Ilta Beethovenin seurassa. Gordan Nikolić TORSTAINA KLO 19

Transkriptio

1 Ilta Beethovenin seurassa Gordan Nikolić TORSTAINA KLO 19 Madetojan sali

2

3 Ohjelma Torstaina klo 19 ILTA BEETHOVENIN SEURASSA Gordan Nikolić, viulisti-johtaja Ludwig van Beethoven ( ): Viulukonsertto D-duuri, op. 61 Allegro ma non troppo Larghetto Rondo: Allegro väliaika 20 min. Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 8 F-duuri, op. 93 Allegro vivace con brio Allegretto scherzando Tempo di Menuetto Allegro vivace Konsertti päättyy n. klo 20.45

4 Ludwig van Beethoven: Viulukonsertto D-duuri op. 61 Kahden ensimmäisen pianokonserttonsa jälkeen Ludwig van Beethoven ( ) alkoi määrätietoisesti laajentaa edeltäviltä wieniläisklassikoilta perittyä konserttorakennelmaa. Jo C-duuripianokonsertossa voi erottaa sinfonisia pyrkimyksiä temaattisen aineiston käsittelyssä, mutta vasta kolmas pianokonsertto vakiinnutti uudet monumentaaliset mittasuhteet ja solistin ja orkesterin näyttävän vastakkainasettelun: vuoropuhelusta oli tullut väitöstilaisuus. Samoihin aikoihin kolmannen pianokonserton kanssa valmistuneessa viulukonsertossa D-duuri op. 61 (1806) Beethovenin oli sovellettava uutta tyyliään varovaisemmin. Sinfonisuus on tallella viulukonsertossakin, mutta viulusta ei oikein ole vastaan väittäjäksi suurelle orkesterille. Sävellajin ansiosta Beethoven saattoi korostaa soolosoittimen sointia ja tonaalista kehittelyä temaattisen argumentoinnin sijasta. Orkesteri saa siten esitellä tärkeimmät musiikilliset ajatukset, joita viulu jatkaa, kommentoi ja muuntelee. Beethoven oli jo aiemmin kahdessa viuluromanssissaan ( ) kiinnittänyt huomionsa viulun tunneherkkyyteen ja laajaan sävyasteikkoon, joita hän hyödynsi myös viulukonsertossaan. Laaja orkesterijohdanto antaa orkesterille konserton ensimmäisessä osassa (Allegro ma non troppo) seremoniamestarin tehtävät. Patarummun esittelemä rytmiaihe, eräänlainen motto, kohoaa avainasemaan, ilmestyen jännitystä kasvattamaan osan eri taitteissa. Orkesteri ilmoittaa sonaattimuodon käänteistä, mutta persoonalliset ajatukset tulevat solistilta, jonka rooli kasvaa musiikin edetessä soolokadenssiin päästäessä aloite on jo siirtynyt sooloviululle. Hidas osa (Larghetto) antaa näyttämön kokonaan solistin hallittavaksi. Tyyli on puhdaspiirteisemmin romanttinen kuin pianokonsertoissa. Puupuhaltajien pienet soolot ovat lähinnä viulun laulavaa melodiaa tukevia koristuksia, eivätkä orkesterin painavammatkaan repliikit riko idyllistä rauhaa. Finaali (Allegro) alkaa ilman taukoa solistin johdatuksella. Tanssillinen teema esitellään tyypillisesti sooloviululla 'delicamente', jonka jälkeen orkesteri päästetään vauhtiin täydellä voimalla. Beethovenin käyttämille taituritehoille on ominaista enemmän leikittelevä hilpeys kuin riivattu demonisuus, kontrasteja rondomuotoon tuovat jämerät orkesterivälikkeet. Lyhyt soolokadenssi harhauttaa kuulijan odottamaan päätteeksi lyyristä diminuendoa, mutta viimeinen sana sanotaan koko orkesterin (ja solistin) painolla. Beethovenin viulukonserton kantaesitti Theater der Wienin konserttimestari Franz Clementi vuonna Beethovenin elinaikana teosta ei tiettävästi esitetty uudestaan ja vasta 12-vuotias Joseph

