Pääkaupunkiseudun merialueen yhteistarkkailu

Transkriptio

1 Pääkaupunkiseudun merialueen yhteistarkkailu Neljännesvuosiraportti 4/2017 Veden fysikaalisen, kemiallisen ja hygieenisen laadun tarkkailu Emil Vahtera

2 Sisällys Johdanto... 4 Helsinki-Porkkala vesimuodostuma... 6 Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot... 6 Alueen veden laadun kuvaus... 6 Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta... 7 Vuoden 2017 toisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta... 7 Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta... 8 Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta sekä yhteenveto... 8 Porvoo-Helsinki vesimuodostuma Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Alueen veden laadun kuvaus Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 toisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta sekä yhteenveto Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostuma Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Alueen veden laadun kuvaus Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 toisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta sekä yhteenveto Seurasaari vesimuodostuma Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Alueen veden laadun kuvaus Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 toisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta sekä yhteenveto Kruunuvuorenselkä vesimuodostuma Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Alueen veden laadun kuvaus NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/2017 2

3 Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 toisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta sekä yhteenveto Villinki vesimuodostuma Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Alueen veden laadun kuvaus Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 toisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta sekä yhteenveto Sipoon saaristo vesimuodostuma Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Alueen veden laadun kuvaus Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 toisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta sekä yhteenveto Viitteet NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/2017 3

4 Johdanto Helsingin kaupungin ympäristöpalveluiden ympäristönsuojeluyksikkö koordinoi pääkaupunkiseudun merialueen yhteistarkkailuohjelman toteutusta. Seurannan kaikki näyteasemat ja analyysit ovat esitetty pääkaupunkiseudun merialueen yhteistarkkailuohjelmassa. Yhteistarkkailuohjelma toimitetaan pyydettäessä Veden laadun tulokset esitetään ryhmiteltynä vesienhoitolain (1299/2004) mukaisen vesimuodostumaluokituksen mukaan kahdeksaan vesimuodostumaan (kuva 1). Tätä alueluokittelua käytetään myös valtakunnallisessa pintavesien tilan arvioinnissa. Näistä vesimuodostumista kaksi (Helsinki-Porkkala ja Porvoo-Helsinki) kuuluvat pintavesityyppiin Suomenlahden ulkosaaristo ja loput kuusi pintavesityyppiin Suomenlahden sisäsaaristo. Kaikille vesimuodostumille sijoittuu jokin yhteistarkkailun piirissä olevista toimista (kuvaukset toiminnoista alla olevissa vesimuodostumia käsittelevissä kappaleissa). Tulokset esitetään kuvina joissa esitetään aineiston viimeisen 20 vuoden ( ) kuukausikohtainen mediaani sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit kaikille vesimuodostuman alueella oleville asemille, joita vasten kuluvan vuoden havaintoja verrataan. Havainnot jotka sijoittuvat 25. ja 75. persentiilien väliin tulkitaan tavanomaisiksi, 5. ja 25. sekä 75. ja 95. väliin poikkeavan matalina tai vastaavasti korkeina ja alle 5. tai yli 95. hyvin poikkeavan matalina tai korkeina. Tarkempi tulosten analyysi esitetään joka toinen vuosi julkaistavassa kokoomaraportissa, viimeisin yhteenvetoraportti on julkaistu 2016 (Vahtera, Räsänen et al. 2016) Tässä raportissa esitetään seurannan veden laadun tulokset ajanjaksolta sekä vuoden 2017 tarkkailun yhteenveto vedenlaatuparametrien osalta. Ajanjaksolla on seurannan puitteissa mitattu veden fysikaalista, kemiallista, biologista ja hygieenistä tilaa yhteistarkkailun vuosittain seurattavilta asemilta. Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen aikana ilmoitettiin useasta verkosto ja pumppaamoylivuodosta tarkkailun alueella. Ylivuodot johtuivat pääosin lokakuun puolivälin rankkasateista ja ilmoitettu arvio ylivuotaneista jätevesistä kohosi liki m 3 muutaman päivän aikana. Suurimmat yksittäiset tapahtumat kohdistuivat Koivumankkaan pumppaamolta Gräsonojan kautta Haukilahteen sekä Suomenojan puhdistamolta Gåsgrundetin purkupaikalle jonne jouduttiin laskemaan puhdistamatonta esiselkeytettyä jätevettä rankkasateiden johdosta. Ilmoitettu esiselkeytetyn Gåsgrundetin purkupaikalle ohjattu jäteveden määrä oli m 3. Saman Suomenojan puhdistamon laitoskapasiteetin ylityksen yhteydessä jouduttiin laskemaan noin 1000 m 3 puhdistamattomia jätevesiä Finnoonpuron kautta Ryssjeholmsfjärdenille. Koko vuoden 2017 yhteenlaskettu ylivuotojen määrä jätevesiverkostosta ja laitoksilta oli noin m 3. Määrästä vain osa kohdistuu merialueeseen ja osa koostui sekaviemäröidyn alueen ylivuodoista joissa jätevesi sekoittuu sadeveteen laimentaen vaikutuksia. Ylivuotojen määrät perustuvat ympäristöviranomaisille ilmoitettuihin lukuihin. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/2017 4

5 Kuva 1. Vesienhoitolain mukainen rannikkovesimuodostumien luokittelu Helsingin ja Espoon edustalla (luokittelun mukainen muodostuman virallinen koodi ja pinta-ala suluissa). Helsinki-Porkkala (2_Su_050, 400 km2), Porvoo-Helsinki (2_Su_040, 425 km2), Espoonlahti (2_Ss_030, 19 km2), Suvisaaristo-Lauttasaari (2_Ss_029, 48 km2), Seurasaari (2_Ss_028, 13 km2), Kruunuvuorenselkä (2_Ss_027, 25 km2), Villinki (2_Ss_026, 19 km2) ja Sipoon saaristo (2_Ss_025, 94 km2). Yhteistarkkailun näyteasemat (vihreät pallot), Helsingin kaupungin lähivesien tarkkailuohjelman näyteasemat (oranssit pallot) sekä yhteistarkkailun kuormituslähteet (keltaiset kärkikolmiot: jätevedenpuhdistamon purkupaikka, keltaiset pallot: merilauhdevesien purkupaikka, keltainen neliö: telakka). NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/2017 5

