Euroopan unioni Euroopan aluekehitysrahasto

Transkriptio

1 Euroopan unioni Euroopan aluekehitysrahasto Alueellinen kilpailukyky- ja työllisyystavoite POHJOIS-SUOMEN EAKR TOIMENPIDEOHJELMA (CCI 2007 FI 16 2 PO 002) VUOSIKERTOMUS 2011 Hyväksytty P-S EAKR seurantakomiteassa

2 SISÄLLYSLUETTELO 2 YHTEENVETO JOHDANTO OHJELMA-ALUEEN KUVAUS OHJELMAN TAVOITTEET JA PERIAATTEET TALOUDELLINEN KEHITYS KANSAINVÄLISELLÄ TASOLLA JA SUOMESSA POHJOIS-SUOMEN TILA JA KEHITYSNÄKYMÄT Väestökehitys Työllisyyden kehitys Koulutusrakenteen kehitys KANSALLINEN ALUEPOLITIIKKA OHJELMAN HALLINTO JA SEURANTA OHJELMANMUUTOKSET ALUE- JA RAKENNEPOLITIIKAN NEUVOTTELUKUNTA SEURANTAKOMITEA JA SEN SIHTEERISTÖ MAAKUNNAN YHTEISTYÖRYHMÄT, SIHTEERISTÖT SEKÄ MUUT YHTEISTYÖRYHMÄN NIMEÄMÄT TOIMIELIMET YHTEISTYÖASIAKIRJOJEN LAATIMINEN VUODELLE RAKENNERAHASTOTIETOJÄRJESTELMIEN KEHITYS VUODEN 2011 AIKANA KANSALLINEN JOUSTOVARAUS YHTEENSOVITUS MUIHIN OHJELMIIN HALLINNOLLINEN YHTEENSOVITUS SISÄLLÖLLINEN YHTEENSOVITUS Yhteensovitus ESR-ohjelman kanssa Yhteensovitus maaseudun kehittämisohjelman kanssa Yhteensovitus kansallisiin erityisohjelmiin OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO JA TOTEUTUMINEN OHJELMAN STRATEGINEN TOTEUTUMINEN TOIMINTALINJOITTAIN TL 1 Yritystoiminnan edistäminen TL 2 Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen TL 3 Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristöjen parantaminen YDININDIKAATTORIEN TOTEUTUMINEN LISSABONIN STRATEGIAN TOTEUTUMINEN RAKENNERAHASTOSTRATEGIAN TOTEUTUMINEN TOIMENPIDEOHJELMAN SUHDE EUROOPPA 2020 STRATEGIAAN EU:N ITÄMEREN ALUEEN STRATEGIAN TOTEUTUMINEN HORISONTAALISTEN TAVOITTEIDEN TOTEUTUMINEN OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO MAAKUNNITTAIN Pohjois-Pohjanmaa Lappi Keski-Pohjanmaa OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANOSSA ILMENNEET ONGELMAT JA RISKIT RAHOITUKSEN TOTEUTUMINEN JA KOHDENTUMINEN SITOUMUKSET JA MAKSATUKSET RAHOITUKSEN KOHDENTUMINEN MENOLUOKITTAIN JA ALUEITTAIN N+2 SÄÄNNÖN TOTEUTUMINEN TEKNINEN TUKI TOIMIEN PYSYVYYS SUURHANKKEET... 87

3 5.7 ERITYISRAHOITUKSEN SEURAAMINEN VIESTINTÄ KANSALLISEN TASON VIESTINTÄ ALUEEN KESKEISET VIESTINTÄTOIMENPITEET V ARVIOINTI VALVONTA TARKASTUSTOIMINTA HALLINTOVIRANOMAISEN VALVONTA Menojen tukikelpoisuuden ja tosiasiallisuuden tarkastaminen (art 13.2) Hallintoviranomaisen valvontakäynnit YHTEISÖN LAINSÄÄDÄNNÖN NOUDATTAMISTA KOSKEVAT TIEDOT JOHTOPÄÄTÖKSET

4 4 YHTEENVETO Pohjois-Suomen EAKR ohjelman julkisista varoista ( ) oli mennessä sidottu 79 % ja maksettu 46 %. Yksityinen taho ja etenkin alueen kunnat ovat panostaneet ohjelman toteutukseen tähän mennessä arvioitua osuuttaan enemmän. Kuntien osuus erityisesti TL 3 julkisesta rahoituksesta on ollut merkittävä (45 %). Ohjelmavaroista hiukan vajaa 50 % on suuntautunut yritysten toteuttamiin kehittämis- ja investointihankkeisiin ja runsas 50 % muiden, pääasiassa alueella toimivien t&k toimijoiden, korkeakoulujen ja muiden kehittämis- ja koulutusorganisaatioiden sekä kuntien ja kunnallisten kehittämisyhtiöiden toteuttamiin hankkeisiin. Suorien yritystukien merkitys korostuu erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomessa, joissa yritysrakenne on hyvin mikro- ja pienyritysvaltainen ja yritykset kaukana EU:n keskeisistä sisämarkkinoista, puhumattakaan kasvavista Aasian talouksista. Vain harvalla Pohjois-Suomen yrityksellä (Oulun seutua lukuun ottamatta) on mahdollisuuksia omiin t&k panostuksiin. EAKR varoja onkin suunnattu ensisijaisesti mikro- ja pk- yritysten perusvalmiuksien parantamiseen, uuden teknologian hyödyntämiseen ja käyttöönottoon sekä verkostoitumiseen toistensa ja alueellisten t&k- ja koulutusorganisaatioiden kanssa. Tätä kautta edesautetaan alueen mikro- ja pienyrityksiä kasvun tielle ja kiinnipääsyyn mm. tarjolla olevaan t&k rahoitukseen. Toinen aivan keskeinen EAKR ohjelmavarojen merkitys Pohjois-Suomelle on uusien innovaatio sekä t&k ympäristöjen syntyminen ja jo olemassa olevien vahvistuminen. Uusia tutkimus- ja kehittämisympäristöjä on syntynyt mm. kemianteollisuuden ympärille, ympäristötoimialalle, kaivannais- ja metalliteollisuuteen, painettavaan elektroniikkaan, tieto- ja viestintäteknologiaan sekä matkailualalle. Kolmantena merkittävänä rakennerahastovarojen lisäarvona on niiden tuoma vipuvaikutus. Suomen rakennerahastoviestinnässä käyttöön otettu Vipuvoimaa EU:lta lanseeraus on erittäin osuva puhuttaessa rakennerahastojen merkityksestä alueiden vetovoimaisuuteen ja saavutettavuuteen. Rakennerahastovarat toimivat ns. käynnistysmekanismina merkittäville investoinneille, joilla on laajaa merkitystä sekä alueen että myös koko EU:n kilpailukyvyn lisäämiselle. Tästä esimerkkinä ovat panostukset alueen lentokenttä- ja satamahankkeisiin, tietoliikenneyhteyksiin sekä matkailukeskittymiin. Toimintalinjan 1 (Yritystoiminnan edistäminen) rahoituksesta on kohdennettu miltei 90 % yrityshankkeisiin. Loput 10 % rahoituksesta on suunnattu maakuntien liittojen rahoittamiin, erityisesti uusien yritysten syntymistä, yritysten verkostoitumista ja liiketoimintaosaamista tukeviin hankkeisiin. Varoilla on tuettu alueemme pienten ja keskisuurten yritysten kasvupyrkimyksiä. Toimintalinja 2 keskeisenä strategiana on alueellisten osaamis- ja innovaatiorakenteiden vahvistaminen. Pääosa rahoituksesta on suunnattu laajoihin, innovaatiojärjestelmän keskeiset osapuolet (tutkimus, koulutus, elinkeinoelämä) yhdistäviin hankkeisiin, joilla on luotu edellytyksiä sekä alueellisen, kansallisen että myös kansainvälisen tason tutkimus- ja kehittämistoiminnalle. Toimintalinjan 3 rahoitus on kohdistunut vahvasti matkailuelinkeinoa palveleviin suunnittelu-, kehittämisja investointihankkeisiin, sekä matkailun ja muun elinkeinoelämän kehittymistä tukeviin toimintaympäristöä parantaviin hankkeisiin.

