Legioonan sankarit. vuotta sitten

Transkriptio

1 Kuuluisat taistelut Ranskan muukalaislegioona on nykyään arvostettu armeija, mutta aina ei ole ollut niin. Alkujaan muukalaislegioona koostui ulkomaalaisista tyhjäntoimittajista, jotka oli kerätty Pariisin kaduilta. Legioonan maine kirkastui, kun 65 legioonalaista taisteli vuonna 1863 urheasti kahtatuhatta meksikolaista vastaan. Legioonan sankarit 150 vuotta sitten Kun legioonalaisilta loppuivat ammukset, luutnantti Maudet johti viimeiset neljä miestään hyökkäykseen pelkät pistimet aseinaan ja kuoli vihollisen luoteihin. polfoto/topfoto Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

2 Boris Koll Ranskan armeijan ulkomaalaiset olivat tottuneet joutumaan ikävimpiin tehtäviin. Perustamisestaan lähtien vuonna 1831 muukalaislegioona oli palvellut syrjäisissä pohjoisafrikkalaisissa linnoituksissa, joissa paikallisten heimosotureiden käsiin joutuminen merkitsi usein tuskallista kuolemaa. Kuollutta legioonalaista ei kaivannut kukaan. Muukalaislegioona oli perustettu Pariisin katuojien puhdistamiseksi vierasmaalaisista vallankumouksellisista ja muista levottomuuksien kylväjistä. Muukalaislegioonan ensisijainen tehtävä oli palvella Ranskaa ulkomailla. Meksikon rannikko oli muukalaislegioonalle mitä sopivin palveluspaikka. Ranskan armeija piiritti Pueblan kaupunkia sisämaassa, ja muukalaislegioonan tehtävä oli suojella armeijan huoltoreittiä. Alue kuhisi myrkkykäärmeitä ja sissejä, mutta suurin vaara oli keltakuume. Tappava trooppinen keltakuume piinasi Karibian rannikkoseutuja ja tappoi suuren osan seudulle tulleista eurooppalaisista. Ei ollut sattu- maa, että juuri muukalaislegioona oli valittu suojelemaan rannikkoaluetta. Jätän mieluummin ulkomaalaisia kuin ranskalaisia alueelle, jossa oli suurempi todennäköisyys sairastua kuin saada kunniaa, asian kiteytti Ranskan Meksikon armeijan komentaja. Monet legioonalaisista olivat sairastuneet, ja heidän päällikkönsä, eversti Pierre Jeanningros, oli joutunut hajottamaan joukkoja strategisesti tärkeän reitin suojelemiseksi. Hänellä oli käytettävissään vain pieni armeija, kun nuori intiaaninainen 29. huhtikuuta 1863 toi hänelle tärkeän viestin: meksikolaista valmisteli ranskalaisen huoltosaattueen väijytystä. Huoltokaravaani oli matkalla rannikolta Pueblassa olevan armeijan luo. Sillä oli mukanaan ruokaa ja raskaita piiritystykkejä, joilla oli määrä pommittaa kaupunki antautumaan, sekä kolme miljoonaa frangia rahaa. Jeanningrosin ensimmäinen ajatus oli lähettää nainen viemään saattueelle viestiä, että se jäisi La Soledadin varuskuntakaupunkiin. Vaarana oli, että vihollinen nappaisi naisen, Print: tre Status: Er PDFet Layout:acRed.sek:emk yhteenveto Taustaa: Ranskan keisari Napoleon III halusi tehdä Meksikosta vasallivaltionsa. Ranskan armeija tuli Veracruzin kaupunkiin ja alkoi marssin kohti Méxicon kaupunkia. Muukalaislegioonalaiset jäivät rannikolle turvaamaan huoltokuljetuksia. Tapahtumat: Legioonan 3. komppania oli huhtikuussa 1863 määrätty suojelemaan ranskalaista huoltosaattuetta, kun se joutui meksikolaisten saartamaksi Camarónissa. 65 legioonalaista vastassa oli yli meksikolaista. Seuraukset: Muukalaislegioonalaiset hävisivät tunteja kestäneen taistelun, mutta saattue pelastui. Legioonalaisia alettiin arvostaa kovapintaisina ja sitkeinä taistelijoina. Y h d y s v a l l a t M e k s i k o México Veracruz Camarón Historia Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

