Valoa syksyyn. Rolf Gupta Pieter Wispelwey TORSTAINA KLO 19 MADETOJAN SALI

Transkriptio

1 Valoa syksyyn Rolf Gupta Pieter Wispelwey TORSTAINA KLO 19 MADETOJAN SALI

2 Ohjelma Torstaina klo 19 VALOA SYKSYYN Rolf Gupta, kapellimestari Pieter Wispelwey, sello Richard Wagner ( ): Siegfried-idylli Joseph Haydn ( ): Sellokonsertto C-duuri Hob. VIIb:1 Moderato Adagio Allegro molto väliaika 20 min. Ludwig van Beethoven ( ): Sinfonia nro 7 A-duuri op. 92 Poco sostenuto Vivace Allegretto Scherzo: Presto Assai meno presto (Trio) Allegro con brio Konsertin aikana kuvaaminen ja nauhoittaminen kielletty Konsertti päättyy n. klo 20.45

3 Richard Wagner: Siegfried-idylli Heräsin ääneen, joka kasvoi ja kasvoi. Tajusin etten enää nähnyt unta, vaan kuulin musiikkia ja millaista musiikkia! Kun sävelet olivat lakanneet soimasta, R. tuli huoneeseen viiden lapsen kanssa ja ojensi minulle Sinfonisen syntymäpäivätervehdyksen partituurin. Silmäni täyttyivät kyynelistä, kaikki koko talossa kyynelehtivät. R. oli asettanut orkesterin portaikkoon ja näin meidän Tribschenimme tuli pyhitetyksi. R. oli toukokuussa 200-vuotisjuhliaan viettänyt Richard Wagner ( ). Kertoja oli Cosima Wagner, joka oli vihitty kaksikymmentäneljä vuotta vanhemman säveltäjän kanssa neljä kuukautta aiemmin. Rauhan ja perheonnen sataman luzernilaisessa huvilassa oli järjestänyt Baijerin kuningas Ludwig II. Joulupäivän 1870 aamuna esitetyn teoksen koko otsikko oli Idylli Tribschenissä, höystettynä Fidin linnunlaululla ja Oranssilla aamuruskolla, syntymäpäivätervehdys Richardilta Cosimalle. Oranssi aamurusko oli viittaus Cosiman makuuhuoneen seinäpaperiin. Fidi oli heidän vuoden ikäinen Siegfried-poikansa, nelilapsisen katraan viimeinen jäsen. Elämä vei Richardia ja Cosimaa kauemmas idyllistä. Säveltäjä ei ollut vaimolleen uskollinen ja Siegfried osoittautui keskinkertaiseksi säveltäjäksi, kapellimestariksi ja kaappihomoksi. Siegfried-idyllin syntyessä kaikki oli kuitenkin hyvin, eikä Wagnerin tarvinnut todistaa mitään. Edistykselliset ideat on voitu ilmaista pienen kokoonpanon lempeydellä ja impulsiivisella sulavuudella. Lopun nousuissa ja kiihdytyksissä soi aitowagnerilainen hurmio, joka muistuttaa että teos on tarkoitettu esitettäväksi makuuhuoneen, ei lastenkamarin ovella. Wagner poimi teemoja valmisteilla olleesta Siegfried-oopperasta (1876), esimerkkeinä käyrätorven teema, joka johtoaiheluetteloissa nimettiin muinoin Siegfried maailman toivoksi, tai Waldwebenkohtauksen metsälinnun liverrys. Tärkein on idyllin käynnistävä teema, oopperan rakkausdueton aihe (Ewig war ich, ewig bin ich, ewig in süß). Herääminen on Siegfried-idyllissä kokonaisvaltainen metafora, ei vuorokausirytmiin liittyvä tapahtuma. Sen vuoksi heräämisaihetta seuraa oboen esittelemä vanha saksalainen kehtolaulu (Schlaf, Kindchen, schlafe). Kantava idea on yhteinen ja jakamaton onni: äiti ja poika ovat saaneet aikaan isän heräämiseen uuteen elämänvaiheeseen ja luovuuteen. Pienokainen tuntuu vaipuvan uudelleen uneen sordinoitujen jousten ja salamyhkäisten trillien saattamana. Vasta täällä, hämärän

