Vaelluskalat Kymijoen voimavaraksi Kymijoen kalataloudellinen kehittämissuunnitelma

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Vaelluskalat Kymijoen voimavaraksi Kymijoen kalataloudellinen kehittämissuunnitelma"

Transkriptio

1 Vaelluskalat Kymijoen voimavaraksi Kymijoen kalataloudellinen kehittämissuunnitelma Toimitus: Jarmo Pautamo ja Vesa Vanninen Tavoitteet Toimivat kalatiet Korkeakosken, Ahvenkosken, Klåsarön, Koivukosken ja Ediskosken patoihin Virtaamien säännöstely siten, että kalatiet, poikastuotantoalueet ja voimalaitokset toimivat Poikastuotantoalueet kuntoon kiviä ja soraa Kalastus joessa, jokisuiden edustalla ja merellä sille tasolle, että saaliit ja luonnonvarainen lisääntyminen turvataan Kymijoki avoimeksi kaikille; kaloille, kalastajille, retkeilijöille ja muille luontoharrastajille 1

2 Sisällysluettelo Tavoitteet Johdanto Suunnitelma-alueen kuvaus Kymijoen vaelluskalakannat ja kalastus Keskeiset ongelmat Kymijoen vaelluskalojen kannalta Vaellusesteet Voimatalouden virtaamasäännöstely Kutu- ja poikastuotantoalueiden tila Kalastus Toimenpiteet Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämiseksi Vaellusesteiden ohittaminen tai poistaminen Virtaamasäännöstelyjen muutokset Kalataloudelliset kunnostukset Kalastuksen järjestäminen Toimenpiteiden toteuttamisesta saatava hyöty Kirjallisuus Liitteet Tämä raportti on toteutettu Kymijokityöryhmän toimesta. Työryhmän on kutsunut koolle Kaakkois Suomen työ ja elinkeinokeskus. Työryhmän tuottaman aineiston pohjalta raportin ovat toimittaneet Jarmo Pautamo ja Vesa Vanninen. Kymijokityöryhmä: Puheenjohtaja Sihteeri Jäsenet Kauko Poikola, Kaakkois Suomen työ ja elinkeinokeskus Vesa Vanninen, Kouvola Innovation Oy Tuomas Oikari, Kaakkois Suomen työ ja elinkeinokeskus Mikko Malin, Kaakkois Suomen työ ja elinkeinokeskus Mikko Koivurinta, Uudenmaan työ ja elinkeinokeskus Erkki Ikonen, Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos Ari Saura, Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos Veli Pekka Antti Poika, Helsingin yliopisto Martti Puska, Kymenlaakson kalatalouskeskus Markku Kuisma, Kymenlaakson kalatalouskeskus Teemu Tast, Etelä Suomen merikalastajain liitto ry Janne Raunio, Kymijoen vesi ja ympäristö ry Markus Tapaninen, Kaakkois Suomen ympäristökeskus Kari Taimisto, Cursor Oy Jukka Rinne, Kalatieto J. Rinne Jarmo Pautamo, Apajax Oy Jaakko Isoahde, Anjalankosken kaupunki Mikko Vanhala, Landbon yhteiset merivesialueet 2

3 1. Johdanto Kymijoki oli aikoinaan merkittävä vaelluskalajoki. Joesta saatua saalista hyödynsi paikallisten talollisten lisäksi mm. luostarit ja Ruotsin kruunu. Teollistumisen myötä Kymijoen vaelluskalakannat katosivat lähes kokonaan. Menetyksiä on kompensoitu tähän päivään saakka pääosin istutusten avulla. Pitkällä tähtäyksellä istutuksiin perustuva kalavedenhoito ei ole biologisesti kestävää toimintaa, koska kalakantojen monimuotoisuuden säilyminen voidaan taata ainoastaan luontaisen elinkierron kautta. Olosuhteet Kymijoessa ovat muuttuneet vaelluskalojen kannalta parempaan suuntaan viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Veden puhdistuminen on luonut edellytykset luontaisten vaelluskalakantojen palauttamiseksi jokeen. Joen alajuoksulta on kartoitettu yhteensä noin 240 hehtaaria koski ja virta alueita. Nämä alueet ovat jokihaarasta riippuen vain yhden tai kahden voimalaitoksen takana ja näin melko pienin panostuksin merestä nousevien vaelluskalojen saavutettavissa. Tässä raportissa tuodaan esille Kymijoen vaelluskalakannoille haittaa aiheuttavia tekijöitä sekä esitetään ratkaisuja, joiden avulla turvataan vaelluskalojen paluu Kymijokeen. Raportissa esitettyjen toimenpiteiden toteuduttua Kymijoen voidaan arvioida tuottavan lohen vaelluspoikasta. Toimenpiteet hyödyttävät lohen lisäksi myös muita vaelluskaloja. Tämä raportti on kalataloudellinen yleissuunnitelma, jonka pohjalta voidaan tulevaisuudessa laatia yksityiskohtaisempia suunnitelmia. Raportti on linjassa vesienhoidon suunnittelun kanssa ja se tukee sekä Kymijoen Natura alueiden käyttöä ja hoitoa että hallitusohjelman vaelluskaloihin ja kalastuselinkeinoon liittyviä tavoitteita. Raportti ei ole ristiriidassa kansallisen ilmasto ja energiastrategian kanssa, koska esitetyillä toimenpiteillä ei heikennetä merkittävästi vesivoimatuotannon toimintaedellytyksiä Kymijoella. Raportin luonnoksesta pyydettiin lausuntoja eri alojen toimijoilta. Lausuntoja saatiin yhteensä 11 kappaletta. 2. Suunnitelma alueen kuvaus Kymijoki alkaa Päijänteestä ja kulkee Ruotsalaisen, Konniveden ja Pyhäjärven kautta Suomenlahteen. Merkittäviä lisävesiä jokeen tuovat Pyhäjärveen laskeva Mäntyharjun reitti ja Kuusankosken kohdalla jokeen yhtyvä Valkealan reitti. Pernoon kohdalla Kymijoki jakautuu kahteen virtaamaltaan lähes yhtä suureen päähaaraan, jotka haarautuvat edelleen viiteen mereen laskevaan suuhaaraan. Läntinen päähaara (Hirvikosken haara) jakautuu Tammijärven alapuolella Ahvenkosken ja Pyhtään haaroihin. Ahvenkosken haara laskee mereen Pyhtään ja Ruotsinpyhtään rajalla ja Pyhtään haara tästä noin seitsemän kilometriä itään. Itäinen päähaara (Pernoon haara) jakautuu Parikan kohdalla Korkeakosken ja 3

4 Koivukosken haaroihin. Koivukosken haara jakautuu Kokonkosken alapuolella Huuman haaraan ja Langinkosken haaraan. Pernoon haaran suuhaarat laskevat mereen Kotkan kaupungin kohdalla. Joen pituus Pyhäjärvestä mereen on noin 85 km. Kymijoen koko valuma alueen pinta ala on km 2. Ajanjaksolla Kymijoen keskivirtaama (MQ) Kuusankoskessa oli 296 m 3 /s, alin virtaama (NQ) 63 m 3 /s ja suurin virtaama (HQ) 677 m 3 /s. Keskivirtaaman vallitessa veden viipymä joessa on noin kolme vuorokautta. Kymijoki on rakennettu vesivoimatalouden käyttöön. Jakautumattomassa päähaarassa on kahdeksan, Pernoon haarassa kaksi ja Hirvikosken haarassa neljä voimalaitosta. Voimalaitoksista yhdeksän on suurvesivoimalaa (yli 10 MW), kolme pienvesivoimalaa (1 10 MW) ja kaksi minivesivoimalaa (alle 1 MW). Voimalaitospatojen lisäksi Kymijoessa on neljä säännöstelypatoa. Tämän raportin keskeisenä kohdealueena on Anjalankosken voimalaitosten alapuolinen Kymijoki kaikkine haaroineen. Pudotuskorkeutta Anjalankosken ja Suomenlahden välillä on noin 22 metriä. Jokiosuudella sijaitsevat Kymijoen ainoat rakentamattomat kosket. Päähaaran merkittävimmät koskialueet ovat Ahvion ja Kultaankosket. Pernoon haaran merkittävimmät kosket ovat Langinkoski, Kokonkoski, Siikakoski ja Pernoonkosket. Hirvikosken haaran ainoa rakentamaton koski on Hirvikoski. Kaikki edellä mainitut kosket tai koskialueet on suojeltu koskiensuojelulain nojalla. Kymijoen alaosa Anjalankoskelta mereen kaikkia jokihaaroja pitkin sisältyy Natura ohjelmaan. Koskiensuojelulaki mainitaan yhtenä Naturan toteutuskeinona. Kotkan kaupungissa sijaitsevalle Kymijoen Natura alueen osalle on laadittu hoito ja käyttösuunnitelma (Nironen & Vauhkonen, 2008), jonka tavoitteet ovat hyvin yhtenevät tämän hankkeen kanssa: suojeltavien luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen turvaaminen ja parantaminen, valtakunnallisesti arvokkaan maisema alueen säilyttäminen, säännöstelyhaittojen vähentäminen, vaelluskalojen nousun parantaminen ja kalojen kutualueiden kunnostus, virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittäminen. Kymijoen veden laatu täyttää pelkkien vedenlaatumuuttujien perusteella yleisen käyttökelpoisuusluokituksen hyvän laatuluokan kriteerit. Luokitusta laskee kuitenkin suvantojen pohjasedimenttiin kertyneet haitalliset aineet. Näillä pääasiassa välittömästi Kuusankosken alapuolisella jokiosuudella sijaitsevilla haitallisilla aineilla ei ole juurikaan suoraa vaikutusta kaloihin tai niiden käyttöön ravinnoksi. Kalojen kannalta kriittisimmät vedenlaatutekijät, ph ja happi, ovat hyvällä tasolla. Veden laatu ei rajoita kalojen esiintymistä joessa. 4

5 3. Kymijoen vaelluskalakannat ja kalastus Kymijoki on aikoinaan ollut erittäin merkittävä vaelluskalajoki. Alkuperäiseen lajistoon on kuulunut ainakin lohi, taimen, siika, nahkiainen, ankerias ja vimpa. Joen merkittävin vaelluskala on lohi. Aikoinaan Kymijoesta on saatu kymmenien tonnien vuotuisia lohisaaliita (Seppovaara 1988). Saaliit alkoivat heiketä joen alaosilla tapahtuvan liiallisen patopyynnin vuoksi jo kauan ennen teollistumisen alkua luvun loppupuolella alkanut teollistuminen aiheutti Kymijoen veden laadun merkittävän heikkenemisen luvulla Kymijoen kaikissa haaroissa oli jo vaelluskalojen nousun estävä voimalaitos. Lisääntymisen estyessä Kymijoen lohikanta kuoli sukupuuttoon 1950 luvulle tultaessa luvun loppupuolella Kymijokeen alettiin istuttaa Nevajoesta peräisin olevaa lohta. Ensimmäiset havainnot luonnontuotannosta saatiin 1980 luvun puolivälissä, jolloin sähkökoekalastuksissa saatiin saaliiksi luonnossa syntyneitä lohenpoikasia. Kymijoen veden laadun parannuttua on lohen luonnontuotanto nykyään säännöllistä, joskin joen potentiaaliin nähden vähäistä. Vuonna 2007 joesta arvioitiin vaeltavan mereen noin luonnonlisääntymisestä peräisin olevaa smolttia (ICES 2008). Olosuhteet mahdollistavat jo nyt lohen luontaisen lisääntymisen. Kymijoen taimenen luontainen poikastuotanto on aina ollut loheen verrattuna vähäistä. Koska lohi on vallannut pääuoman suuret koskialueet, on taimenen poikastuotantoalueeksi jäänyt pääasiassa koskien sivu uomat ja Kymijokeen laskevat pienemmät joet ja purot. Kymijoen alkuperäinen taimen kärsi lohen tapaan teollistumisen mukanaan tuomista jätevesistä ja padoista. Pieni osa alkuperäisestä taimenkannasta selvisi ilmeisesti joen pahimmastakin alennustilasta (Saura 2001). Nykyisin valtaosa 5

6 joessa tavattavista taimenista on peräisin istutuksista. Kymijoen istutuskantana on käytetty Isojoen meritaimenkantaa. Vaellussiikaa voidaan pitää Kymijoella lohen jälkeen merkittävimpänä saaliskalana. Sitä pyydettiin ennen patojen rakentamista kaikista Kymijoen suuhaaroista. Siian nousu on ulottunut todennäköisesti ainakin Anjalankoskelle asti (Vähänäkki 1995). Vaellussiika on kärsinyt lohen ja taimenen tapaan teollistumisen aiheuttamista haitoista. Nykyisin Kymijoessa vähäisessä määrin lisääntyvä siikakanta lienee ainakin osittain sekakanta, koska Kymijokeen on istutettu 1900 luvulla myös muista joista peräisin olevaa siikaa. Kymijoen nahkiainen on aikoinaan vaeltanut ainakin Voikkaalle asti (Seppovaara 1988). Kymijoen nahkiaissaaliit ovat ennen patojen rakentamista olleet parhaimmillaan yli kappaletta vuodessa. Nykyisin joesta pyydetään vuosittain noin nahkiaista. Jokeen nousevien nahkiaisten määrä on todennäköisesti yli yksilöä vuodessa (Saulamo 2005). Nahkiainen ei ole yhtä kotijokiuskollinen kuin lohi, taimen ja siika, joten Kymijokeen noussee suurten virtaamien houkuttelemana myös pienemmissä joissa syntyneitä nahkiaisia. Kymijoen vesistö on ennen joen patoamista ja likaantumista aikaan ollut yksi merkittävimpiä ankeriaan kasvualueita Suomessa. Järvialueilta mereen laskeutuvia ankeriaita on pyydetty erityisesti Kymijoen läntisissä haaroissa. Saaliit olivat useita satoja kiloja vuodessa (Seppovaara 1988). Koska padot ovat sulkeneet ankeriaiden nousureitit järvialueille, on Kymijoen vesistön ankeriaskanta nykyisin täysin istutusten varassa. Vimpa on ollut Kymijoella paikoitellen merkittävä saaliskala. Muiden vaelluskalojen tapaan se on kärsinyt teollistumisen mukanaan tuomista haitoista. Vimpa lisääntyy Kymijoessa nykyisinkin, mutta kannan vahvuudesta ei ole tietoja. Kymijoen alkuperäinen toutainkanta kuoli sukupuuttoon samoihin aikoihin kuin lohikin. Toutaimen palautusistutukset aloitettiin vuonna 1987 ja istutuksia jatkettiin säännöllisesti 1990 luvun loppuun asti. Nykyisin Kymijoessa elää kohtalaisen vahva toutainkanta. Toutain ei ole varsinainen vaelluskala, mutta se tarvitsee lisääntymiseen samankaltaisia virta alueita kuin vaelluskalat. Jätevesien ja voimalaitosrakentamisen kalakannoille aiheuttamia haittoja on pyritty kompensoimaan kalataloudellisten velvoitteiden avulla. Alkuperäisissä lupaehdoissa määrättiin lähes kaikille padoille kalatievelvoite (Koivurinta 2002). Kalatievelvoite on nykyisin voimassa vain Koivukoskella ja Strukan säännöstelypadolla. Muut alkuperäiset kalatievelvoitteet on muutettu joko kalatalousmaksuiksi tai 6

