f \ SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N?6 N U R M I <J ARVI. K. AD. MOBERG. SUOMENTANUT A. J. WAREN

Transkriptio

1 f \ V SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. KERTOMUS KARTTALEHTEEN N?6 N U R M I <J ARVI. T E H NYT K. AD. MOBERG. SUOMENTANUT A. J. WAREN -M J

2

3 SUOMEN GEOLOOGINEN TUTKIMUS, KERTOMUS KARTTALEHTEEN N NURMIJÄRVI. TEHNYT K. AD. MOBERG. SUOMENTANUT A. J. WAREN. HELSINGISSÄ, SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURAN KIRJAPAINOSSA,

4

5 Allekirjoittaneen johdolla ovat karttalehden N:o 6, jonka aluetta ei ennen ole geoloogisesti kartoitettu, valmistamiseen osaa ottaneet tutkistelijoina: Polyteknikot E. v. Bonsdorff, J. Reuter ja P. K. Richter sekä ylioppilas A. F. Tigerstedt ja Filosofiian kandidaatti J. Castren. Sekä vaakitsemis- että kartanpiirustustyöt on tehnyt Polyteknikko O. F. Nyberg ja kertomukseen otetut analyyttiset määräykset ylim. Vuori-insinööri V. L. Åkerblom. Helsingissä Huhtik. 22 p Karl Adolf Moberg.

6

7 Geolooginen karttalehti N:o 6 käsittää seuraavat pitäjät ja pitäjän-osat: Hämeen läänistä, Hauhon kihlakunnasta: eteläisimmät osat Lopen, Janakkalan ja Hausjärven pitäjiä. Uudenmaan läänistä, Raaseporin itäisestä kihlakunnasta: pohjaisimman osan Espoota sekä itäisimmän osan Vihtiä, Helsingin kihlakunnasta: Nurmijärven, Tuusulan, pohjaisimman osan Helsingin pitäjää, pohjaisen osan Sipoota, eteläisen puoliskon Mäntsälää sekä läntisen osan Porvoon pitäjää. Karttalehti, joka on jatkona idässä lehteen N:o 5 ja pohjassa lehteen N:o 3, käsittää 23,12 neliöpeninkulmaa suurimmaksi osaksi maata. Ainoastaan kaakkoisessa kulmassa pistää siihen merestä pienenlainen lahti, johon Porneesin (Borgnäs) kappelin läpi juokseva joki laskee. Päinvastoin kuin useimmat edellisistä esittää tämä niin muodoin mannermaan luontoa, jonka vuoksi seudun yleinen luonnekin on hiukan erilainen. Ensi silmäyksellä kartalle näkee, että maa ylimalkaan alenee etelää kohti, koska kaikki vesistöt virtaavat siihen suuntaan. Yleisin katsauksin täyttää koko keskustan yksi ainoa suurehko tasanko ja ainoastaan länsi- ja itäsivuilla lehteä on huomattavia vuorimaita. Varsinkin ovat tässä suhteessa merkillisiä Nurmijärven ja Espoon pohjaisimmat osat, missä vuorenpinta peittää sangen suuria, siellä täällä ahtaiden, soiden ja rahkain täyttämien notkojen taittamia alueita. Tämä tekee sen jonkun verran yksitoikkoisen näköiseksi, etenkin sen tähden, että tällä alueella ei ole ollenkaan runsaasti järviä. Missä taas näitä löytyy, saa seutu kokonaan toisen luonteen, ja muutamin paikoin, kuten Tuusulanjärven ympärillä sekä muutamin paikoin Porneesin kappelissa, ei luonnon kauneutta puutu. Myös Sälinkään (Sellinge) ja Årkkylän kartanoiden ympäristöt ovat sangen kau- Karttalehden maantieteel- linen ala.

8 6 niitä; sitä vastoin tuntuvat Nurmijärven ja Espoon pohjaisin osa sekä Vihdin rajaosa vuoriensa runsauden tähden erittäin jylhiltä ja kolkoilta. Suurin varsinainen korkeus on pohjaisessa osassa karttalehteä eli Kytäjän (Näse) kartanon koillispuolella olevassa vuorisessa seudussa Nurmijärvellä sekä Arkkylästä kohta etelään päin olevalle harjulla Hausjärvellä. Jälkimmäinen paikka kohoaa merestä noin 475 jalkaa, edellinen noin 400 jalkaa. Tasankoja ja Karttalehdellä N:o 3 kerrotun, Helsingin pitäjän kirkkoa laaksoja. y m p^rgjy^nj laajan tasangon jatkona ovat puheenalaisella lehdellä ne kaksi laaksoa, joissa Vantaan- ja Keravanjoki virtaavat. Ne laajenevat yhä enemmän pohjaiseen päin, niin että jo Nurmijärven ja Tuusulanjärven tienoilla on sangen suuria tasankoja, jotka vielä pohjaisempana sulautuvat yhdeksi ainoaksi laajaksi tasangoksi, joka leviää yli Nurmijärven pitäjän keskiosan, Tuusulan pohjaisen osan sekä Mäntsälän, Hausjärven ja Janakkalan kartoitettujen osien. Kiinteä vuoriperä näytäksen koko tällä alueella hyvin niukalti, ja ne vähäpätöiset korkeuden muutokset, joita tapaa, ovat tasangon yli eri suuntiin kulkevien hai'- jujen ja murtosorariuttojen vaikuttamia. Tutkitussa osassa Pukkilan kappelia on melkoisia tasaisia lakeuksia samoin kuin Sipoon pohjaisosassa. Vuorisemmissa seuduissa, missä laaksot selvimmin esiintyvät, on muutamin paikoin voitu huomata yhdensuuntaisuutta näiden välillä. Tämä seikka on erittäin selvästi huomattavissa Nurmijärven pohjaisosassa olevalla dioriittikentällä ja Espoon pohjaisimmassa osassa olevalla graniitti-alalla. Myös muutamissa seuduissa Tuusulassa voi tätä yhdensuuntaisuutta huomata, kuten pitkin Keravanjokea. Että laakso-alanteilla ylipäänsä on tämä ominaisuus, sitä osoittavat yli koko karttalehden rinnakkain juoksevat joet. Tasangot ovat usein pitkillä matkoilla joksenkin tasakorkealla meren pinnasta, ja kohoavat erittäin hitaasti, niin että peninkulman ja puolen peninkulman matkalla ainoastaan 20 ja 30 jalan kohoaminen ei ole ensinkään harvinaista. Alavimpia on Tuusulanjärven luoteispuolinen tasanko, jolla maa-ala Kattilanvuoreen saakka, s. o. noin peninkulman matkalla nousee ainoastaan 10 jalkaa järven pinnasta.

9 7 Laaksoista huomautettu yhdensuuntaisuus kuuluu luonnolli- Vuori-ylänsesti myös vuori-ylängöille, koska jälkimmäiset ovat edellisten ehk6jit ' tona. Molemmat mainitut paikat, missä tämä yhdensuuntaisuus vallitsee, ovat eruptiivien täyttämiä, joiden seljänteet menevät P:sta E:ään. Jo ennen on tämä suunta joskus huomattu näille vuorilajeille omituiseksi ja täällä on taas kahdella sangen laajalla alueella sama kulkusuunta. Paitsi näitä seutuja voi vielä useampia esimerkkiä luetella, esim. Ukulammin graniitti-vuori karttalehden yläreunan keskellä, Torpan kylän pohjais- ja eteläpuolella Pukkilassa olevat vuoret, Sipoon pohjaisosassa j. n. e. Poikkeuksia on tosin tästäkin, mutta nyt osoitettu seikka on kuitenkin huomiota ansaitseva. Mitä ulkomuotoihin tulee, ovat eruptiivit säännöttömiä ja jyrkkäsivuisia, kun taas metamorfisille useimmiten enemmän pyöristyneet sivut ovat omituisia. Sellaisia alueita, jotka ovat merkillisiä erittäin jyrkistä ja rikkinäisistä muodoistaan, ovat: pohjaisin osa Espoota ja rajaosa Vihdin pitäjää, jota jylhempää ja enemmän luoksepääsemätöntä maisemaa tuskin voi kuvitella mielessään; Suolijärven tienoot Nurmijärven pohjaisosassa, sekä Arolammit seudut Janakkalassa; keskellä kartan pohjaisreunaa oleva suuri Ukulammin kallio Hausjärvellä, jonka huipulla on luonnollinen, noin 60 kyynärän levyinen vesisäiliö. Sen ei sanottu koskaan kuivuvan ja se oli jo 2 sylen päässä rannasta yhtä syvä. Vuoren sivut ovat hyvin jyrkkiä, usein pystysuoria. Mäntsälässä sijaitsevat korkeimmat vuoret Kaukalammin ja Hautjärven välillä Soukkisten ja Nummisten kylässä, jossa viimemainitussa kylässä kohoaa Osmankallio, jolta on laaja näköala hyvin viljeltyjen vainioiden yli. Tuusulan pitäjässä Rusutjärven pohjaispuolella olevalle Pahamäelle voi tuskin nousta; sen Iällinen Tapionliuna on 90 jalkaa korkea ja läpimitassa 50 jalkaa. Porneesin kappelissa useimmat vuoret ovat korkeita ja jyrkkiä. Esimerkkinä tästä on Niinikosken luoteispuolella oleva vuori, johon erästä oikotietä varten on täytynyt laittaa portaat pitkin vuoren syrjiä. N. k. Mustajankallio on myös hyvin korkea ja jyrkkä ja eteläsivulta erittäin rikkinäinen. Ensiksi Porneesin kappelin ja sitte emäpitäjän läpi juok-

10 8 sevan Mustijoen (Svartså,) suulla on tuo sokeritopan muodostaan paikkakunnalla hyvin tunnettu Jättiläisenkallio. vedenjakajia. Maamme suuremmat harjut ovat vedenjakajia. Sellainen on myös 18 peninkulmaa pitkä Hankoniemen Hyvinkään harju, joka osaksi sattuu karttalehdelle. Liki puolen peninkulman päässä Hyvinkään rautatien-asemalta taittaa sen kuitenkin Vantaanjoki, mutta muutoin se eroittaa toisistaan ne vesistöt, jotka laskevat joko Pohjanlahteen tahi Helsingin ja Porvoon läheisyyteen. Muutoin löytyy harjuja karttalehdellä melkein kaikkialla, mutta koska nämä eivät ole juuri yhtämittaisia ja ovat suunnalleen hyyin vaihtelevia, eivät ne sentähden voi olla vedenjakajiakaan. Edelliseen karttalehteen verrattuna on tämä suuresti erilainen ElsWj ' 1 ' järvien ja vesistöjen esiintymiseen katsoen. Tämä karttalehti on näet erittäin rikas joista on puroista, kun sitä vastoin suurempien järvien ja lampien lukumäärä nousee vaan noin kolmeenkymmeneen. Vaikka niitä on hajallaan yli koko alueen, ovat ne kuitenkin parhaasta päästä pohjaisosassa. Täällä ovat Nurmijärvellä liki toisiaan melkein ympyriäinen Hirvijärvi, pitkä ja jyrkkä- ja kalliorantainen Suolijärvi sekä Kytäjän kartanon (Näse gård) luona oleva Kytöjärvi. Hausjärvellä ovat Ärkkylän kartanon luona nuo kaksi kaunista järveä Arkkylänjärvi ja Lallujärvi, sekä tästä kaakkoa kohti kohdakkoin umpeen kasvava Laitilanjärvi ja hyvin matala Ridasjärvi. Viimemainitun pitäjän ja Mäntsälän rajalla on Keravanjärvi. Sälinkään (Sellinge) kartanon lähistössä ovat suuri Kilpijärvi ja Kotojärvi, jonka rannoilla kasvaa runsaasti ruokoa, sekä Porneesin kappelin rajalla Isojärvi. Itäisimmässä, järvisessä seudussa Vihtiä löytyy vähän matkan päässä toisistaan useampia suuria järviä kuten esim. Alimmainenjärvi, Laponjärvi, Vihtjärvi ja Sääksjärvi. Viimemainittu on samoin kuin sen Iällinen Harustenjärvi merkillinen siitä, että se on umpinainen. Tätä, joka on melkein keskellä harjua ja niin muodoin piammiten jättiläis-liarjukuopan kaltainen, vastaa harjun eteläsivulla suuri joukko isoja ja kylmiä lähteitä. Näiden ja järven pinnan välillä kuuluu olevan jonkinlaista yhteyttä ja lähellä asuvat ihmiset kertoivat, että tyynellä ilmalla Järviä j a ve-

11 voi kuulla maan-alaista jyminää. Erittäin selvästi sanottiin tämän kuuluvan järven lounaisessa kulmassa, jossa niin muodoin pitäisi olla laskureikä. Parin virstan päässä Harustenjärvestä etelään päin löytyy lähde, jonka suuruus ja voima, millä vesi kumpuaa ulos, kenties osoittaa, että se on yksi tämän järven laskusuita. Mitä äsken mainittuun Kotojärveen tulee, joka on jokseenkin matala, voi panna kysymykseen eikö se ennen ole ollut pitempi Ko Lo:een suuntaan, josta se olisi pienennyt tähän suuntaan menevän suuren rahkan kasvamisen kautta. Karttalehden eteläosassa on ainoastaan 7 8 huomiota ansaitsevaa järveä, joista noin peninkulman pituinen ja puolentoista virstan levyinen Tuusulanjärvi on suurin. Tämän länsipuolella on kirkasvesinen Rusutjärvi ja noin peninkulman päässä tästä länteen päin matala ja savinen Nurmijärvi. Ainoastaan puolen peninkulman päässä viimemainitusta järvestä etelälounaasen päin on syvä Valkijärvi, joka samoin kuin ensin mainittu Sääksjärvi on umpinainen. Nurmijärvestä tuleva joki lähestyy Valkjärveä ainoastaan 50 sylen päähän, mutta ei laske kuitenkaan siihen, vaan tekee jyrkän käänteen pohjaista kohti ja heti sen perästä etelää kohti sekä virtaa sitte useampia virstoja pitkin järven itäistä sivua sittemmin sen kokonaan jättääkseen. Vuorisessa osassa Vihtiä on Salmenjärvi, Sipoossa savinen Savijärvi sekä Porneesissa Ruokojärvi ja Kotojärvi, johon huomattavien järvien luettelon voimme lopettaa. Vesistöjen yleinen suunta on edellä osoitettu. Alue, joka vesistöjä, on niistä hyvin rikas, kuuluu enemmäksi kuin puoleksi Vantaanjoen vesistöön. Tämän lähteet ovat jo mainitut Ärkkylän- ja Lallujärvi, josta Vantaa tehden pienen mutkan pohjaista kohti Riihimäen rautatien-asemalle päin ulkopuolelle karttalehteä näytäksen taas heti pohjaiseen päin Herajoen kestikievarista Janakkalassa. Vähää enemmän kuin peninkulman päässä tästä etelään päin yhtyy vesistö, saatuaan Paalijärvestä tulevat lisävedet, Lopen pitäjästä alkavaan Keihäsjokeen; tätä yhtymäkohtaa noin kahta virstaa etelämpänä taittaa se Hankoniemen Lahden harjun ja juoksee P E:een suuntaan Nurmijärven pitäjän eteläi- 9

12 10 simmälle rajalle asti, jossa siihen Palojoen kylän lähistössä vasemmalta puolelta yhtyy tämän niminen, Hyvinkään lähistöstä alkava joki. Yläpuoleiselta harjulta virtaa Nurmijärveen useita pieniä lisävesiä, jonka jälkeen sen laskujoki, tehtyään tuon oudon, jo mainitun mutkan Valkjärven ohitse, yhtyy Helsingin pitäjän pohjaisimmassa osassa Lepsämänjokeen, jonka lähteet taas ovat harjun etelärinteellä olevissa soissa ja rahkoissa. Lepsämänjoki saa itse vasemmalta puolen lisäveden Härkälänjoesta, joka on Vihdin eteläisimmässä osassa olevien useiden järvien, niinkuin Saarijärven, Salmenjärven y. m. laskujoki. Sitte kun Lepsämänjoki ja Nurmijärven läpi juokseva joki ovat yhtyneet, laskevat ne Vantaanjokeen Käinbyn tykönä Helsingin pitäjässä. Tässä tekee Vantaa jyrkän käänteen itää kohti ja muodostaa Königstedtin luona pienen putouksen sekä saa vasemmalta kädeltä, Sjöskogin kylän ohi päästyään, Tuusulanjärvestä tulevan Tuusulanjoen, jonka perästä se palaa alkuperäiseen suuntaansa. Etelämpänä Tikkurilan tykönä, joka on karttalehden ulkopuolella, se saa oikealta suurenlaisen lisäveden tuosta ei aivan vähäpätöisestä Keravanjoesta. Tämän lähteet ovat Hausjärven ja Mäntsälän välisellä rajalla olevissa pienissä lammissa. Jätettyänsä nämä jälkeensä virtaa vesi suurenlaisen Laitilan- ja Ridasjärven kautta, jonka perästä se etelää kohti virtaa Tuusulan pitäjän läpi, seuraten tarkasti sen itäistä rajaa. Kellokosken (Mariefors) rautatehtaan vieressä tekee Keravanjoki pienen putouksen, joka käyttää tehtaan vasaroita ja Sipoon, Mäntsälän ja Tuusulan rajain yhtymäpaikalla siihen laskee vasemmalta kädeltä Keravanjärvestä tuleva Ohkoilanjoki, Haarajoen luona se muodostaa kosken sekä juoksee suoraan etelään päin tasaisesti Pohjais-Keravan luo, missä taas on pieni putous. Samaan pohjaiseteläiseen suuntaan virtaa Sipoon pitäjän läpi saman niminen joki. Sen lähteitä ovat Porneesin kappelin läntisimmässä osassa olevat pienet purot ja oikealta kädeltä se saa Haaranjoesta tulevan pienen puron sekä etelämpänä samalta puolen kolme, yhden Nikkilän (Nickby) luona, yhden heti kirkon eteläpuolella ja vihdoin yhden Norrkullan luona. Vantaanjoen vesistön perästä

