OPINNÄYTETYÖ PIENYRITTÄJIEN KOULUTUSHALUKKUUTEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT

Transkriptio

1 OPINNÄYTETYÖ PIENYRITTÄJIEN KOULUTUSHALUKKUUTEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT Savonia ammattikorkeakoulu, Liiketalous Kuopio, Tradenomiopiskelijat Katriina Kallio, Tiina Kosti 1 JOHDANTO Tutkimuksen tausta ja tavoitteet Pyrke-koulutushanke Tutkimuksen rakenne 8 2 PIENYRITTÄJYYS POHJOIS-SAVOSSA Pienyrityksen määritelmä Yrittäjyyden kehittyminen Yrittäjyys Pohjois-Savossa Yrittäjien koulutustarpeet 12 3 KOULUTUS OSANA YRITTÄJYYDEN KEHITTÄMISTÄ Koulutus ja elinikäinen oppiminen Pienyrittäjän oppimismalli Yrittäjänä kouluttautuminen Pienyrittäjän motivointi koulutukseen Pienyrityksen koulutusta estävät ja koulutukseen kannustavat tekijät Koulutuksen vaikuttavuus yrityksissä Yrittäjäkoulutuksen tarjonta Suomessa Yrittäjäkoulutuksen puutteita 24 4 TUTKIMUSASETELMA JA TUTKIMUKSEN TOTEUTTAMINEN Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkimuksen kulku Tulosten luotettavuus Kyselylomakkeen rakenne 28 5 TUTKIMUSTULOKSET Taustatiedot Yrityksen sijaintipaikkakunta Yrityksen päätoimiala Vastaajan koulutus Yrittäjänä oloaika Aiemmat osallistumiskerrat koulutukseen Koulutushalukkuuteen liittyvät kysymykset Odotukset koulutukselta/kurssilta Koulutushalukkuuteen vaikuttavat tekijät Koulutushalukkuutta vähentävät tekijät Koulutukseen osallistumattomuus viimeisen kahden (2) vuoden aikana...35

2 Hyvä koulutus/kurssi olisi Koulutuksen aihealueet, joihin kaivattiin koulutusta Yrityskoulutuksen kehittäminen Pyrke-hankkeesta tietoisuus Lähteet, joista saatu tietoa Pyrke-hankkeesta Erillinen kysely Pyrke-koulutukseen osallistuneille Miksi osallistui Pyrke-koulutukseen? Koulutukseen osallistuminen Ennakko-odotukset koulutukselta Yrityksen hyötyminen Pyrke-koulutuksesta Hyötyminen koulutuksesta Hyötymättömyyden syyt Koulutuksen onnistuminen kouluarvosanoin Aikaisempi koulutukseen osallistuminen Muiden tahojen järjestämään koulutukseen osallistuminen JOHTOPÄÄTÖKSET OMAA POHDINTAA...48 LÄHTEET LIITTEET

3 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta ja tavoitteet Tutkimus sai alkunsa Savon Aikuisopiston ja Savon Yrittäjien PYRKE-yhteishankkeesta. Lähtökohtana oli selvittää pienyrittäjien koulutushalukkuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä Pohjois-Savossa. Pyrkekoulutushankkeen osalta tarkoituksena oli selvittää mikä juuri Pyrkessä sai koulutushalukkuuden syttymään sekä miten pienyrittäjät hyötyivät Pyrke-koulutuksesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa Pyrke-hankkeen onnistumisesta ja miten sen pohjalta koulutusta voisi jatkossa kehittää sekä millaista koulutusta pienyrittäjien keskuudessa kaivataan. 1.2 Pyrke-koulutushanke PYRKE-koulutushanke palvelee yrittäjien ja henkilöstön osaamisen kehittämistä pohjoissavolaisten pienyritysten kilpailu-, kasvu- ja työllistämiskyvyn varmistamiseksi. Keinona on toteuttaa yritysten tarpeista lähtevää koulutusta edullisesti. Koulutukset voidaan toteuttaa yritys-, toimiala-, aihe- tai paikkakuntakohtaisesti. Teemakoulutukset ja asiantuntijaseminaarit kuuluvat myös ohjelmaan sekä tavoitteena voi olla myös tutkinnon suorittaminen. Vuosien aikana on koulutuksiin ja seminaareihin osallistunut lähes 600 henkilöä 500 pohjoissavolaisesta pienyrityksestä. Koulutusten yhteydessä yrittäjillä on mahdollisuus tavata muita alan yrittäjiä, jolloin voidaan vaihtaa kokemuksia kentältä ja pohtia vertaisryhmässä esille tulevia aiheita. Hankkeen ideoijana ja alullepanijana toimivat Savon Yrittäjät jäsenistönsä aloitteesta. Hanketta hallinnoi Savon aikuisopisto. Rahoittajina toimii ESR/Itä-Suomen lääninhallitus, Sivistysosasto ja Pohjois-Savon kunnat. Hankkeeseen osallistuvat yritykset pääsevät mukaan kohtuullisella omarahoitusosuudella johon vaikuttaa koulutuksen aihe, kesto, hinta ja ryhmäkoko. Lisäksi osallistujilta edellytetään koulutukseen käytetyn työajan raportoimista. Kouluttajina toimivat Pohjois-Savon alueen eri oppilaitokset sekä alan yrittäjät ja asiantuntijat.