4 rajamailla, kuullaan puupuhaltimissa Siegfried-teema, joka huipentuu innokkaan kehittelyn jälkeen käyrätorvisoolossa. Sille vastaa mainittu Metsälintu-aihe, joka terävöityy iskevässä trumpettifanfaarissa. Unen ja valveen rajaa käydessään musiikki häivyttää todellisuuden ja ihanteiden välistä kuilua. Jos jotain ei voi uskoa mahdolliseksi, se ei myöskään voi muuttua todeksi. Teoksen kooda on viipyilevä ja luo monissa kertauksissaan wagnerilaista hohdetta myyttiseen usvaan katoavaan päätökseen. Joseph Haydn: Konsertto sellolle ja orkesterille C-duuri Hob. VIIb:1 Joseph Haydnin ( ) konserttotuotannon hävikki on melkoinen verrattaessa sinfonioihin tai jousikvartettoihin. Suurimmaksi osaksi hänen teoksensa katosivat jo hänen elinaikanaan: kiertelevät solistit nappasivat mukavan teoksen mukaansa. Tämä kielii myös jonkinlaisesta piittaamattomuudesta: Haydn ei näyttänyt olevan kovin tarkka näiden teosten säilymisestä. Sellokonserttoja ovat rohkeimmat tutkijat laskeskelleet olleen yhdeksän kappaletta, näistä tunnetaan kaksi, jotka ovat vasta 1900-luvulla vahvistuneet Haydnin teoksiksi. C-duuri-konserton löysi tšekkiläistutkija Oldrich Pulkert Prahan kansallismuseosta vuonna 1960 ja tuota pikaa se vakiintui D-duuri-konserton rinnalle sellistien suppean klassisen ohjelmiston kulmakiveksi. D-duuri-konserttoa kuviteltiin pitkään sellisti Anton Kraftin sävellykseksi ja samalla tavoin oli myös C-duuri-konserton materiaali säilynyt muusikon, Esterházyn hovisellisti Joseph Weiglin hallussa. Luultavasti tämä ennen vuotta 1780 (1765?) kirjoitettu teos oli omistettu hänelle. C-duuri-sellokonsertto on mitä merkillisin sekoitus klassisia ja antiikkisia (so. barokin) tyylipiirteitä. Painokas ensimmäinen osa (Moderato) kohtuullisine aikamittoineen ja koristeellisine soolosatseineen yhdistää sonaattimuotoon barokin soolo-tutti-ajattelua. Teoksen orkesterimateriaalista on säilynyt erilaisia versioita: jousistosta puuttuvat sellot, hitaassa osassa (Adagio) ei ole lainkaan puhaltimia tai ainakaan käyrätorvia. Ilmaisuvoimassaan väliosa tuntuukin muodostuvan lähes romanttiseen tapaan teoksen keskukseksi. Kahteen ensimmäiseen osaan löytyy säveltäjän kadenssit. Finaali (Allegro molto) on yllätyksellinen sekin. Pitkä orkesterijohdanto kertoo sen olevan tavanomaisen rondon sijasta sonaattimuotoinen ja näin vauhdikkaaseen päätökseen liittyy myös jämerää dramatiikkaa.

