Kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten Kansallisen pandemiavarautumisen työryhmän ehdotus

Transkriptio

1 Kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten Kansallisen pandemiavarautumisen työryhmän ehdotus Selvityksiä 2006:11

2

3 Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006:11 Kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten Kansallisen pandemiavarautumisen työryhmän ehdotus SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ Helsinki 2006

4

5 Julkaisija Sosiaali- ja terveysministeriö Tekijät (toimielimestä: toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä Julkaisun laji Työryhmämuistio Toimeksiantaja Sosiaali- ja terveysministeriö HARE-numero ja toimielimen asettamispäivä STM 039:00/2005, Julkaisun nimi Kansallinen varautumissuunnitelma influenssapandemiaa varten. Kansallisen pandemiavarautumisen työryhmän ehdotus Tiivistelmä Influenssapandemian uhkan lisääntyessä WHO, Euroopan yhteisö sekä äskettäin toimintansa aloittanut Euroopan tautikeskus (European Centre for Disease Control; ECDC) ovat toistuvasti kehottaneet jäsenmaita päivittämään pandemiaan varautumisen suunnitelmiaan sekä julkaisseet tätä ohjaavia strategisia ja teknisiä ohjeistoja ja suosituksia. Influenssapandemiaan varautumista on käsitelty Euroopan unionin neuvoston eri kokoonpanoissa useasti viime aikoina. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti kansallisen pandemiavarautumisen työryhmän, jonka tehtävänä oli mm. (1) laatia pandemiaan varautumisen kansallinen suunnitelma; (2) tehdä linjaukset terveydenhuollon varautumistoimenpiteille sekä (3) varmistaa hallinnonalojen tehokas yhteistyö. Työryhmässä on ollut edustus sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan ohella maa- ja metsätalousministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, ulkoasiainministeriöstä ja puolustushallinnosta. Työryhmän toimeksiannon määräaika päättyi Varautumissuunnitelman tarkoitus on ohjata varautumista influenssapandemiaan terveydenhuollon kaikilla hallinnon tasoilla sekä tukea valmistautumista muilla hallinnon aloilla. Varautumissuunnitelmassa annetaan Suomen oloihin soveltuva kuva pandemian kehittymisestä, terveydellisistä, yhteiskunnallisista ja taloudellisista vaikutuksista, torjuntaan käytettävissä olevista keinoista, eettisistä erityiskysymyksistä, terveydenhuollon organisaatioiden vastuualueista ja erityisjärjestelyistä, varautumisen materiaalisista tarpeista, eri hallinnon alojen välisen yhteistyön tarpeista ja pandemian aikaisen organisaation erityispiirteistä, sekä viestinnästä ja tiedottamisesta. Varautumissuunnitelma tarkastelee pandemiaa laaja-alaisesti luoden pohjan kaikkien hallinnon alojen yksityiskohtaisille suunnitelmille. Käytännön syistä tässä valmiussuunnitelmassa on esitetty lyhyesti muiden kuin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan suunnitelmat. Tehokas toimeenpano edellyttää laajempaa eri hallinnonalojen suunnitelmien integroimista toisiinsa. Varautumissuunnitelman tulee muuttua uhkakuvan, toimintaympäristön sekä ennustamis- ja torjuntakeinojen muuttuessa. Tästä syystä varautumissuunnitelma ei ole koskaan valmis. Influenssapandemia saattaa käynnistyä pian tai viedä vuosia, eikä sen aiheuttava virus ole välttämättä ajankohtainen influenssaviruksen alatyyppi. Influenssapandemiaan varautuminen tehostaa samalla olennaisesti Suomen valmiutta torjua mitä tahansa laajaa, kansainvälistä tai globaalia epidemiaa. Valmistautumisen tehostamat tartuntatautien torjunnan rakenteet tukevat keskeisiä jatkuvan tartuntatautien torjunnan alueita ja edistävät näin väestön terveyttä. Varautuminen tukee yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista. Asiasanat: ehkäisevä terveydenhuolto, karanteeni, tartuntataudit, rokotus, suojaus, valmius Muut tiedot Sarjan nimi ja numero 'Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2006: 11 Kokonaissivumäärä Kieli 204 Suomi Jakaja Yliopistopaino Kustannus PL 4 (Vuorikatu 3 A) HELSINGIN YLIOPISTO ISSN ISBN (nid.) (PDF) Hinta Luottamuksellisuus 17,28 Julkinen Kustantaja Sosiaali- ja terveysministeriö

6

7 Utgivare Social- och hälsovårdsministeriet Författare (Uppgifter om organet: namn, ordförande, sekreterare) PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum Typ av publikation Arbetsgruppspromemoria Uppdragsgivare Social- och hälsovårdsministeriet Projektnummer och datum för tillsättandet av organet STM 039:00/2005, Publikationens titel Nationell beredskapsplan för en influensaepidemi. Förslag av arbetsgruppen för nationell pandemiberedskap Referat I och med att hotet om en influensapandemi ökat har WHO, Europeiska gemenskapen samt Europeiska centrumet för förebyggande och kontroll av sjukdomar (European Centre for Disease Control; ECDC), som nyligen inledde sin verksamhet, upprepade gånger uppmanat medlemsländerna att uppdatera sina beredskapsplaner för pandemier samt publicerat riktgivande strategiska och tekniska anvisningar och rekommendationer för detta. Beredskapen för en influensapandemi har behandlats flera gånger i Europeiska unionens olika rådskonstellationer under den senaste tiden. Social- och hälsovårdsministeriet tillsatte den 21 april 2005 en arbetsgrupp för nationell pandemiberedskap som fick i uppdrag att bl.a. (1) utarbeta en nationell beredskapsplan för pandemier, (2) dra upp riktlinjer för hälsooch sjukvårdens beredskapsåtgärder samt (3) säkerställa ett effektivt samarbete mellan förvaltningsområdena. I arbetsgruppen har funnits företrädare för social- och hälsovårdsministeriets förvaltningsområde samt för jordoch skogsbruksministeriet, inrikesministeriet, utrikesministeriet och försvarsförvaltningen. Tidsfristen för arbetsgruppens uppdrag gick ut den 28 februari Syftet med beredskapsplanen är att styra beredskapen för en influensapandemi på alla förvaltningsnivåer inom hälso- och sjukvården samt att stödja beredskapen inom andra förvaltningsområden. I beredskapsplanen ges en till finländska förhållanden anpassad bild av en pandemis utveckling, dess hälsomässiga, samhälleliga och ekonomiska verkningar, tillgängliga bekämpningsmetoder, etiska specialfrågor, hälso- och sjukvårdsorganisationernas ansvarsområden och specialarrangemang, de materiella beredskapsbehoven, behovet av samarbete mellan olika förvaltningsområden och särdragen hos organisationen under en pandemi, samt av kommunikationen och informationen. Beredskapsplanen granskar pandemier på ett övergripande sätt och skapar en grund för alla förvaltningsområdens detaljerade planer. Av praktiska skäl presenteras andra förvaltningsområdens planer än social- och hälsovårdsministeriets förvaltningsområdes plan i korthet i denna beredskapsplan. Ett effektivt verkställande förutsätter en mera omfattande integration av de olika förvaltningsområdenas planer. Beredskapsplanen bör ändras när hotbilden, omvärlden samt prognos- och bekämpningsmetoderna förändras. Av denna orsak blir beredskapsplanen aldrig färdig. En influensapandemi kan starta snart eller ta flera år, och det virus som orsakar den behöver inte nödvändigtvis vara den aktuella undertypen av influensavirus. Beredskapen för en influensapandemi effektiverar samtidigt betydligt Finlands beredskap att bekämpa vilken som helst omfattande, internationell eller global epidemi. Förberedelserna effektiverar strukturerna för bekämpningen av smittsamma sjukdomar och detta stödjer områden som är centrala med tanke på den fortlöpande bekämpningen av smittsamma sjukdomar och främjar på så sätt befolkningens hälsa. Beredskapen stödjer säkrandet av livsviktiga samhällsfunktioner. Nyckelord beredskap, förebyggande hälsovård, karantän, smittsamma sjukdomar, skydd, vaccination Övriga uppgifter Seriens namn och nummer Social- och hälsovårdsministeriets rapporter 2006:11 Sidoantal Språk 204 Finska Försäljning Helsingfors Universitetsförlaget PB 4 (Berggatan 3 A) FI HELSINGFORS UNIVERSITET ISSN ISBN (nid.) (PDF) Pris Sekretessgrad 17,28 Offentlig Förlag Social- och hälsovårdsministeriet

