Inkoon järvitutkimukset. Tulosvertailu vuosien ja ja 1990-lukujen välillä

Transkriptio

1 Inkoon järvitutkimukset. Tulosvertailu vuosien ja ja 1990-lukujen välillä Inkoon kunta, ympäristönsuojelu Eeva Ranta Mari-Anna Närhi Tutkimusraportti 511/2015

2 Laatija: Eeva Ranta, Mari-Anna Närhi Tarkastaja: Ralf Holmberg Hyväksyjä: Jaana Pönni LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, TUTKIMUSRAPORTTI 511/2015 Valokuvat: LUVY ry, Arto Muttilainen Taitto: Sirpa Heikkinen

3 Kuvailulehti Julkaisija Tekijä(t) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry PL 51, LOHJA Puh Sähköposti: Eeva Ranta ja Mari-Anna Närhi Julkaisuaika 03/2015 Julkaisun kieli Suomi Sivuja 42 Julkaisun nimi Julkaisusarjan nimi ja numero Tiivistelmä Inkoon järvitutkimukset. Tulosvertailu vuosien ja ja 1990-lukujen välillä Tutkimusraportti 511/2015 Useista Inkoon pikkujärvistä on olemassa harvinaista tietoa vuoden takaa. Kunnan alueella, samoin kun laajalti muuallakin läntisellä Uudellamaalla, tehtiin ja 1990-luvuilla pienvesien happamoitumiseen liittyviä vedenlaatututkimuksia, joista vanhimpia ei ole toistaiseksi tallennettu vedenlaatutietokantoihin. Vuosina Inkoon kunnan ympäristönsuojelun toimiala halusi päivittää yhteensä 28 alueensa järven tilan, näytteet otettiin ja 1990-lukujen happamuustutkimusten tapaan syksyllä. Tulokset on esitetty tässä raportissa. Veden laadun arvioinnin ja vertailun lisäksi raportissa esitetyt tiedot sekä karttatarkastelut on viety vesistöittäin -sivustolle, jossa ne ovat kaikkien käytettävissä. Suurimmillaan tutkimusten väli oli tarkastelluissa järvissä 30 vuotta. Muutokset olivat osittain jopa hämmästyttävän selkeitä: suurimpia vedenlaatumuutoksia olivat veden humusominaisuuksien kasvaminen, happamuuden väheneminen ja veden sähkönjohtavuuden pieneneminen. Vaikka tuloksissa on todennäköisesti mukana pitkän aikajakson luomaa epävarmuutta, kuten laboratorion vesianalyysimenetelmien kehittyminen ja tarkentuminen, ovat edellä esitetyt muutosten pääsuuntaukset oletettavasti kuitenkin todellisia. Asiasanat Toimeksiantaja Inkoo, pikkujärvet, tulosvertailu, vedenlaatumuutokset Inkoon kunta, ympäristönsuojelu

4 Sisältö 1 Johdanto Näytteenotto ja vedenlaatuominaisuudet Happipitoisuus Ravinnepitoisuudet ja rehevyystaso Veden ph, alkaliniteetti ja sähkönjohtavuus Kemiallinen hapenkulutus ja veden väriluku Rauta ja mangaani Vuosina tutkitut järvet ja niiden veden laatu Backaviken Bjuseträsk Bölsträsket Djupträsk Getmossen Hälftesträsket Högbensjön Kockelträsket Kocksbyträsket Kryckelstjärnen Kvarnvikträsket Källträsket/Lähdejärvi Lomträsket Maggböle träsk Mörtträsket Petarträsk Potten Pålsträsket Rövassträsket Sandarträsket Stortjärnen Storöträsket Svartträsket Tjärnan (Västankvarn) Tjärnen Tåtelträsket Verkviken Vitträsket (Fagervik) Johtopäätökset ja yhteenveto...30 Kirjallisuuslähteet: Liitteet Liite 1. Kartta järvien sijainnista...34 Liite 2. Vesianalyysitulokset vuosilta Liite 3. Analyysien menetelmä- ja määritysrajaluettelo...39

5 1 Johdanto Yhteensä 28 Inkoon järven ja lammen veden laatua selvitettiin vesinäytteenotoin Inkoon kunnan ympäristönsuojelun toimeksiannosta syys-lokakuussa 2013 ja lokakuussa Tässä yhteenvedossa esitellään tutkitut järvet ja kerrotaan lyhyesti niiden valuma-alueesta, veden laadusta sekä järvellä mahdollisesti aikaisemmin tehdyistä tutkimuksista. Joistakin Inkoon järvistä on tarjolla runsaastikin vesianalyysitietoa, vanhimmat 1960-luvulta. Useiden pikkujärvien osalta tietoa on olemassa Inkoon kunnan pienten vesistöjen happamoitumisseurannan ajoilta ja 1990-luvuilta, joten tässä yhteenvedossa on voitu esittää arvioita myös veden laadussa tapahtuneista muutoksista. Yhteensä neljän tässä esitellyn järven tai lammen veden laatua ei ole aiemmin tutkittu. Yhden näytteenottokerran perusteella vesistön tilaa on mahdotonta täysin luotettavasti arvioida, joten siltä osin yhteenvedossa esitetyt tulkinnat ovat suuntaa antavia. Veden laadun arvioinnin lisäksi tiedot aiemmista näytteenotoista, muut järviä koskevat tiedot sekä karttatarkastelut on viety vesistöittäin LUVY:n ylläpitämälle -sivustolle. Vesientila-sivuilla järvistä on myös nähtävissä valokuvia ja vedenlaatudiagrammeja, jos aineistoa on ollut riittävästi käytettävissä. Lähdetietoina käytetyt vedenlaatutiedot perustuvat vuosina otettujen näytteiden lisäksi LUVY:n Inkoolle aikaisemmin tekemiin näytteenottoihin ja joidenkin järvien osalta myös ympäristöhallinnon OIVAtietokantaan (OIVA - ympäristö- ja paikkatietopalvelu). Vuoden 2013 näytteiden osalta on jo aikaisemmin laadittu yhteenvetoraportti (Närhi 2014), jossa esitettyjä tietoja on myös tässä yhteenvedossa hyödynnetty. 2 Näytteenotto ja vedenlaatuominaisuudet Vuosina näytteet otettiin 10 järvestä veneestä kahdelta näytesyvyydeltä (pintavesi 1m ja metrin päästä pohjasta) käyttäen vesinoudinta. Näiden järvien analyysivalikoimassa oli mukana pohjan läheisen veden happipitoisuus. Yhteensä 18 pienemmästä järvestä tai lammesta (lammeksi on merkitty ne vesistöt, joiden pinta-ala on 1 ha) näytteet otettiin vain pintavedestä (1 m), koska veneen kuljettaminen lähes erämaisillekin järville oli useimmissa tapauksissa liian työlästä tai mahdotonta. Näytteenotosta vastasi sertifioitu ympäristönäytteenottaja Arto Muttilainen, joka myös on ottanut raportissa esitetyt valokuvat. Vesianalyyseistä vastasi LUVY:n laboratorio, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025:2005. Kuva 1. Suurimmasta osasta järviä näytteet otettiin jatkovarrella metrin syvyydestä suoraan näytepulloihin. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015 5

