Lastensuojelun ympärivuorokautinen hoito ja kasvatus. Valtakunnallinen valvontaohjelma

Transkriptio

1 Lastensuojelun ympärivuorokautinen hoito ja kasvatus Valtakunnallinen valvontaohjelma VALVONTAOHJELMIA 4:2012

2 Dnro 8678/ /2011 Päiväys ISSN-L ISSN (Verkkojulkaisu) ISBN (pdf) Helsinki

3 KUVAILULEHTI Julkaisun nimi Lastensuojelun ympärivuorokautinen hoito ja kasvatus, valtakunnallinen valvontaohjelma Julkaisija Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) Julkaisun päivämäärä , päivitetty Dnro Dnro 8678/ /2011 Tiivistelmä Sijaishuollon päämääränä on lapsen hyvä huolto, hoito ja kasvatus. Lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon ja kasvatuksen valtakunnallisen valvontaohjelman tarkoituksena on vahvistaa lasten oikeutta asianmukaiseen ja turvalliseen sijaishuoltoon sekä tasa-arvoiseen kohteluun. Lastensuojelun palveluvalikoima on laaja ja siihen on tullut lisää erilaisia toimijoita erilaisilla palvelukonsepteilla. Palvelujen tuottajien yhdenvertainen kohtelu edellyttää valvontaviranomaisten ohjauksen, lupahallinnon ja valvonnan yhtenäisiä linjauksia. Valvontaohjelmassa esitetään, mihin asioihin lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon ja kasvatuksen valvonta kohdistuu ja miten toiminnan asianmukaisuutta arvioidaan. Valvontaohjelmalla yhdenmukaistetaan valvontaviranomaisten käytäntöjä, määritellään yhtenäiset valvontakriteerit sekä puuttumiskynnykset havaittuihin epäkohtiin. Ohjelmaa sovelletaan sekä julkisiin että yksityisiin palveluihin yhdenmukaisesti. Valvontaohjelma on valmisteltu Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) ja aluehallintovirastojen (AVIt) yhteistyönä. Avainsanat (asiasanat): henkilöstömitoitus, jälkihuolto, kameravalvonta, kelpoisuus, koulukoti, lapsen oikeudet, lapsen osallisuus, lastenkoti, lastensuojelu, lastensuojeluyksikkö, nuorisokoti, omavalvonta, perhehoito, perhekoti, perhekotiyhteisö, perhetukiyksikkö, rajoitustoimenpiteet, sijaishuolto, sosiaalihuolto, turvakoti, valvonta, valvontaohjelma ISSN-L ISSN ISBN (Verkkojulkaisu) (pdf) 3

4 Sisällys Valvontaohjelman saatteeksi Johdanto Lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon ja kasvatuksen valvonta Sijaishuollon tarkoitus ja päämäärä Sijaishuollon valvonnan painoalueet Valvontaviranomaiset Sijaishuollon järjestäminen, toimintaedellytysten turvaaminen ja asiakasrakenne Toiminta-ajatus Sijoitusprosessi Laadunvalvonta /omavalvonta Henkilöstöön ja henkilöstömitoitukseen kohdistuva valvonta Vastuuhenkilö: tehtävät ja kelpoisuus Henkilöstön kelpoisuus, täydennyskoulutus ja työnohjaus Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittäminen Henkilöstömitoitus Lastensuojelulaitokset: lastenkodit ja nuorisokodit, erityisen huolenpidon yksikkö, perhetukiyksiköt, perhekotiyhteisöt, koulukodit Perhehoidon valvonta: toimeksiantosuhteinen ja luvanvarainen Toimitilojen valvonta Lastensuojelulaitos Perhekoti Lastensuojeluyksikön turvallisuuden valvonta Terveydensuojelu ja hygienia Turvallinen lääkehoito Pelastussuunnitelma ja poistumisturvallisuusselvitys Kameravalvonta Sijaishuollossa olevan lapsen asema ja oikeudet Lapsen huolto ja edunvalvonta Asiakassuunnitelma ja hoito- ja kasvatussuunnitelma Lapsen osallisuus Yhteistyö sijaishuollon aikana Oikeus palveluihin Lapsen hoito, kasvatus ja huolenpito Lapsen kasvun tukeminen Käyttövarat Jälkihuolto ja lapsen itsenäistymisen tukeminen Rajoitustoimenpiteiden valvonta sijaishuollossa Dokumentoinnin ja asiakirjahallinnon valvonta...59 Lähteet

5 Liitteet Liite 1 Eri tutkintojen antama kelpoisuus hoito- ja kasvatustyöhön Liite 2 Rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa

6 Valvontaohjelman saatteeksi Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on kasvanut koko ajan. Lastensuojelun kentälle on samaan aikaan tullut paljon uusia palvelujen tuottajia. Yksi kunta voi ostaa erilaisia lastensuojelun palveluja monilta eri palvelujen tuottajilta. Koko toimintakenttä on hyvin sirpaloitunut, mikä hankaloittaa myös valvontatyötä. Lapsilla ja nuorilla on oikeus hyviin palveluihin sijoituspaikassa. Heidän ja heidän omaistensa tai huoltajiensa on voitava luottaa siihen, että lasten sijoituspaikassa toimitaan eettisesti korkeatasoisesti ja noudatetaan lasten sijaishuollosta annettuja lakeja, asetuksia, ohjeita ja suosituksia. Jokaiselle lapselle ja nuorelle on tehtävä asiakassuunnitelma, jonka valmistelussa lapsen ja nuoren sekä hänen vanhempiensa tai huoltajiensa mielipiteet on otettava huomioon. Yksityisissä lastensuojelun toimintayksikössä on oltava viimeistään omavalvontasuunnitelma, joka on työntekijöiden, lasten ja nuorten sekä heidän omaistensa ja huoltajiensa nähtävissä. Suunnitelman avulla varmistetaan, että toiminta täyttää jatkuvasti ja kaikilta osin ne vaatimukset, jotka toiminnanharjoittaja on itse määritellyt. Kun suunnitelma on julkinen, myös työntekijät ja toimintayksikössä asuvat lapset ja nuoret sekä heidän vanhempansa tai huoltajansa voivat seurata toiminnan asianmukaisuutta ja tarvittaessa puuttua siihen. Ensisijassa palvelujen laadusta ja lainmukaisuudesta vastaa palvelujen tuottaja, julkinen tai yksityinen, itse. Kunnat valvovat alueensa lastensuojelun toimintayksiköitä. Viimekädessä valvonnan hoitavat aluehallintovirastot ja Valvira. Valviran tehtävänä on ohjata aluehallintovirastojen toimintaa niin, että lupa-, valvonta- ja ohjauskäytännöt ovat samanlaisia kaikissa aluehallintovirastoissa. Näin taataan asiakkaiden, sosiaalihuollon ammattihenkilöiden ja palvelujentuottajien yhdenvertainen kohtelu koko maassa. Valvira ja aluehallintovirastot ovat yhdessä valmistelleet valvontaohjelmia sosiaali- ja terveydenhuollon eri osa-alueille. Ohjelmat ovat kolmivuotisia ja niitä päivitetään tarvittaessa. Valvontakohteiden ja -kriteereiden lisäksi valvontaohjelmissa on riskiarvion pohjalta sovittu valvonnan painoalueista. Vuonna 2012 sosiaalihuollossa valvotaan erityisesti itsemääräämisoikeuden toteutumista, siihen kohdistuvien rajoitustoimenpiteiden asianmukaisuutta ja omavalvonnan toteutumista. Suunnitelmakauden tulevien vuosien painoalueista päätetään myöhemmin. Uskon, että tämä valvontaohjelma palvelee valvovia viranomaisia valvontatyössä, työntekijöitä laadukkaan työn ohjenuorana sekä palvelujen tuottajia heidän miettiessään toiminta-ajatustaan, toimintasuunnitelmaansa ja omavalvonnan järjestämistä toimintayksiköissään. Samalla se kertoo sijoitetuille lapsille, nuorille ja heidän omaisilleen, mitä oikeuksia heillä on lastensuojelun asiakkaina ja auttaa puuttumaan mahdollisiin epäkohtiin. Helsingissä tammikuun 26. päivänä Marja-Liisa Partanen Ylijohtaja Valvira