7 istutusvelvoitteiksi. Jätevesikuormittajien alkuperäiset istutusvelvoitteet on muutettu 1980 luvun lopun jälkeen pääosin kalatalousmaksuiksi. Kalatalousmaksujen käytöstä vastaa Kaakkois Suomen TE keskus. Pääosa Kymijoen kalatalousmaksuista käytetään istutuksiin. Lohen 2 vuotiaita vaelluspoikasia istutetaan jokeen vuosittain noin kpl, taimenen 2 vuotiaita vaelluspoikasia noin kpl ja vaellussiian 1 kesäisiä poikasia noin kpl (Kaakkois Suomen TE keskus). Lisäksi istutetaan pienempiä määriä em. lajien eri ikäisiä poikasia. Kalatalousmaksujen lisäksi istutuksia rahoitetaan valtion, vesialueenomistajien, kalastusalueiden ja yksityisten tahojen toimesta. Lähes kaikki lohen ja taimenen poikaset on rasvaeväleikattu vuodesta 2008 lähtien. Vuonna 2007 joesta arvioitiin vaeltaneen mereen noin luonnonkudusta peräisin olevaa lohen vaelluspoikasta (ICES 2008). Kymijoen vaelluskalakantojen ylläpito on toistaiseksi perustunut pääasiassa säännöllisiin istutuksiin. Vaelluskalasaaliista suurin osa saadaan merialueelta. Ammattikalastuksen kannalta merkittävimmät vaelluskalalajit ovat lohi ja siika. Kaakkois Suomen merialueen ammattimainen lohisaalis on viime vuosina ollut joitakin kymmeniä tonneja. Parhaimmillaan saaliit olivat 1990 luvulla yli 150 tonnia vuodessa. Lohisaaliin merkittävään pienentymiseen ovat vaikuttaneet mm. istukkaista saatavan tuoton heikkeneminen ja hylkeiden pyynnille aiheuttamat haitat sekä edellä mainituista syistä johtuva pyyntiponnistuksen vähentyminen. Nykytilanteessakin lohi on kuitenkin alueen ammattikalastuksen tärkein saaliskala. Siikasaalis oli parhaimmillaan noin 80 tonnia vuonna 2000 jakautuen suurin piirtein tasan ammatti ja vapaa ajankalastuksen kesken (Koivurinta & Vähänäkki 2004). Vuonna 2008 Kaakkois Suomen merialueen ammattikalastajien siikasaalis oli 18 tonnia. Pääosa ammattikalastajien lohi ja siikasaaliista saadaan rysillä. Taimenta ammattikalastajat saavat saaliiksi lähinnä lohen ja siian kalastuksen sivusaaliina. Lohi on kaikkien kalastajaryhmien halutuin saaliskala 7

8 Vapaa ajankalastajien merialueen lohisaaliista pääosa saadaan verkoilla Kymijoen suuhaarojen edustoilta. Merkittävintä verkkopyynti on Langinkosken haaran edustalla Keisarinsatamassa. Alueelta on saatu jopa yli 20 tonnin vuotuisia lohisaaliita. Taimenen kokonaissaaliista Kaakkois Suomen merialueella vapaa ajankalastajat saavat noin prosenttia. Merialueen siikasaaliista vapaaajankalastajat saavat yli puolet (Koivurinta & Vähänäkki 2004). Valtaosa vapaa ajankalastajien taimen ja siikasaaliista saadaan verkoilla. Kymijoessa kalastetaan pääasiassa vapavälinein. Merkittävimmät kalastuskohteet ovat Korkeakosken heittolaituri ja venealue, Siikakosken vapakalastusalue, Ahvenkosken voimalaitoksen alapuolinen alue sekä ylempänä joessa Keski Kymen erityiskalastusalue. Halutuimmat saaliskalat ovat lohi, taimen ja siika. Kymijoesta saadaan vuosittain 7 15 tonnia lohta, 1 2 tonnia taimenta ja 2 5 tonnia siikaa. Lupia myydään vuosittain yli kappaletta. Yksistään lupien taloudellinen arvo on yli euroa. Kymijoen vaelluskalojen ympärille on kehittynyt kalastusmatkailua, jonka merkitys on koko ajan kasvanut. Kymijoen alaosalla toimii 10 yritystä, jotka saavat merkittävän osan tuloistaan kalastukseen liittyvästä opastoiminnasta. 4. Keskeiset ongelmat Kymijoen vaelluskalojen kannalta Kymijoen vaelluskalat, ankeriasta lukuun ottamatta, lisääntyvät virtavesissä ja tekevät syönnösvaelluksen meressä. Toimivan elinkierron kannalta on välttämätöntä, että olosuhteet sekä lisääntymisettä syönnösalueilla ovat kunnossa ja että kaloilla on vapaa kulkuyhteys alueiden välillä. Kymijoella toimivaa elinkiertoa haittaavat eniten padot, virtaamasäännöstely, kutu ja poikastuotantoalueiden heikentynyt tila sekä kalastus. 4.1 Vaellusesteet Kymijoessa Anjalankosken voimalaitoksen alapuolella on kymmenen patoa (kuva 1). Niistä kuusi muodostaa vaelluskaloille täydellisen nousuesteen ja neljä osittaisen. Osittaiset nousuesteet ovat Hirvivuolteen, Strukan ja Koivukosken säännöstelypadot sekä Koivukosken voimalaitospato. 8

9 Kymijoen alajuoksun vesivoimalaitokset ja säännöstelypadot. Ahvenkosken ja Korkeakosken voimalaitospadot muodostavat täydelliset nousuesteet. Vaelluskalojen nousu patojen yläpuolisille lisääntymisalueille on mahdollista nykyisin vain Koivukosken haaran kautta. Sekä Koivukosken säännöstelypadossa että voimalaitospadossa on kalatie. Voimalaitospadon kalatie ei toimi halutulla tavalla. Säännöstelypadon kalatie toimii kohtuullisen hyvin, mikäli säännöstelypadon kautta juoksutetaan siten, että padon alapuolinen joen osa vesittyy ja kalat pääsevät kalatiehen. Kalat voivat nousta juoksutusten aikana myös säännöstelypadon luukkujen kautta. Koivukosken padot ohitettuaan vaelluskaloilla on esteetön nousu Anjalankoskelle asti. Pyhtään haarassa sijaitsevassa Strukan padossa on kalatie, mutta nykyisissä olosuhteissa kalatien hyöty on vaelluskalojen kannalta lähes olematon. Yläpuolella sijaitsevan Ediskosken voimalaitospadon vuoksi Pyhtään haaran kautta ei ole nousuyhteyttä ylemmäksi jokeen. Voimalaitoksista on haittaa myös mereen laskeutuville kaloille, koska osa smolteista ja emokaloista kuolee turpiineihin. 9

10 4.2 Voimatalouden virtaamasäännöstely Kymijoen vesistön keskusjärveä Päijännettä on säännöstelty vuodesta 1964 lähtien. Syynä säännöstelyyn oli alun perin tulvavahinkojen vähentäminen, Kymijoen vesivoimatuotannon lisääminen ja vesiliikenteen turvaaminen. Päijänteen säännöstelyllä ja sen aiheuttamalla Kymijoen juoksutusten säätelyllä on myös vaikutusta vaelluskalojen nousumahdollisuuksiin ja patojen alapuolisilla poikastuotantoalueilla jokipoikasten elinmahdollisuuksiin. Tätä merkittävämpää on kuitenkin voimatalouden tarpeista johtuvat eri haarojen väliset virtaamajaot Kymijoen alaosilla. Hirvivuolteen säännöstelypadolla jaetaan vettä itäisen ja läntisen päähaaran välillä. Virtaamajako noudattaa ennen 1930 lukua vallinnutta luonnontilaa. Pernoon yläpuolisen päähaaran virtaaman ollessa alle 360 m 3 /s virtaa läntiseen Hirvikosken haaraan enemmän vettä. Virtaaman ylittäessä 360 m 3 /s virtaa suurempi osa vedestä itäisen Pernoon haaran kautta. Hirvivuolteen virtaamajaolla on siten vaikutusta joen alempien osien virtaamiin ja niiden jakautumiseen. Luonnontilan aikana Koivukosken haarasta on virrannut noin 80 prosenttia Pernoon haaran vesistä ja Korkeakosken haarasta 20 prosenttia (Blomqvist 1911). Nykyisin haarojen välinen virtaamajako on käännetty voimataloudellisista syistä siten, että Korkeakoskenhaaraan pyritään ohjaamaan 95 m 3 /s virtaama mahdollisimman usein. Koivukoskenhaaraan tulee kuitenkin juoksuttaa kesäaikana ( ) vähintään 40 m 3 /s ja talviaikana 20 m 3 /s. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Koivukoskenhaaran virtaama ylittää minimijuoksutuksen kesäaikana vasta kun Pernoon haaran virtaama ylittää 135 m 3 /s. Kymijoen päähaaran virtaama on tällöin yli 280 m 3 /s. Ohijuoksutukset Koivukosken säännöstelypadosta alkavat Pernoon haaran virtaaman ylittäessä 142 m 3 /s. Huumanhaaraan tulee juoksuttaa kesällä 2 m 3 /s ja talvella 1 m 3 /s. Vaelluskalat hakeutuvat Kymijoen eri suuharoihin pitkälti jokihaaran houkutusvirtaaman mukaan. Koska Korkeakosken haaran virtaama on yleensä Koivukosken haaraa suurempi, ohjautuu Korkeakosken haaraan enemmän kalaa (Antti Poika 2006). Korkeakosken haaraan päätyvät kalat ovat lisääntymisen kannalta ajatellen hukattua potentiaalia, koska haarassa ei ole nousuyhteyttä padon yläpuoliseen joen osaan eikä padon alapuolella ole poikastuotantoalueita. Koivukosken haarassa Parikan säännöstely vaikuttaa kielteisesti kalojen nousuhalukkuuteen, kalateiden toimivuuteen ja poikastuotantoon sekä padon ylä että alapuolella. Pienillä ja keskimääräisillä virtaamilla Koivukosken haaraan hakeutuu vähän kalaa ja niillä on vaikeuksia löytää patoihin rakennetut kalatiet. Mikäli kala ei pääse nousemaan Koivukosken haaran kalateistä tai säännöstelypadon patoluukuista, ei patojen yläpuolisilla poikastuotantoalueilla synny poikasia. Säännöstelypadon alapuolella 10

11 säännöstelystä aiheutuvat haitat kohdistuvat pääasiassa poikastuotannon heikkenemiseen. Normaalivuosina (Kymijoen keskivirtaamilla) Koivukoskenhaaran virtaama alenee syyskuun alussa 40 m 3 /s:stä 20 m 3 /s:een. Tästä johtuen jää merkittävä osa pienpoikasten elinalueista kuiville. Tämä aiheuttaa poikastappiota paitsi akuutin kuoleman niin myös lisääntyneen saalistuksen ja ravintokilpailun kautta. Merkittävimmät kuivilleen jäävät poikasalueet sijaitsevat Siikakoskella, Kokonkoskella ja Langinkoskella. Koivukosken säännöstelypadon ja voimalaitoskanavan välillä sijaitsevat Koivukoski ja Tomsankoski jäävät monena vuonna kuivilleen ainakin hetkellisesti. Tällöin menetetään näiden koskialueiden koko poikastuotanto. Lisäksi kuivuminen heikentää pohjaeläinten elinolosuhteita, millä on vaikutusta vaelluskalojen poikastuotantoon myös tulevina vuosina. Läntisen haaran moniuomaisella alaosalla virtaama on ohjattu lähes kokonaan Klåsarön ja Ahvenkosken voimaloiden kautta. Vain pieni osa vedestä johdetaan Pyhtään haaraan (n. 5 m 3 /s) sekä Strömforsin haaraan (n. 1 m 3 /s), joiden kalataloudellinen merkitys on huomattavasti heikentynyt tämän johdosta. Läntisen haaran virtaaman ylitettyä Klåsarön voimalan rakennusvirtaaman (180 m 3 /s) alkavat juoksutukset Paaskosken säännöstelypadon kautta. Ennen vesivoimaloiden rakentamista ja nykyistä säännöstelyä Paaskoskesta, Strömforsin haarasta ja Pyhtään haarasta virtasi huomattavasti enemmän vettä ja niillä oli myös kalataloudellista merkitystä. Ahvenkosken voimalan rakennusvirtaama ylittyy läntisessä haarassa hyvin harvoin. 4.3 Kutu ja poikastuotantoalueiden tila Kymijoen alaosalla (Anjalankosken alapuolisilla alueilla) on arvioitu luonnontilassa olleen noin 420 hehtaaria lohen lisääntymiseen soveltuvaa poikastuotantoaluetta (Tiitinen 1982). Poikastuotantoon soveltuvat alueet ovat vähentyneet perkausten, voimalaitosten patoaltaiden ja virtaamasäännöstelyn takia. Nykyisin Kymijoen alaosalla on kartoitettu olevan virta ja koskipaikkoja noin 240 ha. Tästä poikastuotantoon soveltuu noin 125 ha. Vain 20 hehtaaria poikatuotantoalueesta sijaitsee nousuesteiden alapuolella (Rinne ym. 2007, 2009). Merkittävimmät poikastuotantoalueet sijaitsevat päähaarassa Anjalankosken ja Kultaankosken välillä sekä Pernoon haarassa. 11

