Esityksen sisältö. Kumppanuusajattelu ja yhteisöllisyys Uudenlainen työorientaatio Yhteisen käsitepohjan luominen Tutkimuksellinen ote kehittämiseen?

Transkriptio

1 Kumppanuuskasvatus Paula Korkalainen KT, ELTO, projektipäällikkö Arvokas elämä lastensuojelu ja perhehoito vammaisten lasten kehityksen tukena hanke Paula Korkalainen

2 Esityksen sisältö Kehittämistyötä kenen ehdoilla? Kehittämisen suuntia, lähtökohtia Kuulumisia kentältä Tulevaisuuden kehittämisen tavoitteita ja lähtökohtia Käsitteitä Kumppanuusajattelu ja yhteisöllisyys Uudenlainen työorientaatio Yhteisen käsitepohjan luominen Tutkimuksellinen ote kehittämiseen? Paula Korkalainen

3 Kysymyksiä? Perhenäkökulma perhekeskeisyys: Perheiltä saadun palautteen huomioiminen palveluiden kehittämisessä? Kuullaanko perhettä? Ovatko perheet oikeasti asiantuntijoita lapsen ja palveluiden yhteissuunnittelussa? Vastaavatko palvelut perheiden tarpeita? Lapsi/nuori-näkökulma - lapsilähtöisyys: - Inkluusion toteutuminen; tasa-arvo, osallisuus? Yksilöllisiin tarpeisiin vastaavuus? Tutkimuksen hyödyntäminen? Hyvien käytäntöjen jakaminen? Alan kehittämisen perusta? Moniammatilliset työkäytännöt? Laadun arviointi: Saatavuus ja riittävyys? Välilliset ja välittömät tekijät? Palveluprosessien sujuvuus? Vaikuttavuus ja tulokset? Rakenteet ja resursointi, ammatissaan toimivien osaamisen ja ammatillisuuden vahvistaminen, arvot ja asenteet?

4 Kehittämisen tavoitteita 2012 Integraation ja inkluusion edistäminen eli osallistumisen esteiden purkaminen: ph, koulu, yhteiskunta - mukaan yhteisöön yhteinen kasvatus ja koulutus Yksilöön kohdentuvista vaateista yhteisöön kohdistuviin vaateisiin Tehokkaammalle oppimiselle edellytysten luominen yksilöllisin tukitoimin Vammakeskeisyydestä vahvuusaluekeskeisyyteen Luokittelevasta puheesta pedagogisempiin käsitteisiin (tarve) Asenteiden muutoksella sosiaalisen integraatioon Erityisasiantuntijuudesta moniammatilliseen yhteistyöhön ja yhteistyöhön vanhempien kanssa Asiantuntijakeskeisyydestä perhekeskeiseen ja voimavarojen suuntaiseen kumppanuuspohjaiseen yhteistyöhön Ammattilaisten osaamisen ja ammatillisuuden kehittämisessä yksilökeskeisestä asiantuntijuudesta yhteisöllisempään asiantuntijuuteen

5 Lapsi on ensisijaisesti lapsi Lapsen osallisuus Lapsella on oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi Osallisuus on lapsen ja aikuisen vuorovaikutusta ja aikuisen välittämistä Tukea itseilmaisulle Kuulluksi ja ymmärretyksi tulemista joka päivä Perusta kunnioituksessa ja arvostuksessa Lapsella on oikeus joka päivä! YK:n lapsen oikeuksien sopimus 1989

6 Lapsen osallisuus tukitoimien toteuttamisessa ja ns. kuntoutuksessa Miten lapsen kasvu- ja kehitysympäristöjen kehittäminen vaikuttaa lapseen: Olen tärkeä! Pienten lasten, vammaisen ja erityisen tuen tarpeessa olevan lapsen kohdalla vanhemmat tärkeitä viestinviejiä ja tuojia: haasteena vanhempien jaksaminen Haasteena myös monet toimijat ja yhteistyö: yhteisen näkemyksen muodostaminen! Lapsen osallistuminen vahvistaa ja voimaannuttaa lapsia ja aktivoi ja sitouttaa vanhempia (Lapsiasia 2011; Lasten näkemyksiä laadukkaasta hoidosta, Pelander 2008)

