MUISTIO LINTUINFLUENSSA JA PANDEMIA 1. LINTUINFLUENSSA Arvio tilanteen kehittymisestä

Transkriptio

1 VALTIONEUVOSTON KANSLIA MUISTIO LINTUINFLUENSSA JA PANDEMIA 1. LINTUINFLUENSSA 1.1. Arvio tilanteen kehittymisestä Suomea lähimmät lintuinfluenssatapaukset siipikarjassa ja eräillä vesilintulajeilla on varmistettu Romaniassa, Turkissa, Kroatiassa, Venäjän Tulassa ja Ukrainassa. Euroopassa ei ole todettu H5N1- viruksen tarttuneen ihmiseen, mutta tammikuussa 2006 virus varmistettiin Aasian puoleisessa Turkissa sairastuneista potilaista. Turkin tapaukset mukaan lukien mennessä on todettu 161 tämän viruksen aiheuttamaa sairastumista ihmisissä; 79 näistä on menehtynyt tautiin. Lintuinfluenssan mahdollisesta leviämisestä luonnonvaraisten lintujen mukana ei ole olemassa vahvistettua tietoa. Kuitenkin tautitapaukset Kaakkois- Euroopan alueella ovat antaneet aihetta epäillä, että tartunta on näille alueille levinnyt nimenomaan muuttolintujen mukana, vaikka muitakaan vaihtoehtoja ei ole täysin suljettu pois. Todennäköinen skenaario tilanteesta EU:n alueella on se, että alkukeväällä 2006 H5N1-virusta tavataan ensin luonnonvaraisissa linnuissa kaakkois- ja eteläkulmalla, erityisen riskin alueita ovat Kreikka, Slovenia, Unkari, Itävalta ja Italia. Asiantuntijat pitävät juuri luonnonvaraisia vesilintuja suurimpana riskinä lintuinfluenssan leviämiselle Euroopan siipikarjaan. Virus voi tämän jälkeen levitä luonnonvaraisista linnuista takapihakanaloihin ja muille siipikarjatarhoille tai -tiloille, joilla riittävän bioturvallisuuden ylläpitäminen on vaikeaa. Ei ole oletettavaa, että virus pääsisi leviämään merkittävästi varsinaisessa kaupallisessa siipikarjankasvatuksessa muutamia tai muutamia kymmeniä tiloja laajemmalle. Siipikarjatiheillä alueilla, kuten Hollannin H7N7- lintuinfluenssa epidemian yhteydessä kävi ilmi, saastuneiden tilojen lukumäärä voi olla huomattavasti suurempi. Suomeen keväällä muuttavat vesilinnut tulevat ylivoimaisesti suurimmalta osin Länsi-Euroopasta, jossa ei ole todettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vuoden 2003 (Hollanti) jälkeen. Joitakin lintulajeja muuttaa Suomeen kuitenkin myös Etelä-Euroopasta ja Afrikan pohjoisosista, ja näistä osa kiertää matkallaan Välimeren itäpuolelta, alueelta, jolla tartuntoja on viime aikoina todettu. Näistäkin linnuista suurin osa kuitenkin jatkaa suoraan matkaa Suomen yli Venäjän pohjoisosiin. Kontaktit luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä ovat aina riski tartuntojen leviämiselle. Koska on mahdollista, että Suomeen keväällä muuttavat linnut joko tulevat tartunta-alueilta tai levähtävät samoilla alueilla tartunta-alueilta tulevien lintujen kanssa, ei lintuinfluenssaviruksen tuloa Suomeen myöhemmin kevään aikana voida kokonaan sulkea pois. Virus eristettäneen ensimmäisenä luonnonvaraisista linnuista. Vaarassa ovat ulkona pidettävät linnut, jotka joutuvat kosketuksiin luonnonvaraisten lintujen, erityisesti vesilintujen kanssa. Jos joku tavanomainen siipikarjatila saastuu, viruksen

