Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 156/2012 vp Työikäisten toiminta- ja työkyvyn ylläpito ja sairauksien ennaltaehkäisy Eduskunnan puhemiehelle Suomalainen terveydenhuolto tuottaa pitkäikäistä, mutta eurooppalaisittain sairasta väkeä. OECD:n tekemän tutkimuksen mukaan suomalaiset sairastuvat toimintakykyä rajoittavalla tavalla noin kymmenen vuotta ennen virallista eläkeikää. Kun Suomessa sairastumisikä on keskimäärin 54,4 vuotta, on esimerkiksi Ruotsissa vastaava luku 65,6. Pisimpään terveinä elävät maltalaiset, joiden sairastumisikä on 70 vuotta ja toiseksi pisimpään tanskalaiset luvulla 67,6. (Leikola, Sairaat elämät). OECD:n tutkimus paljastaa, että suomalainen sairastuu työikäisenä. Tämä on huolestuttavaa, sillä ilmiö vaikuttaa epäedullisesti niin talouteen kuin myös ihmisen hyvinvointiin. Samaan aikaan yhteiskunnallisissa keskusteluissa pohditaan työurien pidentämistä ja työllisyysasteen säilymistä mahdollisimman korkeana. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä työikäisten suomalaisten sairauksien ennaltaehkäisyssä ja työikäisten toimintakyvyn ja työkyvyn ylläpitämisessä? Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 2012 Arja Juvonen /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 156/2012 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä työikäisten suomalaisten sairauksien ennaltaehkäisyssä ja työikäisten toimintakyvyn ja työkyvyn ylläpitämisessä? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä eriarvoisuuden vähentäminen otetaan huomioon kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja sisällytetään kaikkien hallinnonalojen ja ministeriöiden toimintaan. Hallitus on nostanut köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäisemisen strategiseksi painopistealueekseen. Tavoitteen saavuttamiseksi hallitus on käynnistänyt poikkihallinnollisen syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän toimenpideohjelman. Terveyden edistäminen ja terveyserojen kaventaminen ovat toimenpideohjelmassa keskeisessä asemassa. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveyspalveluiden keskeinen tavoite on väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen. Vuoden 2011 toukokuun alusta tuli voimaan terveydenhuoltolaki (1326/2010), jonka tarkoituksena on muun muassa edistää ja ylläpitää väestön terveyttä ja hyvinvointia sekä työ- ja toimintakykyä, kaventaa väestöryhmien välisiä terveyseroja ja vahvistaa perusterveydenhuoltoa. Hoitoketjujen toimivuutta parannetaan tiivistämällä työterveyshuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistoimintaa. Terveydenhuoltolaki velvoittaa kuntia ja kuntayhtymiä arvioimaan ja ottamaan huomioon tehtävien päätösten ja ratkaisujen vaikutukset väestön terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Kuntien ja kuntayhtymien on myös seurattava asukkaittensa terveyttä ja hyvinvointia sekä niihin vaikuttavia tekijöitä väestöryhmittäin. Väestön terveysseurantaan ja seurannan pohjalta tehtäviin toimenpiteisiin tarjotaan kunnille työkaluja, menetelmiä, koulutusta ja hyviä käytäntöjä Kansallisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisohjelman (Kaste) kautta. Ohjelma tarjoaa monia mahdollisuuksia kohdentaa kehittämistyötä myös työikäisten henkilöiden sairauksien ehkäisyyn, toiminta- ja työkyvyn ylläpitämiseen sekä terveellisten elintapojen edistämiseen. Hallitus edistää työurien pidentämistä ja työkyvyttömyyden ehkäisyä Työterveyshuolto-työryhmän, Työhyvinvointi-työryhmän ja Työttömien työkyvyn arviointi ja terveyspalvelut -työryhmän ehdotusten pohjalta. Seuraavat säädösmuutokset ja toimenpiteet sisältyvät työryhmien ehdotuksiin. Terveydenhuollon yhteistyön toimivuuden parantamiseen liittyy tämän vuoden kesäkuun alussa voimaan tulevat sairausvakuutuslain muutos (19/2012) ja työterveyshuoltolain muutos (20/2012). Muutoksien tavoitteena on puuttua ajoissa pitkittyvään työkyvyttömyyteen. Jatkossa työnantajalta, työntekijältä ja työterveyshuollolta edellytetään aktiivisuutta, kun työntekijän työkyvyttömyys pitkittyy. Työnantajan on ilmoitettava 30 sairauspoissaolopäivän kohdalla työterveyshuollolle työntekijän työkyvyttömyyden pitkittymisestä. Kun työkyvyttömyyden alkamisesta on kulunut 60 päivää, työnantajan on haettava sairauspäivärahaa Kansaneläkelaitokselta. Työntekijän jäljellä oleva työkyky ja työntekijän 2

