93 / Närpiönjoen vesistön vedenlaatu ja kalojen elohopeapitoisuudet vuosina

Transkriptio

1 LÄNSI-SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUKSEN MONISTE 93 / 2003 Anna-Maria Koivisto Närpiönjoen vesistön vedenlaatu ja kalojen elohopeapitoisuudet vuosina Tutkimusosasto 2003

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Tutkimusalue Menetelmät 4 3. Tulokset ja tulosten tarkastelu Närpiönjoki Virtaama Vedenlaatu Kivi- ja Levalampi sekä Säläisjärvi Vedenlaatu Hauen ja ahvenen elohopeapitoisuudet Västerfjärden Yhteenveto Lähteet..17 LIITE 2

3 1. Johdanto Närpiönjoella on 1960-luvulta 1990-luvun puoliväliin tehty veden virtaamaan ja tulvimiseen vaikuttavia vesistötöitä kuten perkauksia, pengerryksiä, uusia uomia, patorakenteita ja tekoaltaita. Joen järjestelyjen ja säännöstelyn ensisijainen tarkoitus on raakaveden saannin turvaaminen Oy Metsä-Botnia Ab:n selluloosatehtaalle. Myös tulvien haittavaikutusten vähentäminen on ollut tärkeää. Närpiönjoen tarkkailuohjelma edellyttää joen tilan seurantaa ja seurannan raportointia. Vedenlaatua tarkkaillaan joessa ja tekojärvissä kriittisinä aikoina otettavilla vesinäytteillä (Storberg 2000). Tarkkailun toteutuksesta vastaa Länsi-Suomen ympäristökeskus ja kustannuksista vastaavat Länsi-Suomen ympäristökeskus ja Oy Metsä-Botnia Ab. Lisäksi ohjelmaan sisältyy erillisselvityksiä, vuonna selvitettiin erityisesti kalojen elohopeapitoisuuksia. Tässä raportissa tarkastellaan Närpiönjoen ja sen valuma-alueen järvien tilaa vuosina Aineisto ja menetelmät 2.1 Tutkimusalue Närpiönjoki virtaa Jurvan ja Närpiön kautta ja laskee Kaskisten kohdalta mereen (kuva 1). Joen kokonaispituus on 78 km ja valuma-alue on 992 km 2. Valuma-alueesta 27% on havumetsää, 24% peltoa, 19% sekametsää, 12% hakkuualueita ja taimikkoa, 10% suota ja 7% lehtimetsää. Närpiönjoen järvisyys on 0,4% (Österholm-Granqvist 1997). Valumaalueen suurimmat järvet ovat Kivi- ja Levalammen tekojärvi, Säläisjärvi sekä vesivarastoksi padotettu merenlahti, Västerfjärden. 3

4 Kuva 1. Närpiönjoen valuma-alue ja vesinäytteenottopisteet. 2.2 Menetelmät Närpiönjoesta on otettu vesinäytteitä Närpiön rautatiesillalta, Pirttikylästä valtatie 8:n sillalta ja Pyörnistä (kuva 1). Närpiön rautatiesillalta on haettu useita vesinäytteitä (13-16kpl) vuosittain, koska kohde kuuluu valtakunnalliseen seurantaprojektiin "jokien merelle kuljettamat ainemäärät". Pirttikylästä valtatie 8 sillalta ja Pyörnistä on haettu 3-4 vesinäytettä/vuosi. Näytteistä on analysoitu lämpötila, ph, alkaliniteetti, asiditeetti, johtokyky, kiintoaine, väri, kemiallinen hapenkulutus, kokonaistyppi, kokonaisfosfori, rauta, alumiini ja sulfaatti. Myös Säläisjärvestä, Kivi-ja Levalammesta sekä Västerfjärdeniltä on haettu vesinäytteitä (kuva 1). Näiltä paikoilta vesinäytteet on haettu kerran vuodessa kevättalvella ja niistä on analysoitu lämpötila, ph, johtokyky, happipitoisuus ja -kylläisyys, väri, kokonaistyppi, kokonaisfosfori, rauta ja mangaani. Säläisjärvestä ja Kivi- ja Levalammesta on analysoitu myös haukien ja ahventen elohopeapitoisuuksia. Säläisjärvestä analysoitiin vuonna 2001 yhdeksän haukea, joiden kokonaispaino vaihteli 285 grammasta 808 grammaan. Säläisjärvestä analysoitiin myös 10 ahventa vuonna 2001 ja 5 ahventa vuonna 2002, joiden kokonaispaino vaihteli 59 grammasta 598 grammaan. Kivi- ja Levalammesta analysoitiin vuonna 2001 kymmenen haukea, joiden kokonaispaino vaihteli 475 grammasta 2139 grammaan. Kivi- ja Levalammesta analysoitiin vuonna 2001 kymmenen ahventa ja vuonna 2002 kuusi 4