5 Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 7 A-duuri op. 92 Ludwig van Beethovenin ( ) seitsemäs ja kahdeksas sinfonia syntyivät vuonna 1812 yhtä aikaa, muodostaen samantapaisen sisarusparin kuin viides ja kuudes sinfonia neljä vuotta aiemmin. Myös kolmas teos seikkaili vuoden 1812 sävellysluonnoksissa, mutta kesti aina vuoteen 1824 asti ennen kuin yhdeksäs sinfonia saavutti lopullisen muotonsa. Vuonna 1812 oli Napoleonia vastaan käydyt raskaat sodat voitettu ja koitti ns. kansojen kevät. Valoisilla ja ulospäin suuntautuneilla A- ja F-duuri-sinfonioilla ei ole nähty olevan siteitä historialliseen ajankohtaan, joka hetkeksi tuntui lunastavan monia säveltäjän ihanteista. Niinpä Sir Donald Tovey ( ) puolusti Beethoven-esittelyissään absoluuttista estetiikkaa toteamalla, että seitsemäs sinfonia "on niin musertavan vakuuttava ja niin selvästi kääntämättömissä sanoiksi, että sitä on sukupolvien ajan käsitelty yksinkertaisesti sävelteoksena, eikä verukkeena keskustelulle Ranskan vallankumouksesta". Kirjallisen ohjelman puuttuminen ei ole estänyt tulkitsemasta teosta laajassa historiallisessa kontekstissa. Filosofi Theodor Adornolle seitsemäs sinfonia symboloi hegeliläistä ihannetta, muodon ja mielikuvituksen, subjektin ja objektin täydellistä harmoniaa. Hän havaitsi myös yhtäläisyyden Beethovenin ja Stravinskin Kevätuhrin rytmiorgioiden välillä. Sinfonia käynnistyy orkesterin mojovalla tuttiakordilla. Suurella kädenheilautuksella singahtaa sinfoninen alkuaine sävelavaruuteen. Ensimmäisen osan johdannossa (Poco sostenuto) tuo materiaali kiertelee, ryhmittyy asteikoksi ja etsii rataansa tonaalisesta vapaatilasta. Pääsävellajin (A-duuri) löydettyä viimein paikkansa, johdanto jännittyy laukaisemaan riehakkaassa daktyylirytmissä laukkaavan päätaitteen (Vivace). Temaattinen kehittely sysätään syrjään rytmiaiheiden kurottaessa luonnonvoiman ohjaamana yhä etäisempiin sävellajeihin. Pää- ja sivuteeman konfliktista ei kannata paljon puhua, ensin mainitun painaessa höyryjyrän lailla läpi esteiden. Loppukertaus kasaantuu möyryävän bassourkupisteen päälle, josta pääteema purkautuu voittajana esiin. Tässä vaiheessa Carl Maria von Weber sai tarpeekseen ja ilmoitti Beethovenin nerouden saavuttaneen ne plus ultran ja säveltäjän "olevan valmis hullujenhuoneeseen". Hitaan osan merkintä on Allegretto, jota säveltäjä korjasi myöhemmissä laitoksissa Andanteksi, jättäen valinnan jälkipolville. Ensimmäisen osan daktyylirytmi kummittelee taustalla slaavilaista kansansävelmää säestävissä aiheissa. Elegisen tunnelman vastapainoksi Beethoven loihtii esiin romanttisen sivuteeman, joka puhkeaa kauniisti klarinetin soolossa.

6 Scherzo (Presto) ryntää päistikkaa F-duurissa, mutta ajautuu väistämättä harrasta luonnonrauhaa henkivään triotaitteeseen (Assai meno presto). Korostaakseen taitteiden välistä jännitettä Beethoven on kirjoittanut trion kertauksen ulos ja hämää kuulijaa osan lopussa: puhaltimet tapailevat trioaihetta vielä kerran, mutta kärsimättömät loppuakordit tyrmäävät uusinta-aikeet. F-duurista on pitkä matka A-duuriin, mutta sumeilemattomalla alkuvoimallaan finaalin (Allegro con brio) avaus raivaa esteet tieltään. Mittakaava on suurin mahdollinen: osan pääaihe syöksyy eteenpäin jättiläiskäsien pyörittämänä, ajautuen vauhtinsa kiihdyttämänä seikkailuihin, joissa Beethoven nautiskelee harhaanjohtamistaidoillaan. Yltyvä virtuoosisuus ja reippaat fanfaarit ennakoivat varmaa voittoa, mutta lopussa ilmestyy bassoihin jälleen umpimielisesti mörisevä urkupiste ja kertaus saa kuumeisen, ylikierroksilla käyvän sävyn. Loppurepliikki iskeytyy kuitenkin vastaansanomattomasti paikalleen. Teosta hallitsevat rytmit ja hakkaavien ostinatojen keskeinen asema motiivityössä ovat kirvoittaneet tarkkailijoilta dionyysisiä kuvauksia. Beethovenin ystävä Wieck todisti, että seitsemäs sinfonia oli, paitsi kunnianosoitus Bacchukselle, myös sävelletty juovuksissa, mihin osaltaan viittaavat käsikirjoitusta koristavat punaviinilasin renkaat. Kaunosielut tyytynevät Wagnerin "tanssin apoteoosi" -epiteettiin. Antti Häyrynen Suosio sähköistyy! Konserttikalenteri Concert Calendar emme enää paina orkestereiden konserttikalenteria. Kaikki kalenteritiedot, kantaesitysluettelot ja paljon muita orkesteriuutisia löydät uudistuneilta nettisivuiltamme: mikäli et pääse käyttämään internetiä, pyydä konserttikalenterista paperimoniste: puh tilaa konserttikalenteri sähköpostiisi neljä kertaa vuodessa lähettämällä viesti osoitteeseen: Suomen SinfoniaorKeSterit ry SuoSio

