5. Lauvantaina 15 p. helmikuuta 1908 klo 6 i. p.

Transkriptio

1 Arm. esityksiä. 25 n:o 3 erityisistä muutoksista ja lisäyksistä Evankelisluterilaiselle kirkolle 6 p:nä joulukuuta 1869 annettuun kirkkolakiin huomispäivän istuntoon, sekä ensi tiistain istuntoon n:o 4 teiden tekemisestä ja kunnossa pidosta maalla, n:o S kyytitoimesta, n:o 6 elinkeinolaista, n:o 7 maanvuokrasta maalla, n:o 8 koskeva muutettuja määräyksiä hirven metsästämisestä. Ensi istunto oli oleva huomenna kello 6 i. p. Istunto päättyi kello 6,25 i. p. Pöytäkirjan vakuudeksi: F* W. Kadenius. 5. Lauvantaina 15 p. helmikuuta 1908 klo 6 i. p. Nimenhuudossa merkittiin poissa oleviksi ed. Castren, Paasikivi ja Räsänen. Ed. Paasikivelle ja Räsäselle myönnettiin lupa yksityisten asiain tähden olla poissa tämän päivän istunnosta. Notari, kanslisti ja tulkki. Kansliatoimikunnan puolesta ilmoitti Puhemies että notariksi oli otettu hovioikeuden auskultantti Esko Heilimo, kanslistiksi ylioppilas Kaarlo Koskimies ja tulkiksi täysi-istuntoja varten toimittaja tf. V. Puuska.

2 26 Istunto 15 p, helmikuuta Armollisia esityksiä. Kirkkolain uudesta suomenkielisestä tekstistä. Esitettiin pöydällä ollut arm. esitys n:o 2 joulukuun 6 p:nä 1869 annetun kirkkolain uuden suomenkielisen tekstin hyväksymisestä, jonka puhemiehistö ehdotti lähetettäväksi lakivaliokuntaan. Puheenvuoroa käyttäen lausui: Ed. Setälä: Mitä tahansa ajatteleekin nykyisen kirkkolain sisällyksestä, olisi epäilemättä kaikin puolin toivottava asia, että tämä laki saataisiin kunnolliseen suomalaiseen asuun ia että esillä oleva lainsäädäntöasia, joka jo kauan on ollut vireillä, nyt joutuisi päätökseen. Tämä asia oli esillä jo vuosien valtiopäivillä, mutta silloin se, samoinkuin niin monet muutkin asiat, jäi ratkaisematta. Silloin kerrottiin, että jokseenkin yleisesti lakivaliokunnassa oli oltu sitä mieltä, että koko lakiehdotus, johon on sangen paljon työtä pantu, olisi hylättävä yhden ainoan sanan vuoksi, siinä kuin nimittäin puhutaan»suljetusta vaalilipusta» sen sijaan että ruotsalaisesa tekstissä sanotaan»förseglad valsedel», minkä sijasta valiokunnan mielestä olisi ollut sanottava»sinetillä suljettu vaalilippu». Tässä tekstissä on nimittäin käytetty sitä terminologiaa, että missä ruotsiksi sanotaan»sluten valsedel», se on suomeksi sanottu»umpilipuksi», mutta missä ruotsissa on»förseglad», se ilmaistaan suomeksi sanalla»suljettu». Tässä on nojauduttu käytän-, töön. Siihen aikaan kuin kirkkolaki säädettiin, tuskin lienee nykyaikaisia kirjekuoria ollut olemassa, vaan käytettiin sinettiä kuoren sulkijana. Sen j aikeen ovat olot paljon muuttuneet, eikä viime aikoina kirkollisissa vaaleissa ainakaan kaupungeissa ole tietääkseni sinetillä suljettuja vaalilippuja käytetty. Helsingissä on ollut useampia sellaisia vaaleja, ja jos minulla on oikeat tiedot, on sinetillä sulkemattomien vaalikuorten johdosta tehdyt valitukset kerran hyljätty; täten siis olisi olemassa ennakkopäätöskin siitä, että yksinkertaiseen kuoreen suljettu vaalilippu sinetillä sulkemattomanakin on pidettävä tä} r sin pätevänä. Kiinnipitäminen semmoisesta vanhentuneesta lausetavasta kuin»sinetillä suliettu», olisi melkein saman tapaista kuin jos sanoisi, että missä nykyaikaisessa kielessä puhutaan lautasista, silloin välttämättä tarkoitetaan puulautasia, vaikka kielenkäytäntö olojen mukaan on toiseksi muodostunut. Mutta olkoonpa kuinka tahansa, olkoonpa vain että tämä sanamuoto sisältää jonkunlaisen niin sanoakseni vapaamman lain tulkitsemisen eli selityksen; laintulkitsemistahan tietysti uuden kielellisen asun laille antaminen aina onkin. Joka tapauksessa tämä lainsäädäntöasia joutuu käsiteltäväksi kaikissa niissä eri instansseissa, jotka ovat tarpeen pätevän uudenkin lain säätämistä varten. Tämä