3 Ministerin vastaus KK 156/2012 vp Arja Juvonen /ps mahdollisuudet palata työhön on arvioitava työterveyshuollossa viimeistään silloin, kun työntekijälle on maksettu sairauspäivärahaa 90 arkipäivää. Jatkossa koordinaatiovastuu työkyvyn arvioinnista ja seurannasta on työterveyshuollolla, vaikka tutkimus ja hoito toteutuvat muualla terveydenhuollossa. Lakien muutoksiin liittyy laaja koulutuskierros sekä viestintää koko terveydenhuollolle, työpaikoille sekä työntekijöille. Muutoksien toimeenpanossa on mukana useita sidosryhmiä, muun muassa Kansaneläkelaitos, Työeläkevakuuttajat TELA ja Työterveyslaitos. Työmarkkinajärjestöt osallistuvat aktiivisesti muutoksesta tiedottamiseen jäsenistölleen ja omille sidosryhmilleen. Parhaillaan valmistellaan hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen uudistamista (1484/2001). Uudistuksen tavoitteena on suunnata työterveyshuollon toimintaa työkyvyn seurantaan ja edistämiseen. Asetuksella määritellään työnantajien, työntekijöiden ja työterveyshuollon suunnitelmallinen työterveysyhteistyö. Työterveysyhteistyöllä vahvistetaan työpaikkojen ja työterveyshuollon toimintaa. Yhteistyössä korostuu työpaikan rooli ja vastuu työkyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä. Työterveyshuollon rooli on olla asiantuntijana ja työpaikkojen tukena. Uudistus painottaa työterveyshuollon ennalta ehkäisevää toimintaa, jossa työterveyshuollon sairaanhoito nähdään tärkeänä osana työkyvyn tukemista varhaisen ongelmien tunnistamisen ja hyvän hoidon ja työhön paluun tukemisen kautta. Asetuksen uudistamisen jälkeen uudistetaan myös Hyvä työterveyshuoltokäytäntö -opas tukemaan ja ohjaamaan työterveyshuoltoja ja työpaikkoja työkykyä edistävien ja työkyvyttömyyttä ehkäisevien toimien toteuttamisessa. Työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistuksen mukaan ensisijainen vastuu työttömän työnhakijan työkyvyn arviointiprosessista on TE-toimistolla. Terveydenhuoltolaki velvoittaa kuntia järjestämään työttömille ja muille työterveyshuollon ja opiskeluterveydenhuollon ulkopuolella oleville henkilöille terveysneuvontaa ja terveystarkastukset. Helsingissä 28 päivänä maaliskuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 156/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Arja Juvonen /saf: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att förebygga sjukdomar och upprätthålla funktions- och arbetsförmågan hos finländare i arbetsför ålder? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt programmet för statsminister Jyrki Katainens regering ska åtgärder som främjar välfärd och hälsa och minskar ojämlikhet vägas in i alla beslut i samhället och inlemmas i verksamheten på alla förvaltningsområden och vid alla ministerier. Regeringen har lyft fram förebyggandet av fattigdom, ojämlikhet och utslagning som sitt strategiska prioritetsområde. För att uppnå målet har regeringen inlett ett sektorsövergripande åtgärdsprogram som syftar till att minska utslagning, fattigdom och hälsoproblem. Insatser som främjar hälsa och minskar hälsoskillnader har en central ställning i programmet. Enligt regeringsprogrammet är det främsta syftet med social- och hälsovårdstjänsterna att främja befolkningens hälsa och välmående. Syftet med hälso- och sjukvårdslagen (1326/2010), som trädde i kraft i början av maj 2011, är bland annat att främja och bevara befolkningens hälsa och välfärd och arbets- och funktionsförmåga, minska hälsoskillnaderna mellan olika befolkningsgrupper och stärka primärvården. Vårdkedjorna görs effektivare genom ett intensifierat samarbete mellan företagshälsovården, primärvården och den specialiserade sjukvården. Hälso- och sjukvårdslagen ålägger kommuner och samkommuner att i samband med beslut och avgöranden bedöma och beakta de konsekvenser besluten och avgörandena har för befolkningens hälsa och sociala välfärd. Kommuner och samkommuner ska också följa utvecklingen av kommuninvånarnas hälsa och välfärd och de faktorer som påverkar hälsan och välfärden inom varje