5 5 Pohjois-Suomen EAKR ohjelman yhtenä keskeisenä tavoitteena on kansainvälistyminen; kansainvälisen liiketoiminnan vahvistaminen sekä innovaatiojärjestelmien ja niiden eri osapuolten kytkeminen kansainvälisiin verkostoihin. EAKR ohjelman rooli suoraan kansainvälistymiseen tähtäävässä hanketoiminnassa on jäänyt jonkin verran arvioitua vähäisemmäksi koska työtä on tehty erityisesti alueella käytettävissä olevin Interreg/ENPI varoin sekä myös ESR ohjelmavaroin. Myös aidossa verkostoitumisessa yli maakuntarajojen on vielä tehtävää. Toisaalta maakunnallisessa verkostoitumisessa ollaan kuluvalla ohjelmakaudella menty merkittävästi eteenpäin. Ohjelmasta on toteutettu edellisiä ohjelmakausia huomattavasti enemmän maakunnallisten toimijoiden yhteishankkeita ja toteutettuihin kehittämishankkeisiin on osallistunut myös hyvin merkittävä määrä yrityksiä ; lukuisissa hankkeissa on mukana jopa yli 100 yritystä/hanke. Tulevan ohjelmakauden haasteeksi jääkin keskittyä verkostoitumiseen yli maakunta- ja suuraluerajojen sekä myös vahvemmin kansainvälisesti. Taantuman vaikutukset Pohjois-Suomeen ovat jääneet pelättyä vähäisemmiksi. Mm. työttömyys lisääntyi taantuman aikana yllättävän vähän perinteisillä työttömyysalueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa ja kääntyi ensimmäisten joukossa laskuun mm. Oulunkaaren seutukunnassa. Hanketoiminnassa taantuma näkyi jonkin verran vuonna 2009, mutta tilanne elpyi melko nopeasti. Yritystukia haettiin vuonna 2010 yli 6 milj. enemmän kuin vuonna 2009 ja vuonna 2011 reilu 3 milj. euroa enemmän kuin vuonna Myös muiden kehittämishankkeiden haku hiipui jonkin verran vuoden 2009 aikana, mutta normalisoitui nopeasti. Tällä hetkellä hankkeita on tarjolla enemmän, kuin rahoitusta on käytettävissä. Käyttöön otetut elvytysvarat sekä äkilliset rakennemuutosvarat ovat painottaneet ohjelman toteuttamista jonkin verran alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavalla tavalla; tämä näkyy erityisesti toimintalinjan 3 etupainotteisena toteutumisena. Myös vuosiin 2011 ja 2012 kohdistuvat valtion vastinrahan leikkaukset ovat asettaneet oman haasteensa alueen kunnille. Ohjelma-alueella ei kuitenkaan katsota olevan tarvetta ohjelman muutoksille. Loppuohjelmakauden varat suunnataan niin, että alkuperäinen suunnitelma toteutuu. Ohjelman kokonaistyöpaikkatavoitteesta ( uutta työpaikkaa) on mennessä saavutettu 52 % ja syntyville yrityksille asetetusta tavoitteesta ( 1500 uutta yritystä) samoin 52 %. Toimintalinjojen 2 ja 3 osalta asetetut työpaikkatavoitteet on ylitetty jo reippaasti. Toimintalinjan 1 osalta ollaan vielä jäljessä tavoitteesta; osittain siksi, että laskelmissa on huomioitu vain loppuunmaksetut yritystukihankkeet. Kaikkinensa tulos on toteutuksen tässä vaiheessa kohtuullinen, huomioiden rahoitettujen hankkeiden keskeneräisyys ja luonne; useimpien vaikutukset näkyvät vasta viiveellä. Huomioitavaa on myös se, että raportoinnissa/indikaattoriseurannassa huomioidaan vain suoraan syntyneet työpaikat; EAKR hankkeiden välilliset työpaikkavaikutukset ovat myös merkittävät. Naistyöpaikkojen ja erityisesti naisten perustamien yritysten osalta ohjelmassa on vielä tehtävää, samoin t&k työpaikkojen synnyttämisessä naisille ja myös Oulun seudun ulkopuolelle. Valtaosa syntyneistä t&k - työpaikoista kohdistuu Pohjois-Pohjanmaalle (78 %) ja on miestyöpaikkoja (80 %). P-S alueella on käynnistynyt mm. vahvaa luonnonvarateollisuuden alihankinta ja palvelutoimintaa (ml. kaivostoiminta) ja myös teknisillä aloilla on tarjolla työtä naisille; koulutukseen hakeudutaan kuitenkin edelleen sukupuolivalikoivasti ja EAKR -ohjelman kautta tätä isoa kuvaa on vaikea nähdä muutettavaksi. Kaiken kaikkiaan rakennerahastopohjainen ohjelmatyö on antanut elintärkeän lisäresurssin Pohjois- Suomen kehittämiselle ja koko alueen elinvoimaisuuden lisääntymiselle. Työllä mahdollistetaan se, että alue on tulevaisuudessa entistä kilpailukykyisempi ja pystyy profiloituneella erikoisosaamisellaan tarjoamaan entistä vahvemman panoksensa myös eurooppalaiseen viitekehykseen.

6 6 1. JOHDANTO 1.1.Ohjelma-alueen kuvaus Rakennerahastokaudella Pohjois-Suomen EAKR toimenpideohjelman alueen muodostavat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakunnat. Suuralue on Euroopan unionin pohjoisin ja samalla myös yksi sen harvaan asutuimpia NUTS 2 alueita. Se kattaa 44 % Suomen pinta-alasta ja 12,1 % Suomen väestöstä. Alueella on vahvaa vientivetoista metsä-, metalli-, teräs-,kemian ja prosessiteollisuutta. Suurteollisuus on keskittynyt alueen rannikkokaupunkeihin Kemi-Tornioon, Ouluun, Raaheen ja Kokkolaan. Kukin kaupunki omaa vientiä varten toimivan ja kehittyvän sataman, jolle raideliikenteen ja muun liikennejärjestelmän toimivuus on keskeistä. Huippuosaamista alueelta löytyy muun muassa biotieteessä, tietoteollisuudessa, matkailussa ja pohjoisuuden tutkimuksessa. Viime vuosina kaivosteollisuus on noussut merkittäväksi tulevaisuuden uudeksi toimialaksi. Pohjois-Suomen yritysrakenne on hyvin mikroyrityspainotteinen. Alle 10 henkeä työllistävien yritysten osuus on yli 93 % koko yrityskannasta. Viimeisimmän tilastointivuoden (2010) aikana yritysten toimipaikkojen määrä väheni 210 toimipaikalla, mutta samanaikaisesti henkilöstö lisääntyi työntekijällä ja myös liikevaihto kasvoi hieman edelliseen vuoteen (2009) verrattuna. Suurteollisuuden työntekijämäärä on vähentynyt merkittävästi, mutta samalla erityisesti mikroyritysten määrä on noussut rajusti. Työpaikat ovat painottuneet teollisuudesta ja julkiselta sektorilta yksityiselle sektorille. Uusia työpaikkoja on syntynyt etenkin palvelualalle. Osittain tähän on vaikuttanut myös se, että yritykset ovat ulkoistaneet toimintojaan palveluyrityksille. Muutos ohjelma-asiakirjan valmisteluvaiheeseen verrattuna on ollut huomattava Alueen t&k toiminta on Suomen ja koko Euroopan tasolla huippuluokkaa, ja tunnetusti Oulun seudun rooli siinä on keskeinen. Alueen t&k -panostukset kaksinkertaistuivat vuodesta 2000 vuoteen 2007 mennessä ja olivat huipussaan vuonna 2008 (1 144 milj. ). Hiipumista tapahtui hiukan jo vuonna 2009 ja vuonna 2010 t& k menot putosivat yli 80 milj. edellisvuodesta. Erityisesti yrityssektorin panostukset vähenivät voimakkaasti. Pohjois-Suomen väestön koulutustaso on noussut pikkuhiljaa ja tutkinnon suorittaneiden määrä ylitti vuonna 2010 maan keskiarvon. Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus on kuitenkin edelleen 3 % maan keskiarvon alapuolella. Tulevaisuudessa varsinkin toimivalla aikuiskoulutusjärjestelmällä on merkittävä rooli työvoiman uudistustarpeen syklin kiihtyessä. Erot ohjelma-alueen ja myös maakuntien sisällä ovat suuria. Maakunta- ja kaupunkikeskukset kasvavat. Väestö- ja ikärakenteeltaan Lapin tulevaisuus näyttää haastavammalta kuin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan. Myös työllisyydessä on edelleen merkittäviä alueellisia eroavuuksia. Ohjelman tavoitteena oleva maksimissaan 9 %:n työttömyysasteen saavuttaminen näyttää haastavalta; työttömyysaste oli vuoden 2009 lopulla 13,9 % ja vuoden 2010 lopulla 12,1 %. Vastaava tilanne on myös 68 %:n työllisyysasteen saavuttamisessa vuoden 2013 loppuun mennessä. Työllisyysaste oli 60 % vuoden 2009 lopussa ja 61,5 % vuoden 2010 lopussa.