7 1 Johdanto Tämä lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon ja kasvatuksen valvontaohjelma on tarkoitettu Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valviran), aluehallintovirastojen (AVIt), kuntien ja palvelujen tuottajien työvälineeksi. Valvontaohjelman on tarkoitus toimia käsikirjatyyppisenä asiakirjana lupa-, ohjaus- ja valvonta-asioissa sekä uuden virkamiehen perehdyttämisen välineenä. Se tarjoaa luvanhakijoille ja palvelujen tuottajille työkaluja omavalvonnan kehittämiselle. Ohjelmassa esitetään, mihin asioihin lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon ja kasvatuksen valvonta kohdistuu, ja miten toiminnan asianmukaisuutta arvioidaan. Ohjelmaa sovelletaan sekä julkisiin (kunnallisiin) että yksityisiin (yritykset, kolmas sektori) palveluihin yhdenmukaisesti. Ohjelma antaa myös sijoitetuille lapsille ja nuorille sekä heidän vanhemmilleen ja huoltajilleen tietoa lastensuojelun käytännöistä sekä siitä, millaisia oikeuksia kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla ja heidän vanhemmillaan ja huoltajillaan on. Sosiaalihuollon valvonnan yleiset perusteet on kuvattu Valviran ja aluehallintovirastojen kaikkien valvontaohjelmien yhteisessä yleisessä osassa (linkki). Laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011) ja sen nojalla annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus yksityisistä sosiaalipalveluista (1053/2011) tulivat voimaan Uudella lailla kumottiin laki yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta (603/1996) sen nojalla annettuine asetuksineen. Tulevaisuudessa korostuu entistä enemmän palveluntuottajien oma vastuu asiakkaille tarjottavien palvelujen laadusta. Yksityisiltä palveluntuottajilta edellytetään omavalvontasuunnitelma toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi. Valvontaohjelma toimii ohjaavana asiakirjana palvelun tuottajille. Julkiset ja yksityiset palveluntuottajat voivat hyödyntää sitä oman toimintansa suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa. Lastensuojelun palveluvalikoima on laaja, ja siihen on tullut lisää erilaisia toimijoita erilaisilla palvelukonsepteilla. Palvelujen tuottajien yhdenvertaisen kohtelun vuoksi lupa- ja valvontaviranomaiset tarvitsevat yhteisiä linjauksia lupa-, ohjaus- ja valvontakäytäntöjen yhtenäistämiseksi. Yhtenäisiä linjauksia tarvitaan myös sosiaali- ja terveydenhuollon rajapinnoilla oleviin palveluihin. Niitä tarvitaan myös siksi, että käytäntö ja lainsäädäntö eivät tällä hetkellä käsitteellisellä tasolla vastaa toisiaan. Tästä on esimerkkinä yleisesti käytössä oleva käsite ammatillinen perhekoti, jota nykylainsäädäntö ei tunne. Perhehoitajalakiin (312/1992) on tehty osittaisuudistuksia keväällä 2011, mutta käsitteitä ei ole selkeytetty. Tämä valvontaohjelma perustuu voimassa olevaan lastensuojelulakiin (417/2007) ja ohjelmaa korjataan tarvittaessa lainsäädännön muuttuessa. Valvontaohjelmaa valmistellut työryhmä päätti sekaannuksen välttämiseksi käyttää perhehoidosta käsitteitä 1) toimeksiantosuhteinen perhehoito ja 2) luvanvarainen perhehoito. 7

8 Valvontaohjelma on laadittu Valviran ja aluehallintovirastojen yhteistyönä. Valmistelun vastuuhenkilönä on toiminut ylitarkastaja Eine Heikkinen Valvirasta. Lisäksi Valvirasta ohjelman valmisteluun ovat osallistuneet sosiaalineuvos Hanna Ahonen, lakimies Jarno Virtanen (11/2010 saakka) ja ylitarkastaja Marita Raassina. Aluehallintovirastot nimesivät ohjelmaa valmistelleeseen työryhmään seuraavat jäsenet Sosiaalihuollon ylitarkastaja Marja-Leena Stenroos Etelä-Suomen aluehallintovirastosta Ylitarkastaja Aino Arponen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastosta Sosiaalihuollon ylitarkastaja Marita Turppa Lounais-Suomen aluehallintovirastosta Sosiaalihuollon ylitarkastaja Marita Uusitalo Itä-Suomen aluehallintovirastosta Sosiaalihuollon ylitarkastaja Timo Mäkelä Pohjois-Suomen aluehallintovirastosta Sosiaalihuollon ylitarkastaja Sari Husa Lapin aluehallintovirastosta Valvontaohjelmaa on työryhmän ehdotuksen pohjalta käsitelty Valviran ja aluehallintovirastojen yhteisessä Sosiaalihuollon yhteistyöryhmässä , Valviran johtoryhmässä sekä Koordinaatioryhmässä Valvontaohjelmaa ja sen liitteenä olevaa tarkastuskertomuslomaketta on päivitetty Valviran ja AVI:jen yhteisen sosiaalihuollon yhteistyöryhmän linjausten ja virkamiesvalmistelun perusteella. Lisäksi, valvontaohjelman liitteeksi on valmisteltu tarkastuskertomuslomake myös rajoitustoimenpiteiden ja kasvatuskeinojen käytön valvontaan. 8

9 2 Lastensuojelun ympärivuorokautisen hoidon ja kasvatuksen valvonta 2.1 Sijaishuollon tarkoitus ja päämäärä Lastensuojeluasia tulee vireille hakemuksesta, lastensuojelutarpeen arviointipyynnöstä, lastensuojeluilmoituksesta tai kun sosiaalityöntekijä on muutoin saanut tietää lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. Asiakkuus alkaa, kun vireille tulon johdosta ryhdytään joko kiireellisiin lastensuojelutoimenpiteisiin (kiireellinen sijoitus) tai päätetään selvittää lastensuojelun tarve (lastensuojelulaki 26 ). Lapsi on otettava huostaan ja hänelle on järjestettävä sijaishuolto, jos 1) puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä; tai 2) lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään. Huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen voidaan kuitenkin ryhtyä vain, jos 1) avohuollon tukitoimet eivät olisi lapsen edun mukaisen huolenpidon toteuttamiseksi sopivia tai mahdollisia taikka ne ovat osoittautuneet riittämättömiksi; ja 2) sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun (lastensuojelulaki 4 ) mukaista. Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on nimettävä hänen asioistaan vastaava sosiaalityöntekijä (lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä). 2.2 Sijaishuollon valvonnan painoalueet Sijaishuollon valvonnan painoalueet Toiminnan organisointi, toimintaedellytysten turvaaminen ja asiakasrakenne Henkilöstö ja henkilöstömitoitus Toimitilat Lastensuojeluyksikön turvallisuus Lapsen asema ja oikeudet sijaishuollossa Lapsen hoito, kasvatus ja huolenpito Dokumentointi ja asiakirjahallinta Lastensuojelulain 49 :n mukaan lapsen sijaishuollolla tarkoitetaan huostaan otetun, kiireellisesti sijoitetun tai lastensuojelulain 83 :ssä tarkoitetun väliaikaismääräyksen nojalla sijoitetun lapsen hoidon ja kasvatuksen järjestämistä kodin ulkopuolella. Lapsen sijaishuolto voidaan järjestää perhehoitona, laitoshuoltona taikka muulla lapsen tarpeiden edellyttämällä tavalla. Huostaanotettu lapsi voidaan sijoittaa väliaikaisesti enintään kuudeksi kuukaudeksi myös vanhempansa tai muun huoltajansa hoidettavaksi ja kasva- 9