5 Joachim teki siitä konserttokirjallisuuden kuningattaren. Beethovenin aikoihin viulistit laativat soolokadenssit itse ja aikalaisraporteissa on kerrottu Clementin soittaneen kantaesityksessä mm. viulu ylösalaisin käännettynä. Standardikadenssit Beethovenin viulukonserttoon on laatinut Fritz Kreisler, mutta myös Joachimilta, Leopold Auerilta Ferruccio Busonilta, Camille Saint-Saënsilta ja Alfred Schnittkeltä löytyy vaihtoehtoja. Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 8 F-duuri op. 93 Ludwig van Beethoven vieraili lokakuussa 1812 veljensä Johannin luona Linzissä. Säveltäjän hyväntuulisuus oli kääntäen verrannollista muiden kireyteen ja huoneessa, josta avautui "loistava näköala Tonavalle, sen kiireisille rannoille ja ympäröivään maaseutuun", hän sävelsi tiiviissä tahdissa pienen F-duuri-sinfoniansa. Kahdeksas sinfonia on toisinaan ollut jonkinlainen väliinputoaja Beethovenin sinfoniasarjassa, ehkä poikkeuksellisen oveluutensa vuoksi. Joidenkin asiantuntijoiden mukaan teos on itse asiassa parodia perinteisestä wieniläisklassisesta sinfoniasta surrealistisesti surisevine scherzoineen ja korostetun vanhanaikaisine menuetteineen. Tämän näkemyksen mukaan Beethoven tekee finaalissa pilaa itsestään ja tavastaan jyskyttää armottomasti loppusointuja toistensa perään. Avausosa on kuitenkin mallikappale sinfonisen energian paketoimisesta erittäin tiiviiseen ja tehokkaaseen muotoon. Valoisa ja elämänmyönteinen henki puhaltaa kahdeksannen sinfonian kaikissa neljässä osassa. Ensimmäinen osa (Allegro vivace con brio) alkaa ilman valmisteluja energisellä aiheella, mutta sinfoniset harhautusliikkeet käynnistyvät saman tien. Sivuteema esitellään poikkeuksellisesti D-duurissa, josta se nyrjähtää puolihuolimattomasti oikeaan sävellajiinsa. Kehittely on sinfonisen kamppailun sijasta mielikuvituksellista sinkoilua ja musiikin rytminen jännite purkautuu vasta kertauksessa, vaikka asettuukin kiltisti paikoilleen loppuvinjetissä. Toinen osa (Allegretto scherzando) on saanut säveltäjän sihteerin Anton Schindlerin mukaan oudosti nakuttavan rytminsä metronomista. Beethoven oli laitteen keksijän Mälzelin ystävä ja sävelsi eräillä kutsuilla vitsikkääksi tarkoitetun kaanonin, jonka teema on sinfoniassa kuultu viulujen ja sellojen esittelemä melodia. Tylsät tutkijat ovat osoittaneet myöhemmin hauskan tarinan perättömäksi. Scherzomainen, leikillinen sävy salamyhkäisessä osassa ainakin on, ja äkäisistä surahduksista päätellen tahtia mittaava vekotin ei

6 aina toiminut moitteettomasti. Viime kädessä taitavasti soitinnettu kappale jää arvoitukseksi ja viitteet epäonniseen mekaniikkaan ulkopuolisiksi. Menuetti käynnistyy ankarasti veivaten, mutta itse pääteema on viehättävän siro, saaden vahvan kontrastin reippaista vaskifanfaareista. Ne saavat jatkoa triotaitteen muhkeista käyrätorvikutsuista, jota sellojen taidokas säestyskuvio myötäilee. F-duuri-sinfonian motiivinen ilotulitus on keskittynyt ääriosiin. Finaalissa (Allegro vivace) rytminen kehittely tuntuu riistäytyvän käsistä. Jousien esiteltyä teeman pianissimossa koko orkesteri kiilaa äkkiä eteen riitasointuisella tuttiakordilla, jota seuraava hyväntuulinen ota-kiinni-jos-saat-leikki pursuaa rohkeita ratkaisuja. Osan rakenne tasapainoilee ovelasti sonaatti- ja rondomuodon välillä ja kuulijoiden eksytys huipentuu omapäisesti laajennetussa loppujaksossa, joka pusertaa energiamassat itsepintaisesti takovaan koodaan. Beethovenista tuli esikuva 1800-luvun alun modernisteille, romantikoille. He painottivat hänen teostensa ulkoisesti radikaaleja piirteitä, joita demonstroivat erityisesti parittomat sinfoniat. Mutta Beethovenin nimeen vannoivat myös klassistisesti suuntautuneet säveltäjät, esimerkkeinään yleensä parilliset sinfoniat. Beethovenille kumpikin linja oli osa yhtä ja samaa sinfonista projektia, eikä kahdeksas sinfonia ole kumppaneitaan vähemmän vallankumouksellinen. Säveltäjä tiedosti teoksen potentiaalin todetessaan, että kahdeksas sinfonia on menestynyt seitsemättä heikoimmin, koska se on parempi. Antti Häyrynen