7 7 Teollisuuden työpaikkojen säilyttämisen edellytyksenä on huolehtia suurteollisuuden osaavan ja väestön ikääntymisen myötä tarvittavan uuden työvoiman saannista. Myös kasvuhakuisten pk- yritysten osaamispääoman rekrytointiin on kiinnitettävä huomiota. Muun muassa edellä mainittuihin haasteisiin pyritään vastaamaan alueella käytettävissä olevin aluekehittämis- ja rakennerahastovaroin. Kaikkinensa Pohjois-Suomen alue on selvinnyt syksyllä 2008 käynnistyneestä taantumasta yllättävänkin hyvin. Taloustaantuma lisäsi työttömyyttä syksyn 2008 ja kevään 2010 välisenä aikana kaikissa maakunnissa ja lähes kaikissa seutukunnissa. Työttömyys koetteli erityisesti sellaisia Länsi- ja Etelä-Suomen alueita, joissa elinkeinotoiminta on pääosin vientiyritysten varassa. Työttömyys lisääntyi taantuman aikana yllättävän vähän perinteisillä työttömyysalueilla Itä- ja Pohjois-Suomessa ja kääntyi ensimmäisten joukossa mm. Oulunkaaren seutukunnassa. Syksystä 2010 lähtien työttömyys on laskenut kaikissa seutukunnissa. 1.2 Ohjelman tavoitteet ja periaatteet Pohjois-Suomen EAKR ohjelma keskittyy ohjelma-asiakirjan mukaan lähinnä neljään asiaan: 1) innovaatiokilpailukyvyn lisäämiseen 2) yritysten kasvun edistämiseen 3) saavutettavuuden parantamiseen 4) vetovoimatekijöiden vahvistamiseen Innovaatiokilpailukykyä lisätään suuntaamalla rahoitusta erityisesti kehittäjäverkostoihin, jotka yhdistävät innovaatiojärjestelmän kolme keskeistä tahoa: tutkimus ja koulutus, julkinen hallinto ja elinkeinoelämä sekä edistämällä innovaatiotoimintaa pk yrityksissä. Yritysten kasvua haetaan erityisesti kansainvälisestä liiketoiminnasta. Keskeistä on yritysten liiketoiminta- ja tuotantoprosessien kehittäminen sekä verkostoitumisen edistäminen. Saavutettavuudessa pääpaino on logistiikan ja liikenne- ja viestintäpalveluiden parantamisessa sekä sähköisten palveluiden kehittämisessä. Vetovoimatekijöiden vahvistamisessa kehittämistoimenpiteet kohdennetaan yhdyskuntien vetovoiman lisäämiseen, luonnonympäristön laadulliseen parantamiseen sekä viihtyvyyttä lisäävien palvelujen ja tapahtumien kehittämiseen.

8 8 Ohjelman määrälliset tavoitteet: Uudet työpaikat (htv) - miehet - naiset Uudet yritykset (kpl) - josta naisyrityksiä Lissabonin strategian mukaiset hankkeet, % ohjelman EAKR kehyksestä 76,2 Tasa-arvohankkeet, % ohjelman EAKR kehyksestä 10 Ympäristöpositiiviset hankkeet, % ohjelman EAKR kehyksestä 20 Ohjelman toteutusta ohjaavat seuraavat keskeiset läpäisyperiaatteet: Kumppanuus Kestävä kehitys ja ympäristövaikutusten arviointi Tasa-arvon toteutuminen ja syrjimättömyys Näiden periaatteiden toteutumista kannustetaan ja tuetaan kaikilla hanketoiminnan tasoilla. 1.3 Taloudellinen kehitys kansainvälisellä tasolla ja Suomessa Vuonna 2011 maailmantalouden kasvu hidastui selvästi. Yhdysvaltain talous kasvoi vaisusti ja elpyminen on ollut selvästi hitaampaa kuin aiempien taantumien jälkeen. Kansainvälisen kysynnän heikkeneminen ja tuotantokustannusten nousu hidasti loppuvuodesta hieman myös Kiinan nopeaa talouskasvua. Luonnonkatastrofin seurauksena Japanin talous supistui vuoden ensimmäisellä puoliskolla, mutta monivuotinen jälleenrakennusohjelma tuki kasvua vuoden lopulla. Venäjän kasvuvauhti säilyi vahvana öljyn korkean hinnan ansiosta. Euroalueen rahoitus- ja velkakriisin jatkuminen heijastui koko maailmantalouteen. Velkakriisistä huolimatta euroalueen talous kasvoi, joskin vauhti jäi alle pitkän aikavälin kehityksen. Vuonna 2011 Suomen talous kasvoi 2,9 prosenttia. Kasvu jäi kuitenkin syksyllä arvioitua heikommaksi. Ulkomaankaupassa ongelmaksi muodostui kauppataseen tuntuva heikkeneminen ja pitkään jatkunut vaihtosuhteen huononeminen. Vaihtotase oli lamavuosien jälkeen ensimmäistä kertaa alijäämäinen. Osittain tuontihintojen nousun johdosta inflaatio on pysynyt Suomessa korkeana ja aiheuttanut siten kustannuspaineita. Kohtuullisen talouskasvun vetämänä työttömyys kääntyi laskuun. Samaan aikaan työllisyys parani, etenkin palvelualoilla. Teollisuudessa työllisyyden lasku jatkui ja siihen kiinteästi kytköksissä olevilla toimialoilla työllisyystilanne heikkeni. Yksityisen kulutuksen kasvu oli verrattain vahvaa. Kasvua tukivat myönteinen työllisyystilanne ja alhainen korkotaso. Loppukeväästä alkaen kotitalouksien odotukset kuitenkin heikkenivät poikkeuksellisen jyrkästi. Epävarmuus lisääntyi lähes yhtä voimakkaasti kuin vuoden 2009 taantumassa. Myös työttömyyden uhkaan