12 Perkauksista huolimatta Kymijoessa on edelleen melko paljon poikastuotantoon sopivia alueita. Koskikunnostuksilla niitä pystytään lisäämään huomattavasti Peratut virta alueet soveltuvat heikosti vaelluskalojen lisääntymiseen, koska virtausolosuhteet ovat muuttuneet yksipuolisiksi eikä suojapaikkoja ole riittävästi. Peratuilta alueilta puuttuu usein myös vaelluskalojen kutupaikoilla tarvittava sora. Lisäksi perkaukset vaikuttavat poikastuotantoon välillisesti perattujen alueiden pohjaeliöstön muututtua yksipuoliseksi. Pohjaeläimet ovat vaelluskalojen poikasten merkittävää ravintoa. Kymijoella lähes kaikkia koski ja virta alueita on perattu. Mittavimmat perkaukset lienee tehty tulvasuojelun nimissä 1930 luvulla. Vesivoimantuotannossa pudotuskorkeudella on suuri merkitys. Tästä syystä vesivoimalaitoksilla pyritään saamaan yläveden pinnan korkeus mahdollisimman suureksi ja vastaavasti laitoksen alapuolinen vedenpinta mahdollisimman alas ts. pyritään keskittämään pitkänkin jokiosuuden pudotuskorkeus yhteen pisteeseen. Ylävedenpintaa nostettaessa padotusalueelta katoavat koski ja virtapaikat. Tällöin niiden edellytykset tuottaa vaelluskalojen poikasia heikentyvät oleellisesti tai katoavat jopa kokonaan. Kymijoella merkittäviä koski ja virta alueita on menetetty patoamisen seurauksena mm. Korkeakosken, Ahvenkosken ja Pyhtään haaroissa. Virtaamasäännöstelystä johtuen osa vaelluskalojen lisääntymiseen soveltuvista alueista jää ajoittain liian vähäiselle virtaamalle tai kuivuu kokonaan. Vaikutus on selvimmin nähtävissä Koivukosken alapuolisilla jokialueilla. 12

13 4.4 Kalastus Liian tehokas kalastus aiheuttaa nykyisellään haittaa Kymijoen vaelluskalakannoille ja niiden kehitykselle. Lohen ja siian kohdalla merkittävin haitta on jokisuun verkkopyynti. Verkoilla pyydetään huomattava osa jokeen kutemaan pyrkivistä kaloista. Jokisuupyynti on erityisen haitallista Langinkosken haaran edustalla, koska Langinkosken haara on kalojen ainoa nousureitti ylemmäs jokeen. Taimenkantojen kehittymiselle merkittävää haittaa aiheuttaa ulompana merellä tapahtuva verkkokalastus. Joessa harjoitettavan vapakalastuksen merkitys kalakantojen tilaan on vähäisempi (Antti Poika 2006). 5. Toimenpiteet Kymijoen vaelluskalakantojen elvyttämiseksi Vaelluskalojen luontaisen lisääntymisen edellytyksenä on toimiva elinkierto. Jokeen täytyy päästä riittävä määrä emokaloja, jotta kudusta syntyvä jälkeläismäärä tuottaisi merivaellukselle niin paljon vaelluspoikasia, että niitä riittäisi luonnollisesta kuolleisuudesta ja kalastuksesta huolimatta takaisin jokeen kudulle. Jotta kokonaisuus Kymijoella saadaan toimivaksi, joesta tulee poistaa vaellusesteitä, muuttaa virtaamasäännöstelyä paremmin vaelluskalojen tarpeiden suuntaan, kunnostaa kutu ja poikastuotantoalueita ja järjestää kalastus kalakantojen kantokyvyn mukaan sekä meressä että joessa. Toimenpiteet nivoutuvat yhteen ja ovat osittain toisistaan riippuvaisia. 5.1 Vaellusesteiden ohittaminen tai poistaminen Vaellusesteet ovat suurin yksittäinen ongelma Kymijoen vaelluskalakantojen elpymisen kannalta. Mikäli kalat eivät pääse kutualueilleen, ei poikasia synny. Vastaavasti, mikäli poikaset eivät pääse vahingoittumattomina mereen, ei ole emokaloja, jotka palaisivat jokeen. Jotta vaelluskalojen elinkierto saadaan Kymijoella kunnolla toimimaan, tulee sekä kalojen nousu että alasvaellus turvata. Vaikka tavoitteena on poistaa tai ohittaa kaikki Anjalankosken alapuolisella alueella olevat nousuesteet, voidaan kalan kulkua helpottavat rakenteet asettaa karkeaan tärkeysjärjestykseen. Tärkeimpänä voidaan pitää Korkeakosken kalatien rakentamista (Laine 2006), toiseksi tärkeimpänä Ahvenkosken ja Klåsarön kalateiden rakentamista ja kolmanneksi tärkeimpänä Koivukosken haaran kalannousumahdollisuuksien parantamista. Parikan säännöstelyn (Koivukosken ja Korkeakosken haarojen välinen säännöstely) vuoksi suuri osa Kymijoen itäisiin suuhaaroihin nousevista vaelluskaloista ohjautuu Korkeakosken haaraan. Biologisesti ajateltuna Korkeakosken haaraan nousevat kalat ovat merkityksettömiä, koska haarassa ei ole li 13

14 sääntymisalueita eikä nousumahdollisuutta ylemmäs jokeen. Rakentamalla Korkeakoskeen kalatie mahdollistetaan aiempaa suurempi poikastuotanto Kymijoen merkittävimmillä vaelluskalojen lisääntymisalueilla. Hanke kalatien rakentamiseksi on jo vireillä. Koivukosken haarassa kalojen nousu voidaan turvata joko rakentamalla kokonaan uusi kalatie, parantamalla vanhojen kalateiden toimintaa tai muuttamalla säännöstelypato osittaiseksi luonnonkoskeksi. Kaikkiin Koivukosken haaran kalannousua turvaaviin ratkaisuihin liittyy säännöstelypadon alapuolisen luonnonuoman ympärivuotinen minimivesitys. Läntisessä päähaarassa kalan kulkua voidaan edistää parhaiten rakentamalla Ahvenkosken ja Klåsarön voimalaitoksiin kalatiet. Vaelluskalat ohjautuvat em. voimalaitoksille, koska niiden kautta virtaa suurin osa läntisen päähaaran vesistä. Muuttamalla Hirvivuolteen pato osittaiseksi luonnonkoskeksi helpotetaan kalojen pääsyä padon yläpuoliseen joen osaan Anjalankoskelle asti. Paaskosken säännöstelypadosta juoksutetaan vettä vain tulva aikoina. Sen vuoksi Paaskoskeen nousisi kaloja vain ajoittain. Kokonaisuuden kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että kaloilla on nousumahdollisuus myös Paaskosken kautta. Kalan kulku voidaan turvata joko rakentamalla patoon kalatie tai vesittämällä ja kunnostamalla kosken entinen sivu uoma Sahapekki nousuväyläksi. Pyhtään haarassa kalojen nousu on nykyisin mahdollista Strukan kalaportaan kautta Ediskosken voimalaitokselle asti. Pyhtään haaraan ei kuitenkaan pienestä virtaamasta johtuen nouse juurikaan vaelluskaloja. Pyhtään haaran merkitys kalan kulun kannalta on siten pieni nykyisessä virtaamajakotilanteessa. Mikäli haaraan juoksutetaan tulevaisuudessa lisää vettä, on vaelluskalojen nousureitin avaaminen tärkeää. Nousureitti voidaan avata joko purkamalla Ediskosken pienitehoinen voimalaitos kokonaan tai rakentamalla Ediskoskeen kalatie. Ediskosken padon purku mahdollistaisi Pyhtään haaran laajamittaisen kalataloudellisen kunnostuksen, joten kalatalouden kannalta se olisi vaihtoehdoista parempi. Strukan padon muuttaminen osittaiseksi luonnonkoskeksi edistäisi kalan kulkua ja loisi koskeen poikastuotantoalueita. Strömforsin haarassa kalan kulun mahdollistaminen on Pyhtään haaran tapaan tärkeää, mikäli haaraan tullaan tulevaisuudessa juoksuttamaan nykyistä enemmän vettä. Kalan kulku Strömforsin haarassa voidaan turvata joko muuttamalla nykyinen pato luonnonkoskeksi tai rakentamalla patoon kalatie. Kaikissa Kymijoen suuhaaroissa tulee turvata nousuvaelluksen lisäksi alasvaellus. Tärkeintä on turvata sekä smolttien että mereen palaavien talvikoiden alasvaellus Korkeakosken, Koivukosken, Klåsarön, 14

15 Ahvenkosken ja Ediskosken voimalaitosten ohi. Myös säännöstelypatoihin tulee rakentaa laitteita, jotka edistävät kalojen alasvaellusta. Patokohtaiset toimenpiteet on esitelty tarkemmin liitteissä Virtaamasäännöstelyjen muutokset Kymijoen nykyistä virtaamasäännöstelyä toteutetaan voimatalouden ehdoilla. Säännöstelyssä ei ole otettu huomioon kalataloudellisia näkökulmia. Erityisesti haittaa aiheutuu Parikan säännöstelystä, jolla Koivukosken ja Korkeakosken haarojen virtaamat on käännetty periaatteessa päinvastaisiksi kuin luonnontilassa. Säännöstelyä tulisi muuttaa siten, että Koivukosken haaran talvista 20 m 3 /s:n minimijuoksutusta suurennettaisiin. Jotta Koivukosken alapuoliset poikastuotantoalueet vesittyisivät riittävästi, tulisi Koivukoskesta juoksuttaa vähintään 50 m 3 /s (Tapaninen 2001). Osa Koivukosken haaran vedestä tulisi juoksuttaa jatkuvasti säännöstelypadon kautta, jotta kaloilla olisi nousuyhteys padon yläpuolelle ja jotta padon alapuoliset poikastuotantoalueet olisivat pysyvästi tuotannossa. Pyhtään haaraan juoksutetaan pääasiassa 5 m 3 /s suuruista minimivirtaamaa. Minimivirtaamalla Pyhtään haara on vaelluskalojen kannalta ajatellen lähes hyödytön. Jotta Pyhtään haara houkuttaisi vaelluskaloja, tulisi haaraan johtaa vähintään 25 m 3 /s virtaama kesä syyskuun ajan. Vaelluskalojen kannalta virtaaman lisäys olisi hyödyllinen vasta kun kalat voivat nousta Ediskosken voimalaitoksen ohi. Kalatalouden näkökulmasta Pyhtään haaran virtaaman lisääminen ja Ediskosken nousuesteen poistaminen liittyvät siten toisiinsa. Strömforsin haaran tilanne on samankaltainen kuin Pyhtään haaran. Siihen juoksutetaan käytännössä koko ajan vain 1 m 3 /s suuruinen virtaama. Strömforsin haaran kalataloudellinen merkitys kasvaa vas 15

16 ta, kun Ahvenkoskelle on avattu nousureitti ja kun Strömforsin haaraan juoksutetaan nykyistä enemmän vettä. 5.3 Kalataloudelliset kunnostukset Kalataloudellisilla kunnostuksilla Kymijoen alaosan 125 hehtaarin laajuista poikastuotantoaluetta on mahdollista kasvattaa merkittävästi. Vielä olemassa olevien poikastuotantoalueiden laatua voidaan samalla parantaa. Kunnostettavia koski ja virta alueita löytyy kaikista jokihaaroista. Tärkeimpinä kunnostuskohteina voidaan pitää Pernoon, Kultaan ja Ahvionkoskia sekä Hirvivuolteen ja Tammijärven välistä jokialuetta. Kunnostuskohteet tulee inventoida tarkemmin ja niille tulee laatia kunnostussuunnitelmat. Kunnostuksissa pääpainopiste on lohen kutu ja poikastuotantoalueiden lisäämisessä ja parantamisessa. 5.4 Kalastuksen järjestäminen Tulevaisuudessa Kymijoen vaelluskalakantojen kalastus tulee mitoittaa siten, että jokeen saadaan syntymään luonnonkutuun perustuvat vaelluskalakannat. Käytännössä tämä tarkoittaa sellaista kalastusta, että taataan vaelluskalakantojen luonnonvarainen lisääntyminen ja turvataan niiden monimuotoisuus. Tärkeintä on varmistaa, että jokeen pääsee riittävä määrä emokaloja kudulle. Kalojen nousureittien avautuessa tulee kiinnittää huomiota kaikkien suuhaarojen edustalla tapahtuvaan kalastukseen. Jo tällä hetkellä on tärkeää keskittyä Langinkosken haaran edustan kalastuksen järjestämiseen, koska tätä haaraa pitkin on ajoittain nousuyhteys myös joen ylempien osien lisääntymisalueille. Jotta jokeen pääsee kalaa, tulee jokisuun verkkopyyntiä rajoittaa entisestään kalojen tärkeimmillä nousureiteillä. Kalan nousua jokeen voidaan helpottaa lisäksi säätelemällä rysäpaikkojen määrää sekä valtion vesillä että yksityisillä vesillä. Tulevaisuudessa tulee harkita luonnonkudusta peräisin olevien lohien ja taimenten vapauttamista sekä merialueen rysäpyynnin että jokialueen vapapyynnin yhteydessä. Istukkaat voidaan erottaa luonnonkaloista, koska niiden rasvaevä on leikattu pois. Toimiva kalastuksensäätely vaatii kalastuksenvalvontaa. Valvontaan käytettävien resurssien määrää tulee tulevaisuudessa lisätä sekä meri että jokialueella. 16

17 Kalastajien määrä Kymijoella tullee kasvamaan kalan kulun helpottuessa ja luonnonlisääntymisen tehostuessa. Lisääntyneet kalastajamäärät asettavat vaatimuksia kalastuksenjärjestelyille ja palvelurakenteille. Lukuun ottamatta Hirvikosken haaraa Kymijoen alaosan merkittävimmissä koskikohteissa kalastus on jo nykyisin järjestetty hyvin. Hirvikosken haaran kalastuksen järjestelyä voidaan parantaa luomalla sinne laaja yhtenäinen lupa alue. Kymijoen alaosan palvelurakenteita tulee parantaa ts. järjestää kalastajille lisää majoituskapasiteettia, parkkipaikkoja, käymälöitä, tulipaikkoja yms. 6. Toimenpiteiden toteuttamisesta saatava hyöty Tässä raportissa esitettävien toimenpiteiden toteuttaminen tuo tullessaan monipuolisia ja laaja alaisia vaikutuksia. Kalan kulun vapautuminen ja vaelluskalojen luonnontuotannon elpyminen edistää ammattikalastusta, kalastusmatkailua, vapaa ajankalastusta ja luonnon monimuotoisuutta. Toimilla on taloudellisia, biologisia ja sosiaalisia hyötyjä. Kymijoen lohi ja siika tekevät syönnösvaelluksensa Suomenlahden ulappa alueilla. Siten näiden lajien luonnontuotannon elpyminen ja saaliiden kasvaminen parantaa ammattimaisen pyynnin edellytyksiä koko Suomenlahden alueella. Myös taimen ja nahkiaiskantojen vahvistuminen luo edellytyksiä ammattikalastuksen lisäämiseen, joskin vaikutukset ovat paikallisempia. Luontaista alkuperää olevat vaelluskalat, etenkin lohi, nauttivat kalastajien keskuudessa suurta arvostusta. Kymijoki on Etelä Suomen ainoa joki, jolla on mahdollisuudet tuottaa niin merkittäviä määriä luonnossa syntyneitä vaelluskaloja, että se tarjoaa edellytykset mittavan kalastusmatkailun kehittymiselle. Kymijoen vahvuus on keskeinen sijainti. Joki houkuttelee eteläsuomalaisten kalastajien lisäksi 17