4 8 1.3 Tutkimuksen rakenne Teoriaosuus työssämme koostuu kirjallisuustutkimuksesta, jossa esitellään tutkimukseen läheisesti liittyviä aihealueita kuten pienyrittäjyyttä, yrittäjyyden eri käsitteitä sekä koulutusta osana yrittäjyyden kehittämistä. Teoria osuuden päättää yrittäjäkoulutuksen tarjonta suomessa. Tutkimuksen empiirisessä osassa esittelemme tutkimustuloksia havainnollistaen niitä taulukoin ja kuvioin. Lopuksi esitämme yhteenvedon tehdystä tutkimuksesta sekä johtopäätöksiä saaduista tuloksista.

5 2 PIENYRITTÄJYYS POHJOIS-SAVOSSA Pienyrityksen määritelmä Vuoden 2002 alusta tuli voimaan laki, joka määrittelee pienyrityksen. Pienyritykseksi katsotaan yritys, jonka liikevaihto on alle euroa, taseen loppusumman pitää olla euroa ja henkilöstöä korkeintaan 50. Yksi kolmesta rajoituksesta saa ylittyä. Suomessa on noin yritystä, joista suurin osa pääsee osallistumaan tilinpäätökseen ja kirjanpitoon liittyvistä helpotuksista, esimerkiksi toimintakertomuksen voi jättää laatimatta ja tuloslaskelman voi esittää lyhennettynä. Pienyrityksistä voidaan erottaa mikroyritykset, joissa työntekijöitä saa olla korkeintaan 9. Suomessa mikroyritysten osuus kaikista yrityksistä on n. 94 prosenttia. (Kallio 2002, 25.) Pienyritys voidaan määritellä mm. seuraavalla tavalla: Tyypillisellä pienyrityksellä on kapea tuotevalikoima ja huomattavasti enemmän pienempiä kilpailijoita kuin suuryrityksellä. Pienyritys tuottaa vain vähän toisista eroavan tuotteen ja seuraa kilpailijoiden hintoja hinnoittelussaan. Kun on kysyntää, pienyritys reagoi hintaa muuttamalla ja yrittämällä pitää sen alhaisempana kuin kilpailijoittensa hinta. Suhteellisesti pienyrityksen markkinat ovat pienemmät kuin suuryrityksillä, mikä rajoittaa niiden mahdollisuuksia vaikuttaa myytyihin määriin, yleiseen hintatasoon ja liiketoimintaympäristöön. Toimialallaan pienyritys kärsii kohtalaisesta ylikapasiteetista, mutta toisaalta se voi lyhyellä ajalla pienentää tuotteidensa muuttuvia yksikkökustannuksia. Pienyritys kokee kilpailun yleensä kireäksi esimerkiksi asiakaspalvelussa, mutta toisaalta se saattaa kokea hintakilpailun laimeaksi. (Kallio 2002, 26; Boltonin komitea 1971.) Pienyritys on tyypillisimmillään käynnistetty vain yrittäjän omalla pääomapanoksella. Omistajayrittäjä johtaa pienyritystä henkilökohtaisesti omalla persoonallisella tavallaan ilman muodollista organisaatiota, tällä tavoin hän on mukana liikkeenjohdon koko toimintakentässä. Pienyritys on myös itsenäinen taloudellinen yksikkö, eikä osa suurempaa yritystä, näin ollen omistajayrittäjä on suhteellisen vapaa ulkopuolisesta kontrollista päätöksiä tehdessään. Pienyritys voi kohdata usein kassavirta-vaikeuksia ja sen onkin usein rahoitettava toimintaansa velaksi, koska yrittäjän omat pääomat ovat osoittautuneet riittämättömiksi. (Kallio 2002, 26; Boltonin komitea 1971.)