3 Kuuluisat taistelut Napoleon III havitteli Meksikoa Muukalaislegioonan lähettäminen Atlantin yli Meksikoon vuonna 1863 oli poliittisen valtapelin seurausta. Meksiko oli itsenäistynyt Espanjasta vuonna 1821, mutta valtakiistat repivät valtiota. Konservatiiviset tilanomistajat riitelivät liberaalien kanssa, joilla oli tukenaan köyhä maaväestö ja intiaanit. Neljä vuotta kestäneen sisällissodan jälkeen liberaalien Benito Juárez astui valtaan. Sota oli köyhdyttänyt Meksikoa, ja Juárez jäädytti ulkomaanvelkojen lyhennysten maksun, jolloin velkojat Britannia, Espanja ja Ranska vastasivat miehittämällä Veracruzin satamakapungin. Pian Espanja ja Britannia tajusivat, että Ranskan Napoleon III aikoi muutakin kuin vain panna Juárezin kuriin: keisari halusi hallintaansa koko Meksikon ja sen hopeakaivokset. Lisäksi Napoleon kaavaili tekevänsä Meksikosta vastavoiman huolestuttavasti voimistuvalle Yhdysvalloille. Britit ja espanjalaiset vetäytyivät, mutta Ranskan armeija jäi. Juárezin joukot tekivät ranskalaisille pitkään vastarintaa sissien tukemina. Lopulta ranskalaisjoukot kuitenkin marssivat pääkaupunkiin Méxicoon. Napoleon nosti Meksikon keisariksi Itävallan arkkiherttuan prinssi Maksimilianin, joka oli tosiasiassa Napoleonin ja Ranskan käskyläinen. Juárez jatkoi kuitenkin taistelua Yhdysvaltojen tuella. Vuonna 1866 Napoleon III vetikin Ranskan joukot Meksikosta ja jätti Maksimilianin oman onnensa nojaan. Maksimilian vangittiin, ja 19. kesäkuuta 1867 hänet teloitettiin ampumalla. Itävallan keisarin veljestä tuli myös keisari Ranskan Napoleon III:n annettua hänelle Meksikon kruunun. ennen kuin tämä ehtisi viedä viestin perille. Everstin adjutantti, kapteeni Jean Danjou, ehdottikin, että hän lähtisi saattuetta vastaan 3. komppanian kanssa, ja niin päätettiin tehdä. Aamukahvit jäivät juomatta Legioonan 3. komppaniassa oli tuolloin jäljellä enää 62 miestä, eli vain puolet sen normaalivahvuudesta, ja sotilaat olivat sekalaista palkkasoturisakkia eri puolilta Eurooppaa. Nuorin miehistä oli iältään 17-vuotias, vanhin viisissäkymmenissä. Kaikki komppanian upseerit olivat sairastuneet, mutta kaksi luutnanttia muista yksiköistä polfoto/corbis ilmoittautui mukaan. Jean Vilain ja Clément Maudet olivat karaistuneita sotilaita, jotka olivat ylenneet tavallisten sotilaiden riveistä. Muulit lastattiin ruualla, ja mukaan otettiin 60 patruunaa miestä kohti, ja sitten joukko lähti liikkeelle tarkoituksenaan marssia läpi yön. Aamulla joukko saapui aution Camarónin kylän, ranskalaisittain Cameronen, liepeille. Siellä oli hylätty tila eli hacienda, autio hotelli sekä intiaanien majoja. Kapteeni päätti suoda miehille ansaitun levon ja antoi luvan sytyttää nuotion ja lämmittää vettä aamukahvia varten. Kattiloihin kaadettiin vettä legioonalaisten kenttäpulloista, jotka oli tarkoitus täyttää myöhemmin läheisistä lammikoista. Kahvin tuoksu alkoi juuri levitä kylään, kun tähystäjä ilmoitti pölypilvestä kauempana tiellä. Danjou kohotti kiikarit silmilleen ja näki ratsastajia meksikolaisissa univormuissa. Aseisiin! hän antoi miehilleen käskyn. Vihollinen on tulossa! 3. komppania oli avoimessa maastossa suojaton, joten Danjou johti miehet kolmensadan metrin päässä olevaan kylään. Kenttäpulloja ei ehditty täyttää. Meksikolaiset hyökkäsivät Meksikolaissotilaat hävisivät hetkeksi näkyvistä, mutta kun legioonalaiset olivat lähes ehtineet Camaróniin, kuului laukaus ja luoti lävisti saksalaisen legioonalaisen Hans Kurzin jalan. Legioonalaiset etsivät koko kylän, mutta eivät löytäneet jälkeäkään tarkka-ampujasta. Niinpä Danjou päätti jatkaa marssia. Haavoittunut Kurz seurasi mukana parin toverin kannattelemana. Ranskalaiset eivät ehtineet pitkälle, kun suuri joukko meksikolaista ratsuväkeä ilmestyi mäen päälle. Danjou