Avun ja turvan ensimmäinen viranomaislenkki auttamisen ketjussa. Den första undsättande och skyddande myndighetslänken i den hjälpande kedjan

Transkriptio

1 Avun ja turvan ensimmäinen viranomaislenkki auttamisen ketjussa Den första undsättande och skyddande myndighetslänken i den hjälpande kedjan

2

3

4 Avun ja turvan ensimmäinen viranomaislenkki auttamisen ketjussa Den första undsättande och skyddande myndighetslänken i den hjälpande kedjan

5 Esipuhe Vuonna 2011 Hätäkeskuslaitoksella on takanaan kymmenen toiminnan vuotta. Viraston historia on vielä melko lyhyt, mutta täynnä mielenkiintoisia tapahtumia. Viisi ensimmäistä toimintavuotta olivat rakentamisen aikaa, jolloin hätäkeskusrakennusten seiniä nostettiin pystyyn ja hallinnollisesti perustettiin kaikki 15 hätäkeskusta eri puolille Suomea. Varsinkin toiminnan alkuvaiheessa voitettavana oli monenlaisia haasteita uusi toimintamalli tuli vakiinnuttaa, uuden organisaation oli lunastettava sekä viranomaisten että kansalaisten luottamus ja teknistä ympäristöä oli kehitettävä, jotta hätäkeskuspäivystäjät pystyisivät käsittelemään aikaisempaa useamman viranomaisen toimialaan kuuluvia hätäilmoituksia. Suomessa siirryttiin valtion ylläpitämään hätäkeskustoimintaan vuonna 2001, jolloin perustettiin Hätäkeskuslaitos. Aiemmin erillään toimineet pelastustoimen kunnalliset hätäkeskukset ja poliisitoimen hälytyskeskukset yhdistettiin valtion ylläpitämiksi hätäkeskuksiksi. Hätäkeskustoiminta Ahvenmaalla säilyi lainsäädännön mukaisesti maakunnan itsehallinnon alaan kuuluvana. Hätäkeskukset toimivat monisäikeisen turvallisuusverkoston ytimessä. Hätäkeskus ottaa vastaan kaikki kiireellisten hätätilanteiden avunpyynnöt ja hälyttää riskinarvioinnin jälkeen tarvittaessa auttavat viranomaiset tapahtumapaikalle. Tehtäviin kuuluvat myös hätäkeskuspalveluiden tuottamisen lisäksi pelastustoimen, poliisitoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen viranomaisille annettavat tukipalvelut. Hätäkeskuslaitoksen kymmenen toimintavuoden aikana on kerätty paljon kokemuksia ja tietoa hätäkeskuspalveluiden tuottamisesta. Tämän tietämyksen avulla virastolla on hyvät edellytykset toiminnan edelleenkehittämiseen. Väestön turvallisuuden edistämiseksi hätäkeskuspalveluiden tuottaminen päätettiin järjestää uudelleen. Tavoitteena on kehittää ja yhdenmukaistaa Hätäkeskuslaitoksen toimintamalleja sekä johtamista valtakunnallisesti. Samalla hätäkeskukset verkotetaan ja sen mahdollistamiseksi hätäkeskustietojärjestelmä uudistetaan. Vuosi 2010 oli tästä näkökulmasta Hätäkeskuslaitokselle erityinen virstanpylväs. Valtioneuvosto päätti uusista hätäkeskusalueista ja uusi lainsäädäntö hätäkeskustoiminnasta valmisteltiin ja se astui voimaan vuoden 2011 alussa. Suomessa toteutettu hätäkeskustoiminnan malli on kansainvälisesti tarkasteltuna ainutlaatuinen. Suomalaiset ja Suomessa oleskelevat ihmiset saavat yhden hätänumeron 112 kautta apua kaikissa kiireellisissä hätätilanteissa. Kuluneet vuodet ovat osoittaneet tämän perusajatuksen toimivuuden. Sitkeällä työllä ja yhteistyöviranomaisten tuella Hätäkeskuslaitos on vakiinnuttanut asemansa turvallisuusviranomaisten kentässä ja nykymuotoinen hätäkeskustoiminta on saanut yleisen hyväksynnän. Tästä on hyvä jatkaa. Martti Kunnasvuori Hätäkeskuslaitoksen johtaja

6 10 Lukijalle Kokemusten saamiseksi siitä, onko tarkoituksenmukaista ja taloudellista yhdistää viranomaisten hätäkeskustoiminta pysyvästi koko maassa, järjestetään palo- ja pelastustoimesta annetun lain (559/75) mukaisten aluehälytyskeskusten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja poliisin hälytyskeskustoimintojen yhdistämisestä kokeilu. Näin oli kirjoitettu lakiin hätäkeskuksia koskevasta kokeilusta (1257/1993). Tältä pohjalta aloitettiin Suomessa viisivuotinen hätäkeskuskokeilu ja perustettiin neljä valtion kokeiluhätäkeskusta. Kokeiluhätäkeskusaikaa vuosina voidaan pitää ensimmäisenä vaiheena siirryttäessä kohti uusimuotoista, valtion ylläpitämää hätäkeskustoimintaa. Hätäkeskuslaki tuli voimaan Samalla päivämäärällä toimintansa aloitti uusi valtion virasto, Hätäkeskuslaitos. Hätäkeskuslaitos toimeenpani vuosina hätäkeskusuudistuksen, jossa pelastustoimen kunnalliset hätäkeskukset ja poliisin hälytyskeskukset sekä sosiaali- ja terveystoimen kiireellisten ilmoitusten vastaanotto yhdistettiin perustamalla 15 valtion ylläpitämää hätäkeskusta. Tätä vaihetta voidaan pitää toisena vaiheena Suomen hätäkeskusjärjestelmän uudistamisessa. Hätäkeskustoiminnan kehittämisen kolmannen vaiheen voidaan katsoa alkaneen vuonna Valtioneuvosto päätti uusista hätäkeskusalueista ja uusi lainsäädäntö hätäkeskustoiminnasta valmisteltiin. Kaksi ensimmäistä muutosaaltoa kokeiluhätäkeskusten aika ja vuosina toimeenpantu hätäkeskusuudistus on toteutettu. Kolmas uudistusvaihe on aloitettu ja sen tuloksia saamme tarkastella kokonaisuudessaan vuonna Hätäkeskuslaitoksen toiminnan eri vaiheita vuosina kuvataan tässä juhlajulkaisussa. Julkaisun alussa on lisäksi lyhyt kuvaus hätäkeskuskokeilun vaiheista. Tämä julkaisu ei ole historiikki eikä tieteellinen tutkimus. Julkaisussa ei analysoida menneitä vaiheita eikä oteta kantaa tehtyihin päätöksiin. Tarkoituksena on antaa lukijalle kuvaus hätäkeskustoiminnan ja Hätäkeskuslaitoksen kehityksestä ja samalla tuoda jatkumo nykypäivään ja tulevaisuuteen. Kertomus etenee kronologisesti siten, että matkaa kuljetaan vuosi kerrallaan kuvin ja sanoin. Lähdemateriaalina on käytetty mm. vuosijulkaisuja, toimintakertomuksia, muistioita, asiakirjoja, lehtiartikkeleita, haastatteluja sekä kuvamateriaalia. Julkaisun toimittajan ominaisuudessa esitän kiitokseni kaikille julkaisun tuottamiseen osallistuneille henkilöille. Heikki Uusitalo kehityspäällikkö, Hätäkeskuslaitos

7 Sisällys 8 26 Esipuhe Lukijalle Hätäkeskustoiminnan juuret vartiotuliviestinnässä 14 Aluehälytyskeskukset ja poliisin hälytyskeskukset 16 Kokeiluhätäkeskukset suunnannäyttäjinä 17 Hätäkeskuskokeilu vahvisti uuden mallin toimivuuden 23 Hätäkeskuslaki vahvistetaan Hätäkeskuslaitoksen 10 toiminnan vuotta Uusi toimija viranomaiskenttään Suurten muutosten vuosi Arvot arjen työn ohjenuoriksi palvelu vakiinnutti asemansa Painopiste rakentamisvaiheesta toiminnan kehittämiseen Myrskyn läpi kohti uutta kurssia Tulosohjausjärjestelmää uudistettiin Asiakkaat tyytyväisiä hätäkeskuspalveluihin Tulevaisuuden linjaukset selvillä Uusi aluejako ja uusien hätäkeskusten sijaintipaikat julki 98 Huomisen Hätäkeskuslaitos 122 Katse tulevaisuuteen 124 På svenska & Briefl y in English Hätäkeskusten tunnuslukuja Lähteet 141

8 14 Hätäkeskustoiminnan juuret vartiotuliviestinnässä Hätäkeskuslaitoksen vaakunassa on sinisellä kilvellä ylennetty hopeinen kolmoisvuori, josta nousee kultainen tulenlieska. Vaakunan aihe perustuu vartiotuliviestintään, josta juontavat nykyisen hätäkeskustoiminnan juuret. Maamme kolmannen asutusvaiheen aikana, noin jkr., linnavuorilla oli oma hälytysjärjestelmänsä ja -päivystäjänsä. Vihollisten uhatessa ihmiset kokoontuivat linnavuoren huipulle puolustusasemiinsa, ja samalla sytytettiin vartiotulet. Kylien väki näki roihun ja ajoi karjan kauemmaksi, piilotti elintarvikkeet, aseet ja työkalut. Näin päivystäjän valppaus ja toimintavalmius pelasti kylän asukkaat vihollisten tuhoisalta vierailulta. Linnavuorijärjestelmän puutteena oli kuitenkin sen hitaus äkillisten hätätilanteiden, kuten tulipalojen sattuessa.