10 tettavaksi silloin, kun valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen, tai kun se on lapsen edun kannalta muusta syystä perusteltua. Lapsi voidaan sijoittaa vankeusrangaistustaan suorittavan tai tutkintavankeudessa olevan vanhempansa hoidettavaksi ja kasvatettavaksi vankilan perheosastolle enintään siihen saakka, kun hän täyttää kaksi vuotta. Alle kolmivuotiaan lapsen sijoitus voi jatkua perheosastolla, jos lapsen etu sitä välttämättä vaatii. 2.3 Valvontaviranomaiset Lapsi voidaan sijoittaa kodin ulkopuolelle lastensuojelullisin perustein. Lapsen sijoittaneen kunnan (lastensuojelulaki 79 ) tehtävänä on valvoa, että lapsen sijoitus perheeseen tai laitokseen toteutuu lastensuojelulain mukaisesti ja lapsi saa sijoituksen aikana ne tarvitsemansa palvelut ja tukitoimet, jotka sijoituskunnan on lastensuojelulain 16 :n 2 ja 3 momentin mukaisesti järjestettävä. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava mm. rajoitustoimenpiteiden käyttöä. Jos lapsi sijoitetaan pois kotipaikkakunnaltaan, sijoittajakunnan (kunta, joka lapsen sijoittaa) on ilmoitettava sijaintikunnan (kunta, johon lapsi sijoitetaan) sosiaalihuollosta vastaavalle toimielimelle lapsen sijoituksesta sekä sen päättymisestä. Näin turvataan sijoitetun lapsen palvelujen ja tukitoimien järjestäminen sekä sijaishuoltopaikan valvonta. Sijaintikunnan on pidettävä rekisteriä alueelleen sijoitetuista lapsista. Lastensuojelulain säännösten mukaan lastensuojeluun muodostuu kolme eri henkilörekisteriä: 1) Kuntaan sijoitettujen lasten valvontarekisteri, joka jakaantuu käyttötarkoituksensa mukaan kahteen osarekisteriin, kuntaan sijoitettujen lasten ja kuntaan yksityisesti sijoitettujen lasten valvontarekisteriin. 2) Lastensuojeluilmoitusten rekisteri. 3) Lastensuojelun asiakasrekisteri. Toimintayksikön toimintaa valvovat lisäksi sijoituskunta ja aluehallintovirasto. Valvontaa toteuttaessaan niiden pitää toimia yhteistyössä sijoittajakunnan kanssa. Jos lapsen sijoittanut kunta havaitsee sijaishuoltopaikan toiminnassa sellaisia epäkohtia tai puutteita, jotka voivat vaikuttaa sijoitettujen lasten hoitoon tai huolenpitoon, sen on salassapitovelvoitteiden estämättä ilmoitettava asiasta viipymättä sijoituskunnalle ja aluehallintovirastolle sekä tiedossaan oleville muille kunnille, jotka ovat sijoittaneet lapsia samaan yksikköön. Aluehallintovirastolla on erityinen velvollisuus valvoa rajoitustoimenpiteiden käyttöä. Huomiota kiinnitetään erityisesti rajoittamistoimenpiteitä koskeviin päätöksiin ja niihin liittyviin kirjausmerkintöihin. Aluehallintovirasto voi valvontaa toteuttaessaan varata lapselle tilaisuuden luottamukselliseen keskusteluun aluehallintoviranomaisen kanssa. Aluehallintoviraston valvonta toimii myös yksityisen lastensuojelulaitoksen lupamenettelyn yhteydessä. Kunnan on ostopalvelusopimuksessa edelly- 10

11 tettävä ja varmistettava, että rajoituksia koskeva päätösvalta ja menettelyt ovat laissa säädetyn mukaiset. 11

12 3 Sijaishuollon järjestäminen, toimintaedellytysten turvaaminen ja asiakasrakenne Valvonta kohdistuu Vaadittava /suositeltava taso Toiminta-ajatus ja strateginen suunnittelu Yksiköllä on kirjallinen toiminta-ajatus ja toimintasuunnitelma Asiakkaiden sijoittamisprosessi Yksiköllä on kirjallinen sijoittamissuunnitelma Laadunhallinta Yksiköllä on kirjalliset laatukriteerit Yksiköllä on kirjallinen omavalvontasuunnitelma ja se on julkisesti nähtävillä Kasvatusmenetelmät Yksiköllä on henkilöstön kanssa yhdessä sovitut kasvatusmenetelmät ja ne on kirjattu 3.1 Toiminta-ajatus Sijaishuollon päämääränä on lapsen hyvä huolto, hoito ja kasvatus siten, kuin se on määritelty lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain ensimmäisessä pykälässä (361/1983): Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää. 12

13 Sekä kunnan että yksityisen palveluntuottajan on kuvattava toimintayksikkönsä toiminta-ajatus. Yksityisen sosiaalipalvelujen tuottajan on toimilupaa hakiessaan selvitettävä kirjallisesti, minkälaiselle asiakasryhmälle toiminta on tarkoitettu, millä arvoilla ja kasvatusperiaatteilla toiminta-ajatusta toteutetaan ja mitä toiminta ja palvelut sisältävät. Hyvä hoito ja kasvatus edellyttävät, että lastensuojelulaitos on määritellyt arvonsa ja henkilöstövoimavaransa sekä muut resurssinsa. Lähtökohtaisesti samaan toimintayksikköön ei tulisi sijoittaa erilaisia asiakasryhmiä (esimerkiksi eri-ikäisiä lapsia). Samaan yksikköön on useimmiten perusteltua sijoittaa vain sellaisia lapsiryhmiä, joiden palvelutarpeet ovat niin samantyyppiset, että heille sopii samantyyppinen henkilöstö. (Räty 2010, s. 415) Toiminta-ajatuksesta pitää käydä ilmi yksikön koko toiminta ja sen laajuus. Siinä on kuvattava, mitä palveluja yksikkö tarjoaa, ja millaisilla voimavaroilla palveluntuottaja aikoo ne tuottaa. Samoin on kerrottava, mitkä palvelut palveluntuottaja tuottaa itse ja mitä palveluja ostetaan alihankintoina. Lisäksi palveluntuottajan on kerrottava, mitä sijaishuoltoa tukevia palveluja ja erityispalveluja lähialueilla on saatavilla. Jo ennen lastensuojeluyksikön perustamista palveluntuottajan on syytä selvittää yksikön sijaintikunnan tarjoamat koulu-, terveyden- ja sosiaalihuollon palvelut sekä harrastusmahdollisuudet ja kulkuyhteydet. 3.2 Sijoitusprosessi Palveluntuottajan pitää tietää, mitä lastensuojelun sijaishuollolla tarkoitetaan ja mikä on sijaishuollon tavoite. Sijaishuoltoon ei voida ottaa lapsia ja nuoria terveydenhuollon antaman lähetteen perusteella, eikä sijaishuollon yksikkö ole psykiatrinen tai päihdehuollon kuntoutusyksikkö. Lastensuojeluasia tulee vireille hakemuksesta tai kun sosiaalityöntekijä tai muu lastensuojelun työntekijä on vastaanottanut pyynnön lastensuojelutarpeen arvioimiseksi tai lastensuojeluilmoituksen taikka saanut muutoin tietää mahdollisesti lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta. (lastensuojelulaki 26 1mom.) Lastensuojeluasian vireille tulon jälkeen sosiaalityöntekijän on arvioitava välittömästi mahdollinen kiireellinen lastensuojelun tarve. Lisäksi sosiaalityöntekijän on viimeistään seitsemäntenä arkipäivänä vireille tulosta ratkaistava, ryhdytäänkö lastensuojelutarpeen selvityksen tekemiseen vai onko asia selvästi luonteeltaan sellainen, ettei se johda toimenpiteisiin (lastensuojelulaki 26 2 mom.). Lastensuojeluasiakkuus alkaa, kun vireille tulon johdosta ryhdytään kiireellisiin toimenpiteisiin tai päätetään tehdä lastensuojelutarpeen selvitys. Sosiaalityöntekijän on tehtävä merkintä lastensuojeluasiakkuuden alkamisesta lapsen lastensuojeluasiakirjoihin sekä ilmoitettava siitä välittömästi huoltajalle ja lapselle (lastensuojelulaki 26 3 mom.). Jos lapsella tai nuorella ei oman käyttäytymisensä tai huoltajien huolenpitokyvyn puutteiden vuoksi ole tarvetta lastensuojelutoimenpiteisiin, ei pelkkä terveyden- tai sairaanhoidollinen tarve saa johtaa lastensuojeluasiakkuuteen. Huostaanotettu lapsi tai nuori voi kuitenkin olla psyykkisesti oireileva, 13