määräsi miehet järjestäytymään neliömäiseen karré-muodostelmaan, jota jalkaväki käytti ratsuväen hyökätessä. Järjestäytymisen synnyttämässä hälinässä kuormajuhdat riistäytyivät irti ja karkasivat vieden mukanaan kaikki ruokatavarat. Legioonalaisille ei jäänyt mitään syötävää eikä juotavaa. Sitten hyökkäys alkoi. Meksikolaiset laukkasivat huutaen alas rinnettä pientä ranskalaisjoukkoa kohti. Danjou käski miesten odottaa kärsivällisesti ampumatta. Meksikolaiset lähestyivät, ja legioonalaiset vilkuilivat hermostuneina komentajaansa. Vasta kun vihollinen oli 50 metrin päässä, eli melko varmalla osumaetäisyydellä, Danjou antoi ampumiskäskyn. Yhteislaukaus kaatoi meksikolaissotilaita ja hevosia, ja hyökkäys kilpistyi kaaokseen. Legioonalaiset latasivat rauhassa muskettinsa, kun meksikolaiset kääntyivät takaisin saadakseen joukkonsa järjestykseen. Pian tuli uusi hyökkäys, mutta se päättyi samalla tavalla. Danjou tiesi, ettei hänen pieni joukkonsa pystyisi pitkään pitämään pintaansa avomaastossa. Hän käski miehet takaisin Camaróniin Mé 66 Historia Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications

4 suojaavan kaktustiheikön läpi. Paon aikana 16 legioonalaista, joista osa raahasi haavoittuneita tovereitaan mukanaan, joutui eroon muista. Meksikolaiset huomasivat ryhmän ja katkaisivat sen paon. Useita legioonalaisia loukkaantui kahakassa, ja kaikki 16 otettiin vangiksi. Algeriassa, Krimillä ja Italiassa sotinut 35-vuotias kapteeni Jean Danjou menettänyt vasemman kätensä onnettomuudessa vuonna polfoto/roger Viollet Legioonalaiset etsiytyivät suojaan Sillä välin Danjou oli päässyt hylätylle maatilalle muiden, vielä hyväkuntoisten sotilaiden kanssa. Talo oli kuin linnoitus, sillä sen omistaja oli halunnut suojautua seudun rikolliskoplilta ja intiaanilta. Tilan päärakennus oli kaksikerroksinen, ja sitä ja neliön muotoista pihaa ympäröi kivinen muuri. Legioonalaiset tukkivat tilan muurin kaksi oviaukkoa kantamalla niihin barrikadiksi puutavaraa ja muuta, mitä pihalta löytyi, ja myös suuri aukko muurissa etelän puolella suljettiin samalla tavoin. Danjou asetti sotilaita kaikille kolmelle barrikadille sekä yhteen päärakennuksen alakerroksen huoneista. Legioonalaisten yllätykseksi muut talon ovista oli kuitenkin teljetty. Pieni ryhmä meksikolaisia oli ehtinyt taloon aikaisemmin ja linnoittautunut paksujen lankkuovien taakse. Legioonalaiset joutuivat ampumaan ulkoa talon ikkunoihin pakottaakseen sisällä olevat vihollissotilaat pysymään matalina. Meksikolaiset ratsusotilaat asettautuivat tilan muurien ympärille. Heitä oli vain noin 400, mutta 400 ratsuväen ja jalkaväen sotilasta oli vain kahdeksan kilometrin päässä odottamassa ranskalaisten huoltosaattuetta. Kun lähetti pääsi meksikolaisten komentajan eversti Francisco de Paula Milanin luo, tämä lähetti koko joukon Camaróniin. Jokaista legioonalaista vastassa oli siten 40 meksikolaista. Danjou tiesi jo ennen meksikolaisten pääjoukon tuloa, että tilanne oli legioonalaisten kannalta toivoton. Hänen joukkonsa kukistuisi jo ennen kuin eversti Jeanningros alkaisi edes ihmetellä komppanian kohtaloa. Mutta mitä kauemmin hän pystyisi pidättelemään vihollista, sitä paremmat mahdollisuudet saattueella oli havaita edessä oleva vaara. Tilanne rauhoittui hetkeksi. Tilaa piirittävät meksikolaiset tiesivät, että ranskalaisilla ei Taistelu 450 neliöstä Hylätystä maatilasta tuli ratkaiseva taistelutanner Ranskan tiellä kohti Méxicoa, kun muukalaislegioona puolustautui siellä 9 tuntia. Camarón (Camerone) ja siellä ollut pieni maatila tulivat hetkessä kuuluisiksi, kun Ranskan muukalaislegioona