13 on Mäntsälän ja Porneesin läpi virtaavan Mäntsälänjoen vesijakso suurin, jolla myös on eri paikoissa eri nimiä. Sen suunta ei ole aivan sama kuin Vantaan, se on näet enemmän PLu EKa: nen. Mäntsälänjoki, jonka lähteet ovat karttalehden ulkopuolella olevassa osassa Mäntsälää, virtaa ensin PKo ELo:een suuntaan Mäntsälän kirkon sivuitse, kunnes se noin puolen peninkulman päässä tästä etelään päin kääntyy ensin mainittuun suuntaan, jonka se pitää Porvoon Keravan radan ääressä olevalle Vekkoskelle asti. Mainitulla käännekohdalla se saa oikealta puolen Hausjärveltä alkavan Hirvijoen, joka Hirvihaaran luona tekee pienen kosken. Semmoinen on myös hiukkaista etelämpänä Nordbon tykönä, ja Halkisten luona syöksyy vesi puolen neljättä sylen korkuiselta kalliolta. Vesistö, jolla nyt on nimenä Porneesinjoki, tulee sangen rikkaaksi koskista, sillä niitä on Lahan, Kirveskosken, Löfkosken, Niinikosken ja Vekkosken luona, joka on seurauksena maa-alan epätasaisuudesta. Lisävedet ovat hyvin vähäpätöisiä Mäntsälän eteläosassa ja koko Porneesin kappelissa; vasta tehdessään hyvin äkkinäisen käänteensä itää kohti saa vesistö lännestä pienen puron, joka alkaa Herralan (Härtsby) tienoilla Sipoossa. Mustijoki (Svartså), kuten jokea nyt kutsutaan, juoksee itää kohti Tyysterinkylään (Tjusterby) saakka ja kääntyy täällä suoraan etelää kohti sekä laskee mereen heti Kullaan kartanon itäpuolella. Eteläpuolelta laskee Mustijokeen pieni puro, jonka lähteet ovat Michelsbölen idänpuolisessa seudussa, ja pohjaispuolelta Ruohoja Kotojärven laskujoki, joka kohta viimemainitun järven eteläpuolella Hinthaaran (Hindhår) luona tekee pieniä putouksia. Itse Mustijoessakin on kaksi suurenlaista koskea Vekkosken ja Tyysterinkylän luona, jossa siihen myös pohjaisesta laskee pieni puro. Muut vesistöt kuuluvat Porvoonjoen vesijaksoon, joka vaan osaksi saattuu karttalehdelle. Vesistöt saavat täällä enemmän itäisen suunnan, niin että Lu Ka:nen on vallitsevana. Pukkilan kappelissa olevat pienet syrjäpurot Savi- ja Kortesjoki yhtyvät karttalehden itäreunalla. Parin virstaan päässä Lotsen päin pienestä Sääksjärvestä Mäntsälässä saa Puharonkimaajoki alkunsa, johon oikealta kädeltä yhtyy suurehkon Isojärven laskujoki. Kun 11

14 12 lisäämme tähän Vahjärven, Monninkylän (Mondby) ja Korsbyn tilain halki virtaavan puron, pitäisi melkein kaikkien vesistöjen olla mainittuja. Maanpinnan Paitsi sitä hiljaista työtä, jota ilman-ainekset alituisesti temuntokeia. jjg^j. maanpinnalla ja aikaansaavat siinä muutoksia, jotka tosin vasta vuosisatojen perästä tulevat huomattaviksi, tapahtuu siinä vähitellen muitakin muutoksia. Niitä aikaansaavat maalajien liettyminen pitkin vesistöjä, muutamien järvien ja lampien umpeenkasvaminen tavallista runsaamman ruovon ja sammalen kasvun kautta ja ihmiskäden toimittamat kuivatustyöt. Esimerkkejä näistä kaikista löytyy tutkitulla maa-alalla. Siten kuljettaa vesi korkealla ollessaan keväisin ja syksyisin Mäntsälän savitasankojen läpi virtaavissa jokiloissa paljon savilietettä ja kerrostaa sen alempana oleville paikoille; Kellokosken (Mariefors) tienoilla ovat purot uurtautuneet syvälle savikenttään, joten niillä on hyvin korkeat, jyrkät rannat ja samoin on asianlaita hiukan etelään päin Ohkoisten kylästä Mäntsälässä, missä jokirannat samoin ovat savea, mutta eräässä paikassa hiekkaa, jota usein sortuu jokeen, joka kuljettaa sen pois ja kasailee pieniksi särkiksi sinne tänne pitkin uomaansa. Useat karttalehden järvistä maatuvat vähitellen. Laitilanjärven lounaspuolella olevat pienet järvet ovat joko kokonaan tahi suurimmaksi osaksi kasvaneet umpeen. Itse Laitilanjärvi ja siitä vähän matkan päässä olevat Ruokojärvi sekä Nurmijärven kirkkojärvi maatuvat nopeasti, samoin kuin Tuusulanjärven sekä pohjais- että eteläpää. Erääsen pieneen Klemetinkylän maalla olevaan lampiin on melkein koko pinnan yli kasvanut sammalta ja samanlaisia muodostuksia löytyy sekä Ruokoettä Isojärvessä. Viimemainittuun järveen on kalastajien tapana laskea kalanpyydyksensä reikiin, joita he leikkaavat hyllyvään, parin kyynärän syvyisessä vedessä olevaan turpeesen. Laskemisen kautta ovat Nurmijärvellä oleva Otbyn järvi ja eräs sitä lähellä oleva pienempi järvi hävinneet ja saman kohtalon alaiseksi näyttää myös sangen laaja Savijärvi lähimmässä tulevaisuudessa joutuvan. Viljavuus. Niin laajalla alueella kuin tämän karttalehden täytyy vilja-

15 muden olla hyvin vaihteleva. Missä suurempia murtosora-, kangashiekka- ja turvekenttiä leviää, 011 viljavuus luonnollisesti vähempi, vaan lisääntyy taas siellä, missä peltosavea on suuremmilla alueilla, josta myöskin varallisuus karttuu. Tässä suhteessa hyväosaisten seutujen joukossa ovat melkein koko Mäntsälän ja Pukkilan seurakunnat etupäässä, niiden jälkeen eräät osat Tuusulaa ja Nurmijärveä. Mäntsälässä 011 suuri osa laajoja savikenttiä ja muutamat suotkin muokattu viljelysmaiksi. Maanviljelys on sangen korkealle kehitetty lukuisissa herraskartanoissa, joista muutamien tilukset ovat melkoisen laajoja. Siten kuuluu koko Sälinkään (Sellinge) kylä Sälinkään kartanoon, Hautjärven kylä Siiverinkartanoon (Siversberg), suuri osa Mäntsälän kirkonkylää Mäntsälänkartanoon, jota paitsi Alikartanon (Frugård), Ylikartanon (Andersberg) ja Nordbon tilat tekevät yhteensä koko Nummisten kylän. Rahvaskin rupeaa yhä enemmän käyttämään järkiperäistä maanviljelystä tiloillaan. Sitä vastoin ovat karttalehdelle kuuluvat osat Loppea, keskiosa Janakkalaa ja suurin osa Hausjärveä ynnä pohjaisin osa Nurmijärveä sangen kovaosaisia, suurien soiden vaikuttamat hallat raivoavat usein ja peltomaa on enimmiten yksinomaan kangashiekkaa. Eteläinen osa viimemainittua pitäjää on sitä vastoin viljavampaa, sillä täällä täyttävät sekä peltosavi että saven ja kangashiekan rajalla oleva savihiekka, joka useinkin on näyttäytynyt hyvin soveliaaksi viljelykseen, joltisenkin suuria aloja. Muutamia harvoja tätä koskevia muistiinpanoja on tehty Kasvullisuus, eräistä osista kartoitettua aluetta. Tavallisimmat puulajit ovat samat kuin muuallakin Etelä-Suomessa; kuusta, mäntyä ja koivua murtokivikentillä, honkaa kaugashiekalla, kuusta ja lehtipuita savella. Metsät ovat Hausjärvellä suurimmaksi osaksi havumetsiä, mutta rannikon läheisyyden ja hyväin kulkuneuvojen tähden hyvin paljaiksi hakattuja. Ilmoituksen mukaan kuuluu tästä pitäjästä yhdessä vuodessa kuljetetun noin 12 tuhatta syltä rautateitse pääkaupunkiin. Myös siellä olevia koivumetsiä käyttää Mäntsälän rajaa vasten oleva lankarulla-tehdas sangen paljon. Suuri ja järeä metsä on vielä jäljellä eteläisellä Keravalla, missä 13

16 14 n. k. mastopuita silloin tällöin voi tavata, sekä Porneesin kappelin koillisessa kulmassa, joka on yhtämittaista, vaikka osaksi autioksi hakattua metsämaata. Tuusulassa olevaan Ruotsinkylään (Klemetskog) ja Porneesissa olevaan Lahaan kuuluva metsä on myös jokseenkin hyvää laadulleen. Kellokosken ja Vanhan-kylän (Gammelby) lähistössä Tuusulassa kasvaa muutoin jokseenkin harvinainen heisipensas ja ensin mainitussa paikassa myös tuomi. Paitsi savisemmilla seuduilla siellä täällä löytyviä tiilitehtaita ja melkein joka kosken viereen laitettuja sahoja ja myllyjä löytyy paikkakunnalla muutamia teollisuuslaitoksia, joiden asema ja laatu lienee tässä mainittava. Vanhin näistä on luultavasti Sälinkään (Sellinge) lasitehdas, joka sijaitsee Kilpijärven rannalla lähellä Sälinkään kartanoa Mäntsälässä. Tehtaassa on aasiuuni ynnä tarpeelliset kuivaus- ja jäähdytysuunit ja sen tuotteet, jotka nykyjään ovat pääasiallisesti pulloja tuhannen markan arvosta vuosittain, menevät kaupaksi Etelä-Suomen kaupunkeihin ja maaseutujen juomapanimoihin. Toinen sellainen on Königstedtin lasitehdas, joka on Sjöskogin kylässä Helsingin pitäjässä. Täällä valmistetaan paitsi mainittua lajia lasitavaroita myös ikkunalasia parhaasta päästä ulkomaisista aineksista. Tuusulassa, ei kaukana Keravan asemalta, on Savion tehdas, jossa valmistetaan Portlandin sementtiä ja joka sää rää" ka-aineensa ympärillä olevista kalkkikaivoksista, ja Hausjärvellä Mäntsälän rajalla ennen mainittu Kaukasten lankarulla-tehdas. Tuusulassa olevan, vuonna 1795 perustetun Kellokosken kankirauta-tehdas ei ollut käynnissä, kun tutkimuksia tehtiin niillä tienoin. Sitä paitsi on Haaran kylässä Mäntsälässä tulitikkutehdas sekä muutamia viinapolttimoita ja oluttehtaita. Viioriperän laatu. Kuten jo on osoitettu, ei kiinteä vuoriperä muutamin paikoin tutkitulla alueella tule erittäin paljo näkyviin, mutta missä

17 näin tapahtuu, voi eri vuorilajien ryhmityksessä huomata jonkinmoista säännöllisyyttä. Ensi silmäyksellä näyttävät samalla värillä merkityt graniitti ja gneisigraniitti ottavan suurimman osan aluetta ja leviävän yli sen osan karttalehteä, joka on Hankoniemen Lahden harjun kaakkoispuolella. Eri gneisilajit sitä vastoin esiintyvät hyvin vähissä osissa tässä seudussa, mutta tulevat vähän yleisemmiksi Vihdin etelä- ja Nurmijärven keskiosassa. Tämän pitäjän pohjaisosan täyttävät yhteisellä värillä merkityt dioriitit, gabro- ja brontsiittilajit sekä amfibooliliuskeet, jotka ovat karttalehdille N:ot 2 & 5 samalla värillä merkittyjen lähisukuisten vuorilajien jatkona. Tämä seutu ulottuu siis Kiskon eteläisimmästä osasta Suomusjärven, Pusulan ja Pyhäjärven halki Nurmijärven pohjaisimpaan osaan saakka Ko Lo:een suuntaan yhtämittaisena, noin 10 peninkulman pituisena ja 2 3 peninkulman levyisenä jaksona. Muilla vuorilajeilla on hyvin ala-arvoinen sija ja ovat vaan enemmän tahi vähemmän vahvoina kerroksina ja juonina ympäröivissä, runsaammin edustetuissa muodostumissa. Harmaan kiillegneisin tärkeimmät löytöpaikat ovat Nurmi- Kiillegneisiä. järven itäosassa, Tuusulan rajaseuduissa sekä Porneesin kappelissa. Myös Mäntsälän pitäjän keskiosassa sitä on tavattu, vaikka kaikkialla nyt mainituissa paikoissa hyvin vähäisessä määrässä. Sen kulkusuunta, joka ympäröivien graniittieruptiivien läheisyydessä ylimalkaan noudattaa näiden rajoja, tulee kauempana näistä pysyväiseksi ja on Nurmijärvellä Hankoniemen Hyvinkään rautatie-linjan eteläpuolella P I. Vuorilaji on koko viimemainitussa pitäjässä erittäin graniittijuonien lävistämää ja muutamin paikoin, kuten Vihtjärven luona olevan Stenbackan torpan ja Nybackan talon tykönä, on siihen imeytynyt kalkkia niin paljo, että se sähisee hapolla kostutettuna. Leppälammin eteläpuolella huomattiin edellä osoitetuista yleisestä suunnasta väkän poikkeava suunta, nimittäin P 70 L, jonka oli vaikuttanut lähellä oleva graniittijoukko. Nurmijärven pohjaisessa osassa oleva Hopeavuori on hienorakeista harmaata gneisiä, joka joskus tulee felsiittimäiseksi ja jonka kulkusuunta on P70 I ja kaade 15

18 16 P 20 L. Rusutjärven ja Mykkylän kylässä Tuusulassa on kiillegneisi vallitsevana vuorilajina. Edellisessä kylässä se on usein juovikasta, silmägneisin näköistä siinä löytyvien, joskus tuuman paksuisten maasälpä-kiteiden tähden. Granaatteja on siinä usein tuntuvassa määrässä. Kulku on yllä osoitetun seikan tähden erittäin vaihteleva, Rusutjärvellä P E:nen, Nahkelan (Nackskog) pohjaispuolella Ko Lo:nen ja eteläpuolella I L:nen. Porneesissa esiintyvä kiillegneisi on hieman vaihtelevaa rakenteelleen, muuttuen vähitellen gneisigraniitiksi kirkon eteläpuolella, mutta tulee sen sijaan hienoliuskaiseksi tämän pohjaispuolella. Värilleen se on ensin mainitussa seudussa hyvin vaaleata valkean maasälvän ja kvartsin takia. Vekkosken lähistössä se on aineksilleen mustasta kiilteestä, valkeasta ja harmaan- tahi keltaisenvalkeasta maasälvästä sekä valkeasta tahi harmaasta kvartsista. Hevonselän ja Lahan kylässä on vuorilajissa runsaasti amfiboolia, joka kivennäinen Valkjärven luona on vallitseva, jonka vuoksi tällä paikalla tavataan tiheätä amfibooliliusketta. Tuossa hyvin amfiboolin sekaisessa gneisissä löytyy siroittuneena vähä rautamalmia, joka vaikuttaa maneittineulaankin. Kohta Hevonselän kylän eteläpuolella tuntuu sangen selvää kompassinvetoa noin 30 sylen matkalla. Puheena olevassa seudussa on kulkusuunta hyvin vaihteleva, kuten seuraavat havainnot osoittavat. Eteläosassa kappelia se on P L ja kaade Ko:ta kohti, Kirveskosken länsipuolella P E:nen ja kaade 80 I:ää kohti. Valkjärven luona kulku P L, kaade 80 Korta kohti; Lahan luona kulku P 30 L, kaade 85 Ko:een; Lahan itäpuolella kulku P 70 L, kaade 80 Ko:een; Kupsenkylässä (Kopsby) kulku P 30 I ja P 30 L. Kiillegneisi esiintyy idempänä Monninkylän (Mondby) ja Vahjärven mailla itsenäisenä vuorilajina, hiukan vaihdellen sekä rakenteensa että kokoomuksensa puolesta. Täälläkin on jälkimmäisen kylän luona huomattu tiheämpää toisintolajia, joka etelämpänä tulee yhä karkeampiliuskaiseksi ja sitä paitsi vaaleammaksi värilleen. Kulku on Monninkylän luona P I ja kaade P 30 L. Mäntsälässä on gneisi hyvin graniitin sekaista, kuten Hautjärven tienoilla, niin että on ollut

19 vaikeata määrätä sen varsinaista laatua. Gneisin kerrat ovat yleensä täällä hyvin helposti huomattavat, mutta kulku erittäin vaihteleva; sen pääsuunta lienee kuitenkin I L:nen tahi LLo IKo:nen. Samanlaista molempien vuorilajien sekoitusta löytyy myös Nummisten Onkimaan rajalla. Hautjärven pohjaispuolella on kulkusuunta Lo Ko:nen ja kaade 50 Lu:sen. Joskus muuttuu vuorilaji, niinkuin Jaatilan talon lähistössä Soukkisten kylässä, hienorakeiseksi mustanharmaaksi vuorilajiksi, joka on jonkinlaista felsiittiliusketta, ja paikoittain siinä on paljo kiillettä ja sisältänee silloin myös hiukan kloriittia. Se on porfyyrimaisen graniitin läpitunkemaa, joka nähtävästi aikaansaa sen rakoilemisen. Vähäjärven itäpuolella Sälinkäällä tulee erillään oleva gneisiosue näkyviin, jonka kulku on P 40 L. Muutamat suuret vuoret Ohkoisten kylän eteläpuolella ovat hyvin runsaskiilteistä, karkealiuskaista gneisiä, saman näköistä kuin Porneesissä. Tästä pohjaiseen päin on lähellä kylän myllyä tummanväristä, runsaskiilteistä ja hienoliuskaista gneisiä, joka sisältää hiukan amfiboolia; sen kulku on P 60 L sekä kaade 80 Ka:a kohti. Samaa runsaskiilteistä lajia on muutamin paikoin Lopella löytyvä gneisi. Joskus Hausjärvellä tavattu kiillegneisi on hyvin hienoliuskaista rakenteelleen, muuttuen Kurun kylän kohdalla mustanharmaaksi amfibooligneisiksi, jonka kulku on Ko Lo:sen sekä kaade Lu:sen. Sama kulku ja kaade on Vantaan ja Yläntalon kylien gneisilajeilla. Vähä itään Kurun kylästä löytyy erittäin selvämuotoista hienoliuskaista gneisiä, jossa on valkeita hopealle hohtavia kiillelehtiä, ja joka on gneisin ja felsiittiliuskeen välimuoto ja luultavasti identtinen Soukkisten kylässä tavatun ja äsken kerrotun vuorilajin kanssa. Suurenlainen gneisiala leviää myös Ridasjärven eteläpuolella, vaikka tämä tulee näkyviin vaan pieninä vuorennyppylöinä, joiden kerrat ovat hyvin eri suuntaisia, vaihdellen P I välillä. Karttalehdelle kuuluvassa pienessä osassa Pukkilaa tavatun harmaan pilsteisen, hopeanhohtavia kiillesuomuja sisältävän gneisin on huomattu sisältävän: 17 2

