Keski-Suomen ELY-keskus PL JYVÄSKYLÄ

Transkriptio

1 MUSEOVIRASTO / MUSEIVERKET PVM / DATUM DNRO / DNR /600/2012 Keski-Suomen ELY-keskus PL JYVÄSKYLÄ VIITE / REFERENS Keski-Suomen ELY-keskuksen lausuntopyyntö KESELY/223/ ASIA / ÄRENDE LAUSUNTO JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON SEMINAARINMÄEN ALUEEN JA RAKENNUSTEN SUOJELUSTA RAKENNUSPERINNÖN SUOJELEMISESTA ANNETUN LAIN NOJALLA Keski-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on pyytänyt Museoviraston lausunnon Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen alueen ja rakennusten suojelemisesta rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) nojalla siltä osin kuin ne on aiemmin suojeltu valtioneuvoston päätöksellä nro 14/561/92 valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 480/1985 nojalla. Yliopistoalueen erityisluonteen ja valtakunnallisten sivistys- ja kulttuurihistoriallisten arvojen vuoksi Museovirasto on erityisistunnossaan päättänyt ehdottaa suojelun laajentamista kohdentumaan koko Seminaarinmäen kampusalueeseen. SEMINAARIMÄEN HISTORIA JA OMINAISPIIRTEITÄ Yliopistokampus on rakentunut vaiheittain 1880-luvulta lähtien. Yleisten rakennusten ylihallituksen, Alvar Aallon ja nuoremmilta osiltaan pääasiassa Arto Sipisen suunnittelema kokonaisuus ilmentää oppilaitosarkkitehtuurin kehitystä opettajainkoulutusseminaarista moderniin yliopistoon. Seminaarinmäen vanhimmat rakennukset ovat suomenkielisen kouluopetuksen ja opettajankoulutuksen varhaisinta arkkitehtuuria. Seminaarin sijoittaminen kaupungin ulkopuolelle ja sen rakennusten ryhmittely harjanteelle kaupungista etelään olivat uutuus pohjoismaisellakin tasolla. Yliopistoalueen kolme seuraavaa rakennusvaihetta perustuvat kaikki arkkitehtuurikilpailun voittoihin. Arkkitehti Alvar Aalto voitti ja 1950-lukujen taitteessa kutsukilpailun Jyväskylän kasvatustieteellisen korkeakoulun laajentamisesta. Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co jatkoi suunnittelua alueella aina vuoteen 1989 asti. Kun laki korkeakoulujen kehittämisestä oli tullut voimaan 1965, Jyväskylän yliopiston laajentamisesta järjestettiin pohjoismainen kilpailu Sen seurauksena arkkitehti Arto Sipinen sai tehtäväkseen Seminaarinmäen kampusalueen täydentämisen (sekä Mattilanniemen ja Ylistönrinteen alueet, joita tässä ei tarkastella). Sipisen 1970-luvun korkeakoulurakennukset ilmentävät aikakautensa arkkitehtonisen muodonannon ja järjestelmäarkkitehtuurin ihanteita, yleispätevyyttä ja muuntojoustavuutta. Neljäs vaihe kiteytyy Arkkitehtitoimiston Lahdelma & Mahlamäki kilpailuvoittoihin ja 2000-lukujen taitteessa. Punatiilen käyttö liittää uudet laitosrakennukset alueen tiilijulkisivujen traditioon. Seminaarinmäen kampusalue sai 1980-luvulta alkaen laajennusalueikseen Mattilanniemen ja Ylistönrinteen. Seminaarinmäen uusimmissa laitosrakennuksissa Opinkivessä ja Syli-alakoulussa laajat lasipinnat keventävät punatiilijulkisivuja. Uudisrakennusten julkisivutiilet poltettiin 1880-luvulta 1980-luvulle samasta paikallisesta savialueen savesta. Seminaarinmäen suunnittelijat ovat tunnettuja innovatiivisista ja huolella tutkituista ja rakennetuista rakenne- ja taloteknisistä ratkaisuista. Lähes sadan vuoden aikana Seminaarinmäen NERVANDERINKATU 13 / NERVANDERSGATAN 13, PL / PB 913, HELSINKI / HELSINGFORS. PUH / TEL (09) , FAKSI / FAX (09) , museovirasto.kirjaamo@nba.fi,