6 Helsinki-Porkkala vesimuodostuma Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Helsinki-Porkkala vesimuodostumaan sijoittuvat yhteistarkkailun puitteissa tarkkailtavista toimista Viikinmäen ja Suomenojan jätevedenpuhdistamojen purkualueet, Espoon teknisen keskuksen Rövargrundin läjitysalue sekä Fortum Power and Heat Oy:n merilauhdevesien purkualue (puretaan Suomenojan jätevedenpuhdistamon purkutunnelin kautta). Jätevesien johtaminen alueelle vaikuttaa pääosin veden ravinnepitoisuuksiin ja tätä kautta levien määrään ja rehevöitymiseen sekä veden hygieeniseen laatuun. Läjitystoiminta vaikuttaa veden paikalliseen sameuteen ja merilauhdevesien johtaminen veden lämpötilaan. Merilauhdevesien vaikutukset ovat hyvin pienet ja niiden vaikutusta ei seuranta-aineistosta pystytä havaitsemaan. Tarkempi vaikutusseuranta tehdään mallintamalla ja tulokset julkaistaan kahden vuoden välein julkaistavassa kokoomaraportissa. Vesimuodostuman alueelle sijoittuu suurin osa yhteistarkkailun näytepisteistä (57, 123, 125, 147, 148, 149, 168), joista 57, 125 ja 147 ovat lähimpänä jätevesien purkualueita sekä 57 ja 147 merilauhdevesien purkualuetta (kuva 1). Asemat 57, 123 sekä 148 ovat lähimpänä vesimuodostuman alueella sijaitsevaa läjitysaluetta. Espoon teknisen keskuksen Rövargrundin läjitysalue on kuitenkin niin kaukana jokavuotisista seuranta-asemista että tuloksia ei suoraan käytetä läjitysalueen vaikutusten arviointiin, vaan taustoittamaan määrävuosin tehtäviä selvityksiä. Alueen veden laadun kuvaus Talven ravinnepitoisuudet vaihtelevat vesimuodostuman pintavedessä tyypillisesti kokonaistypen osalta noin µg/l välillä. Pohjanläheisessä vedessä kokonaistypen pitoisuudet ovat hyvin samankaltaiset. Kokonaisfosforia pintavedessä on tavanomaisesti noin µg/l ja typpiravinteiden lailla pohjanläheisen veden pitoisuudet ovat pintaveden kaltaiset. Typen osalta liukoisessa muodossa ravinteita on noin reilu kolmasosa, kun fosforin suhteen liukoisten ravinteiden osuus on noin 75 %. Liukoisten ravinteiden N:P -suhde on noin 5:1, mikä viittaa levien kasvun suhteen suureen fosforiravinteen ylijäämään, eli typpiravinne on mitä todennäköisimmin levien kevätkukintaa rajoittava pääravinne ulkosaaristossa, mikä on todettu myös mittauksin (Tamminen and Andersen 2007; Vahtera, Räsänen et al. 2016). Keväällä ravinnepitoisuudet laskevat voimakkaasti ja tyypillisesti liukoiset ravinteet ovat ehtyneet toukokuulle tultaessa. Veden ph ja hapen kyllästysaste kasvavat levätuotannon käynnistyessä ja kevätkukinnan biomassahuippu ajoittuu tyypillisesti huhtikuulle. Pintavesi on tyypillisesti lämpimimmillään elokuussa ja pohjanläheinen vesi lämpimimmillään taas syyskuussa. Liukoisten ravinteiden regeneraatio alkaa syyskuussa kun levätuotanto tyypillisesti hiipuu. Kun liukoisten ravinteiden määrä lisääntyy pintavedessä, esiintyy alueella toisinaan levien syyskukintoja. Pohjanläheisen veden happivaje on suurimmillaan elokuussa. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/2017 6

7 Veden hygieeninen laatu, jota mitataan E. coli -bakteerien määränä, on tyypillisesti hyvä. Bakteeripitoisuuksien vaihdellessa talvella tyypillisesti 1-20 mpn/100 ml välillä. Koska alueella sijaitsee puhdistettujen jätevesien purkualueet on veden hygieenisen laadun vaihtelu suurta ja ajoittain suuriakin E. coli -bakteerien määriä saattaa esiintyä. Meriolosuhteissa veden hygieenisen laadun suhteen yksittäisen valvontanäytteen toimenpideraja E. coli -bakteerien suhteen on 500 mpn/100 ml. Veden sameus vaihtelee vuoden mittaan tyypillisesti noin 0.8 ja 2.3 NTU yksikön välillä. Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Pintaveden laadussa havaitut poikkeamat keskittyivät jäteveden purkualueiden läheisyydessä oleville asemille (kuva 2). Hydrografisista ilmiöistä johtuen pintaveden suolaisuus oli koholla helmikuussa, mikä on myös nostanut liukoisen fosfaatin pitoisuuksia. Viime syksynä Suomen rannikolla havaitut varsinaiselle Itämerelle tulleiden suolapulssien vaikutukset näkyvät talven ajan pintaveden fosfaattipitoisuuksien kasvuna. Pääasialliset jätevesien alueelle johtamisen vaikutukset näkyvät taustapitoisuuksiin nähden kohonneina E. coli-bakteerien määrinä, sekä veden kohonneena sameutena. Absoluuttiset bakteeripitoisuudet ja veden sameus ovat kuitenkin vielä matalat. Meriolosuhteissa veden hygieenisen laadun suhteen toimenpideraja E. coli-bakteerien suhteen on 500 mpn/100 ml, maaliskuussa tehdyt havainnot olivat korkeimmillaan 24 mpn/100 ml asemalla 57 (kuva 1 ja kuva 2). Pintaveden sameus oli koholla asemilla 125, 168 ja 149, mutta arvot olivat kuitenkin selvästi alle rajan jolloin veden samentumisen voi havaita silmin (noin 10 NTU-yksikköä). Pohjanläheisen veden laadussa havaitut poikkeamat johtuvat osittain hydrografisista tekijöistä ja osittain jätevesien purkamisesta alueelle (kuva 3). Aseman 57 pohjanläheisessä vedessä E. colibakteerien pitoisuus oli koholla suhteessa taustapitoisuuteen. Tausta-aineistoon nähden pohjanläheinen vesi oli hyvin sameaa asemilla 125, 168 ja 149, joilla myös pintavesi oli samentunutta. Absoluuttiset tasot olivat kuitenkin taas selvästi silmin havaittavan rajan (10 NTU) alapuolella. Matalat ph- ja matalimmat hapen kyllästysasteen havainnot tehtiin asemilta 123 ja 148, näillä pohjanläheinen vesi oli kirkasta ja myös veden suolaisuus oli suurin indikoiden Suomenlahden syvänteiden veden vaikutusta näytepisteiden alueella. Vuoden 2017 toisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Pintaveden suolaisuus vesimuodostuman alueella oli poikkeuksellisen korkea, lämpötilan ollessa pääosin keskimääräinen tai ajoittain poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen matala, eteenkin kesäkuussa (kuva 2). Suolainen vesi indikoi mereisemmän veden vaikutusta alueella ja viileä vesi indikoi pohjanläheisen veden kumpuamista. Nämä tekijät vaikuttivat alueen ravinnepitoisuuksiin. Suolaisemman veden ja kumpuamisen myötä fosforiravinteiden pitoisuudet, eteenkin liukoisen fosforin suhteen, olivat poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkeat. Kesäkuussa havaittiin puhdistettujen jätevesien purkualueiden läheisyydessä myös poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkeita liukoisen typen pitoisuuksia samanaikaisten poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkeiden E. coli bakteeripitoisuuksien kanssa, mikä indikoi jätevesiä ravinteiden lähteenä. Bakteeripitoisuudet eivät ylittäneet toimenpiderajaa. Pintavesi oli myös poikkeuksellisen sameaa jätevesien purkualueiden läheisyydessä toukokuussa, tavanomaisten tai poikkeuksellisen matalien a-klorofylli pistoisuuksien aikaan. Keväällä vettä samentaa pääosin levien kevätkukinta, mutta matalat a-klorofyllin pitoisuudet indikoivat jotain muuta tekijää pintavettä samentavana syynä. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/2017 7