6 Näytteistä analysoitiin happi (10 järvestä), sameus, sähkönjohtavuus, alkaliniteetti, ph, väriluku, kemiallinen hapenkulutus, fosfori- ja typpiravinteet, mangaani ja rauta. Seuraavassa on esitelty vedenlaatuominaisuuksien luokitteluperusteita, joiden mukaan järvien tilaa on arvioitu. Kartta tutkittujen järvien sijainnista on esitetty liitteessä 1 ja analyysitulokset vuosilta liitteessä Happipitoisuus Happipitoisuus on todennäköisesti tärkein yksittäinen ympäristötekijä järven ekosysteemissä. Hapen puute hidastaa vesistön hyvinvoinnille tärkeitä hajotustoimintoja. Rehevissä vesissä tilanne on vakavin lämpötilakerrostuneisuuden aikana, jolloin alusvesi ei saa happitäydennystä ilmakehästä, mutta happea kuluu pohjalle joutuneen ja sinne päällysvedestä vajoavan orgaanisen materiaalin hajoamiseen. Hapen liukoisuus riippuu lämpötilasta siten, että kylmään veteen liukenee enemmän happea kuin lämpimään veteen. Myös sääolojen vaikutus, järven syvyyssuhteet, veden vaihtuvuus, rehevyystaso, happea kuluttava kuormitus ja kerrostuneisuusolot ovat seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon vesistön (erityisesti heikkoa) happitilannetta tulkittaessa. Happipitoisuus katsotaan heikentyneeksi, mikäli happea on alle 5 mg/l ja heikoksi, kun pitoisuus on alle 2 mg/l. Tilanne on vakava, jos heikon happipitoisuuden alue ulottuu järven syvänteen pohjalta väliveteen tai peräti pintaveteen. 2.2 Ravinnepitoisuudet ja rehevyystaso Järven rehevyyttä luokitellaan tavallisesti veden kokonaisfosforipitoisuuden perusteella. Luokittelua voidaan täydentää typpi- ja klorofyllipitoisuuksilla. Kokonaisfosforipitoisuus tarkoittaa vedessä olevan fosforin kokonaismäärää. Järvi luokitellaan vähäravinteiseksi karuksi vedeksi jos sen kokonaisfosforipitoisuus on alle 15 µg/l, lievästi reheväksi, kun pitoisuus on µg/l, reheväksi, kun pitoisuus on yli 25 µg/l ja erittäin reheväksi kun pitoisuus on yli 100 µg/l. Sisävesissä fosfori on yleensä levätuotantoa säätelevä minimiravinne mitä enemmän fosforia, sitä enemmän tuotantoa järvessä. Fosfaattifosfori on perustuotannolle helpoimmin käytettävissä oleva fosforin muoto. Kokonaistypellä rajat ovat fosforia enemmän riippuvaisia valuma-alueen maaperän ominaisuuksista: luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on µg/l, humusvesien µg/l ja hyvin ruskeiden tai kuormitettujen vesien pitoisuudet ovat > µg/l. Mikäli typpeä esiintyy vesistöissä merkittäviä määriä ammoniummuodossa (NH 4 N), on se yleensä merkki jätevesikuormituksesta tai pohjan tuntumassa myös hapen puutteen aiheuttamasta ravinteiden vapautumisesta. Nitraatti nitriitti-typpi on myös leville suoraan käyttökelpoista ravinnetta. Tuotantokauden ulkopuolella typpi on yleensä nitraatin muodossa paitsi hapettomissa oloissa, joissa ammoniumtyppi on vallitseva typen muoto. 2.3 Veden ph, alkaliniteetti ja sähkönjohtavuus Veden normaali ph on lähellä neutraalia (ph 7.0). Vesien eliöstö on sopeutunut elämään ph-alueella Suomen vesistöissä ph on yleensä lievästi happaman puolella vesien luontaisesta humuskuormituksesta johtuen (ph yleensä ). Normaalisti ph on talvella hieman alhaisempi kuin kesällä. Kesäaikana levätuotanto kohottaa lievästi päällysveden ph-tasoa. Hyvin voimakas leväkukinta saattaa kohottaa ph:n arvoihin > 8. Tämä johtuu siitä, että levät käyttävät loppuun hiilidioksidin ja bikarbonaatin, jolloin puskurisysteemi häiriintyy. Korkeat veden ph:t ovat tyypillisiä esimerkiksi sinileväkukintojen aikana. Vesistössä vallitsee ns. puskurisysteemi, joka vastustaa ph:n muutoksia. Jos puskurikyky on huono (pieni alkaliniteetti eli haponsitomiskyky), vähäinenkin happokuorma riittää vesien happamoitumiseen. Alkaliniteetti on heikko, jos arvo on alle 0,1 mmol/l. Epänormaaliksi tilanne muuttuu, jos jokin häiriö, esimerkiksi jätevesikuormitus, nostaa alkaliniteettiarvon yli 1 mmol/l. Sähkönjohtavuus kuvastaa vedessä olevien epäorgaanisten suolojen suhteellista määrää. Sisävesissä sähkönjohtavuutta aiheuttavat lähinnä natrium, kalium, kalsium ja magnesium (kationeja) sekä kloridit ja sulfaatit (anioneja). Sähkönjohtavuuden vuodenaikaisvaihtelu on vähäistä, koska se on vesistölle tyypillinen, valuma- 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015

7 alueen ominaisuuksiin liittyvä suure. Kirkkaissa karuissa järvissä sähkönjohtavuuden arvot ovat alle 5 ms/m. Yli 20 ms/m arvot osoittavat selvää jätevesi- tai peltolannoituskuormitusta. 2.4 Kemiallinen hapenkulutus ja veden väriluku Kemiallinen hapenkulutus mittaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden kokonaismäärää. COD Mn -analyysiä on Suomessa yleisesti käytetty kuvaamaan luonnonvesien humuspitoisuutta. Humusvesissä COD Mn -arvo on mg O 2 /l. Mikäli arvo on yli 50 mg O 2 /l, on kysymys yleensä jätevesikuormituksesta. Veden väriluku kuvaa veden ruskeutta eli Suomessa lähinnä humusvaikutusta vedessä. Mitä enemmän on suota vesistön valuma-alueella, sitä ruskeampaa on vesi. Väriluku voi vaihdella valumaolojen mukaisesti. Runsassateisina aikoina ja niiden jälkeen väriarvot nousevat. Myös valuma-alueen soiden ja metsien ojitus yleensä lisää vesistöjen väriä. Värittömien vesien väriarvot ovat alueella <5 15 Pt mg/l. Lievää humusleimaa osoittaa lukema Pt mg/l. Humuspitoisia ovat vedet, joiden väriluku on Pt mg/l. Erittäin ruskeissa vesissä väri voi olla yli 100 Pt mg/l. 2.5 Rauta ja mangaani Rautaa esiintyy vedessä liuenneena, saostumana tai sitoutuneena humukseen. Raudan olomuoto riippuu veden ph:sta ja happipitoisuudesta. Happipitoisessa vedessä rauta sitoo fosforia ja vaikuttaa näin myös vesistön rehevyyteen. Rautapitoisuudet vaihtelevat vesistökohtaisesti valuma-alueen ominaisuuksista riippuen. Suovaltaisilla alueilla rautapitoisuudet ovat yleensä suuria. Pienimmät pitoisuudet mitataan kirkkaissa karuissa vesissä, joissa päällysveden rautapitoisuus on luokkaa µg/l. Humusvesissä taso on selvästi korkeampi ( µg/l), koska rauta voi olla sitoutunut humusyhdisteisiin. Erittäin ruskeissa vesissä rautaa on usein yli µg/l. Mangaanin pitoisuudet vesistöissä ovat hapellisissa oloissa varsin pieniä (alle 50 µg/l), mutta hapettomissa oloissa mangaania vapautuu raudan tavoin nopeasti pohjalietteestä. Määrä riippuu oleellisesti sedimentin laadusta. Mangaanipitoisuus voi tällöin kohota tasolle µg/l. 3 Vuosina tutkitut järvet ja niiden veden laatu 3.1 Backaviken Kuva 2. Backaviken lokakuussa Inkoon Fagervikissä sijaitseva Backaviken on 13 hehtaarin kokoinen matala ruohikkorantainen järvi. Suuri osa valuma-alueesta on peltoa, eteläpuolella on metsäinen ja kallioinen mäki Backamalmen. Järven rannoilla ei Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015 7

