JÄRJESTÖRAKENNETYÖRYHMÄN JATKOTYÖSKENTELYN LOPPURAPORTTI

Transkriptio

1 (6) JÄRJESTÖRAKENNETYÖRYHMÄN JATKOTYÖSKENTELYN LOPPURAPORTTI 1 JOHDANTO 1.1 Työryhmän toimeksianto ja työskentelyn taustaa Työmarkkinajärjestöjen työmarkkinajohtajien tapaamisessa päätettiin syksyllä 2006 asettaa keskusjärjestöjen välinen työryhmä selvittämään järjestörakenteessa tapahtuneita muutoksia ja arvioimaan, miten näihin muutoksiin liittyviä ristiriitatilanteita voitaisiin paremmin hallita. Työryhmä jätti raporttinsa työmarkkinakeskusjärjestöjen työmarkkinajohtajien ryhmälle (ns. seitsikko) Työryhmän ehdotuksissa todettiin seuraavaa: - yhteisiä pelisääntöjä järjestö- ja sopimusrajariitojen sovittelua varten on tarvetta täsmentää sekä keskusjärjestöjen sisällä että keskusjärjestöjen välillä; - on tarkoituksenmukaista luoda yhteinen sopimusperusteinen riitojen ratkaisumalli; - asiaa on syytä käsitellä keskusjärjestöjen sisäisessä ja työmarkkinajohtajien ryhmän jatkovalmistelussa. Työmarkkinajohtajien ryhmä päätti, että asian valmistelua jatketaan sen jälkeen, kun raporttia on käsitelty järjestöjen hallinnoissa. Sama työryhmä jatkoi valmistelutyötä. 1.2 Työryhmän kokoonpano ja toiminta Työryhmän puheenjohtajana on toiminut Eeva-Liisa Inkeroinen (EK). Jäseninä ovat olleet Lauri Lyly (SAK), Markku Salomaa (STTK) ja Markku Lemmetty (Akava). Sihteereiksi nimettiin Anu Sajavaara (EK) ja Reijo Paananen (SAK). Työryhmä on kokoontunut 6 kertaa. Työryhmä on kuullut valtakunnansovittelija Juhani Saloniusta sekä julkisen sektorin työnantajajohtoa. 2 TYÖMARKKINAJÄRJESTÖJEN JÄRJESTÖRAKENTEIDEN JA SOPIMUSALOJEN KEHITYKSEN SEURANTA- JA ENNAKOINTIMENETTELY 2.1 Taustaa: työelämän murros heijastuu järjestö- ja sopimusrakenteisiin Yritykset ovat vastanneet elinkeinorakenteen ja yritysten toimintaympäristön muutoksiin muuan muassa tehostamalla verkottumista sekä tekemällä erilaisia toimintojen ja liiketoiminnan muutoksia, kuten esimerkiksi fuusioitumalla, liikkeenluovutuksilla, yhtiöittämisillä, toimintojen ulkoistamisilla ja siirtymällä ostopalvelujen käyttäjiksi. Elinkeinorakenteen muutokset näkyvät toisaalta joidenkin perinteisten alojen supistumisena/kaventumisena ja toisaalta uusien toimialojen ja uudenlaisten tuotteiden tuotteita ja palvelujen syntymisenä. Myös työehtosopimuskentässä ja yritysten henkilöstörakenteessa tapahtuu muutoksia. Usein muutokset ovat tapahtuneet ongelmitta, mutta myös ristiriitatilanteita esiintyy. Ongelmia saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun jokin osapuoli haluaa yksipuolisesti vaihtaa sovellettavaa työehtosopimusta. Työehtosopi-