9 16 Sisäasiainministeriö määräsi pelastustoimen hälytysaluejaon kehittämisestä siten, että hälytysalueiden määrää tuli vähentää 27 alueeseen. Aluehälytyskeskukset ja poliisin hälytyskeskukset Kuva: Poliisimuseo 1990-luvun alussa pelastustoimen hälytysalueiden määrä väheni 58:sta 27 alueeseen. Poliisilla oli tuolloin ympäri vuorokauden toimivia hälytyskeskuksia 75. Ensimmäiset kuntien yhteiset palohälytyskeskukset alkoivat toimia jo 1950-luvun lopulla. Vuoden 1976 lainmuutoksen yhteydessä aluehälytyskeskusten perustamisesta tuli kunnille velvollisuus. Palo- ja pelastustoimilaissa säädettiin koko maahan yhteensä 60 hälytysaluetta, joihin kuntien oli perustettava yhteinen aluehälytyskeskus, AHK. Suuri lukumäärä johtui paljolti kyseisenä aikana käytössä olleista puhelinverkkoratkaisuista, sillä hätäpuhelun ohjaaminen verkkoryhmästä toiseen oli hankalaa. Lisäksi aluepolitiikalla lienee ollut vaikutuksensa. Lakia toimeenpantaessa toteutettiin lopulta 58 aluehälytyskeskusta. Ensimmäisenä virallisena aluehälytyskeskuksena aloitti Porin Aluehälytyskeskus , jolloin se sai kuntien valtionosuuslain mukaisen aloittamisluvan. Maaseudulla toimi vielä 1960-luvulla vanha kyläpoliisijärjestelmä. Erillistä päivystyskäytäntöä ei ollut, vaan jokainen poliisi oli tavoitettavissa kotoaan puhelimitse. Vuonna 1991 poliisipiirejä oli 246, joista poliisilaitoksia 26 ja nimismiespiirejä 220. Ympäri vuorokauden toimivia poliisin hälytyskeskuksia oli 75. Pelastustoimen ensimmäinen hälytysaluejako tukeutui siis lankapuhelinverkkoryhmäjakoon, jonka tekniikka asetti omat rajoitteensa hälytysalueiden laajuudelle. Aluksi uusissa aluehälytyskeskuksissa otettiin vastaan vain palo- ja pelastustoimen hälytyksiä, mutta vuoden 1983 lainmuutoksella keskuksista tuli yleisiä hätäilmoituskeskuksia, joiden tehtäviin lisättiin sosiaali- ja terveystoimen (sairaankuljetus) hätäilmoitusten vastaanottaminen. Tuolloin termiä riskinarviointi ei vielä nykymerkityksessä kovin yleisesti tunnettu. Uusi aluejako vuonna 1991 Hälytysalueet suurenivat vuonna Sisäasiainministeriö määräsi pelastustoimen hälytysaluejaon kehittämisestä siten, että hälytysalueiden määrää tuli vähentää 58:sta 27 alueeseen. Uuteen hätäkeskusjärjestelmään tuli siirtyä asteittain ja alueittain. Samoihin aikoihin valtakunnassa alkoivat ensimmäiset keskustelut viranomaisten yhteisestä hätäkeskustoiminnasta. Pelastustoimilain (561/1999) astuttua voimaan aluehälytyskeskus-termi muuttui hätäkeskukseksi varsinaisen toiminnan ja hallinnoinnin pysyessä ennallaan. Nimimuutos vahvistettiin 1. päivänä syyskuuta 1999.

10 17 18 Kokeiluhätäkeskukset suunnannäyttäjinä Nykyinen hätänumero 112 otettiin käyttöön 1. tammikuuta vuonna Nykyisen hätäkeskusjärjestelmän suunnittelu aloitettiin , jolloin sisäasiainministeriössä käynnistettiin hätäkeskushanke luvun puoliväliin mennessä oli jokaiselle asiaa seuranneelle tullut selväksi, mihin suuntaan sisäasiainministeriö ja erityisesti sen pelastusosasto oli maan hätäkeskustoimintaa kehittämässä. Esitutkimus osoitti, että tulevaisuuden mallina olisi eri viranomaisten yhteinen hätäkeskus. Se rakennettaisiin suojattuihin tiloihin, joissa se voisi toimia myös poikkeusoloissa. Vuonna 1996 kihlakuntauudistuksen seurauksena poliisipäivystyksiä ryhdyttiin keskittämään hälytyskeskuksiin ja samalla käynnistettiin viisivuotinen hätäkeskuskokeilu neljällä alueella: Keski-Suomessa, Pohjois-Karjalassa, Jokilaaksossa ja Salon seudulla. Vuosina toteutettua hätäkeskuskokeilua ohjattiin sitä varta vasten laaditulla lailla (1257/1993, Laki hätäkeskuksia koskevasta kokeilusta). Hätäkeskuskokeilua koskeva laki annettiin Kokeilun tavoitteet ja soveltamisala tuotiin esiin lain ensimmäisessä pykälässä seuraavasti: Kokemusten saamiseksi siitä, onko tarkoituksenmukaista ja taloudellista yhdistää viranomaisten hätäkeskustoiminta pysyvästi koko maassa, järjestetään palo- ja pelastustoimesta annetun lain (559/75) mukaisten aluehälytyskeskusten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ja poliisin hälytyskeskustoimintojen yhdistämisestä kokeilu sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Kokeilutarkoituksessa perustettiin neljä valtion kokeiluhätäkeskusta, joiden sijoituspaikkakunnat ja toiminta-alueet olivat: Keski-Suomen hätäkeskus, sijoituspaikkana Jyväskylä ja toiminta-alueena Keski-Suomen lääni (asukkaita ). Pohjois-Karjalan hätäkeskus, sijoituspaikkana Joensuu ja toiminta-alueena Pohjois-Karjalan lääni (asukkaita ). Jokilaaksojen hätäkeskus, sijoituspaikkana Ylivieska ja toiminta-alueena Oulun läänissä Jokilaaksojen palo- ja pelastustoimesta annetun lain pykälässä 6 tarkoitettu hälytysalue (asukkaita ). Salon seudun hätäkeskus, sijoituspaikkana Salo ja toiminta-alueena Turun ja Porin läänissä palo- ja pelastustoimesta annetun lain pykälässä 6 tarkoitettu Salon hälytysalue (asukkaita ). Kokeiluhätäkeskusten tehtävät ja henkilöstö Kokeiluhätäkeskusten tehtävänä oli yleisen hätäkeskustoiminnan lisäksi muiden onnettomuus- ja hätäilmoitusten vastaanottaminen, poliisille tarkoitettujen ilmoitusten vastaanottaminen sekä näiden edellyttämät, hätäkeskuksille kuuluvat toimenpiteet. Kokeiluhätäkeskusten tehtäviin kuuluivat myös sairaankuljetusyksiköille välitetyt, potilaiden hoitolaitossiirtoa koskevat tehtävät. Kokeiluhätäkeskusten henkilöstö muodostettiin alkuvaiheessa alueen palo- ja pelastustoimen aluehälytyskes- kusten ja poliisipäivystysten henkilöstöstä. Luonnollista poistumaa korvaamaan ja tulevaisuutta silmällä pitäen käynnistettiin vuonna 1997 Kuopiossa sijaitsevan Pelastusopiston toimesta uusimuotoinen, puolitoista vuotta kestävä hätäkeskuspäivystäjäkoulutus. Tutkinnon uudistamisen tarkoituksena oli kouluttaa päivystäjiä uudentyyppisten moniviranomaishätäkeskusten tarpeisiin. Kurssiin sisällytetyt, poliisin toimialaan liittyvät opinnot suoritettiin Poliisikoulussa Tampereella. Tutkinnon suorittaneiden uusi ammattinimike, hätäkeskuspäivystäjä, ennakoi jo tulevaa, jolloin kaikki hätäilmoitukset niiden laadusta tai toimialasta riippumatta käsitellään saman henkilöstön toimesta. Myös uuden viesti- ja tietotekniikan käyttömahdollisuuksia tutkittiin ja kehitettiin kokeilussa käytännön hätäkeskustoiminnan rinnalla. Hätäkeskuskokeilussa saatuja kokemuksia hyödynnettiin merkittävästi muun muassa viranomaisradioverkon (VIRVE) puheryhmien määrittelytyössä. Keski-Suomen kokeiluhätäkeskus, Jyväskylä Kokeiluhätäkeskuksena Jyväskylässä toimintansa vuonna 1996 aloittanut Keski-Suomen hätäkeskus on virkaiältään vanhin samoissa, alkuperäisissä toimitiloissa toimivista hätäkeskuksista. Myös hätäkeskuksen henkilöstössä on edelleen useita jo alusta saakka mukana olleita henkilöitä niin hallinnon kuin päivystystoiminnan sektoreilla. Keski-Suomen kokeiluhätäkeskuksen johtajaksi nimitettiin alkaen Jukka Jalasvuori. Keski-Suomen kokeiluhätäkeskuksen vihkiäisiä vietettiin aprillipäivänä uutuuttaan hohtavien tilojen täyttyessä henkilöstöstä ja viranomaistahoja edustaneista kutsuvieraista. Kiinnostus uudenlaista hätäkeskusta ja sen toimintaa kohtaan oli alusta pitäen varsin suuri. Ensimmäisten kokeiluvuosien aikana Keski-Suomen hätäkeskuksessa vieraili lukuisa joukko uusimuotoisesta hätäkeskustoiminnasta kiinnostuneita henkilöitä. Kokeiluhätäkeskuksen kanssa samoissa tiloissa sijaitsivat myös sisäasiainministeriön ja Keski-Suomen lääninhallituksen poikkeusolojen toimitilat, jotka on sittemmin otettu muuhun käyttöön. Erityisesti juuri hätäkeskuksen käyttöön suunnitellut, tarkoituksenmukaiset hätäkeskustilat ovat edelleen viihtyisät ja toimivat. Vaikutelmaa työskentelystä maanalaisissa tiloissa on häivytetty muun muassa huonetilojen välisillä ikkunoilla ja valaistuksella. Osaavan henkilöstön saanti käynnistyvien kokeiluhätäkeskusten palvelukseen oli toiminnan onnistumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Henkilöstön rekrytointi tapahtui pääosin menettelyllä, jossa alueella aiemmin erillään toimineiden hälytyskeskusten henkilöstöön kuuluvilla oli mahdollisuus siirtyä työskentelemään uuden hätäkeskuksen palvelukseen. Keski-Suomen kokeiluhätäkeskuksen henkilöstö muodostettiin Keski-Suomen läänin alueella toimineiden neljän kunnallisen aluehälytyskeskuksen ja kuuden poliisipäivystyksen henkilöstöstä. Näin saatiin uusien käynnistyvien hätäkeskusten palvelukseen heti alun alkaen paikallista viranomaistoimintaa ja aluetuntemusta omaavaa henkilö-