9 9 liittyvät pelot voimistuivat. Kotitalouksien odotusten synkkeneminen ei kuitenkaan heikentänyt kulutusta. Säästämisaste aleni tuntuvasti ja kotitalouksien velkaantuneisuusaste kohosi edelleen. Investoinnit kehittyivät odotetun myönteisesti, mutta koko talouden investointiaste ei palautunut taantumaa edeltäneelle tasolle. Eniten kasvoivat investoinnit koneisiin, laitteisiin ja kuljetusvälineisiin. Asuntoja aloitettiin yli kappaletta, vaikka aloitukset laskivat selvästi loppuvuotta kohden. Kaiken kaikkiaan investointivuosi oli valinneeseen epävarmuuteen nähden hyvä, kun myös kansantalouden investointiaste kääntyi uudelleen nousuun. Kevään eduskuntavaalien jälkeen aloittanut pääministeri Jyrki Kataisen hallitus asetti tavoitteekseen tasapainottaa valtiontalous ja kääntää valtion velka suhteessa kokonaistuotantoon selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Tavoitteisiin pääsemiseksi hallitus sitoutui toteuttamaan valtion tuloihin ja menoihin kohdistuvia sopeutustoimia ja uudistamaan talouden rakenteita niin, että edellytykset talouden ennusteita nopeammalle kasvulle vahvistuvat. Tällä tavoin hallitus aikoi kuroa umpeen julkisen talouden kestävyysvajetta ja varmistaa, että Suomen valtion luottoluokitus säilyy parhaana mahdollisena. Julkisyhteisöjen rahoitusasema koheni vuonna 2011, mutta oli edelleen 0,8 prosenttia alijäämäinen kokonaistuotantoon suhteutettuna. Erityisesti valtiontalouden alijäämä pieneni, mutta säilyi yli 3 prosentissa kokonaistuotantoon suhteutettuna. Alijäämien myötä julkisen talouden velka jatkoi kasvuaan kokonaistuotantoon suhteutettuna. 1.4 Pohjois-Suomen tila ja kehitysnäkymät Väestökehitys Vuonna 2011 Suomen väkiluku lisääntyi :lla (noin 0,5 % ) päätyen vuoden lopussa hieman yli 5,4 miljoonaan henkilöön. Pohjois-Suomen NUTS2 -suuralueen väkiluku kasvoi hieman vajaalla kolmella tuhannella ja kasvu oli 0,45%. Vuoden 2011 lopussa Pohjois-Suomessa asui ihmistä. Keski- Pohjanmaan väestö kasvoi 163:lla ja Lapin väheni 158:lla henkilöllä. Pohjois-Pohjanmaa kasvoi asukkaan verran. Merkille pantavaa on, että kokonaisnettomuutto ei ollut negatiivinen vuonna 2011 Pohjois-Suomessa. Keskimääräinen asukastiheys Pohjois-Suomessa on 4,86 asukasta neliökilometrillä. Alueen maapinta-ala on ,6 neliökilometriä, mikä on 44 prosenttia Suomen pinta-alasta. Pohjois-Suomessa on kaksi äidinkielensä perusteella erityistä kotimaista vähemmistöväestöryhmää; ruotsinkieliset ja saamelaiset. Keskipohjalaisista noin 6500 henkilöä on äidinkieleltään ruotsinkielisiä ja valtaosa heistä asuu Kokkolassa. Saamelaisia on Suomessa hieman laskutavasta riippuen henkilöä ja suurin osa heistä asuu edelleen perinteisillä saamelaisalueilla. Kieliryhmistä vieraskieliset ovat vahvimmin kasvava ryhmä. 20 vuodessa vieraskielisten joukko on kymmenkertaistunut. Määrä on nyt noin ja kieliryhmiä on noin 30. Pohjois-Suomi monikulttuuristuu edelleen.

10 10 Kuva 1. Pohjois-Suomen väestömuutokset kuluvan ohjelmakauden aikana Elävänä syntyneet Kuolleet Syntyneiden enemmyys Kuntien välinen tulomuutto Kuntien välinen lähtömuutto Kuntien välinen nettomuutto Nettosiirtolaisuus Kokonaisnettomuutto Kokonaismuutos (korjaus mukana) Väkiluku Taulukko 1. Väestömuutokset Pohjois-Suomessa Tilastokeskuksen Pohjois-Suomelle laatiman väestöennusteen mukaisesti seuraavan 15 vuoden aikana työikäisen väestön määrä putoaa :sta :n henkilön tasolle, ja nousee vasta 2030-luvulla parilla tuhannella. Kyse on valtakunnallisesta ilmiöstä, jossa suuret ikäluokat siirtyvät eläkeiän piiriin. Työvoiman tarjonta supistuu huomattavasti, mihin työvoiman kysyntä sopeutuu. Työttömyys laskee nopeasti lähelle täystyöllisyyttä. Muuttoliikkeellä ja erityisesti maahanmuutolla voidaan vaikuttaa tähän kokonaisuuteen jonkin verran. Pohjois-Pohjanmaan tilanne on suotuisin korkean syntyvyyden johdosta. Pohjois-Suomen väestön ennustetaan kasvavan vuoden 2008 reilusta :sta asukkaasta seuraavina vuosikymmeninä siten että :n raja rikkoontuu 2030-luvun puolen välin tienoilla. Todellinen kasvu on tähän mennessä ollut ennustettakin ripeämpää, kun vuonna 2011 väestöä on noin 100 enemmän kuin ennusteen mukaan. Syksyllä 2012 laaditaan uusi valtakunnallinen ennuste sekä alue-ennusteet.

11 11 Kuva 2. Väestöennuste tilastokeskuksen mukaan Pohjois-Suomen suuralueella Työllisyyden kehitys Vuonna 2008 Pohjois-Suomessa oli tilastokeskuksen mukaan työpaikkoja yhteensä kappaletta. Vuoden aikana kasvu oli lähes 1000 työpaikkaa mutta teollisuudessa oli taantuman vaikutuksesta 1600:n työpaikan vähennys. Taantuma konkretisoitui vuoden 2009 tilastoissa, jolloin kokonaistyöpaikkamäärän pudotus oli reilut 8000 ja teollisuuden osalta yli 4000 työpaikkaa. Toisin kuin vuotta aiemmin nyt myös kauppa sekä julkiset palvelut olivat taantumassa työpaikkamäärän osalta koko väestö työikäinen väestö työvoima työlliset työttömät työttömyysaste 16,1 12,4 10,9 11,7 13,9 12,1 työllisyysaste 58,8 61,3 62,4 62, ,5 Taulukko 2. Työllisyysluvut Pohjois-Suomessa Tilastokeskuksen mukaan.

12 12 vuosituhannen vaihde Yhteensä Maa-, metsä- ja kalatalous Kaivostoiminta; Sähkö-, kaasu ja lämpöhuolto; Vesi-, viemäri- ja jätehuolto Teollisuus Rakentaminen Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta Informaatio ja viestintä Rahoitus- ja vakuutustoiminta Kiinteistöalan toiminta Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivakuutus Muut palvelut Toimiala Koulutus; tuntematon Terveys- ja sosiaalipalvelut Taulukko 3. Työpaikkakehitys 2000-luvulla Koulutusrakenteen kehitys Väestön koulutustaso nousee koko maassa ja myös Pohjois-Suomessa. Pohjois-Suomi Koko maa Vuosi Tutkinnon suorittanee 65,9 % 66,8 % 67,6 % 67,0 % Keski-asteen tutkinnon suorittaneet 42,0 % 42,4 % 42,8 % 39,2 % Korkea-asteen tutkinnon suorittaneet 24,0 % 24,4 % 24,8 % 27,8 % Taulukko 4. Tutkinnon suorittaneet 15 vuotta täyttäneet Pohjois-Suomessa Vuonna 2010 tutkinnon suorittaneiden määrä 15 vuotta täyttäneestä väestöstä ylitti maan keskiarvon ja oli 67,6%. Korkea- asteen tutkinnon suorittaneissa ollaan vielä noin 3 prosenttiyksikköä maan keskiarvon alapuolella. Pohjois-Suomen koulutuksen kärkiverkoston muodostaa kaksi yliopistoa, yksi yliopistokeskus, neljä ammattikorkeakoulua ja kolme valtakunnallisen ammattikorkeakoulun alueyksikköä. Tässä osaamisverkostossa on yhteensä tutkintoa tavoittelevaa korkeakoulu-opiskelijaa ja noin osatai kokoaikaista tutkijaa, jotka toimivat sekä uuden tiedon ja osaamisen tuottajina että niiden soveltajina ja siirtäjinä.