2 2 leviäminen toisille tiloille on epätodennäköistä. Pahimmassa kuviteltavissa olevassa tilanteessa vuoden 2006 aikana Suomessa olisi muutamia H5N1-viruksen saastuttamia siipikarjatiloja Toimenpiteet Maa- ja metsätalousministeriö on laatinut kansallisen valmiussuunnitelman (toimintaohjeet eläinlääkäreille) lintuinfluenssan varalta. Toimintaohjeissa annetaan yksityiskohtaiset ohjeet toiminnasta silloin, kun maassa epäillään tai todetaan lintuinfluenssaa tai toista helposti leviävää siipikarjan tautia, Newcastlen tautia. Jokaisessa läänissä on laadittu vastaavat, läänikohtaiset ohjeet. Eläinlääkärijärjestelmän valmiutta helposti leviävän eläintaudin vastustamiseksi harjoiteltiin Suomessa viimeksi syyskuussa 2005, jolloin järjestettiin yhteispohjoismainen suu- ja sorkkatautivalmiusharjoitus. Helposti leviävän siipikarjataudin vastustamista on harjoiteltu Suomessa viimeksi valmiusharjoituksella kenttäolosuhteissa vuonna Siipikarjan ja muiden lintujen sekä kuumentamattomien siipikarjatuotteiden tuonti lintuinfluenssavirustartuntoja raportoineista EU:n ulkopuolisista maista on kielletty välittömästi aina kun tartuntoja on todettu. Suojapäätökset on julkaistu kansallisesti ja niistä on informoitu asianomaisia tahoja välittömästi kirjeitse. Tulliviranomaisille on lähetetty erillinen, ylimääräinen viesti sen varmistamiseksi, että tuontien valvontaa tältä osin entisestään tehostetaan. Lemmikkilintujen tuonti Suomeen EU:n ulkopuolelta on luvanvaraista. Lupia häkkilintujen tuontiin tartunta-alueilta ei ole voimassa eikä niitä toistaiseksi myönnetä. Suomi osallistuu jäsenmaissa toteutettavaan lintuinfluenssakartoitukseen tutkimalla influenssavasta-aineiden esiintymistä siipikarjassa. Euroopan elintarvikevirasto EFSA valmistelee yhdessä Euroopan yhteisön ympäristöasioiden pääosaston (DG Envi) kanssa parhaillaan riskinarviota luonnonlintujen osuudesta lintuinfluenssan leviämisessä. Riskinarvioinnin oletetaan valmistuvan maaliskuussa. Myös Suomessa Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos EELA on hakenut rahoitusta tutkimukselle, jolla kartoitetaan mm. suomalaisen siipikarjatuotannon riskitekijöitä lintuinfluenssan suhteen sekä siipikarjatiloilla vierailevia luonnonvaraisia lintuja ja niiden lintuinfluenssatilannetta. Euroopan unionissa on jo viime syksynä alettu valmistautua erityistoimenpitein lintuinfluenssan leviämisen varalle. Maissa, joissa katsottiin korkeapatogeenisen lintuinfluenssan leviämisen riskin olleen suuri jo syyskaudella 2005, määrättiin paikoitellen esim. luomulintuja pidettäviksi sisätiloissa. Tämä oli mahdollista EU:n komission annettua ns. bioturvallisuuspäätöksen Päätöksen voimassaoloa jatkettiin keväälle, mikä siis kattaa muuttolintujen kevätmuuttoajan. Maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan parhaillaan asetusta, jolla pyritään vähentämään tartuntariskiä luonnonvaraisista vesilinnuista kotimaiseen siipikarjaan tulevan kevään muuttokautena. Asetusluonnoksessa edellytetään että luonnonmukaisen tuotannon siipikarja pidetään sisätiloissa kevätmuuttokautena sellaisilla alueilla, joilla kontaktit luonnonvaraisten vesilintujen ja siipikarjan välillä ovat erityisen suuri riski. Muuttavien vesilintujen tärkeät kokoontumis- ja levähdyspaikat ja niiden lähialueet on katsottu tällaisiksi alueiksi. Alueet tullaan tarkasti määrittelemään tulevassa asetuksessa. Muiden ulkona pidettävien lintujen osalta vähintään ruokintapaikat on suojattava niin, etteivät luonnonvaraiset vesilinnut pääse niihin. Lisäksi tarhattavien vesilintujen (ankat, hanhet, sorsat) ja muun siipikarjan pitämistä samalla tilalla aiotaan rajoittaa.