18 myös venäläisiä kalastusmatkailijoita. Laajamittainen kalastusmatkailu tukee alueen muita elinkeinoja lisätessään mm. vähittäiskaupan ja majoituspalveluiden kysyntää. Vapaa ajankalastajille avautuu kalan kulun helpottuessa huomattavasti nykyistä laajemmat ja monipuolisemmat kalavedet. Kalastusmahdollisuuksien lisääntyessä harrastajamäärä tullee kasvamaan. Vaelluskalojen palaaminen Kymijokeen antaa myönteisen signaalin joen tilasta. Imagon kohentuminen lisää kalastuksen lisäksi joen muuta virkistyskäyttöä kuten melontaa ja luontomatkailua. Laajamittainen luontainen elinkierto takaa Kymijoen vaelluskalojen olemassaolon pitkällä tähtäimellä. Pelkän kalanviljelyn varassa vaelluskalakantoja ei voida hoitaa, koska viljelyssä perimä yksipuolistuu. Luonnonvalinta takaa kalakannan monimuotoisuuden ja laajan geenipohjan. Kymijoen vaelluskalojen viljelykantoja voidaan luontaisen lisääntymisen elpyessä täydentää entistä paremmin luonnosta. Luonnontuotannon kasvaessa istutusten tarve vähenee. Pitkän tähtäimen tavoitteena on, vaelluskalaistutuksista luopuminen ja itsensä ylläpitävien vaelluskalakantojen saaminen Kymijokeen. 18

19 7. Kirjallisuus Tarkempaa tietoa Kymijoesta ja sen vaelluskalakannoista saa mm. seuraavista teoksista: Antti Poika, V P Virtaamansäännöstelyn ja ylisiirtotoiminnan vaikutukset Kymijoen lohen (Salmo salar) kutupopulaatioon: esimerkki laadultaan vaihtelevan aineiston yhdistämisestä bayesanalyysin avulla. Pro Gradu tutkielma. Helsingin Yliopisto. Bio ja Ympäristötieteiden laitos. Ekologia ja Evoluutiobiologia. Moniste 83 s. + liitteet. Blomqvist, E Lisiä Suomen Hydrografiaan II. Kymijoki ja sen vesistö, 3. nidos, kuviotauluja. Suomen tie ja vesirakennusten ylihallituksen Hydrografinen toimisto. ICES Report of the Baltic Salmon and Trout Assessment Working Group (WGBAST), 1 10 April 2008, ICES Headquarters, Copenhagen. ICES CM 2008/ACOM: s. Ikonen, E., Jutila, E., Mikkola, J. & Saura, A Arvio Päijänteen säännöstelyn kehittämisen vaikutuksista Kymijoen vaelluskalakantoihin ja kalastukseen. Asiantuntija arvio. Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos. Moniste. 22 s. + liitteet. Koivurinta, M Vaelluskalojen lisääntymismahdollisuuksien parantaminen Kymijoessa. Kala ja riistahallinnon julkaisuja 60/2002. Maa ja metsätalousministeriö. 59 s. Koivurinta, M. & Vähänäkki, P Itäisen Suomenlahden vaellussiikatutkimukset vuosina Kaakkois Suomen ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut no s. Laine, A Kymijoen vaelluskalojen nousureittien avaamisen kustannusten ja hyötyjen arviointi. Pro Gradu tutkielma. Helsingin Yliopisto. Taloustieteen laitos. Ympäristöekonomia. Moniste. 96 s. Malin, M Kymijoen Koivukosken voimalaitoksen kalaportaan seurantaraportti vuodelta Kaakkois Suomen TE keskus, kalatalousyksikkö. Moniste. Nironen, M & Vauhkonen, M Kotkan Kymijoen Hoito ja käyttösuunnitelma. Ympäristösuunnittelu Enviro Oy & Kotkan kaupunki. Moniste. 71 s. 19

20 Rinne, J., Tapaninen, M. & Malin, M Kymijoen läntisen haaran koski ja virtapaikkojen pohjanlaadut sekä lohen ja taimenen lisääntymisalueet. Kala ja Riistahallinnon julkaisuja 83 (1 2007). Maaja metsätalousministeriö. 42 s. Rinne, J., Tapaninen, M. & Vähänäkki, P Kymijoen alaosan koski ja virtapaikkojen pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimen lisääntymisalueet. Kala ja riistahallinnon julkaisuja 86 (2 2009). Maa ja metsätalousministeriö. 64 s. Saulamo, K Nahkiaiselinkeinon kehitysmahdollisuudet Kymenlaaksossa. Silmu herkku Kymijoelta! hankkeen loppuraportti. Moniste. 43 s. + liitteet. Saura, A Taimenkantojen tila Suomenlahden pohjoisrannikon joissa. Kalatutkimuksia 175. Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos. 48 s. Seppovaara, O Kymijoki Virran kohtaloita vuosisatojen saatossa. Kymijoen vesiensuojeluyhdistys. Kouvola. 472 s. Tapaninen, M Kymijoen Siikakosken ja Kokonkosken kalataloudellinen kunnostussuunnitelma. Kaakkois Suomen ympäristökeskus. Moniste 17 s. + liitteet. Tiitinen, J Avustavan virkamiehen lausunto katselmustoimituksessa, joka koskee maa ja metsätalousministeriön hakemusta, jossa on pyydetty, että vesioikeus muuttaisi mm. Anjalankosken ym. voimalaitosten lupapäätöksiin otetut kalakannan säilyttämistä tarkoittamat lupaehdot istutusvelvoitteiksi. Katselmuskirjan liite. Vähänäkki, P., Päivärinta, P. & Vatto, T Kymijoen vaellussiikakanta ja siikaistutusten tuloksellisuus. Raportti vuosien 1993 ja 1994 tutkimuksista. Kymen maaseutuelinkeinopiiri. Kalatalouden vastuualue. Moniste. 20

21 Liite 1 Ahvenkosken voimalaitos Liite 2 Strömforssin voimalaitos Liite 3 Klåsarön voimalaitos Liite 4 Paaskosken säänöstelypato Liite 5 Strukan pato Liite 6 Ediskosken voimalaitos Liite 7 Hirvivuolteen säännöstelypato Liite 8 Korkeakosken voimalaitos Liite 9 Koivukosken säännnöstelypato Liite 10 Koivukosken voimalaitos Liite Anjalankoski Hirvivuolle Klåsarö Paaskoski Strömfors voimalaitos Ahvenkoski Ediskoski Struka Koivukoski Voimala ja säännöstelypato Kymijoki Korkeakoski

22 Liite 1 Ahvenkosken voimalaitos ja säännöstelypato Ahvenkosken voimalaitos sijaitsee Ahvenkosken haarassa. Laitoksen alavesi on meren pinnan tasolla. Laitos on rakennettu vuonna Sen pudotuskorkeus on 11,1 m, rakennusvirtaama 250 m3/s ja teho 24 MW. Voimalaitos tuottaa sähköä (rakennusvirtaamalla) noin 215 GWh vuodessa. Nykyinen juoksutuskäytäntö: Ahvenkosken haaran juoksutuskäytäntö perustuu vuonna 1970 annettuun lupaan (ISVeO 45/I/70). Luvan mukaan Tammijärvestä purkautuva kokonaisvirtaama jaetaan Ahvenkosken ja Pyhtään haaroihin siten, että Pyhtään haarasta johdetaan 5,3 6,0 m3/s ja Ahvenkosken haarasta juoksutetaan muu osa. Edellä mainitusta poiketaan, jos kokonaisvirtaama Tammijärvestä nousee niin suureksi, että Ahvenkosken haaran virtaama nousisi suuremmaksi kuin 250 m3/s. Tällöin johdetaan kaikki tämän yli menevä vesimäärä Pyhtään haarasta aina 58 m3/s asti, jota suurempaa virtaamaa Pyhtään haaraan ei johdeta. Käytännössä lupaehtojen mukainen toiminta tarkoittaa sitä, että lähes koko Kymijoen läntisen päähaaran virtaama juoksutetaan Ahvenkosken voimalaitoksen kautta. Voimassa olevat kalatalousvelvoitteet: Alun perin Ahvenkosken voimalaitoksella on ollut kalatievelvoite. Velvoitteen täyttämiseksi voimalaitoksen yhteyteen rakennettiin kalahissi vuonna Hissi ei kuitenkaan toiminut ja se poistettiin myöhemmin käytöstä. Vuonna 1998 kalatievelvoite muutettiin mk:n suuruiseksi kalatalousmaksuksi (ISVeO 46/98/2). Vuonna 2007 velvoitteen arvo oli Voimalaitoksen aiheuttamat kalataloushaitat: Ahvenkosken voimalaitoksen rakentamisesta on koitunut erittäin suurta haittaa vaelluskalakannoille. Voimalaitos patoineen muodostaa täydellisen nousuesteen kaloille. Voimalaitoksen takia padon yläpuolista vedenpintaa on nostettu, jolloin kymmeniä hehtaareja vaelluskalojen kutuun ja poikastuotantoon soveltuvia koski- ja virta-alueita on jäänyt syntyneen patoaltaan alle. Ahvenkosken voimalaitos aiheuttaa välillistä haittaa Pyhtään haarasta pois otetun veden takia (ks. Ediskoski). Ahvenkosken voimalaitoksen rakentamisen takia on menetetty Kymijoen läntisen päähaaran merkittävimmät vaelluskalojen poikastuotantoalueet. Kalataloudelliset parannusehdotukset ja niistä koituva hyöty: Kalateiden rakentaminen, kalatalousvelvoitteen muuttaminen ja kalataloudelliset kunnostukset. Ahvenkoskelle tulee rakentaa toimiva kalatie, jotta turvataan vaelluskalojen nousu Klåsarön, Paaskosken ja Strömforsin padoille asti. Kalatalousvelvoitetta tulee muuttaa siten, että nykyinen kalatalousmaksu muutetaan kalatievelvoitteeksi ja padon yläpuolisten poikastuotantoalueiden pysyvä menetys kompensoidaan kalatalousmaksulla. Osa perkausten ja padotuksen takia menetetyistä poikastuotantoalueista voitaneen palauttaa kunnostustoimien avulla. Kunnostusten jälkeen Ahvenkosken haara tuottaa vaelluskalojen poikasia. Ahvenkoski Ahvenkosken ja Klåsarön kalatieratkaisut tulee kytkeä toisiinsa ts. Ahvenkosken kalatien hyöty jää pieneksi ellei Klåsarössä ole kalatietä. Ahvenkosken ja Klåsarön kalateiden rakentaminen on Korkeakosken kalatien rakentamisen jälkeen merkittävin keino parantaa kalojen nousua ylemmäs jokeen. Tavoitetilanne: Ahvenkosken voimalaitoksen kalatie mahdollistaa kalojen nousun ja laskun lisääntymis- ja syönnösalueiden välillä. Ahvenkosken haara tuottaa luontaisesti lisääntyneitä vaelluskaloja.

23 Strömforssin säännöstelypato (voimalaitos) Liite 2 Strömforsin voimalaitos ja säännöstelypato sijaitsevat Strömforsin haarassa Tammijärven alapuolella luvulla rakennettua voimalaitosta ei enää tiettävästi käytetä. Pato ja voimalaitos sijaitsevat merkittävällä kulttuurialueella. Nykyinen juoksutuskäytäntö: Strömforsin haaran juoksutuskäytäntö perustuu vuonna 1984 annettuun lupaan (LSVeO 42/1984/3). Luvan mukaan Strömforsin padon kautta tulee juoksuttaa vähintään 0,5 m3/s. Lisäksi padon ohittavan Naulapajan kanavan kautta tulee johtaa ennen päätöksen antoa vallinnut virtaama eli noin 0,55 m3/s. Yhteensä Strömforsin haarasta tulee siis juoksuttaa noin 1 m3/s. Ennen vuoden 1984 päätöstä Strömforsin haaraa pitkin johdettiin noin 5 m3/s suuruinen virtaama. Voimassa olevat kalatalousvelvoitteet: Voimalaitoksella on kalatievelvoite vuodelta 1869:..att tillse det fi skens upp- och nedstigande i vattendraget genom tjenlig oppning befrämjas... Kalatietä ei ole ilmeisesti koskaan rakennettu. Voimalaitoksen aiheuttamat kalataloushaitat: Säännöstelypato ja voimalaitos muodostavat kaloille täydellisen nousuesteen. Pienennetty virtaama alentaa olemassa olevien poikastuotantoalueiden määrää ja laatua sekä vähentää kalojen ohjautumista haaraan. Kalataloudelliset parannusehdotukset ja niistä koituva hyöty: Kalan nousu mahdollistetaan joko korvaamalla Strömforsin pato miljööseen sopivalla pohjapadolla tai rakentamalla olemassa olevaan patoon kalatie. Haaran virtaamaa nostetaan. Lisäksi haarassa suoritetaan virta- ja koskialueiden kalataloudellisia kunnostuksia. Em. toimenpiteiden avulla luodaan edellytykset vaelluskalojen poikastuotantoon. Lisäksi vaelluskalat voivat käyttää Strömforsin haaraa nousu- ja laskureittinään vaellus- ja syönnösalueiden välillä. Kalojen nousu merestä Strömforsin haaraan on mahdollista vasta kun Ahvenkoskessa on kalatie. Tavoitetilanne: Kalat voivat kulkea Strömforsin haaran kautta aina Anjalankoskelle asti. Haara toimii vaelluskalojen kutu- ja poikastuotantoalueena. Stömfors