7

8 Rolf Gupta, kapellimestari Rolf Gupta on ollut Kristiansandin sinfoniaorkesterin pääkapellimestari ja taiteellinen johtaja sekä Norjan radioorkesterin ja Norjalaisen barokkiorkesterin ylikapellimestari. Hän on työskennellyt läheisesti mm. seuraavien säveltäjien kanssa: Berio, Lindberg, Grisey, Nørgård, Wallin, Benjamin ja erityisesti Henze, jonka teoksia Gupta on johtanut Berliinin filharmonikkojen Sharoun yhtyeen, Oslon filharmonisen orkesterin, Venäjän kansallisorkesterin, WDR Sinfonieorchester Kölnin, ja Deutsches Symphonie- Orchester Berlinin kanssa. Rolf Gupta on lisäksi työskennellyt mm. Frankfurtin radioorkesterin, BBC:n sinfoniaorkesterin, Göteborgin sinfoniaorkesterin, Suomen radio-orkesterin ja Sidneyn sinfoniaorkesterin kanssa. Gupta on ollut kantaesittämässä lukuisia oopperoita, mukaan lukien Bernard Langin Der Alte vom Berge. Hän on johtanut myös Suomen kansallisoopperassa ja Norjan oopperassa, La Traviatan Mannheimin kansallisteatterissa, Henzen Der Prinz von Homburgin Kansallisessa Reisoperassa Hollannissa sekä La Traviatan ja Taikahuilun Frankfurtin oopperassa. Festivaalit ovat kuuluneet Rolf Guptan ohjelmaan: Radio France Présences, Moskovan kevät, Schwetzingen Festival ja Ultima sekä taiteellinen johtajuus Berliinissä MAGMA2002-taphtumassa ja Kristiansandin musiikkifestivaalilla. Hän on levyttänyt seuraaville levymerkeille: Teldec, BIS, BMG Ricordi ja Aurora. Opiskeltuaan harpunsoittoa Sweelinck-konservatoriossa Amsterdamissa Gupta perehtyi orkesterinjohtamiseen Jorma Panulan johdolla Sibelius-Akatemiassa. Sittemmin hänen opettajiaan olivat myös Ilja Musin ja Herbert Blomstedt. Sävellystä Gupta opiskeli Per Nørgårdin, Olav Anton Thommessenin, Antonio Bibalon ja Lasse Thoresenin johdolla. Hänen teoksensa Chiaroscuro sai kunniamaininnan UNESCOn 45. säveltäjätapaamisessa 1998.