8 Toisen vuosineljänneksen aikana pohjanläheisen veden lämpötila oli tavanomainen, suolaisuus oli poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkea alueen syvimmällä asemalla (148), jossa myös havaittiin poikkeuksellisen suuria fosforiravinteiden määriä johtuen Suomenlahden syvänteiden fosforipitoisten vesien vaikutuksesta (kuva 3). Liukoisen typen pitoisuudet olivat poikkeuksellisen matalat pohjanläheisessä vedessä. Pohjanläheisen veden sameus oli hyvin poikkeuksellisen suuri asemilla 39 ja 168. Pohjanläheisen veden samentuminen saattaa johtua läjitystoiminnasta, mikäli sitä on toukokuun aikana harjoitettu. Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Pintaveden suolaisuus oli kahden edeltävän vuosineljänneksen tapaan normaalia korkeampi, laskien tosin keskimääräiselle tasolle syyskuussa (kuva 2). Pintaveden lämpötila oli keskimääräinen tai ajoittain tätä viileämpi, eteenkin heinä- ja elokuussa. Typpiravinteiden määrä oli etäämpänä puhdistettujen jätevesien purkualueista keskimääräinen tai keskimääräistä matalampi. Suomenojan puhdistamon purkualueen läheisyydessä (asema 147) liukoisten typpiravinteiden pitoisuudet olivat poikkeuksellisen suuret elokuussa, samaan aikaan kohonneiden E. coli -bakteeripitoisuuksien kanssa (kuva 2). Tämä viittaa selvästi jätevesiin ravinteiden lähteenä. Pintaveden fosforiravinteiden määrät olivat keskimääräistä korkeammat. Hapen kyllästysaste sekä veden ph olivat matalat, eteenkin elokuussa, indikoiden heikkoa levätuotantoa. a-klorofyllin määrät olivatkin pääosin keskimääräiset tai keskimääräistä matalammat, lukuun ottamatta yksittäisiä havaintoja syyskuulta (kuva 2). Kohonneet fosforiravinteiden määrät johtuivat todennäköisesti muista syistä kuin alueen tarkkailun alaisista toimista. Pohjanläheisen veden lämpötila vesimuodostuman alueella oli heinä- elokuussa keskimääräinen, heinäkuussa tehtyä yksittäistä korkeaa havaintoa asemalta 123 lukuun ottamatta (kuva 3). Tämä asema ei ole minkään ihmistoiminnan lähistöllä joten havainto johtuu veden pystysuuntaisesta sekoittumisesta. Syyskuussa veden lämpötilakerrostuneisuus oli näytteenottoajankohtana heikentynyt niin että vesi oli jo suurimmalla osilla havaintoasemia sekoittunut pohjaan saakka ja täten pohjanläheinen vesi oli poikkeuksellisen lämmintä (kuva 3), lukuun ottamatta vesimuodostuman syvintä asemaa 148 (syvyys 51 m). Kokonaistypen pitoisuudet olivat vesimuodostuman alueella pohjanläheisessä vedessä tavanomaiset ja liukoisen typen pitoisuudet tavanomaista matalammat, lukuun ottamatta asemaa 148, jonka tuloksiin vaikutti todennäköisesti Suomenlahden syvänteiden vedet. Aseman 148 fosforiravinteiden pitoisuudet olivat myös koholla, muiden asemien fosforipitoisuuksien ollessa tavanomaisella tasolla. Pohjanläheinen vesi oli paikoittain normaalia sameampaa monella asemalla, mutta asemalla 148 vesi oli huomattavasti normaalia sameampaa. Aseman 148 happipitoisuus oli myös huomattavan matala syyskuussa (kuva 3). Suomenlahden syvänteiden veden laatu vaikutti vesimuodostuman syvimmän aseman vedenlaatutuloksiin, muiden asemien osalta tilanne oli tavanomainen, lukuun ottamatta matalia liukoisen typen pitoisuuksia pohjanläheisessä vedessä. Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta sekä yhteenveto Pintaveden lämpötila kehittyi pääosin tavanomaisesti vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen aikana, ollen ainoastaan ajoittain tavanomaista korkeampi lokakuussa (kuva 2). Suurimman osan vuotta valinnut pintaveden tavanomaista korkeampi suolaisuus laski tavanomaista matalammaksi tai poikkeuksellisen matalaksi lokakuussa, pysyen keskimääräsitä matalampana vuo- NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/2017 8

9 den loppuun saakka, indikoiden maalta tulevan valuman vaikutusta alueella. Pintaveden liukoisen typen pitoisuudet sekä E. coli bakteerien märät olivat monin paikoin tavanomaista suuremmat tai poikkeuksellisen suuret. Pintavesi oli myös lokakuussa Katajaluodon ympäristössä poikkeuksellisen sameaa, johtuen todennäköisesti suurista sademääristä jotka kasvattivat Viikinmäen puhdistamon virtaamia. Pohjanläheisen veden lämpötila oli ajoittain tavanomaista korkeampi neljännen vuosineljänneksen aikana, laskien tavanomaiselle tasolle joulukuussa (kuva 3). Pohjanläheisen veden suolaisuus laski pintaveden tapaan voimakkaasti lokakuussa, ollen poikkeuksellisen matala, tavanomaista matalampi tai tavanomainen, lukuun ottamatta alueen syvintä asemaa (148, kuva1) jossa suolapitoisuus pysyi poikkeuksellisen tai tavanomaista korkeampana. Alueen syvimmän aseman ravinnepitoisuudet ja happipitoisuudet erosivat myös vesimuodostuman alueen muiden asemien tuloksista, fosfaattipitoisuudet olivat korkeammat (poikkeuksellisen korkeat) ja happipitoisuudet matalammat (poikkeuksellisen matalat) kuin muilla asemilla. Muutoin vesimuodostuman alueen näytteenottoasemien pohjanläheisessä vedestä ei tehty merkittävästi tavanomaisesta poikkeavia havaintoja. Yhteenvetona, vuonna 2017 vesimuodostuman veden pintalämpötilat olivat tavanomaiset tai sitä hieman matalammat ja pintaveden suolaisuus oli suurimman osan vuotta tavanomaista suurempi. Kokonaistypen pitoisuudet olivat tavanomaiset tai sitä hieman matalammat ja kokonaisfosforin pitoisuudet tavanomaiset tai sitä hieman suuremmat. Mereisemmän veden voimakkaampi vaikutus pintavedessä näkyy ravinnesuhteiden muutoksissa. Liukoista typpeä havaittiin Gåsgrundetin ympäristössä (Suomenojan jätevedenpuhdistamon purkualue) poikkeuksellisen paljon, samanaikaisten suurien E. coli bakteerien määrien kanssa, indikoiden jätevesien suoraa ympäristövaikutusta. Alueen planktinen perustuotanto on voimakkaasti typpiravinteen rajoittamaa (Tamminen and Andersen 2007; Vahtera, Räsänen et al. 2016) ja jätevesien aiheuttama typpikuorma rehevöittää täten aluetta entisestään. Liukoista fosforia oli pintavedessä runsaasti läpi koko vuoden mikä johtuu pääosin suolaisemman veden vaikutuksesta alueella (Lips, Lips et al. 2009; Lips and Lips 2017). Pintavesi oli keväällä ja loppukesästä ajoittain tavanomaista sameampaa, johtuen alueen levämääristä ja mahdollisesti myös suoraan jokivaluman vaikutuksista. Vesimuodostuman alueella esiintyy tyypillisesti muihin avoimempiin vesimuodostumiin verrattuna suurempaa vaihtelua E. coli bakteerien määrissä. Bakteerimäärät olivat ajoittain poikkeuksellisen suuria jätevesien purkualueiden läheisyydessä. Pintaveden hapen kyllästysaste oli elokuussa tavanomaista matalampi tai poikkeuksellisen matala, indikoiden heterotrofisen toiminnan voimistumista planktonyhteisössä. Pohjanläheisen veden lämpötila oli syyskuussa tavanomaista korkeampi ja liukoisen typen pitoisuudet olivat suhteellisen matalat. Muutoin, lukuun ottamatta alueen syvintä asemaa (148) tuloksissa ei havaittu merkittäviä systemaattisia poikkeamia. Pohjanläheisen veden happipitoisuus laski matalaksi ainoastaan asemalla 148, jossa Suomenlahden syvännevesien vaikutus näkyy tuloksissa. Seurannan näyteasemat sijoittuvat kuitenkin niin että rannikonläheisempiä vähähappisuudelle herkkiä alueita ei rutiininomaisesti seurata. Herkillä alueilla on saattanut esiintyä pohjanläheisen veden happivajetta (Vahtera and Lukkari 2015). NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/2017 9