2 2(6) uudisrakennuksissa siirryttiin massiivisista tiili- ja hirsiseinistä ja puuvälipohjista betonirunkoisiin luentorakennuksiin, puisista ruutuikkunoista laajoihin lasipintoihin, harjakatoista tasakattoihin, puisista peiliovista alumiinioviin, maalatuista lautalattioista vinyylilaattoihin. Kaikki vaiheet Constantin Kiseleffin uusrenessanssista, Yrjö Blomstedtin jugendista Alvar Aallon funktionalismin kautta Arto Sipisen strukturalismiin toteuttivat aikansa ihanteita volyymien, rakennusmateriaalien, pinnoitteiden, värien ja kalusteiden suhteen. Aallon materiaalin ja värin käyttö on kansainvälisesti tunnettua punatiiltä, valkoista rappausta, sinisiä sauvakaakeleita, marmoria, graniittia sekä lakattua mäntyä ja jalopuita. Kiseleffin koristemaalauksista on siirrytty Sipisen voimakkaisiin korostusväreihin punainen, keltainen, musta ja sininen. Niitä on käytetty mm. lattiapinnoissa, lasiovien metallikarmeissa, portaiden ja kirjaston hallitilojen metallikaiteissa sekä sisustustekstiileissä. Sipisen rakennukset ovat säilyttäneet alkuperäisyytensä ja todistusvoimaisuutensa sisustusvärejä myöten poikkeuksellisen hyvin. Kaikissa rakennuksissa on säilynyt hyvin myös niihin suunniteltua, teetettyä tai hankittua irtainta kalustusta, Sipisen taloissa ikkunaverhoja myöten. Irtainta sisustusta on Seminaarinmäellä kunnostettu ja kalusteinventointien avulla palautettu alkuperäisiin huonetiloihinsa siitä huolimatta, ettei niitä voi lakisuojelun keinoin turvata. Puistomaisella kampuksella on myös puistoarkkitehtuurin ja viherrakentamisen elementtejä kaikkien neljän päärakennusvaiheen ajalta. Kokonaisuus yhdistää rakennusperinnön luonnonperintöön. Puisto- ja puutarharakentamiseen liittyy valtakunnallisia kulttuuri-, henkilö- ja sivistyshistoriallisia arvoja. Vanhassa Seminaaripuistossa oli 1880-luvun maisemapuistoihanteiden mukaisia osia sekä opettajankoulutukseen tarvittuja hyötypuutarhoja. Ensimmäisen koulupuutarhan suunnitteli puutarhuri L.A. Jernström. Alvar Aallon yhteistyössä puutarha-arkkitehti Onni Savonlahden kanssa suunnittelema Aallon puisto on osa alueen arkkitehtonista kokonaissuunnitelmaa, joka levittäytyy rakennusten välisiin tiloihin. Alueella on muistopuita, julkisia veistoksia sekä rikas puutarha- ja puistomaisema. Rakennuksia ympäröivät viheralueet kuuluvat Jyväskylän yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan. Seminaarinmäki on historiallisesti kerroksinen ja säilyttänyt hyvin erityispiirteensä. Tämä on seurausta pitkäaikaisesta yliopistokäytöstä sekä valtio-omistajuudesta Yleisten rakennusten ylihallituksen, 1936 Rakennushallituksen, 1995 Valtion kiinteistölaitoksen ja 2001 Senaatti-kiinteistöjen hoidossa. Vuonna 2005 laadittiin yhteistyösopimus Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen alueen rakennus- ja ympäristönsuojelusta Keski-Suomen museon, Jyväskylän yliopiston, Alvar Aalto Säätiön, Museoviraston ja Senaatti-kiinteistöjen kesken. Suojeltaviksi esitettyjen rakennusten pääasiallinen omistaja on lähtien ollut Suomen Yliopistokiinteistöt Oy. Yhteistoimintasopimusneuvottelujen aloittaminen Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n ja Museoviraston välillä indikoi edellä todetun valistuneen omistajuuden jatkumista. Seminaarinmäen ympäristökokonaisuus on ollut usealla tieteenalalla