2 (6) musosapuolet saattavat myös sopia keskenään soveltamislan laajentamisesta, mikä saattaa johtaa sopimusrajaongelmiin kolmannen osapuolen kanssa. Elinkeinorakenteen muutoksiin ja toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin on pyritty vastaamaan työmarkkinakeskusjärjestöissä ja niiden jäsenliitoissa. Järjestöjen rakenteita on ryhdytty uudistamaan niin, että ne vastaisivat paremmin tapahtuneita tai tapahtumassa olevia muutoksia. Tarkoituksena on ollut myös tehostaa toimintoja ja parantaa eri alojen yhteistyötä. Sekä työnantaja- että työntekijäpuolella on tiivistetty jäsenliittojen yhteistyötä ja yhdistetty liittoja. Järjestörakenteessa tapahtuneita ja vireillä olevia uudistuksia on selostettu liitteessä 2. Järjestömuutokset ovat aikaavievä prosessi. Valmistelulle ja muutoksille on saatava jäsenistön tuki ja ammattiliittojen liittokokousten aikajänne (yleensä 4-5 vuotta) on myös huomioitava. 2.2 Työryhmän ehdotukset Työryhmä ehdottaa, että luodaan työmarkkinajärjestöjen yhteinen järjestörakenteiden ja sopimuskentän seuranta- ja ennakointimenettely. Menettelyllä on tarkoitus seurata järjestörakenteissa ja sopimuskentässä tapahtuvia muutoksia, ennakoida mahdollisesti uhkaamassa olevia kiistoja ja etsiä ratkaisuja kiistatilanteissa ennen kuin ne kärjistyvät. Yhteisen menettelyn edellytyksenä on laaja tahtotila siitä, että järjestö- ja sopimusrajariidat halutaan välttää ja turvata työmarkkinakentän vakaus. Näin työmarkkina- ja neuvottelujärjestelmä pystyy palvelemaan keskusjärjestöjen jäsenistön tarpeita. Työryhmä esittää, että keskusjärjestöt: 1) jatkavat sisäistä järjestörakenteiden kehittämistyötä (kohta 2.3), 2) sitoutuvat järjestö- ja sopimusrakenteiden seuranta- ja ennakointimenettelyyn (kohta 2.4) sekä 3) perustavat menettelyn, jossa osapuolet saapuvat yhteisen pöydään äären käsittelemään kärjistymässä olevia kiistoja yhteisessä konsiliaatiomenettelyssä (kohta 2.5). Keskusjärjestöjen yhteinen seuranta- ja ennakointimenettely täydentää kunkin järjestön omaa kehittämistyötä. Sillä ei myöskään muuteta liittojen aiemmin työehtosopimuksissaan sopimia sovittelumekanismeja. Seuraavassa on selostettu tarkemmin näiden menettelyjen sisältöä. 2.3 Keskusjärjestöjen sisäinen järjestörakenteen kehittäminen Keskusjärjestöillä on omat sisäiset menettelytapansa jäsenliittojensa välisten ristiriitojen sovittelemiseksi. Osassa järjestöjä nämä periaatteet on hyväksytty niiden hallintoelimissä. Keskusjärjestöt seuraavat ja arvioivat yhdessä liittojensa kanssa järjestö- ja sopimusrakenteiden toimivuutta ja pyrkivät edistämään tarvittavia muutoksia.

3 (6) 2.4 Keskusjärjestöjen yhteinen seuranta- ja ennakointimenettely Keskusjärjestöt seuraavat yhdessä säännöllisin väliajoin järjestö- ja sopimusrakenteissa tapahtuneita tai oletettavia muutoksia. Seurannasta vastaa työmarkkinajohtajien ryhmä, joka nimeää tätä varten avukseen seurantaryhmän. Seurannan tavoitteena on ennakoida tulevia muutoksia ja ehkäistä mahdollisia riitatilanteita. 2.5 Konsiliaatiomenettely Jos kohdassa 2.4 tarkoitetussa seuranta- ja ennakointimenettelyssä havaitaan uhkaava kiista, työmarkkinajohtajien ryhmä tai sen jäsen voi kutsua yhteisen pöydän ääreen kaikki ne kiistan osapuolet, jotka ovat tarpeen asian käsittelemiseksi. Osapuolilla tarkoitetaan keskusjärjestöjen jäsenliittoja sekä neuvottelujärjestöjä, silloin kun ne toimivat neuvottelu- ja sopimusosapuolina. Aloitteen yhteiseen pöytään kutsumisesta työmarkkinajohtajien ryhmälle tai sen jäsenelle voi tehdä myös jäsenliitto tai neuvottelujärjestö, joka kokee soveltamisala- tai järjestäytymismuutoksen vaikuttavan olennaisesti sen toimintaan. Kiistojen käsittelyä yhteisessä pöydässä kutsutaan konsiliaatioksi. Menettely on tapauskohtaisesti joustava, jotta löydetään kuhunkin tapaukseen parhaiten soveltuvat ratkaisukeinot. Kukin keskusjärjestö nimeää menettelyä varten 1-2 pysyvää konsiliaattoria. Konsiliaattorit ovat pääsääntöisesti työmarkkinajärjestelmän syvällisesti tuntevia henkilöitä, jotka eivät enää ole järjestöjen aktiivipalveluksessa. Seurantaryhmä informoi konsiliaattoreita säännöllisesti ja kutsuu heidät vähintään kerran vuodessa tarkastelemaan työmarkkinatilannetta sekä järjestö- ja sopimusrakenteissa tapahtuneita tai vireillä olevia muutoksia. Jos työmarkkinajohtajien ryhmä tai sen jäsen katsoo tarpeelliseksi kutsua konsiliaation koolle, he valitsevat konsiliaattoreista 3-5 kutakin tapausta varten soveliainta henkilöä. Konsiliaation käyttöön voidaan tarvittaessa osoittaa myös tarvittava määrä sihteereitä. Konsiliaatioon osallistuvat tahot voivat menettelyn kuluessa kuulla ja käyttää tarvitsemiaan asiantuntijoita. Osapuolet voivat halutessaan sopia konsiliaation aikana, mitä konsiliaatiolla tavoitellaan. Tavoitteena voi olla suositusluonteisen ratkaisuehdotuksen laatiminen osapuolten hallintojen käsittelyä varten. Osapuolilla on myös mahdollisuus pyytää, että konsiliaatiossa annetaan niitä sitova ratkaisu (välimiesmenettely). Keskusjärjestöjen seuranta- ja konsiliaatiomenettely on virallisesta sovittelutoimesta riippumaton ja erillinen toimintatapa, joka toimii keskusjärjestöjen sitoutumisen pohjalta. Sillä pyritään ennalta ehkäisemään järjestö- tai sopimusrajoihin liittyvien ongelmatilanteiden päätyminen työ- ja sopimusriitojen viralliseen sovittelumenettelyyn. Keskusjärjestöt sitoutuvat vastaamaan konsiliaatiosta aiheutuvista kustannuksista. Puolet kuluista maksaa työnantajapuoli ja puolet palkansaajajärjestöt.