14 14 kehitysvammainen tai muulla tavoin pitkäaikaisesti sairas. Tällöin sosiaaliviranomaisen on yhteistyössä terveydenhuollon tai muiden palvelujen tuottajien kanssa järjestettävä lapsen tarvitsema hoito, terapia tai kuntoutus. Sijaishuoltopaikan valinnassa on kiinnitettävä erityistä huomiota huostaanoton perusteisiin ja lapsen tarpeisiin sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitämiseen ja hoidon jatkuvuuteen (lastensuojelulaki 50 ). Lapsen toivomukset, mielipide, etu ja yksilölliset tarpeet on otettava huomioon. Lapselle valitaan sellainen sijaishuoltopaikka, joka parhaiten vastaa juuri hänen tarpeisiinsa. Näin saadaan aikaan suotuisat edellytykset hyvälle kasvatukselle ja hoidolle lähtien sijaishuolto on tullut järjestää ensisijaisesti perhehoidossa. Lapsen sijaishuolto voidaan järjestää laitoshoitona vain, jos sitä ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa tai muualla. (LSL 50 ). Valtakunnallisessa sijaishuollon laatukriteerit -julkaisussa (Laituri-projekti 2004) on kuvattu hyvän sijaishuollon lähtökohtia ja perusteita. Sijaishuoltoa voidaan kuvata lapsen polkuna, jossa alkuvaiheessa lähdetään lasta puolimatkaan vastaan, keskivaihe kuvaa arkea sijoituspaikassa ja loppuvaiheessa lähdetään jälleen saattamaan lasta seuraavaan elämänvaiheeseen (Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit 2004, s. 8). Sijaishuollon tarjoajan on kuvattava monipuolisesti sijoituspaikan luonnetta, toimintaa ja mahdollisuuksia. Sijaishuoltopaikka ja lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä arvioivat yhdessä, vastaavatko sijaishuoltopaikan toiminta, resurssit ja tilanne lapsen tarpeisiin. Sijaishuoltopaikassa on oltava nimetty vastuuhenkilö ja henkilöt, jotka arvioivat yksikön sopivuutta lapsen tarpeisiin (Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit s.15 16). Lapselle ja hänen vanhemmilleen on annettava etukäteen riittävästi tietoa sijaishuoltopaikasta, ja heille on varattava mahdollisuus tutustua tulevaan sijoituspaikkaan ennen kuin siitä päätetään. Sijaishuoltopaikan on nimettävä vastuuhenkilöt tutustumisvaiheen hoitamista varten. Lapselle tai nuorelle ja hänen vanhemmilleen esitellään sijaishuoltopaikan tilat ja tavat sekä käydään läpi säännöt, käytännöt, sijoituksen tarkoitus, tavoitteet ja kesto (Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit s. 18). Sijaishuoltopaikalla on oltava kirjallinen suunnitelma (sijoittamissuunnitelma) siitä, miten lapsi vastaanotetaan, kun hän saapuu sijaishuoltopaikkaan ja mikä on henkilöstön työnjako saapumistilanteessa. Lapsen vastaanottoon pitää varata riittävästi aikaa, hänelle varatun huoneen on oltava valmiina ja lasta on autettava tutustumaan muihin sijaishuoltopaikassa asuviin lapsiin, nuoriin ja aikuisiin. Sijoitukseen liittyviä asioita käydään läpi lapsen iän ja kehitystason mukaisesti (Valtakunnalliset sijaishuollon laatukriteerit s ). Sijoitusprosessin onnistumista on arvioitava sekä sijoituksen aikana että sen päättyessä. Luonteva tilanne arvioinnille on esimerkiksi silloin, kun lapselle tai nuorelle tehdään asiakassuunnitelma tai hoitosuunnitelma. Sijoituksen päättymisen pitää olla yhtä suunniteltu kuin aloituksen ja varsinaisen sijaishuoltovaiheen. Päätösvaihe ja lasta tai nuorta koskevien jatkosuunnitelmien tekeminen on aloitettava riittävän varhain.

15 Sijoituksen päättyessä lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä arvioi yhdessä lapsen ja huoltajien sekä mahdollisten muiden lapselle läheisten henkilöiden kanssa, miten sijoitus onnistui. 3.3 Laadunvalvonta /omavalvonta Sosiaalihuollon järjestämisen (laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000, 6, myöhemmin asiakaslaki) on perustuttava viranomaisen tekemään päätökseen tai yksityistä sosiaalihuoltoa järjestettäessä sosiaalihuollon toteuttajan ja asiakkaan väliseen kirjalliseen sopimukseen. Lastensuojelun asiakkaana olevalle lapselle on tehtävä asiakassuunnitelma, jota täydennetään erillisellä hoito- ja kasvatussuunnitelmalla. Lapsen hoito ja kasvatus nojautuvat näihin suunnitelmiin. Palveluntuottaja sitoutuu suunnitelmiin ja sopimuksiin ja vastaa siitä, että palvelukokonaisuus täyttää sille asetetut vaatimukset. Sosiaalihuollon asiakaslain mukaan asiakkaalla on oikeus hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun. Lapsen tai nuoren asioista vastaavan sosiaalityöntekijän on valvottava, että hoito ja huolenpito toteutuvat suunnitelmien mukaisesti. Sijaishuoltopaikan on varmistettava palvelujensa laadun tasaisuus siten, että palvelu vastaa lapsen ja nuoren tarpeisiin koko sijoituksen ajan. Laadukkaan palvelun perusedellytyksiä on riittävä, koulutettu (laki sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuuksista 272/2005, myöhemmin kelpoisuuslaki), osaava, hyvinvoiva ja motivoitunut henkilöstö. Henkilöstöllä on oikeus täydennyskoulukseen ja työnohjaukseen. Lastensuojeluyksikön tilojen ja ympäristön on oltava tarkoituksenmukaisia, viihtyisiä ja turvallisia, ja niiden on annettava lapselle tai nuorelle mahdollisuus riittävään yksityisyyteen. Lastensuojeluyksikön pitää olla säännöllisesti vuorovaikutuksessa palvelun tilaajien, lapsen asioista vastaavien sosiaalityöntekijöiden, vanhempien ja lapsen muun verkoston kanssa. Työskentelytapojen ja -menetelmien on oltava tarkoituksenmukaisia ja vastattava lasten ja nuorten tarpeisiin sekä noudatettava lastensuojelun eettisiä periaatteita. Aikuisen läsnäolo, yhteinen aika ja toiset huomioon ottava ja välittävä ilmapiiri ovat lapselle ja nuorelle tärkeitä. Lapsilla, nuorilla, heidän vanhemmillaan ja palvelujen tilaajilla pitää olla mahdollisuus antaa säännöllistä asiakaspalautetta, joka myös käsitellään ja otetaan mahdollisuuksien mukaan huomioon toiminnassa. Omavalvonta Yksityisen sosiaalipalvelun tuottajan (laki yksityisistä sosiaalipalveluista 6 :n 1 mom.) on laadittava toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi omavalvontasuunnitelma, joka kattaa kaikki palvelujen tuottajan tarjoamat sosiaalipalvelut ja palvelukokonaisuudet. 15