24 Liite 3 Klåsarön voimalaitos ja säännöstelypato Klåsarön voimalaitokset sijaitsevat Hirvikosken haarassa Tammijärven alapuolella. Klåsarön vanha voimalaitos on rakennettu vuonna 1909 ja uusi 1980-luvulla. Vanha voimalaitos on nykyisin poissa käytöstä. Voimalaitoksen alapuolella joki haarautuu Pyhtään haaraan ja Ahvenkosken haaraan. Klåsarön pudotuskorkeus on 3,1 m, rakennusvirtaama 180 m3/s ja teho 4,6 MW. Voimalaitos tuottaa sähköä (rakennusvirtaamalla) noin 43 GWh vuodessa. Nykyinen juoksutuskäytäntö: Klåsarön läpi juoksutetaan lähes koko läntisen päähaaran virtaama aina laitoksen rakennusvirtaamaan asti. Rakennusvirtaaman täyttyessä tapahtuu ohijuoksutus Paaskosken säännöstelypadon kautta. Voimassa olevat kalatalousvelvoitteet: Klåsarön voimalaitokselle määrättiin kalatievelvoite vuonna Kalatie rakennettiin vuonna Se lahosi ja hävisi lopullisesti 1970-luvulla. Vuonna 1998 kalatievelvoite muutettiin mk:n suuruiseksi kalatalousmaksuksi (ISVeO 46/98/2). Vuonna 2008 velvoitteen arvo oli noin Voimalaitoksen aiheuttamat kalataloushaitat: Voimalaitos patoineen muodostaa täydellisen nousuesteen kaloille. Voimalaitospadolla on nostettu voimalaitospadon yläpuolista veden korkeutta, jolloin veden alle on jäänyt merkittäviä vaelluskalojen lisääntymisalueita. Vaelluskalojen lisääntymisalueita on menetetty lisäksi perkauksissa ja voimalaitoksen länsipuolella sijaitsevan luonnonuoman jäädessä kuivilleen. Kalataloudelliset parannusehdotukset ja niistä koituva hyöty: Kalatien rakentaminen, kalatalousvelvoitteen muuttaminen ja kalataloudelliset kunnostukset. Klåsaröön tulee rakentaa toimiva kalatie, jotta turvataan vaelluskalojen nousu padon yläpuolelle. Kalatalousvelvoitetta tulee muuttaa siten, että nykyinen kalatalousmaksu muutetaan kalatievelvoitteeksi ja padon yläpuolisten poikastuotantoalueiden pysyvä menetys kompensoidaan kalatalousmaksulla. Osa perkausten ja padotuksen takia menetetyistä poikastuotantoalueista voitaneen palauttaa kunnostustoimien avulla. Klåsarön ja Ahvenkosken kalatieratkaisut tulee kytkeä toisiinsa ts. Klåsarön kalatien hyöty jää pieneksi ellei Ahvenkoskeen rakenneta kalatietä. Klåsarön ja Ahvenkosken kalateiden rakentaminen on Korkeakosken kalatien rakentamisen jälkeen merkittävin keino parantaa kalojen nousua ylemmäs jokeen. Tavoitetilanne: Klåsarön kalatie mahdollistaa kalojen nousun ja laskun lisääntymis- ja syönnösalueiden välillä. Voimalaitoksen yläpuoliset jokialueet tuottavat luontaisesti lisääntyneitä vaelluskaloja. Klåsarö

25 Paaskosken säännöstelypato Liite 4 Paaskosken säännöstelypato sijaitsee Hirvikosken haarassa Tammijärven alapuolella. Sen tehtävänä on säädellä virtaamia läntisissä suuhaaroissa. Pato on rakennettu vuonna Sen rakentamislupaa ei ole löydetty. Paikalla on ollut pato ilmeisesti jo aiemmin. Paaskosken säännöstelypato sijaitsee kosken kapeimmassa kohdassa. Nykyinen juoksutuskäytäntö: Paaskosken säännöstelypadon kautta alkaa virrata vettä kun Tammijärvestä lähtevä virtaama ylittää 180 m3/s. Paaskoski vesittyy siten vain ylivirtaamilla. Voimassa olevat kalatalousvelvoitteet: Padolla ei ole kalatalousvelvoitetta. Padon aiheuttamat kalataloushaitat: Paaskosken pato muodostaa kaloille nousuesteen. Säännöstelypadon aiheuttaman padotuksen takia on menetetty runsaasti vaelluskalojen poikastuotantoaluetta. Padon länsipuolella sijaitseva Sahapekin luonnonuoma on tukittu maavallilla. Säännöstelyn takia säännöstelypadon alapuolella oleva koskialue ei sovellu poikastuotantoon. Kalataloudelliset parannusehdotukset ja niistä koituva hyöty: Kalatien rakentaminen säännöstelypadon yhteyteen ja/tai Sahapekin uoman jatkuva vesittäminen sekä kalataloudelliset kunnostukset. Paaskosken padon lupatilanne selvitetään ja siinä yhteydessä padolle haetaan kalatalousvelvoite menetetystä poikastuotannosta. Toimenpiteiden avulla kaloille avautuu nousureitti Anjalankoskelle asti (mikäli Ahvenkoskella on kalatie). Paaskosken alue tuottaa vaelluskalojen poikasia. Tavoitetilanne: Kaloille on järjestetty selkeä kulkuväylä Paaskosken padon ohitse. Kymijoen alaosien säännöstely on järjestetty siten, että Paaskosken kautta virtaa jatkuvasti vettä. Alue tuottaa vaelluskalojen poikasia. Paaskoski

26 Liite 5 Strukan sulku ja säännöstelypato Strukan sulku ja säännöstelypato sijaitsevat Pyhtään haaran alaosassa. Ne on rakennettu Rakennustyöt on kuitenkin laillistettu Viipurin läänin maaherran päätöksellä vasta vuonna Sulun tehtävänä on mahdollistaa vesiliikenne mereltä Pyhtäälle. Nykyinen juoksutuskäytäntö: Pyhtään haaran juoksutuskäytäntö perustuu vuonna 1970 annettuun lupaan (ISVeO 45/I/70). Luvan mukaan Tammijärvestä purkautuva kokonaisvirtaama jaetaan Ahvenkosken ja Pyhtään haaroihin siten, että Pyhtään haarasta johdetaan 5,3 6,0 m3/s ja Ahvenkosken haarasta juoksutetaan muu osa. Edellä mainitusta poiketaan, jos kokonaisvirtaama Tammijärvestä nousee niin suureksi, että Ahvenkosken haaran virtaama nousisi suuremmaksi kuin 250 m3/s. Tällöin johdetaan kaikki tämän yli menevä vesimäärä Pyhtään haarasta aina 58 m3/s asti, jota suurempaa virtaamaa Pyhtään haaraan ei johdeta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Pyhtään haarassa juoksutus ylittää 6 m3/s vasta, kun Tammijärvestä purkautuva virtaama ylittää 256 m3/s. Luonnontilassa Pyhtään haaran keskivirtaama on ollut selkeästi nykyistä suurempi. Voimassa olevat kalatalousvelvoitteet: Sulun rakentamislupaan vuodelta 1923 liittyy kalatievelvoite. Säännöstelypatoon on rakennettu kalatie, joka on edelleen toiminnassa. Padon ja sulun aiheuttamat kalataloushaitat: Padon ja sulun rakentamistöiden yhteydessä on Pyhtään haaraa perattu, jolloin on menetetty vaelluskalojen poikastuotantoalueita (mm. padon alle jäänyt koski). Nykyisen säännöstelyn takia Pyhtään haaran kalataloudellinen merkitys on selvästi alentunut. Pienentynyt virtaama vähentää merkittävästi haaraan hakeutuvien vaelluskalojen määrää ja heikentää siten muutoin toimivan kalatien toimivuutta. Kalataloudelliset parannusehdotukset ja niistä koituva hyöty: Nykyisen teräsbetonirakenteisen säännöstelypadon korvaaminen kokonaan tai osittain luontaisella pohjapadolla siten, kun se on teknisesti toteutettavissa vaarantamatta sulun käyttöä, sekä Pyhtään haaran virtaamien lisääminen. Pohjapatoratkaisu mahdollistaa kalojen vapaan vaelluksen, lisää merkittävästi vaelluskalojen poikastuotantopotentiaalia sekä parantaa alueen maisemallisia arvoja. Virtaaman lisääminen parantaa vaelluskalojen hakeutumista Pyhtään haaraan sekä lisää edellytyksiä poikastuotantoon. Strukan pohjapadolla/kalatiellä on merkittävää kalataloudellista arvoa vain, mikäli Pyhtään haaraan juoksutetaan nykyistä enemmän vettä ja mikäli Ediskoski ei muodosta nousuestettä. Tavoitetilanne: Pyhtään haara tuottaa luontaisesti lisääntyneitä vaelluskaloja ja toimii kalojen nousu- ja laskuvaellusreittinä. Joki- ja merialueen tila paranee ja umpeenkasvu pysähtyy. Struka

Sähkökoekalastukset vuonna 2014. Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki

Sähkökoekalastukset vuonna 2014. Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki Sähkökoekalastukset vuonna 2014 Kokemäenjoki Harjunpäänjoki Joutsijoki Kovelinoja Kissainoja Loimijoki Kokemäenjoki Sähkökoekalastukset tehtiin elo-, syyskuun aikana Arantilankoskella kalastettiin lisäksi

Lisätiedot

Luonnonmukaiset kalatiet ja uudet lisääntymisalueet

Luonnonmukaiset kalatiet ja uudet lisääntymisalueet Luonnonmukaiset kalatiet ja uudet lisääntymisalueet Jukka Jormola Maisema-arkkitehti Suomen ympäristökeskus SYKE Maailman vesipäivä seminaari Vesi ja kestävä kehitys 19.3.2015 Säätytalo Näkökulmia Vaelluskalapolitiikan

Lisätiedot

Petri Karppinen tutkija, biologi, FM, jatko-opiskelija

Petri Karppinen tutkija, biologi, FM, jatko-opiskelija Petri Karppinen tutkija, biologi, FM, jatko-opiskelija Telemetriatutkimuksia: Tenojoki, Utsjoki, Akujoki, Näätämöjoki, Simojoki, Tuulomajoki (Venäjä), Oulujoki, Iijoki, Vantaanjoki, Kymijoki, Porvoonjoki,

Lisätiedot

1 JOHDANTO. 1.1 Tausta

1 JOHDANTO. 1.1 Tausta 1 1 JOHDANTO 1.1 Tausta Kymijoki oli aikoinaan Suomenlahteen laskevista joista merkittävin vaelluskalajoki, mutta 1950-lukuun mennessä voimalaitospatojen rakentaminen ja teollisuuden jätevesien johtaminen

Lisätiedot

Kalataloudelliset kunnostustyöt Karvianjoen vesistöalueella. Leena Rannikko Varsinais-Suomen ELY-keskus Kalatalouspalvelut-ryhmä

Kalataloudelliset kunnostustyöt Karvianjoen vesistöalueella. Leena Rannikko Varsinais-Suomen ELY-keskus Kalatalouspalvelut-ryhmä Kalataloudelliset kunnostustyöt Karvianjoen vesistöalueella Leena Rannikko Varsinais-Suomen ELY-keskus Kalatalouspalvelut-ryhmä 1 Virtakutuiset vaelluskalalajit kärsineet elinympäristössä tapahtuneista

Lisätiedot

SATAKUNNAN PINTAVESIEN TOIMENPIDEOHJELMAEHDOTUKSESTA Vesistökohtaiset kehittämistarpeet

SATAKUNNAN PINTAVESIEN TOIMENPIDEOHJELMAEHDOTUKSESTA Vesistökohtaiset kehittämistarpeet Yhdistyksen nimi: Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry Yhdistyksen kotikunta: Raisio Puheenjohtaja: Veikko Meskanen Osoite: Vehaksentie 220 23310 Taivassalo Sähköposti: tavemesk@taivassalo.fi Puhelin:

Lisätiedot

Kansallinen kalatiestrategia Valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012. Risto Vesa Kalatalouden Keskusliitto

Kansallinen kalatiestrategia Valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012. Risto Vesa Kalatalouden Keskusliitto Kansallinen kalatiestrategia Valtioneuvoston periaatepäätös 8.3.2012 Risto Vesa Kalatalouden Keskusliitto Kalatiestrategian taustaa ( Vanhasen II) hallitusohjelmaan sisältynyt asia Hanketta valmisteli

Lisätiedot

2. Virhon mielipide Voikosken kalatien rakennussuunnitelmasta

2. Virhon mielipide Voikosken kalatien rakennussuunnitelmasta Virtavesien hoitoyhdistys ry c/o Esa Lehtinen Kirjastopolku 5 B 13 08500 Lohja www.virtavesi.com VIRTAVESIEN HOITOYHDISTYKSEN MIELIPIDE, 15.1.2015: Asia: Voikosken vesivoimalaitoksen uuden voimalaitosyksikön

Lisätiedot

Kymijoen Korkeakosken kalatie ja tulevaisuuden suunnitelmat Vaelluskalafoorumi , Kotka Kauko Poikola, Varsinais-Suomen ELY-keskus

Kymijoen Korkeakosken kalatie ja tulevaisuuden suunnitelmat Vaelluskalafoorumi , Kotka Kauko Poikola, Varsinais-Suomen ELY-keskus Kymijoen Korkeakosken kalatie ja tulevaisuuden suunnitelmat Vaelluskalafoorumi 14.6.2016, Kotka Kauko Poikola, Varsinais-Suomen ELY-keskus 1 Kymijoella maineikas ja riitainen lohihistoria Aikoinaan Kymijoesta

Lisätiedot

Perustietoa Hiitolanjoesta

Perustietoa Hiitolanjoesta Perustietoa Hiitolanjoesta Pituus noin 45 km, josta Suomen puolella 8 km Alun perin 12 koskea, joista 7 Venäjän puolella Putouskorkeutta noin 70 m Neljä voimalaitosta, kaikki Suomen puolella Alin nousueste

Lisätiedot

Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia toimeenpano ja vaikutukset ammattikalastukselle. Kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho

Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia toimeenpano ja vaikutukset ammattikalastukselle. Kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho Kansallinen lohi- ja meritaimenstrategia toimeenpano ja vaikutukset ammattikalastukselle Kalatalouspäällikkö Kari Ranta-aho ELY-keskus/ Kalatalouspalvelut 10.2.2015 1 Valtioneuvoston periaatepäätös 16.10.