10 Kuva 2. Helsinki-Porkkala -vesimuodostuman pintaveden (0-5 m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalla sivulla. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

11 Kuva 2. Jatkoa edelliseltä sivulta. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

12 Kuva 3. Helsinki-Porkkala -vesimuodostuman pohjanläheisenveden (pohja + 1m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalle sivulle. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

14 Porvoo-Helsinki vesimuodostuma Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Porvoo-Helsinki vesimuodostumaan sijoittuvat yhteistarkkailun puitteissa tarkkailtavista toimista ainoastaan Helsingin sataman Mustakuvun läjitysalue ja alueella sijaitsee kaksi tarkkailuasemaa, 114 ja 166, mutta aseman 39 tuloksia käytetään myös tätä vesimuodostumaa tarkasteltaessa (kuva 1). Läjitystoiminta vaikuttaa pääosin veden paikalliseen sameuteen. Mustakuvun läjitysalueen välittömässä läheisyydessä ei ole havaintoasemaa, tuloksia käytetään taustoittamaan läjitysalueen toiminnan muuta tarkkailua. Asema 166 sijaitsee läjitysalueesta n. 5 km itä-kaakkoon ja 114 n. 5 km etelä-lounaaseen. Alueen veden laadun kuvaus Veden sameus alueella vaihtelee vuoden mittaan noin NTU -yksikön välillä, ollen pohjan läheisyydessä hieman sameampaa. Veden talvenajan tyypilliset typpiravinteiden pitoisuudet ovat Helsinki-Porkkala vesimuodostuman vastaavia pitoisuuksia noin µg/l pienemmät, fosforiravinteiden pitoisuudet ovat samankaltaiset. Keväällä ravinnepitoisuudet laskevat voimakkaasti ja tyypillisesti liukoiset ravinteet ovat ehtyneet toukokuulle tultaessa. Veden ph ja hapen kyllästysaste kasvavat levätuotannon käynnistyessä ja kevätkukinnan biomassahuippu ajoittuu tyypillisesti huhtikuulle. Veden hygieeninen laatu on Helsinki-Porkkala vesimuodostuman hygieenistä laatua parempi eikä E. coli -bakteereja tällä alueella juuri havaita. Pintavesi on tyypillisesti lämpimimmillään elokuussa. Pohjanläheisen veden lämpöennätys on mitattu syyskuussa, mutta pohjanläheinen vesi on keskimäärin lämpimimmillään lokakuussa. Liukoisten ravinteiden regeneraatio alkaa syyskuussa kun levätuotanto tyypillisesti hiipuu. Kun liukoisten ravinteiden määrä lisääntyy pintavedessä, esiintyy alueella toisinaan levien syyskukintoja. Pohjanläheisen veden happivaje on suurimmillaan elokuussa. Pohjanläheisen veden liukoisen fosfaatin pitoisuudet vaihtelevat suuresti loppukesästä, indikoiden ajoittain voimakasta sisäistä kuormitusta vesimuodostuman alueella. Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Porvoo-Helsinki vesimuodostuman alueelta ei saatu näytteitä maaliskuun aikana, johtuen laiterikoista. Helmikuussa näytteet haettiin asemilta 39 ja 114. Pintaveden suolaisuus ja fosfaattipitoisuus olivat koholla (kuva 4). Tämä johtui viime vuosien suolavesipulssien saapumisesta Itämerelle. Myös hapen kyllästysprosentti oli tavanomaista korkeampi. Muita huomattavasti tavanomaisesta poikkeavia havaintoja ei tehty. Pohjanläheisen veden lämpötila oli vuodenaikaan nähden tavanomaista matalampi (kuva 5). Fosfaattipitoisuus oli koholla ja veden happipitoisuus oli hyvin korkea. Matala lämpötila ja korkea happipitoisuus indikoivat tehokasta vertikaalista sekoittumista. Korkea fosfaattipitoisuus on ilmei- NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

15 sesti paikallisen sisäisen kuormituksen aiheuttamaa, yleensä Suomenlahden syvänteistä työntyvän veden mukana happipitoisuus laskee ja suolaisuus kohoaa, mitä helmikuun aikana ei vesimuodostuman alueella havaittu. Vuoden 2017 toisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Pintaveden lämpötila vesimuodostuman alueella oli tavanomainen tai sitä matalampi (kuva 4). Suolaisuus oli poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkea aiheuttaen poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkeat liukoisen fosforiravinteiden pitoisuudet. Kokonaistypen pitoisuus vesimuodostuman alueella oli poikkeuksellisen matala ja liukoinen typpi oli kulunut loppuun kesäkuulle tultaessa. Pohjanläheisen veden sameus oli hyvin poikkeuksellisen suuri asemalla 39 toukokuussa (kuva 5), mahdollisesti indikoiden läjitystoiminnan vaikutusta mikäli sitä harrastettiin toukokuussa. Pohjanläheisen veden happipitoisuus oli pääosin alueella hyvä, lukuun ottamatta asemaa 166 kesäkuussa. Samalla asemalla havaittiin myös samaan aikaan hyvin poikkeuksellisen suuret kokonaisfosforin ja liukoisen fosforin pitoisuudet. Aseman pohjanläheisen veden sameus oli samaan aikaan myös hyvin poikkeuksellisen suuri. Aseman 166 pohjien tiedetään olevan voimakkaan sisäisen kuormituksen lähde, mikä ilmenee myös kesäkuun tuloksista. Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Pintavesi oli vesimuodostuman alueella keskimääräistä hieman viileämpää ja suolaisempaa (kuva 4). Typpiravinteiden pitoisuudet olivat keskimääräistä pienemmät, lukuun ottamatta liukoisen typen pitoisuuksia syyskuussa. Liukoisen fosforin pitoisuudet olivat pintavedessä koholla koko kolmannen vuosineljänneksen aikana, ollen poikkeuksellisen suuret elokuussa (kuva 4). Yleinen pintaveden lämpötilan, suolaisuuden ja ravinnepitoisuuksien kehitys oli samankaltainen Helsinki-Porkkala vesimuodostuman veden laadun kanssa (kuvat 2 ja 4). Pintaveden sameus oli pitkän aikavälin aineistoon verrattuna poikkeuksellisen sameaa asemalla 39, samaan aikaan kohonneiden a-klorofyllipitoisuuksien kanssa. Leväbiomassa oli todennäköinen syy veden sameudelle. Hapen kyllästysaste oli poikkeuksellisen matala asemalla 166 elokuussa, viitaten heikkoon levätuotantoon ja voimakkaampaan heterotrofiseen aktiviteettin pintavedessä. Pohjanläheisen veden lämpötila oli huomattavan korkea vesimuodostuman matalimmalla asemalla (39) syyskuussa (kuva 5) kun vesipatsas sekoittui pohjaan saakka. Sekoittuminen ei yltänyt syvemmillä asemilla pohjaan saakka, jossa pohjanläheisen veden korkeampi suolaisuus ylläpiti heikkoa kerrostuneisuutta. Pohjanläheisen veden ravinnepitoisuudet olivat pääosin Helsinki- Porkkala vesimuodostuman kanssa samankaltaiset, aseman 166 tuloksien ollessa muista tuloksista poikkeavia. Tällä Sipoon selällä sijaitsevalla suhteellisen syvällä asemalla (48 m) sisäinen orgaanisen aineksen kertyminen ja veden kerrostuneisuus aiheuttavat sisäistä ravinnekuormitusta ja pohjanläheisen veden happipitoisuus laskee hyvin alhaiseksi (kuva 5). Suhteessa pitkän ajan keskimääräiseen veden sameuteen aseman 39 pohjanläheisen veden sameus oli poikkeuksellisen korkea syyskuussa. Korkea ph ja happipitoisuus asemien 114 ja 39 pohjanläheisessä vedessä indikoi suhteellisen tehokasta veden pystysuuntaista sekoittumista. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

