SUOMEN MUSEOIDEN VARHAISET KOKOELMAT

Transkriptio

1 Turun yliopisto A.1. MUSEOLOGIAN AINEOPINNOT Vastaanottaja: Juhani Kostet Suorittaja: Merja Vilenius, essee (yksi kolmesta = 2 OV) Opintonumero: SUOMEN MUSEOIDEN VARHAISET KOKOELMAT Lahjoittajien ja aktiivisen museotoiminnan merkitys varhaisten kokoelmien muodostumisessa Ei liene yllättävää, että koko joukko Suomen museoiden varhaisimmista kokoelmista perustuu yksityisten lahjoittajien keräämiin kokoelmiin. Esimerkiksi Suomen isänmaallista ylpeyttä edustavien Kansallismuseon ja Ateneumin esine- ja taidenähtävyydet ovat suurimmaksi osaksi peräisin monimiljonääri Herman Frithiof Antellin ( ) lahjoituksista. Testamentisssaan Antell jätti myös miljoona kultamarkkaa museokokoelmien kartuttamiseksi jatkossa. Vuoden 1894 valtiopäivillä perustettiin Antellin valtuuskunta kyseisen lahjoituksen hoitamista varten. Museovirastolle valtuuskunnan tehtävät siirtyivät Vastaavankaltainen suurlahjoittaja on Turussa ollut Pehr Fredrik Rettig ( ). Tosin Rettigin kohdalla raha-asioiden kulku sujui hieman toisella tapaa. Kaikkien niiden 34 vuoden ajan, jolloin Fredrik Rettig vastasi taloudesta, oli museo velkaa joko hänelle tai hänen yritykselleen. Ylimääräistä rahaa tarvittaessa, Rettig antoi ennakkoa tai lahjoitti riittävän summan. On silti itsestäänselvää, ettei koko Suomen museoiden varhaisten kokoelmien perusta syntynyt vain enemmän tai vähemmän toimeliaiden lahjoittajien ansiosta. Aktiivista keräilyä harjoitettiin ja sitä toivottiin jo kansallisen työn sekä edun nimissä. Nationalistisuus on ylipäätään leimaa-antava piirre Suomen museoiden kokoelmien kartutuksessa. Todistavathan Suomen kansallistaiteilijoiden tai suomalais-ugrilaisten sankariheimojen ja esi-isien tuotokset, itsenäisen maan tahi kulttuurin olemassaoloa. Maakuntiin viestitettiin erilaisia pyyntöjä yhteisten harrastuksien ja toimien innoittamina. Ohjeet paikkakuntien museoesineiden kerääjille saattavat jälkeenpäin luettuna kuullostaa huvittavilta, mutta niistä heijastuvat seikkaperäiset arvioinnit siitä, mitä tuli koota ja kerätä. Esimerkiksi Kainuun museon kansatieteellis-kulttuurihistoriallisen osaston toimeenpanoa varten esitettiin seuraavanlaisia kohtia, (tosin nämä tiedot ovat vasta vuodelta 1930, joten aivan alkuaikaa ne eivät paikallismuseoiden historiassa kuvaa): 1) esineiden kummallisuus ei yksinään tee niistä museoon kelpaavia 2) esineet eivät saa olla ränsistyneitä tai piloille menneitä 3) merkillisiltä tuntuvia esineitä ei saa jättää korjaamatta talteen 4) harvinaiset tai käytöstä pois joutuneet ja muuten arvokkaat esineet ovat aina kaikki talteenotettavia 5) erityisiä ryhmiä tulee kerätä silmällä pitäen sitä, että kyseiset ryhmät tulevat täydellisiksi

