti vedenkulutukseen. Sesonkiajat vaihtelevat teollisuusaloittain, ja osalla aloista vedenkulutusta on vain tiettyinä vuodenaikoina (esimerkiksi sadonkorjuun aikaan). Eurassa siipikarjan tuotantoon keskittyneen HKScan Finland Oyj:n vedenkulutus ajoittuu viiteen päivään viikossa, jolloin vedenkulutus on noin m 3 /d. Eurassa sijaitseva Amcor Flexibles Finland Oy -tehdas tuottaa joustopakkauksia mm. elintarvike- ja lääketeollisuudelle. Asiakkaille puhdas vesi on tärkeä osa tuotteen valmistusta. Tehtaalla on tavoitteena säästää vettä esim. vesikiertoja sulkemalla ja omalla jäteveden käsittelyllä. Tehtaan alueella sijaitsee myös vuokralaisia, joiden vedenkäyttö on mukana kokonaiskulutuksessa. Kyseessä on kansainvälinen yritys, joten tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Eurassa sijaitseva Mykora Oy tuottaa elintarvikkeita, joten veden laatu ja määrä on tärkeää yritykselle. Yritys odottaa merkittävää kasvua seuraavalle 20 vuodelle, koska kevyempi ravinto on yhä suositumpaa tulevaisuudessa ja laatusienen kysyntä kasvaa. Koska tuotteesta on n. 90 % vettä, veden hinta on olennainen tekijä. Kokemäellä sijaitsevan Finnamyl Oy:n suunniteltu tulevaisuuden vedenkäyttö on m 3 /a. Vedenkäyttö keskittyy pääosin syksyyn (elokuu-marraskuu) ja pieneltä osin kevääseen. Alalla on odotettavissa muutoksia, mahdollisesti teollisuuden keskittymistä. Talousveden lisäksi prosessissa käytetään jokivettä ja kondenssivettä. Laitilassa sijaitseva Pilkington Automotive Finland Oy:n tehdas käyttää lasinhiontaan vettä, joka joudutaan käsittelemään itse. Vedenkulutuksen ei ennusteta muuttuvan. Laitilassa sijaitseva Munax Oy käyttää talousvettä mm. kuorimunakennojen pesuun, laitteistojen pesuun, massaamon pesuihin sekä jalostetehtaassa keittoihin ja viilennyksiin. Munax Oy:n vedenkäyttö on vuonna 2014 ollut keskimäärin 8 m 3 /d. Ajoittain vedenkulutus voi olla kuitenkin 20 m 3 /h. Veden paine ei aina ole riittävä prosessin toimivuuden takaamiseksi. Veden riittämättömyys on ongelma ja vettä joudutaan nyt säännöstelemään. Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan vedenkäyttö vaihtelee m 3 /d. Juomatehtaan vedenkulutus on kausittaista, esimerkiksi kevät-kesäisin vedenkulutus on suurempaa kuin muina aikoina. Käytettävän veden tulee olla hyvä- ja tasalaatuista pohjavettä. Tällä hetkellä tulevan veden laatuvaihtelut ovat olleet suuria (ph jopa 9,3) ja vettä joudutaan käsit- 16 (31)

21 telemään. Veden riittävyyden varmistamiseksi on rakennettu vesisäiliö (2500 hl). Vedenkulutuksen odotetaan kasvavan merkittävästi. Laitila Coating Oy:n talousvettä käytetään pintakäsittelyprosessissa tasaisesti (20-30 m 3 /vrk). Kriittisiin prosesseihin käytetään ionivaihdettua vettä, muuhun tarpeeseen talousvesilaatu on riittävä. Veden määrä riittää eikä veden käyttö ole lisääntymässä. Päinvastoin tulevaisuudessa pyritään vedenkäytön vähentämiseen. Laitilassa sijaitseva Veljet Kuusisto Oy