6 10 Pienyritykset ovat pieniä vain yksittäisinä yrityksinä. Yritysjoukkona ne muodostavat suuren kestävän ja omanmallisen taloudellisen voimakentän. Markkinatalouden kehityksen ja uusiutumisen kannalta pienyritykset ovat olennainen moottori. (Jahnukainen 1992, 28.) 2.2 Yrittäjyyden kehittyminen Yleisesti yrittäjyys on totuttu yhdistämään pienyrityksen omistamiseen ja johtamiseen. Yrittäjyyden katsottiin syntyneen 1100-luvulla jolloin alun perin yrittäjyys on merkinnyt yksilöä ja hänen erityislaatuista toimintatapaansa. Yrittäjyydellä kuvattiin tuolloin seikkailijaa ja riskin ottajaa, projektinomaisten toimeksiantojen suorittajaa. Pienyritys on kuitenkin vain yksi yrittäjyyden kuvauksen kohde, joka on saanut muotonsa teollistumisen edetessä 1900-luvulla. (Kyrö 2004, online.) luvulla yrittäjyys alkoi saada uutta merkitystä. Sillä alettiin kuvata sekä yhteiskunnan laajempia muutoksia että uudenlaisia omistamisen ja työnteon muotoja. Perinteisen syntymään liittyvän aseman sijasta yrittäjyys kuvasi toimintaa, jossa yksilö loi oman tulevaisuutensa. Yrittäjyyden merkitys laajeni muutosagentiksi, vanhojen toimintamallien muuttajaksi ja uuden tiedon soveltajaksi. Olennaista tuohon aikaan oli kyky uskaltaa heittäytyä uuteen ja tuntemattomaan tilanteeseen, johon liittyi kokonaisvaltainen ympäristön havainnointi ja jonka seurauksena voitiin yhdistellä voimavaroja uudella tavalla. Sitä kautta voitiin luoda jotakin uutta ja/tai toteuttaa vanhaa tehokkaammalla tavalla. Riskin lisäksi yrittäjyyteen liittyi tarvittavien tuotannontekijöiden ja muiden voimavarojen yhteen sovittaminen sekä niistä neuvottelu ympäristön kanssa. (Kyrö 2004, online.) Yrittäjyyden merkitys alkoi muuttua vähitellen teollistumisen edetessä 1900-luvulla. Yrittäjyydellä alettiin yhä useammin viitata pienyritykseen ja siihen että yrittäjä oli henkilö, joka sekä omisti että johti pienyritystä. Yrittäjyys oli siis pienyrityksen omistamista ja johtamista. Joskus ajateltiin, että yrittäjä itsessään ei ollut kovin merkityksellinen, vaan pienyritys oli keskeisin yrittäjyyden kuvauksen kohde. (Kyrö 2004, online.) Yhtenäistä teoreettista viitekehystä yrittäjyydelle ei ole vielä pystytty luomaan johtuen yrittäjyyden olemuksen moni- ja poikkitieteellisyydestä. Yleensä teoriamuodostus on lähtenyt perinteisestä liiketaloustieteellisestä näkökulmasta ja vasta viime vuosina on hyväksytty yrittäjyyden olevan kimppu hyvin monien tieteenalojen osakokonaisuuksia ja sen on todettu sisältävän sekä sisäistä että ulkoista yrittäjyyttä. (Luoma ym. 1997, online.)

7 11 Erään kansainvälisen tutkimuksen mukaan suomi on noussut yritteliäimmäksi pohjoismaaksi. Suomen yrittäjyysaktiivisuus on edelleen nousussa, tällä hetkellä kymmenisen prosenttia työikäisistä suomalaisista on joko perustamassa yritystä tai toimii jo yrittäjänä. Ihmisten elämänkaaren eri vaiheissa heijastuu yhä enemmän kasvatukseen ja koulutukseen perustuva yrittäjämäinen elämäntapa. Kehittyvän yritysinnokkuuden vuoksi lisääntynyt yrittäjyyden arvostus parantaa uskallusta ryhtyä yrittäjäksi. (Antikainen ym. 1997, 7.) 2.3 Yrittäjyys Pohjois-Savossa Pohjois-Savon maakunnan muodostavat 25 kuntaa, joista kaupunkeja ovat: Iisalmi, Juankoski, Kiuruvesi, Kuopio, Nilsiä, Suonenjoki ja Varkaus, muita kuntia ovat Kaavi, Karttula, Keitele, Kangaslampi, Lapinlahti, Leppävirta, Maaninka, Pielavesi, Rautalampi, Rautavaara, Siilinjärvi, Sonkajärvi, Tervo, Tuusniemi, Varpaisjärvi, Vehmersalmi, Vesanto ja Vieremä. Asukkaita Pohjois-Savossa on noin (v. 2000), työpaikkoja yhteensä n (Pohjois-Savon Maakuntasuunnitelma v. 2020, 10.) Pohjois-Savossa oli yhteensä 9873 yritystä. Lukumääräisesti alueen yritysrakenne painottuu mikro yrityksiin, sillä alle viisi henkeä työllistäviä yrityksiä on yli 2/3. Yrittäjien keski-ikä on pienissä yrityksissä nopeasti kohoamassa. (Antikainen ym. 1997, 7.) Yritysten sijoittuminen alueelle on yksi alueiden yleiseen kehittymiseen ja ihmisten hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä. Kuopion seudulla yhtenä elinkeinojen kehittämisen painopisteenä onkin yrittäjyyden kehittäminen. Alueella toimivat tutkimus- ja oppilaitokset ovat yrittäjille erittäin monipuolinen resurssi, joita ovat mm. Kuopion yliopiston kauppatieteiden laitos, -koulutus ja kehittämiskeskus, Savonia AMK, Pohjois- Savon ammattiopisto ja Savon aikuisopisto. Yrittäjät Pohjois-Savon alueella voivat lisäkouluttautua sekä ammatillisen osaamisen että yrittäjätaitojen osalta. (Antikainen ym. 1997, 7.)