2 6) tärkeitä ovat erilaiset muunnokset jne. Mielestäni kyseiset kohdat museoiden ohjeistuksessa voivat olla kyllä yhtä päteviä kuin vaikkapa Tampereen museoiden arvo- ja kuntoisuusluokitukset. Oikeastaan niissä on sanottu samat asiat toisella tavoin, erilaista terminologiaa käyttäen. Tänä päivänä mahdollisia museoihin joutuvia esineryhmiä materiaalisen kulttuurimme edustajina on niin paljon, että lienee selkeämpää käyttää arvostus- ja kuntoasteikkoa loogisina numerosarjoina. Tämän sarjoituksen "sisällä" kokoelmien kartuttaja sitten tykönään pohtii samanlaisia kohtia kuin aikoinaan Kainuun tai muiden maakuntien museoiden esineiden kerääjät. Antellin kokoelmien anti Minkälaisia sitten olivat varhaisimmat kokoelmat eli mistä ne muodostuivat? Mikä oli kokoelmien laatu ja muoto, kun edellä mainituista luokittelukriteereistä ainakin Kainuun kohdalla kävi ilmi muutama seikka, joiden avulla kokoelmia pyrittiin synnyttämään? Miljoonatohtori H.F. Antell tunnetaan erityisesti mainiosta rahakokoelmastaan. Hän oli aikansa huomattavampia rahankeräilijöitä, mutta maine ei koskaan kantautunut Pohjoismaiden ulkopuolelle, koska hän haali vain Ruotsin rahoja. Lisäksi Antelilla oli arvokas mitalikokoelma. Omien rahakokoelmien luetteloiminen julkaisua varten edustaa tutkimuksellisia intressejä keräilyssä. Pariisissa asuessaan Antell pyrki kasvattamaan Ruotsin rahojen määrää Keski-Euroopan rahakaupoista, sekä vuosien maailmanympärysmatkan hankinnoista jossakin määrin eksoottisia rahoja, muunmuassa kookkaita, kultaisia, japanilaisia rahoja eksyi kokoelmiin. Ainoasta säilyneestä punakantisesta Agenda-kirjasesta vuodelta 1888 voimme lukea yksityisiä muistiinpanoja. Näistä löytyy tieto, että Antell tunsi kuuluisan keskiajan rahojen tutkijan Arthur Engelin ja muut lähteet todentavat, hänen myös auttaneen Engeliä rahahistoriaa koskevissa asioissa. Luultavasti merkittävin vuosi Antellin numismaatikon uralle oli vuosi 1884, jolloin hän osti tunnetun Ruotsin rahojen keräilijän valtionheraldikko August Stierstedtin ( ) kokoelman. Kuollessaan Antelilla oli Ruotsin rahoja yli kuusituhatta kappaletta, (6494 rahaa, 724 mitalia), dubletit poisluettuina. Hänen kokoelmansa monipuolisuus lukuisine erilaisine rahoineen, runsaat 5000 erilaista rahaa, on siis jo arvo sinänsä. Taide oli toinen mittava kohde, johon rahat upposivat. Toisin sanoen tämä varakas herrasmies toimi taiteen mesenaattina siinä, missä muutkin aikalaisensa. Esimerkiksi myös Pariisissa asustelleet taiteilijat Albert Edelfelt ( ), Ville Vallgren ( ) ja Akseli Gallén-Kallela ( ) kuuluivat hänen suosikkeihinsa. Vasta 21-vuotiaalta Gallén- Kallelalta hän tilasi muotokuvansa Tyytyväisenä taiteilijan työhön, Antell maksoi palkkiota enemmän kuin oli sovittukaan. Antellin tilauksesta syntyi Gallén-Kallelalta toinenkin, jo aikanaan kiivasta keskustelua herättänyt työ, Démasquée (1888).