16 Em. lain (6 :n 2 mom.) mukaan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi antaa määräyksiä omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston määräykset omavalvonnasta tulivat voimaan (Yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien omavalvontasuunnitelman laatimista, sisältöä ja seurantaa koskevat määräykset Dnro 7754/03.03/2011, ). Velvollisuus laatia omavalvontasuunnitelma koskee kaikkia, sekä luvan- että ilmoituksenvaraisia yksityisiä sosiaalipalveluja. Omavalvontasuunnitelman laajuus ja sisältö määräytyvät toimialan ja toiminnan mukaan siten, että pienet yritykset soveltavat määräyksiä niiltä osin kuin on tarkoituksenmukaista. Palvelujen tuottajan on pidettävä omavalvontasuunnitelma julkisesti nähtävänä ja sen toteutumista on seurattava. Omavalvontasuunnitelma on päivitettävä vähintään kerran vuodessa. Palveluntuottajan toiminnan on täytettävä jatkuvasti laissa säädetyt toimintaedellytykset. Palveluntuottajan on siksi arvioitava toimintaansa koko ajan. Suunnitelman on katettava kaikki sosiaalipalvelut, joita annetaan palvelun tuottajan eri toimintayksiköissä, riippumatta siitä, onko toiminta ympärivuorokautista vai ei. Omavalvontasuunnitelman tarkoitus on korostaa palvelujen tuottajan omaa vastuuta palvelujen laadusta. Kun suunnitelma on kaikkien nähtävillä, asiakkaat ja heidän omaisensa ja palvelujen tuottajan palveluksessa olevat työntekijät voivat osaltaan pitää silmällä omavalvonnan toteutumista. Omavalvonnan keskeinen periaate on, että toiminnassa pyritään tunnistamaan ne kriittiset kohdat, joissa alitetaan, tai joissa on uhkana alittaa lakien, asetusten, laatusuositusten, valvontaohjelmien ja muiden toimintaohjeiden sekä palveluntuottajan itse itselleen asettamien vaatimusten vähimmäistaso. Laadun kannalta kriittisiksi todetuille toiminnoille laaditaan toimintaohjeet ja niitä arvioidaan säännöllisesti. Siltä varalta, että omavalvonnassa todetaan poikkeamia työn laadussa, laaditaan suunnitelma korjaavista toimenpiteistä. Omavalvonta kulkee käsi kädessä yksikön laatutyön kanssa. Laadunhallinta ja laadun varmistaminen luovat perustan myös omavalvonnan tulokselliselle toteuttamiselle. 16

17 4 Henkilöstöön ja henkilöstömitoitukseen kohdistuva valvonta Valvonta kohdistuu näihin Vastuuhenkilö ja kelpoisuus Vaadittava/suositeltava taso Vastuuhenkilöllä on kelpoisuuslain 10 :n 4 mom. mukainen kelpoisuus Johto- ja valtasuhteet on määritelty kirjallisesti Henkilöstö ja kelpoisuus Henkilöstöllä on kelpoisuuslain mukainen koulutus (Lsl 60, Kelpoisuuslaki 6 ja 8 ) Vastuuhenkilön lisäksi vähintään puolella henkilöstöstä on sosiaali- ja terveysalan amk-tutkinto Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittäminen Vuoden aikana vähintään 3 kuukautta työskennelleiden rikostausta on selvitetty Henkilöstön täydennyskoulutus ja työnohjaus Henkilöstön täydennyskoulutussuunnitelma on laadittu Työnohjaus on mahdollistettu kaikille työntekijöille 4.1 Vastuuhenkilö: tehtävät ja kelpoisuus Tehtävät Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 5 :n mukaan toimintayksiköllä, olipa kyse luvanvaraisesta perhekodista tai lastensuojelulaitoksesta, on oltava nimetty vastuuhenkilö, joka vastaa siitä, että palvelutoiminta täyttää sille asetetut vaatimukset ja edellytykset. Lastensuojelulain 60 :n mukaan lastensuojelulaitoksella on oltava hoito- ja kasvatustehtävistä vastaava johtaja. Käytännössä yksityisen lastensuojelulaitoksen hoito- ja kasvatustehtävistä vastaava johtaja toimii samalla myös palveluista vastaavana henkilönä. Lastensuojelulaitoksessa, jossa on useampi asuinyksikkö, voi olla yhteinen vastuuhenkilö, jos yksiköt sijaitsevat samassa rakennuksessa tai muodostavat toiminnallisen kokonaisuuden. Toiminnallisessa kokonaisuudessa asuinyksiköt voivat sijaita myös eri rakennuksissa. Vastuuhenkilön tehtävät kahden tai kolmen asuinyksikön lastensuojelulaitoksessa sisältävät paljon toimintaan liittyvää päätöksentekoa ja henkilöstöhallintoa, joten vastuuhen- 17

18 18 kilön pitää olla työntekijöiden ja yhteistyökumppaneiden tavoitettavissa. Tämä tarkoittaa, ettei vastuuhenkilö voi toimia kovin usein vuorotyössä. Lastensuojelun sijaishuolto edellyttää sosiaalialan erityisosaamista. Vastuuhenkilö johtaa sekä asiakastyötä että henkilöstöä. Hän vastaa siitä, että yksikköön sijoitettu lapsi saa tarpeitaan vastaavaa hoitoa ja kasvatusta, ja siitä, että henkilökunnalla on riittävästi osaamista ja valmiuksia vastata lapsen tarpeisiin. Vastuuhenkilön tehtävänä on pitää yhteyttä myös lasten vanhempiin ja omaisiin, lapsen asioita hoitaviin sosiaalityöntekijöihin, kouluihin ja terveydenhuoltoon sekä muihin tahoihin, joita lapsen hoidossa ja kasvatuksessa tarvitaan. Vastuuhenkilön pitää tuntea sosiaalisten ongelmien taustat ja sosiaalihuollon toimintaperiaatteet. Hänen on tunnettava sosiaalityön, myös aikuissosiaalityön, palvelujärjestelmän toimintatavat. Hänen on oltava erityisen perehtynyt lastensuojelulakiin ja lastensuojelun toimintatapoihin ja lastensuojeluun oleellisesti liittyvään muuhun lainsäädäntöön (esimerkiksi laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, asiakaslaki, hallintolaki) ja määräyksiin ja ohjeisiin sijaishuollossa käytettävistä rajoituksista ja muuhun vastaavaan. Vastuuhenkilö vastaa esimerkiksi siitä, että toimintayksiköllä on palvelujen tarpeeseen ja asiakkaiden lukumäärään nähden riittävästi henkilöstöä, jonka koulutustaso ja ammattitaito mahdollistavat korkeatasoisten palvelujen antamisen. Palvelujen vastuuhenkilön on toimittava yksikössä, josta hän vastaa ja osallistuttava yksikön toimintaan niin, että hän pystyy käytännössä huolehtimaan velvoitteistaan. Pelkkä nimellinen vastuuhenkilö ei täytä vastuuhenkilölle asetettavia vaatimuksia. Kelpoisuus Laitoksen hoito- ja kasvatustehtävistä vastaavalta johtajalta (LsL 60 ) vaaditaan sosiaalihuollon kelpoisuuslain 10 :n 4 momentin mukaisesti 1) soveltuva korkeakoulututkinto, 2) alan tuntemus sekä 3) riittävä johtamistaito. 1) Soveltuva korkeakoulututkinto Korkeakoulututkinnolla tarkoitetaan vähintään alempaa yliopistollista tutkintoa tai ammattikorkeakoulututkintoa. Siirtymäsäännösten mukaan myös ammattikorkeakoulututkintoja edeltäneet opistoasteen tutkinnot tuottavat kelpoisuuden tehtäviin, joissa edellytetään korkeakoulututkintoa. On tärkeää, että johtajalla on sellaista asiantuntemusta, joka auttaa vastaamaan sosiaalipalveluita käyttävien asiakkaiden tarpeisiin ja jonka avulla johtaja voi kehittää henkilöstön ammatillista osaamista. Lastensuojeluyksiköiden johtoon on perusteltua valita ensisijaisesti sosiaalialan tutkinnon suorittaneita henkilöitä. Säännöksen sanamuoto ei kuiten-