8 2.4 Yrittäjien koulutustarpeet 12 Aikuisopiskelijat, joihin yrittäjätkin luetaan, eivät muodostu yhtenäisestä joukosta, vaan heille on tyypillistä erilaisuus ja heterogeenisuus. Yrittäjien koulutustarpeet ja -motivaatiot vaihtelevat samoin kuin heidän oppimisvalmiudet voivat myös olla erilaiset entisen koulutustaustan vuoksi. (Stenström 2002, 241.) Yrittäjät jotka saapuvat koulutukseen saattavat siis tarvita hyvinkin erilaisia oppeja. Yrittäjät hakevat yrittäjäkursseilta tukea yrityksensä taloudellisten toimintaedellytysten vahvistamiseen ja kehittämiseen. He odottavat saavansa tietoa, jonka avulla on mahdollista sekä havaita yrityksen heikkoudet ja uhat että kääntää ne vahvuuksiksi ja mahdollisuuksiksi. Saamansa tiedon avulla he kykenevät löytämään yritykselleen erikoisosaamista, joka turvaa yrityksen olemassaolon ja täten antaa sekä yrittäjälle ja muille yrityksen sidosryhmille näiden haluaman tuotoksen. (Pulli & Laine 1991.) Yrittäjien koulutustarpeet koskevat myös mm. sitä kuinka tulla toimeen muiden ihmisten kanssa, kuinka ajankäyttöä voitaisiin tehostaa, kuinka vahvistaa itsetuntoa ja uskoa huomiseen. Suurimmaksi osaksi yrittäjän koulutustarve painottuu hallintoon ja johtamiseen, yritystalouteen ja laskentatoimeen sekä kielikoulutukseen Yrittäjän koulutustarpeeseen voivat vaikuttaa myös yrittäjästä itsestään riippumattomat ulkoiset tekijät, joita ovat mm. toimintaympäristön muutos sekä osaamisen kehittäminen. (Keskinen 2000, 38.)

9 3 KOULUTUS OSANA YRITTÄJYYDEN KEHITTÄMISTÄ Koulutus ja elinikäinen oppiminen Koulutuksen lähtökohtana yhä tärkeämpänä nähdään se, ettei ihminen ole koskaan valmis, vaikka olisi suorittanut nuoruudessaan millaiset opinnot tahansa. Yleissivistävä pohjakoulutus antaa ihmiselle perusvälineet kuten esimerkiksi matemaattisia ja kielellisiä valmiuksia, jotka ovat tarpeen myöhemmin ammattiin valmistavissa opinnoissa. Perinteisesti elämänvaiheet ovat kulkeneet aika järjestyksessä pohjakoulutus, ammatilliset opinnot, työelämä ja eläkkeelle jääminen. Teknologian kehittyminen on nykyisin niin nopeaa, että ammattitaito vanhenee varsin nopeasti ja uudelleenkouluttautuminen on tarpeen. (Heinonen 1996.) Yrityksessä koulutusvastuu on ensisijaisesti työnantajalla, mutta vastuu jakautuu yksilölle itselleenkin, erityisesti oppimiskyvyn ylläpitämisen suhteen. Koulutuksesta on tullut työelämässä kuin muutenkin kilpailukyvyn ja menestyksen kulmakivi (Otala 1992, 14.) Elämme muutoksen aikaa ja muutoksesta on tullut myös osa jokaisen ihmisen arkipäivää. Pysyäkseen kilpailukykyisenä ihmiset joutuvat oppimaan uutta koko ajan. Sama koskee myös yrityksiä joille osaaminen on tulevaisuuden kilpailutekijä. Monitaitoisuus ja osaaminen ehkäisevät ihmisten syrjäytymistä työelämästä, joten kerran hankittu tutkinto ei enää riitä vaan koko ajan on opittava uutta ja poisopittava vanhoja asioita. Myöskin työtehtävät ovat ajan kuluessa tulleet entistä monipuolisemmiksi joten on sisäistettävä uudet työskentelytavat. Tästä syystä elinikäinen oppiminen korostuu entisestään. (Heinonen 1996.) Elinikäinen oppiminen (life-long-learning) on kaunis ja tavoiteltava visio joka perustuu ensisijassa positiiviseen oppimisasenteeseen ja ikuiseen valmiustilaan. Yrityksen kilpailukyky riippuu yrityksen kyvystä oppia, innovoida ja uusiutua. Yrityksen uusiutuminen taas perustuu yrityksessä työskentelevien yksilöiden oppimiskykyyn ja haluun. Asenne oppimiseen lähtee luonnollisesti yrityksen johdosta, pienyrityksessä tämä tarkoittaa itse yrittäjää, jonka myönteinen oppimisasenne luo edellytykset mahdollisesti muille yrityksessä työskentelevien elinikäiselle oppimiselle. (Heinonen 1996.) Elinikäisen oppimisen tarkoituksena ei ole istua jatkuvasti koulun penkillä, vaan kyse on ensisijaisesti omasta positiivisesta asenteesta oppimiseen. Se on myös mukaan menoa muutokseen, tiedon aktiivista hankkimista,

