Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 636/2012 vp Lapsen asema perheväkivaltatilanteessa Eduskunnan puhemiehelle Väkivalta rapauttaa yhteiskunnan eheyttä ja voi aiheuttaa uhrissaan kauaskantoisiakin vaikutuksia. Toiset välttyvät pahalta sulkemalla ovet ja ikkunat tai välttämällä vaarallisia paikkoja. Toisille pakeneminen on mahdotonta, sillä väkivallan uhka on olemassa kotioven sisäpuolella. Perheväkivalta on kasvanut tasaisesti viime vuosikymmenien aikana. Erityisesti naisiin kohdistuva perheväkivalta on lisääntynyt. Yhteiskunta tarjoaa väkivallan uhrille tukea mm. turvakotipalveluina. Sen lisäksi, että tuetaan rikoksen suoranaista uhria, huomiota olisi kiinnitettävä myös väkivaltaa kokeviin sivullisiin. Väkivaltaa tapahtuu myös lapsiperheissä. Lapsuudessa koetulle väkivallalle altistumisella on selkeä yhteys aikuisiän mielenterveyteen, somaattiseen oireiluun sekä addiktoituvaan käyttäytymiseen. Sen lisäksi, että tällä on vaikutusta ihmisen omaan elämään, se vaikuttaa myös koko yhteiskunnan toimivuuteen. Lainsäädäntömme ei vielä tunnista perheväkivaltaa todistanutta lasta oikeussubjektina. Väkivallan suoranaisella kohteella on mahdollisuus korvauksiin, mutta ilman virallista uhrin statusta lapsen kokemukset voivat jäädä vaille huomiota. Esimerkiksi Ruotsissa laki rikoksen uhrien korvauksista määrittelee myös lapsen uhriksi. Uhrin statusta ja korvausoikeutta tärkeämpää kuitenkin on, että Ruotsissa väkivallalle altistuneen lapsen palveluiden järjestämisvastuu on sosiaalihuollolla. Tämän ansiosta lapsille kohdennettujen palveluiden määrä on lisääntynyt selvästi 2000-luvulla. Nuorisotyöttömyyden ja nuorten syrjäytymisen ollessa ajankohtaisia yhteiskunnallisia haasteita huomiota on kiinnitettävä myös väkivallan kokemuksiin ja niiden vaikutuksiin yksilön kehityksessä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen lapsen asemaa perheväkivaltatilanteessa ja väkivallan todistajana ja saattaakseen näille lapsille suunnatut palvelut tarkoituksenmukaiselle tasolle? Helsingissä 5 päivänä syyskuuta 2012 Lenita Toivakka /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lenita Toivakan /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 636/2012 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä parantaakseen lapsen asemaa perheväkivaltatilanteessa ja väkivallan todistajana ja saattaakseen näille lapsille suunnatut palvelut tarkoituksenmukaiselle tasolle? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kysymys kohdistuu vakavaan ongelmaan yhteiskunnassamme. Suomi on sitoutunut noudattamaan useita kansainvälisiä lasta koskevia sopimuksia, joista yksi tärkeimmistä on YK:n lapsen oikeuksien sopimus. Sopimus velvoittaa meitä tarkastelemaan toimintaamme ja sitä ohjaavaa lainsäädäntöä lapsen hyvinvoinnin ja suotuisan kehityksen kannalta. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla on tehty ja tehdään jatkuvasti paljon lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi ja lasten aseman parantamiseksi. Lapsen kurittaminen on kielletty laissa jo vuodesta Lastensuojelulain uudistus (417/2007) korosti kokonaisvaltaista lapsen hyvinvoinnin ja edun huomioonottamista sosiaaliviranomaisen toiminnassa. Edelleen muitakin toimia tarvitaan yhdessä muiden hallinnonalojen kanssa. Olen muutamia päiviä sitten vastaanottanut hallituksen esitysluonnoksen sosiaalihuoltolain uudistamiseksi, joka on lähetetty laajalle lausuntokierrokselle. Lain lähtökohta on yksilön suojan ja avun tarpeesta lähtevä palvelutarpeen arviointi. Arvioinnissa otetaan huomioon henkilön kokonaisuus, myös lapset. Juuri valmistunut THL:n laatima perhesurmaselvitys on nostanut esiin viranomaisyhteistyön puutteita, joihin omalta osaltani pyrin vaikuttamaan korjaavasti. Olen juuri asettanut työryhmän selvittämään lastensuojelun toimintakäytäntöjä. Työryhmän on tarkoitus pureutua laajasti perheiden sosiaalityön ja lastensuojelun ongelmakohtiin sekä arvioida lastensuojelulain soveltamiseen liittyviä ongelmia. Tämä siitäkin huolimatta, että lastensuojelulaki uudistettiin vuonna 2007 ottamaan paremmin huomioon lapsen etu. Vuonna 2011 voimaan tulleen terveydenhuoltolain (1326/2010) nojalla annettiin ns. neuvolaasetus (338/2011). Asetus painottaa toiminnan ennaltaehkäisevää merkitystä. Asetuksessa määritellään kunnan järjestämisvastuu eri ikäkausitarkastusten järjestämisessä. Terveystarkastuksia toteuttavat terveydenhuollon ammattilaiset. Tarkastuksia voidaan tehdä laajoina terveystarkastuksina, tarvittaessa yhteistyössä muiden ammattihenkilöiden kanssa. Laajassa terveystarkastuksessa arvioidaan lapsen tai nuoren terveydentilan lisäksi aina myös koko perheen hyvinvointia. Lisäksi ensimmäistä lasta odottavalle perheelle tulee järjestää moniammatillisesti toteutettua vanhempainryhmätoimintaa ja kotikäynti viimeistään lapsen syntymän jälkeen. Lisäksi ovat säännökset lapsen, nuoren ja perheen erityisen tuen tarpeen tunnistamisesta ja tuen järjestämisestä. Valtioneuvosto on vahvistanut sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman (Kaste) vuosille Kaste-ohjelmassa on oma osaohjelma 2, joka tähtää lasten, nuorten ja lapsiperheiden palvelujen parantamiseen. 2