13 Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden vähäisyys koko maahan verrattuna, lähivuosina jatkuva vakaa ikäluokkakehitys ja hyvä koulutushalukkuus perustelevat korkeakoulutuksen aseman vahvistamista ja turvaamista Pohjois-Suomessa. Pohjois-Suomessa, kuten muuallakin Suomessa on tapahtumassa korkeakoulutuksen rakenteellista kehittymistä, joka voi tarkoittaa myös koulutuksen keskittämistä. Viitteitä tästä on yliopistokoulutuksen ja ammattikorkeakoulutuksen osalta ainakin Raahen ja Oulun sekä Kajaanin ja Oulun välillä. 13 Pohjois-Suomen korkeakoulujen kehittämisnäkymät Lapin korkeakoulutusta kehitetään parhaillaan rakenteellisesti korkeakoulukonserniksi yhdessä Lapin yliopiston sekä Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulujen kesken. Näin terävöitetään korkeakoulujen työnjakoa ja luodaan kilpailukykyisempää korkeakouluopetusta sekä tutkimus- kehittämisja palvelutoimintaa. Korkeakoulukonsernin innovaatiotoiminnan painopistealat ovat elämysten, kulttuurin ja matkailun Lappi, hyvinvoinnin Lappi, luonnonvarojen Lappi ja teollisuuden Lappi. Korkeakoulukonsernin kärkinä kehitetään matkailun koulutus- ja tutkimusinstituuttia sekä kulttuuri-instituuttia. Keski-Pohjanmaan korkeakoulutuksen rungon muodostavat Kokkolan yliopistokeskus Chydenius ja Keski- Pohjanmaan ammattikorkeakoulu. Yliopistokeskuksen vahvuutena on onnistunut profiloituminen aikuiskoulutukseen, profiloitumista tukeva vahvuus aikuispedagogiikassa, hyvät toimintaedellytykset ammattikorkeakoulun kanssa sekä julkisen sektorin pitkäjänteinen sitoutuminen yliopistokeskuksen toimintaan. Ammattikorkeakoulu profiloituu toiminnassaan vahvaan osaamiseen ja työelämälähtöiseen koulutukseen. Molemmat organisaatiot ovat vahvoja EAKR- hanketoimijoita, joilla on omia vahvuuksia tukevaa hanketoimintaa. Selvitysmies professori Jorma Rantasen raportti Keski-Pohjanmaan, Pietarsaaren ja Oulun eteläisen alueen korkeakoulurakenteen kehittämiseksi ( ) esittää, että korkeakoulujen välisen strategisen tason yhteistyötä tulee tehostaa perustamalla alueellinen tutkimus- ja koulutusneuvosto sekä parantaa alueen tutkimus- ja koulutusintensiteettiä. Pohjois-Pohjanmaalla korkeakoulujen ja tutkimusverkostojen kehitystyötä toteutetaan muun muassa Oulun innovaatioallianssiin kautta. Oulun yliopisto, Oulun seudun ammattikorkeakoulu, VTT, sektoritutkimuslaitokset ja keskeiset yritykset vahvistavat yhteistyötään ja selkeyttävät keskinäistä profilointia ja työnjakoa tutkimustoiminnassa allianssin jäseninä. Oulun innovaatioallianssin kohdealat ovat internet-tutkimus (CIE), painettu elektroniikka (PrintoCent), kansainvälinen liiketoiminta (MAIGBE), ympäristö- ja energia sekä terveys ja hyvinvointiteknologia (CHT). Allianssin päätoimijoista Oulun yliopisto keskittyy huippututkimukseen, korkeatasoiseen strategiseen perustutkimukseen, tiedelähtöiseen ja samalla elinkeinoelämärelevanttiin koulutukseen ja kaikilla näillä osa-alueilla yhteistyöhön kansainvälisissä verkostoissa. Ammattikorkeakoulu profiloituu työelämäläheiseen koulutukseen, alueen ja elinkeinoelämän koulutus- ja osaamistarpeisiin vastaamiseen, yrityksiä palvelevaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan, tuotekehitykseen, testaukseen ja testiympäristöihin.

14 14 Kuva 3. Pohjois-Suomen korkeakouluverkosto. Lähde: Osaava Pohjois-Suomi strategia Yritystoiminnan kehitys Pohjois-Suomen maakuntien kehitys on kahden viime vuoden ajalta ollut myönteistä, mitä havainnollistaa kuvat 5a ja 5b. Vuoden 2008 aikana päättynyt noususuhdanne taittui vuodeksi 2009 mutta vuodet 2010 ja 2011 aina syyskuuhun asti, johon keväällä 2012 Tilastokeskuksen suhdannepalvelun tiedot ulottuvat, ovat olleet kasvun vuosia sekä yritysten henkilöstömäärällä ja liikevaihdolla mitattuna.. Kuva 4a ja b. Liikevaihdon ja henkilöstömäärän kehitys maakunnittain. Lähde: Tilastokeskuksen suhdannepalvelu

15 15 Kuva 5. Yritysten ja niiden henkilöstön määrä henkilöstön kokoluokittain Pohjois-Suomessa Kuva 6. Yrityskentän muutokset vuonna 2010 yrityksen kokoluokittain. Vuoden 2009 aikana toimipaikkojen määrä lisääntyi noin 230 kappaletta, henkilöstön määrä väheni 6000:lla ja liikevaihto väheni 4 mrd euroa. Vuoden 2010 vastaavat tiedot osoittavat kehitystä, jossa toimipaikkojen kokonaismäärä väheni 210 toimipaikalla mutta henkilöstön kokonaismäärä lisääntyi 1700:lla työntekijällä. Liikevaihtoa 2,6 miljardia euroa enemmän kuin edellisvuonna. Pohjois-Suomen yritystoimipaikkojen kaikesta liikevaihdosta noin puolet kertyy teollisuudessa. Seuraavaksi eniten liikevaihtoa kertyy kaupan ja rakentamisen ja kuljetukset toimialoilla. Pohjois-Suomen vientitoiminta on teollisuusvetoista. Suurimmat teollisuuden vientisektorit ovat metalli- ja metsäteollisuus. Metalliteollisuuden merkitys on erittäin suuri Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla, kun taas Keski-Pohjanmaalla merkittävimmän vientisektorin muodostaa metalli- ja kemianteollisuus.

16 16 Kuva 7 a ja b. Teollisuuden liikevaihdon kehitys ja vientiliikevaihdon kehitys Pohjois-Suomessa. Lähde:Tilastokeskuksen suhdannepalvelu K Tutkimus- ja kehittämistoiminta Pohjois-Suomen suuralueen tutkimus- ja kehittämismenot olivat Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2010 tarkalleen 1048,6 miljoonaa euroa. Vuonna 2008 T&K menot kasvoivat 134 M, mutta vuonna 2009 toteutui 15 M vähennys. Vuonna 2010 laskusuunta jatkui 80,6 miljoonalla eurolla. Kaikkien kolmen maakunnan panostus oli aiempaa pienempi. Keski-Pohjanmaalla 3,3 M, Pohjois-Pohjanmaalla 73,5 M ja Lapissa 3,9 M. Muutosta selittää merkittävästi yrityssektorin panostusten vähennykset Keski-Pohjanmaalla yritysten toiminta väheni 3,2 M, Lapissa 5 M ja Pohjois-Pohjanmaalla 100 M. Pohjois-Suomi Yritykset 428, ,4 910,5 801,3 julkinen sektori + YTV 41,2 54,8 58, ,9 korkeakoulut 91,7 143,7 146,8 155,9 179,4 yhteensä ,4 1144,3 1129, ,6 Taulukko 5. T&k toiminta Pohjois-Suomessa 2000-luvulla, milj. Tutkimusrahoitus yliopistoille, TKI rahoitus yrityksille M korkeakouluille ja tutkimuslaitoksille M Keski-Pohjanmaa - 0,2 2,5 1,7 Pohjois-Pohjanmaa 37,4 24,2 21,5 29,1 Lappi 1,4 3,5 1,4 2,7 Pohjoinen NUTS2 38,8 27,9 25,4 33,5 P-S osuus / koko maa 16,4 % 11,1 % 7,7 % 8,8 % koko maa Taulukko 6. TEKESin tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitus vuosina 2009 ja 2010, M Vuoden 2009 luvut sisältävät 22 milj. euroa EU:n rakennerahastojen rahoitusta. Lisäksi Tekes rahoitti työelämän kehittämistä 12 milj. eurolla Tykes-ohjelman kautta. Vuoden 2010 tutkimusrahoitus sisältää 29 milj. euroa EU:n rakennerahastojen rahoitusta. Tutkimusrahoitus sisältää 58 milj. euroa SHOKien kautta tutkimusorganisaatioille ohjautunutta rahoitusta.