8

9 Publisher Ministry of Social Affairs and Health, Finland Authors DOCUMENTATION PAGE Date Type of publication Working Group Memorandum Commissioned by Ministry of Social Affairs and Health Date of appointing the organ 21 April 2005 Title of publication National preparedness plan for an influenza epidemic. Proposal of the Working Group on National Pandemic Preparedness. Summary In the face of an increasing threat of an influenza pandemic, WHO, the European Union, and the recently established European Centre for Disease Prevention and Control, ECDC, have repeatedly urged their member countries to update their pandemic preparedness plans, and published strategic and technical instructions and recommendations for their guidance. Preparedness for a flu pandemic has recently been discussed on a number of occasions in the various organs of the European Council. The Ministry of Social Affairs and Health set up a Working Group on National Pandemic Preparedness on 21 April 2005, whose remit was, inter alia, (1) to draw up a national pandemic preparedness plan; (2) to establish guidelines for healthcare preparedness action and (3) to ensure effective collaboration between different administrative sectors. In addition to representatives from the Ministry of Social Affairs and Health administrative sector, the working group has included representation from the Ministry of Agriculture and Forestry, the Ministry of the Interior, the Ministry for Foreign Affairs and the Defence Administration. The working group was due to complete its task on 28 February The purpose of the preparedness plan is to set up guidelines for flu pandemic preparedness at all administrative levels of healthcare and to support preparations in other administrative sectors. The preparedness plan paints a picture applicable to Finnish conditions of development of a pandemic, its health, societal and economic impact, available means of its prevention, special ethical questions, areas of responsibility and special arrangements of healthcare organisations, material requirements of preparedness, needs for collaboration between different administrative sectors and special characteristics of organisation during a pandemic, as well as communication and provision of information. The preparedness plan examines a pandemic from a wide perspective, creating a foundation for detailed plans of all administrative sectors. For practical reasons, this preparedness plan includes brief outlines of plans other than that of the Ministry of Social Affairs and Health administrative sector. A prerequisite of effective implementation is integration of the plans of different administrative sectors. A preparedness plan must change with changes in perceived threat, the operating environment and methods of prediction and prevention. For this reason, a preparedness plan is never finished. An influenza pandemic may be set into motion soon or it may take years, and the virus that will cause it is not necessarily a current influenza virus subtype. Being prepared for a flu pandemic simultaneously significantly reinforces Finland s preparedness to repel any other widespread, transnational or global epidemic. The set structures for repelling infectious diseases reinforced by preparedness support important areas of continuous protection against infectious diseases, and thus promote health of the population. Preparedness supports safeguarding of vital functions of society. Key words infectious diseases, inoculation, preventive healthcare, preparedness, protection, quarantine Other information Title and number of series Reports of the Ministry of Social Affairs and Health 2006:11 Number of pages Language 4 Finnish Orders Helsinki University Press PO Box 4 (Vuorikatu 3 A) FI HELSINKI UNIVERSITY, FINLAND ISSN ISBN (nid.) (PDF) Price Publicity 17,28 Public Financier Ministry of Social Affairs and Health

10

11 11 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ...3 REFERAT...6 SUMMARY...9 SISÄLLYS YHTEENVETO Influenssapandemia Pandemian aiheuttamien haittojen vähentämismahdollisuudet Terveydenhuollon toiminta pandemian aikana Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan Varautumissuunnitelman toimeenpano ja toteutumisen seuranta JOHDANTO VARAUTUMISSUUNNITELMAN TARKOITUS INFLUENSSA Influenssa tautina Tartunnalta suojautuminen Rokotteet Viruslääkkeet Influenssadiagnostiikan periaatteet ja seurantajärjestelmät PANDEMIAN KEHITTYMISVAIHEET Pandemioiden välinen ajanjakso Pandemiasta varoittava ajanjakso Pandeeminen ajanjakso Pandemian jälkeinen ajanjakso PANDEMIAN MAHDOLLISET SEURAUKSET Vaikutukset terveyteen ja terveydenhuoltojärjestelmään Taloudelliset, yhteiskunnalliset ja poliittiset seuraukset KEINOT PANDEMIAN VAIKUTUSTEN VÄHENTÄMISEKSI Tartuntojen leviämisen hidastaminen Rokotteet Viruslääkkeet INFLUENSSAPANDEMIAAN VARAUTUMISESTA VASTAAVAT ORGANISAATIOT JA PÄÄTÖKSENTEKOMENETTELYT Valmiuden kehittämisestä ja toteuttamisesta vastaavat organisaatiot Suomessa Valmisteluvastuu sekä päätöksenteko influenssapandemiauhkan ja pandemian eri vaiheissa...55

12 12 9 PANDEMIAN TORJUNTAAN LIITTYVIÄ EETTISIÄ NÄKÖKOHTIA Päätöksentekoon vaikuttavat arvot ja periaatteet Keskeiset eettiset kysymykset TERVEYDENHUOLTOJÄRJESTELMÄN TOIMINTA PANDEMIAN UHKAN JA HAITTOJEN MINIMOIMISEKSI Tapausten ja epidemioiden havaitseminen Altistuneisiin kohdistuvat toimet Potilaiden tutkiminen ja hoito Tartunnalta suojautuminen terveydenhuollossa Terveydenhuollon työterveyshuolto ja henkilökunnan sijoittaminen Rokotukset Viruslääkkeiden käyttöperusteet ja käytön priorisointi HANKINNAT, VARMUUSVARASTOINTI JA LOGISTIIKKA Rokotteet Lääkkeet Laitteet ja tarvikkeet YHTEISKUNNAN KANNALTA ELINTÄRKEIDEN TOIMINTOJEN JATKUVUUDEN VARMISTAMINEN Valmiussuunnitelmien kehittäminen terveydenhuollossa Sosiaalihuolto Varautumissuunnitelmat yhteiskunnan muilla sektoreilla Muut organisaatiot ja vapaaehtoistoiminta VIESTINTÄ Yhteydenpito EU:n ja WHO:n kanssa Viestintä ja tiedottaminen Viranomaisverkko LAINSÄÄDÄNTÖ Voimassa oleva tartuntatauteja koskeva lainsäädäntö Työlainsäädäntö Lainsäädännön muutostarpeen arviointi KANSALLISEN PANDEMIASUUNNITELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO, VALMIUSHARJOITUKSET, ARVIOINTI JA PÄIVITTÄMINEN TOIMENPIDE-EHDOTUKSET Valmiussuunnitelmat Hallinnonalojen välisen yhteistyön keskeiset alueet Alueelliset ja paikalliset valmiussuunnitelmat Lainsäädäntö Epidemiologinen ja virologinen seuranta ja ohjeistus