7 Gordan Nikolić, viulu Gordan Nikolić on vuonna 1968 syntynyt serbialainen viulisti. Hän aloitti viuluopintonsa seitsemänvuotiaana. Hänen oppi-isänään oli Jean-Jacques Kantorow Baselin Musiikkiakatemiassa, josta Nikolić valmistui vuonna Hän on kiinnostunut sekä barokkimusiikista että aikamme musiikista. Hän on tehnyt yhteistyötä mm. James Levinin, Witold Lutoslawskin ja György Kurtagin kanssa. Hänet on palkittu useissa kansainvälisissä kilpailuissa: Tibor Varga, Nicolo Paganini, Citta de Brescia ja Vaclaw Huml. Nikolić nimitettiin Orchestre de Chambre d Auvergnen konserttimestariksi vuonna Kymmenen vuoden aikana hän usein myös johti tätä orkesteria. Tänä aikana hänet nimitettiin myös Lausannen kamariorkesterin ja Euroopan kamariorkesterin konserttimestariksi. Vuonna 1997 hänestä tuli London Symphony Orchestran konserttimestari, mikä onkin toistaiseksi hänen ainoa vakituinen toimensa orkesterissa. Siitä lähtien hän on johtanut soittopaikaltaan konserttimestarina useita orkestereita Englannissa, Hollannissa ja Ranskassa. Vuonna 2004 hänestä tuli Nederlands Kamerorkestin musiikillinen johtaja. Orkesterin konsertteja ovat ylistäneet ohjelmiston ja innokkaiden esitysten johdosta sekä yleisö että media. Nykyään hän on myös Serbian kamariorkesterin taiteellinen johtaja. Opettajana Nikolić on toiminut mm. Royal College of Musicissa Lontossa ja Guildhall School of Music and Dramassa. Hän soittaa mielellään kamarimusiikkia ja on vieraillut useilla musiikkifestivaaleilla. Hän on vieraillut Oulusalo Soi -tapahtuman taiteilijana ja myös Kuhmon kamarimusiikissa. Nikolić on levyttänyt ahkerasti, mm. Vivaldia, Bartókia ja Britteniä.

8 Oulun Energia turvaa edulliset ja varmat energiapalvelut alueensa ihmisille ja yrityksille. Oulun Energia hankkii, myy ja jakaa sähköä ja lämpöä sekä tuottaa niihin liittyviä palveluja asiakkaidensa käyttöön. Paikallisesti tuotetun energian hyöty palautuu moninkertaisesti pohjoissuomalaisten arkeen. Tästä toiminnasta rakentuu pohjoista voimaa. Oulun OP on yksi Suomen suurimpia osuuspankkeja ja kuuluu suomalaiseen OP-Pohjola-ryhmään. Se palvelee pankki- ja vakuutusasiakkaitaan 17 konttorissa ja kahdessa palvelupisteessä 11 kunnan alueella. Voimakkaasti kehittyvän pankin palveluksessa on lähes 300 pankki- ja vakuutusalan asiantuntijaa. Kaleva on Pohjois-Suomen suurin ja Suomen neljänneksi suurin seitsenpäiväinen sanomalehti. Kaleva tuo sisältöä elämään kertoo tärkeimmät uutiset ja kiinnostavimmat jutut sekä tarjoaa hyödyllisimmät palvelut. Kaleva palvelee monipuolisesti ja laadukkaasti lukija- ja ilmoitusasiakkaita. Kaleva.fi on Suomen suosituimpia verkkolehtiä ja kertoo tuoreimmat uutiset 24/7.