3 Kirkkolain uudesta suomenkiel. tekstistä. 27 lakiehdotus on hyväksytty kirkolliskokouksessa, hallitsija on siitä tehnyt armollisen esityksen eduskunnalle ja jos eduskunta esityksen hyväksyy, niin totta kai täten jos mitenkään saadaan aikaan lain selityskin, joka on laillisella tavalla syntynytkin ja täysin pätevä, vaikkapa se poikkeaisikin siitä, mitä alkujaan lakia säädettäessä ehkä tarkoitettiin. Minä olen rohjennut sanoa nämä sanat evästykseksi valiokunnalle siinä toivossa, ettei näiden valtiopäivien lakivaliokunta asettuisi yhtä muodolliselle kannalle kuin kerrotaan vuosien lakivaliokunnan halunneen tehdä. Arm esitys n:o 2 lähetettiin lakivaliokuntaan, johon asiassa annettu lausunto oli mukana seuraava, Muutoksista ja lisäyksistä kirkkolakiin. Arm. esityksen n:o 3 erityisistä muutoksista ja lisäyksistä Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle 6 p:nä joulukuuta 1869 annettuun kirkkolakiin ehdotti puhemiehistö lähetettäväksi lakivaliokuntaan. Keskustelu: Ed. Hagman: Sen johdosta, että on ollut liian vähän aikaa ainakin minulla lukea käsillä oleva arm. esitys oikein ajattelemalla lävitse, mutta koska kuitenkin olen huomannut, että siinä on paljon semmoista, jota ei minun maailmankatsomukseni saata hyväksyä, rohkenisin pyytää, että tämä arm. esitys pantaisiin pöydälle johonkin istuntoon ensi viikon keskipaikkeilla. Puhemies: V. J:n 55 kieltää arm. esityksiä toistamiseen pöydälle panemasta, jonka vuoksi en voi alistaa tehtyä ehdotusta eduskunnan päätettäväksi. Ed. Ingman, L.: Esillä olevasta arm. esityksestä käy surulli-. sella tavalla selville, kuinka hidas kirkollinen lainsäädäntömme on. On tunnettua, että kun kysymyksiä kirkkolain muutoksista herätetään, paraassa tapauksessa kestää 5 vuotta siitä, kun kysymys on herätetty, ennenkuin se kirkolliskokouksessa tulee ratkaistuksi. Mutta nyt näkyy tästä, että näitten 5 vuoden lisäksi vielä voi tulla 10 vuotta, sillä suuri osa niistä kirkkolain muutosehdotuksista, jotka ovat käsiteltävänä olevassa arm. esityksessä, ovat hyväksytyt kirkolliskokouksessa vuonna Tahtoisin kiinnittää lakivaliokunnan huomiota siihen kysymykseen, eikö ole ollut mitään mahdollisuutta saada tätä asiaa edes jonkun verran joudutetuksi. Onhan ilmeistä, että kirkkolakisää-

4 28 Istunto 15 p. helmikuuta däntö käy melkein mahdottomaksi, jos hidastellaan tällä tapaa. Mikäli minulla on tiedossa, riippui se, ettei heti vuoden 1898 jälkeen saatu, mitään arm. esitystä siilloin päätetyistä kirkkolakhnuutoksista, siitä, että silloinen ministerivaltiosihteeri v. Plehve lausui epäilyksiä muutamiin kohtiin nähden silloin päätetyissä muutosehdotuksissa. Mutta kirkollistoimituskunnan antamasta kertomuksesta käy sitten selville, että hallitus oli keväällä 1905 tehnyt alistuksen siitä, että arrn. esitys