tieteellisen tutkimuksen kohteena. Oppimisympäristönä historiallisesti monikerroksinen ja rikaspiirteinen kampus tukee yliopiston opiskelijoiden ja tieteenharjoittajien työtä. Seminaarinmäen suojelua on toteutettu viimeksi kuluneina vuosikymmeninä lukuisten selvitysten pohjalta. Rakennussuojelun asiantuntijoina ovat olleet Keski-Suomen museo, Jyväskylän yliopiston museo, Alvar Aalto Säätiö ja Museovirasto. Selvitykset ovat kohdistuneet maisemaan, rakennuksiin, kasvillisuuteen, eläimiin ja hyönteisiin. Alueella on tehty rakennusmittauksia, kuntokartoituksia, dokumentointeja, inventointeja, rakennushistoriaselvityksiä, haitta-aineselvityksiä ja sisäilman laatututkimuksia, tavoitteinaan suojelun integrointi alueen hoitoon, korjaamiseen ja kehittämiseen. SUOJELUALUEEN RAJAUS Museovirasto ehdottaa suojelualueen tarkistamista. Aiemmat rajaukset eivät täysin vastaa alueen kulttuurihistoriallisia arvoja ja suojelun kohdentamistarpeita. Vuoden 1992 asetussuojelun rajaus (LIITE 1 punainen katkoviiva) muotoutui omistajan eli Rakennushallituksen mukaan eikä vastaa suojelun nykyisiä kokonaistavoitteita.

3 3(6) Kampusalue kuuluu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon ( ja sen suojelulla on merkittävä vaikutus kansalliseen kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiseen. RKY-rajaus (LIITE 1 nk. VAT-rajaus sininen katkoviiva) ei sekään täysin vastaa suojelun kokonaistavoitteita. Museovirasto ehdottaa suojeltavaksi alueeksi Jyväskylän yliopiston toiminnallisesti ja arkkitehtonisesti yhtenäistä Seminaarinmäen kampuskokonaisuutta. Ehdotus noudattaa vireillä olevaa kaavamuutosaluetta, jota rajaavat Keskussairaalantie, Seminaarinkatu, Vaasankatu, Voionmaankatu, Pitkäkatu sekä Hippoksen urheilupuisto. (LIITE 1 Seminaarinmäen lähtötietokartta 2. Suojellut ja suojeltavat rakennukset. Jyväskylän kaupunkirakennepalvelut / kaavoitus ) Kaavamuutosalue muodostaa Seminaarinmäen kampuksen ytimen, kattaen Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n ja alueen muiden kiinteistönomistajien, Senaatti-kiinteistöjen, Jyväskylän kaupungin ja Ylioppilaskunnan kiinteistörajat. Osa kampuksen rakennuksista on Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n omistuksessa, osa on Jyväskylän kaupungin ja osa yksityisessä omistuksessa. Kaavamuutosaluerajauksen sisäpuolella sijaitsevat Seminaarinmäen kampusrakennukset ja niiden rakennustunnukset on lueteltu tarkemmin liitteissä. (LIITE 2 Kartta Jyväskylän kaupunkirakennepalvelut / kaavoitus ja LIITE 3 Luettelo) Museoviraston ehdottama rajaus on Keski-Suomen vahvistetun maakuntakaavan hengen mukainen. Siinä Seminaarinmäen alue on merkitty valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, jota koskevan suunnittelumääräyksen mukaan alueen suunnittelussa on otettava huomioon kulttuurihistoriallisesti rakennetun ympäristön kokonaisuus, ominaispiirteet ja identiteetti. EHDOTUS LAILLA SUOJELTAVIKSI RAKENNUKSIKSI Museovirasto ehdottaa valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen 480/1985 nojalla 1992 suojellut rakennukset suojeltaviksi rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 498/2012 nojalla. Tällaisia rakennuksia alueella ovat Seminaarinmäen vanhimmasta rakennusvaiheesta suojellut yhdeksän rakennusta sekä toisesta yhtenäisestä rakennusvaiheesta, Alvar Aallon kasvatustieteellisen korkeakoulun