9

10 Oulu Sinfonia Oulu Sinfonia on Pohjois-Suomen ainoa ja EU-alueen pohjoisin sinfoniaorkesteri. Se aloitti toimintansa vuonna 1937 ja 1954 sai oikeuden käyttää kaupunginorkesterin nimeä. Orkesteri kunnallistettiin vuonna Nykyisen nimensä orkesteri otti käyttöön vuonna Tunnettuja kapellimestareita ja orkesterin kehittäjiä ovat viime vuosikymmeninä olleet Urpo Pesonen, Paavo Rautio, Onni Kelo, Rauno Rännäli, Ari Angervo, Peeter Lilje, Arvo Volmer ja Dmitri Slobodeniouk. Orkesterin päävierailija vuosina oli John Storgårds ja vuosina Jaakko Kuusisto taiteellisena johtajana toimi Anna-Maria Helsing. Johannes Gustavsson on ollut syksystä 2013 lähtien Oulu Sinfonian ylikapellimestari. Orkesteri on tehnyt useita levytyksiä, mm. Leevi Madetojan koko orkesterituotannon ja Okon Fuoko -balettipantomiimin kokonaislevytyksen. Näiden jälkeen on ilmestynyt Mozartin aarioiden ja alkusoittojen levy, solistina Helena Juntunen. Orkesteri on levyttänyt vuosina nimikkosäveltäjänä olleen Olli Kortekankaan oopperan Messenius ja Lucia. Keväällä 2013 ilmestyi Kimmo Hakolan ja Toshio Hosokawan kitarakonsertot sisältävä levy, solistina Timo Korhonen, kapellimestarina Santtu-Matias Rouvali. Oulu Sinfonian löydät myös Facebookista

11 Oulu Sinfonia I viulu Lasse Joamets, I konserttimestari Anita Virkkala, konserttimestari * Maarit Karppelin, äj Nadya Pugacheva, väj * Romuald Gwardak Johanna Korhonen Tiina Kortelainen Oksana Kumpulainen Antti Laitinen Virva Pietilä Ismo Sirén II viulu Austra Steke, äj Sari Suihkonen, väj Laura Kangas * Sari Karppinen Marjukka Lahes Liina Räikkönen * Jari Suomalainen Toni Tuovinen Iida Zelenski * Alttoviulu Susanna Nietula, äj * Pia Kukkonen, väj * Andrus Järvi Anniina Matinlassi * Anna-Maija Rousselle Jari Välimäki Sello Arto Alikoski, soolosellisti Riina Salminen, soolosellisti Juhana Ritakorpi, väj Sakari Kivinen * Janne Varis Harri Österman Kontrabasso Anne Seppänen, äj * Terhi Lassila, väj * Juha Nääppä Harri Sarkkinen Huilu Albert Stupak, äj Emma Tessier, väj Jenni Pekkola Oboe Matti Kettunen, äj Sara Tilander, väj * Ilkka Hirvonen Klarinetti Markku Korhonen, äj Nora Niskanen, väj Kenneth Sjöwall Fagotti Ladislau Acs, äj Ann-Louise Wägar, väj Jari Laakso Käyrätorvi Tuomas Setälä, äj Pasi Salminen, väj Leo Palosaari Jukka Yletyinen Trumpetti Sakari Suoninen, äj Jukka-Pekka Peltoniemi, väj Jarmo Väärä Pasuuna Erkki Hirsimäki, äj Jukka Myllys, väj Jorma Teeri Tuuba Gustavo Subida, äj Patarummut Tuija-Maija Nurminen, äj * Lyömäsoittimet Marcus Ström, äj * tilapäinen kiinnitys

12 Tulevia konsertteja Lauantai klo 15 Madetojan sali X LEEVI MADETOJAN PIANOKILPAILU Atso Almila, kapellimestari Pianokilpailun finalistit Liput Keskiviikko 4.2. klo 19 KANTTORIPÄIVÄT 2015 Anna-Maria Helsing, kapellimestari Soile Isokoski, sopraano Annastiina Tahkola, altto Jussi Salonen, tenori Markku Liukkonen, basso Oulun seurakuntien kuorot Pisto Mendelssohn Liput Liput: OULU10, Torikatu 10, avoinna ma pe 8 16 Ylikiimingin yhteispalvelupiste, Harjutie 18 Avoinna: ma pe klo Haukiputaan yhteispalvelupiste, Jokelantie 1 L 1 Avoinna: ma pe klo Kiimingin asiointipiste, Lempiniementie 2 Avoinna: ma pe klo Yli-Iin palvelupiste, Halametsä 1 Avoinna: ma pe klo ja Oulunsalon yhteispalvelupiste, Karhuojantie 2 Avoinna: ma pe klo (Ilman palvelumaksua) Lippupalvelu, (1,96 /min + pvm). Palvelumaksu alk. 1,50 /lippu. Avoinna ma la klo 8 21, su klo Suoramyyntipaikat Oulussa: Stockmannin palvelupiste, Prismat Raksila, Limingantulli ja Zeppelin, R-Kioskit Pateniemi ja Ratakatu, Musiikki-Kullas (palvelumaksu alk. 1,50 /lippu). Varatut liput noudettavissa myös kaikista R-kioskeista. Liput konserttipaikalta tuntia ennen konsertin alkua, palvelumaksu 3 /lippu. Oulun Konttori, Painatuskeskus