3 3 Maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksessä (3/EEO/96, ) Newcastlen taudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta säädetään niistä toimenpiteistä, joilla taudinpurkauksen sattuessa estetään taudin leviäminen ja mahdollistetaan tartunnan tehokas hävittäminen. Jos H5N1-viruksen saastuttamia tiloja on enemmän kuin muutama ja ne sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella, on ryhdyttävä valmistelemaan siipikarjan hätärokotuksia. EU:ssa ja Suomessa ei kuitenkaan ole tällä hetkellä käytettävissä hyväksyttyä H5N1-eläinrokotetta. Muualla käytettyjen eläinrokotteiden teho on ollut vaatimaton ja lisäksi vaihtelee eläinlajista toiseen. Tavanomaiset rokotteet eivät sovellu lajeille (broilereille), joiden elinaika on lyhyt. Rokotteiden käyttäminen vaikeuttaa tautitapausten diagnostiikkaa ja saattaa ylläpitää näkymättömiin jäävää viruslähdettä (virusta erittävät rokotetut eläimet). Valmiuden ylläpitämisen kannalta on tärkeää, että Eläinlääkäreiden päivystysjärjestelmä toimii moitteetta, Valmiuseläinlääkäreiden koulutus ja varustus ml. VIRVE-valmius on riittävä, Läänineläinlääkäreiden valmiusvarustus on riittävä ja päivystys toimii moitteetta, ja Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen diagnostiikan valmiudet ja resurssit ovat tilanteen mukaiset ja päivystys toimii moitteetta. yhteistyö paikallisten, alueellisten ja kansallisten terveysviranomaisten kanssa väestöön kohdistuvan uhkan torjumiseksi toimii tehokkaasti. Resurssit voivat muodostua kriittisiksi valmiuseläinlääkärijärjestelmässä ja EELA:n diagnostiikassa. 2. PANDEMIA 2.1. Arvio tilanteen kehittymisestä Seuraava pandemia voi aiheutua ihmisen influenssaviruksen muuntumisen, nykyisen H5N1- lintuinfluenssaviruksen vähittäisen muuntumisen tai lintu- ja ihmisinfluenssaviruksen kombinaation syntymisen seurauksena. Ajankohtaa tai viruksen ja sen aiheuttaman taudin ominaisuuksia ei tiedetä etukäteen. Kaikissa tapauksissa on hyvin todennäköistä, että tautitapauksia ilmenee ensin muualla maailmassa kuin Suomessa. Ihmisestä toiseen tarttuvan uuden virusmuunnoksen alkuvaiheessa aiheuttamia varhaisia paikallisia epidemioita tultaisiin rajoittamaan erittäin aktiivisesti lääkkein, jäljitys-, karanteeni- ja eristämistoimin Viruksen ominaisuuksista, ensimmäisten epidemiapesäkkeiden sijainnista ja torjuntatoimenpiteiden onnistumisesta paljolti riippuisi se, kuinka nopeasti pandemia maailmalla leviäisi. Suomen kannalta voi olla kysymys viikkojen tai joidenkin kuukausien viiveestä, ennen kuin ensimmäiset tautitapaukset olisivat Suomessa. Maailman terveysjärjestö WHO toteaa pandemiavarautumissuunnitelmassaan, että on mahdotonta ennustaa seuraavan pandemian ajankohtaa tai intensiteettiä sekä mahdollisia vaikutuksia terveydenhuoltojärjestelmään ja muihin yhteiskunnan toimintoihin. Pandemian laajuuteen, leviämisnopeuteen sekä vaikutuksiin kansanterveyteen ja talouteen vaikuttavat monet tekijät, joita koskeva ennuste täsmentyy vasta, kun uusi pandemiavirus on aiheuttanut laajahkoja paikallisia epidemioita pandemiaa edeltävässä vaiheessa. Vaikka ihmisten välisiä tartuntoja ei vielä ole var muudella todettu, on mahdollista, että nykyinen H5N1- influenssavirus vähitellen hankkii ihmisten välisen tarttuvuuden edellyttämät ominaisuudet.