5 ahventa. Ahventen kokonaispaino vaihteli 106 grammasta 460 grammaan. 3. Tulokset ja tulosten tarkastelu 3.1 Närpiöjoki Virtaama Virtaama vaihtelee suuresti eri vuodenaikojen välillä Närpiönjoella (kuvat 2, 3, 4 ja 5). Ajanjaksolla pienin virtaama oli 0,3 m 3 /s ( ) ja suurin 134 m 3 /s ( ). Keväinen lumien sulaminen näkyy sekä virtaaman suurenemisena että veden korkeuden kohoamisena. Keväisin suurimmat virtaamat esiintyvät huhti -toukokuussa. Myös syyssateet nostavat virtaamaa ja veden korkeutta. Syyssateiden vähäisyyskin näkyy virtaamakäyrissä syyshuipun puuttumisena, kuten vuoden 2002 kuivana syksynä (kuva 5) Kuva 2. Virtaama Närpiönjoella Allmänningsforsenin mittauspaikalla vuonna pvm Kuva 3. Virtaama Närpiönjoella Allmänningsforsenin mittauspaikalla vuonna pvm 5

6 Kuva 4. Virtaama Närpiönjoella Allmänningsforsenin mittauspaikalla vuonna 2001 pvm Kuva 5. Virtaama Närpiönjoella Allmänningsforsenin mittauspaikalla vuonna pvm Vedenlaatu Närpiönjoen vesi on runsasravinteista. Kokonaisfosforipitoisuudet kesällä vaihtelevat rehevän ja erittäin rehevän välillä siten, että kokonaisfosforipitoisuus nousee selvästi siirryttäessä alavirtaan päin (kuva 6). Kokonaisfosforipitoisuus rautatiesillalla on pysynyt vuosina suunnilleen samalla tasolla ts. kokonaisfosforipitoisuuden vähenemistä tai lisääntymistä ei ole havaittavissa (kuva 7). Närpiön rautatiesillan tiheämmästä näytteenotosta johtuen myös ääriarvoja on saatu enemmän. Poikkeavan korkeat pitoisuudet ja selittyvät joessa olleella korkealla kiintoainepitoisuudella, jonka mukana runsaasti fosforia huuhtoutui jokeen. Korkea kiintoainepitoisuus puolestaan johtuu tulvasta. Muutoin kiintoainepitoisuudet yleensä ovat tasolla, josta ei ole kaloille haittaa (EU 1978). Kiintoainepitoisuudet kohoavat alavirtaan päin siirryttäessä (kuva 8). 6

7 kokonaisfosfori Pyörni Pirttikylä vt 8 Närpiön rautatiesilta max min mediaani 31, Kuva 6. Närpiönjoen kokonaisfosforipitoisuus kohoaa alavirtaan päin siirryttäessä. Näytteenottokertojen määrä: Pyörni n = 14, Pirttikylä vt 8:n n= 15 ja Närpiön rautatiesilta n= pvm Kuva 7. Kokonaisfosforipitoisuudet vuosina Närpiönjoen rautatiesillan kohdalla. kiintoaine Pyörni Pirttikylä vt 8 Närpiön rautatiesilta max min 0,5 0,5 2,2 mediaani 1,65 6,9 17 Kuva 8. Närpiönjoen kiintoainepitoisuudet kohoavat alavirtaan päin siirryttäessä. Näytteenottokertojen määrä: Pyörni n = 14, Pirttikylä vt 8:n n= 15 ja Närpiön rautatiesilta n=64. 7