16 Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta sekä yhteenveto Vesimuodostuman pintaveden lämpötila oli neljännen vuosineljänneksen aikana tavanomainen ja veden suolapitoisuus laski Helsinki-Porkkala vesimuodostuman tapaan tavanomaiseksi tai tavanomaista matalammaksi (kuva 4). Maalta tuleva valuma nosti typpiravinteiden pitoisuudet tavanomaisiksi tai tavanomista suuremmiksi. Liukoista fosforia oli pintavedessä myös tavanomaista enemmän. Levämäärät olivat pääosin tavanomaiset tai sitä hieman sitä pienemmät ja hapen kyllästysaste laski matalaksi elokuussa, indikoiden heterotrofisen toiminnan kiihtymistä planktonyhteisössä. Syksyn sateiden mukana alueella tehtiin tavanomaisesti hyvin matalien bakteerimäärien kasvua, joskin märät olivat hyvin pieniä vaikka havainnot poikkeavatkin huomattavasti vertailuaineistosta. Pohjanläheisen veden lämpötila oli tavanomainen tai sitä korkeampi ja suolapitoisuus pysyi korkeana alueen syvemmillä asemilla (114, 166) (kuva 5). Typpiravinteiden pitoisuudet olivat tavanomaiset tai sitä matalammat, mutta fosforiravinteita oli runsaasti syvempien asemien pohjanläheisessä vedessä, ilmentäen osittain paikallista sisäistä kuormitusta jonka tiedetään olevan ongelma Sipoon selällä (asema 166) (Vahtera and Lukkari 2015) sekä osittain Suomenlahden syvänteiden veden vaikutusta. Suolaisemmat Suomenlahden syvännevedet ovat fosforin suhteen rikastuneita ja pitoisuuksien vaihtelua määrittelee pohjanläheisen veden vaihtuvuus Itämeren pääaltaalta sekä paikallinen sisäinen kuormitus (Viktorsson, Almroth-Rosell et al. 2012; Lehtoranta, Savchuk et al. 2017; Lips and Lips 2017). Pohjanläheisen veden happipitoisuus laski tavanomaista pienemmäksi tai poikkeuksellisen pieneksi alueen syvemmillä asemilla (114, 166). Näiden asemien pohjanläheisen veden ph oli täten myös alhaisempi verrattuna vesimuodostuman alueella olevan paremmin hapettuneen matalamman aseman (39) tuloksiin. Yhteenvetona, pintaveden lämpötila ja suolaisuuskehitys muistutti Helsinki-Porkkala vesimuodostuman vastaavien parametrien kehitystä. Pintaveden liukoisen typen pitoisuudet olivat Porvoo-Helsinki vesimuodostuman pintavedessä Helsinki-Porkkala vesimuodostuman vastaavia pitoisuuksia hieman pienemmät. Fosforiravinteita oli levien käytettävissä läpi vuoden, Helsinki- Porkkala vesimuodostuman tilanteen tapaan. Alueen pintaveden sameus on tyypillisesti hyvin matala, joskin yksi poikkeuksellisen korkea sameushavainto (suhteessa vertailuaineistoon) tehtiinkin. Loppuvuoden runsaat sateet aiheuttivat myös vertailuaineistoon nähden muutaman kohonnen E. coli bakteerien määrien havainnon. Bakteerien määrät olivat kuitenkin absoluuttisina määrinä tarkasteltuina mitättömiä. Pohjanläheisen veden laatu poikkeaa alueen kahden syvemmän ja yhden matalamman aseman välillä. Syville asemille muodostuu pohjanläheiseen veteen happivajetta ja näiden asemien tuloksissa ilmenee kohonneita fosforipitoisuuksia, alueen ongelmallisin asema on Sipoon selällä sijaitseva asema 166 jolla tiedetään esiintyvän pohjan hapettomuutta ja fosforin sisäistä kuormitusta johtuen alueen hydrofysikaalisista ominaisuuksista joka aiheuttaa orgaanisen aineksen kertymistä alueen syvänteisiin (Rantataro 1992; Vahtera and Lukkari 2015). NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

17 Kuva 4. Porvoo-Helsinki -vesimuodostuman pintaveden (0-5 m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalla sivulla. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

19 Kuva 5. Porvoo-Helsinki -vesimuodostuman pohjanläheisenveden (pohja + 1m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalle sivulle. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