7 KASVATUKSELLINEN KUMPPANUUS - KASVATUSKUMPPANUUDEN PERIAATTEET JA TEOREETTINEN PERUSTA

8 Kasvatuskumppanuus löytää kantavimman sisältönsä hetkessä, jossa työntekijä, vanhempi ja lapsi kohtaavat. Kumppanuussuhde syntyy työntekijän kuulevasta ja kunnioittavasta asenteesta ja syvenee luottamuksellisessa dialogissa. Kasvatuskumppanuus haastaa muutokseen paitsi yksittäisen kasvattajan myös koko kasvatusyhteisön. Kekkonen & Kaskela

9 ENNEN... Ongelmatilanteen määrittely: Lapsen/nuoren/oppilaan ongelma Yhteisöllisyys: löyhä Sosiaalinen kontrolli: autoritaarinen Riippuvuus päivähoidon/koulun/yhteisön käytännöistä Lapsen/nuoren/oppilaan yksilöllisyyden kohtaaminen Riippuvuus kasvattajien/kouluväen/yhteisön uskomuksista Oppimiskäsitys: behavioristinen Ammatillisuus: teknis-rationaalinen Ongelmanratkaisutapa: yksilödiagnostinen KUVIO 1. Perinteinen päiväkoti/koulu/kasvu- ja kehitysyhteisö (mukaellen Naukkarinen 1999; 2003)

10 NYT, TULEVAISUUS... Ongelmatilanteen määrittely: Kasvu- ja kehitysympäristö/oppimisympäris tön ongelma Yhteisöllisyys: yhteistoiminnallinen Riippuvuus päiväkodin/koulun/yhteisön käytännöistä Sosiaalinen kontrolli: demokraattinen Lapsen/nuoren/oppilaan yksilöllisyyden kohtaaminen Riippuvuus kasvattajien/kouluväen uskomuksista Oppimiskäsitys: konstruktivistinen Ammatillisuus: kriittisesti reflektoiva Ongelmanratkaisutapa: systeeminen KUVIO 2. Oppiva kumppanuuskasvatusyhteisö (mukaellen Naukkarinen, 1999)

11 Varhaiskasvatus ja kasvatuskumppanuus Valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2005): - vanhempien ja henkilöstön välinen yhteistyö on linjattu kasvatuskumppanuudeksi - vanhemmilla on lastensa ensisijainen kasvatusoikeus ja vastuu sekä oman lapsensa tuntemus - henkilöstöllä on koulutuksensa antama ammatillinen tieto ja osaaminen sekä vastuu kasvatuskumppanuuden ja tasavertaisen yhteistyön edellytysten luomisessa Paula Korkalainen

12 Kasvatuskumppanuus vasussa Lähtökohtana: lapsen tarpeet ja hyvinvointi lapsen edun ja oikeuksien toteuttaminen ohjaa varhaiskasvatuksen toimintaa keskustelut arvoista, näkemyksistä ja vastuista sekä kasvattajayhteisössä ja vanhempien kanssa

13 Kasvatuskumppanuus on prosessi, joka alkaa ensikontaktista ja yhteydenotosta ja päättyy lapsen siirtyessä pois varhaiskasvatuspalvelusta Paula Korkalainen

14 KASVATUSKUMPPANUUS MOLEMMINPUOLISTA VUOROPUHELUA Vanhemmat: Saavat tietoa lapsesta lapsiryhmässä, yksikön toiminnasta Tuntevat kuuluvan-sa lapsensa kasvatusyhteisöö Osallisuus Voivat osallistua pienesti tai suuresti Kasvattajat: Lisäävät lapsen tuntemusta ja auttaa opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa Käsitykset hyvästä kasvatuksesta Odotukset ja tarpeet yhteistyölle Vastuu ja velvollisuus tehdä aloitteita Paula Korkalainen