4 4 Aasian H5N1 lintuinfluenssaepidemiaan liittyvistä laboratoriossa varmistetuista sairastapauksista noin puolet on menehtynyt. Vaikka H5N1 lintuinfluenssaviruksesta kehittyisi seuraava pandemiavirus, on epätodennäköistä, että tapauskuolevuus pysyisi näin korkeana. Suurta sairastavuutta aiheuttavaa ensimmäistä pandemia-aaltoa voi seurata yksi tai useampi myöhempi aalto kuukausien tai vuoden väliajan jälkeen. Niiden aikana sairastavuus on aiemmissa pandemioissa ollut yleensä joskaan ei välttämättä vähäisempää kuin ensimmäisen aallon aikana. Varautumisen pohjana on päätetty käyttää skenaariota, jossa ensimmäisen pandemia-aallon kesto on 8-12 viikkoa, sen aikana sairastuisi n. 35 % väestöstä, sairaalahoitoa tarvitsisi potilasta, ja potilasta menehtyisi taudin seurauksena. Ennustelaskelmat sisältävät myös arviot avoterveydenhuollon kuormituksesta. On kuitenkin huomattava, että ennusteisiin liittyy epävarmuustekijöitä, ja niiden laatiminen on katsottava perustelluksi ainoastaan siitä syystä, että sekä terveydenhuolto että muu yhteiskunta voi etukäteen suunnitella varautumistaan. Etukäteissuunnitelmia joudutaan tarkistamaan ja muokkaamaan sekä todellisessa pandemiatilanteessa että tiedon kertyessä pandemiasta varoittavien jaksojen aikana. WHO jakaa pandemiasta varoittavat ja pandemian vaiheet numeroin 1-6. Tällä hetkellä on menossa pandemiasta varoittava vaihe 3. Varsinaisen pandemian alkaminen merkitsisi vaiheeseen 6 siirtymistä. WHO seuraa tilannetta ja ilmoittaa, milloin siirrytään uuteen vaiheeseen Toimenpiteet Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän laatimaan kansallista influenssapandemiaan varautumisen suunnitelmaa. Työryhmän määräaika päättyy Työryhmän suunnitelma tulee sisältämään luettelon eri viranomaisten vastuulla olevista toimenpiteistä, niiden ajankohdista pandemiavaiheisiin sovitettuina sekä terveydenhuollolle yksityiskohtaisia menettelytapaohjeita. Suunnitelma toimii runkona ja ohjeistuksena terveydenhuollon eri tasoilla, antaa kuvan kansalaisille suunnattavasta tiedotuksesta, ja mahdollistaa eri hallinnonaloille niiden omien varautumissuunnitelmien tarkistamisen. Suomessa on 1990-luvulta lähtien ollut sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta laadittu Kansanterveyslaitoksen varautumissuunnitelma, lähinnä koskien epidemiologista seurantaa ja laboratoriodiagnostiikkaa. Aasian lintuinfluenssaepidemioiden ja niihin liittyneiden ihmistapausten myötä on lisätty varautumissuunnittelua. Kansanterveyslaitoksen toimesta on laadittu ohjeistus terveydenhuollon henkilökunnalle mahdollisten tautitapausten havaitsemiseen, potilaiden tutkimiseen, hoitamiseen ja eristämiseen. Kansanterveyslaitoksessa on myös kehitetty virusdiagnostiikkaa ja laboratoriotestejä. Yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan ja Työterveyslaitoksen kanssa on myös laadittu ohjeistus ja suunnitelma työntekijöiden suojaamiseksi tilanteessa, jossa Suomessa ilmenisi lintujen lintuinfluenssatapauksia. Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta on laadittu suunnitelmat välittömiksi toimiksi vaarallisten tartuntatautien mahdollisen maahantulon varalle, jotka ovat sovellettavissa myös mahdollisiin lintuinfluenssan ihmistapauksiin tai influenssapandemian ensimmäisiin maahan saapuviin tapauksiin. Sairaalat ja terveyskeskukset ovat laatineet omat yleiset valmiussuunnitelmansa, joita tällä hetkellä päivitetään sairastuvuusennusteiden mukaisesti kattamaan myös mahdollinen influenssapandemiatilanne. Sosiaali- ja terveysministeriö on vuoden 2006 alussa lähettänyt sairaanhoitopiirien johtajille,