11 19 20 kuntaa. Tämä oli tärkeää niin yleisön kuin viranomaistahojen luottamuksen takaamiseksi hätäkeskuksen toimintaa kohtaan. Myös hätäkeskuksen sijoituspaikkakysymykset herättivät keskustelua. Keski-Suomen hätäkeskus toteutettiin omaan, muista viranomaistahoista täysin erillään olevaan toimitilaan. Malli edusti tulevaisuuden ajattelua. Yhteydet hätäkeskusten ja kentän suoritusyksiköiden välillä hoidettiin pelkästään teknisillä viestivälineillä yhä laajemmalle, koko maakunnan kattavalle alueelle. Muutto erilleen vanhasta tutusta työympäristöstä ja työtovereista koettiin tietenkin myös osittain haikeana. Ennen kuin uudenmuotoista hätäkeskustoimintaa päästiin kokeilemaan, esillä olivat monet henkilöstöön, toimitilohin ja tekniikkaan liittyvät kysymykset, jotka piti ratkaista tavalla tai toisella. Yhteistyö muiden kokeiluhätäkeskusten kanssa olikin varsin tiivistä. Keskukset jakoivat valmisteluvastuuta keskenään niin, että lukumäärältään varsin rajallisella teknisellä ja hallinnollisella henkilöstöllä saatiin asioita käsiteltyä keskitetysti ja tehokkaasti. Uuden hätäkeskuksen toimivuudesta saatiin Keski-Suomessa rohkaisevia kokemuksia muun muassa Jyväskylässä tapahtuneiden suuronnettomuuksien yhteydessä, kun vuonna 1996 ralliauto paiskautui yleisön joukkoon pikataipaleella sekä vuonna 1998 tapahtuneesta junaonnettomuudesta Jyväskylän keskustassa. Keski-Suomen kokeiluhätäkeskuksesta tuli Keski-Suomen hätäkeskus Samana päivänä nimitettiin kokeilukeskuksen johtajana toiminut Jalasvuori hätäkeskuksen johtajaksi. Pohjois-Karjalan kokeiluhätäkeskus, Joensuu Kokeiluhätäkeskusten alkutaipale oli pioneerityötä myös Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Karjalan kokeiluhätäkeskuksen johtajana jatkoi Ari Tielinen. Tietojärjestelmä oli vasta rakenteilla ja käytännön työn toimintamallienkin kehitys vielä alkuvaiheessa. Toiminnallisesti suurin muutos entiseen oli ristiintyöskentely, jossa eri koulutustaustaiset päivystäjät käsittelivät kaikkien toimialojen tehtäviä. Tämä merkitsi Tuntui, että viranomaisten ennestään tuntemat ihmiset muuttuivat tuntemattomiksi ja osaamattomiksi, kun työnantaja ja toimipaikka vaihtuivat. kouluttautumista ja valmentautumista laajenevan toimenkuvan edellyttämiin tehtäviin. Ennen kokeilun aloittamista Joensuun henkilöstötyöryhmässä pohdittiin päivystystyön kuormittavuutta. Tavoitteena oli määritellä optimaalinen työpanos, joka olisi sopivasti kuormittava, mahdollistaisi normaalit poistumat ja riittävän koulutuksen. Kokeilukeskusten henkilömitoituksen perusteena ryhdyttiin käyttämään laskennallista mallia, jossa yhden päivystäjän pelastus- ja sairaankuljetustehtäviin liittyvien hätäpuhelujen käsittelymäärä olisi noin puhelua vuodessa. Poliisin tehtäviin liittyvien hätäpuhelujen määrä olisi puolestaan noin puhelua vuodessa. Tämän johdosta päädyttiin virkarakenteeseen, jossa Pohjois-Karjalan virkamäärän tulee olla 29, joista salissa 25 henkilöä. Matkapuhelinten yleistyminen kasvatti hätäpuhelujen määrää vuosien 1997 ja 2009 välillä jopa 50 prosenttia. Nykyinen virkamäärä Pohjois-Karjalan hätäkeskuksessa on 32, joista salissa toimii 27 henkilöä. Tekninen kehitys muokkasi hätäkeskuksen toimintaympäristöä huomattavasti juuri Pohjois-Karjalan kokeilukeskuksessa. Myös toimialueilla tapahtuneet muutokset muovasivat hätäkeskuksen toimintaa. Erityisesti sairaankuljetuksen kehitys pakotti aiempaa tarkempaan riskiarvioon ja resurssien käyttöön. Hätäkeskuksen toiminnan aikana paikallisista ohjeista siirryttiin sekä poliisin, pelastuksen että sairaankuljetuksen osalta valtakunnalliseen ohjeistukseen. Tämä merkitsi huomattavaa panostusta koulutukseen ja edellytti henkilöstöltä kehittymismyönteisyyttä. Tarkempi riskiarvio vaati aiempaa enemmän tietoa, mutta toisaalta hälyttämisaikavaatimus pysyi edelleen tiukkana. Hätäkeskuskokeilu päättyi kolmen muun kokeilukeskuksen tavoin maaliskuun lopussa 2001 ja Pohjois-Karjalan hätäkeskus siirtyi Hätäkeskuslaitoksen alaiseksi hätäkeskukseksi Johtajana toimi Heikki Koponen. Pohjois-Karjalan hätäkeskus on muuttanut jo kahdesti.toiminta käynnistettiin Huvilakadun tiloissa, joissa jatkettiin aina asti. Tilojen homeongelma sairastutti henkilökuntaa ja vuokrasopimus sanottiin irti. Väliaikaiset tilat löytyivät Lammintieltä entisestä Perloksen teollisuushallista. Uusi hätäkeskus rakennettiin paloaseman yhteyteen Noljakantielle, jossa tilojen vihkiäisiä juhlittiin Uudet tilat ovat käyttötarkoitukseen sopivat ja tilojen hyödyntämistä on tehostettu yhteiskäytöllä pelastuslaitoksen kanssa. Jokilaaksojen kokeiluhätäkeskus, Ylivieska Hätäkeskuskokeilu käynnistyi Ylivieskassa Hätäkeskusta johti Risto Vähäkangas. Lähes yhdessä yössä kaikki muuttui. Hätäkeskuksen ja sen henkilökunnan oli ikään kuin uudelleen lunastettava viranomaisten ja kansalaisten luottamus, vaikka perustehtävät olivat samoja kuin ennenkin. Uuden toimintamallin mukaisesti päivystäjät joutuivat nyt käsittelemään aikaisempaa useamman viranomaisen toimialaan kuuluvia hätäilmoituksia.