3 Antellin ansiosta saamme tänä päivänä ihailla jopa ulkomaisten suurnimien teoksia. Ateneumin kokoelmiin kuuluu nyt kolme Rodinin veistosta: Volupté, Danaïde ja La Beauté. Ranskalaisen Barbizonin koulukunnan tunnetuimmalta edustajalta Charles-Francois Daubignyltä ( ) on viisi maalausta. Kaikkiaan Antellin kokoelmiin kuului 48 maalausta, 28 veistosta, muutamia piirrustuksia ja grafiikanlehtiä luvun huippunimien joukossa oli vanhempaa taidetta, kuten antiikin veistoksien kopioita ja ruotsalaisia 1700-luvun maalauksia. Vanhojen rahojen, taulujen ja veistosten ohella innokas keräilijä etsi ja osti paljon muutakin. Vanhoja aseita, hopeaa, sinettileimasimia, käsikirjoituksia (mm. Bellmanin ja Runebergin runoja) sekä arkeologista ja etnografista materiaalia eksyi haaviin. Esimerkiksi ainutlaatuinen pueblo-intiaanien elämästä kertova kaivausmateriaali Mesa Verdestä Coloradosta oli viimeisimpiä ostoja. Pueblo-intiaanien elämää tutki nuorena kuollut Gustaf Nordenskiöld ( ). Antellin valtuuskunta ja museokysymys Tunnettuja kulttuurihenkilöjä nimitettiin Antellin valtuuskuntaan testamenttilahjoituksen jälkeen. Kiistattomasti arvovaltaisimpaan asemaan, puheenjohtajaksi valittiin professori Carl Gustaf Estlander vuonna Muita jäseniä olivat mm. senaattori Leo Mechelinin ja professorit E.G. Palmén, Otto Donner, Eliel Aspelin (-Haapkylä). Varajäsenien joukossa olivat mm. taiteilija A. Edelfelt, maisteri Emil Nervander, dosentti J.J. Tikkanen, arkkitehti Gustaf Nyström ja tohtorit Hjalmar Appelgren (-Kivalo) sekä Oskar Relander. Kulttuurielämän keskeiset instituutiot olivat edustettuina jäsenten välityksellä. Antellin kokoelmia oli sijoitettuna eri instituutioihin. Taideteoksia löytyi Taideyhdistyksen museosta. Taideteolliset, arkeologiset ja etnografiset pääsivät Taideteollisuusyhdistyksen museon tiloihin. Raha- ja mitalikokoelma sen sijaan siirettiin Suomen Pankin holvista Ateneumiin. Valtuuskunta hoiti kokoelmia, mutta oli samanaikaisesti kiinnostunut yhdistämään ne kansallismuseoon. Mallia haettiin naapurimaasta Ruotsista. Siellä oli taide- ja arkeologishistorialliset kokoelmat saman katon alla. Ajatus kansallismuseon perustamisesta oli peräisin jo luvulta Turun akatemiasta. Valitettavasti museoajatusta oli jouduttu lykkäämään Turun vuoden 1827 palon jälkeiseen aikaan. Turun akatemian kokoelmien Helsingiin turvaan siirto kasvatti niitä nopeasti. Ajatus uudesta museosta otti jälleen tulta. Sebastian Gripenbergin kauniit piirrustukset kansallismuseosta eivät koskaan toteutuneet. Kilpailun voitti arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarinen. Vuonna 1906 rakennustyöt päästiin vihdoin alkamaan, kun rahoituspulmat oli ensin selvitetty. Kansallismuseo valmistui 1910, mutta avattiin vasta sisustamiseen tarkoitettujen määrärahojen niukkuuden vuoksi 1916 yleisölle.

