Osallistavaa kehittämistä asumisyksikössä

Transkriptio

1 Työelämän tutkimuspäivät Työryhmä: Osallisuus ja yhteisöllisyys monimuotoisissa työyhteisöissä uudistavien, dialogisten tutkimus- ja kehittämismenetelmien mahdollisuudet ja haasteet Arja Koski Diakonia-ammattikorkeakoulu Ilse Vogt Diakonia-ammattikorkeakoulu Osallistavaa kehittämistä asumisyksikössä 1. Johdanto Helsingin kaupungin sosiaaliviraston asumisen tuen (ASTU) yksikön, ympäristöministeriön ja Diakonia-ammattikorkeakoulun (Diak) yhteisessä ATLAS-hankkeessa on vuosina kehitetty asukaslähtöistä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä vahvistavaa asumissosiaalista työtä Vanhan viertotien asumisyksikössä. Asumisyksikkö tarjoaa asunnon pitkäaikaisasunnottomille, jotka tarvitsevat ammatillista tukea asumisessaan ja elämässään. Yksikössä tuetaan asukkaiden päihteettömyyttä tai päihteettömyyteen pyrkimistä. Yksikössä on 105 asukasta ja 19 sosiaali- tai terveysalan koulutuksen saanutta työntekijää sekä vastaava ohjaaja ja johtaja. ATLAS-hankkeen toimijoina olivat asumisyksikön asukkaat ja työntekijät, Diakonia-ammattikorkeakoulun lehtorit, asiantuntijat ja opiskelijat. Hankeprosessin kokonaisuudesta vastasivat Diakin asiantuntijat Arja Koski ja Ilse Vogt. ATLAS-hankkeen tavoitteina olivat osallisuutta ja yhteisöllisyyttä vahvistavien toimintakäytäntöjen kehittäminen, asukkaiden ja työntekijöiden yhdessä toimimisen ja yhdessä kehittämisen tukeminen, asukkaiden osallistumisen ja keskinäisen vertaistuen vahvistaminen sekä tukea työntekijöiden tutkivaan työotetta ja asumissosiaalista työtä. Hanke toteutettiin osallistavan kehittämisen keinoin, toimintatutkimuksellista työotetta hyödyntäen ja soveltaen. Ohjatussa prosessissa tuettiin moninaisin menetelmin asukkaiden ja työntekijöiden osallisuutta ja yhdessä kehittämistä. Hankkeessa kehitettiin asumisyksikköön asukasosallisuutta vahvistavia ja yhteisöllisiä toimintakäytäntöjä, selkeytettiin asumisprosessia, työyhteisön toimintaa ja esimiehisyyttä. Kehittämisprosessin aikana kertyi runsaasti kokemustietoa asumissosiaalisen työn työkäytäntöjen luomisesta ja kehittämisestä, tavoitteellisesta yhteistyöstä ja sen johtamisesta sekä prosessia tukevista ohjausmenetelmistä. Työelämän kehittämisen näkökulmasta olennaista ATLAS-hankkeessa oli kaikkien toimijoiden kokemukset osallistavasta ja yhdessä kehittämisestä sekä uuden työyhteisön toiminnassa kehitetyt toimintakäytännöt asumisyksikön arjessa. Kokemusten pohjalta on mahdollista mallintaa osallistavan kehittämisen kokonaisprosessia; sen lähtökohtia, tavoitteita ja toteuttamista. 2. Taustalla asunnottomuusohjelmat ja asiakaslähtöisyys Suomen hallitusohjelmassa, valtakunnallisessa Kaste-ohjelmassa sekä EU strategiassa on tehty linjauksia heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tukemiseksi. Tavoitteena on edelleen hyvinvointi- ja terveyserojen kaventuminen järjestämällä sekä asiakaslähtöisiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja että kehittämällä toimivia palvelujärjestelmiä ja toiminnan rakenteita. (vrt. Sosiaali- ja terveysministeriö 2012; Valtiovarainministeriö 2015.) Helsinki on sitoutunut valtakunnallisiin pitkäaikaisasunnottomuusohjelmiin (Paavo I, ja Paavo II, ), joiden yhtenä linjauksena on ollut kehittää työtä asumisyksiköissä sekä palveluverkostoissa. Kehittämistyössä on todettu, että edelleen tarvitaan palvelujen sisällön (palvelukonseptin) ja asumissosiaalisen työn (työmenetelmät ja niiden mallintaminen) kehittämistä yhteistyössä kuntien, asumispalvelujen tuottajien ja alan asiantuntijaorgan- 1