17 Kansallinen aluepolitiikka Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on koko maan kehittäminen alueellisia erityispiirteitä kunnioittaen. Hallitusohjelman mukaisesti hallinnonalojen tulosvastuuta aluekehittämisestä lisätään. Tämä edellyttää alueulottuvuuden entistä vahvempaa kytkemistä sektoripolitiikkojen toteuttamiseen sekä alueiden kehityksen tilaan liittyvän tutkimus- ja ennakointitiedon hyödyntämistä. Hallituksen alueiden kehittämisen tavoitteet (tavoitepäätös) Valtioneuvosto päätti valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista vuosille (tavoitepäätös). Tavoitepäätös sisältää hallituskaudella noudatettavat valtioneuvoston toimivallassa olevat aluepoliittiset linjaukset ja kehittämistoimenpiteiden painopisteet. Alueiden kehittämistavoitteet kiteytetään tavoitepäätöksessä kolmeen yleiseen linjaukseen: 1. Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta 2. Edistetään väestön hyvinvointia 3. Turvataan hyvä elinympäristö ja kestävä aluerakenne Aluekehittämisessä keskeisinä periaatteina korostetaan jatkuvan uusiutumiskyvyn ylläpitämistä, kaiken potentiaalin hyödyntämistä sekä alueellisten erityispiirteiden kunnioittamista. Tavoitepäätöksessä on nostettu esiin erityiskysymyksinä äkillisiin rakennemuutoksiin vastaaminen, metropolialueen kilpailukyvyn vahvistaminen, suurten kaupunkiseutujen toimintaedellytysten turvaaminen, harvaan asuttujen alueiden kehittäminen, Itä- ja Pohjois-Suomen kehittäminen sekä Pohjoisen ulottuvuuden hyödyntäminen. Tavoitepäätöksen linjausten mukaisesti kansallisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan sekä kansallisen ja EU:n maaseutupolitiikan toteuttaminen integroidaan tehokkaaksi tulokselliseksi kokonaisuudeksi uuden rakennerahastokauden ohjelmatyön viimeistelyyn mennessä. Näin varmistetaan, että kansalliset ja EU:n alue- ja rakennerahastovarat vaikuttavat samansuuntaisesti. Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä arvioidaan säännöllisesti alueiden kehittämistavoitteiden toteutumista sekä käsitellään hallinnonalakohtaisia tavoitteita ja toimenpiteitä alueiden kehittämiseksi. Tarvittaessa tavoitepäätöstä tarkistetaan ja muutetaan ministerityöryhmän ehdotusten pohjalta. Ministeriöiden aluestrategiat Hallinnonaloilla tunnistetaan erilaisten alueiden kehittämistarpeet ja määritellään alueiden kehittämislain mukaisesti alueiden kehittämisen tavoitteet ja toimenpiteet (aluestrategia). Aluestrategian sisältö ja laadinta on määritelty alueiden kehittämisestä annetun asetuksen (1837/2009) 5 :ssä. Tavoitepäätökseen kirjatut tavoitteet ja linjaukset ohjaavat ministeriöiden aluestrategioiden laadintaa ja sisältöä.

18 18 Aluestrategia laaditaan alueiden kehittämisen kannalta keskeisissä ministeriöissä, joita ovat työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Lisäksi aluestrategia laaditaan myös sisäasiainministeriössä, jonka toiminnalla on välillisiä vaikutuksia alueiden kehittämiseen. Ministeriöt hyväksyvät aluestrategiansa valtioneuvoston toimikauden toisen vuoden syyskuun puoleen väliin mennessä. Vaikuttavuuden parantamiseksi ministeriöiden aluestrategiat sisällytetään hallinnonalojen muihin strategisiin suunnitteluasiakirjoihin ja sektoripolitiikkojen toteuttamiseen. Aluestrategiat laaditaan yhteistyössä aluehallintoviranomaisten ja muiden hallinnonalan virastojen ja laitosten kanssa. Helmikuussa 2011 laadittiin eri hallinnonalojen edellisten aluestrategioiden toteutumisen seurantaraportti. Työhön osallistuivat TEM:n lisäksi ympäristöministeriö, valtiovarainministeriö, sisäasiainministeriö, opetusja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö. Seurannasta saatuja tietoja käytettiin hyväksi valtioneuvoston tavoitepäätöstä laadittaessa. Aluepoliittisen ohjelmakokonaisuuden yksinkertaistaminen ja uudistaminen Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessä joulukuussa 2011, että Koheesio- ja kilpailukykyohjelma (KOKO) lopetetaan vuoden 2011 lopussa kansallisena aluekehittämisen erityisohjelmana. Ohjelman lopettamisen tavoitteena on yksinkertaistaa järjestelmää, keventää hallintotaakkaa ja vahvistaa demokraattista kehittämisvarojen ohjausta maakunnissa. Jatkossa kehittämisvaroja ohjataan vahvemmin kehittämis- ja suunnittelujärjestelmään, joka tukeutuu konkreettisesti alueiden kehittämistä ohjaaviin strategioihin ja tulossopimuksiin. Syksyn 2011 aikana suoritetun ulkopuolisen arvioinnin mukaan KOKO on tukenut alueiden vahvuuksiin perustuvaa kehittämistä ja vahvistanut paikallisuutta. Hyviä käytäntöjä on tunnistettu ja levitetty innovatiivisesti, mutta niiden juurtuminen vastaanottaville alueille on ollut hidasta. Arvioinnin mukaan KOKO ei onnistunut integroitumaan maakunnalliseen kehittämisjärjestelmään. KOKO-ohjelmaan kuuluneista verkostoista Innovaatio ja osaaminen, Luovat alat ja kulttuuri, Hyvinvointi sekä Venäjä jatkavat toimintaansa myös vuonna Osaamiskeskusohjelma Osaamiskeskusohjelman (OSKE, ) toiminta-ajatuksena on kansainvälisesti korkeatasoisen osaamisen hyödyntäminen alueellisten vahvuuksien pohjalta. Erityisenä tavoitteena on nykyisellä kaudella osaamiskeskusten välisen yhteistyön lisääminen. Osaamiskeskusohjelman ohjelma-asiakirjan mukaisesti vuonna 2010 suoritetun väliarvioinnin perusteella tarkistettiin ohjelmaan kuuluvat osaamisklusterit ja -keskukset ohjelman loppukaudeksi Osaamiskeskusohjelman strategisia painopisteitä uudistettiin siten, että toimintaa kohdennetaan entistä vahvemmin uuden liiketoiminnan edistämiseen sekä kansainvälisesti kilpailukykyisten innovaatioympäristöjen vahvistamiseen.