kampusvaiheesta suojellut kuusi rakennusta, seuraavan luettelon mukaan: Fennicum (F) 1883 Constantin Kiseleff ja L.I.Lindqvist Seminarium (S) 1883 Constantin Kiseleff Ryhtilä (R) 1895 Ernst Theodor Granstedt Educa (D) Constantin Kiseleff ja L.I.Lindgvist Historicum (H) 1881 Constantin Kiseleff Puutarhurin talo (J) 1880 Constantin Kiseleff Oppio (O) Constantin Kiseleff Villa Rana (V) Yrjö Blomstedt Riihi (Ri) nk. Cygnaeus-pirtti, rakennettu ennen vuotta 1837 Jyväskylän yliopiston päärakennus ja kirjasto (C) Alvar Aalto Philologica (P) ruokala Lozzi ja opettajien ruokasali Lyhty Alvar Aalto Urheiluhallit (U) eli harjoituskoulun voimistelurakennukset Alvar Aalto Varhaiskasvatuksen laitos (X) harjoituskoulu eli entinen normaalikoulun ala-aste Alvar Aalto Henkilökunnan asuntola (G) Alvar Aalto Liikuntatieteen laitos (L) 1971 Elissa ja Alvar Aalto Alvar Aallon Arkkitehtitoimistossa suunniteltu harjoituskoulun laajennus (E) 1989 opettajankoulutuslaitoksen teknisen käsityön opetusta varten on syytä sisällyttää sen suojeluun. Uimahallin suojelusta Museovirasto on antanut erillisen lausuntonsa , 043/600/2012. Museovirasto ehdottaa, että Keski-Suomen ELY-keskus käsittelee uimahallin suojelun yhdessä Seminaarinmäen kampuksen suojelun kanssa, koska uimahalli on rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti kiinteä osa kampuskokonaisuutta.

4 4(6) Keski-Suomen ELY-keskuksen lausuntopyynnössään erikseen mainitseman nk. Paja-rakennuksen suojelu tulisi käsitellä osana kampuskokonaisuuden suojelua, jolloin myös sitä tulisivat koskemaan alla ehdotetut yhteiset suojelumääräykset. Vanhan pajan (I) on suunnitellut Constantin Kiseleff seminaarin miesosaston käsityön opetustilaksi 1883, ja se toimii nykyään hiljentymistilana. Paja sijaitsee asetussuojelurajauksen sisällä. Museovirasto ehdottaa lisäksi arkkitehtiprofessori Arto Sipisen suunnittelemien, kokonaisteoksiksi ymmärrettävien laitosrakennusten Hallintorakennus (T) 1974, Yliopiston kirjasto (B) 1974, Athenaeum (A) 1976 ja Musica (M) 1976 suojelemista lain 498/2010 nojalla. ALUEEN MUIDEN RAKENNUSTEN SUOJELU KAAVOITUKSEN KEINOIN Ehdotetun aluerajauksen sisään jää edellä todettujen rakennusten ohella rakennuksia, joissa suojeluintressi kohdistuu niiden ulkoasuun ja joita Museovirasto ehdottaa suojeltaviksi vireillä olevassa asemakaavassa maankäyttö- ja rakennuslain nojalla. Vanhin yliopistokampukseen kuuluva kokonaisuus on Suomen yliopistokiinteistöjen omistuksessa oleva entisen vanhainkodin rakennusten ryhmä Pitkäkatu 1:ssä: Pinsetti (PiA) arkkitehti Kerttu Tamminen 1929, Pilotti (PiB) ja Polaari (PiC) arkkitehdit Hj Åberg ja Yrjö Blomstedt Rakennukset ovat arkkitehtien Yrjö Blomstedt, Hjalmar Åberg ja Kerttu Tamminen suunnittelemia. Sosiaalitoimen ja terveydenhuollon tarpeisiin rakennettujen kohteiden koulukäyttö alkoi 1994, kun Pitkäkatu 1:n rakennettu pihapiiri vähitellen siirtyi yliopistokäyttöön. Rakennusten laajennukset ovat vaikuttaneet niiden ulkoarkkitehtuuriin ja käyttötarkoitusten muutokset sisätilaratkaisuihin. Alueen lounaislaidalla Ylioppilastalo Ilokivi 1964 (Alvar Aalto) ja sen laajennus Opinkivi (Y) (Ilmari Lahdelma, 2001) ovat myös aluerajauksen sisäpuolella. Ylioppilastalo on suojeltu riittävästi srmerkinnällä vahvistetussa asemakaavassa määräyksellä: Suojeltava rakennus, joka on rakennushistoriallisesti