2 isaatioiden kesken. (Karppinen 2013, Timonen 2014.) Paavo II-ohjelma saa jatkoa, kun käynnissä olevaan hallitusohjelmaan kirjattu Aune-ohjelma käynnistyy vuoden 2016 alussa. ATLAS-hanke linkittyi pitkäaikaisasunnottomuus-ohjelmiin ja sen suunnittelun lähtökohtana oli kehittää Helsingin kaupungin asumispalveluita asiakaslähtöisemmiksi. ATLAS-hankkeen suunnittelussa pidettiin tärkeänä sitä, että asukkaat ja asumisyksikön koko työyhteisö osallistuvat kehittämishankkeeseen aktiivisina toimijoina. Hanke eteni osallistavana kehittämisprosessina, jolloin asumisyksikön kehittämisen rinnalla oli mahdollista tarkastella osallistavan kehittämisen mahdollistavia elementtejä ja mallintaa osallistavan kehittämisen kokonaisprosessia. 3. Osallisuus ja osallistava kehittäminen ATLAS-hankkeessa Osallisuuden käsite on ollut vahvasti esillä 2000-luvun yhteiskunnallisessa keskustelussa sekä korostettuna eri hyvinvointiin ja terveyteen liittyvissä lainsäädäntöhankkeissa ja toimenpideohjelmissa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman II-vaiheen (Sosiaali- ja terveysministeriö 2012) yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä riskiryhmien mahdollisuuksia osallisuuteen. Osallisuus yhteiskunnassa voidaan nähdä jokaisen kansalaisen mahdollisuutena terveyteen, koulutukseen, työhön, toimeentuloon, asuntoon ja sosiaalisiin suhteisiin. Yksilön näkökulmasta osallisuus on ensisijaisesti kokemus johonkin kuulumisesta ja tunne oman toiminnan sekä ajatusten merkityksestä sekä mahdollisuus toimia oman kiinnostuksen mukaan (Meriluoto, Marila-Penttinen & Lehtinen 2015, 7.) Nyt vuonna 2015 osallisuus ja kokemus osallisuudesta nähdään keskeisenä ihmisen mielenterveyden ja elämänhallinnan näkökulmasta. Tavoitteena on ennalta ehkäistä mielenterveys- ja päihdeongelmia sekä mahdollistaa näistä ongelmista kärsiville ihmisille tuki ja hoito sekä turvallinen asuminen. Sosiaali- ja terveyspalveluissa asiakkaiden osallisuutta ja toimijuutta on pyritty vahvistamaan kehittämällä asiakaslähtöisiä palveluita ja toimintatapoja. Asiakkaan osallisuus mahdollistuu kun palvelujen tuottajat, ammattilaiset viime kädessä hyväksyvät, huomioivat ja hyödyntävät palveluiden käyttäjien asiantuntijuuden. Asiakkaan osallisuus voi toteutua osallisuutena omaan hoitoon ja kuntoutukseen, osallisuutena palveluiden kehittämiseen sekä osallisuutena palveluiden järjestämiseen. Asiakaslähtöisellä työtavalla on tutkitusti todettu olevan positiivisia vaikutuksia asiakkaan ja työntekijän yhteistyösuhteelle. (Laitila 2010.) Huolimatta tutkimuksista ja kehittämistyöstä viime vuosina on käyty ja käydään edelleenkin kriittistäkin keskustelua siitä, että käytännössä sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaiden osallisuus on kaukana valtakunnallisten ohjelmien retoriikasta ja myös lainsäädännön tarjoamista mahdollisuuksista. Hyvärin ja Laineen (2012, 52) mukaan kansalaisten ja palvelujen käyttäjien osallistaminen on viime vuosina ollut kehittymätöntä eikä sitä ole nähty keskeisenä kehittämistyön tavoitteena. ATLAS-hanke vastasi tähän kritiikkiin. Osallistavan kehittämisen juuret ovat osallistavan