20 18 Piihappoa 73,6 pros. Fosforihappoa 0,o97 punaista Karttalehden piirissä on punainen gneisi peräti harvinaista, gneisis. rp^» värimuunnosta on näet huomatta ainoastaan parissa paikassa, nimittäin vähän matkan päässä koilliseen Kurun kylästä ja Vuotavanjärven länsirannalla Mäntsälän kirkonkylän koillisessa kulmassa. Se kulku on täällä P 60 I ja kaade 80 Ka:oon. Amfibooi- Vähän useammin kuin edellistä vuorilajia on amfibooligneigneisia - siä tavattu. Enimmästi sitä on Ärkkylän kartanon ja Kurun kylän tienoilla Hausjärvellä. Mäntsälässä sitä on huomattu sekä Sääksjärven luona että Ohkoisten kylän mailla. Edellisessa paikassa se on hienorakeista ja melkein mustaa värilleen ja sen kulku P 80 I, jälkimmäisessä taas karkealiuskaista etelämpänä, mutta pohjaisempana hienokerrallista ja sen kulku I L:nen ja kaade 10 E:ään. Joskus on amfibooligneisiä tavattu vuorokerrostuneena kiillegneisin kanssa ja varsinkin selvästi Korven kylän ja Forsbackan talon välisessä tienoossa Nurmijärvellä. Samat kivennäiset ovat aineksina molemmissa vuorilajeissa, nimittäin musta kiille, musta amfibooii, harmaa kvartsi ja punainen ortoklaasi, jonka viimemainitun kivennäisen sijassa useissa paikoin on vaaleampaa trikliinistä maasälpää. Korven kylän lähistössä rautatie-linjan varrella tulee amfibooligneisi vähän brontsiitin ja diallaagin sekä maneittikiisun sekaiseksi. Puheen-alaisen vuorilajin löytöpaikkoina voidaan vielä mainita seutu Launosten kylän eteläpuolella Lopella, jossa kulku on I L:nen, sekä muutamia pieniä Sipoon kirkon itäpuolella olevia vuorennyppylöitä. Granaatti- Yhtä harvinaista on granaattigneisi. Korven ja Otbyn kygne.ad. vä]j sess ä seudussa Nurmijärvellä on kiillegneisissä hyvin runsaasti ko'olleen vaihtelevia granaatteja, ja etelämpänä Helsingin pitäjän rajaa vasten, samoin kuin tämän pitäjän pohjaisimmassa osassa löytyy tätä kivennäistä sangen usein mainitussa vuorilajissa. Lahan kylässä Porneesissa tavattiin myös välimuoto granaattigneisiin. Enriitti- Hyvin harvinaisiin vuorilajeihin kuuluu myös felsiittiliusjce gneisiä. ej. mrimig ne [ s^ koska sitä, ottamatta lukuun äsken mainittuja

21 välimuotoja, on huomattu ainoastaan yhdessä paikassa, nimittäin Mäntsälässä. 1. Castren, joka on tutkistellut tämän seudun, lausuu tämän vuorilajin esiintymisestä seuraavaa: Eerolan talon itäpuolella Mäntsälän kirkonkylän länsiosassa kohoaa pieni vuori Ko Lo:sen kulkevaa liuskaista eli kerrallista hienorakeista vuorilajia, jonka ainekset ovat maasälpä, kiille ja hiukka kvartsia ja jota lienee paras merkitä felsiittiliusketta lähestyväksi gneisiksi, jolle parhaiten sopinee euriittigneisin nimi. Sen kaade on 70 Lu:sen. Vuorilaji on värilleen harmaata ja juovikkaan näköistä sen tähden että siinä tummempia ja vaaleampia juovia vuoroittelee keskenään. Sitä paitsi se sisältää amfiboolin sekaisia juomuja sekä on pinnalta vähän rapaantunutta (kaoliiniksi muuttunutta). Enemmän tyypillistä felsiittiliusketta löytyy Mäntsälänjoen ja maantien välisessä, Mäntsälän kirkonkylän lounaisessa osassa olevassa yksinäisessä vuoressa. Tässä on vuorilaji hyvin hienorakeista, lähes tiheätä, värilleen mustanharmaata, punertavaan vivahtavaa, ja sillä on selvä kulku- ja liuskaisuussuunta P 50 I:ään sekä pystysuora kertain asento. Tässä vuorilajissa löytyy toistakin rakenteelleen poikkeavaa s. o. ainoastaan liuskaista, mutta näkönsä ja mineraloogisen kokoomuksensa puolesta samanlaista vuorilajia, johon on imeytynyt sangen runsaasti rikkikiisua. Että felsiittiliusketta ei ole yksistään tässä paikassa, näkyy siitä, että noin virstan päässä tästä Ko:een joen rannalla vedenrajassa on näkyvissä pieni määrä felsiittiliusketta, vaikka se on ehken vielä hienompirakeista punaisenruskeata sekä kulkee I L:een". Satunnaisista aineksista gneisilajeissa ei ole puutetta. Sekä satunnaisia brontsiittia, diallaagia, vollastoniittia että grafiittia, rikkikiisua ja ^itvaskikiisua on muutamin paikoin sangen runsaasti. Kalkinpitoi- -itsestä kiillegneisistä on jo ollut puhetta. Samassa seudussa, jossa tätä on, s. o. Nurmijärvellä tavataan Leppälammin lähistössä sekä pitkin rautatietä Rajamäen pysäkille saakka kolmea ensin mainittua kivennäistä sangen usein, joiden kautta syntyy uusia välimuotoja muihin vuorilajeihin. Grafiitti on sangen yleistä gneisissä Korven kylän eteläpuolella, jossa tämä pehmeä kivennäinen 19

22 20 pieninä 2 3 linjan pituisina suomuina on paikoittain kokonaan kilteen sijassa. Gneisigra- Läheisessä yhteydessä graniitin kanssa löytyy viirukasta graniittia, joka osittain näyttää olevan vaan muunnos tavallisesta graniitista, jossa ei ole semmoista viirukkaisuutta. Tämä vuorilaji on kerrostunut tavalliseen graniittiin tahi päinvastoin ja sillä on useimmiten sama kulkusuunta kuin lähistössä olevalla gneisillä. Yleensä löytyy eri kokoisia ja enemmän tahi vähemmän hyvin kiteytyneitä granaatteja tässä vuorilajissa, joka melkein aina on punaista sen pääaineksen, ortoklaasin, takia. Laajimmalla alalla sitä on Sipoon ja Porneesin seurakunnissa. Täällä sitä tavataan etenkin pitkin karttalehden eteläreunaa eli Kullon tilalla Porvoon pitäjässä ja Norrkullan tilalla Sipoossa; se on siis jatkona pohjassa karttalehdellä N:o 3 huomattuun gneisigranittialaan, mutta vaikka sitä muutoin on hajallaan kartta-alueella on se jokseenkin ala-arvoisena. Nurmijärven pohjaisosassa sitä näkee muutamissa harvoissa paikoissa Kytöjärven itäpuolella, Tuusulassa sen sijaan sangen usein Lu Ka:oon tahi I L:een kulkevana. Nahkelan kylässä (Nackskog) on suuri vuori melkein valkeata gneisigraniittia, joka sisältää joukon suuria granaatteja, yleisestä punaisesta poikkeavaa väri-toisintolajia. Mäntsälässä sen suunta on hiukan vaihteleva; yleisin lienee kuitenkin I L:nen ja Ko Loinen, mutta sen ohessa löytyy P E:nen ja Lu Ka: nenkin kuten Nummisten kylän eteläisimmässä osassa joen itärannalla olevassa Osmankalliossa. Kauklammin etelä- ja Mäntsälän kirkonkylän pohjaisosassa ovat vuoret gneisigraniittia. Tähän kuuluva Jussilan talon itäpuolella oleva pitkulainen kallio on Ko:een suuntaan viirukasta hiukan pilsteistä gneisigraniittia, jossa on erästä mustanviheriää kivennäistä, luultavasti kloriitiksi muuntunutta amfiboolia, ohuina suurina levyinä sekä kiillettä pieninä suomuina. Maasälpä näyttää olevan hyvin ala-arvoisena. Myös näytepalassa tämä vuorilaji on selvästi liuskaista ja voisi sitä sen tähden ehken pitää petrograafillisesti gneisinä, jota se kuitenkaan varsinaisessa geoloogisessa suhteessa ei liene, koska se ei ole kerrallista. Gneisigraniitissa tämän eteläpuolella, s. o.

23 heti itään päin tuosta pienestä Mäntsälänjokeen laskevasta syrjäjoesta, on kvartsi litistynyt levyiksi, vaikuttaen siten selvän viirukkaisuuden. Nummisten kylässä oleva Osmankallio onlu Ka:een suuntaan viirukasta hienorakeista graniittia, joka on siihen määrään pahku- eli suonigraniitin lävistämää, että on vaikea ratkaista kumpi on vallitsevana. Hausjärvellä on gneisigraniitti sangen harvinaista ja, missä sitä on, aina karkealiuskaista ja vaaleanpunaista. Sen kulku vaihtelee :sta Lo Ko:een. Tutkitussa osassa Askolaa, rajalla Mäntsälää vasten se on sitä vastoin P E:nen. Karttalehdellä runsaimmasti esiintyvä vuorilaji on, kuten Graniittia, sanottu, graniitti. Sitä on itsenäisenä suurilla aloilla, vaan se myös lävistää ja esiintyy likeisessä yhteydessä useiden muiden vuorilajien kanssa, johon on viitattukin gneisistä puhuttaessa. Että se niin avaralla alueella kuin puheen-alainen on hyvin erilaista sekä rakenteelleen että kokoomukselleen, on itsestään selvä, jonka vuoksi lienee etuisinta mainita minkälaista se on kussakin tutkitussa pitäjässä erikseen, jota menettelytapaa on noudatettu edellisissä kertomuksissa. Karttalehdelle kuuluvassa pienessä osassa Lopen pitäjää on tummanpunaista graniittia Lu:sen Hirvijärvestä. Saman näköistä ja rakenteelleen harvarakeista löytyy Hausjärvellä. Viimemainitussa paikassa se on sitä paitsi melkein aina kapeiden kvartsijuonien eli -suonien lävistämää. Nurmijärvellä oleva graniitti 011 samoin punaista ja sisältää yleensä valkeata tahi harmaata kvartsia, mustaa kiillettä ja punaista ortoklaasia. Joskus on siinä ortoklaasin ohella valkeampaa himmeästi kiiltävää oligoklaasia, kuten esim. kirkolta Palojoelle vievän maantien itäpuolella olevissa vuorissa. Muutamin paikoin kirkonkylän alueella oligoklaasi tulee niin tuntuvaksi, että vuorilajia voisi kutsua oligoklaasigraniitiksi, joka on myös hiukan brontsiitiu sekaista ja sisältää pieniä siruja vaskikiisua. Sen ominaispaino on 2,62. Toinen satunnainen, mutta paljoa yleisempi aines on granaatti. Joko mustan- tahi vaaleanpunaisena sitä tavataan yli koko pitäjän ja runsaimmin sellaisissa paikoissa, missä gneisi ja graniitti usein 21

24 22 esiintyvät yhdessä, kuten esim. Otbyn luona. Satunnaisia ovat myös amfiboolipyrokseeni-ryhmään kuuluvat kivennäiset sekä labradoori, joita on lukuisasti eräässä omituisessa harmaassa toisintolajissa lähellä Nurmijärven kirkkoa. Nuo jyrkät ja tumma-, melkein mustapintaiset vuoret herättävät heti huomiota massamaisen rakenteensa kautta ja ovat harmaanviheriästä kvartsista, harmahtavasta maasälvästä sekä mustasta kiilteestä. Myös Tuusulassa on punainen graniitti tavallisinta, jos kohta harmaatakin on muutamissa paikoin tavattu. Edellisen toisintolajin ainekset ovat punainen ortoklaasi, hiukka oligoklaasia, vähä musta kiillettä sekä kvartsi, joka tavallisesti on harmaata, vaan joskus lähes mustaa. Se on rakenteelleen karkeakiteistä ja värillen vaaleata pohjaisosassa Tuusulaa. Melkein valkeata, hyvin karkeakiteistä graniittia löytyy luoteesen Malmasista; siinä löytyvät kvartsijyvät ovat melkein mustia ja niillä on kova lasihohto, jota paitsi sen kokoomuksessa on hiukkanen kiillettä. Runsaammin on kiillettä Keravalla löytyvässä karkeakiteisessä graniitissa, joka usein suuremmmiksi lämyiksi kokoontuneista kiillelehdistä saa tiikerinkarvaisen näön. Sekä Keravan rautatien-aseman lähistössä että Ruotsinkylässä (Klemetskog) tavataan harmaata graniittia. Punaisenruskeat granaatit ovat yleensä tavallisena satunnaisena aineksena tässä vuorilajissa. Tavallista punaista graniittia löytyy hajallaan koko tutkitussa osassa Mäntsälää, mutta ylipäänsä siitä ei ole erinäistä sanottavaa; muutoin se näkyy olevan likisessä yhteydessä sekä gnesigraniitin että syeniittigraniitin kanssa. Muutamia välimuotojakin näkyy näistä vuorilajeista paikoittain löytyvän. Ainakin näkyi eräässä tavallisessa vähäkiilteisessä, osittain porfyyrimaisessa punaisessa graniitissa Mäntsälän keskiosassa olevalla graaniittialalla joissakuissa törmissä alkua viirukkaisuuteen, vaikk'ei siitä vielä synny täysin tyypillistä gneisigraniittia. Samoin on Koiviston talon pohjaispuolella Soukkisten kylässä olevan graniitin laita, vaikka se on hiukan porfyyrimaista. Varsinaista punaista, myös paikoittain porfyyrimaista graniittia ovat Pitkäjärven pohjaisosan itäpuolella olevat kalliontörmät. Sahajärven länsipuolella Hautjärven ky-

25 Iässä on maa-ala verrattain hyvin vuorista ja on itäisimmässä osassa hyvin tyypillistä vaaleata graniittia, jonka ainekset ovat keltaisenruskea kvartsi pieninä rakeina, valkea ja punertava maasälpä, joka on pääaineena, sekä kiille pieninä suomuina. Hautjärven kylän lounaisessa kulmassa on graniitti osaksi punaista osaksi harmaata ja muutamin paikoin hyvin epäselvästi viirukasta. Vielä ansaitsee mainitsemista Orimattilan pitäjässä karttalehden pohjaisrajalla oleva vaalea, kiilteestä erittäin köyhä graniitti sen tähden, että siinä on runsaasti pieniä mustia neulamaisia turmaliinikiteitä. Selvää graniittia, osittain vaan mataloina törminä, löytyy myös länsiosassa Nummisten kylää, jossa sitä on pieni, korkea vuorennyppylä, jota kutsutaan Jatulinlinnaksi sen tähden, että sen huipulla on soikea, matala kasa suuria pyöreitä kiviä. Muutamissa paikoin osoittaa graniitti suurempaa taipumusta rakoilemiseen kuin toisissa; siten on vuorilaji Hautjärvellä rakoillut PLu:sen ja IKo:een, sekä Karlbergin eli Herikkalan kartanon pohjaispuolella Kaukalammilla oleva vuori P Ko:een suuntaan. Lähellä Peltolan torppaa Pukkilan kirkonkylässä graniitti on hienorakeista ja harmaata sekä sisältää hiukan amfiboolia. Muutoin on punainen yleisintä, kuten esim. pohjaisosassa Sipoota, missä sen ainekset ovat punainen maasälpä, valkea kvartsi ja musta kiille. Palojoen kylässä Nurmijärvellä oleva punainen keskirakeinen graniitti sisältää: Piihappoa 75,7 pros. Fosforihappoa 0,o52 Se seutu, missä syeniittigraniittia tavataan huomattavani- syenüttdmassa määrässä, on Mäntsälän pitäjä, jossa se näkyy esiintyvän ^boöiijoko erillään olevina joukkoina tavallisen graniitin välissä tahi s «- vielä useammin enemmän tahi vähemmän läheisessä yhteydessä muiden amfiboolin sekaisten, etupäässä amfibooliliuskeen, kanssa. Hyvin sekamuotoinen ja jossakin määrin eroitettu on Soukkisten kylässä oleva syeniittigraniitti-ala. Samoin on laita Mäntsälän kirkonkylässä ELo:sen päin Norrkullasta, sillä lähellä tätä 23