9 Pieter Wispelwey, sello Pieter Wispelwey kuuluu sukupolvensa ensimmäisiin taitelijoihin, joille sello periodisoittimena ja modernina versiona ovat yhtä helppoja. Yhdistämällä tarkan tyylitietoisuuden todella tuoreisiin tulkintoihin ja ilmiömäiseen tekniseen mestaruuteen hän on voittanut sekä kriitikoiden että yleisön sydämet ohjelmistolla J.S. Bachista Schnittkeen, Elliot Carteriin ja teoksiin, jotka on sävelletty hänelle. Wispelweyn viime kausi päättyi laajaan kiertueeseen Australiassa (Sydney Symphony, Queensland Symphony, West Australian Symphony, Melbourne Symphony ja Canberran kansainvälinen festivaali). Siellä hän keskittyi Rostropovichille omistettuihin sellokonserttoihin. Lähitulevaisuudessa hän on mm. seuraavien orkestereiden solistina: Irlannin kansallisorkesteri, Varsovan filharmoninen orkesteri, Liegen filharmoninen orkesteri, Musikkollegium Winterthur ja Sao Paulon Sinfoniaorkesteri. Hiljattain olleista ja tulevista resitaalipaikoista tärkeimpinä voidaan mainita Wien (Konzerthaus), Pariisi (Louvre), Lontoo (LSO St Luke s, Wigmore Hall), Amsterdamin Concetgebow, Bostonin Celebrity Series, Essenin Philharmonie, Tokio (Toppan Hall), National Performing Arts Centre Pekingissä ja Arts Center Soulissa. Pieter Wispelweyn vaikuttava, yli 20 albumin levytyskokoelma on saanut lukuisia huomattavia kansainvälisiä palkintoja. Viimeksi on julkaistu Lalon sellokonserton ja Saint-Saensin 2. sellokonserton äänite.

10 Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina oli John Storgårds ja vuosina Jaakko Kuusisto taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Viime kauden orkesterin taiteellisena partnerina ollut Johannes Gustavsson on tästä syksystä lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Vuosina orkesterin nimikkosäveltäjänä oli Olli Kortekangas. Tänä aikana orkesteri levytti Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Viime keväänä ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy. Solistina soittaa Timo Korhonen, orkesteria johtaa Santtu-Matias Rouvali. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista

11 Oulu Sinfonia I viulu Andres Kaljuste, I konserttimestari * Lasse Joamets, I konserttimestari Anne Somero, äj * Anita Virkkala, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Sari Suihkonen, väj Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Nadya Pugacheva Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Alttoviulu Johanna Tuikka, äj Susanna Nietula, väj Andrus Järvi Anna-Maija Rousselle Emiliano Travasino Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, äj Juhana Ritakorpi, väj Mikaela Fagerholm * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Anne Seppänen, äj * Katri-Maria Leponiemi, väj * Juha Nääppä Harri Sarkkinen Huilu Albert Stupak, äj Emma Tessier, väj Jenni Pekkola Oboe Matti Kettunen, äj Sara Tilander, väj * Ilkka Hirvonen Klarinetti Markku Korhonen, äj Kenneth Sjöwall, väj Nora Niskanen Fagotti Jari Laakso, äj Ladislau Acs, väj Ann-Louise Wägar Käyrätorvi Leo Palosaari, äj Pasi Salminen, väj Keijo Haikola Jukka Yletyinen Trumpetti Sakari Suoninen, äj Jukka-Pekka Peltoniemi, väj Jarmo Väärä Pasuuna Erkki Hirsimäki, äj Jukka Myllys, väj Jorma Teeri Tuuba Gustavo Subida, äj Patarummut Kalevi Ohenoja, äj Lyömäsoittimet Marcus Ström, äj * tilapäinen kiinnitys