8 Myös kokonaistyppipitoisuudet kertovat joen rehevyydestä, sillä kokonaistyppipitoisuuden mukaan tehtävässä luokituksessa Närpiönjoki sijoittuu rehevään tai ajoittain jopa erittäin rehevään luokkaan (Anonyymi 1988). Myös kokonaistyppipitoisuus nousee selvästi siirryttäessä alavirtaan päin (kuva 9). Sen sijaan vuosien aikana kokonaistyppipitoisuudet rautatiesillalla ovat pysyneet ennallaan (kuva 10). kokonaistyppi µg/l Pyörni Pirttikylä vt 8 Närpiön rautatiesilta max min mediaani Kuva 9. Närpiönjoen kokonaistyppipitoisuudet kasvavat siirryttäessä alavirtaan päin. Näytteenottokertojen määrä: Pyörni n = 14, Pirttikylä vt 8:n n= 15 ja Närpiön rautatiesilta n= pvm Kuva 10. Kokonaistyppipitoisuudet vuosina Närpiönjoen rautatiesillan kohdalla. Närpiönjoen vedessä on paljon humusta, minkä vuoksi vesi on tummaa. Humus näkyy veden väriluvun ja kemiallisen hapenkulutuksen suurena arvona. Humus sitoo rautaa ja vähentää näin jokivedessä olevan korkean rautapitoisuuden haittavaikutuksia kaloille (Vuori 2001a). Jokivedessä oleva rauta on todennäköisesti peräisin jokea ympäröiviltä alunamailta, josta se huuhtoutuu kuivatuksen vaikutuksesta sadeveden mukana jokeen. Närpiönjoen raudan pitoisuudet ( µg/l) jäävät huomattavasti suomalaisissa humuspitoisissa joissa mitattujen akuuttia toksisuutta aiheuttavien raja-arvojen ( mg/l) alle (Vuori 2001a). Veden ollessa hapanta voi rauta saostua pohjalle sakkana. Happamassa vedessä rauta voi saostua myös kalojen kiduksille. Rauta ärsyttää kalojen kiduksia ja saa ne erittämään limaa, joka voi tukehduttaa kalan. 8

9 Närpiönjoen veden ph-arvo vaihteli vuosina otetuissa näytteissä välillä 4,6-7,1 (taulukko 1). Kun tarkastellaan ph:n minimiarvoja, veden happamuus lisääntyy siirryttäessä alavirtaan päin (kuva 11). Alhaiset ph arvot ovat haitallisia eliöstölle, vaikka ne olisivat lyhytaikaisia. Veden alkaliniteetti vaihtelee -0,015 ja 0,572 mmol/l välillä. Toisin sanoen puskurikykyluokituksessa (Heikkinen ja Alasaarela 1988) Närpiönjoen veden puskurikyky luokitellaan alhaisimmillaan huonoksi ja voimakkaasti happamoituneeksi. Suuri happamuus ja alhainen alkaliniteetti johtuvat alunamailta tulevista happamista vesistä, jotka sisältävät sulfaattia ja vetyioneja. Sulfaattia huuhtoutuu jokeen erityisesti pitkien kuivien jaksojen jälkeen, kun sadevesi huutelee maaperän hapettuneesta pintakerroksesta sulfaatteja. Veden ollessa hapanta myös veden alumiinipitoisuus nousee, kun hapan vesi liuottaa alumiinia maaperästä. Samalla myös sähkönjohtavuus nousee. Närpiönjoen alumiinipitoisuus on suhteellisen korkea, esimerkiksi Närpiön rautatiesillankohdalla alumiinipitoisuuden mediaani vuosina oli 1940 µg/l. Alumiinin korkeat pitoisuudet ovat haitallisia kaloille, sillä alumiini saostuu kalojen kiduksiin ja haittaa niiden hengitystoimintaa (Vuori 2001b). Hapan vesi yhdistettynä korkeaan alumiinipitoisuuteen haittaa myös kalojen lisääntymistä. Kyrönjoella on todettu etteivät hauen vastakuoriutuneet poikaset kestä alle 5,0 ph -arvoa vaan ne kuolevat (Hudd et. al. 1984). Hudd et. al. (1984) totesi Kyrönjoella myös, että ahvenen vastakuoriutuneet poikaset eivät selviä kun veden ph -arvo laskee alle 4,8. Myös mädin hedelmöittymisen onnistuminen pieneni kun ph laski alle 5:een. Särjen lisääntymisen on todettu häiriintyvän jo kun ph laskee alle 5,5:n (Koli 1998). Myös Närpiönjoessa veden ph arvot ovat usein keväisin alhaiset , , , ja on Närpiönjoessa mitattu alle 5:n ph -arvoja. Tämä on todennäköisesti heikentänyt kalojen lisääntymistä Närpiönjoessa. 9