26 24 löytyy liuskaisia, runsasamfiboolisia vuorilajeja. Kaukalammin ja Hautjärven kylissä taas on syeniittigraniitti peittyneenä tyypilliseen amfibooliliuskeesen. Vaikka syeniittigraniitti usein on viirukasta, on tästä useita poikkeuksiakin. Niinpä puuttuu siltä tämä ominaisuus Soukkisten eteläosassa ja on siinä tämän alueen keskiosassa s. o. Nydalin talon tienoilla, enemmän amfiboolia ja vähemmin kiillettä kuin sen ulko-osissa. Se on keskirakeista sekoitusta mustanviheriästä amfiboolista ja hiukan siuipunervaan vivahtavasta maasälvästä, joita molempia on melkein sama määrä, mutta amfiboolikiteet selvemmin kehittyneitä kuin maasälpäkiteet. I. Castren, joka on tutkinut tätä vuorilajia myös mikroskoopillisesti, lausuu siitä seuraavaa: Mikroskoopin alla se näkyy sisältävän trikliinistä maasälpää, hiukan ortoklaasia, kvartsia pieniä rakeita, amfiboolia, diallaagia ja maneittirautaa. Diallaagi on täynnä pieniä mikrobittejä, joita löytyy suuri määrä myös maasälvässä. Se eroaa siis kokoomuksensa puolesta syeniittigraniitista alueen kehäosissa, johon se kuitenkin geoloogisesti kuulunee ja on kokoomuksensa tähden katsottava gabron tapaiseksi dioriitiksi". Tästä etelää kohti Haaran kylässä, Sukulan taloon vievän tien varressa on vuorilaji hyvin runsasamfiboolista ja muut ainekset siinä määrin syrjäytetyt, että siitä syntyy jonkinlaista amfiboolikiveä, johon on paikoittain sekoittunut amfiboolikiteitä. Yleensä 011 syeniittigranitti täällä keskirakeista, mutta muutamissa paikoissa Soukkisten kylässä kuten esim. Soukkisten-Sälinkään rajalla Kilpi- ja Kotojärven välisessä vuoressa se on sangen hienorakeista. Niin runsasamfiboolista ja selvämuotoista kuin viimemainitussa se ei ole kaikkialla; Sahajärven länsipuolella lähellä Hautjärven-Saaristen rajaa siinä 011 vähemmän tätä kivennäistä ja se on aineksilleen punertavasta ja värittömästä eli valkeasta maasälvästä, joka on porfyyrimaisesti eronnut kidemäisiksi kappaleiksi, sekä pienistä kiille- ja amfiboolisuomuista. Siinä löytyy noita tunnusmerkillisiä, tummia hienorakeisia osueita, joista syeniittigraniitti on tunnettava. Tämän näköistä, vaikka selvemmin liuskaista, 011 syeniittigraniitti

27 Ylikartanon (Andersberg) itäpuolella Nummisten kylässä, jossa tämän vuorilajin läpi kulkee punaista, verrattain hienorakeista, todennäköisesti nuorempaa graniittia. Ensin mainitussa Soukkisten kylässä löytyy Saarenkalliossa syeniittigraniitissa osueita hyvin selvää porfyyrigraniittia, jonka hienorakeisessa perusaineessa, joka on mustanviheriästä amfiboolista ja punaisesta maasälvästä, on punaisia ortoklaasikiteitä sekä amfiboolikiteitä, jotka ovat uuttuneet toisiinsa erään keltaisenviheriän kivennäisen, ehken epidootin, kautta. Kilpijärven länsirannalla löytyy myös porfyyrigraniitin tapaisia osueita, jotka vivahtavat jonkun verran ryhmäkkeesen (konglomeraattiin), samoin kuin punaista graniittia syeniittigraniittiin peittyneinä pahkuina tahi juonina. Puheenalainen vuorilaji on myös Sääksjärven kylässä jokseenkin tavallista; se ei ole kuitenkaan porfyyrimaista laadulleen, jota vastoin se ole kuitenkaan porfyyrimaista laadulleen, jota vastoin se äsken mainittuun kylään rajautuvan Pukkilan länsiosassa saa tämän rakenteen ja tulee aivan saman näköiseksi kuin Saarenkalliossa. Syeniittigraniittia tavataan vielä Nurmijärven pohjaisimmassa osassa olevan dioriitti- ja amfibooliliuske-alueen likeisessä yhteydessä ja osaksi sitä ympäröivänä, sekä sitä paitsi Kavettomanjärven luona, jossa molemmin puolin amfibooliliuskeen ympäröimä syeniittijuoni kulkee P E:ään. Tämä vuorilaji on hyvin runsasamfiboolista, värilleen melkein mustaa ja muuttuu usein amfiboolikiveksi. Ennen mainittua Mäntsälän pitäjän Haaran kylässä olevaa syeniittigraniittia on osaksi tutkittu kemiallisesti ja se on merkillistä sangen suuresta fosforihaponpidostaan. Todella voikin paljaalla lupillakin siinä huomata koko joukon pieniä apatiittikiteitä ja neulasia. Se sisältää: Piihappoa 53,9 pros. Posforihappoa 2,992 Vaikka on hyvin tavallista, että pegmatiitti useihin suuntiin Pegmatiittia. lävistää graniittia ja karttalehdellä löytyvästä suuresta graniittijoukosta päättäen voisi luulla, että peginatiitin ei pitäisi olla 25

28 Diöriittia. 26 harvinaista, ei näin ole kuitenkaan laita. Ainoastaan parissa paikassa on sitä tavattu, nimittäin Hausjärvellä Kurun kylässä Lavoinmäessä ja Murtajankalliossa Porneesissa. Jälkimmäisessä paikassa vallitsee jonkinmoinen järjestys ainesten jakaantumisessa, sillä juonessa, joka on pystysuorassa vuorenseinämässä ja jota voi seurata noin 25 jalan matkalla, täyttää kvartsi keskustan 3 korttelin leveydeltä, jota molemmin puolin ympäröi kaksi 1 2 korttelin levyistä ortoklaasijuonta. Myös Nurmijärvellä huomattiin pegmatiittia pitkin rautatielinjaa siellä olevissa gneiseissä. Seuraavassa mainitut sekä amfiboolia että pyrokseenia sisältävät vuorilajit ovat kartalle merkityt punasinervällä värillä eikä siis ole tehty mitään eroitusta näiden välillä. Näin on tapahtunut karttalehden liian seikkaperäisyyden välttämiseksi, koska se on vaan yleiskartta. Nurmijärven ja Palojoen kylän välillä, varsinkin heti tämän länsipuolella löytyy diöriittia muutamia suuria vuorijaksoja. Se ei ole kuitenkaan puhdasta, sillä siihen on usein peittynyt graniittia, kiille- ja amfibooligneisiä. Helposti rapaantuvien ainestensa, oligoklaasin ja amfiboolin tähden se on yleensä pinnaltaan rikki syöpynyttä ja ruosteenruskeata. Kuten heti näkee on pitäjän pohjaisimmassa osassa ja osaksi Lopella ja Hausjärvellä oleva dioriittiala melkoista suurempi. Samoin kuin Nurmijärvellä ei tämäkään ala ole suinkaan puhdas muista vuorilajeista, vaan usein amfibooliliuskeen, gabrolajien, amfiboolikiven y. m. lävistämä. Dioriitti, joka on oligoklaasista ja amfiboolista, on hyvin hienorakeista, joskus afaniittista, ja muodostaa mahtavia jyrkkiä tavattoman jylhiksi lohkeilleita, pinnaltaan mustansinisiä vuoria. Rakoileminen on parallelipipedinen. Kapea eli vaan muutaman jalan levyinen dioriittijuoni lävistää graniittia I L:een suuntaan Valkijärven itäpuolella, vaan jatkuuko se vielä kauemmaksi, sitä ei sen päällisten irtainten muodostusten tähden voitu saada selville. Dioriitin esiintymisestä Tuusulassa tarvinnee tuskin mainita. Sen ainoa huomattava löytöpaikka on heti Ånäsin eteläpuolella rajalla Sipoota vasten. Yhtä harvassa sitä on tässä pitäjässä, jossa hiukan Bastmossan eteläpuolella muutaman virs-

29 tan päässä Fågelnäsistä etelään päin 2 3 kyynärän levyinen juoni hienorakeista dioriittia menee graniitin läpi I L:een suuntaan. Toinen löytöpaikka on Forsbackan talon tykönä Paipisten kylässä, missä dioriittijuoni on aivan vähäpätöinen, ainoastaan korttelin levyinen, mutta sitä voi seurata noin virstan matkan. Porneesin kappelissa Kotojärven tykönä löytyy dioriittia enemmän levinneenä, mutta se näkyy useissa paikoin muuttuvan amfibooligneisiksi. Samaten on dioriitti Mäntsälässä sangen harvinaista. Dioriitin ainoat löytöpaikat ovat Hautjärven kylässä, jossa sitä on joitakuita vähäpätöisiä vuorentörmiä Haukijärven itäpuolella. Vuorilaji on hienorakeista ja värilleen mustanviheriää eli mustaa ja sisältää oligoklaasia pieniä harmaansinipunervia pilkkuja. Tätäkin vuorilajia on I. Castren mikroskoopilla tutkinut ja antanut siitä seuraavat tiedot: Mikroskoopillisesti siinä löytyy amfiboolia osaksi suurina kidemäisinä osina, osaksi hienorakeisessa luotoksessa (agregaatissa), jota paitsi maasälpä (plagioklaasi) on enimmäkseen rapaantunutta, niin että ainoastaan harvoissa paikoissa voi huomata kaksoisviivaisuutta. Muutamin paikoin on vuorilaji viirukasta rakentelleen". Sahajärven eteläisimmän pään eteläpuolella dioriitti sisältää runsasamfiboolisia osueita, joissa amfiboolikappaleet ovat selvästi erillään, ja vuorilaji siis muuttuu uraliittiporfyyriksi. Parin virstan päässä Ka :oon Palojoen kylästä Hausjärvellä tulee dioriitti parissa paikassa näkyviin, toisessa jokseenkin laajana vuorena, toisessa vierinsoran ympäröimänä vuorennyppylänä edellisestä Ko:een päin. Rakenteelleen se on karkeakiteistä ja näyttää rakennustarpeiksi olevan hyvin soveliasta. Kytäjän kartanon (Näse gård) tienoilla eli Nurmijärven pohjaisosassa olevalla suurella dioriittialalla löytyvästä hienorakeisesta dioriitista otetun näytepalan on huomattu sisältävän Piihappoa 48,2 pros. Fosforihappoa 0,o75 Jos kohta amfibooliliuske massamaisten kidemäisten vuori- Amabooilajien levenemiseen verrattuna esiintyykin ala-arvoisena, näkyy lmsketta ' 27

30 28 kuitenkin selvästi, että tämä, jota muutoin vaan Mäntsälässä on huomattavassa määrässä, on tyypillisesti ja itsenäisesti muodostunut ja määrää siis siellä löytyvän muodostuman laadun. Eri löytöpaikoissaan tämä on hyvin yhdenmuotoista, niin että makroskoopillisesti tutkiessa voi huomata vaan vähän eroavaisuutta niiden rakeisuudessa. Tavallisesti se on hyvin hienoliuskaista, vaan tulee joskus karkeammaksi rakenteelleen sekä sisältää mikroskoopilla katsottuna hiukan kiillettä ja maasälpää, joten se näyttäisi lähestyvän vastaavia gneisilajeja, vaan on esiintymisensä puolesta muuten katsottava kuuluvaksi amfibooliliuske-muodostumaan. Sen löytöpaikkoja voi eroittaa kolme, jotka tekevät yhtä monta eri vyöhykettä; pohjaisin Kauklammin kylän koillisessa kulmassa, keskimmäinen Mäntsälän kirkonkylän keski- ja lounaisessa osassa sekä Haaran kylän keskiosassa ja eteläisin, joka on on pienin, Nummisten kylän eteläosassa. Yleinen kulkusuunta on I L:nen, vaikka se häiriöiden kautta paikka paikoin on muuttunut. Siten se on Kauklammin kylän länsiosassa Ko Lo:nen tahi P E:nen sekä Nummisten kylässä Lu Ka:nen. Amfibooliliuske on täällä samoin kuin muuallakin, missä se on paremmin muodostunut, merkillistä siitä, että se sisältää mykiön tahi ellipsoiden muotoisia noin tuuman paksuisia paltaantumia (konkretsiooneja) vihertävää tiheätä pyrokseenia, jotka ovat kerrosten kulkusuunnassa. Tästä on siis huomattavana sama seikka kuin Savonlinnan amfibooliliuskeesta. I. Castréri lausuu näistä paltaantumista sekä vuorilajista seuraavasti: Näitä löytyy, jos kohta epäselvästi muodostuneina, siinä amfibooliliuskeessa, jota on uraliittiporfyyrin mukana Sälinkään länsiosassa. Myös uraliittiporfyyrissa löytyy saman kaltaisia muodostuksia. Yielä on niitä amfibooliliuskeessa Kauklammilla tien varressa lähellä Hautjärven rajaa. Kun paltaantumat osittain rapaantuvat helpommin kuin ympäröivä vuorilaji, tulee tämä pinnalta epätasaiseksi. Toinen merkillinen seikka, jonka melkein voi sanoa Mäntsälässä löytyvien liuskemuodostusten luonteesen kuuluvaksi, on se, että selvästi kerrallisessa amfibooliliuskeessa löytyy osueita toista vuorilajia, joka, kuten näyttää, ei ole kerrallista, vaan enintään enem-

31 män tahi vähemmän selvästi liuskaista, jonka liuskaisuussuunta silloin on sama kuin liuskeen kulkusuunta. Paikka paikoin on tämä vuorilaji porfyyrimaista näölleen, kun maasälpä on pieninä pilkkuina. Puheen-alainen muunnos näyttää viirukkaalta eruptiiviselta vuorilajilta ja esiintyy ehken kerrosjuonina, vaikka näiden muunnosten rajasuhteita ei yhdessäkään paikassa voitu saada selville, kenties osaksi siitä syystä, että tämä vuorilaji ehken muuttuu varsinaiseksi amfibooliliuskeeksi. Samanlaisia liuskaisia osueita löytyy amfibooliliuske-vuorissa Kauklammilla, esim. heti Karlbergin eteläpuolella olevassa vuoressa sekä Mäntsälän lounaisessa osassa, missä tämä vuorilaji muodostaa yksinäisiä törmiä. Tässä porfyyrimaisessa vuorilajissa näkee mikroskoopilla katsoen amfiboolia ja trikliinistä maasälpää sekä ehken hiukan ortoklaasia ja se on siis petrograafillisessa suhteessa dioriitin tapaista. Mäntsälän kartanon koillispuolella löytyy amfibooliliuskeessa pyrokseeni- tahi epidoottipilkkuja sisältävää amfiboolivuorilajia, joka ei ole liuskaista. Selvästi eruptiivisista vuorilajeista löytyy amfibooliliuskeessa syeniittigraniittia, selvää punaista graniittia (paliku- tahi juonigraniittia) ja erästä uraliittiporfyyrin näköistä vuorilajia. Yiimernainittu vuorilaji näyttää esiintyvän kerrosjuonena amfibooliliuskeessa Karlbergin eteläpuolella olevan P E:sen vuoren eteläpäässä, missä myös syeniittigraniittia on amfibooliliuskeesen tunkeuneena. Syeniittigraniitin ja liuskeen rajalla on samassa paikassa sitä paitsi pegmatiittigraniittia, joka vinoon suuntaan leikkaa liuskeen kerrat. Samoin löytyy amfibooliliuskeessa Kauklammin ja Hautjärven kyläin rajalla säännöllistä punaista graniittia. Graniitin ja liuskeen välillä näkyy pieniä osueita uraliittiporfyyria ja dioriittimaisia muodostuksia. Syeniittigraniitti ja juonigraniitti ovat siis nuorempia kuin amfibooliliuske; nuorempia kuin nämä taas ovat uraliittiporfyyri ja dioriittimaiset vuorilajit, koska nämä näyttävät tunkeutuneen graniitin ja liuskeen väliin, sekä pegmatiittigraniitti. Jos vertaa amfibooliliuskeen tässä kerrotuita petrograafisia suhteita Savonlinnan luona oleviin, ovat molemmat muodostukset katsottavat ekvivalenttisiksi ja tutkittu maa-ala kiinteän vuoriperän puolesta 29

32 30 luettava nuorempaan laurenttiseen ryhmään". Amfibooliliusketta on huomattu Nurmijär veliäkin, vaikka peräti vähissä määrin. Kulkusuunta on sama kuin paikkakunnan kiillegneisin, rakenteelleen se on hyvin tiheäliuskaista ja sen molemmat löytöpaikat ovat Vääränkallion tienoilla. Karlbergissa Mäntsälässä olevassa amfibooliuskeessa on: Piihappoa 66,3 pros. Fosforihappoa 0,119,, Rakeista Niitä paikkoja, missä rakeista kalkkia on tavattu, ei ole kaikkia. monj. a karttalehden alalla. Niitä on ainostaan seitsemän eivätkä ne yleensä ole erittäin runsaita; sitä paitsi ovat useimmat joko tyhjennettyjä tahi aivan vähän louhittuja. Huomattavin ja suurin näistä kalkkikaivannoista on Martinkylässä Sipoossa. Melkein välittömässä koskemuksessa graniitin kanssa löytyy kalkkia kahdessa suurenlaisessa kerroksessa, joita nykyjään hyvällä menestyksellä louhitaan. Savion sementtitehdas ottaa täältä osan raaka-aineestaan. Kaivanto on aivan Paipisten rajan vieressä ja vuorilaji on puhtaasti valkeata sekä hyvälaatuista. Sitä vastoin on se kerros, joka 011 heti rautatien eteläpuolella, sekä laatunsa että paljoutensa puolesta vähempiarvoinen. Nurmijärvellä löytyy myös kaksi kalkki-aihetta. Suurempi niistä on Kytäjän kartanon (Näsegård) maalla Kalkkivuoren torpan vieressä, vaan sitä ei ole vuosisataan louhittu, vaikka siinä lienee vielä melkoisia määriä. Sen pituus on 40 sylen paikoille pinnalta ja leveys 2 syltä. Itse kalkki, joka on erittäin valkeata ja hienorakeista, on gneisiin peittyneenä ja sen kulkusuunta I L:nen. Kivennäisistä siinä löytyi tavallisia kalkkikivi-silikaatteja hyvin niukalti sekä hiukka grafiittia. Toinen aihe on Forsbackan talon lähellä ja täälläkin 011 kalkki sangen puhdasta vieraista aineksista sekä hienorakeista. Rusutjärven koillispuolella Tuusulassa löytyy vanha kalkkikaivos. Kerros, jota on porattu 6 7 jalan syvälle, on pinnalta vaan parin tuuman levyinen, vaan laajenee alas päin hieman. Kalkki on hienosälpäistä ja hiukan sinertävää, ylimalkaan hyvin puhdasta, ja sisältää pieniä suomuja grafiittia, vähän am-