19 kaan estä valitsemasta sosiaalipalveluiden johtotehtäviin henkilöä, jolla on muu soveltuva korkeakoulututkinto, joka sisältää tai jonka lisäksi henkilöllä on riittävästi tehtävän edellyttämiä sosiaalihuollon opintoja. Riittäviksi opinnoiksi katsotaan vähintään 25 opintopistettä, joka vastaa noin 15 opintoviikkoa. Tämä vastaa entisen approbaturtason laajuisia opintoja. 2) Alan tuntemus Vastuuhenkilön on hallittava koko lastensuojeluyksikön toiminnan kokonaisuus: henkilöstöhallinto, arjen toiminta ja yhteistyö eri viranomaisten ja lapsen läheisten kanssa. Hänen on tiedettävä, mitä sijoitusprosessin eri vaiheissa tapahtuu ja mitä uudet sijoitukset ja sijoitusten päättymiset merkitsevät laitoksen toiminnassa. Riittävän pitkä kokemus lastensuojeluyksikössä tehdyssä työssä antaa vastuuhenkilöksi aikovalle näkemystä, miten lapsen kasvun häiriöt ja aikaisemmat kokemukset ilmenevät laitoksen arjessa, sekä siitä, miten pitkäjänteisellä työskentelyllä voidaan vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen. Valvontaohjelmaa laatinut työryhmä katsoo, että kolmen vuoden työskentelyä lastensuojelussa voidaan pitää yleensä riittävänä kokemuksena vastuuhenkilön tehtäviin. Työkokemukseksi lasketaan työskentely lastenhuollon laitoksessa tai ammatillisessa perhekodissa. Osana työkokemusta huomioidaan harkinnan mukaan myös pitkäaikainen toimiminen useamman kuin yhden lapsen sijaisvanhempana. Työkokemuksen riittävyyttä voidaan harkita tapauskohtaisesti, mutta edellytyksenä on, että henkilöllä pitää olla vähintään kolmannes eli yksi vuosi työkokemusta edellä mainituissa lastensuojeluyksiköissä. Kokemukseksi riittää myös vuosi avohuollon perhetyötä ja kaksi vuotta työskentelyä lastenhuollon laitoksessa. Työkokemukseksi ei riitä kuitenkaan pelkästään esimerkiksi lasten- tai nuorisopsykiatrian yksikössä tehty työ. 3) Johtamistaito Riittävä johtamistaito edellyttää joko tutkintoon sisältyvää tai sen lisäksi suoritettua johtamiskoulutusta tai käytännön kokemuksen kautta hankittua johtamistaitoa. Vaativissa johtotehtävissä on perusteltua edellyttää sekä koulutuksen että kokemuksen kautta hankittua johtamistaitoa. Laissa ei ole kuitenkaan määritelty, minkälainen johtamiskoulutus tuottaisi riittävän osaamisen. 4.2 Henkilöstön kelpoisuus, täydennyskoulutus ja työnohjaus Kelpoisuus Henkilökuntaa valittaessa on otettava huomioon toimintayksikön luonne: toimintayksikön toiminta-ajatus, kenelle palvelua tarjotaan, mihin toimintayksikkö on erikoistunut jne. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annettu laki ja asetus (Valtioneuvoston asetus 608/2005) tulivat voimaan Sosiaalihuollon kelpoisuuslain tarkoituksena on edistää sosiaalihuollon asiakkaan oikeutta hyvään sosiaalihuol- 19

20 20 toon ja hyvään kohteluun edellyttämällä, että sosiaalihuollon ammatillisella henkilöstöllä on tarvittava koulutus ja perehtyneisyys. Laadukkaiden palveluiden perusedellytyksenä on tehtävien vaativuustasoa vastaava koulutus. Sosiaalihuollon kelpoisuuslaissa on määritelty kelpoisuusvaatimukset keskeisiin sosiaalihuollon ammatteihin tehtävänimikkeittäin sekä vähimmäiskoulutusvaatimus muihin sosiaalihuollon ammatillisiin tehtäviin. Kelpoisuuslain ja -asetuksen mukaisia sosiaalihuollon henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia on noudatettava kaikilla kunnan ja valtion hallinnonaloilla sekä yksityisissä sosiaalipalveluissa, jotka kuuluvat lain yksityisistä sosiaalipalveluista piiriin. Yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain 4 :n mukaan yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajien henkilöstön on täytettävä samat kelpoisuusehdot kuin kunnan tai kuntayhtymän vastaavissa tehtävissä työskentelevältä henkilöstöltä vaaditaan. Sijaishuoltoon sijoitetuilla lapsilla on nykyisin usein takanaan monia sijoituksia kodin ulkopuolelle ja paljon muitakin traumatisoivia kokemuksia. Heille on erityisen tärkeää, että sijaishuoltopaikan henkilöstöllä on koulutukseen perustuvaa riittävää asiantuntemusta työhönsä, ja että henkilöstö on tarpeeksi kokenutta ja ammattitaitoista. Henkilökunnassa on tärkeää olla sekä miehiä että naisia, sillä osa rajoitustoimenpiteistä edellyttää toteuttajakseen lapsen kanssa samaa sukupuolta olevan työntekijän. Henkilökunnassa olisi hyvä olla eri-ikäisiä työntekijöitä. Sosiaaliohjaaja Sosiaaliohjaaja vastaa laitoksissa hoito- ja kasvatustehtävistä, joita he hoitavat yhdessä lähihoitajien kanssa. Laitokset voivat myös tehdä perhetyötä tai antaa jälkihuollon palveluja, jotka tällöin kuuluvat pääasiallisesti sosiaaliohjaajan tehtäviin. Kelpoisuusvaatimuksena sosiaaliohjaajan tehtäviin on tehtävään soveltuva sosiaalialalle suuntaava sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto. Kelpoisuuslain 6 :ssä tarkoitettu sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto on erityisen sopiva koulutus lastensuojelulaitoksessa vaativissa hoito- ja kasvatustehtävissä toimiville työntekijöille. Sosiaaliohjaajan tehtäviin ja asiakastyön ohjausta sisältäviin sosiaalihuollon johtotehtäviin ovat edelleen kelpoisia soveltuvan sosiaalialan opistotutkinnon suorittaneet sosiaalikasvattajat, sosiaaliohjaajat ja sosiaalialan ohjaajat. Muu hoito- ja kasvatustehtävissä toimiva henkilökunta Sosiaaliohjaajien ohella lastensuojelulaitoksissa toimii hoito- ja kasvatustehtävissä myös muun alan koulutuksen saanutta henkilöstöä. Kelpoisuusvaatimuksena lähihoitajan tehtäviin on kelpoisuuslain 8 :n mukaan tehtävään soveltuva sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai muu vastaava tutkinto. Tällainen tutkinto on lähihoitajan tutkinto tai vastaava aikaisempi tutkinto (mm. kodinhoitaja, perushoitaja). Ammatillisen hoitohenkilökunnan kelpoisuus määritellään kelpoisuuslain 11 :ssä, jonka mukaan kelpoisuusvaatimukseksi muihin hoito- ja kasvatusteh-