ja ympäristön kannalta arvokkaana pyrittävä säilyttämään entisellään julkisivujen osalta. Mikäli tämän pyrkimyksen vastaisesti on rakennuksessa aikaisemmin suoritettu rakennustoimenpiteitä, on korjaus ja muutostöiden yhteydessä pyrittävä korjaamaan entistäen. Alueella olevaa puustoa ei saa poistaa muualta kuin mikä on välttämätöntä rakentamista ja kulkuteitä varten. Kolmas aluerajauksen sisäpuolella oleva kokonaisuus on Arkkitehtitoimisto Lahdelma & Mahlamäen 2002 valmistunut Normaalikoulu (K) Syli, joka Opinkiven lailla jatkaa Seminaarinmäen punatiiliarkkitehtuuria. Uusimmat 2000-luvulla valmistuneet kohteet ovat inventoinnissa valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista ympäristöistä ( vain osittain rajauksen sisäpuolella (LIITE 1). Näin nuoren arkkitehtuurin arvottaminen suojelua varten ei liene vielä tarkoituksenmukaista, mutta on luontevaa hoitaa kaavoituksen keinoin (olevan kaavatilanteen toteaminen). SUOJELUN EDELLYTYKSET Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen alueen ja rakennusten suojelu toteuttaa rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain 1 :n yleistavoitetta turvata rakennetun kulttuuriympäristön ajallinen ja alueellinen monimuotoisuus, vaalia sen ominaisluonnetta ja erityispiirteitä sekä edistää sen kulttuurisesti kestävää hoitoa ja käyttöä. Seminaarinmäen alueella ja rakennuksilla on LaRS 3 :n tarkoittamaa valtakunnallista merkitystä sekä erityisten ympäristöarvojen että arkkitehtuurin, rakennushistorian ja tekniikan että käyttö- ja henkilöhistorian kannalta. Alueen kokonaisvaltaisen suunnittelutradition seurauksena kiinteällä sisustuksella ja istutetuilla alueilla on erityinen merkityksensä. Seminaarinmäen kampus on Suomen edustavimpia oppilaitos- ja yliopistorakentamisen ympäristöjä. Se ilmentää korkeakoulurakentamisen historiaa valtakunnallisesti ainutlaatuisella tavalla. Kokonaisuus edustaa harvinaislaatuista yhdistelmää kulttuuri- ja sivistyshistoriallista alkuperäisyyttä ja jatkuvuutta,

5 5(6) täyttäen suojelukohteena kaikki lain 8 2 momentin kohdat 1-6. Seminaarinmäen historiallinen kerroksisuus ja todistusvoimaisuus on valtakunnallisesti ainutlaatuinen. Seminaarinmäen kulttuurihistoriallisen merkityksen erityistekijä on laitoksen jatkuvuus yliopistokampuksena. Kampusalue on säilyttänyt omaleimaisuutensa ja käyttökelpoisuutensa vuosikymmenten ajan. Seminaarinmäen rakennuskannassa ja puistoalueissa on näkyvissä eri aikakausia ilmentäviä rakenteita, materiaaleja ja tyylipiirteitä; alue täyttää suojelun edellytykset sekä alkuperäisyyden että historiallisen kerroksisuuden osalta. Seminaarinmäen rakennuskanta on jatkumoa useista arkkitehtuurikilpailuvoitoista, jotka antavat alueelle niin rakennustaiteellista kuin henkilöhistoriallista valtakunnallista merkitystä. Aluetta on 130 vuoden ajan täydennetty korkeatasoisin uudisrakennuksin ja olemassa olevaa rakennuskantaa on uudistettu peruskorjauksin toiminnallisten tarpeiden täyttämiseksi. Alueen poikkeuksellinen historiallinen kerroksisuus on sekin valtakunnallisesti merkittävä. EHDOTUS SUOJELUMÄÄRÄYKSIKSI Suojelutarve kohdistuu rakennusten asemakaavalliseen sijoitteluun Seminaarinmäellä, rakennusten välisiin tilarakenteisiin ja sisäpihoihin, maisemallisiin näkymiin, istutettuihin ja rakennettuihin puistoalueisiin, rakennusten ulkoarkkitehtuuriin