21 Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostuma Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostumaan sijoittuu tarkkailtavista toimista Arctech Shipyards Oy:n telakka sekä useampi alue jonne on ennen johdettu puhdistettuja jätevesiä pienpuhdistamoista. Alueella sijaitsee myös Suomenojan puhdistamon virtaaman tasauslammikko, jonka läheisyydessä tarkkaillaan veden laatua mahdollisten ylivuotojen takia. Alueelle laskee Finnoonoja, jonka uoma kulkee virtaaman tasauslammikon viertä ennen kuin se laskee Nuottalahteen. Ojan mereen tuoma ravinnekuorma näkyy usein tarkkailuaseman 117 tuloksissa. Alueella sijaitsee kaksi tarkkailun havainto-asemaa, 68 ja 117 (kuva 1). Alueen toiminnot (Suomenojan puhdistamon tasauslammikko) vaikuttavat pääosin alueen ravinnepitoisuuksiin ja rehevöitymiseen. sekä veden hygieeniseen laatuun. Arctech Shipyards Oy:n telakan toimintaa tarkkaillaan pääosin määrävuosin toteutettavan haitta-aineiden levinneisyyden tarkkailun kautta. Alueen veden laadun kuvaus Talven kokonaistyppipitoisuudet vaihtelevat vesimuodostuman pintavedessä tyypillisesti kokonaistypen osalta noin µg/l välillä, mikä on samaa luokkaa idässä olevan Villingin vesimuodostuman pitoisuuksien kanssa. Pohjanläheisessä vedessä kokonaistypen pitoisuudet ovat talvella pintakerrosta pienemmät, osoittaen maalta tulevan valuman leviävän jään alla ohuessa pintakerroksessa. Kokonaisfosforia pintavedessä on tavanomaisesti noin µg/l poiketen typpiravinteista pohjanläheisen veden pitoisuudet ovat pintaveden kaltaiset. Typen osalta liukoisessa muodossa ravinteita on noin reilu puolet, kun fosforin suhteen liukoisten ravinteiden osuus on noin kolmannes. Liukoisten ravinteiden N:P -suhde on noin 30:1, mikä viittaa levien kasvun suhteen typpiravinteen ylijäämään, eli fosforiravinne, tai rannikon sameissa vesissä valon saatavuus, ovat tekijät mitkä todennäköisimmin rajoittavat levien kevätkukinnan laajuutta sisäsaaristossa. Ulkosaariston vesimuodostumien tapaan pintaveden ravinnepitoisuudet laskevat voimakkaasti keväällä, tosin liukoinen fosfori ehtyy tyypillisesti ennen typpeä lähempänä rannikkoa. Kevätkukinnan biomassahuippu ajoittuu myös tyypillisesti huhtikuulle. Pintaveden suolaisuus vaihtelee voimakkaasti tammikuulta huhtikuulle, ollen suhteellisen vakaa lopun vuotta. Pinta- ja pohjanläheinenvesi alueella on tyypillisesti lämpimimmillään heinä- ja elokuussa. Loppukesän leväkukinnot ajoittuvat tyypillisesti elokuulle ja pohjanläheisen veden happivaje on suurimmillaan elokuussa. Sekä pinta että pohjanläheinen vesi voi ajoittain olla hieman sameaa, silmin havaittavan selvän samentumisen raja (~10 NTU) ylittyy vain ajoittain. Veden hygieeninen laatu vaihtelee talvella paljon, johtuen maalta tulevasta valumasta. Tyypillisesti E. coli -bakteerien määrät vaihtelevat noin mpn/100 ml välillä. Loppuvuodesta vaihtelu on pienempää (noin 0-20 mpn/100 ml). NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

22 Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostuman talven ja alkukevään tuloksissa suurehko vaihtelu on tyypillistä (kuva 6). Ryssjeholmsfjärden-aseman (117) tuloksissa näkyy selvästi maalta tulevan valuman vaikutus matalana suolaisuutena ja korkeina typen pitoisuuksina. Maaliskuussa mitatut pintaveden typpipitoisuudet alueella olivat poikkeuksellisen suuret. Myös veden sameus ja E. coli -bakteerien määrät olivat selvästi tavanomaista suuremmat. Miessaarenselällä (68) veden suolapitoisuus oli tavanomaista suurempi, myös fosfaattipitoisuus oli koholla, indikoiden mereisemmän veden erilaista vaikutusta alueella ravinnekuormituksen suhteen. Pintaveden ph ja a- klorofyllin määrät olivat myös tavanomaista suuremmat Miessaarenselällä, indikoiden alueen kevätkukinnan alkamista. Ryssjeholmsfjärdeniltä ei mitattu a-klorofylliä. Pohjanläheisen veden korkea suolaisuus Ryssjeholmsfjärdenillä osoittaa vesipatsaan olleen kerrostunut jään alla (kuva 7). Mereisemmän veden vaikutuksesta typen pitoisuudet olivat alueella tavanomaista matalammat. E. coli -bakteerien määrä oli suhteessa taustapitoisuuksiin suuri Ryssjeholmsfjärdenin aseman pohjanläheisessä vedessä. Vuoden 2017 toisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostuman toisen vuosineljänneksen pintaveden lämpötila oli poikkeuksellisen matala asemalla 117 ja suolaisuus poikkeuksellisen korkea (kuva 6). Kesäkuussa asemalla 117 havaittiin hyvin poikkeuksellisen korkea liukoisen typen pitoisuus, hyvin poikkeuksellisen korkeiden E. coli -bakteerimäärien yhteydessä. Suomenojan puhdistamolla tapahtui sähkökatkos toukokuun lopulla jolloin jätevesiä jouduttiin johtamaan puhdistamon viereiseen tasauslammikkoon. Sähkökatkos ei kuitenkaan ole todennäköinen syy näille havainnoilla. Kesäkuu oli vuonna 2017 tavanomaista sateisempi, vaikkakaan ei yhtä sateinen kuin Korkeat liukoisen typen pitoisuudet ja suuret bakteerimärät voivat johtua Finnoonojan kuormituksesta alueelle. Hapen kyllästysaste oli hyvin poikkeuksellisen matala ajankohtaan nähden, mikä toisaalta indikoi suurempaa hapenkulutusta vedessä ja viittaa mahdollisesti jätevesien vaikutukseen. Pintavesi oli myös hyvin poikkeuksellisen sameaa asemalla 117 toukokuussa. Pohjanläheisen veden laatu myötäili pintaveden laatua ja samat ilmiöt havaittiin eteenkin matalalla Ryssjeholmsfjärdenin (117) asemalla (kuva 7). Vesi oli suhteellisen viileää ja suolaista. Toukokuussa vesi oli sameaa ja kesäkuussa liukoista typen pitoisuus oli hyvin poikkeuksellisen suuri poikkeuksellisen suurien bakteerimäärien kanssa. Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Helsinki-Porkkala ja Porvoo-Helsinki vesimuodostumien tapaan, pintaveden lämpötila oli matala tai keskimääräinen ja suolaisuus normaalia korkeampi aina elokuulle saakka Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostuman alueella (kuva 6). Typpiravinteiden pitoisuudet olivat keskimääräiset, poikkeuksena kohonnut liukoisen typen pitoisuus asemalla 68 syyskuussa. Keskimääräistä korkeampia liukoisen typen pitoisuuksia havaittiin muuallakin väli- ja ulkosaaristossa samaan aikaan (kuvat 2, 4 ja 6). Kokonaisfosforin pitoisuus oli hyvin korkea asemalla 68 syyskuussa, liukoisen fosforin pitoisuuksien ollessa koholla koko vuosineljänneksen ajan, samaan tapaan muiden väli- ja ulkosaariston asemien kanssa. a-klorofyllin pitoisuudet olivat keskimääräistä pienemmät ja hapen kyllästysaste oli syyskuussa poikkeuksellisen matala asemalla 68. Sama ilmiö näkyi muidenkin vesimuodostumien aineistoissa. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