8 ole asutusta, itäpuolitse kulkee maantie. Backavikeniin laskee lounaispuolelta peltopuro ja luoteen suunnasta purovesiä Bruksträsketistä. Backaviken on puron kautta yhteydessä Inkoon Fagerviken-lahden perukkaan. Backavikenistä on otettu kaksi vesinäytettä vuonna 1995 ( , ) ja yksi näyte syksyllä 2014 (vuoden 2014 tulokset liitteessä 2). Vuoden 1995 analyysivalikoima oli varsin laaja, lokakuussa 2014 mittauksissa keskityttiin veden ravinnepitoisuuksiin sekä happamuus- ja humusominaisuuksiin. Suurin muutos veden laadussa vuodesta 1995 vuoteen 2014 oli ph:n ja happamuutta puskuroivan alkaliniteetin kasvaminen. Happipitoisuutta ei lokakuussa 2014 mitattu, se oli vuoden 1995 molemmilla näytekerroilla pohjan tuntumassa melko heikko ja vaikutti todennäköisesti siihen, että pohjan läheinen vesi oli myös monen muun vedenlaatuominaisuuden perusteella tuolloin varsin heikkolaatuista. Pohjan läheisen veden suuri sähkönjohtavuus ja saliniteetti tammikuussa 1995 olivat todennäköisesti merkki siitä, että Backavikeniin vielä tuolloin ainakin ajoittain virtasi merivettä. Uusimpien, vuoden 2014 vedenlaatutulosten perusteella Backaviken on samea- ja ruskeavetinen, humusvaikutteinen ja rehevä järvi. 3.2 Bjuseträsk Kuva 3. Bjuseträsk syyskuussa Bjuseträsk on pieni, 33 ha kokoinen järvi, joka sijaitsee Inkoon länsipuolella Bruksträsket ja Marsjön järvien keskellä. Järveen ei todennäköisesti kohdistu merkittävästi luonnontilaa suurempaa kuormitusta. Järven valuma-alue on kallioista havumetsää, koillisrannalla järvi rajautuu suohon. Asutusta rannoilla ei ole. Bjuseträsk laskee länsiosastaan Bruksträsket-järven Brännäsvikeniin. Bjuseträskin veden laatua on tutkittu ensimmäisen kerran lokakuussa 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja sen jälkeen vuosina 1990, 1992, 1994, 1995 ja Vedestä on analysoitu useita laatuominaisuuksia, eniten on kuitenkin mitattu ravinteisiin, happamuuteen ja humukseen liittyviä vedenlaatuominaisuuksia. Bjuseträsketin veden laatu on vaihdellut useiden ominaisuuksien osalta. Suurin muutos ja 1990-luvuilta vuoteen 2013 mennessä oli sähkönjohtavuuden pieneneminen (5,1 6,4 ms/m 3,7 ms/m), joten veteen liuenneiden epäorgaanisten suolojen määrä oli vähentynyt. Bjuseträskin happitilanne on 1990-luvun ja vuoden 2013 tulosten mukaan pysynyt pääosin hyvänä. Vuoden 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015

9 1995 lopputalven mittauksissa pohjanläheisen veden happi oli kuitenkin kulunut vähiin. Vuoden 2013 tulosten mukaan järvi on happamuustasoltaan neutraali, ravinnetasoltaan lievästi rehevä. 3.3 Bölsträsket Kuva 4. Bölsträsketin laskupuro lokakuussa Bölsträsket on hyvin pieni, soikean muotoinen, noin 0,5 ha kokoinen rehevä ja erittäin humuspitoinen lampi Inkoon sisäsaaristossa, Barölandet-saaressa. Bölsträsket on mahdollisesti kluuvijärvi (Haggren ym. 2006). Lammen valuma-alue on metsäinen ja lampea ympäröi tulviva korpivyöhyke. Bölsträsketin laskupuro on aikoinaan suoristettu ojaksi (Luontotieto Keiron Oy 2013). Lampeen tulee hajakuormitusta metsän lisäksi ympäröivältä suolta. Valuma-alueella ei ole pistekuormittajia. Bölsträsketin veden laatua on tutkittu lokakuussa 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja uudelleen lokakuussa 2013 Inkoon kunnan ympäristönsuojelun toimeksiannosta. Vedestä on analysoitu mm. ravinnepitoisuudet sekä humus- ja happamuusominaisuuksia. Suurimmat muutokset veden laadussa 28 vuoden aikana ovat väriluvun (85 120), kemiallisen hapenkulutuksen (13 32 mg O 2 /l), kokonaistyppipitoisuuden ( µg/l) ja kokonaisfosforipitoisuuden (19 34 µg/l) kasvu, joten lammen humusvaikutteisuus ja ravinnetaso ovat selvästi kasvaneet. Lokakuun 2013 tulosten perusteella Bölsträsket on voimakkaasti humusvaikutteinen rehevä lampi. Myös korkea rautapitoisuus (1 400 µg/l) on humusjärvelle tyypillinen, sillä rautaa on usein sitoutuneena humusyhdisteisiin. Veden ph oli edelleen 1980-luvun tapaan hapan (5,9) ja happamuutta puskuroiva alkaliniteetti oli melko alhainen (0,15 mmol/l). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015 9

10 3.4 Djupträsk Kuva 5. Djupträsk syyskuussa Djupträsk on ruskeavetinen ja pieni, 4,5 ha kokoinen järvi Inkoon koillispuolella. Järven ympäristössä on hiukan ympärivuotista ja vapaa-ajan asutusta. Djupträsk on suosittu uimapaikka ja järvellä on uimaranta. Järven valuma-alue on pääosin kallioista havu- ja lehtimetsää, rannat ovat osittain soistuneet. Järveen tulee kuormitusta purojen kautta läheisiltä suo- ja metsäalueilta. Heinäkuussa 1997 Djupträskillä on havaittu runsas sinileväkukinta, muista leväkukinnoista ei ole tietoa. Djupträskin veden laatua on tutkittu vuosina 1985, 1995 ja Vedestä on analysoitu mm. happea, ravinnepitoisuuksia ja happamuuteen ja humukseen liittyviä vedenlaatuominaisuuksia. Djupträskin happipitoisuus oli pohjan tuntumassa heikko sekä talvella 1995 että syksyllä Suurimmat muutokset järven veden laadussa 28 vuoden aikana olivat sähkönjohtavuuden (7 4,7 ms/m), kokonaistyppipitoisuuden ( µg/l) ja kokonaisfosforipitoisuuden (14 8 µg/l) pieneneminen ja kemiallisen hapenkulutuksen kasvaminen (8,7 16 mg O 2 /l), joten järven epäorgaanisten suolojen pitoisuus ja ravinnetaso olivat laskeneet ja humusvaikutteisuus oli noussut. Lokakuun 2013 vedenlaatutulosten mukaan Djupträskin tila olisi ollut melko hyvä, ellei pohjan läheisen veden (4,5 metrin syvyydessä) happi olisi ollut lähes lopussa. Ravinnepitoisuudet ilmensivät karua vettä, vedessä oli humusvaikutteisuutta, mutta ph oli hyvä ja rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat normaalit. 10 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015

