Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 216/2009 vp Palkattoman harjoittelun käyttö valtionhallinnossa Eduskunnan puhemiehelle Valtionhallinnossa on käynnissä tuottavuusohjelma. Näin varaudutaan työvoiman vähenemiseen ja yritetään löytää ratkaisuja siihen, kuinka voidaan tuottaa palvelut ja pitää ne laadukkaina. Työvoimatoimistoissa järjestetään korkeakoulututkinnon omaaville koulutusta, joka tukee heidän pääsyään työelämään. Koulutukseen liittyy myös työharjoittelu. Palkaton harjoittelu kestää kolme kuukautta, mutta harjoittelijalle voidaan tarjota myös kuuden kuukauden harjoittelua. Tunnollisesti tehdystä ja ilmaisesta työstä ei kuitenkaan varmuudella seuraa edes määräaikaista palkallista työsuhdetta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Kuinka paljon palkatonta harjoittelua käytetään valtionhallinnossa paikkaamaan tuottavuusohjelman synnyttämää vajausta ja onko tämä koulutettujen ihmisten ilmaisen työvoiman käyttö eettisesti kestävää, kun palkatonta työvoimaa käytetään muuten palkallisena teetettävään työhön? Helsingissä 17 päivänä maaliskuuta 2009 Päivi Lipponen /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Lipposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 216/2009 vp: Kuinka paljon palkatonta harjoittelua käytetään valtionhallinnossa paikkaamaan tuottavuusohjelman synnyttämää vajausta ja onko tämä koulutettujen ihmisten ilmaisen työvoiman käyttö eettisesti kestävää, kun palkatonta työvoimaa käytetään muuten palkallisena teetettävään työhön? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Työssäoppimisjaksot ovat jo pitkään olleet oleellinen osa kaikkea ammatillista koulutusta riippumatta siitä mikä taho koulutuksen rahoittaa ja järjestää. Työssäoppimisen määrä vaihtelee koulutusaloittain ja -muodoittain muutamasta viikosta jopa vuoteen. Pidempikestoinen työssäoppiminen tai työharjoittelu voidaan toteuttaa useassa jaksossa ja useamman eri työnantajan tarjoamissa tehtävissä. Pääsääntöisesti työssäoppiminen on palkatonta ja joillakin aloilla, kuten terveydenhuoltoalalla, kouluttaja maksaa työnantajalle korvausta työssäoppimisjaksojen aikana annettavasta ohjauksesta. Työpaikalla tapahtuvaa oppimista pidetään erittäin tärkeänä opiskelijoiden osaamisen kehittymisen ja tulevan työllistymisen kannalta. Käynnissä olevan Aikuiskoulutuksen kokonaisuudistuksen johtoryhmän työssä työpaikalla tapahtuva oppiminen ja sen keskeinen merkitys osaavan työvoiman saatavuuden turvaamisessa tulevaisuudessa on noussut erittäin vahvasti esiin johtoryhmän väliraportin kehittämisehdotuksissa. Tulevaisuudessa työpaikalla tapahtuvaa oppimista on tarpeen lisätä ei vähentää. Työvoimapoliittinen aikuiskoulutus ei työssäoppimisen osalta poikkea muusta koulutuksesta. Ammatillisessa työvoimakoulutuksessa toteutetaan lähtökohtaisesti samoja tutkintoja ja opetussisältöjä kuin opetushallinnon rahoittamassa ammatillisessa aikuiskoulutuksessakin. Työvoimakoulutuksessa koulutusaikaisella käytännön harjoittelulla ja tietopuolisen osaamisen käytännön soveltamisella työssäoppimisjaksoilla on erityisen suuri merkitys, kun halutaan madaltaa opiskelijoiden työllistymiskynnystä. Työnantajat ovat selvästi valmiimpia ottamaan työsuhteeseen henkilöitä, joihin he ovat voineet tutustua ja joiden ammattitaidon kehittymiseen työnantajat ovat voineet itse vaikuttaa työssäoppimisjaksolla. Halutessaan työnantaja ja opiskelija voivat sopia, että työssäoppiminen toteutetaan työsuhteessa. Valitettavasti tämä on kovin harvinaista. Työ- ja elinkeinohallinnolla ei ole tilastotietoja siitä, mille sektoreille opiskelijat sijoittuvat työssäoppimisjaksoille. Työssäoppimisjaksosta sopivat opiskelija, oppilaitos sekä työnantaja kolmikantaisella kirjallisella sopimuksella. Sopimuksia ei tilastoida TE-hallinnon tietojärjestelmään. Opiskelijat itse vaikuttavat vahvasti siihen minkä työnantajan tehtävissä he työssäoppimisjaksonsa suorittavat. Koska julkisen hallinnon tuottavuusohjelma ja siitä aiheutuva avointen työtilaisuuksien vähäisyys on yleisesti tiedossa, painottuu työssäoppimis- ja harjoittelupaikkojen hankinta ja tarjontakin varsin vahvasti yksityiselle sektorille. On kuitenkin useita aloja esimerkiksi terveydenhuoltoala jossa valtaosa työpaikoista on julkisella sektorilla ja näin 2