10 14 oman ammattitaidon ja osaamisen ylläpitämistä ja jatkuvaa kehitystä, sekä vastuun ottamista omasta työstään ja sen kehittämistä. Elinikäinen oppiminen on jatkuvaa kehittymistä ihmisenä. (Otala 2001, 19.) Kansainvälistyminen sekä teknologian nopea kehitys kuvaavat tulevaisuuden kehitystä, ja nämä tulevat merkittävästi ohjaamaan työelämän muutosta. Tietointensiivisyys korostuu yhä sekä lisääntyy kaikissa työtehtävissä. Elinikäinen oppiminen, tietojen, taitojen ja valmiuksien parantaminen ovat välttämättömiä yksilön yrittäessä sopeutua työn sisällöllisesti muuttuviin vaatimuksiin. (Pursio 2000, 112.) Yhä useammin elinikäinen opiskelija on työssä käyvä aikuinen, joka työelämässä on tottunut tehokkuuteen ja palveluun. Nämä elinikäiset opiskelijat ovat itse asiantuntijoita, joita ei edes voi opettaa. He tarvitsevat tutorointia, neuvontaa ja opastusta oppimiseen. Aikuiset ovat motivoituneita oppimaan, kun oppi on suoraan siirrettävissä työhön, mikä edellyttää työelämän että asiakkaan ympäristön tuntemista.. (Otala 2000, ) Elinikäinen oppiminen Otalan mukaan (Otala 2000, ) tarkoittaa käytännössä muun muassa seuraavia teesejä: - elinikäinen oppiminen kehittää yksilön osaamista koko elämän ajan - elinikäinen oppiminen sisältää muodollisen koulutuksen ja kaikenlaisen muun oppimisen - elinikäinen oppiminen on yksilön jatkuva kehitysprosessi - elinikäinen oppiminen antaa valmiudet elää muuttuvassa maailmassa ja yhteiskunnassa sekä selvitä yhteiskunnan ja työelämän muutoksissa Pienyrittäjän oppimismalli Pienyrittäjä oppii kun hän suorittaa erilaisia tehtäviä. Seuraavassa pienyrittäjän oppimismallissa voi oppiminen tapahtua eri muodoissa kuten: oppia vertaisiltaan, oppia tekemällä, oppia asiakkailta ja toimittajilta saamastaan palautteesta, oppia kopioimalla, oppia kokeilemalla, oppia ongelmanratkaisulla ja tilaisuutta hyödyntämällä, oppia virheistä ja sekä poisoppimalla. (Kallio 2002, 142)

11 15 tilaisuutta hyödyntämällä vertaisiltaan kokeilemalla tekemällä kopioimalla pienyrittäjä oppii virheistä ongelmanratkaisulla asiakkaiden ja toimittajien palautteesta poisoppimalla KUVIO 1: Pienyrittäjän oppimismalli (Kallio 2002, 142) Oppimisen muodoista ehkä vaativimmalla poisoppimalla, tarkoitetaan virheiden tekemisen välttämistä, asiat tehdään turvallisemmin tai paremmin kuin ennen. Koulutusta onkin kritisoitu myös yrittäjyyden yhteydessä, yrittäjäksi kouluttautumisen ei pitäisi kohdistua samoihin asioihin kuin perinteisen koulutuksen (Kallio 2002, 142.) TAULUKKO 1: Oppimisen fokus (Kallio 2002, 143) Perinteinen koulutus kohdistuu Yrittäjämäinen koulutus kohdistuu menneisyyteen kriittiseen analyysiin passiiviseen ymmärtämiseen absoluuttiseen manipulointiin symbolien manipulointiin kirjoitettuun kommunikaatioon puolueettomuuteen käsitteisiin tulevaisuuteen luovuuteen vaistoon emotiaaliseen oppimiseen tapahtuneen manipulointiin henkilökohtaiseen kommunikointiin ja vaikuttamiseen ongelmaan tai otolliseen tilaisuuteen