ja olennaisten sisätilojen keskeisiin ominaispiirteisiin ja yksityiskohtiin. Suojelupäätöksen tulisi varmistaa, etteivät rakennusten suojelun hallinnolliset mahdollisuudet ja rakennusten säilymisen edellytykset heikentyisi. Viraston käsityksen mukaan alueen rakennuksille yhteiset määräykset palvelisivat lähitulevaisuudessa parhaiten käyttäjän muuttuvia tarpeita. Alueen suojelutavoitteiden ja yliopistokampuksen opetus- ja laitoskäytön jatkuvuuden mahdollistavan välttämättömän täydennys-, muutos- ja korjausrakentamisen yhteensovittamisen tulee perustua riittäviin selvityksiin. Hyvin ajoitettuina selvitykset palvelevat omistajan perimmäistä tavoitetta joustavasti tarjota käyttäjälle asianmukaiset tilat yliopisto-opetuksen järjestämiseen. On mahdollista, että erityisesti sisätilojen suojelun kohdentumista on - ympäristöministeriön nykyiseen vahvistamiskäytäntöön viitaten - vielä tarkennettava. Mahdolliset tarkennukset on syytä tehdä paikan päällä eri osallisten yhteistyönä. Suojelumääräykset on pyritty laatimaan siten, että ne mahdollistavat rakennusten ja alueen joustavan käytön ja kattavat säilyttävän kehittämisen tarpeet hyvin myös tulevaisuudessa. Suojelumääräysten estämättä tulee voida toteuttaa lähiajan suurimmat haasteet rakennusten kunnostus- ja muutostöissä, nimittäin home- ja kosteusvaurioiden torjunta, rakennusten kohtuullisen sisäilmanlaadun varmistaminen sekä energiatehokkuutta parantavien korjaus- ja muutostöiden toteuttaminen kuitenkin niin, ettei rakennuksen kulttuurihistoriallinen arvo heikkene. Terveelliseksi ja turvalliseksi todetun rakennuksen rakennusfysikaalista toimintaperiaatetta on varottava horjuttamasta. Rakennusten kulttuurihistoriallisen merkityksen säilyttämiseksi Museovirasto ehdottaa Jyväskylän yliopistolle suojelumääräyksiä seuraavin perustein. 1) Aluekokonaisuutta rakennuksineen, puistoineen ja piha-alueineen tulee käyttää ja hoitaa siten, että sen kulttuurihistoriallinen arvo säilyy. 2) Korjaus- ja muutostöissä tulee rakennusten ja viherympäristön arkkitehtuuri, ominaisuudet ja erityispiirteet ottaa huomioon, rakennuksissa myös tilaratkaisujen, niiden yksityiskohtien ja kiinteän sisustuksen osalta. 3) Korjaus- ja muutostöiden tulee perustua riittäviin selvityksiin rakennusten ja ympäristön historiasta ja kunnosta.

6 6(6) 4) Rakennuksiin ja suojelualueelle lisättävät ja/tai korjattavat talotekniset ja muut tekniset rakenteet ja laitteistot tulee sovittaa rakennuksen arkkitehtuuriin ja ympäristön ominaispiirteisiin. 5) Muutoksissa ja rakentamis- ja korjaustöissä on asiantuntijana kuultava Museovirastoa, joka voi tarkentaa suojelumääräyksiä suojelun ja käytön yhteensovittamiseksi. Pääjohtaja Juhani Kostet Intendentti Seija Linnanmäki Liitteet: Tiedoksi: /SSL/ALA/JAS/KKH/MHÄ/SJE LIITE 1 Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen suojelutietojen koontikartta. Jyväskylän kaupunkirakennepalvelut/kaavoitus LIITE 2 Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen rakennustunnukset. Kartta Jyväskylän kaupunkirakennepalvelut/kaavoitus LIITE 3 Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampusalueen rakennusluettelo. Laadittu Museovirastossa / Seija Linnanmäki Keski-Suomen museo, PL 634, JYVÄSKYLÄ Alvar Aalto Säätiö, Tiilimäki 20, Helsinki Jyväskylän kaupunki Suomen yliopistokiinteistöt Oy Senaatti-kiinteistöt