23 Pohjanläheisen veden laatu myötäili pintaveden laatua ja samat ilmiöt havaittiin eteenkin matalalla Ryssjeholmsfjärdenin (117) asemalla (kuva 7). Vesi oli suhteellisen viileää ja suolaista, suolaisuuden laskiessa syyskuussa. Veden happipitoisuus laski poikkeuksellisen matalaksi syyskuussa asemalla 68. Aseman 68 mittaukset ajoittuvat todennäköisesti syyskuussa veden täyskiertoon, jolloin pintaveteen on sekoittunut ravinteikasta ja vähähappisempaa vettä ja levätuotanto on hiipunut ja heterotrofinen toiminta on kiihtynyt. Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta sekä yhteenveto Pintaveden lämpötila oli vesimuodostuman alueella tavanomainen tai tavanomaista korkeampi, suolaisuus laski tavanomaista pienemmäksi loka- ja marraskuussa, muiden vesimuodostumien tapaan (kuva 6). Ravinnepitoisuudet olivat muiden kuin liukoisen fosforin osalta vuodenaikaan ja vertailuaineistoon nähden tavanomaiset. Liukoista fosforia oli vedessä tavanomaista enemmän. Pintavesi oli lokakuussa Ryssjeholmsfjärdenillä poikkeuksellisen sameaa, ph poikkeuksellisen matala ja E. coli bakteerimärät poikkeuksellisen suuret, johtuen Suomenojan puhdistamon tasauslammikon ylivuodosta Lokakuun Suomenojan tasauslammikon ylivuodon yhteydessä otetuissa valvontanäytteissä havaittiin poikkeuksellisen korkeita typpiravinteiden pitoisuuksia (kokonaistyppi > 600 µg l -1 ) E. coli bakteerimääriä (980 mpn 100 ml -1 ). Pohjanläheisen veden lämpötila oli tavanomaista korkeampi Ryssjeholmsfjärdenillä ja suolapitoisuus laski pohjanläheisessä vedessä alueella, lukuun ottamatta yhtä marraskuussa tehtyä korkean suolaisuuden havaintoa Melkin selän asemalta (68) (kuva 7). Alueelle on työntynyt pohjaa myöden suolaisempaa syvemmältä peräisin olevaa vettä. Kokonaistypen pitoisuudet olivat asemalla 68 tavanomiaset tai sitä suuremmat ja Ryssjeholmsfjärdenillä tavanomaiset tai sitä pienemmät marraskuussa. Aseman 68 pohjanläheisessä vedessä oli liukoista fosforia enemmän suhteessa matalampaan Ryssjeholmsfjärdenin (117) asemaan. Pohjanläheisen veden ph oli poikkeuksellisen korkea ajankohtaan nähden. Yhteenvetona, Suomenojan puhdistamon tasauslammikon ylivuoto vaikutti loppuvuodesta voimakkaasti Ryssjeholmsfjärdenin alueen veden laatuun, joskin vaikutukset katosivat nopeasti ylivuodon loputtua. Pintaveden lämpötila oli normaalia viileämpi ja suolaisuus normaalia korkeampi, loppuvuotta lukuun ottamatta. Fosfaattia oli pintavedessä normaalia enemmän, muiden vesimuodostumien tapaan. Ryssjeholmsfjärdenin vesi oli Melkin selän vettä sameampaa, johtuen sen mataluudesta ja suuremmasta maalta tulevan valuman vaikutuksesta. Levämäärät olivat tavanomaista pienemmät klorofylli-a:n määrässä mitattuna. Hapen kyllästysaste laski ajoittain poikkeuksellisen matalaksi pintavedessä, indikoiden heterotrofisen toiminnan kiihtymistä. Happipitoisuus oli Ryssjeholmsfjärdenillä poikkeuksellisen matala syyskuussa, ilmentäen voimakasta orgaanisen aineksen kuormitusta. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

24 Kuva 6. Suvisaaristo-Lauttasaari -vesimuodostuman pintaveden (0-5 m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalla sivulla. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

26 Kuva 7. Suvisaaristo-Lauttasaari -vesimuodostuman pohjanläheisenveden (pohja + 1m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalle sivulle. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

28 Seurasaari vesimuodostuma Vesimuodostuman alueella olevat toiminnot Seurasaaren vesimuodostumassa johon kuulu Seurasaarenselkä ja Laajalahti sijaitsee Helen Oy:n Salmisaaren voimalan lauhdevesien purkualue Lapinlahdella. Alueelle on myös ajan saatossa laskettu puhdistettuja jätevesiä pienpuhdistamoista. Varsinkin Laajalahti on vielä hyvin rehevöitynyt. Alueen nykyiset toiminnot vaikuttavat pääosin veden lämpötilaan ja menneet toiminnot ravinnepitoisuuksiin, jotka molemmat vaikuttavat suoraan tai välillisesti rehevöitymiseen ja veden sameuteen. Alueella sijaitsee kolme tarkkailun havaintoasemaa, 87 Laajalahdella, 94 Seurasaarenselällä ja 191 Humallahdella. Alueen veden laadun kuvaus Pintaveden lämpötila vesimuodostuman alueella vaihtelee talvella tyypillisesti noin -0.1 ja 0.6 C välillä, pohjanläheisen veden ollessa hieman lämpimämpää ( C). Keväällä veden lämpötila kasvaa nopeasti kesäkuun noin 16 C:een. Sekä pinta- että pohjanläheinenvesi on lämpimimmillään heinä- ja elokuussa. Veden suolaisuus vaihtelee tyypillisesti eniten huhti- ja toukokuussa, vaihtelun tasaantuessa loppuvuodeksi noin PSU:n välille. Typpiravinteiden kokonaismäärät pintavedessä vaihtelevat talvella tyypillisesti välillä µg/l ja fosforiravinteiden kokonaismärät vastaavasti välillä µg/l. Pohjanläheisessä vedessä kokonaistypen pitoisuudet ovat talvella pintakerrosta pienemmät, osoittaen maalta tulevan valuman leviävän jään alla ohuessa pintakerroksessa. Kokonaisfosforin pitoisuudet ovat pohjanläheisessä vedessä pintaveden kaltaiset. Talvella typpiravinteista noin puolet ovat liukoisessa muodossa, fosforiravinteista liukoisena on noin kolmasosa. Liukoista typpeä on saatavilla levien tarpeeseen nähden suhteellisen paljon, liukoisen typen ja fosforin suhde on noin 40:1, mikä viittaa fosforiravinteen tai valon saatavuuteen levien kasvua rajoittavina tekijöinä keväällä. Keväällä fosforiravinne ehtyy tyypillisesti ennen typpiravinteita. Kevätkukinnan biomassahuippu ajoittuu huhtikuulle mutta ei ole enää niin erottuva vuodenaikaissyklissä kuin ulompien vesimuodostumien alueella. Alueella esiintyy ajoittain voimakkaita leväkukintoja, etenkin elokuun aikana, jolloin vesi myös on sameimmillaan. Pohjanläheisen veden happivaje on suurimmillaan elokuussa, jolloin alueella myös ajoittain esiintyy fosforin sisäistä kuormitusta. Sisäinen kuormitus on pääosin ongelma Laajalahdella. Seurasaarenselällä pohjanläheisen veden ravinnepitoisuuksiin vaikuttaa etelästä työntyvä välisaariston pohjanläheisen veden laatu. Vuoden 2017 ensimmäisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Seurasaaren vesimuodostuman alueelta haettiin näytteet Laajalahdelta (87) helmikuussa ja maaliskuussa. Seurasaarenselän (94) ja Humallahden (191) asemilta saatiin näytteet ainoastaan helmikuussa maaliskuun vaihtelevasta jäätilanteesta johtuen. Suvisaaristo-Lauttasaari vesimuodostuman tapaan, Seurasaaren vesimuodostumalle on talven ja alkukevään suolaisuuden ja kokonaisravinteiden suuri vaihtelu tyypillistä (kuva 8). Laajalahdella tehtiinkin maaliskuussa hyvin poikkeuksellisen vähäsuolaisen pintaveden havainto. Vesi oli myös hyvin sameaa ja ravinnepitoisuudet ja E. coli -bakteerien määrät olivat koholla. Seurasaarenselällä hapen kyllästysaste ja NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