12 Yrittäjänä kouluttautuminen Yrittäjän kouluttautuminen työn ohessa on varsin sattumanvaraista, sillä tarkkoja koulutussuunnitelmia ei yleensä ole olemassa ja aikaakin on vain rajallisesti käytettävissä. Omaa osaamista voidaan siitä huolimatta ylläpitää yksittäisille kursseille osallistumalla sekä alan lehtiä ja kirjallisuutta selailemalla. Pitempikestoinen, säännöllistä osallistumista vaativa koulutus ei kovinkaan usein sovi yrittäjän kiireiseen aikatauluun, vaan opetusta halutaan juuri silloin, kun se kaikkein vähiten häiritsee yrityksen toimintaa. Aikaisemmin tehdyissä samankaltaisissa tutkimuksissa ei ole pystytty määrittelemään yrittäjille parhaiten soveltuvaa koulutuksen ajankohtaa. Mielipiteet ovat eronneet mm. yrityskoon suhteen siten, että pienyrittäjille mieluisempia ajankohtia ovat viikonloput, kun taas suurempien yritysten johtajat toivovat viikolla päiväsaikaan järjestettäviä kursseja. Useimmat luottavat kokemuksen tuomaan osaamiseen eikä koulunpenkille tule lähdettyä, vaikka todellinen tarve vaatisi. Työ tekijäänsä opettaa tai koulut on jo käyty ovat tyypillisiä kommentteja yrittäjillä, jotka luottavat vuosien hiomaan ammattiosaamiseen. Varsin monet yrittäjät ovat selvillä omista koulutustarpeistaan, mikä ei välttämättä tarkoita sitä, että koulutukseen hakeuduttaisiin. Ajanpuute on suurimpia syitä siihen, ettei koulutukseen osallistuta lainkaan. (Hanhisalo ym. 1996, 40) Toiset yrittäjät luottavat ja satsaavat koulutukseen enemmän, toiset vähättelevät koulutuksesta saatavaa hyötyä. Siksi kouluttautuminen rakentuu jokaisen henkilökohtaiseen yrittäjäuraan parhaiten soveltuvalla tavalla. (Hanhisalo ym. 1996, 40) Kaikki tietämykseen perustuvat oppimisprosessit, jotka tapahtuvat yrityksessä tai sen ulkopuolella voidaan lukea myös liikkeenjohdolliseen koulututukseen. Laajan koulutuskäsitteen käyttöä puoltavat tutkimustulokset, jotka osoittavat pienyritysjohtajien oppivan pääasiassa tehdessään työtään. Yrityksen kasvu on ollut harvoin koulutukseen hakeutumisen syynä. Uuden opin hakemiseen on usein ollut syynä tarve pysyä kehityksen mukana niin teknologiassa, tuotteissa, lainsäädännössä kuin erilaisissa toimialakohtaisissa asioissa tapahtuneessa kehityksessä. (Aaltio-Marjosola 1997, 160) Pienyrityksissä turvaudutaan usein ulkopuoliseen koulutukseen vasta toissijaisena vaihtoehtona, kun asiantuntemustarvetta ei voida muuten täyttää. Ulkopuolista koulutusta pidetään harvoin tarpeellisena ja sen katsotaan sitovan liikaa työaikaa. Suuri osa pienyritysten johtajia pyrkii säilyttämään ja kehittämään ammattitaitoaan omien kontaktiverkkojensa kautta ja keskustelemalla toisten yritysten edustajien kanssa.

13 17 Tämä toiminta voidaan käsittää osaksi yrittäjän epävirallista koulutusjärjestelmää. Pienyritysten johtajien tavat kehittää omaa asiantuntemustaan on ryhmitelty yrityksen sisällä ja yrityksen ulkopuolella tapahtuvaan koulutukseen. Yrityksen sisällä ammattitaito lisääntyy työn ohessa kun taas yrityksen ulkopuolinen maailma tarjoaa yrittäjille uusia tieteen ja teknologian sovelluksia. Myös samalla toimialalla toimivilta yrityksiltä, kilpailijoilta, tavaran toimittajilta ja asiakkailta saadaan jatkuvasti uutta tietoa. Yrittäjän oppimisessa epämuodollisella koulutuksella on merkittävä rooli. (Aaltio-Marjosola 1997, ) 3.3 Pienyrittäjän motivointi koulutukseen Huomiota tulisi kiinnittää entistä enemmän pienyrittäjien saamiseksi osaamista lisäävän koulutuksen piiriin ja heidän motivoimiseensa. Yrittäjille on tarjolla monenlaisia koulutusmahdollisuuksia, mutta ne eivät sovellu kunnolla yrittäjille tai yrityksen johdolle. Yrittäjän on saatava konkreettista hyötyä koulutuksesta jo lyhyellä aikavälillä, joten koulutuksen tulee perustua pienyrittäjien tarpeisiin. Luonnollisesti koulutusta tulee tarjota alueille, joista yrittäjät ovat itse kiinnostuneita. Yrittäjien kiinnostus kohdistuu äskettäin tehdyn tutkimuksen perusteella käytännönläheisiin asioihin, joilla on selvä yhteys yrityksen päivittäiseen toimintaan. Pienyritysjohtajien epämuodollisen koulutuksen täydentäminen ja kehittäminen pitäisi olla yrityksille koulutuspalveluita tarjoavien tavoite. Kouluttautumista oletetaan tapahtuvan pienyrityksissä vähän, koska vain yrityksen ulkopuolisen organisaation järjestämä opetus käsitetään koulutukseksi. Yksi tärkeä kehittämistä vaativa alue pienyrityksissä on omatoimisen kouluttautumisen edistäminen. (Aaltio-Marjosola 1997, 162.) Pienyrittäjille on kyettävä tarjoamaan koulutusta, joiden avulla he voivat kehittää omia koulutus- ja tiedonjakamistaitojaan. Yrittäjät ovat henkilöstönsä tärkeitä kouluttajia ja koulutuspäätösten tekijöitä yrityksessään. (Aaltio-Marjosola 1997, ) Pienyrittäjät eivät myöskään halua, että kurssien suorittaminen sidotaan mihinkään arvosanajärjestelmään, heille on tärkeämpää se että koulutus tyydyttää heidän omat tarpeensa. Motivoitumiseen vaikuttaa myös se, etteivät yrittäjät ole yleensä valmiita uhraamaan pitkiä yhtenäisiä ajanjaksoja koulutukseen eivätkä matkustamaan kauas. He eivät myöskään halua olla kauan poissa yrityksestään (Partanen 1989, 13).