13 Tartunnan leviämisen ehkäisy Asiantuntemuksen ja osaamisen lisääminen Materiaalinen varautuminen Viestintä Kansainvälinen toiminta LIITTEET Influenssaviruslääkkeet Pandemian kehittymisvaiheet Suositukset torjuntatoimista, jotka eivät perustu rokotteiden tai lääkkeiden käyttöön Ihmisten tartuntavaaran vähentäminen siipikarjan lintuinfluenssaepidemian yhteydessä Eri organisaatioiden ja hallinnon tasojen normaalit vastuualueet sekä päätöksenteko pandemiauhkan ja pandemian eri vaiheissa Hengityksensuojainten ja suu-nenäsuojusten käyttö terveydenhuollossa Yleiset hygieniaohjeet hengitystieinfektiotartuntojen ehkäisystä Varotoimiluokat Viruslääkkeiden lääkelogistiikka pandemiatilanteessa Alueelliset ja paikalliset valmiussuunnitelmat influenssapandemian varalle sairaalat Paikalliset valmiussuunnitelmat influenssapandemian varalle perusterveydenhuolto Vapaaehtoisen pelastuspalvelun jäsenjärjestöt Kansanterveyslaitoksen tiedottaminen pandemiauhkan ja pandemian aikana Kirjallisuutta Lyhenteet Kansallisen pandemiasuunnitelman laatimiseen osallistuneet...201

14

15 15 1 YHTEENVETO Sosiaali- ja terveysministeriö asetti kansallisen pandemiavarautumisen työryhmän, jonka tehtävänä oli laatia influenssapandemiaan varautumisen kansallinen suunnitelma. Sen tavoitteena on mahdollisen pandemian väestön terveydelle aiheuttamien haittojen rajoittaminen sekä yhteiskunnan toimintojen jatkuvuuden mahdollisimman hyvä turvaaminen. Tämä asiakirja sisältää tiivistelmän influenssan ja influenssapandemioiden taustatiedoista ja seurantamenetelmistä sekä kuvauksen pandemian aiheuttamien haittojen vähentämismahdollisuuksista. Asiakirja kuvaa influensapandemiaan varautumisesta vastaavat organisaatiot ja päätöksentekomenettelyt Suomessa sekä tavoitteet ja toimintalinjaukset terveydenhuollolle pandemiakehityksen eri vaiheita varten, pohtii eettisiä periaatteita rajallisten voimavarojen käytössä, sekä antaa käytännön toimintaohjeita terveydenhuollon kentän toimijoille. Kaikkien hallinnonalojen varautumissuunnitelmista influenssapandemian varalle on esitetty tiivistelmät. Asiakirja esittää myös, mitä säädösmuutoksia, muita toimeenpanon edellyttämiä toimia ja voimavarojen lisäyksiä tarvitaan suunnitelman toteuttamiseksi ja sen edellyttämien toimien ylläpitoa varten. 1.1 Influenssapandemia Influenssa on influenssa A- ja B-virusten aiheuttama äkillinen hengitysteiden tulehdustauti, jota esiintyy ympäri maailman vuosittain toistuvina epidemioina. Epidemioiden aikana 5 15 prosenttia väestöstä saa tartunnan. Kausi-influenssaepidemian aiheuttama ylimääräinen kuolleisuus Suomessa liikkuu yleensä muutamassa sadassa, nousten pahimmillaan yli tuhanteen. Influenssaepidemia aiheuttaa merkittävää kuormitusta terveydenhuoltojärjestelmälle ja se voi pahimmillaan häiritä viikkojen ajan mm. koulujen ja työyhteisöjen toimintaa. Vuotuisten epidemioiden haittoja torjutaan syksyisin annettavin rokotuksin, jotka yhteiskunta kustantaa suurimmassa vaarassa oleville henkilöryhmille. Influenssapandemialla tarkoitetaan influenssa A-viruksen ihmisille uuden alatyypin aiheuttamaa ja nopeasti ympäri maailman leviävää epidemiaa, jonka aikana sairastuvuus on suurempaa kuin vuotuisten epidemioiden aikana (25 35%) ja keskimääräinen taudinkuva voi olla tavallista kausi-influenssaa vaikeampi. Toisin kuin kausi-influenssassa, vakavia taudinmuotoja voivat saada myös aiemmin täysin terveet nuoret henkilöt. Luonnonvaraisissa vesilinnuissa esiintyy suuri joukko erilaisia influenssa A-viruksen alatyyppejä, joita ei ole tavattu ihmisillä viimeisten sadan vuoden aikana ja jotka teoriassa voisivat aiheuttaa pandemian. Lintujen virukset tarttuvat ihmiseen kuitenkin varsin huonosti. Seuraavan pandemian aiheuttajaa tai sen ajankohtaa ei pystytä ennustamaan. Aasiassa vuoden 2003 lopulla alkanut influenssa A/H5N1-viruksen aiheuttama ja yhä laajeneva influenssaepidemia linnuissa on nostanut pandemiariskin ratkaisevasti suuremmaksi kuin mitä se on ollut edeltävien kolmen vuosikymmenen aikana. A/H5N1- viruksen aiheuttamat epidemiat ja tautirypäät siipikarjassa ovat levinneet Aasiasta myös Eurooppaan ja Lähi-Itään. Vuoden 2006 alkuun mennessä A/H5N1-viruksen on osoitettu tarttuneen runsaaseen 150 ihmiseen. Puolet sairastuneista on kuollut. Lähes poikkeuksetta sairastuneet ovat saaneet tartunnan kosketeltuaan sairasta tai kuollutta influens-