10 Taulukko 1. Närpiönjoen ph-arvot Närpiön rautatiesillalta, Pirttikylästä valtatie 8 kohdalta ja Pyörnistä otetuissa vesinäytteissä. Närpiön rautatiesilta Pirttikylä vt 8 Pyörni pvm ph ph ph , ,5 6,3 5, , , ,3 5,7 5, , , , , ,6 6, , ,9 6,3 6, , , , ,6 5, , , , , , , , , , ,5 6, , , ,3 5,4 5, , , , , ,4 5, , , , , , ,5 5,6 5, , , ,4 5,6 5, , , , , , ,4 5, , , , , , ,8 6 5, , , ,9 7, , ,8 10

11 ph 7,5 6, ,5 4,5 5 4 Pyörni Pirttikylä vt 8 Kuva 11. Närpiönjoen ph-arvot vuosina Närpiön rautatiesilta max 6,4 7,1 7 min 5,3 5,4 4,6 mediaani 5,7 6,3 5,8 3.2 Kivi- ja Levalampi sekä Säläisjärvi Vedenlaatu Kivi- ja Levalammella happea ei ollut pohjan läheisessä kerroksessa ollenkaan maaliskuussa 2002 (taulukko 2). Sen sijaan maaliskuussa vuonna m pohjasta liuennutta happea oli tyydyttävästi ja vuonna 2000 erinomaisesti kalavesiluokituksen mukaan (Anonyymi 1988). Vuoden 1999 tiedot puuttuvat. Liukoista happea oli kuitenkin vuonna 2002 pinnanläheisissä kerroksissa, joten kalat pystyivät pakenemaan happikatoa pinnan lähelle. Aikaisempina keväinä 1980, 1981, 1982, 1985, 1986 ja 1988 on esiintynyt täydellinen happikato (Österholm-Granqvist 1997). Taulukko 2. Lopputalven happipitoisuus ja liukoisen hapen määrä pintavedessä ja pohjanläheisessä kerroksessa Kivi- ja Levalammella vuosina m pinnasta 1m pinnasta 1m pohjasta 1m pohjasta pvm O 2 kyll.% O 2 mg/l O 2 kyll. % O 2 mg/l , ,8 40 5, ,5 12 1, ,9 0 0 Säläisjärvellä liuennutta happea pohjan läheisessä kerroksessa oli vuosina 1999, 2001 ja 2002 erinomaisesti (taulukko 3) kalavesiluokituksen mukaan (Anonyymi 1988). Vuoden 2000 tiedot puuttuvat uuteen tarkkailuohjelmaan siirtymisen vuoksi. 11

12 Taulukko 3. Lopputalven happipitoisuudet ja liukoisen hapen määrä pintavedessä ja pohjanläheisessä kerroksessa Säläisjärvellä vuosina 1999, 2001 ja m pinnasta 1m pinnasta 1m pohjasta 1m pohjasta pvm O 2 kyll.% O 2 mg/l O 2 kyll. % O 2 mg/l ,8 33 4, ,8 57 7, ,5 46 6,2 Kivi- ja Levalammella ph vaihteli 5,2 ja 5,7 välillä 1m syvyydellä pinnasta. Säläisjärvessä ph vaihteli 5,7 ja 5,9 välillä pintavedessä (taulukko 4). Molemmat järvet ovat siis happamia. Taulukko 4. Kivi- ja Levalammen sekä Säläisjärven ph pintavedessä vuosina Kivi- ja Levalampi Säläisjärvi pvm ph ph ,2 5, , ,2 5, , ,4 5, Hauen ja ahvenen elohopeapitoisuudet Kivi- ja Levalammelta sekä Säläisjärvestä pyydetyssä kalassa on havaittu korkeita elohopeapitoisuuksia. Kivi- ja Levalammella tutkituista hauista 1800 grammaa ja sitä painavampien haukien elohopeapitoisuus ylittää hauelle asetetun enimmäispitoisuusrajan 1 mg/kg elintarvikkeena käytettävässä osassa (kuva 8). Ahventen osalta tilanne on vielä huonompi, sillä jo pienimmät tutkitut ahvenet, jotka painoivat noin 100 grammaa, ylittivät ahvenelle asetetun enimmäispitoisuusrajan 0,5 mg/kg elintarvikkeena käytettävässä osassa (kuva 9). Säläisjärvellä suurin tutkittu hauki painoi noin 800 grammaa ja sen elohopeapitoisuus jää vähän alle enimmäispitoisuusrajan (kuva 10). Sen sijaan jo 100 grammaa painavat ahvenet (kuva 11) ylittävät enimmäispitoisuusrajan (Elintarvikevirasto 2002). Kun kalassa on 0,5 mg/kg elohopeaa, voi kalaa syödä kaksi kertaa viikossa annoskoon ollessa 200g ilman, että WHO:n metyylielohopean enimmäissaantisuositus 0,2 mg/viikko ylittyy. Kun kalassa on 1,0 mg/kg elohopeaa, voi kalaa syödä kerran viikossa 200 g ilman, että WHO:n metyylielohopean enimmäissaantisuositus 0,2 mg/viikko ylittyy. Kalan sisältämästä elohopeapitoisuudesta metyylielohopeaa on keskimäärin 90% (Elintarvikevirasto 2002). 12