12 Kuukauden orkesterilainen Kuva: Juha Sarkkinen Tapaamme joka kuukausi oulusinfonialaisen, joka kertoo työstään ja itsestään. Pitkän uran lempeä päätös On vuosi vuotias Keijo Haikola on juuri aloittanut Oulun varuskuntasoittokunnan oppilaana. Ensimmäinen soittotunti luo suuntaviivat aina tähän päivään asti: Haikola saa käteensä vapaana olleen käyrätorven ja juuri siitä syttyy kipinä muusikon-uralle. Nuori mies ottaa uuden soittimen nopeasti haltuunsa ja matka jatkuu Helsingin ja Mikkelin varuskuntasoittokuntien kautta silloiseen Oulun kaupunginorkesteriin. Sinfonikon uraa on nyt takana 38 vuotta. Vuosien varrella tutuiksi ovat käyneet niin piano kuin kitarakin, mutta ykkösenä on aina pysynyt käyrätorvi. Kyllä se on ihan minun soittimeni. Käyrätorvi on hieno orkesterisoitin, jolle on kirjoitettu paljon teoksia. Siinä on pehmeä ääni, ei niin sotaisa kuin esimerkiksi trumpetissa tai pasuunassa", Haikola kuvailee. "Hiljaiseksi herrasmieheksi" tituleeratun Haikolan lempiteosten listalta löytyy liuta klassikoita, Beethovenia ja Brahmsia esimerkiksi. Jokaiseen konserttiin Haikola valmistautuu keskittymällä, kirjojen parissa tai rauhallisella kävelyllä. "Jos erehtyy konserttiaamuna vaikkapa marjametsään, siitä saa kyllä maksaa väsymyksenä illan konsertissa", tietää Haikola kokemuksesta.

13 Oulu Sinfonian vuosiin on mahtunut paljon hyviä muistoja, inspiroiva käyrätorviryhmä ja kannustavat kollegat. Yhtä 70-luvulla vieraillutta solistia Haikola muistaa erityisellä lämmöllä. "Viulisti Heimo Haiton tapa soittaa Saint-Saënsin Johdanto ja Rondo Capriccioso oli musiikillisesti aivan ylivertainen. Hänen jälkeensä kukaan solisti ei ole tehnyt yhtä suurta vaikutusta. Haikolan arkea värittävät lähellä asuvat lapsenlapset. Yksi- ja nelivuotiaat soittajanalut ovat jo osoittaneet mielenkiintoa pappansa käyrätorvea kohtaan: soitinta on tutkittu ja nappeja paineltu ahkerasti. Eläkepäivien alkuun on enää muutama viikko, mutta Haikola ottaa asian leppoisaan tyyliinsä. Musiikki säilyy elämässä mukana edelleen. Kenties myös jatkan soittamista jossain pienemmässä kokoonpanossa. Vaimoni on käynyt konserteissani jo 20 vuoden ajan, nyt ehdimme käymään niissä myös yhdessä. Haikolan viimeinen konsertti Oulu Sinfoniassa on 17. lokakuuta. Silloin Madetojan salissa soi Beethovenin Oodi ilolle. Teksti: Katja Liesilinna Kuva: Kati Leinonen

14

15 Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.

16 Seuraavat konsertit Torstai klo 19 Madetojan sali TUURI Olli Mustonen, kapellimestari Juha Kotilainen, baritoni Jean Sibelius: Rakastava-sarja, op. 14 Olli Mustonen: Sinfonia nro 1, Tuuri Alexander Borodin: Sinfonia nro 2 h-molli Jälkikaiku konsertin jälkeen Liput 8 24 euroa Pohjoista voimaa -etuasiakkaan lippu 10 Torstai klo 19 Madetojan sali OODI ILOLLE Johannes Gustavsson, kapellimestari Anna-Kristiina Kaappola, sopraano Niina Keitel, mezzosopraano Mati Turi, tenori Matti Turunen, basso Kuoro, valmennus Mihkel Koldits Liput 8 24 euroa Pohjoista voimaa -etuasiakkaan lippu 10 liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma to klo 8 17, pe klo 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 Avoinna: ma pe klo Haukiputaan palvelupiste Lanssi, Kirkkotie 3 Avoinna: ma pe klo Kiimingin yhteispalvelupiste, Lempiniementie 2 Avoinna: ma pe klo 9 16 Yli-Iin yhteispalvelu, Ukkoherrankuja 10 B Avoinna: ma pe klo ja (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. Avoinna ma la klo 8 21, su klo Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prisma Raksila, Prisma Limingantulli, R-Kioski Pateniemi (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Konserttipaikoilla tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. Oulun Konttori, Painatuskeskus