12 21 22 Jokilaaksojen hälytysalue sijoittui maantieteellisesti Kokkolan ja Oulun välimaastoon muodostuen kolmesta entisestä aluehälytyskeskusalueesta sekä kolmesta poliisin hälytysalueesta (Haapajärvi, Raahe ja Ylivieska). Hätäkeskuskokeilun käynnistyessä alueella oli asukasta, mutta hätäkeskustoiminnan päätyttyä enää Hätäkeskusten yhdistämisestä käytiin tiukkojakin neuvotteluja Jokilaaksojen alueella. Kaikki kolme aluehälytyskeskuspaikkakuntaa olisivat halunneet toimia hätäkeskuksen sijaintipaikkana. Myös poliisin osallistuminen kokeiluun puhutti. Toiminta-alueiden laajetessa epäiltiin paikallistuntemuksen säilymistä, merellisten asioiden riittävää kokemusta sekä kuntataustaisten virkailijoiden poliisiasioiden hallintaa. Hyvin hoidetut tehtävät osoittivat nämä huolet kuitenkin turhiksi. Jokilaaksojen hätäkeskukselle saneerattiin tilat Ylivieskasta valtion virastotalon alakerrasta. Tilat olivat varsin tarkoituksenmukaiset: noin 500 m 2 hätäkeskustoimintaa varten muunnettua toimitilaa. Hätäkeskuskokeilun käynnistäminen edellytti hälytysalueen pelastustoimen radioverkon uusimista ja poliisin radioverkon käyttöpaikkojen hankintaa. Hätäkeskukseen investoitiin kalusto ja laitteistot niin hälytyssaliin kuin toimisto- ja koulutustiloihinkin. Hätäkeskuskokeilun tarkoituksena oli testata uutta tekniikkaa heti kokeilun alkumetreillä. Jokilaaksojen hätäkeskus toimi valtakunnallisen tietojärjestelmän rakennuspenkkinä, jossa määriteltiin, koekäytettiin ja testattiin uudet ohjelmistoversiot, jotka edelleen asennettiin muihin kokeiluhätäkeskuksiin. Tämä testaus vaati henkilöstöltä erityistä paneutumista ja runsaasti työtunteja. Pioneerihenki kaikissa kokeiluhätäkeskuksissa oli valtava eikä työtunteja laskettu. Hätäkeskuksessa työskennelleet ihmiset olivat aidosti mukana luomassa kokonaan uusia käytäntöjä ja viemässä kehitystä yhdessä kohti tulevaisuutta. Tämä antoi voimia. Usko siihen, että Jokilaaksojen hätäkeskuksen toiminta jatkuisi myös hätäkeskuskokeilun jälkeen, eli vahvana. Hätäkeskuksen henkilökunta muodostui alueella toimineiden aluehälytyskeskusten sekä poliisipäivystysten henkilöstöstä. Työntekijöitä oli alkuvaiheessa 23. Myöhemmin määrä nousi vielä yhdellä, kun hätäkeskus sai oman hallintosihteerin. Jokilaaksojen hätäkeskuskokeilu päättyi vuonna 2001, jonka jälkeen siitä tuli Hätäkeskuslaitoksen alainen hätäkeskus. Sittemmin Jokilaaksojen hätäkeskuksen henkilökunnasta siirtyi useita henkilöitä Ouluun Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskukseen. Salon seudun kokeiluhätäkeskus, Salo Hätäkeskuskokeilun pienin alue oli Salon seudun kokeilukeskus. Se käsitti poliisipiirien yhdistämisen jälkeen käytännössä yhden kihlakunnan kokoisen alueen. Alue koostui 11 kunnasta ja asukasluku oli yhteensä noin asukasta. Kokeiluhätäkeskusta johti alkuvaiheessa Jukka Aaltonen. Maaliskuun alusta vuonna 1999 hätäkeskuksen johtoon nimitettiin Juha-Veli Frantti, joka tuli tehtävään Salon seudun kihlakunnan poliisilaitokselta rikososaston päällikön tehtävistä. Kokeiluhätäkeskus sijoitettiin Salon kaupungissa sijaitsevaan virastotaloon, poliisilaitoksen välittömään yhteyteen. Tästä syystä hätäkeskuksessa hoidettiin kokeilun alussa myös poliisin asiakaspalveluun liittyviä tehtäviä, jotka lopetettiin kuitenkin melko pian hätäkeskustoimintaan kuulumattomina. Hätäkeskuksen henkilöstömääräksi vakiintui melko nopeasti 15 henkilöä, joista 12 osallistui välittömiin päivystystehtäviin muiden suorittaessa työnjohtoon ja hallintoon liittyviä töitä. Hätäkeskuksen henkilöstö rekrytoitiin Salon kun- Lehtileikkeitä 2000-luvun alusta. nallisesta aluehälytyskeskuksesta ja Salon kihlakunnan poliisilaitokselta. Myöhemmin henkilöstö täydentyi tietohallintohenkilöillä, jotka osallistuivat aktiivisesti uusien järjestelmien kehittämiseen ja testaamiseen. Hätäkeskuskokeilun alussa käytiin vilkasta keskustelua siitä, miten eri toimialoilta tulleet päivystäjät pystyvät toimimaan yhdessä ja oppivat toisen viranomaisen osaamisalueisiin kuuluvia tehtäviä. Voimakkain epäily tuli hätäkeskustoimintaa vähiten tuntevilta tahoilta. Alun ennakkoasenteet jäivät onneksi käytännön onnistumisten jalkoihin. Yhteistyössä hätäpuhelujen käsittely sujui hyvin ja toiminnasta saatiin paljon uusia kokemuksia. Henkilöstöä oli koulutettu aktiivisesti jo ennen kokeilun aloittamista ja koulutusta jatkettiin koko kokeilukeskuksen toiminnan ajan. Uusi hätäkeskustoiminta aloitettiin uudella tietotekniikalla. Käytännössä tähän siirtyminen oli melkoinen haaste sekä henkilöstön koulutuksen että hälytystehtävin tarvittavien hälytysohjeiden, eli vasteiden, laatimisen ja järjestelmään syöttämisen osalta. Eri yhteistyöviranomaisten keskenään käymät neuvottelut olivat erittäin tärkeitä. Niissä luotiin yhteisiä toimintamalleja ja totuteltiin uusiin toimintatapoihin sekä hätäkeskuksessa että kentällä. Hyvä yhteistyö edellytti vankkaa verkottumista ja henkilösuhteiden luomista, mikä olikin alueen yhtenäisyyden ansiosta sujuvaa. Hätäkeskuskokeilu eteni suunnitelman mukaisesti ja kokeiluvuodet kuluivat nopeasti. Muutos vaati joskus työntekoa työajan ulkopuolellakin, mutta uudistuksen kärjessä kulkenut väki koki voimakasta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Toimenpiteet ulottuivat vähitellen käytännön työhön erilaisina parannuksina ja henkilökunnan välille muodostui vankka side ulottuen koko maanlaajuiseen hätäkeskusverkostoon. Salon Seudun kokeiluhätäkeskuksen toiminta vakinaistettiin, kun uusi Hätäkeskuslaitos aloitti toimintansa. Jo tällöin tiedettiin, että tulevaisuudessa hätäkeskuksen toiminta tulee siirtymään silloiseen läänin pääkaupunkiin Turkuun.