Lisätiedot

49 Perhonjoen vesistöalue

49 Perhonjoen vesistöalue Oy Vesirakentaja Voimaa vedestä 2007 117(196) 49 Perhonjoen vesistöalue Vesistöalueen pinta-ala 2 524 km 2 Järvisyys 3,4 % Suojelu (koskiensuojelulaki 35/1987) nro 32, Murikinkoski rautatiesilta Vesistönro

Lisätiedot

Nousukalamäärät Kymijoen Koivukosken säännöstelypadon kalatiessä syksyllä 2011 VAKI -kalalaskurin perusteella

Nousukalamäärät Kymijoen Koivukosken säännöstelypadon kalatiessä syksyllä 2011 VAKI -kalalaskurin perusteella Kala- ja vesimonisteita nro 68 Ari Haikonen ja Petri Karppinen Nousukalamäärät Kymijoen Koivukosken säännöstelypadon kalatiessä syksyllä 211 VAKI -kalalaskurin perusteella KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala-

Lisätiedot

Jokitalkkari 2012-2016 -hanke

Jokitalkkari 2012-2016 -hanke Jokitalkkari 2012-2016 -hanke Sipoonjoki, Mustijoki-Mäntsälänjoki, Porvoonjoki, Ilolanjoki, Koskenkylänjoki, Loviisanjoki & Taasianjoki Vesistökunnostusverkoston vuosiseminaari Lahti 16.8.2013 Sampo Vainio

Lisätiedot

Suomenlahden taimen-ja lohitutkimuksista

Suomenlahden taimen-ja lohitutkimuksista Suomenlahden taimen-ja lohitutkimuksista Kymijoki Vantaanjoki Mustajoki Ari Saura, Luke Juhani Ahon kalastusperinneseura Helsinki, 26.11.2015 Suomen ammattikalastuksen saalis Suomenlahdella 2 1.12.2015

Lisätiedot

Karjaanjoen vesistön ongelmia

Karjaanjoen vesistön ongelmia Kuinka tehdään lohikaloille sopivia elinympäristöjä kokemuksia Karjaanjoen vesistöstä Hur skapar man lämpliga livsmiljöer för laxfiskar erfarenheter från Karisåns vattendrag Mustionjoki helmeilee-tapahtuma

Lisätiedot

RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET ONGELMAT JA NIIDEN KOMPENSOINTI

RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET ONGELMAT JA NIIDEN KOMPENSOINTI RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET ONGELMAT JA NIIDEN KOMPENSOINTI Maare Marttila, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Vesistökunnostusten neuvottelupäivä 2014, SYKE 30.10.2014 KOMPENSOINTI:

Lisätiedot

53 Kalajoen vesistöalue

53 Kalajoen vesistöalue Oy Vesirakentaja Voimaa vedestä 2007 125(196) 53 Kalajoen vesistöalue Vesistöalueen pinta-ala 4 247 km 2 Järvisyys 1,8 % Suojelu (koskiensuojelulaki 35/1987) nro 34, Siiponjoki nro 35, Hamari jokisuu Vesistönro

Lisätiedot

Vesistökunnostusteemaryhmän kokouksen muistio. Aika: 9.10.2015 klo 11.30-13.30. Paikka: Someron kaupungintalo, Joensuuntie 20, valtuustosali.

Vesistökunnostusteemaryhmän kokouksen muistio. Aika: 9.10.2015 klo 11.30-13.30. Paikka: Someron kaupungintalo, Joensuuntie 20, valtuustosali. Vesistökunnostusteemaryhmän kokouksen muistio Aika: 9.10.2015 klo 11.30-13.30 Paikka: Someron kaupungintalo, Joensuuntie 20, valtuustosali Paikalla Seppo Oksanen, Someron vesiensuojeluyhdistys Olli Ylönen,

Lisätiedot

Pärjääkö Kokemäenjoen ankerias? Jouni Tulonen, Evon riistan- ja kalantutkimus

Pärjääkö Kokemäenjoen ankerias? Jouni Tulonen, Evon riistan- ja kalantutkimus Pärjääkö Kokemäenjoen ankerias? Jouni Tulonen, Evon riistan- ja kalantutkimus Kokemäenjoen kalakantojen hoito-ohjelman seurantaryhmä 15.3.2012 Nakkila Kuuluu alkuperäiseen lajistoomme Koko maa on luontaista

Lisätiedot

SIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS. Vesiparlamentti, Tornio 4.11.2015 Erkki Jokikokko, LUKE

SIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS. Vesiparlamentti, Tornio 4.11.2015 Erkki Jokikokko, LUKE SIMOJOEN LOHIKANNAN KEHITYS Vesiparlamentti, Tornio 4.11.215 Erkki Jokikokko, LUKE Tornionjoen ja Simojoen eroavuuksia Tornionjoki Simojoki Virtaama m 3 37 4 1 x Nousulohimäärä kpl 1 3 3 x Jokisaalis kg/

Lisätiedot

Kemijoen kalanhoitovelvoitteen vaihtoehdot

Kemijoen kalanhoitovelvoitteen vaihtoehdot Kemijoen kalanhoitovelvoitteen vaihtoehdot Pohjolan vaelluskala- ja kalatiesymposio 8.-9.10.2013 Rovaniemi Kalatalouspäällikkö Pentti Pasanen Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 1 Maa- ja metsätalousministeriön

Lisätiedot

Yhteistyöllä vaelluskalakantoja elvyttämään

Yhteistyöllä vaelluskalakantoja elvyttämään Yhteistyöllä vaelluskalakantoja elvyttämään Vaelluskalojen ylisiirtoseminaari 21.4.2016 25.4.2016 1 Laajaa yhteistyötä kala-asioissa Lapin ja Pohjois-Savon ELY-keskukset Maa- ja metsätalousministeriö Vaikutusalueiden

Lisätiedot

PÄÄTÖS Nro 29/06/1 Dnro ISY-2005-Y-174 Annettu julkipanon jälkeen HAKIJA. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus PL KOUVOLA

PÄÄTÖS Nro 29/06/1 Dnro ISY-2005-Y-174 Annettu julkipanon jälkeen HAKIJA. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus PL KOUVOLA PÄÄTÖS Nro 29/06/1 Dnro ISY-2005-Y-174 Annettu julkipanon jälkeen 8.3.2006 HAKIJA Kaakkois-Suomen ympäristökeskus PL 1023 45101 KOUVOLA ASIA Kymijoen säännöstelyn 1.5.-6.6. ja 26.-30.9.2003 tapahtuneen

Lisätiedot

Asia: Hiitolanjoen Voima Oy, kalateiden rakentaminen Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitosten ohi, Rautjärvi

Asia: Hiitolanjoen Voima Oy, kalateiden rakentaminen Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitosten ohi, Rautjärvi HIITOLANJOKI-YHDISTYS RY Puh. 050 4689758 Os. Sorokulmantie 676 59530 Mikkolanniemi 19.11.2014 MUISTUTUS Asia: Hiitolanjoen Voima Oy, kalateiden rakentaminen Ritakosken ja Kangaskosken voimalaitosten ohi,

Lisätiedot

KALAN KULKU POHJOIS- SUOMEN RAKENNETUISSA JOISSA: TEKNISET RATKAISUT

KALAN KULKU POHJOIS- SUOMEN RAKENNETUISSA JOISSA: TEKNISET RATKAISUT Vaelluskalat palaavat Iijokeen Oulujoen kalateiden suunnittelu ja tukitoimenpiteet KALAN KULKU POHJOIS- SUOMEN RAKENNETUISSA JOISSA: TEKNISET RATKAISUT Anne Laine Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus RKTL

Lisätiedot

RIISTA- JA KALATALOUDEN TUTKIMUSLAITOKSEN RAKENNETTUJEN JOKIEN TUTKIMUSOHJELMA ( )

RIISTA- JA KALATALOUDEN TUTKIMUSLAITOKSEN RAKENNETTUJEN JOKIEN TUTKIMUSOHJELMA ( ) RIISTA- JA KALATALOUDEN TUTKIMUSLAITOKSEN RAKENNETTUJEN JOKIEN TUTKIMUSOHJELMA (2011-2016) www.rktl.fi/kala/rakennetut_joet/ Vaelluskalojen palauttamista tukevia tutkimuksia Monitavoitteista: biologian,

Lisätiedot

Perämeren vaellussiika- Pohjanlahden yhteinen resurssi. ProSiika Tornio 4.12.2013 Erkki Jokikokko RKTL

Perämeren vaellussiika- Pohjanlahden yhteinen resurssi. ProSiika Tornio 4.12.2013 Erkki Jokikokko RKTL Perämeren vaellussiika- Pohjanlahden yhteinen resurssi ProSiika Tornio 4.12.2013 Erkki Jokikokko RKTL Siian merkitys Suomessa Siian tarjonta Suomessa 2010: 3 329 tn Tärkeä kala ammatti- ja vapaa-ajan kalastajille,

Lisätiedot

Kalastusrajoitukset, vaelluskalavesistöt ja kalastusrajoituspalvelu

Kalastusrajoitukset, vaelluskalavesistöt ja kalastusrajoituspalvelu Kalastusrajoitukset, vaelluskalavesistöt ja kalastusrajoituspalvelu Kalastuslakipäivät 7.-8.12.2015 Varsinais-Suomen ELY-keskus, Markku Marttinen, kalatalouspalvelut-yksikkö 8.12.2015 1 Uusi kalastuslaki

Lisätiedot

Kokemäenjoen kalatalous. Kalastusbiologi Leena Rannikko Varsinais-Suomen ELY-keskus Kalatalouspalvelut-ryhmä

Kokemäenjoen kalatalous. Kalastusbiologi Leena Rannikko Varsinais-Suomen ELY-keskus Kalatalouspalvelut-ryhmä Kokemäenjoen kalatalous Kalastusbiologi Leena Rannikko arsinais-suomen ELY-keskus Kalatalouspalvelut-ryhmä Kokemäenjoen tunnuslukuja esistöalueen pinta-ala 27 046 2 Jokiosuus 112 Putouskorkeutta 57,5 m

Lisätiedot

KARJAANJOEN VESISTÖN KALATALOUDEN HISTORIASTA

KARJAANJOEN VESISTÖN KALATALOUDEN HISTORIASTA KARJAANJOEN VESISTÖN KALATALOUDEN HISTORIASTA Esa Lehtinen Virtavesien hoitoyhdistys ry Esa Lehtinen Virtavesien hoitoyhdistys ry Esa Lehtinen Virtavesien hoitoyhdistys ry KALASTUKSEN VARHAISISTA VAIHEISTA

Lisätiedot

Voimalaitosrakentamisesta kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja uudet arviot velvoitehoidon tarpeesta

Voimalaitosrakentamisesta kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja uudet arviot velvoitehoidon tarpeesta Voimalaitosrakentamisesta kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja uudet arviot velvoitehoidon tarpeesta Maare Marttila, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Lapin kalatalouspäivät, Rovaniemi 13. 14.11.2014

Lisätiedot

Voimakkaasti muutetuksi nimeäminen ja hydromorfologisia olosuhteita parantavien toimenpiteiden kuvaukset VHA 2

Voimakkaasti muutetuksi nimeäminen ja hydromorfologisia olosuhteita parantavien toimenpiteiden kuvaukset VHA 2 MUISTIO 1 Voimakkaasti muutetuksi nimeäminen ja hydromorfologisia olosuhteita parantavien toimenpiteiden kuvaukset VHA 2 1. Virojoen alaosa 11.001_y01...1 2. Vehkajoki alaosa 12.001_y01...4 3. Summanjoki,

Lisätiedot

Padot taimenen tiellä Uudellamaalla

Padot taimenen tiellä Uudellamaalla Padot taimenen tiellä Uudellamaalla Ekologiset yhteydetseminaari 9.3.2012 Uudenmaan ELY-keskus Kalatalouspalvelut-ryhmä Ryhmäpäällikkö Markku Marttinen 8.3.2012 1 Lähde: Pedersen, S., Heinimaa, P. & Taparinen,

Lisätiedot

Vantaanjoen ja Keravanjoen vaelluskalakantojen nykytila ja tarvittavat jatkotoimenpiteet

Vantaanjoen ja Keravanjoen vaelluskalakantojen nykytila ja tarvittavat jatkotoimenpiteet Vantaanjoen ja Keravanjoen vaelluskalakantojen nykytila ja tarvittavat jatkotoimenpiteet Mikko Koivurinta Varsinais-Suomen ELY-keskus/kalatalouspalvelut KUVES 40v-juhlaseminaari 2016 25.5.2015 kala ELYT

Lisätiedot

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ja OP-Rahastoyhtiö yhteistyössä pienvesikunnostuksissa 2013

Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ja OP-Rahastoyhtiö yhteistyössä pienvesikunnostuksissa 2013 Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ja OP-Rahastoyhtiö yhteistyössä pienvesikunnostuksissa 2013 Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry aluesihteeri, Teemu Tuovinen 14.11.2013 Uhanalaiset

Lisätiedot

Kymijoen Anjalankoski Pyhäjärvi välisen osuuden koski- ja virtapaikat, niiden pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet, 2009

Kymijoen Anjalankoski Pyhäjärvi välisen osuuden koski- ja virtapaikat, niiden pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet, 2009 Kymijoen Anjalankoski Pyhäjärvi välisen osuuden koski- ja virtapaikat, niiden pohjanlaadut sekä lohen ja meritaimenen lisääntymisalueet, 2009 Jukka Rinne, Markus Tapaninen 1 Sisällysluettelo 1. JOHDANTO...