4 Kokoelmien karttuttaminen oli myös Antellin valtuuskunnan toimintaa. Tämän tehtävän ansiosta kulkeutui alkuperäisten kokoelmien joukkoon lisää eksoottisia ulkomaalaisia esineitä ja teoksia. Näitä olivat esimerkiksi Harri Holman välityksellä Pariisista hankittu babylonialainen ns. rakennussylinteri Nebukadressar II:n ( ekr.) ajalta. Nuolenpääkirjoituksinen sylinteri kertoo temppelin rakentamisesta. Kuuluisan japanilaisen teatteriaiheiden puupiirrosmestarin Kunisadan ( ) teos Onoe Baiko oli lisäksi loistava hankinta. E. Julinin ja Ehrströmin etnografiset kokoelmat Helsingissä oli rikas tarjonta museoista. Onneksi mielenkiinto ei ollut pelkästään keskittynyt pääkaupunkiin. Sara Wacklinin teoksessa Sata muistoa Pohjanmaalta ( Hundrade minnen från Österbotten ) kerrotaan ensimmäisestä Suomen julkisesta museosta eli Julinin luonnonnäytekabinetista Oulussa. Kabinetin järjestänyt Johan Julin ( ) oli kerännyt erikoisiin kokoelmiinsa imettäväisiä, lintuja että kaloja, nilviäisiä ja kuoriaisia, hyönteisiä, kasveja ja mineraaleja. Sunnuntai-iltapäivisin halukkaat saivat tutustua kummallisuuksiin. Oulusta Turkuun muuttaneen apteekkarin poika Erik Julin ( ) jatkoi isänsä jalanjälkiä keräilijänä. Apteekkarina olonsa ohella Erik Julin toimi laivanvarustajana. Pian hänen laivojensa kapteenit toivat merkillisyyksiä aina Alaskasta, Kiinasta ja Aleuteilta asti. Julin lahjoitti etnografiset esineensä Turun gymnaasille vuonna Ehtona oli, että yleinen museo saataisiin Turkuun. Vuonna 1976 kokoelma kuitenkin siirettiin Kansallismuseon eksoottiseen osastoon. Lääkäri Carl Robert Ehrströmin ( ) kokoelmista voidaan katsoa Suomen vanhimman paikallismuseon syntyneen vuonna 1862 Raaheen. Runebergin, Lönnrotin ja Snellmanin opiskelutoveri ja ystävä oli innokas fennomaani ja kansansivistyksen edistäjä. Kokoelmat olivat samankaltaisia kuin Turun gymnaasimuseossa. Tohtori Ehrström julkaisi jopa kehotuksen kerätä yksityisten kuriositeetteja, outoja ja kummallisia Australian, Afrikan ja Välimeren maiden esineitä, itsenäiseksi museoksi. Raahen ja ympäristön museo olisi näin todellinen maailmanmuseo Lontoon ja Pariisin tapaan. Raahen menettäessä varallisuuttaan ja laivaston pienentyessä maailmanmuseo-ajatus jäi huvittavaksi episodiksi. Historiallinen museo Turkuun Tyytymättömyys Turun gymnaasimuseon esineiden hoitoon lisääntyi. Lehdistössä valitettiin, että esineitä piilotettiin yleisöltä. Kaupunginmuseon perustamista ehdotettiin. Julinin lisäksi muut yksityiset henkilöt perustivat itselleen kokoelmia. Esimerkiksi Turun merkittävimmän keräilijän Adolf Lindmanin ( ) kokoelmien hajoaminen hänen kuolemansa jälkeen kasvatti paineita kaupunginvaltuustossa. Kirjat, asiakirjat ja niiden jäljennökset, muinaisesineet, rahat, mitalit, sinetit, taideteokset ja kuvajäljennökset levisivät moneen eri suuntaan.