16 16 saviruksen infektoimaa lintua, tai ovat olleet muuten hyvin läheisessä kontaktissa sairastuneeseen siipikarjaan. WHO:n 6-portaisessa influenssapandemian kehitysvaiheita kuvaavassa tilannekaaviossa ollaan nyt pandemiasta varoittavassa ajanjaksossa ja vaiheessa 3. Jos suurinta pandemiauhkaa nyt aiheuttava A/H5N1-virus oppii tarttumaan ihmisestä toiseen, se aiheuttaa pieniä (vaihe 4) tai suuria (Vaihe 5) tautiryvästymiä ihmisissä ennen varsinaisen pandemian (Vaihe 6) käynnistymistä. 1.2 Pandemian aiheuttamien haittojen vähentämismahdollisuudet Seuraavan pandemian vaikeusastetta on mahdoton ennustaa. Varautumissuunnitelmien tekemistä varten tarvitaan kuitenkin joitakin perusoletuksia tulevan pandemian vaikutuksista. Suomen varautumissuunnitelman laskennalliseksi perustaksi on valittu oletus, jonka mukaan pandemian ensimmäisen noin kahdeksan viikkoa kestävän aallon aikana 35 prosenttia väestöstä voi saada tartunnan, heistä voi joutua sairaalahoitoon ja saattaa kuolla. Tällainen pandemia olisi vaikutuksiltaan vaikeampi kuin ns. aasialainen vuonna 1957 ja ns. hongkongilainen vuonna 1968, mutta selvästi lievempi kuin ns. Espanjan tauti vuonna Jos pandemian aikainen sairastuvuus on suurta ja sairastuneiden keskimääräinen taudinkuva selvästi vaikeampi kuin kausi-influenssassa, voivat pandemian seuraukset olla yhteiskunnassa laajoja ja merkittäviä. Sairaspoissaolot voivat aiheuttaa yhteiskunnan toiminnan ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta keskeisillä aloilla häiriöitä. Huhut ja pelot saattavat johtaa hätäisiin ja haitallisiin ylilyönteihin yksilöiden ja yhteisöjen käyttäytymisessä. Useita viikkoja tai ehkä kuukausia kestävä toimintahäiriö yhteiskunnan kaikilla sektoreilla voi saada aikaan myös suuria taloudellisia haittoja sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Pandemian haittojen minimoiminen edellyttää yhteiskunnassa eri sektoreiden ja hallinnonalojen yhteistoimintaa ja voi vaatia nopeutettuja päätöksentekomenettelyjä. Erilaisen materiaalisen varautumisen ohella keskeistä on toimintojen vastuutus kansallisella tasolla ja yksityiskohtainen toimintasuunnitelma yhteiskunnan kaikilla sektoreilla siltä varalta, että merkittävä osa työvoimasta sairastaa influenssan pari kuukautta kestävän pandemia-aallon aikana. Erityisen haastavaa tämä on terveydenhuollossa, jossa suuresti lisääntyvät työtehtävät on hoidettava mahdollisimman hyvin, vaikka osa vakinaisesta työvoimasta on sairaana ja potilaspaikoista on pulaa. Pandemian kulkua voidaan pyrkiä hidastamaan ja terveydenhuollon kuormitushuippua madaltamaan toimenpiteillä, jotka hidastavat influenssavirustartunnan leviämistä väestössä. Niihin kuuluvat hyvä käsihygienia, oikea yskimiskäytäntö ja sairastuneiden pysyminen poissa työpaikoilta. Lasten päivähoitopaikkojen ja koulujen sulkeminen voi tulla kysymykseen, samoin muiden kuin välttämättömien kokoontumisten kielto. Parhaiten influenssapandemian haittoja voitaisiin torjua sen aiheuttajavirusta vastaan tehdyllä rokotteella. Tällaisen täsmärokotteen tuottaminen voi käynnistyä kuitenkin vasta, kun WHO on julistanut pandemian alkaneeksi. Kun rokotteen tuotantoprosessi vie kuukausia, täsmärokotteella ei luultavasti ehditä vaikuttaa pandemian ensimmäiseen

17 17 aaltoon. Aiemmissa pandemioissa on kuitenkin esiintynyt useampia aaltoja ja jo toista aaltoa ajatellen rokotteen käyttömahdollisuus olisi tärkeä. On luultavaa, että pandemian käynnistyttyä täsmärokotteen kysyntä maailmassa ylittää moninkertaisesti sen tarjonnan. Siksi Suomi on tehnyt maksullisen ns. jonopaikkasopimuksen hollantilaisen rokotevalmistajan kanssa. Sopimuksen mukaan Suomeen toimitetaan 5,5 miljoonaa annosta täsmärokotetta noin kuuden kuukauden kuluttua pandemian alusta. Täsmärokotteen tuotanto- ja esitutkimusvaiheen lyhentämiseksi rokotevalmistajat tuottavat ns. mallirokotteita, joissa rokkoaineena käytetään mm. linnuista tarttuneen A/H5N1-viruksen rakenneosia. Mikäli A/H5N1-virus aiheuttaa seuraavan pandemian ja pandemiavirus muistuttaa pintarakenteeltaan vielä riittävästi nykyisiä lintuviruksia, voitaisiin mallivirusrokotuksilla saada aikaan osittainen suoja väestössä. Mallivirusrokote tuotetaan etukäteen ja otetaan varastoista käyttöön heti kun pandemian ensimmäinen aalto käynnistyy. Suomi on päättänyt hankkia A/H5N1-mallirokotetta tavoitteena koko väestön rokottaminen. Rokote on käytettävissä aikaisintaan vuosien vaihteessa. Kahden erillisen koko väestön kattavan rokotuskampanjan järjestäminen on merkittävä lisähaaste teveydenhuoltojärjestelmälle. Varhain aloitetulla influenssaan sairastuneiden viruslääkehoidolla voidaan lieventää pandemiaviruksen aiheuttamaa tautia ja siten merkittävästi vähentää pandemian aiheuttamia haittoja yhteiskunnassa. Suomi on hankkinut 1,3 miljoonaa hoitokuuria oseltamiviiri-lääkettä (Tamiflu) pandemian varalle. Siitä saatavan hyödyn ehtona on se, että lääke tehoaa pandemiavirukseen (mistä ei voi olla varmuutta etukäteen) ja että lääkkeen jakelu onnistutaan järjestämään niin, että hoito voidaan aloittaa varhain. Tämä vaatii poikkeusmenettelyjä ja yksityiskohtaisia suunnitelmia perusterveydenhuollossa. Lääkkeiden lopullinen käyttösuunnitelma vahvistetaan vasta, kun pandemia on käynnistynyt ja sen aiheuttajaviruksen ominaisuudet tunnetaan tarkemmin. 1.3 Terveydenhuollon toiminta pandemian aikana Terveydenhuoltojärjestelmä joutuu pandemian aikana suurimpaan paineeseen ja toisaalta sen toiminnan onnistumisesta riippuvat paljolti pandemian vaikutukset muuhun yhteiskuntaan. Suunnitelmassa käsitellään laajasti terveydenhuoltojärjestelmän toimintaa pandemian uhkan ja haittojen minimoimiseksi. Siinä esitellään influenssatapausten ja epidemioiden havaitsemisen ja potilaiden tutkimisen ja hoidon periaatteet. Suunnitelmassa annetaan ohjeet poikkeuksellisesta hoitoketjumenettelystä sairaanhoidossa ja potilaiden sijoittamisesta sekä hahmotellaan terveydenhuollon eri toimintayksiköiden vastuut ja yhteistyö. Suunnitelma sisältää mm. ohjeet tartunnalta suojautumisesta terveydenhuollossa. Suunniteltujen terveydenhuollon toimenpiteiden toteuttaminen edellyttää myös materiaalihankintoja. Pandemiasta varoittavan ajanjakson aikana pandemiauhkaa aiheuttava virus saattaa levitä ihmisestä toiseen paikallisina rypäinä tai epidemioina. Mikäli ihmisestä toiseen leviämistä ei tällaisessa tilanteessa vielä ole havaittu Suomessa, terveydenhuollon toimien tavoitteena on yksittäisten maahan tulleidentartunnan saaneiden henkilöiden tunnistaminen, hoito ja eristäminen tartunnan leviämisen ehkäisemiseksi. Pandemian puhjettua pääpaino on sen leviämisen hidastamisessa ja sairastuneiden hoidossa. Suunniteltujen toimien oikeutus sekä rajallisten ehkäisy- ja hoitokeinojen oikeudenmukainen jakaminen edellyttävät eettistä pohdintaa. Vaikka Suomeen pyritään hankkimaan