Lisätiedot

Vaelluskalojen kestävä kalastus

Vaelluskalojen kestävä kalastus Vaelluskalojen kestävä kalastus 30.11.2016 Petter Nissén, Kalastuslakipäivät 1.-2.12.2016 1 30.11.2016 2 Kalastajan toimintaa ohjaavat Kalastuslaki ja asetus Erilliset asetukset EU säädökset Rajajokien

Lisätiedot

KYMIJOEN LANGINKOSKENHAARAN VAELLUSSIIAN POIKASTUOTANTO VUONNA 2013

KYMIJOEN LANGINKOSKENHAARAN VAELLUSSIIAN POIKASTUOTANTO VUONNA 2013 KYMIJOEN LANGINKOSKENHAARAN VAELLUSSIIAN POIKASTUOTANTO VUONNA 2013 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n tutkimusraportti no 213/2013 Janne Raunio & Kari Nyberg TIIVISTELMÄ Tämän tutkimuksen tavoitteena oli

Lisätiedot

Kuva: Anssi Eloranta julkaisussa Eloranta & Eloranta Patokatoyhteistyöllä. nousuesteettömiä uomia

Kuva: Anssi Eloranta julkaisussa Eloranta & Eloranta Patokatoyhteistyöllä. nousuesteettömiä uomia Kuva: Anssi Eloranta julkaisussa Eloranta & Eloranta 2016 Patokatoyhteistyöllä kohti nousuesteettömiä uomia Turhien vaellusesteiden poistoon liittyvän projektin tausta ja tarve Suomen virtavesiä on hyödynnetty

Lisätiedot

Lohikalakantojen palauttaminen suuriin rakennettuihin jokiin. Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Lohikalakantojen palauttaminen suuriin rakennettuihin jokiin. Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Lohikalakantojen palauttaminen suuriin rakennettuihin jokiin Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kiitokset Anne Laine Aki Mäki-Petäys Timo P. Karjalainen Esa Laajala Arto Hirvonen Timo

Lisätiedot

Lohen- ja meritaimenen palautus Kemijoen vesistöön. Kemijoen alaosan kalatieratkaisut

Lohen- ja meritaimenen palautus Kemijoen vesistöön. Kemijoen alaosan kalatieratkaisut Lohen- ja meritaimenen palautus Kemijoen vesistöön Kemijoen alaosan kalatieratkaisut Lap ELY Jarmo Huhtala 6.5.2014 1 Esitelmän pääasiallinen sisältö Mikä on kalatie, miksi kalateitä tarvitaan Kalatiesuunnitteluprosessi

Lisätiedot

LUONNONVARAISET JÄRVITAIMENKANNAT

LUONNONVARAISET JÄRVITAIMENKANNAT LUONNONVARAISET JÄRVITAIMENKANNAT Ari Huusko Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Aiheina tänään: Luonnonvaraiset järvitaimenkannat Suomessa Taimenen elämänkierto ja ominaisuudet Kuusamon Oulankajoki

Lisätiedot

Kari Stenholm. Virtavesien hoitoyhdistys ry

Kari Stenholm. Virtavesien hoitoyhdistys ry Kari Stenholm Virtavesien hoitoyhdistys ry Vantaanjoen vesistö -Vantaanjoen 100 km pitkä pääuoma lähtee Hausjärveltä ja laskee mereen Helsingissä -Vantaanjoen vesistön yhteenlaskettu uomapituus on yli

Lisätiedot

Kalatiestrategia. Kohti luonnollista elinkiertoa

Kalatiestrategia. Kohti luonnollista elinkiertoa Kalatiestrategia Kohti luonnollista elinkiertoa Esipuhe Sisältö Kansallisen kalatiestrategian lähtökohtana on vahvistaa uhanalaisia ja vaarantuneita vaelluskalakantoja. Vaelluskalakannat eivät pitkällä

Lisätiedot

Ehdotus kalastuksen säätelystä Kemi-Ounasjoelle vaelluskalojen elämänkierron turvaamiseksi

Ehdotus kalastuksen säätelystä Kemi-Ounasjoelle vaelluskalojen elämänkierron turvaamiseksi Ehdotus kalastuksen säätelystä Kemi-Ounasjoelle vaelluskalojen elämänkierron turvaamiseksi Kemi-Ounasjoen kalastusjärjestelyt -hanke Lapin ELY-keskus 9.9.2014 l 9.9.2014 / JK Sisällysluettelo 1. Yleiset

Lisätiedot

Kokemäenjoen vaellussiika Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin

Kokemäenjoen vaellussiika Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin Kokemäenjoen vaellussiika Ari Leskelä, RKTL 21.3.2013 Kokemäenjoen vaellussiika Erittäin nopeakasvuinen vaellussiikakanta emokalakanta RKTL:ssä, mädinhankintapyynti Harjavallassa Selkämeren alueella keskeinen

Lisätiedot

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014

Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Kestävän kalastuksen ja luontomatkailun kehittämishanke 2011 2014 Etelä-Savon ELY-keskuksen kalatalousryhmän hallinnoima EU:n osarahoitteinen hanke (50 %). Hankkeen kustannusarvio on noin 600 000 euroa.

Lisätiedot

RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET VAHINGOT JA KALATALOUSVELVOITTEET

RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET VAHINGOT JA KALATALOUSVELVOITTEET RAKENNETTUJEN JOKIEN KALATALOUDELLE AIHEUTUNEET VAHINGOT JA KALATALOUSVELVOITTEET Kuvat: Simo Yli-Lonttinen VAELLUSKALAFOORUMI OULU 11.2.2014 Aki Mäki-Petäys RKTL Esityksen sisältö RKTL:N TYÖRAPORTTI KALATALOUSVAHINGOISTA-

Lisätiedot

Kokemäenjoen (ja vähän Raumankin) siikamerkinnät

Kokemäenjoen (ja vähän Raumankin) siikamerkinnät Kokemäenjoen (ja vähän Raumankin) siikamerkinnät Hannu Harjunpää & Ari Leskelä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos 15.3. 2012 Nakkila Värimerkintä Kehitetty USA:ssa 1959, Suomessa ensimmäiset kokeilut

Lisätiedot

Lohen avomerikalastus on loppunut -nykyiset tiukat rajoitukset eivät palvele kenenkään etuja

Lohen avomerikalastus on loppunut -nykyiset tiukat rajoitukset eivät palvele kenenkään etuja Lohen avomerikalastus on loppunut -nykyiset tiukat rajoitukset eivät palvele kenenkään etuja Suomalainen ammattimainen lohenkalastus on romahtanut koko Pohjanlahdella ja loppunut Itämerellä käytännössä

Lisätiedot

Uusi kalastusasetus ohjaa KESTÄVÄÄN kalastukseen Vuoksen vesistöalueella

Uusi kalastusasetus ohjaa KESTÄVÄÄN kalastukseen Vuoksen vesistöalueella Uusi kalastusasetus ohjaa KESTÄVÄÄN kalastukseen Vuoksen vesistöalueella Veli-Matti Kaijomaa/ELY-kalatalouspalvelut / Järvi- Suomi 3.12..2015 1 Valikoiva kalastus Valikoivassa kalastuksessa kalastaja ohjaa

Lisätiedot

Kala- ja vesitutkimuksia nro 98. Petri Karppinen & Ari Haikonen

Kala- ja vesitutkimuksia nro 98. Petri Karppinen & Ari Haikonen Kala- ja vesitutkimuksia nro 98 Petri Karppinen & Ari Haikonen Lohen nousuvaellus Kymijoessa vuonna 2012 KUVAILULEHTI Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: Maaliskuu 2013, lisätty :Talvikkoseurannan

Lisätiedot

Luonnonvaraisesti lisääntyvät siikakannat

Luonnonvaraisesti lisääntyvät siikakannat Luonnonvaraisesti lisääntyvät siikakannat Ari Leskelä ja Teuvo Niva RKTL Onko meillä uhanalaisia siikakantoja? Siika on yleisimpiä kalalajejamme ja hyvin monimuotoinen samassa vesistössä voi elää useita

Lisätiedot

Hanhijoen kunnostusinventointi ja sähkökoekalastukset

Hanhijoen kunnostusinventointi ja sähkökoekalastukset Hanhijoen kunnostusinventointi ja sähkökoekalastukset 8.4.2014 Hotelli Ellivuori, Sastamala Kokemäenjoen kalakantojen hoito-ohjelman seurantaryhmän kokous Heikki Holsti Taustatietoja Hanhijoesta - Haaroistensuon

Lisätiedot

Puulaan laskevien virtavesien kalataloudellinen kunnostaminen

Puulaan laskevien virtavesien kalataloudellinen kunnostaminen Puulaan laskevien virtavesien kalataloudellinen kunnostaminen Kangasniemi 25.11.2015 Kalastusbiologi Teemu Hentinen puh. 029 502 4037 tai teemu.hentinen@ely-keskus.fi Puulaan laskevien virtavesien kalataloudellinen

Lisätiedot

Urpalanjokialue: Urpalanjokialueen kehittämishanke, Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus ry, Projektikoordinaattori Manu Vihtonen. Sivu

Urpalanjokialue: Urpalanjokialueen kehittämishanke, Etelä-Karjalan Kalatalouskeskus ry, Projektikoordinaattori Manu Vihtonen. Sivu Sivu 1 18.3.2014 Sivu 2 18.3.2014 Urpalanjokialue: Toteutusalue sijaitsee Kaakkois- Suomessa Luumäen, Miehikkälän ja Lappeenrannan alueella. Urpalanjoen valuma-alue on pintaalaltaan 557 km 2, josta Suomen

Lisätiedot

TIEDOTE ORAVAREITIN MELOJILLE!

TIEDOTE ORAVAREITIN MELOJILLE! TIEDOTE ORAVAREITIN MELOJILLE! KOSKIEN ENNALLISTAMISHANKE ETENEE, TAVOITTEENA PALAUTTAA JÄRVITAIMENEN LUONTAINEN LISÄÄNTYMINEN. KOSKIEN MELOTTAVUUS LÄHES ENNALLAAN MUTTA MELONTAVÄYLÄT OVAT MUUTTUNEET.

Lisätiedot

Siika liikennevaloissa Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin

Siika liikennevaloissa Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin Siika liikennevaloissa Ari Leskelä ja Jari Setälä RKTL Suomen vaellussiikakannoilla ei mene hyvin Kutujokien patoaminen, säännöstely, perkaaminen, veden laadun heikkeneminen Runsaiden siikaistutusten mahdollistama

Lisätiedot

Itämeren lohikantojen tila

Itämeren lohikantojen tila Itämeren lohikantojen tila Lohi- ja vesiparlamentti, Tornio 11.11.2014 Tapani Pakarinen ja Atso Romakkaniemi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kuvat: Ville Vähä Itämeren tilastoitu lohisaalis noin

Lisätiedot

ICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2016

ICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2016 ICES:in suositukset lohen silakan, kilohailin ja turskan kalastuskiintiöiksi vuodelle 2016 12.6.2015 YmV, Eduskunta Jari Raitaniemi Sisältö Itämeren lohikantojen nykytila ja kehitysnäkymät ICES:in lohikiintiösuosituksen

Lisätiedot

Rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja kalatalousvelvoitteet

Rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja kalatalousvelvoitteet Rakennettujen jokien kalataloudelle aiheutuneet vahingot ja kalatalousvelvoitteet Maare Marttila, Panu Orell, Jaakko Erkinaro, Atso Romakkaniemi, Ari Huusko, Erkki Jokikokko, Teppo Vehanen, Jorma Piironen,

Lisätiedot

Merikalastuksen näkökulma siian kalastukseen ja kantojen hoitoon Perämerellä

Merikalastuksen näkökulma siian kalastukseen ja kantojen hoitoon Perämerellä Merikalastuksen näkökulma siian kalastukseen ja kantojen hoitoon Perämerellä Jyrki Oikarinen Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry ProSiika Symposium Tornio 17.4.2012 PKL ry Kalatalouden neuvontajärjestö,

Lisätiedot

VMK/P-K ELY-keskus

VMK/P-K ELY-keskus VMK/P-K ELY-keskus 26.3.2013 Järvilohen elinalueet Ala-Koitajoen-Pielisjoen kalasto Ala-Koitajoen-Pielisjoen kalastoon ovat luontaisesti kuuluneet mm. harjus, jokikutuinen siika, järvitaimen ja järvilohi.

Lisätiedot

Lohi palaa Ylä-Kemijokeen!? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos

Lohi palaa Ylä-Kemijokeen!? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Lohi palaa Ylä-Kemijokeen!? Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos G. Van Ryckevorsel Esityksen sisältö Kansallinen kalatiestrategia 2012 Lohen elinkierto Ylä-Kemijoen lohen mahdolliset

Lisätiedot

Pohjanlahden lohikantojen tila

Pohjanlahden lohikantojen tila Pohjanlahden lohikantojen tila Rovaniemi 18.5.2005 Jaakko Erkinaro Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Itämeren lohijoet Suomessa: - ennen 20-30 - nyt 2 (+) Pohjanlahdella jäljellä 13 kutujokea 50:stä

Lisätiedot

Teemu Koski 19.4.2012. Hirvijoen kalataloudellinen kunnostustarve

Teemu Koski 19.4.2012. Hirvijoen kalataloudellinen kunnostustarve Teemu Koski 19.4.2012 Hirvijoen kalataloudellinen kunnostustarve www.tuas.fi Esityksen sisältö Hanketausta Hirvijoen kalataloudellinen merkitys Hirvijoen kalasto Hirvijoesta taimenjoki? Hirvijoen kosket

Lisätiedot

KYMIJOEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA

KYMIJOEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA KYMIJOEN KALASTUSALUEEN KÄYTTÖ- JA HOITOSUUNNITELMA Tmi Manumaa 2010 2 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 6 2 KALASTUSALUEEN YLEISKUVAUS 7 3 HYDROLOGIA, VEDEN LAATU JA KUORMITUS 7 3.1 Hydrologia 7 3.2 Veden laatu

Lisätiedot

Viite: Uudenmaan maaseutuelinkeinopiirin päätökset 25.4.1997:

Viite: Uudenmaan maaseutuelinkeinopiirin päätökset 25.4.1997: PÄÄTÖS Dnro 28/5715-2014 23.9.2014 Uusimaa / Kalatalouspalvelut Jakelussa mainituille Viite: Uudenmaan maaseutuelinkeinopiirin päätökset 25.4.1997: Siuntionjoen vesistön lohipitoisuus Dnro 2786/97/97 Karjaanjoen

Lisätiedot

Vaellusyhteydet voimalaitosten yhteydessä

Vaellusyhteydet voimalaitosten yhteydessä Vaellusyhteydet voimalaitosten yhteydessä Jukka Jormola Suomen ympäristökeskus SYKE Löyly, Helsinki 2.3.2017 Sisältö Luonnonmukaiset kalatiet Alas vaelluksen järjestäminen Korvaavat lisääntymisalueet Pienvesivoiman

Lisätiedot

Kuulemistilaisuus Pello

Kuulemistilaisuus Pello Kuulemistilaisuus Pello 3.5.2013 Meillä syöty lohi on lähes aina Norjassa kasvatettua ns. kassilohta. Kassilohi onkin auttanut Itämeren lohikantojen elpymistä. Maa- ja metsätalousministeriön asettaman