5 5 terveyskeskusten ylilääkäreille sekä lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastoille materiaalia suunnittelun tueksi ja kehottanut laatimaan lääni-, sairaanhoitopiiri- ja terveyskeskuskohtaiset pandemiavarautumissuunnitelmat. Kansanterveyslaitos on STM:n toimeksiannosta kartoittanut sairaanhoitopiirien valmiuksia tartuntatautien torjuntaan. Valmiuksia on tehtyjen kartoitusten pohjalta parannettu vuosien aikana mm. lisäämällä ja kohentamalla eristyshoitoon soveltuvia hoitopaikkoja. Suomi on varautunut mahdollisen influenssapandemian varalle mm. hankkimalla kansallisen 1,3M hoitokuurin oseltamiviirivaraston (Huoltovarmuuskeskuksen hankinta), solmimalla täsmärokotteen osto-oikeutta koskevan sopimuksen (Huoltovarmuuskeskus sitoutunut kustantamaan sopimuksen vuosien osalta ja vuosien osalta STM on esittänyt kustannukset katettavaksi valtion TA-kehyksistä), sekä varaamalla vuoden 2005 III lisätalousarviosta 20,8M mallirokotteen hankkimiseksi. Mallirokotetta koskevat tarjousneuvottelut ovat käynnissä ja saataneen loppuun kevättalven 2006 aikana. Yhteispohjoismaisen influenssarokotetuotannon käynnistämistä selvittänyt työryhmä on antanut raporttinsa vuoden 2005 lopulla. Suomi, samoin kuin muut pohjoismaat, joutuu ennen maaliskuun 2006 pohjoismaista ministerikokousta ottamaan kantaa siihen, käynnistetäänkö hanke joko valtioiden yksinomaiseen omistukseen tai julkis-yksityissektorin yhteisomistukseen perustuen. Yhteispohjoismainen tuotanto takaisi käynnistyttyään (aikaisintaan 2010) pandemiarokotteen saamiseksi paremman toimitusvarmuuden kuin nyt laadittu 5-vuotinen jonotussopimus. Valmiusharjoituksissa vuoden 2005 aikana on käsitelty influenssapandemiatilannetta, sekä kansallisen, laajemman valmiusharjoituksen osana että EU-laajuisessa, influenssapandemiaan keskittyneessä harjoituksessa. Suomen voidaan katsoa varautuneen mahdolliseen influenssapandemiaan kansainvälisesti ottaen hyvin lääkkeiden ja rokotteiden osalta. Tartuntatautien aiheuttaman uhkan näennäisesti vähentyessä luvuilla valmiuksia niiden torjuntaan ei kehitetty, minkä vuoksi yllättävien tartuntatautiuhkien torjunnan organisaatio ja voimavarat ovat jääneet puutteellisiksi. Kansainvälisen pernaruttouhkan (2001) ja SARS-epidemian (2003) vuoksi tehdyissä valtakunnallisissa selvityksissä on käynyt ilmi, että hyvätasoisen pandemiavarautumisen kehittämisen edellyttämät voimavarat puuttuvat. Suunnittelun, tiedotuksen, ajantasaisen terveydenhuollon ja muiden hallinnonalojen ohjeistuksen ja koulut uksen, diagnostiikan, epidemian torjunnan ja potilaiden hoidon turvaaminen edellyttävät voimavarojen lisäyksiä sekä välittömästi että tulevina vuosina mm. sosiaali- ja terveysministeriön, Kansanterveyslaitoksen, Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen ja sairaanhoitopiirien alueelliseen tartuntatautien torjunnan toimialoilla. Pian valmistuvan pandemiasuunnitelman asiallinen toimeenpano edellyttää pitkäjänteistä työtä, jonka tuloksena on merkittävä kaikkien äkillisten ja mittavien tartuntatautiuhkien torjunnan valmiuden tehostuminen Suomessa. WHO on asiantuntijaorganisaationa avainasemassa pandemiauhkaa koskevassa kansainvälisessä tiedonkeruussa, kansainvälisten asiantuntijalaboratorioiden toiminnan koordinoijana, uhkatason määrityksessä sekä kansainvälisten ja kansallisten torjuntatoimien ohjaamisessa. Sen SARS:n yhteydessä tehokkaaksi osoittautunut kansainvälinen toiminta tehostuu edelleen, kun uusittu kansainvälinen terveyssäännöstö astuu voimaan Suomella on hyvin toimivat yhteydet WHO:n globaaliseen sekä Euroopan alueen tartuntatautitoimintaan. EU:n päätökseen 2119/98 perust uva tartuntatautien seurannan ja torjunnan yhteistyö on tehostu- massa merkittävästi, kun yksinomaan tartuntatautien alueella toimiva Euroopan tautikeskus ECDC

6 6 aloitti toimintansa Suomi tukee ECDC:n kehitystä vahvan EU:n asiantuntijaohjauksen aikaansaamiseksi. EU:n komission ja ECDC:n toimesta uuden uhkatilanteen havaitsemiseen tähtäävä sekä torjuntatoiminta ovat tehostumassa merkittävästi. Äskettäin toteutettu EU:n influenssapandemian valmiusharjoitus osoitti kuitenkin edelleen kehittämisen tarpeita useilla alueilla. EU-yhteistoiminnan kehittäminen sekä ajankohtaisen uhkan edellyttämä tietojenvaihto ja toimintaa ohjaava asiantunti- jayhteistyö sitovat voimakkaasti alan niukkoja henkilövoimavaroja Suomessa Erityisenä haasteena on lähestyvä Suomen EU-puheenjohtajuuskausi ja sen puheenjohtajamaalle tuoma t odotukset ja velvoitteet, erityisesti kansanterveyden, mutta jo nykytilanteen pohjalta ainakin MMM:n, UM:n ja SM:n hallinnonaloilla.