18 18 annos kahta eri rokotetta koko väestölle, ne saatetaan toimittaa useassa erässä, joten mahdollisesti joudutaan päättämään, keille rokote tulisi antaa ensin. Vastaavasti oseltamiviirin varasto on rajallinen kaikkea ajateltavissa olevaa käyttöä ajatellen. Työryhmä pitää pandemiavarautumisessa keskeisenä arvona elinvuosien pelastamista. Kaikkien pandemian haittojen vähentämiseen tähtäävien toimien tulisi näin ollen painottua erityisesti lasten ja nuorten sairastumisen ja kuolemien ehkäisyyn. Infektiopotilaita työssään hoitavien työntekijöiden suojaaminen on toisaalta tärkeää sekä keskimääräistä suuremman altistumisvaaran että terveydenhuoltojärjestelmään kohdistuvan erityisen paineen vuoksi. Tartuntatautien aiheuttamien uhkien näennäisesti vähentyessä luvuilla valmiuksia niiden torjuntaan ei kehitetty. Tämän vuoksi yllättävien tartuntatautiuhkien torjunnan organisaatio ja voimavarat ovat jääneet ohuiksi. Influenssapandemian aiheuttamien haittojen merkittävä vähentäminen onnistuu vain, jos tartuntatautien seurannan ja torjunnan voimavaroja lisätään pysyvästi sekä valtakunnallisella että alueellisella tasolla. Terveydenhuollon toiminta poikkeuksellisissa oloissa voi onnistua vain, jos toimintasuunnitelmat sekä ennen pandemian alkua että mahdolliset muutokset suunnitelmissa pandemian aikana ovat sekä terveydenhuoltohenkilöstön että väestön tiedossa. Tämä pitää ottaa huomioon viestinnän resursoinnissa sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. 1.4 Yhteiskunnan elintärkeät toiminnot turvataan Valtioneuvosto on määritellyt periaatepäätöksessään yhteiskunnan elintärkeät toiminnot, jotka on turvattava kaikissa olosuhteissa. Niitä ovat valtion johtaminen, ulkoinen toimintakyky, sotilaallinen puolustus, sisäinen turvallisuus, talouden ja yhteiskunnan toimivuus, väestön toimeentuloturva ja toimintakyky sekä kriisinsietokyky. Influenssapandemia voi uhata lähes kaikkia yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Pandemiatyöryhmä pyysi ministeriöitä nimeämään hallinnonaloiltaan sellaisia tehtäviä, joiden hoito on varmistettava. Tällaisia kriittisiä tehtäväalueita ovat sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi ainakin energiahuolto, elintarvikehuolto, elintärkeät kuljetukset, liikenne sekä tietoliikenneyhteydet. Vakavat häiriöt missä tahansa näistä uhkaavat yhteiskunnan toimintaa. Kaikilla hallinnonaloilla on yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategiat, joita päivitetään säännöllisesti. Influenssapandemiassa suurin paine kohdistuu terveydenhuoltoon ja sen toimivuuteen, mutta pandemia koettelee myös kaikkien muiden hallinnonalojen avaintehtävien hoitoa. Pandemiatyöryhmä on laatinut yksityiskohtaiset varautumisohjeet terveydenhuollolle, ja sen laatima muistio antaa tietopohjan, jonka perusteella muut hallinnonalat voivat päivittää suunnitelmansa pandemiaan varautumiseksi.

19 Varautumissuunnitelman toimeenpano ja toteutumisen seuranta Kansallisen pandemiasuunnitelman mukainen varautuminen edellyttää toimia kaikilla hallinnonaloilla. Ylin varautumisesta vastaava viranomainen kussakin ministeriössä on kansliapäällikkö; siksi kansallisen pandemiasuunnitelman täytäntöönpanovastuu ehdotetaan annettavaksi ministeriöiden kansliapäällikköryhmälle, joka voi koordinoida tehokkaasti kaikkien hallinnonalojen valmistelujen yhteensovittamista. Kun WHO ilmoittaa pandemiauhkan edenneen pandemiasta varoittavaan vaiheeseen 4 tai viimeistään kun siirrytään vaiheeseen 5, jolloin virus tarttuu lisääntyvästi ihmisestä toiseen, sosiaali- ja terveysministeriö nimeää terveydenhuollon varautumista johtamaan ja kansallista varautumista tukemaan pandemian torjunnan koordinaatioryhmän. Koordinaatioryhmä toimii tiiviissä yhteistyössä valtioneuvoston kanslian koordinoiman valmiuspäällikkö- ja kansliapäällikkökokouksen kanssa. Kaikkien ministeriöiden tulee huolehtia siitä, että niiden vastuulla olevien hallinnonalojen paikalliset, alueelliset ja valtakunnalliset varautumissuunnitelmat päivitetään ja että varautumistoimille on olemassa taloudelliset, oikeudelliset ja muut tarvittavat edellytykset. Kukin ministeriö tarkistaa oman hallinnonalansa asioiden osalta valtakunnallisen suunnitelman ajantasaisuuden vähintään kerran vuodessa ja valmistelee tarvittavat muutokset. Oikeusministeriö jatkaa valmiuslain muutoksen valmistelua siten, että suurepidemia luetellaan valmiuslaissa lain tarkoittamana poikkeustilanteena. Sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee pandemian torjunnan tehostamiseksi tarvittavat tartuntatautilain ja - asetuksen muutokset sekä lääkelain, yksityistä terveydenhuoltoa koskevan lain, kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain uudistamisen. Muut ministeriöt tarkistavat osaltaan, tarvitaanko voimassa oleviin säädöksiin muutoksia, jotta pandemian tehokas torjunta voidaan toteuttaa. Ministeriöt huolehtivat siitä, että niillä on valmius oman hallinnonalansa pandemiaa koskevaan viestintään. Verkkosivuilla olevaa tietoa, ohjeita ja suosituksia päivitetään jatkuvasti. Eri hallinnonalat varautuvat tehostettuun tiedottamiseen ja valmistelevat aineistoa tätä varten. Kansallisen pandemiasuunnitelman ensimmäinen versio julkaistaan internetissä, kun tämän työryhmän ehdotus on luovutettu peruspalveluministerille. Suunnitelma päivitetään, kun se on arvioitu lausuntokierroksella ja siinä saadut muutosehdotukset otettu huomioon. Oleellinen osa valmiussuunnitelmien toimivuuden varmistamista on niiden testaaminen harjoituksissa, joista ensimmäiset pidetään vuoden 2006 kuluessa.