33 fiboolia ja jälkiä kivestä sekä taulusälvästä. Mäntsälän pitäjä on yhtä köyhä kalkista, sillä ainoastaan yhdessä paikassa tiedetään tätä vuorilajia löytyvän. Löydös on Nummisten kylässä Alikartanon (Frugård) maalla ja sitä sanotaan Kalkkisaaren kaivannoksi. Vuorilaji muodostaa I L:een kulkevan, likipitäen pystysuoran, 6 10 jalan levyisen kerroksen, joka on gneisissä graniitin ohella. Kiinteä kallio ei ole paljaana, vaan murtosoran peitossa. Täällä kalkissa, joka on keskirakeista ja hyvin epäpuhdasta, löytyvät kivennäiset ovat luetellut teoksissa: Materialier till Finlands geognosi af H. J. Holmberg ja Beskrifning tili de i Finland funna Mineralier af A. E. Nordenskiöld. Ridasjärvellä Hausjärven pitäjässä löytyvä kalkkikaivos on jo tyhjä ja siis arvoton. Vielä jäljellä olevista jäännöksistä päättäen näyttää vuorilaji kulkeneen Lu Ka:een suuntaan ja olleen hiukan epäpuhdasta laadulleen. Kalkkikiven kokoomuksen valaisemiseksi panemme tähän seuraavat analyysit, jotka ovat tehdyt: N:o I Sipoossa Martinkylässä löytyvästä kalkkikivestä, N:o II Kytäjän kartanonon luona Nurmijärvellä löytyvästä. 31 I. II. Liukenematonta jäännöstä. 3,70 0,70 Rautaoksiidia 5,10 6,00 Hiilihappoista talkkimaata. 1,59 0,68 Hiilihappoista kalkkimaata. 89,50 92,50 Summa 99,89 99,88 Uraliittiporfyyri muodostaa vuorentörmiä sillä murtosora- uraiüttiporkentällä, joka Kaanaanjoen länsipuolella Soukkisten Sälinkään fyyna ' rajalta menee Lu:een suuntaan. Pohjaisosassa tätä kenttää uraliittiporfyyri esiintyy yhdessä amfibooliliuskeen kanssa sekä sisältää samoin kuin tämäkin paltaantuman tapaisia osueita pyrokseenia, epidoottia ja granaattifelsiä, jotka ovat liienorakeisesti sekoittuneet keskenään. Joitakuita kalkkisälpäkiteen kappaleita

34 32 voi siinä myös huomata. Murtosora-ylängön eteläosassa kohoaa eräs korkea uraliittiporfyyrivuori, jolta on avara näköala läheisten tienoiden yli. Melkein LLu:sen päin mainitun löytöpaikan pohjaisesta osasta tulee vähäinen määrä amfibooligneisiä tahi amfibooliliusketta näkyviin, jonka kerrat näyttävät mutkistuneen siihen pahkumaisesti tunkeutuneen uraliittiporfyyrin tähden, joka on täällä muuntunut hiukan liuskaiseksi. Uraliittiporfyyria on sitä paitsi tavattu, kuten jo mainittiin, Karlbergin eteläpuolella, missä graniittia on tunkeutunut amfibooliliuskeesen. Muut vuori- Muut huomatut vuorilajit esiintyvät niin ala-arvoisina ja laj t ' niin vähäisellä alalla, ett'ei niitä, kuten myös muutamia jo ennen mainittuja, karttakaavan pienuuden tähden ole voitu erikseen merkitä. Ne ovat joko aivan vähäpätöisinä kerroksina ympäröiviin vuorilajeihin peittyneinä tahi muodostavat alalleen vähäisiä välimuotoja näiden välille. Hautjärven kylässä Sahajärven kaakkoispuolella Mäntsälässä tavataan kiilleliusketta kahdessa paikassa ja se kulkee P 60 I:ään; läntisemmässä paikassa lähempänä järveä, missä kerrat ovat kallellaan IKa:a kohti, näkyy vuorilajissa epäselvä sekundaarinen liuskaantuminen, kulkeva P I:ään. Muunnoksina kiillegneisistä on kiilleliusketta myös huomattu Kutilan talon maalla Palojoen kylässä Hausjärvellä ja Lahan ja Kupsenkylässä Porneesissa. Amfiboolikiveä on yhdessä dioriitin kanssa pohjaisimmassa osassa Nurmijärveä ja Lopen rajaseuduilla, joka alue on hyvin rikas tästä vuorilajista. Mustajoen luona Lopella sekä useissa paikoin Suolijärven itäpuolella muuttuu amfiboolikivi dioriitiksi ja amfibooliliuskeeksi. Nurmijärven ympärystienoot, varsinkin sen eteläpuoliset, samoin kuin Korven rautatien-aseman ympäristöt ovat erittäin merkillisiä siellä tavattavista useista ja vaihtelevista vuorilajeista, joista muutamia on jo mainittu. Yksi näistä on granaattifelsi, jota löytyy vähä itään Leppälammin kylästä ja jonka ainekset ovat granaatti ja hiukka brontsiittia. Seuraavia Prof. F. J. Wiikin suosiollisesti tutkimia vuorilajeja löytyy osaksi samassa pitäjässä. Leppälammin viereisessä seljänteessä huomattiin jayrokseenigneisiä, joka on ainek-

35 2 silleen pääasiallisesti viheriästä augiitista ja valkeasta maasälvästä ja on saman näköistä kuin Lohjalla ja Suomusjärvellä oleva pyrokseenin sekainen gneisi, joka sisältää mikroskoopillista vollastoniittia ja esiintyy lähellä kalkkikivikerroksia. Nurmijärven eteläpuolella löytyy muutamia törmiä, jotka mustalla ulkonäöllään heti herättävät huomiota. Ne ovat oliviinista puhdasta gabroa, joka on aineksilleen plagioklaasista (labradoorista) ja diallaagista, sisältäen titaanirautamalmia ja on näölleen samanlaista kuin Heinolassa oleva gabro, muuttuen samoin kuin se syeniittigraniitiksi ja graniitiksi. Aivan erillään ja muodostaen yksinäisen saaren Vahaksin järvessä lähellä mainittua rautatienasemaa kohoaa hyvin jyrkkä ja halkeillut sekä rapaantunut vuori. Tämä on oliviinin sekaista amfiboolifelsiä, jonka ainekset ovat amfibooii, augiitti ja oliviini ja on hyvin yhdennäköistä kuin Kurussa ja Suomusjärvellä oleva gabron tapainen oliviinidioriitti. Omin. paino = 3,i. Tiheä viheriäiskiven tapainen vuorilaji, jota on suonena graniitissa Valkijärven läntisellä kylänrajalla Nurmijärvellä, näkyi mikroskoopin alla olevan hienorakeista sekoitusta ruskeista, pitkulaisista ja suorakulmaisista biotiittikappaleista sekä hiukkasesta viheriätä amfiboolia ja väritöntä maasälpää ilman kaksoisviivaisuutta, siis ortoklaasia, jonka nojalla vuorilaji on katsottava viheriäiskiven tapaiseksi minetiksi. Hyvin saman näköistä on viheriäiskivi Paipisten kylässä Sipoossa, ainoastaan sillä eroituksella, että kiillekappaleilla ei ole mitään määrättyjä ääriviivoja. Omin. paino on vähäistä suurempi kuin minetin tavallisesti on, eli yhtä suuri kuin emäksisten tahi eruptiivisten, nimittäin edellisen 2,95 ja jälkimmäisen 3,oo luultavasti imeytymäin, edellisessä rautamalmin ja jälkimmäisessä rikkiraudan vaikutuksesta. Viimemainitussa pitäjässä löytyy yksinäinen törmä eräällä niityllä Hinssankylän (Hindsby) tilusten lounaisessa osassa oliviinin sekaista gabroa, saman näköistä kuin Tyrväällä y. m. paikoissa. Haaran ja Kauklammin kylissä löytyvää amfibooligneisiä voita- HyMyiiua. nee helpon lohkeavaisuutensa tähden käyttää muutamiin tarkoi- vuoru%iia ' tuksiin. 33

36 34 Malmeja ja Tutkittu maa-ala ei ole erittäin rikas malmeista ja hyödyllisistä HvenuuiÄ kivennäisistä; useimmat ovat sitä paitsi jo tunnettuja paikkakunnalla ennen toimitettujen malminetsimisten kautta. Puolen peninkulman päässä Kytäjän kartanosta (Näse gård) itään ovat luvulta tunnetut Hopeavuoren kaivokset, joita on kaksi ja joista H. J. Holmberg on tarkemmin kertonut *). Ympäröivä vuorilaji on hienorakeista harmaata gneisiä, joka muuttuu kvartsiitiksi; malmiläjissä voi vielä huomata jälkiä vaski-, rikki- ja maneittikiisusta luvulla löydettin l»/ 2 virstan päässä Kusilan talosta pohjaiseen päin Arolammin kylässä Hausjärvellä vähäpätöinen rautamalmi-aihe, josta myös Holmberg mainitsee **). Se tutkittiin kahden koekaivoksen kautta, mutta työstä luovuttiin heti. Hevonselän kylässä Porneesissa vähissä määrin löytyvä rautamalmi, joka hyvin voimakkaasti vaikuttaa kompassiin, on edellä mainittu. Toinen heikompi kompassinveto huomattiin myös Kupsenkylässä (Koppsby) samassa pitäjässä heti joesta länteen päin. Näitä tapaa sangen usein Nurmijärven pohjaisosassa, niinpä eräs hyvin selvä huomattiin Hirvijärven pohjaisrannalla Manilan torpan luona sekä Alastalon luona Lopella. Yähä heikompia havaittiin Suolijärven itäpuolella. Tunnettu on, että n. k. kivennäislähteiden vieressä saostuu enemmän tahi vähemmän runsaasti rautamultaa. Tätä ainetta imeytyy silloin ympäröivään maahan ja suomalmi-muodostukset eivät sentähden olekaan harvinaisia sellaisissa paikoissa. Anäsin tilusten luoteisessa kulmassa Tuusulassa tavattiin muutamien sylien levyinen kumpu, jonka hiekkakerrokset olivat kovasti punertuneet läheisistä lähteistä juoksevasta vedestä ja hiekkakerroissa oli siellä täällä herneen kokoisia rakeita suomalmia. Yhtä vähä on tätä malmia lähteiden ympärillä lähellä Hinthaaran (Hindhår) kartanoa Porvoon pitäjässä. Noin kaksi virstaa koilliseen Ohkolan kylästä Mäntsälässä löytyy heti maanpinnan alla eräässä pienessä niityssä 1 2 korttelin pituisia malmikokkareita eli palasia. Kohta Sääksjärven eteläpuolella Mäntsälässä on rannalla vanha kaivos, jossa on jämeätä rikkikiisua; myös siitä on Holmberg maininnut ***). Samaa *) Mainittu teos siv. 13. **) Sama teos s ***) Sama teos s. 14.

37 kivennäistä on vähissä määrin tavattu rautatien porauksissa Järvenpään pohjaispuolella ja Vekkosken länsipuolella ja saman ver ran arsenikki- ja vaskikiisua dioriitissa Hyvinkään aseman luona Etelään päin viimemainitusta paikasta on eräs pieni vuori melkein yksinomaan vaaleanpunaista maasälpää (ortoklaasia), joka on suurina kiteinä. Paikkakunnalla olevien sekä Sälinkään (Sellinge) lasiettä Kellokosken rautatehtaan tähden on löydetty useita kvartsisuonia, jotka kumminkin ovat näyttäytyneet vähäarvoisiksi ja vähän kestäviksi. Ensin mainitun tehtaan varalle ovat nykyjään autioiksi jätetyt ja tyhjennetyt Ridasjärven ja Soukkisten kylien kvartsikaivokset poratut. Myös Nurmijärveltä on kvartsia otettu mainittuun tarkoitukseen eräästä graniittivuoresta läheltä Björkbackan taloa. Kvartsi muodostaa siellä muutamia pyöreitä, parin sylen laajuisia risoja sekä on sangen puhdasta. Viitasen talon tykönä, pitäjän eteläosassa löytyy myös kvartsi-kaivos, mutta mitään kovin suuria määriä ei kahdesta viimemainitusta paikasta ole toivottavissa. Tuusulassa tavataan usein kvartsisuonia, vaikka epäpuhtaita ja vähäpätöisiä. Niinpä on esim. virstan päässä Hyrylästä (Skavaböle) etelään päin graniitissa muutamien sylien pituinen ja korttelin levyinen kvartsisuoni. Runsaammin on sitä eräässä vuoressa etelään päin siitä pienestä purosta, joka laskee Keravanjokeen Ånäsin kohdalla. Pohjaisin kärki on melkein kokonaan kvartsia, joka kuitenkin monessa kohden on epäpuhdasta punaisen maasälvän tähden. Muutoin on vuori pienten kvartsisuonien lävistämä, jotka taas eteläpäähän yhtyvät vähän suuremmaksi 2 3 korttelin levyiseksi suoneksi. Kellokosken (Mariefors) rautatehtaan ympärillä gneisi usein sisältää kvartsisuonia, joissa tavataan pieniä kaivoksia. Kvartsia niistä on louhittu rautatehtaan varalle. Melkein kaikissa vuorissa, jotka ovet noin pari virstaa Ohkolan kylästä etelään päin Mäntsälässä olevan pienen vesimyllyn ympärillä, löytyy kvartsisuonia; vähä siitä länteen päin kulkee amfibooligneisissä kahta korttelia leveä ja 60 jalkaa pitkä suoni valkeata sangen puhdasta kvartsia. 35

38 36 Irtaimet maakerrokset. Murtoso- Niin tasaisesti näyttävät murtosora ja peltosavi yli karttalehden levinneiltä, että voi tulla kysymys siitä kumpi näistä maalajeista täyttää suuremman alan. Sen kuitenkin huomaa heti, että murtosora esiintyy yleisemmin vuoriseuduissa ja on harvinai-" sempaa vähemmän vuorisissa tienoissa. Näissä sitä kuitenkin joskus tapaa sangen ruusaalti suurina yhtäjaksoisina kenttinä, joissa 011 epätasaisuuksia pinnassa sen kautta, että leveitä, mataloita harjunmuotoisia ylänköjä kulkee yhteen suuntaan niiden välisten notkojen kanssa, jotka usein ovat saven ja soiden peittämiä. Tehtyämme nämä yleiset ilmoitukset tulee seuraavassa tarkemmin kerrottavaksi miten murtosora esiintyy kussakin tutkituista pitäjistä. Nurmijärvellä se täyttää pohjaisessa osassa suuremman pinta-alan kuin eteläisessä. Merkittäviä ovat Sääksjärven ja Kytöjärven väliset murtokivi-särkät, jotka kulkevat osaksi Lu Karoon, osaksi Ko Lo:sen. Edelliseen suuntaan kulkevat myös Hirvijärven luoteispuolella olevat murtosora-vallit, joita 011 usein hyvin vaikea eroittaa läheisestä vierinsorasta. Tuusulan pitäjässä ei ole juuri mitään mainittavaa murtosorasta sanottavaa. Sen kasautuminen valleiksi ja mäkilöiksi on hyvin tavallista ja jonkinlainen harjunmuoto tulee näkyviin järven länsipuolella, jossa se muodostaa pieniä, samaan suuntaan kulkevia seljänteitä. Samanlaisia harjunmuotoisia murtosora-ylänköjä tavataan luoteisessa osassa Mäntsälää, jossa niiden suunta on P E:nen. Aivan lähellä eli Soukkisten länsiosassa ne menevät pohjaluoteiseen sekä Koiviston talon polijaispuolella länsiluoteiseen suuntaan. Myös muualla kulkee murtosora-kenttien halki puheen-alaisia moreenin tapaisia mataloita vallia, jotka ovat Tuusulassa olevien näköisiä ja selvästi muodostuneita, jos kohta eivät olekaan erittäin pitkiä. Näin on laita Kivilammin polijaispuolella Sälinkään (Sellinge) kylän koillisessa kulmassa, missä vallien pituussuunta on I L:nen. Myös Hausjärvellä löytyy näitä kulkien Ko:een eli melkein samaan suuntaan kuin pitäjän halki kulkeva vierinkivi-harju. Muutoin ovat murtosora-ylängöt

39 jokseenkin tavallisia Laitilan- ja Ridasjärven välillä. Sipoon pohjaisosassa on murtosoralla verrattain ala-arvoinen sija ja 011 ylimalkaan rajoittunut kapeiksi vöiksi vuorien juurien ympärille. Toisin 011 sitä vastoin asianlaita keski- ja eteläosassa, missä ei ainoastaan alavat laaksot, vaan joskus myös vuorien huiput ovat peitossa. Mitä murtosoran fysiikallisiin ominaisuuksiin tulee, esiintyy se useina, tyypillisestä eroavina, eri muunnoksina. Niinpä se on joskus, vaikka pieniä särmikkäitä kiviäkin on sen seassa, siihen sekaantuneen kivijauhon tähden hyvin löyhää eikä erittäin tiukkaan pakkautunutta, milloin taas on siihen sekoittunut pyöreitä kiviä ja enemmän tahi vähemmän puhtaaksi huuhdottua soraa siinä määrin, että siitä syntyy n. k. hyökysoraa. Näin on käynyt Ohkolan ja Nummisten kyläin tienoilla Mäntsälässä sekä siellä täällä Hausjärvellä ja Nurmijärvellä. Toisinaan peittää murtosora muutamien jalkojen vahvuudelta kerrallista keskikarkeata soraa ja toisinaan se lienee vaan paikalla syntynyt rapaantumistulos, joka ohuena kerroksena peittää vuoriperää. Ylimalkaan viittaa sen kokoomus siihen, että se on paikkakunnan vuorilajeista muodostunutta; eräässä paikassa Sälinkään (Sellinge) kylässä se ei ole kuitenkin hyvin vaaleanväristä ja näytti olevan vähän kaoliiniksi muuttunutta, ehken jonkun runsasmaasälpäisen alkuvuorilajin tähden. Missä murtosora ja laaksojen peltosavet yhtyvät, sekoittuvat nämä maalajit keskenään, josta syntyy murtokivi-savea, jota usein on melkoisen laajalti. Karttalehden piirissä on ainoastaan noin kolmekymmentä uurteita. uurrehavaintoa tehty. Sekä sentähden, että vuoriperä on vähän paljaana, että tämän helpon rapaantuvaisuuden tähden, koska se on suurimmaksi osaksi graniitti-toisintolajeja, ovat tämän laatuiset jääajan merkit niin harvinaisia. Selvänä todistuksena tästä jälkimmäisestä seikasta on se, että muistoonpannuista kolmesta kymmenestä havainnosta ainoastaan kymmenen on graniitissa. Suurin määrä eli kolmetoista 011 gneisissä, neljä gneisigraniitissa, kolme dioriitissa ja kolme syeniittigraniitissa. Yiheriänkiven kaltaiset ja metamorfiset vuorilajit kestävät paremmin ilman-ainesten vaikutusta ja ovatkin paremmin voineet säilyttää uurteita 37