ja Meksikon armeija ottivat siellä yhteen vuonna Taloa ja sen pihaa ympäröi kolmen metrin korkuinen suojamuuri, joten se oli kuin linnoitus. Muurien sisällä ei kuitenkaan ollut kaivoa, ja suurin osa päärakennuksen ovista oli teljetty kiinni legioonalaisten tullessa. Joukko meksikolaisia oli nimittäin ehtinyt linnoittautua taloon, ja legioonalaiset saivat haltuunsa vain yhden kulmahuoneen. Toisesta kerroksesta meksikolaisilla oli hyvä näkymä pihalle, ja legioonalaiset joutuivat ampumaan ulkoapäin ikkunoihin pakottaakseen talossa olevat vihollissotilaat pysyttelemään matalina. Portti Osa pohjakerroksesta oli legioonalaisten hallussa. Legioonalaiset ajettiin 2 ulos talosta Päärakennus Kapteeni Danjou 1 kuoli Toinen kerros ja suuri osa pohjakerrosta oli meksikolaisten hallussa. Vajoja México Armeija odotti huoltoa Pueblassa Ennen kuin ranskalaiset saattoivat marssia Meksikon pääkaupunkiin, heidän oli vallattava Pueblan kaupunki. Kun muu armeija piiritti Pueblaa, muukalaislegioonan tehtävä oli pitää huoltoreitti Veracruzista avoimena ja suojella kuljetuksia. Puebla Meksikolaiset yrittivät huhtikuussa 1863 pysäyttää huoltokuljetukset. Camarón Meksikonlahti Veracruz Viimeiset viisi 3 hyökkäsivät Portti Kumpaakin porttia vartioi kahdeksan legioonalaista. Talli Luutnantti Maudet johti joukkoja tallin katolta m Pihalla vajojen luona oli apujoukkoja. Legioonalaiset miehittivät barrikadin. Aukko muurissa Dit pdf-bestand is voor privégebruik. Daarom mogen er geen kopieën aan derden worden verstrekt en mag de link niet op internet (bijvoorbeeld in een of op Facebook) worden gedeeld. Copyright Historia/Bonnier Publications -

5 Kuuluisat taistelut Muukalaislegioona sai haltuunsa vain yhden huoneen tilan päärakennuksesta. Kapteeni Danjou johti puolustusta. polfoto/topfoto ollut pakotietä, eivätkä he aloittaneet hyökkäystä vaan jäivät odottamaan vahvistuksia. Danjoun joukkoa alkoi vaivata toinenkin ongelma: jano. Aamu ei ollut vielä kääntynyt iltapäiväksi, mutta ilma muuttui koko ajan lämpimämmäksi. Legioonalaiset alkoivat ajatella kaiholla vettä, joka oli tärvätty kahvinkeittoon aamunkoitteessa. Ainoa juoma oli pullollinen viiniä, jonka Danjou pyysi miespalvelijaansa kaivamaan esiin henkilökohtaisista tavaroistaan. Kapteeni avasi pullon ja kiersi vartioasemat tarjoten kaikille miehille tilkan viiniä. Danjou taisteli kuolemaan asti Pian meksikolainen eversti Milan saapui paikalle tuoden mukanaan lisää ratsuväkeä. Hän lähetti yhden upseerin neuvottelemaan valkoista liinaa heilutellen. Teitä on vain vähän, emmekä halua turhaa verilöylyä. Olisi parempi, jos laskisitte aseenne. Lupaamme säästää henkenne! upseeri huusi puolalaissyntyiselle kersantti Morzyckille, joka oli määrätty katolle tähystämään. Kersantti salli viestinviejän jatkaa pidemmälle pihalle tapaamaan Danjouta. Kerro, että meillä on ammuksia. Emme antaudu koskaan, vaan olemme valmiit taistelemaan viimeiseen mieheen, Danjou vastasi meksikolaisten lähetille. Meksikolainen palasi omiensa luo, ja samassa ratsuväki alkoi tulittaa maatilaa, josta legioonalaiset vastasivat tuleen. Huoneessa, jossa legioonalaiset valvoivat taloa, Danjou kohotti kätensä ja vannoi taistelevansa jusqu a la mort kuolemaan asti. Sitten hän pyysi miehiään toistamaan valan. Danjoun taistelu loppui lyhyeen. Hän ylitti avoimen pihamaan monesti kiertäessään asemasta toiseen kannustamassa miehiään. Hän ei pitänyt kiirettä, vaikka luodit viuhuivat hänen ympärillään ja muutama legioonalainen oli jo saanut osuman. Hieman ennen kello yhtätoista Danjouta ammuttiin ja hän kaatui maahan. Pari legioonalaista juoksi