13 1,40 1,20 1,00 0,80 0,60 0,40 0,20 0, kalan kokonaismassa g raja-arvo 1 mg/kg Kuva 8. Kivi- ja Levalammen haukien elohopeapitoisuudet mg/kg. 1,6 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0, kalan kokonaismassa g raja-arvo 0,5 mg/kg Kuva 9. Kivi- ja Levalammen ahventen elohopeapitoisuudet mg/kg. 1,00 0,90 0,80 0,70 0,60 0,50 0,40 0,30 0,20 0,10 0, kalan paino Kuva 10. Säläisjärven haukien elohopeapitoisuudet mg/kg. raja-arvo 1 mg/kg 13

14 1,40 1,20 1,00 0,80 0,60 0,40 raja-arvo 0,5 mg/kg 0,20 0, kalan paino g Kuva 11. Säläisjärven ahventen elohopeapitoisuudet mg/kg. 3.3 Västerfjärden Västerfjärdenillä pohjanläheisestä vesikerroksesta ei ole otettu vesinäytettä vuosina Toisaalta allas on kuitenkin matala, joten veden pintakerroksen happipitoisuus antaa melko hyvän kuvan koko veden happipitoisuudesta. Pintakerroksen happitilanne oli hyvän ja erinomaisen rajalla lopputalvesta 2001 ja 2002 kalavesiluokituksen mukaan (Anonyymi 1988). Västerfjärdenin vesinäytteen ph oli vuoden 2001 lopputalvella 6,2 ja vuoden 2002 lopputalvella 6,3. Toisaalta Närpiönjoki laskee Västerfjärdeniin, joten sen veden ollessa hapanta myös Västerfjärdenin veden ph-arvo laskee etenkin tulva-aikana veden laatu seuraa Närpiönjoen veden laatua. Närpiönjoesta tulevan veden humuspitoisuus on suuri, mikä nostaa Västerfjärdenin veden värilukua. 4. Yhteenveto Närpiönjoki on tummavetinen ja runsasravinteinen. Kokonaistypen ja -fosforin pitoisuuksissa ei ole havaittavissa muutosta Veden ph oli alhaisimmillaan 4,6 eli vesi oli välillä erittäin hapanta. Happamat jaksot ovat erittäin haitallisia vesieliöstölle, vaikka ne olisivat lyhytaikaisia. Alunamailta tuleva hapan vesi aiheuttaa ph-arvon laskun ja samalla jokeen huuhtoutuu alumiinia. Korkeat rauta- ja etenkin alumiinipitoisuudet ovat haitaksi kaloille, sillä ne haittaavat kalojen hengitystä ja poikastuotantoa. Korkeat alumiinija rautapitoisuudet ovat haitallisia myös pohjaeläimistölle. Kivi- ja Levalammen pohjan läheisessä kerroksessa oli happikato vuoden 2002 kevättalvella. Happea oli kuitenkin pinnanläheisessä kerroksessa. Muutoin muina tämän tarkkailuraportin vuosina ei happikatoa esiintynyt. Kivi- ja Levalammen vesi on hapanta. 14