40 38 häviämästä. Kun puheen-alainen seutu on niin kaukana sisämaassa, on tavallisesti pihamailla tahi missä kallion pinta on jonkun puron huuhtomana parhaiten tilaisuutta tällaisten havaintojen tekemiseen. Mitä niiden suuntaan tulee, on se yleensä jokseenkin sama. Keskimäärä koko karttalehdeltä on P 28 L *), mutta eri pitäjissä se on keskimäärin Nurmijärvellä 10 havainnosta P 20 L, Tuusulassa 2 havainnosta P 27 L, Porneesissa 7 havainnosta P29 L, Porvoossa 2 havainnosta P 25 L, Mäntsälässä 7 havainnosta P36 L, Hausjärvellä 2 havainnosta P 35 L ja Sipoossa 3 havainnosta P 27 L. Vaikka havaintojen lukumäärä siten on sangen pieni, näkee kuitenkin, että niiden suunta tulee enemmän läntiseksi kuta idempänä havaintopaikka on. Ainoastaan yhdessä paikassa on ristiuurteita huomattu, nimittäin noin virstan päässä Palvan talosta etelään päin Ridasjärven kylässä, missä toinen jakso kulki P5 I:ään, toinen P40 L:een. Sen sijaan on uurteita huomattu pystysuorissa vuorenseinämissä kahdessa paikassa, nimittäin?> l / 2 virstan päässä Vahjärven kylästä länteen päin Pukkilassa, jossa niiden suunta oli P E:nen ja Haaran kylässä Mäntsälässä, jossa ne kulkivat PlO L:eenja niiden kalteuskulma oli 13 Lu:ta kohti, niiden- Kallioihin koverrettuja suurempia tahi pienempiä syvennykrat J3 ' siä, joita sanotaan hiidenpadoiksi, ei ole kovin suurta määrää tutkitulla alueella. Saaristossa niitä sitä vastoin huomaa useammin ja syy niiden harvinaisuuteen kauempana sisämaassa on luultavasti sama kuin uurteidenkin; ne ovat päällä olevan sorakerroksen peitossa. Muutamia harvoja on kuitenkin tavattu, joista syvin on kahden muun kanssa Monsalan tilaa vastapäätä Pukkilassa toisella puolen maantietä, joka vie Porvoon kaupungista Mäntsälään, olevassa suuressa graniittivuoressa. Kaikki kolme ovat sorvatut erääsen rappuun vuoren itäpuolelle, suurin pohjaisimmaksi ja on 4,5 jalkaa syvä ja 2,5 jalkaa läpimitassa. Sitä seuraava on vaan 2 jalkaa syvä, mutta elipsinen muodolleen, jonka suurempi akseli on 4 jalkaa ja pienempi 3 jalkaa. Ete- *) Kompassin väärinnäytöstä ei ole otettu lukuun

41 Iäisin on vielä pienempi, nimittäin ainoastaan 1 V 2 jalkaa syvä, mutta ympyriäinen suulta ja 3 jalkaa läpimitassa. Niiden seinät ovat erittäin hyvin hiottuja ja tasaisia paitsi ensin mainitun, jossa oli muutamia kohopaikkoja graniitissa löytyvien kvartsisuonien tähden. Mitään täyteainetta ei niissä tavattu, koska ne tutkittaessa olivat tyhjiä. Vähän pienempi on se hiidenpata, joka on n. k. Kattilanvuoressa Tuusulassa. Se on graniittivuoren läntisellä rinteellä, joka on hyvin jyrkkä, ja on 4 jalan syvyinen, sen läpileikkaus on elipsinen, jonka suurempi akseli on 4 jalkaa P:sta E:ään, pienempi 3 jalkaa I:stä L:een. Pata, jonka sivut suun alapuolelta hieman laajenevat, oli vähää ennen tyhjennetty ja sen sisällyksenä sanottiin olleen soraa ja nyrkin kokoisia pyöreitä kiviä. Vähän matkan päässä luoteesen Skogsträskistä, joka on Helsingistä Sipoon kirkonkylään vievän suuren maantien eteläpuolella, huomattiin juovikkaassa graniitissa 3 jalan syvyinen ja yhtä leveä hiidenpata. Sillä oli hyvin sileäksi hiotut seinät ja osa täyteaineesta, jona oli soraa ja kiviä, oli vielä jäljellä. Erään toisen sanottiin olevan Norrkullan eteläpuolella, mutta sitä ei löydetty. Yhtä syvä kuin viimeksi mainittu on se, joka on osaksi karttalehdellä näkyvällä, meren lahdessa olevalla Hilvarnin saarella. Pata, joka on aivan lähellä rantaa, on 2 jalkaa leveä. Heti Sköldvikin eteläpuolella on niitä kaksi, kumpikin 1 jalka läpimitassa ja 1 / 2 jalkaa syviä. Rahvas kertoi, Nurmijärven kirkolta Raalan (Råskog) säteriin vievän maantien pohjaispuolella olevan kolme hiidenpataa, mutta, vaikka niitä ankerasti etsittiin, ei niitä voitu löytää. Siirtolohkareita tavataan parhaasta päästä itäisissä osissa snrtoiohkarttalehteä milloin vuorenjyrkänteille, milloin mäenrinteille, joskare,u ' kus myös savitasangoille laskeutuneina. Ensin mainituilla asemapaikoillaan ne ovat joskus niin uhkarohkeissa asennoissa, että näyttää siltä, että niiden vähimmästäkin koskettamisesta pitäisi syöksyä jyrkännettä alas, jollei niitä siitä estäisi joku vähäpätöinen tuki. Lohkareiden suuruus on hyvin vaihteleva, kolmen kyynärän kehästä useampiin kyynäriin läpimitassa, ja kun joku pienen huoneen kokoinen lohkare on suurella tasangolla, on sen 39

42 40 näkö aivan hämmästyttävä. Nurmijärven pitäjä, joka on läntisin, on sangen köyhä merkillisistä siirtolohkareista, sillä ainoastaan Nukarin kylässä niitä oli useampain sylien pituisia ja korkuisia, jotka olivat rapakiveä. Luoteesen päin Hirvijärvestä, niin muodoin Lopella, on myös sangen suuria, jotka ovat gneisiä, graniittia ja paikkakunnalla esiintyvää diöriittia. Paljoa lukuisammin niitä näkee jo Tuusulassa ja Hausjärvellä. Edellisessä on monin paikoin tavattu kookkeita siirtolohkareita, jotka ovat läpimitassa 10 ä 12 jalasta 20 å 25 jalkaan. Tavallisimmasti ne ovat ympäröivän seudun vuorilajeista ja muodolleen hieman vaihtelevia ja pyöreäsärmäisiä. Siinä kulmassa, jonka Koskisillalta Nahkelaan (Nackskog) vievä tie ja Rusutjärven itäistä sivua pitkin menevä tie muodostavat, on summaton joukko kivilohkareita soisella, vuorisella, hiekkaisella ja soraisella maalla. Lohkareet ovat runsasgranaattista harmaata gneisiä, graniittia ja syeniittigraniittia. Suurin näistä näyttää maantieltä katsoen kalliolta ja se on ryhmä 4 suuremmasta ja muutamista pienemmistä kivistä, jotka alkujaan näyttävät muodostaneen yhden ainoan kivilohkareen, koska ne kaikki ovat samaa vuorilajia. Tämä on kiillegneisiä ja sen kulkusuunta sama kaikissa lohkareissa, joka on lisätodistuksena siitä, että ne ovat yhdestä ainoasta syntyneet. Suurin näistä kallionkappaleista on 30 jalkaa pitkä, 30 jalkaa korkea ja 24 jalkaa leveä, hyvin särmikäs ja kasvaa ruohoa, sammalta ja puita, joista suurin on 20 jalkaa korkea. Joukko suuria graniitti-siirtolohkareita on yhdessä jonossa Ko:sta Lorsen Pahamäen vuorella, joten järjestyneinä niitä harvoin tapaa. Muutoin on Tuusulassa ainoastaan kirkon lähistössä tavattu rapakivi-siirtolohkareita, mutta ne eivät ole harvinaisia sillä osalla Hankoniemen Lahden harjua, joka kulkee Hausjärven läpi. Tässä pitäjässä ovat siirtolohkareet melkoisen kookkaita, sillä useimmat ovat noin 12 jalkaa läpimitassa, mutta asemansa puolesta jollakin eri maalajilla ne eivät ole merkittäviä. Mäntsälän pitäjä taas ei ole erittäin rikas näistä lohkareista. Sälinkään kylässä (Sellinge) itään päin maantiestä on 3 suurta gneisi-siirtolohkaretta suorassa rivissä P45 L:een suuntaan ja noin 70 80

43 kyynärän päässä toisistaan. Luoteisin, joka on suurin, on noin 18 jalkaa pitkä, 66 jalkaa korkea ja keskimäärin 18 jalkaa leveä, jotka mitat ovat otetut maan päällä olevasta osasta. 3 suurta siirtolohkaretta samaa vuorilajia löytyy Ison-Ahon torpan viereisellä vainiolla noin pari virstaa itäkaakkoon edellisestä paikasta, joista eteläisin on melkoista suurempi kuin äsken mainittu. Rajalla Pukkilaa vasten on muutamia pienempiä lohkareita amfibooliporfyyria, jonka perusaine on maasälpää ja kvartsia, sekä Sääksjärven kestikievarin ympärillä olevilla savikentillä muutamia gneisilohkareita. Tämän yhteydessä mainittakoon, että parissa paikassa on huomattu kivikasoja, joissa kivet ovat enemmän tahi vähemmän pyöristyneitä. Toinen on Jatulinkalliolla Nummisten kylässä, missä kivet, jotka ovat melkoisen suuria, muodostavat soikean kasan, joka on noin 60 jalkaa pitkä ja 30 jalkaa leveä, sekä pitempi pohjaan ja etelään, toinen Mäntsälän kirkonkylän itäkulmassa. Paitsi jo mainittua Pahamäellä Tuusulassa olevaa siirtokivi-kerrostumaa on samanlainen Hautjärvellä Sahajärven länsipuolella olevan itäisemmän vuoren läntisellä rinteellä. Kivikokous, jossa on melkein yksinomaan enemmän tahi vähemmän reunoiltaan kuluneita kiviä, jotka ovat samaa lajia kuin vuorikin ja joskus soran sekaisia, muodostaa pitkän ja kapean vallin, jonka pituussuunta sattuu yhteen vuoren sivun kanssa eli menee suuntaan P 20 I. Karttalehden kaakkoisella alueella, niinkuin Sipoon ja Porvoon pitäjissä on siirtolohkareita hyvin lukuisasti. Näillä tienoin alkaa myös rapakivi-siirtolohkareita useammin näkyä ja olisivat varmaan vieläkin yleisempiä, jollei niitä nopean rapaantumisensa tähden kernaasti ja usein käytettäisi tientekosoraksi. Kaakkoon päin Hevonselän kylästä on eräällä pellolla mahtava sirtolohkare, joka on 14 jalan korkuinen ja 10 jalan levyinen sekä kielanmuotoinen. Sipoon kirkon itäpuolella on myös useita mahtavan kookkaita rapakivi-lohkareita. Suurin lienee kuitenkin se gneisi-siirtolohkare, joka on Porneesin kirkosta pohjaiseen ja maantiestä länteen päin; sen pituus on 36 jalkaa, korkeus ja leveys 14 jalkaa. Porneesin kappelissa Mustajankallion lounaisella syrjällä Rotko. 41

44 42 tavattiin pieni rotko, joka luultavasti on syntynyt vuorenvieremästä. Sen korkeus, joka vaihtelee yhdestä neljään jalkaan, on suulta suurin ja itse rotko jakautuu useampiin haarakkeisin eli osastoihin, joita pitkin joskus voi tunteutua 5 6 syltä vuoreen. Vierinsoraa, Vierinsora, joka on sangen yleistä kartta-alueella, esiintyy pääasiallisesti enemmän tahi vähemmän selvämuotoisina harjuina; usein muodostaa se pitkiä yhtämittaisia seljänteitä, vaan melkein yhtä usein se on jakautunut useiksi perättäin seuraaviksi kukkuloiksi, jotka luultavasti jollakin tavoin ovat kuuluneet yhteen, vaan sittemmin suuremmassa tahi vähemmässä määrässä turmeltuneet, joten yhtäjaksoisuus on hävinnyt. Sekä selvämuotoisuutensa että laajuutensa tähden tulee ensi sijalle karttalehiiankonie- delle sattuva osa Hankoniemen Lahden harjusta. Tämä tulee "enta^t heti Ärkkylän kartanon koillispuolella Hausjärvellä karttalehden pohjaiselle rajalle ja kulkee tästä aivan yhtämittaisena Hyvinkäälle saakka eli 14 virstan matkan. Harju on täällä erittäin kauniisti muodostunut ja on jyrkkä länttä kohden, vaan muuttuu itää kohti hitaasti viettäväksi kangashiekka-kentäksi. Tällä puolen sen harjaa peittää pitkillä matkoilla leveä vierinkivi-sarka. Sen viereen kerrostuneesen kangashiekkaan on sekoittunut paljo suuria kiviä, jota vastoin tämä vastaisella puolella on aivan puhdasta niistä. Sen leveys ei vaihtele erittäin paljon; päinvastoin kulkee harju tavattoman tasaisesti 1 tahi V 2 virstan levyisenä, vaan kapenee kuitenkin joskus, kuten Siltulan talon lähistössä siihen määrään, että pitkin sen harjaa kulkeva maantie täyttää sen kokonaan. Puheen-alaisella matkalla lähtee siitä kohti-suoraan sen omaa suuntaa vastaan eli Lu:ta kohti kaksi pientä sivuhaaraa, toinen Vartoisten kylää kohti, toinen Kerkkalan taloa kohti, joiden eteläsivut ovat hyvin jyrkkiä. Nurmijärvelle tullessaan Hyvinkään rautatien-aseman ja samanimisen kylän välillä eli noin puolen peninkulman matkalla se on useissa paikoin taittunut, mutta saa taas heti sen paikan eteläpuolella, missä Vantaanjoki sen taittaa, alkuperäisen yhtämittaisen luonteensa ja pitää sen Märkiänjärvelle saakka. Nyt seuraa sangen tiheään taitteita; harju kadottaa pitkäveteisen muotonsa, mutta sitä voi sei-

45 västi seurata, koske se usein tulee melkoisen laajaksi muodostaen leveitä ylätasankoja, kohta sen perästä kokonaan hävitäkseen ja sittemmin esiintyäkseen pieninä, mutta selvästi muodostuneina harjukumpuina, niinkuin Korven aseman luona. Tästä etelään päin se taas näytäksen Nummenpään kylän tykönä ja levenee yht'äkkiä noin 3 virstan levyiseksi kentäksi, joka on osaksi kangashiekasta ja joka yhtä pitkänä ulottuu Selkisten kestikievariin Vihtiin, jossa se taas katoaa. Koko matkalla Hyvinkäältä Selkisiin se on, kuten äsken osoitettiin, hyvin vaihteleva leveydelleen ja on tavallisesti keskeltä tahi hiukan enemmän pohjaiselta puolelta vierinsoraa, kun taas kangashiekka vaipan tavoin verhoaa sivuja ja varsinkin eteläsivua vasten leviää yli tasankomaan. Tämän mukaan on luoteinen sivu aina jyrkempi, joka joskus nousee suoraan noin 40 jalkaan. Joskus ryhmyisenä ja melkein pallomaisesti pyöristyneitä vierinkiviä täynnä se leviää usein melkoisiksi ylätasangoiksi, joilla ei näe juuri mitään muuta kuin kangashiekkaa. Etenkin sellaisilla paikoilla voi usein havaita yhdensuuntaisia, ainoastaan muutaman sylen levyisiä ja korkuisia vierinkivi-vallia, kolmekin rinnakkain. Kun nämä yhtyvät poikkivallien kautta, kuten usein sattuu, sekä sivut ovat hiekan peitossa, olisi taipuvainen otaksumaan, että täten syntyneet syvennykset olisivat alkuna noihin omituisiin harjukuoppiin. Harjun sivut ovat jyrkimmät Sääksjärven, Matkalammin ja Solttilan torpan eteläpuolella. Heti Sääksjärven koillispuolella leviää harjun suuntaan leveä ylänkö, jonka pohjainen sivu on jyrkkä Märkiänjärveä vasten, jonka pohjaispäähän se myös loppuu. Hiukan nankomeetelään päin Hyvinkään kylästä, jossa harju ensin leviää roiksi kangashiekka-kentiksi, lähtee siitä haarake Ka:oon. Vaikka lähteviä se on usein taittunut ja kahdessa paikassa, nimittäin Nukarin kestikievarin luona ja Tuusulan rajalla, Vantaan- ja sen syrjäjoen Palojoen katkaisema eikä myöskään erittäin leveä, kohoaa se paikoittain aina jalan korkuiseksi. Raalan (Rådskog) koillispuolella ja ennen kuin se tulee Tuusulaan se laajenee hieman ja on ylimalkaan jyrkempi koillista kohden. Jälkimmäisessä pitäjässä tämä sivuharju esiintyy vaan suurempina tahi pie- 43 haarakkeita.