20 20 2 JOHDANTO Influenssavirus aiheutti 1900-luvulla kolme maailmanlaajuista epidemiaa eli pandemiaa; vuosina 1918, 1957 ja Ne vaikuttivat väestön terveyteen merkittävästi ja niillä oli myös laajoja taloudellisia, yhteiskunnallisia ja poliittisia seurauksia. Influenssavirusta ja pandemioita koskevan, viime aikoina laajentuneen tiedon perusteella on todennäköistä, että maailman väestöä kohtaa ennen pitkää uusi influenssapandemia. Maailman terveysjärjestö WHO on luonut viime vuosikymmeninä laajan influenssan seurannan asiantuntijalaboratorioiden verkoston. Järjestö on pitkään tiedottanut influenssapandemian vaarasta ja suositellut jäsenmaille varautumista siihen. Jäsenmaat ovat laatineet pandemiaan varautumisen suunnitelmia, mutta useimmissa maissa valmistautuminen on ollut viime aikoihin asti suppeata kattamatta kaikkia niitä toimintoja, joihin pandemian torjunnan ja vaikutusten odotetaan kohdistuvan. Riittämätön valmistautuminen on liittynyt luvuilla siihen yleiseen kehitykseen, jossa tartuntatautien torjunnan monilla alueilla saavuttaman menestyksen vuoksi laajamittaisten tartuntatautiepidemioiden uhkaa ei ole enää koettu merkittävänä, eikä valmistautuminen niihin ole sisältynyt yhteiskunnan keskeisiin varautumistoimiin. Suomessa on aikaisemmin laadittu suppea Kansanterveyslaitoksen influenssapandemiasuunnitelma vuodesta 1995 lähtien. Vuoden 2001 kansainvälisen pernaruttouhkan, vuoden 2003 kansainvälisen sars-epidemian tapahtumien sekä sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2004 tekemän selvityksen perusteella Suomen valmistautuminen biologiseen uhkaan eli laajaan tartuntatautiepidemiaan tai pandemiaan on vaillinainen. Vuoden 2003 lopusta lähtien Aasiasta vähitellen joihinkin Euroopan maihin levinneet laajat lintujen H5N1 -influenssaepidemiat ovat WHO:n arvioiden perusteella lisänneet influenssapandemian uhkaa. Lintujen epidemioihin on liittynyt myös yksittäisiä ihmisten sairastumisia. Vuoden 2006 alkuun mennessä tapauksia on ollut runsaat 150, joista noin puolet on kuollut. Influenssapandemian uhkan lisääntyessä WHO, Euroopan yhteisö sekä äskettäin toimintansa aloittanut Euroopan tautikeskus (European Centre for Disease Control; ECDC) ovat toistuvasti kehottaneet jäsenmaita päivittämään pandemiaan varautumisen suunnitelmiaan sekä julkaisseet tätä ohjaavia strategisia ja teknisiä ohjeistoja ja suosituksia. Influenssapandemiaan varautumista on käsitelty Euroopan unionin neuvoston eri kokoonpanoissa useasti viime aikoina. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti kansallisen pandemiavarautumisen työryhmän, jonka tehtävänä oli mm. (1) laatia pandemiaan varautumisen kansallinen suunnitelma; (2) tehdä linjaukset terveydenhuollon varautumistoimenpiteille sekä (3) varmistaa hallinnonalojen tehokas yhteistyö. Työryhmässä on ollut edustus sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan ohella maa- ja metsätalousministeriöstä, sisäasiainministeriöstä, ulkoasiainministeriöstä ja puolustushallinnosta. Työryhmän toimeksiannon määräaika päättyi Kansallisen pandemiavarautumisen työryhmän työn lisäksi useat muut ministeriöt ja laitokset ovat toteuttaneet oman alansa valmisteluja pandemiavarautumisen parantamiseksi.

21 21 3 VARAUTUMISSUUNNITELMAN TARKOITUS Varautumissuunnitelman tarkoitus on ohjata varautumista influenssapandemiaan terveydenhuollon kaikilla hallinnon tasoilla sekä tukea valmistautumista muilla hallinnon aloilla. Varautumissuunnitelmassa annetaan Suomen oloihin soveltuva kuva pandemian kehittymisestä, terveydellisistä, yhteiskunnallisista ja taloudellisista vaikutuksista, torjuntaan käytettävissä olevista keinoista, eettisistä erityiskysymyksistä, terveydenhuollon organisaatioiden vastuualueista ja erityisjärjestelyistä, varautumisen materiaalisista tarpeista, eri hallinnon alojen välisen yhteistyön tarpeista ja pandemian aikaisen organisaation erityispiirteistä, sekä viestinnästä ja tiedottamisesta. Varautumissuunnitelma tarkastelee pandemiaa laaja-alaisesti luoden pohjan kaikkien hallinnon alojen yksityiskohtaisille suunnitelmille. Käytännön syistä tässä valmiussuunnitelmassa on esitetty lyhyesti muiden kuin sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan suunnitelmat. Tehokas toimeenpano edellyttää laajempaa eri hallinnonalojen suunnitelmien integroimista toisiinsa. Valmiussuunnitelman tulee muuttua uhkakuvan, toimintaympäristön sekä ennustamisja torjuntakeinojen muuttuessa. Tästä syystä valmiussuunnitelma ei ole koskaan valmis. Influenssapandemia saattaa käynnistyä pian tai viedä vuosia, eikä sen aiheuttava virus ole välttämättä ajankohtainen influenssaviruksen alatyyppi. Influenssapandemiaan varautuminen tehostaa samalla olennaisesti Suomen valmiutta torjua mitä tahansa laajaa, kansainvälistä tai globaalia epidemiaa. Valmistautumisen tehostamat tartuntatautien torjunnan rakenteet tukevat keskeisiä jatkuvan tartuntatautien torjunnan alueita ja edistävät näin väestön terveyttä. Varautuminen tukee yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamista. Terveydenhuollossa keskeinen vastuu on kuntien ohella alueellisella organisaatiolla, jossa sairaanhoitopiirit ja lääninhallitukset ohjaavat yhteistyössä julkisen perusterveydenhuollon ja yksityisen terveydenhuollon varustautumisen suunnittelua ja toimeenpanoa. Alueellisen organisaation tehtävänä on luoda alueelle järjestely ja johtomenettely sekä suunnitelma, joka ottaa huomioon alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Vaikka organisaatio ja toimeenpano voivat maassa vaihdella alueelta toiselle, tavoitteena on pandemiatilanteen poikkeuksellisuuden vuoksi varmistaa, että väestö on tasaarvoisessa asemassa. Varautumissuunnitelmaan liittyy myös joukko yksityiskohtaisia teknisiä ohjeita varautumisen eri alueilta kohdistuen erityisesti toimenpiteisiin, jotka voivat olla tarpeen nykyisessä pandemian uhkan vaiheessa. Nämä voivat muuttua lisääntyvän tiedon vaikutuksesta. Sosiaali- ja terveysministeriö ja sen alaiset asiantuntijaorganisaatiot tukevat mahdollisuuksiensa mukaan muiden hallinnon alojen infektioepidemioihin varautumisen suunnittelua ja suunnitelmien toimeenpanoa. Varautumissuunnitelmaa toivotaan käytettävän mahdollisimman laajalti varautumiseen kohdistuvassa koulutuksessa sekä paikallisiin oloihin soveltavassa suunnittelussa ja toimeenpanossa. Suunnitelma luo myös pohjan toimeenpanon edellyttämälle voimavarojen vahvistamiselle eri organisaatioissa. Pandemian taloudellisten vaikutusten arviointi jatkuu varautumissuunnitelman toimeenpanon yhteydessä.