14 Pienyrityksen koulutusta estävät ja koulutukseen kannustavat tekijät Kallio (2002, 158) esittää koulutusta estäviä tekijöitä seuraavasti: - Kustannusvaikutukset Koulutukseen käytettyä aikaa pidetään yrityksissä kustannuksena eikä investointina. Aika on yrittäjälle arvokkain ja kallisarvoisin resurssi. Aika joka koulutukseen käytettäisiin, on pois työnteosta. Koulutusta on paljon tarjolla, mutta suuri määrä siitä ei ole asianmukaista eikä tehokasta. - Asenteet Asenteet vaikuttavat myös koulutusta estävästi. Takana voi olla huonoja kokemuksia esimerkiksi perus- tai kansakoulusta, jonka vuoksi ei pystytä tunnistamaan koulutustarpeita ja siitä koituvia mahdollisia hyötyjä. Uskotaan myös ettei hyödyt ole pysyviä. - Asianmukaisuuden puute Asianmukaisuuden puute vaikuttaa estävästi, sillä yrittäjä ei aina halua kehittää tai kasvattaa yritystä tai haluaa tänään ratkaisuja eiliseen ongelmaan. Voi myös olla ettei yrittäjä ole valmistunut tulevaisuuteen - Koulutuksen markkinointi Sana koulutus voidaan kokea jo vastenmielisenä, eikä julkishallinnon aloitteisiin luoteta. - Käsitykset Käsitykset vaikuttavat useasti koulutusta estävästi. Yrittäjän mielestä voi olla liian paljon kursseja tarjolla monella eri tarjoajalla, meille myydään sellaista mitä emme tarvitse. Yrittäjä voi kokea tappion myöntämisenä jos osallistuu koulutukseen tai pelätä että koulutuksessa paljastuu yrityksestä luottamuksellista tietoa liike-ideasta.

15 Koulutukseen kannustavia tekijöitä ovat: 19 - Arvot Todellista hyötyä tarjoavat kurssit, jotka vaativat vähän työstä poissaoloa ja joiden hyödyt ovat mahdollisimman pian koulutuksen jälkeen havaittavissa. Pienyrittäjä hakeutuu usein koulutukseen vain, jos hän katsoo olevan siitä todella hyötyä ja yrityksessä oleville ongelmille (Kallio 2002, 158; Partanen 1989, 13.) - Saatavilla oleva taloudellinen tuki Tarvitaan tietoa saatavilla olevista tuista. Monesti koulutukseen pääsee mukaan kohtuullisella omarahoitusosuudella. Omarahoitusosuuteen vaikuttaa koulutuksen aihe, kesto, hinta ja ryhmäkoko ( - Koulutuksen sisältö Yrittäjäkoulutukseen näyttää liittyvän monia muitakin koulutuksen sisällöllisiä ja menetelmällisiä ongelmia. Esimerkiksi koulutuksen teoreettisuus on ikuisuusongelma ja kouluttajilla pitäisi olla liiketoiminnallista uskottavuutta. Toinen ongelma on koulutuksen sisällön ajankohtaisuuden ja ennakoivuuden puute sekä se että koulutuksen pitäisi edistää lisäkoulutusta (Kallio 2002, 158; Hanhisalo ym. 1996, 109) - Koulutuksen markkinointi Yleensä suoramarkkinointi ei tepsi, yrittäjät luottavat yrittäjäkollegoihin ja kuuntelevat heitä, viranomaisia ei välttämättä kuunnella. Suoramarkkinointi on yrittäjän tärkeimpiä tiedonsaantilähteitä koulutukseen hakeuduttaessa. Yrittäjät kaipaavat kuitenkin yksityiskohtaisempaa ja keskitetympää tietoa, joka saataisiin ajoissa ennen kurssia. Organisaatioiden tulisi myydä koulutuspalveluita aktiivisesti ja osoittaa selkeämmin, miten kukin yritys hyötyy käymästään koulutuksesta. Lisäksi tieto pitäisi saada jokaisen yrittäjän ulottuville riippumatta esim. siitä, onko yrittäjä aikaisemmin käyttänyt organisaation palveluja. (Hanhisalo ym. 1996, 109.)