15 Sen petokaloissa on korkeita elohopeapitoisuuksia. Ahvenen sekä isojen haukien elohopeapitoisuus ylittää säädetyn enimmäispitoisuusrajan elintarvikkeeksi käytettävässä osassa (hauki elohopeaa 1,0 mg/kg ja ahven 0,5 mg/kg). Säläsjärvessä happea oli erinomaisesti vuosien 1999, 2001 ja 2002 talvina. Vuoden 2000 näyte puuttuu. Säläsjärven vesi on hapanta. Suurin tutkittu hauki painoi noin 800 grammaa ja sen elohopeapitoisuudet jäivät vähän alle 1,0 mg/kg raja-arvon. Sen sijaan ahvenet, jotka painoivat noin 100 grammaa, ylittivät säädetyn 0,5 mg/kg enimmäispitoisuusrajan elintarvikkeeksi käytettävässä osassa. Västerfjärdenin pintakerroksen happitilanne oli hyvän ja erinomaisen rajalla lopputalvesta 2001 ja 2002 kalavesiluokituksen mukaan. Muilta vuosilta happitiedot puuttuvat. Vesi on tummaa, mihin vaikuttaa Närpiönjoen veden humuspitoisuus. Kiitokset Suuret kiitokset kommenteista L. M. Rautiolle, K.-E. Storbergille ja A. Tepolle. 15

16 16

17 Lähteet: Anonyymi 1988: Vesistön laadullisen käyttökelpoisuuden luokittaminen. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja 20. Elintarvikevirasto 2002: Riskiraportti Elintarvikkeiden ja talousveden kemialliset vaarat. Elintarvikevirasto. 68s. Euroopan unioni 1978: Neuvoston direktiivi suojelua ja parantamista edellyttävien makeiden vesien laadusta kalojen elämän turvaamiseksi (78/659/ETY), EVYL N:o L 222, (ref. Sirkka Heinimaa, Anne Laine ja Pekka J. Vuorinen 2000: Kalojen vedenlaatuvaatimukset, - [WWW, viitattu ]). Heikkinen, K ja Alasaarela, E. 1988: Happamoituneiden vesistöjen neutralointi, kirjallisuus katsaus. Vesi- ja ympäristöhallinnnon julkaisuja 18. Hudd et al. 1984: Fiskeriundersökning av Kyro älvs mynnings- och influensområde. attenstyrelsen rapport 242b. (ref. Wistbacka, R. & Snickars, M. 2000: Ranikoiden pienvedet kalojen kutupaikkoina Pohjanmaalla Kala- ja riistahallinnon julkaisuja 48/2000). Koli, L. 1998: Suomen kalat. WSOY. Porvoo. ss Storberg, K.-E. 2000: Närpiönjoen tarkkailuohjelma vuosille Program för kontroll av Närpes å åren Vuori, K.-M. 2001a: Rauta jokivesistöissä. - [WWW, viitattu ] Vuori, K.-M. 2001b: Alumiini jokivesistöissä. - [WWW, viitattu ] Österholm-Granqvist, S. 1997: Utvecling av vattenkvaliteten i Närpes ås vattendragsområde åren Västra Finlands miljöcentrals dublikat 10/

18 18

19 Liite 1 1/5 Närpiö rts. vp 9200 koordinaatit: : aika yläsyvyys näkösyvyys lämpötila C alkaliniteetti mmol/l asiditeetti mmol/l sähkönjohtavuus ms/m ,2 0, ,2 0, ,5 0,1 0, ,3 0, ,7 0, ,5 5,5 0, ,7 0, ,4 0, ,2 10,8 0, ,9 0,26 6, ,5 19 0, ,3 16 0, ,8 0, ,4 0,25 7, ,9 0, ,9 0, ,1-0, ,1-0,1 0, ,3 0,1 0, ,4 0, ,03 9, ,3 0, ,1 0, ,5 0, ,2 0, ,3 13,9 0, ,9 0,19 9, ,2 16 0, ,1 0, ,7 0, ,9 0, ,4 0, ,2 14, , ,1 8, , , , ,2 0, ,9 9, , ,5 0, , , , ,2 0, ,5 0,2 0, ,3 7, , , , ,6 0, ,3 19,9 0, ,3 18,1 0, , ,1 20, , , ,