15 Kasvatuskumppanuus - kunnioittavaa vuorovaikutusta LAPSI Aktiivinen kuuntelu Kunnioitus TYÖNTEKIJÄ Luottamus Dialogi VANHEMPI, ÄITI JA ISÄ

16 Asennoitumisesta yhteiseen tehtävään Mistä kysymys? Organisoitumisesta; neuvottelua ja sopmismista Henkilöstön ja vanhempien tietoista sitoutumista ja toimimista lapsen kasvun, kehityksen ja oppimisen tukemiseksi Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta

17 Miksi tarvitaan dialogisempia Tavoitteena uudenlainen asiantuntijuus käytäntöjä? Asiantuntijuuden vahvistaminen ja syventäminen Asiantuntijatyön tavoitteena muuntaa omaa toimintaa sen sijaan että pyrkisi muuttamaan kumppania Win-Win kaikki voittavat, kehittyvät ja oppivat Yhteistyökumppani on voimavara Tavoite eri näkökulmien esille saamiseen ei ongelman määrittelemiseen Tuki- ja auttamisprosessi suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä; ei kumppanin poissaollessa Ytimessä ajattelutapa, asennoituminen ja kohtaaminen Avoimuus ammatillisille rajanylityksille rajanvetojen sijasta Ymmärrys muodostuu yhteisen keskustelun kautta kaikkien väliin ratkaisujen avaimet eivät ole yksin ammattilaisille eikä kenelläkään muullakaan yksin

18 KASVATUSKUMPPANUUDEN PERIAATTEET

19 Kasvatuskumppanuus rakentuu Kunnioitus Luottamus Kuuleminen Dialogisuus

20 Lähteitä Davis, H (1993). Miten tukea sairaan tai vammaisen lapsen vanhempia. SHL ry. Heikkilä, J. & Heikkilä, K Dialogi avain innovatiivisuuteen. Kaskela, M. & Kekkonen, M Kasvatuskumppanuus kannattelee lasta. Opas varhaiskasvatuksen kehittämiseen. Stakesin oppaita 63. Kasvatuskumppanuuskoulutuksen materiaali Kiesiläinen, L Vuorovaikutusvastuu. Ammatilliset vuorovaikutustaidot kasvatusyhteisössä. Korkalainen, P Riittämättömyyden tunteesta osaamisen oivallukseen. Ammatillisen asiantuntijuuden kehittäminen varhaiserityiskasvatuksen toimintaympäristöissä. Jyväskylä Studies in Education, Pschology and Social Research 363. Laatua kodin ja koulun yhteistyöhön Opetushallitus ja Suomen vanhempainliitto. Helsinki. Määttä, P Perhe yhteistyön voimvarana. Ammatillinen puhe perheestä kriisitulkintaa ja kumppanuutta. Artikkeli Kliininen lehti 1/2011. Honkalampi säätiön Kliininen lehti. Honkalampi säätiö Kuntoutus ja ohjauspalvelut. Määttä, P. & Rantala, A Tavallisen erityinen lapsi. Yhdessä tekemisen toimintamalleja. Jyväskylä: PSkustannus. Määttä, P Perhe asiantuntijana. Erityiskasvatuksen ja kuntoutuksen käytännöt. Jyväskylä: PS-kustannus. Rantala, A Perhekeskeisyys puhetta vai todellisuutta? Työntekijöiden käsitykset yhteistyöstä erityistä tukea tarvitsevan lapsen perheen kanssa. Jyväskylä Studies in Educcation, Pschology and Social Research 198. Seikkula, J. & Arnkil, T Dialoginen verkostotyö. Suomi, A Toimivan yhteistyön välineitä. Koulutustilaisuus 8/2008 VARKEn prosessikoulutuksessa. Jyväskylä. VARKE Keski-Suomen varhaiskasvatuksen Paula kehittämisyksikkö Korkalainen hankkeen aikana tuotettu materiaali