11 3.5 Getmossen Kuva 6. Getmossen lokakuussa Getmossen on melko pyöreän muotoinen, hyvin pieni, vain 1,33 ha kokoinen järvi Inkoon Västankvarnissa. Valuma-alue on kuusimetsää mutta itäpuolella järvi rajautuu suohon. Järveen tulee kuormitusta ympäröivästä metsästä sekä itäpuolen suolta. Asustusta järven ympärillä ei ole. Getmossenin veden laatua on tutkittu Inkoon kunnan toimeksiannosta lokakuussa 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja uudelleen lokakuussa 2013 (liite 2). Tutkittuja parametreja ovat mm. ravinteisiin, humusominaisuuksiin ja happamuuteen liittyvät vedenlaatuominaisuudet. Tutkimusten välillä kuluneen 28 vuoden aikana veden laatu oli muuttunut eniten väriluvun (50 70), kemiallisen hapenkulutuksen (8,2 15 mg O 2 /l) ja kokonaistyppipitoisuuden ( µg/l) osalta eli järveen kohdistuvat humusvaikutukset olivat kasvaneet ja typpiravinteiden määrä oli noussut. Lokakuun 2013 mittaustulosten mukaan Getmossen oli humusvaikutteinen ja jonkin verran hapan järvi. Ravinteista kokonaistyppi ilmensi rehevyyttä, kokonaisfosfori lievää rehevyyttä. Veden rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat normaalit. Humuspitoisuuteen vaikuttaa järven valuma-alueella oleva suo. Suoveden vaikutuksella voi selittyä myös huomattavan korkea ammoniumtyppipitoisuus (220 µg/l). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/

12 3.6 Hälftesträsket Kuva 7. Hälftesträsket lokakuussa Inkoon Barösundissa sijaitseva Hälftesträsket on noin hehtaarin kokoinen kaunis kalliorantainen pikkujärvi, josta ei tiettävästi ole ennen lokakuuta 2014 otettu vesinäyteitä. Syvyystietoja ei ole käytettävissä, mutta jyrkkärantainen järvi voi olla syväkin. Hälftesträsketin valuma-alue on kalliosta metsää. Lounaisosassa mereen yhteydessä olevan puron varrella on kesäasutusta, samoin muutamia mökkejä myös järven koillisrannalla. Lokakuun 2014 vesianalyysitulosten mukaan järven vesi oli ruskeaa, mutta kirkasta. Näkösyvyys oli 80 cm. Voimakasta humusvaikutusta ilmensivät myös korkea väriluku ja kemiallinen hapenkulutus (liite 2). Veden sameuslukema oli pieni, samoin liuenneiden suolojen pitoisuutta mittaava sähkönjohtavuus. PH oli alhainen kuten myös veden puskurikykyä ilmentävä alkaliniteetti. Ravinnepitoisuudet ilmensivät lievää rehevyyttä. 3.7 Högbensjön Kuva 8. Högbensjön syyskuussa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015

13 Högbensjön on pinta-alaltaan kohtuullisen suuri (n. 3 km²), matala järvi läntisellä Uudellamaalla Raaseporin ja Inkoon kuntien alueella. Valuma-alueella on runsaasti suota, metsää ja melko paljon ympärivuotista- ja vapaa-ajan asutusta. Ensimmäiset vedenlaatua koskevat tutkimukset Högbensjöllä tehtiin vuonna Seuraavan kerran näytteet otettiin vuonna 1970, 80-luvulla tutkimuksia tehtiin kolme kertaa. Vuodesta 1996 lähtien veden laatua on seurattu vuosittain. Intensiivivuosina näytteitä otettiin 18 kertaa vuodessa. Näytteet on otettu pääasiassa Bonäsuddenin syvänteestä. Yleensä näytteistä on tutkittu happi, kemiallinen hapenkulutus, ravinteet (fosfori ja typpi eri muotoineen) sekä alkaliniteetti, ph, rauta, sameus, sähkönjohtavuus, klorofylli ja väri. Happikadon torjunta -hankkeessa näytteitä otettiin myös muilta näytepisteiltä vuonna Järveen laskevien ojien vedenlaatua on tutkittu vuonna Myös haja-asutuksen jätevesikuormitusta on kartoitettu. Järven kalastoa on kartoitettu tehokalastusten yhteydessä, joita on tehty vuodesta 1997 lähtien (Penttilä 2002). Högbensjö oli myös mukana kalakuolemien vaikutuksia selvittäneessä hankkeessa (Olin & Ruuhijärvi 2005). Järvellä tehtiin verkkokoekalastuksia vuonna Aikaisemmin järveä ovat kuormittaneet Meltolan sairaalan jätevedet, mutta nykyään pistekuormitusta ei ole. Valuma-alueella on melko runsaasti peltoviljelyä, joka yhdessä ranta-asutuksen kanssa voi aiheuttaa hajakuormitusta. Myös kotieläintiloja on muutamia. Toistuvat happikadot voivat aiheuttaa ravinteiden vapautumista pohjasedimentistä, jolloin puhutaan ns. sisäisestä kuormituksesta. Högbensjön on luontaisesti rehevä järvi, jota hajakuormitus ja hapettomuuden aiheuttama ravinteiden liukeneminen pohjasedimentistä edelleen rehevöittävät. Rehevyys ilmenee heikkona happitilanteena varsinkin talvisin. Kesällä sinilevää esiintyy usein. Talvella heikko happitilanne aiheutti myös kalakuolemia ja aikaisemmin varsin hyvänä kalavetenä tunnettu vesistö menetti kuhakantansa ja särkikalasto voimistui. Järven tilaa seurataan vuosittain ja vesistön kunnostamiseksi on perustettu Högbensjön hoitoyhdistys. Järvi on sekä kokonaisfosforipitoisuuden että klorofylli-a:n perusteella erittäin rehevä. Järven rehevyystaso kokonaisfosforipitoisuuden perusteella näyttäisi hieman laskeneen 2000-luvulla. Kasviplanktonia kuvaava klorofylli-a on sitä vastoin hiukan kohonnut. Pohjanläheisen veden happipitoisuus on ollut heikko jo 70-luvulta lähtien luvulla hapeton ajanjakso on ollut pahimmillaan useita kuukausia, tosin aikaisemmilta vuosilta näin kattavia mittaustuloksia ei ole käytettävissä. Hapettoman veden vesitilavuus on kuitenkin ollut kasvussa. Kemiallinen hapenkulutus ja väriluku ovat olleet nousussa 2000-luvulla, mikä saattaa johtua lauhojen talvien aiheuttamista valumista. Kalasto on muuttunut särkikalavaltaisemmaksi osin happikadosta johtuneen kalakuoleman seurauksena. Högbensjön on Uudenmaan ELY-keskuksen mukaan välttävässä ekologisessa tilassa oleva järvi. 3.8 Kockelträsket Kuva 9. Kockelträsket syyskuussa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/