befolkningsgrupp. För uppföljningen och de åtgärder som uppföljningen förorsakar erbjuds kommunerna redskap, metoder, utbildning och god praxis via det nationella utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården (Kaste). Programmet erbjuder många möjligheter att inrikta utvecklingsarbetet också på att förebygga sjukdomar, bevara funktions- och arbetsförmågan och främja sunda levnadsvanor hos personer i arbetsför ålder. Regeringen arbetar för att förlänga invånarnas arbetskarriärer och förebygga arbetsoförmåga utifrån förslag som lämnats av arbetsgruppen för företagshälsovård, arbetsgruppen för välbefinnande i arbetet och arbetsgruppen för bedömning av arbetsförmågan hos arbetslösa och hälsovårdstjänster för arbetslösa. De lagändringar och åtgärder som nämns nedan ingår i arbetsgruppernas förslag. De ändringar av sjukförsäkringslagen (19/2012) och lagen om företagshälsovård (20/2012) som träder i kraft i början av juni i år handlar om att förbättra samarbetet inom hälsooch sjukvården. Syftet med ändringarna är att man på ett tidigt stadium ska kunna ingripa i långvarig arbetsoförmåga. I fortsättningen förutsätter man att arbetsgivare, arbetstagare och företagshälsovården intar en aktiv hållning när arbetstagarens arbetsoförmåga blir långvarig. Ar- 4

5 Ministerns svar KK 156/2012 vp Arja Juvonen /ps betsgivaren är skyldig att underrätta företagshälsovården om att arbetstagarens arbetsoförmåga fortgår när sjukfrånvaron har varat i 30 dagar. När det har gått 60 dagar från det att arbetsoförmågan inträdde, ska arbetsgivaren ansöka om sjukdagpenning från Folkpensionsanstalten. Senast när arbetstagaren har lyft sjukdagpenning i 90 dagar ska företagshälsovården bedöma arbetstagarens återstående arbetsförmåga och möjligheter att återgå till arbetet. I fortsättningen är det företagshälsovården som svarar för att bedömningen och uppföljningen av arbetsförmågan samordnas, även om undersökningarna och vården ordnas på annat håll inom hälso- och sjukvården. Lagändringarna är förenade med omfattande utbildning och information som gäller hela hälso- och sjukvården, samt arbetsplatser och personal. I genomförandet av ändringarna deltar många intressenter, bland annat Folkpensionsanstalten, Arbetspensionsförsäkrarna TELA och Arbetshälsoinstitutet. Arbetsmarknadsorganisationerna informerar aktivt sina medlemmar och intressenter om ändringarna. För närvarande bereds en revidering av statsrådets förordning om principerna för god företagshälsovårdspraxis samt om företagshälsovårdens innehåll, yrkesutbildade personer och sakkunniga och den utbildning som krävs inom företagshälsovården (1484/2001). Syftet med revideringen är att inrikta verksamheten inom företagshälsovården på att följa upp och främja arbetsförmågan. I förordningen ingår bestämmelser om ett systematiskt samarbete kring arbetshälsa mellan arbetsgivare, arbetstagare och företagshälsovården. Samarbetet ska bidra till att stärka verksamheten på arbetsplatserna och inom företagshälsovården. I samarbetet accentueras arbetsplatsens roll och ansvar för att bevara och främja arbetsförmågan. Företagshälsovårdens roll är att vara expert och ett stöd för arbetsplatserna. Revideringen betonar företagshälsovårdens förebyggande verksamhet där den sjukvård som företagshälsovården erbjuder ses som en viktig del i stödet för arbetsförmågan via tidigt ingripande i problem, god vård och behandling och stöd för återgången till arbetet. Efter revideringen av förordningen kommer också handboken God företagshälsovårdspraxis att förnyas så att den ger företagshälsovården och arbetsplatserna stöd och handledning vid genomförandet av åtgärder som främjar arbetsförmåga och förebygger arbetsoförmåga. Enligt arbets- och näringsministeriets anvisningar är det arbets- och näringsbyråerna som har det primära ansvaret för processen kring bedömningen av arbetslösa arbetssökandes arbetsförmåga. Enligt hälso- och sjukvårdslagen är kommunerna skyldiga att ordna hälsorådgivning och hälsoundersökningar för arbetslösa och andra personer som faller utanför företags- och studenthälsovården. Helsingfors den 28 mars 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5