pihalle ja raahasi kapteenin suojaan, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Luoti oli porautunut kapteenin rintaan, ja veri valui valtoimenaan haavasta. Kuolinkouristukset vavahduttivat Danjoun ruumista, ja hän kuoli tajuihinsa tulematta. Vain 151-senttinen luutnantti Vilain otti nopeasti komennon, ja taistelu jatkui. Kapteenin kuolema ei murentanut muiden vakaumusta taistella viimeiseen asti. Kaksi jäljelle jäänyttä upseeria komensivat meitä rauhallisesti ja pelottomasti kulkien asemapaikalta toiselle ja rohkaisten meitä sanoillaan, kertoi Réunionin saarelta kotoisin ollut korpraali Evariste Berg myöhemmin. Hän oli yksi niistä harvoista, jotka selvisivät taistelusta hengissä. Ranskan ja 3. komppanian puolesta! Haciendan ulkopuolelta meksikolaiset tulittivat tauotta ranskalaisten kolmea barrikadia, ja Meksikon ratsuväki oli alkanut murtaa päärakennuksen ulkoseinää lähettääkseen sisään vahvistuksia. Työ sujui hitaasti, sillä muuri oli paksu, mutta viimein he pääsivät sisään. Sisällä meksikolaiset alkoivat ampua katon läpi huoneeseen, jota legioonalaiset pitivät hallussaan. Vain viisi päärakennuksessa olleista legioonalaisista pääsi pihalle hengissä. Ylikersantti Tonel sai osuman yrittäessään pakoon oviaukosta. Kuolettavasti haavoittuneena hän vielä huusi muille: Jatkakaa, pojat! Courage. Ranskan ja 3. komppanian puolesta. Tiedätte, mitä olette vannoneet kuolemaan asti! Meksikolaiset olivat nyt saaneet haltuunsa talon molemmat kerrokset, ja heillä oli suora näköyhteys portteja puolustaviin legioonalaisiin. Legioonalaiset eivät kuitenkaan vieläkään antaneet periksi. He olivat vannoneet valan eivätkä aikoneet rikkoa sitä. Tämä PDF-tiedosto on tarkoitettu yksityiseen käyttöön. Sitä ei saa jakaa tulosteena, liitteenä eikä linkkinä verkossa (esim. sähköpostilla tai Facebookissa) Copyright Historia/Bonnier Publications

6 Kello kävi keskipäivää, ja jano alkoi heikentää muukalaislegioonalaisia. Nestehukka turvotti miesten kielen ja sai heidän päässään pyörimään ja silmänsä sumenemaan. Sotilaat tiesivät olevansa kuoleman omia, mutta jatkoivat kuitenkin taistelua. Säästääkseen ammuksia he ampuivat vain, jos olivat varmoja osumasta. Lähes kaikki vihollisen laukaukset olivat tappavia. Tilanne oli äärimmäisen vaarallinen, kirjoitti meksikolaisten kapteeni Sebastian Campos myöhemmin. Rynnäkkö kuivui kasaan Meksikon jalkaväki saapui lopulta Camaróniin, jossa se liittyi jo tuntikausia taistelleen ratsuväen rinnalle. Katolla tähystänyt kersantti Morzycki näki ryhmän vihollisupseereita neuvottelevan. Yksi heistä oli meksikolaisjoukkojen komentaja eversti Milan, joka päätti lähettää vielä kerran lähetin tarjoamaan legioonalaisille mahdollisuutta antautua. Merde! paskat Morzycki vastasi uhmakkaasti moiseen tarjoukseen. Kun hän kapusi alas kertomaan tapahtuneesta, luutnantti Vilain kiitteli häntä vuolaasti. Toimitte aivan oikein, Vilain sanoi. Me emme antaudu. Hetken päästä alkoi meksikolaisten rynnäkkö. He juoksivat mylvien kohti tilaa, josta legioonalaiset vastasivat jälleen tarkalla yhteislaukauksella. Sitten puolustajat latasivat aseensa uudelleen ja ampuivat toisen kerran. Meksikolaisten hyökkäys tyrehtyi, kun moni sotilas ja kolme upseeria sai osuman, kaksi heistä kuolettavan. Meksikolaiset perääntyivät. Taistelu juuttui joksikin aikaa paikoilleen, sillä meksikolaiset eivät rohjenneet mennä liian lähelle legioonalaisten asemia. Sen sijaan he ampuivat summamutikassa joka suunnasta minkä ehtivät. Noin kello luutnantti Vilain sai luodin silmiensä väliin. Ranskalaisupseereista oli jäljellä enää luutnantti Maudet. Suoran