5 Museokysymystä pohtimaan valtuutettiin viiden miehen komitea vuonna Valittu toimikunta ryhtyi innokkaasti työskentelemään museon puolesta. Erityisesti Pehr Fredrik Rettig ( ), Gustaf Alexander Cygnaeus ( ) ja Lars Wilhelm Fagerlund ( ) olivat tarvittava voimakolmikko. Lääninarkkitehti Carl Johan von Heidekenin ( ) merkitystä ei myöskään sovi unohtaa. Hän vastasi Turun linnasta, jossa museon oli tarkoitus toimia. Carl Magnus Mauritz Armfeltin ( ) tilalle valittu seuraapiirirouva Fredrika Olivia (Vivi) Malm, os. Trapp ( ) ehti osallistua vain kahteen kokoukseen ennen sairastumistaan. Vivi Malmin tarkoituksena oli toimia kassanhoitajana. Rettig otti tehtävät itselleen, ja hoiti niitä puhenjohtajuutensa ohella. Rouva Vivi Malmilta vapautuneen jäsenpaikan täytti luonnollisesti uudestaan teollisuusmies ja kreivi Armfelt. Museon kokoelmien kannalta hän oli tärkeä henkilö kuuluessaan museon lahjoittajiin ja toimiessaan linkkinä herraskartanopiireihin. Armfeltin välittämänä museo sai ostaakseen vuonna 1885 osan erinomaisesta Klinckowströmin astiastosta. Sukulaisten ja ystävien taivuttelu museolahjoituksiin oli niinikään kreivin harrastus. Myöhemmin, vuonna 1896 Turun historialliseen museoon saatiin intendentti eli kokoelmien hoitaja. Tehtävään valitun Walter Emil Berndt von Konowin lempeä ja miellyttävä olemus toi museolle merkittävän säätyläisesinekokoelman. Paikallismuseon sosiaaliset ja kansallismuseon isänmaalliset tehtävät Kaikki paikallismuseot eivät syntyneet samanlaisen romantismin tuotteina kuin Raahen museo. Helsingissä pidetty suuri teollisuusnäyttely vuonna 1876 toimi aatteellisena sysäyksenä. Turun museo perustettiin 1881, Sortavalan 1883, Kuopion 1884, Kemiön 1885, Porin 1888, 1890-luvulla rakennettin vielä koko joukko uusia museoita mm. Viipuriin, Vaasaan, Uuteenkaupungiin, Ouluun, Käkisalmeen ja Akaaseen. Kansakoulunopettaja Oscar Janssonin perustama Kemiön ruotsalainen kansatieteellinen museo on tyypillinen esimerkki museohistoriassamme sosiaalisuuden merkityksen korostamisesta omalla paikkakunnalla. Vanhaan kemiöläiseen talonpoikaissukuun kuulunut Jansson oli sitä mieltä, ettei historia saa esittää vain korkeampien luokkien ja ruhtinaiden elämää. Niinpä hänen luomansa museo on muodostunut arvokkaaksi tuhansien kansatieteellisten esineidensä vuoksi. Lisäksi Kemiön museoon sisältyy arkisto, kirjasto ja eri rakennusryhmät. A.M. Tallgrenin teoksesta Museomiehen pöydältä (1924) löytyy museoiden tehtävien määritelmä. Tallgren toteaa hauskasti: Tietenkin supistaa kansallismuseon tärkeys paikallismuseon tehtäviä. Paikallisrakkauden täytyy väistyä ja jättää ensi sija isänmaan rakkaudelle...paikallismuseoiden tarkoitus ja tehtävä on oltava enemmän sosiaalinen, jos mieli voida menestyksellä puolustaa niiden olemassaoloa, niiden vaatimaa työtä ja rahallisia uhrauksia sekä itsensä että epäilijäin edessä...paljon havainnollisemmin ja elävämmin kuin kirjoista oppimalla käsittää menneitten aikojen kulttuuriolot, muutokset yhteiskunnallisessa ja

6 taloudellisessa elämässä perehtyessään museoissa entisaikojen muistoihin ja henkeen, työvälineisiin, huonekaluihin, pukuihin. Tallgrenin ajatusten pohjalta on helppo kuvitella, että juuri näillä periaatteilla Suomen museoiden varhaiset kokoelmat syntyivät. LÄHTEET: DRAKE, K.: Menneisyys nykyisyys tulevaisuus. Turun kaupungin historiallinen museo - Turun maakuntamuseo Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä Ohjeita Kainuun museo-esineiden kerääjille. Kainuun Sanomain Kirjapaino Osakeyhtiö, Kajaani TALLGREN, A.M.: Museomiehen työpöydältä. Kirjoitelmia muinaistieteellisten ja antikvaaristen harrastusten historiasta Suomessa. Tietosanakirja Osakeyhtiön Kirjapaino, Helsinki TALVIO, T.: H.F. Antell ja Antellin valtuuskunta. Vammalan Kirjapaino Oy, Vammala 1993.