13 23 24 On se kumma, ettei tätä ole aiemmin ymmärretty kokeilla. tuntijoiden ja valmistelijoiden yhteistyössä antama tuki kokeiluhätäkeskuksille oli ratkaisevan tärkeää toiminnan käynnistymistä ajatellen. Edelleen sisäasiainministeriö totesi selvityksessään, että hätäkeskusten sijaintipaikat ratkaistaan seuraavien periaatteiden mukaisesti: Hätäkeskuskokeilu vahvisti uuden mallin toimivuuden Hätäkeskuskokeilu toteutettiin vanhentuneella viestikalustolla, mikä rajoitti toiminnan järjestämistä erityisesti hätäkeskuksen päässä. Poliisin ja pelastustoimen käytössä olleet VHF-pohjaiset radioverkot soveltuivat huonosti uudentyyppiseen hätäkeskustoimintaan, jossa yksi hätäkeskus palveli useampaa viranomaistahoa koko maakunnan alueella. Hätäkeskuskokeilun alussa teknisistä haasteista ja pettymyksistä suurin kohdistui hätäkeskustietojärjestelmän toiminnallisuuteen. Kokeiluhätäkeskukset saivat järjestelmän käyttöönsä vasta noin vuoden kuluttua kokeilun aloittamisesta. Toimivan hätäkeskustietojärjestelmän puuttuminen kuormitti henkilöstöä entisestään tilanteessa, jossa kokeilulla piti todistaa nimenomaisesti uuden tekniikan käytön tuomia mahdollisuuksia ja hyötyjä hätäkeskustoiminnassa. Väliaikaisten ratkaisujen kehittämiseen jouduttiin uhraamaan merkittävä määrä työaikaa päivystys- ja hallintohenkilöstön taholta. Tekniikkaan liittyvien haasteiden ohella oltiin myös toimintamallin osalta uuden kysymyksen edessä. Voisiko yksi päivystäjä oppia ottamaan vastaan ja käsittelemään useamman viranomaisen toimialaan kuuluvia hätäilmoituksia? Tätä valmiutta vahvistettiin päivystäjien ristiinopiskelulla. Ennen hätäkeskuskokeilun käynnistymistä poliisitaustaiset päivystäjät perehtyivät viiden viikon täydennyskoulutusjakson aikana pelastustoimen ja sairaankuljetuksen tehtäviin Pelastusopistolla Kuopiossa. Vastaavasti hälytyspäivystäjät saivat oppia poliisin työstä Poliisikoulun ammattilaisilta Tampereella. Perehdytystä täydensi tutustuminen kentän työtehtäviin paloauton, poliisiauton tai ambulanssin matkassa. Hätäkeskuskokeilun ensisijaisena tehtävänä oli osoittaa, että hätäkeskustoiminta on mahdollista toteuttaa uudella mallilla, jossa yksi hätäkeskus tuottaa korkeatasoiset hätäkeskuspalvelut tehokkaasti ja taloudellisesti usealle eri viranomaistahoille. Kokeilu todisti, että eri taustan omaavat päivystäjät oppivat ottamaan vastaan ja käsittelemään useamman viranomaisen toimialaan kuuluvia hätäilmoituksia. Uutta ajattelua kuvaa hyvin kokeneen päivystäjän, vanhemman konstaapelin kommentti: On se kumma, ettei tätä ole aiemmin ymmärretty kokeilla. Uudistuvan tekniikan avulla kyettiin alun vaikeuksien jälkeen saamaan aikaan merkittäviä parannuksia. Saman tietojärjestelmän palvellessa useampaa viranomaistahoa, tavoitellut kustannussäästöt toteutuivat. Yhteinen henkilöstö ja yhteiskäyttöiset toimitilat tukivat osaltaan taloudellisuutta. Kokeiluhätäkeskukset toteuttivat mittavan määrän asenteellisiin valmiuksiin vaikuttavaa tiedotustyötä yhteistyökumppaneille ja yleisölle. Tässä tehtävässä auttoivat ne eri viranomaistahojen edustajat, jotka olivat kehittämässä toimintaa hätäkeskusten yhteistyöryhmissä. Myös sisäasiainministeriön pelastus- ja poliisiosastojen johdon, asian- Kaiken kaikkiaan hätäkeskuskokeilu edellytti rohkeutta, näkemyksellisyyttä ja tiukkaa organisointia. Hätäkeskuskokeilun onnistumisessa merkittävä osuus oli myös viranomaisyhteistyöllä, joka toi samaan neuvottelupöytään eri alojen asiantuntijoita luomaan kokonaista hätäkeskuskulttuuria. Onnistunut hätäkeskuskokeilu avasi ovia jatkokehitykselle. Aluejaon ja Hätäkeskuslaitoksen valmistelu Hätäkeskuskokeilusta saadut tulokset vakuuttivat päättäjät uuden toimintamallin mukanaan tuomista eduista. Sisäasiainministeriön johdolla ryhdyttiinkin valmistelemaan hätäkeskusuudistusta koko maan osalta. Hätäkeskuskokeilun aikana, varsinaisen hätäkeskusuudistuksen valmistelun yhteydessä, käytiin välillä kiivastakin keskustelua hätäkeskusaluejaosta ja hätäkeskusten sijaintipaikoista. Ennen uuden lain hyväksymistä eduskunta edellytti sisäasiainministeriöltä selvitystä aluejaon ja hätäkeskusten sijaintipaikkojen perusteista. Sisäasiainministeriön selvityksessä todetaan, että päätös hätäkeskusalueista tehdään seuraavien perusteiden täyttymisen pohjalta: alueet noudattavat maakuntajakolakia eduskunnan edellyttämällä tavalla alueiden asukasmäärä on riittävä, jotta keskusten toiminta on tehokasta ja taloudellista alueet ovat hätäkeskuksille kuuluvien yhteistoimintatehtävien kannalta tarkoituksenmukaisia hallinnollisia kokonaisuuksia. viranomaisten yhteistoiminta- ja johtamismahdollisuudet paikkakunnalla paikkakunnan soveltuvuus viesti- ja tietoliikenne yhteyksien kannalta paikkakunnan tilojen soveltuvuus ja muunnettavuus hätäkeskukseksi tilojen turvallisuus normaali- ja poikkeusoloissa henkilöstön saatavuus paikkakunnalla kustannusvaikutukset. Perustettavan Hätäkeskuslaitoksen ja alueellisten hätäkeskusten hallintoa ja ohjausta suunniteltiin kolmen vaihtoehtoisen mallin pohjalta: perustettaisiin uusi keskusvirasto, Hätäkeskuslaitos, jonka alla hätäkeskukset toimisivat hätäkeskukset toimisivat lääninhallitusten tulosohjauksen alaisina tai hätäkeskukset toimisivat sisäasiainministeriön tulosohjauksen alaisina. Näistä vaihtoehdoista päädyttiin ensimmäiseen, eli valtion uuden, valtakunnallisen organisaation perustamiseen.