hyökkäyksen sijaan meksikolaiset päättivät kokeilla uutta taktiikka. He sytyttivät pihalla olleen vajan tuleen heittämällä palavia oksia muurin yli, ja pihalle levisi sankka savu, joka salpasi legioonalaisten hengityksen. Legioonalaiset pitivät kuitenkin pintansa, ja puolentoista tunnin kuluttua tuli sammui itsekseen. Enää kolmetoista legioonalaista oli taistelukunnossa, ja heiltäkin alkoivat ammukset loppua. He penkoivat kaatuneiden laukut ja taskut etsien ammuksia, jotta voisivat jatkaa taistelua. Everstin kärsivällisyys loppui Viiden aikaan iltapäivällä loppu alkoi häämöttää. Meksikolaiset tulittivat lakkaamatta, mutta legioonalaiset pystyivät vastaamaan tuleen enää yksittäisillä laukauksilla. Tulitus taukosi hetkellisesti, kun eversti Milan määräsi miehensä Legioona oli kirjavaa sakkia 32 Algerian-vuotta näkyi muukalaislegioonan ulkoasussa. Vuonna 1863 univormu oli sekoitus eurooppalaista sotilasmuotia ja arabialaisia vaikutteita. Epoletit Musketti mallia 1857 Ranskan jalkaväen aseissa oli rihlattu piippu ja pitkulaiset patruunat, ja ne olivat tarkkoja ja pitkäkantoisia. Suurikaliiperinen ase teki pahaa jälkeä. Nimi: Mutzig malli 1857 Tyyppi: Rihlattu suustaladattava musketti Kaliiperi: 17,8 mm Pituus: 142,1 cm Paino: 4,25 kg Pussihousut sivummalle. Hänen kärsivällisyytensä alkoi loppua, ja hän keräsi koko joukkonsa läksyttääkseen sotilaat kunnolla. Kuvitelkaa, mikä nöyryytys, jollette pysty voittamaan noita uuvuksissa olevia ranskalaisia! Mikä häpeä, jos Meksikon hallitus joutuu moittimaan teitä heikkoudestanne! Kukistakaa tuo kourallinen miehiä, jotka ovat jo puolikuolleita. Aika on tullut. Eversti oli oikeassa. Vielä elossa olevat legioonalaiset eivät mitenkään kykenisi torjumaan meksikolaisten hyökkäystä. Toisella portilla korpraali Berg oli yksin kaatuneiden tovereidensa ympäröimänä. Hänellä ei ollut enää ammuksia, mutta hän aikoi käyttää muskettiaan lyömäaseena lopullisen hyökkäyksen tullessa. Ulkona meksikolaiset järjestäytyivät tunnekuohun vallassa. Everstin sanat olivat tehonneet, ja miehet pelkäsivät rangaistusta, jollei Képi Historia Denne PDF er til privat brug. Derfor må du ikke printe kopier til andre eller dele linket på nettet (f.eks. i mails eller på Facebook) Copyright Historie/Bonnier Publications -

7 Kuuluisat taistelut 20 legioonalaista jäi henkiin Meksikolaisten tappiot Cameronen taistelussa olivat suuremmat kuin legioonalaisten: 90 haavoittunutta ja yli 300 kuollutta. 65 muukalaislegoonalaisesta 23 kuoli taistelussa ja 12 vammoihinsa möhemmin. Kymmenen miestä, joista suurin osa oli haavoittunut, katosi ollessaan meksikolaisten vankeina. Ei tiedetä, murhattiinko heidät vai kuolivatko he vammoihinsa tai tauteihin. Loput 20 muukalaislegioonalaista vaihdettiin kesällä 1863 Vuonna 1956 muukalaislegioonalaisia matkusti Meksikoon Cameronen taistelun paikalle. Tila oli jo pahasti ränsistynyt. polfoto/roger viollet ranskalaisten vangeiksi ottamiin meksikolaisupseereihin. Legioonalaiset saivat sankarin vastaanoton, ja heille sateli mitaleja ja kunnianosoituksia. Yksi vankeudesta päässeistä oli korpraali Évariste Berg. Hänet ylennettiin luutnantiksi, mutta hän ei ehtinyt kauan nauttia asemastaan. Berg hävisi kaksintaistelun toista upseeria vastaan 11. kesäkuuta 1864 ja kuoli vähän sen jälkeen ranskalaisessa sotilassairaalassa Pueblassa. voittoa tulisi. Tällä kertaa heidän hyökkäyksensä maatilalle onnistui. Portilla Berg yritti puolustautua, mutta hän ei pystynyt estämään meksikolaisia, jotka rynnistivät portin aukosta tilan sisäpihalle. Viisi miestä kävi urheaan hyökkäykseen Viimeiset kapteeni Danjoun