3 Ministerin vastaus KK 216/2009 vp Päivi Lipponen /sd ollen myös työssäoppimismahdollisuudet sekä tulevat työpaikatkin ovat siellä. Koulutukseen liittyvässä työssäoppimisessa työpaikalla ei ole kyse ilmaisen työvoiman käytöstä paikkaamaan tuottavuusohjelmasta aiheutuvaa työvoiman tarvetta, vaan suomalaisesta ja Euroopassa yleisesti käytössä olevasta järjestelmästä, jossa ammattitaidon opettamisesta ja kehittämisestä osa tapahtuu ohjatusti aidoissa oman alan tehtävissä. Olisi koulutuksista valmistuvien kannalta kestämätöntä, jos valtion tai muun julkisen sektorin työtehtävät rajattaisiin pois mahdollisten työssäoppimispaikkojen joukosta. Tämä supistaisi entisestäänkin taantuman takia vähentynyttä työssäoppimis- ja harjoittelupaikkojen tarjontaa ja siten hidastaisi tai jopa estäisi opiskelijoiden valmistumista sekä siirtymistä työelämään. Tämä jos mikä olisi eettisesti kestämätöntä nykyisessä taloudellisessa tilanteessa. Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 2009 Työministeri Tarja Cronberg 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 216/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Lipponen /sd: Hur mycket oavlönad praktik används inom statsförvaltningen för att avhjälpa det underskott som produktivitetsprogrammet orsakat och är denna kostnadsfria användning av utbildad arbetskraft etiskt sett hållbart, när oavlönad arbetskraft används för arbete som annars utförs mot lön? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Perioderna med inlärning i arbetet har redan länge utgjort en väsentlig del av all yrkesutbildning, oberoende av vilken instans som finansierar och anordnar utbildningen. Andelen inlärning i arbetet varierar enligt utbildningsområde och utbildningsform från några veckor upp till ett år. Långvarigare inlärning i arbetet eller arbetspraktik kan genomföras i flera perioder och i uppgifter hos flera olika arbetsgivare. I regel är inlärningen i arbetet oavlönad och inom vissa branscher, exempelvis hälsovård, betalar utbildaren ersättning till arbetsgivaren för den vägledning som ges under perioderna med inlärning i arbetet. Inlärning på arbetsplats betraktas som ytterst viktigt med tanke på studerandenas kompetensutveckling och framtida sysselsättning. Inlärning på arbetsplats och dess centrala betydelse för säkerställandet av tillgången till kompetent arbetskraft i framtiden betonas mycket starkt i utvecklingsförslagen i mellanrapporten från ledningsgruppen för den pågående totalreformen av vuxenutbildningen. I framtiden måste inlärning på arbetsplats ökas inte minskas. Med tanke på inlärning i arbetet avviker inte arbetskraftspolitisk vuxenutbildning från annan utbildning. Yrkesinriktad arbetskraftsutbildning utgår från samma examina och utbildningsinnehåll som yrkesinriktad vuxenutbildning som finansieras av undervisningsförvaltningen. Vid arbetskraftsutbildning har praktisk träning under utbildningen och tillämpning av de teoretiska kunskaperna i praktiken under perioder med inlärning i arbetet särskild stor betydelse, när man vill sänka tröskeln för sysselsättning av studerandena. Arbetsgivare är klart mera beredda att anställa personer som de haft möjlighet att lära känna och vars yrkeskompetensutveckling de själva har kunnat påverka under en period med inlärning i arbetet. Arbetsgivaren och den studerande kan, om de så önskar, komma överens om att inlärningen i arbetet sker i anställningsförhållande. Tyvärr är detta mycket sällsynt. Arbets- och näringsförvaltningen har inte statistikuppgifter över de sektorer där studerandena placerar sig under perioderna med inlärning i arbetet. Avtal om perioder med inlärning i arbetet ingås i form av ett skriftligt trepartsavtal mellan den studerande, läroanstalten och arbetsgivaren. Det förs ingen statistik över dessa avtal i TE-förvaltningens informationssystem. Studerandena har själva stort inflytande över hos vilken arbetsgivare de genomför sina perioder med inlärning i arbetet. Eftersom produktivitetsprogrammet för den offentliga förvaltningen och den brist på arbetstillfällen som det medför är allmänt kända, ligger tyngdpunkten i anskaffningen och utbudet av platser för inlärning i arbetet och praktik mycket starkt på den privata sektorn. Det finns 4

5 Ministerns svar KK 216/2009 vp Päivi Lipponen /sd dock flera branscher till exempel hälsovård där merparten av arbetsplatserna finns inom den offentliga sektorn och således finns också möjligheterna till inlärning i arbetet såväl som de framtida arbetsplatserna där. Inlärning på en arbetsplats i samband med utbildning handlar inte om användning av gratis arbetskraft i syfte att avhjälpa det behov av arbetskraft som produktivitetsprogrammet medför, utan det är ett finländskt system och ett system som allmänt tillämpas i Europa där yrkesfärdigheter lärs ut och vidareutvecklas under handledning i autentiska uppgifter inom den egna branschen. För dem som blir färdiga med sin utbildning vore det också ohållbart om arbetsuppgifterna inom staten och den övriga offentliga sektorn skulle vara uteslutna som eventuella platser för inlärning i arbetet. Detta skulle ytterligare minska utbudet på platser för inlärning i arbetet och praktik, som redan minskat på grund av recessionen. Därigenom skulle utexamineringen såväl som övergången till arbetslivet ske saktare, eller till och med förhindras helt. Detta om något skulle vara etiskt sett ohållbart i nuvarande ekonomiska situation. Helsingfors den 14 april 2009 Arbetsminister Tarja Cronberg 5