14 25 26 Tulossopimus ohjasi jo kokeilukeskusten toimintaa Hätäkeskuslaki vahvistetaan Pääkaupunkiseudun jättämistä lain ulkopuolelle pidettiin huonona ratkaisuna. Hätäkeskuskokeilun aikana 1990-luvulla oli käytössä rakenteeltaan ja sisällöllisesti lähes 2010-luvun alkua vastaava tulossopimus. Tällä keskeisellä johtamisen työkalulla seurattiin sisäasiainministeriön kokeiluhätäkeskuksille asettamien tulostavoitteiden toteutumista. Tulossopimuksen avaintuloksina tavoiteltiin muun muassa kokeiluhätäkeskusten häiriötöntä tiedonkulkua, sekä ammattitaitoista ja tehokasta avunantoa. Vuonna 1998 tulostavoitteet koskivat varsinaista hälytystoimintaa ja turvallisuuteen liittyviä tukitoimia. Kokeiluhätäkeskuksien tarjoamilta turvallisuuspalveluilta odotettiin selvää parannusta vuoteen 1996 verrattuna. Hälytystoiminnan osalta ensiarvoisen tärkeää oli mahdollisimman nopea päätöksenteko ja yli organisaatiorajojen tapahtuva yhteistyö. Konkreettisiksi tulosmittareiksi oli asetettu muun muassa hätäpuhelujen vastaamisaika, jonka tuli alittaa keskimäärin 10 sekuntia. Aika välittömän avuntarpeen ilmoituksesta päivystäjien hälyttämien voimavarojen toiminnan käynnistämiseen ei saanut ylittää yhtä minuuttia. Rajavartiolaitoksen virka-avun antamisen tehostaminen muille viranomaisille oli erikseen listattu hälytystoiminnan tulostavoitteisiin, samoin sosiaali- ja terveysviranomaisten mahdollisuudet hyödyntää aiempaa enemmän hätäkeskuksen palveluja. Henkilöstöltä edellytettiin osaamisalueiden laajenemista, tietojärjestelmien hallintaa, tehokkuutta työn kaikilla osa-alueilla, sekä vastuuviranomaisten organisaatioiden ja käytännön toiminnan hyvää tuntemusta. Tukitoiminnoille asetettiin omat tulosmittarinsa. Nämä koskivat erityisesti tietojärjestelmien toimivuutta ja tehokasta käyttöä, sekä entistä laajempaa ja tiiviimpää yhteydenpitoa eri viranomaisten kesken. Vuonna 2000 avaintuloksiin lisättiin kaikille kokeilukeskuksille taloudellisuutta kuvaava tunnusluku: hälytystoiminnasta aiheutuvien kustannuksien tuli olla alle 43 markkaa vuodessa yhtä asukasta kohden. Viranomaisia yhteisesti palvelevan ja uudentyyppisen hätäkeskuksen toiminnan vastuut ja velvollisuudet määrittelevän hätäkeskuslain vahvisti presidentti Martti Ahtisaari. Laki tuli voimaan Alun perin hätäkeskuslaki valmisteltiin siten, että sen oli määrä kattaa koko maa, mutta valmisteluvaiheessa pääkaupunkiseudun poliisi- ja pelastustoimen johto esitti vaatimuksen pääkaupunkiseudun jättämisestä lain soveltamisalan ulkopuolelle. Näin tehtiin, jotta esitetty vastustus ei olisi kaatanut koko lainsäädäntöhanketta. Tässä vaiheessa hätäkeskuslain soveltamisen ulkopuolelle jäivät Espoon, Helsingin, Kauniaisten, Kirkkonummen, Siuntion ja Vantaan kunnat. Eduskunnan hallintovaliokunnassa pääkaupunkiseudun jättämistä lain ulkopuolelle pidettiin huonona ratkaisuna ja valiokunta esitti asiaa koskevan lausuman eduskuntakäsittelyn yhteydessä. Lausuman perusteella asiasta tuli antaa selvitys vuoden 2003 aikana. Aika pian uuden lain voimaantulon jälkeen pääkaupunkiseudun kaupunkien taloudesta vastaavat esittivät sisäasiainministeriölle, että pääkaupunkiseutu tulisi ottaa mukaan valtakunnalliseen hätäkeskusjärjestelmään. Kaupunkien esittämän toiveen perusteella käynnistettiin lain muutoshanke, jonka johdosta koko Suomi, lukuun ottamatta Ahvenanmaan maakuntaa, tuli lain soveltamisalan piiriin alkaen. Alkuperäinen käyttöönottoaikataulu säilytettiin, eli koko maan tuli olla uuden järjestelmän piirissä vuoden 2006 alkuun mennessä. Johtokeskukset eivät sellaisinaan toteutuneet Uudenmuotoisen hätäkeskustoiminnan kehitystyössä oli vireillä monenlaisia suunnitelmia. Aivan kaikki alun hankkeet eivät toteutuneet sellaisinaan. Esimerkiksi hätäkeskuslakia valmisteltaessa viranomaisten johtokeskusten sijoittamista hätäkeskusten yhteyteen pidettiin tärkeänä, mutta idea ei kantanut käytännön toteutukseen saakka muun muassa taloudellisista syistä. Pelastustoimi, poliisitoimi, sekä sosiaali- ja terveystoimi ovat velvollisia antamaan oman toimialansa erityisohjeet hätäkeskuksille poikkeavissa olosuhteissa. Johtokeskustilat suunniteltiinkin varustettavan kiinteästi hätäkeskustilojen yhteyteen. Johtokeskustilat olisivat toimineet eri viranomaisten yhteiskäytössä suuronnettomuustilanteissa ja muissa poikkeusoloissa. Johtokeskusvalmiudet toteutettiin kuitenkin osaan hätäkeskuksista.

15 27 28 Hätäkeskuslaitoksen 10 toiminnan vuotta

16 30 Hätäkeskustoimintaa varten perustettiin tammikuussa 2001 sisäasiainministeriön alainen Hätäkeskuslaitos. Uusi toimija viranomaiskenttään Hätäkeskuslaki astui voimaan 1. tammikuuta Uusi toimija, sisäasianministeriön alainen Hätäkeskuslaitos perustettiin Pelastustoimen kunnalliset hätäkeskukset lakkautettiin vuoden 2005 loppuun mennessä. 2. Hätäkeskuslaitoksella ei ollut vielä vuonna 2001 yhtenäistä virkapukua. 3. Salityöskentelyssä otettiin käyttöön vuoromestarijärjestelmä. Hätäkeskuslaitoksen alkuvaiheet Alkuvaiheessa laitoksen muodosti vain viraston hallintoa hoitava, projektiluontoisena toiminut hätäkeskusyksikkö. Varsinaisen, tulevan hätäkeskusyksikön sijoittamisesta keskusteltiin sisäasiainministeri Kari Häkämiehen ja kansliapäällikkö Juhani Perttusen kanssa jo hätäkeskuslain valmisteluaikana. Heidän näkemyksensä mukaan toiminta Helsingin Kirkkokadun vuokratiloissa olisi määräaikaista ja tulisi jatkumaan enintään vuoden 2005 loppuun saakka. Vuoden ensimmäisenä päivänä Hätäkeskuslaitoksessa oli yksi sisäasiainministeriön nimittämä virkamies, Hätäkeskuslaitoksen johtaja Janne Koivukoski. Hätäkeskuslaitoksen hallinnollinen perusta Hätäkeskusyksikön tehtävänä alkuvaiheessa oli perustaa valtion keskusvirasto aivan tyhjästä. Tehtäviin kuului henkilöstön rekrytointi, viraston sisäisten ohjeiden ja määräysten laatiminen, organisaation perustaminen, uusien keskusten suunnittelun käynnistäminen ja avainhenkilöiden rekrytoiminen.