legioonalaisista olivat linnoittautuneet maatilan pihalla olevaan karjasuojaan. Maudetin lisäksi siellä olivat korpraali Maine ja kolme sotilasta: Catteau, Wensel ja Constantine. Kullakin oli enää yksi patruuna, mutta Maudet oli kylmähermoinen. Ladatkaa aseenne. Laukaisette ne vasta käskystäni, ja sitten hyökkäämme pistinten kanssa. Seuratkaa minua. Lopuksi luutnantti sanoi vielä tukahtuneella äänellä: Hyvästi, pojat. Tulta! kaikui luutnantin viimeinen käsky. Legioonalaiset laukaisivat aseensa ja juoksivat pihalle, jossa heitä oli vastassa luotisade. Catteau juoksi Maudetin eteen suojellakseen luutnanttia ja sai 19 luodinosumaa. Hänen uhrautumisensa oli turha, sillä Maudet sai myös osuman lantioonsa ja reiteensä, ja hän kuoli kahdeksan päivän päästä. Myös legioonalainen Wensel sai osuman olkapäähänsä, mutta hän nousi vielä taistelemaan. Uskomatonta kyllä, hän, Maine ja Constantine olivat vielä hengissä. He seisoivat lamaantuneina pistimet esiin vedettyinä satojen meksikolaisten ympäröiminä. Monet hyökkääjistä olivat kostonhimoisia päivän mittaan koettujen tappioiden vuoksi ja valmiita teurastamaan viimeiset kolme miestä. Eversti Milan astui esiin ja hätisti miehensä pois sapeliaan heiluttaen. Sitten hän kääntyi legioonalaisten puoleen ja kysyi: Entä nyt, messieurs, antaudutteko? Antaudumme, jos lupaatte pitää huolen haavoittuneistamme ja jos saamme pitää varusteemme ja aseemme. Ja haluamme teidän todistavan, että teimme velvollisuutemme loppuun asti, korpraali Maine vastasi. Vaatimus saada pitää aseet oli ennenkuulumaton. Eversti oli hämmästynyt siitä, että kolmikko ylipäänsä uskalsi asettaa ehtoja meksikolaisten aseiden osoittaessa heitä joka suunnasta. Miesten rohkeus toivottomassa tilanteessa kuitenkin teki häneen vaikutuksen. Teidänlaisiltanne miehiltä en voi kieltää mitään, eversti huudahti lopulta. Yhdeksän tunnin taistelu Camarónissa oli ohi. Meksikolaiset ryöstivät ruumiit Taistelukenttä oli lohdutonta katsottavaa: yli neljäsataa sotilasta lojui kuolleena tai haavoittuneena pienellä alueella. Porttien luona kaatuneita makasi lomittain toistensa päällä, ja hehkuvassa kuumuudessa jotkut ruumiit olivat jo alkaneet paisua ja haista. Haavoittuneita ryömi maassa tuskista voihkien. Meksikolaiset pitivät sanansa. Kaikki haavoittuneet saivat vettä ja heidät vietiin nopeasti kokoon kyhättyyn kenttäsairaalaan, jossa sotilaslääkäri hoiti kaikkia univormuun katsomatta. Jotkut meksikolaisista napisivat, kun eivät saaneet hoitoa ensimmäisenä, ja vain upseerien valppaus esti ranskalaispirujen tappamisen. 70 Historia Denne pdf-en er kun for privat bruk. Det er ikke tillatt å skrive ut kopier til andre eller dele koblingen via nettet (f.eks. i epost eller på Facebook). Copyright Historie/Bonnier Publications

8 Illan kuluessa meksikolaiset joutuivat kaivamaan kaksi joukkohautaa, yhden legioonalaisille, yhden meksikolaisille. Kaivukomppanian miehet olivat taistelleet koko päivän, joten työ sujui verkkaisesti. Kun ruumiit oli saatu hautoihin, miehet olivat niin uupuneita, että hautojen peittäminen jätettiin seuraavaan päivään. Aamulla meksikolaiset kuitenkin marssivat pois eivätkä peittäneet kuolleiden legioonalaisten hautaa. Eversti Jeanningros löysi avoimen haudan seuraavana päivänä, kun hän tuli Camaróniin vahvistuksien kanssa. Ruumiit lojuivat haudassa alastomina. Köyhät meksikolaissotilaat olivat vieneet niiltä kaiken alusvaatteita myöten. Joukkohauta järkytti jopa kovapintaisimpia legioonalaisia, kuten irlantilaista korpraalia M Aleveytä, joka oli kaatuneen Morzyckin läheinen ystävä. M Alevey kirjoitti: Rukoilen Jumalaa, etten