19 Osaamiskeskusohjelman toimet ja voimavarat suunnataan uudelleen vuonna 2013 päättyvän ohjelmakauden jälkeen. Uuden instrumentin valmistelu aloitettiin loppuvuodesta 2011 ja sen lähtökohtana on vahvistaa innovaatiopolitiikan kansallisten ja aluelähtöisten toimenpiteiden synergiaa. 19 Kaupunki-, maaseutu- ja saaristopoliittiset periaatepäätökset Kaupunkipolitiikkaa ja saaristopolitiikkaa toteutettiin vuonna 2009 hyväksyttyjen periaatepäätösten mukaisesti. Seurannan mukaan periaatepäätöksiä on toteutettu varsin hyvin. Valtiontalouden tarkastusviraston v tekemässä tuloksellisuustarkastuskertomuksessa todetaan myös, että kaupunki- ja metropolipolitiikan toimenpiteet ovat olleet tavoitteiden mukaisia. Kaupunkipolitiikan painopisteitä ovat olleet kilpailukyvyn ja koheesion vahvistaminen sekä ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. Saaristopolitiikalla on edistetty kuntien valtionosuuksiin sisältyviä saaristolisiä, saaristoliikennettä, saaristopolitiikan edellytyksiä aluetasolla, saaristo- ja vesistömatkailua, vapaa-ajan asumista ja Itämeri-politiikan vahvistumista. Helmikuussa 2011 hyväksyttiin maaseutupoliittinen periaatepäätös, jonka mukaan keskeistä maaseudun elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi on maaseutualueiden kaupunkeja nopeampaan ikääntymiseen varautuminen, palveluiden saatavuuden varmistaminen maaseudun olosuhteista lähteviä ratkaisuja kehittämällä sekä vihreän talouden kysyntään vastaaminen elinkeinoja ja yrittäjyyttä uudistamalla. Maaseutupolitiikan toimenpiteillä on edistetty näiden painopisteiden toteuttamista ja mm. käynnistetty ikääntymisen vaikutusten arvioinnin kehittäminen alueiden käyttöön. Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessä joulukuussa 2011, että periaatepäätöksistä luovutaan. Sen sijaan kaupunkipolitiikan ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmät ja saaristoasiain neuvottelukunta valmistelevat ministeriöiden ja alueiden yhteistyönä vaalikaudeksi kaupunkipolitiikan, maaseutupolitiikan ja saaristopolitiikan toimenpideohjelmat. Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen, metropolipolitiikka Hallitusohjelman mukaan metropolialueella ja muilla suurilla kaupunkiseuduilla kehitetään sopimusperusteista kaupunkipolitiikkaa kaupunkiseutujen pitkäjänteisen kehittämistoiminnan tukemiseksi. Aie- ja kasvusopimuspolitiikkaa tehdään suurissa kaupunkikeskuksissa koko maassa mm. innovaatiokeskittymien vahvistamiseksi, maankäytön-, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi sekä sosiaalisen eheyden vahvistamiseksi. Vuonna 2011 asetettu kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä ja sen suurkaupunkijaosto kehittävät sopimuspolitiikkaa hallitusohjelman ja alueiden kehittämisen tavoitepäätöksen pohjalta. Metropolipolitiikan linjauksia valmistellaan metropolipolitiikan neuvottelukunnassa ja sihteeristössä. Vuosina 2010 ja 2011 toteutettiin vuonna 2010 solmittua aiesopimusta metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Aiesopimuksen 10 hanketta keskittyivät innovaatioiden edistämiseen ja kansainvälistymiseen. Hankkeilla saatiin hyviä kokemuksia aiesopimusmenettelyn edelleen kehittämiseksi.

20 20 Aluejakojen yhtenäistäminen toiminnallisesti tarkoituksenmukaisiksi Uusi seutukuntajako tuli voimaan tammikuussa Seutukuntien määrä on Manner-Suomessa yhteensä 67. Päätöksen valmistelu perustui maakunnan liittojen lausuntoihin ja niiden kunnilta pyytämiin lausuntoihin. Erityisenä syynä seutukuntajakopäätökselle olivat vuoden 2011 alussa voimaan tulleet kuntajaotuksen muutokset. Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessään joulukuussa 2011, että seutukuntajaosta luovutaan. Käytössä ollut seutukuntajako todettiin kuntien rakenteellisen muutoksen ja jo vakiintuneen yhteistyön vuoksi vanhentuneeksi. Kuntien yhteistyöalueet voidaan määritellä joustavasti alueiden kehittämislain 25 :n mukaisesti maakuntaohjelman laatimisen yhteydessä. Alueellistaminen ja tuottavuusohjelma Alueellistamista on jatkettu kahdella edellisellä hallituskaudella saavutetun kehitysuran mukaisesti. Alueellistamistoimia on toteutettuina henkilötyövuotta, niiden lisäksi päätettyinä 714 henkilötyövuotta ja suunnitelmina 317 henkilötyövuotta eli yhteensä henkilötyövuotta (ns. bruttoluku). Alueellistamistoimista (brutto) noin henkilötyövuotta on syntynyt pääkaupunkiseudun ulkopuolisten alueiden välisinä siirtoina alueellistamispaikkakunnille. Siten nettotoimenpiteet ovat vajaat henkilötyövuotta. Näistä toteutettuja on noin 3 200, lisäksi päätettyjä noin 600 ja suunnitelmia noin 300 henkilötyövuotta. Alueellisen ennakoinnin ja arvioinnin terävöittäminen Alueellisen kehityksen ennakointia on parannettu ja luotu valmiuksia käynnistää viivytyksettä tarvittavat toimenpiteet yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa. Lähiaikojen kehitysnäkymien tunnistamiseksi ja tarvittavien ennakoivien toimien kehittämiseksi on koottu toimiala- ja klusteripohjaisia asiantuntijaverkostoja, joissa on alan yritysten ja toimialajärjestöjen edustus. Alueiden kehittämisestä annetun lain mukaan maakunnan liittojen tehtävänä on vastata ennakoinnin yhteensovittamisesta maakunnassa, arvioida ja seurata maakunnan ja sen osien kehitystä. Äkilliset rakennemuutosalueet Äkillisten ja mittavien, perinteisten rakennemuutosongelmien hoitamisen toimintamalli Suomessa on vakiintunut. Rakennemuutosten hoitamistoimet käynnistetään välittömästi isojen irtisanomisilmoitusten antamisen jälkeen sekä TEM:ssä että ELYjen johdolla aluetasolla. TEM:n asettama Rakennemuutokseen reagointi -työryhmä koordinoi näitä toimia ja linjaa toimenpiteiden rahoituksen suuntaamis- ja alueittaisia jakoperusteita. Valtioneuvosto päättää niistä.

21 21 2. OHJELMAN HALLINTO JA SEURANTA 2.1 Ohjelmanmuutokset 2011 Pohjois-Suomen EAKR toimenpideohjelmaan ei tehty muutosesityksiä vuonna Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunnan (ARNE) tehtäviin kuuluu käsitellä alueiden kehittämisestä annetun lain 22 :ssä tarkoitetun valtakunnallisia alueiden kehittämistavoitteita koskevan esityksen sekä muut merkittävät alueiden kehittämistä koskevia suunnitelmia ja ohjelmia koskevat esitykset; tukea työ- ja elinkeinoministeriötä alueiden kehittämisestä annetun lain 7 :n mukaisissa yhteensovittamis- ja seurantatehtävissä; sovittaa yhteen hallinnonaloittaisia aluestrategioita ja niiden tavoitteita; seurata valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden ja hallinnonalojen alue-strategioiden toteutumista ja siihen liittyvää valtion aluehallinnon ohjausta sekä tekee niihin liittyviä kehittämisehdotuksia; tehdä ehdotuksia kansallisen alueiden kehittämisen ja rakennerahastotoiminnan kehittämiseksi ja yhteensovittamiseksi; ja suorittaa muut neuvottelukunnan toimialaan kuuluvat tehtävät. Vuonna 2011 ARNE kokoontui kolmesti. Kaikissa kokouksissa käsiteltiin valtakunnallisten alueiden kehittämistavoitteiden painopisteitä ja valmistelua. Muita käsittelyssä olleita asioita olivat ministeriöiden aluestrategioiden toteutuminen, ELYjen strategia-asiakirjat, maakuntien suhdannetilanne, aluekehityksen kansainvälinen tulevaisuus, rakennerahastojen arviointitulokset sekä EU-koheesiopolitiikan ajankohtainen valmistelutilanne. 2.3 Seurantakomitea ja sen sihteeristö Ohjelmakauden edetessä seurantakomitean työ on painottunut entistä enemmän ohjelman strategiseen ohjaukseen ja vaikuttavuuden arviointiin. Pohjois-Suomen EAKR seurantakomitea kokoontui vuoden 2011 aikana kaksi kertaa. Kevään seurantakomitea järjestettiin Kokkolassa ja syyskokous Helsingissä Kokkolassa erityisteemana oli kemia ja sen ympärillä tapahtuva kehittämistoiminta. Seurantakomitea tutustui mm. yhteen Euroopan suurimmista epäorgaanisen kemianteollisuuden keskittymistä. Helsingin kokous järjestettiin Itä- ja Pohjois-Suomen suuralueiden yhteiskokouksena, jonka erityisteemana oli näiden kahden alueen vertailu sekä tilastojen että ohjelmien toteutuksen näkökulmasta. Muina erityisinä käsittelyteemoina vuonna 2011 on ollut mm. Oulunseudun rakennemuutos/case-nokia ja sen vaikutukset ohjelma-alueella, Manner-Suomen maaseutuohjelman tilannekatsaus sekä rakennerahasto-ohjelmien arviointi. Myös tulevan ohjelmakauden alustavat suuntaviivat olivat käsittelyssä vuonna Seurantakomitean sihteeristö on kokoontunut vuoden 2010 aikana 3 kertaa. Sihteeristön puheenjohtajuus on sovittu vuosittain kiertäväksi ja vuonna 2011 puheenjohtajamaakuntana toimi Keski-Pohjanmaa.

