KUNNAN JA SEURAKUNNAN YHDYSPINTA ESIMERKKINÄ DIAKONIATYÖ JA SOSIAALITYÖ

Transkriptio

1 KUNNAN JA SEURAKUNNAN YHDYSPINTA ESIMERKKINÄ DIAKONIATYÖ JA SOSIAALITYÖ Irene Roivainen Tampereen yliopisto (Pori) Sote ja seurakunnat seminaari Tampereen hiippakunta

2 ALUKSI Järjestöjen ja yhteisöjen rooli sote uudistuksessa Kirkkohallituksen lausunto ( ), että seurakunnat ja seurakuntayhtymät mainittaisiin erikseen palvelun tuottajien luettelossa. Professori: "Kirkon pyrkimys osallistua soten valmisteluun oli niukkaa (Kotimaa ) Eurooppalainen hyvinvointitutkimus on pitkälle jättänyt huomioimatta uskonnollisten yhteisöjen roolin hyvinvoinnin tuottamisessa (Hiilamo 2012,410) Sosiaalityön ja diakoniatyön suhteessa vain vähän tutkimuksia Pohjoismaissa (Suomessa HY kirkkososiologia Juntunen (2011); Lehtinen (2013), Pöyhönen (2015)) Alustus perustuu kirjallisuuskatsauseen ja Tampereella (2016) toteutettuun esitutkimukseen sosiaalityön ja diakoniatyön rajapinnasta

3 TAUSTAA Euroopassa kirkkojen rooli hyvinvoinnin tuottajina on muuttumassa eri maissa (Pessi & Grönlund 2012, 361): >vähentymässä: Saksassa katolisen kirkon Caritas ja protestanttien Diakonische Werk (Davie 2012, 595) >kasvussa Ruotsissa osana uskontojen välisiä kumppanuussuhteita (Gärde 2015) Uudenlaista yhteistyötä uskonnollisten yhteisöjen ja maallisen sfäärin välillä vireillä (Davie 2012, 594.) Luterilaisissa Pohjoismaissa kommunitaristiset ideat: Suuri yhteiskunta ja subsidiarisaatio ovat lisääntyneet hyvinvointipolitiikassa (vrt. Hyvinvointimallit: pohjoismainen vs. konservatiivinen ja liberaali hyvinvointimalli)

4 KIRKKO HYVINVOINNIN TUOTTAJANA SUOMESSA Seurakuntien historiallinen rooli köyhäinhoidossa, seurakunta ja kunta Laitosdiakoniaa vuodesta 1867 (HDL) Vuosikymmeniä sisaret olivat ainoita köyhäinhoidon ammattilaisia pitäjissä Vuonna 1944 Kirkkolaissa diakonianvirka tuli pakolliseksi jokaiseen seurakuntaan Luterilainen kahden regimentin oppi Hyvinvointivaltion kehittymisen myötä kirkon rooli hyvinvoinnin tuottajana tuli marginaaliseksi. Esim. Kansanterveyslaki (1972) ei tunnistanut enää diakonissojen tekemää työtä; luterilainen kahden regimentin oppi; Kirkkojärjestys Lama 1990 luvun alussa lisäsi kirkon sosiaalityön merkitystä (ruoka-apu), on jatkunut v taantuman jälkeen. (Hiilamo 2012; Roivainen 2014.)

5 Tekijä Tausta ja tarkoitus Aineisto ja menetelmät Gärde, Johan (2015): Shrinking Religious Communities and Thriving Interreligious Social Work in Postsecular Sweden. Journal of Religion & Spirituality in Social Work: Social Thought 34, Uudet kokoonpanot sosiaalityön käytännöissä haastavat seurakuntia ylittämään uskontokuntien väliset rajat, jakamaan tiloja ja olemaan läsnä paikallisyhteisöissä syrjäytyneiden asuinalueilla ja luopumaan homogeenisesta diakonia- /hyväntekeväisyys työstä. Analyysi kolmesta tapauksesta, joissa on toteutettu uskontokuntien välistä sosiaalityötä ja yhteistyötä uskonnollisten yhteisöjen ja ympäröivän yhteiskunnan välillä. Tapaukset ilmentävät tiivistä yhteistyötä julkisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa: God's House ja Diapraxis Social Project (Fisksätra, Nacka). Fryshuset, Social Work for Moslem and Christian Youth (Stockholm). Crossroads, EU Tulokset Uusissa hydridiorganisaatioissa sosiaalityö jäsentyy uudella tavalla avautuen suhteessa muihin ammattiryhmiin, kuten käyttäytymistieteilijöihin, politiikantutkijoihin, juristeihin, johtajiin etc.