22 22 4 INFLUENSSA Influenssa on vuosittain talvisaikaan epidemioina esiintyvä äkillinen hengitysteiden tulehdustauti, jota aiheuttavat joko influenssa A- tai B-virukset. Toistuvien epidemioiden (kausi-influenssa) syynä on se, että molemmat virukset muuntuvat jatkuvasti pintarakenteeltaan ja kykenevät siten väistämään väestössä aikaisempien epidemioiden aikana syntyneet immuunivasteet. Influenssa A-viruksia esiintyy useina alatyyppeinä muissa eläimissä ja erityisesti vesilinnuissa. H- ja N-kirjaimia käytetään kuvaamaan sekä influenssaviruksen tarttumiskyvyn että ihmisen immuunisuojan kannalta keskeisiä viruksen pinnan valkuaisaineita, hemagglutiniinia ja neuraminidaasi-entsyymiä. Näistä kummastakin esiintyy lintujen viruksissa useita eri alamuotoja ja lukuisia erilaisia yhdistelmiä. Ihmisillä epideemisiä tauteja on viime vuosikymmeninä aiheuttanut kaksi influenssa A-viruksen alatyyppiä, H1N1 ja H3N2 sekä niiden yhdistelmävirus (reassortantti) H1N2. Aiemmin terve ihminen paranee influenssasta yleensä ilman erityistä hoitoa kahden viikon kuluessa, mutta iäkkäille ja eräitä pitkäaikaisia tauteja sairastaville influenssavirusinfektio voi aiheuttaa vakavan jälkitaudin. Influenssaa torjutaan rokotuksin. Tautia voidaan myös lievittää viruslääkkeillä tietyin edellytyksin. 4.1 Influenssa tautina Tartuntamekanismit, itämisaika, tartuttamisaika Influenssavirukset leviävät ihmisestä toiseen pääasiassa pisaratartuntana. Tartunta suoran tai epäsuoran kosketuksen välityksellä on myös mahdollinen. Ilmatartunnan mahdollisuuskin on olemassa. Influenssavirukset lisääntyvät hengitysteiden epiteelisoluissa ja vapautuvat niistä hengitysteiden eritteisiin. Erityisesti yskimisen ja aivastamisen yhteydessä hengitysteistä vapautuu suuria määriä erikokoisia eritepisaroita, jotka leviävät tartunnan saaneen henkilön lähiympäristöön, käytännössä korkeintaan metrin etäisyydelle. Mikroskooppisen pienetkin pisarat voivat sisältää riittävästi elinkykyisiä viruksia tartuttamaan toisen ihmisen, mikäli ne pääsevät ylähengitysteiden tai silmien limakalvoille joko suoraan (pisaratartunta) tai hengitystie-eritteillä tahriintuneiden käsien välityksellä (suora kosketustartunta). Lisäksi tartunnan voi saada käsien välityksellä ympäristön pinnoilta tai materiaaleista, jos hengitystie-eritteitä on levinnyt niille (epäsuora kosketustartunta). Influenssavirukset tuhoutuvat herkästi desinfektioaineiden vaikutuksesta, samoin kuumennettaessa yli 60 ºC (ks. luku 10.4). Itämisaika tartuntahetkestä oireiden ilmaantumiseen on yleensä yhdestä neljään vuorokauteen, mutta lapsilla se voi kestää jopa kuusi vuorokautta. Itämisaikana virus lisääntyy elimistössä, kun oireiden synnystä vastaavat elimistön puolustusreaktiot eivät vielä ole ehtineet kehittyä. Virusta voi löytyä hengitystie-eritteistä jo ennen oireiden alkamista, mutta eritys on enimmillään ensimmäisenä ja toisena oireisena päivänä. Silloin myös viruksen osoittamismahdollisuus eritteistä laboratoriotesteillä on suurimmillaan. Tämän jälkeen eritteiden viruspitoisuus vähitellen pienenee. Aikuisten influenssapotilaiden hengitystie-eritteistä viruksia voi yleensä löytää viiden kuuden vuorokauden kuluessa taudin alkamisesta, mutta lapset voivat erittää virusta jopa kolme viikkoa.

23 Taudinkuva Aikuisen influenssapotilaan tyypillinen oire on äkillisesti alkava korkea kuume, yleensä yli 38 o C, joka voi nousta yli 40 o C. Kuumeen kanssa tai sen jälkeen alkaa ainakin jokin seuraavista oireista: kurkkukipu, kuiva yskä, nenän tukkoisuus. Lisäksi tyypillisissä tapauksissa esiintyy päänsärkyä ja lihaskipuja. Lämpö yleensä alkaa laskea kolmantena oirepäivänä ja palaa normaalitasolle viiden tai kuuden vuorokauden sisällä. Samanaikaisesti hengitystieoireet kuten yskä ja nuha voivat voimistua. Limaneritys voi lisääntyä ja hengitystieoireet voivat jatkua yhdestä kahteen viikkoa vielä sen jälkeen, kun kuume on jo hävinnyt. Lievimmissä tapauksissa influenssa voi esiintyä nuhana tai nielutulehduksena. Lapsilla korkea kuume, yskä ja nuha ovat influenssan yleisimmät oireet, mutta tautiin voi liittyä myös ruoansulatuskanavan oireita kuten oksentelua, ripulia ja vatsakipuja Komplikaatiot Vaikka suurin osa sekä lasten että aikuisten influenssainfektioista paranee itsestään, influenssaan liittyy huomattava määrä vakavia komplikaatioita. Aikuisille influenssa A/H3N2 aiheuttaa vakavimmat seuraamukset, kun taas lapsille influenssa A:n molemmat alatyypit A/H1N1 ja A/H3N2 sekä influenssa B voivat saada aikaan yhtä vaikean taudin. Vaarallisin influenssan komplikaatio on keuhkokuume, joka vuotuisten epidemioiden eli ns. kausi-influenssan aikana on lähes aina bakteerin aiheuttama. Tavallisin aiheuttaja on Streptococcus pneumoniae (pneumokokki), mutta syynä voi olla myös jonkun muun bakteerin kuten Haemophilus influenzaen tai Staphylococcus aureuksen aiheuttama infektio. Keuhkokuume voi kehittyä pian influenssaoireiden alkamisen jälkeen tai tyypillisesti vasta toipilasvaiheessa. Se voi olla hengenvaarallinen vanhuksilla ja huonokuntoisilla erilaisia kroonisia tauteja sairastavilla potilailla. Aikaisempien pandemioiden, erityisesti vuonna 1918 alkaneen ns. espanjantaudin aikana on esiintynyt myös influenssaviruksen aiheuttamaa keuhkokuumetta, joka voi kehittyä nopeasti heti influenssaoireiden alkamisen jälkeen ja saattaa johtaa kuolemaan muutamassa vuorokaudessa. Noin neljäsosa näistä oli nuorilla muuten terveillä ja lisäksi noin 10 prosenttia raskaana olevilla naisilla. Sydänlihaksen tulehdus ja aivotulehdus ovat harvinaisimpia influenssaan liittyviä jälkitauteja. Niihinkin liittyy huomattavaa kuolevuutta. Lievempinä mutta hankalina influenssan lisätauteina esiintyy lapsilla yleisesti välikorvatulehdusta sekä kaikenikäisillä nenän sivuonteloiden tulehduksia. Osa influenssan aiheuttamasta kuolleisuudesta johtuu sydän- ja verisuonitautien, keuhkosairauksien ja muiden kroonisten perustautien pahenemisesta Linnuista ihmiseen tarttuva influenssa A/H5N1 -lintuinfluenssaviruksen aiheuttamat tunnetut ihmisten sairastumiset poikkeavat melko paljon tavallisen kausi-influenssan taudinkuvasta. Itämisaika on usein pitempi, se voi kestää kahdeksan vuorokautta, mahdollisesti enemmänkin. Potilailla on yleen-