14 Kockelträsket on karu, kirkasvetinen ja pieni, noin 6 ha kokoinen, nelisakaraisen tähden muotoinen järvi Inkoon länsiosassa. Kockelträsketin tilavuus on n m³. Valuma-alue on kallioista metsämaata, järven lounais- ja länsipuolella on pienet metsäiset suot. Vain järven lounaispuolella on vähäistä ympärivuotista ja loma-asutusta. Järvi laskee itäpuolista puroa pitkin läheiseen Vitträsketiin. Kuormitus on vähäistä valumaalueen ominaisuuksien ja vähäisen asutuksen vuoksi. Kuormitus on lähinnä hajakuormitusta metsä-alueilta ja läheisiltä soilta. Kockelträsketin veden laatua on tutkittu erilaisten happamuusselvitysten puitteissa marraskuussa 1984, lokakuussa 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja syksyisin Uusin vedenlaatututkimus on tehty Inkoon kunnan ympäristönsuojelun toimeksiannosta syyskuussa Vesianalyyseissä on painotettu happamuutta, humusominaisuuksia ja ravinteita mittaavia vedenlaatuominaisuuksia. Kockelträsketin ph ja alkaliniteetti olivat vuoden 1984 näytteessä vielä kohtuulliset (6,5 ja 0,10 mmol/l), mutta tilanne heikkeni selvästi 1990-luvulla. Vuoteen 2013 mennessä ph näyttäisi nousseen vuosien lukemista (5,2 6,0 6,6). Myös alkaliniteetissa on jonkin verran nousua (< 0,02 0,032 mmol/l), mutta edelleen puskurikyky on melko alhainen. Toinen ehkä vielä selvemmin muuttunut vedenlaatuominaisuus on ollut veden kokonaistyppipitoisuus ( µg/l). Järvi on siis muuttunut lievemmin happamaksi ja typpiravinteiltaan karummaksi. Kokonaisuutena Kockelträsketin perustila oli syyskuun 2013 tulosten mukaan hyvä: järvi on kirkasvetinen (näkösyvyys 6,1 m syyskuussa 2013) ja ravinnetasoltaan karu. Veden sähkönjohtavuus ja humusominaisuudet olivat häviävän pienet. Poikkeuksena kokonaislaadussa oli syvänteen (10,5 m) pohjan läheisen veden happipitoisuus, joka oli heikko, vain 0,8 mg/l. 3.9 Kocksbyträsket Kuva 10. Kocksbyträsket lokakuussa Inkoon Degerbystä Kopparnäsiin vievän tien varrella oleva Kocksbyträsket on vajaan hehtaarin kokoinen L-kirjaimen muotoinen lampi. Valuma-alue on hiekkaista kangasmetsää, lammen eteläpäässä on yksi asuinrakennus. Kocksbyträsketin vesi näytti olevan hyvin alhaalla lokakuussa Lampi on mahdollisesti entinen sorakuoppa tai sitä on syvennetty ruoppaamalla, koska rannoilla oli hiekkavalleja. Kocksbyträsketistä ei tiettävästi ole aikaisemmin otettu vesinäytteitä. Lokakuun 2014 näyte otettiin metrin syvyydestä. Vesi oli kirkasta ja väritöntä. Analyysitulosten perusteella (liite 2) Kocksbyträsket on lievästi humuspitoinen lampi, jossa ravinnepitoisuudet olivat pienet ilmentäen karua vettä. Veden ph, happamuutta puskuroiva alkaliniteetti, sähkönjohtavuus sekä rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat normaalit. 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015

15 3.10 Kryckelstjärnen Kuva 11. Kryckelstjärnen lokakuussa Kryckelstjärnen on pieni ovaalin muotoinen järvi Inkoon luoteisosassa Linkullasjön eteläpuolella kallioylängöllä. Järven itäpuolelta laskee puro kohti Västankvarnia. Kryckelstjärnenin valuma-alue on kallioista kangasmetsää. Kryckelstjärnenistä on tiettävästi otettu vain kaksi vesinäytettä: lokakuussa 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja lokakuussa Kummallakin kerralla näyte otettiin pintavedestä ja mittauksissa painotettiin veden happamuus- ja humusominaisuuksia sekä ravinnepitoisuuksia. Näytteenottojen väli oli lähes päivälleen 29 vuotta. Veden laatu oli muuttunut useankin ominaisuuden osalta: laskua oli tapahtunut sähkönjohtavuudessa (5,7 2,7 ms/m), joten veteen liuenneiden epäorgaanisten suolojen määrä oli vähentynyt. Kasvaneet olivat ph (4,3 5,4), happamuutta puskuroiva alkaliniteetti (0 0,024 mmol/l), kemiallinen hapenkulutus (5,0 34 mg O 2 /l), veden väriluku (10 300), kokonaistyppipitoisuus ( µg/l) ja kokonaisfosforipitoisuus (8 57 µg/l). Järven luonne oli siis täysin muuttunut, karusta järvestä oli tullut rehevä ruskeavetinen suojärvi, jonka vesi on edelleen selvästi hapanta. Vaikka näytteenottojen välinen aika on pitkä, vaikuttaa muutos todella suurelta erityisesti veden värin ja ravinteiden osalta, koska järveen ei tiettävästi kohdistu valuma-alueen lisäksi mitään ulkoista kuormitusta. Tarkasteltaessa Kryckelstjärneniä karttasovellusten ilmakuvista käy ilmi, että järven valuma-alueen metsä on laajalta alalta hakattu. On todennäköistä että järvessä todetut suuret vedenlaatumuutokset liittyvät osaltaan myös metsänhoitotoimenpiteiden aiheuttamiin vesistövaikutuksiin. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/

16 3.11 Kvarnvikträsket Kuva 12. Kvarnvikträsket lokakuussa Kvarnvikträsket on pieni, noin 3 hehtaarin kokoinen ruovikko- ja suorantainen järvi Inkoon länsiosassa, Barölandet-saaressa. Järvi on luokiteltu paikallisesti erittäin arvokkaaksi pienvedeksi Inkoon sisäsaariston yleiskaavan luontoselvityksessä (Luontotieto Keiron Oy 2013). Järven pohjoispuolella on runsaasti sekä ympärivuotista- että vapaa-ajan asutusta, eteläpuoli on puolestaan asumaton. Järven valuma-alue on suurelta osin metsäinen, eteläpuolella on rantaneva (Luontotieto Keiron Oy 2013). Järveä kuormittavat metsä-alueet, ympäröivät suot sekä ympärivuotinen- ja vapaa-ajan asutus. Kvarnvikträsketin veden laatua on tutkittu Inkoon kunnan toimeksiannosta lokakuussa 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja uudelleen lokakuussa Tutkittuja parametreja ovat mm. ravinnepitoisuus, lämpötila, kemiallinen hapenkulutus, ph, sähkönjohtavuus, sameus, väriluku, alkaliniteetti ja metalleista rauta- ja mangaanipitoisuus. Veden laatu oli pysynyt 29 vuoden ajan hämmästyttävän samanlaisena: Kvarnvikträsket oli edelleen rehevä, huomattavan ruskeavetinen ja jonkin verran hapan järvi, jonka rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat normaalit Källträsket/Lähdejärvi Kuva 13. Källträsket syyskuussa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015

17 Källträsket eli Lähdejärvi on noin 107 hehtaarin suuruinen, mutta melko matala ja monimuotoinen järvi läntisellä Uudellamaalla Raaseporin ja Inkoon rajalla. Järveen laskee viereisen Lomträsketin lisäksi vain muutamia pienehköjä puroja ja ojia lähivaluma-alueelta. Källträsket on lievästi rehevä järvi, jossa leväkukinnat ovat olleet toistuvia. Happitilanne on ajoittain heikko, mikä saattaa aiheuttaa ravinteiden liukenemista sedimentistä ja lisätä kokonaiskuormitusta. Järven veden laatua on pyritty parantamaan mm. tehokalastuksilla ja kemikaalikäsittelyllä. Järvellä toimii myös ympäristönsuojeluyhdistys. Källträsket on tyydyttävässä ekologisessa tilassa oleva järvi, jonka tilaa seurataan vuosittain. Ensimmäiset vedenlaatua koskevat tutkimukset Källträsket-järvellä tehtiin vuonna 1974, seuraavan kerran näytteitä otettiin vasta vuonna Veden laatua tutkittiin Källträsketin luusuasta vuosina , mutta pisin aikasarja on järven pohjoispuolen syvänteeltä, mistä näytteitä on otettu vuodesta 1993 lähtien. Näytteenottokertojen määrä on vaihdellut yhdestä vuoden 2006 intensiivisempään seurantaan, jolloin näytteitä otettiin 9 kertaa vuodessa. Yleensä näytteistä on tutkittu happi, kemiallinen hapenkulutus, ravinteet (fosfori ja typpi eri muotoineen) sekä alkaliniteetti, ph, rauta, sameus, sähkönjohtavuus, klorofylli ja väri. Aika ajoin on tutkittu myös alumiini sekä bakteerit. Veden happipitoisuus syvänteen pohjanläheisessä vesikerroksessa on ollut heikko sekä talvella että kesällä. Eri vuosina happitilanne on kuitenkin vaihdellut. Etenkin 2000-luvun alkupuolella happipitoisuus oli usein huono ja maaliskuussa 2010 pohjavesi oli lähes hapetonta (0,4 mg/l). Viime vuosien kokonaisfosforipitoisuuden ja klorofylli-a-pitoisuuden perusteella järvi on lievästi rehevä. Havaintoja sinilevien massaesiintymistä on tehty muutamina vuosina. Järven pohjaeläimistöä on tutkittu vuonna 2006 kahdella havaintopaikalla ja kalastoa on kartoitettu tehokalastusten yhteydessä, joita on tehty ainakin syksyllä 2001 (Penttilä 2002). Vesikasvillisuustutkimus tehtiin järven ympäristönsuojeluyhdistyksen toimeksiannosta vuonna 2006 (Ranta & Hyypiä). Järven rehevyystaso näyttäisi viime vuosina parantuneen 1990-luvun ja 2000-luvun alun tasosta. Pohjan läheisen veden happipitoisuus heikentyi 2000-luvulle tultaessa ja on ollut ajoittain huono sekä kesällä että talvella. Kemiallinen hapenkulutus ja väriluku ovat olleet hienoisessa nousussa Lomträsket Kuva 14. Lomträsket lokakuussa Inkoon länsilaidalla Källträsketin ja Bruksträsketin välissä oleva soikeanmuotoinen Lomträsket sijaitsee metsäisessä ja kallioisessa maastossa. Noin 7 hehtaarin kokoiseen järveen laskee metsäpuro sen länsipuolelta ja eteläosasta laskee puro Källträsketiin. Asutusta ei erämaiselta näyttävän järven rannoilla ole. Lomträsketistä on otettu vesinäytteet liittyen Inkoon pienten järvien happamuusselvityksiin (Lönnqvist & Helminen 1985) ja , kun Inkoon kunnan ympäristönsuojelun toimeksiannosta sel- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/