46 44 nempinä kangashiekan ympäröiminä kumpuina, jotka ovat eri kaukana toisistaan ja joita voi seurata Rusutjärven itäpuolitse Skavaböleen ja edelleen suoraan etelään päin Helsingin pitäjän rajaa kohden. Päinvastoin kuin Nurmijärvellä ovat nämä harjukukkulat, joista useat menevät yhdensuuntaisesti keskenään viimemainitun järven itä- ja lounaspuolella, kunnes ne taas yhtyvät Tuusulanjärven eteläpäässä, paljoa jyrkempiä länttä kohden ja yhtyvät vähitellen itää kohden niitä ympäröivään kangashiekkaan. Eteläpuolella sitä jokea, jonka kautta Rusutjärvi laskee Tuusulanjärveen, nousee harju kahdessa jaksossa hyvin jyrkäksi kiilan muotoiseksi harjaksi, joka noin 240 jalan matkalla on niin kapea, että sillä kulkija esteettömästi voi katsella 55 horisonttia vasten vinoja rinteitä alas molemmin puolin. Vähää pohjaisempana eli Ylätalon kylän tienoilla Hausjärvellä lähtee Hankoniemen Lahden harjusta töinen sivuharju, joka on tosin vielä useammin taittunut ja jota vasta useain virstain päässä taas voi huomata, vaan josta näkee jälkiä kauas Tuusulaan. Sen suunta on yleensä sama kuin edellisen, s. o. Lu Ka:nen, vaikka se Hausjärvellä menee enemmän pohjaan ja etelään Haapasaaren talon luo, missä se kääntyy ensin mainittuun kulkusuuntaan. Laitilanjärven pohjais- ja eteläpuolella esiintyvät harjukukkulat ovat ehken tästä lähteviä sivuharjuja, tahi tekevät ne erityisen yhdensuuntaisen harjun, päättäen Lu-Ka:oon Mäntsälään saakka ulottuvista kangashiekka-kentistä. Haapasaaresta lähtien kapenee harju ja, päästyään Tuusulan rajan yli, se tulee hyvin jyrkäksi ja korkeaksi, jolloin sen harjaa peittää summaton joukko pyöristyneitä kiviä. Nyt se katoaa puolen peninkulman matkalla ja näytäksen vasta Kaunisnummen luona, jonka tilan pohjaispuolella se taas päättyy terävään jyrkkään kiilaan. Jonkun virstan päässä Nummenkylästä (Malmas) pohjaiseen päin on taas pieni kumpu, joka etelää kohti muuttuu kangashiekkakentiksi. Harju jatkuu sitte itää kohti Pietilään ja Haarajoen myllyn itäpuolella on vielä eräs jyrkkä mäki jälkenä tuosta pienestä harjusta. Samaan suuntaan eli Lu Ka:een alkaa Hyvinkään aseman lähistössä Hankoniemen Lahden harjusta Janak-

47 kalan tutkitun osan läpi usein taittunut harjunseljänne. Arolammin kylän luoteispuolella sen katkaisee eräs suuri suo ja on pitkin pituuttaan hyvin, matala. Läpi sen osan Loppea, joka kuuluu karttalehdelle kulkee useita pieniä harjukumpuja samaan Lu Ka:een suuntaan, kuten Ylös- ja Alastalon luona sekä pitkin Pitkäjärven etelä- ja länsirantaa. Ne ovat alkuna pitäjän pohjaisosassa oleviin harjuihin eikä niitä voine pitää Hankoniemen Lahden harjusta lähtevinä sivuharjuina. Yhdensuuntaisesti tämän kanssa menee Nurmijärven ja Vihdin rajalla useita pieniä ja usein taittuneita vierinkivi-muodostuksia, jotka kuitenkin pian eli kohta Lopella saavat aivan vastakkaisen eli sen suunnan, joka on muille tässä pitäjässä oleville harjuille omituinen. Mäntsälässä ja Pukkilan rajaseuduilla esiintyvät vierinkivi-muo- M&ntauian dostukset ovat hajallaan olevia harjukumpuja, joista Lu Ka:oon ' i J l kulkevat ovat parhaiten muodostuneita. Sellaista usein taittunutta harjunseljännettä voi selvästi seurata Kilpijärven pohjaispäästä Mäntsälän kirkon ohitse Yahjärven kylään Pukkilaan. Tällä välimatkalla ovat vierinkivi-muodostukset mainitun kirkon luona ja Kotojärven pohjaisrannalla Sälinkään (Sellinge) vanhan kartanon tykönä enin kehittyneitä. Jälkimmäinen on sangen korkea ja on jyrkempi etelää kohti, jota vastoin toisen sivun kalteus on aivan vähäpätöinen. Edellisessä voitiin 4 5 kyynärän syvyisestä sorakuopasta huomata seuraava kerrosjakso: päällimmäisnä ei oikein selvästi kerrallinen 1 jalan vahvuinen sorakerros, sen alla selvästi kerrallista soraa 2 4 jalkaa vahvalti, sitte noin l / 2 jalkaa vahva savikerros tuuman vahvuisina, hyvin ohuiden hiekkakerrosten eroittamina kertoina. Lähinnä saven alla on hyvin hienoa harmaata hiekkaa suippenevina kerroksina vuoroitellen vähä karkeamman kangashiekan tapaisen hiekan kanssa. Tätä hienoa hiekkaa on paikoittain 3 4 jalan vahvalti harjun sisustassa. Eräässä hiekkakerroksessa on mykiön muotoisia osueita eli risoja, jotka myös ovat kerrallisia ja ovat puhtaampaa ja hienompaa sekä hiukan saven sekaista hiekkaa. Koko äsken kerrottu harjunseljänne on luultavasti vähän pohjaisempana olevasta Lahden ja Lappeenrannan välisestä suuresta har- 45

48 46 juryhmästä lähtevä sivuharju, ja sellainen sivuhaarake on myös Kaukalammin tienoilla oleva vähemmin selvästi kehittynyt vierinkivi-muodostus. Tämänkin suunta on sama kuin edellisen s. o. Lu Ka:nen. Toinen ryhmä harjumuodostuksia, joiden suunta on Ko Loinen, siis yhdensuuntainen Hankoniemen Lahden harjun kanssa sekä melkein kohtisuora uurteiden suuntaa vastaan, kulkee Mäntsälän lounaisen osan keskitse Hirvihaaran kylästä Ohkolan ohitse. Edellisen kylän luona se esiintyy kapeana, matalana, mutta selvämuotoisena vallina mennen IKo:een suuntaan, jonka päällitse ja vieritse maantie kulkee. Lähempänä jälkimmäistä paikkaa se kohoaa tuntuvasti samalla kuin se levenee, mutta vetäytyy taas kokoon yhtä kapeaksi ja matalaksi Ohkolan tykönä. Aivan tämän vieressä kulkee sen eteläpuolella lyhempiä harjuja tämän suuntaan, joka on hyvin murtosoran tapaista ja muistuttaa paljon semmoista moreenin tapaista muodostusta, joka vastaisi vierinkivi-harjujen sisäsydäntä. Sitä paitsi se johtaa paljon mieleen kertomuksessa karttalehteen N:o 5 mainituita Lopella olevia pieniä harjuja, joilla on sama kulkusuunta kuin täälläkin. Paitsi nyt mainittuja suurempia vierinkivikerrostumia, joiden asemassa ja sijoituksessa on jonkun verran säännöllisyyttä, löytyy niitä useita pienempiä, joilta puuttuu tämä ominaisuus ja jotka ovat hajallaan melkein yli koko karttaalueen kaikenmoisissa suunnissa. Lukuisimmasti niitä kuitenkin on Nurmijärvellä ja sisältävät parhaasta päästä vierinsoraa, joka on kumminkin hyvin kangashiekan sekaista. Erittäin luonteenomaista näillä pienillä harjumuodostuksilla näyttää olevan niiden hevosenkengänmuoto sekä että ne useimmiten ovat jonkun vuoriylängön rinteellä. Harju- Selvää on, että sellaisessa seudussa, jossa harjumuodostus on kuoppia. jojjgggjjjjjq hyvin edustettuna, siinä löytyvät harjukuopatkaan eli supet eivät voi olla harvinaisia. Niitä onkin tavattu monin paikoin ja toisinaan sangen kookkaitakin. Suurimmat ovat tuolla pienellä, Hankoniemen Lahden harjusta lähtevällä sivuharjulla Ärkkylän kartanon pohjaispuolella. Täällä niiden läpimitta vaihtelee 120 ja 400 jalan välillä ja syvyys 50 ja 80 jalan välillä. Niiden muoto on tavallisesti pyöreä, vaikka oli eräs elipsin muotoinen-

49 kin, ja sivut hyvin kivisiä, mutta pohja on hienoa hiekkaa. Vähää pienempiä ovat ne, joita tapaa Hankoniemen Lahden harjussa Sääksjärven eteläpuolella, jossa ne ovat läpimitalleen 200 jalkaan saakka sekä syvyydelleen jalkaan. Pohjalla on joko lähde tahi pieni lampi, kuten Vihtjärven eteläpuolella olevassa harjukuopassa. Samalla harjunseljänteellä löytyy Suomiaisten kylän lähistössä myös muutamia mahtavia harjukuoppia. Tuusulassa löytyy luoteesen päin Tapionlinnasta Hyvinkäältä alkavassa suuremmassa sivuharjussa 90 jalan levyinen, mutta ainoastaan jalan syvyinen harjukuoppa. Syynä siihen, että sen syvyys on niin pieni, on se, että sen pohjana on suo, nimeltä Fatisuo. Ylinnä jo mainitulla Sälinkään (Sellinge) vanhan kartanon viereisellä harjukummulla on useita syviä, kraterinmuotoisia ja suurenmoisia kuoppia, joista useimmat ovat Lu Ka:een suuntaan ja muodostavat välilleen jonkinlaisia harjanteita. Niiden syvyyden voi arvata jalaksi ja sivujen kalteuden 30 asteeksi. Niiden pohja on vierinsorasta, jonka päällä voi olla hiekkaa tahi olla ilman sitä. Omituisesti kyllä oli eräs kuopan pohja tehty perunamaaksi. Alastalon eteläpuolitse Lopella kulkevassa vierinkivi-kummussa löytyy jyrkkäsivuinen harjukuoppa, jonka pohjalla on pieni suo samoin kuin Tuusulassa olevassa. Tämän syvyys on vähän suurempi eli noin 50 jalkaa. Kangasliiekka ei täytä tutkitulla alueella erittäin suuria Kangasalueita. Pääasiallisesti se leviää pitkin mainittuja vierinkiviharjuja enemmän huomattaviksi kentiksi, mutta muutoin sen esiintyminen on sangen harvinaista. Erillään harjuista sitä tapaa Sipoon ja Porneesin seurakuntain pohjaisosassa, joista edellisessä paikassa se usein muodostaa mataloita hevosenkengän muotoisia mutta kuitenkin avaranlaisia riuttoja, niin että kaaren kärki on pohjaista kohti. Muutoin se lienee yleisintä Tuusulassa ja Hausjärvellä, missä se harjuista syntyneenä sekundaarisena tuloksena uskollisesti seuraa näitä enemmän tahi vähemmän laajalti levinneenä näiden juurille. Mitä sen esiintymiseen juuri vierinkivimuodostusten vieressä tulee, näyttää kuin kangashiekka-kentät olisivat laajempia näiden eteläpuolella, joka on luonnollinen seu- 47

50 48 raus siitä, että seutu ylimalkaan viettää siihen suuntaan ja että hiekka on harjuista huuhtoutunut. Useita esimerkkiä tästä voi mainita. Niinpä esim. on sen vähäpätöisen harjun jatkona, joka on lääninrajalla Hautjärven itäpuolella, monen virstan pituinen kangashiekka-kenttä, Laitilanjärven eteläpuolella Hausjärvellä olevat pienet harjut päättyvät noihin suuriin Keravanjärven itäja eteläpuolella oleviin kenttiin, Nukarilta Palojoelle kulkevan harjunseljänteen pohjaissivulla ei ole ensinkään kangashiekkaa, vaan sen sijaan eteläsivulla ja Tuusulanjärven eteläpäässä olevien vierinkivi-kumpujen jatkona karttalehden eteläreunaa vasten on avaroita kangashiekka-kenttiä. Sitä paitsi on kangashiekka tässä pitäjässä kentän etelä-rajoilla paljoa hienompaa laadulleen kuin muualla, niin että se on melkein tuhkahienoa Rusutjärven luoteispuolella sekä Jussilan tykönä. Mitä sen uiko näköön tulee, on se hyvin muuttelevaa. Sen väri vaihtelee tummanpunaisesta vaaleanpunaiseen tahi aivan valkeaan ja hiekanjyvien koko sangen karkeasta sorasta jauhomaiseen. Tavallisimmin on hiekka hyvin löyhää, koska se on puhdasta murtosorassa usein kiinnittävästä kivijauhosta, mutta Nummisten ja Ohkolan kyläin välisen tien varressa Mäntsälässä huomattiin noin jalan syvällä kerros, jonka vahvuus jäi tuntematta, hyvin tiukkaan yhteen liittynyttä eli sulloutunutta karkeata soraa, jossa ei voitu nähdä mitään kiinnitysainetta. Hiukan yhteen sulloutunutta kangashiekkaa löytyi eräässä pienessä, 2 virstan päässä Kurun kylästä etelään päin Hausjärvellä olevassa hiekkakentässä. Täällä oli hiekka kuitenkin hyvin omituisen näköistä, sillä hiekka, joka oli hyvin pienistä maasälpä- ja kvartsijyväsistä, oli siihen sekaantuneiden kiillesuomujen kautta jakaantunut kertoihin, joten se oli hiukan karkealiuskaisen gneisin näköistä. Ainoa paikka, missä useampia eri hiekkakerroksia oli näkyvissä ja voitiin sen tähden tarkemmin ottaa huomioon, oli Nummenkylän (Malmas) tykönä Tuusulassa, missä eri kerrat ylhäältä alaspäin olivat seuraavat: 1 jalka harmaanruskeata soraa, sisältävä kasvinjuuria, 1 % jalkaa hienompaa hiekkaa eri värisissä ohuissa kerroissa; % jalkaa hienoa vaaleata kvartsihiekkaa, 2 jalkaa eliptisesti pyöristyneitä

51 läpimittaisia kiviä, x / 2 jalkaa hienoa valkeata hiekkaa epätasaisissa aaltomaisissa kerroissa, V 4 jalkaa karkeampaa hiekkaa eli soraa, % jalkaa hienoa hiekkaa, jonka perästä tuli 3 5 tuuman suuruisia kiviä ja karkeata soraa. Harvassa on niitä paikkoja, missä kerroksinen savi esiintyy Kerroksista maan pinnassa, kuitenkaan ei niin laajalti, että sitä olisi voitu merkitä kartalle. Herajoen kylän kaakkois- ja pohjaispuolella Janakkalassa näkyi sitä pieninä pilkkuina pelloilla ja Nummenpään kylässä Nurmijärvellä, missä viljelysvainiot melkoiseksi osaksi ovat kerroksista savea. Sitä vastoin sitä on usein tavattu muutamien jalkain vahvuisen peltosavi-kerroksen alla. Näin on laita viimemainitun pitäjän keski- ja pohjaisosassa, missä sitä on 1 2 jalan syvällä, sekä käytetään tiiliksi, joita väestö kehuu aivan erinomaisiksi. Että se myös on erittäin soveliasta maanviljelykseen, näkee siitä, että Nummenpään peltoja pidettiin viljavuuden puolesta paikkakunnan muita peltoja etevämpinä. Samaten löytyy sitä keskiosassa Tuusulaa, järven ympärillä, etenkin sen itärannalla olevissa savihaudoissa ja muuttuu se usein peltosaveksi, sillä, kun se ei ole liian märkää, se hajoaa mielellään joskus tasaisiksi palasiksi. Monin paikoin kahden puolen Pukkilan ja Mäntsälän rajaa on tämän maalajin löytöpaikkoja huomattu, jotka täälläkin ovat muutaman jalan vahvuisen peltosavi-kerroksen peitossa. Sellainen paikka on Hietaisten kartanon pohjaispuolella Hautjärvellä, missä savi on 1 3 millim. vahvuisissa vuorottelevissa harmaissa ja ruskeissa kerroissa. Muutamien virstain päässä tästä itään päin rajalla Orimattilaa vasten löytyi sen joen rannalla, joka Sahajärvestä juoksee Pukkilaan, 6 8 mm:n vahvuisiin kertoihin jakaantunutta harmaanruskeata savea, jota myös on äsken mainitun järven luona sekä siinä paikassa, missä tie menee Hautjärveltä Pukkilaan. Mäntsälän eteläosassa 3 virstan päässä Sääksjärven kestikievarista Pukkilaan vievän maantien varrella sitä myös nähtiin. Molemmissa viimemainituissa paikoissa ne olivat eri värisiä, pystysuoraan jakaantuneita, edellisessä hyvin ohuisin vuoluihin, jälkimmäisessä % V 2 tuuman suuruisin kuutioihin. Kerroksista, vähän hiekan sekaista savea 49 4

52 50 Kellokosken (Mariefors) tehtaan vieressä olevasta syvästä rantaäyräästä Tuusulasta on tutkittu, ja saatiin siitä seuraava tulos: Hiekkaa.. 36,6 pros. Piihappoa ,7 n Savimaata.. 13,3 >i Rautaoksiidia ,3 ii Manganioksiidia ,5 n Talkkimaata.. 0,4 ii Kalkkimaata.. 2,2 ii Natria.. 1,3 n Rikkihappoa.. 1,0 }i Fosforihappoa ,6 i> Vettä ja org. aineita.... 4,0 v 98,9 pros. Vaikka peltosavi tosin on hyvin levinnyttä yli karttalehden, ehken yhtä paljon kuin murtosora, näyttää kuin sitä useissa paikoin ei olisi erittäin vahvalti. Äsken huomautettiin, että sen alla oleva kerroksinen savi parissa paikassa tulee maanpintaan ja että tätä usein peittää sangen ohut, ainoastaan 2 4 jalan vahvuinen peltosavi-kerros. Sen laatuisia ovat Nurmijärven ja Tuusulan pitäjäin keskiosat, mutta sitä vastoin on tätä maalajia runsaasti muissa osissa kartoitettua maa-alaa. Vaikka se on pääasiallisesti kerrostuneena pitkin vesistöjä, ottaa se kuitenkin usein melkoisia aloja, missä nämä puuttuvat, kuten Torpan kylän tienoilla Pukkilassa. Tämä alue sekä Kellokosken (Mariefors) ympäristöt lienevät laajimpia savitasankoja, samoin kuin Nukarin ja Raalan (Råskog) ympärillä Nurmijärvellä olevat kentät. Näölleen se on yli koko alueen hyvin yhden muotoista ja on vaalean tahi harmaanruskeata, tavallisen tiheätä, jäykkää ja sitkeätä savea, jossa melkein aina on pieniä mustanruskeita pilkkuja. Että se kangashiekka-kenttäin tahi murtosoran lähellä hiekan sekaantumisen kautta kadottaa paljon plastillisuuttaan, on luonnollista. Sen ruskeanharmaa väri muuttuu syvemmällä sinisenharmaaksi, jota värimuunnosta varsinkin usein tavataan soiden alla,