olisi annettava silloin koossa oleville valtiopäiville Tätä alistusta ei kuitenkaan hyväksytty, arvatenkin siitä syystä, että valtiopäivät silloin eivät käsitelleet loppuun niille annettuja arrn. esityksiä. Mutta kirkouistoimituskunnan kertomuksessa mainitaan että vastaukseksi alistukseen innoitti valtiosihteerinvirasto Keis. Majesteetin suvainneen armossa käskeä, åtta arm. esityksen antaminen asiasta olisi lykättävä seuraaville valtiopäiville. Seuraavat valtiopäivät olivat ylimääräiset valtiopäivät ja minulla on tiedossa, että silloin yksityisesti koetettiin tiedustella, eikö niille valtiopäiville jo voitaisi saada tätäkin routavuosien perintöä selvitettäväksi, mutta vastattiin, että valtiopäiväin ylimääräinen luonne esti tämän. Sitävastoin minulle on tuntematonta, mistä syystä ei arm. esitystä saatu viime valtiopäiville Olisi mielestäni hyvä, jos lakivaliokunta voisi selvittää tämän seikan. Vaikka ei ole pitkä aika kulunut viime valtiopäivistä, olisi kuitenkin ollut suuri merkitys sillä, että silloin olisi voitu saada arm. esitys. vsillä jos asia silloin olisi tullut käsitellyksi, niin olisi ehditty saada lopullinen ratkaisu, ennenkuin kirkolliskokous tänä syksynä kokoontuu. Tulee mitä suurimmassa määrässä vaikeuttamaan kirkolliskokouksen työtä, ellei lopullista ratkaisua vielä silloin ole saatu. Tahdon huomauttaa esimerkiksi siitä, että nykyisen kirkkolain mukaan vaalitkirkolliskokoukseen tapahtuvat kohnihiippakuntajaon mukaan, vaikka meillä toistakymmentä vuotta on ollut neljä hiippakuntaa. Nyt on ollut kauvan aikaa valmiina ehdotus tämän seikan korjaamiseksi, mutta ellei tätä ehdotusta saada hyväksytyksi, ennenkuin vaalit kesällä tapahtuvat, niin on taas tuo kolmihiippakuntajako nostettava haudastaan näitä vaaleja varten. Olisi sentähden mitä suotavinta, jos lakivaliokunta voisi käsitellä esilläolevan arm. esityksen niin pian, että tämä asia tulisi eduskunnassa ratkaistuksi jo valtiopäiväin koossaolon alkupuolella, niin että lopullinen ratkaisu ennätettäisiin saada jo ennenkuin vaalit kirkolliskokoukseen kesällä tapahtuvat. Sitten on vielä eräs seikka, joka ainakin minussa herättää melko lailla huolta ja johon myös pyytäisin saada kiinnittää lakivaliokunnan huomiota. Arm. esityksestä nimittäin käy ilmi, että yksi niistä kirkkolakimuutosehdotuksista, jotka 1898 vuoden kirkolliskokous oli hyväksynyt;, on jätetty pois tästä arm. esityksestä. Mitään pitempää motiveerausta tähän poisjättämiseen ei anneta, viitataan ainoastaan muutamalla sanalla siihen, että Keis. Majes-

5 Muutoksista ja lisäyksistä kirkkolakiin. 29 teetti ei ole katsonut, että tämä muutosehdotus aiheuttaa mitään lainsäädäntötoimenpidettä. Olen sitä mieltä, että hallituksen ei pitäisi ilman erittäin pätevää syytä kieltäytyä antamasta arm. esitystä kirkolliskokouksen päättämistä kirkkolakimuutosehdotuksista. Onhan tosin selvää, että hallitus ei voi antaa arm. esitystä siinä tapauksessa että se katsoo että kirkolliskokouksen päättämät muutosehdotukset jollain tavoin loukkaavat valtion etuja. Mutta sitävastoin pidän sopimattomana sitä, että käydään ennakolta tutkimaan hallituksessa tällaisten muutosehdotusten kirkollista soveliaisuutta, sillä se puoli pitäisi toki jäädä kirkollisten viranomaisten tehtäväksi. Ja onhan eduskunnalla sitten