17 31 32 Alkuvaiheessa aikaa ja työpanosta kului ammattijärjestöjen kanssa neuvotteluihin palkkauksesta, työturvallisuusjärjestelyistä, yhteistoimintamenettelyistä sekä työaikajärjestelmien soveltamisesta. Organisaation sisälläkin oli pieniä ja isoja ongelmia ratkottavana, muistelee Hätäkeskuslaitoksen ensimmäinen johtaja Janne Koivukoski. Hätäkeskusyksikön toiminnan keskeiset hallinnolliset perusteet luotiin alkuvuonna Hätäkeskusyksikkö organisoitiin kolmeen linjaan: hallinto, kehitys ja tietohallinto. Yksikön työjärjestys, sekä virkamiesten toimenkuvat ja vastuualueet hyväksyttiin. Hallinnon tueksi perustettiin erilaisia työryhmiä ja taloushallinto organisoitiin. Valtioneuvosto asetti huhtikuussa Hätäkeskuslaitokselle hallintoasioita varten johtokunnan, joka kokoontui ensimmäisen toimintavuoden aikana kolme kertaa. Eri viranomaisten yhteistyön tehostamiseksi sisäasiainministeriö asetti keväällä Hätäkeskuslaitokselle 20-jäsenisen yhteistyöryhmän, joka käsitteli laitoksen toiminnallisia asioita kolmessa kokouksessa. Lisäksi Länsi-Suomen lääninhallitus ja Etelä-Suomen lääninhallitus käynnistivät läänintasoisen yhteistyöryhmän perustamistoimet. Hätäkeskusten työaikajärjestelmiä pohtimaan asetettiin työryhmä, jossa olivat mukana sekä työnantaja- että työntekijäpuolen edustajat sekä edustajat ammattijärjestöistä. Hätäkeskusyksikössä organisoitiin täydennyskoulutusjärjestelmä kunnallisten hätäkeskusten ja poliisin henkilöstölle. Järjestelmä noudatti sisäasiainministeriön sekä Hätäkeskusyksikkö tultaisiin sijoittamaan jonkin alueellisen hätäkeskuksen yhteyteen. sosiaali- ja terveysministeriön yhteisen koulutustyöryhmän esityksiä. Koulutus käynnistyi huhtikuussa, ja siihen osallistui noin 150 henkilöä neljältä tulevalta hätäkeskusalueelta (Lappi, Pohjanmaa, Kaakkois-Suomi ja Satakunta). Täydennyskoulutus järjestettiin yhteistyössä Poliisikoulun (nykyinen Poliisiammattikorkeakoulu) ja Pelastusopiston kanssa. Koulutus kesti yhteensä viisi viikkoa. Hätäkeskuslaitos sitoutui maksamaan opiskelijoiden opetuksen ja matkakustannukset, sekä korvaamaan työnantajille sijaisuuksista syntyneet palkkakulut. Loppuvuodesta Hätäkeskuslaitoksen johdossa tapahtui muutoksia. Virkaa toimittavaksi johtajaksi nimitettiin alkaen hätäkeskusyksikön hallintopäällikkö Ulla Kumpulainen, joka hoiti tehtävää asti. Tiedottaminen ja toimintaprosessit Vuonna 2001 Hätäkeskuslaitos ryhtyi aktiivisesti tiedottamaan toiminnastaan ja meneillään olevasta hätäkeskusuudistuksesta. Ulkoista kuvaa kehitettiin muun muassa laitoksen yhtenäisellä liikemerkillä, jossa 112-numero tuotiin vahvasti esille. Alkuvuoden aikana yksikön edustajat vierailivat tulevilla hätäkeskusalueilla useaan otteeseen kertomassa uudistuksesta. Hätäkeskuslaitos avasi internetsivuston, johon ajankohtaiset asiat voitiin päivittää reaaliajassa. Hätäkeskuslaitos osallistui FinnSec-turvallisuusmessuille Helsingissä omalla osastolla, joka osoittautuikin yhdeksi tapahtuman suosikkikohteeksi. Messujen yhteydessä järjestettiin myös hätäkeskustoimintaa koskeva seminaari. Yhtenä Hätäkeskuslaitoksen keskeisimpänä tehtävänä ensimmäisen vuoden aikana oli kuvata hätäkeskustoimintaan osallistuvien viranomaisten ja hätäkeskusten yhteiset toimintaprosessit. Samalla määriteltiin valtakunnalliselle hätäkeskustietojärjestelmälle asetettavat vaatimukset, joita käytettiin perustana hätäkeskustietojärjestelmän kilpailutuksessa. Hätäkeskustietojärjestelmän toimituksesta laadittiin tarjouspyyntö ja järjestettiin tarjouskilpailu. Hätäkeskuslaitos oli alusta lähtien mukana myös kansainvälisessä toiminnassa osallistuen muun muassa Euroopan komission alaisen Coordination Group on Access to Location Information by Emergency Services -työryhmään. Vuodesta 2000 toimineen CGALIES-työryhmän tavoitteena oli saada aikaan hätäpuhelujen, erityisesti mobiilipuhelujen, paikantamistarpeita ja teknisiä mahdollisuuksia sekä kustannusvastuita käsittelevä selvitys. Tehtävää toteutettiin julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä. Selvitys luovutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston säädösvalmistelukeskustelun pohjaksi. Hätäkeskusyksikön sijainnista aluepoliittinen kiista Valtion keskushallinnon toimintojen uudelleenjärjestely aiheutti runsaasti valmistelu- ja selvitystyötä hätäkeskusyksikössä. Erityisesti hätäkeskusyksikön sijoittamiskysymys työllisti paitsi asiaa ratkaisemaan perustettua asiantuntijaryhmää myös hätäkeskusyksikön virkamiehiä. Pääministeri Paavo Lipposen toisen hallituksen hallitusohjelmassa todettiin, että vakaa aluekehitys edellyttää koko maan talouden kohenemista ja työllisyyden kasvua. Erityinen painoarvo oli tasapainoisella väestörakenteella ja osaamisen vahvistamisella alueittain. Nämä periaatteet ohjasivat hätäkeskusyksikön lopullisen sijaintipaikan arviointia. Hätäkeskusyksikkö tultaisiin sijoittamaan jonkin alueellisen hätäkeskuksen yhteyteen. Helsinki ei tullut kyseeseen, sillä kuten aiemmin mainittiin, pääkaupunkiseutu jätettiin ensimmäisessä vaiheessa kokonaan hätäkeskuslain soveltamisalan ulkopuolelle. Hallituksen iltakoulu käsitteli jo lokakuussa vuonna 2000 aluepolitiikan ja seutukuntayhteistyön tehostamistoimia. Iltakoulua seuraavana aamupäivänä sisäasiainministeriön käytävillä liikkui huhuja poliisin tietohallintokeskuksen ja hätäkeskusyksikön hajasijoittamisesta. Kerrottiin, että pelastusosaston ja poliisiosaston tulisi sopia keskenään kumpi sijoitetaan Poriin ja kumpi Rovaniemelle. Silloinen projektijohtaja Janne Koivukoski pyysi heti tiedon saatuaan audienssin sisäasiainministeri Ville Itälälle ja saikin kymmenen minuuttia aikaa samana aamupäivänä. Ministeri Itälä totesi, että näiden uusien yksiköiden sijoittamisratkaisut pääkaupunkiseudun ulkopuolelle otetaan käsittelyyn. Hän piti hajasijoittamista todennäköisenä. Sisäasiainministeriön laatimassa muistiossa hätäkeskusyksikön sijaintipaikan valintaan vaikuttaviksi toiminnallisiksi seikoiksi esitettiin viittä tekijää: yhteistoimintatahot, liikenneyhteydet, tietoliikenneyhteydet, toimitilat ja henkilöstö. Sisäasiainministeriössä tehtiin vertailu, johon otettiin mukaan hätäkeskuslain perusteluiden mukaiset hätäkeskuspaikkakunnat sekä pääkaupunkiseutu hätäkeskushankkeen silloisena sijoituspaikkana. Vertailu suoritettiin Hämeenlinnan, Joensuun, Jyväskylän, Keravan, Kouvolan, Kuopion, Mikkelin, Oulun, Porin, Rovaniemen, Tampereen, Turun, Vaasan ja pääkaupunkiseudun kesken.