53 vaan jonkun kerran hiekankin alla. Siten tavattiin kaivaessa Sälinkäällä (Sellinge) olevan suuren P Lu:n rahkasuon länsireunalla parin jalan paksun turverahkan alla V 2 jalkaa hienoa kivetöntä hiekkaa sekä sen alla hiekatonta sinisenharmaata, hienoa plastillista savea. Sitä paitsi on semmoista, mutta hyvin vetelää, savea huomatta parissa paikassa matalan ja pienen Kaukalammin rannalla, jossa sitä on tuuman paksuisen hyllyvän ruohovaipan eli n. k. leton alla. Peltosaven vahvuus on muutamin paikoin sangen suuri, kuten Nummisten kylässä Mäntsälässä, Kellokosken (Mariefors) tienoilla ja pitkin sitä leveää laaksoa, jossa Sipoonjoki luikertelee ja jossa joet ovat kaivautuneet syvälle maahan, niin että niillä usein on jalan korkuiset jyrkät savirannat. Hyvin hiekan sekaisen, Pukkilan kirkonkylästä otetun peltosavi-näytteen on huomattu sisältävän: Hiekkaa 43,9 pros. Piihappoa 34,4 Savimaata 4,5,, Rautaoksiidia 7,5 Kalkkimaata 1,2,, Talkkimaata 0,3 Natria jälkiä Rikkihappoa jälkiä Fosforihappoa 0,3 Vettä ja org. aineita... 9,o 101,i pros. Tulvasavi näytäksen etupäässä saaristossa eli vesirikkaissa xuivasavea. seuduissa, muodostaen yhdistyssiteitä saarien tahi niiden ja manteren välille taikka myös laskeutuen pitkin matalain lahtien rantoja, sanalla sanoen siellä, missä maa nykyisin on kohonnut meren aalloista. Semmoisilla alueilla, joilla on runsaasti juoksevaa vettä, se kerrostuu pitkin vesistöjä. Vaikka niitä ei puutu siltä alueelta, joka on tämän kertomuksen esineenä, on tulvasavea huomattu ainoastaan yhdessä paikassa, nimittäin Sälinkään (Sellinge) ja Soukkisten kyläin läpi Mäntsälässä virtaavan pienen Kaanaanjoen 51

54 52 rantoja pitkin. Savi on täällä jakaantuneena oluiisin kertoihin, joiden pinnat ovat epätasaiset, joita ei voi nähdä päältä päin, vaan siitä, että se lohkeaa helposti niitä myöten. Sitä syntyy sen kautta, että puro tulvii keväisin ja syksyisin yli äyräittensä. Liej..», Nykyaikaisista muodostuksista on liejua hyvin niukalti. Sen löytöpaikat sattuvat yhteen edellisen maalajin kanssa siten, että sitäkin on mataloissa, pian maatuvissa lahdissa tahi missä maata muodostuu, mutta ainoastaan seisovan veden ääressä. Melkein luonnostaan lankeavia liejun kerrostumispaikkoja ovat siis lasketut sisäjärvet tahi lammit ja juuri semmoisessa paikassa sitä on tavattukin. Ennen löytyi Uotilan (Otby) ja Numlahden (Numlaks) tilain välillä Nurmijärvellä kaksi pientä järveä, jotka nykyjään ovat hävinneitä, ja niiden sijalla.muodostaa lieju ruskean tavattoman vetisen maalajin, jolle ei uskalla astua. Tämä joko kasvaa erittäin tuuheata ruohoa tahi on tiheän kasvikerroksen peitossa, jonka väliimmälläkin sysäyksellä voi puhkaista. Tumtta. Samoin kuin murtosoraa löytyy turvettakin runsaammin siellä, missä kiinteä vuoriperä useammin pistää maanpintaan. Myöskään ei se ole harvinaista pitkin harjunselänteitä ja näyttääkin sangen uskollisesti seuraavan näitä, leviten niiden kahden puolen melkoisiksi kentiksi. Suurimmat kerrostumat ovat Nurmijärven keskiosassa eli siinä, missä Hankoniemen Lahden harju menee. Luonnollisesti on turvetta suurimmissa soissa myös vahvemmalti, jonka tähden esim. Kurkisuossa Kytäjän kartanon (Nääs) tilalla sen vahvuus on yli 30 jalkaa; eräässä suossa Paloniemen torpan luona Mäntsälän kirkonkylässä ei vielä 15 jalan syvällä oltu päästy kerroksen läpi. Sen sijaan vähenee sen vahvuus tuntuvasti pienemmissä turvekerrostumissa, joissa se usein on vaan 3 4 jalkaa, kuten monin paikoin Tuusulassa. Turvemutaakin tavataan etupäässä pienemmissä soissa, mutta turverahkaa taas suuremmissa. Tuomaalan (Thomasby) vieressä Tuusulassa olevassa suossa kairattiin tutkimuksilla käytetyillä 5 jalan pituisilla kairoilla, mutta tällä syvyydellä oli vaan valkeata oksien ja juurien sekaista sammalta. Samoin on laita Tuhamäen luona mainitussa pitäjässä olevassa rahkasuossa, jonka muutoin tekee omi-

55 tuisen näköiseksi joukko siinä olevia kuivuneita puita. Useimmat noista sangen solakoista männyn rungoista ovat juuresta niin lahonneita, että ne helposti voi kaataa kumoon, eikä siinä muitakaan kasvavia puita löydy. Ohkolan kylän ympärillä Mäntsälässä olevat suot ovat siitä merkillisiä, että niiden reunat kohoavat joskus tasan kulkevissa viivoissa jyrkkinä ja pystysuorina 3 5 jalkaa niitä ympäröivän saven yli. Nämä suot eivät ylimalkaan ole hyvin vesiperäisiä, vaan missä vielä pieniä suolätäköitä löytyy, pienenevät nämä yhä enemmän turpeen kasvamisen kautta pitkin niiden rantoja. Sattuu sen tähden joskus, että jonkun näissä lammissa käytetyn aluksen jäännöksiä löytyy itse suohon peittyneinä. Niinpä eräästä suosta, joka on Skavabölestä kaakkoon päin Tuusulassa, kerrottiin muutamia vuosia sitte löydetyn vanhan ruuhen. Muutoin eivät suot kolkkoutensa ja niukan kasvillisuutensa tähden, missä vaan joku pieni surkastunut tahi kuivettunut mänty on korkeamman kasvielämän ainoana edustajana, ole juuri miellyttävän näköisiä eikä maanmieskään suvaitse niitä mielellään lähellään, jollei hänen ole onnistunut niitä ojittamalla kuivata, jossa tapauksessa ne voivat tuottaa erinomaista hyötyä viljelijälle. Kahdesta paikasta karttalehdeltä on tehty analyysejä kootuista turvenäytteistä. I on kiinteätä turvetta Kytöjärven eteläpuolelta Nurmijärveltä ja II löyhempää turvetta Onkimaan kylästä Mäntsälästä. 53 i. II. Hygroskoop. vettä. 11,74 14,83 Kaasuja 45,94 5 0,42 Hiiltä. 24,77 23,oi Tuhkaa 17,55 11,74 Summa 100,oo 100,oo

56 54 Kun näiden kahden turvelajin tuhkaa vielä kemiallisesti tutkittiin, huomattiin edellisen, joka oli valkeaa, hiukan ruostepilkkuista sisältävän: Piihappoa 87,n pros. Fosforihappoa 1,72 Rikkihappoa 1,28 jälkimmäinen taas, joka oli ruosteenkeltaista, sisälsi: Piihappoa 47,so pros. Fosforihappoa 1,40,, Rikkihappoa jälkiä. K Zr Useissa paikoin on niissä soissa, jotka ovat karttalehden yläosassa, kasvien jäännöksiä huomattu. Näitä ovat eri syvälle peittyneet puunrungot, puunjuuret ja tuohikerrokset. Ridasjärven eteläpuolella olevassa rahkassa huomattiin eräässä syvässä laskuojassa suuri joukko enemmän tahi vähemmän vaakasuorassa olevia puunrunkoja ja honkain oksia, jotka olivat sangen hyvin säilyneitä. Mäntsälässä olevissa turvekerrostumissa löytyi taas jokseenkin lahonneita koivun runkoja, juurillaan seisovia hongan kantoja sekä mainittuja tuohikerroksia. Näiden kaikkien kadonneen kasvullisuuden jäännösten esiintymisen voi helposti selittää sen kautta, että puut ovat ruvenneet lahoamaan, kuten edellä mainitussa Pahamäen luona olevassa suossa, ja sammalen nopean kasvamisen kautta. Lähteitä. Noin 120 lähdettä on karttalehden piirissä tavattu sekä lämpömäärälleen määrätty. Näillä määräyksillä ei kuitenkaan ole erityistä arvoa, koska kunkin lähteen lämpömäärä vaihtelee sangen paljon vuorokaudenkuluessa, pääasillisesti riippuen siitä onko se päivänpaisteessa vai ei. Melkein puolella on lämpömäärä

57 5 :stä 7 :sen C, jota paitsi oli muutamia, joiden lämpömäärä oli yli 12 C, mutta joita ei erittäin ole muistiin pantu. Mitä näiden ryhmitykseen tulee, on niitä sangen lukuisasti Hankoniemen Lahden harjun läheisyydessä, mutta niitä näkyy kuitenkin jokseenkin hajallaan yli koko alueen, kukaties hieman runsaammalti pohjaisosassa. Jaettuina eri pitäjiä ja pitäjän-osia kohden on 36 muistiin pantu Mäntsälästä, 22 Porvoon pitäjästä, 20 Nurmijärveltä, 16 Hausjärveltä, 14 Tuusulasta, 11 Sipoosta ja 2 Helsingin pitäjästä. Järjestettyinä lämpömääränsä mukaan on 3:n lämpömäärän huomattu olevan 4 ja 5 :n C välillä 26:n 5 ja 6 :n C 37:n 6 ja 7 :n C 32:n 7 ja 8 :n C 8:n 8 ja 9 :n C 7:n 9 ja 10 :n C 5:n 10 ja ll :n C 3:n 11 ja 12 :n C eli yhteensä 121 lähdettä, joiden keskilämpömäärä on 7,09 C. Runsaan vesimääränsä tähden on seuraavat muistiin pantu: Nurmijärven pitäjässä: Stenhackan torpan luona Kytäjän kartanon (Nääs) maalla 5 C. Solttilan torpan luona saman kartanon maalla 6 C. Rajamäen pysäkin luona Hankoniemen Hyvinkään radalla 5 C. Vääräkallion luona saman rautatien varrella 5 0 C. Itään päin kirkonkylästä Vantaanjoen varrella 5 0 C. Hypärän talon koillispuolella 5 C (18*81). Hausjärven pitäjässä: Vantaan kylässä Kultalähde" niminen 5 O. Kurun kylässä Romo" niminen 5 C. Mäntsälän pitäjässä: Lähellä Sälinkään kartanoa Tripoli" niminen 5 0 (18181). 55

58 56 Kaukalammin kestikievarin polijaispuolella tien vieressä 7,5 C (18&81). Heti Sihvolan talon pohjaispuolella Saaristen kylässä 6,5 C (18^81). Kaksi lähellä Siiverinkartanoa (Siversberg) tien varressa, eteläisempi 6 C (18yffi8l); pohjaisempi 8 C (18^81). Vasemmalla puolen Antialan talon vieressä olevaa puroa Mäntsälän kirkonkylässä 5,5 C (18^81). Ohkolan kylän maalla yhdessä ryhmässä 8 lähdettä; suurin läpimitassa 12 jalkaa 7 C. Tuusulan pitäjässä: Niityssä Ånäsin luona, missä maa eräässä paikassa on lettoa, joka on yli 30 jalkaa ympäri mitaten ja jossa on useita pieniä lähteensilmiä 6 O (18*81). 1 virstan päässä lounaasen päin Skavabölestä lähellä jokea useita lähteitä, joista suurin läpimitassa 12 jalkaa, 6 C (18^81) Eräässä niityssä lähellä Jussilan taloa, kenties suurin pitäjässä, läpimitta 18 jalkaa, 7 C. Vedenjuoksu tavattoman runsas, josta syntyy suurenlainen puro. Länteen päin Nahkelasta (Nackskog) lähderyhmä, joka on jalkaa läpimitassa ja jossa on joukko hyvin pieniä lähteensilmiä, 7 C (18^81). Aivan tätä lähellä pohjaiseen päin suuri lähde, 6 jalkaa nelikulmaan, 5 O. (18^81). Porvoon pitäjässä: Vekkosken ja joen välisen rautatien johdon alla useita lähteitä, joiden sanottiin olleen syynä sen penkeren sortumiseen, joka ennen tehtiin tuon sangen syvän laakson yli, 7 C (18 V ni81. Kaksi virstaa länteen joesta Löfkosken ja Kirveskosken välisen rajan vieressä 6 C (18^81). la virstaa länteen Kupsenkylästä (Koppsby), pituus 18 jalkaa, leveys 4 jalkaa, 5 C (18wi81). Vielä lännempänä toinen leijussa, 30 jalkaa leveä, 8 C (18^81).

59 Henriksdalin torpan tykönä 6,5 C (18^81). Koilliseen Kupsenkylästä (Koppsby), 6 jalkaa lämpimitassa, 7 C (18^81). Yahjärven kylän tykönä 6 C. Halkisten kylän itäpuolella on suon reunassa useita lähteitä, joista kaksi on sangen suurta. Toinen on läpimitassa 12 jalkaa ja 2 jalkaa syvä, toinen on yhtä syvä ja 9 jalkaa läpimitassa, ja molempien lämpömäärä 6 C. Edellisessä lähteessä oli, merkillistä kyllä, paljo sangen siiuria ahvenia ja särkiä, jotka väestön väitteen mukaan olivat tulleet Isojärvestä pitkin matalaa ja vuolasta puroa, joka juoksee lähteestä mainittuun järveen; kalansaaliin tässä lähteessä vakuutettiin nousevan moneen kappaan vuodessa. Sipoon pitäjässä: Paipisten kylän maalla rajalla Mäntsälää vasten 7 C. Linnanpellon (Borgby) luona 7 C. Martinkylän (Mårtensby) maalla Tuusulan rajaa vasten 6 C. Niin kutsuttuja,,kivennäislähteitä"on muutamia muistiin pantu, jotka ovat tunnettavat selvästä raudanmausta ja joista eroaa hyytelömäistä rautaoksiidihydraattia. Niiden arvo terveyslähteinä on aikoja sitte hävinnyt; kuitenkin käyttänevät vielä vaatimattomat ihmiset joitakuita niistä terveysveden-juontiin. Sen sijaan että ne melkein kokonaan puuttuvat karttalehden länsiosassa, ovat ne.itäosissa jokseenkin tavallisia. Tuusulan pitäjässä: Sen puron vieressä, joka lähellä Anäsiä laskee Keravanjokeen, on useitä pieniä lähteitä, joista kaksi on raudanpitoista 22 lämpömäärä 9 C (18^81). Sipoon o pitäjässä. Martinkylän (Mårtensby) lähistössä 6 C. Mäntsälän pitäjässä: _ 57 Kaukalammin kylässä, ei kaukana siitä paikasta, missä tie

60 58 Hautjärvelle menee Mäntsälän rajan yli, on kaksi lähdettä; pohjaisemmalla on selvä raudanmaku ja sitä käytetään vielä terveyslähteenä ja oli lämpömäärälleen 6,5 C, tien eteläpuolella oleva oli puolta astetta kylmempi. Porvoon pitäjässä: Kaakkoon Vekkosken kylästä on kaksi pientä raudanmakuista lähdettä, jotka ovat rautaoksiidihydraatin peittämiä 10 C (18ya81). Mainitun kylän tykönä runsasvetinen lähde 6,5 O. (18vm8l)- Lounaasen päin samasta kylästä 7 C. (18^81). Saksalan (Sacksby) länsipuolella 6 C (18^81). (Kylä on ulkopuolella karttalehteä, mutta lähde sen sisäpuolella). muinaisjäännöksiä ja -taruja. Vaikka jotkut osat karttalehden seuduista ovat sangen tiheään asuttuja, josta voisi edellyttää pitkää sivistystä, ovat menneen ajan muistot kuitenkin erittäin harvinaisia. Niitä on vaan pääasiallisesti muutamia kivikumpuja ja hiidenkiukaita, joiden asema on seuraava: Nurmijärven pitäjässä: Hirvijärven etelärannalla löytyy joitakuita kivikumpuja arvattavasti sitä lajia, joita siellä täällä tavataan maamme sisäosissa. Mitään näitä koskevia muinaistaruja ei liikkunut. Porvoon pitäjässä: N. k. Jättiläisvuoren huipulla lähellä sitä paikkaa, missä Mustijoki (Svartså) laskee mereen, tavattiin pieni, noin 2 kyynärää korkea ja 6 kyyn. leveä hiidenkiuas. Onko eräs toinen Mustajankalliolla oleva pyöreistä päänkokoisista kivistä tehty kasa oikea hiide nkiuas, on jätettävä ratkaisematta. Että sitä kuitenkin on pidetty semmoisena näkee siitä,

61 että tätä kumpua, joka on 50 jalkaa läpimitassa, on kaivettu. Koska siinä on hiekkaa jo muutamien korttelien syvällä, supistuu koko hiidenkiuas luultavasti vaan pieneksi vierinkivi-kentäksi. Taru kertoo, että Laivakalliolle Porneesissa entisinä aikoina eräs suolalaiva on joutunut haaksirikkoon ja että siitä on löydetty useita osia, niinkuin rautakiskoja y. m. Kuten näkyy ovat tiedot puheenalaisessa suhteessa erittäin köyhiä, jonka vuoksi niitä kenties ei olisi pitänyt ensinkään mainitakaan; kuitenkin voivat ne ehken antaa aihetta niiden tarkempaan tutkimiseen muinaistieteellisessä suhteessa. 59 Korkeudeiimääräyltsiä, jotka perustavat tutkimuksen vaakitsijan toimittamiin mittauksiin. 75 jalkaa. Korkein kallio Sjöskogin kylässä 163 Keravan asemapiha Järvenpään asemapiha 163., Mäntsälän kirkko 268 Hyvinkään asemapiha 372 Hankoniemen Lahden harjulla oleva Sääksjärvi. 333 Korkein kohta tällä harjulla 5 virstan päässä koilliseen Hyvinkäältä 475

62

63 SUOMEN GEOLOGINEN TUTKIMUS. Ilm estyneitä let* rtta Ich tiä. Vj Tuönalaisui k artta Ich t i(l Tornio '.wntttdal HelsvnJt.i