toimintatutkimuksen traditiossa, jossa yhteisö määrittää arvioinnin tavoitteet samalla kun yhteisöä kehitetään. Prosessi itsessään voimaannuttaa yhteisöä lisäämällä tietoisuutta resursseista ja synnyttäen toimintaa. Tutkija on prosessiin sitoutunut oppija ja kehittäjä muiden toimijoiden rinnalla. Tämä korostuu kun tavoitteena on toiminnan kehittäminen ja muutos. (Rahman 2008; Keskitalo 2015). Osallistavan kehittämisen menetelmät voidaan nähdä muuttuvan työelämän avaintekijöinä ja toimijat avaintoimijoina. Sosiaali- ja terveydenhuollossa muutokset koskevat yhtä hyvin palvelunkäyttäjän aseman tai tilanteen muutosta kuin yksittäisen työntekijänkin työtä. Keskeinen kysymys on, miten ja millaisin edellytyksin kehittämistyön kannalta keskeiset toimijaryhmät ovat mukana prosessin eri vaiheissa ja ketkä kuuluvat avainryhmään. Parhaimmillaan kehittämiseen osallistuvat asiakkaat, työntekijät ja esimiehet. Erityisen tärkeänä pidetään lähiesimiesten roolia. (Vuokila- Oikkonen & Hyväri 2015, ) 2

3 ATLAS-hankkeen osallistavan kehittämisen prosessissa hyödynnettiin toimintatutkimuksellista työotetta ja siten tavoitteena oli myös palveluprosessien ja ammatillisten käytäntöjen muuttaminen ja kehittäminen muutoksessa. Hankkeessa kiinnostus kohdistui siihen, miten asioiden tulisi olla. Eri työ- ja toimintatilanteita jäsennettiin asukkaiden ja työntekijöiden kokemusten, asumisyksikön työkäytäntöjen ja toiminnan pohjalta. Näissä tilanteissa teoria ja käytäntö yhdistyivät keskusteluissa ja koulutuksellisissa osioissa. (vrt. Heikkinen 2001.) Kehittämisprosessissa toiminnan ja tutkimisen samanaikaisuus sekä välittömän ja käytännöllisen hyödyn saavuttaminen tulivat näkyviksi. Oman työn tutkiminen yhdessä asukkaiden kanssa mahdollisti työntekijöille myös kehittämistarpeiden näkyväksi tekemisen, kysymisen, toiminnan suunnittelun, kokeilun, tekemisen, seurannan ja arvioinnin. (vrt. Fetterman, Kaftarian & Wadersman 1996, 17; Kuula 2000,10.). Hankkeen aikana keskusteltiin siitä, miten hankkeen aikaansaannoksia ja prosessia hyödynnetään sekä kytketään osaksi laajempaa toimintaa ja sen kehittämistä. Kysymys on viime kädessä eettisistä valinnoista; näemmekö asukkaat kykenevinä toimijoina vai ovatko he vain palautteen antajia saamastaan palvelusta. (vrt. Laitinen & Niskala 2013, ) ATLAS-hankkeen prosessia voidaan kuvata jatkuvana toiminnan kehittämisen kehänä, joka jäsentyy eri vaiheiden kautta useista ongelmanratkaisutilanteista. Tällöin myös ymmärrys asumissosiaalisesta työstä on jaettu asukkaiden, työntekijöiden, esimiesten, opiskelijoiden ja hankeprosessin ohjaajien kesken. Jatkuva toiminnan kehittäminen edellyttää jatkuvaa arvioivaa otetta ja toimijoiden osallistumista jaettuun tiedon tuotannon prosessiin (vrt. Toikko & Rantanen 2009; Sanerma 2009). Hankkeen osallistavan kehittämisen foorumeina olivat kuusi kertaa vuodessa toteutetut työpajat ja työntekijöiden sekä esimiesten konsultaatiot. Työpajoihin osallistuivat asumisyksikön asukkaat ja työntekijät. Työpajojen toteutus perustui osallistujien välisen vuorovaikutuksen ja yhdessä toimimisen vahvistamiseen, joita mahdollistettiin käyttämällä monipuolisia toiminnallisia menetelmiä. Työpajat sisälsivät myös koulutuksellisia osuuksia, joiden sisältö vastasi asumisyksikön työntekijöiden ja asukkaiden kokemiin koulutustarpeisiin. Konsultaatiot olivat luonteeltaan työnohjauksellisia ja niissä käsiteltiin asumissosiaaliseen työhön ja kehittämishankkeeseen liittyviä kokemuksia, ajatuksia ja tunteita. 