29 ph olivat korkeita, viitaten jo käynnissä olevaan perustuotantoon helmikuussa, vaikkakin a-klorofyllin määrät olivat tavanomaisen matalat. Humallahden asemalla havaittiin jään alla käynnissä oleva leväkukinta, a-klorofylli pitoisuus oli poikkeuksellisen korkea ylittäen 20 µg/l, myös ph ja hapen kyllästysaste olivat korkeat, mikä on tyypillistä korkean levätuotannon yhteydessä. Pohjanläheinen vesi oli tavanomaista suolaisempaa, etenkin helmikuussa Seurasaarenselällä ja Humallahdella ja maaliskuussa Laajalahdella (kuva 9). Vesi oli kerrostunutta jään alla maalta tulevan valuman levitessä veden pintakerroksessa jään alapuolella. Seurasaarenselän ja Humallahden pohjanläheisen veden ph ja happipitoisuus olivat myös poikkeuksellisen korkeat helmikuussa. Vuoden 2017 toisen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Pintaveden lämpötila oli vesimuodostuman alueella tavanomainen tai hieman sitä viileämpää toisen vuosineljänneksen aikana (kuva 8). Veden suolaisuus oli poikkeuksellisen tai hyvin poikkeuksellisen korkea, eteenkin Humallahden (191) ja Seurasaarenselän (94) asemilla. Kokonaistypen pitoisuudet olivat normaalia pienemmät, muutoin ravinnepitoisuudet olivat tavanomaiset, lukuun ottamatta kesäkuussa Laajalahdella havaittua poikkeuksellisen korkeaa liukoisen typen pitoisuutta. Vesi oli poikkeuksellisen kirkasta Seurasaarenselällä kesäkuussa ja levämäärät olivat tavanomaiset tai sitä pienemmät. Pohjanläheinen vesi oli tavanomaista suolaisempaa ja paikoittain myös viileämpää (kuva 9). Kokonaisravinteiden pitoisuudet olivat huomattavan suuret Humallahdella huhtikuussa ja liukoisen fosforin pitoisuudet olivat poikkeuksellisen korkeat Seurasaarenselällä kesäkuussa. Ilmeisesti kesäkuun sateista ja mahdollisesti hulevesistä johtuen Humallahdella tavattiin poikkeuksellisen suuria E. coli -bakteerien määriä kesäkuussa. Vuoden 2017 kolmannen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta Vesimuodostuman pintaveden lämpötila oli keskimääräinen tai sitä hieman viileämpi ja suolaisuus keskimääräinen tai sitä hieman suurempi (kuva 8), muiden edellä käsiteltyjen vesimuodostumien tapaan. Typpiravinteiden määrät olivat keskimääräiset tai sitä matalammat, lukuun ottamatta asemalla 94 tehtyjä havaintoja elo- ja syyskuulta (kuva 8). Liukoista fosforia havaittiin normaalia huomattavasti enemmän loppukesästä heinä- ja syyskuussa, muiden edellä käsiteltyjen vesimuodostumien tulosten tapaan. Vesi oli paikoittain hyvin sameaa elokuussa, samaan aikaan suurien a-klorofyllimäärien kanssa. Alueella havaittiinkin laaja sinileväkukinta elokuussa. Kukinta muodostui pääosin myrkyttömästä Dolichospermum -suvun lajeista. Leväkukinnon yhteydessä veden ph ja hapen kyllästysaste olivat koholla. Pohjanläheisen veden lämpötila oli pintaveden tapaan, keskimääräinen tai sitä viileämpi (kuva 9). Pohjanläheinen vesi oli etenkin asemalla 94 pitkän ajan havaintoihin verrattuna kylmää ja suolaista. Ravinnepitoisuudet vaihtelivat pintaveden pitoisuuksiin verrattuna enemmän. Kokonaisravinteiden pitoisuudet olivat koholla vesimuodostuman matalammilla asemilla elokuussa, johtuen käynnissä olleesta leväkukinnosta. Vastaavasti liukoisten ravinteiden pitoisuudet näillä asemilla kuluivat loppuun kun vesimuodostuman syvimmän aseman pohjanläheisessä vedessä liukoisia ravinteita, etenkin fosforia oli vielä runsaasti (kuva 9). Leväkukinta kohotti matalilla asemilla myös pohjanläheisen veden sameutta ja ph:ta NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

30 Vuoden 2017 neljännen vuosineljänneksen tulokset ja tulkinta sekä yhteenveto Vesimuodostuman pintaveden lämpötila oli tavanomainen ja suolaisuus laski voimakkaasti loppuvuodesta sateiden myötä (kuva 8). Laajalahden aseman (87) typpiravinteiden pitoisuudet olivat tavanomaista suuremmat tai poikkeuksellisen suuret ja vesi oli tavanomaista sameampaa. Seurasaarenselän (94) ja Humallahden (191) asemilla fosforiravinteita oli runsaasti. Laajalahdella E. coli bakteerien määrät olivat tavanomaista suuremmat, johtuen todennäköisesti lahdelle laskevien purojen virtaamien kasvusta loppuvuodesta. Hapen kyllästysaste oli poikkeuksellisen matala Laajalahdella lokakuussa. Pohjanläheisen veden laadun kehitys alueella oli pintaveden kanssa samankaltainen (kuva 9). Yhteenvetona, verrattuna avoimempien vesimuodostumien veden laatuun Seurasaarenselän vesimuodostuman veden laatu vaihtelee enemmän ja esimerkiksi ravinnepitoisuudet ovat korkeammat. Alueella esiintyi loppukesästä voimakas syanobakteerien muodostama kukinta mikä on alueelle tyypillistä. Veden suolaisuus oli tavanomaista korkeampi suurimman osan vuotta, laskien voimakkaasti sateiden myötä lokakuussa. Laajalahdella oli suhteessa vertailuaineistoon runsaasti typpiravinteita ja veden vaihdoltaan paremmalla Seurasaarenselällä ulompien alueiden tapaan runsaasti fosforiravinteita saatavilla. Fosforiravinteiden runsaus johtunee suolaisemman meriveden vaikutuksesta alueella. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

31 Kuva 8. Seurasaari -vesimuodostuman pintaveden (0-5 m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalla sivulla. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

33 Kuva 9. Seurasaari -vesimuodostuman pohjanläheisenveden (pohja + 1m) havaintojen kuukausikohtaiset viimeisen 20 vuoden mediaanit sekä 5., 25., 75. ja 95. persentiilit ja kuluvan vuoden havainnot. Kuva jatkuu seuraavalle sivulle. NELJÄNNESVUOSIRAPORTTI 4/

Näytä lisää