21 täviin soveltuu sosiaali- ja terveysalan perustutkinto, tai muu sitä vastaava tutkinto, tai nuorisotoimintaan ja kasvatusalalle soveltuva ammatillinen kelpoisuus. On huomattava, että sosiaalihuollon kelpoisuuslakia sovelletaan nimensä mukaisesti vain sosiaalihuollon ammatilliseen henkilöstöön. Lakia ei sovelleta sosiaalihuollon organisaatiossa tai toimintayksikössä hoidettaviin tehtäviin, jotka eivät edellytä sosiaalihuollon ammatillista osaamista. Tällaisia tehtäviä ovat mm. terveydenhuollon, taloustoimiston, kiinteistön huoltosekä keittiöhenkilökunnan tehtävät. Terveydenhuollon henkilöstö, esimerkiksi lääkärit, psykologit ja sairaanhoitajat kuuluvat terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) piiriin. Sosiaalihuollon yksiköissä toimivat terveydenhuollon koulutuksen saaneet työntekijät on merkitty Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ylläpitämään terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin (Terhikki-rekisteri). Rekisteriin merkitään ammattinimikettä käyttämään oikeutettu ammattihenkilö (esim. lähihoitaja, psykoterapeutti) tai laillistettu ammattihenkilö (esim. lääkäri, sairaanhoitaja, puheterapeutti, psykologi ja toimintaterapeutti). Kasvatus- ja hoitohenkilökuntaan kuuluviksi ei lasketa vartijoita, keittiö-, talous- ja kiinteistöhuollon henkilökuntaa tai muuta erityishenkilökuntaa eikä opiskelijoita, harjoittelijoita ja oppisopimuskoulutuksessa olevia eikä sellaisia, joilta puuttuu alan koulutus. Vastuuhenkilön lisäksi vähintään puolella mitoitukseen laskettavasta hoitoja kasvatushenkilökunnasta on oltava sosiaali- ja terveysalan AMK -tutkinto tai entinen vastaava opistoasteen tutkinto, ja edellä mainituista vähintään kahdella henkilöllä asuinyksikköä kohden on oltava sosiaalialan tutkinto. Muulla hoito- ja kasvatustehtävissä olevalla henkilökunnalla on oltava tehtävään soveltuva muu ammatillinen perustutkinto. Tämän valvontaohjelman liitteenä (liite 1) on kootusti esitetty eri tutkintojen antama kelpoisuus hoitoja kasvatustyöhön. Täydennyskoulutus ja työnohjaus Vuoden 2005 elokuun alussa tuli voimaan sosiaalihuollon henkilöstön täydennyskoulutusta koskeva sosiaalihuoltolain (710/1982) muutos. Lakiuudistuksen tavoitteena oli turvata sosiaalihuollossa työskentelevän henkilöstön mahdollisuudet ylläpitää ja uudistaa ammattitaitoaan työelämän ja palvelurakenteen muuttuessa. Sosiaalihuollon täydennyskoulutusvelvoite (Sosiaalihuollon täydennyskoulutussuositus, STM:n julkaisuja 2006:6) edellyttää, että kunnat huolehtivat henkilöstönsä riittävästä osallistumisesta vuosittaiseen täydennyskoulutukseen. Täydennyskoulutuksen pitää olla suunnitelmallista ja kytkeytyä kiinteästi sosiaali- ja terveystoimen toimintakäytäntöjen ja palvelujärjestelmien kehittämiseen, sekä paikallisiin, alueellisiin ja valtakunnallisiin strategisiin kehittämistavoitteisiin. Järjestämis- ja toteuttamistapa on jätetty kuntien harkintaan. 21

22 Täydennyskoulutusvelvoite koskee ensisijaisesti kuntien sosiaalihuollon henkilöstöä, mutta välillisesti velvoite voi vaikuttaa myös yksityisten palvelujentuottajien toimintaan. Kuntien ostaessa sosiaalihuollon palveluja kolmannen sektorin tuottajilta ja yrityksiltä ne asettavat ostopalveluille laatuvaatimuksia, joihin sisältyy myös henkilöstön osaamista ja koulutustasoa koskevia vaatimuksia. Järjestäessään täydennyskoulutusta kunnat voivat tarjota myös yksityisille yrityksille ja kolmannen sektorin toimijoille mahdollisuutta osallistua niihin, mikäli se on toiminnan kannalta perusteltua. Yksityinen ja kolmas sektori vastaa luonnollisesti itse kustannuksista. Täydennyskoulutus on lakisääteistä. Se tarkoittaa, että työnantajalla on velvollisuus antaa henkilöstölle mahdollisuus osallistua siihen ja työntekijällä on oikeus ja velvollisuus osallistua ammattitaitonsa kehittämiseksi järjestettyyn koulutukseen. Myös yksityisen palvelujentuottajan on huolehdittava henkilöstönsä täydennyskoulutuksesta. Täydennyskoulutuksen riittävä määrä määritellään työntekijäkohtaisesti. Siinä otetaan huomioon kunkin työntekijän peruskoulutus, työn vaativuus ja toimenkuva. Riittäväksi täydennyskoulutuksen määräksi on arvioitu keskimäärin kolme kymmenen päivää vuodessa henkilöä kohden. Jotta koulutuksen toteutumista voidaan seurata ja arvioida, lastensuojeluyksiköiden on laadittava henkilökunnalleen koulutussuunnitelma. Työnohjaus on yksilön, yhteisön ja organisaation kehittämisen väline, joka perustuu ohjattavan tai ohjattavien kokemuksiin omasta työstään. Työnohjauksen avulla tuetaan työssä jaksamista ja työssä kehittymistä. Työnohjaus perustuu organisaation, työntekijän ja työnohjaajan keskinäiseen sopimukseen, jossa määritellään työnohjauksen tavoitteet. 4.3 Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittäminen 22 Lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä annetun lain (504/2002) tarkoituksena on suojella alaikäisten henkilökohtaista koskemattomuutta ja edistää heidän henkilökohtaista turvallisuuttaan. Henkilön taustojen selvittämistä koskevia erityissäännöksiä voidaan sosiaali- ja terveydenhuollossa soveltaa ainoastaan lakia, joka koskee lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämistä. Lain mukaan työnantajan on pyydettävä henkilöltä nähtäväksi rikosrekisterilain (770/1993) 6 :n 2 momentissa tarkoitettu rikosrekisteriote, kun henkilö ensi kerran otetaan tai nimitetään sellaiseen työ- tai virkasuhteeseen, johon pysyväisluontoisesti ja olennaisesti kuuluu ilman huoltajan läsnäoloa tapahtuvaa alaikäisten kasvatusta, opetusta, hoitoa taikka muuta työskentelyä henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa alaikäisen kanssa. Lakia sovelletaan myös tietyin edellytyksin mm. perhehoitajalaissa tarkoitettuun perhehoitajan antamaan perhehoitoon, yksityisiä sosiaalipalveluita sääntelevän lain mukaiseen palveluntuottajaan lupamenettelyssä sekä siviilipalveluslaissa (1446/2007) tarkoitettuun siviilipalvelusvelvollisen työpalveluun.