4. Voimavarakeskeisyys, dialogisuus ja reflektiivisyys osallistavassa kehittämisessä Voimavarakeskeisen lähestymistavan ytimessä ovat luottamus ihmisen voimavaroihin ja kykyihin, ihmisen kunnioittaminen, vuorovaikutussuhteen arvostaminen, toiveikkuus, tulevaisuussuuntautuneisuus ja luovuus. Voimavarakeskeisen lähestymistavan taustateoriana on sosiaalinen konstruktionismi, jonka perusajatuksen mukaisesti todellisuus rakennetaan ja jaetaan aina paikallisesti ihmisten välisissä vastavuoroisissa suhteissa (Gergen 2003, 15 17). Muutos on prosessi, jolla ei ole ennalta määrättyä luonnetta ja ihminen muuttuu vain omista lähtökohdistaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Voimavarakeskeisyys toiminnassa edellyttää dialogista työotetta, joka innostaa ihmisiä puhumaan toisten kanssa, kuuntelemaan ja vastaamaan kuulemaansa. Reflektiivinen työote mahdollistaa omien ajatusten ja toiminnan sekä oman toiminnan taustalla olevien tekijöiden kriittisen tarkastelun ja kehittämisen. (esim. Arnkil & Seikkula 2014; Isaacs 2001; Berger & Luckman 1994.) ATLAS-hankkeessa voimavarakeskeinen lähestymistapa konkretisoitui toiminnaksi monella tasolla ja osallistavan kehittämisen menetelmät suunniteltiin voimavarakeskeisen lähestymistapaan perustuen. Osallistava kehittäminen pohjautui luottamukseen siitä, että asumisyksikön asukkailla ja työntekijöillä on voimavaroja ja osaamista toimia 3

4 kehittämistyössä aktiivisina toimijoina. Osallistavan kehittämisen menetelmiä ja toimintaa suunniteltaessa pidettiin tärkeänä tarjota mahdollisuuksia asukkaiden ja työntekijöiden välisen vuorovaikutuksen vahvistamiseen ja uudistamiseen. Työpaja yhtenä työskentelymuotona tarjosi tasa-arvoisen tilan kaikille osallistujille tarkastella asumisyksikköä asuin- ja työpaikkana. Olennaista työpajassa oli dialogisen suhteen syntyminen: asukkaat ja työntekijät ovat kuunnelleet ja pyrkineet ymmärtämään toisiaan. Tämä mahdollisti dialogisen keskustelukulttuurin kehittymisen. Reflektiivisyys on olennainen osa osallistavaa kehittämistä samoin kuin reflektointi on osa yksilöllistä ja yhteisöllistä oppimisprosessia. Kolb (1984) kuvaa oppimista syklinä, jossa tiedostamaton kokemus työstetään tiedostetuksi reflektoimalla ja käsitteellistämällä. Tämän pohjalta omaa ja muiden kokemusta voidaan ymmärtää paremmin. Toiminnaksi reflektio muuttuu vaiheittain: yhteisössä jaettujen kokemusten pohjalta mietitään työtä ja työstä nousevia tunteita, löydetään ratkaisuja ja toisin tekemisen tapoja arjen työhön, tehdään yhteisiä päätöksiä toiminnasta ja toimitaan päätösten mukaisesti. ATLAS-hankkeessa omaa ja yhteisön toimintaa on tarkasteltu erityisesti vahvuuksien ja voimavarojen näkökulmasta. Kehittämistoimintaa ja kehitettyjä toimintakäytäntöjä on reflektoitu koko hankkeen ajan. Kysymys on ollut kokemuksellisesta prosessista, jossa jokaisen henkilökohtaista samoin kuin koko yhteisön reflektioprosessia on tuettu työpajoissa ja konsultaatioissa. Hankkeen myötä voidaan mallintaa asukasosallisuutta ja yhteisöllisyyttä tukevan asumissosiaalisen työn edellytyksiä asumisyksikössä. Osallistava toimintatutkimus, työpajatyöskentely, konsultaatiot ja moniammatillinen tiimityö mahdollistavat yhdessä kehittämisen, jota