6 Tekijä Tausta ja tarkoitus Aineisto ja menetelmät Tulokset Pessi & Grönlund (2012): The Place of the Church: Public Sector or Civil Society? Welfare Provision of the Evangelical Lutheran Church in Finland. Journal of Church and State; 54 (3), Mikä on hyvinvoinnin tuottamisen näkökulmasta kirkon asema jatkumolla julkinen sektori ja kansalaisyhteiskunta? Viisi kyselytutkimusta (kaksi kyselyä satunnaisotannalla suomalaisille ja kolme diakoniaberometriin liitynyttä kyselyä diakoniatyöntekijöille) Suomalaisilla on erityisen vahvat odotukset julkiseen sektoriin. Diakoniatyöntekijöiden näkemyksissä kirkolle määrittyy kaksi paikkaa : yhtäältä kirkko yhä vahvemmin julkisen sektorin toimijana ja toisaalta kirkko yhä vahvempana kansalaisyhteiskunnan toimijana.

7 Tekijä Tausta ja tarkoitus Aineisto ja h Tulokset Hiilamo (2012): Rethinking the role of church in a socio-democratic welfare state (International Journal of Sociology and Social Policy 32 (7/8), ). Kirkon rooli suhteessa valtioon avuntarjoamisessa hädänalaisille. Analyysi paikantuu pohjoismaisen hyvinvointivaltion kontekstiin 1990 luvun alun laman ja 2000-luvun loppupuolen taloudellisen taantuman välisenä aikana. Vuosikymmenten marginaalissa olen jälkeen kirkon rooli köyhyyden lievittämisessä tuli julkilausutuksi asiaksi 1990 luvun alun laman myötä. Tämä jatkui yli vuoden 2008 taloudellisen taantuman.

8 Tekijä Tausta ja tarkoitus Aineisto ja mentelemät Tulokset Päivi Pöyhönen & Marjaana Seppänen (2016) Responsibilities between the church and state in the field of elderly care in Finland. Nordic Social Work Research, Tutkimuksessa selvitetään, kuinka julkisen sektorin sosiaalityöntekijät määrittävät ev.lut. kirkon diakoniatyön roolin vanhuspalveluissa. Aineisto on kerätty haastattelemalla 10 julkisen sektorin sosiaalityöntekijää vanhuspalveluissa. Kehysanalyysi metodologisena välineenä. Aineiston perusteella muodostui kolme kehystä kirkon työlle: Psykososiaalisen tuen, Yhteisöllisten toimintojen ja Turvaverkon kehykset. Sosiaalityöntekijät korostivat neutraaliutta uskonnollisia kysymyksiä kohtaan, mutta pitivät kirkkoa luotettavana kumppanina ja olivat valmiita yhteistyöhön esim. psykososiaalisen tuen osalta.

9 Tekijä Tausta ja tarkoitus Aineisto ja menetelmät Tulokset Elina Juntunen (2011): Vain hätäapua? Taloudellinen avustaminen diakoniatyön professionaalis en itseymmärryks en ilmentäjänä ( Just emergency aid? Financial help as exponent of professional diaconal work ). Väitöstutkimus, jossa tarkastellaan diakoniatyön tekijöiden kokemuksia ja näkemyksiä heidän asiakkaidensa taloudellisesta tukemisesta. Diakoniatyöntekijöiden puolistrukturoidut haastattelut, kyselytutkimus Espoon diakoniatyönteki jöille ja diakoniabarometri Tukeen liittyi vahvasti diakoniatyöntekijöiden kokemus spiritualiteetista keskeisenä arvona heidän työssään. Diakoniatyöntekijät kuvaavat asemaansa välittäjinä, tulkitsijoina, asianajajina ja palveluohjaajina asiakkaan ja kunnallisen sosiaalityön välillä.

10 HAASTATTELUAINEISTO Roivainen (2016) Sosiaalityön ja diakoniatyön yhdyspinta sote-uudistuksessa Tausta ja tarkoitus: Diakoniatyön ja sosiaalityön yhdyspinnan tarkastelu. Aineisto ja menetelmät: Esitutkimus Tampereella syksyllä 2016 Sote-valmistelun ja sosiaalityön johdon yksilöhaastattelut (1+3) Diakoniatyön johdon yksilö- (2) ja fokusryhmähaastattelut (mukana 5 johtavaa diakoniatyöntekijää) Laadullinen sisällönanalyysi

11 Keskeisiä tuloksia Diakoniatyöntekijöiden haastattelut Diakoniatyö usein asiakkaiden puolestapuhuja suhteessa sosiaalityöhön Aloite yhteistyöhön sosiaalityön kanssa usein srk:n puolelta Pitkälle näkymätöntä ja dokumentoimatonta työtä (ei palvelusopimuksia tai mainintoja toimintasuunnitelmissa/- kertomuksissa). Käytännössä monenlaista yhteistyötä esimerkiksi vanhusten palveluissa kiinteä yhteys kotipalveluun. Yhteistyötä myös kriminaali-, päihde-, mielenterveys-, perhe-, vammaistyössä sekä työttömien toiminnassa, maahanmuuttajien parissa ja kriminaalityössä Palveluntuottajana tehdään, mitä tilaaja tilaa. Diakoniaa tehdään kaikessa, missä tehdään hyvää.