23 Lakia ei kuitenkaan sovelleta tehtäviin, jotka kestävät yhden vuoden aikana yhteensä enintään kolme kuukautta. Jos henkilöllä on useita alle kolme kuukautta kestäviä määräaikaisia harjoittelusuhteita, ote pyydetään siinä vaiheessa, kun niiden yhteenlaskettu kesto vuoden aikana ylittää yhteensä kolmen kuukauden ajan. Työnantaja on velvollinen selvittämään lasten kanssa työskentelevien henkilöiden rikostaustaa ennen työsopimuksen tekemistä tai virkaan nimittämistä. Velvollisuuden laiminlyönti on rangaistavaa. Henkilön rikostausta selvitetään siten, että tehtävään valittu työntekijä hankkii itsestään rikosrekisteriotteen ja esittää sen työnantajalle nähtäväksi tämän pyynnöstä. Ote ei saa olla kuutta kuukautta vanhempi. Jos yksikkö käyttää vuokrayrityksen työntekijää sijaisena, on varmistettava, että hänen rikostaustansa on selvitetty. Rikosrekisteriote on pyydettävä vain nähtäväksi, siitä ei saa ottaa yksikköön kopiota ja rikosrekisteriote on palautettava asianomaiselle henkilölle. 4.4 Henkilöstömitoitus Valvonta kohdistuu Vaadittava/suositeltava taso Henkilöstömäärä/ lasten/perheiden määrä Lastenkodit ja nuorisokodit vähintään 7 työntekijää/enintään 7 lasta Erityisen huolenpidon yksiköt vähintään 10 työntekijää/enintään 5 lasta vähintään 14 työntekijää/enintään 7 lasta Yövuorossa aina vähintään 2 työntekijää. Perhetukiyksiköt - ensi ja turvakodit - perhekuntoutus- ja arviointiyksikkö vähintään 7 työntekijää/enintään 7 perhepaikkaa vähintään 7 työntekijää/enintään 4 perhepaikkaa Perhekotiyhteisöt 1 aikuinen/4 lasta; 2 aikuista/7lasta Kylä-/laitosyhteisöön kuuluu lisäksi kylän johtaja, kasvattajia, ohjaajia, sosiaalityöntekijä, vanhempien sijaistajia ym. työntekijöitä. Kokonaisuudessaan henkilökuntaa on 0,7/lapsi. 23

24 Koulukodit Asuinyksikkö: sosiaalityöntekijä, vastaava ohjaaja ja 5-6 ohjaajaa/7 lasta Perhekoti: perhekodin vanhempien lisäksi 1 ½-3 työntekijää/7lasta Koulukodissa voi olla johtaja, apulaisjohtajia, psykologeja, opettajia, erityisopettajia, koulunkäyntiavustajia, erikoissairaanhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, vastaavia ohjaajia ja ohjaajia sekä tarpeen mukaan muuta henkilökuntaa Lastensuojelulaitokset: lastenkodit ja nuorisokodit, erityisen huolenpidon yksiköt, perhetukiyksiköt, perhekotiyhteisöt, koulukodit Lastensuojelulain 37 :n mukaan lastensuojelulaitoksia, joissa voidaan järjestää lastensuojelulaissa tarkoitettua lapsen sijaishuoltoa sekä 37 :ssä tarkoitettu sijoitusta avohuollon tukitoimena, ovat lastenkodit ja koulukodit sekä muut näihin rinnastettavat lastensuojelulaitokset. Näihin rinnastettavia lastensuojelulaitoksia ovat perhekotiyhteisöt, perhetuki- ja perhekuntoutusyksiköt sekä perheryhmäkodit. Toimintayksikkö voi erikoistua toimintasuunnitelmassa määritellyllä tavalla esimerkiksi kehitysvammaisten, psykiatrisesti oireilevien tai päihde- ja huumekuntoutusta vaativien lasten ja nuorten huolenpitoon. Tällöinkin on huomioitava, että kyse on lastensuojeluyksiköstä, jonne sijoitus tapahtuu lastensuojelulain perusteella. Henkilöstörakenteessa ja mitoituksessa on otettava huomioon toiminnan luonne ja henkilöstöltä edellytettävä kelpoisuus. Lastenkodit ja nuorisokodit Lastensuojelulaitoksessa on oltava lasten ja nuorten tarvitsemaan hoitoon ja kasvatukseen nähden riittävä määrä sosiaalihuollon ammatillista ja muuta henkilöstöä (lastensuojelulaki 58 ). Hoito- ja kasvatustehtävissä olevan henkilöstön kelpoisuusvaatimuksissa on otettava huomioon toimintayksikön asiakaskunnan erityistarpeet ja toiminnan luonne (lastensuojelulaki 60 ). Erilaiset lapset tarvitsevat erilaisia palveluja, joten henkilöstöltä vaaditaan hyvin laaja-alaista ammattitaitoa sekä kykyä työskennellä usein haastavissa tilanteissa. Lastensuojelulain 59 :n mukaan asuinyksikössä saadaan hoitaa yhdessä enintään seitsemää lasta tai nuorta. Samaan rakennukseen voi olla sijoitettuna enintään 24 lasta tai nuorta. Asuinyksikössä pitää olla vähintään seitsemän hoito- ja kasvatustehtävissä toimivaa työntekijää. Jos samassa rakennuksessa on useampi asuinyksikkö, hoitohenkilökuntaa pitää olla vähintään kuusi henkilöä asuinyksikköä kohden. Heidän lisäkseen toimintayksikössä pitää olla yksi yhteinen vastuuhenkilö tai kussakin asuinyksikössä oma vastuuhenkilönsä. Vastuuhenkilö vastaa siitä, että yksikössä toteutet- 24

25 tavat palvelut täyttävät niille asetetut vaatimukset (laki yksityisistä sosiaalipalveluista 5 ). Jos kaksi asuinyksikköä toimii eri rakennuksissa, molemmissa pitää olla seitsemän hoito- ja kasvatushenkilökuntaan kuuluvaa henkilöä. Jommankumman asuinyksikön henkilökunnasta yhden on toimittava vastuuhenkilönä. Mikäli asuinyksiköt sijaitsevat samassa kunnassa, mutta etäällä toisistaan, kussakin on oltava oma vastuuhenkilö. asuinyksikköjä hoito- ja kasvatushenkilöstö vastuuhenkilöä yhteensä henkilöstöä 1 7 sisältyy ed. 7 2 samassa rakennuksessa 6+6 (+1) yhteinen vastuuhenkilö (13) 12 2 eri rakennuksessa/pihapiiri 7+7 1toimii vastuuhenkilönä jommastakummasta yksiköstä 14 2 samassa tai eri kunnassa 7+7 molemmissa vastuuhenkilö 14 3 kahdessa eri rakennuksessa (+1) yhteinen vastuuhenkilö 12 7 (+1) 2 samassa rakennuksessa ja yhteinen vastuuhenkilö ja 2 eri rakennuksessa +1 Taulukko: Henkilöstön lukumäärä, vastuuhenkilöittäin asuinyksikköä kohti Kiireellisissä tapauksissa voidaan tilapäisesti poiketa hoidettavien laissa säädetystä lukumäärästä. Henkilöstön määrä on suhteuttava hoidettavien lasten tai nuorten lukumäärään. Tilapäiseksi poikkeamiseksi voidaan yleensä katsoa sijaishuollossa enintään kolme kuukautta. Suunnitelmallinen sijaishuollon paikan käyttäminen kriisipaikkana ei ole tilapäistä toimintaa. Tilapäinen poikkeaminen saattaa tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun sijaishuollosta on lähtemässä lapsi 25