lopullinen valta, kun se näitä ehdotuksia tutkii, joko hyväksyä ne semmoisinaan tai hylätä ne. Mutta on selvää, että siitä voi johtua kirkolliselle lainsäädännölle mitä arvemttavimpia seurauksia, jos kirkoliskokouksen päättämiä kirkkolakimuutosehdotuksia tällä lailla estetään pääsemästä eduskunnan tutkittavaksi. Pyydän lakivaliokuntaa hyväntahtoisesti kiinnittämään huomionsa edellä mainitsemiini seikkoihin. Ed. Käkikoski: vse lisäys, joka kirkolliskokouksen ehdotuksen mukaan on esitetty liitettäväksi kirkkolain 268 :ään, kuuluu näin:»urkurin virkaan, johon lukkarin virkaa ei ole yhdistetty, saa ottaa naisenkin. Minä pyytäisin kunnioittavimmasti ehdottaa, että tästä poistettaisiin sanat:»johon lukkarin virkaa ei ole yhdistetty,» joten tämä lisäys tulisi kuulumaan:»urkurin virkaan saa ottaa naisenkin.» Nämä sanat, jotka ehdottaisin poistettaviksi, ovat ymmärtääkseni tarpeettomat siitä syystä, että niissä kirkkolain pykälissä, 'joissa puhutaan lukkarin virasta, ei mainita lukkarille sellaisia velvollisuuksia, jotka olisivat ristiriidassa naisen tehtävien kanssa. Kirkkolain 263 :ssä nim. sanotaan, että»lukkarin tulee johtaa veisuuta julkisessa jumalanpalveluksessa ja muissa papillisissa toimituksissa, joissa on määrätty veisattavaksi; hänen pitää rippikoulunuorisolle opettaa koraaliveisuuta, sekä olla apuna lukutaitoa lapsille opetettaessa, milloin tarvitaan, ja heitä lukukinkereillä siinä kuulusteltaessa; pitää lähinnä silmällä puhtautta ja järjestystä kirkossa; vastata niistä kirkonkaluista, jotka hänelle viran puolesta hoidettaviksi tahi käytettäviksi uskotaan ja tehdä jumalanpalveluksessa seurakunnan papistolle palvelusta sekä vilpittömästi noudattaa mitä muuta hänelle virkansa puolesta määrätään.» Nämä tehtävät ovat ymmärtääkseni sellaisia, jotka hyvinkin voivat soveltua naiselle, eikä muutenkaan niissä pykälissä, joissa lukkarin virasta puhutaan, ole mitään määräystä, joka kieltäisi ottamasta naista lukkariksi.

6 3O Istunto 15 p. helmikuuta Ed. Hagman: Kyllä minä tiedän aivan hyvästi, että tämä esitys on joko hyväksyttävä tai hyljättävä, ettei siihen saa tehdä mitään muutosta. Pyydän sentähden mainita muutaman sanan perusteeksi sille mielipiteelle, jonka mukaan koko tämä lakiesitys minusta on hylättävä. Tämä esitys kokonaisuudessaan lepää semmoisella pohjalla, jota ei yksikamarinen eduskunta mielestäni voi hyväksyä. Muun muassa täällä pykälässä 209, siv. 21 puhutaan, siitä, että vaalivaltaisella papin vaalissa on yksi ääni omasta puolestaan ja yksi ääni kunkin hänen huonekuntaansa kuuluvan tai hänen isäntävaltansa alaisen seurakunnan jäsenen puolesta j. n. e. Minun mielestäni tämä ei ollenkaan sovi, vaan olisi papinvaalissa luonnollisinta, että äänestettäisiin pääluvun mukaan eikä suinkaan rahallisella pohjalla. Sivulla , jossa puhutaan kirkkovaltuusmiehistä, että näet kirkkoseurakunnan hallinnolliset asiat kaupungeissa olisi jätettävät kirkkovaltuusmiehille, määrätään erityisesti että näiksi kirkkovaltuusmiehiksi on asetettava miehiä. Tämäkään ei ole ollenkaan luonnollista eikä oikeudenmukaista, kaikista vähimmin semmoisissa asioissa, jotka koskevat kirkollista seurakuntaa. Tämänkin säädöksen johdosta minusta koko lakiesitys on hylättävä. Sivulla 51 sanotaan pykälässä 451, jossa puhutaan