enää koskaan joudu kohtaamaan sellaista näkyä. Vieri vieressä, alastomina, makasivat nuo urheat pojat, kaikki miehiä, jotka henkilökohtaisesti tunsin. Yksi eloonjäänyt löydettiin pensaikosta Camarónia halkovan tien varrelta. Pelastunut oli 3. komppanian italialainen rummunsoittaja Casimir Lai, joka oli soittonsa soittanut. Sapeli oli viiltänyt häneltä kolme sormea, ja luoti oli lävistänyt hänen toisen keuhkonsa. Meksikolaiset olivat luulleet häntä kuolleeksi, joten hänet oli ryöstetty ja heitetty joukkohautaan ruumiiden sekaan, josta hän oli ryöminyt tielle. Jeanningros kuulusteli voipunutta rumpalia, kun meksikolainen kuriiri saapui paikalle valkoista lippua heiluttaen. Hänellä oli kirje korpraali Bergiltä, joka oli toipunut riittävästi kirjoittaakseen. Vangitut legioonalaiset olivat saaneet eversti Milanilta luvan lähettää niiden sotilaiden nimet, jotka olivat vielä hengissä ja meksikolaisten vankeina. Kirjeessä ollut lause on jäänyt muukalaislegioonan historiaan. 3. komppania on kuollut, herra eversti, mutta se teki riittävästi, jotta voimme todeta, että siinä palveli vain hyviä sotilaita. Kertomus Camarónissa urheasti taistelleista legioonalaisista levisi kaikkialle ja muutti käsityksiä muukalaislegioonasta ainiaaksi. Halveksittu ulkomaalaisista palkkasotureista koostuva armeija oli osoittanut, että se pystyi taistelemaan ja kuolemaan velvollisuudentuntoisemmin kuin useimmat ranskalaiset yksiköt. Kun legioona lähti Meksikosta vuonna 1867, se oli menettänyt miestä, mikä vastasi lähes kolmannesta ranskalaisten kokonaistappioista. Tuosta taistelusta lähtien muukalaislegioonaa pidettiin eliittijoukkona, ja sitä laajennettiin perustamalla useita uusia rykmenttejä. Kaikkialla Ranskan kasvavassa imperiumissa vierasmaalaiset sotilaat muodostivat siitä lähtien siirtomaaarmeijoiden perustan. Ranskalaisten huoltosaattue sai varoituksen ajoissa ja välttyi meksikolaisten väijytykseltä. Pueblaan tuodut piiritystykit tekivät tehtävänsä, ja kaupunki kukistui 17. toukokuuta Ranskalaisten tie pääkaupunkiin Méxicoon oli auki. Lue lisää Colin Rickards: The Hand of Captain Danjou. Camerone and the French Foreign Legion in Mexico, 30 April 1863, The Crowood Press Ltd., Kapteeni Danjoun käsiproteesia säilytetään muukalaislegioonan museossa Aubagnessa pyhäinjäännöksenä. Musée de la Légion étrangère Cameronen päivää juhlitaan Camarónissa käyty taistelu tunnetaan ranskalaisittain Cameronen taisteluna, ja muukalaislegioona viettää vuosittain 30. huhtikuuta sen muistopäivää. Muukalaislegioonalaiset viettävät Cameronen taistelun merkkipäivää vuosittain niin Ranskassa kuin muuallakin. Juhlallisuuksiin kuuluu monenlaisia rituaaleja. 30. huhtikuuta roolit vaihtuvat niin, että päällystön edustajat tarjoilevat miehistölle aamukahvia ja croissanteja ja upseerit siivoavat kylpyhuoneet ja vessat. Päivän ohjelmassa on myös kilpailuja, paraateja, muistopuheita ja juhla-ateria. Muukalaislegioonan päämajassa Etelä-Ranskassa kapteeni Danjoun käsiproteesi on olennainen osa päivän seremonioita. Puinen proteesi katosi, kun meksikolaiset ryöstivät kuolleiden tavarat Cameronen taistelun jälkeen. Se päätyi paikalliselle maanviljelijälle, joka myi sen itävaltalaiselle upseerille. Tämä puolestaan lahjoitti käden muukalaislegioonalle. Arkiunivormu vaihtuu 30. huhtikuuta moitteettomaan paraatiunivormuun. Sotilaiden lakeissa on perinteinen valkoinen päällyste. All over press/getty 71 Denna PDF är endast för privat bruk och får inte kopieras till andra eller spridas via länkar på nätet (t.ex. via e-post eller på Facebook) Copyright Världens Historia/Bonnier Publications