20 Liite 1 2/5 Närpiö rts. vp 9200 koordinaatit: : aika kiintoaine mg/l väriluku Pt/l COD mg/l Fe µg/l Al AAG µg/l sulfaatti TUA mg/l sulfaatti F;IC mg/l , , , , , , ,4 28, , , , , ,

21 Liite 1 3/5 Pirttikylä vt 8 koordinaatit: : aika yläsyvyys lämpötila C alkaliniteettitib mmol/l alkaliniteettitih mmol/l asiditeetti mmol/l sähkönjohtavuus ms/m ,5 0,2 0,2 0,214 7, ,7 0, ,2 16,2 0,14 4, ,2 5,3 0, ,5 0,2 0, ,2 10,2 0,068 7, ,2 14,9 0,165 7, ,7 0, ,2 0,263 0,19 9, ,2 11,8 0,053 0, ,07 0, ,5 0,1 0,212 0,16 7, ,082 0,16 8, ,1 20,3 0,227 5, ,2 0,299 0,09 7,5 Pirttikylä vt 8 koordinaatit: : aika kiintoaine mg/l väri mg Pt/l COD mg/l kok. N µg/l kok. P µg/l Fe µg/l Al µg/l sulfaattif;ic mg/l , , , , , , , , , , , , , , , ,7 Pyörni koordinaatit: : aika yläsyvyys lämpötila C alkaliniteettitib mmol/l alkaliniteettitih mmol/l asiditeetti mmol/l ,2 2,4 0,08 0, ,8 0, ,2 17,1 0, ,2 6,1 0, ,5 2 0, ,2 11,4 0, ,2 16,3 0, ,9 0, ,5 2,6 0,085 0, ,2 12,6 0,054 0, ,7 0,062 0, ,5 2,7 0,101 0, ,1 0,065 0, ,3 0,082 0,08 21

22 Liite 1 4/5 Pyörni koordinaatit: : aika sähkönjohtavuus ms/m kiintoaine mg/l väriluku mg Pt/l COD mg/l kok.n µg/l kok.p µg/l Fe µg/l Al µg/l sulfaattif;ic mg/l ,5 1, , , , ,3 3, , , , , ,8 1, , , , , ,7 0, , ,7 3, , ,8 0, , ,4 0, , ,7 3, ,8 1, ,6 Säläisjärvi koordinaatit: : aika yläsyvyys kokonaissyvyys näkösyvyys lämpötila C sähkönjohtavuus ms/m väriluku mg Pt/l kok.p µg/l ,4 3, , ,2 0,7 1,6 3, ,2 3,2 0,7 2,2 3, ,3 0,8 0,9 3, ,3 3,3 0,8 3 3, Säläisjärvi koordinaatit: : aika yläsyvyys kokonaissyvyys kok. N µg/l Fe µg/l Mn µg/l , ,2 3, , ,3 3, Kivi- ja Levalampi koordinaatit: : aika yläsyvyys kokonaissyvyys näkösyvyys lämpötila C sähkönjohtavuus ms/m väriluku mg Pt/l ,3 1,1 3, ,3 0,4 6, ,5 0,9 0,8 3, ,5 3,5 0,9 1,9 3, ,8 0,7 1,6 3, ,8 4,8 0,7 3,6 3, ,2 0,75 5,2 2, ,5 5,2 0,75 5, ,7 1, ,7 4,6 4, ,2 0,75 1,4 2,

23 Liite 1 5/5 Kivi- ja Levalampi koordinaatit: : aika yläsyvyys kokonaissyvyys kok. P µg/l kok. N µg/l Fe µg/l Mn µg/l , , , ,5 3, , ,8 4, , ,5 5, , Västerfjärden koordinaatit: : aika yläsyvyys kokonaissyvyys näkösyvyys lämpö C ph sähkönjohtavuus ms/m O 2 kyll.% O 2 mg/l ,5 0,75 0,2 6, , ,6 0,6 0,1 6, , ,2 2,2 1,4 53 7,4 Västerfjärden koordinaatit: : aika yläsyvyys kokonaissyvyys väriluku mg Pt/l kok. P µg/l kok. N µg/l Fe µg/l , , ,2 2,2 23