18 vitettiin järven tilaa (liite 2). Kummallakin kerralla näyte otettiin pintavedestä ja mittauksissa painotettiin veden happamuus- ja humusominaisuuksia sekä ravinnepitoisuuksia. Lisäksi on olemassa vedenlaatutieto Lomträsketistä Källträsketiin laskevasta purosta Järven näytteenottojen välillä on lähes päivälleen 29 vuotta. Mitatuista vedenlaatuominaisuuksista eniten olivat muuttuneet väriluku (40 80), kemiallinen hapenkulutus (7,5 14 mg O 2 /l) ja sähkönjohtavuus (5,1 3,7 ms/m) eli järven humusominaisuudet olivat kasvaneet ja veteen liuenneiden epäorgaanisten suolojen jo ennestäänkin vähäinen määrä oli vähentynyt. Veden ph ja happamuutta puskuroiva alkaliniteetti olivat hieman nousseet, ravinnepitoisuudet olivat pysyneet lähes ennallaan. Puron veden laatu helmikuussa 1995 vastasi kutakuinkin järven veden laatua vuonna 1985, paitsi kokonaistyppipitoisuus oli suurempi. Vuoden 2014 mittausten perusteella Lomträsket on peruskunnoltaan hyvä. Järvi on korkeintaan lievästi rehevä, vesi on kirkasta mutta ruskeaa, humusvaikutteisuus on selvää. Veden rauta- ja mangaanipitoisuudet ovat normaalit Maggböle träsk Kuva 15. Maggböle träsk syyskuussa Maggböle träsk on melko pieni, 8,7 ha kokoinen, lievästi rehevä humusjärvi Inkoon koillisosassa. Valumaalue on metsäinen ja kallioinen, järven rannoilla on runsaasti suota. Valuma-alueella on hyvin vähän vapaaajan asutusta. Järveen tulee hajakuormitusta pääasiassa ympäröivistä metsistä ja soilta. Maggböle träskin veden laatua on tutkittu Inkoon kunnan toimeksiannosta syyskuussa 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja uudelleen syksyllä 2013, joten tutkimusten välillä oli 28 vuotta. Tutkittuja parametreja ovat mm. ravinnepitoisuus, lämpötila, kemiallinen hapenkulutus, ph, sähkönjohtavuus, sameus, väriluku, alkaliniteetti ja rautapitoisuus. Suurimmat muutokset järven veden laadussa 28 vuoden aikana olivat ph:n (6,3 7,0), väriluvun (40 70), kemiallisen hapenkulutuksen (8,7 12 mg O 2 /l) ja kokonaisfosforipitoisuuden (15 34) kasvaminen. Sen sijaan esimerkiksi veden happamuutta puskuroiva alkaliniteetti ja kokonaistyppipitoisuus olivat pysyneet kutakuinkin ennallaan. Syyskuussa 2013 mitattujen vedenlaatuominaisuuksien (liite 2) mukaan Maggböle träsk on ravinnetasoltaan rehevä ruskeavetinen ja humusvaikutteinen järvi, jonka ph oli neutraali ja rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat normaalit. Happipitoisuus oli pinnasta pohjaan hyvä. 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015

19 3.15 Mörtträsket Kuva 16. Mörtträsket syyskuussa Mörtträsket on melko pieni (9,6 ha), karu järvi Inkoon länsiosassa. Järven valuma-alue on metsäinen ja paikoin kallioinen. Itä- ja etelärannalla on hieman vapaa-ajan asutusta. Järven koillis-, etelä-, ja luoteisosassa on suo-alueita. Lähellä järven pohjoisrantaa kulkee autotie. Hajakuormitusta tulee metsä- ja suoalueilta, tieltä ja vapaa-ajanasutuksesta, pistekuormittajia ei ole. Mörtträsketin veden laatua on tutkittu erilaisten happamuusselvitysten puitteissa Inkoon kunnan toimeksiannosta keväällä 1983, marraskuussa 1984 ja 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja syksyisin vuosina Vedenlaatututkimus uusittiin syyskuussa 2013 (liite 2). Vedestä on analysoitu mm. ph, alumiini, sulfaatti, sähkönjohtokyky ja väriluku sekä vuonna 2013 mm. happipitoisuus ja kokonaisfosforipitoisuus. Mörtträsketin veden laatu on pysynyt 30 vuoden ajan tutkittujen vedenlaatuominaisuuksien osalta hämmästyttävän samankaltaisena. Selvin muutos on kemiallisen hapenkulutuksen kasvaminen hiljalleen: toukokuussa 1983 lukema oli 1,8 mg O 2 /l, marraskuussa vuosina 1984, 1985 ja 1990 lukema oli sama: 4,8 mg O 2 /l ja syyskuussa 2013 lukema oli 7,8 mg O 2 /l. Sen sijaan ph:n alkaliniteetin tai ravinnepitoisuuksien osalta muutokset ovat vähäisiä. Mörtträsket on ollut viimeiset 30 vuotta kirkasvetinen (näkösyvyys oli 2,9 m syyskuussa 2013), jonkin verran hapan ja lievästi humusvaikutteinen järvi, jonka ravinnepitoisuudet ilmentävät karua vettä. Tosin syksyllä 1985 ravinnepitoisuudet olivat jostakin syystä muita mittauskertoja korkeammat (Lönnqvist & Helminen 1985). Syksyllä 2013 mitatut veden rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat pienet. Järven ainoana ongelmana voi olla lämpötilakerrosteisuuskausien happipitoisuuden väheneminen tai peräti loppuminen alusvedessä: syyskuussa 2013 happea oli 7 metrin syvyydessä vain 0,5 mg/l. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/