3 Ministerin vastaus KK 636/2012 vp Lenita Toivakka /kok Lopuksi mainitsen muutamia muita hallinnonalan monialaisia yhteistyöhankkeita, jotka ovat meneillään ja joista on saatu hyviä kokemuksia. Tällaisena hankkeena voidaan mainita esimerkiksi Ankkuri-hanke, jonka tavoitteina on mm. syrjäytymistä ja lähisuhdeväkivaltaa ehkäisevän toiminnan kehittäminen sekä palveluketjujen muodostaminen yhdessä yhteistyökumppaneiden kanssa. Mainittakoon myös oppilashuoltotyö kouluissa. Helsingissä 25 päivänä syyskuuta 2012 Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 636/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Lenita Toivakka /saml: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att förbättra barnets ställning i familjevåldssituationer och som vittne till våld och för att föra de tjänster som är avsedda för de här barnen till en ändamålsenlig nivå? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Spörsmålet riktar sig mot ett allvarligt problem i vårt samhälle. Finland har förbundit sig till att följa ett flertal internationella avtal som gäller barn och till de viktigaste av dem hör FN:s konvention om barnets rättigheter. Konventionen förpliktar oss att granska vår verksamhet och den lagstiftning som styr den med tanke på barnets välbefinnande och positiva utveckling. Inom social- och hälsovårdsministeriets förvaltningsområde har det gjorts och görs det kontinuerligt i stor utsträckning arbete för att trygga barns välbefinnande och förbättra barns ställning. Barnaga är förbjuden genom lag redan sedan I reformen av barnskyddslagen (417/2007) accentuerades att barnets välbefinnande sett ur ett helhetsinriktat perspektiv och bästa ska beaktas i socialmyndighetens verksamhet. Det behövs fortfarande även andra åtgärder i samråd med övriga förvaltningsområden. Jag har för några dagar sedan tagit emot regeringens utkast till förslag till revidering av socialvårdslagen. Utkastet har sänts på remiss i vida kretsar. I lagen utgår man från att servicebehovet bedöms utifrån den enskildes behov av skydd och hjälp. Vid bedömningen beaktas personen som en helhet, även barnen. Institutet för hälsa och välfärd har nyligen gjort en utredning om familjedråp och lyft fram brister i myndighetssamarbetet. Jag strävar för min del efter att inverka på dem på ett korrigerande sätt. Jag har nyss tillsatt en arbetsgrupp för att utreda praxisen för verksamheten inom barnskyddet. Arbetsgruppen har som mål att på ett omfattande sätt sätta sig in i de problem som finns inom socialarbetet för familjer och barnskyddet och utvärdera de problem som finns i anslutning till tillämpningen av barnskyddslagen. Det här ska utföras trots att barnskyddslagen reviderades 2007 i syfte att på ett bättre sätt beakta barnets bästa. Med stöd av hälso- och sjukvårdslagen (1326/2010) som trädde i kraft 2011 utfärdades den s.k. rådgivningsförordningen (338/2011). I förordningen betonas det förebyggande arbetets betydelse. I förordningen definieras kommunens ansvar för att ordna undersökningar av olika åldersgrupper. Hälsoundersökningarna utförs av yrkesutbildade personer inom hälso- och sjukvården. Undersökningarna kan göras som omfattande hälsoundersökningar och utförs vid behov i samarbete med andra yrkesutbildade personer. Vid de omfattande hälsoundersökningarna bedöms inte bara barnets eller den unga personens hälsotillstånd utan också hela familjens välbefinnande. Dessutom ska för en familj som väntar sitt första barn på ett multiprofessionellt sätt ordnas föräldragruppsverksamhet och hembesök senast efter det att barnet har fötts. I förordningen finns också bestämmelser om identifieringen av barns, unga personers och familjers behov av särskilt stöd och om ordnandet av stödet. 4

5 Ministerns svar KK 636/2012 vp Lenita Toivakka /kok Statsrådet har antagit det nationella utvecklingsprogrammet för social- och hälsovården (Kaste) för åren I Kaste-programmet ingår delprogrammet 2 för förbättring av tjänsterna för barn, unga och barnfamiljer. Till slut vill jag nämna att ett antal tvärsektoriella samarbetsprojekt pågår mellan olika förvaltningar. De gett goda erfarenheter och som exempel på projekt av detta slag kan nämnas projektet Ankkuri vars mål är att utveckla verksamhet som förebygger t.ex. marginalisering och våld i nära relationer och skapa servicekedjor i samråd med olika samarbetspartner. Nämnas kan även elevvårdsarbetet i skolorna. Helsingfors den 25 september 2012 Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson 5