toimii sahateollisuudessa. Talousvettä käytetään puunkyllästykseen. Veden laatu on käyttöön sopivaa ja veden kulutuksen odotetaan pysyvän nykyisellä tasolla. Laitilassa sijaitseva Finn Lamex Safety Glass Oy käyttää talousvettä pääosin autoklaavin jäähdytykseen. Veden määrä ja laatu on riittävä ja kulutuksessa ei ennusteta tulevan muutoksia. Kivikylän Kotipalvaamo Oy:llä on toimintaa sekä Säkylässä että Rauman Lapissa. Säkylän toimipisteen vedenkäytössä (n. 380 m 3 /d) on mukana samassa kiinteistössä toimivan Länsi-Kalkkuna Oy:n vedenkäyttö. Vedenkäyttö on tasaista ympäri vuoden. Vedenkäytön ei odoteta kasvavan, vaan mahdollisesti jopa pienenevän tehtävien prosessimuutosten vuoksi. Rauman Lapissa vedenkäyttö on vähäisempää. Vedenlaadun tulee olla elintarvikevalmistukseen sopivaa. Veden laadun tai riittävyyden kanssa ei ole ollut ongelmia kummallakaan paikkakunnalla. Säkylässä sijaitsevan Apetit Oyj:n vedenkäyttö vaihtelee ollen keväällä alhaisimmillaan 200 m 3 /d ja syksyllä suurimmillaan jopa 1000 m 3 /d. Puhtaan veden saanti on edellytys elintarvikkeiden valmistukselle. Veden laadun tulee olla hyvää sekä mikrobiologisesti että kemiallisesti. Omaa veden käsittelyä ei ole, mutta veden laatua seurataan säännöllisesti. Veden riittävyyden kanssa ei ole ollut ongelmia. Vedenkulutuksen odotetaan kasvavan. Olennaisena pidetään veden hyvän laadun lisäksi hyvää yhteistyötä ja tiedon kulkua vesilaitoksen kanssa Eläintilat Eläintiloilla veden laadun ja määrän lisäksi veden jatkuva saatavuus on tärkeää. Koska vesi on kotieläintiloilla tärkein yksittäinen ravintoaine, mahdollinen vesikatkos vaikuttaa välittömästi vuorokaudesta tai vuorokauden ajasta riippumatta. Mahdollinen vesikatkos tai talousveden laatuongelmat voivat aiheuttaa mittavat taloudelliset vahingot esimerkiksi maitotiloilla päivätuotantoerien tai siipikarjatuotannossa kokonaisen kasvatuserän menetyksen vuoksi. Eläinsuojelulain säädännön mukaan eläimen on saatava riittävästi juotavaa, ja terveydelle tiettävästi vaarallisen juoman tai ravinnon antaminen eläimille on kiellettyä. Eläinten juomaveden saatavuudesta on säädetty maa- ja metsätalousministeriön päätöksissä ja asetuksissa. Maidontuotantotiloille ja elintarviketuotantoa tai niiden jatkojalostusta harjoittaville tiloille on määrätty talousveden laadun tarkkailuvelvoitteita Kasvin tai marjojen viljelytilat, kasvihuoneet 17 (31)

22 Veden pääasiallinen käyttö on kasvien tai marjojen kastelu. Kastelutarve riippuu kasvista, viljelytekniikasta ja olosuhteista. Toisaalta samankin kasvin kasvatuksessa voi olla isoja kastelueroja eri viljelmillä. Annetusta kasteluvedestä kasvit ottavat %. Kasvien ottamasta vedestä yli 90 % kuluu kasvin lämmönsäätelyyn eli haihdutukseen, lopusta osa jää kasviin vetenä ja osa hajoaa vedyksi ja hapeksi. Kasvihuoneviljelyssä vuositasolla vettä annetaan keskimäärin 1000 litraa /m 2. Kurkku, tomaatti, ruusu ottavat vettä 1-7 l/m 2 /vrk. Ruukkusalaatti on poikkeus, sillä se saa satakertaisen määrän vettä, mutta sama vesi kiertää jatkuvasti. Maa- ja metsätalousministeriön asetus alkutuotannolle elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi asetettavista vaatimuksista (134/2006) määrittelee, että veden, jota alkutuotantopaikalla käytetään eläinten juomavetenä, vesiviljelyssä, alkutuotannon tuotteiden kastelussa, puhdistamisessa ja jäähdyttämisessä sekä alkutuotantopaikan pintojen, laitteiden ja välineiden puhdistamiseen on oltava puhdasta. Kasvien ja sienten elintarvikkeeksi tarkoitettujen, sellaisenaan syötävien osien suoraan kasteluun saa käyttää vain sellaista vettä, josta on tutkittu vähintään Escherichia coli ja suolistoperäiset enterokokit, sekä arvioitu aistinvaraisesti väri ja haju, sekä, kun on kysymys luonnon pintavesistä, syanobakteerien esiintyminen. Määritykset tulee tehdä vähintään kolmen vuoden välein näytteistä, jotka edustavat kasteluun käytettävää vettä. Mikäli vedessä todetaan E. coli- bakteereita yli 300 pmy (pesäkettä muodostavaa yksikköä)/100 ml, suolistoperäisiä enterokokkeja yli 200 pmy/100 ml, poikkeavaa väriä tai hajua taikka syanobakteerien massaesiintymää, alkutuotannon toimijan on ryhdyttävä toimenpiteisiin veden laadun parantamiseksi. Kunnallisesti toimitetun pohjaveden käyttö ei yleisesti ole alkutuotannossa merkittävää. Pintavesi, käsitelty pintavesi sekä tilojen omat kaivot ovat huomattavasti yleisempiä. Pohjaveden käyttö tosin saattaa tulla yleistymään pintavesien laatuongelmien johdosta tulevaisuudessa. Erityisesti ilmastonmuutos saattaa merkittävästi tuoda mukanaan tämän suuntaista kehitystä. Tällöin todennäköisimmin tuotannon kustannukset myös kasvavat. Merkityksellistä on se onko mahdollista hyödyntää sitä, että alkutuotannossa on käytetty hyvänlaatuista pohjavettä myös itse tuotteiden markkinoinnissa. Esimerkiksi marjojen kautta levinneet ruokaepidemiat ovat yleistyneet kasteluveden laadun heikkenemisen myötä 1. Imagosyistä puhtaamman kasteluveden käyttöä voi jatkossa nousta entistä tärkeämmäksi, vaikka lainsäädäntö ei sitä edellyttäisikään Kuntien suurimmat vedenkäyttäjät Seuraavaan taulukkoon on kerätty suunnittelualueen kunkin kunnan suurimmat vedenkäyttäjät ja niiden käyttämä vesimäärä. 18 (31) 1 Esim. Helsingin Sanomat Suomalaiset oppivat keittämään pakastemarjat noroviruksesta runsaat 200 epidemiaa 2000-luvulla. Saatavilla:

23 Taulukko 3.9 Suunnittelualueella sijaitsevat kunkin kunnan suurimmat vedenkäyttäjät vuonna Suurimmat vedenkäyttäjät Vedenkäyttö keskimäärin [m 3 /d] Eura HKScan Finland Oyj Kiukaisten alueen tuotantolaitokset (mm. Kurkkumestarit, 140 Satamuna Oy) Mykora Oy 82 Amcor Flexibles Finland Oy 35 Jujo Thermal Oy 33 Harjavalta Nakkilan kunta Satalinnan sairaala 30 Harjavallan sairaala 26 Terveysasema 18 Kokemäki Finnamyl Oy 254 muu teollisuus 60 palvelu ja liikelaitokset 360 maatalous 139 Köyliö Satakunnan avovankila 21 Härkälän puutarha 18 Keltasiipi Oy 10 FB Ketjutekniikka Oy 8 Laitila Laitilan Wirvoitusjuomatehdas 150 Laitila Coating Oy 40 Pilkington Automotive Finland 33 Veljekset Kuusisto Oy 18 Finn Lamex Safety Glass Oy 13 Munax Oy 8 Rauma Basf Minerals 82 Oras Oy 78 Säkylä Apetit Oyj 506 Kivikylän kotipalvaamo ja Länsi-Kalkkuna Oy 382 Varuskunta (31)