voidaan jäsentää asukkaan asumisprosessin eri vaiheiden kautta. Asumissosiaalisen työn osaaminen ja jaettu johtajuus ovat prosessia mahdollistavia tekijöitä yhteisössä, jossa luottamus ja toisen arvostus rakentuvat säännöllisesti toistuvilla yhteistyöfoorumeilla. Kirjallisuus Arnkil, T & Seikkula, J (2014) Nehän kuunteli meitä. Dialogeja monissa suhteissa. Helsinki: Työhyvinvoinnin laitos. Berger, P. & Luckman, T. (1994) Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Helsinki: Gaudeamus. Fetterman, D.M.; Kaftarian, S.J.; Wadersman, a. (eds) (1996) Empowerment Evaluation Knowledge and Tools for Self-assessment and Accountability. Sage. Gergen, K. (2003) Knowledge as Socially Constructed. Teoksessa M. Gergen & K. Gergen (toim.) Social Construction a Reader. London: Sage Publication Ltd. Heikkinen, H. (2001) Toimintatutkimus toiminnan ja ajattelun taitoa. Teoksessa S. Hyväri & T. Laine (2012) Osallistavan kehittämisen perusteita. Teoksessa H. Kotila, Hannu & A. Mutanen (toim.). Käytäntöä tutkimassa. Haaga-Helia, Puheenvuoroja 2/2012. Vantaa. Isaacs, W.(2001) Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Jyväskylä: Kauppakaari. Karppinen, J.(2013) Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma. Väliraportti. Ympäristöministeriö. Viitattu Keskitalo, E.(2015) Osallistava tutkimus ja kehittäminen ylempien amk-tutkintojen tkitoiminnan viitekehyksenä. Teoksessa: R. Gothóni, S. Hyväri, M. Kolkka & Päivi Vuokila-Oikkonen (toim.). Osallisuutta, oppimista ja arviointia. Diakoniaammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja B Raportteja 60. Kolb, D (1984) Experiental Learning: Experience as the Source of Learning and Development. Prentice Hall, Englewood Cliffs. Kuula, A. (2000) Toimintatutkimus.Tampere: Vastapaino Laitila, M. (2010) Asiakkaan osallisuus mielenterveys- ja päihdetyössä Fenomenografinen lähestymistapa. Itä-Suomen yliopisto. luettu

5 Laitinen, M. & Niskala, A. (toim.) (2013) Sosiaalityön suhde asiakkuuteen. Teoksessa: Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä. Tampere: Vastapaino. Meriluoto, T. & Marila-Penttinen, L. & Lehtinen, E. (toim.) (2015). Osallisuus. Osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden käsikirja. Ensi- ja turvakotien liiton käsikirja 2. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. Rahman, Md A.(2008) Some Trends in the Praxis of Participatory Research. Teoksessa: Reason, Peter & Bradbury, Hilary (eds). The Sage Handbook of Action Research. Participative Inquiry and Practice. London: Sage, Sanerma, P. (2009) Kotihoitotyön kehittäminen tiimityön avulla. Toimintatutkimus kotipalvelun ja kotisairaanhoidon yhdistymisestä. Tampere: Tampereen yliopisto. Luettu Sosiaali- ja terveysministeriö (2012) Kaste-ohjelma , Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2012:1. Timonen, S. (2014) Verkostokehittäjät. Väliraportti Luettu uosi_2014.pdf Toikko,T.& Rantanen, T. (2009) Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Näkökulmia kehittämisprosessin osallistamiseen ja tiedon tuotantoon. Tampere: Tampere Universitatis. Vuokila-Oikkonen, P. & Hyväri, S. (2015) Toimijoita osallistava kehittämisprosessi esimerkkinä Oulun mielenterveyspalvelujen rajapintatyön mallintaminen. Teoksessa Osallisuutta, oppimista ja arviointia. Diakonia-ammattikorkeakoulun TKI-toiminnan vuosikirja Helsinki: Juvenes Print Oy