4 (6) LIITE 1

5 (6) LIITE 2 3 TOTEUTUNEET JA VIREILLÄ OLEVAT JÄRJESTÖRAKENNEMUU- TOKSET VUODEN 2008 ALUSSA 3.1 Elinkeinoelämän keskusliiton liittorakenteen uudistaminen Tällä hetkellä EK:lla on juridisesti 35 jäsenliittoa. Kuusi liittoa on kuitenkin EKjäsenyyden lisäksi jonkin EK:n jäsenliiton jäsen. Näin ollen liittojen tosiasiallinen lukumäärä on 29 keväällä EK:n jäsenliittojen tai yhteistyöpohjaisten kokonaisuuksien tavoitemäärä on edelleen Valmistelun alaisena on tällä hetkellä eräiden pienempien jäsenliittojen yhteistyön tiivistäminen. EK:n hallitus on asettanut myös työryhmän, jonka tehtävänä on selvittää jäsenliittojen yhteistyön kehittämistä ja tiivistämistä. Työryhmä esittänee linjauksensa vuoden 2008 aikana. 3.2 Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ry:n liittorakenneuudistukset Vuoden 2008 alussa SAK:ssa oli 22 jäsenliittoa (Teatteri- ja Mediatyöntekijät TeMen liityttyä jäseneksi ). Toteutuneet ja vireillä olevat muutokset Tuorein yhdentyminen tapahtui marraskuussa 2005, kun Kunta-alan ammattiliitto KTV, Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL sekä Valtion yhteisjärjestö VTY yhdistyivät Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:ksi. Liittoon kuuluu myös kolme yhteisöjäsentä: Vankilavirkailijain liitto VVL, Tulliliitto ja Merivartioliitto MVL. Kaikkiaan liitossa on henkilöjäsentä. Noin 2500 jäsenen Aliupseeriliitto ry on hakenut JHL:n yhteisöjäsenyyttä. JHL:n edustajisto päättää asiasta Yksityiset palvelualat yhdistyivät marraskuussa 2000 Palvelualojen ammattiliitto PAMiksi. PAMin jäsenmäärä on noin Liitto solmii noin 50 työehtosopimusta, joiden yhdistämismahdollisuuksia pohditaan. Teollisuuden liitoista Kemianliitto, Metallityöväen Liitto, Paperiliitto, Puu- ja erityisalojen liitto, Sähköalojen ammattiliitto sekä Viestintäalan ammattiliitto selvittivät kevään 2007 aikana yhteistyömalleja. Selvitystyön jälkeen Kemianliitto, Metallityöväen Liitto, Puu- ja erityisalojen liitto, Sähköalojen ammattiliitto ja Viestintäalan ammattiliitto sekä uutena Rautatieläisten Liitto päättivät aloittaa uuden TEAM-liiton valmistelun elokuussa Tavoitteena on, että uusi liitto aloittaa vuoden 2010 alusta. Syntyessään uusi liitto olisi Suomen suurin ammattiliitto. Kuljetusalan liitoista Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ja Veturimiesten Liitto ovat solmineet yhteistyösopimuksen, joka kattaa mm. sopimustoiminnan ja yhteiskuntavaikuttamisen. Helmikuussa 2008 Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Ilmailualan Unioni, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU, Rautatievirkamiesliitto, Suomen Merimies-Unioni sekä Veturimiesten liitto asettivat selvitysmiehen tunnustelemaan mahdollisuuksia liittojen yhteistyön kehittämiseksi.