22 Maakunnan yhteistyöryhmät, sihteeristöt sekä muut yhteistyöryhmän nimeämät toimielimet Maakuntien yhteistyöryhmien ja niiden sihteeristöjen toiminnassa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia vuonna 2011 (vuoden 2008 raportista selviää ao. toimintaelinten toimintatapa). Yhteistyöryhmät ja niiden sihteeristöt ovat kokoontuneet seuraavasti: MYR sihteeristö Maaseutujaos YVA työryhmä Pohjois-Pohjanmaa Lappi 5 12 Keski-Pohjanmaa 4 9 Vuonna 2011 yhteistyöryhmissä käsiteltiin normaalien EAKR ohjelman toteutumiskatsausten, MYAK valmistelun, hankekäsittelyiden jne. lisäksi mm. maakuntaohjelmien toteuttamissuunnitelmat vuosille , ELY-keskusten strategiset tulossuunnitelmat, ESR ja maaseuturahaston, kansallisten erityisohjelmien (OSKE, KOKO) sekä rajaohjelmien tilannekatsaukset. Pohjois-Pohjanmaalla selviteltiin lisäksi mm. alueellisen EAKR osarahoitteisen riskisijoitusrahaston perustamista. MYRrien roolin vahvistuminen strategisena ohjaajana sekä toimikentän laajentuminen vuoden 2010 alusta kattamaan myös kansalliset erityisohjelmat on vahvistanut aluekehittämiskokonaisuuden parempaa koordinaatiota alueilla. Pohjois-Pohjanmaalla toimii edellä mainittujen lisäksi myös maaseutujaos ja YVA työryhmä. Vastaavat tehtävät hoidetaan Lapissa ja Keski-Pohjanmaalla muiden olemassa olevien toimielinten työn yhteydessä (maakuntaohjelman teemaryhmät, MYR sihteeristö) sekä lausuntomenettelyin. Vuonna 2011 maaseutujaos kokoontui neljä kertaa. Maaseutujaos käsitteli päättyneen vuoden tulosten ja kuluvan vuoden toteutuksen lisäksi mm. loppuvuonna 2011 toteutettua hankeaihiohakua ja maaseutujaostossa käytiin maaseutuohjelmasta rahoitettavien hankkeiden priorisointikeskustelua vireillä olevien hanke- ja yritystukien sekä hankeaihioiden suuresta määrästä johtuen. Maaseutujaoksessa päätettiin lisäksi mm. toimintaryhmien kustannuksiltaan suurten yleishyödyllisten investointien rahoittamisesta ELY-keskuksen kehyksestä saakka sekä maaseutuohjelman rahoituksen toimintalinjoittaisesta jakaumasta vuonna YVA työryhmän toimintaa on avattu tarkemmin kohdassa Yhteistyöasiakirjojen laatiminen vuodelle 2011 Yhteistyöasiakirjaprosessissa (ns. MYAK prosessi) suunnataan käytettävissä olevat EAKR ohjelmavarat sekä valtion vastinrahat eri hallinnonalojen ja rahoittajatahojen käyttöön sekä tehdään mahdolliset reservivaraukset mm. ylimaakunnalliseen hanketoimintaan. Kukin maakunta arvioi samassa yhteydessä kerrytettävän kuntarahan määrän toimintalinjoittain. Yhteistyöasiakirjat tehdään maakunnittain jokaiselle vuodelle erikseen ja ne hyväksyy maakunnan yhteistyöryhmä. ESR alueellista osioita koskevien yhteistyöasiakirjojen laatiminen tehdään samassa yhteydessä. Pohjois-Suomessa käytettävissä oleva rahoituskehys (EAKR+valtio) vuodelle 2011 oli yhteensä 96,044 milj.. Lukuun sisältyy ennakkoon myöhemmiltä vuosilta, ns. elvytystoimenpiteenä, käyttöön otettu 20 %

23 lisäresurssi. Vuoden 2011 alueiden käyttöön jaettavasta kehyksestä on otettu päältä pois tekniseen tukeen varattu 3,626 milj. sekä kansallinen joustovaraus 4,002 milj. euroa. Peruskehys 2011 (EAKR+valtio) 80,037 milj. 20 % lisäresurssi myöhemmiltä vuosilta 16,007 milj. Yhteensä 96,044 milj. - tekninen tuki ( 4,5 % vuoden 2011 peruskehyksestä) 3,626 milj. - joustovaraus ( 5 % vuoden 2011 peruskehyksestä) 4,002 milj. Vuoden 2011 MYAK prosessissa 88,416 milj. Lisäksi vuonna 2011 oli luonnollisesti käytettävissä edellisiltä vuosilta vielä sitomatta jääneet myöntövaltuudet. 23 Myöntövaltuus on yhteistyöasiakirjoissa suunnattu eri hallinnonaloille seuraavasti: yhteensä TEM 69 % 69 % OKM 17 % 17 % YM 8 % 8 % LVM 3 % 3 % MMM 1 % 1 % STM 1 % 1 % Ohjelmareservi (ylimaak) 1 % 1 % Hallinnonaloittainen varojen jako mukaili vuonna 2011 edellisiä vuosia. Erona edellisiin vuosiin oli lähinnä se, että rahoitusta on TEM hallinnonalan sisällä vuonna 2011 suunnattu painotetummin työllisyysperusteisiin investointeihin sekä maakuntien liittojen käyttöön ja vastaavasti yritystukien osuus on jäänyt pienemmäksi. 2.6 Rakennerahastotietojärjestelmien kehitys vuoden 2011 aikana EURA 2007 ja Wepa 2007 Vuoden 2011 aikana EURA ja Wepa 2007 (Valtteri) -järjestelmiin toteutettiin lukuisa määrä toimintoja, jotka jäivät puutteellisiksi tai keskeneräisiksi vuoden 2010 aikana. Alkuvuona 2011 valmisteltiin molempien järjestelmien hakemus-, päätös- ja maksatusprosesseihin mittavia muutostöitä prosenttimääräisten välillisten kustannusten kustannusmallin (flat rate) käyttöön oton vuoksi. Hakemus- ja päätösmuutokset otettiin käyttöön kesäkuussa ja maksatushakemus- ja maksatuspäätösmuutokset elokuussa. Flat rate -menettely tarkoittaa kiinteää prosenttiosuutta, jolla projektin välilliset kustannukset korvataan projektin henkilöstökustannuksista (EAKR 20 % ja ESR 17 %). Flat rate -menettely yksinkertaistaa ja nopeuttaa merkittävästi työtä erityisesti projektien maksatusvaiheessa, sillä prosenttimääräisenä ilmoitettuja välillisiä kustannuksia ei tarvitse todentaa eikä tarkastaa. Vuoden 2011 aikana valmisteltiin myös kertakorvauskustannusmallin (lump sum) edellyttämät muutokset,