24 24 sä korkea kuume ja alahengitystie-infektioon viittaavia oireita jo pian taudin alkamisen jälkeen. Hengityksen vaikeus, rahisevat hengitysäänet ja korkea hengitystiheys ovat tyypillisiä löydöksiä. Melkein kaikilla potilailla on kliinisesti selvä keuhkokuume, ja tähänastiset mikrobiologiset tutkimustulokset viittaavat siihen, että keuhkokuume on lähes aina virusperäinen. Monen muunkin elimen toiminta on häiriintynyt, munuaisten vajaatoiminta ja sydämen laajeneminen ovat tyypillisiä löydöksiä. Joissakin tapauksissa vallitseva oire on ollut ripuli ja parissa tapauksessa potilaalla on ollut aivotulehdus ilman hengitystieoireita. Virologisesti varmistettujen tapausten kuolevuus on ollut noin 50 prosenttia ja potilaat ovat menehtyneet keskimäärin yhdeksässä kymmenessä vuorokaudessa taudin alkamisesta. Suurin osa potilaista on ollut lapsia tai nuoria aikuisia. Vuoden 2006 alussa oli yhä epäselvää, kuinka suurta osaa infektioon johtaneista tartunnoista tunnetut tapaukset edustavat. Jos A/H5N1-viruksesta kehittyy pandeemisesti leviävä muoto, taudinkuva saattaa muuttua nykyistä lievemmäksi.. Vuonna 2003 A/H7N7 influenssa-alatyyppi aiheutti laajan siipikarjaepidemian Hollannissa. Epidemian yhteydessä todettiin myös saman viruksen aiheuttamia ihmisten sairastumisia. Yksi eläinlääkäri menehtyi saamaansa lintuinfluenssainfektioon, mutta muiden noin 90 potilaan oireet olivat hyvin lieviä, useimmiten silmän sidekalvon tulehduksia tai lieviä ylähengitystie-infektioita. 4.2 Tartunnalta suojautuminen Hyvä käsihygienia ja hengitystie-eritteiltä suojautuminen ovat influenssatartunnalta suojautumisen perusperiaatteet. Huolellinen, tiheästi toistuva käsienpesu ehkäisee virusten aiheuttamia hengitystieinfektioita. (ks Hygienia- ja desinfiointitoimenpiteet ) Tartunnalta suojautuminen terveydenhuollossa on esitetty yksityiskohtaisesti luvussa Suojautuminen siipikarjan lintuinfluenssaepidemian yhteydessä on käsitelty liitteessä 4. Taudin leviämistä estetään suojaamalla yskiessä ja aivastaessa suu ja nenä kertakäyttönenäliinalla ja laittamalla käytetty nenäliina välittömästi roskiin. Kädet puhdistetaan heti yskimisen tai aivastamisen jälkeen joko pesemällä vedellä ja saippualla tai alkoholipohjaisella desinfiointiaineella (ks. liite 7 Yleiset hygieniaohjeet hengitystieinfektiotartuntojen ehkäisystä ). Keinoja tartuntojen leviämisen hidastamiseksi on käsitelty tarkemmin luvussa 7.1 ja liitteessä Rokotteet Influenssan ehkäisyyn on käytetty rokotteita yli 50 vuoden ajan. Vuosittaisilla influenssarokotuksilla voidaan merkittävästi vähentää vakavia influenssainfektioita, sairaalahoitojaksoja ja kuolemantapauksia. Vuosittaisten influenssaepidemioiden ehkäisyyn käytettävä rokote sisältää kolmesta viruskannasta (kaksi A-viruskantaa, H1N1 ja H3N2, sekä B-virus) puhdistettuja rakenneosia, hemagglutiniinia (HA) ja neuraminidaasia (NA). Näitä antigeeneja vastaan

25 25 muodostuvat vasta-aineet saavat aikaan suojan rokotteen sisältämiä viruskantoja vastaan. Hemagglutiniiniproteiinia vastaan muodostuvia vasta-aineita pidetään suojan kannalta tärkeimpinä. Käytössä olevissa rokotteissa on 15 mikrogrammaa HA:a kustakin viruskannasta / annos. HA ja NA ovat influenssaviruksen pintarakenteita, jotka muuntuvat hyvin nopeasti. Sen vuoksi Maailman terveysjärjestö (WHO) ja Euroopan lääkevirasto (EMEA) antavat kaksi kertaa vuodessa (erikseen eteläiselle ja pohjoiselle pallonpuoliskolle) suosituksen siitä, mitä viruskantoja pitäisi käyttää seuraavalle epidemiakaudelle tarkoitetussa rokotetuotannossa. EU:n alueella käyttöön hyväksyttävien rokotteiden tulee täyttää Farmakopean vaatimukset. Koska rokotteen koostumus vaihtelee vuosittain, myös kliiniset tutkimukset rokotteiden immunogeenisuus-, turvallisuus- ja tehovaatimusten täyttymisen varmistamiseksi on toistettava vuosittain. Uudet kannat sisältävä rokote hyväksytään EU:n tunnustamismenettelyssä, johon Suomi osallistuu. Nykyisin yleisimmin influenssan ehkäisyyn käytössä olevat rokotteet ovat inaktivoituja lihakseen pistettäviä rokotteita. Rokotteet on toistaiseksi tuotettu kananmunissa, mutta jotkut valmistajat käyttävät jo soluviljelymenetelmiä hedelmöitettyjen kananmunien sijasta. Myös eri adjuvanttien käyttöä rokotteen immunogeenisuuden lisäämiseksi on tutkittu menestyksellisesti. Viime vuosien aikana inaktivoitujen rokotteiden lisäksi on kehitetty influenssarokotteita, jotka sisältävät eläviä mutta heikennettyjä viruksia. Näiden ero on se, että inaktivoitu rokote annetaan lihakseen, mutta eläviä viruksia sisältävää rokotetta suihkutetaan nenään. Elävät rokotevirukset pystyvät lisääntymään rokotetun henkilön ylähengitysteiden epiteelisoluissa ja hyvin lievän infektion seurauksena rokotetulle syntyy immuunisuoja. Eläviä rokoteviruksia on muunneltu siten, että ne eivät pysty lisääntymään alahengitysteiden korkeammassa lämpötilassa. Kaikissa Euroopan maissa influenssarokotuksia suositellaan lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluville ja ikääntyville. Useimmissa maissa rokotusta suositellaan 65 vuotta täyttäneille, mutta esimerkiksi Saksassa 60 vuotta täyttäneille. Suomessa kaikki 65 vuotta täyttäneet ovat kuuluneet yleisen rokotusohjelman mukaisen influenssarokotussuosituksen piiriin syksystä Euroopan maissa koko väestön influenssarokotukset toteutuvat hyvin eri tavoin. Vuonna 2004 rokoteannoksia jaeltiin eniten Saksassa (213 annosta/1000 asukasta) ja vähiten Turkissa 24/1000, Suomen jakeluluvut sijoittuvat Euroopan jakelulukujen keskivaiheille. Vuonna 2004 Suomessa noin 46 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä rokotettiin influenssaa vastaan. WHO on yleiskokouksessaan vuonna 2003 kehottanut eri maita tehostamaan kansallisia influenssarokotuskampanjoitaan, jotta riskiryhmiin kuuluvat tulisivat kattavammin rokotetuiksi. WHO on asettanut tavoitteeksi, että 65-vuotiaiden influenssarokotuskattavuus olisi vähintään 50 prosenttia vuonna 2006 ja 75 prosenttia vuonna Nykyään maailmassa tuotetaan vuosittain noin 300 miljoonaa influenssarokoteannosta. Jotta rokotuksilla voitaisiin laajalti hillitä influenssapandemian aiheuttamaa sairastuvuutta, tuotantokapasiteettia tulisi lisätä huomattavasti lähivuosina. Tuotantokapasiteettia voidaan nostaa vain, jos rokoteteollisuus pitää kapasiteetin lisäystä mahdollisena. Rokotuskattavuuden nostaminen suositetuissa ryhmissä ja rokotusohjelman laajentaminen uusiin lääketieteellisesti perusteltuihin ryhmiin, kuten esimerkiksi lapsiin, vähentää influenssaan sairastumista kaikissa ikäryhmissä ja lisää rokotteiden kulutusta, tuotantoa ja saatavuutta.