6 (6) 3.3 Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry:n liittorakennemuutokset Vuoden 2008 alussa STTK:ssa oli 20 jäsenliittoa. Toteutuneet ja vireillä olevat muutokset Palkansaajajärjestö PARDIA (aik. STTK-J) kokosi vuoden 2004 alusta pääosan paikallista neuvottelutoimintaa hoidettavakseen aiemmin hoidetun keskustason neuvottelutoiminnan lisäksi. Jäsenliittoihin jäi lähinnä ammatillis-aatteelliset edunvalvonta-asiat. Luotsiliitto liittyi PARDIA:n jäsenjärjestöksi vuonna Kuntien Teknisten Keskusliitto KTK yhdistyi loppuvuonna 2006 akavalaiseen Insinööriliittoon, jolloin muodostui Uusi Insinööriliitto. Rakennusinsinöörit ja - arkkitehdit RIA puolestaan on tehnyt päätöksen liittyä STTK:n jäseneksi. Kunta-alan liitoissa (Julkis- ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty, Suomen lähija perushoitajaliitto Super sekä Tehy) ei ole suunnitteilla muutoksia järjestörakenteisiin. Teknisten Liitto TL, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto STL, Rakennusteknisten ammattiliitto RAL ja Svenska Tekniska funktionärsförbundet i Finland STAF yhdistyivät Toimihenkilöunioniksi (TU) toukokuussa Toimihenkilöunioni TU, Ammattiliitto Suora ja Erityisalojen Toimihenkilöliitto ERTO ovat pohtineet ja tiivistäneet yhteistyötään esimerkiksi jäsenten edunvalvontatavoitteita selvittäessään. Suomen Palomiesliitto SPAL liittyi STTK:n jäseneksi vuoden 2008 alusta. 3.4 Akava ry:n liittorakennemuutokset Akavassa oli vuoden 2008 alussa 31 jäsenliittoa. Toteutuneet muutokset Edunvalvonnan ja virka- ja työehtosopimusneuvottelujen kannalta merkittävimmät muutokset toteutettiin vuoden 1995 alusta, jolloin aloitti julkisen sektorin neuvottelujärjestö AKAVA-JS (nykyinen JUKO). Yksityisen sektorin neuvottelujärjestö YTN ja JUKO tekevät akavalaisten järjestöjen yhteisinä neuvottelujärjestöinä akavalaisten jäsenjärjestöjen edustajina virka- ja työehtosopimuksia. YTN ja JUKO eivät ole Akavan jäsenjärjestöjä. Tämä järjestely mahdollistaa hyvin ammattikunta/koulutuspohjaisen järjestäytymisen, jolloin jäsenen ei tarvitse muuttaa liitosta toiseen vaihtaessaan työpaikkaa esimerkiksi yksityisestä yrityksestä kunnan palvelukseen. Järjestelmä on toiminut hyvin. Lisäksi jäsenjärjestöillä on omia työehtosopimuksensa normaaliin tapaan omilla sektoreillaan. Vuoden 2005 alussa Suomen kirkon pappisliitto ja Kanttori-urkuriliitto yhdistyivät Akavan kirkolliset ammattiliitot AKI ry:ksi. STTK:sta siirtynyt Kuntien Teknisten Keskusliitto KTK ja Insinööriliitto yhdistyivät vuoden 2006 aikana siten, että järjestöt yhdessä muodostivat Uuden Insinööriliiton (UIL). Agronomiliitto, Metsänhoitajaliitto ja Luonnontieteiden akateemisten liitto ovat aloittaneet yhdistymisneuvottelut keväällä 2008.