18 33 34 Sisäasiainministeriön muistion johtopäätöksissä hätäkeskusyksikön sijainnista esitettiin seuraavaa: Tehtyjen arviointien perusteella hätäkeskusyksikön sijoituspaikan valinta tulisi tehdä seuraavin perustein. Nykyinen sijoituspaikka sisäasiainministeriön yhteydessä tukee parhaiten rakennusvaiheen aikaista toimintaa ja henkilöstön sitoutumista tehtäviinsä. Sijoituspaikan tulee rakennusvaiheen (vuoden 2005 loppuun) ajan pysyä nykyisenä, jolloin ei ole tarvetta rahoitusjärjestelmän uudelleenarviointiin eikä lakimuutokseen aikataulun osalta. Arviointikriteerien pohjalta tehty arviointi tukee sisäasiainministeriön tekemässä hätäkeskusten sijoittamispäätöksessä todettua sekä lain valmistelutyön aikana esitettyä suunnitelmaa hätäkeskusyksikön sijoittamista rakennusvaiheen jälkeen Uudenmaan hätäkeskuksen yhteyteen Keravalle. Käytettyjen arviointimenetelmien ja tehdyn arvioinnin perusteella Kerava on esitetyistä vaihtoehdoista toiminnallisesti paras hätäkeskusyksikön pysyväksi sijoituspaikaksi hätäkeskusten rakennusvaiheen jälkeen. Hätäkeskusyksikön sijoittamisperusteista tehtiin uusi selvitys sisäasiainministeriön pelastusosastolla Alustavan selvityksen perusteella sijoituspaikaksi esitettiin etukäteen tiukasti rajatuista vaihtoehdoista Hämeenlinnaa. Työryhmän esitys ei tyydyttänyt kaikkia, joten sijoittamispäätöstä varten asetettiin toinen työryhmä, joka ehdotti keskusyksikön sijoituspaikaksi uudelleen Hämeenlinnaa. Tämänkään työryhmän lopputulos ei tyydyttänyt hajasijoitusta ajavia tahoja. Sisäasiainministeriö asetti vielä kolmannen, uuden työryhmän selvittämään hajasijoitusvaihtoehtoja. Kolmas työryhmä jätti raporttinsa, jonka mukaan paras sijoitusvaihtoehto olisi Kerava. Mikäli sijoittaminen Keravalle ei olisikaan mahdollista, suositeltiin sijoituspaikaksi Hämeenlinnaa. Kolmanneksi parhaana vaihtoehtona tarjottiin Poria. Lopullisen hätäkeskusyksikön sijoituspäätöksen teki sisäasiainministeri Ville Itälä Päätösmuistio oli pitkä ja perusteluissa painotettiin Poria ja Rovaniemeä tulevina sijoituspaikkavaihtoehtoina. Porin katsottiin tarvitsevan valtion toimintoja enemmän, ja kaupungin mahdollisuudet tukea yksikön sijoittumista paikkakunnalle olivat paremmat. Kokeiluhätäkeskuksista hätäkeskuksia Hätäkeskuskokeilu päättyi maaliskuun lopussa ja neljä entistä kokeiluhätäkeskusta vakiintuivat Hätäkeskuslaitoksen alaisiksi hätäkeskuksiksi Pohjois-Karjalan hätäkeskus Joensuussa ja Keski-Suomen hätäkeskus Jyväskylässä jatkoivat toimintaansa samoilla nimillä ja sijaintipaikkakunnilla. Osa Jokilaaksojen kokeiluhätäkeskuksen henkilökunnasta siirtyi kyseisen alueen varsinaiseksi hätäkeskukseksi perustettuun Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun hätäkeskukseen. Salon Seudun kokeiluhätäkeskus vakinaistettiin ensin Saloon, mutta muutettiin myöhemmin Varsinais-Suomen hätäkeskukseksi, sijaintipaikkanaan Turku. Toiminnan vakinaistamista edelsi henkilöstön aseman järjestely eräiden kokeiluaikana havaittujen tarpeellisten muutosten aikaansaamiseksi. Suurin osa henkilöstöstä siirtyi suostumuksensa mukaisesti entisiä virkojaan vastaaviin virkoihin vakinaisiin hätäkeskuksiin. Hätäkeskuksia varten suunniteltiin uusi organisaatio ja kehitettiin sitä vastaava uusi mallityöjärjestys. Kaikissa vanhoissa keskuksissa otettiin käyttöön uusittua organisaatiota vastaavat työjärjestykset. Suurin muutos koski salityöskentelyn organisointia siten, että keskuksiin Hätäkeskuslaitoksen oli lunastettava paikkansa turvallisuuskentässä ja ansaittava kansalaisten sekä viranomaisten luottamus. päätettiin nimittää viestipäällikkö operatiivisen toiminnan esimieheksi ja ottaa käyttöön vuoromestarijärjestelmä, jolloin jokaisessa työvuorossa on esimies. Neljän ensimmäisenä käyttöön otettavan hätäkeskuksen perustamistoimet aloitettiin. Toimitilat oli päätetty hankkia vuokraamalla joko asianomaiselta kaupungilta, kaupungin omistamalta kiinteistöyhtiöltä tai Senaatti-kiinteistöiltä. Hätäkeskusten tilasuunnittelun käynnisti sisäasiainministeriö, jonka nimissä oli jo tehty esisopimukset Satakunnan ja Pohjanmaan hätäkeskusten toimitilojen vuokraamisesta. Hätäkeskuslaitos solmi esivuokrasopimuksen Kaakkois- Suomen hätäkeskuksen tilojen osalta. Lapin hätäkeskukselle päätettiin vuokrata toimitilat silloiselta Lapin lääninhallitukselta. Vuosi 2001 Hätäkeskuslaki astui voimaan ja sisäasiainministeriön alainen Hätäkeskuslaitos perustettiin. Hätäkeskusyksikkö organisoitiin ja hallinnolliset perusteet luotiin. Neljä entistä kokeiluhätäkeskusta vakiintuivat Hätäkeskuslaitoksen alaisiksi hätäkeskuksiksi Hätäkeskuslaitos ryhtyi tiedottamaan toiminnastaan ja meneillään olevasta hätäkeskusuudistuksesta. Hätäkeskusyksikkö päätettiin sijoittaa Poriin. Hätäkeskuspäivystäjäkurssilta nro 3 valmistui 23 hätäkeskuspäivystäjää. År 2001 Lagen om nödcentraler trädde i kraft och Nödcentralsverket, som är underställt inrikesministeriet, inrättades. Nödcentralsenheten organiserades och de administrativa grunderna lades. De fyra tidigare försöksnödcentralerna inrättades som permanenta nödcentraler under Nödcentralsverket Nödcentralsverket började informera om sin verksamhet och den pågående nödcentralsreformen. Beslut fattades om att placera nödcentralsenheten i Björneborg. 23 nödcentraloperatörer utexaminerades från kurs nr 3 för nödcentraloperatörer.

19 35 Vuosi 2001 Hätäkeskusyksikön hallinnollisten perusteiden luominen Kokeiluhätäkeskuksista hätäkeskuksia Hätäkeskuspäivystäjäkurssilta nro 3 valmistui 23 hätäkeskuspäivystäjää Hätäkeskuslaitos perustetaan , johtajana Janne Koivukoski Hätäkeskusyksikön sijoituspäätös Hätäkeskuslaitoksen uudeksi vt. johtajaksi Ulla Kumpulainen Yleinen hälytyskäytäntö Yleinen hälytyskäytäntö on muuttui. Yleiset hälytysmerkit ja palohälytykset jäivät pois, ja tilalle jäi pelkkä vaaramerkki, jota yksinkertaistettiin. Yleistä, koko kylän herättävää palohälytystä ei annettu käytännöllisesti katsoen enää ollenkaan. Palokuntien hälyttämiseen kehitettiin kutsujärjestelmät ja gsm-puhelimien tekstihaut, sanoo Rovaniemen kaupungin palopäällikkö Veikko Kauppinen Lapin Kansan -jutussa Hätäkeskusyksikössä organisoi tiin täydennyskoulutusjärjestelmä kunnallisten hätäkeskusten ja poliisin henkilöstölle. Ennen varoitus- ja hälytysäänet olivat monimutkaisia. Palokunta hälytettiin eri merkillä kuin vaarasta tai poikkeusoloista. Koska ihmiset eivät osanneet tunnistaa, mitä merkit tarkoittivat, sireeniä alettiin soittaa vain vaaran uhatessa. Pelastajia ei enää hälytetty töihin palopilliä soittamalla. 2. Hätäkeskusten tilasuunnittelun käynnisti sisäasiainministeriö, joka teki esisopimukset Satakunnan ja Pohjanmaan hätäkeskusten toimitilojen vuokraamisesta.

20 38 Hätäkeskuslaitos muodostui vuoden 2002 aikana seitsemästä toimivasta hätäkeskuksesta ja hätäkeskusyksiköstä Suurten muutosten vuosi Hätäkeskuslaitoksen muodostivat vuonna 2002 seitsemän toimivaa hätäkeskusta ja hätäkeskusyksikkö. Toimintansa aloittivat Lapin hätäkeskus Rovaniemellä, Pohjanmaan hätäkeskus Vaasassa ja Kaakkois-Suomen hätäkeskus Kouvolassa. Lapin hätäkeskus, Rovaniemi Lapin hätäkeskuksen johtajaksi nimitetty Olavi Lampinen aloitti virassaan Ennen siirtymistään Hätäkeskuslaitokseen Lampinen toimi komisarion virassa Kemin poliisilaitoksella Ministeri Kari Rajamäki osallistui Kaakkois-Suomen hätäkeskuksen avajaisiin. 2. Pohjanmaan hätäkeskus aloitti toimintansa Vaasassa vuonna Maaherra Hannele Pokka piti puheen Lapin hätäkeskustilojen vuokrasopimuksen allekirjoitustilaisuudessa Noin puolitoista kuukautta kului aikaa sisäasiainministeriön tiloihin sijoitetussa hätäkeskusyksikössä tehtävään perehdytyksessä. Perehdytykseen kuului myös tutustuminen kaikkiin kokeiluhätäkeskuksiin ja niiden toimintaan, muistelee Lapin hätäkeskuksen johtaja Lampinen virkansa alkutaivalta. Ensimmäiset Lapin hätäkeskuksen tilat vuokrattiin väliaikaisesti hallintoa varten syyskuussa 2001 Rovaniemen Maakuntakadulta, Lordin aukion vierestä. Kalusteet lainattiin Lapin lääninhallituksen poistettavien huonekalujen varastosta. Varsinainen hätäkeskustoiminta käynnistyi Lapin hätäkeskuksessa Lapin hätäkeskus aloitti päivystystoimintansa poliisilta ja kunnalliselta hätäkeskukselta perityillä tietojärjestelmillä.