12 Paajanen (2009)

13 SOSIAALITYÖ JA DIAKONIATYÖ SOSIAALITYÖNTEKIJÖIDEN TOTEUTTAMA TYÖ SOSIAALITOIMISTOISSA DIAKONIATYÖNTEKIJÖIDEN TOTEUTTAMA TYÖ SEURAKUNNISSA Byrokratiatyötä Liittämis- ja kontrollisuhde >Asiakaskeskeinen työ >Toimistokeskeinen työ >Segmentoidut asiakasprosessit >Ongelmakeskeinen työote Vuorovaikutukseen perustuva asikassuhde Terapeuttinen näkökulma Tunnetyö >Kansalaiskeskeinen työ >Alueperustainen työ >Kokonaisvaltainen työote >Voimavarakeskeinen työote

14 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Seurakuntien yhteistyö maakuntien ja kuntien kanssa jakaantuu jatkossa kahteen osaan: sote-palvelutuotantoon ja muuhun yhteistyöhön Seurakuntien mahdollisuudet toimia hyvinvointipalvelujen tuottajina ja kuppanina paikallisyhteisöissä ovat parantuneet, kun niiden julkisyhteisöllinen asema on muuttunut EU-kontekstissa lähemmäksi 3.sektoria (limittäinen työnäky, sopimuksellinen palvelutuotanto; sosiaalisen markkinatalouden malli) (Kallunki 2015,10-11) Sosiaalityöllä ja diakoniatyöllä on tällä hetkellä erilaiset profiilit ja erilaiset positiot hyvinvointityössä, asiakkaiden arjessa tämä rajapinta on todellinen Kirkon diakoniatyö on merkittävä resurssi hyvinvointiyhteiskunnassa. Sote rakenteessa kirkon rooli palvelujen palvelujen tuottajana epäselvä, mutta reformi luo lähtökohtaisesti uuden mahdollisuuden Fuusioituminen? Palvelujen yhtiöittäminen? Palveluprosessien ja kiinteistöstrategioiden eriyttäminen? (Saari ) Sotessa hyvinvointikeskukset, allianssit (sopimuspohjaisuus), konsortiot allianssin sisällä (yhdistykset ja yritykset)

15 KIRJALLISUUS 1/3 Davie G. (2012) A European Perspective on Religion and Welfare: Contrasts and Commonalities. Social Policy and Society 11 (4), Gärde J. (2015) Shrinking Religious Communities and Thriving Interreligious Social Work in Postsecular Sweden. Journal of Religion & Spirituality in Social Work 34 (1), Hiilamo H. (2012) Rethinking the role of church in a socio-democratic welfare state. The International Journal of Sociology and Social Policy 32 (7/8), Hjelm T. (2008) To Study or Not to Study Religion and Society: The Institutionalization, Fragmentation and Marginalization of Sociology of Religion in Finland. Acta Sociologica 51 (2), Juntunen E. (2011) Vain hätäapua? Taloudellinen avustaminen diakoniatyön professionaalisen itseymmärryksen ilmentäjänä Helsinki: Suomen ev.lut.kirkon kirkkohallituksen julkaisuja 2011:3.

16 KIRJALLISUUS 2/3 Juntunen E., Roivainen I. & Seppänen M. (2016) Diakoniatyön paikka palvelujärjestelmän murroksessa, esimerkkeinä vanhustyö ja spiritualiteetti. Teoksessa Gothoni R. et al. (toim.): Osallisuus yhteiskunnallisena haasteena. TKI-toiminnan vuosikirja 2, Kallunki Valdemar (2014). Yhteistyön kolmas polku. Palvelurooli kirkon yhteiskunnallisen aseman uudistajana. Helsinki: Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 40. Kangas O & Palme J. (2009) Making social policy work for economic development: The Nordic experience. International Journal of Social Welfare 18 (s1), S62-S72. Kazepov Y. (2008) The Subsidiarization of Social Policies: Actors, Processes and Impacts. European Societies 10 (2), Lehtinen S. (2013) Julkisen sektorin apulaiset, kansalaisyhteiskunnan talkoolaiset. Suomen evankelis-luterilaiset seurakunnat Euroopan sosiaalirahaston projekteissa. Helsingin yliopisto, Teologinen tiedekunta.

17 KIRJALLISUUS 3/3 Paajanen T. (2009) Diakonia- ja sosiaalityö kumppaneina sosiaalisen työn kentällä : diakonia- ja sosiaalityöntekijöiden konstruoimana. Pro gradu -työ : Tampereen yliopisto, sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos, sosiaalityö. Pöyhönen P. (2015) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon rooli vanhustyössä.helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, Helsinki Pöyhönen P & Seppänen M. (2016) Responsibilities between the church and state in the field of elderly care in Finland. Nordic Social Work Research, Roivainen Irene (2014) Yhteiskunnan murros ja diakonia. Diakonian tutkimus 1/2014,