24 3.10 Poikkeusolojen vesihuolto Vesihuollon poikkeustilanteeksi määritetään tilanne, jolloin laitoksen päävedenottamo on poissa käytöstä. Poikkeustilanteessa varaottamosta tai yhdysvesijohtojen kautta tulee pystyä toimittamaan talousvettä 120 l asukasta kohti päivässä sekä turvaamaan sairaaloiden ja huoltovarmuuden kannalta tärkeän elintarviketeollisuuden vedentarve. Seuraavassa taulukossa on esitetty suunnittelualueen vedentarve poikkeusoloissa kunnittain. Taulukko 3.10 Suunnittelualueen kotitalouksien poikkeusolojen vedentarve (120 l/as d) kunnittain. Suluissa esitetty pääottamon kanssa samalla pohjavesialueella sijaitsevien ottamoiden lupamäärä. Kunta Liittyjät Vedentarve (m 3 /d) Pääottamo (m 3 /d) Varaottamot (m 3 /d) Hyödynnettävät yhdysvesijohdot Eura Säkylä, Rauma Harjavalta (3 000) - Kokemäki (2 300) Huittinen, Sastamala Köyliö Säkylä Laitila Uusikaupunki Rauma Eura, Eurajoki, Pyhäranta Säkylä (1 000) Eura, Köyliö Yhteensä Euran kunnan päävedenottamo on Lohiluoman ottamo. Poikkeustilanteessa vedenhankinta voidaan suorittaa kunnan muilta ottamoilta. Lisäksi verkostosta on yhteydet Säkylän ja Rauman verkostoihin, joiden kautta on mahdollista toimittaa vettä Euraan. Käytännössä Säkylästä ei tällä hetkellä pystytä toimittamaan vettä syksyisin noin kolmen kuukauden jaksona, joka on Apetit Oyj:n toimintasesonki. Tällöin vettä on mahdollista johtaa Köyliöstä Säkylän kautta Euraan. HKScanin ja Kiukaisten tuotantolaitosten vedentarve on yhteensä noin m 3 /d, joka huomioiden omien ottamoiden kapasiteetti ei riitä varaveden toimittamiseksi. Harjavallan ottamot sijaitsevat kaikki samalla pohjavesialueella. Vain yhden ottamon ollessa pois käytöstä, voidaan tarvittava vesimäärä hankkia muilta ottamoilta. Harjavallan verkosto voidaan kytkeä Suomen Teollisuuden Energiapalvelut Oy (STEP Oy) pohjavedenottamoon. Pohjavedenottamo sijaitsee kuitenkin muiden ottamoiden kanssa samalla pohjavesialueella. Lisäksi Nakkilaan toimitettavaa vesimäärää voidaan tarvittaessa rajoittaa tai lopettaa kokonaan. Nakkilaan toimitettava vesi otetaan myös ottamosta, joka on muiden ottamoiden kanssa samalla pohjavesialueella. Kokemäen päävedenottamo on Ilmijärven vedenottamo. Muut ottamot sijaitsevat samalla pohjavesialueella. Mikäli vain yksi ottamo on pois käytöstä, on tarvittava vesimäärä mahdollista toimittaa muilta ottamoilta. Muuten vedentoimitus on mahdollista Huittisista tai Sastamalasta, joista on mahdollista saada osa vedentarpeesta. Finnamyl Oy:n keskimääräinen vedentarve on noin 250 m 3 /d ja tuotantosesonkina jopa 800 m 3 /d. 20 (31)