edustuksesta kirkolliskokouksessa, että siihen valitaan paitsi hengellisiä myöskin maallikoita. Sananmuodosta saa ehdottomasti sen käsityksen, että maallikko jäseniksikin olisi valittava ainoastaan miehiä. Sekin on aivan luonnotonta ja uudempia oikeuskäsitteitä vastaan. Samoin sivulla 55 pykälässä 329 nimenomaan sanotaan, että seurakunta saakoon asettaa erityisiä miehiä kantamaan kirkon tuloja j. n. e. ja samansuuntainen määräys on toinenkin kerta tässä pykälässä. Minä jo äsken sanoin, että minulla ei ole ollut tilaisuutta tarkemmin lukea läpi tätä esitystä, mutta pintapuolinenkin läpilukeminen on tehnyt minuun hyvin hämmästyttävän vaikutuksen. Näiden muutamienkin syiden nojalla minä puolestani toivon, että se valiokunta, johon tämä lakiesitys lähetetään, ehdottaa eduskunnalle, että se hylätään. Ed. Paimen: Katsoen siihen kokemukseen, joka tällä eduskunnalla on evästyskeskustelujen hankaluuksista, kun ruvetaan puhumaan silloin, jolloin ei sanalla kuitenkaan ole yhtään mitään merkitystä, niin pyytäisin ehdottaa, että lakattaisiin lukemasta ääneen pykäliä ja määräyksiä tästä esityksestä ja tyydyttäisiin siihen yksinkertaiseen tosiasiaan, että esitys perustuslain mukaisesti on lähetettävä valiokuntaan. Sitten vasta, kun asia on valiokunnasta palannut, on aika, huomauttaa, mitä puutteita esityksessä on. Tarkastus tai kritiikki ei missään tapauksessa voi viedä muille perille kuin joko hylkäämiseen tai hyväksymiseen ja kun tiedetään, että

7 Kertomus valtiovarain tilasta. 31 asia on tällainen eikä edes voi uusia ehdotuksia tehdä, niin on jotakuinkin joutavaa ajan kuluttamista tänään ruveta yksitellen tarkastamaan näitä määräyksiä. Tähän tulee lisäksi, että esitys jakautuu useihin osiin, yksi osa voi tulla hyväksytyksi, toinen voi tulla hyljätyksi. Mutta kun kerran kirkolliskokous asiaa harkittuaan on tehnyt ehdotuksia ja muutamat näistä ovat useita kertoja olleet harkittavana ja kun ne nyt toistamiseen tulevat harkittavaksi, niin kyllä olisi kummaa, jos täällä todellakin luullaan, että sanoilla, joita täällä nyt puhutaan, olisi minkäänmoista merkitystä. Minä pyydän, että kaikkien meidän aikamme säästämiseksi evästyskeskustelu asiasta jätettäisiin sikseen. Kun valiokunta on lausunut sanottavansa, on oikea hetki esittää syitä joko hylkäämisen tai hyväksymisen puolesta. Kun keskustelu oli julistettu päättyneeksi, lähetettiin arm. esitys n:o 3 lakivaliokuntaan, jonne pöytäkirjanote asiasta pidetystä keskustelusta oli myötä seuraava. Kertomus valtiovarain tilasta lähetettiin puhemiehistön ehdotuksesta valtiovarainvaliokuntaan, Puhemiehen huomautettua että sanomalehdissä julkaistussa päiväjärjestyksessä oli erehdyksestä mainittu tämä ja seuraava asia pöydälle pantavaksi. Pöydällepano tietysti riippui eduskunnan päätöksestä. Prokuraattorin kertomus lähetettiin puhemiehistön ehdotuksesta keskustelutta lakivaliokuntaan. hyväksyttiin puhemiehistön ehdotuksesta toimeenpantavaksi ensi keskiviikkona, jota varten ehdokaslistat olivat jätettävät sihteerille viimeistään ensi tiistaina ennen kello 12 päivällä. Seuraava istunto^ ilmoitettiin olevan ensi maanantaina kello 7 i. p., jolloin valitsijamiesten vaalin tuloksesta oli eduskunnalle ilmoitettava. Istunto päättyi kello 6,45 i. p. Pöytäkirjan vakuudeksi: F. W. Kadenius.