20 3.16 Petarträsk Kuva 17. Petarträsk lokakuussa Petarträsk on pieni (2,2 ha), pyöreän muotoinen järvi Inkoon länsipuolella, Orslandet-saaressa. Järvi on luokiteltu Inkoon sisäsaariston osayleiskaavassa paikallisesti erittäin arvokkaaksi kohteeksi ja on suositeltu että sen rannat jätetään rakentamattomiksi (Luontotieto Keiron Oy 2013). Rannat ovat suurelta osin rakentamatonta nevaa, kauempana rannasta on myös rämettä ja korpea. Järveen tulee kuormitusta ympäröivältä suolta ja metsä-alueilta. Petarträsk on historialtaan todennäköisesti kluuvijärvi ja voidaan siten mahdollisesti tulkita vesilain 11 tarkoittamaksi kohteeksi, jolloin sen luonnontilan vaarantaminen on kielletty (Luontotieto Keiron Oy 2013). Petarträskin veden laatua on tutkittu Inkoon kunnan toimeksiannosta lokakuussa 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja uudelleen lokakuussa 2013 (liite 2). Tutkittuja parametreja ovat mm. ravinnepitoisuus, lämpötila, kemiallinen hapenkulutus, ph, sähkönjohtavuus, sameus, väriluku, alkaliniteetti ja rautapitoisuus. 28 vuoden kuluessa suurimmat muutokset Petarträskin veden laadussa ovat sähkönjohtavuuden pieneneminen (5,2 2,8 ms/m) ja väriluvun (60 100), kemiallisen hapenkulutuksen (11 23 mg O 2 /l) ja kokonaisfosforipitoisuuden (12 21 µg/l) kasvaminen. Järven veden liuenneiden suolojen pitoisuus on siis vähentynyt, humusvaikutteisuus ja fosforiravinteen määrä ovat kasvaneet. Lokakuun 2013 mittaustulosten perusteella Petarträsk on lievästi rehevä, hapan ja selvästi humusvaikutteinen järvi. Veden koholla olleet ammoniumtyppipitoisuus (84 µg/l) ja rautapitoisuus (670 µg/l) viittaavat myös suovesien humusvaikutuksiin. 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015

21 3.17 Potten Kuva 18. Potten lokakuussa Potten on pieni pyöreä järvi mereisessä Inkoossa Barölandetin länsilaidalla. Järven valuma-alue on monimuotoinen: peltoa, kallioista metsää, alavaa suota. Järven rannalla kasvaa tiheä ruovikkovyö. Pottenin erottaa merestä kapea maakangas, jonka läpi kulkee lammen lasku-uoma. Potten on todennäköisesti tämän uoman kautta edelleen yhteydessä mereen niin, että merivettä nousee aika ajoin järveen. Pottenia voidaankin pitää mahdollisena kluuvijärvenä (Luontotieto Keiron Oy 2013). Potteniin laskee koillisesta peltopuro. Pottenista ei tiettävästi ole otettu kuin yksi vesinäyte lokakuussa Näyte otettiin pintavedestä ja vedestä analysoitiin pääasiassa happamuuteen, humusvaikutuksiin ja ravinteisiin liittyviä vedenlaatuominaisuuksia (liite 2). Tulosten perusteella Potten on lievästi sameavetinen ja lievästi humusvaikutteinen järvi, jonka ravinnepitoisuudet ilmensivät erityisesti fosforin osalta rehevyyttä. Veden ph oli lähes 8, happamuutta puskuroiva alkaliniteetti oli suuri. Veden sähkönjohtavuus sekä rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat normaalit Pålsträsket Kuva 19. Pålsträsket syyskuussa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/

22 Pålsträsket on melko pieni, noin 12 ha, kirkasvetinen ja karu järvi ja kuuluu Kirkkojoen valuma-alueeseen. Järvi sijaitsee Lohjan ja Inkoon rajalla. Järvi on matala ja sen valuma-alue on pääosin metsää. Kuormitusta voi aiheutua järven rannan asutuksesta ja metsätaloudesta. Veden laatua on tutkittu Inkoon tai Lohjan toimeksiannosta vuosina 1984, 1985, painottuen lähinnä happamuusominaisuuksiin, elokuussa 2010 tehtiin perustilaselvitys ja syyskuussa 2013 uusin suppeahko vedenlaatututkimus. Tutkittuja parametreja ovat mm. ravinnepitoisuus, lämpötila, kemiallinen hapenkulutus, ph, sähkönjohtavuus, sameus, väriluku, alkaliniteetti ja rautapitoisuus. Tutkitun, lähes 30 vuoden aikana suurimmat muutokset Pålsträsketin veden laadussa ovat olleet veden ph:n ja puskurikyvyn lievä paraneminen, kemiallisen hapenkulutuksen kasvaminen (5,3 9,2 mg O 2 /l) ja ravinnepitoisuuksien jonkinasteinen laskeminen. Syyskuun 2013 mittausten perusteella Pålsträsket on ravinnetasoltaan karu, kirkasvetinen (näkösyvyys oli 2,4 m) ja happamuusominaisuuksiltaan neutraali järvi. Veden happipitoisuus oli pohjan tuntumassa hyvä Rövassträsket Kuva 20. Rövassträsket lokakuussa Rövassträsket on hyvin pieni, rehevä järvi Inkoon länsiosassa, Orslandetin saaressa Barösundissa. Järven rannat ovat avo- ja koivuluhtaa sekä rehevää korpea. Järveen tulee kuormitusta ympäröivältä suolta ja metsäalueilta. Rövassträsket on todennäköisesti kluuvijärvi (Luontotieto Keiron Oy 2013). Vesilain 11 :n mukaan luonnontilaisen, enintään 10 ha suuruisen kluuvijärven luonnontilan vaarantaminen on kielletty. Järvessä oli nimensä mukaisesti runsaasti ruovikkoa jo 1980-luvulla (Lönnqvist & Helminen) kuten on myös nykyään. Rövassträsketin veden laatua on tutkittu Inkoon kunnan toimeksiannosta syksyllä 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja uudelleen syksyllä 2013 (liite 2). Tutkittuja parametreja ovat mm. ravinnepitoisuudet, lämpötila, kemiallinen hapenkulutus, ph, sähkönjohtavuus, sameus, väriluku, alkaliniteetti ja rautapitoisuus. Suurimmat muutokset järven veden laadussa tutkimusten välillä 28 vuoden aikana olivat sähkönjohtavuuden (10,5 6,9 ms/m) ja väriluvun ( ) laskeminen eli veteen liuenneiden epäorgaanisten suolojen määrä ja veden ruskeus oli vähentynyt. Syksyn 2013 mittausten perusteella Rövassträsket oli edelleen selvästi rehevä ja humusvaikutteinen sekä melko hapan järvi. Veden rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat suuret johtuen todennäköisesti siitä, että näitä metalleja on tyypillisesti sitoutuneena humusyhdisteisiin. 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015

23 3.20 Sandarträsket Kuva 21. Sandarträsket lokakuussa Inkoon itäosassa Malmissa Tobackavikenin luoteispuolella sijaitseva pieni monimuotoinen Sandarträsket on todennäköisesti hiekkakuoppaan syntynyt lähdepohjainen lampi. Ympäröivä valuma-alue on hiekkakangasta ja havupuustoa. Kartan mukaan Sandarträsketin yhteydessä ei ole puroja. Sandarträsketistä ei tiettävästi ole otettu vesinäytteitä ennen lokakuuta 2014, jolloin näyte otettiin pintavedestä ja vedestä analysoitiin pääasiassa happamuuteen, humusvaikutuksiin ja ravinteisiin liittyviä vedenlaatuominaisuuksia (liite 2). Sandarträsketin vesi oli näytettä otettaessa kirkasta ja väritöntä, ph oli lähellä neutraalia ja happamuutta puskuroiva alkaliniteetti oli hyvä. Ravinnepitoisuuksien perusteella lampi oli lievästi rehevä, rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat normaalit Stortjärnen Kuva 22. Stortjärnen lokakuussa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/