Lisätiedot

Järvitaimenseminaari Läsäkoski 3.11.2010

Järvitaimenseminaari Läsäkoski 3.11.2010 Järvitaimenseminaari Läsäkoski 3.11.2010 Biologi Teemu Hentinen, Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, rakentamisyksikkö. Puh. 0400-623207 sähköposti: teemu.hentinen@ely-keskus.fi 1 Esityksen

Lisätiedot

67 Tornionjoen Muonionjoen vesistöalue

67 Tornionjoen Muonionjoen vesistöalue Oy Vesirakentaja Voimaa vedestä 2007 165(196) 67 Tornionjoen Muonionjoen vesistöalue Vesistöalueen pinta-ala 40 131 km 2 Suomen puolella 14 280 km 2 Järvisyys 4,6 % Suojelu (koskiensuojelulaki 35/1987)

Lisätiedot

Kiiminkijoen lohi ja meritaimen Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin

Kiiminkijoen lohi ja meritaimen Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin Kiiminkijoen lohi ja meritaimen Tiedosta ratkaisuja kestäviin valintoihin Atso Romakkaniemi Tutkija, Riista ja kalatalouden tutkimuslaitos Itämeri on erillinen allas, johon laskee paljon jokia murtovesi,

Lisätiedot

KYMIJOEN VAELLUSKALOJEN NOUSUREITTIEN AVAAMISEN KUSTANNUSTEN JA HYÖTYJEN ARVIOINTI

KYMIJOEN VAELLUSKALOJEN NOUSUREITTIEN AVAAMISEN KUSTANNUSTEN JA HYÖTYJEN ARVIOINTI KYMIJOEN VAELLUSKALOJEN NOUSUREITTIEN AVAAMISEN KUSTANNUSTEN JA HYÖTYJEN ARVIOINTI Anna Laine Helsingin Yliopisto Taloustieteen laitos Ympäristöekonomia Pro Gradu Marraskuu 2006 2 HELSINGIN YLIOPISTO HELSINGFORS

Lisätiedot

Vaelluskalojen nousumahdollisuuden järjestäminen ja vaikutukset vapaa ajankalastukselle ja matkailulle Kymijoen alaosassa. Toimittanut Jukka Rinne

Vaelluskalojen nousumahdollisuuden järjestäminen ja vaikutukset vapaa ajankalastukselle ja matkailulle Kymijoen alaosassa. Toimittanut Jukka Rinne Vaelluskalojen nousumahdollisuuden järjestäminen ja vaikutukset vapaa ajankalastukselle ja matkailulle Kymijoen alaosassa Toimittanut Jukka Rinne 1 Tiivistelmä Kymijoki on aikoinaan ollut Suomenlahden

Lisätiedot

Kansallinen Itämeren lohistrategia

Kansallinen Itämeren lohistrategia Kansallinen Itämeren lohistrategia kuulemistilaisuus 3.5.2013 Pellossa Esitys: Lapin Vapaa-ajankalastajat / Jorma Kaaretkoski Meillä syöty lohi on lähes aina Norjassa kasvatettua kassilohta kassilohi onkin

Lisätiedot

Kalakantojen muutokset Saaristomerellä. Fiskebeståndens förändringar i Skärgårdshavet

Kalakantojen muutokset Saaristomerellä. Fiskebeståndens förändringar i Skärgårdshavet Kalakantojen muutokset Saaristomerellä Fiskebeståndens förändringar i Skärgårdshavet Skärgårdshavets biosfärområdets vinterträff 2010 28. 1. 2010 Ari Leskelä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Kalakantojen

Lisätiedot

Longinoja JUHA SALONEN - OMIA HAJATELMIA

Longinoja JUHA SALONEN - OMIA HAJATELMIA Longinoja JUHA SALONEN - OMIA HAJATELMIA Juha Salonen Syntynyt 1980 Helsingissä Asunut 20v Helsingin Malmilla, nykyään Vantaalla Kasvimaapalsta puron rannalla Opiskellut kalataloutta Savonlinnassa Töissä

Lisätiedot

Asia: Kuulemisasiakirja Itämeren lohen hoitosuunnitelman kehittämisen tueksi

Asia: Kuulemisasiakirja Itämeren lohen hoitosuunnitelman kehittämisen tueksi From: Ilkka Pirinen [mailto:ilkka.pirinen@gmail.com] Sent: Friday, May 01, 2009 10:22 AM To: MARE BALTIC SALMON CONSULTATION Cc: reijo.harkman@mail.suomi.net; 'Petter Nissen'; 'Ilkka Mäkelä' Subject: Contribution

Lisätiedot

Luonnonmukaisten kalateiden mahdollisuudet Paimionjoella

Luonnonmukaisten kalateiden mahdollisuudet Paimionjoella Luonnonmukaisten kalateiden mahdollisuudet Paimionjoella Jukka Jormola Maisema-arkkitehti Suomen ympäristökeskus SYKE Somero 13.11.2014 Lohen elinkierron vaatimukset joessa Smolttien alasvaellus Kutuvallus

Lisätiedot

Kansallinen kalatiestrategia katkaistujen ekologisten yhteyksien luojana

Kansallinen kalatiestrategia katkaistujen ekologisten yhteyksien luojana Kansallinen kalatiestrategia katkaistujen ekologisten yhteyksien luojana EKOLOGISET YHTEYDET SEMINAARI Tieteiden talo. 9.3.2012 Ilpo Kuronen Johtava asiantuntija Valtioneuvoston päätös Kansalliseksi kalatiestrategiaksi

Lisätiedot

SELVIÄVÄTKÖ LOHEN POIKASET MERELLE JA OSATAANKO KALATIET SIJOITTAA OIKEIN?

SELVIÄVÄTKÖ LOHEN POIKASET MERELLE JA OSATAANKO KALATIET SIJOITTAA OIKEIN? SELVIÄVÄTKÖ LOHEN POIKASET MERELLE JA OSATAANKO KALATIET SIJOITTAA OIKEIN? HAASTEITA RAKENNETTUJEN JOKIEN TUTKIMUKSELLE VAELLUSKALASEMINAARI 22.9.2011 Keminmaa Aki Mäki-Petäys RKTL RAKENNETTUJEN JOKIEN

Lisätiedot

SIIKAKANNAT ISTUTTAMALLA ONNEEN?

SIIKAKANNAT ISTUTTAMALLA ONNEEN? SIIKAKANNAT ISTUTTAMALLA ONNEEN? Markku Ahonen EU INVESTOI KESTÄVÄÄN KALATALOUTEEN Kalavesien hoidon periaate: Mitä enemmän istutetaan, sitä enemmän saalista. Siianpoikasten massatuotanto luonnonravintolammikoissa

Lisätiedot

KOKEMÄENJEON VESISTÖALUEEN VIRTAVESIEN JA TAIMENKANTOJEN HOITOTEIMENPITEITÄ VUONNA 2015 TAUSTAA VUONNA 2015 TOTEUTETTUJA TOIMENPITEET 23.10.

KOKEMÄENJEON VESISTÖALUEEN VIRTAVESIEN JA TAIMENKANTOJEN HOITOTEIMENPITEITÄ VUONNA 2015 TAUSTAA VUONNA 2015 TOTEUTETTUJA TOIMENPITEET 23.10. KOKEMÄENJEON VESISTÖALUEEN VIRTAVESIEN JA TAIMENKANTOJEN HOITOTEIMENPITEITÄ VUONNA 2015 TAUSTAA Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry (KVVY) on tehnyt vuosikymmenten ajan tiivistä yhteistyötä

Lisätiedot

Paimion Vähäjoen kunnostustoimenpiteet

Paimion Vähäjoen kunnostustoimenpiteet Paimion Vähäjoen kunnostustoimenpiteet vuonna 2005 Lounais-Suomen kalastusalue 2006 Jussi Aaltonen Lounais-Suomen kalastusalue Valkkimyllynkuja 2 20540 Turku Puh. 02-2623 444 2 Johdanto Vähäjoessa ja sen

Lisätiedot

Saimaan lohikalat ja energiatalous

Saimaan lohikalat ja energiatalous Saimaan lohikalat Sivu 1 / 5 Saimaan lohikalayhdistys ry Saimaan lohikalat ja energiatalous Saimaan uhanalaiset lohikalat, järvilohi, taimen, ovat kärsineet virtavesien tuhoamisesta. Kaikkein karuin kohtalo

Lisätiedot

Vaelluskalafoorumi Hki. Jorma Piironen, RKTL

Vaelluskalafoorumi Hki. Jorma Piironen, RKTL Jorma Piironen, RKTL Taustatietoja Ala-Koitajoesta ja järvilohesta Entinen järvilohen kutujoki Ainakin 1940-luvulta lähtien tunnistettu lohi (alavetinen) ja taimen (ylävetinen) Järvilohen viljelykokeilut

Lisätiedot

Hiitolanjoen järvilohikannan elvyttäminen

Hiitolanjoen järvilohikannan elvyttäminen Hiitolanjoen järvilohikannan elvyttäminen MARKKU KAUKORANTA, RKTL & MATTI VAITTINEN, KAS LUOTEIS-VENÄJÄN KALATALOUDEN KEHITTÄMISOHJELMA VUOSISEMINAARI 2009 10. 11.11.2009 Lomakeskus Huhmari р.волхов Условные

Lisätiedot

Yli- Kemijoen vesistö ja vaelluskalat

Yli- Kemijoen vesistö ja vaelluskalat Yli- Kemijoen vesistö ja vaelluskalat Viljo Jääskeläinen 1913, Suomen Kalatalous Jarmo Huhtala Lap ELY 1 Kemijoen vesistö Kemijoki (valuma-alue 51 127 km2) oli ennen rakentamistaan Suomen ja koko Itämeren

Lisätiedot

Istutussuositus. Kuha

Istutussuositus. Kuha Istutussuositus Kuha Kuhan istutuksia suunniteltaessa on otettava huomioon järven koko, veden laatu ja erityisesti järven kuhakannan tila. Lisäksi kuhaistutusten tuloksellisuuden kannalta olisi eduksi,

Lisätiedot

MAASTOSELVITYS KOURAJOEN KALATALOUDEL- LISISTA KUNNOSTUSMAHDOLLISUUKSISTA

MAASTOSELVITYS KOURAJOEN KALATALOUDEL- LISISTA KUNNOSTUSMAHDOLLISUUKSISTA MAASTOSELVITYS KOURAJOEN KALATALOUDEL- LISISTA KUNNOSTUSMAHDOLLISUUKSISTA Mikko Känkänen 2011 1 JOHDANTO... 3 2 VESISTÖN KUVAUS... 3 3 KALASTO JA VIRKISTYSKÄYTTÖ... 3 4 AINEISTO JA MENETELMÄT... 3 5 TULOKSET...

Lisätiedot

Harri Aulaskari, Uusimaa Regional Environment Centre

Harri Aulaskari, Uusimaa Regional Environment Centre 1 Johdanto Suomessa lähes kaikkia puroja on perattu, oiottu tai muuten muutettu Kaupunkipurojen merkitys on kasvanut kaupunki- ja vihersuunnittelussa viime vuosien aikana 2 Esimerkkikohteet Longinoja,

Lisätiedot

Kalatiehankkeiden kuulumiset OULUJOKI. Anne Laine Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus

Kalatiehankkeiden kuulumiset OULUJOKI. Anne Laine Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Kalatiehankkeiden kuulumiset OULUJOKI Anne Laine Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Oulujoen kalatiet - tausta Merikosken kalatie 2003 (Oulun Energia / Oulun kaupunki) Tutkimukset ja selvitykset sisäänkäynnin

Lisätiedot

c) Kalateiden tulee olla toiminnassa vuosittain välisen ajan.

c) Kalateiden tulee olla toiminnassa vuosittain välisen ajan. 1 (5) 17.3.2017 Esitys kalatalousvelvoitteiksi Kalatalousviranomainen katsoo, että Kemijoen Isohaaran, Taivalkosken, Ossauskosken, Petäjäskosken, Valajaskosken, Vanttauskosken, Pirttikosken ja Seitakorvan

Lisätiedot

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen

Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke. Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen Pielisen Järvilohi ja Taimen 2008 2010 -hanke Smolttipyyntiraportti 13.8.2010 Timo Hartikainen SISÄLLYSLUETTELO: Sisältö 1. Johdanto... 2 2. Kerätty aineisto... 3 3. Smolttipyynti Lieksanjoella 21.5. 13.6

Lisätiedot

Lapin suuret tekojärvet kalastuksen, hoidon ja tutkimuksen kohteena

Lapin suuret tekojärvet kalastuksen, hoidon ja tutkimuksen kohteena Lapin suuret tekojärvet kalastuksen, hoidon ja tutkimuksen kohteena Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Inarin kalantutkimus ja vesiviljely Ahti Mutenia Lokan ja Porttipahdan ominaisuuksia Rakennettu

Lisätiedot

Varsinais-Suomen virtavedet taimenen elinympäristönä Meritaimen-seminaari 4.2.2016 Parainen. Janne Tolonen

Varsinais-Suomen virtavedet taimenen elinympäristönä Meritaimen-seminaari 4.2.2016 Parainen. Janne Tolonen Varsinais-Suomen virtavedet taimenen elinympäristönä Meritaimen-seminaari 4.2.2016 Parainen Janne Tolonen Varsinais-Suomen virtavedet taimenen elinympäristönä Esityksen sisältö 1. Valonian virtavesihankkeet

Lisätiedot

Kymijoen lohen vaelluspoikasten alasvaellusreitit ja voimalaitostappiot

Kymijoen lohen vaelluspoikasten alasvaellusreitit ja voimalaitostappiot Kymijoen lohen vaelluspoikasten alasvaellusreitit ja voimalaitostappiot Jukka Mikkola, Matti Salminen ja Erkki Ikonen r i i s t a - j a k a l a t a l o u s s e l v i t y k s i ä 2 0 / 2 0 1 0 RIISTA- JA

Lisätiedot

VARSINAIS-SUOMEN PINTAVESIEN TOIMENPIDEOHJELMAEHDOTUKSESTA Vesistökohtaiset kehittämistarpeet

VARSINAIS-SUOMEN PINTAVESIEN TOIMENPIDEOHJELMAEHDOTUKSESTA Vesistökohtaiset kehittämistarpeet Yhdistyksen nimi: Lounais-Suomen vapaa-ajankalastajapiiri ry Yhdistyksen kotikunta: Raisio Puheenjohtaja: Veikko Meskanen Osoite: Vehaksentie 220 23310 Taivassalo Sähköposti: tavemesk@taivassalo.fi Puhelin:

Lisätiedot