16 20 - Saatavuus Koulutusta on saatavilla oman yrityksen perustamisesta hyvinkin eriytyneisiin yritystoiminnan kysymyksiin (Hanhisalo ym. 1996, 109). 3.5 Koulutuksen vaikuttavuus yrityksissä Yrityksissä koulutusta pidetään investointina henkiseen pääomaan. Koulutussuunnitelmia ei kuitenkaan yleisesti perustella samoilla tunnusluvuilla kuin kone- ja laiteinvestointeja. Syinä tähän ovat osaksi koulutuksen tulosten vaikeasti ennustettavuus ja epävarmuus. Koulutuskustannusten osuus yritysten palkkamenoista on vain 2-3 % joka osaltaan vaikuttaa kiinnostusta koulutuksen hyödyn selvittelyyn. (Honka ym.1997, 187.) Koulutukseen investoituja panoksia voidaan seurata suhteessa liikevaihtoon, mutta kustannuksia tärkeämpää on kuitenkin arvioida ja seurata koulutuksen vaikuttavuutta yrityksessä. Koulutuksen tavoitteenahan on, että opittuja tietoja ja taitoja pystytään käyttämään ja hyödyntämään työtehtävissä. Koulutuksen arviointi on ollut vähäistä, erityisesti täydennyskoulutuksen osalta jolla tarkoitetaan jo opittujen taitojen täydentämistä yritystoiminnan harjoittamisen ohella. Koulutuksen maksajat, yritykset ovatkin kyselleet koulutuksen vaikutusten perään. (Juuti ym. 1992, 10 11). Vaikuttavuudesta on tullut keskeinen käsite koulutuksesta puhuttaessa. Vaikuttavuudella tarkoitetaan koulutukselle asetettujen tavoitteiden ja tulosten vastaavuutta. Tuloksia voidaan arvioida välittömästi tai myöhemmin koulutuksen jälkeen. (Paukku 1991, 122.) Vaikuttavuuden seuranta antaa vahvan viestin, että koulutuksella todella pyritään käyttäytymisen muutokseen, työn tulosten parantamiseen ja siten myös tuottavuuden kasvuun. Koulutuksen vaikuttavuutta yrityksessä voidaan arvioida neljällä tasolla: koulutustilaisuuden onnistuminen: vaikutelma koulutuksesta oppimistulos: tietojen ja taitojen saavuttaminen opitun siirtyminen käytäntöön: käytetäänkö oppimia asioita työtehtävissä, käyttäytymisen muutos vaikutus tulokseen: miten muutokset vaikuttavat työn tai yrityksen tulokseen.

17 21 Koulutuksen vaikuttavuuden arviointi on tärkeää, koska siten nähdään, ovatko koulutuspanokset tuottaneet odotettuja tuloksia. Vaikutusta tuloksiin on helpompi arvioida, kun jo koulutusta suunniteltaessa mietitään, mihin halutaan vaikuttaa ja miten koulutuksen pitäisi näkyä tuloksissa. Tuloksilla voidaan tarkoittaa esim. työmotivaation ja työtyytyväisyyden parantumista, eikä niillä välttämättä aina tarkoiteta rahamääräisiä tuloksia. (Ranki 1999, 104.) 3.6 Yrittäjäkoulutuksen tarjonta Suomessa Yleisesti yrittäjäkoulutuksena pidetään kaikkea sitä koulutusta, jonka kohteena ovat yrittäjiksi aikovat, yrittäjät ja yrityksen eri tasoilla toimivat avainhenkilöt (Niittykangas ym. 1986, 5). Yrittäjäkoulutus määritellään tavallisesti suunnitelluksi ja järjestelmälliseksi toiminnaksi, jonka tavoitteena on kehittää ja vahvistaa siihen osallistuvien omassa yritystoiminnassaan tarvitsemia tietoja, taitoja ja toimintatapoja. Yrittäjäkoulutuksessa painotetaan yrityksen jokapäiväisen operatiivisen toiminnan hallintaa. (Hanhisalo ym. 1994, 2.) Yritystoiminnan kehittämiseen tähtäävästä koulutuksesta käytetään monia käsitteitä, esimerkiksi yrityskoulutus, yrittäjäkoulutus ja yritysjohdon koulutus. Laajimpana käsitteenä voidaan pitää yrityskoulutusta, koska siinä kohdejoukkona voi olla yrittäjien lisäksi henkilöstöä, jopa koko yritys. (Hanhisalo ym. 1994, 2.) Suurimmasta osasta pk-yrityksille järjestetystä koulutuksesta vastaavat kauppa- ja teollisuusministeriö, opetusministeriö ja työministeriö sekä niiden alaisina toimivat tai niiden kautta rahoitusta saavat organisaatiot: opetushallitus ja sen alaiset oppilaitokset, korkeakoulut ja yliopistot sekä niiden täydennyskoulutuskeskukset, KTM yrityspalvelun piiritoimistot sekä käsi- ja pienteollisuuden koulutussäätiö. Näiden pääosin julkisin varoin toimivien pk-kouluttajien ohella on joukko kaupallisesti toimivia koulutusorganisaatioita. Lisäksi yrityskoulutusta järjestävät myös yrittäjä- ja työnantajajärjestöt sekä yksityiset konsulttitoimistot. (Hanhisalo ym. 1996, 18.) Yrittäjille suunnattua koulutusta Suomessa tarjoavat mm. - ammatillisten instituuttien aikuiskoulutusosastot