24 Stortjärnen on hyvin pieni (1,4 ha), pyöreä, suorantainen järvi Inkoon länsiosassa. Stortjärnenin valuma-alue on kuusimetsää ja järveä ympäröi suo, asutusta ei järven ympärillä ole lainkaan. Järven lounaispuolelta laskee puro Fagervikenin merenlahteen. Järveen tulee kuormitusta ympäröiviltä metsä- ja suoalueilta. Stortjärnen-järven veden laatua on tutkittu Inkoon kunnan toimeksiannosta syksyllä 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja uudelleen syksyllä 2013 (liite 2). Tutkittuja parametreja ovat mm. ravinnepitoisuus, lämpötila, kemiallinen hapenkulutus, ph, sähkönjohtavuus, sameus, väriluku, alkaliniteetti ja rautapitoisuus. Suurimmat muutokset mitatuissa vedenlaatuominaisuuksissa 28 vuoden aikana olivat sähkönjohtavuuden (4,6 2,3 ms/m) ja kokonaisfosforipitoisuuden (45 36 µg/l) pieneneminen, alkaliniteetin (0 0,022 mmol/l) ja ph:n (4,5 5,4) paraneminen sekä kemiallisen hapenkulutuksen (14 28 mg O 2 /l) kasvaminen. Järven veden liuenneiden suolojen ja fosforiravinteen määrä oli siis vähentynyt, ph parantunut jonkin verran ja humusvaikutteisuus oli kasvanut. Lokakuun 2013 mittausten perusteella Stortjärnen on rehevä, hapan ja voimakkaasti humusvaikutteinen järvi. Suovesien vaikutuksiin viittaa myös korkea ammoniumtyppipitoisuus (200 µg/l) ja melko korkea rautapitoisuus (650 µg/l) Storöträsket Kuva 23. Storöträsket lokakuussa Inkoon Storön saaressa oleva Storöträsket on kaunis järvi, jonka pieni pohjoisosa on erotettu padolla järven pääaltaasta. Valuma-alue on kallioista metsää, itäpäässä on kaistale alavaa maata. Järven pienemmän altaan rannalla on ilmeisesti loma-asuntona käytettävä kiinteistö. Storöträsketistä on otettu vesinäytteet (Lönnqvist & Helminen 1985) ja (liite 2). Vuoden 1985 näytteenotossa raportoitiin pohja-ainesta joutuneen jonkin verran mukaan näytteeseen jäätä rikottaessa, joten tulokset eivät välttämättä ole vertailukelpoisia syksyn 2014 tulosten kanssa. Syksyn 2014 näyte otettiin pintavedestä ja mittauksissa painotettiin veden ravinne-, happamuus- ja humusominaisuuksia. Suurimmat muutokset veden laadussa 29 vuoden aikana olivat ph:n (4,2 6,4) ja happamuutta puskuroivan alkaliniteetin (0 0,060 mmol/l) kasvaminen. Lukemat olivat pienentyneet kemiallisessa hapenkulutuksessa (26 18 mg O 2 /l), kokonaistypessä ( µg/l) ja erityisesti kokonaisfosforissa ( µg/l). Veden humuksisuus ja ravinnepitoisuudet olivat siis vähentyneet. Muutoksissa veden happamuusominaisuuksien paraneminen lienee todellista, muut muutokset ovat epävarmoja marraskuun 1985 näytteenoton yhteydessä tapahtuneen pohja-aineksen sekoittumisen vuoksi. 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015

25 Lokakuun 2014 vesianalyysitulosten perusteella Storöträsketin perustila on hyvä: järvi on ruskeavetinen, selvästi humusleimainen ja ravinnetasoltaan lievästi rehevä. Veden mangaanipitoisuus oli normaali, rautapitoisuus oli melko korkea (1 200 µg/l) liittyen todennäköisesti veden humusominaisuuksiin Svartträsket Kuva 24. Svartträsket syyskuussa Svartträsket on ovaalin muotoinen, matala ja pieni (6 ha) järvi Inkoon länsiosassa. Svartträsket laskee puroa pitkin koillispuoliseen Backavikeniin. Valuma-alue on metsäinen, paikoin kallioinen ja itäpuolella on peltoa ja suota. Valuma-alueella on jonkin verran sekä vapaa-ajan että ympärivuotista asutusta. Järveen tulee todennäköisesti hajakuormitusta metsämaalta, pelloilta, suolta ja asutuksesta, pistekuormitusta ei ole. Svartträsketin veden laatua on tutkittu Inkoon kunnan toimeksiannosta marraskuussa 1984 (Lönnqvist & Helminen 1985) ja uudelleen 29 vuoden kuluttua syyskuussa Vesianalyyseissä painotettiin ravinteita sekä happamuuteen ja humukseen liittyviä vedenlaatuominaisuuksia. Svartträsketin veden laatu oli muuttunut vuodesta 1984 vuoteen 2013 eniten kemiallisen hapenkulutuksen (5,8 8,2 mg O 2 /l) ja kokonaistyppipitoisuuden ( µg/l) osalta. Järven humusvaikutteisuus oli siis kasvanut ja typpiravinteiden määrä vähentynyt. Syyskuun 2013 mittausten perusteella Svartträsket oli melko samea (näkösyvyys oli 90 cm), ravinnetasoltaan rehevä (typen perusteella lievästi rehevä), jonkin verran humusvaikutteinen ja happamuusominaisuuksiltaan neutraali järvi. Veden rautapitoisuus oli keskitasoa suurempi ja happipitoisuus oli pohjan tuntumassa hyvä. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/

26 3.24 Tjärnan (Västankvarn) Kuva 25. Tjärnan syyskuussa Tjärnan on pieni (4,4 ha) ja matala, lievästi rehevä järvi Inkoon luoteisosassa. Muodoltaan Tjärnan on melko pyöreä, valuma-alueella on kallioista metsämaata ja hiukan peltoa, järven rannat ovat paikoin soistuneet. Valuma-alueella on jonkin verran vapaa-ajan asutusta. Tjärnan laskee länsipuolen puroa pitkin Inkoonjokeen ja sitä kautta mereen Kyrkfjärdeniin. Järveen tulee hajakuormitusta metsistä, soilta ja pelloilta sekä vapaaajanasutuksesta. Tjärnanin veden laatua on tutkittu erilaisten happamuusselvitysten yhteydessä Inkoon kunnan toimeksiannosta vuosina 1984 ja 1985 (Lönnqvist & Helminen 1985), vuosina sekä uudelleen syyskuussa 2013 (liite 2), jolloin selvitettiin veden laadun perustilaa. Vesianalyyseissä on painotettu ravinteita, happamuusominaisuuksia sekä humusominaisuuksia. Suurimmat muutokset veden laadussa 29 vuoden aikana ovat kemiallisen hapenkulutuksen nousu (3,4 8,9 mg O 2 /l) ja kokonaistyppipitoisuuden pieneneminen ( µg/l), joten veden humusvaikutteisuus on kasvanut ja typpiravinteiden määrä on vähentynyt. Sen sijaan ph vaihteli järvessä huomattavasti ja 1990-lukujen näytteissä (vaihteluväli 5,7 7,0), syyskuussa 2013 lukema oli 7,2. Happamuutta puskuroiva alkaliniteetti oli syksyllä 2013 täsmälleen sama kuin syksyllä 1984 (0,26 mmol/l). Syyskuun 2013 mittausten perusteella Tjärnan on korkeintaan lievästi rehevä, jonkin verran humusvaikutteinen pikkujärvi, jonka ph ja happamuutta puskuroiva alkaliniteetti ovat hyvät. Veden rauta- ja mangaanipitoisuudet olivat normaalit ja pohjan läheisen veden (4 m) happipitoisuus oli hyvä. Järven näkösyvyys oli melko suuri, 2,2 m. 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, tutkimusraportti nro 511/2015